YLE: Perämeri

Julkaise syötteitä
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 25 s sitten

Salama sytytti rajun tulipalon Ylivieskassa – ullakko tuhoutui lähes täysin

3 min 18 s sitten

Omakotitalo syttyi palamaan Ylivieskassa maanantai-iltapäivänä. Pelastuslaitoksen mukaan syttymissyy on todennäköisesti salamanisku.Paikkakunnalla myllersi iltapäivällä voimakas ukkosrintama.

Talossa oli syttymishetkellä yksi henkilö, joka teki hälytyksen havaittuaan palon. Onnettomuudesta ei kuitenkaan aiheutunut henkilövahinkoja.

Jokilaaksojen pelastuslaitoksen päivystävän palomestarin mukaan tuhot ovat mittavat:

– Talon ullakko on palanut noin 70 prosenttisesti. Palo on hallinnassa.

Paloa sammuttamassa on kolme pelastuslaitoksen yksikköä, kaksi säiliöautoa sekä tikasauto.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lohille etsitään reittiä voimalaitosten ohi – Näin pikkusinteille pujautetaan lähetin vatsaan

7 tuntia 36 min sitten
Kalanpoikasten vaikea reitti rakennetuissa joissaVoimalaitosten padot haittaavat kalojen kulkua. Suuri osa yläjuoksulle istutetuista kaloista välttelee meluisaa ja tärisevää reittiä voimalan turbiinien läpi.Risto Degerman / Yle

Rakennetuissa joissa varsinkin lohikalat ovat pääasiassa istutusten varassa. Kalankasvattamoissa varttuvat poikaset istutetaan yläjuoksulle, josta niiden pitäisii päästä alas merelle.

Iijoella tutkitaan, miten kalojen laskeutumista mereen voitaisiin helpottaa. Sitä varten tarvitaan tarkkaa tietoa siitä, miten istutetut poikaset joessa ja patojen tuntumassa liikkuvat.

Merivaelluksen jälkeen kalojen nousua kutupaikoillleen yritetään monin paikoin auttaa kalaportailla tai siirtoistutuksilla.

Iijokivarren keskijuoksulla toteutetaan tänä kesänä poikkeuksellista tutkimusta. Siinä selvitetään, miten jokeen istutettavat parikymmensenttiset lohenpoikaset, eli smoltit, käyttäytyvät saapuessaan yläjuoksulta voimalapadoille.

Periaatteessa vesivoimalat eivät estä kaloja pääsemästä alajuoksulle – ne pystyvät uimaan turbiinien läpi, eikä kuolleisuuskaan nouse suureksi.

– Mutta eivät ne kalat voimalan läpi mielellään ui, varsinkaan sen jälkeen, jos ovat jo yhden turbiinin läpi uineet, kertoo luonnonvarakeskuksen tutkija Riina Huusko, joka selvittää ryhmänsä kanssa Iijokivarressa kalojen liikkeitä.

Yläjuoksulle jääminenkään ole kalojen tulevaisuuden kannalta hyvä juttu. Siellä niitä vaanivat petokalat, mikä lisää istutuskalojen kuolleisuutta.

Lähetin ommellaan vatsaan

Tutkimusryhmä on jo kesän alussa asentanut Iijokeen seurantalaitteita, joiden avulla voidaan kartoittaa kalojen uintireittejä. Sitä varten kalat täytyy kuitenkin varustaa vajaan sentin mittaisilla lähettimillä.

Istutettavat kalat on tuotu kalanviljelylaitokselta joessa oleviin sumppuihin tottumaan uuteen ympäristöönsä.Risto Degerman / Yle

Lähettimien asennus tapahtuu tekemällä smoltin vatsaan pieni viilto, josta lähetin sujautetaan paikalleen. Haava ommellaan kiinni ja kala siirtyy heräämöön odottelemaan varsinaista siirtoa jokeen.

Haavat parantuvat yleensä muutamassa viikossa.

– Kalan ajatuksiahan ei tiedä, mutta kokeellisissa tutkimuksissa tämän kokoisilla lähettimillä ei ole havaittu eroja, että lähetin vaikuttaisi kalan kasvuun tai käyttäytymiseen, Riina Huusko kertoo.

Kasvatuskalojen tutkimusta

Istutettavat kalat on tuotu paikalla kalankasvattamosta ja ne vapautetaan jokeen voimalaitosten yläpuolisessa vesistössä.

Kalojen vatsaan ommelluista lähettimistä tulevat signaalit otetaan vastaan jokeen upotetuilla vastaanottimilla.Iijoen otva -hanke, Mirko Laakkonen

Huuskon tutkimuksissa selvitetäänkin nimenomaan sitä, miten kalankasvattamoista yläjuoksuille ja mahdollisten kutupaikkojen läheisyyteen istutettavat kalat pääsevät vaeltamaan merelle. Tutkimustiedon pohjalta voidaan miettiä keinoja alasvaelluksen helpottamiseksi.

Toinen juttu ovat kalojen nousuportaat, joissa yritetään helpottaa aikuisten kalojen paluuta yläjuoksun kutupaikoille.

– Rakennetuilla joilla vaeltamisen pitää toimia kumpaankin suuntaan. Muuten se ei oikein toimi, jos tavoitteena on saada kala lisääntymään yläosan kutualueilla.

Vaelluskalojen palauttamisyritys

Iijoen kalatutkimus liittyy laajempaan alueen kuntien, vesivoimayhtiön ja valtion yhteiseen otva-hankkeeseen, jolla pyritään usean vuoden aikana selvittämään muun muassa vaelluskalojen palauttamisen mahdollisuuksia.

Lähettimillä varustettujen kalojen liikkeista saadaan tarkka tuloste.Iijoen otva -hanke, Mirko Laakkonen
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Nämä kunnat saavat bonusta pakolaisten vastaanottamisesta – lisärahalla 2 000 uutta paikkaa

2017, Kesäkuu 24 - 08:00

Liki kuusikymmentä kuntaa saa bonusta kuntapaikkojen lisäämisestä turvapaikan tai oleskeluluvan saaneille. Bonusrahoituksesta on tulossa kunnille yhteensä runsaan 1,6 miljoonan euron potti

Suurimman bonusrahan, 100 000 euroa, saa kuusi kaupunkia: Joensuu, Jyväskylä, Oulu, Pori, Tampere ja Vaasa. Ne lisäsivät tai tekivät uuden päätöksen 150 paikasta.

Kaikiaan 51 kuntaa saa bonusrahaa 20 000 euroa. Niissä lisäpaikkojen määrä on 20.

Uusi päätös vähintään 200 kuntapaikasta tai kuntapaikkamäärän korotus kahteensataan olisi tuonut 175 000 euron bonuksen, mutta yksikään kunta ei yltänyt tähän.

Palautteen mukaan ilman lisäkannustinta näin suurta kuntapaikkapäätöstä ei ehkä olisi tehty. Katja Vänskä-Rajala

Viiden kunnan hakemukset ovat vielä työ- ja elinkeinoministeriössä käsiteltävänä. Niiden 20 000 euron bonusrahan kohtalosta päätetään myöhemmin kesällä.

Ministeriön Sylvia-hankkeen bonusrahoituksella varmistettiin noin 2 000 kuntapaikan lisäys. Bonusraha on lisätukea kunnille lakiin perustuvien korvausten päälle.

Kunnat päättivät bonukseen oikeuttavista paikoista viime vuoden ja kuluvan vuoden tammi-helmikuun aikana.

Raha on auttanut päätöksenteossa

Hankepäällikkö Katja Vänskä-Rajala työ- ja elinkeinoministeriöstä sanoo, että bonusrahalla on selvästi ollut vaikutusta halukkuuteen järjestää kuntapaikkoja.

Joensuun, Jyväskylän, Oulun, Porin, Tampereen ja Vaasan kohdalla kyse oli suurista määristä.

– Saadun palautteen mukaan ilman lisäkannustinta näin suurta kuntapaikkapäätöstä ei ehkä olisi tehty.

Myös pienemmistä paikkamääristä päättäneistä kunnista on Vänskä-Rajalan mukaan kerrottu, että bonusrahalla on ollut merkitystä.

Mukaan tuli paljon uusia kuntia, jotka halusivat kantaa vastuuta pakolaisten vastaanotosta. Katja Vänskä-Rajala

– On erityisen ilahduttavaa, että vaikka monissa kunnissa vastaanottoa on vastustettukin, mukaan tuli paljon uusia kuntia, jotka halusivat kantaa vastuuta pakolaisten vastaanotosta. Monissa kunnissa vastaanottoa on päätetty jatkaa myös tänä vuonna.

Sylvia-hanketta rahoittaa EU:n turvapaikka-, maahanmuutto ja kotouttamisrahasto, ja sillä tuetaan kansainvälistä suojelua saavien palveluiden järjestämistä ja kotouttamista kunnissa. Kunta voi itse päättää, miten raha käytetään.

Ismo Pekkarinen / AOP Kuntapaikoista on yhä pulaa

Tavoitteena on saada tänä vuonna vastaanottokeskuksista siirtyville ja kiintiöpakolaisille 4 000 kuntapaikkaa. Tiedossa on nyt 3 600 paikkaa, joten tavoitteesta puuttuu 400 paikkaa.

Osa kunnista on tosin tehnyt avoimen sopimuksen, jolla kunta on sitoutunut järjestämään kotoutumispalvelut kuntaan muuttaville.

Avoimen sopimuksen ovat isoista kaupungeista tehneet Helsinki ja Vantaa. Suurin osa avoimen sopimuksen tehneistä kunnista on pieniä.

Kaakkois-Suomen ELY-alueella kaikilla kunnilla on avoin sopimus, mutta Satakunnan, Pohjois-Savon ja Lapin ELY-alueella ei yhdelläkään.

Monissa kunnissa vastaanottoa on päätetty jatkaa myös tänä vuonna. Katja Vänskä-Rajala

Vastaanottopalveluja saaneista on siirtynyt kuntiin vuoden 2016 alusta lähtien noin 9 100 ihmistä. Viime vuonna heitä muutti kuntiin liki 6 000 ja tänä vuonna muuttajia on ollut lähes 3 100.

Vastaanottokeskuksissa odottaa kuntapaikkaa vajaat 1 100 myönteisen päätöksen saanutta. Ensimmäistä päätöstä turvapaikkahakemukseen odottaa vielä yli 3 800 henkilöä.

Suomen pakolaiskiintiö oli viime vuonna 750 henkilöä ja määrä on sama tänäkin vuonna.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

EU:n lääkeviraston uudelle kodille tiukat vaatimukset: Oulun ja Turun toiveet voivat kaatua lentoyhteyksiin

2017, Kesäkuu 23 - 14:21

BRYSSEL EU-maiden johtajat päättivät myöhään torstai-iltana menetelmästä, jolla Lontoosta siirrettävien EU-virastojen uudet sijoituspaikat valitaan. Samalla sovittiin myös virastojen tulevien isäntäkaupunkien vaatimuksista.

Suurin osa EU:n jäsenmaista hakee itselleen lääkevirastoa tai pankkivirastoa. Suomi on kiinnostunut isännöimään lääkevirastoa. Suomalaiskaupungeista mielenkiintoa ovat osoittaneet ainakin Oulu ja Turku.

Lopullinen hakemus pitää jättää heinäkuun loppuun mennessä. Kukin maa voi tarjota hakuun vain yhtä kaupunkia. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ei halunnut ottaa eilen kantaa siihen, minkä kaupungin Suomi aikoo tarjota, sillä asian esittely kuuluu terveysministeri Pirkko Mattilalle (uv.).

– Kyllä Suomi ehtii hyvin mukaan, Sipilä sanoi.

Torstaina hyväksytyt kriteerit eivät lupaa hyvää Oulun ja Turun toiveille. Etenkin lentoyhteydet voivat koitua tekijäksi, joka rajaa käytännössä pois muut suomalaiskaupungit kuin Helsingin.

Vaatimusten mukaan hakijakaupunkeja vertaillaan sen mukaan, miten useasti niihin on lentoja kaikista EU-maista ja miten pitkiä lennot ovat. Myös matka lähimmältä kansainväliseltä lentokentältä virastolle tarjottuun sijoituspaikkaan otetaan huomioon.

Vuodessa 36 000 vierailijaa

Finavian mukaan Helsinki on ainoa EU-pääkaupunki, johon Oulusta on suoria lentoja. Turusta taas on lentoja Helsingin ohella vain Tukholmaan ja Riikaan.

Komission kokoamien vaatimusten mukaan lääkeviraston toiminta pitää kyetä säilyttämään vähintään nykyisellä tasollaan. Virastossa käy vuosittain 36 000 vierailijaa, joista 4 000 tulee EU:n ulkopuolelta. Hotelliöitä varattiin toissa vuonna 30 000.

Oulun lentoasema.Timo Nykyri / Yle

Lääkeviraston nykyisestä sijaintipaikasta on varsin hyvät yhteydet, sillä se sijaitsee Lontoon Canary Wharfilla, jonka lähistöllä sijaitsee Euroopan vilkkaimmin liikennöity Heathrow'n lentoasema. Sen kautta kulki viime vuonna 75 miljoonaa matkustajaa, kun esimerkiksi Oulun kentän kautta kulki 77 000 ja Turusta 226 000 matkustajaa ulkomaille.

Komission vaatimuksissa korostetaan myös viraston työntekijöiden lasten koulutusmahdollisuuksia. Lääkeviraston 890 työntekijällä oli viime vuonna 648 kouluikäistä lasta, joille pitäisi löytyä "monikielistä ja Eurooppa-suuntautunutta" opetusta.

Pisteäänestys ratkaisee voittajan

Eilen torstaina sovittiin myös menettelystä, jolla virastojen uudet sijoituspaikat valitaan. Komissio tekee ensin arvionsa hakijoista, sen jälkeen asiasta käydään poliittinen keskustelu ja lopulta marraskuussa äänestetään.

Äänestystä varten on kehitetty euroviisutyyppinen pisteytysjärjestelmä. Ensimmäisellä kierroksella jokainen jäsenmaa voi antaa kuusi pistettä, joista kolme parhaalle, kaksi toiseksi parhaalle ja yhden kolmanneksi parhaalle ehdokkaalle.

Jos mikään ehdokkaista ei saa ensimmäisellä kierroksella kolmea pistettä vähintään 14 jäsenmaalta, järjestetään toinen kierros, jossa kukin maa äänestää yhtä ehdokasta. Jos tälläkään kierroksella ei synny enemmistöä, asia ratkaistaan kolmannessa äänestyksessä.

Suomen mahdollisuuksia heikentää kisassa sekin, että kriteerien mukaan virastojen jaossa pitäisi suosia unionin uudempia jäsenmaita ja varmistaa virastojen tasainen maantieteellinen jako. Helsingissä toimii jo nyt EU:n kemikaalivirasto.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tuntuuko, että kaikilla festivaaleilla on samat esiintyjät? Katso kuuden suurimman suomalaisen festivaalin esiintyjälistat

2017, Kesäkuu 22 - 06:15

Ruisrock, Provinssi, Ilosaarirock, Qstock, RMJ ja Himos – tässä kuusi suurta valtavirtafestivaalia, joilla esiintyy tänä kesänä suomalaisen populaarimusiikin kerma. Festarijulisteissa on paljon samoja nimiä. Selvitimme, ketkä ovat tämän kesän kovimmat festarikeikkailijat.

Koko data-aineisto löytyy tästä.

Yle Uutisgrafiikka / Niina Kalliainen Kotimaisella  musiikilla on kysyntää

Tältä vuodelta löytyy neljä artistia, jotka esiintyvät kaikilla kuudella festivaalilla: JVG, Ellinoora, Teflon Brothers sekä Haloo Helsinki.

Viiden kerran esiintyjiä taas ovat Sanni, Vesala, Kaija Koo, Popeda ja Jenni Vartiainen.

Ruisrockin promoottorin Mikko Niemelän mielestä etenkin tänä vuonna listat kertovat siitä, että festivaaleilla toteutuu kysynnän ja tarjonnan laki.

– Kotimaisella musiikilla menee tällä hetkellä todella hyvin, kysyntää on paljon ja yleisö haluaa näitä artisteja tulla katsomaan. Jos tarkastelee suosituinta musiikkia vaikkapa Spotifyssa, niin kyllä se Suomessa huomattavan kotimaispainotteista on.

Yle Uutisgrafiikka / Niina Kalliainen Ellinooran keikkatahti on huima

Kahteen edelliseen vuoteen verrattuna tänä vuonna ahkerimpien festivaalikiertäjien joukkoon mahtuu useita eri-ikäisiä naisartisteja Kaija Koosta Sanniin – voidaan puhua jopa jonkinlaisesta ilmiöstä.

Yksi näistä nimistä on kovassa nosteessa oleva pop-laulaja Ellinoora. Hänen mielestään suomenkielisen musiikin tarjonta on laajempaa kuin koskaan, naisten näkyvyys taas ei ole sukupuolikysymys.

– Kyse on hyvistä biiseistä, hyvistä kokonaisuuksista ja hyvistä tarinoista. Ne puhuttelevat ihmisiä aina.

Kuuden suuren festivaalin lisäksi Ellinoora esiintyy tänä kesänä yli kolmessakymmenessä muussa tapahtumassa – tahti on siis huima.

EllinooraJussi Mankkinen / Yle

–Pelkästä festivaalisanasta tulee vatsanpohjaan sellainen kiva kutittava tunne! Festivaaleilla suomalainen on avoin kaikelle ja unohtaa melankolian – ainakin hetkeksi. On ihanaa nähdä, kuinka musiikki herättää ihmiset eloon ja he nauttivat elämästä ainakin pienen hetken ajan.

Kovaa keikkatahtia Ellinoora ei halua valitella.

– Totta kai se stressaa, mutta olen haaveillut tällaisesta elämästä pienestä tytöstä pitäen. Menen keikkojen jälkeen melkein heti nukkumaan – tämä on huomattavasti kurinalaisempaa elämää, mitä alunperin luulin. Toisaalta kun endorfiinit vapautuvat lavalla, ei sitä tunnetta saa mistään muualta.

Mutta millä periaatteella esimerkiksi Ruisrock on valinnut Ellinooran esiintyjäkaartiinsa? Promoottori Mikko Niemelän mukaan syynä ovat artistin noste ja viime kesän onnistunut keikka.

– Hänen kohdallaan yhdessä vuodessa on tapahtunut hyvin paljon asioita. On oikeus ja kohtuus, että Ellinoora voi tulla meille tänäkin kesänä. Ei siitä ole meille mitään haittaa että hän oli meillä viime vuonna. Päinvastoin, on hienoa seurata vierestä, kuinka artisti kehittyy.

Yle Uutisgrafiikka / Niina Kalliainen Pop ja tanssittava musiikki ovat suosituimpia

Kotimaisten artistien suosion kasvamisesta kertoo se, että viime vuonna kaikilla kuudella festivaalilla esiintyi vain yksi suomalaisartisti, JVG. Viidellä isolla festarilla olivat kuitenkin Antti Tuisku, Cheek, Vesala, Sanni ja Nikke Ankara.

Toissa vuonna useimpia festarikeikkoja tekivät rock-yhtyeet, kuten Mokoma, CMX, Apina ja Von Hertzen Brothers. Esimerkiksi tänä vuonna rock-yhtyeitä on vähemmän. Onko kyse trendistä?

– Ei rock kuolemaa ole tekemässä, mutta ehkä se kuitenkin on tällä hetkellä festivaaleilla hitusen pienemmässä roolissa. Ne kaikkein isoimmat erisnimet eivät välttämättä ole tällä hetkellä kovinkaan rock, mutta jos ohjelmistoja katsoo tarkemmin, kyllä se sähkökitara festivaaleilla edelleen soi, Mikko Niemelä toteaa.

Ylen tekemä juttu kertoo, että pidemmällä tähtäimellä rockin määrä festivaaleilla on kuitenkin vähentynyt.

Vuosikymmen sitten festaritilastoja hallitsi PMMP. Mikko Niemelän mukaan kyse on suhdanteista: tällä hetkellä valtavirtamusiikkia hallitsevat pop ja tanssittavampi musiikki, viiden vuoden kuluttua tilanne voi olla aivan toisenlainen.

Mutta jos palataan alkuasetelmaan, mitä Ruisrockin promoottori Mikko Niemelä vastaa henkilölle, jonka mielestä suurilla festivaaleilla on liikaa samoja esiintyjiä?

– Esitän vastakysymyksen, että aikooko tämä henkilö käydä kaikilla näillä festivaaleilla. Meidän kävijätutkimuksiemme mukaan hyvin harvat kiertävät kaikki tapahtumat. Loppujen lopuksi aika harva altistuu samoile bändeille, eli en näe tätä suurena ongelmana.

Sanni on festivaalien kysytyimpiä esiintyjiä.Marko Tuominiemi / AOP Näin dataa kerättiin

Laskimme mukaan artistit ja yhtyeet, jotka esiintyvät tänä vuonna Ruisrockissa, Ilosaarirockissa, Provinssissa, RMJ:ssä, Himoksella tai Qstockissa. Lisäksi laskettiin, kuinka monta kertaa artistit esiintyivät samoilla festivaaleilla vuonna 2016 ja 2015.

Esiintyjälistat kerättiin tapahtumien internetsivuilta ja niiden arkistoiduilta versioilta. Yhdessä esiintyneet artistit, duot tai kollektiivit erotettiin toisistaan ja laskettiin mukaan yksittäisinä artisteina, jos se oli mahdollista.

Vuosien 2017, 2016 ja 2015 koko data-aineisto löytyy tästä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Teemulle tuli eteen pakkomuutto – osoittautui lottovoitoksi: "Täällä on monta hyvää kaveria ja oma keittiö"

2017, Kesäkuu 21 - 19:47

Teemulla on keittiöllä, wc:llä ja suihkulla varustettu huone, jonka voi sisustaa mieleisekseen omilla kalusteilla ja esineillä. Sellainen on myös kaikilla oululaisen palvelukoti Caritas Mainingin asukkailla. Yhteisissä oleskelutiloissa ruokaillaan ja vietetään aikaa.

19-vuotias Teemu on ehtinyt asua jo useissa palvelukodeissa ennen Maininkiin tuloaan. Hän on sisustanut huoneensa nuorekkaaseen tyyliin. Pöydällä on kaksi tietokonetta, jotka ovat kovassa käytössä.

Teemun huone on kuin kenen tahansa 19-vuotiaan nuoren.Juha Hintsala / Yle

– Tuo toinen on Apple, Teemu sanoo ylpeänä. Pelaan Simmsiä ja kaikkia Lego-pelejä, myös elokuvia katson paljon.

Teen silloin tällöin nuudeleita, vaikka täällä on joskus oikeinkin hyvää ruokaa. Teemu

Teemu on tykännyt asua sekä Tahkiksella, että Pateniemen uudessa palvelukodissa. Täällä asukas on oman huoneensa herra, sisään ei tulla ilman lupaa.

– Täällä on monta hyvää kaveria ja minulla on oma keittiö. Teen silloin tällöin nuudeleita, vaikka täällä on joskus oikeinkin hyvää ruokaa. Tahkiksella ruoka oli huonompaa.

Muutto on mahdollisuus  

Oulussa Tahkokankaalla eli Tahkiksella on asuttu laitosmaisuudesta huolimatta kohtuullisen pienissä ryhmissä, kertoo PPSHP:n kehitysvammahuollon tulosalueen sosiaalijohtaja Päivi Lauri.

Jotkut ovat asuneet laitoksessa monta kymmentä vuotta, heille se on ollut koti. Keväällä tapahtunut muutto uuteen kotiin aiheutti huolta muun muassa siitä, miten palvelut järjestetään uudessa paikassa.

Uusin tiloihin muutto on ollut huikea muutos, positiiviseen suuntaan on menty. Jani Ronkainen

Oulun Pateniemeen avattiin toukokuussa 2017 uusi kehitysvammaisten palvelukoti Caritas Maininki. Pääosa sen asukkaista ja henkilökunnasta siirtyi taloon PPSHP:n Tahkokankaan yksiköstä.

– Oulun Mainingin kohdalla asiakkaat ryhmäytettiin jo täällä Tahkokankaalla, myös tuleva henkilökunta työskenteli täällä. Asukkaille ja omaisille kerrottiin missä mennään ja kaikille järjestettiin muuttovalmennusta.

Mainingin käytävät on maalattu rauhoittavilla väreillä.

– Uusin tiloihin muutto on ollut huikea muutos, positiiviseen suuntaan on menty. Kun Tahkokankaalla asuttiin kuuden neliön asunnossa, niin nyt tilaa on kaksikymmentäkahdeksan neliötä, kertoo palvelukodin johtava ohjaaja Jani Ronkainen.

Aktiviteettejä ja vapaata liikkumista

Maininki tarjoaa tehostettua asumispalvelua haastavasti käyttäytyville kehitysvammaisille kodinomaisessa ympäristössä. Omakotitalossa on viisi neljän asunnon kotiryhmää eli yhteensä 20 asukaspaikkaa ja yhteisiä tiloja.

– Ympäristö on muuttunut ihan valtavasti, me olemme ihan normaalin asutusympäristön välittömässä läheisyydessä. Täällä asukkailla on myös vapaus kulkea, ihmiset voivat liikkua omien kykyjensä mukaan joko yksin tai ohjaajan kanssa, Ronkainen muistuttaa.

Täällä asukkailla on myös vapaus kulkea. Jani Ronkainen

Päivätoiminta on osa arkea ja aktiivista elämää. Asukkaat voivat osallistua liikuntaharrastuksiin, retkiin ja erilaisiin tapahtumiin joko itsenäisesti tai yhdessä henkilökunnan kanssa. Palvelut ovat palvelukotiasukkaiden hyödynnettävissä ympärivuorokautisesti.

Uusi palvelukoti sijaitsee tavallisessa asuinympäristössä, kertoo Jani Ronkainen.Juha Hintsala / Yle Entistä ei haikailla

Puolentoista kuukauden asumisen jälkeen kukaan ei ole ilmoittanut haluavansa palata takaisin vanhoihin tiloihin.

– Ensimmäisen kahden viikon aikana yksi asukkaista kysyi minulta joka ikinen päivä, että eihän tarvitse muuttaa takaisin. Se kuvaa mielestäni hyvin sitä, että täällä viihdytään.

Ronkainen kertoo, että talon suunnitellut arkkitehti kävi hiljattain tutustumassa valmiisiin tiloihin. Hän halusi kuulla, miten asukkaat ovat reagoineet niihin.

– On tärkeää, että asukkaat pystyvät hallitsemaan ympärillä olevan tilan. Vaikka talo on iso, niin tila on hyvin yksinkertainen. Kun vielä oman kotiryhmän asuintoverit ovat entuudestaan tuttuja, niin se helpottaa olemista. Ajatuksena on, että henkilökunta elää elämää asiakkaiden kanssa heidän kotonaan.

Asukkaan maalaus piristää käytävää.Juha Hintsala / Yle

Palvelukodista löytyy mielenkiintoisia yksityiskohtia muun muassa rauhoittavien värien ja pyöristettyjen nurkkien muodossa. Oleskelutilan kodikas takka oli yksi edellytys uuden palvelukodin toiminnalle.

– Tällainen vaatimus tuli kilpailutuksen myötä. Omakotitaloihin kuuluu takka, joten se löytyy myös täältä, sanoo Ronkainen.

Ronkainen muistuttaa, että kaikki vammaiset eivät halua välttämättä asua yksin. Ryhmäkodissa asuminen on sosiaalista, täällä asioita tehdään yhdessä omien tarpeiden mukaan.

– Jos ihminen mökkiytyy omaan huusholliin, niin kyllähän se on iso pala pois elämästä, kun ei olla muiden kanssa tekemisissä.

Oma koti normaaliympäristössä

Valtioneuvosto päätti vuonna 2012 kehitysvammaisten yksilöllisestä asumisesta ja palvelujen turvaamisesta. Päämääräksi asetettiin laitosasumisen lopettaminen vuoteen 2020 mennessä.

Päätöksen mukaan Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Tahkokankaalla järjestämää kehitysvammaisten laitosmuotoista pitkäaikaisasumista on ajettu vaiheittain alas. Kevään aikana viimeisetkin asukkaat ovat muuttaneet muualle palveluasumisen piiriin.

– Lähtökohtana on, että jokainen asuisi omassa asunnossaan normaalissa asuinympäristössä. Tähän tarvitaan hyvin erityyppisiä asumismuotoja. Palveluntarpeen ollessa hyvin suuri, ovat ryhmäkotityyppiset ratkaisut silloin paikallaan, sanoo sosiaalijohtaja Päivi Lauri.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kehitysvamma ei tarkoita työkyvyttömyyttä - "Tunnollinen, säntillinen ja kaikin puolin hyvä työntekijä"

2017, Kesäkuu 21 - 06:37
Mistä on kyse?
  • Raahelainen pizzeria tarjosi kehitysvammaiselle Rami Laurilalle työpaikan.
  • Työpaikka on Laurilalle äärettömän tärkeä.
  • Kehitysvammaisten tukiliitto ry pyrkii edistämään kehitysvammaisten palkkatyöllistymistä.
  • Tukiliiton mukaan työnantajilla ei ole tietoa kehitysvammaisten työvoimapotentiaalista.

Rami Laurila kävelee kohti raahelaista pizzeriaa rivakoin askelin. Kello on vähän yli 11 aamupäivällä ja Ramin työpäivä on alkamassa.

– Menen vaihtamaan työvaatteet, Rami huikkaa ja katoaa keittiöön.

Lounasaika on juuri alkanut ja ravintolaan tulvii asiakkaita. Keittiössä Rami on jo työn touhussa. Hän nostelee leikkuulautoja astianpesukoneeseen, laittaa koneen käyntiin ja alkaa järjestelemään astioita.

Alto Mare pizzerian omistaja Timo Laukka toivoisi, että useammatkin yrittäjät palkkaisivat töihin kehitysvammaisia henkilöitä.Emma Hinkula / Yle

Pizzerian omistaja Timo Laukka kertoo, että Rami aloitti työt kaksi vuotta sitten. Sitä ennen Laukka oli jo päättänyt, että haluaisi ottaa kehitysvammaisen henkilön töihin.

– Useamman kerran asiaa tiedustelin kaupungin organisaatiolta, mutta heillä ei nähtävästi ollut sopivaa henkilöä, koska sitä ei koskaan löytynyt.

Ennen töihin tuloa Rami opiskeli Luovin ammattiopistossa. Sitä kautta löytyi myös työpaikka, kun Ramin ryhmä tuli vierailulle Laukan pizzeriaan.

– Kysyin siltä oppilasryhmän ohjaajalta, että olisiko mahdollista, että joku hänen oppilaistaan tulisi töihin. Ei mennyt kuin muutama päivä ja Rami tuli tutustumaan työpaikkaan. Hän mietti kesän yli, että ottaako työn. Syksyllä hän ilmoitti, että ottaa.

Rami kertoo, että hän oli etsinyt työpaikkaa jo pidemmän aikaa ilman tulosta. Töiden saaminen olikin hänelle iloinen yllätys.

– Ajattelin, että en minä Raahesta mistään töitä saa. Luulin, että pitää lähteä jonnekin isompaan kaupunkiin. En yhtään arvannut, että työ voisikin niin äkkiä löytyä. Oletin, että siihen menee ainakin 2-3 vuotta.

Työpaikan saaminen oli onnenpotku molemille, sekä Ramille että Timolle. Emma Hinkula / Yle

Timo Laukka toivoisi, että yrittäjät palkkaisivat rohkeammin kehitysvammaisia henkilöitä töihin.

– Tiedän, että kehitysvammaisille töitä on hyvin hankala saada ja niitä on harvassa. Tietenkin minä yrittäjänä toivoisin, että sellaiset ihmiset, joilla on mahdollisuus työllistää kehitysvammainen työntekijä, tekisivät sen. Koska se on meidän kaikkien ja koko yhteiskunnan etu.

Äidin huoli on aina läsnä

Ramin äiti, Riitta Laurila kertoo, että heidän koko perheelle on tärkeää, että Rami on saanut töitä.

– Rami on sellainen, että hän haluaisi aina jotakin värkkäillä, puuhommia ja muita askareita. Aiemmin Ramia turhautti, kun hänellä ei ollut mitään tekemistä. Nyt hän on täynnä energiaa ja lähtee aina innolla töihin.

Ramin kehitysvamma aiheutti hänelle lapsena useita leikkauksia ja sairaalassa oloa. Aikuisiällä oireet ovat helpottuneet. Emma Hinkula / Yle

Rami syntyi 35 vuotta sitten. Silloin ilmeni, että hänellä on synnynnäinen vamma, hydrokefalia.

– Se tarkoittaa sitä, että selkäydinneste ei kierrä oikealla tavalla. On pitänyt tehdä uusi reitti, mistä neste kulkee selkäydinkanavaan. Silloin kun Rami oli lapsi, hän kävi useissa leikkauksissa ja vähän väliä piti rampata sairaalassa, Riitta kertoo.

Ramin terveydelliset ongelmat aiheuttivat luonnollisesti Riitassa huolta. Myös kehitysvamma oli aluksi vaikeaa hyväksyä.

– Silloin kun Rami syntyi ajattelin, että mikä Ramin kohtalo on, miten me jaksamme ja miten meille on annettu tämmönen. Loppujen lopuksi Rami on ollut siunaukseksi meille. Hän on antanut meille niin paljon.

Ramilla on yhteensä kuusi sisarusta. Kaksi sisaruksista asuu Nurmijärvellä, muut lähistöllä. Riitta on onnellinen, että Ramilla on iso turvaverkko. Sisarusjoukko, joka auttaa ja on hänen tukenaan.

Väkisinkin tulee ajateltua, että mitä sitten tapahtuu, kun minusta aika jättää, enkä ole enää huolehtimassa Ramista. Riitta Laurila

Perheen tuesta huolimatta on Rami saanut kuulla vammastaan. Rami kävi ala-asteen lähikoulun erityisluokalla. Monesti hän palasi koulusta housunpolvet rikkinäisenä ja hiljaisena.

– Rami ei koskaan kannellut. Tiesin aina siitä, että koulussa oli tapahtunut jotain ikävää, kun hän oli todella hiljainen.

Äidin huoli lapsistaan on ikuinen. Sen tietää seitsemän lapsen äiti Riitta varsin hyvin. Rami asuu edelleen kotona ja huolta aiheuttaa Riitan mukaan etenkin Ramin tulevaisuus.

– Itse olen tähän asti huolehtinut kaikesta. Väkisinkin tulee ajateltua, että mitä sitten tapahtuu, kun minusta aika jättää, enkä ole enää huolehtimassa Ramista.

Riittaa pitää tärkeänä sitä, että kun he eivät voi enää itse huolehtia Ramista, hän voisi itse päättää missä asuu.

– Ja, että Rami pääsisi käymään samoissa paikoissa kuin nytkin. Sellaisissa jotka ovat hänelle todella tärkeitä.

Kehitysvammaisten työelämässä on parannettavaa

Kehitysvammaisten tukiliitto ry pyrkii edistämään kehitysvammaisten palkkatyöllistymistä. Tukiliiton työelämän asiantuntija Kari Vuorenpää kertoo, että usein kehitysvammaisille tarjotaan palkkatyön sijaan avotyötoimintaa.

– Kehitysvammaisen henkilön perustoimeentulo on useimmiten työkyvyttömyyseläke. Pääsääntöisesti avotyötoiminnassa ja työkeskuksissa maksetaan niin sanottua työosuusrahaa. Tästä työosuusrahasta puhutaan useasti virheellisesti useasti palkkana.

Rami on tunnollinen, säntillinen ja kaikin puolin hyvä työntekijä. Timo Laukka

Vuorenpään mukaan lähtökohtaisesti se ei ole palkkaa, vaan toiminta-avustusta, jota maksetaan toimintaan osallistumisesta. Tämä toiminta-avustus maksetaan kunnista.

– Nykyään avotyötoiminta on toistaiseksi teetettävää työtä, jolla ei tavoitellakaan oikeaa työsuhdetta. Me haluamme kehittää sitä sellaiseksi, että tällainen avotyö olisi lähtökohtaisesti palkkatyötä tavoitteleva määräaikainen työharjoittelu.

Sellainen avotyötoiminta, jolla ei tavoitella jatkossa palkkatyötä on Vuorenpään mielestä asia, jota ei tämänhetkisillä työmarkkinoilla tulisi olla.

– Jos sillä ei tavoitella palkkatyötä, on se hyväksikäyttöä.

Laukan mukaan Rami hoitaa mallikkaasti kaikki hänelle määrätyt työtehtävät. Emma Hinkula / Yle

Kehitysvammainen henkilö tarvitsee tukea henkilökohtaisessa elämässään ja työelämässä. Työllistymisprosessissa apua voi saada työhönvalmentajalta. Vuorenpään mukaan työhönvalmentajia on kuitenkin Suomessa aivan liian vähän.

– Niitä ei ole läheskään niin kattavasti valtakunnan alueella ja niiden määrä on liian pieni. On ihan kansainvälisesti tutkittu, että tällainen työhönvalmentaja on tehokas ja hyvä työllistymisen tukikeino.

Vuorenpää kertoo, että työnantajilla ei myöskään ole tietoa kehitysvammaisten työvoimapotentiaalista tai niistä tukipalveluista, joita kehitysvammaisella työnhakijalla on saatavissa.

– Eli työhönvalmennuksen puute ja tiedon puute ovat oikeastaan kaksi isoa ongelmaa, kun puhutaan kehitysvammaisten työllistämisestä, Vuorenpää summaa.

"Tunnollinen, säntillinen ja kaikin puolin hyvä työntekijä"

Rami työskentelee pizzeriassa osa-aikaisena ja hän saa siitä rahaa kunnalta. Sen lisäksi hän saa työkyvyttömyyseläkettä. Suomessa on olemassa euromääräiset rajat siihen, kuinka paljon työkyvyttömyyseläkkeellä oleva kehitysvammainen ihminen voi tehdä palkkatyönä.

Timo Laukka kertoo, ettei heillä tällä hetkellä ole tarjolla kokopäiväistä työtä Ramille. Hänen työpäivänsä on joka arkipäivä 11-13.

– Rami saa nyt palkkaa kuntayhtymän kautta niin paljon kuin hänelle pystyy maksamaan, niin ettei se vaikuta eläkkeeseen.

Rami on pidetty työpkavereiden ja asiakkaiden keskuudessa. Emma Hinkula / Yle

Ramin itsevarmuus työpaikalla on Laukan mukaan noussut huimasti viimeisen kahden vuoden aikana. Jännitys on kadonnut ja Rami tietää itsekin, että hän osaa tehdä hyvin kaikki työtehtävät.

– Rami on tunnollinen, säntillinen ja kaikin puolin hyvä työntekijä.

– Pitää vaan ottaa huomioon ne rajoitukset, joita Ramilla on. Kaikkeen työhönhän hän ei pysty ja hän vaatii paljon ohjausta ja opastusta. Mutta sitten kun Rami oppii työtehtävänsä, niin hän kyllä klaaraa ne ihan niin kuin kuka tahansa muukin, Laukka kertoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Näissä paikoissa peltipoliisi välähtää taatusti juhannusliikenteessä – poliisi paljasti pitkän listan varmoista kärypaikoista

2017, Kesäkuu 21 - 06:00

Poliisi haluaa säästää autoilijoita ylimääräiseltä rahanmenolta juhannuspyhinä ja kohentaa samalla liikenneturvallisuutta. Poliisi on julkistanut osoitelistan 30:sta automaattisen nopeusvalvonnan tolppakamerasta, jotka varmasti ovat päällä juhannuksen aikaan ja jo sitä ennen. Julkikamerat ovat toiminnassa jo nyt ja niitä on siroiteltu tasaisesti koko Suomeen Rovaniemeä myöten.

– Julkistamisella pyritään ennaltaehkäisemään ylinopeuksia. Se on yksi konsti nopeusvalvonnan keinovalikoimasta, perustelee julkistamista poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja, ylikomisario Dennis Pasterstein.

Kaikkiaan tolppakameroita on juhannuksen menoliikenteen aikana käytössä noin 90, ja viikonlopun aikana määrä laskee hiukan. Valtaosan paikkaa ei siis paljasteta etukäteen.

Yle Uutisgrafiikka Alle prosentti ajaa ylinopeudella

Pastersteinin mukaan ajonopeudet ovat jatkaneet maltillistumistaan. Salamavalon välähdykseen oikeuttavalla ylinopeudella ajaa nyt alle prosentti liikennevirrasta eli harvempi kuin joka sadas kaasuttelee yli sallitun.

Ylinopeuksien huippu koettiin talvella 2015, minkä jälkeen on tultu tasaisesti alas.

– Ajonopeuksien siistiytymiseen on vaikuttanut rikesakkojen korotukset, rikesakon puuttumiskynnyksen lasku, valvonnan lisääntyminen, näkyvä tiedotus ja on ratin takanakin petrattu ajotapoja, Pasterstein listaa syitä.

Huomautuksia, rikesakkoja ja sakkoja on tänä vuonna määrätty ylinopeuksista noin 40 000 kappaleen kuukausivauhdilla eli keskimäärin 1 300 joka päivä. Rikesakon suuruus on 140-200 euroa. Sakkosumma taas lasketaan tulojen pohjalta.

Rattijuopumukset haasteena

Poliisi valvoo juhannusliikennettä muutenkin tehostetusti juhannuspyhien aikaan. Erityishaasteena ovat rattijuopumukset, ei niinkään ajonopeudet.

– Eihän menoliikenteessä ajeta kovempaa, koska on ruuhkaa. Mutta ohittelijoihin kiinnitämme huomiota ja poimimme vaarallisesti ohittelevat pois autoletkoista, koska tavoitteena on tasainen liikennevirta, Pasterstein sanoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Antimikrobiset kalusteet torjuvat sairaalainfektioita – 10 000 euron lahjoitus syöpälasten hyväksi

2017, Kesäkuu 20 - 18:20

Oulun yliopistollinen sairaala sai merkittävän lahjoituksen, kun Isku Interior lahjoitti osasto 51:lle antimikrobisia kalusteita. Kyseessä on lasten hematologian ja onkologian osasto, jolla hoidetaan pääosin syöpäpotilaita.

Uudet kalusteet eliminoivat pinnalleen tulevia viruksia, bakteereita, homeita ja sieniä. Kyseessä on uusi keino torjua sairaalainfektioita, koska osa mikrobeista tarttuu ihmisiin erilaisten pintojen kautta.

– Olemme tosi kiitollisia ja ilahtuneita, varsinkin vanhempain keittiön uudesta pöydästä, tuoleista ja kaapeista, ne ovat tosi tärkeitä. Vanhemmat viettävät paljon aikaa keittiössä, tekevät siellä lapsille ruokaa ja he syövät myös yhdessä siellä. Tällainen antimikrobinen kaluste on hyvä lisä sairaalahygienian parantamiseksi, kertoo apulaisosastonhoitaja Lea Anttila.

Tuotteen tarkistus käynnissä, hyvä on.

Lasten hemalogisten ja onkologisten sairauksien hoito on keskitetty Pohjois-Suomessa OYS:iin. Syöpäsairaiden lasten hoitojaksot ovat pitkiä ja omaiset saattavat viettää osastolla jopa kuukausia.

– Huonekalut ovat tärkeitä viihtyvyyden ja vanhempain kannalta, ja myös lapset liikkuvat aulatiloissa. Nyt saadut huonekalut ovat tarpeelllisia, mutta käsihygienia ja yleinen siisteys ovat edelleen kaikkein oleellisinta, sanoo osaston ylilääkäri Merja Möttönen.

Uusi teknologia tekee tuotteesta antimikrobisen

Isku on merkittävä kotimainen sairaaloiden kalustaja. Uudet antimikrobiset tuotteet valmistetaan Lahdessa Mukkulan tehtaalla.

– Meillä ei ole erikseen antimikrobiseen mallistoon tehtyjä tuotteita, vaan joka ikinen kaluste meidän omalta tehtaalta voidaan päällystää antimikrobisilla materiaaleilla, sanoo Iskun tuotemarkkinointipäällikkö Anne Laitinen.

Antimikrobinen vaikutus ei heikkene, eikä se katoa kalusteen elinkaaren aikana. Anne Laitinen

Kalusteiden antimikrobinen toiminta perustuu luonnolliseen hopeaan. Lisäaineena toimiva hopeafosfaattilasi lisätään lakkaan, maaliin tai laminaattiin ja samalla saadaan aikaan kestävä antimikrobinen vaikutus.

– Antimikrobinen vaikutus ei heikkene, eikä se katoa kalusteen elinkaaren aikana, Laitinen tietää.

Tutkimusten mukaan 99 prosenttia kaikista mikrobeista kalusteen pinnalla kuolee tietyn ajan sisällä.

– Vielä ei ole sellaista mikrobia tullut vastaan, mitä se materiaali ei tappaisi, sanoo Laitinen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kekkos-patsas, joka ei kelvannut mihinkään – hajosi draamaattisesti, mutta nuorukainen pelasti nenän

2017, Kesäkuu 20 - 12:03
Mistä on kyse?
  • Kansantaitelija Matias Keskisen betonista valmistettu ja presidentti Kekkosta kuvaava teos tuotiin Vuolijoelle vuonna 1984.
  • Vuolijoelle puuhattiin Kekkos-puistoa, jonne Keskisen valmistama patsas olisi sijoitettu, mutta puisto ei koskaan toteutunut.
  • Kekkos-patsas oli esillä Oulun Rotuaarilla -89, mutta se jouduttiin poistamaan ja patsas hajosi kuljetuksessa. Nyt siitä on jäljellä enää nenä oululaisella pihamaalla.
  • Keskinen kuoli vuonna 1997.

Suomen itsenäisyyden historiasta yli neljänneksen maa oli Urho Kekkosen johtama. Pitkäaikaisimmalle presidentillemme onkin pystytetty monenlaisia patsaita ja muistomerkkejä ympäri maan – ja jopa Venäjälle ja Viroon.

Ensimmäinen Kekkos-patsas koki karun kohtalon Oulussa. Lokakuussa tulee täyteen 28 vuotta siitä kun kansantaiteilija Matias Keskisen kymmeniä tonneja painanut betoniluomus, muotokuva Kekkosen päästä, hajosi.

Soitto Ouluun kuitenkin kertoo, että jotakin on vielä jäljellä.

– Kekkos-patsaan nenälle kuuluu hyvää. Taiteilija Keskinen oli aikaansa edellä, originelli multitaiteilija, ja siksi olen säilyttänyt tämän Kekkosen nenän kaikki nämä vuodet, Matti Ollikainen sanoo.

Kekkos-patsaan nenä on kulkenut Ollikaisen matkassa jo 27 vuotta. Painoa nenällä on pari sataa kiloa ja se on ainoa jäänne Keskisen valmistamasta patsaasta. Monumentti hajosi siirrettäessä sitä pois Oulun Rotuaarilta, jossa se oli patsasnäyttelyssä syksyllä 1989. Patsas piti siirtää pois, sillä sen ei katsottu olevan sopivaa nähtävää, kun neuvostopresidentti Mihail Gorbatshov oli valtiovierailulla Suomessa ja Oulussa.

Pielavedeltä Vuolijoelle

Kansantaiteilija, valokuvaaja, elokuvantekijä ja kuvanveistäjä Matias Keskisen betonipatsaalla oli monivaiheinen historia. Sen valmistus aloitettiin vuonna 1978 Kekkosen synnyinkunnassa Pielavedellä, jossa se kuitenkin jäi ilman isäntää ja kiinnostusta.

1980-luvun alkupuolella Vuolijoen kunnanjohtaja Jorma Järvinen näki patsaasta tehdyn jutun lehdessä ja innostui siitä. Hän sai muutaman muunkin innostumaan, muun muassa silloisen huoltamoyrittäjä Aarne Määtän.

– Asiaa lähdettiin viemään eteenpäin. Ajattelimme perustaa Vuolijoelle Kekkos-puiston ja saada sillä tavalla lisää näkyvyyttä. Täällä sitä ei kuitenkaan ymmärretty sillä tavalla kuin kunnanjohtaja ajatteli, Määttä kertoo.

Kekkos-patsas katseli Vuolijoen maisemia 1980-luvulla.Aarne Määttä

Syy siihen, miksi Kekkosen patsasta ja puistoa puuhattiin juuri nykyisin Kajaaniin kuuluvalle Vuolijoelle, niveltyy vuoteen 1940. Tuolloin heinäkuun 27. päivänä Kekkoset ostivat Vuolijoella sijaitsevan Hinan tilan asuinpaikaksi 239 000 markalla (Doria).

Patsasasia eteni ja neuvotteluja käytiin kuvanveistäjä Keskisen kanssa. Lopulta siirron suhteen tuli kiire, koska patsas sijaitsi Pielavedellä pehmeän maan takana.

– Lions Club lähti mukaan ja saimme osarahoittajan, joten pääsimme asiassa eteenpäin. Suunnittelua jatkettiin ja patsas saatiin siirrettyä Vuolijoelle 1984, Määttä kertoo.

Suuri suru ja elämän alamäki

Patsas tuotiin Määtän huoltoaseman pihamaalle, jonka piti olla vain väliaikainen sijoituspaikka, sillä suunnitelmissa oli edelleen siirtää se suunniteltuun Kekkos-puistoon.

Toisin kuitenkin kävi, sillä juhannuksena kunnanjohtaja Jorma Järvinen hukkui Oulujärveen ja koko projekti jäi Aarne Määtän vastuulle.

– Tästä alkoi suuri suru ja elämän alamäki minulla, Matiaksella ja monella muulla, Määttä sanoo.

Aarne Määttä oli puuhaamassa 1980-luvulla Vuolijoelle Kekkos-puistoa.Arto Loukasmäki / Yle

Vastustus kehityshaketta kohtaan oli sen verran voimakasta, että projektista lopulta luovuttiin ja Kekkosen betoninen pää jäi Määtän tontille.

– Syynä negatiiviseen suhtautumiseen oli suomalainen kateus, joka täällä Kainuussa on hyvin juurtunut. Täytyisi ajatella hieman pidemmälle, jotta tästä sairaudesta päästäisiin eroon, näin oli ainakin ennen, Määttä sanoo.

Patsas sai kuitenkin jonkin verran julkisuutta mediassa, muun muassa Ylen Tänään Iltapäivällä -lähetyksessä Ari Rautio kävi ihmettelemässä Vuolijoen Kekkos-patsasta kesäkuussa 1989. Raution haastattelema Vuolijoen kunnanjohtaja Arto Laurikainen piti patsasta ihan hyvänä.

– Kaikki sen nähneet ovat tunnistaneet esikuvan heti ja se on niin mittava kooltaan, että se herättää huomiota. Se on karikatyyriluonteinen, mutta hyvin Kekkosen arvolle sopiva, Laurikainen kertoi Tänään Iltapäivällä -lähetyksessä.

Viimeinen matka

Vuoden 1989 syksyllä patsas lähti viimeiselle matkalle. Se siirrettiin Ouluun Rotuaarilla järjestettyyn näyttelyyn, jossa oli esillä myös muita Matias Keskisen teoksia, muun muassa seisova Kekkonen.

Vaikka näyttelyä oli jäljellä vielä kaksi viikkoa, päätti Oulun kaupunginvaltuusto lokakuussa 1989 siirtää patsaat pois, koska ne eivät olleet sopivaa nähtävää neuvostopresidentti Mihail Gorbatshovin vierailua seuraavalle kansainväliselle lehdistölle.

Kansantaiteilija Matias Keskinen uskoi Kekkos-patsaan kestävän kuljetuksen Vuolijoelle.Risto Rasila / Kaleva / JOKA / Museovirasto

Näin asia selitettiin, mutta toisenlaisiakin näkemyksiä on.

– Mikähän meidän silloisella presidentillä oli, ettei hän kestänyt nähdä Kekkosen muotokuvaa Oulussa. Ne määrättiin kylmän viileästi poistettavaksi ja pakon edessä suostuimme siihen, sanoo Aarne Määttä.

Patsaiden siirtäminen aloitettiin jo aamuyöllä, vaikka Keskisen kanssa ajaksi oli sovittu kello 9 aamulla.

– Kun menimme Matiaksen kanssa paikalle, niin työt oli nostettu lavalle ja asiantuntemattomat henkilöt olivat toteuttamassa sitä. Ne nostettiin väärällä tavalla ja silloin pää vioittui lopullisesti, eikä se kestänyt kuljetusta, kertoo Määttä.

Kansantaiteilija Keskistä harmitti tietysti patsaiden siirto pois Rotuaarilta. Suurin harmin aihe ennen patsaskatastrofia oli kuitenkin se, että hän oli varautunut luovuttamaan neuvostopresidentille muistoksi noin 10 senttiä korkean pronssisen Kekkos-patsaan.

Tämä pienoispatsaan Matias Keskinen halusi luovuttaa presidentti Gorbatsoville.Arto Loukasmäki / Yle

Taiteilija oli siirron alkuvaiheessa vielä luottavainen siihen, että Kekkosen päätä esittävä patsas saadaan takaisin Vuolijoelle, jossa sen kärsimät viat olisi korjattu seuraavana kesänä. Olihan Kekkosen pää kestänyt kuljetukset Pielavedeltä Vuolijoelle ja sieltä Ouluun.

Toisin kuitenkin kävi. Ensin Kekkos-patsaalta putosi takaraivo ja tämän jälkeen se hajosi kokonaan pala palalta.

Patsasten siirtoa puitiin vielä oikeudessa, ja Keskiselle kävi yhtä huonosti kuin hänen patsaalleen. Se oli vakuutettu 300 000 markasta, mutta Keskinen ei saanut vakuutusrahoja.

Pelastusoperaatio nenä

Lopulta hajonnut patsas päätyi Oritkarin lumenkaatopaikalle, jossa se oli tarkoitus murskata tien pohjan maa-aineeksi. Tapahtuman kuvasi dokumenttia (YouTube) varten Pohjois-Pohjanmaan ammattioppilaitoksen videokuvaajalinja. Dokumentin teossa mukana oli myös Matti Ollikainen.

– Päätimme pelastaa jonkin osan siitä patsaasta. Päädyimme nenään, joka on selvästi tunnistettava, Ollikainen kertoo.

Kekkos-patsas rikkoutuneena Oritkarin lumenkaatopaikalla Oulussa.Eljas Sallmén / Kaleva / JOKA / Museovirasto

Pelastusoperaatio on melkoinen tarina, sillä yksi pojista kävi hakemassa lupaa kysymättä sotaveteraani-isältään auton, jonka takakonttiin nuoret miehet nostivat nenän. Aamulla isä huomasi autossa kuljetuksen jäljet ja betonilohkareita.

– Kerroimme mitä olimme tehneet ja sen, että kyseessä oli osa Kekkosen patsasta. Veteraani-isä veti lippaan ja sanoi, etteivät lommot mitään haittaa, kun on kyseessä tällainen tapaus, kertoo Ollikainen.

Kekkosen patsaan hajoamisessa on nähty symboliikkaa, sillä pari viikkoa myöhemmin murtui Berliinin muuri ja muutama vuosi sen jälkeen hajosi myös Neuvostoliitto.

Taiteilija kuoli, teokset elävät

Matias Keskinen kuoli Vuolijoella elokuussa 1997, mutta hänen teoksensa jäivät elämään. Vuolijokelainen Aarne Määttä on koonnut näyttelyn kansantaiteilijan tuotannosta.

– Keskinen oli monipuolinen persoona. Urheilija, näyttelijä, taiteilija sekä laulu- ja soittomies, jolle nyrkkeily oli sydäntä lähellä. Nyrkkeily näkyy täällä Vuolijoen näyttelyssä, jossa on Pertti Purhosesta tehty reliefi ja patsas Cassius Clayn päästä.

Näyttelyssä on esillä myös paljon Keskisen valmistamia pienoispatsaita Kekkosesta sekä erilaisia taideteoksia myös monista muista merkkihenkilöistä. Näyttely on avoinna vain tilauksesta.

Kekkosesta tehtyjä pienoispatsaita.Arto Loukasmäki / Yle

Kekkos-patsaan kohtaloa (Kaleva) muisteltiin vuonna 1997 mieskuoro Huutajien ja Oulun Musiikkivideofestivaalin suurella spektaakkelilla.

Kymmenen vuotta taiteilijan kuoleman jälkeen järjestettiin poikkitaiteellinen trubaduuriesitys "Oulun urho", joka vei katsojat aikamatkalle 1980-luvulle, jolloin Keskinen ei saanut arvostusta. Taiteilijan elämää seurannut Matti Ollikainen sekä Kari Blomster halusivat esityksellä palauttaa Keskisen kunnian. Esitys näytettiin Oulun Musiikkivideofestivaaleilla.

Keskiseltä jäi kesken yksi teos: Kekkos-patsaan tyylinen patsas Jean Sibeliuksen päästä. Edellisestä kerrasta viisastuneena hän teki siitä kestävän ja pomminvarman.

– Jos oikeus olisi aikoinaan tapahtunut ja Matias Keskinen olisi saanut korvauksen, hän olisi saanut Sibeliuksen pään valmiiksi, eikä olisi kuollut kylmään, nälkään ja vitutukseen, toteaa Ollikainen.

Matias Keskisen omakuva.Arto Loukasmäki / Yle

Sibelius-monumentin ajatuksena oli, että pään sisälle olisi voinut mennä kuuntelemaan Sibeliuksen musiikkia.

– Veli Gränön tekemässä dokumentissa "Matias Keskisen kuviteltu elämä" se patsas vilahtaa. Veikkaan, että siinä olisi ollut nähtävyyttä, kuultavuutta, koettavuutta. Melkoinen vetonaula Suomelle, sanoo Ollikainen.

Lue lisää:

Elävä arkisto: Kekkos-patsaat

YouTube: Dokumentti kansantaiteilija Matias Keskisen veistosnäyttelyn purkamisesta Oulussa 25.10.1989

Korjattu 21.6.2017 klo 9:43 Kekkonen on Suomen pitkäaikaisin presidentti, ei pitkäikäisin, kuten jutussa luki aikaisemmin.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

2-vuotias poika sai pikkuveljiä – lakimuutos aiheutti ison sotkun: Perhe joutui antamaan kirjallisen selvityksen, mitä äiti tekee päivisin

2017, Kesäkuu 20 - 11:34
Mistä on kyse?
  • Uusi varhaiskasvatuslaki tuli voimaan elokuussa 2016
  • Laki antaa kunnille mahdollisuuden rajata päivähoidon 20 tuntiin viikossa niissä perheissä, joissa ainakin toinen vanhemmista on päivät kotona
  • Monet perheet, joihin on syntynyt kaksoset tai kolmoset, joutuvat taistelemaan saadakseen isommille lapsille kokopäivähoidon
  • Suomen Monikkoperheet ry:n mukaan pelkästään sen, että perheessä on kaksoset tai kolmoset, pitäisi olla peruste kokopäiväiselle hoidolle

KOUVOLA Omakotitalon ovikello soi. Oikaraisen perheen 3-vuotias Olli-poika tulee avaamaan oven. Sen jälkeen hän juoksee takaisin sisälle, ja isä Marko tulee tervehtimään tulijoita. Tervehtimään konttaavat myös perheen kaksospojat Aleksi ja Topias.

Isä esittelee pojat, mutta varmistaa ensin päässä olevasta syntymämerkistä, kummasta pojasta on kyse. Tavallisesti perheen äiti Heli on kotona hoitamassa kaksosia, mutta nyt hän on päässyt omille asioilleen, kun Markon sisko on auttamassa lastenhoidossa.

Olli ei ollut vielä ehtinyt täyttää kahta vuotta, kun nyt vuoden vanhat kaksospojat Aleksi ja Topias syntyivät. Perheelle uusi varhaiskasvatuslaki ja sen myötä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen kolahti kohdalle välittömästi sen tultua voimaan elokuussa 2016.

– Kaksosten syntymän jälkeen alustavasti Ollille myönnettiin tämä lakisääteinen minimi eli 20 tuntia viikossa päivähoitoa, kuvailee Marko Oikarainen.

Perheelle 20 tuntia oli liian vähän. Hoitoajan nostamisesta sopivalle tasolle tulikin melkoinen taistelu, joka jatkuu edelleen.

Jatkuvia selvityksiä

Ensin kaupungille oli toimitettava kirjallinen anomus siitä, miksi pidempää hoitoaikaa tarvitaan. Sillä Ollille myönnettiin päivähoitopaikka kello 15:een saakka, mikä oli isän työrytmin kannalta ongelmallista.

Jos ei tiedä, mitä äiti tekee kolme kuukautta vanhojen kaksosten kanssa, niin pidän sitä kyllä hyvin ihmeellisenä. Marko Oikarainen

Perheellä ei myöskään ole käytössä perinteistä tukiverkostoa. Markon vanhemmat asuvat Rovaniemellä, ja Helin iäkäs äiti asuu Lemillä. Helillä ei ole sisaruksia, ja Markon ainoa sisarus asuu Turussa.

– Oli tarkoitus, että minä vien Ollin päiväkotiin ja haen töistä päästyäni. Jotta saimme hoitoaikaa jatkettua kello 16:een saakka, piti antaa erillinen selvitys, että mitä äiti tekee iltapäivisin, koska ei pääse hakemaan vanhempaa lasta kotiin, selittää Marko Oikarainen.

– Jos ei tiedä, mitä äiti tekee kolme kuukautta vanhojen kaksosten kanssa, niin pidän sitä kyllä hyvin ihmeellisenä, Marko Oikarainen kummastelee.

Juha Korhonen / Yle

He kirjoittivat kaupungille, että jos äiti on hakemassa Ollia hoidosta kävellen, vauvat ovat vaunuissaan. Olli täytyy tulla hakemaan ja pukemaan sisältä, jolloin äiti joutuu kantamaan vaunukopat päiväkotiin sisälle, jos vauvat itkevät. Jos taas äiti hakee Ollin autolla, on molempien vauvojen turvakaukalot kannettava pysäköintipaikalta yksitellen sisälle päiväkotiin, jotta pääsee pukemaan ja hakemaan Ollin.

Perhe antoi selvityksen ja sai määräaikaisesti hoidon iltapäivään kello 16:een saakka. Joulukuussa oli tehtävä uusi hakemus keväälle. Jälleen erillisen keskustelun jälkeen laajempi hoitoaika myönnettiin, mutta vain määräaikaisena toukokuun loppuun.

Ei "hoitoautomaattia"

Kouvola on yksi niistä kaupungeista, jotka ottivat käyttöönsä päivähoito-oikeuden rajauksen. Kaupungilta kerrotaan, ettei pidempiin hoitoaikoihin ole olemassa mitään automaattia eikä kaksosten tai kolmosten syntyminen automaattisesti tarkoita kokopäiväistä hoitoaikaa.

– Perheet ovat erilaisia, ja läheisverkot ynnä muut ovat erilaisia. Meillä se keskustelu käydään vanhempien kanssa ja todennäköisesti tällainen laajennettu varhaiskasvatus myönnettäisiin, arvioi Kouvolan kaupungin varhaiskasvatuspäällikkö Helena Kuusisto.

Perheet ovat erilaisia ja läheisverkot ynnä muut ovat erilaisia. Helena Kuusisto

Päivähoito-oikeuden rajaus koskee Kouvolassa 300–400 lasta, joista noin kolmannekselle on haettu pidempää hoitoaikaa. Jos perhe kokee, että päivähoito helpottaa elämää tai se on hyödyllistä lapsen kehityksen ja kasvun kannalta, joustoa kaupungin mukaan yleensä myönnetään. Toisaalta päivähoidon sijaan tuki voi olla perheelle jotain muutakin, kuten lapsiperheiden kotipalvelua tai perhetyötä.

– Arvion päivähoidon tarpeesta tekevät vanhemmat, ja neuvottelu käydään päiväkodin johtajan kanssa. Siinä ei tarvita mitään lausuntoja, vaan se keskustellaan kunkin perheen tilanteen mukaan, sanoo varhaiskasvatuspäällikkö Helena Kuusisto Kouvolan kaupungilta.

Säästöt kaukana tavoitteesta

Ennen varhaiskasvatuslain muutoksia kaikilla lapsilla on ollut oikeus kokoaikaiseen hoitoon, mutta nyt laki antaa kunnille mahdollisuuden rajata oikeuden 20:een tuntiin viikossa niissä perheissä, joissa ainakin toinen vanhemmista on päivät kotona. Päivähoito-oikeuden rajaamisen taustalla on hallituksen säästötavoite.

Yhteensä säästöjä arvioitiin syntyvän noin 10 800 lapsen varhaiskasvatusoikeuden muutoksen myötä, jolloin vuosittaisetkokonaissäästöt olisivat noin 62 miljoonaa euroa. Kuntaliitto arvioi säästön maltillisemmin.

– Jos kaikki kunnat olisivat lähteneet toteuttamaan rajausta, olisi säästö voinut olla ehkä noin puolet hallituksen tavoitteesta eli noin 30 miljoonaa. Nyt säästöä kertyy ehkä noin 8 miljoonaa koko maassa. Ei tällä ole merkittäviä kustannusvaikutuksia, sanoo erityisasiantuntija Jarkko Lahtinen Suomen Kuntaliitosta.

– Säästöjä syntyy henkilöstökustannuksista, mutta suoraan ei voida osoittaa, että säästöt ovat syntyneet nimenomaan siitä, että päivähoito-oikeutta on rajattu, perustelee varhaiskasvatuspäällikkö Helena Kuusisto Kouvolan kaupungilta.

Joustoa annetaan matalalla kynnyksellä

Kouvolan lisäksi esimerkiksi Jyväskylä, Lappeenranta, Vantaa, Lahti ja Oulu ottivat käyttöön päivähoidon oikeuden rajauksen. 77 kuntaa sen sijaan päätti jättää rajauksen käyttämättä. Näin tekivät esimerkiksi Tampere ja Espoo.

Todellisuudessa varhaiskasvatusoikeus kokopäiväisestä 20:een tuntiin viikossa muuttui noin 5 500 lapsella koko maassa. Heistä noin 2 600:lle haettiin laajempaa hoitoaikaa.

– Kynnystä laajennetulle palvelulle on pidetty matalana, eikä laajoja perusteluja tarvita, kertoo erityisasiantuntija Jarkko Lahtinen Suomen Kuntaliitosta.

Ei tällä ole merkittäviä kustannusvaikutuksia. Jarkko Lahtinen

Kouvolassa päätös tehdään aina määräaikaisena, koska tarve muuttuu ja lapset kehittyvät. Monikkoperheen isä pitää perustelua huonona.

– Lapset kasvavat tämän puolen vuoden aikana ensin nollasta kuuteen kuukauteen, sitten kuudesta kuukaudesta vuoteen ja puoleentoista vuoteen. Siinä varmasti jokainen voi kuvitella, mitä tämä kasvaminen tuo tullessaan, että helpottaako se elämää. Minun kokemukseni mukaan vielä tässä vaiheessa se ei ole helpottanut, tokaisee Marko Oikarainen.

Määräaikaisuus tuntuu vanhemmista kuormittavalta, koska asia pyörii mielessä koko ajan.

– Asia on edessä taas syksyllä. Toivoisi, että joka kerta ei jouduttaisi tällaiseen vääntöön vaan asia olisi selvä. Meillä vanhempina on nyt tärkeintä keskittyä lastenhoitoon ja -kasvatukseen. Minun täytyy keskittyä työhön ja kokonaisuutena siihen, että me voimme hyvin ja meidän lapsemme voivat hyvin, sanoo Marko Oikarainen.

Monikkoperheet tarvitsevat kokopäiväistä hoitoa

Oikaraisten tapaus ei ole tavaton ja ainutkertainen niissä perheissä, joissa on kaksosia tai kolmosia.

– Vastaavista on ilmoitettu meille ympäri Suomea. On pyydetty apua ja neuvoa, kun täysipäiväistä hoitoa ei ole myönnetty tai joustoa on saatu vain vähän, kertoo Suomen Monikkoperheet ry:n toiminnanjohtaja Ulla Kumpula.

Yhdistyksen mielestä pelkästään sen, että perheessä on kaksoset tai kolmoset, pitäisi olla peruste kokopäiväiselle hoidolle. Verkkosivuilla on lausunto, jota perheet ovat voineet hyödyntää hakiessaan 20:ta tuntia pidempiä hoitoaikoja viikossa.

Vastaavista on ilmoitettu meille ympäri Suomea. On pyydetty apua ja neuvoa, kun täysipäiväistä hoitoa ei ole myönnetty. Ulla Kumpula

Monikkoperheessä kokoaikaisen hoidon tarpeet liittyvät siihen, että perheessä on monta samanikäistä, perushoitoa vaativaa vauvaa tai pikkulasta. Useamman kuin yhden lapsen saaminen kerralla kuluttaa perheen voimia, ja monikkovanhemmat kokevat itsensä stressaantuneiksi useammin kuin muut perheet. Kotona oleva vanhempi ei vauvojen tai kuljetusongelmien vuoksi pääse viemään tai noutamaan vanhempia sisaruksia päivähoidosta kesken päivän.

Oikaraiset eivät vielä tiedä, saako Olli kokoaikaisen hoitopaikan syksyllä.

– Alun perin kun saatiin Ollille ensimmäinen hoitopätkä sinne viime vuoden loppuun, niin siinä luki, että keväästä 20 tuntia viikko. Siitä käytiin uudet neuvottelut tälle keväälle. Jännityksellä odotan syksyä, että mikä päätös tulee olemaan, tuumaa Marko Oikarainen.

Kaksosten on tarkoitus aloittaa päivähoito vuodenvaihteessa, kun perheen äiti palaa töihin.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Näin ratatyöt katkovat junaliikennettä juhannuksena – suunniteltu 366 korvaavaa bussilähtöä

2017, Kesäkuu 20 - 07:05

Liikennevirasto tekee juhannuksen meno- ja paluuruuhkien välissä muun muassa vaativia ja aikaa vieviä ratatöitä, kuten sillankorjaus- ja rakennustöitä sekä vaihteiden vaihtoja. Pisimmillään junaliikenne on paikoin poikki 48 tuntia.

Ratatyömaita on erityisesti läntisessä Suomessa, mutta niiden vaikutukset ulottuvat huomattavasti laajemmalle. VR:ltä kerrotaan, että juhannuksen ratakatkot perjantaista kello 12:ta sunnuntaihin kello 12:een vaikuttavat kaikkiin Tampereen kautta matkaa tekeviin.

– Suomen vilkkain matkustajaliikenteen rata menee Tampereen läpi, ja siinä tehdään matkoja aina Helsingistä Lappiin. Kun katko on Tampereen kohdalla, heijastusvaikutuksia tulee lähes läpi Suomen, toteaa VR:n suunnittelupäällikkö Juho Hannukainen.

Kun katko on Tampereen kohdalla, heijastusvaikutuksia tulee lähes läpi Suomen. Juho Hannukainen

Juhannuksen matkustajaliikenteeseen on järjestetty liuta korvaavia bussikuljetuksia. Reitistä riippuen matka-aika pitenee bussikyydissä puolesta tunnista useisiin tunteihin.

– Etukäteen on suunniteltu 366 korvaavaa bussilähtöä. Niitä ajetaan noin 80 linja-autolla, Hannukainen kertoo.

Tavallisena kesälauantaina raiteilla kulkee noin 120 InterCity- ja Pendolino-vuoroa. Juhannuslauantaina ratatöiden takia niistä on peruttu noin puolet.

Töitä paiskitaan lisärahoituksella

VR:n Juho Hannukaisen mukaan juhannuksen meno- ja paluuruuhkien väliin osuvat 48 tuntia ovat yksi vuoden parhaista ajoista tehdä isoja ratatöitä. Matkustajia on hänen mukaansa silloin liikkeellä selvästi normaaliviikonloppua vähemmän.

– Paljon ratatöitä tehdään joka juhannus, mutta tänä vuonna katkoja on kyllä poikkeuksellisen monella reitillä, Hannukainen sanoo.

Ratatyöt painottuvat läntiseen Suomeen, mutta niillä on vaikutuksia liikenteeseen huomattavasti laajemmin.Yle / Lähde: Liikennevirasto

Liikennevirasto on saanut lisärahoitusta rataverkon korjausvelan kuromiseen, minkä vuoksi juhannuskatkoja on nyt tavallista enemmän.

– Katsoimme järkeväksi niputtaa erilaisia haastavia kohteita tehtäväksi samanaikaisesti, jotta matkustajille aiheutuva liikennehaitta olisi mahdollisimman pieni, kertoo Liikenneviraston ratatyökoordinaattori Juha Kröger.

Tavaraliikenteeseen kiertoreittejä ja dieselvetureita

Juhannuksen liikennekatkot vaikuttavat myös tavaraliikenteen juniin ja sitä kautta tuote- ja raaka-ainekuljetuksiin. Tavarajunia ajetaan korvaavilla kiertoreiteillä ja sähkövetureita korvataan dieselvetureilla. Myös junien kokoja ja aikatauluja joudutaan muuttamaan.

Katkot eivät aiheuta tavarakuljetuksille suuria ongelmia, kertoo VR Transpointin rautatielogistiikan suunnittelujohtaja Nina Mähönen.

– Tyypillisesti juhannuksena ja muina juhlapyhinä on teollisuudessa erilaisia tuotantoseisokkeja ja siksi olemme itsekin olleet vaikuttamassa siihen, että ratatöitä tehtäisiin näinä hiljaisempina ajanjaksoina, toteaa Mähönen.

Laajoja katkoja myös juhannuksen jälkeen

Liikenneviraston laajat ja junaliikenteelle katkoja aiheuttavat ratatyöt eivät pääty juhannukseen. Juhannuksena alkaa osuudella Jämsä–Jyväskylä kuuden viikon liikennekatko, jonka aikana rataosan tunneleita korjataan.

Lempäälän kanavasillan korjaaminen on yksi juhannuksen työläin ratatyömaa.Jussi Mansikka / Yle

– Kyllähän nämä kaikki tähtäävät siihen, että varmistetaan häiriötön aikataulunmukainen junaliikenne, ja vältetään esimerkiksi nopeusrajoitusten asettamisia, Liikenneviraston Juha Kröger perustelee pitkiä liikennekatkoja vaativia töitä.

– Esimerkiksi alikulkusiltojen rakentamisessa saavutetaan merkittäviä turvallisuustason parantumisia myös tieliikenteessä, kun vilkkaasti liikennöityjä tasoristeyksiä saadaan pois, hän jatkaa.

Matkustajaliikenteeseen vaikuttavat ratatyöt on listattuna VR:n verkkosivuilla. Mahdollisen bussikuljetus on mainittu ennakkoon ostetuissa lipuissa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vähättelyä ja parisuhteen hämmästelyä – Liikuntavammainen naispari ei välitä muiden mielipiteistä

2017, Kesäkuu 19 - 18:58

"Onpa kiva, että sinäkin olet löytänyt jonkun kaverin!" Tämä on kommentti, jonka liikuntarajoitteinen naispari on saanut kuulla monen monta kertaa.

Anni Mannelin sanoo, etteivät monet ymmärrä, että he ovat hänen kihlattunsa Maaret Turusen kanssa oikeasti parisuhteessa. Usein heitä ajatellaan Annin mukaan vain ystävinä.

– En jaksa enää monesti välittää siitä. Omaa äitiäni olen oikaissut, kun hän on jollekin esitellyt, että tässä on Annin kaveri. Olen sitten korjannut, että ei kun kihlattu.

Koirien kanssa ulkoileminen on yksi Maren ja Annin mieluisimmista ajanvietteistä.Emma HInkula / Yle

Myös eri virastoissa naisten parisuhdetta saatetaan kummastella. Anni kertoo, että usein, jos jossakin kysytään lähiomaista ja hän sanoo kihlattunsa nimen, saatetaan asiaa kysyä useamman kerran ennen kuin asia on selvä. Että hänellä on kumppani ja että hän on nainen.

Maaret, eli Mare kertoo, että etenkin hänelle on tärkeää, että ihmiset ymmärtävät heidän olevan yhdessä.

– Minä välillä ihan korostan sitä, että me olemme oikea pari, eikä mukamas vaan huvikseen tässä.

Kihlat naiset vaihtoivat 11.11.2011.

– Aika kliseistä, joo. Vaikka me emme yleensä perusteta kliseistä, niin tämä tuntui silti sopivalta, Mare naurahtaa.

Avustaja läsnä lähes koko ajan

Naimisiinmeno ei ole vielä kuitenkaan ajankohtainen. Asiat ovat tällaisenaankin heidän mielestään hyvin. Tasa-arvoinen avioliittolaki on kummankin mielestä hyvä asia, vaikkakin keskustelu sen ympärillä herättääkin hieman ärsytystä.

– Välillä tuntuu ihan naurettavalta pelleilyltä, ettei voida pitää tasa-arvoisena kaikkia liittoja. Minusta on hassua, että täytyy käydä keskusteluja, että voiko tämä nyt olla näin vai eikö tämä voi olla. Minusta sen pitäisi olla ihan päivänselvää nykypäivänä, Anni sanoo.

Anni Mannelin ihastui ensimmäisenä Maren silmiin. Mare Annin toimeliaisuuteen. Naiset tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 2006, vuonna 2010 he ryhtyivät parisuhteeseen.

– Vähän hidasta toimintaa meiltä, Anni naurahtaa.

Mutta Hiljaa hyvä tulee. Nyt naiset ovat olleet yhdessä seitsemän vuotta, kolme niistä oman kodin katon alla elellen. Anni ja Maaret harrastavat molemmat sähköpyörätuolisalibandya. Se olikin oleellinen tekijä rakkaustarinan alun suhteen.

– Vuonna 2008 Mare alkoi harrastamaan salibandya. Hänellä ei ollut omaa pyörätuolia, joten hän lainasi sitä minulta, Anni kertoo.

Anni tarvitsee avustajan apua kaikessa fyysisessä toiminnassa. Emma Hinkula / Yle

Mare alkoi viettämään yhä pidempiä aikoja Annin luona ennen harjoituksiin lähtöä. Pikkuhiljaa he huomasivat, että ystävyys muuttui rakkaudeksi.

Anni ja Mare ovat molemmat liikuntarajoitteisia. Anni liikkuu sähköpyörätuolilla sekä sisällä että ulkona. Mare pystyy kävelemään kotona, mutta ulkona liikkuessa hänellä on sähkömopo.

– Minä tarvitsen avustajaa päivittäisissä asioissa ja kaikessa fyysisessä. Puhun kyllä itse, Anni sanoo nauraen.

Tavallaan ylimääräinen ihminen on lähes koko ajan siinä läsnä. Se on luksusta, jos pystymme olemaan kahdestaan. Mare Turunen

– Minä tarvitsen apua lähinnä sellaisissa kodinhoidollisissa asioissa. Asioinnissa tarvitsemme molemmat apua, Mare jatkaa.

Avustajan apu on äärettömän tärkeää etenkin Annille. Välillä avustajan ainaisella läsnäololla on kuitenkin kielteisetkin puolensa.

– Ei voi aina sanoa sellaisia asioita, joita sanoisi jos olisimme kahden. Tavallaan ylimääräinen ihminen on lähes koko ajan siinä läsnä. Se on luksusta, jos pystymme olemaan kahdestaan, Mare sanoo.

Mare ja Anni ovat asuneet yhdessä kolme vuotta. Emma Hinkula / Yle

Anni painottaa, että kahdenkeskistäkin aikaakin heillä on, mutta se täytyy suunnitella ennalta tarkasti.

– Jos me lähdemme vaikka kaupungille, on se ihan tietoinen valinta, että otammeko me avustaja mukaan. Jos avustaja on mukana, niin pääsemme tietenkin tekemään asioita helpommin. Kuten esimerkiksi kauppoihin sisälle.

Vaikka Mare pystyykin auttamaan Annia monissakin asioissa hän ei halua kuitenkaan pyytää apua Marelta koko ajan. Hänen mielestään Maren pitää itse saada päättää, haluaako hän auttaa vai ei.

– Minusta se on parisuhteelle tärkeää, että voidaan olla pari, eikä niin että toisella olisi velvollisuus auttaa.

Aikuisuutta pitää korostaa

Anni opiskelee tällä hetkellä informaatiotutkimusta Oulun yliopistossa. Toiveissa olisi valmistua vuoden päästä. Mare käy Haukiputaalla työtoiminnassa, ammatiltaan hän on merkonomi.

– Olen ollut puoli vuotta työharjoittelussa Oulun poliisilaitoksella lupapalveluissa. Sinne menisin tosi mielelläni takaisin. Minun lapsuuden toiveammatti oli poliisi, mutta kun se ei ole mahdollista, niin se on ikään kuin lähimpänä sitä, Mare sanoo.

Cilla ja Hilda odottelevta kärsivällisesti Annin kanssa ulos pääsyä. Emma Hinkula / Yle

Mare on valmistunut vuonna 2006. Työnhaussa hän kokee liikuntarajoitteen vaikuttavan kielteisesti.

– Jos hakemuksessa ei suoraan tule ilmi, että olen liikuntarajoitteinen ilmenee se viimeistään CV:ssä, kun kerron harrastuksistani. En voi tietenkään olla varma, että johtuuko se juuri liikuntarajoitteestani, etten ole työpaikkaa saanut.

Mare on myös lyhytkasvuinen, joka sekin vaikuttaa hänen mukaansa ihmisten suhtautumiseen.

– Kaupassa tai kadulla minulle saatetaan puhua niin kuin vähä-älyiselle tai lapselle. Joskus on saatettu vaikka pankkiautomaatilla yrittää ohittaa, kun on ajateltu, että siinä joku lapsi odottelee isiä ja äitiä.

Kaupassa tai kadulla minulle saatetaan puhua niin kuin vähä-älyiselle tai lapselle. Mare Turunen

Myös Annilla on kokemusta samantapaisesta kohtelusta. Koska hän liikkuu melkein kaikkialla avustajansa kanssa, yrittävät esimerkiksi asiakaspalvelijat usein kommunikoida hänelle avustajan kautta.

– Kysytään, että mitä hän haluaisi ja mitä mieltä hän olisi, vaikka minä olen siinä vieressä. Enimmäksen jaksan siihen puuttua, mutta en aina.

Välillä tilanteet ovat Annin mukaan muuttuneet jopa koomisiksi.

Yhdeksi esimerkiksi Anni nostaa Kelalla asioinnin. Hän kertoo, että avustaja tulee sinne aina mukaan, koska hän tarvitsee apua allekirjoittamiseen. Monesti he kuitenkin sopivat etukäteen, että avustaja istuu selkä asiointitiskille päin, jotta tälle ei puhuttaisi.

– Se aiheuttaa todella paljon hämmennystä asiakaspalvelijoissa, kun he eivät tiedä, että voivatko he puhua minulle vai puhuisivatko he sille avustajan takaraivolle.

Tämänkaltaiset tilanteet ovat tuoneet sekä Marelle että Annille tarpeen korostaa omaa aikuisuuttaan ja sitä, että he kyllä osaavat tehdä ja päättää asioista itse.

– Tuntuu, että monesti ei oteta tosissaan jos en näytä, että osaan puhua ja ajatella itse. Sitä pitää tuoda tosi aktiivisesti koko ajan esille, ettei se toinen ala päättää minun puolesta, Anni pohtii.

Kumppanin tuki auttaa jaksamaan

Kun Anni valmistuu, on pariskunnalla haaveissa lähteä ulkomaille yhdessä. Määränpää ei ole vielä varma, mutta minnekään kovin eksoottiseen paikkaan he eivät kuitenkaan ole lähdössä Maren laajan ruoka-aineallergian vuoksi.

– En tiedä onko se hirveän kiva loma, jos aamu alkaa stressillä ja ilta päättyy nälkään, kun ei ole saanut ruokaa koko päivänä, Anni naurahtaa.

Naiset ovat matkustelleet yhdessä lähinnä salibandyharrastuksen puitteissa. Pelimatkoja on ollut esimerkiksi Saksassa ja Tanskassa.

Yksi pariskunnan haaveista on hyvin konkreettinen. Ja hyvin tärkeä.

– Sellainen auto olisi haaveena johon mahtuisi Annin sähköpyörätuoli ja minun sähkömopo kyytiin, Mare kertoo.

Varmaan monen mielestä meidän arki näyttää hitaalta ja hankalalta. Mutta se on meille normaalia. Mare Turunen

Tällä hetkellä Marella on oma auto, johon Anni ei mahdu pyörätuolin kanssa. Nyt liikkuminen tapahtuu usein niin, että Anni kulkee bussilla ja Mare tulee autolla perästä.

– Minun pitää aika paljon aikatauluttaa kaikkea. Omat menot, avustajien työvuorot, meidän perheen tarpeet, kaikki vaatii huomioimista. Auto toisi sellaista vapautta siihen aikataulujen kyttämiseen, Anni summaa.

Liikuntarajoitteisuus tuo ymmärrettävästi erilaisia haasteita elämään. Ne aiheuttavat välillä molemmissa naisissa turhautumista, mutta toisen tuki ja ymmärrys auttavat jaksamaan myös huonompina päivinä.

Anni kertoo, että etenkin sellaiset epäonnistumiset masentavat, jotka johtuvat fyysisestä rajoitteesta. Marella taas on paniikkihäiriötaustaa, jota liikuntarajoitteisuus on hänen mukaansa jollain tasolla pahentanut.

– Se on vaikuttanut aika paljon, kun on periaatteessa aina katseen alla. Ei ole sillä tavalla anonyymi, niin kuin valtaosa muista ihmisistä on, Mare sanoo.

– Ymmärrys on minun kohdallani tärkeä juttu. Sen tilanteen kanssa eläminen. Anni monesti tyynnyttelee minua eri asioissa, että kyllä se siitä, Mare jatkaa.

Maren ja Annin koti on kustomoitu heidän tarpeitaan varten.Emma Hinkula / Yle

Annin puheissa toistuu usein sanat meidän perhe. Perhe joka koostuu kahdesta naisesta ja kahdesta labradorinnoutajasta. Vaikka Annin ja Maren elämä voi vaikuttaa välillä ulkopuolisin silmin katsottuna hankalalta, ovat naiset siihen enemmän kuin tyytyväisiä.

– Varmaan monen mielestä meidän arki näyttää hitaalta ja hankalalta. Mutta se on meille normaalia, Mare sanoo.

Se helpottaa, kun on toiselta kuullut tosi usein, että kyllä se on tiennyt minkä paketin ottaa. Että hyväksyy minut tällaisena kun olen. Anni Mannelin

Liikuntarajoite on ollut molempien naisten elämässä koko heidän elämänsä ajan. Silti, etenkin suhteen alkuvaiheessa, se aiheutti hieman epävarmuutta.

– Seurustelun alkuvaiheessa kyselin tosi paljon Marelta, että mitä ajattelet tästä minun vammasta. Että eikö tämä vaikuta hirveästi tähän suhteeseen. Se helpottaa, kun on toiselta kuullut tosi usein, että kyllä se on tiennyt minkä paketin ottaa. Että hyväksyy minut tällaisena kun olen, Anni kertoo.

Mare hymyilee ja vastaa Annille.

– Eikä sitä vammaa katsota kun aletaan seurustelemaan. Ne on muut asiat jotka merkitsee.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oulu on keksinyt keinon, joka hillitsee hintojen nousua: Kaupunki määrää enimmäishinnat uusille asunnoille

2017, Kesäkuu 19 - 10:48

Muuttoliike pitää hinnat korkeana, jos asuntotarjontaa ei ole tarpeeksi. Tämän tosiasian tuntevat rahapussissaan kaikki kasvavien kaupunkien asuntovelkaiset.

Pellervon taloustutkimus julkaisee tutkimuksia asumismenoista. Tamperetta ja Oulua verratessa näkyy vuokralaisten kustannuksissa pieniä eroja, mutta asunnonomistajilla kyse on suuremmista euromääristä. Asuntojen hinta ja korkomenot sen tekevät.

Yle Tampere

Omistuskaksiossa asuva tamperelainen maksaa vuodessa yli 2 200 euroa enemmän kuin oululainen kohtalontoveri. Kolmiossa asuvan pienen perheen elättäjiltä kuluu yli 3 000 euroa vuodessa oululaisiin verrattuna.

Tonttitarjontaa on oltava tarpeeksi

Asumiskustannuksiin vaikuttaa moni eri asia, mutta kasvavien kaupunkien strategioissa kohtuuhintaisen asuminen varmistaminen on kärkipään asioita.

Tampereen ja Oulun pääidea on samansuuntainen: kaupungit huolehtivat siitä, että rakennusmaata on riittävästi tarjolla – ja mielellään kaavoitetaan omaa maata.

Esimerkiksi Tampereella on onnistuttu lisäämään kaupungin omistaman kaavoitetun maan varantoa viime vuosina huomattavasti: Tampereella on nyt yli puolet asumisen kaavavarannosta omilla maillaan eli yhteensä 563 000 kerrosneliömetriä, kun yksityisillä mailla on varannosta 435 000 kerrosneliömetriä.

Vielä vuonna 2014 yksityisessä omistuksessa olevaa kaavoitettua maata oli lähes 60 prosenttia koko varannosta.

Oulu laittaa hintalapun asumiselle

Asemakaavasta rakentamiseen on vielä pitkä matka ja monta mutkaa. Tiet, putket ja johdot on rakennettava, ennen kuin päästään tontinluovutukseen.

Tässä kohtaa Oulun kaupunki kaivaa esiin paperin, jossa rakennusliike allekirjoituksellaan sitoutuu rakentamaan omistusasunnon kaupungin määrittelemään neliöhintaan, kun kyse on uudisalueille rakentamisesta.

– Juuri korotimme näitä hintoja. Kerrostalo asunnon enimmäishinta on 2 900 euroa neliö ja rivitaloasunnon 2 600 euroa neliö, vahvistaa Oulun asuntotoimenpäällikkö Jukka Kokkinen.

Oulun Hiukkavaarassa uusi rivitaloasunto saa maksaa enintään 2600 euroa neliöltä.Paulus Markkula/ Yle

Muualla Suomessa kunta ei laita hintalappua uusiin asuntoihin. Oulussa aluerakentaminen tapahtuu kaupungin omistamalle vuokramaalle. Myyntihinnan ylärajan määritteleminen estää tonttikustannuksen siirtymisen asuntojen hintoihin.

– Rakennusliike saa vuokratontin, se ei käytännössä maksa tonttikustannusta, ainoastaan maanvuokran rakentamisajalta.

– Olisi väärin, että rakennusliike saisi kaupungin omistamalta maalta itselleen katetta asunnon hinnassa. Myös asunnon ostajien kannalta olisi väärin, jos he joutuisivat maksamaan tonttikustannusta ensin asuntonsa hinnassa ja sen jälkeen toiseen kertaan vielä maanvuokrana.

– Minusta on perusteltua rajoittaa tällaista ei-oikeutettua ”katetta”, Jukka Kokkinen sanoo.

Tampere kuulolla

Tampereella päivitetään maapolitiikan linjauksia uuden valtuustokauden alettua. Tuore kaupunkiympäristöstä vastaava apulaispormestari Aleksi Jäntti (kok.) kokee, ettei suuria muutoksia tarvita. Enintään infrastruktuurin rakentamiskustannusten seurannassa on kehittämistä.

Aleksi Jäntti vierastaa maksimihinnoitteluajatusta.

– Helposti käy sitten niin, että katosta tulee myös minimi. Toivon, että se ei ainakaan tarkoita rakentamisen laadun heikkenemistä.

Voitaisiinko Tampereella ottaa Oulun konsti käyttöön?

– Itse kannatan kokeilukulttuuria, myös muiden virheistä kuin onnistumisista oppimista. On ihan tarkoituksenmukaista seurata Oulun tilannetta. Siellä on tehty rohkeita päätöksiä ja ne eivät välttämättä ole huonoja, Aleksi Jäntti pyörittelee.

Vastaus on siis varma ehkä ei.

Rakennusteollisuus tyrmää markkinoiden häiritsemisen

Rakennusliikkeiden edunvalvontaan keskittynyt Rakennusteollisuus RT ry tyrmää Oulun tontinluovutuspolitiikan.

– Emme pidä tällaista hyvänä, Rakennusteollisuuden elinkeinopoliittisten asioiden johtaja Anu Kärkkäinen sanoo suoraan.

– Se lisää sääntelyä ja häiritsee markkinatalouden toimivuutta. Nyt pitäisi pyrkiä siihen, että tuotanto lisääntyy. Jos halutaan vaikuttaa hintoihin, niin kyllä määrällä vaikutetaan enemmän.

– Hintojen säätely sopii ja kuuluu kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen ARA-tuotantoon, mutta ei omistusasumiseen.

Vastaus on siis täysin jyrkkä ei.

Pikavoitot poistuvat

Oulussa on myös markkinavetoista omistusasuntotuotantoa, ja etenkin keskustan uusien talojen neliöhinnat ovat kovassa nousussa.

Viime vuonna Oulun asuntotuotannosta kolmannes rakennettiin enimmäishinnoitelluille alueille.

– Siellä rakennusliikkeiden ei tarvitse pyöriä spekulatiivisilla maamarkkinoilla, etsiä maata ja miettiä kaavoitusta. Suuria pikavoittoja näiltä alueilta ei tule, Jukka Kokkinen sanoo.

– Enimmäishinnoittelu hillitsee myös markkinaehtoisen rakentamisen hintakehitystä. Olemme tähän järjestelyyn tyytyväisiä.

Entä asuntojen rakentamisen laatu?

– Rakennusliikkeet kilpailevat laadulla, kun hinnassa on vähän kilpailuvaraa. Tietenkään kaikkea ei tällä saavuteta, mutta sitten on markkinaohjautuvaa kalliimpaa tuotantoa.

Kaupunki määrittelee enimmäishinnan huolellisen seurannan avulla. Oman kilpailutettavan vuokra- asuntotuotannon kautta saadaan tietoa todellisesta urakkahinnoittelusta. Tähän arvioidaan päälle muita kohtuullisia kustannuksia ja otetaan huomioon muun muassa myyntiriski.

Yle Tampere

Asumisen hintakehitystä voi hyvin vertailla vanhojen osakeasuntojen hinnoilla. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2010 jälkeen esimerkiksi kerrostalokaksion hinnat ovat nousseet eniten Helsingissä. Toiseksi eniten hinnat ovat nousseet Tampereella. Oulussa hinnat ovat laskeneet.

Hintatiedot: Pellervon taloustutkimuksen tiedote 17.8.2016

Tilastokeskus, Asuntojen hinnat nousseet muuttovoittokunnissa -artikkeli 31.5.2017

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tärkeintä on rakkaus – se pitää yhdessä, vaikka muistisairaus vei eri osoitteisiin

2017, Kesäkuu 18 - 10:40

Soini Asikainen ottaa vaimoaan Katria hellästi kädestä kiinni ja tervehtii. Soini on tullut katsomaan puolisoaan hoivakotiin, kuten hän tekee lähes joka päivä.

Katri vastaa miehensä saapumiseen hymyllä ja ottaa Soinin kädestä kiinni molemmilla käsillään. Katri ei sano mitään, sillä hän ei enää juuri puhu.

Soini ja Katri ehtivät asua yhdessä yli 60 vuotta, kunnes Katrin sairaus pakotti pariskunnan muuttamaan erilleen. Soini ei pystynyt enää huolehtimaan puolisostaan, jonka muistisairaus oli alkanut pahentua.

Sattumalta samaan asuntoon  

Katri ja Soini tapasivat vuonna 1952 Oulussa. 18-vuotias nuori mies oli lukenut naapurissa Käsky-lehdestä, että veturimiehille oli tarvetta ja hän suuntasi Rääkkylästä Ouluun konepajakouluun.

Vuotta vanhempi Katri oli muuttanut Ouluun vuotta aiemmin Yli-Iistä sähköliikkeen myyjäksi. Yhteen heidät toi asunto. Katri ja Soini asuivat vuokralla samassa omakotitalossa. He alkoivat käydä yhdessä kävelyllä ja tansseista, ja pian heitä tuli pari.

Yllätyksellinen hääpäivä

Häitä vietettiin pari vuotta tapaamisen jälkeen. Katrin ja Soinin oli tarkoitus mennä naimisiin pienesti sakastissa. Tuohon aikaan naimisiinmeno kirkonmenojen jälkeen oli ilmaista.

Nuori pari odotti pappia ja kirkonmenojen päättymistä. Kun vanhempi rovasti näki pariskunnan, hän kieltäytyi vihkimästä näitä sakastissa. Katri ja Soini olivat käyneet vuokraamassa hääpäiväänsä varten puvut vuokraamosta ja laittautuneet tilaisuutta varten viimeisen päälle.

Olimme niin ujoja, että olisimme halunneet vihkimisen sakastissa. Soini Asikainen

Rovasti passitti hääparin pääovelle, sillä ei halunnut vihkiä kauniisti pukeutunutta pariskuntaa perähuoneessa, vaan kirkon puolella. Jumalanpalveluksesta poistumassa ollut kirkkokansa kääntyi Katrin ja Soinin nähtyään takaisin.

Näin pariskunta sai suuret kirkkohäät Oulun tuomiokirkossa ison yleisön läsnä ollessa.

Katrin huoneessa on muistoja yhteisestä kodista Soinin kanssa ja läheisten valokuvia.Timo Nykyri / Yle

– Se oli tosiaan yllätys. Ihan koitettiin vaan kaikessa hiljaisuudessa pienellä sakilla hoitaa homma. Olimme niin ujoja, että olisimme halunneet vihkimisen sakastissa, Soini sanoo.

Samalla hän kaivaa taskustaan puhelimen ja näyttää mustavalkoista hääkuvaa vuodelta 1954.

– Sitä koitettiin säästää silloin siitäkin, Soini sanoo muistelleessaan hääpäiväänsä.

Katri ja Soini ehtivät olla pitkään kahdestaan. Heidän ainoa lapsensa syntyi, kun pariskunta oli jo kolmikymppinen. Tytär asuu yhä Oulussa, mutta lapsenlapset, kaksi poikaa, ovat muuttaneet Etelä-Suomeen.

Muistisairaus vie karkumatkoille

Katrin huone Hiirosenkodissa on pieni. Sinne mahtuu sängyn lisäksi tuoli ja yöpöytä. Seinällä ja pöydällä on valokuvia läheisistä, lastenlapista, omasta tyttärestä ja mustavalkokopio samasta hääkuvasta, jota Soini esitteli puhelimestaan. Tässä huoneessa Katri ja Soini viettävät nykyisin yhteistä aikaansa.

Mukavampi olisi asua yhdessä. On se ikävä homma. Soini Asikainen

Katrin muutosta palvelutaloon on aikaa pari vuotta ja Soini totuttelee ajatukseen vieläkin.

– Mukavampi olisi asua yhdessä. On se ikävä homma.

Katrin muistisairauden merkit alkoivat näkyä pikkuhiljaa, Soiniin muistin mukaan ainakin kolme – neljä vuotta sitten. Katri alkoi karata tuolloin omille reissuilleen.

– Hän lähti käymään jossakin, vaikka ei ollut mitään asiaakaan. Tuli sellaisia yllättäviä tapahtumia.

Poliisit paikansivat kadonnutta Katria

Monille muistisairaille tyypilliseen tapaan Katrin ajatukset liikkuivat menneessä, ja katoamisreissuillaan hän oli matkalla esimerkiksi lapsuuden kotiinsa. Soini ei ollut huolissaan Katrin liikkeistä, sillä tämä oli fyysisesti hyvässä kunnossa ja tunsi asuinalueensa hyvin. Ja aina Katri löytyi, jos ei muuten niin poliisien avustamana. Katri piti puhelinta mukanaan, joten hänet oli helppo paikantaa.

Katri ei juurikaan puhu, mutta yksittäiset sanatkin auttavat viestittämään asioita Soinille.Timo Nykyri / Yle

– Poliisille kun sanottiin puhelinnumero, ei mennyt kuin kymmenen minuuttia ja ne paikansivat ja sanoivat, että tule hakemaan.

Viimeisen katoamisen jälkeen Katri päätyi kaupunginsairaalaan, jossa tehtiin päätös hänen siirtämisestään Oulun kaupungin vanhainkoti Hiirosenkotiin. Katrilla oli etenevä muistisairaus, jota ei pystynyt enää pysäyttämään, eikä kotona asuminen ollut turvallista.

Vuosikymmenien yhteiselo päättyi

Katrin muutto pois kotoa oli shokki, sillä samalla vuosikymmenien yhteiselo saman katon alla päättyi. Soini jäi yksin asumaan asuntoon, jossa oli ehtinyt asua Katrin kanssa viimeiset viisitoista vuotta.

– Kyllähän ne päivät tuntuivat silloin pitkiltä, nyt tähän alkaa vähitellen tottua, Soini kertoo.

Myös Katri on sopeutunut Hiirosenkotiin pikkuhiljaa. Enää hän ei ole pyrkimässä Soinin mukaan tämän lähtiessä kotiin.

– Se asia on unohtunut vähitellen, Soini sanoo.

Pahinta on hiljaisuus

Suurin muutos Soinille yksinasumisessa on ollut hiljaisuus. Vieraita käy vain harvoin.

– Sitä ei arvaakaan, kuinka hiljaisuus voi olla raskaampaa kuin jotkin äänet, Soini sanoo.

Soini totuttelee asumaan yksin.Timo Nykyri / Yle

84-vuotias Soini ajaa omalla autollaan katsomaan Katria lähes joka päivä, ainakin kolmesta neljään kertaa viikossa. Matkaa Soinin ja Katrin kotien välillä on nyt pari kilometriä. Pariskunnan tiivis yhteydenpito on mahdollista niin kauan, kun Soini saa pitää ajokorttinsa.

Sitä ei arvaakaan, kuinka hiljaisuus voi olla raskaampaa kuin jotkin äänet. Soini Asikainen

Soini on Hiirosenkodin muistiosaston vakiovieras, joka osaa talon säännöt ja tietää ovikoodit. Ovet ovat lukittuina, jotta muistisairaat asukkaat eivät pääse lähtemään omille teilleen. Soini kehuu Hiirosenkotia ja sen henkilökuntaa. Hänet on otettu hyvin vastaan, mutta omaisia osastolla ei Soinin mukaan juuri näy.

– Minun lisäkseni täällä käy säännöllisesti yksi nainen, eipä juuri muita. Ehkä muiden läheiset asuvat kaukana, Soini pohtii.

Tärkeintä on läheisyys

Kun Soini on Katrin luona, tärkeintä on läheisyys. Soini hieroo pyörätuolissa istuvan puolisonsa jalkoja, jotta ne saisivat edes vähän liikettä. Katrin jalat ovat menneet Hiirosenkodissa asumisen aikana niin heikoiksi, etteivät ne enää kannattele häntä. Myös puhe on lähestulkoon loppunut hoitokodissa asumisen aikana. Soini näkee puolisonsa hiipuvan pikkuhiljaa pois.

Soinin ja Katrin tapaamisissa tärkeintä on läheisyys.Timo Nykyri / Yle

– Tämä on minun työtäni tällä hetkellä, toisesta huolta pitäminen loppuun saakka. Mutta sitä ei tiedä, kumpi meistä lähtee täältä aiemmin.

Soinin ja Katrin elämä kulki pitkän aikaa Soinin sairauden varjossa. Hänellä todettiin sepelvaltimotauti, mutta onnistuneen ohitusleikkauksen ansiosta Soini pystyi jatkamaan elämäänsä. Sitten sairastui Katri. Soinia harmittaa, ettei puolison sairautta huomattu ajoissa, jolloin sen olisi ehkä pystynyt pysäyttämään tai edes hidastamaan.

– Se on niin salakavala. Ei sitä koskaan tiedä kenelle se tulee, Soini sanoo ja katsoo samalla puolisoaan.

Tämä on minun työtäni tällä hetkellä, toisesta huolta pitäminen loppuun saakka. Soini Asikainen

Katrin liikuttelemiseen tarvitaan kaksi ihmistä, joten pariskunnan yhteiselämä on rajoittunut pitkälti Hiirosenkodin ympärille. Kesäksi Soinilla on kuitenkin Katrin varalle suunnitelma.

– Kun tulee oikein kaunis kesäpäivä, viemme Katrin käymään kotona.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ei enää pelkkä naimalupa – Rippikoulua muokataan aikaan sopivaksi: ”Rippikoulu kyllä venyy ja paukkuu”

2017, Kesäkuu 18 - 10:05
Mistä on kyse?
  • Piispainkokous hyväksyi uuden rippikoulusuunnitelman toukokuussa.
  • Uusi suunnitelma tähtää siihen, että nuori on keskiössä ja osallistuu rippikoulun suunnitteluun.
  • Samalla on kyse toimintaympäristön muutoksiin vastaamisesta.
  • Opetustunneilla on muun muassa tarkoitus ottaa älylaitteet vahvemmin mukaan ja lisäksi vuorovaikutusta erilaisten kulttuurien kanssa halutaan paremmin esiin.
  • Seurakunnilla on siirtymäaikaa ensi vuoden lokakuuhun asti.

Ennen muinoin se tarkoitti naimaluvan saamista. 1970-luvulla alettiin rippikoulun yhteydessä puhua nuorista yksilöinä ja vähitellen otettiin käyttöön yksityiskohtaiset oppimistavoitteet.

Viimeisin uudistus vuonna 2001 painotti rippikoulussa juuri nuorten yksilöllisyyttä ja erilaisia tapoja toteuttaa rippikoulu.

Nyt, toukokuussa piispainkokokouksen hyväksymän tuoreimman rippikoulu-uudistuksen mukaan nuoret ja nuorten osallistuvuus on uusimman uudistuksen kantava teema. Kirkko haluaa, että nuoret osallistuvat rippikoulun suunnitteluun ja toteuttamiseen jo alkuvaiheessa ja että rippikoulu on kävijöidensä näköinen.

Tavoite on hyvin yksinkertainen. Mutta miten siihen käytännössä päästään? Siihen ei Rippikoulusuunnitelma 2017:ssa ole annettu mitään yksityiskohtaista ohjeistusta, vaan luotetaan seurakuntien työntekijöihin.

Jossakin vaiheessa itsekin työntekijänä peräänkuulutti listaa. Hanna Kärsämä

– Työntekijöillä on varmaan erilaisia tapoja siihen. Yksi konkreettinen tapa voi olla se, että nuorilta kerätään käytännössä ajatuksia rippikouluista, kertoo asiantuntija Jari Pulkkinen kirkon keskushallinnosta.

– Malleja kootaan nyt tulevien vuosien aikana, Pulkkinen jatkaa.

Seurakunnissa koetaan, että rippikoulu on joustava kokonaisuus, joka voi muotoutua ympäristön mukaan.

– Sen pitääkin muuttua yhteiskunnan mukaan ja uusien opetustapojen mukaan. Rippikoulu kyllä venyy ja paukkuu, kunhan opetus pysyy samana, Kuopion seurakuntien nuorisosihteeri Hanna Kärsämä huomauttaa.

Uudistus on niin alkuvaiheessa, että sitä vasta pilotoidaan kesän aikana 30 rippikoulussa ympäri Suomen. Siirtymäaikaa uudenmuotoiseen rippikouluun seurakunnilla on ensi vuoden lokakuuhun asti.

Selkeitä ohjeita kaivattiin

Yksi pilottirippikouluista järjestään kesä-heinäkuun vaihteessa Kuopion seurakuntayhtymän alueella. Piloitointityössä mukana oleva Hanna Kärsämä olisi mielellään ottanut alussa vastaan suuntaviivojen sijaan tarkempaa informaatiota.

Kuopion seurakuntien nuorisosihteeri Hanna Kärsämä koki alussa, että tarkat, listamaiset ohjeet uudistuksesta olisivat olleet tarpeen. Uudistuksen sisäistettyään hän ei enää kaipaa niitä.Toni Pitkänen / Yle

– Jossakin vaiheessa itsekin työntekijänä peräänkuulutti listaa. Että tuleeko jotain tiettyjä ohjeita, joita pitää ottaa huomioon, mutta tässä haetaan enemmän sellaista kokonaisvaltaisuutta, Hanna Kärsämä kertoo.

– Ehkä ihan alussa tunsin epävarmuutta, mutta kun suunnitelmaa on pyöritellyt, alkaa omaan mieleen sisäistyä, että mitä tässä on haettu. Eli on haettu enemmän nuorten näköistä opetusta ja sitä, että he oikeasti saavat olla mukana suunnittelemassa ja tekemässä, hän jatkaa.

Yle soitti muutamiin seurakuntiin ja kysyi, mitä mieltä niissä ollaan uudistuksesta. Uudistus kyllä tunnetaan seurakunnissa, mutta sen pohtimiseen ei ole vielä juurikaan käytetty aikaa. Soittokierroksella vahvistui käsitys siitä, että rippikoulua toteutetaan tällä hetkellä hyvin eri tavoin paikkakunnasta ja seurakunnasta riippuen.

Sen pitääkin muuttua yhteiskunnan mukaan ja uusien opetustapojen mukaan. Hanna Kärsämä

– Se on niin monenlainen sillisalaatti, miten tämän seurakunnan kirkoissa pidetään rippikoulua. Jokaisella on omat erityispiirteensä, mutta en näe tarpeelliseksi yksilöidä sitä, pohtii nuorisotyönohjaaja Markku Lahtinen Kokkolan suomalaisesta seurakunnasta.

Uusi suunnitelma voi lisätä rippikoulujen eroja ainakin sen suhteen, miten nuori otetaan keskiöön ja miten uusi teknologia, älylaitteet ja erilaiset sovellukset otetaan mukaan opetukseen. Seurakuntien mukaan rippikoulujen ei kuitenkaan tarvitse olla keskenään samanlaisia.

– Ehkä tämä suunnitelma myös haastaa työntekijöitä keskustelemaan keskenään, että löydettäisiin niitä yhteisiä ja erilaisia toimintamalleja. Siihenhän ei voida ikinä päästä, että rippikoulut olisivat tismalleen toistensa kaltaisia, koska sen vetäjät ja osallistujat tekevät rippikoulun, Kärsämä huomauttaa.

Aikaa vastaavaksi

Tuoreimmassa rippikoulu-uudistuksessa on kyse päivittämisestä. Kun toimintaympäristö on muuttunut teknologisen kehittymisen ja monikulttuuristumisen myötä, halutaan rippikoulu sitä vastaavaksi.

Uudistamisen taustalla on rippikoulun päivittäminen toimintaympäristöön. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että älylaitteet otetaan entistä enemmän mukaan oppitunneille. Toni Pitkänen / Yle

Seurakunnissa koetaan, että nyt hyväksytty suunnitelma on päivitys 16 vuoden takaiseen suunnitelmaan.

– Edellinen oli paljon enemmän uudistus. Tämä on ehkä enemmänkin päivittämistä, pohtii Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen.

Uudistuksen myötä älylaitteet halutaan suurempaan rooliin rippikoulujen opetuksessa. Osassa rippikouluja niitä jo käytetään automaattisesti osana opetusta, osassa ei juurikaan. Asia on hyvin työntekijäkohtainen. Esimeriksi Kuopion seurakuntayhtymän rippikouluissa älylaitteet ovat aktiivisessa käytössä.

– Kyllä meillä Kokkolassa niitä käytetään, mutta ei ehkä kaikista suurimmalla volyymilla. Siihen varmaan pitää antaa lisäopetusta, myöntää puolestaan Markku Malinen.

35 vuotta sitten oltiin kiinni tietyissä oppitunneissa. Puhuttiin synnistä, kuolemasta ja elämän epäreiluudesta Anna-Leena Häkkinen

Suunnitelman mukaan rippikouluissa pitää jatkossa myös tulla esiin paremmin vuorovaikutus erilaisten kulttuurien kanssa.

Haaste työntekijöille

Rippikoulu-uudistusta voisi luonnehtia eräänlaiseksi haasteeksi seurakuntien rippikoulutyöstä vastaaville. Osalta se vaatii uuden opettelua ja persoonan mukaan laittamista.

Uudistus haastaa seurakunnan työntekijät ottamaan nuoret paremmin keskiöön. Tähän ei ole annettu selkeää toimintamallia, vaan asia jää seurakuntien ratkaistavaksi. Toni Pitkänen / Yle

– Totta kai se vaatii työtä. Joskus voi ajatella, että paljon helpompaa olisi vain itse päättää ja mennä kuten aina ennen, huomauttaa Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen.

35 vuoden ajan rippikoulutyötä tehnyt Oulun seurakunnan pappi Anna-Leena Häkkinen puolestaan kokee, että rippikoulutyössäkin mennään koko ajan helpompaan suuntaan. Häkkinen on ottanut jokaisen uudistuksen ilolla vastaan.

– 35 vuotta sitten oltiin kiinni tietyissä oppitunneissa. Puhuttiin synnistä, kuolemasta ja elämän epäreiluudesta. Oppitunti oli oppitunti. Tässä ollaan kokonaisuutta hahmottamassa ja ollaan ehdottomasti menossa parempaan suuntaan, Häkkinen summaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Analyysi: Syrjäinen korpi on valttia luontomatkailussa – kunhan sinne ensin pääsee

2017, Kesäkuu 17 - 20:00

Tekeekö mieli lähteä juhannuksen kynnyksellä avautuneeseen Hossan kansallispuistoon Suomussalmella? Suosittelen. Kainuun korvessa odottaa yli 11 000 hehtaaria henkeäsalpaavia maisemia: jääkauden muovaamia harjuja ja äkkisyviä, kirkasvetisiä kanjonijärviä.

Julma-Ölkyn kanjonijärvi Hossassa.Anne Moilanen / Yle

Hossa on helposti Suomen kauneimpia paikkoja, mikä on tiedetty myös Metsähallituksessa, joka perusti sinne retkeilyalueen jo vuonna 1979. Kansallispuisto Hossaan saatiin kovan poliittisen väännön tuloksena kuitenkin vasta 2017, Suomen itsenäisyyden juhlavuonna.

Hallituksen kärkihanke ja 2,5 miljoonaa euroa kahisevaa kuuluvat diiliin.

Suomi 100 -kansallispuiston perustaminen lukee Sipilän hallituksen ohjelmassa. Valinnan osumisen Hossaan varmisti luontoarvojen ohella Suomussalmen historia, josta löytyy useita linkkejä Suomen itsenäisyyden ratkaiseviin hetkiin, tunnetuimpana Raatteen tien taistelu 1940.

Raate tosin ei ole Hossassa päinkään, vaan etelämpänä suurta Suomussalmen kuntaa. Hallituksen kärkihanke ja 2,5 miljoonaa euroa kahisevaa kuuluvat diiliin, jossa Hossaa on huolittu juhlakuntoon viimeisen vuoden aikana.

Korpi on trendi

Hossaan lähtijän ensimmäinen ongelma on, miten sinne pääsee. Hossan nimi tulee saamen kielestä ja tarkoittaa kaukaista paikkaa. Itärajalla Suomussalmen pohjoisosassa sijaitseva Hossa on syrjässä kaikesta. Jopa kuntakeskus Ämmänsaaresta Hossaan kertyy matkaa 100 kilometriä. Kuusamoon on 80 kilometriä, Kajaaniin ja Ouluun yli 200.

Syrjäisestä sijainnista huolimatta, tai ehkä juuri siksi, Hossaan ei kulje joukkoliikennettä. Oma auto on välttämättömyys. Jos siis on autoton kaupunkilainen tai vaikka ulkomaalainen, ja mielii Hossaan, pitää muiden kulujen päälle laskea vuokra-auton hinta.

Julma-Ölkyn ylittävä riippusilta valmistui kansallispuiston avajaisiin.Anne Moilanen / Yle

Luontomatkailun strategiapapereissa ilmiölle on nimikin, “saavutettavuus”. Hossa ei ole tällä hetkellä kovin saavutettava. Lentoliikennettä esimerkiksi Kuusamoon ollaan sentään lisäämässä, mutta totta kai kuljetusketjun pitäisi toimia perille asti.

Hossasta löytyy kuitenkin useita vahvuuksia, jotka vastaavat luontomatkailussa tällä hetkellä jyllääviin trendeihin. Valtioneuvoston huhtikuussa julkaiseman, luontomatkailua koskevan raportin mukaan tällaisia trendejä ovat ainakin turvallisuus, terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen, luontoyhteyden etsiminen, puhtaus sekä arktisuus ja kylmyys.

Eksoottinen talvi

Ulkomaalaisia matkailijoita kiinnostaa Hossassa nimenomaan talvi. Alueella toimii kaksi ranskalaista seikkailumatkailuun keskittyvää yritystä, jotka tuovat paikalle ryhmiä suoraan Keski-Euroopasta.

– Mitä kylmempää, sen parempaa, toteaa toisen yrityksen Norwide Finland Oy:n toimitusjohtaja Olivier Nau.

Naun johtaman yrityksen asiakkaita kiinnostaa koskematon korpi, jossa muuta väkeä ei ole mailla eikä halmeilla. Kainuun autio takanurkka on seikkailuyrittäjä Naun mukaan “Disneyland”, ja myös parempi kohde kuin esimerkiksi Lappi, jossa turismia on enemmän.

"Mitä kylmempää, sen parempaa." – Olivier Nau

Valtioneuvoston raportin mukaan suomalaisen luontomatkailun kannattaisi tavoitella kansainvälisiä asiakkaita varsinkin Kiinasta, Japanista, Venäjälta ja Saksasta. Raportti on näiden maiden osalta jännää luettavaa. Esimerkiksi kiinalaisia ei korpi kiinnosta pätkääkään, vaan heidän mielestään koskematon, villi luonto on luotaantyöntävä ja jopa pelottava.

Ja kuten raporttikin kertoo, kiinalaisia ei näy Hossassa, eikä aasialaisia ylipäätään. Ei myöskään kesämökkeilystä ja kylpylöistä nauttivia venäläisiä – tai no, kun vastikään vierailin Hossassa, leirintäalue Camping Hossan Lumo Oy:n yrittäjä Maija Dalyn mukaan venäläisiä oli ollut viime vuonna kaksi.

Ympäristötietoiset, patikointia rakastavat saksalaiset ja ranskalaiset sen sijaan ovat Hossan karuista selkosista aivan hurmioituneita. Hossan kaltaisia laajoja, lähes koskemattomia metsäerämaita ei ole kuulemma Euroopassa monta.

Vaikea päästä, helppo nauttia

Hossa on Suomen 40. kansallispuisto ja tässä joukossa kymmenenneksi suurin. Maasto on enimmäkseen helppokulkuista, mistä johtuen Hossa sopii varsinkin patikointiuraansa aloitteleville ja lopetteleville.

Hossa on myös paikallisten asukkaiden keskuudessa tunnettu kohteena, jossa on helppo käydä lasten kanssa.

Tosin kun kainuulaiset lähtevät Hossaan, he ottavat mukaansa kaiken tarpeellisen eväistä telttoihin ja Tommi-puukkoon. Juomaveden saa maastosta. Retkeltä ei useinkaan osteta mitään, eikä Hossassa ole ollut paljoa ostettavaakaan.

Tällä hetkellä alueella toimii Metsähallituksen hallinnoiman Hossan luontokeskuksen lisäksi yksi kauppa ja kourallinen majoitusyrityksiä, sekä erilaisia matkailupalveluita tarjoavia erikoisempia yrityksiä: joogaa, läskipyöräilyä, koiravaljakkoajelua, sukellusta, ja niin edelleen.

Hossan Lomakeskuksen uudessa hotellissa on maisemaikkunat.Anne Moilanen / Yle

Arkiseen oleiluun liittyvä palvelutaso ei kuitenkaan edelleenkään päätä huimaa.

Esimerkiksi lounasta saa Hossasta ilman ennakkotilausta kahdesta paikasta, luontokeskukselta ja alueen ainoasta hotellista. Polttoainetta voi ostaa kesäisin tankista syrjäkylällä asianmukaiseen, noin puolitoistakertaiseen hintaan. Kalastuslupien hintakin on kansallispuistopäätöksen jälkeen noussut, valittavat kalastajat: viikon kalastuslupa Hossassa maksaa nyt yhdeksänkymppiä. Majoituksen hinta on sentään Hossassa maltillinen.

Kävijämäärää tuplaamassa

Kansallispuistoksi muuttuminen tietää Hossalle lisää julkisuutta ja uusia, entistä kansainvälisempiä kävijöitä.

Vuonna 2016 Hossassa kävi reilut 60 000 vierailijaa, valtaosa kesällä ja kotimaasta. Vuonna 2025 kävijämäärän odotetaan olevan jo ainakin 100 000, ehkä jopa 150 000, suunnittelee Suomussalmen kunnanjohtaja Asta Tolonen.

Hossan kansallispuiston suurin haaste liittyy tavallisten arjen palveluiden kehittämiseen.

Tämäkään kävijämäärä ei tosin uhkaisi Hossan asemaa vaikkapa Olivier Naun seikkailuyrityksen himoitsemana koskemattomana korpena.

– Vaikka Hossassa kävisi viisinkertainen määrä väkeä nykyiseen verrattuna, siellä olisi edelleen riittävän väljää, Nau arvioi.

Hossan kansallispuiston suurin haaste liittyy tavallisten arjen palveluiden kehittämiseen – että uuteen kansallispuistoon olisi helppoa ja houkuttelevaa tulla, vaikka ei olisikaan tee se itse -kalastushullu tai hillitön eräjorma.

Kirjailija Mikko-Pekka Heikkinen on saanut Hossasta innoitusta teoksiinsa.Anne Moilanen / Yle

“Asiakkaat tuovat palvelut” -ajattelulla, jota edelleen jonkin verran tapaa Hossassa, tämä ei kuitenkaan onnistu.

Toimivat palvelut tuovat asiakkaat.

Ja jos puhutaan todella menestyksekkäistä palveluista, niiden pitäisi sisältää asiat, joita asiakas tarvitsee, ja lisäksi asioita, joita hän ei edes ennakkoon tiennyt välttämättä tarvitsevansa.

Lisää aiheesta:

Hossan henki

Bongasitko Salen tai sulavan Kekkosen? Lähetä kuva Hossan kansallispuiston juhlahumusta

Riku Karjalaisen timelapse-video Hossasta (YouTube).

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vihreiden uudeksi puheenjohtajaksi nousee Touko Aalto

2017, Kesäkuu 17 - 19:36

Vihreiden puheenjohtajavaali on ratkennut. Puolueen uudeksi puheenjohtajaksi nousee jyväskyläläinen kansanedustaja Touko Aalto.

Kakkoseksi äänestyksessä jäi helsinkiläinen kansanedustaja Emma Kari, jonka äänisaalis oli lopulta tuntuvasti Aaltoa pienempi.

Jäsenäänestyksen tulokset ilmoitettiin viivästysten jälkeen vihreiden puoluekokouksessa Tampereella.

Touko Aalto kiitti kilpakumppaneitaan ja puoluetovereitaan.

– Me olemme joukkue, jossa jokainen on merkityksellinen. Vain sillä tavalla me voimme olla tätä maata muuttava voima ja voittaa suomalaisia taaksemme. Voin onnistua vain, jos olemme yhtä, Touko Aalto sanoi.

Muut ehdokkaat olivat puolueen varapuheenjohtaja Maria Ohisalo, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen, kansanedustaja Olli-Poika Parviainen ja kuusamolainen kaupunginvaltuutettu Mika Flöjt.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Bongasitko Salen tai sulavan Kekkosen? Lähetä kuva Hossan kansallispuiston juhlahumusta

2017, Kesäkuu 17 - 11:00

Valoisten harjukankaiden, aarniometsien ja kirkasvetisten järvien Hossa on nyt Suomen 40. kansallispuisto.

Hossan kansallispuiston avajaisiin Suomussalmelle on saapunut paikalle myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö puolisoineen. Avajaispäivänä juhlametsä on täynnä elämää. Oletko sinäkin paikan päällä? Jaa kuvasi Instagramissa tai Twitterissä tunnisteella #ylehossa, niin se päivittyy artikkeliin.

Yle lähettää klo 12.20 alkaen suoran televisiolähetyksen TV1:ssä ja Yle Areenassa. Radion puolella Hossa kuuluu ainakin keskipäivän uutisissa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomen uusi kansallispuisto kertoo esi-isien eloonjäämistaistelusta – viemme sinut matkalle mahtaviin maisemiin yläilmoista veden alle

2017, Kesäkuu 16 - 10:46
Hossa on tuhansia vuosia vanha alue, jonka kalliomaalaukset ja tervahaudat kertovat suomalaisista ja suhteestamme metsään. Kivikauden karusta elosta on päästy nykyajan retkeilyyn.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia