YLE: Perämeri

Julkaise syötteitä
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 11 min 37 s sitten

Tapa käsitellä kuolemaa on muuttunut – "Surua ei välttämättä kohdata, vaan tunteet halutaan turruttaa esimerkiksi lääkkeillä"

2017, Elokuu 16 - 08:37

Kun läheinen ihminen kuolee, elämään astuu suru. Niin on ollut ennen, ja niin on nyt. Sen sijaan tapa käsitellä kuolemaa on vuosien saatossa muuttanut muotoaan.

Aiemmin ihmisen kuolema kosketti koko kylää, ja vainajan saattaminen hautaan oli suorastaan yhteisöllinen tapahtuma. Kuolemaa ei pidetty millään lailla poikkeuksellisena, ja surevaankin osattiin suhtautua luontevasti. Lapsia ei suojeltu surulta.

– Oli esimerkiksi ihan normaalia, että lapset kulkivat mummojensa mukana hautajaisista toisiin, psykologi Soili Poijula kertoo.

Maalla kuolema on koskettanut lähes kaikkia, joten vertaistukea on silloin ollut luonnostaan, kertoo Soili Poijula.Marko Siekkinen / Yle

Nykynuorten elämästä kuolema on Poijulan mukaan hyvin kaukana. Monelle aihepiirit ovat tuttuja lähinnä elokuvista ja median kautta.

– Nykyään surua ei välttämättä osata kohdata, vaan tunteet halutaan turruttaa esimerkiksi lääkkeillä, Poijula miettii.

Psykologin mukaan suru on hyvä asia: se kertoo siitä, että pystyt rakastamaan.

Netti ei tarjoa välttämättä olkapäätä

Nykypäivänä moni etsii tukea suruunsa netistä.

Soili Poijula suosittelee netin osalta suljettuja keskusteluryhmiä, joissa samankaltaisen tilanteen kohdanneet voivat jakaa kokemuksiaan. Avoimilla keskustelupalstoilla kommentointi voi olla epäasiallista, ja moni on jälkikäteen katunut avautumistaan.

– Netti voi olla epäempaattinen ja arvaamaton.

Poijula pitää tärkeänä, että ryhmissä on aidosti vertaisia ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman. Muuten niistä ei ole hänen mukaansa hyötyä.

Toisaalta kaltaisia voi olla vaikea löytää.

– Esimerkiksi nuorena leskeksi jääminen on Suomessa hyvin harvinaista.

Nykyihmisellä vähän turvaverkkoja

Myös erilaiset sururyhmät ovat suosittuja. Soili Poijula kuvailee ryhmiä kaupunkilaiseksi ilmiöksi.

– Maalla ihmisen elämänkaari on ollut näkyvissä, ja kuolema on koskettanut lähes kaikkia, joten vertaistukea on tullut luonnostaan.

Tarjolla on esimerkiksi seurakuntien ja järjestöjen sururyhmiä, joissa omaa kokemusta puretaan perinteisesti keskustelemalla. Sururyhmiä on tarjolla jopa lemmikkinsä menettäneille.

– Sururyhmistä on muotoutunut olennainen osa seurakuntien perustyötä, ryhmiä vetävä Oulun Karjasillan seurakunnan diakonissa Nina Niemelä kertoo.

Netti voi olla epäempaattinen ja arvaamaton. Soili Poijula

Niemelän mukaan ryhmien suosio kertoo osaltaan siitä, että ihmisillä on lopulta aika niukat turvaverkostot. Monilla on myös tarvetta työstää suruaan puhumalla siitä uudelleen ja uudelleen, eivätkä kaikkien läheiset sitä jaksa, diakonissa sanoo. Valtaosa ryhmien osallistujista on 60 ikävuoden molemmin puolin olevia naisia.

Seurakuntien järjestämiin sururyhmiin kuuluu osana myös hengellisyys, joka voi olla joillekin este tilaisuuksiin osallistumiselle. Nina Niemelän mukaan tämä tiedostetaan myös seurakunnissa. Hengellisen osuuden määrä riippuu vetäjästä.

– Ryhmissä tuodaan esille toivon näkökulmaa, joka lähtee kristinuskosta.

Toiminnallinen ryhmä on uutta

Oulussa Oulujoen seurakunnassa kokeillaan syksyllä uutta toiminnallista sururyhmää, jossa osallistutaan yhdessä konserttiin, liikutaan seurakunnan ulkopuolella ja työstetään surua myös kätten töillä.

Sururyhmän vetäjä, Oulujoen seurakunnan kappalainen Satu Kreivi-Palosaari sanoo, että surua koetaan monella tavalla, ja siksi sen käsittelemiseenkin on useita tapoja.

– Käsillä tekeminen voi auttaa työstämään surua, ja myös konserttiin voi olla turvallisempaa lähteä yhdessä, Kreivi-Palosaari sanoo.

Oulussa useat seurakunnan järjestämät ryhmät ovat täynnä.

Mikä suru on normaalia?

Psykologi Soili Poijula on työskennellyt surevien ihmisten parissa pitkään. Hän kertoo, että tutkimusten mukaan arviolta puolet ihmisistä selviytyy läheisen kuolemasta hyvin.

Aikuisen ihmisen kohdalla surun katsotaan olevan normaalia, kun elämää pystyy katsomaan eteenpäin vuoden kuluttua kuolemasta. Lasten kohdalla aika on puoli vuotta.

Suru on hyvä asia, sillä se kertoo rakastamisesta, sanoo Soili Poijula.Marko Siekkinen / Yle

Täydelliseen työ- ja toimintakyvyn palautumiseen on tutkittu kuluvan kaksi vuotta.

– Surutyö on hidasta, Poijula sanoo.

Osalle ihmisistä suru on niin vaikea kokemus, että he sairastuvat siitä. Soili Poijulan mukaan silloin puhutaan pitkittyneen surun häiriöstä.

Tutkimusten mukaan 10 prosenttia läheisensä menettäneistä ihmisistä sairastuu. Riskiryhmässä ovat etenkin läheisensä traagisen kuoleman kohdanneet henkilöt, kuten lapsensa menettäneet äidit.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Ilmoittaudu kylätappeluun", mainosti savolaiskunta Hesarissa 1980-luvulla – sitten alkoikin tulla puheluita innokkailta tappelijoilta

2017, Elokuu 15 - 20:11
Mistä on kyse?
  • Kuntien markkinointi on muuttunut kehumisesta suunnitelmalliseksi toiminnaksi, verkostoitumiseksi ja maineen rakentamiseksi.
  • Kunnan koko tai maantieteellinen sijainti ei vaikuta näkyvyyden saamiseen.
  • Kunnan brändityö vaatii sen, että kunnassa on ensin sisäisesti kaikki kunnossa, minkä jälkeen parannuksista voidaan kertoa ulospäin.

30 vuotta sitten kuntamarkkinointi oli yhtä kuin sanomalehtien mainokset ja haitariesitteet. Ihan jokaisessa paikassa ei näin ollut. Kolmen palstan lehti-ilmoituksen sijaan Savossa sijaitseva Tuusniemi luotti hatusta vedettyihin tapahtumiin ja huumoriin, jota esiteltiin kesän ajan rivi-ilmoituksissa yhden virkkeen verran.

Yhdessä ilmoituksessa kerrottiin kylältä löytyvän vapaita poikamiehiä, toisessa muistutettiin teepussinheiton MM-kisoista ja kolmannessa pyydettiin ilmoittautumaan kylätappeluun.

Ilmoituksen alla oli puhelinnumero kuntaan tai paikalliselle matkailuyrittäjälle. Ilmoitukset poikivat soittoja ja etenkin kylätappelut herättivät kiinnostusta.

Teepussinheiton MM-kisat sittenkin 17.päivä Tuusniemellä. Tuusniemen kunnan lehti-ilmoitus vuodelta 1987.

– Yrittäjä tuli minun luokse hätääntyneenä, että keksikää nyt jotain, kun soittoja ja tappelijoita alkaa tulla. Asiaa ei oltu ajateltu näin pitkälle. Kyläläisissä oli nuorta porukkaa, jota sitten hätisteltiin nujakoimaan, naureskelee ilmoituksia rustaamassa ollut Valto Holopainen.

Kukaan ei tapellut oikeasti ja tapahtuma pääsi televisioon, joten muutaman kuukauden aikana saatiin kylälle jonkinlaista näkyvyyttä. Elinkeinotyöryhmän muutaman jäsenen päähänpisto ei saanut kaikkien kuntapäättäjien hyväksyntää ja ehkä siksi ei jäänyt elämään markkinointitapana. Toisaalta ei ”kampanjan” tuloksiakaan kerätty.

Terhi Marjakangas / Yle

– Eihän sitä oikein voi mitata, mutta sellaista kuulin torilla, että nuoret naiset olisivat kyselleet, että missä ne poikamiehet täällä ovat. Meillähän siihen aikaan oli tosi paljon poikamiehiä täällä, Holopainen hymähtää.

Kuntaliiton markkinointijohtaja Maritta Mäkelää 30 vuoden takainen tempaus huvittaa. Tempaus voisi olla tänä päivänä tuloksekkaampi kuin vuonna 1987.

– Voisi toimia tänä päivänä hyvinkin. Kyllä kuntamarkkinoinnissa tarvitaan luovaa hulluutta. Siitähän voisi kokeilla uudestaan somekampanjana.

15 minuuttia somessa tai livenä

Somen myötä kuntamarkkinointikin on saanut uusia muotoja, jotka jakavat herkästi mielipiteet. Esimerkiksi Kouvolan kaupunki toteutti somessa vastaiskun negatiiviselle julkisuudelle ja antoi kouvolalaisille mahdollisuuden puhua hyvää kotikaupungistaan.

Kaupunki lanseerasi kaksi vuotta sitten ”munbetonihelvetti” -kampanjan, koska kaupungista puhuttiin yleisesti betonihelvettinä. Lanseerauspäivänä #munbetonihelvetti oli Suomen neljänneksi eniten käytetty hashtag.

– Kouvolan betonihelvetti-kampanja herätti keskustelua. Se ylsi kunniamainintaan kuntamarkkinoinnin SM-kilpailuissa, mutta joidenkin mielestä se ei ollut oikea tapa toimia, muistelee Mäkelä.

Kouvola lanseerasi muutama vuosi sitten betonihelvetti-kampanjan, jolla teki vastaiskun kaupunkia kohtaan kohdistuneeseen negatiiviseen julkisuuteen. Kuvituskuva. Tiina Jutila / Yle

Somen lisäksi aika on suosiollinen erilaisille tempauksille. Mitä hullumpi idea on, sitä enemmän kansa sitä rakastaa.

Pienessä Tervon kunnassa Pohjois-Savossa on myös huomattu tempausten taika. Kun Petteri Ristikangas valittiin kunnanjohtajaksi seitsemän vuotta sitten, aloitti hän kerran kesässä tehtävät kyläkierrokset eri kulkuvälineillä. Retkelle on lähdetty niin traktorilla, mopolla, veneellä kuin sähköautolla. Viimeisin tempaus oli kesällä, kun kunta vei kunnantalon lähikaupunkinsa Kuopion torille.

Ristikangas arvelee, että enemmän näkyvyyttä tulee näillä kampanjoilla, mutta siltikin perinteinen markkinointi haukkaa Tervossa isomman osuuden.

– Tällaisen pienen kunnan kohdalla en puhuisi brändin tekemisestä, vaan ennemminkin tietoiseksi tekemisestä, alle 2 000 asukkaan kunnan johtaja huomauttaa.

Sijainti ja koko on merkityksetöntä

Ranua on pieni, alle 5 000 asukkaan kunta Lapin eteläosissa. Vaikka kunta on pieni, tietää lähes jokainen, minkä mekka paikkakunta on. Suot pursuvat hillaa ja marja on osattu tuotteistaa.

– Ranua on rakentanut hillan ympärille näyttävän kampanjan, joka on noteerattu Lonely Planetissakin. Somero tekee nostalgiaviikkoa ja on saanut koko Someron liikkeelle. Rovaniemellä on tehty pitkäjänteistä työtä ja nyt on saatu lukea siitä, miten matkailu on mennyt eteenpäin ja lentoja on lisätty, luettelee Kuntaliiton markkinointijohtaja Maritta Mäkelä.

Me täällä Tuusniemellä odotamme innokkaasti kesän turisteja. Tunnemme heidät kaikki henkilökohtaisesti. Tuusniemen kunnan lehti-ilmoitus vuodelta 1987.

Nämä kaikki ovat Mäkelän mielestä hyviä esimerkkejä siitä, että tuloksekkaan ja näkyvän kuntamarkkinoin tekeminen ei ole kiinni kunnan koosta tai maantieteellisestä sijainnista. Mäkelä seuraa kuntamarkkinointia ja sen kehittymistä aitiopaikalta, sillä hän istuu raadissa, joka valitsee vuosittain kuntamarkkinoinnin Suomen parhaat. Kuntamarkkinoinnin SM-kisat on järjestetty 12 kertaa.

15 minuuttia saa helposti, brändi tehdään ajan kanssa

Tunnettu totuus on, että hetkellisen huomion saa helposti, mutta kun rakennetaan kokonaisvaltaisesti kunnan brändiä, tarvitaan suunnitelmallisuutta. Maritta Mäkelän mukaan tämän päivän kuntamarkkinoinnin avainsanoja ovatkin suunnitelmallisuus ja verkostoituminen.

Kuntabrändistä väitöskirjansa viime vuonna tehnyt Timo Halonen on samoilla linjoilla. Kertakampanjoidenkin takana on oltava syvempi viesti kokonaisvaltaisuuden takia.

Tuusniemellä ei tunneta rotuongelmia, jopa helsinkiläiset ovat tervetulleita. Tuusniemen kunnan lehti-ilmoitus vuodelta 1987.

– Tässä on se juju, että kertatempullakin saadaan itsemme esiin, mutta onko se pelkkää kansan huvia vai onko sillä kaupungin kehittymisen kannalta jokin tärkeämpikin merkitys? Mikkelin kaupunginjohtajajana työskentelevä Halonen aloittaa.

– Eli parhaita kampanjoita ovat sellaiset, joissa on nimenomaan julkisuuteen vahvasti nouseva kärki, mutta jonka takaa avautuu paljon syvällisempi sanoma ja viesti ja joilla on todella vaikutusta siihen mitä valintoja ihminen tekee, Halonen jatkaa.

Herrojen haaveet eivät riitä markkinoitavaksi

Halosen mukaan vuosien saatossa kuntamarkkinoinnissa tapahtunut suurin muutos on se, että kehuminen ja kuvan kiillottaminen on vaihtunut laaja-alaiseen maineenhallintaan ja maineen rakentamiseen. Kaiken kivijalkana on se, että ennen kuin kuntaa aletaan markkinoida ulospäin, asiat ovat kunnossa kunnan sisällä. Todellisuus ei voi olla ristiriidassa markkinointiviestinnän kanssa.

– Kun markkinointiviestinnän kohde saapuu paikkakunnalle ja tapaa paikkakunnan ihmisen vaikkapa taksiin istuen ja kysyy häneltä, että pitääkö tämä kaupungin viesti paikkaansa. Jos taksikuskin viesti on, että se on herrojen haaveita, hän kertoo sillä hetkellä uskottavimman tarinan, Halonen huomauttaa.

Me tuusniemeläiset pelaamme jalkapalloa aina vain yhden puoliajan ajan. Emme tiedä kuinka kenttä käännetään. Tuusniemen kunnan lehti-ilmoitus vuodelta 1987.

Markkinointia ei voi perustaa millekään mikä ei ole totta. Jos Oulu on teknologiakaupunki ja Kuopio tanssikaupunki, ei Raahe voi yhtäkkiä alkaa markkinoida itseään tanssikaupunkina tai Kalajoki teknologiakaupunkina, jos niillä ei luonnostaan ole siihen resursseja.

– Valheita ei kerrota eikä kuplia voi rakentaa, koska kuplat puhkeavat ja siinä mielessä on tärkeää, että pystytään antamaa oikeita viestejä. Markkinoinnin pitää aina liittyä kaupungin strategiaan ja siihen, että mitä se kaikkea se kehittämisessään tavoittelee, Halonen painottaa.

– Joku on sanonut, että markkinoinnin tehtävä ei ole luoda niitä mielikuvia, vaan kertoa missä kaupungissa ollaan ja eletään. Jos halutaan parantaa kuvaa, meidän pitäisi ensin pyrkiä tekemään parannus ja markkinoinnin tehtävä on vain kertoa eteenpäin niistä parannuksista, jotka on tehty, hän jatkaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vapaaehtoistyötä kolme tuntia? Pop up -talkoolaiset ovat järjestöille uhka ja mahdollisuus

2017, Elokuu 15 - 19:32
Mistä on kyse?
  • Yhä useampi suosii projektimuotoista vapaaehtoistyötä. Ihmisten sitouttaminen on haastavaa, mutta toisaalta kynnys osallistua vapaaehtoistyöhön on madaltunut.
  • Vapaaehtoistyöntekijöiden määrä on pysytellyt samana noin 20 vuotta. Vapaaehtoistyön tuntimäärät ovat nousussa.
  • Moni vapaaehtoinen auttaa useassa järjestössä ja saattaa tehdä vapaaehtoistyötä kertaluonteisesti.
  • Kajaanilainen Noora Lumpo tekee vapaaehtoistyötä Allergia-, iho- ja astmaliiton somelähettiläänä sekä seurakunnassa.

Vapaaehtoisjärjestöjen on yhä haastavampaa löytää pitkäksi aikaa sitoutuvia vapaaehtoisia. Esimerkiksi kesäfestarit ovat suosittu auttamisen muoto.

– Se on haastavaa, koska joudutaan etsimään ihmisiä yhä uudestaan ja uudestaan. Jos ihminen tulee mukaan, yritetään sitouttaa hänet myös seuraavaan projektiin tai etsimään uudet ihmiset, toteaa Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori Anne Pessi.

Kehitys käy ilmi pari vuotta sitten julkaistussa Kansalaisareenan, Helsinki Mission ja Kirkkohallituksen Taloustutkimuksella teettämästä tutkimuksesta, jossa vertaillaan vapaaehtoistyötä vuosina 2010 ja 2015.

Pitkään vapaaehtoistyön kenttää seuranneen ja tutkineen Pessin mukaan vapaaehtoisten rekrytoinnissa olisi monella järjestöllä uudistumisen paikka. Osalla järjestöistä somekanavien käyttö saattaa olla lapsenkengissä ja nettisivutkin alkeelliset.

– Viestinnän ja rekrytoinnin tulisi kulkea käsi kädessä. Esimerkiksi provokatiivinen kampanja voikin tuoda yllättävän paljon vapaaehtoisia, Pessi sanoo.

Saatamme hakea vapaaehtoista vaikkapa kolmeksi tunniksi: kerromme mitä pitää tehdä ja mitä sillä saa aikaan. Anne Kangaskolkka

Tutkijan mukaan vapaaehtoistyön tilanne näyttää silti hyvältä. Kiinnostus vapaaehtoistyötä kohtaan on pysynyt likipitäen samana parikymmentä vuotta. Yksittäisten henkilöiden tekemät tuntimäärät ovat nousussa, ja tällä hetkellä moni hyppää mukaan moniin projekteihin.

Pessin mukaan projektimaisuuden kulttuuri voikin olla käännettävissä eduksi.

– Kynnys madaltuu heille, jotka eivät voisi sitoutua pidempään. Se on haaste, mutta myös mahdollisuus. Nyt on mahdollista saada myös kiireisiä ihmisiä mukaan.

Pienikin porukka saa paljon aikaan

Esimerkiksi tyttöjen oikeuksia ajava hyväntekeväisyysjärjestö Plan etsii jatkuvasti uusia vapaaehtoisia. Projektimaisen auttamisen suosio näkyy selvästi myös Planissa, joka järjestää paljon tyttöjen oikeuksia ajavia kampanjoita sekä tempauksia. Suosituimpia vapaaehtoistöitä ovatkin tapahtumat, joissa tapaa konkreettisesti ihmisiä ja muita vapaaehtoisia.

Toisaalta vapaaehtoistyö Planilla voi olla myös kummiraporttien tai kirjeiden kääntämistä kotoa käsin tai auttamista toimistolla.

Nämä asiat koskettavat itseäni, joten se kaikki soljuu sivussa. Noora Lumpo

Järjestöllä on aktiivinsa, mutta esimerkiksi tapahtumiin tarvitaan lisäkäsiä. Nykyään vapaaehtoiset haluavat kuulla toimenkuvansa mahdollisimman tarkasti. "Tule meille vapaaehtoiseksi" -tyyppiset yleisluonteiset ilmoitukset eivät enää toimi.

– Pyrimme tekemään paketteja vapaaehtoisuudesta, että tule tekemään tämä. Saatamme hakea vapaaehtoista vaikkapa kolmeksi tunniksi. Kerromme mitä pitää tehdä ja mitä sillä saa aikaan, kertoo Planin vapaaehtoistyön koordinaattori Anne Kangaskolkka.

– Monelle se on kertaluontoista. Ihmiset haluavat kovasti auttaa, mutta sen jälkeen he keskittyvät johonkin muuhun, Kangaskolkka jatkaa.

Kangaskolkan mukaan toinen selkeä trendi on se, että ihmiset ovat nykyäänmonessa järjestössä mukana ja tekevät erilaisia vapaaehtoistöitä. Se kävi ilmi myös vapaaehtoistyötä kartoittavassa tutkimuksessa.

– Sekin rajoittaa, että antaa aikaa moneen.

Nykyään moni vapaaehtoinen haluaa auttaa kertaluonteisesti ja hyppää sitten mukaan uuteen projektiin. Kuvituskuva. Kalle Niskala / Yle

Planin toiminta painottuu Etelä-Suomeen ja pohjoisimmat aktiivit löytyvät Oulusta. Levittäytyminen ympäri Suomen onkin järjestölle haaste.

Pitkään sitoutuvia vapaaehtoisia, esimerkiksi aluevastaavia, on vaikeampi löytää.

– Haasteena on löytää ihmiset, jotka pystyvät sitoutumaan yli vuoden vapaaehtoistehtävään.

Toisaalta Kangaskolkka painottaa, että pienikin porukka voi tehdä paljon. Näin on esimerkiksi Oulussa, jossa vapaaehtoisia on noin sata, mutta ydinporukan aktiiveja noin 3–10. Uusien vapaaehtoisten rekrytoinnissa tehokkaimpia keinoja ovat Kangaskolkan mukaan kasvokkain kohtaaminen.

– Esimerkiksi tapahtumissa vapaaehtoiset kertovat ihmisille omasta toimimisestaan, ja usein tapahtumista tuleekin uusia vapaaehtoisia. Myös omat viestintäkanavat ja aluevastaavien työ ovat tärkeitä.

Somelähettilään työtunteja on mahdoton laskea

Kulttuurin parissa joustavasti vapaaehtoistyötä tekevä nainen, kajaanilainen Noora Lumpo, on tilastojen valossa tyypillinen tämän hetken vapaaehtoinen.

Itsekin allergioista ja yliherkkyydestä kärsivä Lumpo tekee työtä Allergia-, iho- ja astmaliiton somelähettiläänä itselleen tärkeän aiheen parissa.

Liiton somelähettiläänä Lumpo muun muassa jakaa liiton päivityksiä Facebookissa, peukuttaa ja keskustelee. Hän antaa vertaistukea muille allergisille ja toimii myös liiton paikallisyhdistyksessä. Lisäksi hän pitää omaa blogia, jossa hän jakaa arkeaan allergisena ja astmaatikkona.

Lumpo kokee, että on vaikea vetää rajaa vapaaehtoistyön ja harrastuksen välille.

– Nämä asiat koskettavat itseäni, joten se kaikki soljuu sivussa. Koen, että on kivaa jakaa juttuja muille. Jos kommentoin Facebook-ryhmässä tai teen omaa blogia, sitä ei miellä vapaaehtoistyönä, vaan ennemminkin omana harrastuksena, Lumpo pohtii.

Vaikka allergiat vaivaavat, Noora Lumpo viihtyy ulkona ja luonnossa. Somelähettiläänä hän haluaa kannustaa myös muita. Julia Sieppi / Yle

Somelähettiläällä ei ole tuntimääriä tai tiettyjä päiviä, jolloin vapaaehtoistyötä tulisi tehdä. Se sopii Lumpolle hyvin, sillä loppusuoralla olevat opinnot pitävät naisen kiireisenä. Jokainen viikko onkin erilainen.

– Tuntimäärää on todella hankala arvioida. Viikossa vierähtää muutamia tunteja, mutta jos olen reissussa, meneekin vartti. Se on tosi kiva juttu, että voin tehdä oman ajankäytön mukaan.

Lumpo on tyypillinen vapaaehtoinen myös siksi, että hän on mukana monessa. Somelähettiläällä on aikaa auttamiseen myös ortodoksisessa seurakunnassa, jossa Lumpo on mukana valtuustossa sekä järjestämässä leirejä ja retkiä lapsille.

Lumpo pitää myös omaa blogia, jossa käsitellään allergiaan ja yliherkkyyteen liittyviä aiheita. Julia Sieppi /Yle

Hänet vapaaehtoistyöhön saa sitoutumaan auttamisenhalu ja mielenkiinto itselle läheisiin aiheisiin. Hän arvelee, että monen järjestön haaste löytää pitkäaikaisia vapaaehtoisia voi liittyä siihen, ettei ole hoksattu esimerkiksi kaikkia sosiaalisen median suomia keinoja.

– Tänä päivänä arki on niin hektistä, että sitoutuminen pidempiin juttuihin ja vähän haastavampaa. Mutta kun ihmisiä lähestytään vähän uudella tavalla, voi olla pienestä kiinni, että saadaankin hyviä tuloksia.

Lumpo aikoo jatkaa auttaa somelähettiläänä ja seurakunnassa jatkossakin. Samalla vapaaehtoinen saa vertaistukea itsekin. Ikimuistoisimmat hetket liittyvätkin tapaamisiin muiden vapaaehtoisten kanssa.

– Se on todella tärkeää. On ihanaa jutella toisten kanssa siitä, onko mansikka aiheuttanut reaktioita tai toimiiko jokin lääke. Sellaiset, joita herkkyydet tai allergia eivät kosketa, eivät voi niistä tietää, Lumpo toteaa.

Pop up -kulttuuri näkyy vapaaehtoistyössä

Nykyään erilaisia vapaaehtoistyöprojekteja on tarjolla huima määrä. Se onkin yksi syy tutkimuksessa esiin tulleeseen tuntimäärän nousuun. Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori Anne Pessi pitää kehitystä kiinnostavana, sillä aiemmissa tutkimuksissa tuntimäärä on ollut laskussa.

– Nykypäivänä meillä on kaikenlaista pop up -kulttuuria ja erilaisia projekteja. Sellaisiin on helpompi lähteä mukaan kuin pitkäkestoiseen työhön.

Kulttuurialan vapaaehtoistyö on suosittua.Berislav Jurišić / Yle

Pessin mukaan tällä hetkellä vapaaehtoistyössä korostuu myös se, että siihen lasketaan mukaan myös organisoimaton vapaaehtoistyö, josta aiemmin puhuttiin vain omaehtoisena auttamisena. Käsitys vapaaehtoistyöstä on niin laajentunut.

Samalla myös harrastukset ja vapaaehtoistoiminta limittyvät aiempaa enemmän. Pessin mukaan moni kokee esimerkiksi kulttuurialan vapaaehtoistyön todella merkityksellisenä.

– Kulttuurivapaaehtoistoiminta on alue, jossa aikaa käytetään enemmän. Se liittyy selkeästi ihmisen omiin intresseihin ja harrastuksiin, Pessi sanoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oulun kuuluisan Toripolliisi-patsaan kansalaiskeräyksestä 30 vuotta – patsaiden rahoitus on edelleen kansan karttuisissa käsissä

2017, Elokuu 15 - 08:27

Oulun nähtävyytenä lähes ikonisen aseman saavuttaneen Toripolliisi-patsaan rahoitusta puuhattiin aikoinaan kasaan monella eri rintamalla.

Kaarlo Mikkosen veistämä patsas rahoitettiin kaksivuotisella kansalaiskeräyksellä, haastekampanjalla, yleisötilaisuuksilla ja oheistuotemyynnillä. Pronssisia pienoispatsaita myydään Oulussa edelleen.

Tällä hetkellä patsasahankkeita on vireillä Oulussa ainakin kaksi. Rahaa yritetään koota muun muassa Ilmakitarapatsaan toteuttamiseen. Elokuussa käytävät Ilmakitaran MM-kisat ovat maailmalla Oulun ylivoimaisesti tunnetuin yleisötapahtuma.

Patsaiden rahoittaminen on kuitenkin varsin haastavaa.

Esimerkiksi Ilmakitarapatsas-hankkeen puuhamies Soile Suvanto kertoo, että aluksi yritykset olivat kiinnostuneita tukemaan patsashanketta, mutta ajat osoittautuivat taloudellisesti liian tiukoiksi. Pari vuotta sitten varainkeruuta kokeiltiin myös netissä.

Oulun Toripolliisi-patsas on turistien suuressa suosiossa. Elisa Kinnunen / Yle

– Me lähdimme keräämään rahaa vähän liian modernilla tavalla, netistä. Se osoittatui haasteelliseksi. Nyt olemme miettineet, pitäisikö käyttää perinteisempiä tapoja, kuten Toripolliisin kanssa tehtiin, Suvanto kertoo.

Tervakaupunki Oululle puuhataan myös Tervansoutajapatsasta. Sen lahjoittavat kainuulaiset. Oulun Seudun Kainuulaiset ry aikoo vauhdittaa varainkeruuta loppuvuodesta.

Etujärjestö: Patsashankkeet syytä kilpailuttaa

Suomen Kuvanveistäjäliiton toiminnanjohtaja Tiina Veräjänkorva arvioi, että erilaiset joukkoistukset ja kansalaiskeräykset ovat yleinen tapa rahoittaa patsashankkeita.

Julkiseen rakentamiseen liittyvä prosenttitaide käsitetään yleisesti laajemmin kuin perinteisinä patsaina, Veräjänkorva huomauttaa.

– Usein paikallisen näköis- tai muistopatsaan hankkiminen perustuu jonkun järjestön tai asiasta innostuneiden aloitteeseen. Tällöin hakkeen puuhaajien on syytä varata aikaa varainkeruuseen, Tiina Veräjänkorva toteaa.

Kuvanveistäjäliitossa painotetaan, että korkean taiteellisen tason turvaamiseksi uudet patsashankkeet olisi hyvä kilpailuttaa. Liiton mukaan myös taidemuseoita olisi syytä konsultoida.

Kutsumenettelyssä taiteilijalla tulisi olla vahvat ansiot jo valmiiksi.

Imagohyöty hintaan nähden moninkertainen

Oulun Toripolliisi-patsas on turistien suuressa suosiossa. Useimmat kuvauttavat itsensä sen vierellä, ja parhaimpina päivinä Toripolliisin kainaloon jopa jonotetaan.

Toripolliisi-patsaan rahankeruuta aikanaan organisoinut, silloinen kulttuurtoimenjohtaja Ritva Tienari naurahtaa, että patsas on maksanut takaisin hankintahintansa imagohyötynä moninkertaisesti.

Tiistaina 15.8. 30-vuotisjuhliaan viettävän patsaan takana oli 80-luvun keskeisiä kulttuurivaikuttajia, muiden muassa silloinen taidemuseon näyttelysihteeri Kaija-Rita Koivisto sekä Kalevan kulttuuriosaston päällikkö Kaisu Mikkola.

– Idea patsaaseen lähti Kaija-Ritalta. Hän vieraili tuttavansa Kaarlo Mikkosen luona ja näki siellä lihavan polliisipatsaan, joka esitti Mikkosen appiukkoa. Silloin syntyi ajatus, jota hän kehitteli Kaisu Mikkolan kanssa.

Patsas on myös kunnianosoitus jo kadonneelle toripoliisitoiminnalle. Oululaiset hokevat edelleen toripoliisin kuuluisaa sanontaa: "Herra on hyvä ja hajjaantuu".

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vegaanin ei tarvitse olla enää guru keittiössä – valmisruokavalikoima kasvaa kohisten

2017, Elokuu 14 - 18:30

Kasvisruoka nostaa suosiotaan ja valikoima monipuolistuu nopeasti. Tämä näkyy myös vegaanisten herkkujen tarjonnan lisääntymisenä. Esimerkiksi tänä kesänä kauppojen pakastealtaisiin on ilmestynyt paljon lisää vegaanisia jäätelöitä.

Oululainen Marjo Ahola kertoo, että tuotevalikoimassa on tapahtunut muutaman vuoden aikana suuri muutos.

– Neljä vuotta sitten oli paljon hankalampaa, varsinkin herkkupuolella. Nykyään on hirveän helppo löytää kaikkea, kun vain tietää mistä etsiä.

Vegaaninen jäätelötarjonta on parantunut selvästi viime aikoina.Wasim Khuzam / Yle

Parikymmentä vuotta vegaanina ollut Vegaaniliiton ruokavastaava Petja Viittanen sanoo, että takavuosina ravintoloissa ei tarvinnut paljoa miettiä, mitä tilata.

– Aikanaan ei ollut paljon muuta kuin salaattia. Ja herkuttelin ranskalaisilla, ne kun ovat vegaanisia.

Vegaaninen roiskeläppä

Aiemmin vegaaniset ruoat piti usein valmistaa itse alusta pitäen, reseptikirja kädessä.

Kiireistä arkea on helpottanut, kun kaikkea ei tarvitse valmistaa itse. Marjo Ahola

– Kiireistä arkea on helpottanut, kun kaikkea ei tarvitse valmistaa itse. Ajatus siitä, että ruoan eteen pitäisi nähdä vaivaa tai olla suhteellisen hyvä kokki, että voi ylipäänsä syödä hyvää ruokaa, ei pidä enää paikkaansa, Marjo Ahola sanoo.

Vegaani ei jää osattomaksi edes suomalaisen perinne-eineksen eli mikropitsan suhteen, sillä niitäkin on saatavilla myös vegaanisina versioina.

Vegaaninen mikropitsa on ihan lihaisan esikuvansa oloinen.Wasim Khuzam / Yle Bongausketjut saavat väen liikkeelle

Tietoja kauppojen hyllyille ilmaantuneista uusista tuotteista jaetaan ahkerasti somessa.

– Uusi tuote nostaa kauhean kovan kiinnostuksen. Syntyy bongausketjuja, joissa kerrotaan, mistä tuotetta saa, oululainen Minna Shemeikka sanoo.

– Kun sana kiirii, porukka lähtee siltä seisomalta hakemaan tuotetta, Marjo Ahola sanoo.

Juuston kaipuu oli aika kovakin, ennen kuin vegaaniset juustot tulivat kauppoihin. Minna Shemeikka

Somekanavien kautta kulkevat myös kommentit toiseen suuntaan. Tiedot kehnosta valikoimasta tai alentuvasta suhtautumisesta kasvisruokailijoihin kulkevat eteenpäin omissa ryhmissään, Petja Viittanen kertoo.

Kasvava valikoima ja parantunut laatu nostavat myös vaatimustasoa.

Juustoja ja pehmistä

Jos vegaanisia herkkuja listataan, mitä vielä puuttuu?

– Juuston kaipuu oli aika kovakin, ennen kuin vegaaniset juustot tulivat kauppoihin. Vaihtoehdot ovat kuitenkin aika vähäiset, eikä niistä viini-juusto-viinirypäle -iltaa pysty vielä rakentamaan, Minna Shemeikka pohtii ja keksii toisenkin puutteen.

– Suomesta ei vielä löydy vegaanista pehmistä. Kun käytin vielä maitoa, rakastin mansikka-vaniljapehmiksiä.

Tilanne on kuitenkin nyt varsin hyvä, kaikki naiset kiittelevät.

Vegaani voi herkutella pitsalla tai hampurilaisilla niin halutessaan. Monipuolistuneet raaka-aineet mahdollistavat lähes kaikkien ruokien valmistamisen myös vegaaniversioina, Vegaaniliiton ruokavastaava Petja Viittanen sanoo.

– Itse en ainakaan oikein keksi, mitä en voisi syödä vegaanisena.

Wasim Khuzam / Yle

Korjaus 14.8.2017 klo 19.57: Korjattu Minna Shemeikan nimi oikeaksi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oulun lentokentällä turvauduttiin harvinaiseen hätäratkaisuun, jotta vakavasti sairastuneelle lapselle saatiin apua

2017, Elokuu 14 - 15:17

Oulussa turvauduttiin viikonloppuna erittäin harvinaiseen ratkaisuun, kun suljettuna ollut lentokenttä jouduttiin avaamaan yllättäen. Kyseessä oli tilanne, jossa Ouluun piti saada lennätettyä Tukholmasta laitteistoa vakavasti sairastuneen lapsen hoitoon keskellä yötä.

Hätätilanteen takia Oulun lentoasemalle hälytettiin töihin lennonjohtoa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

– Saimme lennonjohdon työntekijän kiinni sunnuntaina aamuyöstä, ja tarinalle tuli hyvä loppu. Kone pääsi laskeutumaan Ouluun ja lääkintävälineistö pääsi perille, Oulun lentoaseman päällikkö Liisa Sallinen kertoo.

Tällaista ei ole sattunut ainakaan viimeiseen vuosikymmeneen. Kirsi Luhta

Oulun lentoasemalla ei ole tavallisesti viikonloppuisin lentotoimintaa öiseen aikaan useampaan tuntiin. Näin ollen kentällä ei ole läsnä myöskään lennonjohdollista henkilökuntaa.

"Ei ole sattunut ainakaan viimeiseen vuosikymmeneen"

Vastaavia tilanteita ei ole Suomessa usein ollut.

Finavian tiedottaja Kirsi Luhdan mukaan lentokenttiä avataan Suomessa erittäin harvoin esimerkiksi ambulanssi- tai muiden hätälentojen vuoksi.

– Tällaista ei ole sattunut ainakaan viimeiseen vuosikymmeneen. Toki kenttiä voidaan tarvittaessa avata, sillä ilmatilahan on vapaassa käytössä, Luhta sanoo.

Ouluun lennätettiin Tukholmasta ECMO-laitteistoa ja sitä käyttävää henkilökuntaa. ECMO-hoitoa käytetään hengityksen tai verenkierron vaikeaan vajaatoimintaan.

Suomesssa lasten ECMO-hoito on keskitetty Helsinkiin. Mikäli Helsingissä ei ole mahdollisuutta hoitaa lasta, hoito tapahtuu Tuhkolmassa. Oulun yliopistollisesta sairaalasta kerrotaan, että tällaisissa tilanteissa lapsi lähtee hoitoon laitteiston mukana.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mättöhaasteet yleistyneet Suomessa – "Himoitaanhan ilmaisia ämpäreitäkin"

2017, Elokuu 14 - 12:15
Mistä on kyse?
  • Mättöhaasteen läpäissyt saa rahansa takaisin ja kuvansa ravintolan seinälle.
  • Esimerkiksi Oulussa suurin pizza on halkaisijaltaan metrin ja isoin hampurilainen painaa noin 2,5 kiloa.
  • Mättöhaasteiden yleistymistä ovat osaltaan hillinneet ravintoloiden noutopöydät.
  • Tutkijan mielipide on, että mättöruokailu yksi yltäkylläisen maailman kummallisista ilmiöistä, joka ei ole ravitsemuksellisesti perusteltua.

Parikymppinen Severi Madetoja on läpäissyt aikaisemmin rankan viiden hampurilaisen haasteen. Siksi hänen valokuvansa komeilee oululaisen ravintolan kunniataulussa, kolmenkymmenen muun kuvan joukossa.

Nyt mies iskee kiinni uuteen koitokseen. 80-senttinen pizza viidellä täytteellä tulee syödä yksin puolessa tunnissa. Jos mättöhaasteen läpäisee, saa lahjakortin toiseen samanlaiseen.

– Viisi hampurilaista meni alas niin helposti, että halusin uuden haasteen, Madetoja perustelee.

Jättipizza vastaa kooltaan neljästä viiteen tavallista pizzaa. Esimerkiksi tavallisen perhepizzan halkaisija on puolet pienempi eli 40 senttiä.

Mättöhaasteissa annos on syötävä yksin määräajassa.Elisa Kinnunen / Yle

Alussa nuorukainen vielä kiittelee pizzan makua, mutta puolivälissä haastetta ruokailijan vauhti hidastuu selvästi. Lopulta pizza voittaa miehen ylivoimaisesti.

– Eihän tässä voi olla kuin todella pettynyt, Severi Madetoja huokaisee.

– Ikinä en ole syönyt näin täyttävää pizzaa. Nyt ei kyllä tee mieli pizzaa pitkään aikaan.

Reilu kolmasosa jättipizzasta jää koskemattomana ravintolan pöydälle, eikä sitä kääritä kotipakettiin.

Jätillä monta jakajaa

Ravintoloitsija Soran Koshnan kertoo, että erilaisia jättipizzoja kysytään paljon. Esimerkiksi viikonloppuisin niitä menee enemmän kuin tavallisia. Jättipizzoja tilaavat esimerkiksi polttari- ja kaveriporukat.

– Tätä nykyistä haastetta on yrittänyt jo sata ihmistä. Sen on läpäissyt vain puoli tusinaa, Koshnan kertoo.

Nyt ei kyllä tee mieli pizzaa pitkään aikaan. Severi Madetoja

Soran Koshnanin mukaan hänen suurin pizzansa on halkaisijaltaan metrin. Helsingin Sanomat julisti sen Suomen suurimmaksi pizzaksi pari vuotta sitten. Metrin pizzaa paistetaan edelleen, mutta asiakkaan pitää tilata se edellisenä päivänä.

Kisoja ollut aiemminkin

Ensimmäisiä ahmintahaasteita tarjosivat Suomeen tulleet pizzeriat jo 1970-luvun lopulla.

Oulussa syöntikilpailuilla ja -haasteella tuli kuuluisaksi Pizzeria Cantina. Yrittäjä Seppo Ruonala muistelee, että toisen pizzan sai puoleen hintaan ja kolmannen ilmaiseksi, jos kaiken söi kerralla kokonaan.

– Kolmas pizza venytettiin äärimmäisen isoksi henkisen yliotteen saamiseksi ruokailijasta, vaikkei täytettä ollutkaan tavallista enempää, Ruonala tunnustaa.

– Nykyisinhän syö-niin-paljon-kuin-jaksat -noutopöydät ovat ihan arkipäivää, hän sanoo.

Kuin voileipäkakku

Oulun seudun tiettävästi suurin jättiresepti ei aluksi ollut tarkoitettu myyntiin, tunnustaa vuosia Jäälissä yrittäjänä toiminut Niko Leinonen.

– Olin miettinyt jo pitkään jotain isoa annosta itselleni. Eräänä pääsiäisyönä ovien sulkeuduttua sitten katsottiin, mitä linjastosta vielä löytyy. Siitä tuli iso kuin voileipäkakku. Sosiaalisessa mediassa se herätti heti huomiota, Niko Leinonen selvittää.

Kolmas pizza venytettiin äärimmäisen isoksi henkisen yliotteen saamiseksi ruokailijasta. Seppo Ruonala

Asiakkaiden Jytkyksi ristimä annos on valtava. Niko Leinosen mukaan siihen kuuluu vehnäleivän ohella muun muassa kuusi täyslihapihviä, kolme kebabpihviä, kuusi pekonisiivua sekä yhdeksän kaiser- ja cheddarviipaletta. Annos painaa noin 2,5 kiloa.

Nikon isä, Jytky-haastetta myös myynyt Jari Leinonen selittää suurten annosten kysyntää sillä, että suomalaiset haluavat syödä mahansa täyteen, edullisesti. Nuorukaisten kaveriporukoissa kuvaan astuu myös kilpailuvietti.

Niko Leinonen katsoo, että syynä on myös suomalaisten mielihalu ilmaiseen ruokaan.

Haasteessa tulee syödä 80 senttiä leveä pizza puolessa tunnissa.Elisa Kinnunen / Yle

– Himoitaanhan ilmaisia ämpäreitäkin, Niko Leinonen nauraa.

Suurannos on edelleen tilausvalikoimassa, mutta haastesarjassa se ei ole jatkanut pariin vuoteen. Kukaan ei nimittäin onnistunut saamaan rahojaan takaisin. Annos olisi pitänyt syödä yksin kolmessa vartissa.

Yltäkylläisen maailman ilmiö   

Jättiannoksilla mässäilyä näyttäisi esiintyvän vaihtelevissa muodoissaan maapallon eri puolilla.

Etenkin alueilla, joilla ruokaa on saatavilla helposti ja paljon, kommentoi elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Anu Hopia Turun yliopistosta.

– Onhan näitä vähän joka paikassa. Yltäkylläisen maailman kummallinen ilmiö, Hopia lausuu mielipiteenään.

Hopia korostaa, ettei ilmiö suoranaisesti liity hänen tutkimusalaansa, mutta jokaisen arkijärkikin sanoo, ettei jättiannosten syöminen ole ravitsemuksellisesti perusteltua.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tutkimus: Liikunta parantaa koulumenestystä ja lisää kouluttautumista – liikkuvilla lapsilla puoli numeroa parempi keskiarvo

2017, Elokuu 14 - 11:14

Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES on tutkinut liikunnan vaikutusta koulutukseen.

Tutkimuksen mukaan paljon liikkuvien lasten peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli puoli numeroa korkeampi kuin vähän liikkuvien. Lisäksi paljon liikkuvat kouluttautuivat kaikkiaan keskimäärin noin vuoden pidempään kuin vähän liikkuvat.

– Havaitsimme, että liikunta-aktiivisuuden lisääminen 12-vuotiaasta 15-vuotiaaksi näkyi myönteisesti sekä koulumenestyksessä että koulutusvuosien määrässä, kertoo tutkija Jaana Kari LIKES-tutkimuskeskuksesta.

Puoli numeroa ei välttämättä tunnu suurelta erolta, mutta keskiarvotasolla se saattaa ratkaista peruskoulun jälkeisen kouluttautumisen uran.

"Koulutus on investointi"

Tutkimuksessa suljettiin pois muita mahdollisia tuloksiin vaikuttavia tekijöitä, kuten esimerkiksi terveystiedot, perheen taloudellinen asema ja vanhempien koulutustaso. Ne eivät siis selitä tutkimuksen tuloksia.

– Tuloksista herää kysymys, voidaanko liikuntamahdollisuuksia tukemalla vaikuttaa nuorten tulevaisuuteen koulutusurien kautta. Liikuntaan panostaminen näyttäisi olevan investointi, joka näkyy terveydessä, koulumenestyksessä, koulutuksen pituudessa ja työuralla, Kari sanoo.

Kari pitääkin tuloksia merkittävinä myös taloustieteen kannalta.

– Koulutuksen tuomalla inhimillisellä pääomalla on merkitystä Suomen talouskasvuun saakka, eli koulutuksessa tosiaan on kyse investoinnista, hän sanoo.

Seuranta 80-luvulta saakka

Tutkimuksessa on hyödynnetty suomalaiseen pitkittäistutkimukseen kerättyjä aineistoja, joissa samoja ihmisiä on seurattu 1980-luvulta alkaen.

Aineisto on osa Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskuksen koordinoimaa lasten sepelvaltimotaudin riskitekijöitä kartoittavaa tutkimusta, jossa selvitetään myös liikunta-aktiivisuutta.

Pitkittäistutkimuksen ensimmäinen dataerä kerättiin vuonna 1980 3-, 9-, 12-, 15- ja 18-vuotiaista lapsista Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa ja Kuopiossa sekä niiden ympäristöissä. Sen jälkeen samalta joukolta on kerätty tiedot seitsemän kertaa, viimeksi vuonna 2011.

LIKES:in tutkimuksessa mukana olivat tuolloin 12- ja 15-vuotiaat, joita oli 2 445. Heidän koulutustaan ja työuraansa seurattiin aina 40-vuotiaaksi saakka.

Tiedot koulutusvuosista puolestaan ovat peräisin Tilastokeskukselta. Laskennassa on käytetty ohjeellisia tutkintojen suoritusaikoja, joten opintojen mahdollinen venyminen tavoiteajasta ei ole pidentänyt tutkimuksessa käytettyä koulutuksen kestoa.

Tutkimus on hyväksytty julkaistavaksi Medicine & Science in Sports & Exercise -lehdessä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mihin Suomi menee? – Suora lähetys Oulun Rotuaarilta 12.8. kello 12

2017, Elokuu 12 - 09:00

Yle Oulu ja sanomalehti Kaleva järjestävät keskustelun Suomen menneestä ja tulevasta Oulun keskustassa. Yleisö voi osallistua keskusteluun paikan päällä, tai esittää kysymyksiä lentävälle reportterillemme Kempeleen kauppakeskus Zeppelinissä.

Tilaisuuden juontaa Hanna Seikola Yle Oulusta ja Petri Laukka Kalevasta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kunnianhimoista oopperaa tehdään muuallakin kuin Helsingissä ja Savonlinnassa

2017, Elokuu 12 - 09:00

Kaikki Helsingin ja Savonlinnan ulkopuolella tehty suomalainen ooppera ei ole kansanoopperaa. Varteenotettavia oopperateoksia tehdään muuallakin, esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla pienessä Limingan kunnassa. Siellä ensi-iltansa sai uusi ooppera Abrahamin pidot, joka on oikea nuorten esiintyjien voimannäyttö.

Tarina alkaa 1800-luvun suurten näkävuosien aikakaudelta

Ooppera kertoo vuonna 1856 Limingassa syntyneestä poikkeuksellisen laulutaitoisesta orpopojasta Abraham Ojanperästä, joka oli ensimmäisiä Suomessa levyttäneitä laulajia ja konsertoi ulkomailla asti. Laulukoulutukseen mies pääsi oman yhteisönsä kustantamana sellaisena aikana, jolloin kansakouluun pääsykin oli onnenkauppaa.

Liminkalaisten sielunpaimen rovasti Bergillä ottaa oopperassa välillä tiukoille seurakuntansa kanssa.Timo Sipola / Yle

Teos on säveltäjä ja taitelijaprofessori Jukka Linkolan yhdestoista ooppera. Linkola on itse lopputulokseen varsin tyytyväinen. Samalla hän antaa suurta tunnustusta musiikilliselle ammattitaidolle, jota pohjoisesta löytyy.

Oopperan esiintyjät ovat pääosin Oulun seudulta ja mukana on muun muassa tanssinopettajaopiskelijoita Oulun ammattikorkeakoulusta.

Mukana myös uusi virsi

Kyseessä on iso ja vaativa teos. Se sisältää vaativia melodioita, kirkkomusiikkia ja uuden virrenkin, jota yleisö pääsee itse laulamaan.

– Abrahamin pidoissa on kyse isosta oopperasta, ei mistään kansanoopperasta. Se on melodinen ja näyttävä teos. Helsingin juhlaviikkoihin tai Ilmajoen musiikkijuhliin tätä voisi verrata, mutta siellä työtä on tehty jo kaksikymmentä vuotta, ja täällä kyse on ensimmäisestä kerrasta, sanoo Linkola.

Aikansa huomattavimman laulutaitelijan ja Suomen laulunopetuksen isän nimi on päässyt unohtumaan suurelta yleisöltä, mutta asialle vihkiytyneiden keskuudessa Oskar Merikannon, Robert Kajanuksen ja Eino Leinon ystävä ja työtoveri kyllä tiedetään.

Aikansa merkittävin laulutaiteilija

Abraham Ojanperä oli aikansa merkittävin laulutaitelija Suomessa. Suomen kuuluisimman säveltäjän Jean Sibeliuksen luottosolisti, yhden Suomen rakastetuimman säveltäjän, Oskar Merikannon pitkäaikainen työtoveri ja Suomen merkittävimpiin kirjailijoihin kuuluvan Eino Leinon ystävä, joka ponnisti kansalliseen tietoisuuteen suurten nälkävuosien varjosta.

Oopperaidean äiti, sen libretisti ja toinen ohjaaja liminkalainen kulttuurin, politiikan ja yrittämisen moniottelija Helena Tornberg korostaa asioiden historiallista taustaa. Ojanperän koulutukseen lähettäminen kyläläisten varoin tapahtui vain muutamia vuosia sen jälkeen, kun Limingan väestöstäkin huomattava osa oli kuollut nälkävuosien seurauksena.

Tornberg on luonut ristiriitaisesta aikansa suomalaisuuden sankarista lämminhenkisen tarinan ja tuonut Ojanperästä hänen persoonansa kauneuden hyvin esille.

– Abraham pystyi toimimaan laulajana ihan kaikissa musiikkipiireissä. Arvellaankin, että Sibeliuksesta tuli niin hyvä säveltäjä nimenomaan siksi, että sen jälkeen kun hän käytti Abrahamia laulajana, hän ei enää itse laulanut, sanoo Tornberg.

Pääosan esittäjä kuin esikuvansa

Abraham Ojanperän saappaissa oopperassa seisoo Tomi Punkeri, jossa itsessäänkin on Ojanperän kaltaisia renessanssi-ihmisen piirteitä.

Pian lääkäriksi valmistuva Tomi Punkeri tekee oopperassa Abraham Ojanperän roolin.Timo Sipola / Yle

Abraham Ojanperä työskenteli itse aikoinaan esimerkiksi kanttorina jopa neljännesvuosisadan ajan ja toimi kirkkoveisuun opettajana 20 vuotta. Punkeri on puolestaan suorittanut kanttorin tutkinnon, ja Oulun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta pitäisi saada paperit käteen vuoden päästä.

Ojanperän saappaisiin Punkeri astui suurella innolla. Hiki on tosin harjoituksissa valunut.

– Oopperanteko on varsin fyysistä hommaa! Olen ollut hiestä märkänä jokaisten harjoitusten jälkeen, Punkeri kuvailee.

Toista pääroolia, Ojanperän nuoruudenrakastettua ja uskollista ystävää Katri Tuoria esittää Johanna Kropsu, jonka mielestä Jukka Linkola osaa kirjoittaa solisteille upeita rooleja.

Moni laulajista, kuten esimerkiksi juuri Kropsu, on Pohjois-Pohjanmaalta niin ikään maailman maineeseen nousseen Soile Isokosken oppilaita.

Ojanperä ei saa enää vaipua unohduksiin

Kukaan Abrahamin pidot -oopperan esiintyjistä ei ollut kuullutkaan miehestä ennen tätä produktiota. Aikansa tunnetuimman laulajan muisto on ilmeisesti pyyhkiytynyt ihmisten muistista melko tehokkaasti.

Oopperan toinen ohjaaja ja koreografi Jouni Prittinen uskoo, että tämän jälkeen asia on toisin.

– Minä uskon, että tämän oopperan jälkeen häntä ei unohdeta enää milloinkaan. Yritin tehdä teoksesta helposti seurattavan ja raikkaan kokonaisuuden, ja uskon, että katsomossa viihtyvät myös oopperan ensikertalaiset, Prittinen sanoo.

Libreton kirjoittaneella Helena Tornbergilla on jo ensi kesän oopperan aihe valmiina: Limingassa punaiset ja valkoiset eivät käyneet taisteluun, vaan yksissä tuumin kätkivät aseensa. Timo Sipola / Yle

Reilun kymmenen tuhannen asukkaan Limingan kunta on luonut tapahtumaa varten hienon esiintymispaikan Vanhaan Liminkaan, aivan Ojanperän kotitalon Aappolan välittömään läheisyyteen. Näyttämörakenteisiin on upotettu rahaa noin 100 000 euroa.

Myös talkoohenki on ollut kunnassa kohdallaan. Esimerkiksi yksi harjoituksissa koko porukan muonituksesta huolehtivista emännistä lykkäsi kunnalta eläkkeelle jäämistään vuodella päästäkseen mukaan oopperaan.

Oopperan traileri

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Roskaaminen otti miestä niin paljon päähän, että hän polki Helsingistä Nuorgamiin – roskaisinta oli Oulussa, sen jälkeen siistiytyi

2017, Elokuu 11 - 17:25

Suomen päästä päähän kaupunkipyörällä polkeneen Xavier Hildénin mielestä roskaisimpia paikkoja pääkaupunkiseudun jälkeen olivat valtateiden pysäköintipaikat ja Oulun Kuusisaari heinäkuun viimeisen viikonlopun Qstockin jäljiltä.

– Kuusisaari oli tosi törkeässä kunnossa. Otin sieltä kuvia ja autoin siivouksessa, mies kertoo.

Pohjoista kohti noustaessa pysäköintipaikat ja teiden pientareet alkoivat Hildénin mukaan olla jo siistimmässä kunnossa.

Nuorukainen paheksuu voimakkaasti roskaamista esimerkiksi pysäköintipaikoille. Pelkästään Ouluun mennessä hän oli poiminut roskia teiden varsilta toistasataa pussillista. Hän muistuttaa, että muovi ja metalli maatuvat todella hitaasti.

Haluan kertoa nuorille roskaamisen haitoista. Xavier Hildén

Hän myös kertoo ikävästä tapauksesta maatilalla, jolla hän yöpyi aitassa. Siellä lehmä oli kuollut roskaamisen takia.

– Tuoreheinäsilppuriin oli päätynyt tölkkejä ja metallipalat repivät lehmän ruuansulatuksen, kauhistelee Hilden.

Lainapyörä herätti huomiota

Hildén lähti noin kuukauden mittaiselle reissulleen heinäkuun puolivälissä. Miehen pyörämatkan tarkoituksena oli nimenomaan kiinnittää huomiota roskaamiseen.

Hildéniä ehdittiin matkan varrella epäillä pyörävarkaudestakin, sillä hän teki reissun vuokrattavalla kaupunkipyörällä, jonka omistaa Helsingin kaupungin liikenneliikelaitos HKL.

Pyörät on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen käyttöön, ja niitä on tarjolla Helsingissä katujen varsilla. Reissu kuitenkin toteutui HKL:n luvalla, ja liikelaitos myös vaimensi lainapyörän varashälyttimen Hildéniä varten.

Kaupunkipyörä on raskas polkea

Hildén ei polkenut pohjoiseen aivan joka päivä. Matkapäivinä kertyy silti 70–100 kilometriä. Esimerkiksi Hyvinkään ja Tampereen välillä päivämatka oli 140 kilometriä. Orivedellä nuorukainen piti taukoa kuumeen vuoksi.

Repussa oli vain kaikkein välttämättömin: makuupussi ja -alusta, vähän vaatteita ja sadetakki. Kolmevaihteinen kaupunkipyörä oli Hildénin mukaan aika raskas polkea.

Reppu selässä liikkuva kaupunkipyöräilijä ohitettiin helposti oikeilla retkipyörillä.

Oulussa Xavier Hilden pääsi rentoutumaan kunnolla paikallisen hotellin lahjoitettua hänelle yöpymisen.Arto Veräjänkorva / Yle Suomalainen auttaa aina

Makuupussiyöpymisten ja auttavaisten ihmisten ansiosta matka ei tullut järin kalliiksi.

– Yövyin yökahviloissa ja huoltoasemilla ja myös bussipysäkeillä. Muutamana yönä pääsin sisätiloihin.

Esimerkiksi Pyhäjärvellä hän vahingossa polki parikymmentä kilometriä ohi sovitusta yöpaikasta, mutta pääsi sateen alta eräälle camping-alueelle mökkiin yöksi.

– Ihmiset ovat olleet tosi mukavia ja ystävällisiä. Kyllä ovat ennakkoluulot karisseet, Hildén vakuuttaa.

Tällä viikolla kotiin palannut Hildén purkaa lähipäivinä matkakokemuksiaan kirjalliseen muotoon. Muistin tukena hänellä on valtava määrä valokuvia.

– Reissu todellakin kannatti tehdä. Nyt alkaa olla jo ikävä takaisin tien päälle.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mihin Suomi menee? Roman Schatz, Marianne Junila ja Juhani Seppänen ruotivat maamme mennyttä ja tulevaa Oulussa

2017, Elokuu 11 - 12:36

Kaikille avoimeen keskusteluun Oulun kävelykatu Rotuaarilla saapuvat keskustelemaan Oulun yliopiston Suomen ja Skandinavian historian dosentti Marianne Junila, muun muassa Selvästi Juovuksissa -kirjasta (2006) tunnetuksi tullut kirjailija Juhani Seppänen sekä teoksissaan suomalaisuutta värikkäästi pohtinut kirjailija-toimittaja Roman Schatz.

Tilaisuuden juontavat Yle Oulun Hanna Seikola ja Kalevan Petri Laukka.

Historioitsija Marianne Junila avasi keskustelun Kalevassa, ja kertoi olevansa huolissaan historian ja yhteiskuntaopin opetuksesta kouluissa sekä niiden yleisestä tuntemuksesta. Samassa haastattelussa hän haastaa ajatuksen, jonka mukaan Oulu on tulevaisuuden suunnannäyttäjä pohjolassa.

Miten asia mielestäsi on? Tilaisuus alkaa Rotuaarilla kello 12, tule paikalle tai seuraa suorana Areenasta tai Kalevan nettisivuilta!

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Arpajaisvoitolla lammaspaimeneksi: "Pitää oikein miettiä, mikä päivä tänään on"

2017, Elokuu 10 - 19:15

Ryytivaaran metsätorpan rauhallinen idylli avautuu kulkijalle neljän kilometrin patikkareissun jälkeen.

Ukonvaaralta kansallispuiston vierestä lähtevä polku kiertelee erämaan läpi, suoniittyjen ja yli jänkien rakennettuja pitkospuita pitkin kohti vaaran rinteitä. Siellä se vähitellen nousee muutaman vuosikymmenen kasvaneen ryteikköisen kaskimetsän halki varsinaiselle Pudasjärven Rytivaaralle.

Saapuminen vaaran laelle harmaiden pikkutalojen reunustamaan pihapiiriin on kuin aikamatka suomalaiseen historiaan. Täällä on turha pitää kiirettä. Kellon sijasta elämää rytmittää päivän kulku ja mahan murina.

Ukkolanvaarasta lähtevä neljän kilometrin patikkareitti kohti Rytivaaraa kulkee vanhan metsän halki.Risto Degerman / Yle Kelloa ei katsella

Jari-Matti Tapio ja Elisa Moilanen päätyivät lammaspaimeniksi sen jälkeen, kun Elisa oli lukenut aiheesta talvella. Pestit irtosivat Metsähallituksen järjestämän jokavuotisen arvonnan kautta.

– Hellu piti tietenkin tänne saada mukaan mörön syötiksi. Ehkä innostuin ensin enemmän noista lampaista, mutta kyllä tämä erämaakin on hieno kokemus. Luonnossa tulee oltua ainakin paljon, nainen naurahtaa.

Lammaslomasta on huvennut jo viisi päivää. Kelloa ei ole paljon luonnonhelmassa katseltu.

Elisa Moilasen ja Jari-Matti Tapion mielestä viikon lammasloma on leppoisaa puuhaa, vaikkei sitä ehkä ihan leipätyökseen jaksaisikaan tehdä.Risto Degerman / Yle

– Pitää oikein miettiä, mikä päivä tänään on. Vähän tässä on viikkopölllönä oltu, Moilanen sanoo.

Melkein omatoimisia hoidettavia

– Aamulla heräämme aikaisin kahvinkeittoon. Sitten käymme katsomassa aidat ja vaihdamme lampaille uudet vedet, Jari-Matti Tapio kuvailee päivän kulkua.

Jos ongelmia tai kysymyksiä tulee, yhteyden saa niin Metsähallituksen työntekijöihin kuin lampaiden omistajaankin.

Rytivaarassa laiduntavat lampaat, kuten useimmissa metsähallituksen perinnekohteissa. Tänä kesänä muutamassa paikassa oli myös lehmiä.Risto Degerman / Yle

Kovasti ei lammaskatraskaan hoitajiaan työllistä.

– Nehän osaavat hakea ruokansa tuolta niityltä ja veden. Ja lepäävät silloin, kun tarvitsee, Elisa Moilanen kertoo.

Autiotuvan arkea

Rytivaara on yksi Syötteen kansallispuiston retkeilykohteista. Useimmat kävijät kiertävät Rytivaaran lenkin päiväseltään. Muutama vuosi sitten paikalle tuotiin yöpyjiä varten Rytivaaran eteläpuolella ollut autiotupa.

Kesän ajaksi hirsitupa on varattu lammaspaimenten majapaikaksi. Tupa lämpiää tarvittaessa puilla, kuten pihaniityn toisella puolella oleva saunakin. Vesi nousee paikalla olevasta vinttikaivosta, mutta parin sadan metrin päässä on luonnonlähdekin.

Aikaisempina vuosina metsätorpan tilan eläimille koottiin syötävää myös läheisiltä suoniityiltä. Muistona paikalla näkyy vielä suolatoja.Risto Degerman / Yle

Sähköä tuottaa pieni, vanhan navetan kulmalle laidunkaudeksi asennettu aurinkopaneeli, josta virtaa saa vain kaikkein tarpeellisimpaan.

– Sähköpaimenaitoihin se nippa nappa riittää, Jari-Matti Tapio kertoo.

– Eikä siitä kovin isoa tärskyä saa, jos siihen vahingossa sormensa laittaa, Elisa Moilanen sanoo.

Kännykän lataaminen tai muunkaan elektroniikan käyttö ei onnistu. Niitä varten pitää turvautua muihin konsteihin. Puhelimen varavirtalähteet ovatkin kova sana metsän keskellä, eikä silloinkaan juuri netissä surffailla. Rytituvalla edistyksellisintä viihde-elektroniikkaa edustaa vanha kunnon patteriradio.

Lammas sanoo "bää" ja kaipaa ohikulkijoilta rapsutusta.Risto Degerman / Yle

Vielä eivät Rytivaaran paimenet ole päättäneet, osallistuvatko he Metsähallituksen paimenlomien arvontaan myös ensi vuonna. Vähän se kuitenkin houkuttelisi.

– Ei tähän kuitenkaan päivätöitä viitsisi vaihtaa, on tässä sen verran vähän tekemistä, rakennuspuolen hommia leipätyönään tekevä rovaniemeläinen Jari-Matti Tapio tuumaa.

Hoitoalalla työskentelevä Moilanen puolestaan olisi valmis ryhtymään lammaspaimeneksi – ainakin kesiksi.

Kulttuurimaisemaa kuntoon

Eläinten laiduntaminen vanhoilla asuinpaikoilla on osa Metsähallituksen kulttuurikohteiden hoitoa perinteisillä menetelmillä. Yksi niistä on vanha kruunun metsätorppa keskellä Syötteen kansallispuistoa Pudasjärvellä. Perinnemaiseman hoitamisesta vastaa puolenkymmenen lampaan katras.

Rytivaaran juurella soliseva puro laskee läheiselle suolammelle.Risto Degerman / Yle

Lampaat ovat nyhtäneet Rytivaaran pihaniittyä kesäkuun alusta, ja viimeinen työviikko päättyy elokuun puolessa välissä. Samanlaista perinnemaiseman hoitamista Metsähallituksella on yhteensä tusinassa kohteessa eri puolilla Suomea.

Ideana on, että laiduntavat eläimet pitävät luonnollisella tavalla niityt kunnossa ja turvaavat samalla myös elintilaa esimerkiksi niittykasveille ja niityillä eläville hyönteisille.

Metsätorpalla on tänä vuonna uurastanut niittyjen leikkaamisessa viisi lammasta.Risto Degerman / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Valokuvat paljastavat koskettavia tarinoita ikäihmisten elämästä – "Suomen historiaa pala palalta"

2017, Elokuu 10 - 14:39

Kymmenet valokuvat ikäihmisistä koristavat näyttelytilan seiniä Oulussa. Kuvat kertovat erilaisista sattumuksista ja elämänkokemuksista. Siitä, minkälaisia vaiheita on kuulunut Suomen vanhimpien ihmisten elämään.

Jokaisesta näyttelyyn osallistuneesta on esillä tuore muotokuva, mutta myös kuva lapsuudesta sekä jostakin ikäihmiselle itselleen tärkeästä asiasta tai tapahtumasta. Niistä keriytyy tarina.

Esimerkiksi 101-vuotiaan Peitsa Mikolan kuvat saavat hymyn huulille.

Hän kertoo tekstissä kuvien yhteydessä, kuinka hänen lapsensa olivat takavuosikymmeninä nähneet helsinkiläisessä puistossa leikkiessään erityisen vanhan miehen. Lapset olivat kysyneet mieheltä, mitä noin vanha ukko puistossa tekee. Mies oli vastannut, että minä vain taatana täällä kävelen. Lapset juoksivat kotiinsa ja kertoivat isälleen puistossa olleesta vanhasta miehestä, joka ei osannut sanoa s-kirjainta.

Siitä ei kuitenkaan tainnut olla kysymys, vaan vanha mies oli ollut silloin noin 70-vuotias Frans Emil Sillanpää, Taata.

Rankat sotavuodet jättäneet jälkensä

Näyttelyn koonnut valokuvaaja Leena Louhivaara puhuu vahvasti tarinoiden sekä historian puolesta. Louhivaara sanoo, että niistä ihmisten pitäisi kuulla ja myös kertoa enemmän. Valokuvaajan mielestä omasta historiasta puhuminen parantaa myös itsetuntemusta.

Näyttely kiertää ympäri Suomea ja on elokuussa nähtävillä Oulussa.Elisa Kinnunen / Yle

– Se on Suomen historiaa pala palalta, eri ihmisten kautta. Jos niitä tarinoita ei kerrota, emme saa koskaan tietää toisistamme syvempää historiaa, emmekä löydä mahdollisia yhtymäkohtia toisiimme, Louhivaara sanoo.

Jos niitä tarinoita ei kerrota, emme saa koskaan tietää toisistamme syvempää historiaa. Leena Louhivaara

Tähän näyttelyyn kootuissa kuvissa esiintyvät helsinkiläisen palvelutalon asukkaat. Heidän tarinansa kertovat onnesta ja ilosta, mutta myös rankoista sotavuosista ja niiden jättämistä jäljistä.

Kuitenkin kuvissa näkyvät myös sukupolvierot. Joissakin tarinoissa sukupolvikokemus kertoo esimerkiksi Vanhan valtaamisesta.

Leena Louhivaara kertoo toisen esimerkin siitä, kuinka ihminen pysyy, vaikka ympärillä käy suurikin myllerrys.

– Eräs rouva oli töissä samassa pankissa 41 vuotta, mutta nimi vaihtui. Ensin se oli KOP, sitten Merita ja lopulta Nordea. 41 vuotta, hän alleviivaa.

Pydähdy, kuuntele ja kerro

Kun valokuvaaja Leena Louhivaara keräsi tarinoita näyttelyyn, hän ajatteli, että palvelukodin asukkaat olisivat tuoneet mukanaan kuvia arjestaan. Toisin kuitenkin kävi. Ikäihmisille tärkeintä olivatkin omat läheiset.

– Ajattelin, että näyttelyyn tulisi ikäihmisten valitsemina kuvia esimerkiksi eri paikkakunnista tai työnteosta, mutta suurin osa valitsi kuvat heille kaikkein läheisimmistä ihmisistä. Mietin, miksi työkuvia oli niin vähän, mutta silloin työtä ei välttämättä kuvattu niin paljon.

Valokuvaaja Leena Louhivaara.Elisa Kinnunen / Yle

Louhivaara toivoisi, että hänen kokoamansa näyttely kannustaisi jokaista ihmistä kuuntelemaan myös omien läheistensä tarinoita.

– Kun näkee oman vaarinsa, mumminsa, äitinsä tai isänsä, pitäisi pysähtyä kuuntelemaan, että mikä heidän tarinansa nyt olikaan, eikä vain ohittaa niitä. Myös omaa tarinaa kannattaisi kertoa muille.

Jos omaa tarinaansa ei kerro eteenpäin, kukaan ei voi sitä myöskään kuulla.

Leena Louhivaaran näyttely "Omakuva – sata vuotta suomalaisena 2017" on avoinna Oulu10:ssä elokuun 29. päivään saakka. Sen jälkeen se kiertää Kuopiossa, Turussa ja Tampereella.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Herätys: Budjettiehdotus julki, pulpetit historiaan, etelässä lämmintä

2017, Elokuu 10 - 06:31
Miten valtio käyttää ensi vuonna rahaa? Valtiovarainministeriö julkistaa budjettiehdotuksensa

Valtiovarainministeriön sisäiset neuvottelut ensi vuoden talousarviosta päättyivät eilen. Tänään valtiovarainministeriö julkistaa ehdotuksen kokonaisuudessaan. Ehdotuksesta käyvät ilmi ensi vuoden talouspolitiikan pääpiirteet, mutta esimerkiksi verotuksen muutoksia koskevat suuret päätökset ovat jääneet hallituskokoonpanon mietittäväksi. Hallituksen budjettiriihi alkaa elokuun lopussa.

Politiikan kesäkokoukset alkavat

Politiikan syksyä viritellään elokuussa, kun puolueet järjestävät omia kesäkokouksiaan. Ensimmäisenä on liikkeellä suurimman oppositiopuolueen SDP:n johto. Eduskuntaryhmän työvaliokunta ja puoluejohto aloittavat kesäkokouksensa tänään Oulussa, ja kokous jatkuu huomenna Kemissä. Aamulla SDP:n johto saattelee ekaluokkalaisia koulutielle Oulussa.

Henrietta Hassinen / Yle Modernissa koulussa luokat ja pulpetit ovat jääneet historiaan

Koulut ovat muuttuneet rakennuksina lyhyessä ajassa paljon. Uusimmissa kouluissa perinteisiä luokkatiloja, pulpetteja ja liitutauluja ei enää näe. Sen sijaan kouluissa on paljon avointa tilaa, seinät ovat liikuteltavissa ja opetusta voidaan järjestää luokka-asteista välittämättä.

Oppimisympäristöissä käytetään esimerkiksi tällaisia kuutiotuoleja. Toni Pitkänen / Yle Kenestä tulee Helsingin uusi piispa ja mitä piispan tehtäviin oikeastaan kuuluu?

Helsingin piispanvaalin ensimmäiseen kierrokseen on aikaa alle viikko. Miten piispa oikeastaan valitaan ja miksi kaupunkilaisia pitäisi kiinnostaa se, kuka piispanpallilla istuu? Piispaksi pyrkivät Helsingin Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo, Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa sekä Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka.

Jaana Hallamaa, Kaisamari Hintikka ja Teemu Laajasalo tavoittelevat Helsingin piispan paikkaa.Aarne Ormio, Marko Rantanen / Kirkon kuvapankki Guardian: Orjuuden ja pakkotyön riski kasvanut Euroopassa

Orjuuden ja pakkotyön riski on kasvanut EU-maissa voimakkaasti viime vuoden aikana, kirjoittaa brittiläinen The Guardian -lehti. Riski kasvoi kolmella neljäsosalla EU-maissa viime vuonna.

Tutkijoiden mukaan orjuuden ja pakkotyön riskin kasvu johtuu vuoden 2015 pakolaiskriisistä.

Naisia mielenilmauksessa vaatimassa parempia työolosuhteita ja vähimmäispalkkaa. Oliver Weiken / EPA Etelässä lämmintä, pohjoisessa sataa

Maan keski- ja pohjoisosassa tulee tänään sadekuuroja. Ainakin maan keskiosassa sateiden yhteydessä esiintyy myös ukkosta. Etelässä on poutaa, aurinkoista ja kesäisen lämmintä.

Tarkemmat säätiedot löytyvät osoitteesta yle.fi/saa.

Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Puolueiden kesäkokoukset avaavat politiikan syksyn – SDP:n johto saattelee ekaluokkalaisia koulutielle Oulussa

2017, Elokuu 10 - 05:30

Ensimmäisenä on liikkeellä suurimman oppositiopuolueen SDP:n johto. Eduskuntaryhmän työvaliokunta ja puoluejohto aloittavat kesäkokouksensa tänään Oulussa, ja kokous jatkuu huomenna Kemissä.

Puolueiden eri puolilla Suomea kiertävien kesäkokousten ohjelmassa on ajankohtaisten poliittisten asioiden käsittelyn lisäksi yleensä myös toritilaisuuksia ja muita tapaamisia äänestäjien kanssa.

SDP:n johto aloittaa Pohjois-Suomen kesäretkensä tänään saattelemalla ekaluokkalaisia koulutielle Oulussa. Aamupäivän ohjelmassa on myös erilaisia tapaamisia kansalaisten ja oululaisten päättäjien kanssa.

Kesäkokous alkaa puolilta päivin Oulun kaupungintalolla puoluejohtaja Antti Rinteen ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindtmanin puheilla.

Illansuussa demarijohtajat siirtyvät Kemiin, missä kesäkokous päättyy huomenna. Myös Kemissä SDP:n johdon ohjelmassa on erilaisia yritys- ja kansalaistapaamisia.

Hallituspuolueiden ministeriryhmät järjestävät omat kesäkokouksensa ensi viikon alussa. Keskusta ja Uusi vaihtoehto kokoontuvat Espoossa ja kokoomus matkustaa Kokkolaan ja Vaasaan.

Kaikki eduskuntaryhmät järjestävät omia kesäkokouksiaan myöhemmin elokuussa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mielikki, 19 vuotta, on lajinsa harvinaisuus – lehmärouvalla on jälkeläisiä jo viidennessä polvessa

2017, Elokuu 9 - 14:00

Vuonna 1998 Martti Ahtisaari oli Suomen presidentti. Kansa intoili Mika Häkkisen ensimmäisestä maailmanmestaruudesta ja pop-tähti Robin päästi ensimmäisen parkaisunsa. Samana vuonna syntyi Mielikki-lehmä Alavieskassa Taka-Eilolan tilalla.

Lypsylehmä Mielikki on harvinainen tapaus. Kun normaalisti tuotantoeläimen elämä kestää viitisen vuotta, on Mielikki jo 19-vuotias. Maitoa on vuosien aikana kertynyt tankkeihin lähes 130 000 kiloa, ja se on poikinut toistakymmentä kertaa. Viimeksi Mielikki sai jälkikasvua keväällä 2016.

Orvokki on Mielikin jälkeläinen jo viidennessä polvessa. Ritva Taka-Eilola

ProAgrian tilastoista ilmenee, että vanhimmat lypsylehmät ovat Mielikin kanssa samaa vuosikertaa eli syntyneet vuonna 1998. Niitä on kaikkiaan kuusi. Näistä Mielikki on neljänneksi vanhin.

Vanha rouva tietää asemansa

Kolme polvea pyörittää tilan arkea. Emäntä Ritva Taka-Eilola huolehtii lehmistä yhdessä poikansa Pertun ja tämän vaimon Tuijan kanssa. Isot eläimet eivät hirvitä kolmevuotiasta Senni-tytärtäkään. Otteet ovat rivakat.

Elokuun ensimmäisenä päivänä tilalla syntyi taas uusi vasikka. Orvokki on Mielikin jälkeläinen jo viidennessä polvessa, Ritva Taka-Eilola kertoo.

Orvokki on Mielikin jälkeläinen jo viidennessä polvessa. Elokuun alussa syntynyttä vasikkaa ulkoiluttavat emäntä Ritva ja Senni Taka-Eilola.Wasim Khuzami / Yle

Tilalla on parikymmentä lypsävää lehmää, ja lisäksi kasvatetaan hiehoja teuraaksi. Mielikki on lehmien joukossa erityisasemassa. Vanha rouva myös tietää asemansa.

– Se on oma persoonansa, rauhallinen ja oman arvonsa tunteva. Mukava lehmä, Perttu Taka-Eilola kuvailee.

– Kyllä sille leipää annetaan useammasti kuin muille ja harjaillaan. Kun sitä puhutellaan, niin kyllä se nimensä tietää, Ritva Taka-Eilola kertoo.

Hyvää tuuriakin tarvitaan

Mielikin pitkän iän salaisuutta ja hyvän terveyden syytä on mahdotonta sanoa tarkasti.

– Kai se on hyvä hoito ja tuuriakin on varmasti ollut. Ei se vain pelkällä hoidolla voi mennä noin pitkälle, Perttu Taka-Eilola pohtii.

Mielikki on satatonnari eli se on elämässään tuottanut yli 100 000 kiloa maitoa. Se on hyvä suoritus. Siitä omistajille annetaan esimerkiksi kunniakirja ja patsas. Seuraava askel on 150 000 kilon kohdalla. Yli 200 000 kiloa lypsäneitä lehmiä on Suomessa tähän mennessä vain kaksi.

– Se on ollut aika vähällä maidolla. Sitä ei ole lypsätetty hirveästi. Sekin voi olla osasyy, että se on vielä meillä. On se hintansa tienannut kovastikin, Perttu Taka-Eilola sanoo.

Mielikki on lypsänyt lähes 130 000 litraa maitoa ja se on poikinut toistakymmentä kertaa.Wasim Khuzami / Yle Lemmikkinä loppuun asti

Teurasautoon Mielikkiä ei aiota laittaa, vaikka maidontuotanto loppuisikin.

– Jos se ei enää lypsä, niin pidetään se lemmikkinä. Ei sitä pois laiteta. Kyllä se meillä pidetään, niin kauan kuin pystyy, Perttu Taka-Eilola sanoo.

Ritva Taka-Eilolakin myöntää, että sitten kun aika jättää Mielikistä, on tunne varmasti haikea. Mutta toisaalta, tilan arki jatkuu siitä huolimatta.

– Kyllähän siinä ikävä tulee, kun sitä on niin kauan hoitanut, mutta kyllä se sitten unohtuu ajan myötä. Ja parteen tulee heti kuitenkin uusi lehmä.

Wasim Khuzami / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mikko oli koulukiusaaja, joka ajoi uhrinsa talvipakkaseen ilman kenkiä – nyt hän työskentelee nuorten kanssa ja pyytää uhreiltaan anteeksi

2017, Elokuu 8 - 12:40
Mistä on kyse?
  • Kajaanilainen 32-vuotias Mikko Leskinen oli kiusaaja melkein koko peruskoulun ajan.
  • Nykyään Leskinen työskentelee erityisnuorisohjaajana vankila- ja päihdetaustaustaisten nuorten kanssa.
  • Koulukiusaaminen on vähentynyt peruskouluissa.

Pieni poika juoksee, minkä jaloistaan pääsee. Alakoululainen on karannut jälki-istunnosta, minne hän on joutunut kolmen muun pojan kanssa. Nämä kolme poikaa ajavat häntä takaa, yksi heistä on Mikko Leskinen.

– Se poika juoksi peloissaan useita kilometrejä talvipakkasessa ilman kenkiä, koska me jahtasimme häntä. Ihan järjetöntähän se oli.

Leskinen alkoi kiusaamaan kolmannella luokalla. Kiusaaminen jatkui vielä jonkin aikaa ammattikoulussa asti. Mikko Leskisen koti-albumi

Leskinen tunnustaa olleensa koulukiusaaja. Lähestulkoon koko peruskoulun ajan. Kiusaamisen syitä oli hänen mukaansa monia.

– Olin luokan pienimpiä ja luulen, että kiusaamisella yritin jotenkin kompensoida omaa huonoa itsetuntoani. Sanoin myös aina kärkkäästi mielipiteeni eri asioihin, mikä monesti ajoi minut ongelmiin muiden lasten kanssa, kertoo 32-vuotias Leskinen.

Kiusaamisen lisäksi Leskinen häiriköi oppitunteja. Hän kertoo, ettei hänellä ollut laisinkaan kunnioitusta koulua tai opettajia kohtaan. Syynä oli se, ettei hän luottanut aikuisiin.

– Ollessani ala-asteella nujakoin toisen pojan kanssa välitunnilla. Eräs opettaja hermostui, vei meidät vessaan ja nosti meidät pitkin kaakeliseinää.

Joka ehtii ensin ilkeilemään, ei välttämättä joudu itse ilkeilyn kohteeksi Vesa Nevalainen

Leskinen ei kertonut kenellekään tapahtuneesta.

– Me olimme pieniä ihmisiä, ja olin siihen päivään asti elänyt turvallisten aikuisten kanssa, niin kyllähän siinä tuli sellainen paniikki. Se oli rankka tilanne, ja muutti minua koululaisena.

– Sen jälkeen tuli kapina koulua vastaan. Koulunkäynti loppui, ja tilalle tuli kiusaaminen ja häiriköinti.

Mikä saa kiusaamaan?

Kiusaajia yhdistävä tekijä on, että he ovat usein sosiaalisesti taitavia ja sen vuoksi onnistuvat jatkamaan kiusaamista pitkäänkin, tätä mieltä on Helsingin kaupungin opetusviraston oppilashuollon päällikkö Vesa Nevalainen.

– Vallastahan siinä on kysymys. Saa toiset valtaansa keinolla millä hyvänsä. Se ehkä yhdistää muuten aika sekalaista joukkoa.

Toiset ovat sanoneet, että kiusaamisen vuoksi heitä on pelottanut tulla kouluun Mikko Leskinen

Myös huono ilmapiiri esimerkiksi luokassa saattaa Nevalaisen mukaan lisätä kiusaamista. Jos lapset eivät tule toistensa kanssa toimeen, lisää se kiusaamista. Siihen saattaa ryhtyä myös sellaisia oppilaita, jotka eivät sitä välttämättä muuten tekisi.

– Jotkut saattavat ajatella, että joka ehtii ensin ilkeilemään, ei välttämättä joudu itse sen kohteeksi.

Vesa Nevalaisen mukaan kiusaaja pyrkii saamaan valtaa kiusaamisellaan. Yle

Mikko Leskinen tekee tällä hetkellä erityisnuorisotyötä vankila- ja päihdetaustaisten nuorten kanssa. Hän kertoo, että monilla hänen tapaamillaan kiusaajilla on taustalla päihde- tai mielenterveysongelmia.

– Moni on myös kokenut kotona kiusaamista ja väkivaltaa. Kyllähän sellainen välittyy nuoreen ja altistaa huonolle käyttäytymiselle.

Kiusaamisella on myös uusia muotoja

Kun ennen kiusaamista tapahtui koulumatkoilla ja välitunneilla, ilmenee sitä nykyään Nevalaisen mukaan ennen kaikkea sosiaalisessa mediassa.

– Se on siinä mielessä hankalaa, koska kiusatusta voi niin nopeasti laittaa tietoa nettiin ja sitä on hyvin hankala saada sieltä pois. Ja moni ihminen saa nähtävilleen kiusaajan viestin. Siksi siihen on vaikea puuttua, Nevalainen sanoo.

Myös Leskiselle netissä tapahtuva kiusaaminen on tullut tutuksi työn kautta. Hänen mukaansa on yleistä, että tehdään esimerkiksi WhatsAppiin keskusteluryhmiä, joissa haukutaan kiusattua tai tykätään porukalla joidenkin kuvista ja jonkun toisen kuvista ei ollenkaan.

– Vanhempienkin olisi hyvä olla verkossa ja seurata omien lapsien tekemistä siellä. Kiusaamista on nykyään paljon hankalampi nähdä kouluissa, kun se ei välttämättä näy eikä kuulu siellä käytävillä.

Fyysinen väkivalta tai sen ei ole kuitenkaan kadonnut. Kouluterveyskyselyn mukaan sitä on kokenut vuoden aikana lähes neljäsosa 8.–9. luokkalaisista pojista ja noin kuudesosa samanikäisistä tytöistä. Se on jopa aavistuksen enemmän kuin vuosituhannen vaihteessa, kun sosiaalista mediaa ei vielä ollut.

Yksikin kiusaamistapaus on liikaa

Koulukiusaaminen on myös Vesa Nevalaisen mukaan vähentynyt. Hän kuitenkin painottaa, että yksikin tapaus on liikaa.

Myös kouluterveyskyselyt osoittavat, että kiusaaminen on vähentynyt etenkin peruskoulun 8. ja 9.-luokkalaisten keskuudessa tällä vuosikymmenellä (THL).

Kiusaamisen estämiseksi tehdään myös ennaltaehkäisevää työtä, ja siihen puututaan Nevalaisen mukaan nykyisin aiempaa paremmin.

– Erilaisilla ohjelmilla pyritään kehittämään lasten sosiaalisia- ja tunnetaitoja, jotta he oppisivat tunnistamaan, milloin toisesta tuntuu pahalta. Ja jotta he oppisivat myönteisesti ja hyvällä tavalla tulemaan toistensa kanssa toimeen eikä kiusaamalla.

Fyysinen kiusaaminen on vähentynyt. Kiusaamista tapahtuu nykyään enemmän sosiaalisessa mediassa.Tiina Jutila / Yle

Uudessa opetussuunnitelmassa painotetaan yhdessä työskentelyä. Oppilaat eivät Nevalaisen mukaan enää opiskele niin paljon yksin kuin aiemmin, vaan asioita tehdään enemmän ryhmissä.

– Sehän pakottaa oppimaan yhdessä työntekoa ja toimeen tulemista. Se on ihan hyvä lähtökohta kiusaamisen ehkäisemiseksi.

Toiset ovat sanoneet, että kiusaamisen vuoksi heitä on pelottanut tulla kouluun Mikko Leskinen

Myös Leskisen kiusaamiseen puututtiin hänen kouluaikoinaan. Monet kerrat hänet istutettiin keskustelemaan opettajien ja kiusattujen kanssa saman pöydän ääreen.

– Joidenkin kanssa meistä tuli kavereita. Kun puolueeton aikuinen ihminen oli selvittelemässä, niin asioita pystyttiin käsittelemään paljon paremmin. Olisi niitä keskusteluja varmaan pitänyt olla paljon enemmän, mutta siihen aikaan sitä ei ehkä ymmärretty niin paljon kuin nykyään.

Kiusatun kuunteleminen tärkeintä

Nevalaisen mukaan sellaiset tapaukset, joissa kiusattu joutuu vaihtamaan kiusaamisen vuoksi koulua, ovat aina hieman ongelmallisia.

– Joillekin kiusatulle koulun vaihtaminen saattaa olla hyvä ratkaisu, kun taas toiselle se voi olla todella huono juttu.

Kiusatulle avun tarjoamisessa tulee olla tarkkana, jottei kiusatulle tulisi sellaista oloa, että hän on tehnyt jotain väärin. Tiina Jutila / Yle

Kiusaamistapauksissa onkin Nevalaisen mukaan tärkeää kuunnella kiusattua ja sitä mitä hän tarvitsee. Avun tarjoamisessakin tulee kuitenkin olla tarkkana.

– On ollut tilanteita, joissa kiusatulle on tarjottu vaikka valmennusta, että näin pidät puolesi. Ja kiusattu kysyy, miksi sinä minulle tällaista tarjoat, en minä halua muuttua enkä minä ole tehnyt mitään pahaa.

Se ei ole sellainen tauti, että jos saataisiin kaikki pöpöt tapettua maailmasta, niin sitä ei enää missään ilmenisi Vesa Nevalainen

Mikko Leskinen kertoo, että hän on aikuisena kohdannut vanhoja koulukavereitaan ja pyytänyt anteeksi kiusaamistaan. Hänen mukaansa ihmisten reaktiot tapaamisissa ovat vaihdelleet suurestikin.

– Jotkut ovat kertoneet, etteivät he ole edes ajatelleet tapahtuneita kiusaamisena. Toiset ovat sanoneet, että kiusaamisen vuoksi heitä on pelottanut tulla kouluun tai kiusaamisesta on ylipäätään jäänyt tosi paha mieli.

Talvipakkaseen ajettu poika on jäänyt Leskiselle eniten mieleen. Poika vaihtoi koulua, eikä Leskinen ole päässyt vielä tähänkään päivään mennessä pyytämään tältä anteeksi.

Kiusaaminen ei lopu koskaan kokonaan

Kiusaamisen estämisen eteen tehdään paljon töitä, mutta Nevalaisen mielestä sitä tuskin koskaan saadaan kokonaan loppumaan.

– Se ei ole sellainen tauti, että jos saataisiin kaikki pöpöt tapettua maailmasta, niin sitä ei enää missään ilmenisi. Aina on ihmisiä, jotka kokeilevat voisiko kiusaamisella saada itselleen lisää valtaa ystävien tai koululaisten kesken.

– Me voimme pyrkiä kehittämään niin hyvät keinot, että kiusaaminen saataisiin minimoitua.

Minulle oli muodostunut sellainen asenne, että koulu on vain pakollinen paha ja opettajat ovat vihollisia Mikko Leskinen

Lasten vanhemmilla on myös iso vastuu. Heidän pitäisi Nevalainen mielestä olla tietoisia omien lastensa tekemisistä.

– Kiusaaminen pääsee leviämään, kun aikuiset eivät välitä mitä lapset tekevät. Vanhempien tulisi ylläpitää keskusteluyhteys lapsensa kanssa, jotta he uskaltavat kertoa, jos kiusaamista ilmenee.

Kiusaamisen ehkäisyssä johdonmukaisuus on tärkeintä. Tiina Jutila / Yle

Keinoja kiusaamisen lopettamiseksi on monia. Mitä tahansa tehdäänkin, on Nevalaisen mukaan johdonmukaisuus tärkeintä.

– Se ei välttämättä lopu sanomalla, että olkaa kiusaamatta. Pitää seurata paremmin, mihin tilanne keskustelun jälkeen kehittyy.

Anteeksipyyntö

Väkivalta ja huumeet olivat läsnä Mikko Leskisen elämässä yläasteelta pitkälle aikuisuuteen. Huumeista eroon pääsyn myötä alkoi henkinen kasvu. Silloin myös nuoruuden hölmöilyt saivat uutta perspektiiviä.

– Sain asioita käsiteltyä ja mietittyä, mikä on oikein, ja minkälainen ihminen ylipäätään haluan olla.

Älä katkeroidu, kiusaaja ei todellakaan ole sen arvoinen Mikko Leskinen

Olisiko Leskisen kiusaamista saatu pysäytettyä jo lapsena? Mies itse ajattelee, että ei. Hänen omassa asenteessaan kouluympäristöä kohtaan oli niin paljon ongelmia.

– Menin koko ajan väärään suuntaan ja hakeuduin niihin tilanteisiin. Olin niin keskenkasvuinen ja ylienerginen. Minulle oli muodostunut asenne, että koulu on vain pakollinen paha, ja opettajat ovat vihollisia. Minun olisi pitänyt saada kunnioitus koulua kohtaan.

Anteeksi pyytäminen on Leskisen mielestä vähintä, mitä hän voi kiusaamilleen ihmisille tehdä. Kaikille kiusatuille hänellä on kuitenkin yksi viesti.

– Kiusaaminen aiheuttaa monella tasolla todella pahan olon. Missään nimessä ei kannata jäädä yksin omien synkkien ajatustensa kanssa, vaan kertoa niistä jollekin. Älä katkeroidu, kiusaaja ei todellakaan ole sen arvoinen.

Lue myös: "Kiusaaminen voi tappaa." Näin neuvovat kiusatut itse: Kerro. Kuuntele. Puutu.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Poliisien viestejä putkahti oululaisopettajalle – Putinin vierailua käsittelevissä sähköposteissa puitiin myös kollegan paitaostoksia

2017, Elokuu 7 - 12:48

Kun oululainen Minna Timonen avasi Hotmail-sähköpostinsa illalla 27. heinäkuuta, odotti postilaatikossa poikkeuksellinen viestiketju. Timonen kertoo, että hänen sähköpostiinsa oli lähetetty kahden poliisin keskustelu Putinin Suomen-vierailua koskevasta kirjeenvaihdosta. Asiasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

Kuvakaappaus Minna Timosen saamasta viestiketjusta. Minna Timonen

Poliisien keskinäisissä viesteissä keskustellaan muun muassa presidenttien aikatauluista ja turvajärjestelyistä, mutta kommentoidaan myös kriittiseen sävyyn poliisikollegan poissaoloa paitaostoksilla ja lounastauolla.

Aluksi Minna Timonen epäili viestin alkuperää.

En ole saanut minkäänlaista vastausta poliisilta. Minna Timonen

– Ensimmäinen tunne oli hämmennys, ja epäilin, että onko se roskaposti tai joku vastaava.

Seuraavana päivänä hän kirjoitti viestin poliisille, jolta viesti oli saapunut, ja kysyi tietoja saamastaan viestistä. Poliisista ei ole oltu Timoseen yhteydessä, eikä viestiketjua ole pyydetty esimerkiksi poistamaan.

– En ole saanut minkäänlaista vastausta poliisilta.

Sähköpostit oli tarkoitettu Minna Immonen -nimiselle poliisille.

Huoli tietoturvasta

Sattumanvaraisesti tullut viesti herätti Minna Timosen mielessä huolta kansalaisten tietoturvasta.

– Ihmettelin, että onko viesti päätynyt mahdollisesti muillekin tai voiko kyse olla hakkeroinnista tai vastaavasta. Vähän heräsi huoli suomalaisten tietoturva-asioista.

Helpottaa, kun on selvinnyt, että kyse on ollut inhimillisestä kirjoitusvirheestä. Minna Timonen

Syyn paljastuminen näppäilyvirheeksi osoitekentässä on ollut Timoselle huojentava tieto.

– Helpottaa, kun on selvinnyt, että kyse on ollut inhimillisestä kirjoitusvirheestä. Tämähän tarkoittaa sitä, että toimintatapoja voi kehittää ja ehkäistä tämmöisen tapahtumista vastaisuudessa.

Opettaja ottaa asian esille tunneillaan

Minna Timonen sanoo, että hän ei keksi mitään syytä, miten hänen sähköpostiosoitteensa on päätynyt viestin vastaanottajakenttään. Hän ei ole ollut koskaan tekemisissä viestin lähettäneiden poliisien kanssa.

– Minulla ei pitäisi olla mitään syytä, että sähköpostiosoitetta olisi ehdotettu sähköpostiohjelman osoitehakutoiminnosta, Timonen sanoo.

Opettajana toimiva Timonen arvelee, että sähköpostivuotoon palataan pian alkavan lukuvuoden oppitunneilla.

– Äidinkielen opettajana tämä on ollut yksi syy siihen, miksi tätä on halunnut lähteä viemään eteenpäin. Oppilaat ja nuoret näkevät, miten tällainen prosessi toimii, ja aina kannattaa viedä asioita eteenpäin, jos tulee huolia tai epäilyksiä jonkin asian suhteen.

Lue myös: Poliisi aikoo selvittää sähköpostimokan perusteellisesti – tapaus voi johtaa viestintäohjeiden muuttumiseen

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Poliisin sisäisiä viestejä Putinin Suomen-vierailun turvatoimista päätyi ulkopuoliselle – syynä näppäilyvirhe

2017, Elokuu 7 - 09:58

Täysin ulkopuolinen oululaisnainen sai poliisin sisäistä tietoa Venäjän presidentti Vladimir Putinin Suomen-vierailun turvatoimista, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan naisen sähköpostiin oli tullut tekstiä poliisin viestiketjusta, jossa keskusteltiin muun muassa Putinin helikoptereiden saapumisen tarkasta kellonajasta. Tieto oli lehden mukaan salassa pidettävää. Viestiketjussa oli tietoja myös Suomen presidentin Sauli Niinistön liikkeistä.

Itä-Suomen poliisin viestintäasiantuntija Arto Tynkkynen vahvistaa tapahtuneen. Viestit oli tarkoitus lähettää poliisin viestintäjohtaja Minna Immoselle, mutta näppäilyvirheen vuoksi keskustelut menivät siviilihenkilölle.

– Outlook-sähköposti on sellainen, joka jättää muistiin kaikki sähköpostiosoitteet, joihin olet lähettänyt aiemmin viestejä. Nyt ei huomattu, että viesti lähti myös siviilihenkilölle, Tynkkynen sanoo.

– Viestit ovat joutuneet siviilihenkilön sähköpostiin kello 21.00 jälkeen, reilu yhdeksän tuntia tapahtumien jälkeen. Eli tässä ei ole ollut presidenttien turvallisuus missään vaiheessa uhattuna. Siinä vaiheessa presidentit istuivat Olavinlinnassa seuraamassa oopperaa.

Tynkkysen mukaan Itä-Suomen poliisipäällikkö Taisto Huokko on pyytänyt, että asiasta tehdään selvitys.

– Protokollan mukaan kun edetään, niin Hämeen poliisilaitos suorittaa tämän selvityksen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia