YLE: Perämeri

Julkaise syötteitä
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 18 min 13 s sitten

Mies ajoi monttuun, kaupunki kieltäytyi maksamasta auton korjausta – kiistan kustannukset paisuivat yli 10 000 euroon

2017, Lokakuu 10 - 15:26
Mistä on kyse?
  • Oululainen Jani Kokko ajoi vuonna 2014 tiessä olleeseen monttuun, jonka seurauksena hänen autonsa hajosi.
  • Kokko haki kaupungilta vahingonkorvauksia, joita ei kuitenkaan saanut. Kokko haastoi Oulun kaupungin oikeuteen.
  • Oikeus päätti, että kaupunki on korvausvelvollinen.
  • Kunta on vastuussa teiden kunnossapidosta. Kaupunki ei kuitenkaan ole korvausvelvollinen esimerkiksi silloin, jos autoilija ei noudata tieliikennelakia.

Keväisenä aamuna vuonna 2014 oululainen Jani Kokko oli ajamassa kotiin yövuoron jälkeen. Matka lopahti nopeasti, kun Kokko ajoi asfalttitiessä olleeseen monttuun. Kuoppa oli miehen mukaan noin 1,5 metriä pitkä ja muutama kymmenen senttiä syvä.

Monttuun ajon seurauksena autosta hajosivat muun muassa jarrupalat ja jarrulevyt.

Monttu johon Kokko autollaan ajoi oli hänen mukaansa noin 1,5 metriä pitkä ja muutama kymmenen senttiä syvä. Poliisi

Kokko ilmoitti asiasta hätäkeskukseen, ja poliisi saapui katsomaan tilannetta paikan päälle.

– Poliisi sanoi, että lähetä kaupungille lasku, maksajasta ei ole epäselvyyttä. Se kuitenkin oli epäselvää seuraavat 3,5 vuotta, Kokko hymähtää nyt, mennyttä muistellen.

Kaupungille kallis lasku

Jani Kokko teki heti autonsa rikkoontumisen jälkeen vahingonkorvauspyynnön Oulun kaupungille. Hän vaati kaupunkia maksamaan noin 700 euron korjauskulut. Kaupunki kuitenkin kieltäytyi, ja siitä alkoi pitkä taisto.

– Menin käymään päätöksen tehneen henkilön juttusilla ja sanoin, että vien tämän asian oikeuteen.

Asiaa lähdettiin puimaan käräjäoikeuteen. Oulun käräjäoikeuden päätös oli lopulta se, että Oulun kaupunki on tapauksessa korvausvelvollinen. Kaupunki valitti päätöksestä vielä hovioikeuteen, joka ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Oulu haki valituslupaa korkeimmastakin oikeudesta, mutta sitä ei irronnut.

Jani Kokon oikeuskiista kaupungin kanssa kesti 3,5 vuotta.Timo Nykyri / Yle

Koko jupakasta koitui veronmaksajille maksettavaksi sievoinen summa. Oulun kaupunginlakimies Jukka Lampénilta saatujen tietojen mukaan Oulun kaupunki joutui oikeudenkäynnit hävittyään maksamaan yhteensä noin 11 000 euroa.

Summa sisälsi noin 730 euron vahingonkorvauksen ja useiden tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut sekä käräjä- että hovioikeuden osalta.

Tieto meni väärään osoitteeseen

Oulun kaupungin kunnossapitopäällikön Kai Mäenpään mukaan Jani Kokon tapaus on ainutlaatuinen ja erikoinen. Kaupungin mukaan he eivät olleet saaneet tietoa tiessä olevasta kuopasta, vaikka siitä oli ilmoitettu esimerkiksi hätäkeskukseen jo ennen Kokon haveria.

– Edellisillan ja yön aikana vauriosta oli ilmoitettu myös poliisille ja tieliikennekeskukseen. Poliisi kävi yöllä paikalla, kuvasi pampunkuopassa ja ilmoitti asiasta tieliikennekeskukseen.

Pelkästään tien huono kunto ei siis oikeuta korvaukseen Marja-Lea Hallikainen

Oulun kaupunginlakimiehen Jukka Lampénin mukaan ongelmat tiedonkulussa olivat yksi syy siihen, miksi kaupunki ei suostunut Kokon vahingonkorvauspyyntöön.

– Tieto oli mennyt väärälle taholle. Monttu oli myös ilmestynyt tiehen yllättäen. Kyseisellä tiellä ei oltu jouduttu lähivuosina tekemään korjauksia. Halusimme katsoa, onko kaupungilla todella niin ankara vastuu tämän tyyppisissä tapauksissa, Lampén kertoo.

Teiden kunnostukseen pyritty panostamaan

Kai Mäenpään mukaan Oulun katujen päällysteiden kunto on parantunut kahden viime vuoden aikana, mikä näkyy myös autovahinkojen määrässä.

Tänä vuonna autovahinkopäätöksiä on tähän mennessä tehty 20. Viime vuonna niitä tehtiin 45. Teiden kunnostukseen onkin ollut viime vuosina enemmän resursseja.

– Päällysterahat ovat lisääntyneet, ja öljyn maailmanmarkkinahinta tippunut, joten samalla rahalla saadaan aiempia vuosia enemmän päällystettä, Mäenpää kertoo.

Kai Mäenpään mukaan teiden kunto on parantunut Oulussa viime vuosina. Timo Nykyri / Yle

Kaupunki on vastuussa teiden kunnosta ja se on myös korvausvelvollinen, jos auto hajoaa esimerkiksi tien huonon kunnon vuoksi.

– Kaupunki ei kuitenkaan ole korvausvelvollinen esimerkiksi silloin, jos autoilija ei noudata tieliikennelakia, eli ei seuraa esimerkiksi kadussa olevia esteitä, Kai Mäenpää sanoo.

Kunnossapitopäällikön mukaan Oulun kaupunki maksaa vahingonkorvauksia vuosittain muutamia tuhansia euroja. Kunnossapitotöihin menee vuositasolla noin 14 miljoonaa euroa.

– Niihin lasketaan teiden kunnossapidon lisäksi kaikki venesatamat, lumen ja maiden vastaanotto sekä ulkovalaistus.

Huonosta kunnosta ei korvausta

Maanteiden osalta vahingonkorvausasiat hoidetaan ELY-keskuksen kautta. Lapin ELY-keskuksen vastaava ryhmäpäällikkö Marja-Lea Hallikainen kertoo, että viime vuosina vahingonkorvaushakemuksia on vastaanotettu noin 1700 vuodessa.

– Pääsääntöisesti jokainen vastaa omista vahingoistaan aina itse. Jos tienkäyttäjälle koituu vahinko tien puutteellisen kunnossapidon vuoksi, hänellä on mahdollista hakea vahingonkorvausta.

Monttuihin ja päällystevaurioihin ajo aiheuttavat suurimman osan vahingoista autoilijoille.Juha Kemppainen / Yle

ELY-keskuksen mukaan tienkäyttäjä voi saada vahingonkorvausta tienpitäjältä silloin, jos tien hoito on ollut virheellistä, huolimatonta tai tienhoitoon kuuluvia tehtäviä on laiminlyöty.

– Pelkästään tien huono kunto ei siis oikeuta korvaukseen.

Lapin ELY-keskus myöntää Hallikaisen mukaan vuosittain keskimäärin 100 000 euroa vahingonkorvauksia. Eniten vahingonkorvauspyyntöjä tulee hänen mukaansa Etelä-Suomesta.

– Vahinko tapahtuu yleensä päällystetyllä tiellä. Tyypillisesti se on kuoppaan tai päällystevaurioon ajo, jossa yleensä vahingoittuu rengas tai vanne. Vahingot ovat yleensä pieniä, muutaman sadan euron suuruisia.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Hanaveden hinnoissa moninkertaiset erot – katso top 20 -listasta maan kalleimmat ja halvimmat vedentoimittajat

2017, Lokakuu 10 - 15:12
Taksarakenne vaikeuttaa vertailua
  • Vesilaitosyhdistys on kartoittanut hintaselvityksessään vesi- ja jätevesimaksujen eroja vedentoimittajien välillä. Koska vesihuoltotaksojen rakenne vaihtelee laitoksittain paljon, vesilaitosyhdistys käyttää selvityksessään käsitettä vertailuhinta. Siinä on otettu huomioon käyttömaksun, perusmaksun, mittarivuokran ja liittymismaksun vaikutus asiakkaalta perittävän veden ja jäteveden hintaan.
  • Veden ja jäteveden yhdistetty vertailuhinta antaa käyttömaksua paremman kuvan vesikuution todellisesta hinnasta. Oheisissa taulukoissa on vedentoimittajat laitettu järjestykseen vertailuhintojen perusteella.

Kuntalainen joutuu maksamaan talousvedestään jopa yli tuhat euroa enemmän vuodessa kuin vedenkuluttaja edullisimman vertailuhinnan kunnassa. Tulos selviää Suomen Vesilaitosyhdistyksen hintakyselystä, johon vastasi lähes 170 vedentoimittajaa ympäri Suomea. Ne vastaavat pääosasta Suomen talousveden toimituksia.

– Maantietelliset erot vaikuttavat kustannuksiin: on kallioista maaperää ja pehmeää maaperää. Toisaalta myös asutuksen tiheys vaikuttaa hintaan. Harvaan asutuilla alueilla on huomattavasti kalliimpaa rakentaa vesihuoltoverkosto ja ylläpitää palveluja pienemmälle asukasjoukolle, sanoo apulaisjohtaja Mika Rontu Suomen Vesilaitosyhdistyksestä.

Rontun mukaan myös kunnallispolitiikka vaikuttaa monesti veden hintaan. Iso osa vesilaitoksista on kuntaomisteisia.

– Valitettavasti tahtoo olla niin, että kunnallisessa vesihuoltolaitoksessa kunnalliset päätöksentekijät haluavat pitää mahdollisimman halpaa hintaa ja se ei välttämättä ole hyvä palvelun laadulle, Rontu sanoo.

– Asiakkaana kiinnittäisin huomiota hinta-laatusuhteeseen. Kuinka hyvin varavesiyhteydet on järjestetty, kuinka häiriötilanteisiin on varauduttu, ja kuinka se palvelu ylipäätään asiakkaalle näkyy, Rontu huomauttaa.

Vastike hämärtää vesitietoa

Hintakyselyn mukaan Suomen edullisinta omakotitalon vertailuhintaa peritään Kempeleen Vesihuollon alueella. Nelihenkisen omakotiperheen vesi- ja viemärilaskut tekevät vertailuhinnalla laskettuna 622 euroa vuodessa. Kalleinta taas on Karttulan vesiosuuskunnan alueella. Siellä nelihenkinen perhe saa varautua keskimäärin 1 680 euron vesi- ja viemärilaskuun vuodessa. Eroa on yli tuhat euroa Kempeleeseen verrattuna, kuukaudessa se tekee lähes satasen.

Kerrostaloissakin ero kalleimman ja edullisimman vedentoimittajan välillä on helposti tonnin luokkaa vuodessa nelihenkiseltä perheeltä. Ero voi olla suurempikin, koska kerrostaloasukas käyttää vettä yleensä enemmän kuin omakotiasukas. Se taas johtuu siitä, että taloyhtiöissä vesimaksu sisältyy yleensä vastikkeeseen, eivätkä asukkaat monesti edes tiedä omaa vedenkulutustaan. Tosin uusiin ja peruskorjattuihin asunto-osakeyhtiöihin on alettu asentaa huoneistokohtaisia vesimittareita.

Kärkipää entisellään

Veden ja jäteveden yhdistetyllä vertailuhinnalla katsottuna omakotiasukkaan on edullisinta asua Kempeleen ja Raahen seuduilla. Ne ovat sijoittuneet aivan edullisimpaan kärkeen myös 2014, 2015 ja 2016 taksavertailuissa. Raahe oli edullisin vuosi sitten. Kolmanneksi nyt sijoittunut Sotkamo on noussut edullisimpien joukkoon parin viime vuoden aikana.

Lähde: Suomen VesilaitosyhdistysYle Uutisgrafiikka

Näistä vetensä hankkiva säästää vuodessa satoja euroja verrattuna maan keskimääräiseen vertailuhintaan.

Kyselyyn vastanneista suurista vedenjakelijoista edullisinta vettä myy omakotiasukkaille pääkaupunkiseudun yhteinen HSY. Myös Oulun Vesi mahtuu nippa nappa top 20:een.

Hintahaitarin toisesta päästä löytyy Jyväskylä. Se on kallein suurista kaupungeista, mutta sitä hintavampina on sen edellä toistakymmentä pienempää vedentoimittajaa. Vertailuhinnalla katsottuna hintavinta omakotiasukkaalla on Karttulassa, Kemiönsaarella ja Itä-Savon veden alueella Kerimäellä. Vuosi sitten kallein oli Kemiönsaari, nyt Karttula.

Lähde: Suomen VesilaitosyhdistysYle Uutisgrafiikka Karjalassa kallista

Vertailuhinnan perusteella kerrostaloasukkaalle edullisinta on asua Kempeleen, Närpiön ja Raahen seuduilla. Ne sijoittuivat keulille myös 2015 ja 2016 taksavertailuissa. Suurista kaupungeista top 20:een ylsivät pääkaupunkiseudun kuntayhtymä HSY, Oulu, Tampere ja Lahti.

Lähde: Suomen VesilaitosyhdistysYle Uutisgrafiikka

Kalleinta kerrostalovettä nautitaan ja kulutetaan Parikkalassa. Eteläkarjalainen kunta oli vertailun hinnakkain myös 2015 ja 2016. Myös Kemiönsaaren vesi on sijoittunut hinnakkaimpaan päähän parina aiempana vuotena.

Lähde: Suomen VesilaitosyhdistysYle Uutisgrafiikka Hinnat nousseet

Vesi- ja jätevesimaksuilla on ollut tapana nousta pikku hiljaa joka vuosi. Siksi onkin yllättävää huomata, että hinnat ovat itse asiassa nousseet melkoisesti, kun hintamuutosta tarkastelee kymmenen vuoden aikajänteellä.

Yle uutisgrafiikka

Vuodesta 2007 lähtien vertailuhinnat niin omakotitaloissa kuin kerrostaloisskain ovat nousseet reilusti yli 50 prosenttia. Se on selvästi nopeammin kuin kuluttajahinnat maassa keskimäärin. Elinkustannusindeksi on noussut vuodesta 2007 tähän päivään yhteensä 17 prosenttia.

– Veden hinta on Suomessa lähellä Ruotsin ja Norjan tasoa. Muita kansainvälisiä vertailuja ei oikein voi tehdä, koska tiedot ovat epäluotettavia, Rontu sanoo.

Tälle vuodelle vedentoimittajat nostivat kerrostalojen vesitaksoja keskimäärin pari prosenttia. Omakotitalojen taksat pidettiin ennallaan. Mutta näin vain keskimäärin. Laitoskohtaisia eroja on.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Rosatom: Ydinvoimalan turvallisuusohjeen muutokset yllättivät – Fennovoima ja Stuk eivät selitystä niele

2017, Lokakuu 9 - 07:12

Fennovoima ja Rosatomin tytäryhtiö Rusatom Energy International allekirjoittivat toimitussopimuksen Pyhäjoelle rakennettavasta Hanhikivi 1 -ydinvoimalaitoksesta 21.12.2013.

Edellisessä kuussa Säteilyturvakeskus oli julkaissut uuden, asiaa koskevan ydinturvallisuusohjeen. Esimerkiksi laajarunkokoneen törmäystä koskeva ohje tuli teknisesti voimaan vain kolme viikkoa ennen sopimuksen allekirjoittamista, mutta sen valmistelu oli kuitenkin kestänyt jo vuosia.

Referenssilaitoksen ydinreaktorin ympärillä on teräsbetoninen suojarakennus kuten lännessäkin. Reaktorihalliin mennään ilmalukon kautta.Timo Sipola / Yle Uusi turvallisuusohje muutti suunnitelmia

Rusatom Energy Internationalin kaupallinen johtaja Anton Dedusenko kertoo uusien ohjeiden olleen merkittävästi vanhoja ohjeita tiukemmat. Tämän takia osapuolet tarvitsivat alussa lisää aikaa perehtyäkseen niihin ja tehdäkseen tarvittavat muutokset projektidokumentaatioon.

Erityisenä asiana Dedusenko nostaa esiin juuri lentokoneen törmäyksen kestävyyden vaatimusten muuttumisen.

– Uuden ohjeen vaatimukset olivat hyvin erilaiset verrattuna aiemmin käytettyihin, sanoo Dedusenko.

Ydinturvallisuustermistöä

Ydinturvallisuuden jatkuva parantaminen perustuu ydinenergialakiin.

Säteilyturvakeskuksen tehtävänä on asettaa lain edellyttämän turvallisuustason toteuttamista koskevat yksityiskohtaiset turvallisuusvaatimukset.

Säteilyturvakeskus julkaisee ja pitää yllä ydinturvallisuusohjeistoa.

Ydinturvallisuusohjeista käytetään lyhennettä YVL-ohjeet.

Kaupallisen johtajan mukaan miltei samanaikaisesti sopimuksen allekirjoittamisen kanssa julkaistut uudet ohjeet määrittelivät Suomeen rakennettavan ydinvoimalan normit osin uusiksi.

Tähän yhtiö ei ollut varautunut, vaan ajatuksena oli saada paljon enemmän hyötyä aikaisemmista, ulkomaille toteutetuista hankkeista.

Säteilyturvakeskuksella erilainen näkemys

Projektipäällikkö Janne Nevalainen Säteilyturvakeskuksen ydinvoimalaitosten valvonta-osastolta ei osta Rosatomin näkemystä tästä asiasta. Pitkään valmisteltu ohje tuli voimaan ennen Rosatomin ja Fennovoiman välisen sopimuksen allekirjoittamista.

– Joulukuun alussa 2013 voimaan tullut ydinturvallisuusohje käsittelee muun muassa suuren liikennelentokoneen törmäyksen huomiointia. Siinä todetaan, että laitos tulee suunnitella lentokonetörmäystä koskevien suunnitteluperusteuhkaa koskevien vaatimusten mukaiseksi, tiivistää Nevalainen.

Vaikka Venäjän uuden ympäristölainsäädännön vaatimia jäähdytystorneja ei tulekaan, reaktorin suojakuori on Pyhäjoen suunnitelmissa metrin paksumpi. Suomen normit ovat tiukemmat.Timo Sipola / Yle

Ohjeessa todetaan muun muassa, että ydinvoimalaitoksen rakenteellinen kestävyys on mitoitettava suuren liikennelentokoneen törmäämisen varalle niin, että törmäyksestä ei seuraa merkittävää päästöä ympäristöön ja että laitos voidaan pitää turvallisessa tilassa.

Ei ymmärrystä myöskään Fennovoimassa Mistä on kyse:

Rusatom Energy Internationalin kaupallinen johtaja Anton Dedusenko pitää muuttuneita suomalaisia ydinturvalllisuusnormeja turvallisuusselvitysten viivästymisen syynä.

Säteilyturvakeskus ja Fennovoima eivät pidä selitystä uskottavana.

Rusatom Energy International on Rosatomin tytäryhtiö, joka on perustettu vuonna 2011 edistämään Rosatomin ydinteknologian myyntiä kansainvälisesti.

Myös Fennovoiman näkemys asiasta eroaa jyrkästi Dedusenkon lausunnosta. Fennovoiman viestintäjohtaja Maira Kettunen sanoo, että kaikki joulukuussa 2013 tehtyä ydinvoimala-kauppaa koskevat ydinturvallisuusohjeet olivat lainvoimaisia sopimusta allekirjoitettaessa.

– Uudet ohjeet olivat tiedossa jo sopimusta valmisteltaessa, ja niitä käsiteltiin neuvotteluissa. Laitostoimittajamme piti niitä jo silloin vaativina, muistelee Kettunen.

Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen on toki julkaistu ja voimaan tullut lukuisia muitakin muutoksia ydinturvallisuusohjeisiin. Ne koskevat muun muassa ydinlaitoksen rakentamisaikaista turvallisuuskulttuuria, luvitusta, raportointia, koekäyttöä ja varavoimalähteitä.

Ydinturvallisuusohjeita uudistetaan jatkuvana prosessina. Uudistettavana olevia ohjeluonnoksia pääsee lukemaan ja kommentoimaan kirjautumalla Säteilyturvakeskuksen ohjeistosivustolle.

Turkki-kytkentä sekoittaa asioita

Pyhäjoen hankkeen suunnittelun ja dokumentoinnin aikatauluja oli Rosatomissa lähdetty rakentamaan Sosnovyi Borissa sijaitsevan referenssilaitoksen ja eri puolilla maailmaa meneillään olevien samantyyppisten hankkeiden pohjalta.

Kaupallisen johtajan Anton Dedusenkon mukaan esimerkiksi vastaavassa hankkeessa Turkissa turvallisuuskysymysten käsittelytapa Rosatomin, tilaajan ja sikäläisen säteilyviranomaisen kesken on aivan erilainen kuin Suomessa.

Turkissa dokumentaatio tuotetaan yhtenä pakettina, kun Suomessa se on pilkottu 38 osaan.

Leningrad 2:n rakentamisessa on Rosatomin mukaan otettu huomioon Novovoronežin samanlaisen yksikön rakentamisessa esiin tulleet viat ja puutteet. Samalla tavalla Leningrad 2:n kokemukset on tarkoitus ottaa huomioon Pyhäjoen voimalaa rakennettaessa.Timo Sipola / Yle

Suomessa ydinenergia-asetus ja ydinturvallisuusohjeisto määrittelevät lupa-aineiston laajuuden ja yksityiskohtaisuuden.

Fennovoima ja Rosatom eivät toimittaneet asetuksen mukaista lupa-aineistoa kerralla, vaan täydentävät lupa-aineistoa oman suunnitelmansa mukaisesti. Hallintolaki antaa tähän mahdollisuuden.

– Meidän turvallisuusarvioinnin kannalta olisi selkeämpää, jos aineistot toimitettaisiin kerralla, jolloin pystytään tarkastamaan muun muassa eri suunnittelualueiden ylittävät suunnitteluperusteet ja niitä tukevat analyysit, sanoo Säteilyturvakeskuksen Nevalainen.

Erilaisia toimintakulttuureja

Turkissa voimalan turvallisuutta koskeva kommunikaatio tilaajan ja säteilyturvaviranomaisen kanssa on jatkuvaa sähköisesti sekä kymmenessä työryhmässä tapahtuvaa yhteydenpitoa.

Suomessa vastaavat työ tapahtuu kuukausittain kokoontuvien työryhmien kautta. Jos ongelmia ilmenee, niistä ilmoitetaan etukäteen ja keskustellaan työryhmissä.

– Suomessa luvanhakija toimittaa kaikki rakentamislupahakemusaineistot sähköisesti lukuun ottamatta niitä, jotka koskevat Suomen valtionhallinnon salassapitovaatimuksia. Suurin osa aineistoista ja Säteilyturvakeskuksen päätöksistä kulkee jatkuvasti Fennovoimalta meille sähköisesti, muistuttaa Nevalainen.

Fennovoima asettaa sanansa taiten.

– Totta on, että Suomeen rakennettava laitos ei ole samanlainen kuin Turkkiin rakennettava laitos. Rosatomin teknologia on mielestämme erittäin hyvää, mutta tosiaan Suomeen rakennettava voimalaitos pitää kaikilta osin toteuttaa suomalaisten vaatimusten mukaan, tarkentaa Fennovoiman Kettunen.

Rakennustyöntekijöitä Sosnovyi Borin uudella laitoksella.Timo Sipola / Yle Erilaisia aikatauluja

Säteilyturvakeskus arvioi, että turvallisuusarvioinnin tekeminen kymmenien tuhansien sivujen laajuisesta aineistosta kestää noin puolitoista vuotta ensimmäisen paketin saapumisesta.

Koska turvallisuusselvitykset ovat myöhässä, Fennovoima on päivittänyt rakentamisaikataulua. Yhtiö suunnittelee nyt saavansa rakentamisluvan aikaisintaan vasta vuonna 2019.

Rosatom haluaisi vielä kuitenkin kiirehtiä dokumentaatiota.

Pystyäkseen toimittamaan vaaditut asiakirjat suunnitellussa aikataulussa Rosatom on mobilisoinut kaikki tarvittavat resurssit ja tuonut Helsinkiin sadan insinöörin organisaation, joka on valmis työskentelemään 24/7-pohjalta dokumentaation parissa.

– Meidän ajatuksena on saada kaikki 38 pakettia valmiiksi vuoden 2018 ensimmäisen neljänneksen aikana. Meidän näkemyksen mukaan rakentamislupa olisi edelleenkin mahdollista saada vuonna 2018. Se riippuu toki kaikkien kolmen osapuolen yhteistyöstä ja sen koordinoimisesta, Dedusenko muotoilee.

Hän kertoo myös, että Rosatomissa ymmärretään, että Stukin ydintuvallisuuteen liittyvää työtä ei voi sitoa kiinni lukkoon lyötyihin aikatauluihin.

Rusatom Energy Internationalin kaupallinen johtaja Anton Dedusenko (oik) oli vielä yhtiön uusien hankkeiden osaston päällikkö kun hän osallistui vuoden 2016 Finnish Energy Day -konferenssin paneelikeskusteluun yhdessä Suomen työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston osastopäällikkö Riku Huttusen kanssa.Juha Rikala Lisäaika nyt, nopeuttaa rakentamista tulevaisuudessa

Säteilyturvakeskuksen mukaan asioilla ei sinänsä ole tulenpalavaa kiirettä. Tällaisen laitoksen valmistelu on sen mielestä parempi tehdä rauhassa ja kunnolla kuin kiireellä.

– Meidän näkökulmastamme olisi tärkeintä tehdä suunnittelu ja luvitus riittävän pitkälle tässä rakentamislupavaiheessa. Parempi ottaa lisäaikaa tähän vaiheeseen, jotta säästyttäisiin suunnittelun iteroinnilta rakentamisvaiheessa, sanoo Säteilyturvakeskuksen ydinvoimalaitosten valvonnasta vastaava johtaja Kirsi Alm-Lytz Ylelle.

Tällä hän tarkoittaa sitä, että jos turvallisuusselvitykset ja dokumentaatio tehdään hyvin, niin asioita ei tarvitsisi tehdä moneen kertaan uudelleen rakentamisvaiheessa, kuten vuosia viivästyneen Olkiluoto 3:n tapauksessa on käynyt.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Käynnistimme säteilyannosmittarin ja kävimme tutustumassa pahamaineisen Tšernobylin ydinvoimalan sukulaislaitokseen

2017, Lokakuu 8 - 13:54
Leningrad 1, LAES 1, LNNP 1 eli Sosnovyi Borin vanha ydinvoimala
  • Leningrad 1 -ydinvoimala on teholtaan 4 000 megawattia.
  • Voimalassa on neljä 1 000 megawatin ydinreaktoria.
  • Se tuottaa noin puolet Pietarin alueen sähköstä.
  • Voimala sijaitsee Sosnovyi Borissa, satakunta kilometriä Pietarista länteen.
  • Neuvostoaikainen Pietarin ja Pietarin alueen nimi Leningrad on säilynyt voimalan nimessä.

Ääni on tuttu Hollywood-elokuvista. Dosimetri eli säteilyannosmittari piippailee hyvin harvakseltaan kun aloitamme kierroksen Leningradin vanhan ydinvoimalan vanhimmassa yksikössä.

Venäläiseen ydinvoimalaan ei marssita enää takki auki, kuten 1990-luvun alun sekavissa oloissa. Vierailijoiden henkilötiedot ja käytettävien laitteiden sarjanumerot pitää toimittaa viikkoja, joskus kuukausiakin etukäteen. Kyse on tietysti turvallisuudesta.

Turvatoimet ovat Sosnovyi Borissa tiukat.Timo Sipola / Yle

Tavarat ja tiedot tarkastetaan ennen voimalan pukuhuoneeseen pääsyä. Ja jos pukuhuoneeseen olisi onnistunutkin viemään jotain ylimääräistä, jää kaikki sinne.

Vastaan tulee tiukanoloinen vanhempi rouva, joka ilmoittaa, että vain alushousut saa jättää jalkaan tästä huoneesta poistuttaessa. Kameran jalustakin saa omat suojavaatteensa. Nainen ei ole ylipuhuttavissa.

Olen vierailulla vaiheittain suljettavan Leningrad ykkösen (LAES1) vanhimmassa reaktorissa, suljetussa ydinvoimalakaupunki Sosnovyi Borissa, satakunta kilometriä länteen Pietarista.

Kehitystyö alkoi Stalinin aikaan

Massiivinen Leningrad-voimala tuottaa noin puolet Pietarin miljoonakaupungin sähköstä. Sen vanhimman, nyt vierailun kohteena olevan, reaktorin teknologia on peräisin Stalinin ajoilta.

Vanhan voimalan etusivun kuvaaminen on kiellettyä. Vartija kuitenkin uskoi, kun kerroin, että meillä on lupa.Timo Sipola/ Yle

Tämän vanhan Leningrad-voimalan reaktoreiden käytöstä poisto alkaa pian asteittain.

Ensimmäinen tällainen grafiittihidasteinen ja kevytvesijäähdytteinen RBMK-ydinreaktori kehitettiin Neuvostoliitossa 1950-luvun alussa.

Sosnovyi Borin ydinvoimalan ensimmäistä yksikköä alettiin rakentaa syyskuussa 1967. Tämä Neuvostoliiton ensimmäinen RBMK-1000-tyyppinen ydinreaktori liitettiin sähköverkkoon joulukuussa 1973.

Tšernobylin nelosreaktori käynnistyi huhtikuussa 1979 ja tuhoutui seitsemän vuotta myöhemmin.

RBMK-reaktorityyppi

– Tšernobyllin ydinvoimalaitoksen reaktorit olivat RBMK-tyyppisiä.

– RBMK:ssa on useita vain sille tyypillisiä suunnittelupuutteita, jotka osaltaan mahdollistivat Tšernobylin ydinonnettomuuden.

– Toisin kuin kevytvesireaktorit, RBMK-reaktori ei ole kaikilla tehoalueilla luonnostaan vakaa, mikä Tšernobylissä mahdollisti onnettomuuden käynnistäneen nopean tehopiikin.

– Suomea lähin RBMK-voimala on Leningradin ydinvoimala LAES1 Sosnovyi Borissa Pietarista länsilounaaseen. Siinä on neljä RBMK-reaktoria.

– Sosnovyi Borin LAES 1:n Tšernobyl-tyyppiset reaktorit on tarkoitus poistaa käytöstä sitä mukaan kun LAES 2:n uudet VVER-1200-tyyppiset reaktorit valmistuvat. Tämänhetkisen aikataulun mukaan viimeinen RBMK-reaktori piistuu käytöstä Sosnovyi Borissa 2028.

Sosnovyi Borin tiettävästi vaarallisin tilanne

Marraskuun lopulla 1975 ydinreaktio riistäytyi operaattoreiden hallinnasta ja noin kolmekymmentä polttoainenippua suli, kun ykkösreaktoria oltiin huoltoseisokin jälkeen käynnistämässä uudelleen.

Tapahtuma on Tšernobylin onnettomuuden jälkeen toiseksi pahin RBMK-reaktorityypille tapahtunut häiriö.

Neuvostoliiton aikaan tapahtuma pyrittiin järjestelmällisesti salaamaan. Virallisia dokumentteja siitä ei ole vieläkään.

Tšernobyl -tyyppisten grafiittihidasteisten RBMK-reaktoreiden suosioon Neuvostoliiton aikana vaikutti paljon se, että niiden jykevä rakenne mahdollisti reaktoreihin suuret tehot.

Haittapuoli on reaktorityypistä johtuva kiikkeryys. Kun tällainen reaktori pääsee lähtemään käsistä, voi käydä niin kuin Tšernobylissä kävi.

Viereen nousee moderni laitos

Parin kilometrin päähän vanhasta voimalasta sitä korvaamaan nousee uusi Leningrad 2 (LAES 2). Sen painevesireaktori on uusinta venäläistä ydinteknologiaa: tietokoneohjattu ns 3+-sukupolven VVER-reaktori, jossa myös Fukushiman kokemukset on otettu huomioon.

Olennaisin ero Stalinin ajan teknologiaan on paitsi digitaalisuus, myös se, että tässä voimalassa on useita aktiivisia ja passiivisia turvajärjestelmiä.

Kaikissa venäläisissä ydinvoimaloissa, lukuun ottamatta Novovoronetsin ja Sosnovyi Borin uusimpia yksikköjä, reaktoreilla ei ole suojakuorta.Timo Sipola / Yle

Painevesireaktoreilla vastaaviin tehoihin päästiin vasta paljon myöhemmin. Ne ovat silti vakaampia käyttää.

Sosnovyi Borin vanhaa ja uutta voimalaa voisi verrata edelleenkin käytössä olevaan, mutta 1950-luvulla Neuvostoliitossa suunniteltuun autoon ja toisaalta nykyaikaiseen tietokoneavusteiseen autoon.

Molemmilla voi ajaa, mutta tietysti tekniikka on kehittynyt vuosikymmenten vieriessä. Uusissa autoissa on myös turvajärjestelmiä joista 1950-luvulla saattoi vain uneksia.

– Vanhaa RBMK-teknologiaa ei voi verrata näihin uusiin tietokonetekniikkaan perustuviin VVER-1200 laitoksiin. Ne ovat ihan eri maailmasta, sanoo LAES2:n vuoropäällikkö Matvei Ganchev.

Kun tällainen reaktori pääsee lähtemään käsistä, voi käydä niin kuin Tšernobylissä kävi.

Tämän vanhan reaktorin ja sen ympärillä olevan laitoksen historia on moninainen. Sitä on tällä vuosikymmenelläkin remontoitu ja saatu toimintakuntoon, vaikka asiantuntijat jo pelkäsivät, ettei grafiittihidasteisen reaktorin vaarallisella tavalla vääntyneille grafiittikanaville voisi enää tehdä mitään.

Piipitystä ytimessä

Piipitys taajenee olennaisesti kun tullaan ykkösreaktoriin, voimalan vanhimpaan reaktoriin.

Tiedän että säteilyä ei voi kertyä vaarallisen paljon, mutta dosimetrin tiivis tahti silti hieman hermostuttaa. Siirrän kameraa noin metrin ja piipitys hidastuu hieman. Vieressäni seisoo voimalan käyttöosaston varajohtaja Ivan Babich.

– Tämä on täysin luotettava ja kontrolloitavissa oleva laitos.

LAES2:n käyttöosaston varajohtaja Ivan Babich vakuuttelee laitoksen olevan turvallinen ja kontrolloitavissa. Timo Sipola / Yle Leningrad 1 -reaktorin ytimen sulaminen 30.11.1975LAES1:n ykkösreaktorin ohjaamon ydinpolttoainenippuja kuvaava suuri monitori on vaikuttavan näköinen.Timo Sipola / Yle
  • Tapahtuma sai alkunsa 30.11.1975, kun ykkösreaktoria oltiin käynnistämässä uudelleen huoltoseisokin jälkeen. Tehoa hitaasti nostettaessa ydinreaktio riistäytyi vähintään kahdesti operaattoreiden hallinnasta ja noin kolmekymmentä polttoainenippua suli.
  • Tapahtuma oli toiseksi pahin RBMK-reaktorityypille tapahtunut häiriö Tšernobylin vuoden 1986 onnettomuuden jälkeen.
  • Neuvostoliitto pyrki salaamaan tapahtuman järjestelmällisesti, eikä siitä ole vieläkään saatavilla virallisia dokumenttejä.
  • STUKin julkaisemissa säteilymittauksissa vuosilta 1975–1976 Suomessa ei ole havaittavissa tilastollisesti merkittäviä poikkeamia säteilylukemissa.
  • Reaktoria tuuletettiin suoraan ilmakehään kuukauden ajan ja tonneittain saastunutta puhdistus- ja lauhdevettä juoksutettiin Suomenlahteen.
  • Vakavamman Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden 26.4.1986 tapauksessa reaktori oli täynnä käytettyä polttoainetta.

Lähde: Wikipedia

Mies on ollut voimalassa töissä lähes neljännesvuosisadan ja puhuu tottuneesti voimalan nykykunnosta korjausten jälkeen.

Turvallisuuteen ja käytettävyyteen on tehty parannuksia sekä eurooppalaisella että venäläisellä rahalla Tšernobylin ja Fukushiman onnettomuuksien jälkeen.

Kahden vanhimman reaktorin viereen on esimerkiksi rakennettu Fukushiman kokemusten jälkeen molemmille 2 700 kuution jäähdytysvesitankit ja niiden yhteyteen dieselgeneraattorit sähkökatkon varalle.

Suojaton olo

Pyydän Babichilta paria työntekijää reaktorisaliin tv-jutun mannekiineiksi. Ihan polttoainesauvojen päälle kukaan ei mene, mutta muuten reaktorisalissa liikutaan vapautuneen oloisesti.

Tämä ei ole ensimmäinen kertani venäläisessä ydinvoimalassa. Joka kerta minua on hirvittänyt eniten reaktorin suojarakennuksen puute.

Suojarakennus rajoittaisi radioaktiivisia päästöjä räjähdyksissä ja vuodoissa sekä suojaisi laajarunkokoneella tehdyiltä terrori-iskuilta. Tästä vanhasta reaktorista puuttuu sydänsieppari, joka voisi onnettomuustilanteessa hallitusti ottaa vastaan sulavan ytimen.

Vanhoissa venäläisissä ydinvoimaloissa reaktorin on vain tavallinen teollisuushallin katto, mutta ei varsinaista suojarakennusta.Timo Sipola / Yle

Moderneimmissa laitoksissa reaktorihallia suojaa monen metrin paksuinen teräsbetoniseinä, jonka läpi kuljetaan ilmalukon kautta. Sellaiset rakennettiin Loviisaan 1977 ja 1980 valmistuneisiin venäläisiin painevesireaktoreihin.

Teknisesti se olisi ollut aina mahdollista, mutta koska Venäjällä ei ole aiemmin vaadittu ydinvoimaloihin suojakuorta, reaktorihalli on siellä ollut käytännössä teollisuushalli, jossa reaktorin päällä on vain katto.

Täällä en näe sen vuotavan, mutta muualla olen nähnyt vesipisaroiden usein tippasevan vuotavan katon läpi reaktorihallin lattialle asetettuihin sinkkiämpäreihin.

Epävakaus suurin puute

Suomalaisten säteilyturva-asiantuntijoiden kannalta olennaisin ero tämän voimalan ja modernin painevesivoimalan välillä on kuitenkin grafiittihidasteista reaktorityyppiä vaivaava epästabiilius. Siksi tällaisen voimalan ohjaaminen on erityisen haastava tehtävä.

Valvomohenkilökunnan pätevyys ja henkinen kestokyky myös tarkistetaan säännöllisin väliajoin. Hyvät hermot pitää olla.Timo Sipola / Yle

Alan diplomi-insinöörikoulutuksen lisäksi vaaditaan erikoiskoulutusta. Valvomohenkilökunnan pätevyys ja henkinen kestokyky myös tarkistetaan säännöllisin väliajoin.

– Täytyy olla hyvin vastuullinen ja tarkkaavainen henkilö. Täällä työskentelevät henkilöt käyvät läpi erikoiskoulutuksen, sanoo laitoksen käyttöpäällikkö Alexander Zakharzhevskiy.

Täällä työskentelevät henkilöt käyvät läpi erikoiskoulutuksen. Alexander Zakharzhevskiy

Tšernobylin onnettomuuden jälkeen vuonna 1986 täälläkin tehtiin säätösauvojen toimintaan muutoksia. Sekä suomalaisten että venäläisten ydinvoima-asiantuntijoiden mukaan vastaavan onnettomuuden ei pitäisi olla mahdollinen täällä.

Grafiittikanavien vääntyminen hirvitti tutkijoita

Venäjällä ja Suomessa on viime vuosina oltu huolissaan voimalan näiden reaktorien sydämissä havaituista vakavista vaurioista. Polttoainesauvoja suojaava säteilyn vaikutuksesta paisunut hiiligrafiitti on painanut polttoainekanavat väärään asentoon.

RBMK-laitosten reaktorisydämissä käytetään neutronien hidastimena grafiittia. Säteilyn vaikutuksesta grafiitti kutistuu, laajenee, taipuu ja säröilee, mikä aiheuttaa polttoainekanaviin taipumia. Tämä taas voi aiheuttaa polttoaineen tai säätösauvan jumiutumisen kanavaan tai pahimmillaan polttoainekanavan paineputken rikkoutumisen.

Vanhaan RBMK-tyyppiseen ydinvoimalaan on tehty paljon turvallisuusparannuksia. Reaktoreille on muun muassa rakennettu 2700 kuution jäähdytysvesisäiliöt ja niille varageneraattorit siltä varalta, että tulee sähkökatko.Timo Sipola / Yle

Ykkösreaktori ajettiin alas kesällä 2012 sen grafiittihidasteessa ilmenneiden halkeamien ja turpoamisen takia. Näitä vaurioita voimalassa korjattiin alkuvuodesta 2013 ja paikan päällä käyneet suomalaiset säteilyturva-asiantuntijat tutustuivat ongelmaan.

Venäläiset ympäristöjärjestöt ja tutkijatkin ovat vaatineet vanhojen reaktoreiden sulkemista välittömästi. Myös Suomen säteilyturvakeskus oli huolestunut tilanteesta.

Reaktori kytkettiin kuitenkin korjausten jälkeen takaisin sähköverkkoon joulukuussa 2013.

Molemmissa vanhoissa reaktoreissa taipumat oikaistiin erikoistyökaluin ja nyt Säteilyturvakeskuksessa ollaan sitä mieltä, että tilanne on saatu Sosnovyi Borissa hallintaan.

– Toiselta puolelta haljenneet grafiittikanavat on kuitenkin sahattu halki toiseltakin puolelta. Näin halkeamat on saatu puristettua takaisin kokoon ja kanavat sallittuihin arvoihin, kertoo Stukin tarkastaja Jukka Mettälä.

Käytöstä poisto saattaa viedä kymmeniä vuosia

Leningradin ydinvoimalan vanhimmalla yksiköllä Sosnovyi Borissa on käyttölupa ensi vuoden loppuun saakka.

Pietarin alueen sähköhuollon kannalta aivan keskeistä reaktoria ei voida sulkea ennen kuin Leningrad kakkosen ykkösreaktori otetaan käyttöön.

Jäljelle jäävien kolmen vanhan voimalan reaktorin sulkemisen aikataulu on sidoksissa Sosnovyi Borin uuden voimalan yksiköiden käyttöön ottoon.

Pelkästään ydinpolttoaineen purkaminen reaktorista kestää viisi vuotta. Ivan Babich

Tämän hetken suunnitelma on aloittaa alasajo toukokuussa 2018 kun Leningradin uuden voimalan, Hanhikiven referenssilaitoksen, on määrä alkaa tuottaa sähköä valtakunnan verkkoon. Voimalat ikään kuin ajetaan ristiin. Samalla kun uuden tehoa nostetaan, vanhaa ajetaan alas.

Mutta kokonaisuudessaan epävakaiden RBMK-reaktoreiden käytöstä poistaminen kestää vielä vuosikymmeniä.

– Ymmärtääkseni vanhan ydinvoimalan korvaamisohjelma tulee kestämään vuoteen 2028 saakka, mutta kaikki riippuu tietysti poliittisista kuvioista ja muista asioista joilla voi olla vaikutusta aikatauluun, sanoo uuden ydinvoimalaitoksen käyttöpäällikkö Matvey Ganchev.

Turbiinisalin lattiatasossa on vielä puhelinkopit.Timo Sipola / Yle

Vanhan voimalan reaktoreiden alasajoa alettiin valmistella jo vuosia sitten. Babichin mukaan käytöstä poistamisohjelmaa varten on olemassa tarvittavat varat. Käytöstä poistamisesta vastaa oma erityinen yksikkönsä.

– Pelkästään ydinpolttoaineen purkaminen reaktorista kestää viisi vuotta. En osaa antaa tarkempaa vastausta siihen kuinka monta vuotta tarvitaan muihin sulkemiseen liittyviin toimiin, sanoo Babich.

Mitään ongelmia hän ei reaktorin käytöstä poistamisessa näe.

Stukin Mettälä arvioi, että yhden yksikön kohdalla kestää 10 vuotta, ennen kuin rakennuksia päästään purkamaan.

Vanhan laitoksen työntekijöillä riittää töitä pitkään alasajon parissa, mutta Babichin mukaan osa henkilökunnasta on siirtynyt ja voi siirtyä jatkossakin töihin uuden voimalan puolelle.

Paljonko säteilyä kertyi?

Kierros on ohi. Vanhan laitosyksikön vierailijoiden pukuhuoneista ja vaatteiden vaihdosta vastaava vanhempi rouva on yhtä tiukkana kuin lähtiessä.

Voimalalla vierailevien turvatoimet ovat tiukat ja niiden noudattamista vahditaan tarkasti.Timo Sipola / Yle

Palatessa mennään pelkissä alushousuissa hänen tiukassa ohjauksessaan säteilymittauslaitteen läpi. Pois ei pääse ennen kuin mittauskarsinan laitteisto piippaa oikealla tavalla. Laitoksen vierailuvaatteet, kengät ja kameran jalustan suojatkin jäävät turvallisuuskäsittelyyn.

Kierroksen päättyessä dosimetrini näyttää 16 mikrosieverttiä. Se on enemmän kuin mitä suomalaisessa voimalassa samanlaisella kierroksella saisi, mutta ei mitenkään erityisen paljon.

Se on alle puoli prosenttia keskivertosuomalaisen vuodessa saamasta annoksesta (3,7 mSv) ja alle promille ydinvoimalaitoksen työntekijälle vuosittain sallitusta annoksesta (20 mSv).

Dosimetri kertoo, paljonko säteilyä on voimalakierroksella saanut. 16 mikrosieverttiä ei ole paha.Timo Sipola / Yle

Kun kaikki menee hyvin, vanhakin reaktori on turvallinen. Vaara piileekin siinä, jos tapahtuu onnettomuus.

Jos epävakaaksi tiedetty grafiittihidasteinen reaktori lähtee käyttäjiensä käsistä, tilanne voi olla arvaamaton. Reaktorilla ei ole suojarakennusta eikä sydänsiepparia.

Tässä voimalassa on jo aikaisemmin koettu toiseksi pahin RBMK-reaktorityypille tapahtunut häiriö Tšernobylin vuoden 1986 onnettomuuden jälkeen.

Tunnelmat ydinvoimalasta poistuessa ovat ristiriitaiset. Vaikka ykkösreaktori suljetaankin toivon mukaan ensi vuonna, kolme muuta jäävät vielä toimimaan. Menee joka tapauksessa yli kymmenen vuotta ennen kuin viimeinenkin vanhoista myllyistä lakkaa porskuttamasta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Talkooväki käytti 10 000 työtuntia ja kunnosti järven – rautapitoisuus löi ällikällä

2017, Lokakuu 6 - 16:09
Palkittua vapaaehtoistyötäPaulus Markkula / Yle

Jäälinjärven talkookunnostukset palkittiin yhdessä talkoilla kunnostetun Honkalanrannan luonnonsuojelualueen ja Iijokisoudun kanssa 100 suomalaista vesistötekoa - kampanjan palkinnolla lokakuun alussa.

Jäälinjärven talkoita pidetään hyvänä esimerkkinä siitä, että vesistöjä voidaan parantaa vapaaehtoisten työllä.

Kunnostustöitä on johtanut Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys yhteistyössä vesi- ja ympäristöviranomaisten kanssa.

Jo entuudestaan oli tiedossa, että Pohjois-Pohjanmaalla Perämereen laskevan Kalimenjoen alueen vedet ovat happamia ja rautapitoisia. Silti raudan suuri määrä löi vesistön kunnostajat ällikällä.

Rautapitoisuus tuli näyttävästi esiin, kun Kalimenjoen vesistöön kuuluvan Jäälinjärven kunnostajat rakensivat järveen laskeville vesille luonnonmukaiseen suodattamiseen soveltuvia kosteikkoja.

Suurin kosteikko on Jäälinjärven kaakkoispuolella Saarisenojassa Kalamäelllä. Ojan kautta järveen laskee suurin osa sen vedestä. Kosteikon yhteyteen on rakennettu myös saostusallas, jonka kautta puhdistettavaksi johdettava vesi virtaa.

– Laskimme karkeasti, että parinsadan metrin kanavassa on useita tonneja alkuainerautaa, kertoo diplomi-insinööri Birger Ylisaukko-oja. Hän on yksi Jäälinjärven kunnostamiseen osallistuvista paikallisen vesiensuojeluyhdistyksen aktiiveista.

Rautaan sitoutunut myös fosforia ja typpeä

Kanavaan ja lietealtaaseen päätynyt liete poistetaan pumppaamalla se ensin saostuskaivoon ja siitä suolle. Siellä vesi suodattuu ennen valumistaan järveen. Rautaan on sitoutunut myös suuret määrät fosforia ja typpeä, joten suodatuksella vähennetään samalla järven rehevöitymistä.

Kalamäen kosteikossa vanhaa suoraa Saarisenojan uomaa on muutettu niin, että vesi kiertelee nyt kosteikon ympärillä ja virtaa välillä myös suomaata pitkin, jotta se puhdistuisi matkallaan Jäälinjärveen.Paulus Markkula / Yle

Vain pari–kolme metriä syvä Jäälinjärvi on yksi Perämereen laskevan Kalimenjoen valuma-alueen 27 järvestä. Koko alueella vedet ovat vanhastaan olleet happamia humusvesiä, joissa rautaa on paljon. Vesistön laatuun vaikuttavat taajamien lisäksi myös muun muassa turvetuotanto ja metsien ojitukset sekä hule- ja jätevedet.

– Tämä kosteikko vähentää typen liukoisia fraktioita jopa 60–70 prosenttia ja fosforia parikymmentä prosenttia, mutta tuo kiintoainekysymys on täysi mysteeri, Ylisaukko-oja pohtii.

Suomen maaperässä on yleensäkin paljon rautaa, mikä on usein haasteellista myös juomavesien puhdistamisessa, mutta tarkkaa syytä veden suuriin rautapitoisuuksiin ei tunneta.

Jäälinjärvellä on nyt tarkoitus selvittää ilmiötä laajalla tutkimuksella, jossa ovat mukana Suomen ympäristökeskus, Oulun yliopisto, Luulajan yliopisto, Lapin yliopisto sekä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus.

Vesistön parannustyöt Jäälinjärvellä ovat maksaneet noin 400 000 euroa. Myös tukea hankkeille on löytynyt, mutta itse työ on tehty vapaaehtoisten voimin.Paulus Markkula / Yle Tuhansia talkootunteja

Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys on kuuden vuoden aikana kunnostanut Oulun Kiimingissä asutuksen keskellä olevaa Jäälinjärveä paitsi rakentamalla tulovesien suodatukseen tarkoitettuja kosteikkoja ja patorakennelmia, myös tehokalastamalla järvestä särkiä.

Järven valuma-alueella on opastettu ihmisiä muun muassa käyttämään lannoitteita harkitusti sekä jättämään ranta-alueella suojavyöhykkeitä, jotka estävät rehevöittävien vesien valumisen suoraan järveen.

Rahaa kunnostustöihin on kulunut arviolta 400 000 euroa. Yhteiskunta on tukenut hanketta noin 250 000 eurolla, mutta itse raaka työ maastossa on tehty vapaaehtoisten voimin ja talkoohengessä.

Veden suuri rautapitoisuus näkyy vielä suodatetun veden laskuojaan rakennetulla pohjapadollakin. Vuosi sitten kivet olivat vielä puhtaita, mutta heti ensimmäisen tulvan jälkeen ne värjäytyivät ruosteisiksi Birger Ylisaukko-oja kertoo.Paulus Markkula / Yle

Birger Ylisaukko-oja laskeskelee, että kuuden vuoden rupeaman aikana on talkootunteja kertynyt noin 10 000.

– Kyllä siinä on paljon hikeä valunut ja tullut kuraisia vaatteita ja käsiä. Ihan nyrkit savessa tätä hommaa on tehty.

Järven kunnostus on vaativa työ

Kunnostustoimien vaikutuksia yleisesti järvien elinoloihin omassa väitöstutkimuksessaan selvittänyt limnologi Pauliina Salmi Jyväskylän yliopistosta kiittelee Jäälinjärven kunnostajia erityisesti siitä, että he ovat keskittyneet järven tulovesien parantamiseen.

Hänen mukaansa järvien kunnostamisessa parhaat ja pitkävaikutteisimmat tulokset saadaan juuri vaikuttamalla järviin laskevien tulovesien laatuun.

– Kosteikot ja laskeutusaltaat samoin kuin suojavyöhykkeet ja muu ulkoisen kuormituksen suitsiminen ovat pitkän tähtäimen keinoja, Salmi toteaa.

Pauliina Salmen mukaan järvien kunnostustoimilla voidaan saada aikaan hyviä tuloksia nopeastikin, sillä yleensä Suomen järvissä vedet vaihtuvat suhteellisen nopeasti.

Levätilanne parantunut viime vuosina Jäälinjärvi on Oulussa entisen Kiimingin kunnan alueella. Jäälin alueen asutus on keskittynyt järven ympärille. Sillä onkin suuri merkitys alueen virkistyskäytössä.Paulus Markkula / Yle

Parin viime kesän aikana järvestä ei ole löytynyt sinilevää eikä uimareita kiusanneita limaleviä. Pauliina Salmi empii kuitenkin tekemästä parin vuoden kokemuksista liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Hänen huomauttaa, että tuloksia pitäisi verrata myös muihin vastaaviin vesiin, joissa samanlaisia kunnostustoimia ei ole tehty.

–Näin voidaan sulkea pois ilmasto-olosuhteita, jotka vaikuttavat sinilevien esiintymiseen, Salmi sanoo.

Myös Birger Saukko-oja myöntää, että parin vuoden kokemuksilla ei vielä voida varmuudella sanoa, ovatko tulokset juuri kunnostustoimien tulosta. Särkien tehokalastus on hänen mukaansa joka tapauksessa elvyttänyt järven petokalojen elämää.

– Nyt Jäälinjärven hauki- ja ahvenkanta ovat selvästi elpyneet, Ylisaukko-oja kertoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomessa lasketellaan jo – ensimmäiset laskijat pääsivät rinteeseen, vaikka maa on vielä ruskassa

2017, Lokakuu 6 - 14:50

Talven laskettelukausi alkoi perjantaina, kun Kuusamon Ruka avasi ensimmäisenä rinteensä Suomessa. Aikaisen avauksen on tehnyt mahdolliseksi Rukalla kesän ajan säilötty viime talven lumi. Lunta on levitetty Saaruan rinteeseen yli 50 000 kuutiota.

– Kyllä se naurattamaan laittaa, kun lunta on suksien alla, totesi avauslaskun jälkeen Rukakeskuksen paikallisjohtaja Matti Parviainen.

Rukalla kausi jatkuu ensi vuoden äitienpäivään saakka.

Myös Kittilän Levillä on säilötty lunta kesän ajan noin 40 000 kuutiota. Lumi on varastoitu lähinnä marraskuussa järjestettävää alppilajien maailmancupia varten. Levi avaa laskettelurinteensä alustavan suunnitelman mukaan lokakuun lopussa.

Useat rinnekeskukset odottavat pakkasia

Levi ja Ruka ovat Suomessa ainoat rinnekeskukset, jotka ovat varastoineet päättyneenä kesänä lunta laskettelua varten.

Ensio Karjalainen / Yle

Länsi-Lapin Ylläksellä rinteet avataan heti, kun pakkaset antavat myöten tykkilumen tekemiseen. Myös Rovaniemen Ounasvaaralla odotetaan pakkasia, jolloin lumen tykitys rinteisiin aloitetaan. Oloksella rinteet avataan marras–joulukuun vaihteessa.

Suomen eteläisimmällä tunturilla Pudasjärven Syötteellä laskettelukausi avataan joulukuun alussa.

Kainuussa Sotkamon Vuokatissa rinteet avataan alustavan suunnitelman mukaan marras–joulukuun vaihteessa.

– Aiemminkin voimme avata. Jos pakkaset tulevat hyvissä ajoin, rinteet voidaan avata tykkilumen avulla kenties jo lokakuulla, toteaa Vuokatinrinteiden toimitusjohtaja Lauri Suutarinen.

Itä-Lapissa Pyhätunturilla rinteisiin pääsee marraskuun puolivälissä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oulun jalkapallopeliin tehtyä pommiuhkausta selviteltiin maailmanlaajuisesti, mutta uhkaaja jäi mysteeriksi

2017, Lokakuu 6 - 13:21

Oulun Raatin stadioniin kesällä kohdistuneen, perättömäksi osoittautuneen pommiuhkauksen esitutkinta on lopettu. Tapauksen tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Jussi Hyrkäs Oulun poliisilaitokselta kertoo, että uhkauksen tehnyttä henkilöä ei ole saatu selville.

Tapaus sattui heinäkuussa, kun Raatin stadionin toimitsijalle soitettiin kesken jalkapallopelin ja uhattiin, että mikäli ihmiset eivät poistu stadionilta, siellä räjähtää pommi. Uhkauksen seurauksena AC Oulun ja OPS:n paikalliskamppailu keskeytettiin, stadion tyhjennettiin ja koko Raatinsaari evakuoitiin.

Kaksi uhkaussoittoa englanniksi

Uhkaus tehtiin englanninkielellä ja ulkomaisesta puhelinliittymästä, soittoja tuli yhteensä kaksi. Jussi Hyrkäksen mukaan esitutkinnan aikana selvitettiin muun muassa sitä, että olisiko jalkapallopeliin kohdistunut uhkaus voinut liittyä vedonlyöntivilppiin, mutta sellaista ei havaittu.

– Palloliitto ja muut toimijat olivat mukana tutkinnassa ja ottivat yhteyttä Fifaan ja Uefaan. Heillä oli puolestaan isot verkostot, joiden kautta vedonlyöntikäyttäytymistä pystyttiin selvittämään. Poikkeavaa vedonlyöntitoimintaa ei todettu ainakaan missään isoissa firmoissa, rikoskomisario sanoo.

Hyrkäksen mukaan tämä ei kuitenkaan poissulje täysin sitä, etteikö AC Oulun ja OPS:n peliin liittyvää vedonlyöntitoimintaa olisi voitu jossakin päin maailmaa harjoittaa. Rikoskomisario kertoo, että suomalaiseen tekijään tai tahoon ei saatu esitutkinnassa minkäänlaisia viitteitä.

Kallis turvaoperaatio

Oulun poliisin hälytys- ja valvontayksikön johtaja Arto Autio kommentoi kesällä pommiuhkauksen jälkeen Ylelle, että uhkausta seurannut poliisioperaatio aiheutti suuret kustannukset.

Autio ei halunnut kertoa tarkkoja summia, mutta sanoi, että yleensä tämänkaltaiset isot poliisioperaatiot tulevat maksamaan kymmeniä tuhansia euroja.

Esimerkiksi poliiseja jouduttiin hälyttämään pommiuhkauksen takia töihin moninkertainen määrä normaali-iltaan verrattuna, ja lisäksi paikalle piti kutsua räjähdeasioihin erikoistunutta työvoimaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Yle Pohjois-Suomen päällikkö Aki Karjalainen siirtyy Yle Jyväskylän ja Mikkelin johtoon

2017, Lokakuu 6 - 13:05
Mistä on kyse?
  • Yle Pohjois-Suomen päällikkö Aki Karjalainen siirtyy Yle Jyväskylän ja Yle Mikkelin sekä siihen kuuluvan Savonlinnan toimitusten johtoon.
  • Karjalainen ehti johtaa Yle Pohjois-Suomea kolme vuotta.
  • Taustaksi lähdölleen hän mainitsee Yle Jyväskylän ja Yle Mikkelin toimitusten uudenlaisen yhteistyön.

Aki Karjalainen on toiminut aikaisemmin Yle Pohjois-Suomen päällikkönä johtaen Oulun ja Kajaanin aluetoimituksia. Hän aloitti Yle Pohjois-Suomen johdossa vuonna 2014 ja ehti näin olla Kajaanin ja Oulun päällikkönä kolme vuotta.

Tätä aiemmin Karjalainen on toiminut radioalalla 13 vuotta. Uransa aikana hän on toiminut myös Radio Kajauksen toimitusjohtajana ja vastaavana päätoimittajana Kajaanissa.

Valinta Yle Jyväskylän päälliköksi tuli vastikään, ja Karjalainen aloittaa tehtävässä jo marraskuun alussa. Mikkelin ja siihen kuuluvan Savonlinnan toimitukset tulevat Karjalaisen vastuulle vuodenvaihteessa. Yle Pohjois-Suomen päällikön paikka tulee haettavaksi lähiaikoina.

Ylen aluetoiminnan päällikkö Jyri Kataja-Rahko korostaa aluetoiminnan merkittävyyttä.

– Aluetoiminta koetaan yhtiössä erittäin tärkeäksi ja siihen halutaan panostaa. Johtaminen on isossa roolissa, kun toimituksia kehitetään ja samalla siksi mietitään, mitkä ovat parhaita ratkaisuja myös johtamisen kehittämiseen, Kataja-Rahko sanoo.

Karjalainen haluaa vaalia ihmisläheisen ja ymmärrettävän journalismin tekemistä.Niko Mannonen / Yle

Taustaksi kiinnostukselleen uuteen tehtävään Karjalainen mainitsee Yle Jyväskylän ja Yle Mikkelin uudenlaisen yhteistyön, sillä kyseisten toimitusten yhteistyö laajenee. Karjalaisen mukaan toimittajien mahdollisuuksia liikkuvaan työhön kehitetään ja joustavuutta tulee lisää yhteiseen vaikuttavan journalismin tekemiseen.

– Se on uudenlainen tehtävä, jossa tehdään yhteistyötä Yle Itä-Suomen kanssa. Yhdessä tehdään se, mikä on perusteltua. Totta kai uudet haasteet ja tehtävänkuvat kiinnostavat aina, Karjalainen toteaa.

Yle Itä-Suomen päällikkö Johanna Raatikainen toteaa, että muutos on osa toiminnan kehittämistä.

– Lähdemme Akin kanssa rakentamaan uudenlaista päälliköiden yhteistyömallia, jonka tavoitteena on yhä parempi sisällöntuotanto ja alueiden välinen yhteistyö. Mikkelin toimitus jatkaa päivittäistä sisältöyhteistyötä Itä-Suomen muiden toimitusten kanssa, ja esimerkiksi Itä-Suomen tv-uutisten teko jatkuu kuten ennenkin, Raatikainen toteaa.

Uudet alueet, uudet tarinat

Karjalaisella on vanhastaan kytköksiä Keski-Suomeen, sillä hän ehti asua Jyväskylässä aikaisemmin kolmen vuoden ajan ja opiskella Jyväskylän yliopistossa.

– Keski-Suomen ja Etelä-Savon seudut ovat kiinnostavia alueita, joilla on monia hienoja tarinoita ja uutisia toimitusten kerrottavaksi. Minun tehtäväni päällikkönä on nimenomaan saada olosuhteet sellaisiksi, että journalismia pystytään yhä kehittämään.

Totta kai uudet haasteet ja tehtävänkuvat kiinnostavat aina. Aki Karjalainen

Karjalainen toivoo jättävänsä Kajaanin ja Oulun alueelle hyvin ihmisläheisen ja ymmärrettävän journalismin tekotapoja.

– Journalismi on parhaimmillaan laadukasta keskustelua, joka pystyy toimimaan yhteiskunnassa tietyllä tavalla sillanrakentajana ja tuomaan esille erinäköisten mielipiteiden ja asioiden sävyjä. Ei tarvitse olla vain ääripäitä, Karjalainen kuvailee.

Hän näkeekin journalismin parhaimmillaan työkaluna siihen, että eri tavoin ajattelevat ihmiset pystyisivät ymmärtämään toisiaan paremmin.

– Tätä pidän ohjenuorana myös tulevaisuudessa. Uskon, että Ylen aluetoimituksissa vaalitaan tätä ajattelua.

Lue lisää:

Aki Karjalainen Yle Oulun ja Yle Kainuun päälliköksi

Aki Karjalainen Yle Kainuun päälliköksi

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Rinnekeskus kokeili lumen säilömiseen lukuisia eri tekniikoita – vain todetakseen ikivanhan menetelmän ylivoimaisuuden

2017, Lokakuu 6 - 09:35

Työkoneet ovat levitelleet viikon ajan valtavia lumimassoja Itä-Rukan rinteille. Laskettelukautta ollaan avaamassa Rukalla aiemmin kuin koskaan.

Aikaisen avauksen takaa kesän yli säilötty menneen talven lumi. Rukan Saaruan kahdessa rinteessä on nyt lunta yli 50 000 kuutiota, metrin vahvuudelta.

Itä-Rukan kahdesta lumetetusta rinteestä toinen avataan perjantaina 6. lokakuuta ja toinen lauantaina 7. lokakuuta.

Perinteiset keinot valttia

Lunta säilöttiin Rukalla kesän ajan nyt toista kertaa. Tällä kertaa säilöntää testattiin kuudessa eri lumikasassa erilaisin peittein. Ja kas: ylivoimainen materiaali säilönnässä oli perinteinen sahanpuru.

– Sahanpuru osoittautui aivan ylivoimaiseksi suojamateriaaliksi. Lumesta suli sahanpurun alla 24 prosenttia, kun heikoin tulos testikasoissa oli yli 50 prosentin sulaminen, toteaa Rukakeskuksen paikallisjohtaja Matti Parviainen.

Korvaavaa materiaalia hyväksi todetulle sahanpurulle ei ole vielä löytynyt. Matti Parviainen

– Muut eristeet jäivät sahanpurusta formulatermejä lainatakseni lähtöruutuun, paikallisjohtaja Parviainen naurahtaa.

Sahanpurussa on omat ongelmansa

Sahanpuru ei ole kuitenkaan rinnekeskukselle lopullinen ratkaisu.

– Sahanpurussa on ongelmansa. Se pitää myös puhdistaa heinäisestä rinteestä ja se ei ole helppoa.

Rukalla on rinteitä lumetettu lumitykein 1980-luvun puolivälistä lähtien.Ensio Karjalainen / Yle

Parviaisen mukaan sahanpurulle pitää löytää korvaava materiaali.

Uutta eristemateriaalia Rukakeskus lähtee hakemaan ensi kesänä. Itä-Rukan rinteille perustetaan testikeskus, jossa lumikasoja suojataan jälleen useilla eri materiaaleilla.

– Korvaavaa materiaalia hyväksi todetulle sahanpurulle ei ole vielä löytynyt, Parviainen harmittelee.

Sulamisprosentti pitää saada alle kolmenkymmenen

Kesän yli säilötystä 80 000 kuution lumivuoresta suli syksyyn mennessä lähes 40 prosenttia. Hävikin pitäisi jäädä alle 30 prosentin, jolloin rinneyhtiö hyötyisi lumen kesäsäilönnästä taloudellisesti. Myös energiankulutusta saataisiin alennettua.

Säilöttävä lumi tehdään tammikuussa kovilla pakkasilla. Se tietää energiakulujen kasvua ja henkilöstön ylimääräisiä palkkakuluja. Varastolumen tekeminen vaatii parin viikon työjakson.

Nyt kausi alkaa lokakuun alussa ja jatkuu äitienpäivään. Matti Parviainen

Jos toukokuussa kesäksi kasattavaa lunta on paljon, se lisää edelleen kuluja.

– Eli jos voisimme säilöä lunta vähemmän ja pienemmillä sulamisprosenteilla, kulut olisivat pienemmät, Parviainen sanoo.

Parviaisen mukaan tällä hetkellä säilötty lumi korvaa lauhan kelin lumetuksen. Rinnekeskus voi rauhassa odotella kipakampia pakkasia, jolloin tykkilunta voidaan syytää rinteeseen lauhaa keliä kevyemmin kustannuksin.

Rukan kahteen rinteeseen on levitetty säilöttyä lunta yli 50 000 kuutiota.Ensio Karjalainen / Yle

Säilötty lumi ja tykkilumi jatkavat laskettelukautta pitkästi yli kahdella kuukaudella.

– Luonnonlumella on lasketeltu Rukalla viimeksi 1980-luvun alussa. Tuolloin rinteisiin pääsi useimmiten itsenäisyyspäivän tienoossa. Kausi päättyi silloin yleensä ennen vappua. Nyt kausi alkaa lokakuun alussa ja jatkuu äitienpäivään.

Matkailu herää henkiin rinnekauden myötä

Ruka-Kuusamon matkailualueelle Rukan rinteiden aikaisella avauksella on Parviaisen mukaan merkittävä vaikutus. Alue herää uuteen eloon.

– Työpaikkoja käynnistyy rinnekauden avauksen myötä satakunta, kun esimerkiksi Rukan alueen ravintolat availevat oviansa. Matkailuvirrat tuovat asiakkaita tietenkin alueen kauppoihin, Parviainen toteaa.

Myös Levillä on säilötty lunta   

Ruka avaa laskettelukauden viikonloppuna ensimmäisenä Suomessa. Pohjois-Suomen suurista rinnekeskuksista Levi avaa rinteensä lokakuun loppupuolella.

Levillä on säilötty lähes 40000 kuutiota huopapeitteiden alle.Antti Mikkola / Yle

Myös Levillä on säilötty lunta viime kesänä. Noin 40 000 kuution lumimassa on varastoitu marraskuussa järjestettävää alppilajien maailmancupia varten. Lunta on säilötty Levillä fleece-tyyppisellä kankaalla.

Näillä lumilla pystymme varmuudella järjestämään maailmancupin. Jouni Palosaari

– Meidän säilötyn lumen hävikki on ollut 30–40 prosenttia. Näillä lumilla pystymme varmuudella järjestämään maailmancupin, lupaa Levin toimitusjohtaja Jouni Palosaari.

Palosaari ei pidä mahdottomana ajatusta, että Levilläkin lunta säilöttäisiin tulevaisuudessa matkailijoita varten.

– Syyslomakaudelle olisi hyvä saada rinteet auki. Asia on pohdinnassa. Totuus on kuitenkin se, että meidän talvi on kuukauden väärässä paikassa, Palosaari naurahtaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Katso suorana noin klo 9.30: Mitä suurten kaupunkien illallisella juonittiin?

2017, Lokakuu 6 - 09:00

Pormestari Jan Vapaavuori (kok.) oli kutsunut torstai-illaksi Helsinkiin 20 muun Suomen suurimman kaupungin johtajat illalliselle. Tarkoituksena oli keskustella suurten kaupunkien eduista, hallituksen maakunta- ja soteuudistuksista sekä muuttoliikkeestä näihin isoihin keskuksiin.

Vapaavuoren tiimissä kokoukselle keksittiin napata maailmalta hieno nimikin: C21 eli 21 cityä. Kaikissa näissä kaupungeissa asuu yli 50 000 asukasta. Muuten ne ovat hyvinkin erilaisia, ei vain maantieteelliseltä sijainniltaan.

Kokous tai paremminkin työillallinen nimettiin jo etukäteen isojen kaupunkien kapinakokoukseksi. Jo aikaisemmin kuusi suurinta kaupunkia (eli Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku ja Oulu) oli kritisoinut maakuntauudistusta, koska se heikentää kaupunkien kilpailukykyä. Maakuntauudistusta Vapaavuori moitti myös ennen kokousta.

Tapaaminen johti yhteiseen julkilausumaan, jossa kaikki kaupungit vaativat hallitusta muuttamaan maakuntauudistuksen kasvupalvelulakia.

Koollekutsuja, pormestari Jan Vapaavuori, kertoo nyt tiedotustilaisuudessa, mistä kaupunginjohtajat keskustelivat ja päätettiinkö jostain erityisestä.

Lue lisää:

Kaikki Vapaavuoren koolle kutsumat 21 kaupunkia vaativat kasvupalvelujen järjestämisvastuuta kunnille - Lyly: "Yksimielisyys yllätti"

Analyysi: Kaupunkien kapinan kätevät sivuvaikutukset

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Autossa väärät rekisterikilvet – poliisia paenneen rattijuopon ajoneuvo päätyi veteen Oulussa

2017, Lokakuu 6 - 08:54

Poliisipartio yritti pysäyttää myöhään torstai-iltana Oulun Aleksanterinkadulla autoa, johon oli kiinnitetty väärät rekisterikilvet. Autoilija lähti ajamaan poliisipartiota karkuun.

Poliisin mukaan mies pakeni poliisia Heinäpään ja Hollihaan kaupunginosissa osittain myös kevyen liikenteen väylillä. Pako kesti muutaman minuutin, ja pakenevan auton vauhti oli enimmillään noin 100 kilometriä tunnissa alueella, jossa on 40 kilometrin nopeusrajoitus.

Limminkadun päässä autoilija pysähtyi merenrantaan ja nousi autosta ulos. Auto lähti kuitenkin ilman kuljettajaa liikkeelle ja päätyi osittain veteen.

Oululainen, noin 30-vuotias mies otettiin kiinni tapahtumapaikalta. Häntä epäillään rattijuopumuksesta, alkoholin ja huumausaineiden vaikutuksen alaisena ajamisesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sekä pienemmistä rikkomuksista.

Mies toimitettiin lääkärin tarkastettavaksi, ja pelastuslaitos hinasi auton pois vedestä. Pelastuslaitos sai hälytyksen asiasta noin kello 23 torstai-iltana.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Juomaveden puhdistamiseen tarvitaan yhä enemmän kemikaaleja – sateet ja tulvat samentavat vesiä

2017, Lokakuu 6 - 06:15
Mistä on kyse?
  • Maaperästä huuhtoutuu pintaveteen aiempaa enemmän humusta.
  • Syitä tähän ovat lisääntyneet sateet, lämmenneet talvet, maankäytön muutokset sekä happosateiden vähentyminen.
  • Lisääntynyt humus vaatii vesilaitoksilla suurempaa kemikaalimäärää ja aiheuttaa näin lisäkustannuksia.

Lauhat ja sateiset talvet sekä vaihtelevat vedenkorkeudet perinteisten tulva-aikojen ulkopuolella teettävät lisätyötä vesilaitoksilla. Ongelma näkyy erityisesti pintavettä käyttävissä laitoksissa, joissa on jouduttu lisäämään kemikaalien käyttöä vedenpuhdistuksessa.

Tämä työvaihe vaatii nykyisin enemmän aikaa ja kemikaaleja vesilaitoksilla. Humus saostetaan suurten altaiden pinnalle.Hanna Juopperi / Yle

Syynä on maaperästä huuhtoutuva humus, jota kulkeutuu veteen aiempaa enemmän. Pintavesien humuspitoisuuden nousu on huomattu ympäri Suomea, mutta humusta huuhtoutuu veteen aiempaa enemmän myös muualla pohjoisessa Euroopassa kuten Ruotsissa, Norjassa ja Skotlannissa, kertoo Vesilaitosyhdistyksen vesiasiain päällikkö Riina Liikanen.

– Lämpeneminen ja runsaammat vesisateet huuhtovat humusta maaperästä enemmän, kun talven lumipeitteinen ja jäinen aika on lyhentynyt. Myös maankäytön muutokset, kuten metsien hakkuu ja soiden kuivatus lisäävät humuksen huuhtoutumista.

Happamat sateet sitoivat aiemmin humusta maaperään. Riina Liikanen

Lisääntyneiden sateiden lisäksi humuksen lisääntyneeseen huuhtoutumiseen löytyy toinen, hieman yllättäväkin syy eli happosateiden vähentyminen.

– Se on ympäristön kannalta positiivinen muutos, mutta happamat sateet sitoivat aiemmin humusta maaperään, Liikanen toteaa.

Vesilaitosyhdistyksen mukaan Suomessa pintaveden osuus juomavedestä on noin 40 prosentin luokkaa.

Saostuskemikaalien käyttöä joudutaan lisäämään

Esimerkiksi Oulussa kantakaupungin juomavesi otetaan kaupungin halki virtaavasta Oulujoesta. Veden puhdistamiseen tarvittavia saostuskemikaaleja kuluu aiempaa enemmän, kertoo vastaava käyttöpäällikkö Sami Huhtakangas.

Oulun kantakaupungin juomavesi otetaan kaupunkia halkovasta Oulujoesta.Hanna Juopperi / Yle

– Jokivesi on kohtuulaatuista, mutta raakaveden humuspitoisuudessa on suuria vaihtelevuuksia. Joudumme käyttämään enemmän saostuskemikaaleja veden puhdistamiseksi.

Huhtakankaan mukaan lisääntynyt kemikaalien käyttö aiheuttaa vedenpuhdistukseen lisää haasteita ja kustannuksia, mutta samalla hän korostaa, että juomaveden laatu on säilynyt muuttuvista olosuhteista huolimatta koko ajan hyvänä.

Humus saostetaan pois vedestä

Oulun Hintassa sijaitsevan pintavesilaitoksen suurten altaiden pinnalla kelluu ruskeaa liejua. Se on humusta, joka on saostettu pintaan.

– Kun raakavesi otetaan sisään, me annostelemme siihen pH:n säätökemikaalia eli kalkkia ja saostuskemikaali ferrisulfaattia. Valtaosa epäpuhtauksista poistuu näiden kemikaalien avulla, kertoo Oulun Veden kehittämispäällikkö Sara Alanärä.

Tämän jälkeen saostettu vesi vielä hiekkasuodatetaan, otsonoidaan, aktiivihiilisuodatetaan ja desinfioidaan ennen jakelua.

Juomaveden suomalainen erikoisuus, salmiakki

Vedenottamon käytäviltä löytyy myös yllättävämpiä ainesosia, joilla vettä käsitellään. Ammoniumkloridi eli salmiakki on yksi niistä kemikaaleista, joita vedenvalmistuksessa tarvitaan. Sitä ei kuitenkaan käytetä maun vuoksi, vaikka vanhassa makeistehtaan kaupungissa ollaankin, Sara Alanärä kertoo.

Ammoniumkloridia eli salmiakkia käytetään juomavedessä kloorin sitomiseen. Salmiakin käyttö on kuitenkin pian siirtymässä historiaan, sillä kemikaalisäädösten vuoksi aine korvataan toisella, vastaavalla aineella.Hanna Juopperi / Yle

– Haluamme varmistaa, että verkostoveden laatu pysyy hyvänä kuluttajalle asti, eli lisäämme siihen klooria. Käytämme ammoniumkloridia eli salmiakkia kloorin sitomiseen sellaiseen muotoon, että se säilyy verkostossakin hyvänä ja sen vaikutus ulottuu pidemmälle.

Vesilaitosyhdistyksen vesiasian päällikkö Riina Liikanen kertoo, että salmiakki vedenkäsittelyssä on suomalainen erikoisuus, joka on pian jäämässä historiaan. EU:n kemikaalisäädösten takia tilalle tulee vastaava aine, ammoniumsulfaatti.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kaikki Vapaavuoren koolle kutsumat 21 kaupunkia vaativat kasvupalvelujen järjestämisvastuuta kunnille

2017, Lokakuu 6 - 00:18

Kohun saattelemana, pormestari Jan Vapaavuoren koolle kutsumana Helsingissä tavanneet 21 kaupungin johtajat allekirjoittivat torstai-iltana kaupunkipoliittisen julkilausuman, jossa vedotaan, että hallituksen jättihankkeet, sote- ja maakuntauudistukset toteutettaisiin niin, että ne suovat kaupungeille mahdollisimman paljon vaikutusvaltaa omaan hallintoon ja elinkeinopoliittisiin ratkaisuihin.

Kannanoton mukaan sote- ja hallintouudistusten lähtökohtana tulee olla subsidiaariperiaate eli se, että lainsäädäntö ja julkinen hallinto toimii niin lähellä ruohonjuuritasoa kuin mahdollista.

Käytännössä kaupungit yhtyvät kannanotollaan kuuden suuren kaupungin, ja etenkin Vapaavuoren ja Tampereen pormestarin Lauri Lylyn esittämään vaatimukseen siitä, että kaupunkien pitäisi saada järjestää niin sanotut kasvupalvelut eli työvoima- ja yrityspalvelut itse.

Oulun kaupunginjohtajan Päivi Laajalan (kesk.) mukaan kaupunkien yksimielisyys oli laaja, ja kannanoton painoarvo siksi suuri.

– Kun näin suuri joukko kaupunkeja on näin yksimielinen, kyllä se merkittävä kannanotto on, Laajala sanoo.

Kaupungit haluavat nyt, että maakuntauudistuksen kasvupalvelulaki valmistellaan uudestaan. Nykyisen lakiesityksen mukaan kasvupalveluja hoitaisi hallintouudistuksen jälkeen maakunta.

– Siitä oli laaja yksimielisyys. Nähtiin, että jo nyt julkaistua työ- ja elinkeinoministeriön lakiluonnosta pitäisi muuttaa niin, että kasvupalveluissa järjestämisvastuu olisi kunnilla, Laajala sanoo.

Laki kuuluu elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) tontille. Laajalan mukaan lain valmistelu pitäisi nyt rauhoittaa kiireeltä.

Kaupungit keskustelivat Laajalan mukaan myös siitä, että mikäli yksittäinen kaupunki tai kunta on liian pieni järjestämään kaikkia kasvupalveluja, niillä tulisi halutessaan olla mahdollisuus järjestää ne myös yhteistyössä toisen kunnan kanssa.

– Aikaa olisi kyllä pyytää asianmukainen lausuntokierros. Kyllä me hämmennyimme, kun kerrottiin, että kasvupalvelulaki on julkaistu, eikä se tule laajalle lausunnolla, vaan ainoastaan kuullaan joitakin tahoja.

Kari Karjalainen: "Kapinasta ei ole kyse"

Toisin kuin suurten kaupunkien kuusikko, Joensuun kaupunginjohtaja Kari Karjalainen (sd.) on tukenut hallituksen maakuntamallia. Silti myös Karjalainen on samoilla linjoilla siitä, että kasvupalvelut tulisi jättää kaupunkien järjestettäväksi. Joensuulle keskeistä on muun muassa maankäytön suunnittelu.

– On minullakin huolia maakuntauudistuksesta: mikä on Joensuun asema kasvupalveluissa, onko meillä vapauksia hoitaa elinkeinopolitiikkaa? Mikä on valtion, maakunnan ja kaupungin välinen työnjako, Karjalainen kysyy.

Karjalaisen mukaan oli yllättävää, miten samanlaisia 21 kaupungin ajatukset sote- ja maakuntauudistuksesta olivat. Sote-uudistuksen välttämättömyyttä ei kyseenalaistanut kukaan.

– Maakuntauudistuksen suhteen äänenpainoissa oli eroja, mutta kaikilla oli yhteinen huoli kaupunkien elinkeinopolitiikan työnjaosta. Jotkut enemmän huolissaan kuin toiset, Karjalainen arvioi.

Sekä Oulun Laajala ja Joensuun Karjalainen painottavat, että kapinakokouspuheista huolimatta, tapaamisessa ei ole kyse vastakkainasettelun luomisesta kaupunkien muun Suomen välille.

– Tämä ei ollut missään tapauksessa mikään junttakokous tai keskuskaupunkien vastaliike, vaan keskusteltiin siitä miten keskuskaupugit voidaan pitää vahvoina ja hyödyttää koko Suomea, Karjalainen sanoo.

Julkisuusmyllytyksestä oli Karjalaisen mukaan hyötyäkin.

– Koska tästä nousi niin iso kohu, kaikki halusivat olla paikalla, jos ei olisi niin iso meteli noussut, olisi saattanut osa ihmisistä tulematta.

Juttua päivitetään

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vanhalla maalauksella voi olla yllättävä historia: paljas alapää on saatettu peittää jälkikäteen esimerkiksi kukkasilla

2017, Lokakuu 5 - 12:51

Oulun taidemuseon koservaattorien työtilassa on taideteoksia, jotka ovat joko tulossa tai menossa jonnekin. Osa on valolta suojattuja, toiset kirkkaiden lamppujen alla.

Maalauskonservaattori Veera Lopez-Lehdolla on työn alla isokokoinen Hannu Lukinin teos vuodelta 2004. Sen reunassa on repeytymiä ja paksu maalikerros on alkanut paikoin irtoilla.

Veera Lopez-Lehto restauroi eli korjaa maalaamalla Kirsti Muinosen maalaukseen syntynyttä naarmua.Marko Siekkinen / Yle

Lopez-Lehdon työ on saattaa teos sellaiseen kuntoon, että se säilyy tulevillekin sukupolville. Ilman konservointia maalaus rapistuisi ja lopulta tuhoutuisi.

Töitä ei lähdetä parantelemaan, vaan taideteoksille tehdään vain tarvittava. Museoista teoksia ei myöskään haluta lähettää korjattavaksi itse taiteilijalle, vaikka hän olisikin elossa, Lopez-Lehto kertoo.

– Taiteilijalle voi tulla kiusaus muuttaa työstä jotain, ja silloin se ei olisi enää sama teos. Tarvittaessa taiteilijoilta voidaan kysyä neuvoa työn korjaamiseen.

Taiteilijalle voi tulla kiusaus muuttaa työstä jotain. Veera Lopez-Lehto

Näin uusien teosten kunnostaminen ei ole mitenkään harvinaista, kertoo Oulun taidemuseon amanuenssi Tarja Kekäläinen. Kaikki museoon hankittavat työt menevät ensin konservaattorin tarkastettavaksi, minkä jälkeen niille tehdään tarvittavat huoltotyöt – iästä riippumatta.

Maalauksia esimerkiksi puhdistetaan, niistä korjataan repeytymiä, restaurointimaalataan vaurioituneita kohtia, lasitetaan tai niille voidaan vaihtaa taustamateriaaleja. Kaikkien toimenpiteiden tavoitteena on lisätä teoksien ikää.

Vanhojen mestarien teokset ovat säilyneet hyvin

Ateneumin taidemuseon johtava konservaattori Kirsi Hiltunen sanoo, että nykytaiteen ja vanhemman taiteen välillä on osin havaittavissa laadullisia eroja, jotka vaikuttavat teosten säilymiseen.

Konservaattorin tehtävä on esimerkiksi puhdistaa teos ja korjata halkeamia kiinnittämällä värit uudestaan. Taustalla näkyvät, voimakkaassa sivuvalossa otetut kuvat auttavat konservaattoria paikallistamaan kuprut ja halkeamat.YLE / Anna Sirén

Esimerkiksi Suomen taiteen kultakauden eli vuosien 1880–1910 ajan taiteilijat olivat pääsääntöisesti akateemisesti koulutettuja, ja heidän teoksensa olivat teknisesti oikein rakennettuja. Se on auttanut teoksia säilymään hyvin tähän päivään asti.

Nykyaikana taiteilijoiden koulutustausta vaihtelee. Myös materiaalien käyttö on vapaampaa, ja taiteilija voi jopa tietoisesti tehdä teoksen, jonka ei ole edes tarkoitus säilyä pitkään.

– Tämän perusteella ei voi kuitenkaan sanoa, että vanha taide olisi hyvää ja uusi huonoa. Nykyään on ihan sallittua tehdä teoksia, jotka eivät kestä aikaa.

Nykyään on ihan sallittua tehdä teoksia, jotka eivät kestä aikaa. Kirsi Hiltunen

Maalaus voi rapistua pois muutamassa vuodessa, jos työhön käytetyt materiaalit eivät sovi yhteen. Taulun eri kerrokset voivat jopa hylkiä toisiaan. Tämä voi olla myös taiteilijan tarkoitus ja osa teosta.

Taiteilijoiden haastattelut ja töiden dokumentointi ovatkin nykyään tärkeä osa konservaattorien työtä. Niiden perusteella tiedetään, miten taiteilija toivoo työtään kohdeltavan ja kuinka isoja korjauksia niihin voi tehdä.

Helene Schjerfbeckin teos Pikkusiskoaan ruokkiva poika on maalattu vuona 1881.Yehia Eweis / Kansallisgalleria

Kultakauden töiden konservointi on helpompaa, sillä niiden kunnossapitämiseksi on ajan saatossa muotoutunut vakiintuneet tavat. Kirsi Hiltunen mainitsee esimerkkinä Helene Schjerfbeckin teoksen Pikkusiskoaan ruokkivan pojan vuodelta 1881. Sen huoltotoimista löytyy ensimmäinen kirjaus vuodelta 1914. Silloin teos on pintapuhdistettu. Sen jälkeen siitä on esimerkiksi korjattu repeytymä, joka on sittemmin haurastunut ja kaipaa nyt uusimista.

Tavoitteena työn jälki, jota kukaan ei huomaa

Lopez-Lehto istuu konservaattorien työtilassa, ottaa liimaseosta pienen pienellä pensselillä ja kiinnittää irtoamassa olevaa maalipalaa. Perinteisten pensselien lisäksi konservaattorilla on käytössään erilaisia kemikaaleja sekä erikoistyökaluja, kuten pieni lämmitin, jolla liiman saa kuivumaan nopeammin.

Tärkeimpänä työkaluna hän pitää kuitenkin päätään. Sillä tehdään päätökset, mitä kullekin työlle tehdään. Arvokkaan työn säilyttämiseksi kannattaa käyttää enemmän aikaa kuin sellaiseen teokseen, jolla rahallista arvoa ei juuri ole. Suuritöisen teoksen entisöintiin voi kulua aikaa pari kuukautta, Lopez-Lehto sanoo.

Hannu Lukinen taideteos Perttu vuodelta 2004 kaipaa jo kunnostusta.Marko Siekkinen / Yle

Töihin ei haluta tehdä peruuttamattomia korjauksia, sillä ajan mittaan materiaalit voivat käyttäytyä niin, että ne alkavat näkyä. Esimerkiksi restaurointimaalauksissa käytettävä väriaine on sellaista, että sen saa taulusta tarvittaessa pois.

Joskus maalauksille ei kannata tehdä mitään. Esimerkiksi jos vaurio on kovin iso, eikä tiedetä, mitä puuttuvassa kohdassa on ollut.

– Isoja puutosalueita ei aleta arvailla, vaan jätetään mieluummin tekemättä ja suojellaan teos isommilta vaurioilta, Lopez-Lehto sanoo.

Vanhoilla teoksilla takanaan jopa kymmeniä konservointeja

Kirsi Hiltusen mukaan maalauksille ei voi määritellä maksimi-ikää. Esimerkki kirkkotaiteessa on säilynyt teoksia aina tuhatluvulta asti. Teosten säilyminen riippuu pitkälti siitä, kuinka niitä on säilytetty ja kuljetettu paikasta toiseen.

Yleinen harhaluulo on, ettei uusille teoksille tarvitse tehdä mitään. Kirsi Hiltunen

Oikein vanhoilla teoksilla voi olla takanaan jopa kymmeniä konservointikertoja. Joskus konservaattorin käsiteltäväksi voi tulla myös satavuotias maalaus, jolle ei ole tehty mitään ja joka on silti hyvässä kunnossa.

– Toisaalta korjattavaksi voi tulla päivän vanha maalaus. Yleinen harhaluulo on, ettei uusille teoksille tarvitse tehdä mitään.

Konservointien ja restaurointien jäljiltä maalaukset ovat voineet myös muuttua. Esimerkiksi ihmisen alastomuuteen on suhtauduttu eri aikoina eri tavoilla. Alastonkuviin on voitu jälkikäteen maalata esimerkiksi vaatteita tai kukkia intiimialueiden päälle, jotta ne eivät olisi olleet siveettömiä. Näiden kohdalla konservaattori joutuu miettimään tarkkaan, mitä teokselle kannattaa tehdä, Hiltunen sanoo.

Piilossa tehdystä työstä saa harvoin kiitosta

Konservaattorin työ on usein pientä piperrystä ja vaatii rautaista keskittymiskykyä. Työ on myös yksinäistä ja päätökset käytettävistä tekniikoista ja materiaalivaloinnoista pitää tehdä itse. Joskus on kuitenkin hyvä konsultoida muitakin asiantuntijoita, kuten historioitsijoita, Lopez-Lehto sanoo. Motivaatio työhön löytyy halusta saada taideteokset säilymään myös tulevaisuudessa.

– Kiitosta hyvin tehdystä konservoinnista tai restauroinnista saa harvoin, Lopez-Lehto sanoo.

Veera Lopez-Lehto on tyypillinen tämän päivän konservaattori, pätkätöitä tekevä nuori nainen.Marko Siekkinen / Yle

Lopez-Lehto puhuu mielellään työstään, sillä hän uskoo, että ammattikunnan arvostus nousee, jos ihmiset tietävät mitä konservaattorit tekevät.

– Esimerkiksi satoja vuosia vanhoja maalauksia ei olisi enää olemassa ilman konservaattoreita, ne olisivat jo haihtuneet ilmaan, Lopez-Lehto sanoo.

Konservaattori pitää taideteokset kunnossa

Myös Tarja Kekäläinen pitää konservaattorin työpanosta erittäin tärkeänä osana teosten säilymisen kannalta.

– Oulussa esimerkiksi veistoksille on tehty paljon ennaltaehkäisevää huoltotyötä ja sen vuoksi ne ovat säilyneet paremmassa kunnossa kuin monissa muissa kaupungeissa, Kekäläinen sanoo.

Konservaattoreiden työnkuva on laaja. Tarvittaessa he vaikka puhdistavat patsaita linnun kakasta, mutta pitävät myös huolta museoiden kokoelmista, pakkaavat näyttelyihin lähtevät työt ja pitävät kirjaa teosten kunnosta.

Entä mikä on maalauskonservaattori Veera Lopez-Lehdon mieluisin työtehtävä?

– Repeämien korjaaminen.

Niitä on odottamassa myös Lukinin teoksessa, mutta ensin täytyy tehdä alta pois muut korjaustoimet.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Rauhoitettua maakotkaa ammuttiin Pudasjärvellä – haavoittunut lintu aiotaan kuntouttaa takaisin luontoon

2017, Lokakuu 5 - 11:11

Poliisi sai tiedon ammutusta maakotkasta 23. syyskuuta. Linnunmetsästäjät ilmoittivat poliisille, että heidän koiransa haukkuu lentokyvytöntä maakotkaa Pudasjärven Aittojärven suunnalla olevan Koivuojanlatvasuon maastossa.

Paikalle mennyt poliisipartio toimitti aikuisen maakotkan Ranuan eläinpuiston henkilökunnan hoiviin. Tarkemmissa tutkimuksissa ilmeni, että kotka oli lentokyvytön ampumavamman vuoksi. Maakotka on tarkoitus kuntouttaa lentokykyiseksi ja päästää takaisin luontoon jatkamaan normaalia elämäänsä.

Poliisi tutkii tapahtunutta luonnonsuojelurikoksena, koska maakotka on rauhoitettu lintu.

Mahdollisia havaintoja ampumiseen liittyen pyydetään ilmoittamaan vihjepuhelimeen 0295 416 194 tai sähköpostiin vihjeet.oulu@poliisi.fi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

VR:llä jäi suojelukohteen remontti kesken – Ouluun saapuvat ottaa nyt vastaan repsottava seinä

2017, Lokakuu 5 - 06:58

Kaupungin imagolle tärkeän suojelukohteen, Oulun rautatieaseman, remontin jämähtäminen ihmetyttää kaupunkilaisia.

Laaja julkisivujen kunnostus aloitettiin viime kesänä, kunnes remontin laajuus lopulta selvisi. Viime syksynä VR vihelsi pelin poikki, minkä jälkeen työt ovat olleet seisauksissa.

Remontin laajuus yllätti

VR:n mukaan lahovauriot olivat suuremmat kuin kuntokartoituksessa oli todettu.

– Toiminnallisuuden ja eurojen kautta remonttia ei kannattanut jatkaa samana vuonna loppuun, kertoo VR:n kiinteistöpäällikkö Juha Juutinen.

Oulun rautatieasema on kaupungille tärkeä suojelukohde.Marko Siekkinen / Yle

VR:n viestinnän mukaan työn laajuus huomattiin vuosi sitten kesällä Rautatienkadun puolta tehtäessä. Alun perin tälle kesälle suunniteltu radanpuoleinen remontti päädyttiin siirtämään ensi vuoden kesälle.

– Radan puolella tullee myös tarvetta alahirsien vaihdolle muiden puutöiden lisäksi. Siellä on myös graniittiportaat, jotka joudutaan siirtämään ja mahdollisesti uusimaan, jotta päästään käsiksi alahirsiin. Kyse on toisin sanoen mittavammasta urakasta kuin pelkästä maalauksesta, VR:ltä kerrotaan.

"Paska maku jäi suuhun"

VR kertoi vuosi sitten remontin taukoamisen syyksi huonot sääolot, jotka haittasivat maalausurakkaa.

Tuolloin urakoitsijana toiminutta Mika Suojasta tämä selitys ällistytti.

Aseman seinän alaosa on vielä remontin tarpeessa.Marko Siekkinen / Yle

– VR:n tiedottaja antoi väärää tietoa paikallisen sanomalehden toimittajalle, ja se juttu julkaistiin. Se oikaistiin myöhemmin, mutta sillä ei ollut enää siinä vaiheessa mitään merkitystä. Kaikin puolin paska maku jäi suuhun.

– Menetin tänä keväänä yhden ison urakan sen takia, kun en kuulemma pysty toimimaan pääurakoitsijana, Suojanen kertoo.

Kaikin puolin paska maku jäi suuhun. Mika Suojanen

Suojasen mukaan heillä olisi ollut valmiudet tehdä jatkourakka loppuun määräaikaan mennessä. Soittoa ei kuitenkaan ole kuulunut.

– Meiltä ei ole tänä kesänä edes pyydetty uutta tarjousta. Harmittaa, koska kaikki mukana olleet osapuolet toimivat viimeisen päälle. Oletimme, että VR oli tyytyväinen meihin, sillä mitään negatiivista palautetta emme urakasta saaneet.

Remontoidun ja remontoimattoman jäljen erottaa seinästä selvästi.Marko Siekkinen / Yle Uusi kilpailutus edessä

VR:n kiinteistöpäällikkö Juha Juutisen mukaan urakoitsijat kilpailutetaan uudemman kerran.

Vanhojen hirsirakennuksien korjaukset ovat varsin haastavia. Juha Juutinen

– Vanhojen hirsirakennuksien korjaukset ovat varsin haastavia. Uusien hirsien tulee olla riittävän kuivia, ja ne joudutaan höyläämään erikoisprofiililla, jotta uudet hirret saadaan vanhojen kanssa samaan muotoon.

– Tämän tyyppisissä hankkeissa tekijöitä on vähän, mutta onneksi paikallisestikin löytyy osaavia yrityksiä. Työmaajärjestelyissä joudumme huomioimaan rautatieliikenteen edellyttämät turvallisuusvaatimukset.

Aseman seinästä 60 metrin matka repsottaa vielä ainakin ensi kesään saakka, jolloin remontin on määrä jatkua.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Eläinvainajien leposija ei jäänytkään viimeiseksi – pariskunta kaivoi lemmikkinsä ylös ja siirtää jäänteet tieremontin alta pois

2017, Lokakuu 4 - 18:25
Mistä on kyse?
  • Oulun Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaa jää osittain Pohjantien uuden meluvallin alle.
  • Hautausmaa on ollut hautauskiellossa jo 16 vuotta, mutta silti uusia hautoja on ilmestynyt vielä 2010-luvulla.
  • Oululainen Kaija Justander-Jacklin on haudannut Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaalle koiransa ja neljä kissaansa. Hän päätti kaivaa lemmikit meluvallin tieltä ja haudata ne muualle.
  • Arkeologin mukaan lemmikkien hautausmaa voi olla tärkeä paikka eläinten omistajille.

Ilta hämärtyy Oulun Hiirosessa, kun Kaija Justander-Jacklin kauhaisee viimeisen lapiollisen hiekkaa kuopan päälle. Moottoritien pauhatessa taustalla hän kantaa miehensä kanssa viisi myttyä metsän läpi parkkipaikalle.

Justander-Jacklinin lemmikkien kohdalla Hiirosen eläinten hautausmaa ei ollut viimeinen leposija. Hän kaivoi hautausmaalta ylös neljä kissaa ja koiransa, haudatakseen ne myöhemmin uudelleen.

– Koira ja kissat olivat tärkeitä, kuin perheenjäseniä. Ajattelin, että en voi jättää niitä meluvallin alle.

Sata huolestunutta puhelua

Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaa on joutunut myllerryksen kohteeksi. Pohjantietä levennetään ja kaistale hautausmaata jää uuden tien sekä meluvallin alle.

– Etenkin meluvallin tieltä on jouduttu kaatamaan puita, joista osa on kaatunut hautojen päälle, kertoo eläinten hautausmaahoitaja Mikko Lantto.

Lemmikkien hautakivien yli on ajettu Pohjantien remontin yhteydessä.Paulus Markkula / Yle

Oulun kaupunki asetti Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaan hautauskieltoon 16 vuotta sitten. Tästä huolimatta hautausmaalle on ilmestynyt uusia hautoja vielä 2010-luvulla.

Oulun yliopiston arkeologi Tiina Äikäs on tutkinut Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaata yhdessä kahden muun tutkijan kanssa.

– Kun dokumentoimme valokuvaamalla hautoja, huomasimme, että se on ollut aktiivisesti käytössä vielä sulkemisen jälkeen. Tuorein havaitsemamme hauta oli vuodelta 2015.

Koiran kuolema oli niin kova asia, että kävin siellä joka päivä. Kaija Justander-Jacklin

Vaikka hautausmaa on pois käytössä, sitä ei ole unohdettu. Osa ihmisistä, jotka ovat ehtineet haudata lemmikkinsä Hiirosen hautausmaalle ennen sen sulkemista, ovat käyneet muistamassa lemmikkejään.

– Eräs eläin on haudattu hautausmaalle vuonna 1977. Vielä vuosi sitten haudalle oli tuotu tuoreita kanervia, Äikäs kommentoi.

– Jouluna täällä on samanlainen kynttilämeri, niin kuin muuallakin hautausmailla, Mikko Lantto kertoo.

Lemmikin omistajilla on mahdollisuus siirtää eläimensä hauta Hiirosesta Sanginsuun hautausmaalle. Lantto tietää noin kymmenen henkilön käyneen kaivamassa lemmikkinsä jäänteet pois Hiirosesta. Kaikki eivät siihen kuitenkaan itse kykene, joten myös Lantto itse on tarttunut lapion varteen.

– Olen käynyt siirtämässä muutaman haudan Sanginsuuhun vanhemman ihmisen pyynnöstä. Maasta on löytynyt arkkuja, karvaläjiä ja luita.

Kaija Justander-Jacklin muistelee edesmenneitä lemmikkejä yhdessä lastensa kanssa esimerkiksi valokuvia katselemalla.Kaija Justander-Jacklin

Kaija Justander-Jacklin päätti siirtää lemmikkinsä jäännökset yhdessä miehensä kanssa.

– Sain tietää asiasta sattumalta nettilehdestä. Ajattelin, että ei herran tähden, hauta on lähellä moottoritietä, Justander-Jacklin kertoo hämmästyksestään.

Mikko Lantto on saanut noin sata huolestunutta puhelua hautuumaan mylläämiseen liittyen.

– Kaikenlaisia puheita on levinnyt, että tänne rakennetaan taloja ja koko hautausmaa peitetään. Näin ei kuitenkaan ole, Lantto toteaa viittoen kohti hautausmaata.

Oulun kaupungin luonnonvarasuunnittelija Riitta Niemelän mukaan kaupungille ei ole tullut valituksia asiaan liittyen.

Kaikki lemmikkivainaat löytyivät

Justander-Jacklin on kaivanut Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaalle yhteensä viisi kuoppaa.

Sekarotuisen Santeri-koiransa hän hautasi vuonna 1993. Emilia-kissa puolestaan pääsi haudan lepoon 1999. Pörrö-, Elias- ja Doris-kissan Justin-Jacklin hautasi 2000-luvun alussa.

– Kun Santeri kuoli, minulta kysyttiin, haluanko haudata koiran Sanginsuulle vai Hiiroseen. Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaa oli lähempänä ja koiran kuolema oli niin kova asia, että kävin siellä joka päivä. Halusin Santerin lähemmäs.

Kaija Justander-Jacklin kaivoi haudasta ylös Santeri-koiran lisäksi neljä kissaa. Mullan seasta voi erottaa pieniä luita.Kaija Justander-Jacklin

Kun Justander-Jacklin sai kuulla, että edesmenneet lemmikit on mahdollista siirtää pois Hiirosesta, oli päätös selvä. Lemmikit oli haudattu samaan hautaan, lähekkäin toisiaan.

– Hauta oli syvä ja tuntui, ettei sieltä tule mitään vastaan. Kuitenkin pikkuhiljaa kissojen hentoisia luita alkoi paljastumaan, Justander-Jacklin muistelee kaivaushetkeä.

Se on paikka, jossa voi saada jollain tavalla yhteyden lemmikkiinsä. Tiina Äikäs

Santeri-koira oli haudattu alimmaiseksi, mattoon käärittynä. Justander-Jacklin kertoo, ettei matto ollut maatunut ollenkaan ja koira oli helppo nostaa ylös kuopasta.

– En ole kurkistanut maton sisään, enkä kurkista, annan Santerin olla rauhassa. En halua, että luuranko jää viimeiseksi muistikuvaksi.

Justander-Jacklin laski yhdessä miehensä kanssa, että myös kaikki kissat tulevat varmasti mukaan. He keräsivät luita ja karvatuppoja laatikkoon myöhempää hautausta varten. Pörrö-kissan kalloa ei kuitenkaan meinannut löytyä.

– Kun aloimme täyttämään kuoppaa, Pörrön kallo ilmestyi hiekan seasta. Nyt voin olla rauhassa, kun kaikki eläimet ovat kasassa. Jos Pörrön kalloa ei olisi löytynyt, olisin miettinyt varmaan loppuelämäni, että yksi jäi sinne Hiirosen hautausmaalle, Justander-Jacklin huokaisee.

Kun Justander-Jacklin oli miehensä kanssa hakemassa sen, mitä lemmikeistä oli jäljellä, ilmestyi hautausmaalle myös toinen pariskunta koiransa haudalle.

– He tulivat miettimään, siirtäisivätkö koiran haudan muualle, Justander-Jacklin kertoo.

Muistot heräävät lemmikin haudan äärellä

Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaalla lepää noin 1 000 lemmikkiä. Eläinten hautausmaahoitaja Mikko Lanton mukaan hautausmaa on tärkeä lemmikinomistajille.

– Tuntuu vähän kornilta sanoa, mutta ehkä lemmikkien haudoilla käydään enemmän, kuin omaisten. Ihmisten hautausmaalla käydään ehkä jouluna ja kaatuneiden muistopäivänä, mutta esimerkiksi Sanginsuun hautausmaalla on vakituisia kävijöitä harva se viikonloppu, Lantto toteaa.

Hiirosen lemmikkieläinten hautausmaata on raivattu Pohjantien uuden meluvallin tieltä.Paulus Markkula / Yle

Samaa mieltä on Oulun yliopiston arkeologi Tiina Äikäs.

– Joissain haudoissa oli myös hyvin liikuttavia tekstejä, joissa mietitään uudelleen kohtaamisen mahdollisuutta ja muistellaan mitä lemmikki on merkinnyt omistajalleen. Se on paikka, jossa voi saada jollain tavalla yhteyden lemmikkiinsä.

Kaija Justander-Jacklin on hoitanut koiran ja kissojensa hautaa säännöllisesti. Lemmikit ovat olleet osa perhettä.

– Meillä ei ole hirveästi sukulaisten hautoja, niin käymme kissojen ja koiran haudalla, Justander-Jacklin naurahtaa.

Justander-Jacklinin oli tarkoitus haudata koira ja kissat Sanginsuun hautausmaalle vielä samana iltana.

– Tuli niin myöhä, että toimme kissat ja Santerin kotiin auton peräkontissa. Käymme katsomassa Sanginsuun lemmikkien hautausmaalta jonkun kauniin paikan ja hautaamme eläimet sinne rauhassa.

Lue lisää:

Lemmikin kuoleman sureminen hävettää – voi olla rankempaa kuin ihmisen poismeno

Lemmikin kuoleman rituaalit ovat yhä lähempänä ihmisen muistoriittejä – läheinen hyvästellään lempeydellä

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Nostalginen kaupunkikuva elää enää filmeissä – vanhat talot korostaisivat kuitenkin uudisrakennustenkin ilmettä

2017, Lokakuu 4 - 10:56
Mistä on kyse?
  • 60- ja 70-luvut olivat vaikeaa aikaa perinteisille puutaloille – ne jyrättiin maan tasalle monin paikoin.
  • Uudistusinto on ollut niin kovaa, että esimerkiksi Oulussa aikaisemmin puutalo-alueena tunnetussa kaupunginosassa ei puutaloja ole jäljellä enää kuin kourallinen.
  • Nyt täydennysrakentamisen yleistyessä vanhojen puurakennusten arvostus on nousemassa.
  • Uuden ja vanhan yhdistämisessä on kuitenkin paljon vielä opeteltavaa, arkkitehti muistuttaa.

Vanhojen rakennusten suojelulla alkaa monissa kaupungeissa olla jo kiire, elleivät purkutraktorit ole jo ennättäneet tehdä vanhasta rakennuskannasta kokonaan selvää.

Esimerkiksi kiivaasti kasvaneessa Oulussa on jäljellä enää muutamia harvoja ennen sotia valmistuneita taloja. Vanha maailma elää vielä kuitenkin dokumenttifilmeillä. Ylen Elävä arkisto on julkaissut suuren määrän mustavalkoisia ja värillisiä filmi-inserttejä eri puolilta Suomea Vimeossa.

Vanhalle rannikkokaupungille aikanaan leimallisia puutaloja on keskusta-alueella vain kourallinen. Viimeisin kerrostalon alle jäänyt 1920-luvun talo purettiin kesän aikana Heinätorinkadun ja Uudenkadun kulmauksesta.

Tuhoa ovat kylväneet isot 1800-luvun kaupunkipalot, sota-ajan pommitukset – ja 1960-luvun kehitysinto.

Oulun kulttuurityönjohtajan Pasi Kovalaisen mukaan kaupunkikehityksessä näkyy lähes läpi Suomen 1960-luvun yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehitysuskon vaikutus.

– 1960- ja 70-luvuilla tehtiin Oulussakin ne periaatteelliset ratkaisut, joissa päätettiin, että kasvu tapahtuu keskustassa, Kovalainen kertoo.

Hänen mukaansa sama ajatus näkyy ehkä Helsinkiä lukuun ottamatta myös muissa Suomen kaupungeissa.

Ajattelutapa muuttunut

Suomen arkkitehtiliiton puheenjohtajan, Jyväskylän yleiskaavapäällikkö Leena Rossin mielestä viime vuosina ajatustapa on muuttunut.

Nykyisin suunnittelussa painottuu korjausrakentamisen ohessa myös säilyttäminen. Myös Rossin mielestä 60-luvun merkitys oli aikanaan suuri, mutta nykyisin rakennusperinnettä nostetaan esiin esimerkiksi kuntien tekemissä arkkitehtuuri- ja kulttuuriperintöohjelmissa.

– Se on nykyajan tulevaisuuden uskoa, kun halutaan suhtautua myönteisesti myös historian merkkeihin, Rossi sanoo.

Pasi Kovalainenkin myöntää, että kun asioista on päästy keskustelemaan, on perinteen suojelijoilla ollut vaikutusvaltaa. Aina rakennuttajan, rahoittajan ja suunnittelijan ajatukset eivät kuitenkaan kohtaa.

– Kyllä me vieläkin varmasti joudutaan jossakin kohtaamaan tilanne, jossa ajaudutaan rakennussuojelukiistaan ja hankauksiin, joissa näkemykset eivät kohtaa, Kovalainen sanoo vanhasta kokemuksesta.

Rossi: Arkkitehdit syrjässä suunnittelun alkumetreillä

Yksi syy näkemyseroihin on myös siinä, että esimerkiksi arkkitehdit otetaan mukaan suunnitteluun usein vasta siinä vaiheessa kun merkittävät päätökset on jo tehty, sanoo Leena Rossi.

Vielä ennen 1960-lukua Heinäpää oli yhtenäinen puutaloalue Oulun keskustan tuntumassa. Pohjois-Pohjanmaan maakuntamuseon pienoismallissa alue on kuvattuna sellaisena kuin se oli juuri ennen sotia vuonna 1939.Paulus Markkula / Yle

– Tämä on ihan tietoista ja se on ehkä yksi suurimmista alan ongelmista, joka ei sitten johda hyviin lopputuloksiin missään asioissa, Rossi sanoo.

Nykyisin monien kaupunkien kasvu perustuu täydennysrakentamiseen. Leena Rossi

Hänen mielestään tulevaisuudessa pitäisi suosia nykyistä enemmän rohkeita ratkaisuja, joissa vanha ja uusi ovat rinnakkain.

– Siinä ne samalla vähän niin kuin kirkastavat toisiaan. Siinä meillä olisi vielä paljon oppimista ihan kaikilla. Niin arkkitehdeillä, kiinteistönomistajilta kuin rakentajillakin, Rossi sanoo.

Rossin mukaan käytännön suuri ongelma vanhojen talojen säilyttämisessä on myös rakennusten sisäilma, jonka ongelmat voivat muodostua suuriksi kompastuskiviksi.

Raha ohjaa enemmän kuin suunnittelu

Pelkällä suunnittelulla ja kaavoituksellakaan ei aina onnistuta ohjaamaan rakentamista haluttuun suuntaan.

Oulun Heinätorinkadulla oleva kaksikerroksinen puutalo on harvinainen muisto alueen vanhasta puutaloajasta. Suojellun talon vasemmalla puolella olleen toisen 1920 -luvun puutalon paikalle on nousemassa uusi kerrostalo.Risto Degerman / Yle

Esimerkiksi Oulussa kaavoitettiin nykyisen junaradan viereen asuintaloja jo Oulun vuoden 1822 palon jälkeen hyväksytyssä kaavassa, mutta rakentamaan aluetta päästiin vasta 1980-luvulla hyväksytyn uuden kaavan jälkeen.

Samalla kun rakentajat karsastivat radan vartta hankalana ja kalliina rakennuspaikkana, kiinnostus suuntautui viereiseen Heinäpään alueeseen.

Sitä luonnehdittiin aikanaan merkittäväksi puutaloalueeksikin. 1960-luvun kaavalla siitä tehtiin kuitenkin selvää. Nykyinen Heinäpää on kerrostalolähiö, josta löytyy enää vain pari–kolme puutaloa.

Vanhan kaavat ideat heräämässä henkiin

Pasi Kovalaisen mukaan rakennustavoissa alkaa kuitenkin nykyisin pilkottaa myös jotakin vanhaa: alun perin erillisiin taloihin perustunut kaava alkaa täydennysrakentamisen ansiosta lähestyä vanhaa ruutukaava-alueen ideaa, jossa talot sijoittuvat katujen varsiin ja syntyy myös umpipihoja.

– Ehkä se on sittenkin havaittu oikeammaksi tavaksi rakentaa kaupunkia, Pasi Kovalainen pohtii.

– Nykyisin monien kaupunkien kasvu perustuu täydennysrakentamiseen, jolloin kortteleita pyritään rakentamaan täyteen. Jos pohjalla on ruutukaava, niin silloin sen ideaa haetaankin niin, että muodostuu umpikortteleita, sanoo Leena Rossi.

Hän muistuttaa kuitenkin, että edelleen rakennetaan myös muiden periaatteiden mukaan.

– Tehdään pistetaloja ja rakennusryhmiä, eli kyllä täydennysrakentaminen lähtee usein siitä, mitä siinä ympärillä on.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kuluttajaviranomainen kehottaa Nextjetin asiakkaita varovaisuuteen: "Iso riski, että menettää rahansa"

2017, Lokakuu 4 - 09:54

Euroopan kuluttajakeskus kehottaa kuluttajia varovaisuuteen, jos he asioivat lentoyhtiö Nextjetin kanssa ennen kuin sen lentoluvan jatkosta on päätetty. Talousvaikeuksista kärsineen Nextjetin toimilupa on umpeutumassa marraskuun puolivälissä.

Nextjet lentää Suomessa Porista Helsinkiin ja Tukholmaan sekä Tukholmasta Turkuun ja Kruunupyyhyn. Yhtiö liikennöi myös Turusta Maarianhaminaan sekä Oulusta Göteborgiin Luulajan ja Sundsvallin kautta ja Oulu–Luulaja–Tromssa-yhteyttä Arctic Airlinkin operaattorina.

Yhtiö on jättänyt Ruotsissa viranomaiselle hakemuksen uudesta luvasta ja odottaa vastausta siihen lähitulevaisuudessa.

Riittämätöntä infoa asiakkaille

Nextjetin nykyinen toimilupa on voimassa 17. marraskuuta asti. Euroopan kuluttajakeskuksen johtajan Leena Lindströmin mukaan yhtiön tulisi informoida asiakkaitaan paremmin asiasta verkkosivuillaan.

– Nyt siellä todetaan vain, että mahdollisesti jokin muu yhtiö operoi lennon marraskuun 17. päivän jälkeen. Kuluttajalle on iso riski, että hän menettää rahansa ja mahdollisen jatkoyhteytensä. Joka tapauksessa kannattaa maksaa lippunsa luottokortilla, Lindström sanoo.

Euroopan kuluttajakeskus kehottaa varovaisuuteen siinäkin tapauksessa, että matka ajoittuisi ennen marraskuun puoltaväliä.

– Ei voi tietää, mitä julkisuus yhtiön ympärillä vaikuttaa sen lippujen myyntiin ja tuloihin.

Ruotsissa kuluttajaviranomainen on haastanut Nextjetin oikeuteen lentoluvan epäselvyyksien vuoksi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tutkimus: Kuusivuotiaina päiväkodissa olleista voi tulla myötätuntoisempia aikuisia

2017, Lokakuu 3 - 19:17
Mistä on kyse?
  • Oulun yliopistossa on tutkittu lasten myötätunnon kehitystä.
  • Tutkimuksessa selvitettiin 323 henkilön hoitomuodot lapsuudessa.
  • Päivähoitomuodolla ja lapsen iällä on merkitystä myötätunnon kehittymiseen.
  • Tutkimusaineisto on ainutlaatuinen: sitä on kerätty 1980-luvulta alkaen.

Oululaisessa Riihitontun päiväkodissa esikouluikäiset lapset istuvat tunnilla pulpettiensa äärellä ja piirtävät sekä liimaavat kuvia vihkoihinsa. Samalla kun kuvat piirtyvät papereihin, pohditaan mitä voisi tarkoittaa sana myötätunto.

– Se voisi olla sitä, että otetaan toinen mukaan leikkiin, miettii kuusivuotias Niilo Kreivi. Muutkin kuusivuotiaat nyökyttelevät ja tuntuvat olevan samaa mieltä.

Myötätunnon kehitystä on selvitetty vähän

Oulun yliopistossa on tutkittu lasten myötätunnon kehittymistä. Kyseessä on Suomen Akatemian rahoittama nelivuotinen tutkimushanke, jossa selvitetään lasten myötätunnon kehitykseen liittyviä tekijöitä.

Tutkimusaineisto perustuu laajaan ja pitkäkestoiseen valtakunnalliseen lasten sepelvaltimotaudin kehittymistä seuraavaan tutkimusaineistoon. Siinä seurataan lasten elämää 1980-luvulta lähtien ja edelleen.

Riihitontun päiväkodin esikoululaiset tietävät mitä on myötätunto.Paulus Markkula / Yle

Kyselytutkimus osoittaa, että päivähoitomuodolla ja lapsen iällä on merkitystä myötätunnon kehittymiseen.

Myötätunnon kehittymistä on tutkittu varsin vähän. Psykologian professori Mirka Hintsasen johtamassa tutkimuksessa selvitettiin 323 henkilön hoitomuodot lapsuudessa. Tutkimukseen osallistuneiden vanhemmilta saatiin tiedot päivähoitojärjestelyistä, kun osallistujat olivat 3- ja 6-vuotiaita.

– Tutkimuksen tulos oli, että kaikkein korkein myötätunto aikuisena oli niillä tutkimukseen osallistujilla, jotka lapsuudessa olivat kolmivuotiaina olleet kotihoidossa ja kuusivuotiaina päiväkodissa.

Alustavia tutkimustuloksia

Tutkimus on siinä mielessä kesken, että sitä ei ole vielä julkaistu. Oulun yliopiston psykologian tutkimusyksikkö on kuitenkin jo raportoinut tuloksista kesällä 2017 kansainvälisessä konferenssissa Amsterdamissa tapahtumassa European Congress of Psychology.

Psykologian professori Mirka Hintsanen pitää 1980-luvulta asti kerättyä tutkimusaineistoa ainutlaatuisena.Paulus Markkula / Yle

Hintsanen haluaa muistuttaa, että vaikka kolmivuotiaan kotihoito olisi lapsen myötätunnon kehittymiselle paras vaihtoehto, kyseessä on alustava tulos.

– Kolmen vuoden iässä näkyi tällainen trendi, mutta se ei ollut aivan tilastollisesti merkitsevä, koska tämä on alustava tulos.

Eskareilla päivähoidon merkitys oli selvempi.

– Päivähoito päiväkodissa oli kuuden vuoden iässä kaikkein suosiollisin myötätunnon kehitykselle.

Tulosta selittää lapsen ikä. Siinä missä kolmivuotias hakee turvaa vanhemmastaan, kuusivuotias hyötyy suuremmasta kaveriporukasta.

Tutkimuksen mukaan kuusivuotias hyötyy suuremmasta kaveriporukasta.Mika Ranta

Vaikka tutkimus antaakin alustavia viitteitä siitä, että kolmivuotiaana kotihoito saattaa olla myötätunnon kehitykselle hyödyllistä, tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida sanoa, että alle kolmivuotiaan lapsen päiväkotihoito vähentäisi myötätunnon kehittymistä.

– Missään nimessä ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä. Henkilöitä tutkimuksessa oli yli 300, se on kuitenkin kohtuullisen pieni otos ja ehdottomasti tarvitaan jatkotutkimuksia, Mirka Hintsanen muistuttaa.

Harvinainen tutkimuskokonaisuus

Psykologian professori Mirka Hintsasen mukaan aineisto, johon tutkimus perustuu, on ainutlaatuinen: sitä on kerätty 1980-luvulta alkaen.

– Tällaista tutkimusta ei pystyttäisi nykyään enää niin hyvin toteuttamaan, koska nykyään huomattavasti suurempi osuus lapsista on päiväkodissa ja kaikki käyvät eskarin.

Riihitontun päiväkodissa on lapsia yhden ja kuuden ikävuoden väliltä.Petri Lassheikki / Yle

– Mahtaisiko 6-vuotiaissa olla enää kotihoidon ryhmää olemassa, lisää Hintsanen.

Nykyään kotihoidossa olevat ovat luultavasti valikoituneempi ryhmä kuin aiemmin. Eri ryhmien välinen vertaileminen olisi nykyään vaikeaa ja 6-vuotiaiden osalta käytännössä mahdotonta.

Päiväkodissa myötätuntoa pohditaan päivittäin

Riihitontun päiväkodissa on lapsia yhden ja kuuden vuoden väliltä. Lapsia ei ole jaettu ikäryhmittäin eri osastoihin, vaan isot ja pienet taapertavat keskenään samoissa tiloissa.

Lastenohjaaja Valtteri Kukkonen kertoo, että myötätuntoa opetellaan arkisissa askareissa.

– Opetamme lapsille myötätuntoa ihan perusasioissa. Otetaan toinen huomioon ja pyydetään anteeksi, jos on aihetta.

Lastenohjaaja Valtteri Kukkosen mukaan Riihitontun päiväkodissa myötätunto on tuttu asia.

Joskus lapsi saattaa olla surullinen, ehkä ärsyyntynyt, harmissaan jostain.

– Jos lapsi ei itse pysty tai hoksaa käydä kysymässä mikä on vikana, tai ei huomaa pyytää toista leikkiin, me ohjeistamme, että käykäähän pyytämässä kaveri leikkeihin mukaan. Näin kaikille tulee parempi mieli, jatkaa Kukkonen.

Kuusivuotias Emma Jokinen on saanut valmiiksi piirroksensa vihkoonsa. Myötätunnostakin löytyy esimerkki.

– Ei ole pitkään aikaan käynyt niin, että olisi tullut paha mieli leikeissä, muistelee Emma.

Otetaan toinen huomioon ja pyydetään anteeksi, jos on aihetta. Valtteri Kukkonen

Joskus kuitenkin näinkin on käynyt. Anteeksipyynnöllä päästään sitten eteenpäin.

– Jotkut lapset täällä ovat semmoisia, että ne eivät pyydä anteeksi. Suurin osa kuitenkin pyytää, kertoo Emma ja viimeistelee auringon keltaisella värillä piirrokseensa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia