YLE: Perämeri

Julkaise syötteitä
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 2 viikkoa 5 päivää sitten

Kuka tahansa voi väittää olevansa kosmetologi, eikä takeita hoitojen turvallisuudesta ei ole – "Kuluttajansuojaa pitäisi vahvistaa"

2018, Helmikuu 1 - 14:24
Mistä on kyse?
  • Kuka tahansa voi toimia kosmetologina ilman minkäänlaista koulutusta.
  • Kosmetologien käyttämät laitteet voivat olla vaarallisia osaamattomien henkilöiden käsissä. Väärinkäytetyt laitteet voivat aiheuttaa jopa palovammoja.
  • Kosmetologien valvonta on hajautunut useiden eri viranomaisten vastuulle. Useiden kosmetologien käyttämien laitteiden turvallisuutta ei valvota laisinkaan, eikä kosmetologien ammattitaidolle ole minkäänlaista ennakkovalvontaa.
  • Tutkinnon suorittaneet kosmetologit toivoisivat parempaa valvontaa siihen, kuka voi toimia kosmetologina.
Palovamma, allerginen reaktio, tulehdus. Tätä kaikkea hoito osaamattoman kosmetologin käsissä voi aiheuttaa. Kosmetologit käyttävät hoidoissaan monenlaisia laitteita, kuten valoimpulssi- ja ultraäänilaitteita, joilla voidaan saada helposti isoakin tuhoa aikaan. – Jos esimerkiksi ultraäänilaitteen hoitopäätä pitää samassa kohdassa liian pitkään, saa se aikaan palovamman, kertoo SKY-opiston lehtori Taina Raivio. Koulutettu kosmetologi tietää Raivion mukaan myös milloin jotain laitteellista hoitoa ei voi asiakkaalle antaa. Esimerkiksi raskaus, erilaiset sairaudet ja tahdistimet voivat olla esteenä hoidolle. Kauneudenhoitoala on Raivion mukaan nykyisellään villiä. – Tällä hetkellä kuka tahansa voi toimia kosmetologina riippumatta siitä, onko hänellä alalle päivääkään koulutusta. Koulutettu kosmetologi ymmärtää etsiä tietoa ja verrata sitä. Taina Raivio Raivio toivoisi, että alalla toimijoiden ammattipätevyyttä valvottaisiin. Hänen mukaansa alan ammattilaiset ovat pyrkineet viemään asiaa eteenpäin. Huonolla tuloksella. – Meille on sanottu, että valvottavaa on muutenkin niin paljon, ettei lisää enää oteta, koska emme ole terveydenhuollon toimijoita. Hoitovirheiden riski suuri Jotkut kosmetologien käyttämistä laitteista, kuten valoimpulssilaite ja laser, ovat osittain samanlaisia kuin terveydenhuollon ammattilaisten käyttämät. Kosmetologien laitteet ovat vain pienitehoisempia. Ihotautilääkäri Ari Karppisen mielestä laitteet ovat turvallisia, kunhan hoitoa antaa laitteiden käyttökoulutuksen saanut henkilö. – Jos ei ole tarpeeksi tietoa ihon toiminnasta ja rakenteesta sekä erityistietoa laitteesta, voivat seuraukset olla ennalta arvaamattomat. Kauneudenhoitoalan lehtori Outi Tukki kertoo, että laitteiden käyttö vaatii taitoa. Kosmetologeja kouluttavissa oppilaitoksissa laitteiden käyttö aloitetaan vasta viimeisenä vuotena. Ammatillinen perustutkinto kestää noin kolme vuotta.Emma Hinkula / Yle Karppinen on itse joutunut hoitamaan potilaita pieleen menneiden kosmetologisten hoitojen jälkeen. Hän kertoo nähneensä usein esimerkiksi tapauksia, joissa hormonaalista maksaläiskää on hoidettu valoimpulssihoidoilla. – Tietyn tyyppisiä maksaläiskiä ei saisi hoitaa millään kuumentavilla laitteilla, koska on riski, että ne vain tummenevat. Taina Raivio on samaa mieltä siitä, että hoitovirheiden mahdollisuus on isompi ilman koulutusta. Laitteiden tuntemisen lisäksi kosmetologin täytyy osata arvioida käyttämiensä tuotteiden ainesosat ja soveltuuko tuote asiakkaalle. – Koulutettu kosmetologi ymmärtää etsiä tietoa ja verrata sitä. Kouluttamaton kosmetologi saattaa tilata ulkomailta tuotteita, joiden sisällöstä ei olla varmoja tai laitteita, jotka eivät ole käyttöturvallisia. Raivio ei osaa sanoa tarkkaa tilastoa siitä, paljonko hoitovirheistä tehdään ilmoituksia. – Suomen Kosmetologien Yhdistykseen tulee jonkin verran valituksia ja useimmiten ne koskevat kouluttamattomien kosmetologien tekemiä virheitä. Valvonta ja lainsäädäntö epäselvää Jos kauneudenhoitoala on villiä, sitä on myös sen valvonta ja lainsäädäntö. Kun Yle selvitti sitä, kuka valvoo laitehoitojen ja laitteiden turvallisuutta tai sitä, miksi kuka tahansa voi toimia kosmetologina, oli vastauksen saaminen vaikeaa. Vastauksia haettiin sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM) sekä ja opetus- ja kulttuuriministeriöstä (OKM). Useiden keskustelujen ja puhelinsoittojen jälkeen löytyi henkilö, joka osasi valottaa, miksi täysin kouluttamaton ihminen voi toimia kosmetologina. Tällä hetkellä meillä ei ole lakia, joka mahdollistaisi valvonnan. Pasi Orreveteläinen STM:n hallitussihteeri Eila Mustonen kertoo, että kosmetologi ei voi olla nimikesuojattu ammatti, koska laissa ammattihenkilöiltä edellytetään terveydenhuoltoalan koulutusta, ja kosmetologin koulutusta ei katsota sellaiseksi. – En lähtisi jatkossakaan sijoittamaan kosmetologeja ammattihenkilölakiin terveydenhuollon ammatiksi. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että alan kuluttajansuojaa pitäisi vahvistaa muun lainsäädännön kautta. Nimikesuojattuja tai laillistettuja terveydenhuoltoalan ammattinimikkeitä ovat tällä hetkellä muun muassa hieroja, kiropraktikko ja lähihoitaja. Laki turvallisuuden tarkastamisen esteenä Pikkuhiljaa kokonaiskuva kosmetologien käyttämien laitteiden ja hoitojen turvallisuuden valvonnasta selvisi. Soitto Säteilyturvakeskukseen (STUK) paljastaa, että se ei valvo ainakaan ultraääni- ja valoimpulssilaitteiden turvallisuutta. Ne ovat yhdet yleisimmässä käytössä olevista kosmetologien laitteista. STUK:in tarkastaja Pasi Orreveteläinen kertoo sen johtuvan siitä, että ultraääntä, jota käytetään myös kosmetologien käyttämissä laitteissa, ei ole mainittu säteilylaissa. – Valoimpulssilaitteen tuottamalle säteilylle ei ole asetettu enimmäisarvoja laissa, joten emme voi valvoa niiden käyttöä. Kosmetologien käyttämistä laitteista STUK valvoo radiofrekvenssi- ja laserlaitteita. Kun yhden henkilön voimin tehdään tarkastuksia, on se alle 100 tarkastusta vuodessa. Janne Niemelä Yhdenkään laitteen turvallisuutta ei myöskään valvota millään tavalla maahantuontivaiheessa. Orreveteläinen kertoo sen johtuvan lainsäädännöstä. – Tällä hetkellä meillä ei ole lakia, joka mahdollistaisi valvonnan. Maahantuojat myyvät laitteita suoraan yrityksille, joten emme voi siihen puuttua. Useat kosmetologien käyttämistä laitteista ovat siis täysin vailla valvontaa ja niitä voi käytännössä tilata kuka tahansa. Esimerkiksi erilaisia valoimpulssilaitteita on markkinoilla tuhansia, ja niiden hintahaitari liikkuu muutamasta sadasta eurosta kymmeniin tuhansiin euroihin. Alle sata tarkastusta vuodessa Kauneusalan palvelujen turvallisuudesta taas vastaa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Valvontatyö on pitkälti pistokoetyyppistä ja sillä pyritään varmistamaan, että yrittäjä toimii kuluttajaturvallisuuslain mukaan. Tukesin ryhmäpäällikkö Janne Niemelä kertoo, että tällä hetkellä heillä on yksi henkilö, joka tekee tarkastuskäyntejä kauneudenhoitopalveluita tarjoaviin yrityksiin. – Kun yhden henkilön voimin tehdään tarkastuksia, on se alle 100 tarkastusta vuodessa. Tarkastuksia voidaan tehdä myös kuluttajan tai yrityksen tekemän ilmoituksen perusteella. Jos kuluttajalle on tullut vahinkoa kosmetologisesta hoidosta, voi hän ilmoittaa siitä Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon. Tällöin Tukes voi tehdä tarkistuskäynnin kyseiseen hoitolaan. Kirurgin välineet olisivat aika huonot putkimiehen käsissä. Ja kirurgi ei olisi hyvä putkimies. Marjo Poutanen Tukesin ylitarkistaja Annina Nyholm kertoo, että kauneudenhoitoalan toimijoiden osaamista ei tarkisteta ennakkoon, vaan valvontaa tehdään ilmoitusten tai riskiarvion perusteella. Nyholm korostaakin sitä, että kuluttajan ilmoituksista on iso apu Tukesin valvontatyössä. Kauneusalan palvelujen turvallisuuden valvonta on siirtynyt kunnilta Tukesille vuonna 2016. Niemelän mukaan monet kuluttajat eivät tiedä sitä, mikä näkyy myös Tukesille tulleiden ilmoitusten määrässä. – Kovin paljon emme saa kuluttajapalvelusta aiheutunutta vaaraa koskevia ilmoituksia. Viime vuonna saimme yhteensä 237 ilmoitusta kuluttajilta ja yrityksiltä ja ne koskivat useita eri aloja. Kuluttaja itse vastuussa ammattitaidon varmistamisesta Tällä hetkellä on kuluttajan omalla vastuulla, että hän menee koulutetun kosmetologin hoidettavaksi. Vaikka kauneudenhoitopalveluja tarjoava henkilö vastaa aina palvelun turvallisuudesta, on sen valvonta käytännössä mahdotonta. Alalla on toimijoita tuhansia ja tarkastajia tällä hetkellä vain yksi. Kosmetologin koulutuksen takaa ainakin se, että hänellä on Suomen Kosmetologien Yhdistyksen myöntämä merkki. Sellaisen saa vain tutkinnon suorittanut kosmetologi. Marjo Poutasen mukaan todella halvat laitehoidot saattavat kertoa siitä, että hoidon tarjoaja ei ole ammattilainen.Marko Siekkinen / Yle Laurea-ammattikorkeakoulun kauneudenhoitoalan yliopettaja Marjo Poutanen kertoo, että kun hän itse menee uudelle kosmetologille, hän kysyy ainakin: missä kosmetologi on opiskellut, miksi hän suosittelee juuri jotain tiettyä hoitoa ja mitä tuotteet sisältävät. – Kuluttajan kannattaa itsekin kysellä ja miettiä, että onko tämä sellainen paikka, missä haluan ihoani hoidattaa. Ja sellainen paikka, mistä saa varmasti rahalleen vastinetta. Poutasen mielestä kouluttamattomalle kosmetologille hoitoon meneminen on kuin menisi polvileikkaukseen putkimiehen luokse. – Kirurgin välineet olisivat aika huonot putkimiehen käsissä. Ja kirurgi ei olisi hyvä putkimies. Toivoisin, että kauneudenhuoltoalallakin valvottaisiin sitä, että kuka tahansa ei pääsisi tekemään hoitoja.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Teräsyhtiö SSAB julkisti suuret suunnitelmat: Myös Raahen tehdas täysin päästöttömäksi 2040-luvulla, leikkaisi lähes kymmenyksen Suomen kaikista hiilipäästöistä

2018, Helmikuu 1 - 14:07

Ruotsalainen teräsyhtiö SSAB julkisti tänään suunnitelmat, joilla se aikoo päästä kokonaan eroon hiilipäästöistä teräksen valmistuksessa vuoteen 2045 mennessä. Suomalaisittain päivässä oli kaksi merkittävää uutista. Raahen-terästehtaan masuunit on määrä vaihtaa päästöttömiin vaiheittain 2030-luvulla, niin että 2040-luvun alussa tuotanto olisi täysin päästötöntä. Toisekseen uuden tuotantotavan koelaitos ei tule Suomeen vaan Luulajaan Pohjois-Ruotsiin, ja sitä yhtiö alkaa rakentaa tänä kesänä. Luulajan-koelaitoksen odotetaan valmistuvan vuonna 2020 ja pilottivaiheen kestävän vuodet 2020–2024. Ensimmäinen uusi masuuni tulisi Ruotsin Oxelösundiin vuonna 2025, ja Raahe olisi vuorossa sen jälkeen. Yle kertoi SSAB:n suunnitelmista ja uudesta tekniikasta viime lokakuussa. Hybrit-tekniikassa käytettäisiin hiilen sijaan vetyä hapen poistamiseen rautaoksideista vedyllä hiilen sijaan. Näin laitoksen piipusta tupruaisi ilmakehään vesihöyryä. SSAB:n tavoitteet ovat mullistavia, sillä terästeollisuus on suurimpia energiasyöppöjä. Suomessa Raahen-tehdas tuottaa yksin peräti seitsemän prosenttia maan kaikista hiilipäästöistä. SSAB:n toimitusjohtaja Ylelle: Suomi vahvasti mukana SSAB:n toimitusjohtaja Martin Lindqvist kertoo Ylelle pitävänsä muutosta mullistavana. – Uusi prosessi on täysin erilainen kuin se, jolla olemme työskennelleet tuhat viime vuotta, Lindqvist kertoo puhelimitse Tukholmasta. Lindqvistin mukaan Suomi on tiukasti SSAB:n tuotantokartalla. – Pohjoismaissa on vesivoimasähköä, ydinvoimaa, tuulivoimaa ja lisääntyvässä määrin aurinkovoimaa. Suomi on yksi keskeinen tekijä tuotannossamme, ja pidämme itseämme ennen kaikkea pohjoismaisena yhtiönä, Lindqvist sanoo. Masuunitekniikan ohella yhtiö pyrkii vähentämään päästöjä jo ennen masuuninvaihtoja esimerkiksi kuljetuksissa. Koelaitos Ruotsiin, ei Suomeen Koelaitos rakennetaan Ruotsiin, vaikka myös Suomessa eläteltiin pieniä toiveita laitoksen saamikseksi Pohjanlahden itäpuolelle. – Luulaja valikoitui paikaksi, sillä siellä on tuotantoa ja tärkeä tutkimuslaitos. Lisäksi Pohjois-Ruotsissa on ollut vesivoimaa ylijäämäksi asti, Lindqvist perustelee. Toinen syy on se, että kaksi muuta Hybrit-hankkeessa mukana olevaa toimijaa ovat ruotsalaisia: kaivosyhtiö LKAB ja energiayhtiö Vattenfall. Vattenfall on pyrkinyt profiloitumaan muiden sähköntuottajien tavoin vihreällä energialla. Kriitikoiden mukaan vedyn käyttäminen terästeollisuudessa on liian kallista. Lindqvistin mukaan yhtiön teettämät laskelmat osoittavat päinvastaista. Onko 25 vuotta liian pitkä aika? Eurooppa pyristelee voimakkaasti eroon hiiliriippuvuudestaan jo 2020-luvulla. Vuosi 2030 on useiden isojen hiilipäästöjen vähennystavoitteiden takaraja. Kestääkö SSAB:n 2040-luvulle asti ulottuva muutos liian pitkään? Ajaako muu maailma sillä aikaa ohi? – On totta, että 25 vuotta on pitkä aika, ja me teemme kaikkemme, jotta kestoa voitaisiin lyhentää. Toisaalta 25 vuotta ei ole pitkä aika, jos ajattelee että ennen tätä valmistustapa on olut samanlainen tuhat vuotta, Lindqvist sanoo. – Olemme osin myös riippuvaisia poliittisista päätöksistä. Isot prosessit ja yhteiskunnan luvat vievät aikaa, on rakennettava esimerkiksi uusia voimajohtoja. Jos poliittinen ilmapiiri on suotuisa, uskon että pystymme hiukan nopeuttamaan suunnitelmaa. Metsäteollisuudessa sellua keitetään maissa, joissa raaka-aine eli eukalyptus kasvaa huomattavasti pohjoisia puita nopeammin. Onko mahdollista, että terästeollisuus siirtyy aurinkoenergian perässä päiväntasaajalle? – En usko siihen meidän osaltamme. Meillä on kaivokset täällä ja hyvä kirjo uusiutuvaa energiaa. Jos muuttaisimme Saharaan, malmi ja kaikki muu pitäisi kuskata sinne.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tie jatkuu silmänkantamattomiin – havainnekuvat paljastavat Suomen pisimmän maayhteyden massiiviset mittasuhteet

2018, Helmikuu 1 - 11:19
Mistä on kyse?
  • Hailuodon ja Oulunsalon välillä on nykyisin 6,9 kilometriä pitkä ja noin 25 minuuttia kestävä lauttayhteys.
  • Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, Oulun kaupunki ja Hailuodon kunta aloittivat Hailuodon kiinteän yhteyden tiesuunnitelman ja vesilain mukaisten lupahakemusasiakirjojen laatimisen vuonna 2017.
  • Suunnitelmassa esitetään rakennettavaksi Hailuodon ja Oulun Riutunkarin väliselle meriosuudelle nykyiset pengerosuudet hyödyntävä kiinteä penger- ja siltayhteys.
  • Kiinteä yhteys tulisi korvaamaan nykyisen lauttayhteyden aikaisintaan vuonna 2021.
Hailuodon siltahankkeen haastavin osa on seitsemän kilometriä pitkän pengertien ympäristövaikutusten arviointi. Asiasta on tehty laajoja luontoselvityksiä vuonna 2017 ja niitä on käyty läpi viime syksynä. Alueen herkälle eliöstölle ja lähiluonnolle aiheutuvia ongelmia joudutaan ratkomaan veden virtauksen muuttumisen myötä. – Suurin vaikutus on ruoppauksen aikana tapahtuva veden paikallinen samentuminen. Merenpohjaa joudutaan ruoppaamaan molempien siltojen päätypenkereiden kohdalta. Itse pengertien rakentaminen ei ole läheskään niin haastavaa työtä, sanoo hankevastaava Ari Kuotesaho Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta. Hailuodon pengertie Huikun sillan kohdalla.Sitowise Huikun ja Riutun 750 metriset sillat Kiinteä yhteys pyritään sovittamaan maisemaan mahdollisimman hyvin. Haittavaikutukset merialueen herkälle ympäristölle ja vesiluonnolle pyritään minimoimaan niin rakentamisen kuin käytönkin aikana. – Hailuodon puoleinen Huikun silta on pituudeltaan 767 metriä. Se on Oulunsalon päässä sijaitsevaa 740 metristä Riutun siltaa korkeampi ja vaikuttavamman näköinen. Huikun alituskorkeus on 18+1 eli kahdeksantoista metrin lisäksi löytyy vielä metri aallokkovaraa, sanoo Kuotesaho . Tiesuunnitelman keskeiset ratkaisut
  • rakennettavan tieyhteyden kokonaispituus 8,4 km
  • maapengertä 6,9 km
  • kaksi siltaa, yhteensä 1,5 km
  • kiviainestarve noin 1 miljoona kuutiometriä
Pengertiehen tarvittava yli miljoonan kuutiometrin kalliolouhe löytyy 60 kilometrin säteeltä Oulun seudulta. Uudelle tieyhteydelle tulee yksi pysäköintialue ja keinosaari. Siitä, ovatko sillat betoni- vai teräsrakenteisia, päätetään myöhemmin edullisemman ratkaisun mukaan. – Nykyiset havainnekuvat vastaavat rakennusmateriaalista huolimatta rakennettavia siltoja. Siltojen alle tuleviin välitukiin haetaan vielä sopivaa muotoa, tarkoitus on saada niistä siron näköisiä. Hailuodon puoleinen Huikun silta on 767 metriä pitkä.Sitowise Kiinteän yhteyden hinta-arvio on 76 miljoonaa euroa. Sillat haukkaavat summasta suuren osan, niiden osuus on 35 miljoonaa euroa. Kun siltayhteyttä päästään rakentamaan, töiden on arvioitu kestävän 2,5-3 vuotta. Tavoitteena on saada toimiva siltayhteys Hailuotoon jo vuoden 2021 alusta. – Hanke on erittäin mielenkiintoinen verrattuna niin sanottuihin normaaleihin tiehankkeisiin. On ollut onni vetää tällaista hanketta suunnitteluvaiheen aikana. Tehtyjen selvitysten perusteella olen luottavainen, että tien rakentaminen voidaan toteuttaa aiheuttamatta ympäristölle suurempia vahinkoja, summaa hankevastaava Ari Kuotesaho Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ministeriö epäilee ihmisten joutuvan leikkauksiin kevyemmin perustein – Leikkausmäärät hurjassa kasvussa

2018, Helmikuu 1 - 07:15

Osa pienemmistä sairaaloista on tietoisesti lisännyt lonkan ja polven tekonivelleikkauksia, jotta saisivat säilyttää leikkaukset itsellään. Viime vuonna leikkauksia tehtiin noin 50 sairaalassa, mutta valtiovalta haluaa supistaa määrää rajusti keskittämällä leikkaukset noin viiteentoista sairaalaan. Sairaaloille on asetettu 600 ensileikkauksen rajapyykki, joka niiden täytyy ylittää, jos ne mielivät tehdä leikkauksia jatkossakin. Leikkaukset uhkasivat loppua Vaasan keskussairaalasta, mutta se lisäsi viime vuonna leikkauksia tuntuvasti lähes piruillakseen valtiolle. – Täyden päivystyksen statuksen menettämisen jälkimainingeissa halusimme näyttää, että "Vaasan veri ei vapise", Vaasan keskussairaalan ylilääkäri Erno Lehtonen-Smeds kertoo sähköpostitse. Vaasassa potilasmäärän kasvu johtui siitä, että Pietarsaaren sairaalasta loppuivat lonkan ja polven tekonivelleikkaukset alkuvuodesta 2017 ja sen alueen potilaan leikattiin pääasiassa Vaasassa. Kajaanin keskussairaalassa leikkauksia lisättiin tietoisesti keskittämisuhan vuoksi. Se lisäsi leikkauksia, mutta jäi kuitenkin valtion rajapyykin alle. – Kajaanin keskussairaalassa on tehty sillä tavalla, että viimeisen vuoden aikana haluttiin varmistaa, että alueen omat tekonivelleikkaukset tehdään täällä eikä niitä oteta ostopalveluina ulkopuolelta, Kajaanin keskussairaalan apulaisylilääkäri Tuomo Erola sanoo. Matti Myller / Yle Leikkausmäärät kasvaneet tuntuvasti Yle otti yhteyttä kaikkiin julkisen puolen sairaaloihin, jotka ovat tehneet polven ja lonkan tekonivelleikkauksia vuonna 2017. Ainoastaan Savonlinnan keskussairaala ei halunnut kertoa leikkausmääriään. THL:n implanttirekisteristä pyydettyjen tietojen mukaan leikkauksia on lisätty Savonlinnassa huomattavasti. Leikkaus tehdään aiempaa nopeammin sen jälkeen, kun vaivat ovat muodostuneet ihmiselle. Timo Keistinen Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Timo Keistinen epäilee, että ihmiset joutuvat niin sanotusti puukon alle aiempaa helpommin. – Näyttää, että se milloin leikkaus tehdään on lähtenyt helpottumaan. Eli leikkaus tehdään aiempaa nopeammin sen jälkeen, kun vaivat ovat muodostuneet ihmiselle. Sairaalat kuitenkin kieltävät jyrkästi tekevänsä leikkauksia heppoisemmin perustein. Polven ja lonkan tekonivelleikkauksien määrät ovat olleet kasvussa jo vuosien ajan. Tekoniveliä laitetaan vuosittain noin 20 000 suomalaiselle. Viime vuonna leikkauksia tehtiin noin 25 000. Ministeriö: hoitojonot eivät selitä leikkausmääriä – jonoja on kuitenkin ollut Sosiaali- ja terveysministeriön mielestä leikkausmäärien kovaa nousua eivät selitä leikkausjonot, koska jo vuonna 2005 tuli voimaan hoitotakuu, joka käytännössä poisti pitkät leikkausjonot. Ministeriön mukaan myöskään suomalaisten sairastavuus ei ole noussut. Vaikka ministeriön mukaan hoitojonoja ei ole, potilaat tulevat leikkauksiin jonoista. Leikkauksia on lisätty, koska jonoja on pakko lyhentää. Kuopion yliopistollisen sairaalan ortopedian ja traumatologian dosentti Jukka Kettunen kertoo, että säästöt pidensivät hoitojonoja.Matti Myller / Yle Kuopion yliopistollisessa sairaalassa lisääntyneiden leikkauksien taustalla ovat säästöt, koska leikkauksia jouduttiin vähentämään tammikuusta 2015 alkaen. – Viime elokuussa olimme jo Valviran sakkouhan alla, mutta saimme henkilökuntaa ja saimme yhden ylimääräisen pöydän. Viime syksyn kuluessa tehtiin 700 tekonivelleikkausta, mikä on selvästi enemmän kuin yleensä ja näin päästiin taas hoitotakuuseen, kertoo ortopedian ja traumatologian dosentti Jukka Kettunen KYSistä. Uusintaleikkauksissa alueellisia eroja STM:n lääkintöneuvos Timo Keistinen sanoo, että suurin peruste keskittämiseen on laatu. Siellä missä leikkauksia tehdään paljon, laatu ja potilasturvallisuus ovat parempia. Laatua mitataan usein uusintaleikkauksien määrällä. Tilastot uusintaleikkauksista antavat kuitenkin väärän kuvan. Osa sairaaloista ilmoittaa tunnollisesti kaikki uusintaleikkaukset ja osa ilmoittaa vain puolet. Lisäksi uusintaleikkauksien perusteet vaihtelevat alueittain, sanoo Kajaanin keskussairaalan apulaisylilääkäri Tuomo Erola. – Täällä pohjoisessa on lähdetty herkemmin uusintaleikkaukseen kuin monessa muussa yliopistosairaanhoitopiirissä Suomessa. Tavoitteena täällä on, että pyritään pienemmällä toimenpiteellä alkuvaiheessa esimerkiksi estämään tilanne, että potilas menettää nivelen kokonaan. Samalla logiikalla leikkaukset voitaisiin tehdä Pietarissa. Tuomo Erola Sairaaloiden mukaan uusintaleikkaukset eivät suoraan ole verrannollisia operaatioiden laatuun. Esimerkiksi Etelä-Karjalan keskussairaalan operatiivisen toiminnan ylilääkäri Juha Kasurinen sanoo, että uusintaleikkauksen syynä voi olla normaali muoviosan kuluminen. Erola ja monet muutkaan lääkärit eivät niele keskittämisajatusta sellaisenaan. – Leikkaukset voitaisiin samalla periaatteella keskittää yhteen ainoaan paikkaan Suomessa. Samalla logiikalla leikkaukset voitaisiin tehdä Pietarissa, koska siellä niitä tehdään paljon, Erola sanoo. Aiheesta on käyty keskustelua myös Lääkärilehdessä, jossa kerrotaan, että Saksassa leikkaukset keskitetään sairaaloihin, jotka tekevät vähintään 100 tekonivelleikkausta vuosittain. Jos Suomen keskittämiskäytäntö otettaisiin käyttöön Ruotsissa, loppuisivat leikkaukset muun muassa tunnetussa Karoliinisesta sairaalassa. Pohjois-Suomessa etsitään vaihtoehtoa keskittämiselle Pohjois-Suomessa neuvotellaan asetuksen porsaanreiästä. Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueen sairaalat ovat tehneet asetuksesta oman tulkinnan, jonka mukaan keskittämisasetus jättää erva-tasolle neuvotteluvaraa. Kainuussa uskotaan, että sairaalat, joihin leikkaukset keskitetään, eivät pysty hoitamaan kaikkia. Nyt neuvotellaan siitä, miten alueen keskussairaalat voivat pitää omat leikkauksensa ja välttyä keskittämiseltä. – 600 leikkauksen raja on veteen piirretty viiva. Esitämme ministeriölle, että hoitaisimme jatkossakin leikkaukset Kajaanissa. Ministeriön linja on selkeä: erva-alueella voidaan neuvotella siitä, mihin leikkaukset keskitetään. Jokaisessa sairaalassa leikkausten lukumäärän pitää kuitenkin ylittää 600 leikkauksen raja. Siten esimerkiksi Kajaanin keskussairaalassa leikkaukset eivät voisi jatkua. Pitkien välimatkojen Pohjois-Suomessa yhteistyöllä halutaan turvata päivystävien sairaaloiden tulevaisuus. Myös Etelä-Savossa, jossa on kaksi keskussairaalaa, viritellään yhteistyötä. Molemmat sairaalat jäävät alle 600 leikkauksen rajan, mutta yhdistämällä voimansa ne voisivat säilyttää leikkaukset omassa maakunnassaan. Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Timo Keistinen sanoo, että alueellisesti leikkausmäärissä on suuria eroja. Niitä on usein selitetty eroilla sairastavuudessa ja väestön ikäjakaumissa. Itä-Suomessa uuden lonkan tai polven saa noin joka 150:s ihminen. Helsingissä ja Uudellamaalla vain noin joka 330:s ihminen joutuu ottamaan lonkkansa tai polvensa varaosana. Lonkan tekonivelleikkaukset on todettu lääketieteen kustannustehokkaimmiksi hoidoiksi. Leikkaus hoitaa kivun tehokkaasti. Hoitolinjat halutaan yhtenäistää Suomessa tehdään kansainvälisestikin mitattuna runsaasti polven ja lonkan tekonivelleikkauksia. OECD:n tuoreimman tilaston mukaan Suomi pitää viidettä paikkaa lonkkaleikkauksissa ja on runsaasti maiden keskiarvon yläpuolella. Suomalaisilla on polvessakin varaosia enemmän kuin monien muiden maiden kansalaisilla. OECD:n tilastossa Suomi pitää kahdeksatta sijaa. Voidaan olettaa, että nousevat leikkausmäärät nostavat Suomea kansainvälisessä vertailussa ylemmäs. Lääkintöneuvos Keistisen mukaan Suomessa "puukon alle" otetaan ehkä helpommin kuin muissa maissa. – Meillä on paljon ortopedeja eli luukirurgeja ja vähän fysiatrian erikoislääkäreitä. Tämä tasapaino ei ole kaikilta osin hyvä. Tarvitsisimme enemmän fysiatreja ja lääkintävoimistelijoita. Meidän pitäisi kokeilla muuta hoitoa, kuten lääkintävoimistelua, enemmän ennen leikkaushoitoa, Keistinen kommentoi. Sosiaali- ja terveysministeriön kaksi selvitysmiestä valmistelevat raporttia lonkan ja polven tekonivelkirurgian järjestämisestä sekä hoidon yhtenäisistä perusteista. Sairaalat pyrkivät yhtenäiseen linjaan jatkuvasti. Suomessa on toteutettu 2010 ja 2015 kansainvälisesti ainutlaatuinen Hyvä hoito -suositus. Kajaanin keskussairaalan apulaisylilääkäri Tuomo Erolalla on ehdotus hoitojen yhtenäistämisestä. – Pidän parhaana ratkaisuna sitä, että muutkin sairaalat keskittyivät terveyden tuottamiseen, ei pelkästään tekonivelleikkausten tekemiseen. Potilaat olisivat pisteytettyinä ja heidän terveyttään arvioitaisiin ennen leikkausta ja jälkeen. Vertailemalla näitä lukuja pääsisimme lähemmäs yhtenäisiä hoitolinjoja.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Helmikuu alkaa hurjassa säässä – myräkkä tuo etelään lähes 30 senttiä lunta

2018, Tammikuu 31 - 16:56

Suomen länsiosaan on saapumassa voimakas sadealue. Lumisateet jatkuvat maan etelä- ja länsiosassa perjantai-iltapäivään saakka, kertoo Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi. Etelä- ja lounaisrannikolla tulee jopa lähes 30 senttimetriä lunta. Jo huomisaamuun mennessä lunta voi tulla paikoitellen yli 10 senttimetriä. Etelärannikolla osa sateesta voi tulla perjantaina räntänä. Runsaimmat sateet tulevat Varsinais-Suomen ja Uudenmaan alueella. Lumimyräkkä yltää huomenna iltapäivällä suurin piirtein Vaasa-Lappeenranta -linjaan saakka. Kova tuuli tekee pakkasesta purevamman Huomenna tuulet ovat voimakkaita. Puuskat voivat olla maa-alueilla yli 15 metriä sekunnissa ja merellä esiintyy myrskypuuskia. Maan pohjoisosaan on huomenna luvassa 20 astetta pakkasta. Maan keskivaiheilla on kymmenisen astetta pakkasta. – Ihan etelärannikolla on muutama aste pakkasta. Tuuli saa sen tuntumaan ehkä kymmeneltä pakkasasteelta. Torstai-iltana sade siirtyy pohjoisemmaksi. Perjantaina sateet on siirtyneet Oulun korkeudelle, mutta ne ovat samalla selvästi heikentyneet. Perjantaina maan eteläosaan tulee pieni uusi annos lunta. Yle Uutisgrafiikka Autoilijoille luvassa haasteelliset tieolosuhteet Ajokeli on huomenna hyvin huono. Paikoitellen lunta voi sataa 1–1,5 senttimetriä tunnissa, mikä hankaloittaa teiden auraamista. Osa pääkaupunkiseudun lähiliikenteen junavuoroista jätetään ajamatta huomenna hankalien sääolosuhteiden ja Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n ja Veturimiesten liiton VML:n mahdollisten ylityökieltojen vuoksi. Vuorojen perumiset koskevat ainakin A- ja K-junia. Kaukoliikenteen junavuorot on määrä ajaa normaalisti aamulla, mutta joitain vuoroja saatetaan ajaa osin linja-autolla. VR kehottaa silti matkustajia varautumaan mahdollisiin aikataulujen muutoksiin. Päivitetty klo 17.48: Lisätty jutun loppuun tieto, että juonavuoroihin vaikuttavat sääolosuhteiden lisäksi myös JHL:n ja Veturimiesten liiton mahdolliset ylityökiellot.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kokkolassa on yksi ainoa biokaasuautoilija – nyt hän suunnittelee autolleen tankkausasemaa

2018, Tammikuu 31 - 16:45

Jos kaikki sujuu suunnitellusti, Kokkolassa on biokaasutankkausasema maaliskuun loppuun mennessä. Siihen mennessä kaupungin tiettävästi ainoan biokaasuautoilijan, Jan-Ove Nymanin, on päätettävä, mitä hän varaamalleen tontille tekee. Yksityinen yrittäjä toivoo, että mahdollisimman moni kokkolalainen tai lähialueella asuva hankkisi itselleen biokaasulla toimivan auton, sillä silloin tankkausaseman pystyttäminen paikkakunnalle kannattaisi. Nyman itse on ajanut kaasuautolla pari vuotta. Tällä hetkellä ongelmana on auton tankkaus. Lähin tankkauspiste on noin viidenkymmenen kilometrin päässä Uudenkaarlepyyn Jepualla. Seuraavaksi lähimmät kaasupisteet löytyvät Vaasasta ja Oulusta. Suurin osa Suomessa tällä hetkellä olevista vajaasta 40 biokaasutankkauspisteestä on Etelä-Suomessa. Runsaat 30 niistä on energiayhtiö Gasumin ylläpitämiä. Kotimaisuus sydäntä lähellä Jan-Ove Nyman toivoo, että autojen määrä varsinkin Kokkolassa kasvaisi nykyisestä yhdestä huomattavasti. Jos tarpeeksi moni innostuisi biokaasusta, Nyman visioi, että Kokkolan suurteollisuusalueen tuntumassa voisi sijaita kaupungin toinen tankkauspiste. – Biokaasun tankkausasema on kevytrakenteinen. Sen voi rakentaa konttiin, jota on helppo liikuttaa. Kaasua siihen saataisiin joko Jeppo Biogasilta Jepualta, Stormossenilta Vaasasta tai Gasumilta Oulusta. Biokaasua valmistetaan esimerkiksi yhdyskuntajätteestä, kuten Vaasassa, tai vaikkapa maatalouden lietteestä ja teurasjätteistä, kuten Jepualla. Kokkolassa biokaasua syntyy jätteestä, mutta kaasu käytetään sähkön ja lämmön tuottoon. Miksi Kokkolassa asuva mies on hankkinut auton, jolla on ajettava puolensataa kilometriä, ennen kuin siihen saa polttoainetta? – Kävin aiemmin töissä Vaasassa, jossa on tankkausasema. Pystyin myös tankkaamaan auton ohiajaessani Jepualla. Alun perin halusin auton, jonka tankissa on sataprosenttisesti kotimaista polttoainetta. Kaasuautolla ajaminen on myös edullista ja ympäristöystävällistä. Tuo kotimaisuus on minulle kuitenkin tärkein asia. Suomessa on liikenteessä vielä suhteellisen vähän biokaasuautoja, arvioiden mukaan kolmisen tuhatta, kun niitä Ruotsissa on noin 55 000. Kaasuautosta säästöjä Jan-Ove Nymanin oma auto pystyy käyttämään polttoaineena myös bensaa, jos kaasu jostain syystä loppuu. Mies on laskenut, että ensimmäisenä ajovuotena hän ajoi autollaan runsaat 40 000 kilometriä ja kulutus oli tuolloin 4,34 kiloa kaasua sataa kilometriä kohden. Myös hiukan bensaa kului. – Olen laskenut, että kaasulla ajaessani saan säästöä 30–40 prosenttia bensa-autoon verrattuna. Myös dieseliin verrattuna säästöjä tulee, mutta vähemmän. Jos kaasuautoilu kiinnostaa, kaasuautoja löytyy monelta eri automerkiltä. Myös vanhan bensiinikäyttöisen auton voi vaihtaa kaasukäyttöiseksi. Nymanin mukaan kustannukset ovat noin 3000 euroa, johon saa valtiolta tuhat euroa muutostukea. Kaasuauton kustannuksiin lisätään vielä vuosittainen käyttövoimavero, noin 200 euroa. Miksi nykyistä useampi autoilija ei sitten aja biokaasulla kulkevalla autolla? Harva tankkausverkosto saattaa olla yksi este. Jan-Ove Nyman on huomannut, että vaikka kaasuauton hankkiminen ei ole juuri kalliimpaa kuin bensa-auton, uudehkoa asiaa vierastetaan. – Moni kysyy, että pystyykö tällä ajamaan talvella. Kyllä pystyy, sillä bensiinin pakkasraja on miinus 60 astetta ja dieselin miinus 35. Sen sijaan biokaasu muuttuu nestemäiseksi vasta miinus 160 asteessa eli siinä on sen pakkasraja.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Minkä muotoista rieskaa teillä syödään? Perinneruokien "oikeat" valmistustavat jaksavat aiheuttaa hyväntahtoisia vääntöjä

2018, Tammikuu 31 - 12:37
Mistä on kyse?
  • Lapissa, Koillismaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla leivotaan edelleen paljon ohrarieskaa, jonka ulkonäkö ja maku vaihtelevat jonkin verran maakunnittain.
  • Koillismaan ja Lapin erikoisleivonnainen on kampanisu, jota on kutsuttu Lapissa myös tortuksi.
  • Kuusamolainen ohrarieska on esimerkiksi lappilaista ohuempi.
  • Rieska on Etelä-Suomessa täysin erilainen leipä kuin Lapissa.
Leivinuuni kuumenee viikoittain Piilolantien varressa Kuusamojärven rannalla. Taimi Rontti leipoo miehensä Veikon kanssa ahkerasti kampanisuja ja ohrarieskaa hirsisessä pihapirtissään. Perheessä kohtaa kaksi leivontakulttuuria, lappilainen ja koillismaalainen. Veikko on mutustellut ensimmäiset rieskansa ja kampanisunsa lapsuudessaan Sallassa, Taimi hieman etelämpänä Kuusamon puolella Kallungin kylässä. – Kampanisussa pitää olla sokeria ehdottomasti, Taimi Rontti toteaa. – Minulle kelpaa sokeritonkin, Veikko kuittaa välittömästi. Molemmat sanovat sopuisasti, että kampanisun sakaroiden määrällä ei ole väliä. Kuusamossa kampanisuun tehdään kuitenkin yleisesti viisi sakaraa, Lapin puolella vähemmän. – Minulle on jäänyt tavaksi tehdä viisi sakaraa. Mutta se on aivan leipojasta kiinni, montako tekee, Taimi Rontti toteaa. Äidit siirtävät perinnettä Oikeasta tavasta tehdä ohrarieskaa ja kampanisuja kiistellään edelleen, mutta hyvässä hengessä. Oulun Maa- ja kotitalousnaisten ruoka- ja kotitalousasiantuntuja Helena Lahdenperä muistuttaa, ettei ole yhtä oikeaa tapaa leipoa rieskaa tai kampanisuja tai valmistaa perinneruokaa. – Perinneruoat ovat sellaisia, joiden valmistustavat ovat periytyneet äideiltä jälkipolville, Lahdenperä sanoo. Veikko Rontti leipoo ohrarieskaa. Vaimo Taimi tekee kampanisut. Kuusamossa ohrarieska on ohut ja kampanisu sokerinen.Ensio Karjalainen / Yle Koillismaalaiset ja lappilaiset ohrarieska ja kampanisu ovat leivontaperinteen malliesimerkkejä. Molemmat ovat yksinkertaisesti valmistettavia ja ruokaisia, joita leivotaan edelleen intohimoisesti niiden kotikonnuilla. Vuosisatojen saatossa tapa tehdä esimerkiksi ohrarieskaa ja kampanisuja on muuttunut vain hyvin vähän. Koillismaalla kampanisut leivotaan maustaen sokerilla, jota ei Lapissa taikinaan lisätä. Suomessa rieskaa eli ohrarieskaa tehdään monenlaista. Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa leivotaan litteää, vaaleaa ohrarieskaa. Muualla Suomessa rieska on usein vaalea, pullean limpun näköinen. Alueellisia erikoisuuksia Taimi Rontti on osin luopunut ohrarieskan leipomisesta hartiavaivojen vuoksi. Reilut pari vuosikymmentä sitten hänen miehensä Veikko päätti aloittaa rieskan leipomisen eläkepäivillään. – Osallistuimme molemmat rieskan leivontamestaruuskisoihin Kuusamossa. Veikko voitti. Hän on siitä saakka leiponut hyvin paljon rieskoja, Taimi naurahtaa. Sallassa kampanisuihin sekoitettiin piimää nykyistä enemmän. Veikko Rontti Veikko Rontin voittoisat rieskat ovat ulkoasultaan koillismaalaisia, litteitä. – Joka viikko on ohrarieskaa syötävä, leipurimestari sanoo. Ruoka- ja kotitalousasiantuntija Helena Lahdenperä kertoo, että kampanisu ja ohrarieska ovat hyvin leimallisia Koillismaan ja Lapin tuotteita. Niitä ei muualla juurikaan tunneta. Rieska ja kampanisuBalttilaisista kielistä on lainattu leivän nimitys rieska. Rieska on hapattamaton joko nostattamaton ohut tai hiivalla nostatettu paksu leipä. (Lähde: Kielikello)Ohrarieskan ainekset: ohrajauho, vesi, suola, leivinjauhe.Kampanisun ainekset: vehnäjauho, voi, sokeri (sokeriton Lapissa), piimä, sooda. Kautta historian sekä ohrarieska että kampanisu ovat olleet Pohjois-Suomessa enemmän arki- kuin pyhäpöydän ruokia. Esimerkiksi kampanisua on leivottu Lahdenperän mukaan pohjoisissa oloissa hyvin säilyväksi evääksi – Niiden valmistusohjeet löytyvät nykyisin lukuisista leivontaoppaista, Lahdenperä toteaa. Lapissa myös ohrarieska leivotaan koillismaalaista rieskaa paksummaksi. Samantyylinen rieska löytyy Oulun eteläpuolelta. Sen sijaan eteläisemmässä Suomessa rieska ei ole litteä. – Esimerkiksi Satakunnassa tehdään ohrakakkoa, hiivalla kohotettavaa limppuleipää, jota kutsutaan rieskaksi, Lahdenperä sanoo. Vuosisatoja vanha resepti Kampanisuja ja ohrarieskaa on tehty samalla reseptillä Suomessa vuosisadat. Makukin on pysynyt tuotteissa samana näihin päiviin saakka. Muutos on kuitenkin käynnissä. – Tuoreita myllyssä käyneitä ohrajauhoja ei Kuusamostakaan enää löydy, Taimi Rontti toteaa. Rontit käyttävät tällä hetkellä ohrarieskassaan Oulun seudulla jauhettuja jauhoja. Heidän mukaansa rieskasta tulee paras leivinuunin arinalla, mutta rieskoja valmistetaan paljon myös sähköuunissa. – Pitää vain muistaa, ettei sähköuunissa rieskan alle saa laittaa paperia, jotta se ei ala hikoilla. Jos rieska hikoilee, siitä tulee sitkeä, Veikko Rontti varoittaa. Taimi Rontti tekee kampanisuun viisi sakaraa.Ensio Karjalainen / Yle Taimi Rontin lapsuudenkodissa Pohjois-Kuusamon Kallungin kylällä kampanisuista käytettiin nimitystä torttu, kuten Lapissakin. Nykyisin Taimi Rontti puhuu vain kampanisuista. – Lapsuudenkodissani Sallassa kampanisuihin sekoitettiin piimää nykyistä enemmän. Lapissa kampanisu on koillismaalaista kampanisua paksumpi ja ruokaisampi, Veikko Rontti täsmentää.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Aktiivimallista paljastui yllättävä puute, jota kukaan ei ottanut huomioon: työllistyminen voi tyssätä, jos lasta ei saa nopeasti hoitoon

2018, Tammikuu 30 - 14:58
Mistä on kyse?
  • Työttömien aktiivimalli edellyttää 18 tunnin työntekoa kolmen kuukauden aikana tai osallistumista työllistämistä edistäviin toimiin myös niiltä vanhemmilta, joiden lapset eivät ole päivähoidossa.
  • Äkillisen keikkatyön vastaanottaminen voi olla vaikeaa, mikäli lapsella ei ole päivähoitopaikkaa.
  • Kuntien on lain mukaan järjestettävä päivähoitopaikka äkilliseen tarpeeseen kahdessa viikossa.
  • Esimerkiksi lapsiasianvaltuutettu on ilmaissut asiasta huolensa.
Työttömien aktiivimalli voi aiheuttaa hankaluuksia vanhemmille, joiden lapset eivät ole päivähoidossa. Mikäli keikkaluonteista työtä tulisi tarjolle lyhyellä varoitusajalla, lapsien saaminen päivähoitoon voisi olla vaikeaa. Lain mukaan kiireellisessä tapauksessa kuntien on järjestettävä lapselle päivähoitopaikka kahdessa viikossa. Esimerkiksi runsaslapsisessa Oulussa päivähoito-oikeus on rajattu työttömän lapselle 20 tuntiin viikossa. Oulun kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Ulla Rissanen kertoo, että mikäli lapsi ei ole päivähoidon piirissä, voi hoitopaikka järjestyä nopeimmillaan viikossa. Kovin lyhyellä varoitusajalla päivässä tai parissa päivähoitopaikan löytäminen voi olla hankalaa, sillä varsinaista tilareserviä päivähoidossa ei ole, Rissanen sanoo. Vielä ei osata arvioida, kuinka monta lasta Suomessa tulee tarvitsemaan nopeaa ja tilapäistä päivähoitoa aktiivimallin vuoksi.Titta Puurunen / Yle Rissasen mukaan ainakaan Oulun kaupungilta aktiivimallin vaikutuksista päivähoitoon ei ole edes kysytty. Vaikutuksia ei ole myöskään etukäteen osattu miettiä. – Joudumme pohtimaan asiaa sitä mukaa, kun tilanteita tulee eteen. Päivähoidon järjestyminen on herättänyt huolta esimerkiksi netin keskustelupalstalla. Myös pienten lasten äitejä edustava Mothers in Business -yhdistys on huolissaan aktiivimallin vaikutuksista päivähoitopaikkojen järjestymiseen. Yhdistyksen mielestä kunnille tulisi laatia asiasta yhtenäinen ohjeistus. Asiaan on ottanut kantaa myös lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila. Hänen mielestään subjektiivinen päivähoito-oikeus tulisi palauttaa koko maahan tai alle kouluikäisten lasten vanhemmat rajata aktiivimallista pois. Yli 40 000 päiväkoti-ikäisen vanhempaa on työttömänä Vielä ei osata arvioida, kuinka monta lasta Suomessa tulee tarvitsemaan nopeaa ja tilapäistä päivähoitoa aktiivimallin vuoksi. THL:n tilaston mukaan varhaiskasvatuksen piirissä on 1-6 –vuotiaista lapsista 68 prosenttia eli noin 125 000 lasta on päivähoitojärjestelmän ulkopuolella. Tilastokeskukselta saatujen lukujen mukaan Suomessa oli vuoden 2016 lopussa työttömänä 44 626 vanhempaa, joiden perheessä asui alle 7-vuotiaita lapsia. Enää ei ole sellaista työtä, mihin pääsee suoraan kadulta. Minna Vanhala-Harmanen Myös opetus- ja kulttuuriministeriön yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen vastuualueen neuvotteleva virkamies Tarja Kahiluoto sanoo, ettei heiltä ole kysytty aktiivimallin mahdollisista vaikutuksista päivähoitoon. Kahiluodon mukaan päivähoitoa tulisi saada joustavasti ja nopeasti. – Varhaiskasvatuksen pitäisi olla niin joustavaa, ettei se pistä kapuloita rattaisiin. Käytännössä tilanne voi kuitenkin olla haastavaa, sillä työttömien päivähoito-oikeutta on rajoitettu. Aktiivimallia on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä. Ministeriön neuvotteleva virkamies Marjaana Maisonlahti sanoo, ettei mallin vaikutuksia päivähoitoon ole arvioitu, sillä malli koskee kaikkia yhtäläisesti. Maisonlahti myös muistuttaa, ettei työtön ole riippuvainen vain TE-toimiston tarjoamista töistä tai palveluista. Vuokratyöfirmassa 18 tuntia pidetään liian vähänä Kuinka paljon lyhytaikaiselle keikkatyölle on ylipäätään kysyntää? Kysyimme asiaa vuokratyövoimaa välittävästä Opteamista, joka on osa Barona-liiketoimintaa. Toimitusjohtaja Minna Vanhala-Harmanen kertoo, että tällä hetkellä keikkaluontoista työtä tekevät lähinnä opiskelijat ja jonkin verran myös eläkeläiset. Esimerkiksi kaupan alalla keikkatyötä on tarjolla pääosin iltaisin, viikonloppuisin ja sesonkihuippuna. Varhaiskavastuksen pitäisi olla niin joustavaa, ettei se pistä kapuloita rattaisiin. Tarja Kahiluoto Vanhala-Harmanen pitää työttömiltä vaadittua 18 tunnin työskentelyä kolmen kuukauden aikana vähäisenä määränä, kun puhutaan keikkaluonteisesta työstä. Esimerkiksi työhön perehdyttäminen vie oman aikansa ja yleensä tarve on enemmälle kuin 18 tunnille. Palvelusektorille, kuten kaupan alalle voi päästä suhteellisen lyhyelläkin perehdyttämisellä, esimerkiksi kaupan alalle perehdytys voi kestää päivän. – Enää ei ole sellaista työtä, mihin pääsee suoraan kadulta. Vuokratyöfirmojenkin kautta haetaan enimmäkseen ammattiosaajia, kuten hitsaajia, koneistajia ja rakennusalan ammattilaisia. Toimistotyöntekijöistä sen sijaan on ylitarjontaa. Vanhala-Harmanen sanoo, että heillä ketään keikkaluontoista työtä etsivää ei käännytetä pois. Hän kuitenkin arvelee, että lyhytaikaista työtä voisi löytyä jatkossa enemmän kotitalouksista, jotka voisivat palkata entistä aktiivisemmin esimerkiksi lasten- ja vanhustenhoitoapua. Juttua korjattu 30.1.2018 klo 19.25: Sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelevan virkamiehen Marjaana Maisonlahden sukunimi korjattiin oikeaksi. Jutussa sukunimi oli aikaisemmin virheellisesti Maasonlahti. Lue lisää: Tiedätkö, mitä tarkoittavat aktiivimallin numerot 400, 32,40 ja 4,65 sekä 1,50? Yle selvitti: Näin aktiivimalli vaikuttaa TE-toimistoissa – yhdellä virkailijalla jopa 1 000 asiakasta
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vuosituhannen alussa alkanut kiista tuli viimein päätökseensä: Kaarle IX:n lahjoittama hirsipuumetsä suojellaan

2018, Tammikuu 29 - 22:13

Oulu on päättänyt perustaa luonnonsuojelualueen aivan kaupungin läheisyydessä sijaitsevaan Sanginjoen ulkometsään. Asiasta ollaan väännetty peistä eri päätäntäelimissä lähes 14 vuoden ajan. Lopullisessa äänestyksessä suojeluesitys voitti äänin 53-11 aidon suomalaisen yhteislistan Junes Lokan ja keskustan Antti Huttu-Hiltusen yhdistetyn vastaesityksen. Suojelua vastusti Lokan lisäksi neljä kokoomuslaista, kolme keskustalaista ja kolme perussuomalaista valtuutettua. Kolme keskustalaista äänesti tyhjää. Virkistysarvot voittivat Vuosien kuluessa myös suojelua vastustaneet tahot ovat heränneet huomaamaan suojelun taloudellisen merkityksen esimerkiksi matkailun kannalta. Vihreiden Esa Aalto arvioi valtuuston keskustelussa, että suojelun ansiosta Sanginjoen matkailutulot voivat ylittää hakkuutulot moninkertaisesti. Monitoimikone oli pysähdyksissä Sanginjoen ulkometsässä mielenosoituksen ajan.YLE Sanginjoen ulkometsän metsätaloudellinen merkitys Oulun kaupungille on vähäinen. Lähteestä riippuen puhutaan korkeintaan muutamien kymmenien tuhansien eurojen hakkuutuloista vuosittain. Kaarle IX:n lahjoittama masto- ja hirsipuumetsä Oulun kaupungin nettisivuilla Sanginjoen alueen kerrotaan olevan Oulun perustajan Kaarle IX:n kaupungille lahjoittama ”masto- ja hirsipuumetsä”, eli Sanginjoen ulkometsä eroaa jo maisemallisesti edukseen muista Oulun ja ympäristön metsäalueista. Kankaiden ja rämemaiden pienipiirteinen mosaiikki, pienet lammet sekä Sanginjoen ja Kalimenojan rehevät varret luovat edellytykset monipuoliselle linnustolle. Alueen metsien käyttö on ollut harkittua, ja sen ansiosta iäkästä metsää löytyy täältä enemmän kuin ympäristön talousmetsistä. Viime vuosina vanhat metsät ovat vähentyneet myös Sanginjoella. Täysin koskematonta metsää on jäljellä vain suojelualueilla Asmonkorvessaja Isokankaalla. Alue on suosittua virkistysmaastoa ja sinne on rakennettu kattava virkistyspalveluverkko. Vanhan metsän lajitkin viihtyvät Sanginjoella Alueelle tyypillisiä lintuja ovat pohjoiset metsälajit metsosta ja pyystä käpylintuihin. Laajoja yhtenäisiä metsäalueita sekä kookasta puustoa vaativat lajit, kuten palokärki ja suuret petolinnut selviävät yhä Sanginjoen metsissä. Alueelta löytyy myös kuusimetsän lajeja, kuten pohjantikka, töyhtötiainen, kuukkeli ja varpuspöllö. Yle Metsien vaihtelu kuivasta lehtomaiseen ja nuoresta iäkkääseen monipuolistaa Sanginjoen linnustoa. Runsaasta linnustosta alueella kertoo omalta osaltaan petolintujen kuten kana- ja varpushaukan tiheys, joka yltää Etelä-Suomen tasolle. Alueen vesistöt elävöittävät maiseman lisäksi myös linnustoa. Tavallisimmin nähtäviä sorsalintuja ovat tavi, telkkä, tukkasotka ja laulujoutsen. Periaatteet vastakkain Metsän suojelusta tuli päätöksentekijöille periaatekysymys. Maanantai-illan valtuustossakin asiasta käytettiin useita kymmeniä tunteikkaita puheenvuoroja puolesta ja vastaan. Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kyösti Oikarinen (kesk.) esitti ensimmäisenä 1127 hehtaarin suojelun hyväksymistä yhdyskuntalautakunnan esittämällä tavalla. Ehdotus sai kannatusta vihreiden Jenni Pitkolta. Kokoomuksen valtuutettu Jarmo Husso esitti, että valtuuston ei pitäisi tällaista suojelupäätöstä pitäisi tehdä ja esitti suojeltavaksi korkeintaan 369 hehtaaria metsää. Vastustusta yli puoluerajojen Keskustan Matias Ojalehto esitti asian pöydälle panoa perussuomalaisten Jenni Simulan kannattamana. Myös aidon suomalaisen yhteislistan ainoa valtuutettu, Junes Lokka, asettui Ojalehdon ja Husson kanssa samaan rintamaan, ja kertoi vastustavansa Sanginjoen suojelua. Kaikki kolme perustelivat suojelun vastustamista sillä, että edellisenkin päätöksen oikeuskäsittely on kesken. Tämänkin jälkeisissä puheenvuoroissa sekä kannatettiin että vastustettiin suojelua. Useimmat ryhmät repeilivät jo keskustelussa. Oikarisen puheenvuoroa kannattanut perussuomalaisten Juha Vuorio kiinnitti suojelemisessa myös Oulun maineeseen, joka hänen mukaansa voisi parantua suojelupäätöksen myötä. Sanginjokipäätöksestä aikoinaan nettihitti Suojeluasia oli esillä Oulun kaupunginvaltuustossa viimeksi vuonna 2014. Tuolloin suojelupäätöksen epäiltiin kaatuneen siihen, kun keskustalainen Matias Ojalehto riensi ohjeistamaan edustajakollegaansa äänestyspäätöksessä. Kokouksen videotaltioinnista muodostui kaupunginvaltuustojen kokousvideoiden kaikkien aikojen hitti. Sitä on käyty katsomassa noin 20 000 kertaa, kun yleensä valtuustovideot kiinnostavat vain joitakin satoja ihmisiä. Sanginjoen ulkometsän suojelua kannatti aluksi enemmistö, mutta lopulta valtuusto kääntyi äänin 34-33 vastustamaan suojelua. Ojalehdon epäiltiin ohjeistaneen puoluetoveriaan äänestyksen jo ollessa käynnissä ja vaikuttaneen näin äänestyksen lopputulokseen. Oulun kaupunginvaltuusto.Timo Sipola / Yle Lepistö kertoi 2014 omassa puheenvuorossaan äänestäneensä ensin suojelun puolesta, painaneensa Ojalehdon ohjeistuksen jälkeen tyhjää ja lopuksi vielä äänestäneensä vahingossa suojelua vastaan. Valtuustoryhmien puheenjohtajat pitivät silloin nopean palaverin siitä, pitäisikö äänestää uudestaan. Koska yksimielisyyttä asiassa ei löytynyt, kielteinen äänestystulos jäi voimaan. Perustettavaan luonnonsuojelualueeseen sisältyvät ennallistamista tarvitsevat metsäkuviot, vähintään 300 hehtaaria, hoidetaan myöhemmin hyväksyttävän hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti. Suojelualueen ulkopuoliselle metsäalueelle tehdään pikaisesti erillinen hoito- ja käyttösuunnitelma.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Poltetun puukirkon tilalle nousee moderni kivikirkko Ylivieskassa – myös kaivattu torni toteutuu

2018, Tammikuu 29 - 22:02

Ylivieskaan rakennetaan moderni kivikirkko. Havainnekuvista poiketen siihen tulee myös korkea kellotorni. Kirkkovaltuusto valitsi Trinitas-nimisen ehdotuksen jatkosuunnittelun pohjaksi ja antoi kirkon suunnittelun ehdotuksen tekijälle eli helsinkiläiselle arkkitehtitoimisto K2S:lle. Päätös syntyi äänin 18–7. Vähemmistöön jääneet eivät varsinaisesti vastustaneet Trinitas-ehdotusta, vaan halusivat päätökseen reunaehtoja esimerkiksi kattorakenteesta ja ikkunoiden sijoittamisesta. Nämä toiveet sisällytettiin kuitenkin toivomusponteen, joka annetaan neuvostolle huomioon otettavaksi. – Valtuutetut kantoivat huolta kirkkorakennuksen kestävyydestä ja turvallisuudesta. Ne ovat tärkeitä asioita, jotka otetaan huomioon jatkosuunnittelussa, lupaa kirkkoherra Timo Määttä. Trinitas sisältä.Arkkitehtitoimisto K2S Trinitas sijoittuu kirkkopuistoon, kuten suunnittelukilpailu jo ohjasi. Ylivieskassa on ollut myös halua saada uusi kirkko vanhan raunioille, mutta se vaihtoehto on poissuljettu. Kirkkoherra Määttä muistuttaa, että päätös tarkoittaa vasta varsinaisen suunnittelun aloittamista. Hän toivoo myös, ettei havainnekuvista vedettäisi liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. – Ehdotus esittää idean, se ei sisällä vielä ollenkaan yksityiskohtia. Jatkosuunnittelu tapahtuu tiiviissä yhteistyössä tilaajan kanssa ja myöhemmin mukaan tulee muita suunnittelijoita. Tämä on aihio, josta lähdetään liikkeelle. Esimerkiksi korkeaa tornia on vaadittu vahvasti, ja suunnittelija onkin sen jo luvannut. Tavoitteena on päästä aloittamaan rakennustyöt vuonna 2019, jolloin kirkko voisi olla käytössä 2020. Määtän mielessä siintää kirkon käyttöönotto uuden kirkkovuoden alkaessa adventtina 2020. Kirkon kustannusarvio on 10 miljoonaa euroa. "Keskustelu kertoo tärkeydestä" Ylivieskan tuleva kirkko on herättänyt jo suunnitteluvaiheessa paljon keskustelua ja kiinnostusta. Esimerkiksi kilpailuehdotuksia ennakkoon esittelevässä näyttelyssä kävi yli 1700 henkeä. Sekä valtuutetut että kirkkoherra Timo Määttä näkevät vilkkaan keskustelun kertovan kirkon tärkeydestä ylivieskalaisille. Yle kysyi Ylivieskan kirkkovaltuutetuilta heidän näkemyksiään tulevasta kirkosta sekä heidän saamastaan evästyksestä. Vain pieni osa valtuutetuista vastasi. Heistä moni kertoi saaneensa paljon neuvoja ja näkemyksiä päätöksenteon tueksi. Seurakuntalaiset ovat kertoneet toiveitaan niin kirkon materiaalista ja sijainnista kuin yksityiskohdista aina rännejä ja penkkejä myöten. Valtuutetut korostavat rakennuksen käytettävyyttä ja ratkaisujen kestävyyttä: kaupunkiin halutaan aikaa ja säitä kestävä rakennus. – On kiinnitettävä erityistä huomiota rakennuksen elinkaarikustannuksiin ja todelliseen tilantarpeeseen. Tulee tarkkaan miettiä ja kiinnittää huomiota, paljonko kirkkorakennuksen ylläpito tulevaisuudessa maksaa ja mikä on maksupohja näille kuluille, kirjoittaa eräs valtuutettu kyselyyn vastatessaan. Toinen haluaa hänkin kestävän, terveen ja helposti huollettavan kirkkorakennuksen. Hänellä on toiveita myös rakennuksen ilmapiiristä ja monikäyttöisyydestä: – Haluan kirkon, joka kestää sukupolvelta toiselle ja jonka edessä rippikoululaiset ja vihkiparit haluavat tulla valokuvatuiksi. Kirkkosalin valaisee katosta heijastuva luonnonvalo, alttariseinää koristaa puhutteleva kirkkotaide, kirkon holvissa kaikuu runsaana musiikki, seurakuntasalit muuntuvat raamattupiirien kokoontumisista vanhusten ruokailuun ja nuorten bändi-illoista keskustelupiireihin. Kirkon läheisyydessä olevassa korkeassa kellotornissa soivat kutsuvina kirkonkellot, valtuutettu visioi. Petri Aaltonen / Yle Siinä missä yksi valtuutettu myöntää, että 10 miljoonaa on iso raha, mutta kirkko rakennetaan harvoin, seuraava toivoo, että kustannuksista nipistettäisiin. – Ylivieskan kirkon tulisi olla yksinkertaisen kaunis, ei turhia tiloja eikä monumenttia. Kirkkoon mennään rauhoittumaan ja hiljentymään, siksi siitä ei tarvitse tehdä jotain suurta toimintakeskusta. Valtuutettu uskoo, että kirkko voitaisiin tehdä huomattavasti halvemmalla ja säästää rahaa toimintaan. – Kaunis näkymä alttariseinältä ulos, pohja suorakaiteen muotoinen, kappelin takaosassa pieni parvi. Toki hieman isompana, mutta perusratkaisultaan juuri sitä, mitä kirkolta halutaan tänä päivänä - syvä rauha ja hiljaisuus, levollinen tunnelma, kuvailee yksi valtuutettu. Myös toinen valtuutettu nostaa esiin hankkeen kalleuden ja väläyttää aikalisää suunnitteluun. Hän toivoo kaupunkiin monen sukupolven ajan kestävää sakraalirakennusta, jota kosteusongelmat eivät kiusaa. – Kirkko rakennetaan vastuullisesti asenteella "niin kuin omilla rahoilla järkevästi rakentaisi". Ylivieskan palaneen kirkon paikalla on muistoaukio risteineen.Katariina Poranen / Yle Yhden on taivuttava moneen Suunnittelukilpailuun tuli viime vuonna kaikkiaan yli 200 ehdotusta eri puolelta Eurooppaa. Helsinkiläisen arkkitehtitoimisto K2S:n Trinitas sai ensimmäisen palkinnon ja 30 000 euroa. Kolmannen sijan jakoivat työt Silta ja Kooda. Kaikkiaan lunastettiin kuusi työtä. Arkkitehti Kimmo Lintula K2S.stä kertoi viime vuonna kisan ratkettua Trinitaksen syntyneen pitkän prosessin kautta. Tekijät alkoivat hakea paikkaan nojautuen uudenlaista hahmoa perinteiselle kirkolle. Lopulta saatiin yhdistettyä kaikki elementit eli kirkkosali, aula ja seurakuntasali. – Yksi on kolme ja kolme on yksi, niin että jokainen kolmesta on kiinteä osa tätä yhtä ja toisaalta osat näyttäytyvät yhtenä rakennuksen kaupunkikuvassa, luonnehtii Lintula. Myös lautakunta piti vaikeimpana koko hankkeessa kaikkien tarpeiden yhteensovittamista: kokonaisuus pitää sisällään kirkon ja seurakuntasalin, mutta myös esimerkiksi keittiötilat. Rakennuksesta halutaan maamerkki, joka istuu maisemaan ja on käytännöllinen ja toimiva. Tuhopoltosta pian kaksi vuotta Ylivieskan yli 200-vuotias puukirkko tuhoutui tulipalossa pääsiäisenä 2016. Palosta aiheutui noin 7 miljoonan euron vahingot. 30-vuotias mies tunnusti syyllisyytensä, hänet todettiin käräjäoikeudessa syyntakeettomaksi ja määrättiin pakkohoitoon. Teko katsottiin törkeäksi vahingonteoksi. Antti Pylväs / Yle

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kahvikutsu tuntuu sydämessä saakka – pieni pohjoisen kaupunki elää naislentopallolle

2018, Tammikuu 29 - 15:32
Mistä on kyse?
  • Kuusamo on noussut taistelemaan mestaruudesta naisten lentopalloliigassa.
  • Pelaajat kehuvat vuolaasti joukkueen yhteishenkeä ja sen uskotaan kantavan hyvään lopputulokseen liigassa.
  • Joukkueen vähimmäistavoite on mitali, joka olisi kuusamolaisjoukkueelle liigahistorian ensimmäinen.
Lentopalloilija Essi Helmisellä on nyt hyvä olla. Maajoukkueen ovea kolkutteleva Kuusamon yleispelaaja loistaa pelikentällä ja kentän ulkopuolella. – Tämän joukkueen henki on paras, mitä olen pelaajaurallani kokenut, Suomen mestaruuden kertaalleen Salon Viestissä voittanut Helminen sanoo. Joukkuehenki puskee eteenpäin Pölkky Kuusamon virallista nimeä kantava joukkue on esittänyt myös pirtsakkaa peliä läpi kauden. Kuusamo on pysytellyt maaliskuulle jatkuvan mestaruusliigan runkosarjan ajan sinnikkäästi neljän kärkijoukkueen listalla. – Luulen, että hyvä joukkuehenki puskee meitä eteenpäin. Saumattomalla yhteistyöllä on iso merkitys menestyksessä, Helminen sanoo. Essi Helmisen asuntoa koristaa äidin kanssa yhdessä rakentama sisustusartikkeli. Seinältä löytyy myös kunniakirja kuukauden pelaaja -valinnasta.Ensio Karjalainen / Yle Joukkueen valmentaja Tuomas Alatalo vahvistaa Helmisen näkemyksen. – Joukkue on hitsautunut kauden aikana hyvin yhteen. Se on meidän yksi voimavaroistamme. Alatalo odottaa nykyiseltä joukkueeltaan menestystä. – Vähintäänkin neljän joukkoon, Alatalo toteaa vaatimattomasti. Pienen tivauksen jälkeen Alatalo on valmis korjaamaan lausuntoaan. – No joo, mitali mahdollisimman kirkkaana kiiltää silmissä, valmentaja tunnustaa. Kuppikuntia ei ole syntynyt Kuusamo on nykyaikainen sekoitus pelaajia kotimaasta ja ulkomailta. Joukkueessa pelaa toistaiseksi yksi kuusamolainen. Neljästä ulkomaalaisvahvistuksesta yksi tulee Ukrainasta ja kolme Yhdysvalloista. – Ulkomaalaiset ovat olleet myönteinen lisä joukkueessa, maajoukkueen passari Iida Paananen sanoo. – Ihania ihmisiä, Helminen täsmentää. Essi Helminen (vas.), Iida Paananen, Venla Huurne ja Siiri Vehmanen asuvat sopuisasti yhteistä asuntoa.Ensio Karjalainen / Yle Valmentaja Tuomas Alatalon mukaan vahva ulkomaalaisedustus ei ole rapauttanut joukkueen henkeä. – Minkäänlaisia kuppikuntia ei ole syntynyt joukkueen sisälle. Kaikki tulevat hyvin keskenään toimeen, Alatalo sanoo. Ystävän perässä susirajalle Kolmatta kauttaan Kuusamossa pelaava Paananen sai Helmisen siirtymään puolitoista vuotta sitten Kuusamoon LP Vampulan riveistä Huittisista. Pelaajakaverit tutustuivat ja ystävystyivät takavuosina Salon joukkueessa. Vihtiläislähtöisen Helmisen oli siten helppo siirtyä ystävänsä perässä susirajalle. Essi Helminen taitaa myös vauhtilajit. Ice Cartingissa hän oli ykkönen joukkueensa sisäisessä kisassa.Ensio Karjalainen / Yle Nyt Helminen ja Paananen asuvat yhdessä neljän pelaajan kimppakämpässä. Yhteisasuntoon mahtuvat heidän lisäkseen Venla Huurne ja Siiri Vehmanen. Elo yhteisasunnossa on sopuisaa. Sopu joukkueesta on kuitenkin kaukana Rukan kupeessa Ice Carting radalla. Erityisesti Helminen näyttää vimmaisen halunsa menestyä ja voittaa röyhkeällä ajotyylillään jääradalla kaasuteltavan pienformulakisan. Luulen, että hyvä joukkuehenki puskee meitä eteenpäin. Essi Helminen Kisan jälkeen ollaan taas kavereita hyvässä hengessä. Illalla on harjoitukset Kuusamon liikuntakeskuksessa, joka vetää jokaisessa naisten kotiottelussa salin lähes ääriään myöten täyteen. – Koko Kuusamo elää lentopallolle. Meistä välitetään ihmisinä ja pidetään huolta. Ihmiset pyytelevät kahville, Iida Paananen perustelee pelaajauraansa hyisessä Kuusamossa. Marraskuussa lentopalloliigan kuukauden pelaajaksi valittu Essi Helminen nyökkäilee vieressä. – Täällä on hyvä olla, toteaa Helminen lähes metrisen lumihangen keskellä.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Osaajia palkataan suoraan koulun penkiltä – Ict-ala nosteessa Pirkanmaalla

2018, Tammikuu 29 - 13:16

Tieto- ja viestintäteknologia on repinyt viime vuodet kasvua Pirkanmaalla. Kymmenen vuoden takaista suvantoa lukuun ottamatta toimiala on tähynnyt ylöspäin. Ict-alan yrityksiä on nyt lähes tuhat, ja ne sijaitsevat säännönmukaisesti Tampereella. Niiden kassoissa kilisee vuosittain yli 700 miljoonaa euroa. Saabin ja Patrian teknologiakeskukset lisäävät osaajien kysyntää entuudestaan. Katseet kohdistuvat teknilliseen yliopistoon ja korkeakouluun sekä alan yrityksiin. Kyse on siitä, riittääkö osaajia varsinkin kun perinteinen teollisuus kilpailee ohjelmistoalan ammattilaisista. Markus Sjölund – Rekrytoimme sekä suoraan koulun penkiltä että kokeneempaa väkeä, liiketoimintajohtaja Pasi Niinikoski Patria Systemsiltä toteaa. Oppilaitokset, yritykset ja tutkimuslaitokset muodostavat Tampereella verkoston, jonka sisällä liikkuu paljon hiljaista tietoa. Tähän tietoon pääsy edellyttää läsnäoloa paikkakunnalla. – Kyse on siitä, riittääkö osaajia varsinkin kun perinteinen teollisuus kilpailee ohjelmistoalan ammattilaisista, arvioi apulaisjohtaja Markus Sjölund Tampereen kauppakamarista. Ict-ala on Suomessa keskittynyt. Yrityksiä toimii Tampereen lisäksi pääasiassa Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Oulussa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Huhut ja viralliset esitykset menivät sekaisin, ja soppa oli valmis – Tästä on kyse Oulun kulttuuriväkeä kohahduttaneessa museokohussa

2018, Tammikuu 28 - 08:56
Mistä on kyse?
  • Oulussa on virkamiesvalmistelussa pohdittu nykyisistä museorakennuksista luopumista.
  • Valmistelussa olevat suunnitelmat ovat aiheuttaneet kiihkeän keskustelun muun muassa sosiaalisessa mediassa.
  • Viranomaiset ovat yrittäneet nyttemmin oikoa väitteitä museoiden alasajosta ja korostaneet tarvetta kehittää museoiden toimintaa.
Viikkoja kestäneen kiihkeän keskustelun Oulun museoiden tulevaisuudesta käynnisti eläkkeellä oleva arkeologian lehtori Pentti Koivunen. Hän äimisteli joulun alla sanomalehti Kalevassa oululaisten suunnitelmia luopua Kierikin arkeologisen näyttely- ja toimintakeskuksen päärakennuksesta. Koivusen kirjoituksen jälkeen keskustelu laajeni entisestään. Kävi ilmi, että kaupunki pohtii luopumista myös Pohjois-Pohjanmaan maakuntamuseon päärakennuksesta Ainolasta sekä varastoitujen museoesineiden siirtämistä kokonaan pois Oulusta. Ennen tätä kaupungin kulttuuritoimen suunnitelmaluonnosten aiheuttamaa kohua Oulun yliopisto oli jo pistänyt oman eläinmuseonsa pakettiin, eikä sille ole löytynyt korvaavia tiloja. Vastalauseiden ryöppy Kaupungissa toimivat museo- ja historiayhdistykset tuomitsivat Oulun suunnitelmat. Myös sivistys- ja kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Satu Haapanen (vihr.) on sanoutunut irti julkisuudessa esitetyistä ajatuksista. Risto Degerman / Yle Haapasen mukaan julkiseen kohuun on vaikuttanut se, että asioista on tiedotettu liian aikaisessa vaiheessa, ennen kuin edes luottamushenkilöt ovat saaneet niistä tietoa. Hänen mielestään poliitikot eivät ole osanneet reagoida yksittäisiin esityksen kohtiin myöskään sen takia, että he ovat keskittyneet suurempaan palveluverkkokokonaisuuteen ja haluavat ottaa kantaa siihen, miten palvelut yleisellä tasolla järjestetään. – Luottamushenkilöilläkään ei ollut tietoa siitä, mitkä ovat virallisia esityksiä ja mitkä ovat kuulopuheita. Esimerkiksi esitys museon kokoelmien siirtämisestä pois Oulusta ei tullut lainkaan lautakunnan jäsenille nähtäväksi, Haapanen sanoo ja jatkaa, – Minusta tässä on suuria ongelmia kaupungin viestinnässä. Asiat pitää valmistella perusteellisesti ja viestiä virallisesti, eikä mielipidekirjoitusten avulla. Mutta on pakko myöntää, ettemme ihan onnistuneet asioiden kertomisessa. Päivi Laajala Myös Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala myöntää tiedottamisen epäonnistuneen. Hänen mukaansa kaupunki on pyrkinyt tuomaan asioita avoimesti esiin. Tästä on hänen mukaansa on aiheutunut se, että asioiden on kuviteltu olevan jo päätettyjä, vaikka niitä niitä ei ole vielä ratkaistu. – Mutta on pakko myöntää, ettemme ihan onnistuneet asioiden kertomisessa, Laajala sanoo. Sivistys- ja kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Satu Haapanen arvelee keskustelun kiihtyneen myös sen takia, etteivät viranomaisetkaan ottaneet joulun aikana kantaa julkisuudessa olleisiin tietoihin. Ryöpytys muutti suunnitelmia Kiivaan julkisen ryöpytyksen jälkeen kulttuuritoimen johtavat viranhaltijat ovat lopulta ottaneet kantaa esillä oleviin suunnitelmiin myös julkisuudessa. Oulun sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä on selittänyt kaupungin nettisivulla julkaistussa blogissa , että kysymys on väärinkäsityksistä. Kaupunki ei Penttilän mukaan ole luopumassa museoistaan, vaan aikoo kehittää niitä edelleen. Sivistys- ja kulttuurijohtaja korostaa, että tavoitteena on löytää tulevaisuudessa Yli-Iissä sijaitsevalle kivikautiselle Kierikkikeskukselle lisää käyttöä. Osa työntekijöistä on kuitenkin saattanut ajatella, että he ovat asemassa, jossa katsovat, etteivät voi kommentoida asiaa. Päivi Laajala Museoratkaisuksi etsitään puolestaan uutta tilaa, johon voitaisiin sijoittaa sekä museon kokoelmat että tiedekeskus Tietomaa. Ajatus Oulun museoiden varastoitujen esineiden siirtämisestä kokonaan pois Oulusta esimerkiksi Vantaalle ei Penttilän mukaan myöskään pidä paikkaansa. Museoviraston johtaja Juhani Kostet oli jo aiemmin ennättänyt julkisuudessakin ihmetellä oululaisten ajatuksia. Alueellisen kulttuuriperinnön säilyttäminen kuuluu maakuntamuseoille. Museoväki vältellyt kommentointia Silmiinpistävää museoiden suunnitelmista käydyssä keskustelussa on ollut museotyöntekijöiden hiljaisuus asian suhteen. Asiaa ihmetteli myös Tampereen taide- ja muumimuseota nykyisin johtava entinen Oulun taidemuseon johtaja Taina Myllyharju sanomalehti Kalevassa. Pohjois-Pohjanmaan museon näyttely on esillä Ainolan museorakennuksessa. Talon myyntiä on kuitenkin pohdittu Oulussa jo jonkin aikaa.Risto Degerman / Yle Kun Yle kysyi Oulun museoihmisiltä suunnitelmista niin vastaus oli, että työntekijöitä olisi kehotettu olemaan kommentoimatta palveluverkkoasioita julkisesti. Kaupunginjohtaja Päivi Laajala kiistää tämän. Hänen mukaansa kaupunki ei missään nimessä ole antanut sellaista kieltoa. – Osa työntekijöistä on kuitenkin saattanut ajatella, että he ovat asemassa, jossa katsovat, etteivät voi kommentoida asiaa, Päivi Laajala sanoo. Taustalla säästöpaineet Oulun suunnitelmat liittyivät kaupungissa valmisteltuun laajaan palveluverkkoselvitykseen, jota on työstetty jo vuosien ajan. Siihen on nähty tarvetta sen jälkeen, kun Oulun seudulla vuoden 2013 alusta toteutettiin iso kuntaliitos. Tilaratkaisujen ja säästötarpeiden kirittäjänä oli vielä paha notkahdus kaupungin verotuloissa IT-alan romahduksen jälkimainingeissa. Tietomaan dinosaurusnäyttelyn järjestäminen taidemuseon tiloissa aiheutti ärtymystä kuvataiteilijoissa.Yle Oulu / Taneli Kärki Rahapulassa kaupunki on korostanut tarvetta keskittää palveluita ja muuttaa nykyisiä kiinteistöjään rahaksi. Myös organisaatiota on rukattu ja niinpä esimerkiksi museot ja tiedekeskus Tietomaa nivottiin yhdeksi kokonaisuudeksi Luupiksi. Tämä ratkaisu on kirvoittanut mieliä varsinkin taidepiireissä, joissa katsottiin karsaasti esimerkiksi sitä, kun Tietomaan taannoinen dinosaurus näyttely järjestettiin Oulun taidemuseon tiloissa. Suunnitelmat uusiksi Palveluverkkoselvityksen esityksiä hiotaan palautteiden pohjalta ja uudet suunnitelmat kerrotaan luottamushenkilöille viikon kuluttua. Päätösprosessin mukaan palveluverkosta päättää valtuutettujen hyväksymien linjausten perusteella kaupunginhallitus ja sen toteutuksesta vastaa lautakunta. Uuteen suunnitelmaan on kirjattu kouluverkon ja museoiden lisäksi myös kaikki muutkin sivistys- ja kulttuuripalvelut. Se on käytännössä laajempi suunnitelma, kuin mistä valtuusto on aikanaan päättänyt suuntaviivat. Tämän takia asia menee todennäköisesti jossain muodossa uudelleen valtuuston hyväksyttäväksi, sanoo kaupunginjohtaja Laajala.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Valio palaa kaupan kylmäaltaille – vaniljajäätelö vaihtuu kokeiluhaluisten vaihtoehdoiksi

2018, Tammikuu 26 - 10:54

Valio palaa jäätelökauppaan erikoisjäätelöillä. Valio pyrkii vakuuttamaan kokeilunhaluiset herkkusuut ensi kuun alusta kauppaan tulevilla kuudella erikoisjäätelöllä, joiden tuotanto alkaa Valion Oulun meijerissä. Valio itse puhuu herkuttelujäätelöistä, kuten mustikka-ruis- ja salmiakki-chili - jäätelö. Yhtiö ennakoi muun muassa kahvin ja salmiakin myyvän myös laktoosittomassa kermajäätelössä. Valio vetäytyi kokonaan jäätelökansan huulilta myymällä Turengin meijerin monikansalliselle Nestlélle neljätoista vuotta sitten. Nyt tuotanto käynnistetään pohjoissuomalaisten maitotilojen maidolla ja Valion Suonenjoen hillotehtaalla kehitettyjen kastikkeiden turvin. Yhtiön kategoriajohtaja Jussi Matssonin mukaan suomalaisilla on edelleenkin Valion jäätelöistä vahva mielikuva. – Saamme jatkuvasti toiveita jäätelöihin liittyen. Nyt vastaamme niihin. Kokeilevien makuyhdistelmien lisäksi Valion tuotteet myydään Valion jäätelöfabriikki -tuotemerkillä. Jäätelö lisänä Venäjä-viennissä Valiolla on jo heti alussa tavoite viedä jäätelöitä toiselle jäätelökansalle, venäläisille. Yhtiö vie samat tuotteet kevään aikana kokeeksi ainakin Moskovaan ja Pietariin. Jäätelöt täydentävät osittain pakotepolitiikasta kärsinyttä yhtiötä. Jäätelöt eivät ole pakotelistalla, joten niistä tulee lisä muun muassa mehujen rinnalle. Valio myy tuotemerkillään Venäjällä myös esimerkiksi paikallisesti valmistettuja juustoja ja maitoa. Oulun meijerissä on viimeksi valmistettu jäätelöä 80-luvun alussa. Meijerille on rakennettu uudet tuotantotilat jäätelöä varten. Asiasta uutisoi ensin Maaseudun Tulevaisuus.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Satamalakot mahdollisia vasta helmikuussa – työministeri siirsi lakkoja kahdella viikolla

2018, Tammikuu 25 - 21:36

Työministeri Jari Lindström (sin.) on päättänyt siirtää maanantaina uhanneita satamalakkoja kahdella viikolla. Sovittelija Jukka Ahtela teki esityksen lakkojen siirosta ministerille. Ahtelan mukaan lakot vahingoittaisivat huomattavasti yleistä etua. – Ne kohdistuisivat välittömästi ulkomaankaupan kannalta olennaisen tärkeiden satamien toimintoihin, vaikeuttaisivat tuntuvasti vientiä ja tuontia sekä aiheuttaisivat merkittävää haittaa ulkopuolisille yrityksille, niiden työntekijöille ja muille kansalaisille kuten matkustajille, jotka eivät ole millään tavalla riidan osapuolia, sanoo Ahtela. Viiden sataman nosturinkuljettajia ja satamavalvojia koskevat työnseisaukset voidaan toteuttaa vasta 12. helmikuuta, mikäli työriitaa ei sitä ennen saada ratkaistua. Lakonuhan piirissä on Turun, Naantalin, Rauman, Kokkolan ja Oulun satamissa työskenteleviä nosturinkuljettajia ja satamavalvojia. Työriitojen sovittelua jatketaan sovittelijan johdolla. Seuraavat tapaamiset ovat myöhemmin tällä viikolla. Lue myös: Työtaistelu sulkemassa viisi satamaa

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oulun lentoasema oli vaikeuksissa aamulla: vesisade liukastutti kiitoradan, kaksi konetta jouduttiin käännyttämään

2018, Tammikuu 25 - 13:16

Oulun seudulla satanut vesisade sotki Oulun lentoaseman liikennettä hetken aikaa torstai-aamuna klo 8 aikaan. Kiitorata jäätyi sateen vuoksi niin pahoin, että kaksi Helsingistä saapunutta aamukonetta jouduttiin käännyttämään takaisin. Myös yksi Helsinkiin lähtöä odottanut kone myöhästyi lähes kahdella tunnilla. Kiitorata saatiin kuitenkin kemikaalein sulatettua klo 10 mennessä, ja lentoaseman liikenne normalisoitui. Lentoaseman päällikkö Liisa Sallisen mukaan aamun tilanne on erittäin harvinainen. – Tämä talvi on ollut hyvin haastava, koska lämpötila on vaihdellut nopeasti nollan molemmin puolin, hän lisää.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tiesitkö, että kalsareiden kirjavat kuosit on alun perin tarkoitettu naisten leninkeihin – näin rakas vaatekappaleemme on kehittynyt vuosien saatossa

2018, Tammikuu 25 - 11:47

Musta verkkokuosi paljastaa sensuellisti ihoa. Mieleen tulevat vääjäämättä varsin eroottiseksi vaatekappaleeksi mielletyt verkkosukkahousut. Kyseessä on kuitenkin huipputekninen, ihon kuivana pitävä polypropeenikerrasto, jota esittelee perinteisen aluskerrastojen valmistajan Finnsvalan yrittäjä Onerva Aakko. – Tuote on kotimaisen kalsarikehityksen huipentuma. Verkkokuosi voi olla raavaan miehen yllä melko eksoottinen näky, mutta on sitä osattu ennenkin. Kotimainen miesten kalsarimuoti on elänyt vahvasti omaa elämäänsä. Finnsvalan verkkokalsarit näyttävät ihoa.Paulus Markkula / Yle Tällä hetkellä tuotteet ovat pitkälti yksivärisiä ja hillittyjä. Aina näin ei ole ollut. Monen miehen vaatekaapista löytyy edelleen kuosien kirjoa ja värien ilottelua kalsareiden muodossa. Kuosilliset kalsarit ovat varsin suomalainen ilmiö. Suomalaiset villiintyivät kuoseista Eläkkeellä oleva teollisuusneuvos Pertti Lahervuori on Nanso Groupin entinen toimitusjohtaja ja työskennellyt vaatetusteollisuuden parissa 1970-luvulta lähtien. Lahervuoren työhistoriasta löytyvät myös tunnetut kotimaiset brändit, kuten Black Horse ja Finnwear. Hän kertoo painokuosien ilmestyneen housuihin painotekniikan kehittyessä. Kankaat painettiin lämpöpainopaperilla ja aluksi kuosit ostettiin Keski-Euroopasta. – Kuviot olivat tarkoitettuja naisten leninkeihin, mutta Suomessa ne päätyivät miesten kalsareihin, Lahervuori muistelee. Finnsvalan tehtaalta löytyy kalsarimalleja monelta vuosikymmeltä.Paulus Markkula / Yle Kalsareissa alettiin suosia myös niin sanottuja rojalti-kuoseja. Iholle päätyivät Aku Ankat, Batmanit ja Jurassic Parkit. – Kuvioihin haettiin kaikkea uutta, mikä ajassa liikkui. Lahervuoren mukaan rohkeat ja hassut kuosit kävivät hyvin kaupaksi, vaikka niitä myös kritisoitiin. Kalsarit olivat suomalaisen miehen tapa irrotella. Petri Sipilä Myös Finnsvalan tehtaalla on tallessa muistoja vuosikymmenien takaa. Onerva Aakko kaivaa kaapista esille vaatepakkauksen toisensa jälkeen. Moni niistä on avaamaton. – Tässä olisi maksamakkaran väriset froteekalsarit, ehkä 80-luvulta ja vyötärö nousee kainaloihin asti, Aakko esittelee löydöksiään. Onerva Aakko on Finnsvalan uusi yrittäjä.Paulus Markkula / Yle Joukossa on myös tänä päivänä hurjalta näyttäviä kuoseja ja väriyhdistelmiä. Kuosillisten kalsareiden kultakausi loppui kymmenkunta vuotta sitten, kun materiaalit alkoivat kehittyä. Polyesteripintaa ei enää haluttu ja tilalle tulivat joustoneulokset ja lycra. Nykyisin värimaailma on pääosin yksiväristä ja hillittyä. Huumori vaihtui seksikkyyteen Tutkija ja taitelija Petri Sipilä tutustui miesten kalsarimuotiin perusteellisesti reilu vuosikymmen sitten kootessaan kalsareista näyttelyä Tennispalatsiin. Sipilän mukaan miesten kalsareissa näkyi erityisesti huumori. – Kalsarit olivat suomalaisen miehen tapa irrotella. Huumorin jälkeen miestenkin kalsareita on alettu myydä seksikkyydellä ja miehen vartaloa on alettu erotisoida samalla tavalla kuin naisten vartaloita. Esimerkiksi monet jalkapallotähdet poseeraavat vaatemerkkien keulakuvina. Sipilän mukaan Suomessa miehet eivät kuitenkaan keikaroi alusvaatteillaan. Sitä ei pidetä miehekkäänä. Esimerkiksi pitsiä sisältävät alusvaatteet ja sukkahousut ovat jääneet marginaaliin. – Harva kehtaa näyttäytyä pukuhuoneessa vaikkapa sukkahousuissa tai pitsiä sisältävissä alushousuissa. Sellaisiakin miehille on yritetty markkinoida. Myös miesten lyhyissä alushousuissa vyötärö nousi kainaloihin.Paulus Markkula / Yle Sipilä ei myöskään usko miesten kalsareista tulevan samanlaista tuotetta kuin naisten legginsseistä, joita käytetään housujen tapaan päällysvaatteina. Toki miehilläkin on urheilutrikoita, mutta niitä käytetään vain urheillessa. Finnsvalallakin on huomattu, että suomalainen mies ei kaipaa vaatteiltaan erotiikkaa. Verkosta valmistetun alusasun myyminen miehille on vienyt aikaa. –Monesti olen messuilla saanut kuulla miehiltä, että miksi tuote ei ole sinun ylläsi, Aakko kertoo. Jokapäiväisestä lämmikkeestä aktiivivaatteeksi Moni mies vetää kalsarit jalkaan kalenterin mukaan. Yhä enemmän on kuitenkin niitäkin, joiden pukeutumiseen pitkä aluskerrasto ei sovi. Esimerkiksi nuorten miesten housumuoti samanlaista kuin nuorilla naisilla, tiukkaa ja ihoa paljastavaa. Siihen eivät pitkät kalsarit käy. Onerva Aakko arvelee pitkien kalsarien muuttuvan vähitellen jokapäiväisestä vaatekappaleesta erikoisolosuhteiden pukimeksi. Kaupungilla liikkuessa kalsareita ei enää välttämättä käytetä, mutta ne vedetään jalkaan esimerkiksi laskettelemista tai hiihtoa varten. Juha-Petri Koponen / Yle Kalsareiden tuotekehityksessä on tultu pitkä matka vuosikymmenien aikana. Miesten kalsarien malli on muuttunut vain vähän, mutta materiaalit sitäkin enemmän. Puuvillasta on siirrytty kehittyneisiin keinokuituihin ja hienoon villaan. Aakko ei usko kalsareiden kehityksen tulleen vielä tiensä päähän. Materiaalit kehittyvät koko ajan ja Finnsvalallekin on tarjottu mahdollisuutta osallistua elektroniikan yhdistämiseen alusvaatetukseen. Korjaus: Korjattu haastateltavan nimi Sirviöstä Sipiläksi 25.1. klo 11:17.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomessa päästään nauttimaan olympiahuumasta "paikan päällä" – 5G-yhteys vie katsojan virtuaalisesti 7000 kilometrin päähän

2018, Tammikuu 24 - 15:24
Mistä on kyse?
  • Oululainen 5G-joukkue lähtee Etelä-Koreaan asentamaan ainutlaatuista testiverkkoa.
  • Helmikuun 20. päivänä avattava verkko mahdollistaa oululaisille virtuaalinäkymän Gaengungin olympiapuistoon.
  • Korealaiset vuorostaan voivat säädellä Kastellin monitoimitaloon asennettavaa revontuli-valoteosta.
  • Kokeilun suurin anti on juuri etäohjaus, jonka 5G mahdollistaa.
Talviolympialaisten hiihtofinaalit ovat alkamaisillaan, mutta et ole katsomassa sitä – ainakaan fyysisesti. Seuraat kisan nimittäin virtuaalilasit päässäsi kotisohvaltasi. Kuulet ja näet maalisuoran jännittävät hetket lähes viiveettä, aivan aitiopaikalta. Vastaavankaltaisilla mahdollisuuksilla on leikitelty virtuaalitodellisuuden esiinmarssin myötä tiuhaan. Nyt esimerkin tilanteen voidaan ensimmäistä kertaa sanoa olevan teknisesti mahdollista, Oulun yliopiston 5G-testiverkon ohjelmistopäällikkö Olli Liinamaa vakuuttaa. Hän on mukana EU:n, Korean ja muun muassa Oulun yliopiston yhteisessä projektissa, jossa oululaiset voivat nähdä 20. – 22.2. lähes reaaliajassa, mitä tapahtuu 7 000 kilometrin päässä Etelä-Koreassa talviolympialaisten aikaan. Erikoisuutena etäohjaus Kaiken keskiössä on Liinamaan tittelissäkin esiintyvä etuliite, 5G. Tämä niin kutsuttu viidennen sukupolven langaton teknologia mahdollistaa jopa satakertaiset tiedonsiirtonopeudet verrattuna 4G:hen. Eli siihen samaan verkkoon, joka mahdollistaa esimerkiksi Youtube-videoiden katsomisen kännykältä. Sen lisäksi, että 5G on aikaisempaa nopeampi, sen avulla taivutaan uskomattomalta kuulostavaan suoritukseen: ympäristöä voi muokata etäältä nappia painamalla. On erittäin todennäköistä, että esimerkiksi konsertti- ja urheilutapahtumat voidaan tarjota reaaliajassa kotisohville lähitulevaisuudessa. Olli Liinamaa Oulussa toteutus tapahtuu kaupunginkirjastolla sekä Kastellin monitoimitalolla, joista jälkimmäiseen asennetaan revontulia kuvaava valotaideteos. – Teoksen sisällä on kauko-ohjattavia antureita, joita säätämällä voi vaikuttaa revontulien sävyihin. Säädön voi tehdä etäältä kaupunginkirjastolta tai Etelä-Koreasta, Liinamaa kertoo. Oululaiset pääsevät vuorostaan nauttimaan virtuaalilasien läpi maisemista, jotka avautuvat Etelä-Korean Gaengungin olympiapuistosta sekä sen lähistössä ajavasta bussista. 5G täydessä valmiudessa jo Tokion kisoissa? Juuri etäohjaus on Liinamaan mukaan se virstanpylväs, joka nostaa käsillä olevan kokeilun merkittäväksi tapaukseksi 5G:n kehityshistoriassa. Olli Liinamaan mukaan 5G mahdollistaa jo lähitulevaisuudessa seuraavan: 360-kamera kuvaa keikkaa keskeltä bändiä, ja näet kaiken tämän reaaliajassa kotisohvaltasi virtuaalilasien kautta.Marko Pinola / Yle – Väittäisin, että tämä on maailman ensimmäinen yleisölle avoin mannertenvälinen verkko, jossa vastaavaa voidaan tehdä, Liinamaa kertoo. Vaikka näistä talviolympialaisista ei voi vielä nauttia virtuaalisesti aivan sieltä ladunvarrelta katsottuna, on pohjatyö tälle mahdollisuudelle Liinamaan mukaan nyt valmis. – On erittäin todennäköistä, että esimerkiksi konsertti- ja urheilutapahtumat voidaan tarjota reaaliajassa kotisohville lähitulevaisuudessa. 5G-uutisoinnissa toistuu usein vuosikymmen 2020. Uuden tiedonsiirtoteknologian uumoillaan olevan tuolloin käytössä laajemmin. Virtuaalitodellisuuden kautta koettua kisahuumaa saattaa olla luvassa jo kahden vuoden päästä Tokion kesäolympialaisissa, sillä Japanin suurin teleoperaattori on sitoutunut lähettämään urheilutapahtumat suorana myös virtuaalisesti (The Mainichi).
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Anni Tikka sai Ritvasta ystävän, jonka kanssa voi liikkua luonnossa ja puhua ihan kaikesta: "Sellaista ei tule tehtyä omanikäisten kanssa"

2018, Tammikuu 24 - 12:29
Mistä on kyse?
  • Oulun seudun ammattiopiston opiskelijalla on mahdollisuus saada itselleen kannustajaksi vapaaehtoinen aikuinen kaveri.
  • K2K –kaveritoiminta tarjoaa opiskelijalle vapaaehtoisen luotettavan aikuisen kaverin tukemaan opintoja ja keskustelemaan mieltä askarruttavista asioista.
  • Vapaaehtoiset ovat pääasiassa eläkkeelle siirtyneitä, joilla on pitkä kokemus opiskelijoiden kanssa toimimisesta tai kiinnostusta nuorten auttamiseen.
  • OSAO on ottanut mallin käyttöön ensimmäisenä oppilaitoksena Suomessa.
Oululainen Ritva Lehmus jäi viisi vuotta sitten eläkkeelle opettajan työstä. Hän oli päättänyt lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan jo ennen eläkkeelle siirtymistään. Kuultuaan alkavasta kaveritoiminnasta, hän halusi heti mukaan. Lehmus tutustui Anni Tikkaan kaksi vuotta sitten. Aluksi he tapasivat nuorisokahvilassa vain muutaman kerran lukukauden aikana. Myöhemmin, kun Ritva oppi tuntemaan Annin harrastuksia, he suuntasivat yhteiset tapaamisensa luontoon. – Se on meidän molempien yhteinen harrastus ja siellä me myös viihdymme. Tänä vuonna artesaaniksi valmistuva Anni päätyi mukaan Oulun seudun ammattiopiston kaveritoimintaan koulukuraattorin suosituksesta. Aluksi yhteisiä tapaamisia Ritvan kanssa oli harvoin, mutta nykyään Anni ja Ritva tapaavat melkein kuukausittain. Annia kiinnostaa kovasti, miten häntä huomattavasti vanhemman Ritvan elämä on sujunut. Varsinkin miten tietyt elämänvalinnat ovat vaikuttaneet tulevaisuuteen. – Ritva on tosi rauhallinen ja hän on aina valmis keskustelemaan kaikesta, mistä haluan puhua. Olen saanut aivan uutta näkökulmaa tämän päivän nuorten elämästä. Ritva Lehmus Yksi selkeä kohderyhmä kaveritoiminnalle ovat nuoret, jotka ovat joutuneet vaihtamaan opiskelun vuoksi paikkakuntaa. Omat vanhemmat ja isovanhemmat ovat jääneet kotipaikkakunnalle ja nuoret kaipaavat aikuista keskustelukaveria mieltä askarruttavissa asioissa. – Monia nuoria pelottaa tehdä omia valintoja elämässä, kun ei tiedä miten asiat sujuvat. On ollut tosi mukava kuulla Ritvan valinnoista, ja että asiat menevät lopulta kuitenkin ihan hyvin. Anni ja Ritva tutustuivat opiskeljoiden K2K -kaveritoiminnan merkeissä kaksi vuotta sitten. Anni on ehtinyt oppia Ritvalta paljon uusia asioita. Ehkä kiinnostavinta on ollut kuitenkin se, miten erilaista elämä 1960-luvun Suomessa oli. – Ritva kertoo minulle omista asioistaan tosi avoimesti. Yhdessä teemme paljon sellaisia asioita, joita minun omanikäiset kaverini eivät tee. Liikumme esimerkiksi yhdessä luonnossa, sellaisia asioita ei tule tehtyä omanikäisten kaverien kanssa. Annin mielestä opiskelijan ei tarvitse olla yksinäinen tullakseen mukaan kaveritoimintaan. – Aikuisen kaverin kanssa oleminen avartaa omaa näkemystä, vaikka niitä oman ikäisiä kavereita olisi itsellä jo entuudestaan, Anni sanoo. Ei opettaja, vaan ystävä Ritva Lehmusta kiinnostaa artesaaniksi valmistuvan Annin opiskelupolku. Hän kuitenkin varoo ottamasta opettajan roolia yhteisissä tapaamisissa. – Keskustelemme kaikesta mitä ihmiselämässä tapahtuu. Olemme peilanneet, mitä Annin nuoruus on ja mitä minun nuoruuteni oli 1960-luvulla. Niistä asioista on keskusteltu aika paljon ja myös siitä, mitä nuoren elämässä ylipäätään tapahtuu. Ritva on saanut Annista hyvä ystävän.Juha Hintsala / Yle Kaveritoiminta on antanut Ritvalle valtavasti sisältöä eläkepäiviin. Hänestä on ollut kiinnostavaa kuulla Annin tarinoita ja keskustelut ovat olleet hyvin laaja-alaisia. – Olen saanut Annista luotettavan, hyvän ystävän. Samalla olen saanut aivan uutta näkökulmaa tämän päivän nuorten elämästä. Aikuisen kaverin kanssa oleminen avartaa omaa näkemystä. Anni Tikka Ritvalla on myös toinen opiskelijakaveri, joka on kotoisin erilaisesta kulttuurista. – Siinä tulee myös kulttuurinäkökulma mukaan. Pääsen tutustumaan vieraisiin kulttuureihin ja samalla myös ylläpitämään kielitaitoani. Suosittelen K2K -toimintaa kaikille senioreille, jotka ovat kiinnostuneita tulemaan mukaan yhteistyöhön nuorten kanssa, summaa Ritva. Kaveritoiminta laajenee kokeilun jälkeen Euroopan unionin ESR -rahoituksella toteutettu kokeilu päättyi vuoden 2017 lopussa. Kaveritoiminta on nyt pysyvää ja sitä on tarkoitus laajentaa muihin kouluihin. – Tietyssä elämäntilanteessa opiskelijamme tarvitsevat luotettavaa aikuista tukemaan opintoja ja keskustelukaveria mieltä askarruttaviin asioihin, sanoo K2K- hankkeesta vastaava Oulun seudun ammattiopiston projektikoordinaattori Anna-Mari Saarela. Oulun seudun ammattiopiston yksiköissä on nykyään paljon maahanmuuttajaopiskelijoita. Heillä on selkeä tarve oppia suomenkieltä ja löytää suomalainen kaveri tutustuttamaan heidät uuteen kulttuuriin ja uusiin tapoihin. Anna-Mari Saarela on tyytyväinen kolmivuotisen kokeilun hyvästä palautteesta.Juha Hintsala / Yle – Toiminnassa on mukana 50 opiskelijaa. Puolet heistä on maahanmuuttajia ja puolet kantasuomalaisia. Opiskelijoissa ja vapaaehtoissa naisia ja miehiä on yhtä paljon. Kaveritoiminnassa on mukana tällä hetkellä noin 40 vapaaehtoista. He ovat pääasiassa Oulun seudun ammattiopistosta eläköityneitä opettajia tai heidän tuttavapiiristään löytyneitä ihmisiä. Myös monet asiasta kuulleet seniorit ja työelämässä mukana olevat ovat kiinnostuneita nuorten auttamisesta. Kokemukset myönteisiä Kaveritoiminta on vahvistanut opiskelijoiden itsetuntoa ja sosiaalisuutta. He ovat oppineet tunnistamaan ja nimeämään omia vahvuuksiaan. Usko tulevaisuuteen on kasvanut. Vapaaehtoiset ovat kokeneet sen arvokkaana, uutta sisältöä elämään tuovana kokemuksena. – Kaveritoiminta on antanut valtavasti sisältöä eläkeläispäiviin. Lisäksi yhteistyö muiden kaveritoiminnassa olevien senioreiden kanssa on mielenkiintoista. Suosittelen tätä kaikille senioreille, jotka ovat kiinnostuneita tulemaan mukaan yhteistyöhön nuorten kanssa. K2K-toiminnassa tärkeintä on olla yhdessä ja tehdä opiskelijaa kiinnostavia asioita.Juha Hintsala / Yle Vapaaehtoisten toiminta ei korvaa opiskelijahuollon ammattilaisen työtä, vaan täydentää sitä. Toimintaa on arvioitu kolmivuotisen hankkeen aikana ja tulokset ovat olleet pääosin myönteisiä. – Aina on pystytty vastaamaan opiskelijan tarpeeseen, eikä vanhempaa vapaaehtoista kaveria ole tarvinnut odottaa. Osa kaverisuhteista ei edennyt alkua pidemmälle. Mutta mukaan mahtuu paljon pitkäkestoisia kaveruuksia, kertoo Anna-Mari Saarela.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vankilasta tuli kylän ja koko Vaalan sydän, nyt sen kohtaloa on kärvistelty jo 10 vuotta – selviääkö pian, miten käy Pelson?

2018, Tammikuu 23 - 10:36
Mistä on kyse?
  • Esitys Pelson kohtalosta tulee todennäköisesti oikeusministerille näinä päivinä. Sen jälkeen se menee eduskunnan käsittelyyn keväällä.
  • Vankilalla on iso merkitys Vaalan kunnalle.
  • Vankila on suurin työnantaja Vaalan kunnassa. Työntekijöitä on noin 90.
  • Osa työntekijöistä kulkee muualta kuten Paltamosta, Kajaanista ja Kuusamosta.
Aamu on vielä pimeä ja hiljainen puoli kuuden aikaan Paltamossa, mutta Reijo Alakurtti on kodissaan jo täydessä vauhdissa. Mies pakkaa kassinsa valmiiksi aamupalan päätteeksi ja on valmis lähtemään kohti työpaikkaansa. – Tästä on tunnin ajomatka Pelson vankilaan ja illalla sitten sama kotiin. Minua ei matkan pituus haittaa, sillä olen sen verran aamuvirkku. Pelson vankila sijaitsee naapurimaakunnan puolella Vaalassa Pohjois-Pohjanmaalla. Työssäkäynti toisessa maakunnassa ei Alakurttia haittaa, sitä hän ei ole tullut edes miettineeksi. – Oikeastaan minulle työpaikan sijainnilla ei ole väliä. Nyt sitä ehtii kotoa lähtiessään jo tunnin verran pohtia työtehtäviä. Vastaavasti illalla autossa miettii, mitä kaikkea sitä vielä ehtii kotona tehdä. Vankila on suljettu laitos (Rikosseuraamuslaitos), johon sijoitetaan vankeja pääasiassa Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen alueelta. Matkalaisia riittää Pelson vankila on Vaalan kunnan suurin yksittäinen työpaikka, työntekijöitä on noin 90. Osalla työntekijöistä työmatka on pidempi kuin Reijo Alakurtilla, jonka työpäivälle matkoineen kertyy mittaa 11 tuntia. Kauimmaiset työntekijät ovat Kuusamosta, Kajaanista ja Oulusta. Toki töissä on vaalalaisiakin, sanoo vs. kunnanjohtaja Ari Niskanen. – Ensin syntyi Pelson vankila ja sitten sen ympärille rakentui Pelson kylä. Kylälle on muuttanut vankilan työntekijöitä, kylä saa elinvoimaisuutensa vankilasta. Toki vankilan työntekijöitä asuu Vaalassa muuallakin kuin Pelsolla. Viimeiset 10 vuotta Pelson vankilan kohtalo on ollut oikeastaan koko ajan kysymysmerkki, mikä näkyy kylällä, murehtii Niskanen. – Kun tulevaisuus on epävarma, ihmisiä on alkanut myös muuttaa pois kylältä. Suuri työnantaja paitsi antaa elinvoimaa, nyt myös syö sitä. Kun tulevaisuus on epävarma, ihmisiä on alkanut myös muuttaa pois kylältä. Ari Niskanen Vankila ei ole pelkästään iso osa Pelson kylää vaan myös koko kuntaa. Yhdeksän prosenttia Vaalan alueella olevista työpaikoista on vankilan työpaikkoja ja joka kuudes Vaalassa työssä käyvistä on töissä vankilassa. Mutta vankilan merkitys Vaalalle näkyy muussakin kuin työpaikoissa. – Sieltä kertyvät verotulot ovat niin isoja, että mikäli vankila lakkautettaisiin, ei sen tuomia verotuloja saataisi mistään kokoon moneen vuoteen, Niskanen toteaa. Kalevan mukaan oikeusministeri Antti Häkkäselle (kok.) Rikosseuraamuslaitoksen esitys siitä, mitä Pelsolle tapahtuu, tulee todennäköisesti tämän viikon alussa. Vaihtoehtoina ovat Pelson ja Oulun vankiloiden kunnostaminen tai uuden vankila rakentaminen Ouluun. Päätös Pelson vankilan kohtalosta tehdään tänä keväänä eduskunnassa. Olipa päätös mikä tahansa, se tarvitaan. – Sitten epävarmuus on ohi. Toisaalta vankila on Vaalalle elintärkeä työpaikkoineen ja kerrannaisvaikutuksineen. Jos vankila viedään, edessä olisi poismuuton lisääntyminen ja sitä kautta palveluiden uudelleen pohtiminen, Niskanen sanoo. Ohjaajalla riittää haastetta Reijo Alakurtti aloitti työt Pelsolla sahan työnjohtajana. Saha lakkautettiin vuonna 2008 ja Alakurtin työnkuva muutettiin ohjaajaksi. Samalla tehtäväkenttä laajeni, sillä ohjaajana Alakurtti on tekemisissä niin vankien ongelmien kuin tulevaisuudenrakentamisenkin kanssa. – Suunnilleen puolet on päihdetyötä ja toinen puoli sitten koevapauteen valmistelevaa työtä. Päihdetyössä on sekä ryhmä- että yksilötapaamisia vankien kanssa. – Perinteinen viina on saanut rinnalleen huumeet ja sekakäytön. Huumeongelma alkaa olla yhtä yleinen kuin alkoholiongelma. Vastapainoa päihdetyölle tulee koevapauksien järjestelystä. Alakurtti on yhteydessä työnantajiin, mikäli vangilla on työpaikka. Jos vangilla ei ole töitä, sitten yhteydenpitoa tehdään työvoimaviranomaisten kanssa. Pelson vankilan kohtalon on epäselvä, mutta Alakurtti ei pohdi kunnan kohtaloa vaan työpaikkaansa. – Tämä on ollut hyvä paikka tehdä oma työura. Sitä on kohta takana 30 vuotta. Eläkkeelle pääsisin heinäkuussa, mutta olen ajatellut jatkaa vielä pari vuotta.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia