YLE: Perämeri

Julkaise syötteitä
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 7 min 25 s sitten

Hoo, jos minä olen musta! – Tiernapoikien murjaani on osa alentavaa blackface-perinnettä

2017, Joulukuu 19 - 20:31

Iloisen näköinen joukko kävelee läpi vehreän lontoolaisen puiston. Hovinarrin asuihin sonnustautuneet hahmot herättävät ihmisten huomion. Moni suuttuu, yhtä moni ällistyy. Huomiota herättävät hahmojen kasvot, jotka on maalattu kenkälankinmustalla kasvomaalilla. Henkilöt maalin alla ovat kuitenkin tunnistettavasti valkoisia. Kohtaus on hollantilaisen ohjaajan Sunny Bergmanin elokuvasta Our Colonial Hangover, Kolonialistinen krapulamme. Se kertoo Alankomaissa suositusta joulutraditiosta. Siinä joulupukki, Sinterklaas, saapuu hevosella ratsastaen tai jokilaivan kyydissä. Hänellä on ympärillään palvelijoita, noita mustanaamaisia hovinarreja. Zwarte Piet- eli Musta Pekka -hahmot heittelevät yleisölle karkkeja ja käyttäytyvät hölmösti. Yksi herra ja kuningas Murijaanein maalta. Tuntematon Lontoolaisia suivaannuttaa rasistinen ilmiö nimeltä blackface. Valkoinen ihminen, joka esiintyy tummaihoisena tökerösti mustatulla naamalla. Hollannissa mustanaamaiset Pietit ovat osa joulutraditiota ja siksi rakastettuja. Rasismia kukaan ei myönnä. Kuulostaako tutulta? Ja tähteemme kynttilän pätkää Tiernapoikia esitetään joulun alla kaikkialla Suomessa. Sen juuret ovat keskiaikaisissa mysteerinäytelmissä ja kuvaelman keskiössä on kolmen tietäjän käynti Jeesus-lapsen luona. Muualla Euroopassa esitykset ovat liittyneet lähinnä loppiaisen aikaan. Suomeen perinne rantautui Ruotsista. Oulussa on järjestetty Tiernapoika-kilpailu vuodesta 1933 lähtien ja perinnettä ylläpitämään on perustettu säätiö. Eniten tiernapoikaesityksiä nähdään jouluisin suomalaisissa kouluissa. Yhä yksi pojista maalataan mustaksi. Musiikinopettaja, tutkija Minja Koskelan mielestä tiernapojat eivät kuulu enää kouluun. – Blackface on rasistinen käytäntö, sillä on rasistiset juuret, ja vaikka sitä ei ymmärrettäisi rasistiseksi, sitä se silti on. Piste. Kansalaisaktivisti Maryan Abdulkarimin mukaan blackface pilkkaa alisteisessa asemassa olevien tilannetta ja ominaisuuksia. Se tekee vähemmistön edustajista karikatyyrejä. Perinne perustuu vallan väärinkäyttöön ja sortoon, sanoo Abdulkarim Taideyliopiston IssueX-julkaisussa. Toimittaja Siji Jabbar kirjoittaa Guardian-lehdessä, että Hollanti tunnetaan monessa asiassa avarakatseisena ja edistyksellisenä maana. Zvarte Piet -perinne sen sijaan on jäänne maan kolonialistisesta historiasta. Keskustelu Piet-hahmojen rasistisuudesta käynnistyi jo toistakymmentä vuotta sitten, mutta se ei ole johtanut juuri mihinkään. Katsokaatte nyt tuota Murijaanein kuningasta, kuinka sen pitää rukoileman Herodesta. Tuntematon Siji Jabbar kertoo jutussaan näytelmäkirjailija Mark Walravenista, joka teki aiemmin joulunaikaan keikkaa Sinterklaasin apurina naama mustattuna. Pikkuhiljaa Walraven huomasi loukkaavansa esiintymisillään tummaihoisia työkavereitaan. Hän kirjoitti aiheesta näytelmän amsterdamilaiselle teatterille. – Monet hollantilaiset pelkäävät, että Zwarte Pietin kritisoiminen johtaa Sinterklaasin häviämiseen. He kokevat tulleensa henkilökohtaisesti loukatuiksi, jos joku arvostelee perinnettä, Walraven sanoo. Jabbarin mukaan ilmiö paljastaa Hollannissa laajempia ongelmia suhtautumisessa tummaihoisiin ihmisiin. Vaikka viidesosa Hollannin väestöstä on muita kuin vaaleaihoisia, heitä kutsutaan maassa alentavalla nimellä allochtoon, ei-länsimainen. Osa allochtooneiksi leimatuista on kotoisin Hollannin omista siirtomaista Arubasta, Curacaosta tai Sint Maartenista tai aiemmin itsenäistyneistä Surinamista ja Indonesiasta. Heidän lisäkseen Hollannissa on miljoonia jo sukupolvien ajan maassa asuneita tummaihoisia. Näiden kansalaisten ulkopuolisuuden korostaminen leimaa maan henkistä ilmapiiriä. Eikö saa enää suvivirttäkään laulaa Suomessa tummaihoisten osuus on ollut viime vuosikymmeniin asti häviävän pieni. Silti suomalainen kulttuuri ei saa synninpäästöä blackface-perinteen levittämisestä. Maryan Abdulkarim sanoo, ettei Suomen konteksti nollaa blackfacen historiaa. – Kulttuurinen omiminen on käsitteenäkin Suomessa aika uusi. Se on tullut yhteiskunnalliseen keskusteluun mukaan vasta viime vuosina. On ymmärrettävää, että keskustelu etenee hitaasti, musiikinopettaja Minja Koskela sanoo. – Mitä koulumaailmaan tulee, uudessa, juuri käyttöön otetussa opetussuunnitelmassa on selvät linjaukset siitä, millaisille arvoille opetuksen pitäisi rakentua. Siellä sanotaan selvästi, että monikulttuurisuus ja oppilaiden moninaiset tausta pitää ottaa huomioon. Miksi loukkaava blackface-perinne jatkuu yhä niin Hollannissa kuin Suomessakin? Miksi niin moni vakuuttaa, ettei ole rasisti, mutta puolustaa perinnettä, joka voidaan nähdä rasistisena? Jabbar selittää ilmiötä psykologisella ilmiöllä nimeltä kognitiivinen dissonanssi. Se tarkoittaa sitä, että aivot ottavat vastaan uutta tietoa (tiernapojat sisältää rasistisia elementtejä), jotka törmäävät yhteen aiemmin omaksuttujen käsitysten kanssa (tiernanpojat kuuluu jouluun, enkä minä ole rasisti). Silti Jabbar näkee, että vanhojen perineiden jääräpäinen toistaminen edistää tummaihoisten ihmisten erottelua. – Voit painaa ihmisen maan lokaan symbolisella saappaalla ja se toimii. Usein jopa tehokkaammin kuin konkreettinen, fyysinen teko, Jabbar kirjoittaa. Ja lankeeman hänen etehensä polovillensa. Tuntematon Kouluissa tiernapoikia harjoittaa yleensä musiikinopettaja. Minja Koskelan mukaan musiikkikasvatus kaipaisikin arvotuuletusta. Sen ympärillä käytävä keskustelu pyörii helposti vain opetusmetodien ympärillä. Musiikin välittämistä arvoista olisi myös hyvä puhua. Koskelan mukaan tiernapojat ja suvivirsi voivat toimia hyvinä keskustelunavaajina. Keskustelua tulisi kuitenkin viedä eteenpäin. Moni tuntuu ajattelevan, että hävitämme kulttuuriperintöä.. – Ei minulla tietenkään ole mitään perinteitä vastaan. Mutta mietin, mitä pitäisi tehdä, jos perinne sotii koulun yhdenvertaisuuden ja demokratian arvoja vastaan. Näitä arvojahan koulun pitäisi niin opetussuunnitelman kuin käytännönkin tasolla toteuttaa. – Jos tiernapoikaperinne on tärkeä ja se halutaan säilyttää, sitä on voitava muuttaa niin, ettei loukkaa ketään. Ja, jos sitä ei voi muuttaa, onko sen paikka sitten koulussa? Koskela kysyy. Niin, eivät lapset enää leiki välitunnilla Kuka pelkää mustaa miestä tai ahmi salaa Neekerin Suukkoja. Ajat muuttuvat. (Poistettu lause: Niistä on kuitenkin turhaa jäädä jankuttamaan ja järkyttymään. Ja sana suomalaisuudenolemus korvattu ilmaisulla kulttuuriperintö.)

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Nils Torvalds liputtaa Natoa – "Siinä vaiheessa kun se kriisi iskee, on liian myöhäistä"

2017, Joulukuu 19 - 20:04
Mistä on kyse?
  • RKP:n presidenttiehdokas Nils Torvalds ei usko Suomen Nato-jäsenyyden nousevan isoksi kysymykseksi tulevissa presidentin vaaleissa.
  • Natoon liittymistä kannattaa tällä hetkellä noin 20 prosenttia suomalaisista.
  • Torvardsin kannatus on tällä hetkellä noin prosentin luokkaa.
RKP:n presidenttiehdokas ja europarlamentaarikko Nils Torvalds ei usko Suomen Nato-jäsenyyden nousevan isoksi kysymykseksi tulevissa presidentin vaaleissa. Torvalds haluaa kuitenkin pitää mahdollisen Nato-jäsenyyden suomalaisten mielessä. Hän on ehdokkaista ainoa, joka liputtaa selkeästi Naton puolesta. – Jos Euroopassa syntyy pahoja kriisejä, jossa Yhdysvallat eivät enää ole mukana ja meidän olisi pitänyt kyetä seisomaan enemmän omilla jaloilla, niin siinä vaiheessa kun kriisi iskee, on liian myöhäistä, presidenttiehdokas kommentoi. Natoon liittymistä kannattaa tällä hetkellä noin 20 prosenttia suomalaisista. Torvalds uskoo, että Nato-myönteisyys lisääntyisi, jos poliittinen johto eri puolueista keskustelisi asiasta enemmän. – Tutkimukset osoittavat, että siinä vaiheessa kun poliittinen johto osoittaa, että nyt on pakko tehdä päätöksiä, niin kansa yleensä uskoo johtoon ja tilanne muuttuu. Yritän toimia, niin että asia pysyy esillä ja toivon, että se pysyy myös seuraavien eduskuntavaalien aikaan esillä. Kannatus prosentin luokkaa Naton lisäksi Torvalds nostaa esiin kampanjansa kolme muuta tärkeää teemaa: opetus, teknologia ja ympäristö. Esimerkkinä ehdokas mainitsee koulutuksen tärkeyden. – Vaarana on, että olemme niin tyytyväisiä Pisa-tutkimuksiin, että emme tee mitään. Ja se joka ei tee mitään, jää jälkeen. Siitä syystä pidän erityisen tärkeänä, että presidenttivaalikampanjan aikana liputetaan sen puolesta. Ja se joka ei tee mitään, jää jälkeen. Nils Torvalds Torvaldsin kannatus on tällä hetkellä noin prosentin luokkaa. Tämä ei kuitenkaan ehdokasta lannista. – Luvut alkavat todella elää vasta pari kolme viikkoa ennen vaaleja. Siinä vaiheessa kun äänet lasketaan, nähdään millainen tulos on. – Voin kyllä elää sillä, että minua ei valita Suomen presidentiksi. Tämä ei ole minulle elämän ja kuoleman kysymys, Torvarlds naurahtaa. Lue lisää: RKP:n Torvalds: Suomen liityttävä Natoon RKP:n presidenttiehdokkaaksi valittiin europarlamentaarikko Nils Torvalds
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Rinnekeskuksissa testattiin vanhaa lumetuskonstia ja yllätyttiin: "Huomattava säästö"

2017, Joulukuu 19 - 16:15
Mistä on kyse?
  • Ennen lumitykkien keksimistä lunta kerättiin sitä varten rakennetuilla aidoilla.
  • Rukan ja Ylläksen hiihtokeskuksissa lumiaitakilometrejä tehdään koko ajan lisää.
  • Lumen kerääminen tuo merkittäviä energiasäästöjä, sillä lumitykkejä ei tarvitse käyttää yhtä paljon.
  • Lumitykit eivät kuitenkaan poistu kokonaan säänvaihteluiden vuoksi.
  • Lumitykkien kehitys on ollut merkittävää ja viime vuosikymmenenä automaatio tykeissä on yleistynyt.
Joskus vanha tapa voi olla parempi kuin uusi. Ennen lumitykkien keksimistä 1950-luvun alussa (Tiede), lunta kerättiin sitä varten rakennetuilla aidoilla. Lumitykkien tulon jälkeen aitoja on yhä käytössä enenevissä määrin. Rukalla, Pyhällä ja Ylläksellä voi myös nähdä rinteen reunustoilla olevia aitarakennelmia. Aidat kasaavat irtolunta tuiskusta rinteiden lumettamista varten. Kun lunta kerätään aidoilla, tarvittava tykkilumen määrä vähenee. – Pyhällä on varmaan kymmenen kilometriä aitaa. Ne korvaavat lumitykkejä, eikä lunta tarvitse tehdä sähköllä energiaa hukaten. Tämä on järkevä ja edullinen lumetusratkaisu ja tätä on paljon tehty silloin kun lumitykkejä ei vielä ollut olemassa, Rukan ja Pyhän paikallisjohtaja Matti Parviainen toteaa. Ylläs-Skin käyttöpäällikkö Pentti Niemelä on yhtä mieltä siitä, että lumen kerääminen säästää merkittävästi energiaa. – Lumen keräämisestä tulee huomattava säästö. Parhaimmillaan kun on lumetettu 1 200 tuntia, niin 2015–2016 kautena lumetettiin ainoastaan 400 tuntia, hän laskeskelee. Näissä olosuhteissa avattiin Rukan hiihtokausi syyskuun alussa.Ensio Karjalainen / Yle Niemelä arvioi, että tämän talven hyvän lumentulon ansiosta 550 tunnin lumetusmäärä saattaa riittää. – Kun lauta-aidassa välit ovat oikeat, ja siihen tulee sopiva pyörre, niin lumi jää aidan taakse. Se ajetaan siitä rinnekoneella ja poljetaan laskettelurinteeseen kiinni, Parviainen kertoo. Hän kertoo, että aidan optimaaliset mitat ovat löytyneet kokemuksen kautta, mutta erilaisia lumiaitoja on kokeiltu myös yhteistyössä Lapin ammattikorkeakoulun kanssa. Ylläksellä rinteillä, joilla ei ole lumitykin käyttömahdollisuutta, lumetetaan ainoastaan lumenkerääjillä. Vajaassa puolessa rinteitä lumitykitys ei ole käytettävissä. – Meillä mennään luonnon olosuhteilla. Pakkasten tuleminen määrää, miten päästään tykittämään, sanoo Pentti Niemelä. Ylläksellä aidat menevät kahta puolta rinnettä. Talvella lunta saattaa olla niin paljon, ettei aidoista näy kuin merkkikepit. Tykitystä myös tulevaisuudessa Lumitykit tuskin katoavat tulevaisuudessakaan, vaikka aitakilometrejä lisättäisiin. – Vähälumisina syksyinä joutuu lumettamaan normaalimäärän, kertoo Ylläs-Skin käyttöpäällikkö Pentti Niemelä. Hyvät kokemukset lumiaidoista saavat hiihtokeskuksia rakentamaan niitä entistä enemmän. – Mihin paikkaan lunta alkaa luonnostaan kertymään, niin sinne pyritään aitaa rakentamaan, Niemelä toteaa. Hänen mukaansa Ylläksellä on 17 kilometriä kiinteää lumiaitaa, mutta lisää aitoja suunnitellaan. – Tälle kaudelle tehtiin muutaman sadan metrin koepätkiä. Purettavia aitoja sijoitettiin keskelle rinnettä. Myös Rukakeskuksen toisella hiihtokeskuksella Pyhällä rakennettiin Matti Parviaisen mukaan täksi kaudeksi 400 metriä uutta lumiaitaa. Vuokatissa lumiaidat eivät ole ratkaisu olosuhteiden vuoksi.Pasi Peiponen / Yle Ihan joka paikkaan lumiaitaa ei voi laittaa, sillä lumi on siirrettävä työkoneella pois aidan takaa. – Rinnepohjan on oltava tasattu. Kun rinnekoneen alla on 50 senttimetriä luonnonlunta, koneella pystyy työstämään ilman, että kivet haittaisivat, Niemelä kertoo. Ylläksellä lumiaidoilla kerättiin lunta jo ennen lumitykkien käyttöönottoa. Kaikki mahdolliset alueet otetaan hyötykäyttöön lumen keräystä varten. Lumen kerääminen aidoin toimii puuttomilla tuntureilla. Esimerkiksi Vuokatissa lumiaitoja ei voida käyttää, sillä puut estävät lumen kerääntymisen aidoille. Vuokatin rinteiden toimitusjohtaja Lauri Suutarinen näkee, että lumen säilöminen voi olla edessä myös Vuokatissa. – Ilmastonmuutos mietityttää. Vuodet eivät ole veljiä keskenään ja kauden aloitus vaihtelee. Lumen säilöminen tulee meilläkin varmaan tulevaisuudessa ajankohtaiseksi, Suutarinen toteaa. Puolestaan Rukalla kausi on avattu säilölumella jo kaksi kertaa. Järeät systeemit Lumitykkien saaman veden ja paineilman perillesaamiseksi on valjastettava suuri putkiverkosto. – Rinteen laidoissa ja maan alla kulkee putkisto, mikä kattaa käytännössä kaikki meidän rinteet, Matti Parviainen kertoo. Parviainen kertoo, että tunturin huipullakin painetta on oltava 20 baaria tykin toimimiseksi. Paine syötetään putkistoon isolla keskuskompressorilla tunturin juuresta. Lumitykeistä lentää ulos veden ja paineilman seosta, joka lumettuu ilmaan ammuttuaan. Rinnehenkilökunnan on säänneltävä veden ja paineilman välisiä suhteita aina sään mukaan. Viimeisen 10 vuoden aikana lumitykkijärjestelmiä on monessa hiihtokeskuksessa Parviaisen mukaan automatisoitu. Uusi tekniikka tuo mukanaan esimerkiksi etätyön mahdollisuuksia. – Tykit voidaan käynnistää vaikka kotoa ja valvoa lumen tekemistä sieltä käsin. Tietokone laskee koko ajan tykille parasta suoritusarvoa. Silloin henkilökunnan ei tarvitse erikseen käydä kääntelemässä hanoja. Parviainen muistelee, että lumitykit tulivat Rukalle 60-luvun loppupuolella. Hänen mukaansa lumetuksen kehitys on edennyt huimasti. – Vanhat tykit vaativat paljon paineilmaa ja lumen tuotto oli niissä pieni. Enemmän niillä tahtoi tulla sellaista jääkenttää. Niin vesipumppaus- kuin paineilmatekniikkakin on kehittynyt huomattavasti energiataloudellisemmaksi ja myös tykki on saatu toimimaan paljon pienemmällä pakkasella, hän toteaa. Tykkejäkin on erilaisia Rukalla on käytössä kahdenlaisia lumitykkejä. Rinteiden varressa on matalapainetykkejä ja paineilmatykkejä. Matalapainetykissä on oma potkuri, kompressori ja suutinjärjestelmänsä. Paineilmatykissä omaa potkuria ei ole, vaan tuore lumi leijailee alas korkean alumiiniputken kärjestä. Vesi laajenee jäätyessään, joten lunta tulee enemmän ulos kuin mitä vettä syötetään sisälle. – Tykkikauppiaat sanovat, että vesimäärä tuplaantuu, mutta kyllä totuus taitaa olla, että joku 1,5 on se kerroin mitä lunta tulee, kertoo Rukakeskuksen paikallisjohtaja Matti Parviainen. Korjattu 20.12.2017 klo 9.23: Pentti Niemelän sitaatista "vähätalvinen syksy" "vähälumiseksi syksyksi".
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lunta on, mutta se ei riitä rinnekeskuksille: Yksi rinne imaisee jopa 10 miljoonaa litraa vettä

2017, Joulukuu 19 - 12:15
Mistä on kyse?
  • Ilman tykkilunta hiihtokeskukset eivät avaisi oviaan laisinkaan tai vasta paljon myöhemmin kuin nyt.
  • Rukalla yhden rinteen lumettamiseen menee vettä viidestä kymmeneen tuhanteen kuutiometriä.
  • Puhdistamaton järvivesi on rinnekeskuksen näkökulmasta laadukkaampaa lumetukseen kuin vesijohtovesi.
  • Lumettamisessa on otettava huomioon lämpötilan lisäksi ilmankosteus ja tuuli.
Lumitykit ja vesiputket ovat aivan tavallinen näky rinteiden reunoilla. Ilman niitä rinnekeskusta ei avattaisi välttämättä ollenkaan talven aikana, vaikka lunta tupruttaisi taivaalta runsain mitoin. – Pahimmassa tapauksessa kautta ei välttämättä olisi ollenkaan tai se jäisi hyvin lyhyeksi. Tykkilumella varmistamme, että saamme pohjat sen verran koviksi, että ne kestävät aina huhtikuun loppuun asti, kertoo sotkamolaisen Vuokatinrinteiden toimitusjohtaja Lauri Suutarinen. Jos tykkilunta ei käytettäisi hiukan pohjoisempana Rukalla, loivia rinteitä saatettaisiin saada kevääksi auki luonnonlumella. Laskettelukausi on kuitenkin saatava hyvissä ajoin käyntiin. – Tämän takia lunta tehdään tykillä, kertoo Kuusamon Rukakeskuksen paikallisjohtaja Matti Parviainen. Ensimmäisenä kautensa aloittikin Ruka lokakuun alkupuolella. Vuokatissa rinteet avattiin 2. joulukuuta. Miljoonia litroja vettä Lumen päärakennusainetta, vettä, kuluu talven aikana valtava määrä. Rukakeskuksen paikallisjohtajan Matti Parviaisen arvion mukaan yhteen rinteeseen menee vettä kevyesti viidestä kymmeneen tuhanteen kuutiometriä. Litroina vastaava määrä on 5–10 miljoonaa. Tämä vastaa noin 25–50 omakotitalon keskimääräistä vuosikulutusta, kun perheessä on neljä henkilöä ja kulutus lasketaan päiväkohtaisesta keskiarvosta (Motiva). Vuokattikaan ei tee tässä poikkeusta, vaikka Kainuussa on riittänyt tänäkin vuonna lunta omasta takaa. Kainuussa lumensyvyys on 20–60 senttiä, Kuusamossa 40–60 senttiä (Ympäristö.fi). – Meillä menee vajaa 400 kuutiota tunnissa vettä mäkeen täysillä tehoilla, Suutarinen sanoo. Rukan rinteet vuonna 2014.Niina Kukka / Rukakeskus Vuokatissa vettä otetaan rinteiden lähellä sijaitsevasta Särkisen järvestä. Rukallakin lumitykit syöksevät läheisten järvien vettä kiteiseen muotoon. Järviveden käyttämisessä on puolensa, sillä Parviaisen mukaan puhdistamaton vesi on rinnekeskuksen näkökulmasta laadukkaampaa lumetukseen kuin vesijohtovesi. – Luonnonjärvistä otetussa vedessä on vähän humusta matkassa mukana. Lumikide lähtee rakentumaan helpommin humuksen ympärille. Puhtaasta vedestä on erittäin huono tehdä lunta. Veden epäpuhtaudet auttavat lumen tekemistä oleellisesti, sillä esimerkiksi järvivesi lumettuu tykeissä pienelläkin pakkasella. Puolestaan tislattu vesi lumettuu vasta 30 pakkasasteessa (Suomen Kuvalehti). Vedenottopisteeltä vesi päätyy painepumppuun, jotta painetta riittää myös tunturin huipulla. Lumisuihkua paineilmalla Lumitykki vaatii toimiakseen paitsi vettä, myös paineilmaa. Kun veden ja paineilman seos jäähtyy ilmassa olevassa pakkasessa, siitä muodostuu lumisuihkua. Veden ja paineilman suhdetta muutetaan lämpötilan mukaan. – Mitä enemmän on pakkasta, sitä enemmän lisätään vettä lumisuihkuun. Silloin saadaan lumirakeen kokoa kasvatettua, Matti Parviainen kertoo. Lämpötila vaikuttaa merkittävästi lumen luomisen nopeuteen. Parviaisen mukaan kahden asteen pakkasessa tykistä lentää ulos kuudesta seitsemään kuutiometriä lunta tunnissa. 15 asteen pakkasessa lunta syntyy jo 45 kuutiometriä. – Sanotaan, että mitä kovempi pakkanen, sitä paremmin paikat lumettuvat. Oikein kovassa pakkasessa välineet meinaavat jäätyä. 10–15 asteen pakkasessa on hyvä keli ajaa lunta koneet täysillä. – Tammikuussa jos paistaa aurinko, silloin tietää että on hirveän kylmä, Parviainen naurahtaa. Lumitykki tekee lunta vedestä ja paineilmasta.Olli Koski / Yle Yleensä lumitykit ovat siirreltäviä, mutta Rukakeskuksen toisessa kohteessa Pyhätunturilla on käytössä tykitysjärjestelmä, jossa tykit ovat kiinteästi asennettuina noin 35 metrin välein. – Ne yltävät ampumaan toisiinsa kiinni, ja kun tykit oman alueensa hoitavat, rinne on silloin valmis, Parviainen kertoo. Säällä on merkitystä Moni asia on kuitenkin sattumankauppaa ja kiinni sääoloista. Rinnekeskuksissa on otettava huomioon lämpötilan lisäksi ilmankosteus ja tuuli. Kovassa tuulessa lumettaminen on hankalaa, mutta Rukakeskuksen paikallisjohtajan Matti Parviaisen mielestä myötätuuleen ampuminen on paras suunta lopputuloksen kannalta. – Lumi lentää pidemmän matkan ilmassa, ja myös lumikide muodostuu paremmaksi. Parviaisen mukaan tunturiolosuhteissa tuuli on aikamoinen riesa, joka saattaa puhaltaa lumen melko kauaskin rinteen ulkopuolelle. Onneksi ulkopuolellekin lentävälle lumelle on oma käyttönsä. – Olisihan se taloudellisesti paljon mukavampaa, jos kaikki lumi jäisi laskettelurinteeseen, mutta kyllähän se ylimääräinen lumi korostaa maisemaa, Parviainen naurahtaa. Luonnonlumella loistava pinta Loivempaa rinnettä lasketaan enemmän suorin suksin, kun taas jyrkissä rinteissä kurvaillaan ja lumi lentää. Jyrkissä rinteissä jäinen pohja tuleekin helposti vastaan kun irtolumi lanautuu auraavien suksien tieltä pois. – Loivissa rinteissä luonnonlumi pysyy ja se tekee rinteeseen aivan loistavan pinnan. Luonnonlumi pehmentää rinteen pintaa, Matti Parviainen kertoo. Parviainen myöntää, että tykkilumi on paljon luonnonlunta jäisempää. – Jos liian märkää tykkilunta lähdetään työstämään, se tekee helposti rinteeseen jääpinnan. Kun rinteen lunta tampataan koko talvi ja tuuli sekä pakkanen siihen vielä vaikuttavat, niin lumikide muuttuu jäiseksi. Luonnonlumi on Parviaisen mielestä harrastelaskettelijalle miellyttävämpi laskea, kun taas kilpalaskijat suosivat jäisempää rinnettä. Rinnekone työssään Vuokatin rinteillä.Jarmo Nuotio / Yle Rukalla oletetaan, että taivaalta ehtii sataa lunta metrin verran kauden aikana. Lumimäärä ei kuitenkaan paljoa rinnelumensyvyydessä vaikuta. – Kun metrin luonnonlumi poljetaan rinnekoneella, siitä tulee vain 20 senttimetriä tiivistettyä laskettelurinteen lunta. Tykkilunta on Rukan kaikissa rinteissä, mutta loivemmissa rinteissä sitä on vähemmän. Näissä rinteissä luotetaan siihen, että talven aikana tulee luonnonlunta ja lumen korkeus kasvaa niin paljon, että rinne on auki vappuun asti. Rinteisiin tehdään vain aluksi hyvin ohut tykkilumikerros. – Alkeisrinne saatetaan avata jopa 10–15 senttimetrin lumella. Loiva rinne ei kulu yhtä nopeasti kuin jyrkemmät. Jyrkissä kilparinteissä lunta on oltava vähintään 50 senttimetriä. Yleensä sitä on kutienkin 70–80 senttimetriä, kun se kannattaa avata laskijoille. Lumensyvyys saattaa Parviaisen mukaan vaihdella myös rinteen kohtien mukaan. Samassa rinteessä jyrkässä kohdassa voi olla metrikin lunta ja loivassa vain parikymmentä senttimetriä. Rinne avataan kun päätetään Rukan ensi vuoden kauden avausaika on jo päätetty. Laskettelemaan pääsee syksyllä 5. lokakuuta. Rinteet saadaan käyttökuntoon säilötyllä lumella. – Edellisen laskettelukauden lumi ajetaan rinnekoneella isoihin läjiin, joissa on kymmenentuhatta kuutiota lunta. Se peitetään kesäksi erilaisilla kankailla ja sahanpurulla, Matti Parviainen kertoo. Säilölunta ehtii sulaa kesän aikana jonkin verran pois. Syys–lokakuun vaihteessa rinnehenkilökunta alkaa aukomaan säilöaumoja ja levittää lumen takaisin rinteeseen. Tältä näyttää maisema kun Levillä lumetetaan. Kuva vuodelta 2015.Marko Mustonen Lokakuussa lämpötila käy jo pakkasella. Lumen säilyvyyden kannalta lämpötilaa haastavampia ovat kovat vesisateet. Jos vettä ei sada, rinnelumi sulaa vain muutaman senttimetrin vuorokaudessa. – Lumimäärä laitetaan sillä tavalla, että kolmen viikon vesisateet selvitään ja vielä lasketaan. Avattavan rinteen ilmansuunta on valittu niin, että rinne laskee pohjoiseen päin. Aurinkokin paistaa rinteeseen hyvin viistosti, ettei auringon vaikutus ole hirveän kova, Parviainen sanoo.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Valkoista mustikkaa kasvaa laajasti eri puolilla Suomea – havaintopaikat pidetään pienen piirin tietona

2017, Joulukuu 19 - 10:14

Harvinaista valkoista mustikkaa tavataan luultua laajemmalla alueella. Tämä käy ilmi Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin alkusyksystä tekemästä kartoituskyselystä, missä kerättiin havaintoja ja tarinoita sekä sinisistä että valkoisista mustikoista. – Vastauksia tuli jopa yli odotusten, sillä saimme valkoisista mustikoista peräti kaksikymmentä vastausta, kertoo Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin aluesihteeri Karri Jutila. Kun tämän vuoden havainnot lisätään edellisvuoden havaintoihin, tiedetään valkoista mustikkaa kasvavan ainakin yli 30 paikassa. Vastauksia tuli jopa yli odotusten, sillä saimme valkoisista mustikoista peräti kaksikymmentä vastausta. Karri Jutila – Uusien havaintojen perusteella näyttääkin siltä, että Hämeen lisäksi valkoista mustikkaa kasvaa myös muun muassa Kokemäellä Satakunnassa. Vanhin kasvusto tiedossa Raumalta Eniten havaintoja tuli Etelä-Hämeestä, mistä piirille tuli tietoa kolmestatoista kasvupaikasta. Muutamia havaintoja tuli myös Satakunnasta (5), Etelä-Savosta (4), Kainuusta (3), Pohjois-Karjalasta (2), Varsinais-Suomesta (2), Uudeltamaalta (1), Etelä-Karjalasta (1), Oulun Pohjanmaan alueelta (1) ja Pohjois-Savosta (1). – Vanhin kasvusto on tiedossa Raumalta, missä valkoista mustikkaa on kasvanut samassa paikassa 1880-luvulta lähtien, Karri Jutila kertoo. Mustikan valkoiset marjat ovat siis melko harvinaisia ja hämmästyttävät löytäjäänsä. Karri Jutilan mukaan aiempienkin tietojen pohjalta voidaan arvioida, että esiintymiä Suomessa on kaikkiaan ainakin sata. – Ehkä paljon enemmänkin, sillä pienten kasvustojen havaitseminen on vaikeaa. Valkoisista marjoista puuttuu sininen väriaine eli antosyaniini geenimuunnoksen seurauksena. Kasvupaikat harvojen tietoon Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri toimittaa saamansa tiedot valkoisista mustikoista Suomen Lajitietokeskuksen sähköisiin tietokantoihin. Sieltä tiedot ovat esimerkiksi tutkijoiden käytettävissä. Tarkkaa tietoa valkoisten mustikoiden kasvupaikoista ei levitellä. Karri Jutila – Jotkut havaintojen ilmoittajista esittivät toivomuksen, että tarkkaa tietoa valkoisten mustikoiden kasvupaikoista ei levitellä, kertoo luonnonsuojelupiirin aluesihteeri Karri Jutila. Jutilan mukaan tämä onkin hyvä pitää mielessä, vaikka kyseessä ei olekaan rauhoitettu kasvilaji, eikä kasvimuoto. – Varmasti kasvi- ja marjabongareilla sormet syyhyäisivät maistamaan näitä erikoisen värisiä mustikoita. Kunnioitetaan kuitenkin löytäjien toiveita, etteivät valkoiset mustikat tyystin häviäisi. Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin vuoden 2017 teemalaji mustikka on vähentynyt viime aikoina tehometsätalouden myötä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tarjoamme pikkulinnuille miljoonilla euroilla ruokaa, mutta niille ei kelpaa mikä tahansa: "Kyllä linnut äänestävät nokallaan"

2017, Joulukuu 19 - 07:46
Mistä on kyse?
  • Ulkolintujen ruokien maahantuonti ja myynti kasvaa vuosi vuodelta.
  • Ruokinnalla on vaikutusta myös linnustoon. Esimerkiksi talitiainen ei selviäisi Suomen talvesta ilman ruokintaa.
  • Jos ruokinnan aloittaa, niin sitä pitäisi myös jatkaa kevään lämpimiin säihin saakka.
  • Ulkolintujen kesäruokinta on yhä yleisempää. Sitä ei kuitenkaan suositella.
Iiläisen Timo Alaraasakan lintujen ruokintaharrastuksen alussa auringonkukan siemeniä kului muutama pussillinen vuodessa. Niitä hankittiin kaupasta muiden ruokaostosten yhteydessä. Vuosien kuluessa määrä lähti aika rajuun kasvuun, vaikka lintulautojen määrä pihalla on pidetty muutamassa kappaleessa. Linnut saavat syötävää sekä Alaraasakan kotona että hänen mökillään. – Kyllä se määrä on kasvanut. Nykyään kasvutahti on ollut säkki per vuosi. Nyt kuluu puolikymmentä parinkymmenen kilon säkkiä talvessa, kun alussa riitti hyvin noin viisi pientä pussia. Lisäksi tulevat talit ja pähkinä, kertoo Alaraasakka. Yritän olla kesällä ruokkimatta, vaikka se vähän kipeää tekeekin. Timo Alaraasakka Iiläinen eläkeläinen ei ole harrastuksensa kanssa yksin. Eviran tilastojen mukaan Suomeen tuotiin ulkolintujen ruokaa vuonna 2015 yli 12,5 miljoonaa kiloa. Kolme vuotta aiemmin tuontiluku oli yli 4 miljoonaa kiloa pienempi. Parilta viime vuodelta tilastot eivät ole vielä valmistuneet, mutta Keskon arvion mukaan myynnin kasvu on edelleen jatkunut. Kaupparyhmittymän liikkeissä Suomessa on tänä ja viime vuonna myyty ennätysmäärä ulkolintujen ruokia. Linnut äänestävät nokallaan Timo Alaraasakka arvioi vuosien kokemuksella, että lintujen ruuissa on suuria eroja. Hänen mukaansa linnutkin tietävät tämän – ne esimerkiksi punnitsevat auringonkukan siemenet nokallaan, ja nakkelevat heikompilaatuiset pitkin pihaa. – Kyllä linnut äänestävät nokallaan, Alaraasakka toteaa. Pihalta löytyy hyvä esimerkki valikoivasta syömisestä. Oksaan on vierekkäin ripustettu kaksi talitankoa. Toinen on lähes syöty loppuun ja toinen taas on lähes koskematon. Tangot on kuitenkin ripustettu paikalleen samaan aikaan. Monet ruokkivat lintuja myös kesällä Keskosta kerrotaan myös, että ruokintasesonki on venynyt. Ennen lintuja ruokittiin lähinnä talven pakkasaikoina. Nykyään osa jatkaa ruokintaa myös kesällä. Keskon kaupoissa tämän vuoden kesällä ulkolintujen ruokien myynti kaksinkertaistui edelliseen kesään verrattuna. Kaikki ruoka ei kelpaa yhtä hyvin. Nämä talitangot ripustettiin tarjolle samaan aikaan.Timo Nykyri / Yle Lintuharrastajien järjestö BirdLife Suomi suosittelee kuitenkin, että lintuja ruokittaisiin vain talvisin. Yleensä linnut löytävät kesällä luonnosta ravintonsa, ja lämpimässä taudit leviävät ruokintapaikoilla herkästi. Kesällä tarjottu siemenravinto saattaa myös haitata pikkulintujen poikasten kasvua, sillä siementen ja talin ravintosisältö on erilainen kuin poikasten luontaisessa hyönteisravinnossa. Timo Alaraasakka on pysynyt Birdlifen kanssa samoilla linjoilla. – Yritän olla kesällä ruokkimatta, vaikka se vähän kipeää tekeekin. Kyllä lintujen täytyy saada proteiiniravintoa eli esimerkiksi hämähäkkejä tuolta puiden kyljestä. On se niille välttämätön ruoka. Talitintti ei pärjäisi ilman ruokintaa Muutamat lajit ovat menestyneet hyvin talviruokinnan vuoksi. Birdlifen mukaan Suomessa on runsaat 240 pesimälajia, joista noin 70 lajia jää sinnittelemään meille talveksi. Talviruokinnan vaikutukset näkyvät linnustossa. Lajit kuten mustarastas jäävät yhä useammin Suomeen ruokinnan ansiosta. Paljolti talviruokinnan takia talitiainen, sinitiainen ja pikkuvarpunen ovat lisääntyneet moninkertaisesti viime vuosikymmenten aikana. Linnut eivät saa päästä ulostamaan ruoan joukkoon. Timo Alaraasakka Oulun yliopiston tutkijatohtori Veli-Matti Pakanen kertoo, että talitintti ei pärjäisi Suomen talvessa lainkaan ilman ihmisiltä saatavaa ruokaa. Sen sijaan esimerkiksi kuusitiainen, hömötiainen ja töyhtötiainen varastoivat ruokaa talven varalle jo syksyllä. Nekin vierailevat kuitenkin ahkeraan ruokintapaikoilla kovien pakkasten aikaan. Puhtaus on puoli ruokaa, ehkä enemmänkin Kun Alaraasakalta kysyy ohjeita lintujenruokintaharrastuksen aloittamiseen, nostaa hän ensimmäisenä esiin puhtauden vaalimisen. – Kyllä puhtaus on kaiken A ja O. Linnut eivät saa päästä ulostamaan ruoan joukkoon. Jos niin pääsee käymään, on lintulauta puhdistettava, muistuttaa Timo Alaraasakka. BirdLife Suomen nettisivuilla annettavissa ohjeissa todetaan, että telineet ja automaatit tulisi pestä kuumalla vedellä ja astianpesuaineella, ja tarpeen vaatiessa myös desinfioida. Lisäksi tärkeää on, että lintulaudan alapuolella oleva maa puhdistetaan säännöllisesti vanhasta ruoasta ja lintujen ulosteista. Hygienian kanssa on oltava tarkkana erityisesti silloin, kun havaitsee ruokinnalla heikkokuntoisia lintuja. Apaattiset, kesyt ja pienehkölläkin pakkasella kovin pörröiset lintuyksilöt kertovat ruokintapaikan tautiongelmista.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Hyvä vai paha monikulttuurisuus? Näin suomalaiset vastaavat

2017, Joulukuu 16 - 13:08
Mistä on kyse?
  • Oikeusministeriön raportissa selvitettiin muun muassa suomalaisten asennoitumista muun muassa monikulttuurisuuteen ja vastaanottokeskuksiin.
  • Kartoitus toteutettiin joulukuun 2016 ja maaliskuun 2017 välillä. Kyselyyn vastasi 1 656 henkilöä. Lisäksi raportttiin oli haastateltu erikseen sataa turvapaikanhakijaa.
  • Kysely esitettiin suomalaisille, jotka asuivat paikkakunnilla, joissa oli yksi tai useampi vastaanottokeskus. Paikkakunnat olivat Tampere, Oulu, Nurmijärvi, Tornio, Huittinen, Forssa ja Lieksa.
Oikeusministeriön raportti tarkasteli suomalaisten asenteita muun muassa maahanmuuttoon ja "monikulttuurisuuteen". Vastausten perusteella suurin osa suomalaisista suhtautuu monikulttuurisuuteen myönteisesti. Noin kaksi kolmasosaa vastaajista oli jokseenkin tai täysin sitä mieltä, että monikulttuurisuus on myönteinen asia. Tulos myötäilee Helsingin kaupungin viime vuotisen kyselyn tuloksia. Täysin eri mieltä väitteen kanssa oli noin joka kymmenes vastaajista. Seitsemän kaupungin asukkaiden vastaukset väitteeseen "naapuruston monikulttuurisuus on myönteinen asia ". Lähde: Oikeusministeriön Miten meillä menee -raportti.Yle Uutisgrafiikka Asenteet kuitenkin poikkeavat suuresti vastaajien välillä. Keski-ikäiset ja miehet suhtautuvat monikulttuurisuuteen nuoria, naisia, ja eläkeläisiä kriittisemmin. 45–54-vuotiaista 40 prosenttia piti naapuruston monikulttuurisuutta vähintään jokseenkin kielteisenä asiana. Alle 25-vuotiaista osuus oli 33 prosenttia. Kaikista miesvastaajista 64 prosenttia piti monikulttuurisuutta myönteisenä asiana, naisista osuus oli 73 prosenttia. Myös vastaajan lähipiiri vaikutti suuresti asenteisiin monikulttuurisuudesta: Mitä monikulttuurisempi lähipiiri, sitä myönteisempi asenne. Vastaajista, joiden lähipiirissä ei ollut yhtäkään vieraskielistä, ulkomaan kansalaista tai maahanmuuttajaa, 35 prosenttia piti monikulttuurisuutta kielteisenä asiana. Sen sijaan vastaajista, jotka tunsivat 6–10 ei-kantasuomalaista, vain 16 prosenttia ajatteli näin. Eroja löytyi myös kaupungeittain. Esimerkiksi tamperelaisista 29 prosenttia piti monikulttuurisuutta kielteisenä asiana. Oululaisista näin ajatteli 35 prosenttia. Suomalaiset tuntuvat kuitenkin suhtautuvat hyvin kriittisesti joihinkin etnisiin ryhmiin. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että he eivät halua naapurikseen ihmisiä "tietyistä etnisistä taustoista". Raportissa ei erikseen kysytty, mitä ryhmiä vastaajat tarkoittivat. Tämä nimby-ilmiö (Not in my Backyard) oli vahvin Oulussa. Oululaisista 71 prosenttia oli jokseenkin sitä mieltä, että he eivät haluaisi naapureita joistakin etnisistä ryhmistä. Tampereen osuus oli myös tässä alhaisin: 62 prosenttia. Turvapaikanhakijoiden pelko laski alkushokin jälkeen Raportti kysyi suomalaisilta myös sitä, miten alueelle tullut vastaanottokeskus on vaikuttanut vastaajien turvattomuuden tunteeseen. Hieman yli puolet vastaajista kertoi vastaanottokeskuksen lisänneen turvattomuuden tunnetta. Pelko tuntuu kuitenkin ajan myötä hälvenneen. Niiltä, joiden mielestä vastaanottokeskus lisäsi turvattomuuden tunnetta, kysyttiin erikseen, onko turvattomuuden tunne vähentynyt. 71 prosenttia vastaajista vastasi myöntävästi. Raporttiin vastanneiden näkemykset vastaanottokeskuksiin ja turvattomuuden tunteeseen. Väite "turvattomuuden tunne on vähentynyt ajan myötä" on esitetty niille, jotka vastasivat myöntävästi kysymykseen "vastaanottokeskus lisäsi ensin turvattomuudne tunnettani". Lähde: Oikeusministeriön Miten meillä menee -raportti.Yle Uutisgrafiikka Vastaanottokeskuksia ja turvapaikanhakijoita koskeva negatiivissävytteinen uutisointi kulkee rinta rinnan turvattomuuden tunteen kanssa. Vastaanottokeskuksen perustaminen herätti vastustusta esimerkiksi Forssassa, jossa erimielisyydet lopulta kärjistyivät kaupunkia järkyttäneeksi joukkotappeluksi forssalaisten ja turvapaikanhakijoiden välillä. Turvapaikanhakijoista suuri osa kertoi kokeneensa Suomessa syrjintää. Raporttiin haastateltiin valikoiduilta seitsemältä paikkakunnalta sataa turvapaikanhakijaa, joista noin joka kolmannella oli jonkinlaisia syrjintäkokemuksia. Lievimmillään syrjintä oli paikallisten selän kääntämistä puhuteltaessa, vakavimmillaan väkivaltaa. Haastateltavista turvapaikanhakijoista harva oli joutunut itse väkivallan uhriksi, mutta useampi tunsi jonkun väkivallan uhriksi joutuneen. Väkivalta oli haastateltavien mukaan tapahtunut tavallisesti yökerhossa tai baarissa, kun kantasuomalainen oli halunnut humalassa haastaa riitaa. Yleisimmin syrjintä oli kuitenkin kadulla tai autosta tapahtunutta kiroilua tai aggressiivista huutelua. Juttua päivitetty 16.12.2017 klo 13:06: Juttuun lisätty kuvatekstit ja linkki oikeusministeriön raporttiin.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ely: Iijoen vesistöön yli miljoona kalanpoikasta ja kalaportaat kaikkiin voimaloihin – voimayhtiön mielestä vaatimukset ovat kohtuuttomia

2017, Joulukuu 15 - 15:37
Mistä on kyse?
  • Kalatalousviranomainen hakee Ii- ja Kemijoen voimayhtiöille uusia velvoitteita kalaston hoitoon.
  • Hakemuksessa vaaditaan muun muassa voimaloihin kalaportaita, kalojen siirtoja yläjuoksulle sekä myös perinteisiä istutuksia.
  • Aluehallintovirasto käsittelee hakemusta vuoden verran. Mahdolliset oikeuskäsittelyt sen jälkeen voivat viedä vuosia.
Kalatalousviranomaisena Pohjois-Suomessa toimiva Lapin ely-keskus jätti syksyllä Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon hakemuksen, jossa esitetään uusia kalatalousvelvoitteita Iijoen vesivoimaloille. Ely hakee muutosta Iijoen Raasakan, Maalismaan, Kierikin, Pahkakosken ja Haapakosken voimalaitosten kalatalousvelvoitteisiin. Kemijoen osalta hakemus on jätetty jo aiemmin. Iijoella voimalaitokset omistava PVO Vesivoima katsoo, että vanhoissa velvoitteissa on päivittämisen varaa, mutta yhtiön mukaan uudessa hakemuksessa yhtiön velvoitteet ovat liian kovat ja vaarantavat Iijoella jo aloitetun yhteistyön. Yhtiö haluaisi jatkaa nyt Iijoella aloitettua yhteistyötä pakkokeinojen sijaan. Uutta tutkimustietoa Lapin Ely-keskuksen kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen kertoo, että voimayhtiöille haettavat uudet velvoitteet perustuvat erityisesti uusiin tutkimustietoihin. Lapin elyn vaatimukset Iijoen kalatalousvelvoitteiksi
  • Voimalaitosten haltijan tulee toteuttaa voimalaitosten yhteyteen toimivat kalatiet sekä alasvaellusreitti ohjausmenetelmineen.
  • Joen rakentamattomalle osalle on siirrettävä vuosittain 800 lohen ja 300 meritaimenen emokalaa ja istutettava 800 000 lohen ja 160 000 meritaimenen yksivuotiasta jokipoikasta.
  • Iijoen suualueella on istutettava vuosittain 1 334 000 keskimäärin vähintään 10 senttimetrin mittaista vaellussiian yksikesäistä poikasta sekä 340 000 lohen ja 31 000 meritaimenen kaksivuotiasta vaelluspoikasta.
  • Joen sisävesialueelle on istutettava vuosittain 5 000 kg pyyntikokoista kirjolohta ja 7 500 kg vähintään 40 senttimetrin mittaista meritaimenta.
  • Raasakan voimalaitoksen yläpuolelle on siirrettävä vuosittain 60 000 nahkiaista.
  • Kalateiden ja alasvaellusreitin toimivuutta sekä toimenpiteiden tuloksellisuutta on tarkkailtava.
Niistä on hänen mukaansa päätelty Kemi- ja Iijoen olleen aikoinaan useita kertaluokkia parempia lohentuottajia kuin vuosikymmeniä sitten arvioitiin. – Niinpä vanhat velvoitteet on uusittava vastaamaan nykytietämyksen mukaista kalaston hoidon tarvetta, Pasanen toteaa. Hakemus perustuu vesilakiin, muistuttaa Pasanen. Lisäksi hän toteaa kansallisten ja kansainvälisten sopimusten sekä säädösten velvoittavan Suomea huolehtimaan uhanalaisten vaelluskalalajien säilymisestä. Aluehallintoviraston käsittelyssä oleva hakemus sisältää muutakin kuin velvoitteen rakentaa kalaportaat voimalaitoksille. Nykyiset istutusvelvoitteet säilyisivät, ja joen yläjuoksulle pitäisi siirtää sekä emokaloja että poikasia. Lisäksi yhtiön olisi selvitettävä aiemmin vähävetisiksi jääneiden vanhojen jokiuomien kunnostusmahdollisuudet. Tavoitteita ei voi nykykeinoin saavuttaa PVO-Vesivoiman mielestä ely-keskuksen velvoitevaatimukset ovat kohtuuttomia, ja toimitusjohtaja Pertti Pietinen laskee, että hakemuksessa esiin tuodut tavoitteet kalan nousulle eivät ole nykykeinoilla edes saavutettavissa. Erityisesti Pietinen on huolissaan siitä, että nyt käyntiin saatu yhteistyö vaarantuu. Tällä hetkellä haetaan jo rakennuslupaa Iijoen ensimmäisen voimalaitoksen eli Raasakan kalaportaisiin. Jos homma ei toimi, niin otettaisiin vasta sitten pakkokeinot käyttöön. Pertti Pietinen Noin puolet rahoituksesta tulee kuitenkin valtiolta, kun Ely-keskuksen hakemuksessa muut portaat olisi rakennettava vesivoimayhtiön varoilla. Yhteistyötä pitäisi nyt jatkaa ja katsoa, että jos homma ei toimi, niin otettaisiin vasta sitten pakkokeinot käyttöön, PVO-Vesivoiman toimitusjohtaja Pertti Pietinen toteaa.Marko Siekkinen / Yle Raasakan rakentamisesta lupahakemuksen ovat jättäneet yhdessä PVO-Vesivoima ja Metsähallitus. Lisäksi yhteistyötä tehdään Luonnonvarakeskuksen sekä alueen kuntien ja jakokuntien kanssa. Toimitusjohtaja Pertti Pietinen myöntää, että totta kai yhtiön kannalta on kyse myös rahasta. Hän sanoo pelkäävänsä, että myös tulos on huonompi, jos Elyn hakemus menee läpi ja nyt alkanut yhteistyö loppuu. – Jos kaikki siirretään yksin yhtiön harteille, jäävätkö yhteisyökumppanit odottamaan, että yhtiö tekee yksin? Me olemme jo nähneet Raasakassa, että hyvä tulos vaatii paljon erilaista osaamista ja yhteistyötä, sanoo Pietinen. Yhtiölläkin on peiliin katsomisen paikka Lapin Ely-keskuksen kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen sanoo, että vapaaehtoisesta työstä kalan saamiseksi jokiin on keskusteltu yhtiöiden kanssa Kemijoella jo 30 vuotta ja Iijoellakin melkein yhtä kauan. – Edelleen me olemme näissä asioissa melkein lähtökuopissa, joten päätimme tehdä tämän hakemuksen uusista velvoitteista, jotta lopultakin jotakin saadaan aikaan, sanoo Pasanen. Lapin ELY-keskuksen kalatalouspäällikkö Pentti Pasasen katsoo, että vesivoimayhtiöt on velvoitettava nykyistä parempaan kalaston hoitoon.Marko Siekkinen / Yle PVO-Vesivoiman toimitusjohtaja Pertti Pietinen myöntää, että yhtiölläkin on peiliin katsomisen paikka ja toimenpiteet olisi pitänyt käynnistää jo aiemmin. Hänen mielestään nyt ei kuitenkaan olla enää lähtökuopissa, vaan juuri on päästy vauhtiin. – Raasakkahan on tässä Iijoen uudistuksessa vasta ensimmäinen voimala. Yhteistyötä pitäisi nyt jatkaa ja katsoa, että jos homma ei toimi, niin otettaisiin vasta sitten pakkokeinot käyttöön, toivoo Pertti Pietinen. Lapin Ely-keskuksesta arvioidaan, että aluehallintoviranomainen käsittelee uutta kalatalousvelvoitteita koskevaa hakemusta noin vuoden verran. Jos päätöksen jälkeen asia lähtee oikeuskäsittelyihin, niin se tulee kestämään useita vuosia. Korjaus 18.12. klo 12.40: Valtio maksaa Raasakan kalatien kustannuksista noin puolet artikkelissa aiemmin mainitun 2/3 sijaan.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomalaisen kaivoksen tunneleissa 660 metrin syvyydessä kasvaa perunaa – "Tämä mullistaa ruoantuotantoa maailmalla"

2017, Joulukuu 15 - 09:46
Mistä on kyse?
  • Pyhäsalmen vuosikymmeniä toimineessa kaivoksessa kokeillaan kasvien, esimerkiksi perunan ja hillan, kasvattamista.
  • Kaivoksessa on tasainen lämpötila ympäri vuoden ja valoa saadaan led-valaisimilla.
  • Vuonna 2019 suljettavaan kaivokseen tarvitaan uusia toimijoita, muuten vuosikymmenten aikana louhitut tunnelit täyttyvät vedellä.
  • Suljetut kasvuympäristöt herättävät nykyisin suurta kiinnostusta ympäri maailman.
  • Suomessa kehitetään alan teknologiaa, koska suomalaisilla on osaamista viljellä myös pimeään vuodenaikaan.
Hissi kiitää 12 metriä sekunnissa, siis reilua neljääkymppiä, alaspäin. Päämäärä on puolitoista kilometriä maan alla, Euroopan syvimmän kaivoksen pohjalla. Pyhäsalmen kaivoksessa on louhittu yli viisikymmentä vuotta muun muassa kuparia, sinkkiä ja pyriittiä. Louhiminen kuitenkin päättyy vajaan kahden vuoden kuluttua, loppuvuodesta 2019, kun malmivarat loppuvat. Silloin kuhina 1440 metrin syvyydessä hiljenee. 660-tasolla optimaaliset olosuhteet Uutta toimintaa kaivokselle kehitellään nyt kovaa vauhtia. Kesästä alkaen maan uumenissa on viljelty esimerkiksi perunaa, ja nyt tyhjiin tunneleihin on istutettu uusia kasveja, esimerkiksi hillaa. Minun työurani aikana näin kuumaa juttua ei ole ollut. Jyrki Jalkanen Kaivoksen pohjalla on pysyvästi 28 astetta lämmintä. Se on kasveille liikaa. Kasvikokeilut ovat käynnissä kaivoksen puolivälin yläpuolella, 660 metrin syvyydessä. Siellä, sysipimeässä kaivoksessa, ovat optimaaliset olosuhteet kasvien kannalta. Kasvuhuoneille siirrytään maastureilla, joilla noustaan kapeita, vuoristoteitä muistuttavia väyliä. Kaivoksen kasvimaat löytyvät 660 metrin syvyydestä. Matkaa kaivoksen kertyy vuoristomaisia teitä pitkin useampi kilometri. Matka taitetaan maastoautoilla. Kimmo Pennanen on tottunut kasvikokeiden aikana liikkumaan luolastossa.Hanna Juopperi / Yle Megatrendi Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen innostuu, kun kysyn häneltä keinovalossa tapahtuvasta viljelystä. Nyt puhutaan megatrendistä. Aiheesta ollaan kiinnostuneita ympäri maailman, hän sanoo. – Olen ollut kauppapuutarhaliitossa pian 37 vuotta, ja minun työurani aikana näin kuumaa juttua ei ole ollut. Tämä mullistaa ruoantuotantoa maailmalla. Jalkanen listaa syitä, miksi kasvuhuoneet ovat niin kiinnostavia. Ja todella, hän puhuu nyt kasvuhuoneista, ei auringonvaloa hyödyntävistä kasvihuoneista. Väestönkasvu, saastuminen, puute vedestä, teknologinen kehitys ja rahoittajien taskussa poltteleva omaisuus ovat tekijöitä, jotka lisäävät kiinnostusta aiheeseen. Hilla istutettiin lepovaiheessaan ja se on lähtenyt tosi hyvin kasvamaan. Outi Holappa – Maailmalla velloo löysää rahaa, kun korot ovat matalalla. Meillä on siis investoijia, jotka työntävät rahaansa johonkin. Ja ruoka on asia, jota aina tarvitaan. Led-valot ovat kuitenkin se ratkaiseva askel, Jalkanen sanoo. Niiden tekninen kehitys on mahdollistanut viljelyn paikoissa, joihin aurinko ei paista. Samalla kasvit voidaan laittaa kasvamaan useisiin kerroksiin vertikaaliviljelmiin, ja tila saadaan paljon aiempaa tehokkaammin käyttöön. Esimerkiksi Lontoossa, toisen maailmansodan aikaisissa pommisuojissa, on jo muutaman vuoden ajan viljelty erilaisia salaatteja (Wired). Led-valaisimien nopea kehitys on mahdollistanut myös suljetuissa tiloissa tapahtuvan viljelyn. Pyhäsalmen kaivoksessa testataan myös erilaisia valaisimia. Etulalalla led-valaisimia, joiden violetti sävy on kasvien kannalta parempi kuin taka-alalla olevien oranssien suurpainenatriumlamppujen.Hanna Juopperi / Yle Pimeys on Suomen valtti Toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen ei kuitenkaan usko kasvuhuoneiden tai kammioviljelyn nopeaan läpilyöntiin Suomessa. Meillä maa on halpaa ja kasteluvettä riittää. Sitä vastoin meillä on jotain, mitä muualla ei ole. Pimeää. – Missään muualla maailmassa ei näillä leveysasteilla ole näin laajaa ympärivuotista kasvihuonevihannesviljelyä. Meidän puutarhurikunnalla on liki geeneissä ymmärrys siitä, mitä kasvi tarvitsee, kun tulee loka-marraskuu. Sen takia Suomi kiinnostaa ja meillä on osaamista. Suomessa kehitetäänkin menetelmiä ja tekniikkaa, joita voidaan käyttää viljelyssä. Esimerkiksi japanilainen Fujitsu perusti pari vuotta sitten Suomeen yksikön (Kauppalehti), jossa tutkitaan tehokkaita metodeja viljelyyn, ja esimerkiksi New Yorkissa on kattopuutarhoja, joissa käytetään suomalaista teknologiaa (Kauppalehti). Kasvimaa kuin laboratorio Pyhäsalmen kaivoskin voisi toimia tulevaisuudessa kasvuhuoneena. 660 metrin syvyydessä on ympäri vuoden lämmintä noin 15 astetta. Se on sopiva lämpötila esimerkiksi perunalle. Timoa laitettiin kasvamaan kaivokseen ensimmäistä kertaa viime heinäkuussa. Kaivoksessa kasvatetaan nyt toista perunasatoa. Pyhäsalmen kaivoksen jatkokäyttöä kehittävän Callion ohjelmajohtaja Sakari Nokela hehkuttelee, että maan alla voi olla viisi Lapin kesää vuodessa.Hanna Juopperi / Yle Ennen kuin kasvuhuoneen ovi avataan, huuhdellaan kengät ja jalkoihin laitetaan siniset suojapussukat. Kaivoksen perunamaa muistuttaakin enemmän laboratoriota kuin kasvimaata. Kasvit kasvavat juurimatolla vesiviljelyssä. Ensimmäinen satokin on jo korjattu, kertoo Pyhäsalmen kaivoksen maanalaisen infran hyödyntämistä selvittävän hankkeen kasvituotannon projektipäällikkö Kimmo Pennanen. – Tavoitteisiin päästiin, eli mukulaa saatiin muodostettua. Lokakuun loppupuolella saatiin perunat pois kouruista, ja ne ovat nyt laboratoriossa tutkittavana. Hillaa kosmetiikkateollisuudelle Toisessa tutkimuserässä kaivokseen on istutettu lisää erilaisia kasveja, kuten hillaa. Suo-olosuhteissa viihtyvä marja ei kaivosolosuhteista ole ainakaan aluksi hätkähtänyt, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusassistentti Outi Holappa. Vihertää jo! Muutaman viikon ajan kasvaneen hillan lehden voi jo tunnistaa. Sitä, kukkiiko tai pölyttyykö marja kaivosolosuhteissa, seurataan nyt mielenkiinnolla.Hanna Juopperi / Yle – Hilla istutettiin lepovaiheessaan, ja se on lähtenyt tosi hyvin kasvamaan. Tietenkään vielä ei tiedetä, pölyttääkö se ja tuleeko sieltä marjoja, mutta toivotaan. Ainakin alku on ollut lupaava. Energiavarasto voisi pitää kaivoksen kuivana ja mahdollistaisi kaiken muun toiminnan siihen ympärille. Sakari Nokela Jos hilla alkaa kasvaa maan alla hyvin, tähtäimessä olisi erityisesti kosmetiikkateollisuus, Holappa sanoo. – Luonnonkosmetiikka on ihmisten huulilla ja ajatuksena on, että olosuhteita voidaan optimoida niin, että sitä pystyttäisiin tuottamaan mahdollisimman paljon. Nokkosvaatteet? Luonnonvarakeskus selvittää kaivoksessa erilaisten kasvien selviytymistä. Toiminta on vielä varsin pienimuotoista, mutta tilaa kaivoksessa olisi suurempaankin tuotantoon, Kimmo Pennanen kertoo. Yksi Pyhäsalmen kaivoksessa testattavista kasveista on tuikitavallinen nokkonen. Tutkimusassistentti Outi Holappa kertoo, että kasvin kuituja voitaisiin hyödyntää tekstiiliteollisuudessa.Hanna Juopperi / Yle – Tämähän täytyy skaalata paljon isommaksi, että tästä tulisi kannattavaa liiketoimintaa. Täällä on paljon käyttämättömiä tunnelinperiä. Täällä 660-tasollakin voidaan ottaa käyttöön hyvin paljon tilaa. Perunan ja hillan lisäksi kaivoksessa kasvaa nyt nokkosta, chiliä, sinappia ja lupiineja. Kokeilussa on siis hyvin erityyppisiä kasveja, joista esimerkiksi nokkosta voitaisiin käyttää tekstiiliteollisuuden raaka-aineena, Outi Holappa visioi. – Se olisi laadukas kuitu, mutta luonnonolosuhteissa nokkosesta ei saada tasalaatuista raaka-ainetta, jota näissä olosuhteissa pystytään tuottamaan. Täysautomatisoitu vertikaalipuutarha Suljetussa tilassa viljelyä tapahtuu myös muualla ja esimerkiksi Lapinjärvellä toimiva Robben pikku puutarha on vienyt toiminnan jo paljon pidemmälle. Yrittäjä Robert Jordas rakentaa puutarhalleen jo toista vertikaalipuutarhaa. Valmistumassa on täysautomatisoitu puutarha, jota kehitetään yhdessä japanilaisen Fujitsun kanssa. Puutarha tulee olemaan eristetty esimerkiksi auringonvalolta. – Viljelmä, jota nyt rakennetaan, on kokonaan suljettu. Silloin pystytään säätämään olosuhteita ympäri vuoden. Kasveilla pitää olla hyvät kasvuolot, Jordas kertoo. Robert Jordas rakentaa toista vertikaalipuutarhaansa, jossa kasvien viljely tapahtuu kerroksissa led-valojen loisteessa. Näin tila saadaan tehokkaasti hyödynnettyä.Markku Rantala / Yle Tällainen viljelmä voidaan helposti monistaa eri puolille maailmaa, sillä ulkopuoliset olosuhteet, kuten kuumuus, kuivuus tai esimerkiksi pimeys eivät vaikuta puutarhan kasvuun. Samalla teknologia mahdollistaa kasvun seuraamisen ja olosuhteiden säätämisen vaikka toiselta puolen maapalloa. – Paljon on vielä tutkittavaa ja selvitettävää, että kasvu saadaan optimaaliseksi. Kaupallinen vertikaaliviljely on vielä niin uusi asia, että siitä on vielä vähän tutkittua tietoa. Jordas kuitenkin uskoo vertikaaliviljelyyn, sillä laajennuksen valmistuttua lähes 50 prosenttia hänen puutarhansa liikevaihdosta tulee kasvuhuoneviljelystä. Meidän puutarhurikunnalla on liki geeneissä ymmärrys siitä, mitä kasvi tarvitsee, kun tulee loka-marraskuu. Jyrki Jalkanen Vaikka kiinnostus on suurta, ja hän oli puhumassa aiheesta esimerkiksi Slushissa, riittää uudelle viljelytavalle myös epäilijöitä. Jordaksen mielestä suljetussa tilassa viljely on kuitenkin luontainen jatkumo kasvihuoneviljelylle. – Meillä on paljon tietoa ja taitoa siitä, miten Suomen olosuhteissa viljellään. Matka ei ole niin pitkä siihen, että ollaan täyssuljetuissa olosuhteissa. Tähän asti kasvuhuoneissa on viljelty lähinnä matalia ja nopeasti kasvavia kasveja, kuten salaatteja ja yrttejä. Jyrki Jalkanen kuitenkin uskoo, että tulevaisuudessa voi olla toisin. – Joku sanoisi, että ei siellä koskaan tomaattia tai maissia voida mennä viljelemään, mutta en menisi vannomaan. Kaikki voi olla mahdollista. Ainakin tekniikka kehittyy nyt kovaa vauhtia. Kaivos täyttyy vedellä, jos uutta toimintaa ei synny Parin vuoden kuluttua Pyhäsalmen kaivoksen louhinta on päättynyt ja silloin kaivoksessa pitäisi olla joukko uusia toimijoita. Suunnitelmia on ollut paljon. Esimerkikiksi hiukkastutkimuskeskus Cern kaavaili kaivokseen aikanaan Laguna-hanketta. Sen rahoitus Suomessa kuivui kasaan ja hanke siirtyi Yhdysvaltoihin. Vireillä on myös energiavarasto (Tekniikka&talous), kertoo luolaston jatkokäyttöä kehittävän Callion ohjelmajohtaja Sakari Nokela. – Se on meidän selkeä kärkihanke. Siihen panostetaan eniten uusiokäytön hankkeista. Energiavarasto voisi pitää kaivoksen kuivana ja mahdollistaisi kaiken muun toiminnan siihen ympärille. Pyhäsalmen kaivos hiljenee vuonna 2019, koska malmivarat ovat lopussa. Kaivoksen omistaa nykyisin kanadalainen First Quantum Minerals.Hanna Juopperi / Yle Sen lisäksi maan alle visioidaan esimerkiksi datakeskusta, mutta villimpiäkin ideoita nousee ilmoille. Maan alla voisi Nokelan mukaan toimia kalankasvattamo, maasta tulevaa lämpöä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kylpylässä. Ja sitten ovat kasvit. Kello kuitenkin tikittää Pyhäsalmen kaivoksen hyödyntämisessä. Aikaa on alle kaksi vuotta. – Se aiheuttaa erittäin paljon paineita. Mutta se on hyvä asia, että on pikkusen painetta päällä, koska silloin ratkaisujakin alkaa löytyä. Uskon, että meillä on niin vahva portfolio projekteissa, että väkisinkin sieltä jotakin hyvää lähtee käyntiin. Tyhjillään kaivosta ei kannata pitää, sillä veden pumppaaminen ja maanalaisen infran pitäminen toimintakunnossa maksaa noin miljoona euroa vuodessa. Jos toimijoita ei löydy siihen mennessä, suljetaan vuosikymmenten aikana maan alle syntynyt luolasto ja annetaan sen täyttyä vedellä.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Luontokeskus avasi näkövammaisille oven lintujen maailmaan: perustuu muistiin ja muihin aisteihin

2017, Joulukuu 14 - 15:49
Mistä on kyse?
  • Näkövammaisille räätälöityjä luontoelämyksiä on Suomessa hyvin vähän tarjolla.
  • Metsähallituksessa tämän erityisryhmän tarpeet on nyt huomattu.
  • Näkövammaisten opastusta onkin ryhdytty kehittämään Liminganlahden luontokeskuksessa Oulun seudulla.
  • Siellä lintujen elämään tutustutaan esimerkiksi kuuntelemalla niiden laulua ja koskettamalla höyheniä.
– Tuttu ääni. Nyt minä tiedän, mikä on se lintu, mikä meidän pihassakin usein laulaa, sanoo oululainen näkövammainen Lasse Jalonen. Liminganlahden luontokeskuksen hoitaja Ulla Matturi on juuri ojentanut hänelle kuulokkeet kymmenen Suomen yleisimmän lintulajin ääniä esittelevän kohteen kohdalla. Matturi on laittanut pajulinnun laulun soimaan. Jalonen tunnistaa sen surumielisen laskevan laulannan, vaikka ei usein kuulemansa laulajan nimeä ole aikaisemmin tiennytkään. Myös oululainen näkövammainen Jarkko Lauri on tyytyväinen kierrokseen. Aikuisena näkövammaiseksi tulleelle miehelle luonto on ollut henkireikä jo lapsesta saakka. Suot, metsät ja eläimet harmonisoivat hänen mieltään. – Opastettu kierros oli oikein mukava, toimiva ja antoisa. Oli kosketeltavia munia, sulkia, höyheniä ja äänimerkkejä. En ole pitkään aikaan saanut luontokeskuksesta yhtä paljon irti, kun yleensä vaaditaan nappien painelua ja tekstien lukemista, Lauri kertoo. Pohjois-Pohjanmaan Näkövammaisten hallituksen varapuheenjohtaja Lasse Jalonen tutustuu Ulla Matturin opastuksella merihanhen näyttelymalliin.Timo Sipola / Yle Näkövammaisen mielikuvat luonnosta riippuvat siitä, onko hän syntymästään sokea vai sokeutunut. Lasse Jalosella on sen verran näkökykyä jäljellä, että luontoelämys ei perustu pelkkiin mielikuviin. Syntymäsokealla ihmisellä ei ole vastaavaa visuaalista kokemusta luonnosta tai eläimistä. Jalonen kertoo tapauksesta, jossa ero konkretisoituu: syntymäsokeille lapsille kerrottiin lehmistä, ja heille annettiin tutkittavaksi pienoismalleja niistä. – Kun lapset pääsivät navettaan, niin he lähtivät sieltä lattianrajasta tunnustelemaan, että missä niitä lehmiä on, hän kertoo. Vastaavaa tarjontaa ei vielä ole Liminganlahden luontokeskuksen opas Ulla Matturi kertoo, että Metsähallitukselta on tullut tänä vuonna paljon kyselyitä kohteista, joihin voisi mennä esteettömästi tutustumaan. Metsähallitus haluaa kehittää näkövammaisten opastusta luontokeskuksissa. Näkövammaisten liitolla on myös ollut yritystä jäsenistönsä luontoelämysten edistämiseksi, mutta suunitelmia pidemmälle ei ole päästy. Lintujen äänet avautuvat näkövammaisille hyvin. Koskettamalla saa myöskin käsityksen luontokappaleista. Oululaisen Jarkko Laurin käsissä on Suomessa vain Liminganlahdella ja Ahvenanmaalla säännöllisesti pesivä mustapyrstökuiri.Timo Sipola / Yle Liminganlahdella toteutetun kaltaista näkövammaisten luontoelämyksiä helpottavaa toimintaa ei Suomessa käytännössä vielä ole, kertoo Näkövammaisten liiton järjestösihteeri Markku Möttönen. Hän sanoo, että liitolla on ollut yritystä linturetkihankkeen perustamiseen Bird Lifen kanssa, mutta se kariutui rahoituksen puutteeseen. Erilaisia aistivammoja ei juuri ole otettu huomioon. Ulla Matturi – Tällainen on erinomainen asia, mutta täytyy sanoa, että ei se kyllä meidän kärkihankkeita ole. Ehkä eniten kysyntää voisi olla äänitteiden muodossa toteutettuihin nojatuolilinturetkiin, Möttönen pohtii. Suomalaisista noin yksi prosentti on näkövammaisia ja heistä suurin osa on sokeutunut vanhemmalla iällä. Tällä hetkellä Suomessa syntyy vuosittain noin 50 näkövammaista lasta. Muu estettömyys on huomioitu jo aiemmin Kun Liminganlahden luontokeskuksen opas ja paikan sielu Ulla Matturi ryhtyi rakentamaan näkövammaisille suunnattua opastuskierrosta, piti lähteä ihan perusasioista. Ulla Matturi kertoo Lasse Jaloselle ja Jarkko Laurille Liminganlahden luonnosta.Timo Sipola / Yle Miten opastaa niin, ettei kukaan kompuroi eikä kävele päin seiniä? Osa näyttelyn rikasta äänimaailmaa tuottavista laitteista piti sulkea, jotta voi keskittyä esiteltäviin lintuihin. Runsaat viisi vuotta sitten avatun näyttelyn alkuajoilta löytyi varastosta odottamaan laitettuja linnun munia ja höyheniä. Ulla Matturin mukaan esteettömyyttä on pohdittu aikaisemmin lähinnä liikuntaesteisten näkökulmasta. – Erilaisia aistivammoja ei juuri ole otettu huomioon. Mutta meillä pitää olla kaikille ryhmille avoimet ovet, Matturi sanoo. Liminganlahden luontokeskuksen vuonna 2012 avattu Lintujen kahdeksan vuodenaikaa –näyttelyä suunniteltaessa pyrittiin huomioimaan eri aistit. Matturi naurahtaa, että oltiin tavallaan fiksuja, vaikka ei suoraan näkövammaisille näyttelyä suunniteltukaan. Näkövammaisten linnunlaulukurssi Jarkko Lauri kertoo, että Pohjois-Pohjanmaan näkövammaiset ovat yhdessä paikallisen lintuyhdistyksen kanssa järjestäneet linnunlaulukurssin. Kurssilla keskityttiin siihen, miten lintuja voi laulujen kautta tunnistaa ilman näkemistä. Kirjosiepon munat ovat erityisen kauniin värisiä.Timo Sipola / Yle Kurssiin liitettiin lintujen ja tyypillisten elinpaikkojen kuvaamista. Näkövammaiset voivat käyttää apunaan tietoa, että lintu viihtyy jossain pihapiirissä ja siellä sitä ehkä kuulee. – Tuo kuvailujuttu voisi olla sellainen, mitä tällaisen kierroksen yhteydessä voisi tehdä. Mielellään sitä kuulee, minkä värinen joku kahlaaja on tai minkä värinen se muna on, vaikka ei itse näekään, Lauri kertoo. Molemmat pilottiasiakkaat ovat Pohjois-Pohjanmaan näkövammaisten aktiiveja ja aikovat esittää yhdistyksen hallitukselle isompaakin retkeä Liminganlahdelle.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Korkein oikeus hylkäsi Sebastian Tynkkysen valitusluvan: "Vien jutun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen"

2017, Joulukuu 14 - 10:03
Mistä on kyse?
  • Oululainen poliitikko Sebastian Tynkkynen sai sakkotuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta.
  • Tynkkynen valitti Oulun käräjäoikeuden tuomiosta Rovaniemen hovioikeuteen, joka ei ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa.
  • Tynkkynen haki valituslupaa korkeimmalta oikeudelta (KKO), joka ei sitä myöntänyt.
  • Sebastian Tynkkynen aikoo seuraavaksi saada asiaan ratkaisun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT).
Korkein oikeus (KKO) on hylännyt oululaispoliitikko Sebastian Tynkkysen valituslupahakemuksen hänen sanavapaustuomioonsa liittyen. Tynkkynen lähetti asiasta oman tiedotteen torstaiaamuna. – Korkeimman oikeuden päätös olla myöntämättä valituslupaa vahvistaa lopullisesti sen, että olin väärässä oikeuksieni suhteen Suomessa, Tynkkynen toteaa tiedotteessaan. Asia EIT:n käsittelyyn Tynkkynen toteaa tiedotteessaan, että Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta vuosien varrella enemmän langettavia päätöksiä kuin muut Pohjoismaat yhteensä. Yksi keskeinen painopistealue EIT:n langettavissa päätöksissä on ollut sananvapauteen liittyvät tuomio. – Vien sen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi ja se on viimeinen askel, jonka voin sananvapauteni puolustamisen suhteen enää ottaa. Uskon, että suomalainen oikeuskäytäntö ei omassanikaan tapauksessa kestä ihmisoikeustuomioistuimen päivänvaloa, sillä se rajoittaa sananvapautta perusteettomalla tavalla. Sananvapausasiantuntija ja oikeustieteen tohtori Riitta Ollila kuitenkin toteaa, että Suomen EIT:ltä saamat langettavat ovat olleet hyvin erilaisista asioista. – Suomalaiset tapaukset ovat koskeneet toimittajien sananvapautta. EIT ei ole hyväksynyt rasistista vihapuhetta tai suvaitsemattomuuteen yllyttämistä, Ollila sanoo. – Tiedän muita maita koskevia tapauksia, joissa nimenomaan ei ole annettu langettavaa päätöstä, jos rangaistus on ollut rasistisista ilmaisuista. Ollila arvioi, että Tynkkysen tapauksesta tuskin seuraisi langettava. Tynkkynen kommentoi jo tammikuussa Oulun käräjäoikeuden tuomion jälkeen saaneensa lakimiehiltä neuvoja viedä asia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Solvasi muslimeja Oulun käräjäoikeus tuomitsi tammikuussa Perussuomalaisten nuorten entiselle puheenjohtajalle, Oulun kaupunginvaltuutettu Sebastian Tynkkyselle 50 päiväsakkoa eli 300 euroa uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tynkkynen kirjoitti Facebook-sivuillaan islaminuskoa koskevia tekstejä vuoden 2016 heinäkuussa. Oulun käräjäoikeus katsoi, että kyseisissä teksteissä muun muassa paneteltiin ja solvattiin muslimeja. Tynkkynen valitti tuomiosta Rovaniemen hovioikeuteen, joka ei myöntänyt asiassa jatkokäsittelylupaa. Hovioikeuden mukaan käräjäoikeuden tuomion oikeellisuutta ei ole millään muodoin syytä epäillä, eikä jatkokäsittelyluvan myöntämiselle ollut perusteluja. Juttuun on lisätty sananvapausasiantuntijan kommentit 14.12.2017 kello 11.55.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Miten jo 8-vuotiaalla voi olla mielenterveysongelmia? – Lastenpsykiatrian lähetteiden määrä jatkuvassa kasvussa

2017, Joulukuu 14 - 06:30

Nicolas käyttäytyy levottomasti, jopa aggressiivisesti. Siiri kokee itsensä usein ahdistuneeksi. Samuelilla on adhd. Adhd on neuropsykiatrinen tarkkaavaisuus- ja yliaktiivisuushäiriö, joka altistaa psyykkisille häiriöille. Kouluissa jo ykkösluokalla törmätään oppilaisiin, joilla esiintyy ammattiapua vaativia ongelmia. – Koulupsykologeilla asiakkuuksia on eniten alakoulun toisella ja kolmannella luokalla, koulukuraattoreilla kuudennella luokalla, kertoo Espoon opiskeluhuollon vastuualuepäällikkö Merja-Riitta von Schantz. Hyksin lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokari kertoo, että lasten vakavat mielenterveyden häiriöt ovat aika harvinaisia, mutta lievät hyvin tavallisia.Tapio Rissanen / Yle Yle kysyi lastenpsykiatrian huippuosaajalta, miten on mahdollista, että jo 8-vuotiaalla lapsella on mielenterveysongelmia. Helsingin yliopistollisen sairaalan Hyksin lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokari sanoo, että toki lapsella voi esiintyä esimerkiksi masennustaipumusta, mutta elämänolosuhteet ovat heidän mielenterveytensä kannalta erityisen keskeisiä. Lapsilla on Repokarin mukaan kehityksellisiä haasteita, jotka altistavat heitä psyykkisille häiriöille. Esimerkiksi adhd on vahvasti perinnöllinen häiriö. Vakavampien häiriöiden syntymiseen olennainen riskitekijä on kasvuympäristön asianmukaisen tuen puute. – Jos pitkän aikaa jää vaille kasvun tukea, tarvitsemaansa rakkautta, huolenpitoa ja myötätuntoa, niin se altistaa mielenterveyden häiriöille. Vakavat mielenterveyden häiriöt ovat lapsilla aika harvinaisia, mutta lievät ja keskivaikeat hyvin tavallisia. Moni meistä tuntee lapsen jolla on mielenterveyden häiriöitä Hyksin lastenpsykiatriseen hoitoon on tämän vuoden tammi-marraskuussa ohjattu yli 1 800 alle 13-vuotiasta mielenterveyspotilasta. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvin monet tuntevat lapsen, joka kärsii mielenterveyden häiriöistä. Tapausten määrä on ollut reippaassa kasvussa koko tämän vuosikymmenen. Viime vuodesta kasvua on 11 prosenttia. Lähetteiden määrän kasvu ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että lapsilla olisi entistä enemmän mielenterveyden ongelmia tai että ne olisivat entistä vakavampia. Syitä lähetteiden määrän kasvuun on monia, Leena Repokari arvioi. – Lastenpsykiatrisesta hoidosta on lieventynyt häpeän leima. Aiemmin lähettäjänä oli koulu, päiväkoti tai lastensuojelu. Nykyisin vanhemmat hakevat itse aktiivisesti apua. Harri Vähäkangas / Yle Leena Repokari lisää, että myös hoidon tarjontaa on lisätty. Hän laskee, että tämän vuosikymmenen alkuun verrattuna samoilla resursseilla otetaan Hyksiin hoitoon nykyisin yli tuplasti enemmän potilaita kuin ennen. Tehokkuus on siis lisääntynyt. Samalla vakavien lastenpsykiatrian tapausten rinnalle hoitoon on ohjattu myös lieviä ja keskivaikeita tapauksia. – Lapsista 10–15 prosenttia tarvitsee apua psyykkisiin häiriöihin. Mutta tarvitseeko kaikkien tulla lastenpsykiatriseen erikoissairaanhoitoon? Meillä pitäisi olla tehokkaita auttamisen menetelmiä jo paljon aikaisemmin. Repokari ottaa esimerkeiksi tällaisista lapsia varhaisessa vaiheessa auttavista tahoista päiväkodin, koulun ja perusterveydenhuollon. Eli avainasemassa on se, miten lasta autetaan, ennen kuin hän joutuu hoitoon. Lasten terapiapalvelun ylilääkäri Anitta Rauvala Espoosta toivoo, että lapsia ei tarvitsisi "lähettää" minnekään, vaan että apu tulisi ajoissa esimerkiksi kouluun tai päiväkotiin.Tapio Rissanen / Yle Hyksin toimialueeseen kuuluvassa Espoossa tähän on pyritty. Kaupunkiin on perustettu oma lastenpsykiatrian avohoitoyksikkö, jonka asiantuntijat antavat apua lasten ja perheiden kanssa työskenteleville kentällä, kuten kouluissa tai päiväkodeissa. – Emme halua, että lapsi "lähetetään" jonnekin. Mietimme yhdessä, miten meidän asiantuntijamme voivat auttaa koulun tai varhaiskasvatuksen työntekijöitä. Haluamme auttaa lasta siinä ympäristössä, jossa hän on viitenä päivänä viikossa, kuvailee Espoon kaupungin Lasten terapiapalvelun ylilääkäri Anitta Rauvala. – Ja sitten sieltä joukosta valitaan tänne avohoitoon ne lapset, jotka tarvitsevat lastenpsykiatrista hoitoa. Espoossa lähetteiden määrä on harpannut ylös Näin siis tavoitteissa. Käytännössä avohoitoyksikön palveluiden kysyntä on kasvanut vuosi vuodelta ja niin nopeasti, että juuri tämän avun tuomisen lähemmäs lapsia kehittäminen on hidastunut. Espoossa lastenpsykiatrian lähetemäärät ovat kasvaneet selvästi enemmän kuin suurissa naapurikaupungeissa. Anitta Rauvala toteaa, että kaikkien lasten ja perheiden parissa työskentelevien pitäisi olla samassa veneessä mukana lapsien hyvinvoinnin parantamiseksi: kouluterveydenhuollon, koulun muun henkilökunnan, opiskeluhuollon, varhaiskasvatuksen, lapsiperheiden sosiaalipalvelujen ja myös lasten vanhempien hyväksi työskentelevien toimijoiden. Espoon kaupungilla opiskeluhuollosta vastaava päällikkö Merja-Riitta von Schantz kertoo, että koulupsykologeilla on eniten asiakkuuksia jo alakoulun toisella ja kolmannella luokalla.Tapio Rissanen / Yle Opiskeluhuollosta vastaava päällikkö Merja-Riitta von Schantz vastaa Espoossa koulupsykologien ja -kuraattorien työskentelyalueesta. Hän sanoo, että ongelmat alkavat jo usein varhaiskasvatusiässä. Alakoulussa koulupsykologit ja -kuraattorit työskentelevät usein työparina ongelmien ennaltaehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja korjaamiseksi. Myös luokanopettaja on mukana tässä työssä. – Alakoulussa näkyy esimerkiksi itsesäätelyn haasteita, aggressiivisuutta ja ongelmia sosiaalisissa suhteissa. Kaverisuhteet eivät aina toimi. Von Schantz kertoo, että koulupsykologi ja -kuraattori työskentelevät yksilöllisesti oppilaan kanssa, perheen kanssa ja myös koko luokan kanssa, jotta oppilas oppii toimimaan ryhmässä. Oys: Arvaamaton maailmantilanne ahdistaa lapsia Kaikissa Suomen yliopistollisissa sairaanhoitopiireissä näkyy sama trendi kuin Uudellamaalla: lastenpsykiatrian lähetteiden määrä kasvaa. Harri Vähäkangas / Yle Oulun yliopistolliseen sairaalaan on tämän vuoden tammi-lokakuussa tullut kymmenen prosenttia enemmän lastenpsykiatrian lähetteitä kuin viime vuonna. Kasvu jatkuu maltillisemmin kuin edellisvuonna: vuodesta 2015 vuoteen 2016 lähetteiden määrä harppasi 45 prosenttia ylöspäin. Oulussa lastenpsykiatrian vastuualuejohtaja, professori Hanna Ebeling arvioi, että arvaamaton maailmanlaajuinen turvallisuustilanne lisää lasten huolta ja ahdistuneisuutta. – Ahdistuneisuuden lisääntyminen voi nostaa pinnan alla olevat psyykkiset ongelmat esiin. Ebeling pohtii myös, miten koulujen ja varhaiskasvatuksen muutokset vaikuttavat lasten kehitykseen. – Valtaosa pärjää hyvin, mutta pienelle osalle muutokset, kuten koulujen oman perusryhmän puuttuminen ja pienluokkien integrointi suurempiin, voivat olla liian kuormittavia. Kys: 24/7-yhteiskunta tekee vaatimukset liian korkeiksi Kuopion yliopistollisen sairaalan niin sanotulle kriisiosastolle on kirjoitettu tänä vuonna reippaasti toistasataa lähetettä. Osastolla hoidetaan neljän maakunnan alueelta tulevia potilaita, esimerkiksi vaikeasti aggressiivisia lapsia, joiden tilanne koulussa tai sijoituspaikassa on kriisiytynyt. Nousua viime vuoden määristä on yli neljännes. Myös avohoidon puolella lähetteitä on kirjoitettu lähes neljännes enemmän kuin viime vuonna. Lastenpsykiatrian avohoitoyksikön terapiahuone Espoossa.Tapio Rissanen / Yle Osastonylilääkäri Kaarina Kemppinen kuvailee lähetteiden määrän kasvun syiksi pitkälti samoja, sekä positiivisia että negatiivisia asioita kuin Helsingissäkin on havaittu. Mutta uusiakin selityksiä löytyy. – 24/7-yhteiskunta tekee arjen rajojen pitämisen sekä vanhemmille että lapsille haastavaksi. Vaatimukset selviämiselle ovat usein liialliset. Kemppinen arvioi myös, että perheet ovat kuormittuneita: on taloudellisia ongelmia, työttömyyttä, työstressiä ja vanhempien psyykkistä sairastamista. Ja siihen päälle päihteiden käyttöä. Varsinais-Suomi: Pohjoisella aluepoliklinikalla 42 prosentin kasvu lähetteiden määrässä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella lastenpsykiatrian lähetteiden määrien kehityksessä on melkoisia alueellisia eroja. Turun ja niin kutsuttujen eteläisten poliklinikkojen alueella on havaittavissa nousua, mutta ei kovin dramaattista. Sen sijaan niin kutsuttujen pohjoisten poliklinikkojen tilanne on toinen. Pohjoisten klinikkojen alueelle kuuluvat esimerkiksi Turun pohjoispuolen muuttovoittoiset lähikunnat, kuten Raisio ja Rusko, ja rannikon Uusikaupunki. Täällä lastenpsykiatrian lähetteiden määrä on kasvanut vuodessa 42 prosenttia. Lukema ei mahdu enää normaalin vuosivaihtelun piiriin, sanoo lastenpsykiatrian vastuualuejohtaja Taina Juvén Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiristä. Hänen mielestään kasvulle voi löytää sekä myönteisiä että kielteisiä selityksiä. – Toisaalta tämä voi kertoa siitä, että lapset voivat huonommin tai että erikoissairaanhoitoon tulee "turhia" lähetteitä. Toisaalta tämä voi kertoa, että asioihin puututaan paremmin ja että palvelut löydetään paremmin kuin ennen. Taina Juvénin mukaan Tyksissä on myös kehitetty toimintatapaa, jossa lastenlääkärit käyvät terveyskeskuksissa ja kouluissa tarjoamassa asiantuntija-apua. Tays: Ovatko kunnat "pantanneet" lähetteitä aiemmin? Tays Pirkanmaalla on vastaanottanut marraskuun loppuun mennessä vajaat 800 lastenpsykiatrian lähetettä. Kasvua viime vuoden vastaavasta ajankohdasta on peräti 24 prosenttia. Lastenpsykiatrian vastuualuejohtaja Mirjami Mäntymaa luettelee pitkän litanian mahdollisia syitä nopeaan kasvuun. Nukkekoti Espoon lastenpsykiatrian avohoitoyksikössä.Tapio Rissanen / Yle Hän esittää useita keskeisiä lasten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä: Saako lapsen perhe tarpeeksi tukea esimerkiksi sosiaalipalveluista, perhetyöstä tai vanhempien itsensä hoitoon? Saako lapsi riittävää tukea erityisvaikeuksiinsa päivähoidossa ja koulussa? – Myös lastensuojelun toimintavaikeudet ja liian vähäiset resurssit heijastuvat lastenpsykiatristen palvelujen tarpeeseen. Mäntymaa pohtii myös, ovatko jotkut kunnat säästäneet säästäneet "panttaamalla" lähetteitä, joiden määrä sittemmin olisi ryöstäytynyt käsistä. Esimerkiksi 1990-luvun laman aikaan lasten hoitoon ohjaaminen lisääntyi vasta laman jälkeen, kun taloustilanne alkoi kohentua. Juttua on tarkennettu 14.12. kello 13:26 lisäämällä jutun alkuun lyhyt kuvaus adhd:sta. Lue lisää: Psykiatrian lähetteet lisääntyneet rajusti ympäri Suomea – asiantuntijat eivät löydä ilmiölle selitystä Miten lapsen eri pelkoihin pitäisi suhtautua? Katso lastenpsykiatrin vinkit Koulupsykologeista on edelleen huutava pula, mutta nuorten kynnys jutella on madaltunut – eniten nuoria huolettaa stressi Muualla lisää aiheesta: ”En koe, että painiminen kuuluu opettajan todelliseen työnkuvaan” – Luokat pullistelevat erityislapsia Helsingin seudulla, eikä yksin jäävien opettajien aika riitä kaikille (Helsingin Sanomat) Lastenpsykiatrian juuret ja siivet (Duodecim-lehti)

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Kokeile salviaa, vyöhyketerapiaa, lemmikin hankintaa" – moni lapseton nuori kokee vähättelyä ja saa mitä oudoimpia neuvoja

2017, Joulukuu 13 - 07:37

Nuorena lapsensa tekevät tai lasta yrittävät kohtaavat ennakkoluuloja ja vähättelyä. Tilanne on nurinkurinen, sillä samaan aikaan Suomessa ollaan huolissaan syntyvien lasten vähenemisestä ja synnyttäjien keski-iän noususta. Lapsettomien yhdistys Simpukan puheenjohtaja Johannan Repo sanoo, että puheissa ja asenteissa on voimakas ristiriita. Syntyvyys vuonna 2016

  • Suomessa syntyi 52814 lasta. Tämä on 4,8% vähemmän kuin vuonna 2015.
  • Ensisynnyttäjän keski-ikä on noussut 29,1 vuoteen.
  • 15-80-vuotiasta naisista 65,8% on äitejä.
  • Yhdellä äidillä on keskimäärin 2,24 lasta.
Lähde: Tilastokeskus – Yhteiskunnassa puhutaan, että hankkikaa lapset mahdollisimman nuorina, mutta toisaalta parikymppiset törmäävät siihen, että heidän halunsa perustaa perhe kyseenalaistetaan. Esimerkiksi nuorten vanhempien kykyä selvitä taloudellisesti perhe-elämästä epäillään. Samalla keskustellaan synnytystalkoista ja siitä, että lapset olisi hyvä hankkia jo opiskeluaikana. Repo arvelee asenteiden nuoria äitejä ja lapsettomia kohtaan muuttuneen kielteisemmäksi samaa tahtia kun ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut lähemmäs kolmeakymmentä vuotta. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten oli ihan tavallista, että lapset saatiin parikymppisenä. Repo törmää nuorten naisten kokemuksiin Simpukan vertaistukiryhmissä. Netin suljetuissa keskusteluryhmissä nuoret naiset uskaltavat kertoa kokemuksistaan avoimesti. Yleisin perhemuoto Suomessa on lapseton aviopari. Lapsiperheiden määrä vähenee.AOP Nuorellakin voi olla takana jo pitkä lapsettomuus Tahattomasti lapsettomien parikymppisten määrää on vaikea arvioida, sillä heitä ei ole tilastoitu mihinkään. Repo sanoo heitä olevan kuitenkin ihan kohtuullisen kokoinen joukko. Moni heistä on ehtinyt käydä lapsettomuushoitoja läpi jo pitkään. Parikymppiset törmäävät siihen, että heidän halunsa perustaa perhe kyseenalaistetaan. Johanna Repo Saimme Simpukan vertaistukiryhmän kautta kuuden nuoren naisen kommentteja lapsettomuudestaan. He kertoivat kokemuksistaan sähköpostitse ja Facebookin välityksellä. Vastaajat haluavat pysytellä nimettöminä, sillä kokevat aiheen arkaluontoisena. Näin naiset kirjottavat: ”Vähättely kohdistuu meihin kaikista nuorimpiin. Mitä teet ajalla, kun varmuutta lapsen saamisesta ei kuitenkaan ole." ”Hiljaiseksi on menty, kun olen sanonut, että ikä lisää huolta, kun ei sen puoleen pitäisi olla ongelmaa.” ”Jätin mieheni kanssa ehkäisyn pois, kun olin 21-vuotias. Olin aina olettanut, että tulen raskaaksi helposti ja kaikki sujuu hyvin. Eipä sujunutkaan. Sitten se ihme tuli, lääkkeillä, ei millään poppaskonsteilla. Tein positiivisen raskaustestin tänä keväänä. Saa nähdä tuleeko minusta äiti 24- vai 25-vuotiaana.” Tietoa lapsettomuudesta ei haluta levittää Johanna Repo sanoo, että nuorten lapsettomuus näkyy monesti hiljaisuutena. Ikäväksi koettujen kommenttien vuoksi asiaa ei haluta tuoda esiin. Revon mielestä on julmaa vähätellä lapsettomuuden kokemusta vain sen vuoksi, että äitiydestä haaveileva on iältään nuori. – Kyse on ihan samasta surusta, siitä että oma lapsitoive ei toteudu. Ikä on merkittävin tekijä siihen, minkä takia lapsettomuus on niin yleistä Suomessa. Johanna Repo Lapsettomat myös kertovat, että ihmisten on yllättävän vaikea suhtautua heihin, kun asia nousee esille. Tilanteet koetaan vaivautuneina. ”Minua on loukannut vain kaksi kommenttia, jotka olen saanut kuulla: Yritimme mieheni kanssa jopa kahdeksan kuukautta, huh kun siinä meinasi mennä hermot. Toisaalta emme kyllä kovin aktiivisesti edes kokeilleet, mutta rankkaa se oli. Minä en edes halunnut lapsia ja tulin heti ensi yrittämällä raskaaksi. On tämä ihan kivaa, mutta olisin voinut elää ilmankin.” Myös ”hyviä” neuvoja riittää. Repo uskoo, että monesti taustalla on halu auttaa, joka kuitenkin kääntyy päälaelleen. ”Ohjeita joita olen saanut: Kokeilkaa salviaa, se karkottaa pahat henget huoneesta. Oletteko varmasti olleet yhdynnässä tarpeeksi usein, noin joka toinen päivä olisi hyvä. Kokeile vyöhyketerapiaa, adoptoikaa, lopettakaa yrittäminen, älä stressaa, stressi pahentaa ja siksi et varmaan ole tullut raskaaksi, ottakaa koiranpentu, kokeilkaa pää pohjoiseen päin, niin saatte pojan.” Sairaus vaatii hoitoa Kun taustalla on sairaus, poppakonstit eivät auta. Johanna Repo ihmettelee, miksi terveyden huollon henkilökuntakaan ei aina suhtaudu nuorten tilanteeseen vakavasti. Monesti heitä kehotetaan vielä yrittämään raskaaksi tuloa itse. – Se on hassua, koska kuitenkin tiedetään, että ikä on merkittävin tekijä siihen, minkä takia lapsettomuus on niin yleistä Suomessa, Repo sanoo. Hedelmöityshoitoklinikan säiliö, jossa säilytetään muun muassa pakastettua munasarjakudosta.Juha Kokkala / Yle ”Olin 18-vuotias kun minulle tehtiin raskauden keskeytys. Koko maailma mureni. 21-vuotiaana kohtu ja munasarjat poistettiin. Siitä lähtien olen taistellut vaihdevuosioireita vastaan. Nykyäänkin saan kommentteja, että ehkä minusta ei ole äidiksi tai jos yrittäisimme enemmän, niin ehkä raskautuisin.” ”Kun vauvaa ei alkanutkaan kuulua, vastasin että kovin on toivottu, muttei ole tullut. Ja sittenhän niitä vinkkejä riitti. Se tulee kun vähiten odottaa. Ei tule! Minulla on sairaus ja ilman lääkitystä se ei tule.” Yhteisön paine voi tehdä lapsettomuudesta traumaattista Johanna Repo muistuttaa, että suomessakin on kulttuureita, joihin kuuluu lasten saaminen nuorena. Esimerkiksi romaneilla on tapana hankkia lapset hyvin nuorella iällä. – Romanikulttuurissa lapsettomuus nuorena voi olla hyvin traumaattista. Se on asia, jota hyvin vahvasti siinä kulttuurissa odotetaan. Moni kokee, että vaihdevuosien alkaminen on hirveän iso helpotus. Johanna Repo Myös vanhoillislestadiolaisten parissa äidiksi on perinteisesti tultu nuorena, ja lapsia on syntynyt perheisiin paljon. Lapsettomuus voi olla hyvin raskasta, kun niskassa on myös yhteisön paine. ”Olen lähtöisin lestadiolaisperheestä, jossa lapsia sikiää yhtenään. Erityisesti naimisiinmenon jälkeen kun on mennyt kyläilemään sukulaisille, on tervehtimisen sijaan katsottu vatsaa. Ja kun vatsaa ei ole, aletaan kyselemään, että milloin meinasitte. Kaiken huippu oli, kun sama mummeli yksissä ristiäisissä palasi kolmeen kertaan kyselemään samaa asiaa.” ”Suuresti vituttaa myös muiden tarkka suunnitteleminen tyylillä: En halua loppuvuoden lasta. Tai vastaavasti kahden lapsen jälkeen mietitään, että tekisinkö vielä kolmannen kun molemmat ovat poikia ja tyttö puuttuu. ” Vanhoillislestadiolaisten Suviseuroissa isot perheet ovat tuttu näky.Kati Jurkko / Yle Johanna Repo sanoo, että lapsettomuuden kokeminen on erilaista kaksikymppisenä ja nelikymppisenä. Parikymppinen ehtii käydä läpi lapsettomuushoidot ja pohtia myös adoptiota. Haave lapsesta voi elää jopa parikymmentä vuotta. Kun nelikymppinen haluaa tulla äidiksi, aikaa lapsihaaveen toteuttamiseen on yleensä vain joitakin vuosia. – Moni kokee, että vaihdevuosien alkaminen on hirveän iso helpotus, kun sitten ei tarvitse edes miettiä, että mikään olisi enää mahdollista.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kalajoen 200-vuotias vaivaisukko palasi töihin kirveshyökkäyksen jälkeen – seurakunta muistuttaa, ettei rahalippaita ryöstämällä rikastu

2017, Joulukuu 12 - 20:20

Kalajoen kirkon vaivaisukko on palannut työhönsä tapulin eteen. Ukko koki kovia syys-lokakuun vaihteessa, kun sitä pahoinpideltiin ilmeisesti kirveellä. Puumiehen korjasi ylivieskalainen Tuomo Hautamäki. Silminnäkijä näki syksyllä kaksi ihmistä ukon kimpussa: ukkoa iskettiin kirveellä vatsaan, nilkkaan ja sääreen ja vauriot olivat isot. Vuonna 1815 työnsä aloittanut ukko ei ole ainoa kaltoinkohdeltu. Pelkästään Kalajoella kaikki sen kollegat ovat joutuneet rikoksen kohteiksi. Himangan ukko yritettiin ryöstää vuosikymmenen alussa ja Raution ukko muutama vuosi sitten. Himangan vaivaisukko revittiin irti ja jouduttiin korjaamaan. Raution ukko katosi kokonaan, ja sen tilalle ehdittiin jo tilata uusi, ennen kuin vanha isäntä löytyi metsäojasta. Ukot ovat keränneet tapulin ovenpielessä vähävaraisille rahaa jo yli 200 vuotta. Kaikissa tapauksissa tavoitteena oli ilmeisesti päästä käsiksi vaivaisukkojen keräämiin rahoihin. Yritys on kuitenkin turha, sanoo seurakunnan tiedottaja Jussi Leppälä. – Kirstuun kilahtavat summat eivät ole kovin suuria, eikä niistä rikastu, vaikka niihin pääsisikin käsiksi. Se taas on melko mahdotonta, sillä lippaat on suojattu ukkojen sisälle niin hyvin, että yritys ei kannata. Rahalippaat ovat osin seinän sisällä, ja niihin käsiksi pääseminen vaatisi seinän osittaista murtamista. Kalajoen vaivaisukko uusittuna syksyisen ryöstöyrityksen jälkeen.Jussi Leppälä / Ylivieskan ja Kalajoen seurakunta Vaikka vaivaisukkojen vatsoissa ei muhi jättisummia, kaikilla lahjoituksilla on merkitystä, muistuttaa Leppälä. Silti vaivaisukoista erityisen tärkeitä tekee perinne: – Niillä on valtavan suuri merkitys ja ihan oma historiansa. Kokkolan ja Pietarsaaren seudulla viriteltiin toissa vuonna keskustelua siitä, pitäisikö vaivaisukot päästää sisätöihin muun muassa niihin kohdistuvan ilkivallan vuoksi. Tapauksia on ollut vuosien varrella eri puolilla Pohjanmaata, missä vaivaisukot ovat yleisiä. Uhritukista vetoavaan ihmishahmoon Vaivaisukkojen historian voi katsoa ulottuvan katolisen kirkon keskiajalla kehittämään uhritukki-perinteeseen saakka. Uhritukeilla kerättiin varoja ensin uskonsotien rahoittamiseksi, sittemmin köyhien ja vaivaisten auttamiseksi. Tukeista tuli hiljalleen aiempaa koristeellisempia, ja lopulta niistä alettiin veistää ihmishahmoja, joiden arveltiin vetoavan enemmän ihmisten auttamishaluun. Vanhimmat vaivaisukot ovat tiettävästi 1600-luvulta, mutta suurin osa on peräisin 1800-luvulta. Ukkoja alkoi ilmestyä sankoin joukoin kirkkojen ovenpieliin erityisesti Suomen sodan (1808–1809) jälkeen juuri Pohjanmaalla. Tuolloin ne olivat sotainvalidien asialla. Suomessa on vielä yli sata virassa olevaa vaivaisukkoa. Museovirasto antoi viime vuonna ohjeet siitä, miten sään armoilla seisovia ukkoja pitää hoitaa. Aiemmin esimerkiksi maalaukset on saatettu tehdä julkisivumaalauksen tarkkuudella. Nyt Museovirasto muistuttaa, että ukkoja pitää kohdella taide-esineinä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kirjoittajapari väänsi maahanmuutosta farssin, koska aihetta on muutoin vaikeaa käsitellä – "Irvaillaan joka puolelle ihan tasapuolisesti"

2017, Joulukuu 12 - 10:21
Mistä on kyse?
  • Vuoden 2015 maahanmuutosta on ilmestynyt kotimaisia kaunokirjallisia teoksia ja elokuvia vain vähän.
  • Maahanmuutosta komedianäytelmän kirjoittaneet kirjailijat arvioivat ajanjakson olevan niin tuore, ettei siitä yksinkertaisesti ole ehditty vielä kirjoittaa kovin paljon.
  • Komedianäytelmä Vessamysteerissä vaikeaa puheenaihetta lähestytään kaikille hyväntahtoisesti irvaillen.
  • Näytelmä sai kantasesityksensä Pyhäjoella.
Vaikka Eurooppaa ja Suomea kohtasi pari vuotta sitten ennennäkemätön turvapaikanhakijoiden määrä, ilmiötä on taiteessa käsitelty vain vähän. Pääosa suomalaisista maahanmuuttajia käsittelevistä kirjoista ja elokuvista on tehty ennen vuotta 2015, jolloin Suomeen saapui lyhyessä ajassa poikkeuksellisen paljon eli yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Muutamia teoksia on toki julkaistu suuren maahanmuuton aikoihinkin. Annamari Marttiselta ilmestyi suoraan keskelle kiivainta turvapaikkakeskustelua vuonna 2015 romaani Vapaa. Se kertoo Bagdadista pakevasta Mahdista, joka päätyy Suomen vastaanottokeskukseen. Samana vuonna ilmestyi myös Mari Pyyn jännityskertomus Paperiton. Annamari Marttisen romaani Vapaa ja Mari Pyyn jännityskertomus Paperiton kertovat maahanmuuttajista. Suurin osa suomalaisista maahanmuuttoa käsittelevistä fiktiivisistä kirjoista on kirjoitettu ennen poikkeuksellisen suurta maahanmuuttoaaltoa.Risto Degerman / Yle Vuoden 2015 aiheuttaman turvapaikkakeskustelun jälkeen ilmestyneessä Teppo Paulaston dekkarissa Vastapaavi tapahtumat sijoittuvat pakolaiskriisin kaoottisiin vaiheisiin. Maria Syvälä (nykyisin Asunta) kirjoitti tapahtumien aikana tuoreeltaan runokirjan Tulit sitten Suomeen, Basir. – Ehkä yksi syy siihen, ettei kirjoja ole ilmestynyt on se, ettei vielä ole oikein ollut aikaa kirjoittaa siitä, Maria Asunta pohtii yhdessä Päivi Alasalmen kanssa. Irvaillaan joka puolelle ihan tasapuolisesti. Päivi Alasalmi He kirjoittivat yhdessä aiheesta heti tuoreeltaan näytelmän Vessamysteeri. Kantaesityksensä näytelmä sai äskettäin Pyhäjoella harrastajateatterin näyttämöllä. Yhteiskunta vessan ympärillä Näytelmän keskiössä on nimensä mukaisesti vessa, johon keskittyvää mysteeriä tulevat selvittämään paikallinen maahanmuuttokriitikko, tämän seinänaapurina asuva maahanmuuttaja, paikallinen sosiaalijohtaja, paikallisen lehden toimittaja sekä syyttäjä ja poliisikin. Tekstin keskeinen teema on maahanmuutto ja kotouttaminen, mutta komedia ravistelee laajemminkin holhousyhteiskunnan periaatteita ja rakenteita. Vessamysteeri on näytelmä, jossa tekijöiden mukana holhousyhteiskunta helisee.Risto Degerman / Yle – Tämä on aihe, joka vaati päästä käsitellyksi. Huumori on yksi keino, jolla sitä voi käsitellä vähän niin kuin sirkuksena. Siihen kuitenkin liittyy niin paljon eri asioita, Maria Asunta sanoo. – Tämä on yritys käsitellä asiaa, joka on niin kuuma peruna, ettei siitä voi oikein sanoa halaistua sanaakaan ilman leimatuksi tai lokeroiduksi tulemista, Päivi Alasalmi sanoo. Farssi antaa tilaa eri näkökulmille Asunnan ja Alasalmen näytelmässä maahanmuuton lisäksi sirkusmaisen ilakoinnin keskelle heitetään myös monia muita yhteiskunnallisia aiheita, kuten median käyttäytyminen, oikeusvaltion periaatteet ja yhteiskunnan sosiaalinen vastuu. – Tässä on puhuttu myös paperittomien hyväksikäytöstä ja ilmastopakolaisuudesta ja veropakolaisista, Asunta kertoo. Naurun pitää kuitenkin olla hyväntahtoista. Pilkka ei naurata ketään. Maria Asunta Aiheen käsittely farssin keinoin tarjoaakin mahdollisuuden lähestyä vaikeaa asiaa eri näkökulmista. Vessamysteerissäkään ei ole lähdetty julistuksen tielle. – Irvaillaan joka puolelle ihan tasapuolisesti ja kaikki saavat ilakoinnissa oman osansa, Päivi Alasalmi kertoo. Hän korostaa kuitenkin, että näkökulma on silti sovitteleva. – Sovinnollisuus on tässä tärkeänä ajatuksena, ettei haluta vetää näitä ihmisten välisiä kuiluja vielä syvemmiksi. Tiiviin yhteistyön tulos Näytelmän idea oli alun perin Maria Asunnan, mutta lopputulos on Asunnan ja Alasalmen tiiviin yhteistyön tulos. – Maria oli vähän lukossa tämän aiheen kanssa. Kun hän puhui siitä, niin minulla rupesi heti raksuttamaan lisää ideoita. Siitä se syntyi, Päivi Alasalmi kertoo. – Me kirjoitimme vuoron perään Marian kotona ja vuoron perään meillä. Oltiin ihan vierekkäin samassa huoneessa. Toinen pöytäkoneella ja toinen läppärillä ja taottiin tekstiä. Päivi Alasalmi ja Maria Asunta kirjoittivat farssin yhdessä. Näytelmän tekoon yhteiskirjoittaminen sopi kirjoittajien mukaan hyvin, mutta romaania tehdessä työ on useimmiten helpompaa yksin puurtamalla.Risto Degerman / Yle – Ja pitkiä työpäiviä, 15 tuntia yhteen putkeen aivan vierekkäin, Maria Asunta muistelee kirjoitusprosessia, josta he ovat kertoneen laajasti myös Repliikkilehdessä. Yhteinen työprosessi toi tekstiin myös monisärmäisyyttä. Kun toinen heitti vähän epävarmasti ilmaan idean, toinen tarttui siihen ja usutti kirjoittamaan siitä. – Jos näytelmästä ottaisi irralleen joitakin asioita, ne voisi tulkita helposti väärin. Kun ne on esitetty näytelmän kontekstissa, niin siinä pystyy kärjistämään, vaikkei kaikkea tietenkään voikaan suoraan siirtää oikeaan elämään, Päivi Alasalmi kertoo. Pyhäjokiseutu -lehden näytelmäarviossakin todetaan farssin muistuttavan katsojia siitä, että hupinäytelmän puitteissa myös maahanmuuttajille saa nauraa samanarvoisesti kuin muillekin. – Naurun pitää kuitenkin olla hyväntahtoista. Pilkka ei naurata ketään, Maria Asunta sanoo.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kampaajan ja asiakkaan välinen suhde on tiivis, mutta vaatii huolenpitoa – "Jaamme ilot ja surut"

2017, Joulukuu 11 - 14:26
Mistä on kyse?
  • Parturille tai kampaamoyrittäjälle vakioasiakkaat on tärkeä käyttäjäryhmä.
  • Asiassuhde perustuu molemminpuoliseen luottamukseen.
  • Asiakkaan ja yrittäjän välinen suhde on rinnastattavissa hierojaan tai terapeuttiin.
Oululainen Joni Pekkala aloittaa työpäivänsä aikaisin aamulla. Edessä on yhdeksän tunnin puserrus, koska ajanvarauslistat pullistelevat asiakkaista. Vakioasiakas on kullanarvoinen asia, niin kampaajalle kuin asiakkaallekin. – Lojaalimmat asiakkaat ovat pikkulapset. Vuosien varrella olen saanut kiitokseksi lapsilta piirustuksia, onpa pyydetty synttäreille ja jopa yökylään, naurahtaa Pekkala. Pekkala on tehnyt kampauksia ja leikannut hiuksia 30 vuotta. Koulutuksen tulevaan ammattiin hän aloitti vuonna 1987. Lojaalimmat asiakkaat ovat pikkulapset. Joni Pekkala Pekkala on myös opettanut alalle kouluttautuvia opiskelijoita. Pekkalan mukaan naiset vaihtavat kampaajaa useimmin kuin miehet parturiaan. Ainutlaatuinen kohtaaminen Palvelujen ja kaupan alan professori Hannu Saarijärvi Tampereen yliopiston johtajakorkeakoulusta tuntee asiakassuhteet. Parturi-kampaajan tapaaminen on ainutlaatuinen tapahtuma. – Ylipäätänsä yritystoiminnassa kanta-asiakkaat ovat keskeinen pääoman muoto. Kanta-asiakkaat on se peruskallio, johon yrittäjä voi luottaa. – Uskolliset asiakkaat eivät vaadi niin paljon markkinointikustannuksia kuin uusasiakashankinnassa, ketoo Saarijärvi. Olemassa oleva asiakas sietää Saarijärven mukaan myös muita enemmän pieniä epäonnistumisia. Kovin usein ei pettymyksiä kuitenkaan voi tulla. Hiustenleikkaaminen perustuu molemminpuoliseen luottamukseen.Paulus Markkula / Yle – Eikä pidä unohtaa sitä, että uskolliset asiakkaat toimivat suosittelijoina. Näin kanta-asiakkaat ovat hyvin tärkeitä asiakkaita, olipa toimiala mikä tahansa, kertoo Saarijärvi. Kanta-asiakkaat on se peruskallio, johon yrittäjä voi luottaa. Hannu Saarijärvi Kanta-asiakkaan parturilla ja kampaajalla käyminen on säännöllistä. Tämä tekee asioinnista edelleen ainutlaatuista, koska Saarijärven mukaan tämä mahdollistaa yrittäjän kehittää edelleen asiakassuhdetta. – Se tuo kohtaamiseen henkilökohtaisen tason. Jutellaan kuulumiset tai palataan samaan tarinaan, joka jäi kesken kuukausi sitten. Parturit voisi rinnastaa hierojan tai terapeutin tapaamiseen, kertoo professori Saarijärvi. Kokemukseen voi luottaa Oululainen eläkeläinen Maija-Liisa Näsänen on istahtanut Pekkalan parturintuoliin jo 20 vuoden ajan. – Itse pidän mieskampaajasta. Edellinenkin oli. Miehet ovat rohkeampia ehdottamaan uutta. Oululainen Maija-Liisa Näsänen on ollut Joni Pekkalan asiakkaana 20 vuoden ajan.Paulus Markkula / Yle Näsäselle kampaanjan vaihto tuli eteen siinä vaiheessa, kun edellinen kampaaja kuoli. – Annan Jonille vapaat kädet. Luotan hänen näkemykseen ja kokemukseen, joten annan hänen päättää, kertoo Näsänen. Näsänen käy kampaajalla parin kuukauden välein. Hän vertaa asiakassitoutumista hammaslääkärikäyntiin. Kun on luotu suhteen perusta ja se toimii, asiakassuhde jatkuu pitkään. Ajatukset ja puheet hiustenleikkauksen aikana vaihtelevat elämäntilanteen mukaan. – Jaamme ilot ja surut. Taitaa ollakin niin, että puhumme kaikesta muusta kuin siitä hiusmallista, mikä leikataan, naurahtaa Näsänen. Joni Pekkalalla on useita pitkäaikaisia vakioasiakkaita. Yhtä salaisuutta pitkään asiakassuhteeseen ei ole. Niitä vain syntyy, ja osa kestää. Usein asiakassuhde on pitkä, joten se, miten hiuksia leikataan tai värjätään on varsin hyvin selvillä sekä asiakkaalla että yrittäjällä.Mikko Koski / Yle – Esimerkkinä on vaikkapa Marja, joka tuli asiakkaakseni tytön ollessa ekaluokkalainen. Ensimmäisten kiharoiden tekemisen jälkeen olen tehnyt hänelle rippikampauksen, vanhojen päivien kampauksen ja ylioppilasjuhlakampauksen. Ihanaa oli sitten muutama vuosi myöhemmin, kun hän kysyi, että teetkö minulle hääkampauksen, kertoo Pekkala. Rohkeutta muuttaa lookia Hyvä kampaaja osaa myös vaihdella kampaustyylejä ja uskaltaa ehdottaa muutoksia. Usein asiakassuhde on pitkä, joten se, miten hiuksia leikataan tai värjätään, on varsin hyvin selvillä sekä asiakkaalla että yrittäjällä. Joni Pekkala rohkenee myös ehdottaa asiakkaalle uusia vaihtoehtoja. – Eräskin asiakkaani kertoi, että kun oli mennyt työpaikalle uuden kampauksen jälkeen, niin moni oli huomannut muutoksen entiseen kampaukseen. Moni sanoi, että hei, sinulla on uusi kampaaja! – Vuosien varrella olen saanut kiitokseksi lapsilta piirustuksia, onpa pyydetty synttäreille ja jopa yökylään, kertoo Joni Pekkala.Yle – Kyse oli kuitenkin vain siitä, että olin ehdottanut uutta ja erilaista kampausvaihtoehtoa, kertoo Pekkala. Oululaiseen katukuvaan on tullut viime vuosina useita uusia parturi-kampaajayrittäjiä. Osa uusista hiusyrittäjistä vie asiakkaat mukanaan edellisestä työpaikastaan. Kanta-asiakkaat seuraavat perässä. – Alan business-kehittäjät sanovat, että joka neljäs asiakas, joka astuu ovesta sisään tulisi olla uusi asiakas. Vakioasiakkaat ovat kuitenkin suurin asiakasryhmä ja siitä minä haluan pitää kiinni, Pekkala sanoo.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Euroja tiskiin, niin pääset päiväkotiin vierailulle – vierailun hinta jopa 600 euroa

2017, Joulukuu 11 - 13:02

Lappeenrannan päiväkoteihin ja kouluihin suunitellaan vierailumaksua. Ryhmän koosta ja vierailuajasta riippuen maksu olisi 250–600 euroa. Vierailuryhmien määrä on kasvanut viime aikoina, kun Lappeenrantaan on tehty uusia kouluja ja päiväkoteja. Vierailijaryhmiä kiinnostavat uudet rakennukset ja uudet pedagogiset toimintamallit. Uusiin toimitiloihin vierailupyyntöjä saattaa tulla useita viikottain. – Tarkoitus ei ole kerätä ylimääräisiä tuloja vaan kattaa ne kustannukset, joita vierailuista tulee, perustelee maksua hyvinvointi- ja sivistyspalveluiden toimialajohtaja Tuija Willberg Lappeenrannan kaupungilta Esittely vaatii aikaa ja vie aikaa henkilöstöltä. Maksullisuus on nyt harkinnassa, jotta tiloja ja toimintaa voitaisiin esitellä entistä paremmin. – Kun vierailijaryhmä tulee, niin henkilökunnasta jonkun pitää irrottautua lasten opettamisesta tai hoitamisesta ja käyttää työaikaa vierailijoiden kanssa. Maksulla haluamme turvata, että voimme tehdä perustyötä ja paikalla on riittävästi henkilökuntaa koko ajan töissä, sanoo Tuija Willberg. Uudet koulut ja päiväkodit kiinnostavat Kun kunnat suunnittelevat uusia kouluja ja päiväkoteja, he käyvät katsomassa muiden kuntien tekemiä rakennusratkaisuja ja toimintamalleja. – Vierailijat ovat usein päiväkodinjohtajia, kiinteistöpuolen ihmisiä ja rakennusten suunnittelijoita, kertoo hyvinvointi- ja sivistyspalveluiden toimialajohtaja Tuija Willberg Lappeenrannan kaupungilta. Vierailujen määrä kasvaa, kun uusia tiloja valmistuu. Tällä hetkellä Lappeenrannassa vierailupyyntöjä tulee eniten tänä syksynä avattuun Pontuksen kouluun ja muutama vuosi aiemmin valmistuneeseen Lappeen päiväkotikouluun. – Maksulla halutaan turvata myös uusille kouluille ja päiväkodeille mahdollisuus suoriutua perustyöstä, etteivät vierailut kuormita henkilöstöä ja esimiehiä kohtuuttomasti, perustelee Tuija Willberg. Syksyllä 2017 avattu Pontuksen koulu Lappeenrannassa kiinnostaa vierailijaryhmiä.Kari Kosonen / Yle Maksuja muuallakin Vierailumaksua perustellaan myös sillä, että monissa muissakin kaupungeissa peritään vierailuista maksu. Vierailumaksut ovat käytössä muun muassa pääkaupunkiseudulla ja Oulussa. Lappeenrannassa suunnitelmissa olevat maksut vaihtelevat ryhmästä riippuen. Esimerkiksi 1–5 hengen ryhmä, joka vierailee tunnista kahteen, maksaisi vierailustaan 250 euroa. Isommat ryhmät, joissa on 13–30 henkilöä ja vierailu kestää 3–5 tuntia, maksaisi 600 euroa. Tuija Willberg uskoo, että maksusta huolimatta vierailijoita riittää. – Uskon kyllä, että meidän kohteet ovat niin kiinnostavia, että tulijoita riittää. Lue lisää: Suomalainen äiti valittaa siitä, mistä yhdysvaltalainen vain unelmoi – Suomi on lastenhoidon paratiisi USA:aan verrattuna

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Poromiehen poika valmistelee isoa porotilaa Etelä-Suomeen – ostaa Lapista vasoja vaivihkaa

2017, Joulukuu 9 - 12:15
Mistä on kyse?
  • Kimolan kylässä Kouvolassa on avautumassa matkailuun keskittyvä porotila
  • Porotilan isännän Tapani Vähäkuopuksen haaveissa on jopa sata poroa
  • Asiantuntijat suhtautuvat epäillen etelän porotiloihin
  • Porojen hyvinvoinnin pelätään kärsivän tautien, stressin ja heikon ravinnon vuoksi
Porotilan isäntä Tapani Vähäkuopus ohjaa autonsa pienelle sivutielle ja pysäyttää sen verkkoaidan viereen. Itsenäisyyspäivänä satanut lumi on peittänyt mäntymetsän vaaleaan huntuun. Vähäkuopus avaa aidassa olevan portin ja astuu sisään. – Tein näitä aitoja koko viime kesän. Tolpat raivasin taimikkometsästä ja iskin tänne maahan, sanoo Vähäkuopus. Portilta alkava polku vie ylös kukkulalle, jonka päällä vastassa on lauma poroja. Vain yksi niistä astelee vieraiden luo. Sitä Vähäkuopus nimittää Urpoksi, vaikka oikeasti poroille ei ole tapana antaa nimiä. – Tämä Urpo-poro on leikattu. Ostin sen täältä etelästä, missä se oli jo valmiiksi kesytetty. Sen vuoksi Urpo ei aristele ihmisiä samalla tavalla kuin nuo vasat tuolla metsikössä. Tapani Vähäkuopus on yksi harvoista ihmisistä, joita voi Etelä-Suomessa nimittää porotilan isännäksi. Hänen tilallaan Kimolan kylässä Kouvolassa on kahdeksan poroa. Hän haluaisi ostaa niitä lisää, mutta porojen saaminen pohjoisesta on vaikeaa. Siellä moni on sitä mieltä, että poroja ei pitäisi olla lainkaan etelässä. Siksi Vähäkuopus on joutunut hakemaan vasat salaa – ja usein pimeän aikana. Kukaan ulkopuolinen ei saa huomata, että eläviä poroja myydään etelään. Tapani Vähäkuopus on Lemmenkallion porotilan isäntä.Pyry Sarkiola / Yle – Poroja minulle on tullut eri tiloilta, mutta en voi kertoa julkisesti, mistä kaikista paikoista. Poroja kyllä myydään, mutta mieluusti vain vakuumiin pakattuina. Sellaista ei tänne kuitenkaan kukaan tule katsomaan, naurahtaa Tapani Vähäkuopus. Se, millä keinolla hän poronvasoja etelään tuo, jää epäselväksi. Hänen tavoitteenaan on kuitenkin perustaa Kimolan kylään Etelä-Suomen suurin porotila, jonka pääelinkeino on matkailu. "Ujostelin, että minua pidetään hulluna" Alun perin Tapani Vähäkuopus on porotilan poika Kuusamosta. Siellä hän oppi ruokkimaan, hoitamaan, erottelemaan ja myös teurastamaan poroja. Vaikka hänen isänsä jatkoi porotilan pitoa, Vähäkuopus muutti etelään 1990-luvulla laveamman leivän perässä. Lopullisesti hänet pakotti matkaan velkaantuminen, jonka vuoksi hän joutui ulosottoon ja myymään talonsa. Saavuttuaan Etelä-Suomeen Vähäkuopus teki töitä muun muassa parvekelasiasentajana. Hän perustikin myöhemmin turvalasi-alan yrityksen. Vuodet yrittäjänä toivat leivän pöytään, mutta samalla kiireinen arki teki tehtävänsä niin henkisesti kuin fyysisesti. Selkä meni niin huonoon kuntoon, että kivut haittasivat öisin. Pikkuhiljaa takaraivoon hiipi ajatus, että elämässä voisi tehdä jotain muutakin. Nuoruus poromiehenä palasi mieleen. Urpo-poro ja Tapani Vähäkuopus. Tapani Vähäkuopus syöttää poroille rehua sinisestä ämpäristä.Ville Pisto / Yle – Rupesin miettimään asiaa ihan vain omassa päässäni. Sitten tapasin tämän maa-alueen omistajan. Kerroin hänelle ideasta, mutta ujostelin alkuun, että pitääkö hän minua hulluna. Neuvottelut etenivät kuitenkin hyvässä hengessä, ja teimme maa-alueesta vuokrasopimuksen, sanoo Tapani Vähäkuopus. Maanomistaja on Karoliina Ilonoja Kimolan kylästä. Häneltä Vähäkuopus vuokrasi tänä vuonna kymmenen hehtaaria mäntymetsää, jossa on paljon jäkälää ja poroille kelpaavia luonnonkasveja ja sieniä. Aluksi Tapani Vähäkuopuksen ajatuksena oli kasvattaa poroja lihaksi. Matkailu on kuitenkin taloudellisesti järkevämpi vaihtoehto. – Haaveilen kaukaisissa ajatuksissa siitä, että tulevaisuudessa tilalla olisi jopa sata poroa. Se vaatii paljon lisätilaa. Neuvottelen jo parhaillaan uusista vuokramaa-alueista, hän sanoo. Tutkija tyrmää etelän porotilat Poroisäntiä poronhoitoalueella edustavan Paliskuntain yhdistyksen mielestä poroja ei pitäisi tuoda etelään. Tarkasti rajatulla poronhoitoalueella Lapissa ja Kuusamon seutuvilla poronhoito on tärkeä elinkeino. Poronhoito on myös merkittävä kulttuurinen asia pohjoisessa. Paliskuntain yhdistyksestä sanotaan, ettei kielteisyys etelän porotiloihin johdu halusta rajoittaa porotalouden kilpailua. – Periaate on, että poronhoitoalueen ulkopuolelle ei suositella porojen myymistä, koska se on eläinsuojelun kannalta kyseenalaista. Meillä on riittävästi huonoja kokemuksia porojen hoidosta Etelä-Suomessa ja ulkomailla, sanoo Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila. Suomesta poroja on viety joulupukin poroiksi muun muassa Englantiin ja Saksaan. Eläinlääkäri ja poroja vuosikymmeniä tutkinut dosentti Helsingin ylipistosta on sitä mieltä, ettei poroja pitäisi viedä edes Etelä-Suomeen. Hän kertoo, että siellä olosuhteet eivät sovi porolle. Sen lisäksi etelässä poroja on myös hoidettu niin huonosti, että ne ovat kuolleet. Keskellä porotilaa on nuotiopaikka, johon on tarkoitus tehdä laavu asiakkaita varten. Ville Pisto / Yle – Poro on sopeutunut arktiseen ympäristöön. Sen kaikki elintoiminnot ja ravinto ovat soveltumia arktisiin olosuhteisiin ja kylmään ilmaan. Etelässä nämä olosuhteet eivät toteudu. Ravinto on puutteellista ja eläimet kärsivät liiasta lämmöstä, loisista ja stressistä, sanoo hirvieläinsairauksien dosentti Sauli Laaksonen Helsingin yliopistosta. Paliskuntain yhdistyksen mukaan poronhoitoalueella poroja on keskimäärin kaksi kappaletta neliökilometrin alueella. Usein etelässä poroja on pidettykin pienissä aitauksissa, jotka eivät ravinnon yksipuolisuuden vuoksi sovi poroille. Vapaana porot syövät pohjoisessa jopa 300:a eri kasvilajia mustikanvarvuista koivunlehtiin. Syksyisin rasvakerrosta hankkiville poroille maistuvat sienet ja talvisin jäkälä, naava ja luppo. – Poro on erittäin stressiherkkä. Suurin osa sen sairauksista johtuu stressistä. Sitä aiheuttaa jo pelkästään ihmisen läsnäolo ja tarhoissa oleminen. Porojen hoito etelässä on erikoisuuden tavoittelua, jota ei eläinlääkäripiireissä katsota hyvällä, jos puhutaan eläinten hyvinvoinnista, sanoo hirvieläinsairauksien dosentti Sauli Laaksonen. Poroja saa pitää missä päin Suomea tahansa Luonnonvarakeskuksen mukaan yli kymmenen poron tiloja on Etelä-Suomessa vain kourallinen. Yksi sellainen on Kokemäellä Satakunnassa sijaitseva Kriivarin porotila. Sen isäntä Juhani Lahtinen hankki 1990-luvun lopussa poroja pitämään huolta parikymmenhehtaarisesta perinnetilasta. Enimmillään poroja on ollut kolmisenkymmentä, mutta niiden määrää ovat verottaneet etenkin ilvekset. Parhaillaan tilalla on kymmenkunta poroa. – Porojen pitäminen etelässä vaatii tarpeeksi tilaa. Kolmekymmentä poroa oli meille enimmäismäärä. Ruokinnan onnistumisessa on oltava tarkkana, mutta varsin hyvin meillä on mennyt, sanoo Juhani Lahtinen. Tapani Vähäkuopuksen mielestä etelän kasvuolosuhteet sopivat ravinnon puolesta mainiosti porojen hoitoon. Hän sanoo, että Lemmenkallion tilalla poroista pidetään hyvää huolta. Porot on rokotettu ja tilaa on riittävästi niille liikkua. Vasojen stressiä vähentää se, että Vähäkuopus viettää niiden kanssa aikaa ja totuttaa niitä ihmisiin. – Täällä tarhaolosuhteissa ihminen voi vaikuttaa poron hyvinvointiin enemmän kuin luonnossa. Meillä on luonnossa enemmän ruokaa, ja kasvukausi on pitempi, joten kasvuolosuhteet ovat meillä paremmat kuin poronhoitoalueella. Samalla pystymme viljelemään porolle sopivaa heinää,sanoo Vähäkuopus. – En näe tässä mitään ongelmaa. Minä näen tämän vain mahdollisuutena, hän lisää. Vasat Urpo-poron takana vierastavat vielä vieraita ihmisiä.Pyry Sarkiola / Yle Poroja saa pitää missä päin tahansa Suomea. Vähäkuopus kertoo, että hän on sijoittanut tilan perustamiseen jo kymmeniä tuhansia euroja. Maksuja on koitunut kilometrin mittaisen aidan tekemisestä, porojen ostamisesta ja maavuokrista. Tulevaisuudessa hän aikoo hankkia leivän pöytään poromatkailulla. Lemmenkalliolle on tarkoitus rakentaa laavu, missä turistit saavat paistaa makkaraa, juoda nokipannukahvia, seurata poroja ja ottaa niistä kuvia. Porotilan yleisöavajaisia on määrä viettää tammikuun lopulla. Vähäkuopus sanoo, että hän luottaa Kimolan kanavan avautumisen tulevaisuudessa tuovan asiakkaita myös porotilalle. – Minun odotukset ovat aika suurista kävijämääristä. Jokainen meistä tietää, mikä poro on ja poro kiinnostaa ihmisiä, sanoo Tapani Vähäkuopus. 11.12. 2017 klo 11.18 Otsikkoa muokattu.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Maa järisi keväällä 2016 paljon rajummin kuin viime yönä, mutta ennätyslukemat jäivät ruotsalaisten nimiin

2017, Joulukuu 8 - 16:56
Mistä on kyse?
  • Oulun seutua ravisteli maanjäristys perjantaiaamuna heti puolen yön jälkeen
  • Maanjäristys oli yksi kovimmista 2000-luvulla
  • Perämeren alueella maanjäristykset selittyvät tyypillisesti jääkauden jälkeisellä maannousulla
Oulun eteläpuolella Lumijoella perjantaina aamuyöllä sattunut maanjäristys on osoittautunut yhdeksi voimakkaimmista Suomen mittaushistoriassa. Seismologi Hanna Silvennoinen Oulun yliopiston geofysiikan observatoriosta arvioi, että sen magnitudi oli 3,2. Voimakkuus tarkentunee vielä lähipäivinä eri lähteitä vertailemalla. – Suomen mittakaavassa tämä on aika kova luku. Seitsemäntoista vuotta on kulunut siitä, kun viime kerran on kolme magnitudia ylittynyt Suomessa, Hanna Silvennoinen sanoo. Monen tuoreessa muistissa on vielä Perämeren alla maaliskuussa 2016 sattunut maanjäristys, joka oli voimakkuudeltaan 4,6. Se rekisteröitiin Ruotsiin, sillä järistyksen keskus sijaitsi meren alla Ruotsin aluevesillä, lähempänä Luulajaa kuin Raahea. – Ruotsin puolella mitattu Perämeren maanjäristys olisi Suomen puolella ollut suurin koskaan rekisteröity. Suomessa on 2000-luvulla kirjattu 44 maanjäristystä, jotka ovat olleet magnitudiltaan yli kahden. Numeron nousu asteikolla moninkertaistaa energiamäärät Silvennoinen muistuttaa, että magnitudiaseteikolla yhden numeron nousu aina kymmenkertaistaa maanjäristyksessa vapautuvan energiamäärän edelliseen lukuun verrattuna. – Yhden numeron muutos tarkoittaa siten jo aika suurta muutosta järistyksen voimakkuudessa, Silvennoinen alleviivaa. Tuorein maanjäristys ei aiheuttanut mainittavampia vahinkoja. Hanna Silvennoisen mukaan vahinkoihin vaikuttaa etenkin sen tarkka sijainti, esimerkiksi suoraan kaupungin alla vahinkoja syntyy helpommin kuin maaseudulla. Suoraan Oulun alapuolella esimerkiksi magnitudi viisi saattaisi jo aihauttaa vahinkoja. 2000-luvulla voimakkaimmat maanjäristykset on rekisteröity Perämeren ympäristössä. Esimerkiksi Koillismaalla magnitudiltaan kahden järistyksiä on havaittu vuosittain. Korkein mittaus on Kuusamosta vuodelta 2000, magnitudiltaan 3,5. – Tärkein selittäjä maanjäristyksille tälllä alueella on jääkauden jälkeinen maan kohoaminen, joka lisää jännitteitä maaperään.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Anne, 24, on vähävarainen, ja joulun onnistuminen on toisten hyvän tahdon varassa - "Mieluummin ostaisin kuin pyytäisin muilta"

2017, Joulukuu 8 - 11:48
Mistä on kyse?
  • Joulun aikaan monet vähävaraiset perheet kaipaavat lahjoituksina esimerkiksi lahjoja ja jouluruokaa.
  • Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kempeleen paikallisyhdistys jakaa ruokaa joka päivä, myös jouluna.
  • Jouluapua voi tarjota esimerkiksi Hyvä Joulumieli -keräyksen tai MLL:n paikallisyhdistysten kautta.
Mikä tekee joulun? Useille siihen kuuluu ainakin hyvä ruoka ja lahjat. Paitsi silloin, kun ei ole rahaa. Silloin joulu tarkoittaa pahimmillaan stressiä, surua ja ahdinkoa. Kempeleläinen 24-vuotias yksinhuoltajaäiti Anne kertoo, että joulu on heille arkipäivä muiden joukossa. Kun rahasta on tiukkaa, ei jouluun ole mahdollisuutta panostaa. Anne hakee kerran viikossa ruokaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Kempeleen paikallisyhdistyksen järjestämästä ruokajaosta. Sieltä hän sai esimerkiksi jouluksi parempaa lihaa. Antti Heikkilä hakee kempeleläisten kauppiaiden lahjoittamaa ruokaa muutaman kerran viikossa ja jakaa ne vähävaraisille.Marko Siekkinen / Yle Joululahjat hankitaan kirpputoreilta tai pyydetään lapsen isovanhemmilta ja kummeilta. Joulun tuntua haetaan vierailemalla. – Käymme jouluisin lapsen isovanhemmilla, ja siellä joulu näkyy onneksi enemmän. Askartelemme myös itse joulukoristeita kotona, se on mukavaa puuhaa. Ja halpaa. Halpuus on tärkeää. Etenkin jos elää kädestä suuhun, niin kuin Anne kertoo perheensä tällä hetkellä tekevän. – Kaikki menee, mikä tulee, nainen toteaa. 70 euroa voi olla joillekin perheille jopa koko viikon ruokabudjetti. Liisa Partio Sossupummi ja laiskamato. Nämä ovat sanoja, joita Annen mukaan vähävaraisista kuulee käytettävän. Nainen toivoisi ihmisten ymmärtävän, että kuka tahansa saattaa joskus joutua tilanteeseen, jossa tarvitaan toisen apua. Tällaisten asenteiden vuoksi Anne haluaa esiintyä jutussa pelkällä etunimellään. – Kyllä minä itse mieluummin ostaisin kuin pyytäisin muilta. Fyysisen kuntoni vuoksi en tällä hetkellä voi olla palkkatyössä, mutta käyn kuntouttavassa työtoiminnassa. Toivon, että tilanteeni on tulevaisuudessa parempi. Työssäkäyvien avuntarve kasvanut Annen lisäksi noin 175 kempeleläistä perhettä saa päivittäin ruoka-apua MLL:n Kempeleen paikallisyhdistykseltä. Viimeisen kahden vuoden ajan paikallisyhdistyksen vapaaehtoistyöntekijät ovat jakaneet paikallisilta kaupoilta saatua ruokaa omista kodeistaan. –Avunpyynnöt lisääntyvät huomattavasti etenkin näin joulun aikaan, MLL:n Kempeleen paikallisyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Liisa Lumijärvi kertoo. Liisa Lumijärvi kertoo, että MLL:n kautta voi lahjoittaa esimerkiksi joululahjoja ja jouluruokakasseja vähävaraisille perheille.Marko Siekkinen / Yle Etenkin pienituloisten työssäkäyvien ja sairastumisen takia työkunnon menettäneiden osuus avuntarvitsijoissa on Lumijärven mukaan kasvanut. – Myös niitä on yllättävän paljon, jotka ovat ostaneet esimerkiksi hometalon ja velkaa pitää maksaa kahdesta talosta. Tällaisissa perheissä joulun valmisteluihin liittyy Lumijärven mukaan usein melko ikäväkin sävy. Kun kuukautta ennen joulua pitäisi yrittää miettiä, mistä lapsille lahjat tai saadaanko joulupöytään ruokaa. Apua voi tarjota muulloinkin kuin jouluna Suomessa 100 000 lasta elää tällä hetkellä vähävaraisissa perheissä, Mannerheimin lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Liisa Partio kertoo. Näille perheille taloudelliset ongelmat korostuvat etenkin jouluisin. – Kun vuoden aikaan joudutaan tinkimään niin monesta asiasta, voi joulun laittokin olla sellaista, että joutuu miettimään onko rahaa esimerkiksi kinkkuun tai suklaaseen. Hyvä Joulumieli -keräys (Hyvä Joulumieli) on auttanut vähävaraisia perheitä jouluisin viimeisen 20 vuoden aikana. Keräyksen ansiosta 30 000 perhettä saa tänä vuonna 70 euron arvoisen lahjakortin ruokakauppoihin. – 70 euroa voi olla joillekin perheille jopa koko viikon ruokabudjetti. Se on aika iso ja mukava yllätys, jolla voi hankkia joulupöytään jotain herkkujakin. Tai ainakin mennä ostoksille niin, ettei tarvitse jatkuvasti miettiä montako euroa ostoksista tulee yhteensä. Lahjakorttien tuoma apua on ollut monelle perheelle suuri. Partion mukaan heidän saamansa palautteet ovat saaneet hänetkin herkistymään. – Useiden ihmisten palaute on ollut sellainen, että te pelastitte jouluni. Moni lahjakortin saaja on myös kertonut, että heti kun oma talous vähän koheni, on hän siitä lähtien itse joka vuosi osallistunut keräykseen. . Esimerkiksi Joulupuu-keräyksen kautta voi antaa joululahjoja lapsille, jotka ovat huostaanotettuna, sijaisperheessä tai vähävaraisesta perheestä.Henrietta Hassinen / Yle Liisa Lumijärvi kertoo, että monia ruoanjaossa käyminen hävettää. Sen vuoksi jotkut ihmisistä haluavat hakea ruokaa ilta-aikaan tai lähettävät esimerkiksi jonkun ystävänsä omasta puolestaan hakemaan ruokaa. – Joillakin asenteet vähävaraisia kohtaan ovat huonoja, eivätkä ihmiset halua leimaantua. Kempele on myös pieni paikka, missä kaikki tietävät toisensa. Perusdiakoniatyössä asiakasryhmä on muuttunut vanhuspainotteisesta meihin työikäisiin. Satu Saarinen Ruokajaon merkitys on Annen mukaan äärettömän suuri hänen perheelleen. Ilman sitä ei montaakaan asiaa enää voisi ostaa uutena. Niin kuin ei ikävä kyllä tälläkään hetkellä. – Olen etsinyt itselleni kirpputorilta lämpimämpää talvitakkia, mutta en ole sitä vielä löytänyt. Minulla ei ole varaa ostaa sitä uutena. Huono taloudellinen tilanne vaikuttaa automaattisesti myös lapsiin. Anne on kuitenkin sitä mieltä, että omalla asenteella on suurin merkitys. – Jos sinulla on vähän rahaa, niin sitten elät sen mukaan. Mutta ikinä ei saa tinkiä siitä, että lapsella on ruokaa pöydässä. Vaatteet hankitaan kirpputorilta ja lahjaksi toivotaan isompia asioita, kuten ulkovaatteita ja tavaroita. Henkistäkin tukea kaivataan Myös seurakunnilta saa apua, jos taloudellinen tilanne on tiukka. Seurakunnat järjestävät Oulun tuomikirkkoseurakunnan tuomiorovasti Satu Saarisen mukaan vähävaraisten joulujuhlia ja ruokailuja. – Taloudellista apua oman joulun laittamiseen on tietenkin mahdollista saada myös diakoniatyön kautta. Seurakunnat järjestävät vuosittain jouluruokailuja vähävaraisille. Satu Saarinen kertoo, että Oulussa ne ovat olleet joka vuosi täynnä.Heikki Saukkomaa / Lehtikuva Taloudellisen avun lisäksi moni kaipaa Saarisen mielestä myös henkistä tukea. Hänen mukaansa jouluna koetaan usein painetta viettää idyllistä perhekeskeistä juhlaa ja jos oma elämäntilanne ei ole kovin idyllinen, voi keskusteluavulle olla kovakin tarve. Seurakuntien jouluruokailut ovat Saarelan mukaan aina täynnä. Tämän vuoden paikat ruokailuun ovat jo menneet. Saarela kertoo, että etenkin keskustan alueella avuntarvitsijoiden määrä on kasvanut ja kohderyhmä muuttunut. – Perusdiakoniatyössä asiakasryhmä on muuttunut vanhuspainotteisesta meihin työikäisiin. Äkilliset elämäntilanteen muutokset, kuten sairastuminen, avioero tai velkaantuminen ovat Saarelan mukaan yleisimpiä taloudellisiin ongelmiin johtavia syitä, joita hän on kohdannut työnsä kautta. – Jos ihminen kaipaa apua, kannattaa hänen ottaa yhteyttä oman seurakunnan diakoniatyöntekijään. Sieltä varmasti löytyy apua. Joulu on lasten juhla Kempeleen paikallisyhdistys auttaa perheitä ruoan saamisessa. Kuka tahansa voi auttaa vähävaraisia perheitä joulun aikaan esimerkiksi ottamalla yhteyttä omaan MLL:n paikallisyhdistykseensä (MLL). – Meiltä voi esimerkiksi kysyä, että minkä ikäiselle lapselle voi hankkia lahjan tai ostaa lahjan joka sopii monen ikäiselle. Myös ruokakassit ja lahjakortit ruokakauppaan ovat sellaisia, mitä me voimme jakaa eteenpäin. Liisa Partio korostaa, että apua voi tarjota monella eri tavalla. Ja muulloinkin kun jouluna. – Jos on esimerkiksi omien lasten kanssa lähdössä elokuviin, niin joskus voisi kysyä vähävaraisemmankin perheen lasta mukaan. Ja jos omassa perheessä jokin lelu, vaate tai urheiluväline jää tarpeettomaksi, on hyvä kysyä, että tarvittaisiinko näitä teillä. – Ja ettei ainakaan suhtauduta ihmisen taloushankaluuksiin niin, että hän olisi jotenkin itse syypää siihen, koska näinhän se ei useinkaan ole Lapset ansaitsevat joulun riippumatta siitä, minkälainen rahatilanne perheellä on. Anne Joulu on Lumijärven mielestä etenkin lasten juhla. Hän sanoo, että perheet haluaisivat tietenkin laittaa lapsille joulua ja tarjota jotain ekstraa, vaikka siihen ei välttämättä ole mahdollisuutta. Myös yksinhuoltajaäiti Anne on samaa mieltä. – Lapset ansaitsevat joulun riippumatta siitä, minkälainen rahatilanne perheellä on. Annelle tärkeintä joulussa on kuitenkin asiat, joita ei rahalla saa. – Läheisyys, rauhallisuus, yhteinen tekeminen ja rakkaus.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia