YLE: Keski-Pohjanmaa

Julkaise syötteitä
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 8 min 17 s sitten

Soite aikoo irtisanoa Speysin kyytikeskussopimuksen

2017, Lokakuu 26 - 09:59

Syyskuun alussa toimintansa aloittaneen Kyytikeskuksen toiminta on tökkinyt pahoin alusta alkaen: vanhusten ja vammaisten lakisääteisiä kyytejä on jäänyt tulematta ja keskukseen oli etenkin aluksi vaikea päästä puhelimella. Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten hallitus käsittelee Speysin Kyytikeskuksen jatkoa maanantaina kello 9 alkaen. Toimitusjohtaja Ilkka Luoman esityksen mukaan sopimus Speysin kanssa irtisanotaan kuljetuskeskuksen käynnistymiseen liittyvien virheiden ja puutteiden takia. Soite aikoo vaatia Speysiltä syyskuun laskuun 80 prosentin ja lokakuun laskuun 50 prosentin alennusta sopimushinnasta. Koska sopimusta ei olla purkamassa vaan irtisanomassa, ei Soite kuitenkaan ole saamassa 150 000 euron sopimussakkoa. Esityksen mukaan Soite käynnistää uuden kilpailutuksen kyytikeskuspalvelun tuottamisesta. Tällä kertaa kilpailutus aiotaan hoitaa ulkopuolisen konsultin toimesta. Soite aikoo myös palkata vakinaiseen työsuhteeseen kuljetus- ja logistiikkapalvelun asiantuntijan. Mikäli Ilkka Luoman esitys menee läpi, Speys Oy jatkaa kyytien järjestämistä vielä kuusi kuukautta eli irtisanomisajan. Silloin taksien kanssa tehtyä sopimusta voitaisiin jatkaa toistaiseksi, kunnes kilpailutuksella saadaan uusi yritys kyytien järjestelijäksi. Konsultti varoitti sopimuksen purkamisen riskeistä Soite on konsultoinut hallituksen päätöksenteon tueksi ulkopuolista sopimus- ja hankintajuridiikkaan perehtynyttä asiantuntijaa. PTCS Oy:n laatimassa raportissa varoitetaan, että sopimuksen purkaminen lisää merkittävästi oikeusriidan riskiä. Lausunnon mukaan kynnys olennaisen sopimusrikkomuksen todentamiseen on korkea. Konsultin näkemyksen mukaan edellytykset sopimuksen purkamiseksi eivät täyty, koska Speys on parantanut nopealla aikataululla palvelun toimivuutta. Oikeusriidan riskiä lisää se, että kokonaisuuteen kuuluu useita eri toimijoita eli Speys, Soite ja taksiyrittäjät. Lisäksi raportissa sanotaan, että toiminnan takkuamiseen on voinut vaikuttaa myös asiakkaisiin kohdistunut suuri muutos, kun Soite uudisti kuljetusten järjestämisen. Asiantuntijalausunnon pohjalta Soiten toimitusjohtaja Ilkka Luoma päätyikin ehdottamaan sopimuksen irtisanomista, ei purkamista. Soitella on kuitenkin mahdollisuus irtisanoa hankintasopimus sopimukseen määritellyn irtisanomisajan puitteissa. Korjattu 26.10.2017 klo 13:34: Artikkelista on poistettu väite, että asiantuntijan mukaan Speysin sopimuksen irtisanomiselle ei ole perusteita. Asiantuntija otti kantaa sopimuksen purkamiseen, mikä on eri asia. Lisäksi artikkelista poistettiin kohta, jossa todettiin, että Ilkka Luoman päätösesitys on pääpiirteissään vastakkainen asiantuntijalausunnon kanssa. Artikkeliin lisättiin tieto, että Soite ei ole saamassa 150 000 euron sopimussakkoa, jos se irtisanoo sopimuksen. Päätösesitys on luettavissa Soiten nettisivuilta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Anna-Maja Henriksson sai sairauskohtauksen – "Nyt voin hyvin ja työ jatkuu"

2017, Lokakuu 25 - 16:27

RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson sai äkillisen sairauskohtauksen maanantaina iltapäivällä. Hän vietti kaksi vuorokautta Vaasan keskussairaalassa hoidettavana. – Sain kunnollisen muistutuksen siitä, että olemme kaikki vain ihmisiä. Nyt voin hyvin ja työ jatkuu, mutta olen luvannut itselleni ja perheelleni, että priorisoin jatkossa enemmän liikuntaa ja lepoa, sanoo Anna-Maja Henriksson lähettämässään tiedotteessa. Henriksson kertoo olleensa tyytyväinen hoitoon, jota sai aluksi Pietarsaaressa ja sen jälkeen Vaasan keskussairaalassa. Henriksson palaa eduskuntatyöhön huomenna torstaina.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Sisäilmaongelmat kärjistyivät Kokkolassa koululakoksi

2017, Lokakuu 25 - 12:05

Lakon järjestäneet vanhemmat vaativat lapsilleen terveellistä työskentely-ympäristöä ja puhdasta sisäilmaa. Vanhempien mukaan osa yläkoulun ja lukion oppilaista on kärsinyt astmaoireista, päänsärystä ja nenäverenvuodoista. Kokkolan kaupunki on tehnyt Länsipuiston koulussa sisäilmakorjauksia muun muassa viime kesänä ja tänä syksynä. Esimerkiksi luokkien sisäilmakorjaukset ovat loppusuoralla. Luokissa on tiivistetty rakennevuotoja ja ikkunoita, sekä asennettu hiilidioksiditasoa ja lämpötilaa tarkkailevia etävalvontalaitteita. Kellarin rakenteet on tarkoitus uusia perusteellisesti. Ensimmäinen vaihe saadaan valmiiksi jouluun mennessä. Korjauksista huolimatta osa vanhemmista haluaa oppilaat välittömästi väistötiloihin. Viime keväänä oppilaille tehty oireilukysely osoitti tilanteen olevan vakava. Sisäilmasta on tarkoitus ottaa talvella uudelleen mikrobinäytteet, että nähdään ovatko korjaukset auttaneet. Myös oirekysely uusitaan. Länsipuiston koulussa on vajaat 800 yläkoulun ja Kokkolan suomalaisen lukion oppilasta. Kokkolan sivistysjohtaja ja yläkoulun ja lukion rehtorit eivät halunneet kommentoida Ylelle koululakkoa. Tänä syksynä 2017 myös Akaassa sisäilmaongelmat saivat Aamulehden mukaan vanhemmat turvautumaan koululakkoon.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Maatilojen määrä vähenee jatkuvasti – sivutoimiset viljelijät luopuvat tilanpidosta

2017, Lokakuu 25 - 08:37

Maatilojen määrä on laskenut Suomessa tasaisesti koko EU-jäsenyyden ajan eli vuodesta 1995. Muun muassa karjavaltaisella Etelä-Pohjanmaalla lopettaa vuosittain kaksi–kolme prosenttia maatalouden viljelijätukea saavista tiloista. Viimeisen vertailuvuoden aikana kesästä 2016 kesään 2017 maakunnassa lopetettiin 186 tilaa. – Tiloja lähtee pääsääntöisesti pienimmästä päästä. Lähinnä sivutoimiset viljelijät lopettavat, tietää kenttäpäällikkö Ari Perälä tuottajajärjestö MTK Etelä-Pohjanmaasta. Tämä vuosi on ollut viljelijöille ankarin vuosikymmeniin. MTK arvioi, että tänä vuonna satovahingoista aiheutuu viljelijöille 100 miljoonan euron tappiot. Surkeat sääolot voivat olla viimeinen niitti viljelijälle, jolla on jo takanaan heikkoja vuosia. – Tämähän kiihdyttää rakennekehitystä. Useampi tila päivässä tulee nyt lopettamaan, arvioi MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila Ylen aamu-tvssä. Kannattavuuden lisäksi Ari Perälä löytää sivutoimisten viljelijöiden lopettamiselle muitakin syitä. – Sellaisia arveluja on, että seuraavat sukupolvet eivät ole enää kovin valmiita käyttämään vapaa-aikaansa viljelyharrastukseen. Harrastukseksihan se tuolloin luetaan. – Omakin veikkaukseni on, että sivutoimisten tilojen määrä vähenee entisestään. Päätoimisuus kasvaa ja jatkavat tilat ovat lähes tulkoon pakotettuja isoihin investointeihin, jotta siitä saadaan sitten päätoiminen työpaikka, Ari Perälä miettii. "Laastaria" miljoonien satovahinkoihin? Eduskunnassa käsiteltiin eilen tiistaina hallituksen lisätalousarviota, jossa maanviljelijöille esitetään 25 miljoonan euron tukea. MTK:n puheenjohtajan mukaan summa pitäisi nähdä oikeassa mittakaavassa: 25 miljoonaa euroa noin 50 000 tilalle. – Se on noin 500 euroa per tila. Ja jos vahingot ovat jo keskikokoisella tilalla kymmeniä tuhansia euroja, niin pientä laastariahan se on, Marttila sanoi aamu-tv:ssä. Aamu-tv:ssä myös ollut maa- ja metsätalousyrittäjä Jyri Mela pohti, että monella on kassakriisi edessä. – Siellä on totinen ihan paikka. Tulee unettomia öitä, ja pankinjohtajan kanssa pitää käydä neuvottelemassa, Mela totesi yleisesti tilannetta. Alan arvostus ratkaisee Ari Perälä toteaa, että sivutoimisten tilojen määrän laskussa mennään jossain vaiheessa niin alas, että vähenemisen on pakko loiveta. – En uskalla arvailla, koska sellainen aika nähdään. Uskon, että maatalouden jatkamispäätökseen vaikuttaa isolta osalta myös se, kuinka alaa arvostetaan ja kuinka kuluttajat kotimaisen ruoan kokevat. – Viime aikoina kotimaisen ruoan arvostus on ollut nousussa. Ongelma on vain ollut se, että arvostus ei tahdo muuttua rahaksi. Kotimaista laatua arvostetaan, mutta ei siitä ehkä olla valmiita tällä hetkellä maksamaan. Seuraavat sukupolvet eivät ole enää kovin valmiita käyttämään vapaa-aikaansa viljelyharrastukseen. Ari Perälä Takana on hankala kasvukausi. Voiko yksittäinen huono satovuosi kypsyttää viljelijän tekemään lopettamispäätöksen? – Lopettamispäätös on varmasti monen tekijän summa, mutta olettaisin vastoinkäymisten lisäävän varsinkin sivutoimisten luopumishalukkuutta. Päätoimisten luopumiseen vaikuttaa ennen kaikkea se, pystyykö lopettamaan eli lähinnä vaihtoehtoisten työmahdollisuuksien ja taloudellisen tilanteen sanelemat reunaehdot, Ari Perälä arvioi. Jyrki Lyytikkä / Yle Viljelijöitä eläköitymässä Maatilojen määrä laskee edelleen paitsi Etelä-Pohjanmaalla myös naapurimaakunnissa Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla eli Pohjanmaan Ely-keskusalueella. Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla tilojen lakkauttamistahti on ollut viimeisen vertailuvuoden aikana tavanomaista runsaampaa. Maakunnista hävisi vuodessa yhteensä lähes 240 tilaa, kun edellisvuonna lopettavia tiloja oli puolet vähemmän. Toiminnanjohtaja Jouni Jyrinki MTK Keski-Pohjanmaasta arvioi, että tilojen lopettamistahti kiihtyy Keski-Pohjanmaalla lähivuosina, kun iso joukko viljelijöitä tulee eläkeikään eikä jatkajia ole. – Vaikka tilat ovat vähentyneet, eläin- ja tuotantomäärissä ei ole tapahtunut merkittävää vähennystä. Maatalouden investointitahti on edelleen hyvä, Jouni Jyrinki sanoo. – Tilojen keskihehtaariluku kasvaa, Ari Perälä lisää. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan Suomessa oli vuonna 2016 reilut 49 000 maatalouden viljelijätukea saavaa tilaa. Tällä vuosikymmenellä vuodesta 2010 vuoteen 2016 Suomen maatilojen määrä on vähentynyt reilulla 9 000 tilalla. Muokattu: Juttua täydennetty Ylen aamu-tv:n haastattelussa olleiden Juha Marttilan ja Jyri Melan kommenteilla.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Älä luota lemmikkiin – vanhakin koira voi innostua järsimään sähköjohtoja

2017, Lokakuu 25 - 07:20

Koira tutustuu maailmaan ja asioihin suullaan. Varsinkin pennut kokeilevat hampaitaan joka paikkaan. Jos pentuajan jaksaa siirtää johdot koiran ulottumattomiin, se ei välttämättä vanhempanakaan yritä niitä järsiä, sanoo eläintenkouluttaja ja –asiantuntija Tommy Wirén. Eläimeen ei kuitenkaan voi koskaan luottaa täysin, koska se kaikesta koulutuksesta huolimatta toteuttaa lajinsa käyttäytymistarpeita. Esimerkiksi koiralla on voimakas tarve etsiä, kaivella ja pilkkoa ruokansa. Jos lemmikki saa ateriansa liian helposti, etsimisen tarve jää tyydyttämättä. – Koira voi tuhota naulakkoon jätetyn takin, jos se haistaa, että taskussa on joskus ollut jotakin syötävää. Tai repiä roskiksen, jos se pääsee siihen käsiksi. Kyse ei yleensä ole nälästä vaan luontaisen tekemisen tarpeesta, sanoo eläintenkouluttaja Tuire Kaimio. Kaivamisen ja repimisen tarpeeseen kätevä keino on tyhjä maitotölkki, jonka sisään laitetaan pienempi laatikko, mistä koira löytää makupaloja. Eläintenkouluttaja Tuire Kaimio Läppärin johdossa ruuan tuoksu Vaikka koira olisi jättänyt aina johdot rauhaan, se voi yhtäkkiä innostua järsimään vaikkapa kannettavan tietokoneen johtoa. Näin voi käydä, jos viimeksi läppärillä ollut on koskenut johtoon ruokatahmaisin sormin. Pelkkä haju riittää koiralle. Henrietta Hassinen / Yle Lemmikin äkkinäinen käyttäytymismuutos voi myös kieliä terveydentilan muutoksesta. – Koiralla voi olla kynsivallin tulehdus, se voi kärsiä epämääräisestä, kroonisesta kivusta, jolloin nuoleminen ja pureskeleminen erittävät endorfiineja. Järsimisen kohteeksi voi silloin joutua mikä tahansa, myös sähköjohto, sanoo Tuire Kaimio. Kieltäminen ja koulutusyritykset menevät tällaisessa tapauksessa Kaimion mukaan hukkaan, sillä johtojen järsimisen syy on stressin ja kivun lievittäminen. Estäminen on kieltämistä tehokkaampaa Moni lemmikki joutuu olemaan tuntikausia yksin, kun omistajat ovat töissä ja koulussa. Eläintenkouluttaja Tommy Wirén neuvoo pelaamaan varman päälle: – Jatkojohdot koteloon tai teipillä riittävän ylös seinille. Jos johtoja ei saa pois näkyvistä, älä päästä koiraa joka paikkaan. Portit eteen tai ovi kiinni. Koira kannattaa pitää jo pienestä pennusta asti erillään sähköjohdoista. Tommy Wirénin mukaan lemmikki ottaa puremisyrityksen ja sitä seuraavan kiellon peliksi, jolla saa napattua tehokkaasti ihmisen huomion. Tarja Nyyssönen / Yle Yksin oleva koira tarvitsee päiväänsä virikkeitä ja haasteita. – Makupaloilla täytetyt ontot koiranlelut ja virike-ruokakupit tyydyttävät etsimisen halua. Kaivamisen ja repimisen tarpeeseen kätevä keino on tyhjä maitotölkki, jonka sisään laitetaan pienempi laatikko, mistä koira löytää makupaloja, neuvoo eläintenkouluttajaTuire Kaimio. Johdot voi myös napata seinästä ennen kotoa lähtöä. Jos koiralla on taipumusta pureskeluun, johdot kannattaa tarkistaa aina ennen pistorasiaan kytkemistä. Liesipaloissa syynä ihminen tai eläin Suomessa ei tilastoida tarkasti lemmikkien sytyttämiä tulipaloja. Tukesin ylitarkastaja Seppo Niemen mukaan näyttö on hankalaa, ja lemmikin osuus jää arvailun asteelle. – Liedeltä lähtevä tulipalo on tyypillisin sähköpalo. Jos syttymisen aikoihin kotona on vain lemmikki, on syytä epäillä, että koira on hypännyt hellaa vasten ja onnistunut kääntämään levyn päälle. Tällaisia epäilyjä on melko usein. Teknisistä puutteista johtuvaa liesipaloa ei juurikaan ole tullut vastaan, Niemi kertoo. Tapio Termonen / YLE Hellalle ei saisi koskaan jättää ruokaa houkuttamaan lemmikkiä. Koiran vahingossa päälle saama levy on melkoinen tulipaloriski, jos esimerkiksi lieden lähellä on helposti syttyvä talouspaperirulla. Hellaa voi suojata lemmikin hyppimiseltä esimerkiksi liesisuojalla. Johtojen järsimisestä syntyneitä oikosulkuja on vaikea todistaa, jos tulipalo tuhoaa jäljet. Kokkolassa lokakussa 2017 tulipalossa pahasti vaurioituneen omakotitalon syttymissyy selvisi talon nauhoittavasta kameravalvonnasta. Tallenne paljasti, että ennen palon syttymistä koira puri alakerran sohvalla sähköjohtoa tai –laitetta ja sai sähköiskun. Sen jälkeen sohva syttyi palamaan. – Koira voi purra johtoa niin, että eristeet murtuvat. Jos piuhat menevät osittain yhteen ja kastuvat syljestä, tulee osittainen oikosulku, joka saa johdon lämpenemään ja kytemään. Jos hampaat survaisevat johdon kokonaan poikki, tapahtuu täydellinen oikosulku. Vikavirtakytkimestä on apua. Vuoden 2005 jälkeen rakennetuissa taloissa jo lähes jokainen pistorasia on vikavirtasuojattu, kertoo ylitarkastaja Seppo Niemi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kolmen lapsen äiti aikoo oppia ruotsin ajaessaan – "En ole kielellisesti lahjakas, mutta tämä sopii"

2017, Lokakuu 24 - 07:15

Katja Palosaari aloitti kesällä 2016 työt varainhoitajana Nordeassa Pietarsaaressa. Vastuulla olivat pääasiassa suomenkieliset asiakkaat. Pian hän kuitenkin huomasi, että olisi erittäin hyvä, jos osaisi puhua ruotsia. Olin ensimmäisen kuukauden ajan totaalihämmentynyt, että apua, tästä ei tule mitään! Katja Palosaari – Olin ensimmäisen kuukauden ajan totaalihämmentynyt, että apua, tästä ei tule mitään! Asiakaspalvelutehtävässä ei oikein pärjää, jollei osaa edes auttavaa yksinkertaista ruotsia. Tahdonpuutteesta kielten oppimisessa Katjaa ei voi mitenkään syyttää – lukemalla oppiminen vain ei ole hänen juttunsa. Heittäytyminen vieraaseen kieleen on hänelle ennestäänkin tuttua. Kirjoitin ruotsin ihan nipin napin läpi yo-kirjoituksissa, englannista sain niin ikään A:n. Katja Palosaari – Kirjoitin ruotsin ihan nipin napin läpi yo-kirjoituksissa, englannista sain niin ikään A:n. USA:han lähdin lukion jälkeen au pairiksi vuodeksi, ja sen jälkeen korotin englannin kahdella arvosanalla C:ksi valmistautumatta kirjoituksiin mitenkään. Olen siihen ihan tyytyväinen. Yritin käydä myös vaihto-oppilaana Ruotsissa, mutta englannin kieli ympäröi siellä liiaksi, joten kieli ei tarttunut. Hämmennyksestä uteliaisuuteen Ruotsinkielisen ympäristön luoman hämmennyksen jälkeen Katjan uteliaisuus heräsi: voisikohan sen kielen oppia? Vuosi sitten syntyi päätös opetella kieli. Kolmen lapsen äidillä kuluu työmatkoihin joka päivä melkein kaksi tuntia, sillä matkaa on edestakaisin lähes 140 kilometriä. Palosaari päätti ottaa matkat hyödyn kannalta: – Olin sitä mieltä, että jos työmatkat vain kuuntelisin autossa jotain hömppää, siis kymmenen tuntia viikossa, se aika menisi totaalisen hukkaan! Kohti puhumista Katja aloitti ruotsin opiskelun kuuntelemalla ensin Yle Vegaa automatkoilla. Osa työkavereista puhui hänelle ruotsia, mutta oma ruotsin puhuminen antoi odottaa. – Puhumisen kynnyksen ylittäminen oli ihan järkyttävää, hän muistelee kauhuaan, nyt jo liki huumorilla. Hiljalleen kuitenkin tapahtui edistymistä. – Alkoi tuntua, että pelkkä kuunteleminen ei vienyt eteenpäin eikä itsekseen autossa puhuminenkaan, kun siitä ei saanut palautetta. Voisikohan ajoaikaa hyödyntää muutenkin? – Aloin miettiä, josko jollakin olisi aikaa jutella tällaisen tytönhuopakon kanssa ruotsiksi, ehkä jossain vanhainkodissa asuvalla. Voisin työmatkalla soitella. Minulla on autossa handsfree ja aikaa jutella vaikka kaksi tuntia päivässä. Se olisi 40 tuntia kuukaudessa ja aika tehokasta opiskelua! Parin päivän päästä yksi Katjan työkaveri ilmoitti, että hänen äidilleen puhekaveri kelpaisi. Niin Katja sopi kahtena aamuna viikossa soittavansa työmatkalta 88-vuotiaalle ruotsinkieliselle naiselle treenatakseen puhumista. Sen jälkeen olin ihan loppu, se otti niin koville! Katja Palosaari – Ensimmäinen päivä jännitti aivan järkyttävästi! Silloin puhuin ensimmäisen kerran ruotsia puoli tuntia putkeen. Sen jälkeen olin ihan loppu, se otti niin koville! Se oli tosi hurjaa, mutta siitä se sitten lähti, summaa Katja. Soittelua kesti kolme kuukautta. – Se oli henkisesti varmaan meille molemmille aika raskasta. Nyt olemme soittotauolla, mutta minä olen hänelle ikuisesti kiitollinen! Kielioppikin alkoi kiinnostaa Kesällä Katja Palosaari koki, että hänen oli saatava vaihtelua ruotsinkielisen radiokanavan live-kuunteluun. Sommarpratare-ohjelmia löytyi podcasteina Yle Vegan sivuilta, ja ilman musiikkia ne olivat sopivan mittaisia Katjan työmatkalle. Niillä täyttyivät kesän työmatkat. – Syksyllä tuntui, että oppiminen ei etene ja olisi aika saada lisää kielioppia. Netistä löytyy kyllä siihen pätkiä, mutta ne ovat niin lyhyitä, etteivät sovi autokuunteluun, kun pitäisi vaihdella ja etsiä pätkiä. Käsien pitää kuitenkin pysyä ratissa, korostaa Katja turvallista ajamista, vaikka työmatkan mutkat, mäet ja ohituspaikat ovat jo muistissa. – Sain päähäni, että ehkä eräs eläkeläinen ehtisi ruveta opettamaan minulle ruotsia työmatkani aikana. Rohkeasti soitin, ja hän oli todella yllättynyt, mutta suostui kokeilemaan. – Alku on mennyt tosi hyvin, ja siitä on ollut paljon hyötyä. Nyt yritetään löytää jokin kirja, jonka mukaan kieliopissa edettäisiin. Naapurissakin on ruotsinopettaja, joka lupasi auttaa kirja-asiassa. – Minä olen tosi innoissani ja hirveän kiitollinen kaikille, jotka ovat pystyneet auttamaan. Tavoitetta kohti työmatkat hyödyntäen Tällainen opiskelutapa sopii Katjalle hyvin, sillä hän kokee, ettei opi pelkästään lukemalla. – Tavoitteeni on, että jonain päivänä pystyn sanomaan ruotsiksi sen minä haluan, eikä pelkästään sitä, mihin pystyn. Minusta tuskin tulee täydellistä kielen puhujaa, koska en ole millään tavoin kielellisesti lahjakas. Nyt Katja pyrkii osallistumaan työpaikan taukokeskusteluihin ruotsiksi ja kokee selviytyneensä kohtuullisesti niistä ruotsinkielisistä asiakkaista, joita välillä tulee. Minulla on pakkomielle siitä, että aion oppia ruotsin autossa. Katja Palosaari – Nyt kun olen edennyt tähän asti, niin minulla on pakkomielle siitä, että aion oppia ruotsin autossa. Aion viedä tämän autossa opiskelun niin pitkälle kuin se on mahdollista. Kotona opiskelusta ei tule mitään, on muksut ja iltaisin etäopiskeleva mies. Elän todella ruuhkavuosia, kertoo Katja Palosaari ja tuntee jo voittaneensa: – Lomallani luin elämäni ensimmäisen ruotsinkielisen pokkarin. Tein sen!

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kokkolan poliisiautokolarissa olleille vain ruhjeita – nyt tutkitaan, käyttikö poliisi sireeniä ja vilkkuja

2017, Lokakuu 23 - 11:02

Kokkolan poliisiautokolarissa mukana olleiden vammat jäivät vähäisiksi, kertoo tapauksen tutkinnanjohtaja Olli Sulkonen Sisä-Suomen syyttäjänvirastosta. Poliisiauto ja henkilöauto kolaroivat rajusti Kokkolassa viime keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Tutkinnanjohtaja Sulkosen mukaan maijan kyydissä olleet kolme poliisia ja henkilöautossa olleet mies ja nainen saivat kuitenkin vain ruhjeita ja ovat jo päässeet pois sairaalasta. Tutkinnanjohtaja Olli Sulkonen kertoo, että tällä viikolla pyritään kuulustelemaan kaikki kolarissa mukana olleet. Lisäksi tapahtumien kulkua selvitetään ainakin yhden silminnäkijän avulla. Poliisiauto oli onnettomuuden sattuessa kiireellisessä hälytysajossa ja tämänhetkisten tietojen mukaan ajoi valoristeyksessä päin punaisia. Poliisi voi ajaa hälytystehtävässä päin punaisia, kunhan noudattaa riittävää varovaisuutta. Tutkinnanjohtaja Sulkosen mukaan on vielä epäselvää, käyttikö poliisiauto hälytysvaloja ja sireenejä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Luottavainen mies jätti kirpputorin kassoineen pihalle – "Omantunnon hinta" voi olla 70 senttiä ja 200 liiraa

2017, Lokakuu 22 - 09:30

Kokkolalainen Arto Junttila vapautti kaupan aukiolot äärimmilleen. Hänen kirpputorillaan tavarat ovat levällään pöydillä ja nurmikolla pihamaalla. Ne ovat siellä yötä päivää, myyjä itse käy paikalla satunnaisesti. Hinnat ovat tasaiset, mutta maksu vaihtelee. Lapussa kun luvataan, että omantunnon mukaan saa tingata. – Tänä aamuna kassassa oli 70 senttiä ja 200 liiraa, näyttää Junttila ja nauraa. – Kerran oli kymppikin, siinä oli jollain ollut omatunto kohdillaan. "Omantunnon hinnassa" on siis vaihtelua. Se ei Junttilaa hätkäytä. – Jos tuntuu oikeen hirveeltä ja omatunto antaa periksi, voi viedä ilmaiseksikin. Maksu pannaan – jos pannaan – kassan virkaa toimittavaan, avonaiseen peltipurkkiin. – Sieltä saa ottaa kaupan päälle, jos tuntuu silti liian kalliilta, nauraa Junttila. Junttila jätti bisneksensä taivasalle.Sari Vähäsarja / Yle Bisnestä Junttila silti itsepalvelukirppiksellään tekee. Tosissaan, vaikka ei vakavissaan. Kuolinpesiä ostavalle miehelle on kertynyt tavaraa niin paljon, että osasta pitää päästä eroon puoliväkisin. – Rupesin katsomaan yhtenä päivänä, että mitä tuolla on – kymmenen banaanilaatikkoa tavaraa! Jotkut olivat kuolinpesästä seitsemän vuoden takaa. Varastoa pitäisi saada tyhjättyä, sillä mielessä siintelee ajatus eläkkeelle jäämisestä vuoden, puolentoista päästä. Junttila laski, että pöydän vuokraaminen kirpputorilta ei kannattaisi, vaan tuotto menisi vuokraan. Pihalla romppeesta voi sentään saada euron, joskus sen kaksikin. Myyntiin on valikoitunut vain tavaraa, joka kestää säässä kuin säässä. Sadetta, sitä on tullut. – Vanha posliini vain paranee sateessa, peseytyy samalla. Samoin lasit ja vanhat pullot. Juuttisäkitkin vain paranevat, luettelee Junttila. Sari Vähäsarja / Yle On seassa arvokkaampaakin rompetta: öljyvärimaalauksia, opetustauluja, kenkiä, Arabian astioitakin. Ja täkyiksi laitettuja, että ostajilla pysyy vire yllä. – Ruostuneet peltihinkit maksaisivat kivijalkakirpputorilla kympin kappaleelta. Sata vuotta vanhat pullot seitsemän euroa, arvioi Junttila. Hän laskeskelee, että ensimmäisten muutaman viikon aikana kaupaksi on mennyt satakunta tavaraa. Silloin tällöin taitaa joku käydä keräämässä enemmänkin kuin pitäisi, mutta se ei miestä haittaa. Eikä sekään, että moni kirpputoripöytää pitävä käy täydentämässä varastojaan itsepalvelukirppikseltä ostamalla ja toivoo saavansa itse siitä paremman hinnan. – Näinhän se homma pelaa. Itsekin laskee kuolinpesiä hankkiessaan, että pitää "puolet pärjätä" eli jos tavaran ostaa 1–2 eurolla, siitä pitäisi 3–4 euroa saada myytäessä. Tavaran pitää kiertää. Arto Junttila tietää, ettei maailmasta tavara lopu.Sari Vähäsarja / Yle Tavaraa riittää kyllä, Junttilan mukaan varsinkin Pohjanmaalla. Arto Junttila kiertää kuolinpesiä, mutta aina sekään ei kannata: joskus vastassa ovat omaiset läppärit sylissä ja jokainen tavara listattuna. Junttilan mukaan netistä löytyvän korkeimman hinnan eli ammattilaisten termeillä loppukäyttäjähinnan mukaan. – Kerran sanoin, että ei mua täällä tarvita: teillähän on hinnat, ruvetkaa myymään! Junttila kertoo. Talon tyhjentäminen ja loppusiivouksen teko on aina urakka. Mutta on siinä silti jotain kutkuttavaa. – Ostaminen on jollain lailla hauskaa, kun löydät talosta jotain hauskaa, josta tiedät saavasi vaivanpalkkaa. Myyminen on hankalampaa, tavaraa on niin jumplaristi liikenteessä ja lisää tulee. Jotkin tavarat sentään liikkuvat vielä sutjakastikin: Arto Junttila linjaa, että jos käsiin osuu kapine, jota hän ei ole nähnyt, kyseessä on harvinaisuus. Ja sellainen myy. Samoin design, kuten 50-60-lukujen lasitavara. Toisaalta ilmiöt syntyvät nopeasti, joskus yhden ihmisen nostamina: huutokauppakeisarin jaksossa Arabian Kissakannusta maksettiin 800 euroa. – Sen jälkeen on tulut ainakin 15 puhelua: onko sulla niitä kissakannuja? nauraa Junttila.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vuoden yrittäjät ohjeistavat - näillä vinkeillä yritys menestyy

2017, Lokakuu 21 - 22:00

Valtakunnalliset yrittäjäpalkinnot jaettiin tänä vuonna jo 50. kertaa. Tällä kertaa Joensuussa pidetyssä yrittäjägaalassa palkittiin helsinkiläinen lakipalveluyritys Fondia Oyj, joensuulainen tietojärjestelmiin erikoistunut Arcusys Oy, juupajokelainen Lunette-kuukautiskuppeja valmistava Lune Group Oy ja toholampilainen lähdeveden pullottaja Finn Spring Oy. Palkitut yrittäjät paljastavat parhaat vinkkinsä menestykseen. 1. Usko omaan ideaan ja tekemiseen Tärkeimpänä asiana esiin nousee usko omaan ideaan ja tekemiseen. Toisten ihmisten ei pidä antaa vaikuttaa liikaa yritystä koskeviin päätöksiin. – Kaikkea ei kannata uskoa. On hyvä ajatella rakentavasti, miten toisten neuvoilla voi tehdä omasta toiminnastaan parempaa, painottaa 80 ihmistä työllistävän Suomen suurimman lähdevesipullottajan Finn Spring Oy:n yrittäjä Hannu Ali-Haapala. Ensin yritetään. Jos tulee erehdys, korjataan se. Ja sitten yritetään taas uudelleen. Hannu Ali-Haapala Myös kuukautiskuppeja valmistavan Lune Group Oy:n perustaja Heli Kurjanen muistuttaa, että se mikä toimii yhdessä yrityksessä, ei välttämättä toimi kaikissa yrityksissä. Lakipalveluyritys Fondian yrittäjä Mårten Janson on samoilla linjoilla. – Omaan ideaan täytyy uskoa, vaikka se poikkeaisi siitä, mihin kaikki muut uskovat. 2. Ihmiset tekevät menestyksen Yritykseen pitää saada heti alusta alkaen oikeat ihmiset mukaan. Työntekijät yhdessä tekevät yrityksestä menestystarinan. – Jos firman väkiluku kasvaa yli kahteenkymmeneen, ei yrittäjä voi enää puuttua kaikkiin työntekijöidensä tekemisiiin. Ihmiset tekevät kyllä hyvää työtä, kun heille vain antaa siihen mahdollisuuden, tietojärjestelmiin erikoistuneen Arcusys Oy:n toimitusjohtaja ja perustaja Jussi Hurskainen muistuttaa. Tärkeää on myös, että yrittäjällä on hyvät taustajoukot. Perheenjäsenet voivat tuoda yrittäjälle kaivattua tukea ja turvaa. 3. Rohkeasti kohti tulevaa Uskalla ajatella ja haaveilla isosti. – Olen uskaltanut ajatella, että tämä voi olla enemmän kuin kotona pyörivä pieni firma ja enemmän kuin Suomessa pyörivä firma. Olen uskonut, että meillä on oikeasti globaalit markkinat, kertoo Lune Group Oy:n Heli Kurjanen. – Yritys, erehdys ja korjaus on hyvä rimpsu muistaa. Ensin yritetään. Jos tulee erehdys, korjataan se. Ja sitten yritetään taas uudelleen. Näin syntyy hyvä kiertokulku, neuvoo Finn Spring Oy:n yrittäjä Hannu Ali-Haapala. Varo näitä sudenkuoppia! Yrittäjyyteen, kuten kaikkeen ihmisen tekemään, liittyy myös epäonnistumisia. Mutta, mitkä sudenkuopat olisi hyvä välttää? Varovaisuus on tärkeää. Siinä missä ihmisiin on hyvä luottaa, pitää liikaa sinisilmäisyyttä välttää. – Valta ja status voivat vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen kielteisesti. Ihmiset voivat ruveta käyttäytymään eri tavalla, kun he pääsevät eri asemiin firman sisällä. Sen olen oppinut kantapään kautta, paljastaa Fondia Oyj:ltä Mårten Janson. Miljoonayritystä ei rakenneta parissa vuodessa. Mårten Janson – Sen olen oppinut aika karvaasti, ettei yhtä asiakasta saa laskea liian suureksi. Meillä Perlos toi jossain vaiheessa 70 prosenttia liikevaihdosta ja sitten yhteistyö yht'äkkiä päättyikin, Arcusys Oy:n luoja ja yrittäjä Jussi Hurskainen varoittaa. On hyvä olla kriittinen myös itseään kohtaan. – Usein yrittäjä uskoo, että asiat kehittyvät ja menevät eteenpäin nopeammin kuin, mitä ne todellisuudessa menevät. Ei saa luottaa ylipositiivisiin ajatuksiin. Miljoonayritystä ei rakenneta parissa vuodessa, muistuttaa Mårten Janson.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Aikansa ilmiö: Moni tähti esiintyi Suomen keikallaan vain Himangalla ja Helsingissä

2017, Lokakuu 20 - 19:15

Olihan se varmaan vähän outoa, että Lontoossa, Australiassa, Italiassa ja Saksassa keikkaa painava brittimuusikko Ian Gillan oli yhtäkkiä 3000 asukkaan Himangalla ja seuraavana päivänä Helsingissä. Tämä tapahtui maaliskuussa 1982. Ei ihme, että rannikkokunnan urheiluhalli nousi 1970-luvun lopussa ja 1980-luvulla suomalaiseksi ilmiöksi. – Jo 1970-luvulla esimerkiksi Love Machine ja Barbi Benton kävivät vain meillä ja Helsingissä, naurahtaa Alpo Ylitalo, joka pyöritti urheiluhallin viihdepuolta kymmenen vuotta. Kati Latva-Teikari / Yle Siinä on ollut tähdille avartavaa Suomi-kuvaa: melkein keskeltä ei mitään, Himangan koruttomasta tynnyrinpuolikashallista, suoraan pääkaupungin sykkeeseen, muodikkaan hotellin yökerhoon tai Alvar Aallon suunnittelemaan jylhään Kulttuuritaloon. – Bändit yleensä ihmettelivät, että mistä tänne tulee yleisö, kun eihän täällä ole asutusta ympärillä ollenkaan. Kun keikka sitten alkoi, halli oli usein ääriään myöten täynnä ja ulkona parhaimmillaan kilometrien autojono, Ylitalo muistelee. Porukka tuli lähikunnista ja ympäri maan. 150 kilometrin päästä Oulusta, reilun 350 kilometrin päästä Tampereelta, jopa yli 500 kilometrin takaa Lappeenrannasta. Mitä matkasta, kun piti päästä näkemään Gillan, Jon English, Girlschool, Manowar, Uriah Heep, Saxon, Lord of new Church, Eput, Juice, Armi ja Danny, Dingo ja moni, moni muu. Tomas Ledin ja muovipussillinen kolikoita Himangalla hommat tehtiin Himangan tyyliin. Moni tähti ei varmaan koskaan tullut tietämään, että keikkaili puisista perunalavoista kootun esiintymislavan päällä. Jos bändien kalusto ei mahtunut hallin lavalle, jatkolava koottiin värkeistä, joita perunanviljelypitäjässä oli helposti saatavilla. Jani Santalan kokoelmat Hesperiassa ja Kulttuuritalolla ei todennäköisesti koskaan maksettu esiintymispalkkiota kolikoilla. Helsinkiläistä manageria, Antti Einiötä, tarina huvittaa edelleen: –Ylitalo hommasi kauttani Tomas Ledinin keikalle. Himankalaiset maksoivat etumaksua ja loppu piti hoitaa ennen keikan alkua. Haarasen Tumppi oli paikan päällä Himangalla. Ylitalo toi ennen keikan alkua muovipussin ääriään myöten täynnä kolikkoja. Loppu keikkapalkkio siis hoidettiin osalla pääsylipputuloja. Siinä oli Tumpilla laskemista, että Ledin sai oikein rahansa, Einiö nauraa. Bändit käyttivät enemmän sähköä kuin koko kylä yhteensä Deep Purplesta maailmanmaineeseen nousseen Ian Gillanin tulo Himangalle maaliskuussa 1982 oli valtava juttu. Äänentoistolaitteet olivat kuin toisesta maailmasta. Myös rumpalin työkalut tekivät sinä lauantai-iltana paikalla olleeseen Veli-Matti Ojaan lähtemättömän vaikutuksen. – Ei tuollaista maailmanluokan meinikiä ollut ennen nähnyt. Aloittelin itsekin silloin rumpujen soittoa, joten katsoin silmät kiiluen rumpusooloa. Halli oli täynnä kuin turusen pyssy ja meiniki mahtavaa. Ian Gillianin keikalla rummut ja rumpusoolo tekivät vaikutuksen.Veli-Matti Oja Yleensä bändit tulivat rekkoineen pari, kolme päivää aikaisemmin Himangalle ja toivat tullessaan suuren maailman meiningin. Valot eivät enää tarkoittaneet yhtä punaiseksi maalattua hehkulamppua, eikä vahvistin 15 watin tehoja. Sähköjen kanssa olikin usein ongelmia. – Sähkömiehen piti olla aina paikalla, ylikuormaa oli niin paljon, että sulakkeita sai olla koko ajan vaihtamassa. Sähkömies totesikin kerran, että Himangan urheiluhalli kuluttaa lauantaisin enemmän sähköä kuin koko Pahkalan kylä yhteensä, Alpo Ylitalo muistelee. Juice halusi pyttipannua, Remu iski silmää Miljoonasade, Peer Gynt, Juliet Jonesin Sydän, Gringos Locos, J. Karjalainen, Zero Nine, Mamba, Stone, Juice, Hurriganes...Osa bändeistä oli niin suosittuja, että lippuja myytiin enemmän kuin mitä sisälle sai ottaa porukkaa. – Nyt sen uskaltaa jo tunnustaa, rikos on vanhentunut, Ylitalo sanoo. Manageri Antti Einiön mukaan se oli maan tapa. Jos yleisöä oli tulossa, porukkaa otettiin sisälle niin paljon kuin ikinä saatiin mahtumaan. Ahkera urheiluhallilla kävijä Tuula Wallin muistelee, että esimerkiksi Hurriganesin keikalla Himangan urheiluhalli oli todella täynnä. Keikka on jäänyt upeana kokemuksena mieleen. – Olin sellainen 14–15-vuotias. Tyttöjen kanssa oltiin aivan lavan edessä. Remu paukutti niitä rumpujaan ja iski meille koko ajan silmää, se oli silloin niin mahtavaa, Tuula nauraa. Simo Porkolalle Eppujen keikat olivat must, Salmun Vesan puolestaan piti aina päästä katsomaan Juicea. Hän muistelee nähneensä miehen esiintymässä Himangalla vähintään kuusi kertaa. Yhdellä keikalla Vesa ei voinut vastustaa kiusausta, vaan kääräisi hallin seinältä salaa julisteen nahkarotsin povitaskuun. – Juice tykkäsi käydä Himangalla ja aina oli sama toive, mies piti viedä syömään paikalliseen ravintolaan, Villiminkkiin, pyttipannua, muistelee Alpo Ylitalo. Himangalla uskallettiin olla rock, mutta Abba jäi haaveeksi Manageri Antti Einiön mukaan Himangan ilmiö syntyi paikkakuntalaisten rohkeudesta satsata rahaa ja olla rock. – Tuona aikana ei puissa kasvanut niitä, jotka ottivat ulkomaisia pop- ja rockbändejä. Kultturi oli sitä, että valtaosa tanssipaikoista osti Eino Gröniä, Reijo Taipaletta, Katri-Helenaa, Tapani Kansaa ja vastaavia. Himanka uskalsi ottaa muutakin, Einiö sanoo. Riski kannatti, sillä nuoret tulivat lauantai toisensa jälkeen. Parhaimmillaan pelkällä kahvilan tuotolla tahkottiin yli 7000 markkaa. Kovimman keikkaillan tuotoksi Alpo Ylitalo muistelee yli 27 000 markkaa. Abba olisi räjäyttänyt potin, ja olisihan se jäänyt historiaan. Alpo Ylitalo Himangalla uskallettiin ottaa myös maailman äänekkäämmäksi bändiksikin mainostettu Manowar, jonka solistin kerrotaan kuvailleen Himankaa jään ja lumen maaksi, joka muistutti amerikkalaisia metsästysmaita. – Lippujen hinnat pyörivät yleensä 12-15 markan välillä, joskus yli 20 markkaakin. Mitä kalliimpi bändi, sen kalliimpi lippu. Ulkomaalaiset tietysti olivat tyyriitä, kotimaisista Remu osasi hinnoitella. Myös Danny-show oli yli 5000 markan hinnallaan kallis, Ylitalo muistelee. Himankalaisten rohkeus ei kuitenkaan riittänyt Abbaan asti. Se harmittaa Ylitaloa vieläkin. – Muistaakseni Abba olisi maksanut 350 000 markkaa. Porukka raivostui, että niin paljon et pistä rahaa menemään. Vieläkin harmittaa, yleisö olisi maksanut mitä vaan, Abba olisi räjäyttänyt potin, ja olisihan se jäänyt historiaan. Ylitalo, jolla muusikkona oli hyvät suhteet ohjelmatoimistoihin, sai myöhemmin Saksasta kiitossoiton. – Abba meni Saksaan meille kaavailtuna päivänä. Keikkajärjestäjät olivat enemmän kuin tyytyväisiä, olivat saaneet tuplatuoton. Lehtimainoksen hahmotelma 1980-luvulta.Kati Latva-Teikari / Yle Ylitalo havitteli Himangalle myös Sex Pistolsia ja Baccaraa, mutta näidenkin keikkapalkkiot olivat urheiluhallin taustajoukoille liian kalliit, vaikka eivät Abban numeroihin yltäneetkään. – Niinkin kävi, että jos keikka Himangalle menikin mynkään, bändi ei sitten tullut ollenkaan Suomeen, ei edes Helsinkiin, Ylitalo kertoo. Opittiin pussaamaan ja rakastuttiin Urheiluhallin lauantai-illat olivat viikon kohokohta aikakautensa nuorisolle. Oli nähtävä bändit ja tietysti käytävä katsomassa, keitä oli paikalla. Paikkakuntalainen Jari Yli-Hukka haali viikolla markat kokoon erilaisilla hanttihommilla ja ahtautui lauantaina kuuden muun kaverin kanssa traktorin hyttiin. – Se joka näki, sanoi, mihin päin piti kääntyä ja oltiinko menossa väärälle kaistalle tai ojaan, Jari nauraa. Wallinin Tuulan kyyti vie voiton Jarinkin tarinalta. Tuula kertoo, että pikku-Fiatiin änkesi välillä kuskin lisäksi kymmenen ihmistä. Kolme eteen ja loput taakse. Porukkaa Eppujen keikalla.Simo Porkola Moni tuli paikalle urheiluhallin junailemilla bussikyydeillä. Osa liftasi, osa käveli. Hallille oli päästävä kelillä kuin kelillä. Tuula Wallin lähti tiukoissa pillifarkuissa yli 30 asteen pakkasessa liftaamaan. Kyytiä ei tullut, farkut jäätyivät ja Sleepy Sleepers jäi näkemättä. –1980-luvulla pillifarkut olivat niin tiukat, että ne piti vetää makuultaan jalkoihin. Aamulla pestyt farkut olivat vielä kosteat, kun vedin ne ohuiden sukkahousujen päälle. Kävelin kolmisen kilometriä -32 asteessa isomman tien varteen liftaamaan. Autoja odotellessa jalkani jäätyivät, ja oli pakko palata kotiin. Äidin kanssa kasteltiin pyyheliinoja tulikuumaan veteen ja yritettiin niillä sulattaa huurteisia, peltijäykkiä housuja irti. Farkut lähtivät, sukkahousut eivät. Niitä sitten revittiin ihonkaistaleiden kanssa irti. Kuume nousi, muistelee Tuula. Oli vain ne sinivihreät silmät ja se ihana tyttö. Jari Yli-Hukka Jos oli kylmä, välillä oli myös kuuma. Myös tunnepuolella. Kun lokakuussa eräänä lauantai-iltana 1986 urheiluhallissa soitti Yö, Yli-Hukan Jarin katse kiinnittyi sinivihreään silmäpariin. Se oli sitten menoa. – Mentiin tanssimaan, en muista biisiä, se oli sivuseikka. Oli vain ne sinivihreät silmät ja se ihana tyttö Lohtajan Karhista, Jari nauraa ja kertoo yhteistä eloa jatkuneen siitä illasta jo 31 vuotta. Yli-Parkaksen Hilleville oli käynyt samoin 11 vuotta aikaisemmin. Himangan Urheiluhallin väenpaljoudesta löytyi oma kulta 8. helmikuuta. – Olin sitä poikaa jo vähän vilkuillut aikasemminkin, mutta sinä iltana joku sitten vaan siinä klikkasi. Vuoden päästä mentiin kihloihin ja parin vuoden päästä naimisiin. Yhteistä eloa eletään edelleen, Hillevi kertoo. Kananmuna-kikalla sisään Pienen Himangan urheiluhallin suuruutta kesti Paula Koivuniemen ja Erkki Liikasen tahdittamista avajaisista 1976 aina 1990-luvun alkupuolelle saakka. – Homma alkoi hiipumaan, kun tanssikulttuuri muuttui. Tytöt tanssivat keskenään, eikä se enää ollut sellaista kuin ennen. Ei enää lähdetty katsomaan bändejä, Ylitalo kertoo. Himangan urheiluhallia on 2017 remontoitu talkoilla.Raila Paavola / Yle Loistokkaina vuosina paikka tahkosi rahaa, jolla Himangan Urheilijat lyhensivät hallin rakennusvelkoja. – Ovimiehet välillä sanoivat, että kyllä tästäkin illasta jäisi paljon enemmän käteen, jos ostettaisiin naapurikylän haitaristi esiintymään, eikä näitä kalliita bändejä. Kaikille ei avautunut, että porukan veti paikalle suosittu bändi, ei urheiluhalli, Ylitalo toteaa. Suositut bändit toivat suuren maailman tunnun pieneen pitäjään. Nuoret tulivat fiilistelemään, ja hallille oli päästävä vaikka pummilla, jos vanhemmilta ei joka lauantaille herunut pääsylippurahoja. Välillä mentiin sisään liputta tikapuita pitkin yläkerran kahvion kautta tai kanamuna-kikalla. – Ne pari, jotka olivat porukasta onnistuneet haalimaan rahaa kokoon yhteen tai kahteen pääsylippuun, kävivät ottamassa leimat käteensä. Muut odottivat ulkona ja hönkäilivät keitettyyn ja kuorittuun kananmunaan. Lipun ostaneet palasivat nopeasti ulos. Hönkäilyllä lämmitetty kananmuna painettiin tiukasti tuoreeseen leimaan, ja munaan tarttuuneella jäljellä saatiin leimattua parit kädet lisää. Kaikkea sitä tulikin tehtyä, Tuula Wallin muistelee.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Nimekkäät muusikot vetoavat: "Kokkola ei saa leikata Keski-Pohjanmaan kamariorkesterilta"

2017, Lokakuu 20 - 13:41

Joukko nimekkäitä muusikoita on allekirjoittanut vetoomuksen, joka vastustaa Kokkolan kaupungin suunnittelemia kulttuurileikkauksia. Tuomas Hannikainen, Atso Almila, Kari Kriikku, Hannu Lintu, Klaus Mäkelä, Susanna Mälkki, Jorma Panula, John Storgårds, Jan Söderblom ja Osmo Vänskä kirjoittavat Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin puolesta. – Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on ainutlaatuinen taideyhteisö niin paikallisesti, kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Se on syntynyt kapellimestari Juha Kankaan, intendentti Gun-Maj Peltoniemen sekä orkesterimuusikoiden tinkimättömän elämäntyön tuloksena, vetoomuksessa sanotaan. Kokkolan kaupunginjohtajan budjettiesityksessä kulttuurista aiotaan leikata noin viisi prosenttia. Tähän sisältyy myös taidelaitosten avustusten leikkauksia. – Toteutuessaan leikkaukset halvaannuttaisivat orkesterin toiminnan ja aiheuttaisivat tälle huippuunsa hioutuneelle yhtyeelle korvaamatonta vahinkoa. Vetoamme keskipohjalaisiin päättäjiin, jotta esitetyistä leikkauksista luovuttaisiin, taiteilijat kirjoittavat.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Sahan työntekijä kuoli Kalajoella – poliisi tutkii työtapaturmaa

2017, Lokakuu 20 - 11:40

Kalajokisella sahalla tapahtui varhain perjantaina aamulla kuolemaan johtanut työtapaturma. Paikkakuntalainen sahan kunnossapitotöissä ollut mies kuoli tapaturmassa. Poliisi tutkii yhdessä aluehalllintoviraston työsuojelun vastuualueen kanssa tapahtumaa ja siihen johtaneita syitä. Juttua tutkiva poliisi kommentoi tapausta Ylelle perjantaina iltapäivällä vain sähköpostin välityksellä toteamalla "Tällä hetkellä emme tiedota asiasta enempää."

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Yöpakkanen yllättää fillarin – sulata lukko ammattilaisten vinkeillä

2017, Lokakuu 20 - 07:15

Polkupyörää ei pyörämekaanikkojen mielestä saisi koskaan säilyttää ulkona. Kesällä aurinko haalistaa maalit ja vesi löytää tiensä laakereihin. Talvella kosteus ja pakkanen ovat myrkkyä vaijereille ja lukoille. Pahinta on nollan hujakoilla pyörivä keli, joka välillä kastelee ja välillä jäädyttää polkupyörän osia. Yksi helposti jäätyvistä osista on polkupyörän irtolukko, varsinkin, jos se on asetettu paikoilleen väärin. Mikko Sissonen Pyörähuolto Fillariverstaasta ja Alpo Ylikorpi Ylikorven pyöräliikkeestä kertovat kolme tärkeintä talvineuvoa: 1. Isku – Napauta terävä lyönti lukkopesään. Se voi saada jään antamaan periksi. Naputtele kivellä, vasaralla tai vaikka rystysillä, jos kädet kestävät, sanoo Mikko Sissonen. Kati Latva-Teikari / Yle 2. Lämpö Alpo Ylikorpi ja Mikko Sissonen vinkkaavat viemään pyörän sulamaan sisätiloihin, jolloin lukko alkaa lämmettyään taas pelata. Töihin tai kouluun kiirehtivälle neuvo on liian hidas. – Laita mahdollisimman kuumaa vettä muovipussiin ja haudo lukkoa. Ei tämäkään ihan pikakonsti ole, riippuu siitä, kuinka kuumaa vesi on ja kuinka hyvin pussin saa lukon ympärille. Välillä voi joutua hakemaan sisältä uutta satsia, sanoo Alpo Ylikorpi. Miehet neuvovat myös kuumentamaan avainta sytkällä tai tulitikuilla. – Voi toimia ihan hyvin, mutta huono puoli on se, että avain jäähtyy kylmässä lukkopesässä tosi nopeasti, sanoo Ylikorpi. Molemmat kauhistuvat ajatusta kuuman veden kaatamisesta suoraan lukkoon. Lukon saa kyllä auki, mutta seuraavalla kerralla se onkin sitten todella syvältä jäässä. Ennaltaekäise - käännä irtolukko niin, ettei sade pääse suoraan lukon sisälle.Kati Latva-Teikari / Yle 3. Ennaltaehkäisy Fiksu pyöräilijä ennakoi ja huoltaa tai huollattaa pyöränsä sellaiseen kuntoon, etteivät herkät osat pääsisi jäätymään helposti. – Pidä pyörä puhtaana ja rasvaa kunnolla ennen pakkasia. Vaikka et mitään muuta osaisi tehdä, tee edes ne, Sissonen painottaa. – Hanki lukkosulaa ja suihkauta sitä lukkoon. Sekin ennaltaehkäisee lukon jäätymistä. Käytä oikeita rasvoja ja öljyjä, voitelevia, jotka hylkivät vettä. Esimerkiksi ketjuöljy sopii myös lukoille, sanoo Ylikorpi. Tee-se-itse -pyöränhuoltajan ei kannata etsiä talvikunnostukseen apua keittiöstä. Ruokaöljy on polkupyörälle myrkkyä. – Sen voiteluarvo on mitätön, ja sillä saat ihan varmasti kaikki pyörän osat jumiin, Ylikorpi nauraa. Myös lukon asennolla on väliä. Runkolukot ovat kiinteästi siinä asennossa, miten ne on asennettu, mutta irtolukkoihin voi itse vaikuttaa. – Jos mahdollista, käännä lukko aina niin, että vesi ei pääsisi lukkopesään, muistuttaa Ylikorpi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Jämsän poliisiasemalta paennut mies jälleen poliisin hallussa

2017, Lokakuu 19 - 15:13

Jämsän poliisiasemalta paennut mies on saatu kiinni. Sisä-Suomen poliisi kertoo tiedotteessaan saaneensa 34-vuotiaan Kimmo Louhivuoren kiinni Jämsän keskustasta noin klo 18.30. Poliisin mukaan kiinniotto sujui rauhallisesti, ja poliisi kiittää saamistaan vihjeistä. Kimmo Louhivuori on ollut pidätettynä Jämsän poliisiasemalla epäiltynä muun muassa väkivaltarikoksesta. Hän pakeni asemalta keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Poliisi tiedotti torstaina iltapäivällä, että Louhivuori voi olla vaarallinen ja pyysi ilmoittamaan hänestä välittömästi hätänumeroon 112.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Koira puri sähköjohtoa ja aiheutti omakotitalon tulipalon Kokkolassa

2017, Lokakuu 19 - 13:13

Kokkolassa puurakenteinen omakotitalo paloi keskiviikkoiltana asuinkelvottomaksi. Hälytys Ouluntielle tuli iltapäivällä. Talossa oli kaksi asuntoa. Yläkerran asukas oli paikalla, kun alakerran asunnosta kuului palohälyttimien ääntä. Alakerta oli jo tuolloin liekeissä. Henkilövahingoilta säästyttiin, mutta talossa olleet kissat ja koira kuolivat tulipalossa. Talossa oli nauhoittava kameravalvonta. Kameroiden tallenteista pystyttiin selvittämään palon syttymissyy. Ennen tulipalon syttymistä koira puri alakerran sohvalla sähkölaitetta tai sähköjohtoa ja sai sähköiskun. Sen jälkeen sohva syttyi palamaan.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Poliisiauto kolaroi rajusti Kokkolassa – viisi henkilöä loukkaantui

2017, Lokakuu 19 - 09:51

Hälytysajossa ollut poliisiauto ja henkilöauto kolaroivat keskiviikon ja torstain välisenä yönä Kokkolassa Jyväskyläntien ja Kaustarintien risteyksessä. Törmäyksen seurauksena poliisin pakettiauto pyörähti useita kertoja ympäri katolleen keskelle tietä. Poliisiautossa oli kolme konstaapelia ja toisessa autossa kaksi henkilöä. Kaikki viisi loukkaantuivat ja heidät vietiin hoitoon Keski-Pohjanmaan keskussairaalaan. Loukkaantuneiden vammat eivät ole ole tutkintaa johtavan syyttäjän mukaan erityisen vakavia, yksi poliiseista pääsi aamulla sairaalasta. Jyväskyläntietä ajanut poliisiauto käytti ajossaan poliisin tilannekeskuksen mukaan hälytysvilkkua ja -sireeniä. Tutkinnanjohtaja Olli Sulkonen Sisä-Suomen syyttäjävirastosta ei voi vahvistaa tätä tietoa suuntaan tai toiseen. Kaksi silminnäkijää on kertonyt Ylelle, että poliisiautolla ei ollut sireeniä päällä. Henkilöauto tuli Heinolankaaren suunnasta, ja autossa olleen pariskunnan tarkoituksena oli jatkaa suoraan risteyksen yli Kaustariin päin. Tämän hetken tietojen mukaan poliisiauto ajoi päin punaista. Poliisi voi ajaa hälytystehtävässä päin punaisia liikennevaloja, kunhan käyttää riittävää varovaisuutta. – Nyt tutkitaan muun muassa ajonopeuksia. Niistä voidaan päätellä, millaista varovaisuutta on noudatettu puolin ja toisin, kertoo tutkinnanjohtaja Olli Sulkonen. Tutkintavastuu asiassa siirtyy Sisä-Suomen syyttäjävirastoon. Tutkinnanjohtajana toimiva syyttäjä päättää mahdollisen esitutkinnan aloittamisesta. Artikkelia täydennetty poliisin tiedoilla kello 10.28 Artikkelia täydennetty syyttäjän tiedoilla 16.08

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pidron EM-kisoissa tärkeintä on voitto tai lihasoppa – lähes 80 vuoden pelikokemus toi Ahti Salolle vihdoin kultaa

2017, Lokakuu 18 - 19:00

Lappilaisilla on tuppi, itäsuomalaisilla moska, eteläsuomalaisilla marjapussi ja kokkolalaisilla pidro. Pohjalaisrannikolla pidro imetään äidinmaidossa ja pelitaito siirretään sukupolvelta toiselle. Kokkolan naapurissa, piskuisessa Alavetelissä, pelataan kaksi kertaa vuodessa pidron EM-kilpailut. – EM-tason kisat siksi, että se on alaveteliläisiltä hyväntahtoista piruilua kokkolalaisille, nauraa pidron pelaaja Store Lågland. "Aloitus on tärkeää - ässällä vai kuninkaalla?" Kaukaisimmat kortinlyöjät tulevat EM-kisaan yleensä reilun 200 kilometrin päästä Närpiöstä. Onpa kilpailussa nähty ainakin kerran osallistuja jopa Ruotsista asti. Pelaaja tuli samalla kisaan, kun oli muutenkin moikkaamassa sukulaisiaan kotikonnuilla. Pidroa pelataan Suomessa Kokkolasta Närpiöön ulottuvalla rannikkokaistaleella. Pelaajia on tuhatkunta, valtaosa Kokkolasta ja lähiympäristöstä. – Luultavasti pelaajia on enemmänkin. Vaikea sanoa, kun pelin harrastaminen on tavallaan piilossa perhepiireissä. Pelataan kotona kavereiden kanssa, ei välttämättä missään kerhotaloilla, sanoo kokkolalainen Raimo Harsunen. Pidron EM-taiturit Ahti Salo (vasemmalla) ja Raimo Harsunen.Kalle Niskala / Yle Raimo Harsunen voitti syksyllä 2017 Alavetelissä EM-kultaa parinsa Ahti Salon kanssa. 60-luvulta pidroa pelannut Harsunen on noviisi pelipariinsa verrattuna. 91-vuotias Salo opetteli pelin 12-vuotiaana. Lähes 80 vuoden pelaamisen jälkeen tuli viimeinkin kulta. – Olihan siinä keskittymistä ja tuuriakin, että pärjää. Ollaan Raimon kanssa pelattu niin kauan, että tunnemme toistemme pelityylin. Aloitus on tärkeä. Aloitatko ässällä vai kuninkaalla, vaikka sinulla olisikin ässä. Voi taktikoida ja juonia, Salo myhäilee. Mainareiden ja metsätyöläisten huvi What? Kokkola? Finland? Perässä itkunauru-hymiö. Eksyminen netin uumenissa lousianalaiselle somesivustolle paljastaa, että paikallisia pidron pelaajia, tai oikeastaan pedron pelaajia, huvittaa ajatus, että peliä pelataan jossakin pohjoisessa, jossakin kaukana. Fiilis on sama Pohjanlahden rannalla. Näyttää siltä, että pidro tunnetaan nykyään vain ruotsinkielisen rannikon ja Yhdysvaltojen Louisianan lisäksi Keski-Amerikan Nicaraguassa. Pidron juuret ovat 1670-luvun all fours -pelissä, kertoo pelikirjoja ja -oppaita kirjoittanut tamperelainen peliasiantuntija Mikko Saari. – Amerikkalaiset kehittivät pelistä omia versioitaan. Denverin seudulla all fours -pelin muunnelmista kehittyi pitch ja pitchistä pedro, joka on lähes identtinen pidron kanssa, Saari kertoo. 1880-luvun lopulla pedroa pelattiin Yhdysvalloissa metsäkämpillä ja kaivoksilla. Suomalaiset siirtolaiset oppivat pelin, ja paluumuuttajat toivat sen Suomeen. Peliasiantuntija Mikko Saaren tietojen mukaan luultavasti ensimmäisenä juuri Kokkolaan, missä pedro vääntyi kansan suussa pidroksi. Myös merimiehet ovat tuoneet pidrotaitoa mukanaan Kokkolaan. Millainen peli? Pidro on tikkipeli, missä jokainen pelaa yhden kortin tikkiin, ja suurimman kortin lyönyt voittaa. Kaksi paria pelaa toisiaan vastaan. Vaikka koko korttipakka on käytössä, pidrossa pelataan vain valtit. – Valteista yhden pisteen arvoisia kortteja ovat ässä, sotilas, kymppi ja kakkonen. Itse pidro, valttimaan vitonen, on viiden pisteen arvoinen, kuten myös saman värinen toinen vitoskortti, selittää Mikko Saari. Pelaajille jaetaan yhdeksän ”käsikorttia” kolmen kortin nipuissa. Nämä saa katsoa heti. Lisäksi jokainen saa neljä apukorttia kuvapuoli alaspäin. Ne katsotaan vasta ”huudon” jälkeen. Peli alkaa, kun joukkueet ”huutavat” eli lupaavat, montako pistettä saavat valitsemallaan valtilla. Korkeimman huudon tehnyt saa valita pelattavan maan eli valtin. Vain valttimaan kortit pelataan, muut ovat kädessä hämäyksen vuoksi. Yhdellä kierroksella voi Mikko Saaren tuntemien pelisääntöjen mukaan voittaa enintään 14 pistettä. Peli päättyy, kun toisella parilla on kasassa 62 pistettä. Kalle Niskala / Yle "Jos pudotaan pelistä, keskitytään ruokailuun" Pidro on peliasiantuntija Mikko Saaren mukaan fiksu, taitoa vaativa taktiikkapeli. Myös tuurilla on osansa onnistumisessa. Samaa mieltä on tuore EM-kultamies Ahti Salo. – Vaikka olisi kuinka hyvä pelaaja, mutta jos ei ole yhtään pistekorttia kädessä, ei pärjää. Pidro on kiehtova peli. Pitää yrittää arvailla mielessään oman parin ja vastustajan kortit. Osata lukea, että onko pidro vai onko kuningas, vai mikä on, Salo selittää. Pass, neljän pää, tuplien huutaminen. Pidron taitajien puheissa vilisevät termit, jotka saattavat vaihdella paikkakunnittain ja jopa peliporukoittain. Pelaajat puhuvat myös holaamisesta, tilanteesta, kun taktikointiyritys pelissä epäonnistuu ja pisteet menevät sivu suun. – Luotan siihen, että tämä korttipeli säilyy. Aina kun pojanpoika tulee Kokkolaan, pelaamme pidroa, sanoo Salo. 91-vuotias Ahti Salo on lähdössä parinsa Raimo Harsusen kanssa puolustamaan "poikaa", EM-kultapyttyä, huhtikuussa taas Alaveteliin. Kokkolaan on jo myös kantautunut huhuja mahdollisista MM-kilpailuista Vaasassa. – Ei ole vielä kutsua tullut, mutta jos kutsutaan, niin mennään luottamuksella, ennakoinnilla ja riskinotolla. Jos pudotaan, keskitytään ruokailuun. Näin teemme Alavetelissäkin. EM-kisoissa on tarjolla aina erittäin hyvää lihasoppaa, Harsunen kertoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Viljelijä ei jaksa – katokesä synkistää elämää entisestään

2017, Lokakuu 17 - 12:30

Moni viljelijä pinnistelee noidankehässä, missä uupumus ja talousvaikeudet ovat johtaneet parisuhdevaikeuksiin, päihdeongelmiin ja ristiriitoihin tilan eri sukupolvien välillä. – Kolme peräkkäistä huonoa kesää. Tämä viimeinen on nyt piste iin päälle. Jos tilalla on ollut jo ongelmia, tämän kesän satotilanne lisää niitä huomattavasti, kertoo MTK:n Myötätuulta tuottajille -hyvinvointihankkeen hankepäällikkö Suvi Lempiälä. Kansanedustaja Kaj Turunen (sin.) vaatii viljelijöiden uupumisen ja taloudellisen ahdingon syiden selvittämistä. Hän on tehnyt kirjallisen kysymyksen eduskunnalle maanviljelijöiden itsemurhien lisääntymisestä. Navetta oli viikon pimeänä. Kukaan naapureista ei mennyt katsomaan, kummasteli vain miksi. Oikeastaanhan kyse on vain siitä, kuinka paljon välitämme toisista ihmisistä. Hankepäällikkö Suvi Lempiälä, Myötätuulta tuottajille Tammikuussa 2017 alkanut Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Välitä viljelijästä -projekti saa päivittäin yhteydenottoja uupuneilta viljelijöiltä eri puolelta Suomea. – Itsemurhatietoja ei ole meille kantautunut, mutta huonossa jamassa olevia tiloja ja tilanpitäjiä on yhä enemmän. Meidän kauttamme apua on tänä vuonna annettu 1200 viljelijälle, sanoo projektinvetäjä Pirjo Ristola. Toiset pärjäävät, toiset uupuvat Melan Välitä viljelijästä -projekti antaa henkistä tukea, keskusteluapua, talousneuvontaa ja palvelusetelin, jolla voi hankkia ammattiapua esimerkiksi psykoterapeutilta. – Palveluseteleitä on annettu tähän mennessä vähän yli 500. Näistä moni on mennyt uupuneille maitotilallisille, joilla Venäjän viennin tyrehtyminen kaatoi talouden, Ristola kertoo. Voi olla, ettei viljelyä voi enää jatkaa ja tila joudutaan realisoimaan. Se on kipeä asia, mutta tärkeintä on pelastaa ihminen. Projektinvetäjä Pirjo Ristola, Välitä viljelijästä Aktiivisimmin yhteydenottoja on tullut Itä-Suomesta, vähiten Etelä-Suomesta. – Tiedämme, että etelässäkin on vaikeuksissa kamppailevia tiloja. Täällä kuitenkin ehkä on enemmän vallalla ongelmista vaikenemisen kulttuuri, Ristola sanoo. Väsymistä ja taloudellista ahdinkoa on kaiken kokoisilla tiloilla. Suuret velat ja henkiset paineet rasittavat Ristolan mukaan monia tilallisia. –Tässä on sellaista kahtiajakoa. Toiset viljelijät pärjäävät kohtuullisen hyvin, toisille ongelmat kasaantuvat. Miten löytää uupunein, joka ei jaksa enää? Myötätuulta tuottajille -hankepäällikkö Suvi Lempiälä peräänkuuluttaa lähimmäisestä välittämistä. Tiloilla käy ammattinsa puolesta paljon ihmisiä: maito- ja rehukuskeja, eläinlääkäreitä, lomittajia ja neuvojia. Lempiälän mukaan pitäisi olla rohkeutta puuttua, jos näkee, etteivät asiat ole hyvin. – Navetta oli viikon pimeänä. Kukaan naapureista ei mennyt katsomaan, kummasteli vain miksi. Oikeastaanhan kyse on vain siitä, kuinka paljon välitämme toisista ihmisistä, Lempiälä pohtii. Kansanedustaja Kaj Turusen (sin.) mielestä huoli viljelijöiden jaksamisesta on äärettömän vakava. Turunen pelkää, ettei suurimmassa hädässä olevat edes jaksa hakea itselleen apua. Heidät pitäisi nyt löytää avun piiriin. Myös Melan Välitä viljelijästä -hankkeen projektinvetäjä Pirjo Ristola uskoo, että heille tulevat yhteydenotot ovat vain jäävuoren huippu. Ristola neuvoo uupunutta: – Jos et jaksa itse, anna lupa jollekin läheiselle soittaa meille. Maakunnissa olevat yhteyshenkilömme lähtevät kulkemaan rinnalla ja auttavat etsimään ulospääsyä ahdingosta. Aina on olemassa ratkaisu. Voi olla, ettei viljelyä voi enää jatkaa ja tila joudutaan realisoimaan. Se on kipeä asia, mutta tärkeintä on pelastaa ihminen. Välitä viljelijästä -projekti jatkunee vuoden 2018 loppuun saakka budjetissa varatun lisärahoituksen turvin.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Iso uros etsii seuraa" – Zali sai leikkikaverin, kun emäntä keksi etsiä sitä Facebookista

2017, Lokakuu 16 - 19:40

Moikka kaikki tytöt! Minä olen saksanpaimenkoira Zalimar eli Zali. Mulla ei ole leikkikaveria ja tarvisin niitä! Pojista en kyllä tykkää, eli te vanhemmat, isokokoiset tytöt, jotka pyöritte Kokkolan alueella ja tykkäätte railakkaista treffeistä, niin mää voisin ilomielin lähtee vaikka tansseihin. Metsätreffitkin olisi JEES! Laittakaahan viestiä mun mammalle, niin sovitaan tärskyt. (Ilmoitus Facebookissa) Virpi Virkkala päätti ratkaista koiransa yksinäisyyden laittamalla Facebookin kaupunkiryhmään seuranhakuilmoituksen. Se kannatti. Kranichzug Zalimarilla eli Zalilla on ollut neljän päivän aikana kolmet leikkitreffit, ja seuraavatkin on sovittu. Ihan kenen kanssa tahansa leikkiminen ei siis onnistu: Zali ei tykkää nuorista koirista eikä pojista varsinkaan. Sopivaa seuraa ovat vanhemmat nartut, jotka osaavat näyttää energiselle saksanpaimenkoiralle kaapin paikan. Yksi lupaava tapaus löytyi jo: tyttö ärähti Zalin uhitteluyritykselle, ja yhteinen sävel löytyi heti. – Tarvitaan aikuinen narttu vähän jöötä pitämään hölölle, nauraa Virpi Virkkala. Virpi Virkkala Virkkalalla on laaja harrastustausta koirien kanssa; koiria hänellä on ollut 90-luvulta asti. Zalin kanssa kilpailut jäivät ajatukseksi, sillä toinen kives oli jäänyt vatsaonteloon ja molemmat jouduttiin poistamaan. Myös toinen korva on jäänyt lurpaksi. Niinpä Zalilla on metsäreissujen ja pienen tottisharrastuksen jälkeenkin paljon ylimääräistä energiaa. Mamma sanoo että olen välillä todella vilkas ja virtaa on, mutta on niin paljon tutkittavaa! Mamma, mihin me mennään? Ollaanko jo perillä? Miksei olla? Milloin ollaan? Mitä me siellä tehdään? Milloin mennään kotiin? Koska on joulu? Onko makkaraa? Miksei ole makkaraa? Onko muuta tarjolla? Jaa, miksi ei ole? Täytyy venytellä välillä.. Tuleeko joku kohta meille? Mennäänkö mökille? Saanko uida? Näetkö olen piilossa? Saanko tyttökaverin joskus mökille mukaan kattoon ihania auringonlaskuja? (Ilmoitus Facebookissa) Virpi viettää Zalin kanssa kaiken vapaa-aikansa. Koira on leimautunut emäntäänsä ja odottaa kauppareissun ajankin oven takana tai ikkunassa. Se tykkää niin juoksemisesta kuin piilossa olosta ja älyllisistä haasteista. Kyllästyessään se saattaa jahdata häntäänsä raivostuttavuuteen asti. Newfoundlandinkoira Lexiä joskus vähän kyllästyttääkin.Annika Saunamäki Virpi ja Zali eivät ole ainoita, jotka saivat seuranhakuilmoituksesta ahaa-elämyksen. Annika Saunamäellä on neljä newfoundlandinkoiraa eli nöffiä. Vaikka niillä on seuraa toisistaan, ne ovat eri-ikäisiä ja muutenkin erilaisia. Nuorin, yksivuotias Lexi, tarvitsee selvästi uusia kavereita. – Sillä riittää koko päiväksi energiaa! Omassa laumassa ei niinkään riehuta, vaan Lexi tarttee leikkikaverin, sanoo Saunamäki. Hän ei ole aiemmin ajatellut, että koiria voisi sosiaalistuttaa kotinurkillakin; yleensä toisia koiria tavataan esimerkiksi näyttelyissä. Pian Lexi on kuitenkin menossa tapaamaan leonberginkoiraa kotikaupungissa. Zalin kanssakin koetetaan uudestaan, kunhan Lexi on hieman varttunut; ensi tapaamisella pojan innokkuus pääsi vielä yllättämään. – Olen aiemmin ajatellut, ettei meidän koiria tarvitse sosiaalistaa, mutta nyt huomasin, että oma koira yllättyy toisen reaktiosta. Teki hyvää tajuta, että toisten koirien tapaaminen tekee koiralle hyvää: se oppii leikkimään erilaisten kanssa. Sari Vähäsarja / Yle Virkkala ja Saunamäki ovat kokeneet, että ison koiran on vaikeampi löytää leikkiseuraa kuin pienten. Virpi Virkkala sanoo, että koiraa pelätään ja se koetaan uhaksi pelkän koon perusteella. Jos iso koira haukkuu, moni luulee, ettei omistaja hallitse sitä. Annika Saunamäki on samaa mieltä: jos kaksi isoa koiraa ei tule toimeen keskenään, kohtaaminen on kuuluvampi ja näkyvämpi kuin pikkukoirilla. – Voi näyttää siltä, ettei omistaja saa hallittua koiraansa. Pikkukoira on helpompi nostaa vaikka syliin. Saunamäen mukaan isoja koiria näkeekin liikkeellä aika vähän, sillä moni lenkkeilee koiran kanssa yksin. Koko pelottaa aikuista useammin kuin lasta, kokee Annika: – Lapset voivat kysyä, saako silittää, mutta aikuiset jännittävät. Myös leikkitreffeillä Virpi Virkkala ajattelee käytännön riskejä. Ihan pentujen kanssa hän ei Zalia päästä telmimään. – Koiran pitää olla kasvanut ja luuston vahva, että voi tavata tämän ikäistä ja kokoista koiraa. Turvallisuussyistä halusin löytää sille ison kaverin. Emäntäkin saa juttuseuraa Zalin emännän toiveissa olisi löytää koiralle yksi hyvä kaveri, jonka kanssa voi tavata useammin ja tulla tutuksi. Koirien leikkitreffit sosiaalistavat toki myös ihmisiä. Saunamäki myöntää, että oudon kanssa treffeille lähteminen vaatii sekin jotain. Mutta myös antaa: – Mikäs kivempaa kuin lähteä kävelylle ja itse puhua suu vaahdossa, Annika Saunamäki nauraa. Virpi Virkkala yllättyi ilmoituksensa saamasta vastaanotosta ja pitääkin sosiaalista mediaa hyvänä apuna. – Ei muuta kuin treffeille vaan! Niin koirat kuin ihmiset, Virkkala nauraa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vanhemmat kyllästyivät koulun sisäilmaongelmiin Kokkolassa – koululakolla vaaditaan lapsille väistötiloja

2017, Lokakuu 16 - 13:51

Kokkolassa osa Länsipuiston koululaisten vanhemmista järjestää koululakon ensi viikolla. Vanhemmat haluavat lakon avulla osoittaa huolensa Länsipuiston sisäilmaongelmista. Joukko rakennuksessa opiskelevia lapsia on jo pitkään kärsinyt erilaisista oireista. Niiden vuoksi osa lapsista on joutunut kotiopetukseen. Lakkoilijat vaativat väistötilojen järjestämistä välittömästi. – Me vaadimme lapsillemme turvallisen työympäristön, toisin sanoen puhtaan sisäilman, yksi vanhemmista Kirsi Manninen sanoo. – Oppilailla on astman tapaisia oireita, nenäverenvuotoa, päänsärkyjä, kipuja lihaksissa, lukemattomia erilaisia oireita, Manninen listaa. Tällä hetkellä koululakkoon on osallistumaasa parinkymmenen vanhemman lapset, mutta lisää odotetaan vielä mukaan. Lakko alkaa ensi viikon keskiviikkona kello 12 ja kestää perjantaihin asti. Lapset palaavat kouluun seuraavana maanantaina. Kokkolan kaupunki on tehnyt Länsipuiston koulussa sisäilmakorjauksia muun muassa viime kesänä. Työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putus totesi keväällä, että Länsipuiston sisäilmaongelma on yksi koko maan pahimmista. Länsipuiston koulussa on vajaat 800 yläkoulun ja Kokkolan suomalaisen lukion oppilasta. Juttua muokattu 17.10. klo 11.24: Tuula Putuksen lausunnon ajankohtaa tarkennettu.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia