YLE: Perämeri

Julkaise syötteitä
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 13 min 22 s sitten

Oululaisnaisen tuomio viiden lapsensa taposta jää voimaan

2017, Lokakuu 17 - 09:21

Korkein oikeus on tiistaina 17.10. hylännyt Oulun vauvasurmia koskevaan asiaan liittyneet valituslupahakemukset. Hakemuksen olivat tehneet niin syyttäjä kuin oikeusjutussa vastaajana ollut Kaisa Emilia Vornanen-Karaduman.

Hakemukset koskivat Rovaniemen hovioikeuden tuomiota, jolla Vornanen-Karaduman tuomittiin viidestä synnyttämänsä vauvan taposta 13 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeuden kesäkuussa 2016 antama tuomio jäi siis pysyväksi.

Käräjäoikeus oli aikaisemmin tuominnut Vornanen-Karadumanin viidestä murhasta ja viidestä hautarauhanrikkomisesta elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Tuomio lieveni hovissa

Hovioikeus katsoi naisen syyllistyneen viiteen tappoon, mutta hylkäsi syytteet viidestä hautarauhan rikkomisesta.

Hovioikeus katsoi tuomiossaan käräjäoikeuden tavoin, että kukin teko oli tehty erityisen julmalla tavalla, koska ne olivat kohdistuneet naisen omiin lapsiin. Käräjäoikeuden tuomiosta poiketen hovioikeus katsoi, että tekoja ei oltu tehty vakaasti harkiten eikä erityisen raa'alla tavalla. Hovioikeuden mukaan mikään teko ei yksittäin arvioiden ollut murhan tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Vornanen-Karaduman synnytti vuosien 2005–2013 välisenä aikana viisi vauvaa, jotka hän oikeuden mukaan tappoi. Hän kätki ruumiit ja kuljetti niitä mukanaan muuttaessaan asunnosta toiseen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Veera Kuha ui vastavirtaan: Avasi kaupan 200 hengen kylälle, vaikka joka neljäs kyläkauppa pohtii lopettamista

2017, Lokakuu 17 - 05:45
Mistä on kyse?
  • Neljännes kyläkauppiaista pohtii lopettamista lähivuosina, ilmenee tuoreesta selvityksestä.
  • Selvityksen mukaan sääntelyä pitäisi purkaa, jotta kaupat voisivat monipuolistaa palvelujaan helpommin.
  • Oijärvellä kaupan avannut Veera Kuha uskoo tulevaan, mutta tietää, että monipuoliset palvelut ovat menestyksen kannalta äärimmäisen tärkeitä.
  • Maa- ja metsätalousministeriöstä on tulossa jatkotoimiesityksiä syksyn aikana.

Pienen Oijärven kylän raitti hiljentyy entisestään syksyn myötä. Pohjois-Pohjanmaan pohjoiskolkassa sijaitsevan kylän asukasmäärä putoaa puoleen, noin kahteensataan, kun kesäasukkaat laittavat mökkinsä talviteloille.

Kylällä on ollut rauhallista kyllä muutenkin. Koulu suljettiin kymmenisen vuotta sitten, ja kyläkaupassa on ollut lappu luukulla useamman vuoden ajan. Kyläläisten on pitänyt tottua pitkiin kauppareissuihin, kertoo kyläläinen Jouko Pääkkölä. Lähimpään kauppaan on ollut matkaa 35 kilometriä, mutta palvelujen vuoksi on pitänyt usein ajaa enemmänkin.

– Se on satakymmenen kilometriä mutkin. Olemme käyneet kaupassa Iissä, kun siellä on kaikki muutkin palvelut. Eikä kerta viikossa välttämättä ole aina riittänyt.

Siinä oppii pitämään tarkkaa ostoslistaa, ettei takaisin kotiin palatessaan huomaa, että hiiva on jäänyt ostamatta.

Puoti palasi kylälle

Nyt vanhan kyläkaupan pihassa on taas elämää. Rakennuksesta kajastaa valo ja ikkunaan on teipattu teksti "Veeran Puoti". Pari miestä astuu ulos autostaan ja silmäilee ympärilleen, onko kauppa taas auki.

Kaupan avaaminen ei tapahtunut kädenkäänteessä, sillä muutaman vuoden tyhjillään ollut rakennus piti remontoida lähes lattiasta kattoon.Hanna Juopperi / Yle

– Minä olen vähän tämmöinen vastarannan kiiski, naurahtaa Veera Kuha, joka päätti perustaa Oijärven kylälle taas kaupan ja baarin.

– En tiedä, onko se rohkeutta vai hulluutta, mutta minulla oli halu tehdä työtä tällä omalla paikkakunnalla. Oli yksi vaihtoehto ottaa tämä kauppa huostaansa ja remontoida siitä palvelupiste ihmisille.

Hetkessä ei kauppiaan ura auennut, sillä muutaman vuoden tyhjillään ollut kaupparakennus vaati aluksi ison remontin.

Minä olen vähän tämmöinen vastarannan kiiski. Veera Kuha

Yhden naisen yrityksessä ei työtunteja parane liikaa laskea. Vaikka kauppa aukeaa asiakkaille aamupäivällä yhdentoista aikaan, sitä ennen Kuha on lähtenyt aamukuudelta tukkuun, neuvotellut Veikkauksen kanssa ja ehtinyt paistaa pullat myyntitiskille. Perjantaina ovet ovat avoinna iltayhteentoista.

Työpäivälle kertyy mittaa 17 tuntia. Toiveissa onkin, että jatkossa kauppa kannattaisi niin, että myös Veera Kuhan mies voisi siirtyä linja-auton ratista kaupan palkkalistoille.

Kyläkauppojen tulevaisuus huolettaa ministeriössä

Kuha todellakin ui vastavirtaan kyläkauppaa perustaessaan, sillä tuoreen maa- ja metsätalousministeriön selvityksen mukaan kyläkauppojen määrä Suomessa pienenee hurjaa vauhtia.

Vuosina 2002–2015 kyläkauppojen määrä väheni 60 prosenttia. Nyt kauppoja on noin 220, mutta monessa niistä mietitään paraikaa toiminnan jatkamisen mielekkyyttä. Peräti neljännes kyläkaupoista harkitsee toiminnan lopettamista lähivuosina. Päivittäistavarakauppa ry:n johtaja Ilkka Nieminenkin hämmentyi luvuista.

– Kyllä se aika kamalalta kuulostaa, ja ehkä jossain määrin yllättävältäkin. Tuntuisi siltä, että tämä aleneva trendi ei olisikaan juuri taittumassa. Todellakin niitä uusia konsteja nyt tarvitaan.

Oijärven kylän raitti hiljentyy entisestään syksyn myötä, kun kesäasukkaat laittavat mökkinsä talviteloille.Hanna Juopperi / Yle

Ei hyvältä näytä, toteaa myös ministeriön neuvotteleva virkamies Christell Åström. Jotain pitäisi tehdä.

– Jos me jatkamme tällä tavalla, niin tiedämme kyllä lopputuloksen. Jos me haluamme katkaista kehityksen, meidän täytyy ottaa toimenpiteitä käyttöön ja kokeilla niitä.

Uusia palveluja pienemmällä paperisodalla

Ministeriön tilaamassa kyläkauppaselvityksessä korostetaan kauppojen merkitystä maaseudun palveluntarjoajina. Palveluja pitäisi vain saada kylille aiempaa pienemmällä paperisodalla. Christell Åström tietää, että kyläkauppojen palveluvalikoimaa pitäisi pystyä monipuolistamaan entisestään.

– Positiivinen asia on, että kyläkaupat toimivat jo nyt niin sanottuina monipalvelukeskuksina.

Säännöstelyä pitäisi kuitenkin selvityksen mukaan edelleen vähentää, jotta kauppoihin saataisiin entistä helpommin erilaisia asiamiespalveluja ja esimerkiksi lääkekaappeja yhteistyössä apteekkien kanssa. Päivittäistavarakauppayhdistyksen Ilkka Nieminen esittää myös kokeiluun palveluseteleitä, joita käyttämällä esimerkiksi vanhukset voisivat tilata kyläkaupalta ruokakassit toimitettuna kotiin.

Hanna Juopperi / Yle

Niemisen mukaan myös Alkon asiamiespalveluja voisi laajentaa Suomessa juuri kyläkauppojen kautta. Esimerkiksi Ruotsin Systembolagetilla noutopisteitä on lähes kymmenkertainen määrä Suomeen verrattuna, hän kertoo.

Ruotsissa onkin panostettu maaseudun ja myös kyläkauppojen toimintaedellytysten parantamiseen, Åström tietää. Selvityksen pohjalta ministeriössä valmistellaankin nyt toimenpide-ehdotuksia ja myös Ruotsin kokemuksia seurataan tarkalla silmällä.

– Se on tämän syksyn asia ja aika piakkoinkin on tulossa jatkotoimenpiteitä.

Kaikki taidot käyttöön

Myös Veera Kuha tietää palvelujen merkityksen kyläkaupan tulevaisuudelle. Mitä enemmän tarjontaa, sitä tärkeämpi rooli kaupalla on kyläläisten arjessa.

Kaupalle on tullut toiveita myös polttoainemyynnin aloittamisesta. Se vain vaatii mittareiden uusimisen, eikä sellaisia löydy hetkessä, Veera Kuha kertoo.Hanna Juopperi / Yle

– Kyllähän lisäpalvelut tuovat aina asiakkaita lisää. Veikkauspiste, peliautomaatit tai sitten Alkon palvelujakin voisi ehkä olla. Postipalveluja ja Matkahuollon pakettipalveluja on kaivattu. Apteekkikaappiakin on kyselty jo yhdeltä apteekilta, mutta se ei lähtenyt mukaan.

Myös pihamaan huonokuntoiset bensamittarit pitäisi vaihtaa uusiin, mutta mittareita vain tuntuu olevan huonosti saatavilla. Kuha suunnittelee, että kaupan yhteydessä olevan tyhjän huoneenkin voisi vielä valjastaa hyötykäyttöön, pienellä kylällä pitää yrittää hyödyntää kaikkia taitoja.

Kyllä me yksi Veera täällä elätetään. Eila Tuomaala

– Pystyn itse ompelemaan ja korjaamaan vaatteita. Mies voi tehdä korjaustöitä. Kampaaja ja hieroja voisivat myös silloin tällöin tulla tekemään hommia täällä.

Kauppa on kuitenkin monessa kylässä ainoa paikka tavata toisia ihmisiä ja hoitaa kauppareissut ilman omaa autoa. Kun Oijärvellä kauppa on nyt saatu auki, riittää kyläläisillä uskoa siihen, että toiminta on niin kannattavaa, että se säilyy myös tulevaisuudessa.

– Kyllä me yksi Veera täällä elätetään, ostoksia kassalla kassiinsa pakkaava Eila Tuomaala huikkaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Uhka vai mahdollisuus? Yrityksissäkin mietitään, miten käy, jos Suomen työmarkkinat avataan venäläisille

2017, Lokakuu 16 - 19:25
Mistä on kyse?
  • 105 kansanedustajaa on allekirjoittanut lakialoitteen, jonka tavoitteena on helpottaa EU:n ulkopuolisen työvoiman liikkuvuutta Suomessa.
  • Vastustajien mukaan työvoiman saatavuusharkinnan poistaminen heikentää suomalaisten työntekijöiden asemaa.
  • Rakennusliitto on huolissaan alan palkkakehityksestä ja Pyhäjoen ydinvoimalatyömaan työpaikoista.
  • Soittokierroksen perusteella yrityksissä työvoiman vapaampaa liikkumista kannatetaan.
  • Vain harva kansanedustajan lakialoite hyväksytään eduskunnassa.

– Se tulee ehdottomasti sotkemaan työmarkkinoita. Jos tarjolla on halpaa työvoimaa, niin ikävä kyllä sitä myös käytetään. Ongelmia on ollut myös lomakorvausten ja ylitöiden maksamisissa muualta tulleille työntekijöille, arvioi Rakennusliiton Pohjois-Suomen aluepäällikkö Juha Kauppinen.

Syyskuussa jätettyä lakialoitetta voimakkaasti vastustava Rakennusliitto on huolissaan suomalaisten työntekijöiden asemasta ja palkkauksesta ulkomaisen halpatyövoiman paineessa.

SDP:n kansanedustaja Tytti Tuppurainen on yksi viidestä lakialoitteen liikkeelle laittajasta. Tuppuraisen mukaan saatavuusharkintaa ei pidä käyttää työmaiden edunvalvontaan, vaan mahdolliset ongelmat on ratkaistava muilla tavoin.

– Työmaiden ja työehtosopimusten valvontaa on tiukennettava, jotta turvataan työntekijöiden tasa-arvo. Se on suomalaisenkin duunarin etu, Tuppurainen arvioi.

Saatavuusharkinta kohdistuu etenkin rakennus- ja palvelualan työpaikkoihin.

Avaako Fennovoima oven venäläisyrityksille?

Rakennusliitto on ollut huolissaan etenkin Pyhäjoen ydinvoimalaurakan työpaikoista, jos työvoiman saatavuusharkinta poistetaan. Työntekijäjärjestön pelkona on, että työt lipeävät suomalaisrakentajien käsistä ulkomaille.

Soittokierros Oulun ja Raahen seudun rakennusyrityksiin toi esille myös toisenlaisen huolen. Pelkona on, että laitostoimittaja Rosatomin ja pääurakoitsija Titan 2 -yhtiön kainalossa Suomeen rantautuu pienempiä venäläisyrityksiä, jotka saattavat tavoitella Suomesta muitakin rakennusurakoita.

Jo nyt osa yrityksistä on joutunut kilpailemaan Hanhikiven urakoista esimerkiksi liettualaisten ja virolaisten yritysten kanssa.

Hanhikiven ydinvoimala-alueen pääporttirakennus valmistui elokuussa. Urakasta vastasi oulaistelainen Sorvoja Oy.Yle

Puhelinkeskusteluissa esille nousivat myös ydinvoimalan laitosrakentamisen vaatimukset ja isot työntekijämäärät, joihin Suomessa ei ehkä pystytä vastaamaan. Esimerkiksi satojen hitsareiden ja -maalareiden saaminen Suomesta on vaikeaa, varsinkin jos tekijöiltä vaaditaan erityistaitoja ja ydinvoimalaosaamista.

Lakialoitteen laatija Tytti Tuppurainen ei halua maalata uhkakuvia.

– Tässä pitää olla tarkkana, ja ammattiliitoilla pitäisi olla riittävät oikeudelliset mahdollisuudet puuttua työelämän epäkohtiin.

Tällä Tuppurainen tarkoittaa työntekijäjärjestöjen kanneoikeutta, joka helpottaisi ammattiliittojen toimintaa työsuhteisiin ja tasa-arvoon liittyvissä asioissa.

Lakialoite saa kannatusta yrityksissä

Oulun ja Raahen seudun rakennus- ja teollisuusyrityksissä löytyy myös ymmärrystä EU:n ulkopuolisen työvoiman käytölle.

Raahelaisella kunnossapito- ja konepajayritys Telatekilla on pitkä kokemus työskentelystä venäläisten kanssa niin Suomessa kuin itärajankin takana.

– Pidän työvoiman liikkuvuutta ennemmin mahdollisuutena kuin uhkana, toteaa toimitusjohtaja Juha Iiponen.

Työvoiman saatavuusharkinta
  • TE-toimisto arvioi EU:n ulkopuolisen työvoiman tarpeellisuuden.
  • Ennen palkkausta viranomaiset selvittävät, löytyykö Suomesta, EU:sta tai Eta-alueelta sopivaa työvoimaa tehtävään.
  • Usein työpaikka laitetaan avoimeen hakuun noin 10 päivän ajaksi.
  • Viime vuonna TE-toimistot tekivät yli 8000 saatavuusharkintapäätöstä, joista yli tuhannessa työlupa evättiin.
  • Saatavuusharkinta ei koske kaikkia työtehtäviä ja ammattialoja.

Hän on samoilla linjoilla lakialoitteen laatijoiden kanssa siitä, että EU-rajan mukainen saatavuusharkinta on teennäinen rajoitus, koska työntekijöitä tulee Suomeen jo EU:n alueelta.

Pienemmissä rakennusyrityksissä lakialoitteeseen suhtaudutaan vielä varsin neutraalisti ja osin myönteisesti, koska osaavalle työvoimalle on tarvetta rakennusalalla.

Oululaisen hoiva- ja siivousalan yrityksen Hoivean toimitusjohtajalla Jouni Pitkäsellä on selkeä näkemys tilanteeseen.

– En näe tilanteessa ongelmia, sillä työvoiman liikkuvuuden rajoitukset ovat turhia. Tarjonta ja kilpailu ruokkivat kysynnän kasvua, johon vastaaminen on meidän tehtävä, Pitkänen toteaa.

Lakialoitteella on vielä pitkä matka maaliin

Syyskuussa eduskunnalle jätetyn lakialoitteen takana on 105 kansanedustajaa. He kannattavat työvoiman vapaampaa liikkumista, mikä helpottaisi suomalaisyrittäjien ja ulkomailta Suomeen töihin tulleiden elämää.

Aloitteen ensimmäiset allekirjoittajat olivat Anna Kontula (vas.), Tytti Tuppurainen (sd.), Juhana Vartiainen (kok.), Emma Kari (vihr.) ja Veronica Rehn-Kivi (r.). Heidän mukaansa EU:n sisäisen ja ulkoisen työvoiman välille vedetty raja pitäisi purkaa.

Kuumana käyneessä keskustelussa on monelta unohtunut, että kansanedustajien tuoreella lakialoitteella vielä on pitkä matka maaliin.

Yleensä lait hyväksytään hallituksen esityksistä, ja vain harva kansanedustajan lakialoite hyväksytään sellaisenaan.

Tällä vuosituhannelle yli kahdesta tuhannesta lakialoitteesta on hyväksytty ilman muutoksia vain parikymmentä esitystä. SDP:n kansanedustaja Tytti Tuppurainen tiedostaa tilanteen.

– Nyt on tärkeää herättää keskustelua. Uusi laki voisi tulla aikaisintaan voimaan ehkä seuraavalla hallituskaudella, Tuppurainen arvioi.

Seuraavaa hallitusohjelmaa viritellään Suomessa vuonna 2019, jolloin myös Fennovoima toivoo saavansa rakentamisluvan Pyhäjoen ydinvoimalalleen.

Lue lisää:

Anna Kontulan ja Rakennusliiton raju sanasota huolestuttaa sivustakatsojia – Li Andersson: "Olen seurannut keskustelua surullisin mielin"

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ville Niemelän kaivinkoneleikeistä kasvoi miljoonayritys – "Isotkin yritykset miettivät jo, että olemmeko kilpailijoita vai kumppaneita"

2017, Lokakuu 16 - 11:11
Mistä on kyse?
  • 29-vuotias Ville Niemelä työllistää noin 30 ihmistä maanrakennusalan yrityksessään.
  • Yhtiöllä on käynnissä sen suurin urakka Oulun satamassa.
  • Oulun ja Raahen seudulla kymmenet yrittäjät ovat saaneet töitä tieurakoista ja Pyhäjoen ydinvoimalatyömaalta.
  • Valtakunnallisesti maa- ja vesirakentamisen kasvun ennakoidaan tasaantuvan ensi vuonna.

Toimitusjohtaja Ville Niemelästä huokuu tyytyväisyys hänen esitellessään uransa suurinta yksittäistä työmaata. Oulun sataman laajennukseen on sidottu useita koneita ja kymmenisen työmiestä.

– Tänne pääsy ja täällä onnistuminen on tärkeä referenssi tulevia urakoita ajatellen, Niemelä toteaa.

Kasvava satama tarvitsee tilaa ja uusia raideyhteyksiä, joiden maatöistä Niemelän yritys vastaa.

Työvoiman saanti ohjaa kasvua       

Maarakennus Ville Niemelä työllistää jo noin 30 ihmistä, ja kiireisen vuoden liikevaihto on nousemassa kuuteen miljoonaan euroon. Kasvua viime vuoteen on tulossa noin kaksi miljoonaa euroa.

Viidessä vuodessa toiminta on laajentunut tasaisen vauhdikkaasti. Niemelä aloitti työt yhdellä kaivinkoneella, mutta koneita ja työntekijöitä on tullut joka vuosi lisää.

– Teemme myös aliurakoita isommille yrityksille, mutta nyt olen huomannut, että nekin jo miettivät, olemmeko kumppaneita vai kilpailijoita.

Olen joutunut laskemaan, montako tuntia olen ehtinyt nukkumaan. Ville Niemelä

Kaivinkoneita on nyt 13 ja kokonaiskalustomäärä on parinkymmenen paikkeilla. Niemelän mukaan kasvu on tullut vähän kuin itsestään, mutta töitä on pitänyt tehdä.

– Moni laskee työtunteja, mutta varsinkin tänä vuonna olen joutunut laskemaan, montako tuntia olen ehtinyt nukkumaan, Niemelä naurahtaa.

Oulun satamassa on käynnissä iso maanrakennusurakka, jolla varaudutaan tulevaan kasvuun ja uuteen syväväylään.Paulus Markkula / Yle

Kiivas tahti ei nuorta miestä ahdista, mutta Niemelä tiedostaa, että jatkossa kasvu ei ole yksistään hänestä tai hänen tiimistään kiinni.

– Ammattitaitoisen työvoiman saanti ohjaa meidän kasvuamme tästä eteenpäin, Ville Niemelä arvioi.

Maanrakennusalan kiireinen vuosi

Maa- ja vesirakentamisen kasvun odotetaan olevan tänä vuonna valtakunnallisesti parin prosentin luokkaa.

Kasvu näkyy myös Oulun ja Raahen seudulla, jossa maanrakennusyrittäjillä on takanaan kiireiset ajat. Fennovoiman ydinvoimalatyömaalla on tarvittu kymmeniä kaivuu- ja kuljetusyrittäjiä, ja samaan aikaan kolmella isolla valtatiellä on tehty kymmenien miljoonien tietöitä.

Etenkin kasvukeskuksissa on ollut hyvä vire päällä. Paavo Syrjö

Myös asuntorakentaminen maatöineen on ollut tuntuvassa kasvussa vaikeiden vuosien jälkeen. Maarakentajilla on ollut kiire muuallakin kuin Oulussa, kertoo yrittäjien keskusjärjestö Infran toiminnanjohtaja Paavo Syrjö.

– Etenkin kasvukeskuksissa on ollut hyvä vire päällä tänä vuonna isojen yksittäisten hankkeiden ja asuntorakentamisen ansiosta.

Soittokierros Oulun seudun maanrakennusyrittäjille vahvistaa näkemystä. Osasta yrityksistä kerrotaan, että takana on yksi kiireisimmistä vuosista jopa pariin kymmeneen vuoteen.

Nelostien peruskorjaus tuo tärkeää työtä parin vuoden ajan pohjoisen maanrakennusyrityksille.Paulus Markkula / Yle

Ensi vuodelle kasvun ennakoidaan taittuvan tai ainakin hidastuvan, mutta Oulun seudulla isot hankkeet tarjoavat vetoapua yrityksille.

– Isot urakat ovat alalle hyväksi, vaikka niihin ei itse pääsisikään mukaan, niin töitä saattaa aueta sitten muista kohteista, Ville Niemelä laskeskelee.

Koneleikeistä toimitusjohtajaksi   

Palataan vielä Oulun satamaan, jossa toimitusjohtaja Ville Niemelä seuraa tyytyväisenä töiden etenemistä.

– Töitä on täällä ainakin ensi vuoden alkuun, mutta lisähommiakin saattaa olla tiedossa.

Olin isän kanssa kaivinkonehommissa pienestä pitäen. Ville Niemelä

Ville Niemelä on kasvanut yrittäjäksi. Kaivinkoneleikit tulivat tutuiksi jo lapsena, mutta hieman eri mittakaavassa kuin muilla tenavilla.

– Olin isän kanssa kaivinkonehommissa pienestä pitäen ja yläasteikäisenä tein jo oikeita kaivuuhommia, Niemelä naurahtaa.

Maanrakennuskoneen kuljettaja -tutkinnon hän suoritti Taivalkoskella, minkä jälkeen hommat jatkuivat perheyrityksessä. Siitä tie vei yrittäjäksi.

Ville Niemelä palkkasi jo aiemmin tuntemansa Ville Rehun Lemminkäiseltä johtamaan yrityksensä työkohteita.Paulus Markkula / Yle

– Isä alkoi olla enemmän kiinnostunut metsähommista, ja olin jo parin vuoden ajan vastannut meidän kaivuu-urakoistamme, mistä oli luontevaa siirtyä yrittäjäksi, Niemelä kertoilee vaivattomasti kuin ostoslistaa lukien.

Niemelän yrittäjän ura alkoi 24-vuotiaana, mutta aivan tyhjästä hänen tarvinnut lähteä liikkeelle.

– Asiakaskuntaa oli jo olemassa valmiina, ja ensimmäisen koneen hankkiminenkin isältä helpotti myös alkua, Ville Niemelä muistelee viiden vuoden takaisia tapahtumia.

Nyt töitä tehdään useissa eri kohteissa parilla kymmenellä koneella ja vielä useammalla työntekijällä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oululainen mies kuoli Kempeleessä tapahtuneessa ulosajossa

2017, Lokakuu 14 - 09:41

Pohjois-Pohjanmaalla Kempeleessä yksi ihminen kuoli perjantain ja lauantain välisenä yönä sattuneessa ulosajossa. Poliisin mukaan kuollut on oululainen 28-vuotias mies.

Onnettomuus tapahtui Pohjantiellä Väärälänperän kohdalla noin kello kahdelta yöllä, poliisi kertoi. Mies oli ollut kovaa vauhtia matkalla Oulun suunnasta kohti Kempelettä, kun auto oli suistunut kulkusuunnassaan oikealle puolelle tietä ojaan tietyöalueella.

Poliisin mukaan poliisipartio oli saanut näköyhteyden autoon ennen ulosajoa, mutta autoa ei tavoitettu ennen onnettomuutta. Poliisi löysi kuljettajan kuolleena auton ulkopuolelta.

Autossa ei poliisin mukaan ollut muita kyydissä.

Poliisi tutkii tapahtunutta törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja kuolemansyyn tutkintana.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Henkilötunnus on muuttunut 1960-luvulta vain hieman – vuosituhannen vaihteessa tavuviiva vaihtui A:ksi

2017, Lokakuu 13 - 19:20
Mistä on kyse?
  • Henkilötunnuksen muuttamista pohditaan parhaillaan valtiovarainministeriön asettamassa työryhmässä.
  • Viimeksi henkilötunnus muuttui vuosituhannen vaihteessa, jolloin tunnuksen keskellä oleva tavuviiva muuttui A-kirjaimeksi 2000-luvulla syntyneiden henkilöiden kohdalla.
  • A-merkin kehittäjä pitää hyvänä henkilötunnuksen ongelmien kartoittamista, mutta varoittaa muuttamasta sen rakennetta isoin muutoksin.
  • Suomalainen henkilötunnus koostuu alkuosan kuusinumeroisesta syntymäajasta. Useimmilla on tunnuksensa keskellä tavuviiva.

1960-luvulla kehitetty henkilötunnus pitää yhä pintansa, vaikka sen uudistamista onkin juuri ryhdytty pohtimaan valtiovarainministeriön asettamassa työryhmässä.

Henkilötunnus sai rutkasti jatkoaikaa, kun tunnuksen keskellä sijaitseva tavuviiva muutettiin A-kirjaimeksi vuoden 2000 jälkeen syntyneillä. Näin tunnuksen alkuosan kuusinumeroinen syntymäaika ei sekoitu viime vuosisadalla syntyneisiin henkilöihin.

A-kirjaimen kehittänyt ylijohtaja Hannu Luntiala Väestörekisterikeskuksesta kertoo, että A-kirjain osoittautui monista vaihtoehdoista parhaaksi, kun asiaa pohdittiin kymmenien eri lausunnonantajien palautteen pohjalta.

– Pohdittiin esimerkiksi kauttaviivaa ja kaksoispistettä. Tunnuksen on toimittava kaikissa mahdollisissa järjestelmissä, kuten esimerkiksi kansainvälisissä passijärjestelmissä, Hannu Luntiala muistuttaa.

Henkilötunnukset eivät lopu kesken

Viime vuonna eläkkeelle jäänyt ylijohtaja on edelleen täysin vakuuttunut, että Suomesta henkilötunnukset eivät lopu kesken.

Pullonkaulaksi Luntialan mukaan ovat osoittautuneet vuoden 1947 syksyllä syntyneet naiset, joita varten vapaita henkilötunnuksia on jäljellä enää vain joitakin kymmeniä.

Hetun historiaa
  • Henkilötunnus kehitettiin 60-luvulla työeläkenumeron pohjalta.
  • Esikuvana on Ruotsissa 1947 kehitetty kolmenumeroinen syntymänumero, joka lisättiin syntymäajan viereen.
  • Henkilötunnusta on kutsuttu myös sosiaaliturvatunnukseksi ja väestörekisteritunnukseksi.

– Kyseisiä tunnuksia tarvitsevat kuitenkin vain harvat, esimerkiksi tuohon aikaan syntyneet, jotka muuttavat Suomeen ja saavat sitten suomalaisen henkilötunnuksen, Luntiala toteaa.

Luntiala kannattaa selvitysten laatimista nykyisen järjestelmän mahdollisista ongelmista, mutta varoittelee muuttamasta henkilötunnuksen rakennetta.

– Rakenteelliset muutokset koskisivat tiettävästi satojatuhansia erilaisia rekistereitä, ja muutostyöt tulisivat kalliiksi.

Henkilötunnuksen osat

Suomalainen henkilötunnus koostuu alkuosan kuusinumeroisesta syntymäajasta. Keskellä tunnusta on useimmilla tavuviiva, mikä viittaa syntymiseen 1900-luvulla. Sen sijaan 1800-luvulla syntyneillä käytetään välimerkkinä plus-merkkiä ja A-merkki kuvaa vuonna 2000 tai sen jälkeen syntyneitä.

Viimeinen merkki on tietyllä kaavalla avautuva niin kutsuttu tarkistusmerkki, jonka edellä sijaitsee kolmenumeroinen yksilönumero. Yksilönumero on miehillä pariton ja naisilla parillinen. Yksilönumero kuvaa ihmisten rekisteröintijärjestystä samana päivänä syntyneiden erottelemiseksi.

Henkilötunnuksen vaihtaminen on harvinaista, mutta mahdollista. Siihen vaaditaan hyvin painavia syitä. Näitä ovat esimerkiksi identiteettivarkaustapaukset ja sukupuolenkorjaukset.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Testissä kaksi ikivanhaa tuotetta: 34-vuotiaasta hillosta homeetkin olivat kuolleet, 9-vuotiaan marjan C-vitamiinit olivat tallessa

2017, Lokakuu 13 - 18:40
Mistä on kyse?
  • Veimme 34 vuotta vanhan puolukkahillon ja 9 vuotta vanhan mustaherukkasoseen näytteet tutkittaviksi oululaiseen Scanlabiin.
  • Mustaherukkapakasteessa oli noin kolme neljäsosaa tuoreen mustaherukan C-vitamiinipitoisuudesta eli 95 milligrammaa sataa grammaa kohti.
  • Puolukkahillossa oli puolestaan vuosien jälkeenkin säilynyt mitattavia määriä alkoholia.
  • Hiivoja tai homeita ei näin vanhassa hillossa enää ollut, mutta esimerkiksi niiden aineenvaihduntatuotteita voi yhä olla.

Yllättävän raikas mustaherukan maku, hieman makea. Tältä maistuu yhdeksän vuotta vanha sokeroitu mustaherukkasose.

Käynyt mehu, hiiva ja hevosen lantaa muistuttava aromi. Siltä taas haisee 34 vuotta vanha puolukkahillo. Päällepäin purkki näyttää aikansa eläneeltä, mutta hyväkuntoiselta. Hillo itsessään on ilmiselvästi tummempaa kuin tavallinen puolukkahillo.

Myös tutkimustulokset vahvistavat sen, että hillossa on reippaasti ikääntymisen merkkejä. Pakastetussa soseessa sen sijaan oli yhä yllättävänkin reippaasti C-vitamiinia.

Yle vei yhdeksän vuotta vanhan mustaherukkasoseen sekä yli kolmekymmentä vuotta vanhan puolukkahillon tutkittaviksi oululaiseen Scanlabiin. Sekä sose että hillo on itse tehty ja kotioloissa säilötty.

Hillosta mitattiin hiivat ja homeet, happamuutta ilmaiseva pH-pitoisuus, etanolipitoisuus ja veden aktiivisuus.

Mustaherukkapakasteesta mitattiin C-vitamiinipitoisuus. Vitamiinipitoisuutta ei kuitenkaan voitu mitata Oulussa, vaan sen teki alihankintana pääkaupunkiseudulla Metropolilab-niminen laboratorio.

C-vitamiinia edelleen kaksi kertaa enemmän kuin appelsiinissa

Mustaherukkasoseessa oli edelleen, yhdeksän vuoden jälkeen, 95,1 milligrammaa C-vitamiinia sadassa grammassa.

Pitoisuus on noin kolme neljäsosaa niin paljon kuin tuoreessa mustaherukassa, käy ilmi, kun sitä vertaa koostumustietopankki Finelin tietoon. Se on myös kaksi kertaa niin paljon kuin vaikka appelsiinissa.

Appelsiinissa C-vitamiinia on noin 50 milligrammaa sadassa grammassa.Jyrki Lyytikka / Yle

Scanlabin toimitusjohtaja Leena Erkkilä sanoo, että hän yllättyi näin korkeasta C-vitamiinipitoisuudesta.

– Pakastettuna sose oli täynnä jäähilettä ja itse tuotetta ei näkynyt alta. Sulaneena se näytti ihan hyvältä, Erkkilä kertoo.

Myös Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksen tutkija Vieno Piironen pitää C-vitamiinipitoisuutta korkeana.

– Tulos on kyllä erikoinen, Piironen kommentoi.

THL:n ravitsemusyksikön erikoistutkija Heli Kuusipalo hieman yllättyy siitä, kuinka vanha tutkittava näyte on ollut. Näin vanhan tuotteen vitamiinien säilyvyyttä ei yleensä enää tutkita.

Hän ei kuitenkaan ylläty kuullessaan, kuinka paljon C-vitamiinia on tallessa.

– Sen takia, että mustaherukassa on paljon C-vitamiinia. Voi olla, että ne ovat sattuneet olemaan kypsiä marjoja, joissa itsessään on paljon sokeria. Kun siihen on vielä lisätty sokeria, se estää C-vitamiinin poistumista.

Mittaustulos olisi voinut olla korkeampikin

Suositusten mukaan vitamiini säilyy parhaiten, kun marjat sulattaa nopeasti mikrossa. Mustaherukkasose kerkesi kuitenkin hieman sulaa, kun se matkusti yön yli Oulusta Helsinkiin.

Jos tuote olisi saatu sulatettua nopeasti ja tutkittua heti sen jälkeen, vitamiinipitoisuus olisi ollut luultavasti vielä korkeampi, arvioi Kuusipalo. Kun tuote sulaa hitaasti, siitä haihtuu vettä, johon on sitoutunut C-vitamiinia.

Pakaste on luultavasti sulanut ja pakastunut uudestaan yhdeksässä vuodessa esimerkiksi, kun pakastinta on sulatettu. Sen voi päätellä sen ulkonäöstä, sillä pakasterasiassa oli paljon jäähilettä. Myös tämä on voinut vaikuttaa säilyvyyteen.

Mustaherukasta voi varmuudella sanoa, että C-vitamiinia oli jäljellä paljon. Sitä, kuinka paljon vitamiinipitoisuus on laskenut, on mahdotonta tarkkaan sanoa, koska marjoja ei tutkittu ennen pakastamista.

Alkuperäiseen vitamiinipitoisuuteen nimittäin on vaikuttanut se, millaisista kasvuoloista marjat on poimittu ja kuinka nopeasti ne on saatu pakkaseen. Vaikka Finelin arvon mukaan tuoreiden marjojen C-vitamiinipitoisuus on yli 120 milligrammaa sadassa grammassa, näiden marjojen kohdalla se on voinut todellisuudessa olla tätä paljonkin enemmän tai vähemmän.

Etanolinen puolukkahillo

34 vuotta vanha puolukkahillo sen sijaan voi kehnommin.

Laboratorion arvion mukaan tuotteen ulkonäössä oli voimakkaita virheitä ja hillo oli tummaa. Hajussakin oli voimakkaita virheitä: haju oli käyneen tuotteen haju.

Puolukkahillossa oli hieman alkoholia. Timo Nykyri / Yle

– Sieltä löytyi hyvin pieni määrä etanolia eli alkoholia, Leena Erkkilä sanoo.

Alkoholia oli 0,02 grammaa sadassa grammassa, eli ei järin paljoa.

Alkoholia syntyy hiivojen aiheuttamassa alkoholikäymisessä. Sitä voi tosin syntyä myös pieniä määriä joidenkin maitohappobakteerien aikaan saamissa maitohappokäymisreaktioissa. Sellaiset myös happamoittavat, eli laskevat tuotteen pH-arvoa.

Hillo olikin hyvin hapanta, sen pH-pitoisuus oli 2,7.

– Marjahillossa yleensä on aika alhainen pH, mutta tuo on kyllä hyvin alhainen. Noin alhaisessa pH:ssa useimmat mikrobit eivät pysty elämään.

Hiivoja tai homeita ei enää ollut todettavissa. Luultavasti siksi, että nekin olivat jo kuolleet hillon happamuuteen.

Alkoholi kuitenkin on merkki siitä, että jossain vaiheessa purkkiin on päässyt mikrobeita. Mikrobeja on voinut olla marjoissa itsessään tai niitä on voinut tulla hillon tekovaiheessa. Jos purkkia on raotettu, myös silloin mikrobeita on voinut päästä hillon sekaan.

Pakastettuna sose oli täynnä jäähilettä. Leena Erkkilä

Luultavasti mikrobit ovat alkaneet tehdä heti työtään, kun hillo on saatu purkkiin. Erkkilän mukaan on hyvin vaikeaa saada kotioloissa tuhottua kaikkia mikrobeja, kun hilloa tehdään. Keittäminen ei nimittäin riitä tuhoamaan mikrobien itiöitä.

Hillon tuloksessa oli Erkkilän mukaan yllättävintä se, että hillossa oli vuosien jälkeenkin säilynyt mitattavia määriä alkoholia. Muuten hän ei pidä tuloksia yllättävinä. Tämänkaltaisia testejä ei tosin yleensä tehdä.

– Tähän pisteeseen asti menneitä näytteitä ei yleensä tule tutkittaviksi, tämä oli aika erikoinen tehtävä.

Voiko vuosia vanhoja marjoja syödä?

Laboratoriossa ei voitu testata 34 vuotta vanhan tuotteen makua työturvallisuuden vuoksi.

– Ei sitä varmaan edes pystyisi syömään. Oletettavasti maku on aivan hirveä, kuvaa Leena Erkkilä.

Vaikka vanhassa puolukkahillossa ei enää havaittu hiivoja tai homeita, se ei tarkoita, että kyseessä olisi syömäkelpoinen tai turvallinen tuote. Erkkilä sanoo, että vaikka hillossa ei enää ole hiivoja ja homeita, siinä luultavasti on mikrobien tuottamia toksiineita eli myrkkyjä tai muita aineenvaihduntatuotteita.

Entä jos pakastetussa mustaherukkasoseessa on lähes kaikki C-vitamiinit tallella, voisiko sitä syödä?

Eviran ylitarkastaja Elina Leinosen mukaan ruokaa pakastaessa sen mikrobien toiminta pysähtyy. Silloin pilaantumismuutoksia aiheuttavat mikrobit eivät pääse kasvamaan, kuten eivät myöskään tautia aiheuttavat mikrobit.

– Turvallisuuden näkökulmasta ei ole ongelmallista syödä pitkään pakastimessa olleita ruokia, mutta ennen pitkää niiden laatu voi kärsiä. Tuotteessa voi tapahtua kemiallisia ja fysikaalisia muutoksia, kuten kuivumista ja rasvojen härskiintymistä, Leinonen kertoo.

Eviran ylitarkastaja suosittelee pakastamaan hyvälaatuisia marjoja.YLE / Tarja Nyyssönen

Siihen, kuinka pitkään elintarvike säilyy pakastimessa hyvälaatuisena, vaikuttavat muun muassa elintarvikkeen ominaisuudet – esimerkiksi rasvapitoisuus.

– Marjat eivät ole herkimmästä päästä pakastinsäilytystä ajatellen, eli ne säilyvät pidempään kuin monet muut elintarvikkeet, Leinonen kommentoi.

Leinonen kehottaa pakastamaan hyvälaatuisia marjoja.

– Marjat kannattaa pakata tiiviisti ja jäädyttää ne mahdollisimman nopeasti.

Lue lisää:

Kuinka säilöt marjat oikein? Lue marjanpakastajan ABC

Juttua on täsmennetty 13.10. kello 19.38: Juttuun on täsmennetty, että sekä sose että hillo on itse tehty ja kotioloissa säilötty.

Juttua on korjattu 14.10. kello 13.57: Alkuperäsessä jutussa viitattiin jutun alussa virheellisesti hillon C-vitamiinipitoisuuteen, vaikka jutussa käsitellään mustaherukkasoseen C-vitamiinipitoisuutta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Siellä käyvät myös arvovieraat" – Kaupungintaloa aiotaan taas korjata, vaikka koulut ovat odottaneet vuosia

2017, Lokakuu 13 - 13:06
Mistä on kyse?
  • Oulun kaupungintalo tarvitsee remonttia sisäilmaongelmien vuoksi.
  • Kaupungintalo remontoitiin viimeksi vuonna 2010.
  • Vanhemmat pelkäävät, että kaupungintalon remontti kiilaa sisäilmaongelmista kärsivien koulujen edelle.
  • Oulussa neljä koulua rakennetaan uusiksi ja yksi remontoidaan sisäilmaongelmien vuoksi.
  • 14 koulua on sisäilmaongelmien vuoksi seurannassa.

Oulun kaupungintaloon kaavailtu korjaus on aiheuttanut närää sisäilmaongelmista kärsivien koululaisten vanhemmissa. Kaupungintaloon on tulossa lattiaremontti havaittujen sisäilmaongelmien vuoksi. Kaupungintalo on remontoitu viimeksi vuonna 2010.

Kolmen koululaisen isä Mikko Mylly yritti yhdessä parin muun vanhemman kanssa järjestää Oulun koulujen sisäilmatilanteesta keskustelupaneelin. Tilaisuus jouduttiin kuitenkin perumaan, sillä päättäjät yksi toisensa jälkeen peruivat osallistumisensa.

Leinonpuiston koulun luokan katossa oleva ilmastointiputki ei ole toiminut enää aikoihin.Timo Nykyri / Yle

Vanhemmat pelkäävätkin, että kaupungintalon remontti kiilaa sisäilmaongelmista kärsivien koulujen ja päiväkotien edelle, Mylly sanoo. Hänen omat lapsensa käyvät Lintulammen alakoulua. Lapsista kaksi on alkanut oireilla eri tavoilla heidän aloitettuaan koulun.

– Yksi lapsista kuumeilee ja hänellä on korvakipuja, yksi valittaa päänsärkyä, Mylly sanoo.

Neljä koulua vasaran alle    

Oulussa on kaikkiaan noin sata koulurakennusta, jotka on inventoitu läpi. Niistä sisäilmaongelmaisia on viisi. Kiireellisimpiä ovat Jäälin koulu, Leinonpuiston erityiskoulu Tuirassa, Salonpään koulu ja Jokirannan koulu Kiimingissä. Näihin kaikkiin on tulossa uudisrakennus.

Lisäksi yhtä koulua korjataan. Näiden lisäksi seurannassa on 14 kohdetta, joihin on joko tehty tai tehdään korjauksia.

Leinonpuiston koulun osalta sisäilmaongelmia on tiettävästi tutkittu jo vuodesta 1999 lähtien. Erilaisia selvityksiä koulun osalta on tehty ainakin neljä. Oulun kaupungin rakennuttajapäällikön Mika Huhtalan mukaan ongelma on päässyt pitkittymään muun muassa Oulun monikuntaliitoksen vuoksi.

Leinonpuiston koulun sisäilmaongelmaa on tutkittu jo lähes kaksikymmentä vuotta.Timo Nykyri / Yle

Huhtalan mukaan Leinonpuiston tilanne on erityisen haastava, sillä kyseessä on koulu, joka on erityislasten käytössä. Uusien tilojen suunnitteluun kuluu aikaa, sillä siitä ei selvitä standardiratkaisuilla.

Matot ongelmana kaupungintalolla

Myös Oulun kaupungintalon henkilökunta on alkanut oireilla sisäilmaongelmien vuoksi. Talossa tehtyjen tutkimusten mukaan syy ongelmaan on löytynyt lattiamatoista, joissa on käynnissä kemiallinen reaktio. Sen vuoksi seitsemän vuotta sitten remontoidun talon matot on vaihdettava. Tutkimusten mukaan sisäilman pitoisuudet eivät ole ylittäneet raja-arvoja, mutta lattiamateriaaleista haitallisia pitoisuuksia on löytynyt.

– Parhaillaan selvitetään, kuinka laaja ongelma on kyseessä. Myös remontin hinta ja väistötilat ovat vielä selvittelyn alla, Huhtala sanoo.

Oulun kaupungintalo on arvokiinteistö, jonka kunnossapito on myös imagokysymys.Timo Nykyri / Yle

Myöskään remontin aikataulusta ei ole vielä päätetty. Huhtalan mukaan kaupungintalon tilanne on siinä mielessä helpompi kuin monien muiden sisäilmakohteiden, että ongelman aiheuttaja on tiedossa. Koulujen osalta tilanne on monesti paljon hankalampi, Huhtala sanoo.

Erityislapset jäävät jakoihin

Paula Leppäselle Leinonpuiston koulun sisäilmaongelmat ovat tulleet tutuksi. Hänen autistinen ja kehitysvammainen poikansa kävi koulua neljä vuotta. Tuona aikana poika sai pahan ihottuman kasvoihinsa koulun sisäilmaongelmien vuoksi. Leppäsen mukaan kaikki muut vaihtoehdot suljettiin tutkimuksissa pois.

Leppäsen mukaan he ovat onnekkaita, sillä poika pääsi tänä syksynä toiseen kouluun. Huoli muiden oppilaiden puolesta kuitenkin jäi. Leppäsen mukaan Leinonpuisto on jäänyt muiden korjaushankkeiden jalkoihin.

Oulun Leinonpuiston koulun sisäilmaongelmaa yritetään helpottaa luokissa olevilla tuulettimilla.Timo Nykyri / Yle

– Erityslapset eivät itse valita, ja vanhemmat ovat väsyneitä, eivätkä jaksa olla mukana. Meidän edellemme menevät ne, jotka jaksavat tuoda asiaa voimakkaammin esille.

Sisäilmaongelmista kärsivien koulujen korjaaminen on pitkälti rahakysymys, Oulun kaupungin rakennuttajapäällikkö Huhtala sanoo. Oulun koulurakennukset ovat vanhoja, ja kunnostustarve on suuri. Huhtalan mukaan vuosittainen rahantarve olisi 30 miljoonaa euroa, mutta siitä on saatu vain puolet.

– Tämän vuoksi korjausvelka kasvaa, Huhtala sanoo.

Kiilaako kaupungintalo koulujen edelle?

Huhtalan mukaan kuntapäättäjät joutuvat käymään korjauksista arvokeskustelua. Kaupungintaloa on pidetty yhtenä tärkeimmistä ja arvokkaimmista rakennuksista, joka toimii kaupungin käyntikorttina.

– Siellä käyvät myös arvovieraat, joten olisi huonoa mainosta, jos rakennus olisi huonossa kunnossa, Huhtala sanoo.

Huhtalan mukaan lähtökohtaisesti kaupungintalon korjaus ei kuitenkaan mene minkään koulurakennuksen korjauksen edelle.

Oulun kaupungin rakennuttajapäällikkö Mika Huhtala sanoo, että rahaa korjauksiin ei ole riittävästi.Timo Nykyri / Yle

Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hänninen ei usko, että koulujen ja kaupungintalon korjauksen suhteen joudutaan vastakkainasettelutilanteeseen. Hänen mukaansa kaupungintalon korjaus ei saa kiilata kouluhankkeiden edelle. Hänninen pohtii, että kaupungintalon korjaamisen voitaisiin ottaa lisää velkaa.

– Kaupungintalon tilanne ei parane korjaamista lykkäämällä, mutta järjestys on, että ensin koulut ja sitten kaupungintalo.

Koulut jo syksyllä syyniin

Hänninen sanoo, että koulujen tilanne otetaan valtuustossa tarkasteluun tänä syksynä. Hänninen näkee, että sekä kaupungintalossa, että sisäilmaongelmista kärsivissä kouluissa tilanne on sama eli julkisen rakentamisen heikkous ja virheet.

– Nuorisotyöttömyyden lisäksi tämä on meidän kaupungin suurin ongelma.

Mikko Myllyn mukaan Oulussa on kyllä halua kehittää kaikkea uutta, kuten kallioparkkia ja aseman seutua, mutta perusasioita ei pidetä kunnossa.

– Mielestäni tärkeintä olisi lasten terveys ja henkilökunnan jaksaminen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kaupunki lopettaa nuorten ilmaiset bussimatkat: "Kuljettajia ja kanssamatkustajia on haitattu melulla ja tarpeettomilla stop-napin paineluilla"

2017, Lokakuu 13 - 10:01

Oulu on näillä näkymin luopumassa syyslomaviikon alle 17-vuotiaiden ilmaisista bussikyydeistä. Tärkeimpänä perusteluna pidetään nuorten häiriköintiä ilmaismatkoilla.

Joukkoliikennejaoksen valmisteleva virkamies Edwin 't Lam kertoo, että kuljettajien mukaan aiempien ilmaisviikkojen aikana on ollut merkittäviä järjestyshäiriöitä.

On ollut merkittäviä häiriötä. Edwin 't Lam

– Kuljettajia ja kanssamatkustajia on haitattu melulla ja tarpeettomilla stop-napin paineluilla. On vastoin sääntöjä tultu sisään keskiovista, jolloin kuljettaja ei ole voinut todeta matkustajan oikeutta ilmaiseen matkaan. Jopa on tuotu polkupyörä sisään ja poistuttu parin pysäkin jälkeen kyydistä, luettelee Edwin 't Lam.

Alekampanja nähdään pidempänä ja tasapuolisempana

Oulun kaupunginvaltuusto oli jo talousarviokokouksessaan päättänyt, että Oulun joukkoliikenne osallistuu Suomi 100 -juhlavuoteen tarjoamalla maksuttomat linja-automatkat alle 17-vuotiaille koulujen talvi- ja syyslomaviikoilla.

Seudullinen joukkoliikennejaos on kuitenkin nyt valinnut niiden tilalle alennuskampanjan, jolla bussien arvolipuista saa 30 prosentin alennuksen kello 10–14.

Toisaalta joukkoliikennejaos haluaa uudella alekampanjalla siirtää matkustajavirtoja ruuhkabusseista väljempiin päivävuoroihin.

Joukkoliikennepäällikkö 't Lam lisää, että alennuskampanja on myös ilmaiskyytejä tasapuolisempi ratkaisu, koska esimerkiksi Yli-Iissä ja Oulunsalossa ilmaismatkoja ei saa, sillä bussivuoroja on vähennetty lomaviikoilla.

Muuttuuko päätös sittenkin

Periaatteessa on edelleen mahdollista, että päätös muuttuu. Oulun seudun joukkoliikennejaoksella on itsenäinen päätösvalta alueensa bussiliikenneasioissa.

Jaos edustaa myös Oulun naapurikuntia. Siten Oulun valtuuston aiemmilla päätöksillä ei ole suoraan vaikutusta jaoksen ratkaisuihin. Nyt ratkaisuna on alennuskampanja, joka päättyy 3.11.2017.

Joukkoliikennejaoksen puheenjohtajan Raimo Hämeenniemen (kesk.) mukaan jaoksella on vielä yksi kokous ennen syyslomaviikkoa, mutta jo jaetussa esityslistassa ei ole muutosehdotusta edellisen kokouksen päätökseen.

Joukkoliikennejaoksen päätös oli yksimielinen. Raimo Hämeenniemi

– Ymmärrän, että Oulun valtuuston kantaan vedotaan. Jaoksen päätös oli kuitenkin yksimielinen, Hämeenniemi toteaa.

Esittelijä, joukkoliikennepäällikkö Edwin 't Lamin mukaan uutta esitystä ei ole valmisteilla jaoksen käsittelyyn.

Alekampanjaa ehdottanut pettyi

Kuukauden alekampanjasta valtuustoaloitteen tehnyt Satu Haapanen (vihr.) on pahoillaan siitä, että hänen aloitteensa on joukkoliikennejaoksessa kytketty syysloman ilmaismatkojen peruuntumiseen. Haapanen olisi toivonut ale-kampanjaa hiljaisille kesäkuukausille.

Näin aloitteen ei ollut tarkoitus mennä. Satu Haapanen

– Harmittaa. Näin aloitteen ei ollut tarkoitus mennä. Koululaisten maksuttomista bussimatkoista on saatu hyviä kokemuksia. Niiden ansiosta on päästy osallistumaan kaupungin ilmaisiin liikuntamahdollisuuksiin lomaviikolla, Haapanen sanoo.

Satu Haapanen aikoo yhä pelastaa ilmaismatkat vaikuttamalla asiaan oman puolueensa edustajien kautta. Varapuheenjohtaja Aino-Kaisa Manninen (vihr.) toiminee puheenjohtajana seuraavassa joukkoliikennejaoksen kokouksessa.

Myös demareiden valtuutettu Tuija Pohjola ja varavaltuutettu Kati Jurkko ovat julkisesti vaatineet ilmaismatkojen turvaamista syyslomaileville koululaisille. He muistuttavat, että ilmaismatkat tulevat todelliseen tarpeeseen, sillä esimerkiksi talvilomaviikolla ilmaismatkoja ajettiin lähes 50 000 kertaa.

Aivan uskomatonta. Tuija Pohjola

– Aivan uskomatonta. Yksittäisiä häiriöitä on varmaan ollut, mutta enemmän häiriöitä on yövuoroilla. Miksi ei myönteisiä perusteluja kerrota joukkoliikennejaokselle. Suuresta tarpeesta kertoo esimerkiksi se, että hiihtolomalla Iin busseissa kolme neljästä matkasta oli ilmaiskyytejä, Tuija Pohjola painottaa.

Korjattu: Kati Jurkko on varavaltuutettu 13.10.2017 klo 11:26.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Jalokalat vai voimayhtiön rahat? Lasse Peltonen sovittelee uudella menetelmällä Pohjois-Suomen ikuisuuskiistoja

2017, Lokakuu 13 - 07:30

Pari vuotta sitten Iijoella Pohjois-Pohjanmaalla oltiin umpikujassa.

Isoin kiista koski vaelluskaloja.

Ennen joessa eli luontaisesti lohta, taimenta ja siikaa. Nykyään kalakannat ovat olemassa vain istutusten turvin. Viisi pääosin 1960-luvulla rakennettua vesivoimalaitosta estää kalojen kulun.

Tunnelma oli kireä. Vesivoimayhtiö, ympäristöväki, kalastajat, paikalliset asukkaat ja matkailuala toistelivat samoja kantojaan Iijoen tulevaisuudesta.

Kiisteltiin siitä, pitäisikö kalat pystyä palauttamaan jokeen ja kenen se pitäisi tehdä.

Yle Uutisgrafiikka

Vaelluskalat ovat tärkeitä asukkaille, kalastajille ja matkailijoille. Ne luovat vesistöalueen imagoa. Kaloilla on tietenkin myös itseisarvo, ja moni muu laji, esimerkiksi raakku eli jokihelmisimpukka on lohesta ja taimenesta riippuvainen.

Tilannetta hämmensi Pohjolan Voiman haave rakentaa uusi voimalaitos Iijoelle ja Kollajan tekoallas sen kylkeen. Siis vielä yksi uusi tulppa kalojen tielle. Uudet suunnitelmat kiristivät tilannetta entisestään.

Pohjois-Pohjanmaan liitto selvitti keinoja päästä tilanteessa eteenpäin. Nyt liitto hallinnoi Iijoen otva -hanketta, jossa on mukana monia tahoja ja muun muassa EU-rahaa.

Tässä vaiheessa Iijoelle päätyi ympäristösovittelusta kiinnostunut Lasse Peltonen.

Peltonen toi ympäristösovittelun Suomeen

Peltonen kiinnostui ympäristökiistoista jo 1990-luvulla, kun hän alkoi opiskella ympäristöpolitiikkaa Tampereen yliopistossa. Tai sellaista oppiainetta Tampereella ei vielä ollut, mutta ympäristöön ja alueiden käyttöön liittyvät kiistat kiinnostivat Peltosta.

Hän tutki näitä kiistoja pitkään, kunnes kunnianhimo ajoi uuteen suuntaan.

Lasse PeltonenPetteri Sopanen / Yle

– Tuntui turhauttavalta saapua tutkijana paikalle ja vain todeta, että olipas huonosti suunniteltu prosessi. Aloin miettiä, mitä voisi tehdä ennakolta konfliktien ennalta ehkäisemiseksi, Peltonen kertoo.

Vuonna 2012 Peltonen matkusti Yhdysvaltoihin ja vieraili Consensus building institutessa. Viimeistään tämä vierailu muutti Peltosen uran suunnan.

– Pääsimme seuraamaan läheltä, miten siellä käsiteltiin ristiriitaisia tapauksia. Halusimme tuoda ympäristösovittelun menetelmiä myös Suomeen. Vuonna 2013 perustimme yrityksen, jonka kanssa olemme tehneet käytännön sovittelu- ja fasilitointityötä monissa kiistoissa.

Nyt Peltonen on ympäristökonfliktien ratkaisun professori Itä-Suomen yliopistossa.

Sovittelu, jota Iijoen otva-hankkeessa nyt kokeillaan, on Suomessa tuttua lähinnä yksityishenkilöiden riitojen käsittelystä.

Lasse Peltonen sanoo, että samat lainalaisuudet pätevät kaikkien muidenkin riitatilanteiden käsittelyyn.

Ympäristökiistat ovat erityisiä, koska usein ne koskettavat hyvin laajaa joukkoa ihmisiä – ja jopa tulevia sukupolvia ja muita lajeja. Avioriitojen vaikutukset ovat rajatumpia. Ympäristökiistoihin liittyy usein myös tiedollisia kiistoja ja isoja taloudellisia panoksia.

Mirko Laakkonen (vas.), Pertti Pietinen ja Mauri Huhtala Iijoen Raasakan voimalalla.Antti J. Leinonen

Ympäristökiistoissa on myös usein mukana hyvin monia osapuolia: Iijoella esimerkiksi maanomistajina metsä- ja turveyhtiöitä, elinkeinoaan puolustavia kalastajia, matkailuun eri tavoin liittyviä tahoja ja muun muassa kaikki jokivarren viisi kuntaa.

Neuvottelukunta kokosi mukaan mahdollisimman laajasti Iijoen valuma-alueella toimivia tahoja. Porukka tapasi viime vuonna ensimmäisen kerran Oulun Kierikkikeskuksessa. He alkoivat miettiä sellaisia ratkaisuja Iijoen kehittämiseen, jotka kaikki voisivat hyväksyä.

Tai eivät kaikki. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri oli epäluuloinen ja jäi pois.

Tapaamisessa puhuttiin vaelluskalojen palauttamisesta, mutta myös esimerkiksi alueen matkailun edistämisestä.

Kekkosen aikana rakennettiin vesivoimaa

Suomessa on paljon vesivoiman takia padottuja jokia. Vesivoimaloita on 250, ja niistä vanhimmat jo 1800-luvun lopulta.

Sotien jälkeen tarvittiin paljon energiaa jälleenrakennukseen ja Kekkosen aikana vesivoimaa rakennettiin lisää teollisuutta varten. Ajatuksena oli, että isänmaa tarvitsee energiaa, eikä voimaloiden mahdollisia ympäristöhaittoja juuri ajateltu.

Sotien jälkeen, kun voimayhtiöt kiersivät ostamassa maita, suuri osa maanomistajista oli sodan köyhdyttämiä.

Voimayhtiöt saivat usein voimalan tarvitsemat alueet pilkkahinnalla. Nämä ajat sitten tehdyt kaupat hiertävät monilla paikoilla Suomessa edelleen.

Raasakan voimala Iijoella.Antti J. Leinonen

Nyttemmin on alettu ymmärtää, että vesivoimalaitokset tukkivat vaelluskalojen nousun kutupaikoilleen ja käytännössä estävät kalojen lisääntymisen.

Vaelluskalojen palauttaminen on tärkeä puheenaihe monilla alueilla. Kansallinen kalatiestrategia, lohi- ja meritaimenstrategia sekä uusi kalastuslaki velvoittavat vahvistamaan kalojen luontaista elinkiertoa.

Myös Iijoella neuvotteluihin osallistujille on selvää, että vaelluskalat pitää palauttaa. Keinoista ollaan oltu erimielisiä.

Närää aiheuttaa myös se, että vesivoimalaitokset säätelevät veden tuloa omien tarpeidensa mukaan, ja ranta-asujiin ja esimerkiksi kalastajiin vaikuttaa, onko vesi yhtäkkiä hyvin korkealla tai matalalla.

Alueilla katkeruus vesivoimayhtiöitä kohtaan on kasvanut pikku hiljaa. Asukkaat ja kalastajat ovat kokeneet, että yhtiöt ovat vain keränneet rahat ja jättäneet ongelmat heille.

Iijoesta ei haluta uutta Kemijokea

Kun vesivoimayhtiöille jaettiin lupia vuosikymmeniä sitten, niissä ei aina vaadittu yhtiöitä ottamaan huomioon kaloille aiheuttamaansa haittaa. Myöhemmin lupiin on jo osattu lisätä kalatalousmääräyksiä.

Näiden määräysten päivittäminen on nyt alkanut. Tutkimus on osoittanut, että voimayhtiöiltä aiemmin vaaditut lain osoittamat toimet, kuten kalanistutukset, eivät riitä elinvoimaisten kalakantojen turvaamiseksi.

Vuonna 2016 Lapin ELY-keskus teki Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle aloitteen, jossa vaadittiin Kemijoki-osakeyhtiöltä uusia toimia vaelluskalojen hyväksi. Samanlaista vaatimusta odotetaan seuraavaksi Iijoen viittä voimalaitosta pyörittävälle PVO-Vesivoima Oy:lle.

Antti J. Leinonen

Jos yhtiön luvassa on alun perin ollut kalatalousvelvoitteita, niitä on helpoin yrittää päivittää. Varsinkin vanhimmissa luvissa mitään velvoitteita ei ole ollut ja velvoitteiden lisääminen tyhjästä on erityisen hankalaa.

Hankalaa se on joka tapauksessa.

Voimayhtiöille kalateiden ja kalojen alasvaelluksen järjestäminen ovat kalliita projekteja. Niiden pitäisi myös laskea osa vedestä voimalaitoksen ohi ja siis jäädä ilman tuon virtaaman tuottamaa energiaa.

Viime vuonna Lapin ELY-keskus ehdotti naapurijoki Kemijoen suurimmalle vesivoimayhtiölle Kemijoki Oy:lle, että Kemijokeen rakennetaan kalatiet Keski-Kemijokea myöten.

Yhtiö ei ole tähän suostunut ja asiasta riidellään.

Seuraavaksi kalatalousvelvoitteita odottaa Iijoki. Vastaavaa riitaa Iijoelle ei haluta.

Kollaja kiristi välejä entisestään

Oman lisänsä Iijoen projektiin toi Kollajan tekoallashanke.

Lasse Peltosen mukaan luonnonsuojelijat jäivät otva-hankkeesta pois, koska he epäilivät, että hankkeen siivellä yritettiin ajaa salaa eteenpäin Kollajaa.

Pohjolan voima on suunnitellut sähkövoimalaitosta ja Kollajan tekoallasta Iijokeen 1980-luvulta asti.

Monille sovitteluprosessiin osallistuville sekä ympäristöjärjestöille ajatus lisävesivoiman rakentamisesta oli aivan mahdoton.

Kollaja-allas haudattiin vuosi sitten, kun hallitus päätti, ettei voimalaitoksen rakentamiselle ole edellytyksiä eikä koskiensuojelulakia ole syytä avata. Rakentaminen olisi vaatinut vuonna 1987 voimaan tulleen lain avaamisen.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin varapuheenjohtaja Mauri Huhtala tuhahtaa ajatukselle, että he olisivat olleet epäluuloisia vain Kollajan takia.

– Kollaja tässä kummitteli jonkin aikaa, mutta ei se ollut syy hylätä prosessi. Katsoimme, että koko hanke oli käynnistetty voimayhtiön aloitteesta, kun yhtiölle tuli kiire saada lisää maksajia kalateiden rakentamiseen.

Suomen Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen Mauri Huhtala.Antti J. Leinonen

SLL:n mielestä Pohjolan Voiman pitäisi hoitaa vaelluskalojen palauttamisen kustannukset itse. Sen mielestä voimalaitosten pitäisi myös päästää kalateihin tarpeeksi vettä, että ne toimisivat oikeasti. Heistä PVO haluaa pitää liikaa vettä voimalaitoksissaan.

Ratkaisu älykalatiestä?

Iijoella tavoitteena on lopulta luoda vaelluskaloille reitti, jota pitkin ne pääsevät kaikkien viiden voimalaitoksen ohi joen yläjuoksulle kutemaan. Kalanpoikasten eli smolttien pitäisi päästä myös yläjuoksulta takaisin mereen.

Toimitusjohtaja Pertti Pietinen PVO-Vesivoima Oy:stä sanoo, että kalatie maksaisi neljä miljoonaa euroa voimalaitosta kohden, ja alasvaelluksen järjestämisessä on vielä monta kysymysmerkkiä.

– Tässä ei ole kyse pelkästään rahasta. Tarvitaan myös paljon tutkimustietoa siitä, miten homma pitäisi hoitaa niin, että kalat lähtisivät nousemaan kalateitämme ja toisaalta vettä tarvitsisi juoksuttaa mahdollisimman vähän.

PVO-Vesivoiman toiveena on, että ensimmäisen kalatien rakentaminen alkaisi vuonna 2018 ja seuraavan myöhemmin. Kunhan ensin nähdään, miten ensimmäinen toimii.

PVO-Vesivoima hakee ratkaisua älykalateistä, joissa vettä tarvitaan normaalia vähemmän.

Älykalatien voisi myös sulkea silloin, kuin kaloja ei ole ja juoksuttaa vettä vain tarvittaessa.

Toimitusjohtaja Pertti Pietinen PVO-Vesivoima Oy:stä.Antti J. Leinonen

Lasse Peltonen ymmärtää voimayhtiön huolen kustannuksista ja teknisistä epävarmuuksista, samoin ympäristöjärjestön näkemyksen voimayhtiön historiallisista vastuista. Vaelluskalojen palauttaminen vaatii niin paljon aikaa, osaamista ja rahaa, että yhteistoimintaa tarvitaan.

Ensimmäiseen kalatiehen on nyt saatu rahaa valtion kalatiestrategian kärkihankerahoituksena.

Peltonen on huolissaan, että ELY-keskuksen kalatalousvelvotteiden päivitysprosessi ajautuu riitelyyn. Jos voimayhtiö pitää aluehallintoviraston ratkaisua kohtuuttomana, edessä on luultavasti raskas oikeusprosessi. Se voisi pysäyttää vaelluskalojen hyväksi tehtävän työn pitkäksi aikaa.

– Velvoitemuutosprosessi on konfliktialtis, koska siinä viranomainen laatii yksipuolisen ehdotuksen siitä, mitä voimayhtiön tulisi tehdä. Vaikka velvoitteen perusteet ovat yhtiölle ymmärrettäviä, sen taloudelliset vaikutukset ovat huomattavia ja prosessi tuntuu heistä sanelulta, Peltonen sanoo.

Neuvottelukunta on päässyt hänestä hyvään keskusteluyhteyteen ja konkreettisia muutoksia on jo saatu aikaan.

Rakennuslupahakemus ensimmäisestä kalatiestä Raasakan voimalaitokselle on nyt jätetty, ja toiveissa on, että työt voivat alkaa ensi vuonna.

Neljä muuta kalatietä pitäisi hoitaa sen jälkeen. Peltosen mukaan ideaalitapauksessa koko reitti on valmis vuonna 2030.

Juttuun on haastateltu myös Ismo Karhua ja Mirko Laakkosta Pohjois-Pohjanmaan liitosta sekä Antti Belinskij’ä, joka on SYKEn ja Itä-Suomen yliopiston professori.

Korjaus 15.10. kelo 12.05: Tarkennettu Peltosen lausuntoja artikkelin neljänneksi ja viidenneksi viimeisissä kappaleissa. Lisätty tieto, että Mirko Laakkonen on Iijoen otva-hankkeen projektipäällikkö.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Professori: Vapaavuoren ja Lylyn esimerkki voi tuoda lisää pormestareita Suomeen

2017, Lokakuu 13 - 07:15

Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori Arto Haveri pitää aiheettomana suurten kaupunkien arvostelua maakuntauudistusta kohtaan. Haverin mielestä kaupungeilta on hukassa maakunta- ja sote-uudistuksen kokonaiskuva.

– Kun uudistus kestää kauan, tulee erilaista vastustusta ja jopa unohdetaan, mitä varten asioita oltiin tekemässä, Haveri sanoo.

Suomen 21 suurimman kaupungin johtajat tapasivat viikko sitten torstaina Helsingissä. Kaupunkien yhteisessä julkilausumassa ei ollut kovin paljon konkretiaa, mutta moni tulkitsi kaupunkien ulostulon kritiikkinä hallituksen valmistelemaa maakuntauudistusta kohtaan.

Aiemmin Helsingin ja Tampereen pormestarit olivat vaatineet jopa koko uudistuksesta luopumista. Ainakin kaupunkien pitäisi saada maakunnan sijaan itse järjestää niin sanotut kasvupalvelut eli työvoima- ja yrityspalvelut.

Uudistus lisää kaupunkilaisten valtaa

Haveri huomauttaa, että kaupungeissa asuvat ihmiset hyötyvät paljon maakuntauudistuksesta. Kun esimerkiksi kasvupalvelut siirtyvät valtiolta maakunnalle, kaupunkilaisten valta päättää niistä kasvaa selvästi.

Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla Oulun kaupungin asukasluku on jokseenkin sama kuin muiden kuntien yhteensä, ja Pirkanmaalla on tilanne on lähes sama. Uudellamaalla Helsingin, Vantaan ja Espoon suuri edustus maakuntavaltuustossa on nähty jopa ongelmana valmistelussa.

Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori Arto Haveri.Antti Palomaa / Yle

Haverin mukaan kaupunkilaiset hyötyvät voimakkaasti myös sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksesta, jota hallitus valmistelee rinta rinnan maakuntauudistuksen kanssa.

– Tällä hetkellä kuntalaisten on vaikea päästä julkisen puolen palveluihin nimenomaan isoissa kaupungeissa, Haveri sanoo.

Pormestareiden aktiivisuus rohkaisee muita

Sekä Helsingin pormestari Jan Vapaavuori että Tampereen pormestari Lauri Lyly ovat tehneet pitkän ja näkyvän uran yhteiskunnallisissa tehtävissä. Nyt he ovat ottaneet näkyvän roolin myös kaupunkiensa keulakuvina.

Vapaavuoren ja Lylyn aktiivinen tapa toimia voi lisätä kiinnostusta pormestarimalliin myös muissa kaupungeissa.

– Kun pormestarit toimivat aktiivisesti ja suunnannäyttäjinä, niin kyllä se varmasti rohkaisee muitakin etenemään samalla polulla, Haveri sanoo.

Kaupungit ja tulevat maakuntavaltuustot kilpailevat vallasta

Suurten kaupunkien parhaillaan esittämä kritiikki ei välttämättä vaimene maakuntauudistuksen jälkeen. Kyseessä voi olla vain esinäytös sille, että kaupungit hamuavat itselleen tulevien maakuntavaltuustojen valtaa.

Professori arvioi, että maakunnan ja kaupunkien väliseltä kilvoittelulta ei varmaankaan kokonaan vältytä. Hän ei kuitenkaan usko, että suuret kaupungit jyräävät tulevat maakuntavaltuustot. Parhaimmillaan maakuntien ja suurten kaupunkien keskinäinen riippuvuussuhde ohjaa osapuolet yhteistyöhön.

Maakuntauudistus auttaa ylittämään raja-aitoja

Haveri näkee, että Suomessa on koko 2000-luvun ollut kaksi haastetta kunnallishallinnossa. Ensimmäinen niistä on se, että pitää pystyä ylittämään kuntarajat. Pääkaupunkiseudulla on haettu metropolihallintoratkaisua, muualla kaupunkiseutujen yhteistyötä.

– Tähän maakuntamalli antaa mahdollisuuden. Kehittämistyötä voi tehdä koko maakunnan puitteissa, Haveri sanoo.

Toinen haaste on ollut ylittää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin eli järjestöjen väliset raja-aidat. Haveri katsoo, että maakuntamalli antaa myös siihen paremmat edellytykset kuin kuntien sooloilu.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oulun tuomiokirkon takapihalle nousi minikirkko – perustuu 1500-luvun esikuvaan

2017, Lokakuu 12 - 19:45
Mistä on kyse?
  • Oulun tuomiokirkon pihalle valmistuu Oulun ensimmäisen puukirkon pienoiskopio.
  • Pikkukirkko on valmistettu 1500 -luvun piirrustusten mukaan.
  • Kirkon rakentaminen maksaa noin 10 000 euroa. Työt tehtiin talkoona.
  • Pikkukirkko on tarkoitus avata 1. adventtina

Oulun tuomiokirkon pihalle rakentuu pieni versio 1500-luvun alkuperäisestä puukirkosta.

Pikkukirkko on rakennettu Intiön hautausmaan varikolla, josta kirkon puinen kehikko ja tervattu katto siirrettiin tuomiokirkon pihalle torstaina 12.10.

Viransijainen seurakuntapastori Salla Autereelle Oulun tuomiokirkkoseurakunnasta pikkukirkon rakentaminen on ollut sydämenasia.

– Ihan mahtavalta näyttää! Ensin pohdittiin nukkekotia, joka olisi nykyisen kirkon muotoinen. Onneksi päädyttiin tähän, kertoo seurakuntapastori Autere.

Juhlavuoden kunniaksi lapsille

Pari vuotta sitten seurakunnassa herättiin pohtimaan, miten Suomi 100 -juhlavuosi voitaisiin huomioida varsinkin lapsille.Tuomiokirkkoseurakunnassa pohdittiin myös, miten huomioida reformaation 500-vuotisjuhlavuosi.

Pikkukirkko on noin viidesosan kokoinen 1500-luvulla oleesta puukirkosta.Marko Siekkinen / Yle

Tuomiokirkon remontoinnissa mukana ollut arkkitehti Weikko Kotila keksi ratkaisun – mitä jos tehtäisiin Oulun ensimmäisestä puukirkosta pienen mittakaavan kopio.

– Tähän innostuimme ja kohta alkaa olla valmista, viransijainen seurakuntapastori Salla Autere iloitsee.

Arkkitehti Weikko Kotila käytti pikkukirkon suunnittelussa kirkon alkuperäisiä piirustuksia, jotka löytyivät 1600-luvun Oulun kartasta. Mitat on saatu vanhoista asiakirjoista.

Alkuperäiset piirustukset löytyivät 1600-luvun Oulun kartasta. Weikko Kotila

– Rekonstruktio on tehty näiden tietojen mukaan. Pikkukirkko on noin viidesosa alkuperäisestä koosta, kertoo arkkitehti Kotila.

Kirkon kruunaa vielä myöhemmin liki kymmenmetrinen kirkon torni. Kirkon sisälle tulee alttari ja saarnapönttö. Kirkko on tehty ajatellen lapsia.

– Aikuiset joutuvat ehkä kumartelemaan ja varomaan päätään, mutta lapsille se tarkoitettu. Siellä voi leikkiä vaikka kirkonmenoja, jatkaa Autere.

Joulukuussa avataan

Pikkukirkko on tarkoitus avata joulun alla ensimmäisenä adventtina. Ovet ovat avoinna jumalanpalvelusten aikana sekä silloin, kun tuomiokirkon krypta on avoinna.

Oulun ensimmäisen luterilaisen kirkon pienempi versio on ainakin viisi vuotta tuomiokirkon pihalla.

– Tarkoitus on, että se olisi siinä toki pitempään. Näin on Oulun kaupungiltakin alustavasti lupailtu, Autere kertoo.

Oulun tuomiokirkkoseurakunta on saanut lahjoituksia ja kerännyt rahaa myyjäisillä pikkukirkkoa varten parin vuoden ajan. Kirkon rakentaminen maksoi noin 10 000 euroa. Työ tehtiin talkoona.

Korjaus: Ingressin tuomiokirkko-sana tilalle puukirkko pe 13.10.2017 klo 7.10.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Aimo Karppinen on kerännyt toista tuhatta ämpärillistä marjoja vanhuksille – "Mieluummin annan hyväntekeväisyyteen kuin myyn"

2017, Lokakuu 12 - 11:15

Raahelaisen Aimo Karppisen, 69, auton peräkontti täyttyy marjoista tälle syksylle viimeistä kertaa. Puhdistetut puolukat matkaavat tutun matkan läheiselle vanhusten palvelutalolle.

Karppinen on poiminut vanhuksille tänä syksynä 109 ämpärillistä puolukoita ja 30 ämpärillistä mustikoita. Satavuotiaan Suomen kunniaksi tavoitteena oli kerätä 100 ämpärillistä puolukoita, mutta määrä ylittyi reilusti, sillä marjavuosi oli hyvä.

Karppinen ei ole asialla ensimmäistä kertaa. Hän aloitti marjojen poimimisen vanhusten käyttöön, kun miehen oma isä päätyi vanhainkotiin 2000-luvun alussa. Hän toivoo marjojen tuovan iloa vanhusten arkeen.

Aimon marjoilla pärjätään hoivakodissa pitkään

Salonkartanon hoivayksikössä Karppinen marjaämpäreineen otetaan ilolla vastaan. Ravitsemustyöntekijä Raili Leskelä kauhoo tuoreista puolukoista tehtyä rahkaa pienempiin kuppeihin. Ne ovat menossa vanhuksille iltapalalle.

– Sydämellä otan vastaan Aimon marjat. Aimohan on tuonut puolukoita ja mustikoita tänne tosi paljon, ja viime talvenakin mentiin pitkälle Aimon marjoilla.

Ilman Karppisen keräämiä marjoja myös marjaruokia olisi tarjolla vähemmän. Marjat tilattaisiin tukusta, eikä niiden alkuperästä olisi varmuutta, Leskelä sanoo.

Aimo Karppinen on kerännyt hyväntekeväisyyteen marjoja jo 14 vuotta. Paulus Markkula / Yle

Tänä vuonna Karppisen keräämien marjojen uskotaan riittävän keväälle asti, vaikka niitä on tarjolla tiheään. Myös vanhukset osaavat vaatia marjoja, kun tietävät että niitä on saatavilla, Leskelä sanoo.

Marjastus korvaa lenkkeilyn ja kuntosalin

Marjojen keräämistä vanhuksille käynnisteltiin vuosituhannen alkupuolella, jolloin mukana olivat myös kyläyhdistykset.

Pitkään Karppinen keräsi marjoja yksin yrittäen saada mukaan myös muita. Nyt työ alkaa tuottaa tulosta ja marjoja on alettu kerätä vanhuksille ympäri Raahea. Karppisen toiveena on, että vapaaehtoistyö saisi jatkoa siinä vaiheessa, kun hän ei enää itse metsään kykene.

Eläkkeellä olevalle Karppiselle marjastus on harrastus, joka pitää miehen kunnossa. Marjastusaikaan ei tarvitse lähteä erikseen lenkille, sillä täysien sankojen kantaminen metsästä on raskasta.

Huonon hinnan vuoksi puolukoita ei kannata myydä

Karppisen harrastus on herättänyt myös kummastusta. Moni on ihmetellyt, miksei mies myy marjojaan, jolloin niistä saisi rahaa.

Karppisen mukaan häntä motivoi enemmän hyväntekeväisyys. Hän ei halua edes kilometrikorvauksia.

– Puolukoista maksetaan niin vähän, ettei niitä kannata myydä, Karppinen sanoo.

Karppinen on kerännyt marjoja vanhuksille jo neljäntoista vuoden ajan. Kerättyjä ämpärillisiä hän ei ole tarkkaan laskenut, mutta arvelee kokonaismäärän olevan jo pitkälti toista tuhatta ämpärillistä.

Aimo Karppisen marjasanko täyttyy puolukoista jopa vartissa, jos paikka on hyvä.Paulus Markkula / Yle

– Alkuvuosina määrä oli vähän pienempi, mutta nykyisin olen sataa ämpärillistä kerännyt vuosittain.

Marjastuspaikat pysyvät salaisuutena

Karppisen harrastus on herättänyt kiinnostusta myös sen vuoksi, että miehellä on selvästi tiedossa hyvät marjapaikat, ja niitä myös häneltä kysellään.

– En minä ole paljon niitä huudellut. Pidän ne omana tietonani. Yhdessä paikassa aukiolla oli niin kovasti marjaa, että neljäkymmentä ämpärillistä siitä otin. Että on niitä marjoja.

Karppinen kerää marjoja pakasteet täyteen myös itselleen. Puolukka maistuu hänelle parhaiten survoksena.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Häikäilemättömät huijarit vanhusten kimpussa – valepoliiseista tehty rajusti lisää uusia rikosilmoituksia

2017, Lokakuu 11 - 13:34

Valepoliisi-ilmiöstä on tullut todella vakava ongelma, sanoo Oulun poliisilaitoksen rikoskomisario Nina Similä. Oulussa poliisin tietoon on tullut heinäkuun ja elokuun puolivälin aikana yli 60 tapausta.

Lapin poliisilaitoksen alueella yrityksiä on parin viikon aikana ollut 20. Similän mukaan ilmiön vakavuus tuli esille myös viikko sitten valtakunnallisessa valepoliisiseminaarissa.

Kesällä tuli ilmi tapaus, jossa tililtä vietiin 150 000 euroa. Nina Similä

Rahalliset menetykset ovat Nina Similän mukaan vähintään yli 10 000 euroa.

– Kesällä tuli ilmi tapaus, jossa tililtä vietiin 150 000 euroa. Tässä on taustalla iso joukko tekijöitä, ja rikosnimikkeitä on useita. Juttu on etenemässä syyteharkintaan, Nina Similä sanoo.

Pankkitietoja urkitaan puhelimessa

Poliiseina esiintyvät ja pääasiassa iäkkäille soittelevat huijarit yrittävät urkkia puhelimitse pankkitunnuksia.

– Henkilöt esiintyvät erittäin luotettavasti ja puhuvat kirjakieltä. He puhuvat haluavansa auttaa iäkästä henkilöä jonkun uhkan takia ja sen vuoksi heidän rahansa on vietävä suojaan, Nina Similä kertoo.

Taustalla on myös bulvaanikuvio. Nina Similä

Nina Similä painottaa, että poliisi ei koskaan kysy puhelimitse tai sähköpostilla ihmisten pankkitunnuksia.

Similän mukaan pankkitietojen saamisen jälkeen tekijät tyhjentävät uhrin tilin nopeasti.

– Pankit ovat kyllä hereillä, mutta eivät aina ehdi reagoida tällaisissa tilanteissa.

Ammattimaisesti järjestettyä rikollisuutta

Teoista on epäiltyinä useita eri henkilöitä, ja tällä hetkellä Oulussa poliisin kiinniottamana on noin 30-vuotiaat mies ja nainen. Similän mukaan heillä ei ole vastaavaa rikostaustaa.

– Valepoliiseina esiintyy suomalaisia henkilöitä, mutta tekijäpiiri näyttää laajenevan. Taustalla on myös bulvaanikuvio, jossa rahat käyvät kyseisen henkilön tilillä. Tämä on ammattimaisesti järjestettyä toimintaa. Juttuja on hankala selvittää, Nina Similä kertoo.

Valepoliisihuijauksia tutkitaan rikosnimikkeillä virkavallan anastus ja petos tai petoksen yritys. Tällaisissa vakavissa rikoksissa yrityskin on rangaistava.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oulu aloittaa henkilöstönsä yt-neuvottelut

2017, Lokakuu 11 - 13:07

Oulun kaupunki aloittaa yt-neuvottelut. Syinä ovat muun muassa talouden tasapainottaminen ja sote- ja maakuntauudistus. Lisäksi vuoden 2013 alusta voimaan tulleen kuntaliitoksen irtisanomissuoja on päättymässä tämän vuoden lopussa.

Kaupunki julkaisi keskiviikkona Muutosohjelma 2020:n, jossa on esitetty useita vaihtoehtoja säästöjen hakemiseksi. Säästöpaineita kohdistuu ohjelman perusteella muun muassa sivistys- ja kulttuuripalveluihin sekä hyvinvointipalveluihin ja niissä työskenteleviin.

Esimerkiksi sivistys- ja kulttuuripalveluiden osalta on esitetty kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa säästöjä haetaan pelkästään henkilöstöä vähentämällä. Se tarkoittaisi noin 100 henkilötyövuoden vähentämistä nykytasosta. Osa vähennyksistä toteutuisi esimerkiksi eläköitymisen kautta. Suurin osa henkilöstövähennyksistä koskisi varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen työntekijöitä.

Toisessa vaihtoehdossa säästöjä lähdettäisiin haalimaan kasaan rakenteellisilla ratkaisuilla, kuten esimerkiksi yhdistelemällä tai vähentämällä tiloja ja lisäämällä sähköisten palveluiden käyttöä. Vaihtoehto sisältää myös palvelujen osittaista ulkoistamista.

Suunniteilla on muun muassa erillinen selvitys esimerkiksi Oulussa käytössä olevista koulutiloista. Ohjelmassa mainitaan erikseen, että lukioverkkoa yhdistämällä olisi saavutettavissa säästöjä. Lukioiden yhdistämisiä on vatvottu Oulussa jo vuosia.

Molemmissa vaihtoehdoissa ratkaisut toteutettaisiin aikavälillä 2018-2020.

Lomautukset, osa-aikaistamiset ja eläköitymiset esillä

Muutosohjelman perusteella hyvinvointipalveluitakin pyritään mylläämään usealla osa-alueella. Muutokset koskisivat esimerkiksi vanhusten, lasten ja nuorten palveluita. Tarkoituksena on vähentää vanhusten laitoshoitoa ja korvata sitä osin tehostetulla kotihoidolla ja palveluasumisella. Lasten ja nuorten palveluissa raskaimpia palveluita puolestaan pyrittäisiin vähentämään ja siirtämään painopistettä kevyempiin avopalveluihin.

Lisäksi hyvinvointipalvelujen henkilöstömäärää ja -rakennetta tullaan tarkastelemaan ja hyödyntämään muun muassa eläköitymistä ja mahdollisia irtisanoutumisia. Muutoksille on asetettu aikataulu vuodesta 2018 vuoteen 2019.

Henkilöstövaikutukset voivat kohdistua myös esimerkiksi kaupungin liikelaitokseen BusinessOuluun, jossa saatetaan vähentää määräaikaisten työntekijöiden käyttöä.

Yleisesti Oulun kaupungin henkilöstöjärjestelyjen osalta väläytetään irtisanomisten, määräaikaisten käytön vähentämisen ja eläköitymisten lisäksi myös muun muassa tehtävien osa-aikaistamista.

Oulun kaupungin muutosohjelmassa puhutaan myös esimerkiksi Teknisen Liikelaitoksen, Oulun Serviisin ja Oulun Tilakeskuksen yhdistämisestä. Sillä tavoiteltaisiin ensimmäisessä vaiheessa noin 5-7 miljoonan euron säästöjä.

Kaikkiaan tavoitteena on, että kaupungin vuosikate olisi 40 miljoonaa euroa nykyistä suurempi vuonna 2020.

Yt-neuvotteluita povattu jo pidempään

Yhteistoimintaneuvottelujen uhkapilvi on roikkunut Oulun kaupungin yllä jo ainakin vuoden verran.

Oulun nykyisen kaupunginjohtajan Päivi Laajalan edeltäjä Matti Pennanen ennakoi asiaa lähes päivälleen vuosi sitten, kun kaupungin talousarvio julkistettiin 10.10.2016.

Kaupunki kertoo maanantaina 16. lokakuuta lisää muun muassa yt-neuvottelujen henkilöstövaikutuksista.

Virallisen päätöksen yt-neuvottelujen aloittamisesta tekee kaupunginhallitus. Muutosohjelmaan liittyvät varsinaiset päätökset tehdään jatkossa erikseen eri päätöksentekoelimissä.

Lisäys 12.10. klo 19.49: Tekstiä täsmennetty muun muassa erilaisten säästösuunnitelmien osalta. Aiemmasta tekstistä saattoi saada kuvan, että säästöpaineet kohdistuisivat erityisen paljon juuri sivistys- ja kulttuuripalveluihin, mutta säästöehdotuksia on asetettu useisiin muihinkin palveluihin ja toimintoihin.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kaupunki tarjosi vaikeavammaiselle kahta vaippaa kuuden sijaan – Äiti: "Kuuluuko ihmisen olla likaisissa vaipoissa koko päivä?"

2017, Lokakuu 11 - 11:57

Lirinää. Manneken Pis, lorotteleva pikkupoika, seisoo Brysselin parhaalla paikalla. Suomi haluaa liittyä Euroopan unioniin mutta pitää sosiaalipolitiikan omissa käsissään. Tarinamme alkaa täältä, yhdistyneen Euroopan pääkaupungista. Vuosi on 1994.

Jenni Matihaldi oli tuolloin 6-vuotias kehitysvammainen päiväkotityttö Oulusta. Suomi oli 77 vuotta täyttävä EU:n ehdokasmaa, joka halusi karistaa harteiltaan maineen “Kekkoslovakiana”.

Laman puristuksessa oleva Esko Ahon hallitus valmistautui viemään maansa EU:hun ja sääti Suomen ensimmäisen hankintalain. Matihaldin perhe puolestaan odotti pian alkavaa esikoisen koulutietä samanlaisen jännityksen vallassa.

Suomi halusi mennä Eurooppaan täysillä ja uudesta hankintalaista tehtiin tiukka. Kilpailutus ulotettiin kaikille aloille, mitään ei suljettu pois. Tämä hetki sinetöi Jenni Matihaldin ja muiden vaikeavammaisten kohtalon paljon myöhemmin.

29-vuotias Jenni Matihaldi on vanhempiensa esikoinen. Antti J. Leinonen Kilpailuttaminen - pienyrittäjän etu

Jenni Matihaldi on vanhempiensa Pian ja Tapanin esikoinen. Vauvana hän oli kuin kuka tahansa pienokainen.

Vasta yksivuotisneuvolassa tytön hidasta kehitystä ryhdyttiin ihmettelemään. Tutkimusten jälkeen paljastui geenivirheen aiheuttama vaikea kehitysvamma. Nyt 29-vuotias Jenni on kaksivuotiaan tasolla, ei puhu eikä kommunikoi.

Pois lapsuudenkodistaan Jenni muutti heinäkuussa 2006. Ensimmäinen oma koti oli kansalaisjärjestön omistama Nuorten Ystävien Rantakoti Muhoksella. Samaan aikaan, kun Jenni asui Oulujoen varrella, uudistettiin Helsingin kabineteissa EU:hun pyrkiessä säädettyä hankintalakia. Lobbaus oli ankaraa. Suomi päätti sisällyttää lakiin kaikki sosiaalipalvelut. Tätä perusteltiin pienyrittäjyydellä.

– Silloinen Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen halusi tukea saarijärveläistä naisyrittäjää, muistelee kehitysvammaisten palvelusäätiön toimitusjohtaja Markku Virkamäki, joka tapasi ministerin ennen lakiesityksen antamista.

Kymmenen vuotta myöhemmin saarijärveläisiä naisyrittäjiä on yhä vähemmän. Hoivamarkkinoiden jättiläisiä ovat pääomasijoittajien omistamat Mehiläinen ja Esperi Care sekä Tukholman pörssiin listattu Attendo. Tässä uusjaossa myös Jenni Matihaldin päiväohjelma ja hoitajat ovat vaihtuneet useita kertoja ja hänenkin kotinsa on päätynyt yhdelle näistä jäteistä.

Palveluntuottaja vaihtuu ja vaihtuu ja vaihtuu 

Nykyiseen asuntoonsa 15-paikkaiseen hoitokoti Kangasrouskuun, Jenni Matihaldi muutti vuonna 2010. Asunto oli lähempänä lapsuudenkotia ja alku näytti muutenkin lupaavalta. Koko perhe sai jo rakennusvaiheessa osallistua tilojen suunnitteluun.

Mutta heti, kun palveluntuottaja oli kilpailutettu ja valittu, alkoivat Jenni Matihaldin ja muiden asukkaiden vanhemmat haistella palaneen käryä. Esimerkiksi ruoan saantia rajoitettiin. Jenni sai ateriaa kohti vain yhden lasin maitoa ja yhden palan leipää.

– Jälkikäteen ajateltuna se muutto oli virhe, sanoo Jennin äiti nyt.

Antti J. Leinonen

Valitusten jälkeen tilanne korjaantui ja hoitokotiin palkattiin keittäjä. Keittiöpuuhista tulikin Jennille tärkeä juttu. Edessä oli monta seesteistä vuotta. Kunnes joulukuussa 2015 Oulun kaupunki ilmoitti kilpailuttavansa palvelut uudelleen.

Kilpailutuksen voitti yritys, joka pystyi tarjoamaan samalla rahalla eniten suoritteita eli henkilökohtaisen avustamisen tunteja ja työtoiminnan päiviä.

– Luvattiin kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista, sanoo Jennin äiti.

Mutta todellisuudessa omasta keittiöstä luovuttiin ja pidetty keittäjä sai lähteä. Seuraavana syksynä, 2016, putosi uutispommi: yrittäjän koko liiketoiminta myytiin Esperi Carelle, Suomen kolmanneksi suurimmalle hoivajätille. Jennin vanhemmat tunsivat itsensä petetyiksi.

– Jälkikäteen on helppo arvata, että firmaa oltiin laittamassa myyntikuntoon, sanoo Pia Matihaldi nyt.

Isot ostavat, pienet myyvät

Jenni Matihaldin kodissa palveluntuottaja on seitsemässä vuodessa vaihtunut kolme kertaa. Kilpailutukset ja yritysostot ovat sanelleet tahdin.

Ilmiö näkyy hoivakotimarkkinoilla laajemminkin. Aiemmin vahvat järjestöt eivät ole pysyneet pelikenttää hallitsevien pääomasijoittajien perässä. Alalla eletään sote-uudistuksen ja valinnanvapauden aattona kuin villissä lännessä.

– Meneillään on uusjako. Isot toimijat valtaavat markkinoita yritysostoin ja pienillä taas on paniikki myydä omiaan pois mahdollisimman korkeaan hintaan, sanoo Keski-Pohjanmaan sote-muutosjohtaja Eija Kellokoski-Kari.

Kangasrouskussa asuu 15 vammaista nuorta aikuista. Antti J. Leinonen

Markku Virkamäki kehitysvammaisten palvelusäätiöstä on seurannut Kangasrouskun kilpailutuksia tarkkaan. Hänen mielestään Jennin oravanpyörä kuvastaa kaikkien kehitysvammaisten tilannetta. Poliitikkojen päätös avata hoivapalvelut kilpailuttamiselle loi Suomeen neitseelliset hoivamarkkinat, joille kansainväliset jätit rynnistivät.

– Kilpailuttaminen avasi markkinat. Siihen markkinamekanismiin kuuluu keskittyminen: isot syövät pienet. Bisnesslangilla sanottuna se oli sinisen meren strategia kansainvälisille pääomasijoittajille, jatkaa Virkamäki.

Järjestöt, joihin Virkamäen omakin työnantaja kuuluu, ovat aiemmin tuottaneet paljon kehitysvammaisten palveluja. Myös Jenni asui ensin järjestön ylläpitämässä palveluasunnossa. Mutta viime aikoina järjestöt ovat pärjänneet kilpailutuksissa huonosti. Miksi?

– Se on uskon ja osaamisen puutetta, myöskään tarjouskilpailujen tehokkuusvaatimuksia ei aina osata. Toisaalta moni järjestö on pitänyt pintansa. Yksi syy on se, ettei niiden tarvitse tuottaa osinkoa Suomen kansantalouden ulkopuolella oleville omistajilleen, Virkamäki summaa.

Suomi – Euroopan innokkain kilpailuttaja

– Aina kun palvelutuottaja vaihtuu, osa henkilökunnasta vaihtuu. Me ollaan samassa tilanteessa joka kolmas tai viides vuosi, sanoo Jennin äiti Pia Matihaldi. Hän viittaa siihen, että kilpailutuksia käydään yleensä kolmen tai viiden vuoden välein.

Oulun kaupungin mukaan Kangasrouskussa on toimittu asiakaslähtöisesti, koska Jennin ja muiden asukkaiden ei ole tarvinnut muuttaa kodeistaan mihinkään, kun palveluntuottaja on vaihtunut. 23-vuotiaan, harvinaista Sallan tautia sairastavan Aki Jumiskon äidin mielestä tilanne on absurdi.

– Miltä meistä terveistä tuntuisi, jos kotiin tulisi kolmen vuoden välein uusi aviopuoliso, joka sanoisi mitä syödään, minne sukat laitetaan ja mitä tehdään lomalla. Juuri tätä hankintalaki tekee vammaisille, Leena Jumisko sanoo.

Leena Jumiskon mielestä Suomessa on menty piiloon EU:n selän taakse: EU ei pakota kilpailemaan hinnalla. Myös Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen sanoo, että Jennin, Akin ja muiden kehitysvammaisten palvelut olisi voitu rajata kilpailutuksen ulkopuolelle, jos olisi haluttu.

Aki Jumisko rakastaa musiikkia ja moottorikelkkailua.Antti J. Leinonen

Hankintalakia näet uudistettiin viimeksi pari vuotta sitten. Silloin sotepalvelujen kilpailutuksen kynnysarvoja nostettiin 100 000 eurosta 400 000 euroon. Lain perussävy ei kuitenkaan muuttunut, eikä Akin ja Jennin tilanteeseen tullut olennaista uutta.

– Suomessa ollaan kilpailutususkossa. Luullaan, että kilpailutus tuottaa parempia palveluita. Mutta ei markkinoita voi väkisin synnyttää, ellei ole aitoa kysyntää. Eivät kehitysvammaisten asumispalveluja tarvitse muut kuin kehitysvammaiset, sanoo Pietikäinen.

Pietikäisen mielestä vammaisasioissa on lopulta kysymys perusoikeuksista. Näyttää siltä, että tässä asiassa Suomi on samassa kastissa Itä-Euroopan maiden kanssa. Tämän tietää myös Jennin äiti, joka on valittanut tyttärensä palvelujen kilpailuttamisesta Euroopan parlamentin vetoomusvaliokuntaan. Asian käsittely on kesken.

Kansantalouden kannalta hankintalain tarkoituksena on pitää kustannukset kurissa ja varmistaa hinta-laatusuhteeltaan edullisimpien hankintojen teko. Vammaisjärjestöt ja omaiset keräävät parhaillaan nimiä kansalaisaloitteeseen, jolla Suomen eduskunta voisi kieltää vammaisten palvelujen kilpailutuksen.

Jenni ei uskalla kävellä nurmikolla  

Sohvannurkka. Se on Jennin lempipaikka nykyisin. Äidin mielestä tytär on taantunut. Syynä on se, ettei henkilökunnan aika enää riitä asukkaiden kanssa puuhailuun, vaan se menee siivoamiseen ja ruoan lämmitykseen.

– Jennin pitäisi olla rakentamassa palapelejä, osallistua keittiötöihin, pyykinpesuuun tai olla pihalla kävelemässä. Hänen kävelynsä on huonontunut,eikä Jenni enää uskalla astella nurmikollakaan ilman tukea, sanoo Pia Matihaldi.

Viikonloppulomien aikana Jenni takertuu vanhempiinsa ja haluaa yöksi viereen. Muutkin asukkaat ovat olleet haluttomia palaamaan Kangasrouskuun viikonloppujen jälkeen. On ollut kiroilua ja kiukuttelua, tavallista enemmän huonoja päiviä.

Antti J. Leinonen

Olisimme halunneet haastatella myös Kangasrouskun palveluntuottajaa, mutta Esperi Caren toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohanni suostui kommentoimaan asiaa lyhyesti vain sähköpostitse:

"En näe syytä haastattelulle. Mahdolliset laatuongelmat koskevat aikaa ennen kodin siirtymistä Esperin omistukseen. Nykyisessä toiminnassamme laatuongelmia ei ole havaittu."

Vanhempien mielestä laatuongelmia on ollut myös Esperin aikana. He ovat tänä syksynä olleet huolissaan hoitajien iltavuorojen lyhentämisestä. Ehditäänkö hampaat pestä ja iltatoimet tehdä? Oulun kaupungin mukaan vanhempien huoli on kuultu.

– Heti kun tämä huolenilmaus tuli, me tarkastettiin henkilöstömitoitus. Tarkastuskäynnin perusteella meillä ei ole ollut mitään huomautettavaa, sanoo Oulun sosiaalijohtaja Arja Heikkinen.

Jenni Matihaldi on äitinsä mielestä taantunut. Antti J. Leinonen Vain kaksi vaippaa päivässä

Vaipan vaihto aamulla ja toisen kerran illalla. Mitä ajattelisit, jos sinun pitäisi tehdä kaikki tarpeesi vaippaan ja saisit niitä kaksi per vuorokausi?

Joku aika sitten Oulun kaupunki kilpailutti hygieniatarvikkeet ja päätti sen jälkeen, että kaupungin kustantamia vaippoja annetaan vammaisille ja vanhuksille kaksi kappaletta vuorokautta kohti. Aiemman kuuden vaipan sijaan Jennikin saisi pärjätä kahdella.

– Kuuluuko ihmisen olla märissä ja likaisissa vaipoissa koko päivä? Missä on se inhimillisyys, kysyi Pia Matihaldi kaupungilta.

Se tuotti tulosta, Jenni Matihaldi sai kuin saikin kuusi vaippaa vuorokautta kohti. Ohjesääntöä ei kuitenkaan muutettu, muut vaippaa tarvitsevat, kuten vanhukset ja muistisairaat ovat oikeutettuja vain kahteen vaippaan vuorokaudessa.

Juttua varten ovat lisätietoja antaneet myös Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtaja Riitta Särkelä, jonka väitöskirja “Järjestöt julkisen kumppanista markkinoiden puristukseen” julkaistiin viime vuonna sekä Hyvinvointialan liiton johtava asiantuntija Aino Närkki.

Vammaisten palvelujen kilpailutuksia käsitellään A-studiossa 11.10.2017 kello 21.05.

Lue myös:

Puolueet MOT:lle: Vammaispalveluiden kilpailutus lopetettava

Katso Yle Areenassa:

MOT: Kilpailutushuuman kolhimat

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Niklas Jaakolan ADHD-diagnoosi oli perheelle helpotus – "Osa potilaista saa diagnoosin valitettavan myöhään"

2017, Lokakuu 11 - 08:30
Mistä on kyse?
  • 15-vuotiaalla Niklas Jaakolalla todettiin ADHD hänen ollessaan 6-vuotias.
  • Pojan saama varhainen diagnoosi oli helpotus koko Jaakolan perheelle.
  • Nuorisopsykiatrian erikoislääkärin mukaan ADHD:n varhainen toteaminen olisi kaikkien etu.
  • ADHD:n hoidossa tuella, kuten esimerkiksi terapioilla, on iso merkitys.

Oululainen 15-vuotias Niklas Jaakola kävelee syksyisenä aamuna kohti Kaakkurin koulua. Jaakola ei poikkea muista koululaisista kuin siinä, että hänellä todettiin 6-vuotiaana ADHD. Kyse on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä.

Koulunkäyntiä ADHD ei haittaa, mutta esimerkiksi kirjoittaminen on hieman vaikeaa ja siihen hän on saanut avuksi tietokoneen.

– Sulaudun joukkoon, hän kertoo.

ADHD ei hetkauta nuorta miestä puoleen tai toiseen. Hän ei osaa itse kuvitella, millaista elämä olisi ilman sitä. Jotakin erilaista hänessä kuitenkin koulukavereihin verrattuna on.

– Kun yritän keskittyä johonkin, keskittyminen herpaantuu pienimmästäkin asiasta, hän pohtii.

Diagnoosi helpotti elämää

Niklas Jaakolan saama varhainen diagnoosi oli helpotus koko perheelle. Lapsen arkea oli helpompi suunnitella, kun oireiden syy selvisi. Perhe otti esimerkiksi käyttöön kuvat, joiden avulla päivän toiminnot jäsennettiin hänelle.

– Näytin kuvilla pojalle mitä, missä ja milloin tehdään, Niklaksen äiti Johanna Jaakola kertoo.

Levottomuus ja keskittymiskyvyn puute näkyivät pojan jokapäiväisessä toiminnassa.

– Hän oli todella levoton esimerkiksi päiväkodissa, äiti Jaakola kertoo.

Keskittyminen herpaantuu pienimmistäkin asiasta. Niklas Jaakola

ADHD on neuropsykiatrinen häiriö, joka voi myös periytyä. Sen ydinoireita ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus.

Johannalla itsellään diagnosoitiin MBD eli aivotoiminnan häiriö vuonna 1977. Hän kertoo olleensa lapsena vieläkin vilkkaampi kuin Niklas, joten hän osasi epäillä käyttäytymishäiriötä ja odottaa jonkinlaista diagnoosia pojalleen.

Niklas Jaakola ei tiedä miltä tuntuu elää ilman ADHD:ta. Marko Siekkinen / Yle

Jaakolat osallistuivat myös LAKU-kuntoutukseen. Perheen äiti haluaa muistuttaa muita samassa tilanteessa olevia: pitää olla aktiivinen tuen hakemisessa.

– Itse täytyy selvittää, millaista tukea on mahdollista saada. Meidän piti kääntää monta kiveä, Johanna Jaakola sanoo.

Apua perhe sai myös Oulun kaupungin Lanu-toiminnasta.

Oireet voivat olla lieviä

Nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Juha T. Karvonen Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä on sitä mieltä, että ADHD:n varhainen toteaminen olisi kaikkien etu.

– Ikävä kyllä osa potilaista saa ADHD-diagnoosin valitettavan myöhään. Olisi hyvä, jos se todettaisiin jo viisivuotistarkastuksessa neuvoloissa, Karvonen kertoo.

Kuvilla näytin pojalle, mitä, missä ja milloin tehdään. Johanna Jaakola

Myös hoitoonpääsyä pitäisi Karvosen mukaan tehostaa. Esimerkiksi opettajilla pitäisi olla mahdollisimman helppo ottaa yhteys ammattilaisiin, jotta hoitopolulla päästäisiin nopeasti eteenpäin.

Yksi syy siihen, että ADHD-diagnoosi todetaan joillakin myöhään, voi olla se, että oireet ovat joillakin nuorilla lieviä.

– Mitä aikaisemmin oireisiin herättäisiin, sitä tehokkaampia hoidot olisivat, Juha T. Karvonen pohtii.

Tuella tärkeä rooli   

ADHD-liiton toiminnajohtaja Nina Hovén-Korpelan mukaan lääkkeiden käyttö on ADHD:n hoidossa Suomessa Pohjoismaiden vähäisintä. Hovén-Korpela kertoo, että lääkkeiden käyttö on kuitenkin lisääntynyt Suomessa.

– Olisiko kyse hoidon tehostumisesta, että lääkityksiä aloitetaan aikaisempaa enemmän. Lääkitys on kuitenkin ADHD:n hoidossa toissijainen, sillä sairautta pyritään helpottamaan muilla toimilla koulussa ja kotona, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Juha T. Karvonen selventää.

Sulaudun joukkoon. Niklas Jaakola

ADHD:n hoidossa tuella on iso merkitys. Tuki voi olla esimerkiksi erityisopetusta, terapiaa, vertaistukea tai kuntoutusohjausta.

Oululainen Niklas Jaakola katsoo omaan tulevaisuuteensa valoisasti. Yläkoulun jälkeen toiveena on päästä lukioon.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Piskuinen Suomen kunta palkittiin Brysselissä – Iissä tehdään Euroopan parasta ilmastotyötä

2017, Lokakuu 10 - 21:26

Suomalainen hanke voitti Euroopan komission RegioStars 2017 -kilpailussa ilmastonmuutos-kategoriassa.

Piskuisen, alle 10 000 asukkaan, Iin kunnan InnoHiili – Innovatiiviset vähähiiliset palvelut -projekti mitteli kategoriassaan Pariisia, Torinoa, Toscanaa ja Tallinnaa vastaan. Palkintogaala pidettiin Brysselissä tiistaina illalla.

– Eurooppalaiset kilpakumppanimme kutsuivat kisaa ’hankemaailman Oscareiksi’. Haluamme käyttää voiton ansiosta saamamme näkyvyyden ilmastotyön edistämiseen ja suomalaisen osaamisen esille tuomiseen, sanoi Iin Micropoliksen toimitusjohtaja Leena Vuotovesi Pohjois-Pohjanmaan liiton tiedotteessa.

Vuosittaisessa RegioStars -kilpailussa annetaan tunnustusta, ja nostetaan esiin innovatiivisia aluekehittämisen hankkeita, joista voitaisiin saada inspiraatiota myös muualla EU:ssa.

– Ratkomme Iissä globaalia ongelmaa tavalla, joka voidaan monistaa mihin tahansa pieneen kuntaan. Edustamme kokomme puolesta valtaosaa Euroopan kunnista. Pärjäsimme kilpailussa luultavasti osittain myös siksi, pohtii hankkeessa mukana oleva PROTO- Pohjois-Suomen muotoilijat ry:n toiminnanjohtaja Johannes Helama tiedotteessa.

Kuntalaiset mukaan suunnitteluun

InnoHiili-projekti ei ole vain pieni projekti, vaan osa suurempaa kokonaisuutta.

– Iissä on vuodesta 2007 vähennetty hiilidioksidipäästöjä puoleen, ja kunnalla on tavoitteena vähentää päästöjä 80 prosenttia vuoteen 2020. Me autamme kuntaa saavuttamaan tavoitteen yhdessä kuntalaisten ja yritysten kanssa niin, että palvelut vastaavat tarpeisiin ja vähähiilidioksiiditavoitteisiin, kertoo projektipäällikkö Kristiina Nurmenniemi Ylelle.

Iin sanotaan sitoutuneen EU:n ilmastotavoitteeseen 30 vuotta etuajassa. Helama mainitsee esimerkiksi, kuinka kiinteistöistä on poistettu öljylämmitystä ja hankittu kuntaan sähköautoja.

Helama kertoo iiläisten innostuneen, kun ovat päässeet mukaan suunnittelemaan esimerkiksi Iin keskustaa yhdessä arkkitehtien kanssa.

– Saadaan hyvä malliesimerkki siitä, miten ihmisten kanssa saadaan suunniteltua yhdessä parempia ratkaisuja, Helama sanoo.

Hankkeessa on myös pureuduttu julkiseen liikenteeseen, jossa on myös kuunneltu kuntalaisia. Työmatkaliikenteeseen on tulossa uusi kokeilu.

– Ihmiset haetaan lähes kotiovelta ja viedään lähes työpaikan ovelle. Aikataulu rakennetaan ihmisen liikkumisen mukaan, eikä niin että ihmiset joutuvat mukautumaan julkisen liikenteen aikatauluihin.

Mikä RegioStars-kilpailu?

Joka vuosi jaettavilla RegioStars -palkinnoilla annetaan tunnustusta Euroopan merkittävimmille ja innovatiivisimmille, EU:n koheesiopolitiikan rahoitusta saaville alueellisille hankkeille.

Kilpailussa valittiin voittajat viiteen eri kategoriaan: 1. Älykäs erikoistuminen pk-yritysten innovoinnissa, 2. Energiaunioni: ilmastonmuutos, 3. Naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja aktiivinen osallistuminen, 4. Koulutus ja 5. CityStar: digitaalistuvat kaupungit.

Palkitun InnoHiili – Innovatiiviset vähähiiliset palvelut -hankkeen päätoteuttajana on Iin Micropolis Oy ja osatoteuttajana PROTO - Pohjois-Suomen muotoilijat ry. Hanketta rahoittavat Pohjois-Pohjanmaan liitto Euroopan aluekehitysrahastosta, Iin kunta, Iin Micropolis Oy ja PROTO - Pohjois-Suomen muotoilijat ry. Kokonaisbudjetti on 297 526 €, toteutusaika 1.12.2015 - 30.4.2018.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mies ajoi monttuun, kaupunki kieltäytyi maksamasta auton korjausta – kiistan kustannukset paisuivat yli 10 000 euroon

2017, Lokakuu 10 - 15:26
Mistä on kyse?
  • Oululainen Jani Kokko ajoi vuonna 2014 tiessä olleeseen monttuun, jonka seurauksena hänen autonsa hajosi.
  • Kokko haki kaupungilta vahingonkorvauksia, joita ei kuitenkaan saanut. Kokko haastoi Oulun kaupungin oikeuteen.
  • Oikeus päätti, että kaupunki on korvausvelvollinen.
  • Kunta on vastuussa teiden kunnossapidosta. Kaupunki ei kuitenkaan ole korvausvelvollinen esimerkiksi silloin, jos autoilija ei noudata tieliikennelakia.

Keväisenä aamuna vuonna 2014 oululainen Jani Kokko oli ajamassa kotiin yövuoron jälkeen. Matka lopahti nopeasti, kun Kokko ajoi asfalttitiessä olleeseen monttuun. Kuoppa oli miehen mukaan noin 1,5 metriä pitkä ja muutama kymmenen senttiä syvä.

Monttuun ajon seurauksena autosta hajosivat muun muassa jarrupalat ja jarrulevyt.

Monttu johon Kokko autollaan ajoi oli hänen mukaansa noin 1,5 metriä pitkä ja muutama kymmenen senttiä syvä. Poliisi

Kokko ilmoitti asiasta hätäkeskukseen, ja poliisi saapui katsomaan tilannetta paikan päälle.

– Poliisi sanoi, että lähetä kaupungille lasku, maksajasta ei ole epäselvyyttä. Se kuitenkin oli epäselvää seuraavat 3,5 vuotta, Kokko hymähtää nyt, mennyttä muistellen.

Kaupungille kallis lasku

Jani Kokko teki heti autonsa rikkoontumisen jälkeen vahingonkorvauspyynnön Oulun kaupungille. Hän vaati kaupunkia maksamaan noin 700 euron korjauskulut. Kaupunki kuitenkin kieltäytyi, ja siitä alkoi pitkä taisto.

– Menin käymään päätöksen tehneen henkilön juttusilla ja sanoin, että vien tämän asian oikeuteen.

Asiaa lähdettiin puimaan käräjäoikeuteen. Oulun käräjäoikeuden päätös oli lopulta se, että Oulun kaupunki on tapauksessa korvausvelvollinen. Kaupunki valitti päätöksestä vielä hovioikeuteen, joka ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Oulu haki valituslupaa korkeimmastakin oikeudesta, mutta sitä ei irronnut.

Jani Kokon oikeuskiista kaupungin kanssa kesti 3,5 vuotta.Timo Nykyri / Yle

Koko jupakasta koitui veronmaksajille maksettavaksi sievoinen summa. Oulun kaupunginlakimies Jukka Lampénilta saatujen tietojen mukaan Oulun kaupunki joutui oikeudenkäynnit hävittyään maksamaan yhteensä noin 11 000 euroa.

Summa sisälsi noin 730 euron vahingonkorvauksen ja useiden tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut sekä käräjä- että hovioikeuden osalta.

Tieto meni väärään osoitteeseen

Oulun kaupungin kunnossapitopäällikön Kai Mäenpään mukaan Jani Kokon tapaus on ainutlaatuinen ja erikoinen. Kaupungin mukaan he eivät olleet saaneet tietoa tiessä olevasta kuopasta, vaikka siitä oli ilmoitettu esimerkiksi hätäkeskukseen jo ennen Kokon haveria.

– Edellisillan ja yön aikana vauriosta oli ilmoitettu myös poliisille ja tieliikennekeskukseen. Poliisi kävi yöllä paikalla, kuvasi pampunkuopassa ja ilmoitti asiasta tieliikennekeskukseen.

Pelkästään tien huono kunto ei siis oikeuta korvaukseen Marja-Lea Hallikainen

Oulun kaupunginlakimiehen Jukka Lampénin mukaan ongelmat tiedonkulussa olivat yksi syy siihen, miksi kaupunki ei suostunut Kokon vahingonkorvauspyyntöön.

– Tieto oli mennyt väärälle taholle. Monttu oli myös ilmestynyt tiehen yllättäen. Kyseisellä tiellä ei oltu jouduttu lähivuosina tekemään korjauksia. Halusimme katsoa, onko kaupungilla todella niin ankara vastuu tämän tyyppisissä tapauksissa, Lampén kertoo.

Teiden kunnostukseen pyritty panostamaan

Kai Mäenpään mukaan Oulun katujen päällysteiden kunto on parantunut kahden viime vuoden aikana, mikä näkyy myös autovahinkojen määrässä.

Tänä vuonna autovahinkopäätöksiä on tähän mennessä tehty 20. Viime vuonna niitä tehtiin 45. Teiden kunnostukseen onkin ollut viime vuosina enemmän resursseja.

– Päällysterahat ovat lisääntyneet, ja öljyn maailmanmarkkinahinta tippunut, joten samalla rahalla saadaan aiempia vuosia enemmän päällystettä, Mäenpää kertoo.

Kai Mäenpään mukaan teiden kunto on parantunut Oulussa viime vuosina. Timo Nykyri / Yle

Kaupunki on vastuussa teiden kunnosta ja se on myös korvausvelvollinen, jos auto hajoaa esimerkiksi tien huonon kunnon vuoksi.

– Kaupunki ei kuitenkaan ole korvausvelvollinen esimerkiksi silloin, jos autoilija ei noudata tieliikennelakia, eli ei seuraa esimerkiksi kadussa olevia esteitä, Kai Mäenpää sanoo.

Kunnossapitopäällikön mukaan Oulun kaupunki maksaa vahingonkorvauksia vuosittain muutamia tuhansia euroja. Kunnossapitotöihin menee vuositasolla noin 14 miljoonaa euroa.

– Niihin lasketaan teiden kunnossapidon lisäksi kaikki venesatamat, lumen ja maiden vastaanotto sekä ulkovalaistus.

Huonosta kunnosta ei korvausta

Maanteiden osalta vahingonkorvausasiat hoidetaan ELY-keskuksen kautta. Lapin ELY-keskuksen vastaava ryhmäpäällikkö Marja-Lea Hallikainen kertoo, että viime vuosina vahingonkorvaushakemuksia on vastaanotettu noin 1700 vuodessa.

– Pääsääntöisesti jokainen vastaa omista vahingoistaan aina itse. Jos tienkäyttäjälle koituu vahinko tien puutteellisen kunnossapidon vuoksi, hänellä on mahdollista hakea vahingonkorvausta.

Monttuihin ja päällystevaurioihin ajo aiheuttavat suurimman osan vahingoista autoilijoille.Juha Kemppainen / Yle

ELY-keskuksen mukaan tienkäyttäjä voi saada vahingonkorvausta tienpitäjältä silloin, jos tien hoito on ollut virheellistä, huolimatonta tai tienhoitoon kuuluvia tehtäviä on laiminlyöty.

– Pelkästään tien huono kunto ei siis oikeuta korvaukseen.

Lapin ELY-keskus myöntää Hallikaisen mukaan vuosittain keskimäärin 100 000 euroa vahingonkorvauksia. Eniten vahingonkorvauspyyntöjä tulee hänen mukaansa Etelä-Suomesta.

– Vahinko tapahtuu yleensä päällystetyllä tiellä. Tyypillisesti se on kuoppaan tai päällystevaurioon ajo, jossa yleensä vahingoittuu rengas tai vanne. Vahingot ovat yleensä pieniä, muutaman sadan euron suuruisia.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Hanaveden hinnoissa moninkertaiset erot – katso top 20 -listasta maan kalleimmat ja halvimmat vedentoimittajat

2017, Lokakuu 10 - 15:12
Taksarakenne vaikeuttaa vertailua
  • Vesilaitosyhdistys on kartoittanut hintaselvityksessään vesi- ja jätevesimaksujen eroja vedentoimittajien välillä. Koska vesihuoltotaksojen rakenne vaihtelee laitoksittain paljon, vesilaitosyhdistys käyttää selvityksessään käsitettä vertailuhinta. Siinä on otettu huomioon käyttömaksun, perusmaksun, mittarivuokran ja liittymismaksun vaikutus asiakkaalta perittävän veden ja jäteveden hintaan.
  • Veden ja jäteveden yhdistetty vertailuhinta antaa käyttömaksua paremman kuvan vesikuution todellisesta hinnasta. Oheisissa taulukoissa on vedentoimittajat laitettu järjestykseen vertailuhintojen perusteella.

Kuntalainen joutuu maksamaan talousvedestään jopa yli tuhat euroa enemmän vuodessa kuin vedenkuluttaja edullisimman vertailuhinnan kunnassa. Tulos selviää Suomen Vesilaitosyhdistyksen hintakyselystä, johon vastasi lähes 170 vedentoimittajaa ympäri Suomea. Ne vastaavat pääosasta Suomen talousveden toimituksia.

– Maantietelliset erot vaikuttavat kustannuksiin: on kallioista maaperää ja pehmeää maaperää. Toisaalta myös asutuksen tiheys vaikuttaa hintaan. Harvaan asutuilla alueilla on huomattavasti kalliimpaa rakentaa vesihuoltoverkosto ja ylläpitää palveluja pienemmälle asukasjoukolle, sanoo apulaisjohtaja Mika Rontu Suomen Vesilaitosyhdistyksestä.

Rontun mukaan myös kunnallispolitiikka vaikuttaa monesti veden hintaan. Iso osa vesilaitoksista on kuntaomisteisia.

– Valitettavasti tahtoo olla niin, että kunnallisessa vesihuoltolaitoksessa kunnalliset päätöksentekijät haluavat pitää mahdollisimman halpaa hintaa ja se ei välttämättä ole hyvä palvelun laadulle, Rontu sanoo.

– Asiakkaana kiinnittäisin huomiota hinta-laatusuhteeseen. Kuinka hyvin varavesiyhteydet on järjestetty, kuinka häiriötilanteisiin on varauduttu, ja kuinka se palvelu ylipäätään asiakkaalle näkyy, Rontu huomauttaa.

Vastike hämärtää vesitietoa

Hintakyselyn mukaan Suomen edullisinta omakotitalon vertailuhintaa peritään Kempeleen Vesihuollon alueella. Nelihenkisen omakotiperheen vesi- ja viemärilaskut tekevät vertailuhinnalla laskettuna 622 euroa vuodessa. Kalleinta taas on Karttulan vesiosuuskunnan alueella. Siellä nelihenkinen perhe saa varautua keskimäärin 1 680 euron vesi- ja viemärilaskuun vuodessa. Eroa on yli tuhat euroa Kempeleeseen verrattuna, kuukaudessa se tekee lähes satasen.

Kerrostaloissakin ero kalleimman ja edullisimman vedentoimittajan välillä on helposti tonnin luokkaa vuodessa nelihenkiseltä perheeltä. Ero voi olla suurempikin, koska kerrostaloasukas käyttää vettä yleensä enemmän kuin omakotiasukas. Se taas johtuu siitä, että taloyhtiöissä vesimaksu sisältyy yleensä vastikkeeseen, eivätkä asukkaat monesti edes tiedä omaa vedenkulutustaan. Tosin uusiin ja peruskorjattuihin asunto-osakeyhtiöihin on alettu asentaa huoneistokohtaisia vesimittareita.

Kärkipää entisellään

Veden ja jäteveden yhdistetyllä vertailuhinnalla katsottuna omakotiasukkaan on edullisinta asua Kempeleen ja Raahen seuduilla. Ne ovat sijoittuneet aivan edullisimpaan kärkeen myös 2014, 2015 ja 2016 taksavertailuissa. Raahe oli edullisin vuosi sitten. Kolmanneksi nyt sijoittunut Sotkamo on noussut edullisimpien joukkoon parin viime vuoden aikana.

Lähde: Suomen VesilaitosyhdistysYle Uutisgrafiikka

Näistä vetensä hankkiva säästää vuodessa satoja euroja verrattuna maan keskimääräiseen vertailuhintaan.

Kyselyyn vastanneista suurista vedenjakelijoista edullisinta vettä myy omakotiasukkaille pääkaupunkiseudun yhteinen HSY. Myös Oulun Vesi mahtuu nippa nappa top 20:een.

Hintahaitarin toisesta päästä löytyy Jyväskylä. Se on kallein suurista kaupungeista, mutta sitä hintavampina on sen edellä toistakymmentä pienempää vedentoimittajaa. Vertailuhinnalla katsottuna hintavinta omakotiasukkaalla on Karttulassa, Kemiönsaarella ja Itä-Savon veden alueella Kerimäellä. Vuosi sitten kallein oli Kemiönsaari, nyt Karttula.

Lähde: Suomen VesilaitosyhdistysYle Uutisgrafiikka Karjalassa kallista

Vertailuhinnan perusteella kerrostaloasukkaalle edullisinta on asua Kempeleen, Närpiön ja Raahen seuduilla. Ne sijoittuivat keulille myös 2015 ja 2016 taksavertailuissa. Suurista kaupungeista top 20:een ylsivät pääkaupunkiseudun kuntayhtymä HSY, Oulu, Tampere ja Lahti.

Lähde: Suomen VesilaitosyhdistysYle Uutisgrafiikka

Kalleinta kerrostalovettä nautitaan ja kulutetaan Parikkalassa. Eteläkarjalainen kunta oli vertailun hinnakkain myös 2015 ja 2016. Myös Kemiönsaaren vesi on sijoittunut hinnakkaimpaan päähän parina aiempana vuotena.

Lähde: Suomen VesilaitosyhdistysYle Uutisgrafiikka Hinnat nousseet

Vesi- ja jätevesimaksuilla on ollut tapana nousta pikku hiljaa joka vuosi. Siksi onkin yllättävää huomata, että hinnat ovat itse asiassa nousseet melkoisesti, kun hintamuutosta tarkastelee kymmenen vuoden aikajänteellä.

Yle uutisgrafiikka

Vuodesta 2007 lähtien vertailuhinnat niin omakotitaloissa kuin kerrostaloisskain ovat nousseet reilusti yli 50 prosenttia. Se on selvästi nopeammin kuin kuluttajahinnat maassa keskimäärin. Elinkustannusindeksi on noussut vuodesta 2007 tähän päivään yhteensä 17 prosenttia.

– Veden hinta on Suomessa lähellä Ruotsin ja Norjan tasoa. Muita kansainvälisiä vertailuja ei oikein voi tehdä, koska tiedot ovat epäluotettavia, Rontu sanoo.

Tälle vuodelle vedentoimittajat nostivat kerrostalojen vesitaksoja keskimäärin pari prosenttia. Omakotitalojen taksat pidettiin ennallaan. Mutta näin vain keskimäärin. Laitoskohtaisia eroja on.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia