YLE: Perämeri

Julkaise syötteitä
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 12 min 30 s sitten

Ranuan opistoseurat laajenee – lisää tilaa tarvitaan autoille ja matkailuvaunuille

2017, Heinäkuu 31 - 12:53

Ranuan opistoseuroilla riitti vilinää viikonloppuna. Seuroilla oli parhaimmillaan lähestulkoon 25 000 kävijää. Järjestäjät joutuivatkin ottamaan käyttöön paikalliselta maanomistajalta vuokrattuja lisäalueita, jotta kaikki saatiin mahtumaan paikoitusalueille.

Tulevina vuosina opistoseuroilla on käytössään enemmän tilaa, sillä Ranuan opisto on päättänyt hankkia yli kolme hehtaaria metsämaata seuravieraiden paikoitusalueeksi. Opistoseurojen päätoimikunnan puheenjohtaja Tapio Pudas sanoo, että paikoitusalueella rajat alkavat tulla vastaan.

– Ei ole tarkoitus, että opistoseuroja kasvattamalla kasvatetaan. Kyllä tämä nykyinen väkimäärä on ihan, sanoisinko riittävä siihen kapasiteettiin nähden, millä näitä seuroja järjestetään. Mutta jatkossa on odotettavissa 20 - 25 tuhatta väkeä, ja se 25 tuhatta on jo niin iso, että siihen sitä lisämaata tarvitaan.

Ensi vuonna Ranuan opistoseurojen järjestelyvastuussa ovat Haukiputaan, Jokikylän, Kellon, Kiimingin, Murron, Tyrnävän, Muhoksen, Laitasaaren ja Utajärven rauhanyhdistykset. Vastuualueiden rauhanyhdistykset osallistuvat tällä viikolla vasta loppuneiden seurojen purkutyöhön.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Työpaikkaravintoloissa näkyy vihdoin valoa: "Yksilöllisyys isoin ruokaan liittyvä megatrendi, johon vastattava"

2017, Heinäkuu 31 - 06:15
Henkilöstöravintola-alan suurimmat
  • Työpaikkaruokailun markkinajohtaja on Fazer Food Services (Amica) noin 400 ravintolalla.
  • Sodexolla on noin 200, Antellilla ja ISS Cateringilla 100 paikkaa.
  • Compass Groupilla (Eurest) parikymmentä ravintolaa.
  • Lisäksi suurimmilla kaupungeilla ja sairaanhoitopiireillä on ruokapalveluita tuottavia yhtiöitä. Esimerkiksi Helsingissä Palmialla on 25 työpaikkaravintolaa.

Henkilöstöravintolabisneksessä näkyy valoa tunnelin päässä kymmenen vuoden laskukauden jälkeen.

Etujärjestö MaRan tilastojen mukaan alan liikevaihdon vuosimuutos oli tammi-maaliskuussa lähes kolme prosenttia. Myyntikin näytti ensimmäisellä vuosineljänneksellä runsaan prosentin plussaa.

Syykin on selvä: Suomen talouden elpyminen. Alan kehitys on vahvasti sidoksissa vientiteollisuuden suhdanteihin.

Toimialalla on mennyt huonosti syksystä 2008, jolloin finanssikriisi iski. Kun tuotantoa siirrettiin ulkomaille ja tehtaita suljettiin, samalla laitettiin lappu luukulle myös monessa isossa työpaikkaravintolassa.

Yle Uutisgrafiikka

Markkinajohtaja Fazeria haastaa useampi keskikokoinen ja pienempi yhtiö, joista oululaislähtöinen perheyritys Antell on oiva esimerkki.

Lähes 140-vuotias kahviloista ja leipomoista alun perin tunnettu Antell on kasvanut parinkymmenen henkilöstöravintolan alueellisesta toimijasta valtakunnalliseksi sadan paikan yritykseksi. Laajentumishalujakin on.

– Meidän ravintoloiden määrä on kasvanut muutamalla per vuosi. Tavoite on maltillinen kannattava perheyritysmäinen kasvu, varatoimitusjohtaja Annukka Lantto kertoo.

– Uusien ravintoloiden saamista paljon tärkeämpää on nykyisten pitäminen ja niiden asiakastyytyväisyydestä huolehtiminen, hän painottaa.

Antellin varatoimitusjohtaja Annukka Lantto.Timo Nykyri / Yle Nopea syöminen ja välipalaistuminen näkyy "kanttiineissa"

Henkilöstöravintolat pyristelevät tavallisten ravintoloiden ja pikaruokapaikkojen puristuksessa. Jälkimmäisten kasvuluvut ovat ihan eri luokkaa. Alkuvuonna liikevaihdon muutos oli noin 5–8 prosenttia.

Pikaruuassa on nykyään monipuolinen valikoima, enää ei tarvitse valita vain pizzan ja hampurilaisen välillä. "Nopea syöminen" on päivän sana.

Yksilöllisyys on isoin ravintoon ruokaa liittyvä megatrendi, johon meidän täytyy vastata. Antellin Annukka Lantto

Taustalla vaikuttaa myös syömisen ja työtapojen muutos. Henkilöstöravintolaan tullaan vatsan täyttämisen lisäksi tekemään rauhassa töitä ja pitämään pieniä palavereja. Syöminen on myös sosiaalinen tapahtuma, jossa ehtii turista hetken kiireisten kollegoiden kanssa.

– Lounaan ympärille on tullut aamiaista ja välipalaa, joka syödään paikan päällä tai otetaan mukaan. Nykyään syödään useammin, mutta vähemmän kerralla, Annukka Lantto kuvailee muutosta.

Bisnes pysyy kannattavana määrällä ja kovalla kulukurilla

Kilpailu uusista paikoista on erittäin kovaa kilpailutusten takia. Ruokailusopimusten kilpailutuksessa voittaa yleensä, mutta ei aina, halvin tarjous. Katteet ovat pieniä ja kuluja on seurattava tarkkaan, mutta ruoan laadusta ei saa tinkiä.

– Tulos tehdään volyymilla. Kustannusten pitää olla hallinnassa ja tuotteen pitää olla erinomainen, koska työnantajat kilpailuttavat paikat säännöllisin väliajoin ja tarjontaa on paljon, Maran toimitusjohtaja Timo Lappi kertoo.

Ravintoedun arvo on työntekijälle tänä vuonna vähintään 6,40 euroa. Aika pienellä summalla täytyy saada tarjolle maistuvaa ruokaa.

– Onneksi kaikissa tapauksissa hinta ei ole ratkaiseva tekijä, yritykset ovat kiinnostuneita laadustakin. On kuitenkin totta, että tämä on “pennibisnestä”, ja sen takia toiminnan pitää olla virtaviivaista ja kuluviisasta, Lantto vahvistaa.

Timo Nykyri / Yle

Hän luettelee keinoja, joilla Antell pitää kulut hallinnassa: Ruoka tehdään itse raaka-aineista, sopimustoimittajat kilpailutetaan ja henkilöstön pysyvyyteen satsataan. Työtekijöiden vaihtuvuus on ravintola-alalla suurta, ja uuden ihmisen rekrytointi ja koulutus vie aina rahaa.

Yksilöllistä ruokaa isoille joukoille

Antellin Cafe Pihassa lounastavilla asiakkailla on selkeä näkemys hyvästä henkilöstöravintolasta. Moni työntekijä käy samassa paikassa useasti viikossa, joten vaihtelua tulee olla.

– Pitää olla monipuolinen tarjonta, ruokaa monenlaiseen makuun ja kasvisruokavaihtoehtojakin. Ettei sitä possua sotkettaisi kaikkeen. Meidän yrityksessä käy vieraita ulkomailta, ja se ei kaikille maistu, Janne Fiskilä listaa.

– Ruoan saa nopeasti ja se on monipuolista ja terveellistä. Sitten välillä olisi vaikka perjantaiburgerit tarjolla, Tuulevi Leppänen toivoo.

Tulos tehdään volyymilla. Kustannusten pitää olla hallinnassa ja tuotteen erinomainen, koska paikat kilpailutetaan säännöllisesti. MaRan Timo Lappi

Ankeista työmaaruokaloista on tullut 2000-luvulla ravintokeitaita, joissa kahvilan ja ravintolan raja-aita on hämärtynyt.

Kysymys on tietyllä tapaa "elämysbisneksestä", jossa ruokailijan vatsa ja mieli on pidettävä joka kerta tyytyväisenä tai muuten voi käydä huonosti seuraavassa kilpailutuksessa.

– Yksilöllisyys on isoin ravintoon ruokaa liittyvä megatrendi, johon meidän täytyy vastata, Annukka Lantto toteaa.

Kaikille avoimet työpaikkaravintolat yleistyvät

Suomalaisten yritysten koko on vuosien saatossa pienentynyt ja tämä näkyy myös alalla.

Muilta suljetut henkilöstöravintolat ovat vielä yleisiä, mutta aika suosii kaikille avoimia paikkoja. Esimerkiksi bisnesparkeissa toimiville yrityksille tarjotaan ruokaa yhteisessä ravintolassa, joihin kuka tahansa voi kävellä kadulta sisään lounaalle tai kahville. Tämä sopii tietysti myös alan yrityksille, kun ne katteet ovat pienet.

– On usein asiakasyrityksen ja meidän etu, että ravintolaan saadaan asiakasvirtaa ja elämää myös ulkopuolelta, Antellin varatoimitusjohtaja Annukka Lantto sanoo.

Alalla on runsaasti kasvupotentiaalia. MaRan mukaan henkilöstöravintolat ovat noin 300 miljoonan euron bisnes vuosittain. Jos otetaan mukaan opiskelijaravintolat ja muut ateriapalvelut, puhutaan jo puolesta miljardista eurosta.

Timo LappiYle

THL:n mukaan kolmannes suomalaisista työikäisistä ruokailee päivittäin henkilöstöravintolassa. Mahdollisuus työnantajan järjestämään ruokailuun on noin 70 prosentilla työssäkäyvistä naisista ja 60 prosentilla miehistä. Vain noin puolet näistä työntekijöistä käyttää mahdolllisuutta hyväkseen.

– Terveellinen ruokailu olisi työnantajille hyvä tapa tukea työntekijöiden hyvinvointia ja vireyttä töissä. Kun valtiokin vielä tukee työpaikkaruokailua ravintoedun muodossa, MaRan toimitusjohtaja Timo Lappi vinkkaa.

Päivitetty faktalaatikko 1.8.17 klo 10:45 ISS Catering korjasi aiemmin ilmoittamansa 25 henkilöstöravintolan määrän sataan paikkaan.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Konna kipitti karkuun, mutta lapset auttoivat etsinnässä – "Kilpikonnat kiipeävät hyvin, vaikka ei heti uskoisi"

2017, Heinäkuu 28 - 15:05

Oulun Kastellin kaupunginosassa koettiin suurta huolta, kun Erkinaron perheen yhteinen lemmikki, kreikankilpikonna Hanna yllättäen katosi. Perheenjäsen näki sattumalta Facebookin Oulun Puskaradiossa ilmoituksen lähialueella havaitusta kilpikonnasta. Katoamisilmoituksia jaettiin lähialueen postilaatikoihin. Siitä alkoivat äkkilähdön ottaneen Hannan etsinnät.

Tarina sai kuitenkin onnellisen lopun, kun ilmoituksen nähneet ja etsintöihin osallistuneet naapuruston lapset havahtuivat outoon ääntelyyn pusikossa. Siellähän se Hanna lymysi. 19-vuotias Itävallassa syntynyt killpikonna oli ehtinyt lähes 300 metrin päähän kotipihaltaan.

Mikäli sitä ei olisi etsitty, se olisi luultavasti kaukana jossain tiellä litistyneenä. Konsta Raesalmi

Pihapiirin lapset nousivat lopulta ylimääräisiä sydämenlyöntejä nostattaneen tapahtumasarjan sankareiksi.

– Elli kuuli puskasta ääntä, ja sitten katsoimme sinne. Nappasin sen vain käteen ja otin mukaan. Mikäli sitä ei olisi etsitty, se olisi luultavasti kaukana jossain tiellä litistyneenä, Konsta Raesalmi, 14 kertoo.

Ilman tuota sosiaalisen median viestiä Hannan lähtöä tuskin olisi hetkeen noteerattu.

Kuvassa vasemmalta lähtien tehoetsijät Mikael Soini, 13, Olavi Heikura, 11, Konsta Raesalmi, 14, Elli Heikura, 9 ja Sara Raesalmi, 11.Marko Siekkinen / Yle

Kilpikonnan ostanut Eino Erkinaro paljastaa, että Hanna on itseasiassa uros. Se hankittiin alun perin perheeseen, koska se on lemmikkinä hiljainen.

Lähdön syy hämärän peitossa

Hannan lähtöä ei pidätellyt edes noin puolimetrinen tiiliaita. Sen arvellaan kiivenneen aidan yli tai pääseen jostain raosta.

Jarmo Perälä, fiilosofian tohtori biologian alalta on väitellyt maakilpikonnista. Perälä kertoo, että maakilpikonnat karkaavat helposti, jos niillä ei ole kunnollista aitausta.

– Seinärakennelmiin kannattaa satsata, sillä ne kiipeävät hyvin, vaikka ei heti uskoisi. Ne ovat kokoonsa nähden voimakkaita. Niille täytyy myös taata varjoinen paikka. Näillä helteillä ne ylikuumenevat nopeasti ja joutuvat paniikkiin. Ne tekevät kaikkensa päästäkseen viileään.

Se on saattanut ihan huvikseen kiivetä aitauksen yli. Jarmo Perälä

Perälä uskoo, että Hanna olisi pärjännyt kesän hyvin. Kasvissyöjänä se löytää luonnosta helposti kaiken tarvittavan, ja kilpi suojaa sitä muilta eläimiltä. Talvehtiminen ei kuitenkaan olisi kreikankilpikonnalle kaikista optimaalisin tilanne.

– Maakilpikonnat ovat uteliaita, ja ne tutkivat paikkoja. Kiipeily on niille virike, ja se on saattanut ihan huvikseen kiivetä aitauksen yli.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Festarijärjestäjä näkee Alice Cooperin nyt myös Kuusisaaren lavalla

2017, Heinäkuu 28 - 13:03

Pohjois-Suomen suurimman musiikkifestivaalin, Qstockin järjestäjillä on syytä hymyyn. 15-juhlavuottaan viettävän festarin liput myytiin loppuun ennätysajassa.

– Se oli meille järjestäjillekin yllätys, että ensimmäiset liput myytiin loppuun jo kuukautta ennen tapahtumaa. Tämä on ennätyksellinen vuosi, sillä tällaista ei ole koskaan tällä kapasiteetilla tapahtunut, kertoo Qstockin festivaalikoordinaattori Niina Ristolainen.

Oulun Qstockin järjestelyjä viimeisteltiin päivää ennen tapahtumaa.Yle / Wasim Khuzam

Täysin poikkeuksellista lippujen loppuminen ei Qstockin historiassa ole. Viime vuosina liput ovat kuitenkin loppuneet hieman myöhäisemmässä vaiheessa.

Kaikki lipputyypit on tälle vuodelle jo myyty, mutta hetkessä eläjille löytyy eräs porsaanreikä.

– Seitsemän paria on tänä vuonna menossa meillä festareilla naimisiin. Vielä olisi muutamalle parille tilaa, joten periaatteessa sitä kautta olisi vielä mahdollisuus päästä mukaan, Ristolainen naurahtaa.

Oulun Kuusisaari kerää perjantaina ja lauantaina yleisöä noin 32 000, lähes saman verran kuin vaikkapa Pirkanmaan Ylöjärvellä on asukkaita.

Pienestä liikkeelle

Ensimmäinen Qstock järjestettiin vuonna 2003.

– Se oli minun ja Pekka Aarikallion päähänpistosta kevättalvella, ja muutamassa kuukaudessa tapahtuma oli pystyssä, festivaalijohtaja Mikko Forstén kertoo.

Aiempi festivaali, Kuusrock oli loppunut 1990-luvulla. Kuusisaari oli nukkunut Forsténin mukaan ruususenunta yli 10 vuotta, ja ihmiset olivat odottaneet jotain tapahtumaa.

– Meillä ei ollut kummallakaan rahaa. Ensimmäisen festivaalin piti olla pieni ja vaatimaton. Odotimme noin paria tuhatta kävijää, jotta saamme laskut maksettua. Väkeä tulikin yli triplasti eli rapiat 7 000.

Ensimmäisen festivaalin piti olla pieni ja vaatimaton. Mikko Forstén

Kun ensimmäinen tapahtuma tuotti rahaa, niin miehet päättivät pistää pystyyn seuraavan festivaalin. Tuolloin oli jo hiukan pääomaa, joten tapahtumaa pystyi kehittämään ja kasvattamaan.

Seuraavien vuosien aikana festivaaleille tuli noin 20 000 kävijää. Viime vuonna tapahtumaan osallistui 32 000 juhlijaa.

Kävijämäärässä jo katto

Mikko Forstén arvelee, että yli 30 000:n yleisömäärä on riittävä tällä hetkellä festivaalialueen kokoon nähden, sillä esimerkiksi palvelut toimivat. Tosin tänä vuonna järjestäjät tarkkailevat Kuusisaaren remontoitua aluetta yleisömäärän suhteen.

Qstockia rakennettiin aurinkoisessa säässä.Yle / Wasim Khuzam

– Oulun talousalueen kokoon nähden kävijäluku on valtava. Jos alue myytäisiin tupaten tukkoon, niin silloin kenelläkään ei olisi hauskaa, Forstén sanoo.

Tulevien vuosien tavoitteena ei ole lisätä yleisömassaa, vaan kehittää tapahtumaa.

Muutakin kuin musiikkia  

Niina Ristolainen on ollut Qstockissa mukana kymmenen vuotta ja nähnyt festivaalin kehityksen. Hän aloitti ravintolapuolen vastaavana ja eteni akkreditointipisteen kautta tapahtuman koordinaattoriksi. Ristolainen on se henkilö, joka kerää tiedon ja hoitaa suuren organisaation viestinnän.

Alueemme on oma maailmansa. Niina Ristolainen

Qstockin tuotanto on koordinaattorin mukaan laajentunut ja ammattimaistunut vuosi vuodelta. Uusittu Kuusisaaren alue tarjoaa festivaalille aiempaa maireammat puitteet. Tämä vetääkin koordinaattorin suun leveään hymyyn tämän puhuessa tulevaisuudesta.

– Festivaalialue tarjoaa paljon muutakin kuin musiikkia. Meiltä löytyy paljon oheisohjelmaa, esittelypisteiltä löytyy osallistavaa toimintaa ja meidän sosiaalinen mediamme elää vahvasti mukana. Alueemme on oma maailmansa, ja täältä voi löytää eri maailmoja, Niina Ristolainen kertoo.

Perhosia aina vatsanpohjassa

Mikko Forstén on järjestänyt tapahtumaa jo 15 kertaa. Osittain asiat sujuvat jo rutiinilla.

– Ympärilläni on kuitenkin henkilökuntaa, jolle vuodet ovat tuoneet kokemusta. Moni asia loksahtaa sujuvasti kohdalleen.

Porttien sulkeuduttua ja alueen tyhjennyttyä lauantai-iltana on koko henkilökunnan yhteinen hetki VIP-tiloissa.

– Se on tärkeä hetki, jolloin kerromme tuntemuksemme ja kokemuksemme. Nukkumaan menemme kuitenkin ajoissa, sillä sunnuntaina alkaa purku-urakka, Mikko Forstén kertoo.

Festivaalijohtaja Mikko Forsténilla ja festivaalikoordinaattori Niina Ristolaisella on jo kokemusta järjestelyistä. Kirsi Karppinen / Yle

Vuosittaisen jännityksen aiheuttaa aina sama asia eli sää, mutta siihen ei voi vaikuttaa. Toinen pieni stressitekijä on sähköt.

– Joskus on ollut ongelmia. Meillä on kuitenkin vara-aggregaatit, joten juhlat saadaan kyllä käyntiin.

Yleisöpalaute on vuosien varrella ollut hänen mukaansa pääsääntöisesti positiivista. Valituksia tulee lähinnä wc-tilojen vähäisyydestä. Palautteet kuunnellaan ja niiden perusteella pyritään tekemään parannuksia.

– Tänä vuonna pyrimme panostamaan myös sisääntuloon ja turvatarkastusten nopeuttamiseen. Jonoja tosin syntyy aina jossain, kun väkeä on liikkeellä paljon.

Pohjoisuus on valtti

Qstock on kasvanut yhdeksi Suomen suurimmista rocktapahtumista. Mikko Forsténin mukaan maassa ei kuitenkaan ole eri tapahtumien kesken mitään varsinaista kilpailua. Festivaalijärjestäjät tekevät yhteistyötä, ja henki on hyvä.

– Kun esiintyjiä hankitaan, niin luonnollisesti moni haluaisi saman. Kaikki riippuu kuitenkin artistin aikatauluista.

Muihin festivaaleihin verrattuna Forstén nostaa kuitenkin esille pari Qstockin vahvuutta.

– Me olemme maantieteellisesti etäällä muista tapahtumista. Hieno ja luonnonläheinen festivaalialue on lähes keskellä kaupunkia ja sinne on helppo tulla ja lähteä.

Kärpät mukana ensimmäistä kertaa

Oulun Kärpät Oy ilmoitti vuoden alussa ostaneensa enemmistön Qstock Oy:stä. Kärppien mukaantulo ei Ristolaisen mukaan vaikuta ainakaan näkyvästi.

– Kärpät toi vakautta hallinnolliseen puoleen. Tämä voi myös poikia lisää paikallisia yhteistyökumppaneita. Olemme jo yhdessä visioineet tarkempaa kymmenen vuoden suunnitelmaa.

– Kuusisaaren uusittu alue voisi mahdollistaa jatkossa lavan, jossa olisi enemmän esiintyjiä, jotka eivät ole suuren yleisön tiedossa mutta ovat saaneet jo nimeä Euroopassa. Aloite tähän on kuitenkin lähtenyt meidän alkuperäisestä tuotannosta.

Tapahtumaa kehitetään palautteiden perusteella.Yle / Wasim Khuzam

Järjestäjille vuoden työn tulos on pian käsillä. Huipennus on ohi yllättävän nopeasti. Katseet onkin jo kiinnitetty tiukasti tulevaisuuteen.

– Liput ovat perinteisesti lähteneet liikkeelle joulumyynnillä, mutta tämän suosion innoittamana katsomme, jos aikaistaisimme myynnin aloittamista. Neuvottelut artistipuolella käyvät jo kuumina ja kiinnityksiä ensi vuodelle on ryhdytty jo tekemään.

Cooper Kuusisaaressa

Alice Cooper on yksi tämän vuoden pääesiintyjistä. Hän oli Oulussa Kuusrockissa vuonna 1990.

– Olin silloin 14-vuotias, joten en ole nähnyt silloin Alice Cooperia. Vanhemmat eivät päästäneet minua, Mikko Forstén kertoo ja lisää, ettei hän ole käynyt kertaakaan myöskään taannoisessa Kuusrockissa.

Alice Cooper esiintyy Oulun Qstockissa.Joni Haavisto / AOP

Forstén on tosin nähnyt Cooperin esiintymisen jo kaksi kertaa aiemmin, kun hän järjesti muusikon esiintymään Club Teatrialla.

– Cooperin live-esiintyminen Kuusisaaren lavalla on minulle kuitenkin nyt ainutlaatuinen kokemus.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lasten Rosatom-leiri herättää kummastusta – Tutkija: "Istuu hyvin yhtiön toimintaan"

2017, Heinäkuu 27 - 20:10
Mistä on kyse?
  • Kalajoella alkoi keskiviikkona 26.7. Rosatomin järjestämä kesäleiri lapsille.
  • Yritysten tarjoamilla, työntekijöiden lapsille suunnatuilla leireillä on pitkät perinteet venäläisessä yrityskulttuurissa.
  • Kalajoen leiri on kuitenkin herättänyt epäilyksen ydinvoimamyönteisen propagandan levittämisestä.
  • Sekä leirin järjestäjät että Kalajoen kaupungin johto torjuvat kritiikin.

Kalajoella käynnissä oleva, laajasti kummastusta herättänyt ydinvoimayhtiö Rosatomin kesäleiri on Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuron mukaan osa yhtiön PR-toimintaa.

Hänen mukaansa Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeinen ydinvoiman suosion alamäki sekä Pyhäjoen Hanhikivelle rakennettava ydinvoimala ovat Rosatomin lapsille suunnatun kesäleiritoiminnan taustalla.

– Pyhäjoen voimala on Rosatomille merkittävä päänavaus Suomeen. Tässä mielessä en lainkaan kummastele, että he ovat kyseisen leirin päättäneet järjestää.

Kangaspuron mukaan suurilla yrityksillä on aina kauaskantoisempi motiivi PR-toiminnassaan.

Kalajoki on niin kaunis paikka, että oli luontevaa järjestää leiri sinne. Alina Haapalainen-Kamenev

– Pehmeän PR-toiminnan katsotaan pitkällä tähtäimellä hyödyttävän bisnestä. Kesäleiri itsessään istuu hyvin Rosatomin toimintaan, sillä Venäjällä on pitkät perinteet lasten leirien järjestämisessä.

Etenkin suuryritykset pyrkivät lapsille suunnattuun PR:ään myös Suomessa. Kangaspuro nostaa esimerkiksi Helsingin Meilahdessa sijaitsevan Ronald McDonald -talon.

Leirin ajankohdan sijoittumista samaan aikaan Venäjän presidentti Vladimir Putinin valtiovierailun kanssa Kangaspuro pitää yhtä todennäköisesti suunniteltuna kuin sattumanakin.

– Rosatom on kuitenkin valtiojohtoinen yritys, eli siinä mielessä voi hyvinkin olla, että tapahtumat on ajoitettu samaan aikaan. Mutta yhtä hyvin asia voi olla puhdas sattuma.

"Vaikea ilmapiiri on ollut"

Rosatomin tytäryhtiö RAOS Voima Oy:n maajohtaja Alina Haapalainen-Kamenevin mukaan Kalajoen kesäleiri on osa Rosatomin toimintatapaa, jossa lapsille tarjotaan ilmaiseksi paikalliseen kulttuuriin ja luontoon tutustuttavaa loma-aktiviteettia.

Rosatomin tytäryhtiö RAOS Voima Oy:n maajohtaja Alina Haapalainen-Kamenevin mukaan Kalajoen kesäleirin jatkoa suunnitellaan palautteen perusteella. – Jos kaikki menee hyvin ja ihmiset tottuvat ajatukseen leireistä, saatetaan toinen leiri järjestää.RAOS Voima Oy

Tämän kertaisen leirin vajaat 80 osallistuvaa lasta tulevat Venäjältä, Slovakiasta, Suomesta, Tšekistä ja Unkarista.

Leirin 15 ohjaajaa tulevat Venäjältä, ja kutakin kansallisuutta kohden on yksi aikuinen valvoja matkassa. Myös yksi suomalainen ohjaaja osallistuu leirille muutamaksi päiväksi, Haapalainen-Kamenev kertoo.

– Yhtiö on muutaman vuoden ajan järjestänyt leirejä maissa, joissa on yhtiön käynnissä tai rakenteilla olevia ydinvoimaloita. Muutenkin Venäjällä on pitkä perinne, jossa yritykset järjestävät työtekijöidensä lapsille leirejä.

Minusta se olisi menneen ajan meininkiä, että kaupunki määrittelisi, minkä aate- tai ajatusmaailman yrityksiä Kalajoelle saisi tulla. Jukka Puoskari

Haapalainen-Kamenevin mukaan Kalajoki valikoitu kuluvan kesän leiripaikaksi siksi, että sen naapurikunnassa Pyhäjoella on käynnissä Rosatomin ydinvoimaprojekti.

– Kalajoki on niin kaunis paikka, että oli luontevaa järjestää leiri sinne.

Leirien mahdollista jatkoa mietitään Haapalaisen-Kamenevin mukaan sitten, kun käynnissä oleva leiri on saatu päätökseen.

– Vähän vaikea ilmapiiri on ollut tämän ensimmäisen leirin aikana. Jos kaikki menee hyvin ja ihmiset tottuvat ajatukseen leireistä, saatetaan toinen leiri järjestää.

Markku Kangaspuro uskookin, että Rosatomilla seurataan leirin vaikutuksia Suomessa.

– Varmasti tarkalla silmällä katsotaan ja korvalla kuunnellaan, ovatko leirin vaikutukset myönteisiä vai kielteisiä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kaupunginjohtaja julkisuudesta: ylireagointia

Kalajoen kaupungin johto ei näe leirin järjestämisessä ongelmaa.

Kaupunginjohtaja Jukka Puoskari pitää venäläisen Rosatomin leiriä vain yhtenä tapahtumana muiden Kalajoen tapahtumien joukossa.

– Meillä on ollut vihreiden eduskuntaryhmä täällä vierailemassa, parhaillaan on Jukuleiri käynnissä ja Suomen suurin painonnostoleiri on käynnistymässä. Rosatomin leirin kaltainen ulkomainen leiri on tärkeä ja hyvä osa Kalajoen kasvavaa matkailua.

Puoskarin mukaan kaupungin roolina on tarjota leirille puitteet, ei puuttua sen sisältöön.

– Minusta se olisi menneen ajan meininkiä, että kaupunki määrittelisi, minkä aate- tai ajatusmaailman yrityksiä Kalajoelle saisi tulla, Puoskari toteaa ja jatkaa:

– Minua on huvittanut tämä ylireagointi, jota leirin suhteen on mediassa esiintynyt. Toki ymmärrän, että kesäisin on vähemmän juttuja.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Hannukselan perhe valitsi lapsilleen thaimaalaisen koulun – Muistilista onnistuneeseen muuttoon on pitkä, mutta ei mahdoton

2017, Heinäkuu 27 - 06:30

”Sawatdii khaa”, sanoo nurmijärveläinen Oona Hannuksela ja tekee thaimaalaisen wai-tervehdyksen liittämällä kädet yhteen kasvojensa eteen.

Oonalla ja hänen veljellään Aapolla on takanaan kokonainen kouluvuosi Thaimaan Hua Hinissä kansainvälisessä koulussa. Luokkatoverit tulivat ympäri maailman, ja koulun opettajat antoivat opetuksen pääasiassa englanniksi, mutta myös thaiksi.

– Tuntui vähän jännältä aluksi, kun en osannut englantia. Mutta sitten kun opin sen, niin koulunkäynti tuntui helpolta, Oona Hannuksela muistelee.

Oona ja Aapo Hannukselan koulu Hua Hinissä valikoitui suositusten ja etukäteen Suomesta ja Thaimaasta hankittujen koulunkäyntiä ja opintojen hyväksymistä koskevien tietojen perusteella.Ilkka Loikkanen/Yle

Vuodesta tuli ikimuistoinen ja Hannukselan lapset kokivat opetuksen tason vaativammaksi kuin Suomessa. Perheen alkumetrit Thaimaan-vuoden vietossa olivat kuitenkin takkuisia. Viisumiasioita hoitamaan piti äiti Sanna Hannukselan mukaan jopa palkata lakimies.

– Koulusta sanottiin, että he hoitavat sekä lasten viisumit että minun viisumini. Asia ei kuitenkaan ollutkaan ihan niin. Kun viisumia piti ryhtyä hakemaan, minun pitikin hankkia se muuta kautta.

Koulun valinta vaikuttaa opintojen hyväksymiseen Suomessa

Hannukselat tekivät mittavat pohjatyöt ennen koulun valintaa. He olivat yhteydessä Thaimaan-kouluun opintojen sisällöistä ja Suomen-kouluun opintojen hyväksyttämisen selvittämiseksi. Kaikki vanhemmat eivät näitä pohjatöitä tee. Opetusneuvos Minna Harmanen Opetushallituksesta sanoo, että on erittäin tärkeää selvittää, millaisia vaihtoehtoja koulunkäyntiin tarjotaan ulkomailla.

– Pitää ottaa etukäteen selvää opetussuunnitelmista.

Maailmalla on tarjolla hyvin kirjava paletti erilaisia kouluvaihtoehtoja. Kansainvälisissä kouluissa opetuskieli on usein englanti. Koululainen voidaan luonnollisesti laittaa myös paikalliseen kouluun, jolloin opetuskielenä on joku maan omista kielistä ja luokkatovereina paikalliset lapset ja nuoret.

Suomalaisille koululaisille tarjotaan koulusta riippuen opetusta monilla kielillä: suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja paikallisen maan kielellä, kuten tässä thaiksi.Ilkka Loikkanen/Yle

Suomalaisia, Opetushallituksen siipien alla toimivia peruskouluja on ainoastaan kuusi: Espanjan Aurinkorannikolla Fuengirolassa, Brysselissä, Moskovassa, Pietarissa, Tallinnassa ja Tartossa. Tämän lisäksi maailmalla toimii joitain suomalaisia kouluja, joilla ei ole oikeutta päättötodistuksen kirjoittamiseen.

Ruotsiin on perustettu muutamia yksityisiä niin sanottuja vapaakouluja, joissa opetusta järjestetään suomeksi ja ruotsiksi. Ne kuuluvat Ruotsin opetussuunnitelman piiriin. Kunnalliset suomalaiset koulut ja luokat on käytännössä katsoen Ruotsissa ajettu alas.

Koulun valinnalla voi olla suurta merkitystä sille, miten sujuvasti opinnot hyväksytään Suomessa, jos perhe tai koululainen palaa Suomeen.

Opetusneuvos Minna Harmanen Opetushallituksesta sanoo, että maailmalta Suomeen palaavat oppilaat pyritään saamaan sille luokalle, jolle he ikänsä perusteella kuuluvat. Joskus osaamisen joutuu todistamaan kokeilla.Ilkka Loikkanen/Yle

Periaate on se, että kun oppilas palaa Suomeen, hän pääsisi sille luokalle, jolle hän ikänsä puolesta kuuluu.

– On käytävä koulun kanssa läpi, minkälaisia opintoja ulkomailla on tehty ja mitä niistä voidaan hyväksyä suomalaisen peruskoulun opinnoiksi. Jos joitain opintoja puuttuu, katsotaan, miten opintoja voisi täydentää, Minna Harmanen kertoo.

Lukioon valmistavaa täydennysopetusta, jos suomen kieli ruostuu

Oppilas saattaa joutua osoittamaan oppimisen tasonsa kokeilla. Pitkän ulkomailla oleskelun jälkeen koululaisilla tulee todennäköisimmin ongelmia ruostuneen suomen kielen kanssa.

– Kielitaito ei ole niin vahva, että sillä voisi lukiota opiskella.

Tarvittaessa nuoret voivat mennä Suomeen palattuaan lukioon valmistavaan opetukseen vuodeksi. Tällaista mahdollisuutta tarjotaan nykyään eri puolilla maata, koska maahanmuutto Suomeen muutenkin on lisääntynyt.

On hyvä oppia paikallista kieltä ja puhua paikallisten kanssa. Mari Lehtisare Kouvola

Mari Lehtisare Kouvolasta perheineen on lähdössä määräämättömäksi ajaksi Espanjan Torreviejaan Costa Blancalle. Perheen lapset aloittavat espanjalaisessa koulussa.

– Se antaa parhaan pohjan kielen taitamiseen. Lapset oppivat nopeasti espanjan kielen. On hyvä oppia paikallista kieltä ja puhua paikallisten kanssa.

Torreviejassa toimii myös ruotsalaisen opetussuunnitelman mukainen skandinaavinen koulu, jossa opetusta annetaan myös suomeksi. Mari Lehtisare haluaa kuitenkin, että lapset pääsevät tekemisiin espanjalaisten nuorten kanssa.

– Kyllä hintapolitiikkakin vaikutti. Lisäksi skandinaavisesta koulusta olisi pitänyt varata opiskelupaikka tosi aikaisin. Lähtöpäätöksemme tuli aika nopeasti, eikä meillä ole vielä edes asuntoa katsottuna.

140 Suomi-koulua täydentävät kielenoppimista, mutta ne ovat auki harvoin

Suomalaisten ja suomalaisesta kulttuurista kiinnostuneiden oppilaiden kielitaidon ja kulttuurintuntemuksen tukemiseksi maailmalla ylläpidetään niin sanottuja Suomi-kouluja. Niitä on kaikkiaan 140, pääasiassa Keski-Euroopassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Suomi-koulujen opetus on kuitenkin luonteeltaan täydentävää, ja ne toimivat oppilaiden vapaa-ajalla. Koulut ovat auki jossain kerran viikossa, jossain pari kertaa kuukaudessa.

Joissain paikoissa opetus on hyvin järjestelmällistä ja koulumaista. Toisissa paikoissa hyvin kerhomaista. Suomi-Seuran neuvoja Maarit Hyvärinen

Suomi-koulut saavat pientä valtionavustusta, jonka suuruus vaihtelee muutamasta sadasta eurosta 10 000 euroon saakka. Valtionavustukset kanavoidaan ulkosuomalaisten kattojärjestön Suomi-Seuran kautta. Suomi-Seuran neuvoja Maarit Hyvärinen kertoo, että Suomi-koulujen opetus vaihtelee hyvin paljon maasta toiseen.

– Joissain paikoissa opetus on hyvin järjestelmällistä ja koulumaista. Esimerkiksi Saksasta käydään paljon suorittamassa yleistä kielikoetta. Toisissa paikoissa opetus voi olla hyvin kerhomaista.

Suomi-koulun opettajana voi toimia myös oppilaiden vanhempia, koska Suomi-koulun opettajilla ei ole muodollisia pätevyysvaatimuksia. Suomi-koulun perustamiseen vaaditaan vähintään kuusi oppilasta kolmesta eri perheestä.

Lisäksi suomen kielen vahvistamiseen ja suomalaisten oppiaineiden opiskeluun ulkomailla on mahdollisuus verkon kautta. Kansanvalistusseura ylläpitää Etäkoulu Kulkuria, jonka oppilaina on tätä nykyä 400 oppilasta 70 maassa.

Kotikuntavaatimus närkästyttää Aurinkorannikolla

Maailmalla sijaitsevien, Opetushallituksen alaisten suomalaisten peruskoulujen saamaa valtionapua ohjaava kotikuntavaatimus herättää närkästystä etenkin Espanjan Aurinkorannikolla. Siellä sijaitsee Suomen perusopetuslain alainen, oppilaskohtaista Suomen valtionapua nauttiva Aurinkorannikon suomalainen koulu, joka ottaa opiskelijakseen vain niitä opiskelijoita, joista se saa valtionapua.

Aikaisemmin Fuengirolassa kaupunginvaltuutettuna toimineen Olé-lehden päätoimittajan Katia Westerdahlin mukaan kyseinen vaatimus, jonka mukaan opiskelupaikka voidaan vahvistaa vain niille oppilaille, joilla on väestörekisteriotteen mukainen kotikunta Suomessa, luo epätasa-arvoisen tilanteen alueen ulkosuomalaisten välille.

Minulle tuli päivittäin espanjalaisilta perheiltä kyselyitä, kuinka he saisivat lapsensa suomalaiseen kouluun. Katia Westerdahl Fuengirola Espanja

– Suomen passin pitäisi olla peruste koulupaikkaan, eikä kotikunnan. Jälkimmäisen tulisi merkitä vasta siinä vaiheessa, kun mietitään, pitääkö oppilaan perheen maksaa kunnan osuus vai ei.

Westerdahl soisi suomalaisten koulujen avaavan ovensa myös ulkomaalaisille opiskelijoille.

– Ollessani kaupunginvaltuutettu minulle tuli päivittäin espanjalaisilta perheiltä kyselyitä, kuinka he saisivat lapsensa suomalaiseen kouluun. Jos näin tehtäisiin, lisäisi se varmasti kansainvälistä kanssakäymistä Suomeen.

Laiton kotiopetus lisääntyy?

Tiukka vaatimus yhdessä pitkän, Westerdahlin mukaan jopa yli sadan oppilaan jonon kanssa luo hänen mielestään myös tilanteen, joka saa alueelle muuttavat suomalaiset perheet harkitsemaan kotiopetusta.

– Tällä hetkellä kotiopetus on Espanjan lainsäädännön vastaista. Lapsen opettaminen kotona ei ole ideaali tilanne, eikä siitä saa virallisia todistuksiakaan.

Espanjan Aurinkorannikolla toimii suomalainen peruskoulu, johon jonotetaan. Pääsyvaatimuksena koulun oppilaaksi on se, että perheen kotipaikka säilyy Suomessa.Jyrki Palo/Yle

Westerdahlin tietoon ei ole tullut tapauksia, joissa lapsia olisi opetettu kotonaan ohi virallisten käytäntöjen. Ongelman mahdollista kehittymistä kuitenkin seurataan.

– Kirjoittaessani aiheesta hiljattain artikkelia juttelin Fuengriolan sosiaaliviranomaisten kanssa. He totesivat, että mikäli ongelmaa havaitaan, niihin puututaan välittömästi.

Kouluvuoden hinta Pattayalla 6 400 euroa

Thaimaassa toimii ainoastaan yksi koulu, jossa opetetaan suomen kielellä. Pattayan Suomalaisessa koulussa opiskelee runsaat 15 ympärivuotista oppilasta ja sesonkiaikaan keskitalvella noin 35 oppilasta. Talvella koulu joutuu joinakin vuosina käännyttämään kouluun haluavia oppilaita.

Koulun erityispiirteenä on se, että oppilaista monet ovat suomalais-thaimaalaisista perheistä. Thaimaassa asuvat perheet haluavat, että lapset pystyvät kommunikoimaan suomalaisen vanhemman perheenjäsenten kanssa suomeksi.

Koulu ei saa tukea Suomen valtiolta, vaan opetus rahoitetaan täysin koulumaksuilla. Lukuvuosi Pattayalla maksaa 249 000 Thaimaan bahtia eli vajaat 6 400 euroa, jonka maksavat joko vanhemmat tai jommankumman vanhemman työnantaja. Koulu noudattaa Suomen opetussuunnitelmaa, mutta sillä ei ole oikeutta kirjoittaa peruskoulun päästötodistuksia.

Pitää tuntea väkeä aika "korkealtakin tasolta". Ei ole mikään yksinkertainen juttu, että perustetaanpa tuosta vaan koulu. Pattayan Suomalaisen koulun rehtori Tommi Mäkelä

Koulun rehtori Tommi Mäkelä kertoo, että opintojen hyväksymisen yhteydessä koulu tekee yhteistyötä oppilaiden kotikoulujen kanssa.

– Meillä on pätevät opettajat. On meille kunnia-asia, että oppilas oppii vähintään saman kuin mitä hän oppisi Suomessa. Jälkeenpäin olemme saaneet sellaista palautetta, että Thaimaan-oleskelun aikana oppilaat ovat edistyneet pidemmälle kuin olisivat Suomessa tehneet.

Tommi Mäkelän mukaan Thaimaan byrokratia on erittäin raskas ja koululupien saaminen on hyvin vaikeaa.

– Pitää tuntea väkeä aika korkealtakin tasolta. Ei ole mikään yksinkertainen juttu, että perustetaanpa tuosta vaan koulu.

Hannukselan perheen (Sanna, Jukka, Aapo ja Oona) suurimmat vastoinkäymiset liittyivät viisumeihin. Koulu oli luvannut hankkia kaikki viisumit, mutta hankkikin lopulta vain lasten viisumit. Viisumiasioissa jouduttiin turvautumaan jopa lakimiehen apuun.Ilkka Loikkanen/Yle

Monista mahdollisista eteen tulevista pulmista huolimatta ulkomainen koulunkäynti jää koululaisille evääksi hienona kokemuksena. Oona Hannukselan mielestä vaikeinta Suomeen paluussa oli tottua siihen, että koulupäivä on niin lyhyt. Ja mikä olikaan se paras muisto Thaimaan-vuodesta?

– Se on se, kun koulu loppui, niin hyppäsimme koulupuvut päällä uima-altaaseen, Hannuksela sanoo.

Juttua korjattu 27.7. kello 11.48: Katia Westerdahl on toiminut päätoimittaja myös ollessaan kaupunginvaltuutettu, toisin kuin jutusta saattoi aiemmin ymmärtää.

Juttua täsmennetty 28.7. kello 13.40: Juttuun on täsmennetty, että kotikuntavaatimus ohjaa yksinomaan oppilaskohtaista valtionapua, ei suoraan oppilasvalintaa. Ainakaan Aurinkorannikon koulu ei kuitenkaan ota oppilaita, joista se ei makseta valtionapua.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ei muuta kuin mustikkaan – sinistä marjaa löytyy jo metsistä

2017, Heinäkuu 26 - 20:50

Jos tekee mieli mustikkaa, niin nyt sitä saa. Reippaammin sinistä marjaa löytyy Etelä-Suomen metsistä, erityisesti Hämeestä, Varsinais-Suomesta ja Uudeltamaalta.

Myös muualta Suomesta löytyy jo jonkin verran mustikkaa.

– Jyväskylän tienoilta ja siitä ylöspäin ehkä jopa tuonne Pohjanmaalle Oulun korkeuteen saakka. Hyvillä kasvupaikoilla löytyy varmaan yksittäisiä kypsiä marjoja, arvioi Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola.

– Siellä päin joudutaan varmaan viikon päivät odottamaan, ennen kuin pääsee toden teolla marjastamaan. Oulun yläpuolella joudutaan odottamaan parisen viikkoa.

Mustikkasadosta on tänä vuonna tulossa keskimääräinen, joskin alueelliset vaihtelut ovat suuria. Mustikan ja muiden marjojen kukinta oli muutaman viikon myöhäisemmässä verrattuna viime vuosiin.

Myös ulkomaalaiset marjanpoimijat ovat vähitellen saapumassa Suomeen. Lue juttu poimijoiden palkoista täältä.

Puolukkaa marjastajat joutunevat odottamaan reilusti syyskuun puolelle. Puolukkasadosta näyttäisi tulevan keskimääräistä runsaampi.

Luonnonvarakeskuksella on parinsadan metsän havaintoverkosto, joka kattaa maan eteläkärjestä Inarin korkeudelle saakka.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Somevyöry auttoi – Sirkka-Liisan isä ei ole enää pelkkä nimi

2017, Heinäkuu 26 - 14:31

Sirkka-Liisa Kontio on perheensä kanssa etsinyt jo vuosikausia tietoja isänsä elämästä. Perheellä on valokuva ja nimi: Matti Hyppönen, joka on ollut renkipoikana Jaakkimassa.

Juhannusaattona Sirkka-Liisan tytär Sanna päätti avautua Facebookissa. Päivitystä jaettiin ahkerasti, ja myös moni media tarttui tarinaan. Viikon kuluttua Sannaan otti yhteyttä henkilö, jonka isä oli tunnistanut valokuvan miehen omaksi enokseen.

Matti ei ole enää pelkkä nimi ja kasvot kuvassa. Nyt tiedetään, että Matin ja Sirkka-Liisan äidin, Martan, rakkaustarina todella sai alkunsa Jaakkimassa. Talvisota kuitenkin sotki parikymppisten nuorten kaikessa hiljaisuudessa alkaneen seurustelun. Martan perhe lähti evakkoon Kemin maalaiskuntaan, Matti Ylivieskan kautta joko muualle evakkoon tai sotaväkeen.

Sukulaisuus varmistetaan DNA-testillä

Sirkka-Liisa sai alkunsa, kun Matti ja Martta kohtasivat sotavuosina jossakin päin Suomea uudestaan. Nuorten tiet kuitenkin erosivat jälleen. Myöhemmin Martan elämään tuli uusi mies, joka vauvan synnyttyä otti Sirkka-Liisan omiin nimiinsä.

Meille on jo sähköpostissa lähetetty Matin vanhempien ja isovanhempien kuvat. Sanna Kontio

Kontiot tietävät nyt myös, oliko Matilla sisaruksia, mihin hän asettui sotien jälkeen, mitä teki työkseen, milloin kuoli ja mihin haudattiin.

– Emme kuitenkaan halua kertoa Matin elämästä, koska haluamme varmistaa DNA-testillä, että olemme samaa sukua näiden uusien mahdollisten sukulaisten kanssa, Sanna kertoo.

DNA-näytteiden ottoon ja testaukseen menee vielä aikaa. Sannan varovainen arvio onkin, että vastauksia olisi luvassa aikaisintaan parin kuukauden kuluttua.

Matilla ei ollut muita lapsia

Äiti Sirkka-Liisa on liikuttunut ja onnellinen biologisen isänsä elämänvaiheiden tiedoista. Nuoremmalla polvella on tarkoitus tavata uudet sukulaiset ja käydä Matin haudalla.

Nyt Matin suvussa etsitään innokkaasti lisää tietoa. Tarkoitus on esimerkiksi tilata Matiin armeija-ajan kantakortti.

– Meille on jo sähköpostissa lähetetty Matin vanhempien ja isovanhempien kuvat. Hänen myöhemmistä vaiheistaan on olemassa valokuva-albumi, mutta vielä ei tiedetä, kenen hallussa se on.

Matilla ei ole muita lapsia. Eikä kukaan tiedä, saiko Matti koskaan tietää, että hänellä oli tytär. Uusille sukulaisille tieto tuli täysin yllätyksenä. Muitakin yllätyksiä on isän etsintävuosina tullut eteen.

– Arkistoista löytyy, että äiti olisi syntynyt Ylitoriniolla ja vanhemmiksi on merkitty Martta ja äidin kasvatusisä. Oikeasti äiti syntyi Lumivaarassa. Äiti on myös aina luullut, että on Sirkka-Liisa. Hän kuitenkin onkin Sirkka ja Liisa on toinen nimi.

Sannan äidin syntymäpaikka korjattu Lumijoesta Lumivaaraksi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lunta keskellä Lapin hellettä – Ranuan jääkarhut saivat viisi kuorma-autollista valkoista iloa

2017, Heinäkuu 26 - 13:05

Hyvät ideat lähtevät usein sattumasta. Ranualla vierailleita kuusamolaislapsia jäi harmittamaan, ettei jääkarhuilla ole lunta, joka kuuluu niiden normaaliin elinympäristöön. Lapset ehdottivat, että eikö Rukalta riittäisi lunta Ranuallekin, kun sitä on siellä varastoituna kymmeniätuhansia kuutioita tulevan talven tarpeita varten.

Yhden lapsen isä sattui olemaan hiihtokeskuksen työntekijä ja kun kuuli toiveen, niin pallo lähti heti pyörimään. Keskiviikon vastaisena yönä lunta tuli Ranualle viidellä perävaunullisella kuorma-autolla, yhteensä sata kuutiota. Kaivinkone nosteli lumet kahteen aitaukseen; jääkarhu-uros Manaselle omansa ja Venus-emolle ja kahdeksan kuukauden ikäiselle, vielä nimettömälle poikaselle omansa.

Iloiset lumileikit

Selvästi näki, että jääkarhut nauttivat yllättävästä elementistä. Manasse möyrysi jo omassa lumitöyräässään, kun toisessa aitauksessa oltiin vasta pääsemässä lumeen käsiksi. Emo ja pentu saivat tovin odotella pesässään lumen lappamista.

Nuuskitaanpa yhdessä. Mikä ihme tuolla lumen alla luikertaa? Onko se hiiri vai hylje?Esko Puikko / Yle

Uros nuuski ilmaa, ihmetteli kaivinkoneen jyrinää ja kummasteli pesäluolansa katolla olevia valokuvaajia. Vastapuolella pieni matkailijajoukko odotti jännittyneenä Venuksen ja pennun esiintuloa.

Emo pennulleen: Onhan tätä tässä aluksi. Siellä kotiperällä saattaisi olla lunta ja jäätä enemmänkin.Esko Puikko / Yle

Ja kun vihdoin ovi aukesi, niin sen edessä seisoi kaksi valkoista ja pörröistä ihmettelijää. Mutta ei aikaakaan, kun emo ja pentu olivat iloisissa lumileikeissä; laskivat töyrästä kuin pulkkamäkeä – nousivat ylös ja taas laskivat – milloin mitenkin päin: mahallaan, kyljellään ja selällään. Lumi näytti tulleen tarpeeseen. Aamun aurinko jo porotti lämpimästi. Uintikin teki välillä terää.

Yllätys Rukalta Ranuan eläinpuiston indententti Mari Heikkilä seurasi kiinnostunneesti jääkarhujen reaktioita. Lumi on niille tuttua talvelta, mutta kuinkas kesällä? Esko Puikko / Yle

Jääkarhujen lumileikit ilahduttivat myös Ranuan eläinpuiston intendenttiä Mari Heikkilää.

– Tästä on minunkin mukava aloittaa kesäloma. Toivottavasti se sujuu yhtä hauskasti kuin noilla karhuilla, hän naurahti.

– Kiitos Rukalle, että se tämän järjesti. Tästähän voisi tulla vaikka jokakesäinen asia.

Marin mielestä jääkarhut selvästi nauttivat lumesta ja mikä etteivät. Jääkarhun elinympäristöähän ovat juuri jäiset ja lumiset seudut.

– Jäällä on tärkeä merkitys saalistusalueena, sillä pääsaalistaan, hylkeitä, jääkarhu pystyy metsästämään vain jäältä käsin. Jään sulaessa keväisin osa jääkarhuista seurailee vetäytyvää jäänreunaa pohjoiseen. Näin karhut pysyvät saalistusmaillaan hylkeenpyynnissä.

Lumi on outo elementti kesällä

Selvää on, että jääkarhut hämmästelivät häkkiinsä ilmestynyttä lunta. Ranuan karhuille se on outo elementti kesällä, mutta talvella tuttu.

Katsoppa poika, äiti näyttää. Lumella seisotaan näin.Esko Puikko / Yle

Lämmin kesä saattaa tuntua tukalalta viileisiin oloihin sopeutuneesta karhusta, joten kylmä lumiyllätys kesän keskellä on varmasti riemun aihe Ranuan jääkarhuille. Viime marraskuussa syntynyt pentu on osoittautunut rohkeaksi ja ennakkoluulottomaksi karhuksi, joka varmasti osaa ottaa ilon irti Rukan lähettämästä kesälahjasta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Saadaanko eteläänkin loppuviikosta vihdoin hellettä? Kolean kesän lämpimin päivä mitattiin jo toukokuussa

2017, Heinäkuu 26 - 10:36

Lapissa nautitaan tällä hetkellä helteistä. Eilen tiistaina pohjoisessa meni jo helleraja rikki: yli 25 astetta mitattiin Rovaniemellä, Ylitorniossa ja Pellossa. Keskiviikoksi Lappiin on luvassa kesän tähän asti lämpimin päivä, ja 26 asteen lämpötilat ovat mahdollisia monella paikkakunnalla.

Ylen meteorologin Kerttu Kotakorven mukaan loppuviikolla myös etelään on luvassa lämpimämpää.

– On todennäköistä, että torstaina ja perjantaina etelään on luvassa hellettä, Kotakorpi sanoo.

Keskiviikkonakin etelässä ja keskiosassa maata on reilusti yli 20 astetta, eli päivä on kesäinen koko Suomessa.

Koko maassa voidaan päästä tällä viikolla neljään hellepäivään.

– Myös yöt ovat lämpimiä, ja loppuviikosta öisin voi olla 15 astetta, Kotakorpi sanoo.

Loppuviikko on koko Suomessa kesäinen. Keskiviikkona helteitä on luvassa pohjoiseen, torstaina ja perjantaina lämpö siirtyy etelämmäksi.Yle Sää Hellepäiviä puolet tavallisesta

Tänä kesänä on ollut yhteensä 13 hellepäivää, kun keskimäärin niitä on touko-, kesä- ja heinäkuun aikana 27. Viime vuonna heinäkuun loppuun mennessä hellepäiviä laskettiin 33.

Kotakorven mukaan tämän kesän lämmöstä on saatu erityisesti nauttia pohjoisessa: heinäkuun hellehuipuista vain yksi on mitattu etelässä, muut Oulussa tai Pohjois-Lapissa.

Vuoden 2017 lämpimin päivä Suomessa on mitattu jo 19. toukokuuta.

– Silloin Hämeenlinnassa oli 27 astetta, Kotakorpi sanoo.

Toukokuun ennätys ei ole vielä mennyt rikki kesän aikana. Tavanomaisesti elokuussa on keskimäärin yhdeksän hellepäivää.

Kesäpäivän viettäjiä Aurinkolahden uimarannalla Helsingin Vuosaaressa 7. heinäkuuta.Mikko Stig / Lehtikuva
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Niina Pekkalan synnytyksen hoitovirhe – tytär vammautui vaikeasti, kun sydänkäyrien muutokset jäivät huomaamatta

2017, Heinäkuu 26 - 06:40

Esikoistyttären syntyminen huonokuntoisena oli Niina Pekkalalle, 31, järkytys. Minttu-tytär vammautui synnytyksen hoitovirheen takia vuonna 2005.

– Hoitovirheen seurauksena tyttärelläni on vaikea CP-vamma, näkövamma, vaikea puhevamma ja epilepsia, Pekkala sanoo nyt 11-vuotiaasta tyttärestään.

Potilasvakuutuskeskukselle tehtävien potilasvahinkoilmoitusten määrä on kasvanut vuonna 2016 aikaisemmista. Yksi kolmasosa saa korvauksia hoitovirheen takia.

Oulun yliopistollisessa sairaalassa syntynyt Minttu joutui teho-osastolle heti synnyttyään viikon ajaksi. Tämän jälkeen lapsi siirrettiin lasten neurologiselle osastolle kolmeksi viikoksi.

Kun Pekkala meni katsomaan parin vuorokauden ikäistä lasta teho-osastolle, lääkäri sanoi Pekkalan omien sanojen mukaan, että jo ultraäänen perusteella voidaan puhua massiivisista vauriosta.

Hoitovirheet ja potilasvahingot Suomessa

Vahinkoilmoitusten määrä on kasvanut. Potilasvakuutuskeskukselle tehtiin viime vuonna 8 834 potilasvahinkoilmoitusta eli noin viisi prosenttia edellisvuotta enemmän

Valvira käsittelee kantelun, jos kysymyksessä on potilaan kuolemaan tai vaikeaan vammautumieen johtanut hoitovirhe-epäily. Muut kantelut käsitellään Aluehallintovirastossa. Potilasvakuutuskeskus arvioi terveydenhuollon toimintaa, ei sosiaalipuolen toimintaa

Vuonna 2016 noin 20–30 prosenttia Valviralle tehdyistä kanteluista johti johonkin seuraamukseen

Niina Pekkalan tapauksessa alatiesynnytyksen pitkittäminen todettiin hoitovirheeksi Potilasvakuutuskeskuksessa 2006 ja Valvirassa vuonna 2007. Ratkaisussa sanotaan, että potilasvahingoksi katsottiin sikiön uhkaavan hapenpuutteen diagnoosiviive sekä pitkittynyt imukuppisynnytys.

Tyttären päästä oli jätetty mikroverinäyte ottamatta hoidon aikana. Se olisi kertonut lapsen voinnista ja hapenpuutteesta Niina Pekkala

– Kahden viikon iässä tehtiin pään magneettikuvaus, jossa varmistui hapenpuutteen aiheuttama laaja-alainen aivovaurio ja ennuste oli huono.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (nykyinen Valvira) ratkaisun mukaan sydämen sähkökäyrää mittaava laite hälytti peruslinjan noususta ensimmäisen kerran kello 19.56. Lisäksi ratkaisussa sanotaan, että sikiön sykekäyrässä oli nähtävissä hapenpuutteen merkkejä kello 02.50, jolloin sikiön vointi olisi ollut aiheellista tarkistaa mikroverinäytteillä.

– Tyttären päästä oli jätetty mikroverinäyte ottamatta hoidon aikana. Se olisi kertonut lapsen voinnista ja hapenpuutteesta. Myös imukuppisynnytysyritykseen ryhtyminen katsottiin virheeksi.

Imukuppisynnytysyritys viivästytti hätäsektioon menoa vielä noin tunnin lisää. Ratkaisussa sanotaan, että asianmukaisella toiminnalla sikiön hapenpuute olisi havaittu aikaisemmin ja päädytty synnytyksen nopeampaan päättämiseen, jolloin sikiön aivovaurio olisi todennäköisesti vältetty.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus sanoi lausunnossa, että Oulun yliopistollisessa sairaalassa tulisi kätilöiden perehdyttämisessä kiinnittää huomiota Stan-laitteen käyttöön sekä sen antaman informaation tulkintaan.

Niina Pekkala tyttärensä Mintun kanssa. Niina-Maarika Pekkala Valvira: Muutamia tapauksia vuodessa

Valvira käsittelee vain ne hoitovirhe-epäilyt, joiden epäilleen johtaneen kuolemaan tai vakavaan vammautumiseen. Potilasvakuutuskeskus arvioi terveydenhuollon toimintaa ja Aluehallintovirasto taas hoitaa muita hoitovirhe-epäilyjä.

Pekkalan tapauksessa päätös hoitovirheestä tuli vuonna 2006 ja Valvirasta päätös lääkärin tai muun hoitohenkilökunnan toiminnasta (silloin Terveydenhuollon oikeusturvakeskus) vuonna 2007.

Valviran vuoden 2016 toimintakertomuksesta käy ilmi, että kanteluiden määrä kasvoi vuonna 2016 verrattuna aikaisempaan. Vuonna 2016 kanteluita tuli yhteensä 442, kun vuonna 2015 luku oli 365. Kanteluasioiden määrä kasvoi peräti 22 prosenttia edellisvuodesta.

Tytär tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toiminnoissa. Se näkyy ihan kaikessa Niina-Maarika Pekkala

Valviran lääkintöneuvos Liisa Toppilan mukaan Valvira käsittelee vuositasolla muutaman synnytyksiin liittyvän kantelun, joissa epäillään kuoleman tai vakavan vammautumisen syynä hoitovirhettä.

– Ei ole ollut mitään piikkiä synnytyksessä tapahtuneiden hoitovirheiden kanteluissa, sanoo Valviran lääkintöneuvos Liisa Toppila.

Jos hoitovirhe tapahtuu, Valvira selvittää ensin tapahtumien kulun ja voi antaa esimerkiksi hallinnollista ohjausta terveydenhuollon ammattihenkilölle tai organisaatiolle.

Niina Pekkalan mukaan tapahtunutta vahinkoa ei voi rahalla korvata, mutta päätös hoitovirheestä oli silti helpotus. Sen saamiseen meni puoli vuotta. Tytär on saanut koko ikänsä korvauksia.

– Hän on saanut korvauksen tilapäisestä kivusta ja särystä sekä korvaukset 12-vuotiaaksi asti, jolloin vamman haitta-aste arvioidaan uudelleen.

Osastonylilääkäri: Erittäin harvinainen tapaus

Oulun yliopistollisen sairaalan synnytysten ja naistentautien osastonylilääkäri Hilkka Ijäs ei lähde kommentoimaan yksittäistapausta, vaan kertoo asiasta yleisesti. Hänen mukaansa synnytyksessä tapahtuvat hoitovirheet ovat sairaalassa erittäin harvinaisia.

– Synnytysten määrä on sairaalassamme viimeisten kymmenen vuoden aikana on vaihdellut 3 600–4 400 synnytystä vuosittain, eikä kyseisiä tapahtumia ole edes vuosittain.

Ijäs myös sanoo, että yleisesti ottaen synnyttäminen suomalaisessa yliopistosairaalassa on turvallista ja lapsen vaurioituminen hapenpuutteen vuoksi on hyvin harvinaista.

Henkilökuntaa koulutetaan klinikan useamman kerran vuodessa toistuvissa sisäisissä koulutuksissa, joissa käydään läpi muun muassa sikiön sykekäyrän tulkintaa Synnytysten ja naistentautien osastonylilääkäri Hilkka Ijäs

Oulun yliopistollisessa sairaalassa on aina kiinnitetty huomiota synnytysten sujuvuuteen ja näin on ollut jo vuonna 2005.

– Henkilökuntaa koulutetaan klinikan useamman kerran vuodessa toistuvissa sisäisissä koulutuksissa, joissa käydään läpi muun muassa sikiön sykekäyrän tulkintaa ja muita synnytykseen liittyviä erityistilanteita.

Ijäksen mukaan vaikeita hoitotilanteita myös käydään sairaalassa jälkeenpäin läpi.

– Tapaukset käsitellään hoitoon osallistuneiden ja esimiesten kesken ja käydään läpi, mitä olisi voinut tehdä toisin. Potilasvahinkolautakunnan ratkaisut käydään anonyymisti läpi klinikan lääkärien yhteispalavereissa.

Tytär tarvitsee apua kaikessa

Niina Pekkala on tyttärensä omaishoitaja. Hän kertoo joutuneensa vaihtamaan ammattia, koska vuorotyön yhdistäminen omaishoitajuuteen ei ollut mahdollista.

– Tytär tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toiminnoissa. Se näkyy ihan kaikessa, Pekkala sanoo.

Pekkala saa tukea perheeltä ja ystäviltä. Myös tyttären nykyinen koulu ja sen henkilökunta ovat olleet avuksi. Kaikesta huolimatta hän suhtautuu elämään positiivisesti.

– Pyrin näkemään hyvät asiat meidän elämässä. En mieti niinkään, miten vamma rajoittaa, vaan mitä kaikkea voi tehdä vammasta huolimatta.

Pekkala kehottaa hoitovirhettä epäilevää tekemään vahinkoilmoituksen epäilystä, jolloin asia selvitetään.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Leikkipuistot halutaan monipuolisemmiksi, mutta rakentaminen laahaa – "Vähien rahojen kanssa taiteilu haasteellista"

2017, Heinäkuu 26 - 06:15

Leikkipuistot ovat aihe, josta kuntalaiset antavat mielellään palautetta. Esimerkiksi Oulussa sitä tulee eri kanavien kautta, kertoo kaupunginpuutarhuri Heikki Pulkkinen Oulun yhdyskunta- ja ympäristöpalveluista.

– Harvoin sieltä kiitosta tulee. Yleensä silloin voi olla tyytyväinen, kun ei tule palautetta.

Oululainen Anne-Mari Pirinen lähti pari vuotta sitten lastensa kanssa testaamaan eri puistoja. Hänen tavoitteenaan on käydä kaikissa kaupungin 152 puistossa ja arvioida ne kuvien kera. Tällä hetkellä kokemuksia on 105:stä.

Anne-Mari Pirinen ryhtyi kirjoittamaan myös leikkipuistoaiheista blogia. Hän kyllästyi, koska verkkohaulla ”Oulun leikkipuistot” keskustelupalstoilta löytyi vain valittavia tekstejä puistojen huonoudesta ja siitä, ettei niitä ikinä remontoida.

– Olin jo siinä vaiheessa nähnyt, että ei se ihan pidä paikkaansa. Paljon on hyviä puistoja Oulussa, ja siitä se blogiajatuskin lähti, Anne-Mari Pirinen kertoo.

Oulussa on yli 150 leikkipuistoa.Yle / Wasim Khuzam

Heikki Pulkkinen muistuttaa, että kuntalaisnäkökulma on tärkeää. Palautteissa tulee paljon asiallisia toiveita ja esiin tuodaan myös epäkohtia. Kaikkien toiveita ei voida kuitenkaan millään täyttää, sillä se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.

– Vähien määrärahojen kanssa taiteilu on haasteellista. Paljon olisi ideoita ja tehtävää, kun olisi rahaa toteuttaa niitä, Pulkkinen harmittelee.

Remontteja pitäisi tehdä vuosittain

Kuntaliitto ei ole seurannut leikkipuistojen määrärahatilannetta valtakunnallisesti. Yhdyskuntatekniikan päällikkö Paavo Taipaleen tuntuma kuitenkin on, että puistojen määrä vähenee, mutta niiden laatu paranee. Taipaleen mukaan tästä saattaa myös syntyä vaikutelma, että puistoista säästetään.

Hän muistuttaa, että puistot monipuolistuvat, sillä niiden oheen on alkanut ilmestyä myös fyysistä kuntoa ylläpitäviä toimintapuistoja ikääntyneemmälle väestölle.

Ouluun rakennetaan uusi Hollihaan puisto.Yle / Wasim Khuzam

Oulussa remontoidaan tänä vuonna viisi leikkikenttää ja rakennetaan kaksi uutta. Toinen niistä on Hollikaan keskusleikkipuisto. Oulun kaupunki on laatinut leikkipuistojen kehittämissuunnitelman, jonka mukaan yli 150 puistosta noin kymmenen pitäisi remontoida vuosittain.

– Siinä aikataulussa ei ole ihan pysytty. Määrärahoja on vuosittain jonkin verran leikattu, kertoo kaupunginpuutarhuri Heikki Pulkkinen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Hyvä yritysidea mielessä, toteutus hakusessa? Näillä 6 vinkillä polkaiset bisneksen käyntiin

2017, Heinäkuu 25 - 12:30

Seuraavat vinkit ovat hyödyllisiä, kun tavoitteena on saattaa yritysidea tuumasta toteutukseen. Näin on havainnut Oulun ammattikorkeakoulun lehtori Jussi Haukkamaa yhdessä kollegoidensa ja opiskelijoiden kanssa.

Testaa ideasi lähipiirissäsi, etenkin jos sinua kiinnostavan alan osaajia löytyy siitä. Tavoitteena on saada niin kannustavaa kuin kriittistäkin palautetta, jotta idea jalostuisi.

Myös oman alan ulkopuolisilta henkilöiltä kannattaa kysyä neuvoja.

– Monet asiat yritystoiminnassa pätevät laajemmin. Esiin voi myös nousta näkökulmia, joita ei itse olisi tullut ajatelleeksi, Haukkamaa muistuttaa.

Muista verkostoitua, sillä mikään yritys ei toimi tyhjiössä.Tarvitaan muun muassa asiakkaita, myynti- ja jakelukanavista vastaavia sekä yhteistyökumppaneita, joiden kanssa tuotteita kehitetään.

– Monipuolisista verkostoista on yleensä aina hyötyä sekä kuluttajille että yrityksille suunnatussa liiketoiminnassa, Haukkamaa toteaa.

Kysy apua yritysneuvonnan asiantuntijoilta. Neuvot ovat Haukkamaan mukaan kalliit etenkin lainsäädännöllisissä asioissa.

– Tietyillä aloilla on oma lainsäädäntönsä, joka on pakko ottaa huomioon yritystä pyörittäessä. Tästä esimerkkinä vaikka ravintola-ala, jossa ruoanvalmistus, ja hygieniasäädökset ovat tarkat.

Ole maltillinen yrityksen käynnistämisessä. Alussa yksittäisten työkeikkojen laskuttaminen ei vaadi omaa yritystä.

– Netissä on useita kotimaisia palveluita, jotka auttavat työn laskuttamisessa. Saat työstäsi palkan, josta palveluntarjoaja ottaa yleensä 5–10 prosentin palkkion.

Mieti myyntiasiat kuntoon ensimmäisenä. Haukkamaan mukaan suomalaisten perisynti on, että ensin tuote kehitetään valmiiksi, vasta sitten mietitään myyntiä.

– Pitäisi pikemminkin miettiä, kenelle ja mitä kanavia pitkin tuote myydään. Karrikoiden voi sanoa, että amerikkalaiset myyvät ensin idean ja kehittävät tuotteen vasta sen jälkeen, kun sopimus on jo taskussa.

Nivo yrittäjyys opintoihin, sillä siihen on Haukkamaan mukaan hyvät mahdollisuudet lähes kaikilla koulutusasteilla.

– Jos sinulla on kiinnostusta jonkun alan yrittäjyyteen, kysy rohkeasti opettajaltasi, voitko tehdä harjoitustyön kiinnostustasi tukevasta näkökulmasta. Tämä onnistuu nykyisin usein jo peruskoulussa, toisella asteella ja korkeakouluissa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Helsingissä 160 euroa, Lahdessa 340 euroa – Vertaile kotihoidon hintaa eri kaupungeissa

2017, Heinäkuu 25 - 06:15
Mistä on kyse?
  • Säännöllisen kotihoidon asiakkaiden kuukausimaksu ei ole sama ympäri Suomen.
  • Jokainen kunta soveltaa omaa maksutaulukkoaan. Vain tulorajat ja enimmäismaksuprosentit on määritelty asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista.
  • Manner-Suomen maakuntakeskuksia verrattaessa Helsinki on halvimmasta päästä.

Säännöllisen kotihoidon asiakkaiden kuukausimaksu ei ole sama ympäri Suomen. Eroa voi olla asuinpaikasta riippuen jopa lähes 200 euroa.

Verrattaessa Manner-Suomen maakuntakeskuksia, erot ovat suuria etenkin silloin, kun kotihoitoa tarvittaan vain neljä tai 20 tuntia kuukaudessa.

Esimerkiksi yksin asuva eläkeläinen, jonka bruttotulot ovat vuoden 2016 keskieläkkeen (Eläketurvakeskus) mukaiset, maksaa Helsingissä huomattavasti pienemmän summan säännöllisestä kotihoidosta kuin vaikkapa Lahdessa tai Jyväskylässä asuva.

Alla olevassa taulukossa on laskettu kuukausimaksut henkilölle, joka asuu yksin ja saa kuukaudessa keskieläkkeen verran rahaa. Joidenkin kaupunkien kohdalla summa on vain suuntaa antava. Maakuntakeskuksista taulukosta puuttuvat Mikkeli ja Kokkola (Soite), joissa laskutus perustuu käyntikertoihin.

Jokainen kunta soveltaa maksuissa omaa maksutaulukkoaan. Vain tulorajat ja enimmäismaksuprosentit on määritelty asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (Finlex).

– Asetuksen taulukko antaa enimmäisrajat, mutta käytännössä kunnat kuitenkin soveltavat omia maksutaulukoitaan, joissa maksuprosenttia on suhteutettu palvelumäärään. Siitä syystä vaihtelua on – kuten kuntien välillä on muissakin maksuissa, toteaa sosiaali- ja terveyspalveluosaston neuvotteleva virkamies Satu Karppanen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista on määritelty tulorajat ja enimmäismaksuprosentit. Kuukausimaksun suuruus lasketaan bruttotuloista.Kuvakaappaus Finlexin asetuksesta.

Vaihtelua maksuihin luo myös se, että kuntien maksutaulukoissa on eroja aikarajojen suhteen: siinä missä Kajaanissa (Kainuun sote), Rovaniemellä ja Turussa tuntijaottelut ovat hyvin karkeita, vaikkapa Joensuussa tuntijaottelu on tarkempi.

Esimerkiksi Turussa asiakkaan maksama prosenttiosuus bruttotuloista omavastuun jälkeen on sama, olipa tunteja 26 tai 50 kuukaudessa. Joensuussa puolestaan etenkin pienimmissä tuntimäärissä prosentit vaihtuvat nopeammin.

Taustalla on perusperiaate, että asiakasmaksut peritään asetuksen mahdollistaman maksimin mukaisesti. Jouni Sakomaa

Lisäksi kunnat saavat itse päättää, millä prosentilla laskuttavat, kunhan osuus pysyy pienempänä kuin asetuksessa määritelty enimmäisprosentti.

– Vaihtelua aiheutuu myös laskutuksessa esimerkiksi siitä, miten käytetty aika on laskettu.Kun asetus ei anna kovinkaan paljoa osviittaa, niin voidaan todeta, että käytännöt ovat varsin kirjavia, sanoo kotiin vietävien palveluiden tulosaluejohtaja Jouni Sakomaa Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymästä.

Säännöllisen kotihoidon lisäksi on olemassa tilapäistä kotihoitoa sekä tukipalveluita.Sini Salmirinne / Yle

Myös laskutustavoissa on eroja. Kaikki maakuntakeskukset eivät käytä tällä hetkellä aikaperusteista, eli kuukausittaisiin tuntimääriin perustuvaa laskutusta.

Esimerkiksi Mikkelissä käytetään käyntiperusteista maksua eli kuinka monta käyntiä viikon aikana asiakkaan luona tehdään. Kaupungissa on kuitenkin tarkoituksena ottaa käyttöön aikaperusteinen maksu.

Seinäjoen kotihoidon johtaja Jaakko Kontturi toteaa, että asiakasmaksuihin olisi hyvä saada suoraan valtionhallinnon taholta määritellyt taulukot.

– Niitä sitten kaikki kunnat noudattaisivat. Tämä toteuttaisi paremmin asiakkaiden tasa-arvoista kohtelua. Varmaankin tällöin olisi vain järjestettävä kunnille jonkinmoinen tukijärjestelmä, jolla luotaisiin kunnille edellytykset samantasoisen palvelun tuottamiseksi.

Lähes 200 euron ero

Helsingin pientä kuukausittaista asiakasmaksua selittää se, että elämiskustannukset ovat kalliimpia kuin suuressa osassa muuta maata.

– Kotihoidon välttämättömien palvelujen lisäksi asiakkaille on haluttu jättää kohtuullinen rahasumma muuhun elämiseen, kuten asumis-, ruoka-, lääke- ja hygieniamenoihin. Yllättävästi Helsinki on asiakasmaksujen suhteen halvin maakuntakeskus, tästä asiasta syntynee mielenkiintoinen keskustelu, kertoo va. lännen palvelualueen johtaja Maarit Rautio Helsingin sosiaali- ja terveystoimialasta.

Kotihoito on monissa paikoissa painopiste ja kehittämiskohde. Marja Heikkinen

Helsingissä sekä viranomaiset että poliittiset päätöksentekijät haluavat panostaa ikääntyneiden kotona asumiseen. Säännöllisessä kotihoidossa oli yli 75-vuotiaista helsinkiläisistä alkuvuodesta 12,65 prosenttia, mikä on korkeampi luku kuin monissa muissa kunnissa.

Noin 100 kilometriä pohjoisempana, Lahdessa, asiakasmaksut saattavat olla jopa lähes 200 euroa kalliimpia kuin Helsingissä. Lahden kohdalla on huomioitava, että vuoden alusta toiminnasta on vastannut Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä.

– Yhtymän alueella sovelletaan siis kaikissa kunnissa samoja maksuja kuin Lahdessa, tosin Sysmä ja Heinola hoitavat perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon itse, joten niiden maksuista en ole aivan varma. Taustalla on perusperiaate, että asiakasmaksut peritään asetuksen mahdollistaman maksimin mukaisesti, sanoo kotiin vietävien palveluiden tulosaluejohtaja Jouni Sakomaa Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymästä.

Hoidon sisältö on aina yksilöllistä

Säännöllinen kotihoito (STM) on yhdistelmä kotipalveluita ja kotisairaanhoitoa. Sen sisältö riippuu aina asiakkaasta, se voi olla vaikkapa lääkehoitoa, arkipäivän askareissa auttamista, kodinhoidollisia asioita, sairaanhoitoa ja valvontaa.

Kainuun soten kotona asumista tukevien palveluiden palvelupäällikkö Marja Heikkinen kertoo, että esimerkiksi 40 tuntia kuukaudessa kotihoitoa voi tarkoittaa sitä, että asiakkaan toimintakyky alkaa olla jo merkittävästi alentunut. Silloin käyntejä on useita päivässä, melko varmasti yöhoitoakin olisi mukana. Kotihoito huolehtii perushoidon lisäksi muun muassa lääkehoidosta ja kodinhoitoon liittyvistä asioita.

Säännölliseen kotihoitoon voi kuulua monenlaista, kuten lääkehoito.Tanja Kröger / Yle

Kotipalveluja voivat saada ikäihmiset, vammaiset ja sairaat tai henkilöt, joiden toimintakyky on muun syyn vuoksi alentunut. Lapsiperheillä on oikeus saada kotipalvelua, kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Säännöllisen kotihoidon lisäksi on olemassa tilapäistä kotihoitoa sekä tukipalveluita.

STM:n sosiaali- ja terveyspalveluosaston neuvotteleva virkamies Satu Karppasen mukaan kotihoidon ja tukipalveluiden sisällöt ovat melko vakiintuneita eli eri kunnissa palvelun sisältö on suunnilleen sama. Palvelupäällikkö Marja Heikkinen on pitkälti Karppasen kanssa samaa mieltä.

– Vaihtelua voi olla eri paikoissa, mutta mitä nyt itse olen valtakunnallisesti liikkunut, niin aika samalla tasolla ollaan. Kotihoito on monissa paikoissa painopiste ja kehittämiskohde.

Kotihoidon välttämättömien palvelujen lisäksi asiakkaille on haluttu jättää kohtuullinen rahasumma muuhun elämiseen. Maarit Rautio

Kotihoidon piiriin asiakas pääsee palveluntarpeen arvioinnin kautta.

– Käytännössä asiakas, omainen tai muu läheinen voi ottaa yhteyttä kotihoitoon. Asiakasohjaaja tekee kotikäynnin ja arvioi palvelun tarpeen. Asiakkaan kanssa tehty hoito- ja palvelusuunnitelman päivitetään kaksi kertaa vuodessa ja tarvittaessa toimintakyvyn muuttuessa, Heikkinen mainitsee.

Lue lisää:

Miksi tätä ei keksitty aiemmin? Hoitajat tekevät pidempää päivää, mutta jaksavat paremmin – ja vanhukset pääsevät ulos

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Yhä useampi lastensuojelun asiakas asuu isovanhemmillaan: sijoitukset lähiverkostoon kaksinkertaistuneet Helsingissä ja Oulussa

2017, Heinäkuu 24 - 07:45

Yhä useampi isovanhempi toimii oman lapsenlapsensa sijaishuoltajana.

– Sijoitukset isovanhemmille ovat viime aikoina lisääntyneet, sanoo Helsingin kaupungin vs. lastensuojelun sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro.

Isovanhempien luona asuvat lapset näkyvät suomalaisten suurten kaupunkien lastensuojeluissa lisääntyneinä sijoituksina sukulais- tai läheisperheisiin. Näissä tapauksissa lastensuojelussa puhutaan läheisverkostosta. Tarkkaa tilastoja siitä, kuinka moni läheisverkostossa asuvista lapsista asuu isovanhemmillaan, ei ole.

Helsingin kaupungin vs. lastensuojelujohtaja Ritva Mantila kuitenkin arvioi, että valtaosa läheisverkostoon sijoitetuista lapsista asuu isovanhempiensa luona.

Tiedot sisältävät vain huostaan otetut ja avohuollon sijoitukset.

Läheisverkostossa ja näin myös isovanhemmillaan asuva lapsi luokitellaan lastensuojelussa sijaisperheessä olevaksi. Helsingin, Espoon, Vantaan, Turun, Tampereen ja Oulun kaikista lastensuojelun kaikista asiakkaista noin 40 prosenttia asui viime vuonna laitoksissa ja loput perheissä.

Perheissä asuvista lapsista noin joka viides asui läheisverkostossa.

Luvut perustuvat vuoden 2016 tietoihin.

Lapsi voidaan sijoittaa läheisverkostoon huostaanotettuna sosiaaliviranomaisen tai hallinto-oikeuden päätöksellä tai avohuollon sijoituksena sosiaaliviranomaisen päätöksellä. Lisäksi sijoituksia tehdään niin kutsutuilla läheisverkostoratkaisuilla ja yksityisinä sijoituksina.

Kolme tekijää isovanhempien huoltajuuden kasvun taustalla

Lastensuojelun asiakkaiden päätyminen isovanhempiensa luokse johtuu ainakin kolmesta tekijästä, arvioidaan kaupunkien lastensuojeluista.

Ensinnäkin, lakimuutokset ovat lisänneet sukulais- ja läheisperheiden kartoitusta. Lastensuojelulaki velvoittaa tätä nykyä lastensuojelun työntekijöitä ottamaan selvää sukulaisten ja muiden lapselle läheisten ihmisten mahdollisuuksista ottaa lapsi luokseen asumaan.

Lisäksi perhehoitolain uudistus antoi läheis- ja sukulaisperheille samat oikeudet kuin lastensuojelun perhehoitajalle. Perhehoitaja saa työstään muun muassa palkkion ja on oikeutettu perhevapaisiin.

Toiseksi, isovanhemmat ovat myös fyysisesti paremmassa kunnossa kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.

Aika iso osa lapsenlapsen luokseen ottavista isovanhemmista on 50–60-vuotiaita. Sanna Teiro, Helsingin kaupunki

– Aika iso osa lapsenlapsen luokseen ottavista isovanhemmista on 50–60-vuotiaita. He saattavat olla työelämässäkin mukana, jolloin he pystyvät ihan eri tavalla terveydentilansa puolesta huolehtimaan lapsenlapsesta, Sanna Teiro Helsingin kaupungilta sanoo.

Kolmanneksi, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arvion mukaan huumeidenkäyttäjien määrä on noussut viime vuosina Suomessa. Tämä näkyy myös lastensuojelussa. Vanhempien päihteidenkäyttö on edelleen yleisin yksittäinen syy lapsen huostaanottoon.

Selvää nousua Helsingissä ja Oulussa

THL:n mukaan kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2015 aikana sijoitettuna 17 664 suomalaislasta ja -nuorta, mikä on pari prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Viime vuoden tietoja koko Suomen osalta ei ole vielä saatavilla.

Esimerkiksi Helsingissä oli viime vuonna huostassa 1 325 lasta, joista 874 oli perhehoidossa. Näistä kaiken kaikkiaan 165 asui läheisverkostossa, mikä tarkoittaa noin 20 prosentin osuutta kaikista perhehoidossa olevista lapsista. Kahdessa vuodessa kasvua on kuusi prosenttiyksikköä, vuodesta 2012 luku on noin kaksinkertaistunut.

Oulussa läheisverkostossa asuvien lasten osuus on myös kasvanut, mutta kasvu johtuu osittain kuntaliitoksista. Vuonna 2016 kodin ulkopuolelle sijoitetuista 709 lapsesta sukulais- tai läheisperheessä asui kaikkiaan 121. Oulun lastensuojelupalveluiden palvelupäällikkö Teija Sulisalo laskee, että vuodesta 2014 määrä on noussut pari prosenttiyksikköä. Vuoteen 2012 verrattuna määrä on noin kaksinkertaistunut.

Isovanhempien jaksaminen arvioidaan aina tarkasti

Turussa isovanhempien ja muiden sukulaisten sekä läheisten halukkuus ryhtyä pitkäaikaisiksi sijaisperheiksi näkyy ennen kaikkea läheisverkostoarviointien kasvuna. Arviointeja tehdään aiempaa enemmän.

Tämä ei kuitenkaan näy vielä läheisverkostossa asuvien lasten määrän kasvuna, kertoo sijaishuollon sosiaalityön osastopäällikkö Eira Virolainen. Arvioinnit eivät aina johda sijoituksiin, sillä kyse on lapsen edusta.

Siinä mietitään lapsen kasvua ja kehitystä. Eira Virolainen, Turun kaupunki

– Siinä mietitään lapsen kasvua ja kehitystä siltä näkökulmalta, että lähivanhemmalla on jaksamista käydä murrosikään liittyvät kuohunnat lapsen kanssa, Virolainen sanoo.

Lisäksi sukulaisten ja läheisten kohdalla otetaan aina huomioon muun muassa biologisten vanhempien ja mahdollisen uuden kodin keskinäiset suhteet.

Kaikki järjestelyt eivät tule viranomaisten tietoon

Virallisten järjestelyjen lisäksi on paljon vapaaehtoisia isovanhempien ja lapsen vanhempien välisiä sopimuksia.

Helsingin vs. lastensuojelun sosiaalityön päällikkö Sanna Teiro arvioi, että etenkin peruskoulunsa päättäneet nuoret saattavat muuttaa esimerkiksi opintojen perässä isovanhemmille asumaan.

Lain mukaan myös näistä yksityisistä sijoituksista pitäisi ilmoittaa sosiaaliviranomaiselle, mutta käytännössä ilmoitukset jäävät tekemättä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Sääkartat sen vahvistavat – Kesän lämpimin viikko on täällä ihan kohta

2017, Heinäkuu 21 - 15:46

Viikonlopun sää jatkuu vielä totutuissa, viileän kesäisissä merkeissä. Perjantaina iltapäivällä ja illalla liikkeellä on sade- ja ukkoskuuroja maan etelä- ja keskiosassa.

Lauantaina pilvisyys on vaihtelevaa ja sadekuuroja tulee yhä maan etelä- ja keskiosassa, mutta aurinkoisiakin hetkiä voi olla. Vähiten satanee edelleen pohjoisessa.

Lämpötila yltää maan eteläosassa pariinkymmeneen asteeseen, pohjoisessa jäädään 15 asteen tuntumaan, kertoo Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi.

Yle

Sunnuntaina luvassa on edelleen kuurottaisia sateita maan etelä- ja länsiosissa, mutta monin paikoin on myös aurinkoista. Kainuuseen ja Koillismaalle leviää idästä sadealue. Sunnuntain lämpötilat pysyvät pitkälti lauantain lukemissa.

Yle

Ensi viikosta on tulossa selvästi tätä viikkoa lämpimämpi, ennusteiden mukaan viikosta todennäköisesti tulee kesän tähän mennessä lämpimin viikko. Myös yölämpötilat nousevat.

Maanantaiksi sateiden ennustetaan vähenevän, ja koko maassa ylletään pariinkymmeneen asteeseen.

Tiistaina Suomeen saapuu lämmintä ilmaa lounaasta ja kaakosta siten, että lämpimintä on ennusteiden mukaan Lounais-Suomessa ja Kainuussa ja Koillismaalla. Viikon puolivälissä lämmintä ilmaa riittää edelleen Pohjois-Pohjanmaalla, ja hellerajaa tavoitellaan myös itäisessä ja keskisessä Suomessa.

Ensi viikollakin sateita tulee vaihtelevasti eri puolilla Suomea.

Katso tarkemmat sääennusteet Ylen sääsivuilta.

Lue myös

Rajut sateet piiskasivat etelässä: Festivaaleilla lainehti, oopperajuhlilla palohälytys

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Arkku maalataan vainajan lempivärillä, hauta-asuna yöpuku – Hautajaisissa otetaan yhä useammin huomioon vainajan persoonallisuus

2017, Heinäkuu 21 - 15:11
Mistä on kyse?
  • Hautajaisperinteet ovat muuttuneet. Nykyään hautajaisissa pyritään korostamaan edesmenneen persoonaa.
  • Omaiset toivovat hautajaisilta vaivattomuutta.
  • Ihmiset suunnittelevat omia hautajaisiaan nykyään enemmän.

Enää vainajalle ei välttämättä pueta juhla-asua tai pukua, kun on viimeisen matkan aika. Yhä useammin asuksi valikoituu esimerkiksi lempi t-paita tai verkka-asu.

Hautajaiset ja niihin liittyvät tavat ovat muutenkin muuttuneet J. Ala-Aho hautaustoimiston toimitusjohtaja Oula-Aleksi Mikkosen mukaan todella paljon.

– Hautajaisissa näkyy nykyään enemmän vainajan persoonallisuus. Esimerkiksi muistotilaisuuksista halutaan edesmenneen ihmisen näköiset.

Oula-Aleksi Mikkonen kertoo, että hautaustoimiston toiminta on muuttunut niin, että enemmän hoidetaan asioita omaisten puolesta.Wasim Khuzam / Yle

Perinteiset karjalanpaistit ja kakkukahvit seurakuntatalolla saatetaan korvata esimerkiksi kolmen ruokalajin illallisella ravintolassa.

– Halutaan järjestää ihan juhlat, jos ihminen on niistä tykännyt. Enenevissä määrin korostetaan ihmistä, kenen viimeisiä juhlia vietetään, Mikkonen toteaa.

Tärkeät esineet arkkuun

Persoonallisuus näkyy myös arkuissa ja uurnissa. Arkut saatetaan esimerkiksi maalata vainajan lempivärillä, ja verhoilut voidaan tehdä mittatilaustyönä omaisten toiveiden mukaan.

– Olemme verhoilleet joskus arkun sisuksen vainajan omilla liinavaatteilla, Mikkonen kertoo.

Myös henkilökohtaisten esineiden laittaminen arkkuun on yleistynyt. Mikkosen mukaan yleisimmät mukaan laitettavat esineet ovat pehmolelut, valokuvat tai esimerkiksi villasukat, jotka puetaan vainajalle.

Esineet ovat olleet jollain tavalla edesmenneelle tärkeitä.

– Useimmiten niissä on joku tarina mukana. Esimerkiksi pehmolelu on saattanut kulkea ihmisen mukana lapsuudesta saakka aina 90-vuotiaaksi asti, joten omaiset haluavat antaa sen hautaan saakka mukaan.

Nykyään esimerkiksi arkkuja tehdään paljon tilaustyönä omaisten toiveiden mukaan.Wasim Khuzam / Yle

Mikkonen pitää henkilökohtaisten esineiden laittamista arkkuun hyvänä asiana. Asia on usein tärkeää myös omaisille.

Läheiset noudattavat nykyään Mikkosen mukaan tarkasti vainajan tahtoa.

– Vielä 15–20 vuotta sitten oltiin todella kaavoihin kangistuneita. Vaikka vainaja toivoi jotain, niin omaiset tekivät niin kuin on aina ennenkin tehty.

On ollut sellaisia saattohartauksia, joissa vainajia on vaikka käytetty kotona ennen siunausta. Oula-Aleksi Mikkonen

Ihmiset myös suunnittelevat omia hautajaisiaan Mikkosen mukaan enemmän kuin ennen, mikä helpottaa omaisia.

– Sekä vanhat, että nuoret ihmiset listaavat toiveitaan ylös hautajaisia varten. Ja hautaustoimilakikin määrää, että mikäli vainajan tahto on tiedossa, sitä pitää mahdollisuuksien mukaan noudattaa.

Omaiset haluavat vaivattomuutta

Vanhat hautajaisperinteet ovat siirtyneet uusien tieltä. Mikkosen mukaan esimerkiksi vainajan saatteleminen on nykyään harvinaista.

– Ennen omaiset ovat saattaneet vainajan sairaalasta tai kuolinpaikasta siunauskappeliin tai vainajan säilytystiloihin. On ollut sellaisia saattohartauksia, joissa vainajia on käytetty kotona ennen siunausta.

Yhdeksi syyksi Mikkonen ajattelee vanhojen perinteiden päättymistä sillä, että omaiset arvostavat nykyään vaivattomuutta.

– Pyritään siihen, että kaikki hautajaisiin liittyvä saataisiin hoidettua yhdessä päivässä.

Esimerkiksi lisääntyneet tuhkaukset ovat muuttaneet Mikkosen mukaan hautajaisten sisältöä niin, ettei haudalla tarvitse käydä siunaustilaisuuden yhteydessä.

Polttohautausten määrä on lisääntynyt. Kirkkoneuvos Jouko Lankisen mukaan noin puolet hautauksista on polttohautauksia.Wasim Khuzam / Yle

Vaivattomuuden halu näkyy myös hautaustoimiston toiminnassa. Omaiset toivovat, että heidän puolestaan hoidetaan kaikki käytännön järjestelyt tilojen varaamisesta tarjoilujen hankintaan.

– Omainen käy hautaustoimistossa pari kertaa ja henkilökunta hoitaa hänen puolesta kaiken mitä hautajaisiin liittyy. Omaisille jää tehtäväksi vain tulla tilaisuuteen paikalle.

Täyspalvelun hankkiminen voi Mikkosen mukaan johtua myös siitä, että ihmisillä ei ole tietoa hautajaisjärjestelyjen kaikista seikoista.

– Asiakkaat antavat koko ajan enemmän hautaustoimiston tehtäväksi asioita, jotka esimerkiksi 20 vuotta sitten omaiset olisivat tehneet itse.

Hautajaisissa eroa maaseudun ja kaupunkien välillä

Hautajaisten kesto on lyhentynyt ja saattoväen määrä on pienentynyt Oulun tuomiokirkon vs. kirkkoherra Jouko Lankisen mukaan. Eroja löytyy hänen mukaansa etenkin kaupunkien ja maaseudun välillä.

– Maaseudulla, missä ihmiset tuntevat toisensa paremmin, saattoväkeäkin on enemmän ja hautajaiset kestävät hyvinkin puoli päivää.

Saattoväen määrän väheneminen näkyy Lankisen mukaan myös siinä, että muistotilaisuuksia ei välillä pidetä enää ollenkaan.

– Kirkollinen siunaaminen toimitetaan käsikirjan mukaan silloinkin, vaikka yhtään omaista ei olisi paikalla. Joskus käy niin, että paikalla on vain pappi ja kanttori.

Jouko Lankinen kertoo, että muistotilaisuuksien järjestäminen on vähentynyt. Välillä omaisia on niin vähän, että he eivät halua järjestää erillistä muistotilaisuutta. Wasim Khuzam / Yle

Tuhkausten määrä on Lankisen mukaan Oulussa lisääntynyt. Syyksi hän epäilee sitä, että hautapaikkojen määrä on vähentynyt.

– Tällä hetkellä Oulussa vain Oulujoen hautausmaalla on tarjolla uusia hautapaikkoja.

Hautajaisten personointiin ei liity Lankisen mukaan sinänsä mitään reunaehtoja myöskään kirkollisissa hautajaisissa. Ja etenkin muistotilaisuus on

On ollut sellaisia saattohartauksia, joissa vainajia on käytetty kotona ennen siunausta. Oula-Aleksi Mikkonen

pelkästään omaisia varten, joten he saavat Lankisen mukaan päättää ohjelmasta itse.

Kirkollisissa hautajaisissa on joitakin lainalaisuuksia. Siunaustilaisuus täytyy esimerkiksi järjestää siunaamiskaavan mukaan. Lankisen mukaan hautajaistilaisuuksissa katsotaan tapauskohtaisesti mikä on sopivaa ja mikä ei.

– Varmaan nämä käytännöt muuttuvat ja ehkä niiden täytyykin muuttua. Minun ei ole tarvinnut vielä kuitenkaan linjata erikseen, mikä on sallittua ja mikä ei.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Äiti, sitten kun minä kuolen, haluan kuolla sinun käsivarsillesi" – Tiina Piippo toteutti sairaan lapsensa toiveen

2017, Heinäkuu 21 - 11:05

Reetta Piippo oli tyttö, jolla oli kiire elää. Niin ajattelee hänen äitinsä Tiina Piippo.

– Reetta kirjoitti tarinoita jo ennen kun hän osasi lukea, yöunet jäivät vähälle, kun löytyi muutakin tekemistä kuin nukkuminen. Reetta oli myös äärettömän vahvatahtoinen. Hänen kanssaan on käyty monenlaiset taistelut. Mutta ilman sitä luonnetta ei hän olisi niin pitkään jaksanutkaan.

Reetta kuoli 10 kuukautta sitten sairastettuaan kuusi vuotta leukemiaa. Hän oli 13-vuotias. Kuuteen vuoteen sisältyi myös terveitä jaksoja, mutta leukemia uusi neljä kertaa.

Tiina Piippo piti blogia koko Reetan sairauden ajan. Hän sai sen kautta paljon vertaistukea samaa kokeneilta ihmisiltä.Paulus Markkula / Yle

Viimeiset seitsemän vuotta ovat olleet raskaat koko Piipon perheelle. Päällimmäisenä perheen äidin mielessä on nyt helpotus. Helpotus siitä, että Reetta on päässyt haudan lepoon eikä joudu kärsimään enää. Eikä perheen tarvitse elää kokoaikaisessa epätietoisuudessa.

– Se on aika huikea olotila, ettei tarvitse pelätä. Enää meillä ei ole epätietoisuutta, että miten tässä käy. Me tiedämme, miten tässä kävi, Tiina toteaa.

Tiina kertoo, että Reetta opetti koko heidän perheelleen paljon. Tärkein opetus oli se, kuinka kohdata vaikeudet lannistumatta.

Vuonna 2011 Reetta oli ensimmäisessä kantasolusiirrossa Helsingissä. Sädehoitojen seurauksena kaikki Reetan limakalvot paloivat sisältä päin. Ja kun uusi kantasolu lähti itämään, aiheutti myös se valtavaa kipua.

– Reetta silloin sanoi minulle, että äiti voinko minä koskaan unohtaa näitä kipuja. Mitä tuohon pystyy vastaamaan?

Lääkärit olivat sitä mieltä, että olen ihan hullu ja sanoivat, ettei se niin vaan onnistu Tiina Piippo

Jälkeenpäin Tiina kertoo kysyneensä Reetalta, mikä oli pahinta reissussa. Tytön vastaus yllätti hänet täysin.

– Hänen mielestään pahinta oli se, että piti olla samassa huoneessa koko ajan ja että kerran viikossa otettiin pumpulitikulla nielunäyte kurkusta. Se oli mielestäni ihailtava tapa suhtautua niin vaikeaan asiaan.

Jouluksi kotiin

Vuonna 2015 Reetta oli jälleen syövätön. Ilo siitä ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun Reetalla todettiin aivovaurio, jonka seurauksena hän menetti puhe- ja liikuntakykynsä.

– Lääkärit olivat jo sitä mieltä, että toivoa ei ole. Että Reetan kaikki älyllinen toiminta on loppunut ja meidän olisi syytä jättää tytölle hyvästit.

Tiina ei kuitenkaan uskonut lääkäreitä.

– Kyllä minä lapseni katseen tunnistin. Ja kun ylilääkäri pyysi Reettaa puristamaan kättään, hän teki niin. Edellisenä päivänä puhuttiin saattohoidosta ja seuraavana päivänä aloitettiinkin kuntoutus.

Tiina Piippo uskalsi loppuvaiheessa vähentää lapsensa lääkitystä, koska hän tiesi, etteivät lääkkeet olisi kuitenkaan voineet täysin parantaa Reettaa.Paulus Markkula / Yle

Tiina asui yötä päivää Reetan kanssa sairaalassa. Käytti tyttöä pihalla kaksi kertaa päivässä, satoi tai paistoi. Marraskuun lopussa Tiina sai idean. Hän halusi viedä Reetan jouluksi kotiin.

– Lääkärit olivat sitä mieltä, että olen ihan hullu, ja sanoivat, ettei se niin vaan onnistu. Minä totesin, että ei niin, mutta meillähän on kuukausi aikaa järjestää asia.

Hoitohenkilökunta alkoi yhdessä Tiinan kanssa miettimään, miten kotiin pääsy onnistuisi. Tiinalle opetettiin lääkelaskut ja muut huoltotoimenpiteet. Reettaa alettiin vieroittamaan morfiinista.

Minulle jouluaatto oli sellainen etappi, että kunhan edes siihen asti Reetta selviäisi. Tiina Piippo

16. päivä joulukuuta Tiina ja Reetta pääsivät sairaalasta kotiin.

– Sairaalassa sanottiin, että ette te tule joulua näkemään, eläkää täysillä.

Perhe vietti sukujoulun Tiinan lapsuudenkodissa. Paikalla olivat Tiinan sisarukset, kaikki läheisimmät ihmiset.

– Minulla oli niin voittajaolo. Minulle jouluaatto oli sellainen etappi, että kunhan edes siihen asti Reetta selviäisi.

Viimeinen vuosi

Reetta näki joulun. Ja seuraavan kevään ja kesän. Tyttö ei palannut enää sairaalaan, ja kotona Tiina alkoi systemaattisesti pienentämään Reetan lääkemääriä.

– Se lääkepaletti oli ihan hirveä, mikä siihen tyttöön meni. Aamulla kun Reetta heräsi, hänet pumpattiin täyteen kolmiolääkkeitä, neljää viittä erilaista. Mietin, että jos minä itse vetäisin sellaisen lääkearsenaalin, niin olisiko minulla älyllistä toimintaa ja kuinka kirkas minun katseeni olisi.

– Aivovauriolle ei ollut olemassa hoitoa tai parantavaa lääkitystä, siksi uskalsin lähteä vähentämään lääkitystä, Tiina kertoo.

Reetan kuolinilmoituskin oli ihan valmiiksi mietitty omassa päässä. Tiina Piippo

Pikkuhiljaa Reetta alkoi elävöitymään lääkemäärien pienentyessä. Hän alkoi taas nauramaan, puhumaan muutamia sanoja ja syömään, vaikka lääkärit olivat aiemmin sanoneet, että Reetta ei tulisi enää koskaan nielemään.

Viimeisen elinvuotensa Reetta oli täysin toisten autettavissa. Tiina kertoo, että se tuntui pahalta etenkin siksi, että Reetta oli ollut aiemmin hyvin toimelias ja itsenäinen.

– Mutta vielä siinäkin vaiheessa pyrimme löytämään ne hyvät asiat. Veimme Reettaa uimahalliin ja paljuun ja saunottiin. Invataksilla kävimme shoppailureissuilla.

Surun eri vaiheet

Piipon perheelle surutyö kesti kuusi vuotta. Akuutti suruvaihe oli etenkin Reetan viimeisimpänä elinvuotena, jolloin hänen vointinsa huononi huomattavasti. Tiinan tapana käsitellä surua on ollut maalaaminen ja tanssiminen. Ylipäätään tehdä asioita jotka tuovat hyvän olon.

– Reetta kuoli syyskuussa ja olin jo lokakuussa tanssikursseilla. Olen saanut hirveästi myönteistä palautetta siitä. Mutta sitten on tullut sellaisiakin kysymyksiä, että joko sinä unohdit, että mitä tapahtui.

Reetta Piippo maalasi kyseiset taulut ensimmäisen syöpädiagnoosinsa jälkeen.Paulus Markkula / Yle

Reetan hautajaisissa toivottiin, että vieraat pukeutuisivat värikkäisiin vaatteisiin. Tiina itse pukeutui Reetan kuoleman jälkeen aina kirkkaan punaiseen takkiin.

– Reetta mietti aina, että minkä värisen päivän minä tänään valitsen. Joten minäkin olen pyrkinyt välttelemään mustia päiviä. Jos minä saan väreistä voimaa ja energiaa, niin miksi minä itseltäni sen poistaisin?

Psykoterapeutti Piritta Pitkäsen mukaan surutyö on tavattu jakaa neljään vaiheeseen: shokki-, reaktio-, käsittely-, ja sopeutumisvaiheeseen. Hän sanoo, että on yhtä monta tapaa surra kun on surijaa, ja esimerkiksi perheenjäsenet voivat surra hyvin eri tavoin ja eri tahtiin.

– Kunkin suhde menetettyyn on ollut erilainen, mikä vaikuttaa myös siihen surun käsittelyyn. Suruhan on hyvin henkilökohtainen kokemus. Toisille on luontevaa puhua, toiset purkavat surua musiikin kautta tai vaikka maalaamalla, luonnossa kulkemalla tai muuten olemalla toimeliaita.

Kun olen jutellut syöpään kuolleiden omaisten kanssa, niin kyllä helpotus on näissä piireissä erittäin yleistä ja sallittua. Tiina Piippo

Se miksi joillakin on tarve kritisoida toisen ihmisen tapaa surra, voi johtua Pitkäsen mukaan useista eri asioista. Yksi niistä on se, että meillä on yleisesti vallitsevia käsityksiä siitä, kuinka surutyötä tulisi tehdä tai minkälaiset asiat surevan ihmisen kohdalla olisivat sallittuja.

– Ihmiset asettavat erilaisia määreitä surun toteuttamiselle tai surutyön näkymiselle. Kriittisyyden taustalla voi olla myös se, ettei ole omakohtaista kokemusta surutyön tekemisestä, jolloin sellainen armollisuus toisen surutyön tekemistä kohtaan on vaikeampaa.

Lupaus Reetalle

Se, että Reetta tulee mitä luultavammin kuolemaan leukemian seurauksena, oli tiedossa koko perheelle pitkään. Myös Reetalle. Hän oli nähnyt vuosien saatossa useiden sairaalakavereidensa kuolevan samaan sairauteen.

Vuoden 2014 keväällä Reetta sai lääkäriltään uintiluvan. Viimeiset neljä vuotta uiminen oli ollut pannassa, joten Piipon perhe päätti ostaa paljun, jotta Reetta saisi uida niin paljon kuin sielu sietää.

Eräänä toukokuisena päivänä Reetta ilakoi paljussa. Kesken sukelluksen hän nousi pintaan ja huusi äidilleen: "Äiti sitten kun minä kuolen, niin haluan kuolla sinun käsivarsillesi."

– Ajattelin, että sitten kun se on ajankohtaista, minä lunastan sen lupauksen.

Minulle Reetan hautajaisten järjestäminen oli viimeisten hyvien pirskeiden järjestäminen tytölle. Tiina Piippo

Loppuaikoina kaikki Reetan kuolemaan liittyvät asiat alkoivat olla hyvin selvät. Hahmoteltu päässä.

– Reetan kuolinilmoituskin oli ihan valmiiksi mietitty omassa päässä. Ainoastaan päivämäärä puuttui. Sitä asiaa oli prosessoinut jo niin pitkään.

Reetalla on kaksoissisko. Kaksosena eläminen ärsytti Reettaa aika ajoin. Kun kaikki on yhteistä: ystävät, vaatekaappi ja syntymäpäivät. Reetta toivoikin, että hän saisi ihan ikiomat juhlat. Niitä juhlia hän suunnitteli hartaasti tarjoiluja ja värimaailmaa myöten.

– Ne juhlat olivat hautajaiset. Tiesin että Reetta haluaa sinne juustokakkuja ja lohikeittoa ja oliivileipää hänen omalla reseptillään tehtynä. Tiesin, että hän haluaa oranssikeltaiset kattaukset.

– Minulle Reetan hautajaisten järjestäminen oli viimeisten hyvien pirskeiden järjestäminen tytölle. Ja hän oli itse ne suunnitellut.

"Mutta olisin minä Reetan halunnut pitää"

Jälkeenpäin eräs lääkäri sanoi Tiinalle, että onneksi te päätitte lähteä jouluksi kotiin. Ilman Tiinan vakaata tahtoa kotiin pääsemiseksi Reetta olisi luultavasti viettänyt viimeisen elinvuotensa sairaalassa. Nyt sairaalassa olon ajaksi jäi 26 tuntia, Reetan viimeiset elintunnit.

– Onneksi lähdettiin kotiin. Sairaalassa usein nähdään helposti vain oire ja siihen määrätään lääkkeet. Kotona nähdään persoona ja tuetaan sitä.

Reetan tarina on maailmalla tunnettu hänen sairaushistoriansa harvinaisuuden vuoksi. Reetta parani syövästä yhteensä neljä kertaa. Viimeinen syövän uusiminen oli kuitenkin liikaa.Paulus Markkula / Yle

Tiina kertoo, että Reetan kuoleman jälkeen hän tunsi syvää huojennusta ja helpotusta Reetan puolesta. Se on aiheuttanut joissakin ihmisissä närkästystä.

– Sellaiset kritisoivat, jotka eivät ole tällaista eläneet. Kun olen jutellut syöpään kuolleiden omaisten kanssa, niin kyllä helpotus on näissä piireissä erittäin yleistä ja sallittua.

Tiina kertoo hyväksyneensä Reetan kuoleman hyvin.

– Lapsellani ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kuolla, kaikki apu oli annettu, mitä saatavilla oli. Mutta olisin minä Reetan halunnut pitää.

Helpotuksen lisäksi Tiina tunsi ikävää. Aluksi ikävä kohdistui menneeseen, yhteisiin hetkiin, jotka eivät tule enää takaisin. Nyt Tiina ikävöi enemmänkin asioita, joita he eivät saaneet kokea.

– Olin luvannut Reetalle, että vien hänet pyörätuolilla tanssimaan. Ajattelin, että kun tyttö täyttää kahdeksantoista, niin vedän kaikki festarit hänen kanssaan. Että mahdollistan hänelle kaiken sen. Nykyään suren niitä asioita, joita emme voi tehdä yhdessä.

Se ei kummene sillä, että kieltäisin todellisuuden tai jättäisin asiat kohtaamatta. Tiina Piippo

Moni miettii, mikä on oikea tapa surra. Tiinan mielestä ei ole oikeaa tapaa. Hänellä toimii se, että hän kohtaan kaikki tunteet mitä tulee vastaan.

– Se ei kummene sillä, että kieltäisin todellisuuden tai jättäisin asiat kohtaamatta. Jos itkettää, niin silloin itken, ja jos naurattaa, niin sitten nauran.

Surun käsitteleminen on tärkeää

Psykoterapeutti Piritta Pitkänen sanoo, että surun kohtaaminen on äärettömän tärkeää, jotta elämä voi jatkua menetyksen jälkeen. Hänen mukaansa suru on henkinen ja fyysinen prosessi, joka vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti.

– Jos surutyötä siirtää tai jos se jää käsittelemättömäksi, niin ihmiselle saattaa tulla fyysisiä oireita, joiden vuoksi usein hakeudutaan lääkärille tai haetaan muuta ammattiapua.

Sitten ollaan surutyön kanssa jo pitkällä, kun osataan olla kiitollisia niistä eletyistä hetkistä, joita on saatu menetetyn kanssa. Piritta Pitkänen

Pitkänen muistuttaa, että kukaan ei surulta elämänsä varrella välty, mutta kun surutyö etenee ja tasapaino uuteen elämään alkaa hiljalleen löytyä, niin menetyskin muuttuu kauniiksi muistoiksi.

– Katkeruus on aika tyypillinen surun alkuvaiheessa. Saattaa kestää pitkäänkin, että katkeruus saa kiitollisuuden sävyjä eletyistä hetkistä. Sitten ollaan surutyön kanssa jo pitkällä, kun osataan olla kiitollisia niistä eletyistä hetkistä, joita on saatu menetetyn kanssa.

Reetta Piippo oli perheensä ilona 13 vuotta. Siihen aikaan mahtui paljon onnellisia hetkiä ja rakkautta.

Syyskuussa 2016 Tiina sai toteuttaa Reetalle tekemänsä lupauksen. Reetta sai kuolla hänen syliinsä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Jovović jättää AC Oulun – Tuttu meksikolaishyökkääjä tilalle

2017, Heinäkuu 21 - 10:42

Serbihyökkääjä Saša Jovović siirtyy loppukaudeksi Veikkausliigan jumbojoukkue JJK:n riveihin. Jyväskyläläiset ovat keränneet 17 ottelusta 7 pistettä. Jovović onnistui maalinteossa 12 ottelussa 8 kertaa.

Uutena miehenä oululaisten hyökkäykseen on Ylen tietojen mukaan siirtymässä meksikolainen Alvarado Morin. 11 maalia FF Jaron paidassa Ykkösessä viime kaudella viimeistellyt 189-senttinen Morin siirtyy AC Oulun riveihin Moldovan pääsarjan Zaria Baltista.

Toissa päivänä pommiuhkauksen takia keskeytetyn Oulun derbyn lisäksi ACO:lla on edessään myös toinen uusintaottelu. Kesäkuun puolessavälissä pelattu AC Oulu–EIF uusitaan tuomarivirheen vuoksi.

AC Oulu on Ykkösessä neljännellä sijalla. 12 ottelun jälkeen kasassa on 19 pistettä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Laurista Larryksi ja kantrilla Yhdysvaltain listoille – "Ei haittaa, vaikka olisin Pensselisedän kaltainen ilmiö"

2017, Heinäkuu 20 - 14:45
Mistä on kyse?
  • Oululainen Lauri Niemimaa, artistinimeltään Larry Peninsula, nousi kappaleellaan Country Music Only yhdysvaltalaisten Top New Country Music ja Saving Country Music -listojen kärkeen.
  • Peninsulan menestys on sikäli poikkeuksellista, että hänellä ei ole taustallaan suurta tuotantokoneistoa – hän on tehnyt musiikkinsa alusta loppuun itse.
  • Kantrimies suunnittelee nyt keikkoja Yhdysvaltoihin yhdessä bändinsä kanssa.

Vielä 2000-luvun alussa nuori oululainen muusikon alku Lauri Niemimaa sävelsi kotistudiossaan instrumentaalimusiikkia. Vuoden 2008 paikkeilla kaikki muuttui, kun Lauri tutustui kunnolla kantrimusiikkiin.

Instrumentaalimusiikki sai jäädä, nimi muuttui Larry Peninsulaksi ja haave ammattimaiseksi kantrimuusikoksi ryhtymisestä muuttui todeksi. Alkoi sinnikäs työ unelman saavuttamiseksi. Alusta saakka Larry on ollut tuottelias lauluntekijä, ja tätä nykyä miehen katalookista löytyy liki kaksisataa omaa laulua.

Kantritähtien ohi kärkeen

Yhdysvallat on kantrimusiikin kotimaa. Suuret tähdet myyvät miljoonia levyjä, massiiviset kiertueet keräävät satojatuhansien ihmisten yleisömääriä ja levy-yhtiön edustajien ja managereiden armeija ympäröi supertähtiä.

Niinpä onkin suorastaan hämmästyttävää, että kaiken itse ja omalla kustannuksellaan tekevä Larry Peninsula jätti listoilla taakseen tukun kantrin supertähtiä, kuten Miranda Lambertin ja Rodney Crowellin Country Music Only -kappaleellaan.

– Matkan varrella olen opetellut biisien teon lisäksi äänittämään ja miksaamaan. Mutta teknisissä asioissa Google auttaa, naureskelee Larry Peninsula.

Listasijoitus ei riitä

Kantri on Suomessa marginaalimusiikkia, vaikka uskollista ja asialle omistautunutta yleisöä löytyykin.

Silti Cheekin ja Haloo Helsingin kaltaisesta suosioista suomalaisen kantrimuusikon ei kannata kotimaassaan edes haaveilla. Mikäli läpimurto onnistuu Yhdysvalloissa, on rajana vain taivas.

Vastaavasti myös kilpailu kantrin kotimaassa on ihan omaa luokkaansa. Jokaista läpimurron tehnyttä tähteä kohden omaa tilaisuuttaan odottaa tuhansia lahjakkaita muusikoita. Ja sen tietää myös Larry Peninsula.

Minulle on ihan sama, mistä minut huomattaisiin. Larry Peninsula

– Se, että lauluni Country Music Only on nyt ollut listoilla Jenkeissä, ei vielä tarkoita kovinkaan paljon. Seuraavaksi pitäisi päästä sinne esiintymään.

– Muutamia keikkkoja olen siellä tehnytkin vuonna 2011, mutta kyllä sinne nyt olisi päästävä bändini kanssa. Olen asettanut tavoitteeksi, että viimeistään kahden vuoden päästä haave toteutuu, toteaa Peninsula päättäväisesti.

Voisiko suomalaisuus ja tietynlainen eksotiikka olla tarttuvan laulun lisäksi se, millä Larry Peninsula erottuisi Yhdysvaltain markkinoilla? Mies itse suhtautuu asiaan huumorilla.

– Minulle on ihan sama, mistä minut huomattaisiin. Ei haittaa, vaikka olisin Amerikassa pensselisedän kaltainen ilmiö, Larry naureskelee.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia