YLE: Keski-Pohjanmaa

Julkaise syötteitä
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 16 min 27 s sitten

Osa lapsista kieltäytyy juomasta maitoa koulussa, kun tarjolla on nyt vain rasvatonta

2017, Syyskuu 22 - 07:05

Osa lapsista on lakannut juomasta maitoa koulussa, koska tarjolla on useimmiten vain rasvattomia vaihtoehtoja. Tämä johtuu uudistuneesta koulumaitotuesta. Kunnat saavat nyt tukea vain rasvattomaan maitoon.

Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla Vetelissä ja Kokkolassa osa koululaisista on alkanut suosia vettä maidon sijaan. Aihe puhuttaa erityisesti Vetelissä.

– Vanhemmat ovat olleet huolestuneita, jaksavatko lapset, jos tarjolla on vain rasvatonta maitoa. On myös sanottu, että koulussa pitäisi olla vaihtoehtoja, kuten ennen oli rasvaton maito ja ykkösmaito, Vetelin kunnan vs. ruoka- ja siivouspalveluesimies Niina Leppävuori kuvailee keskustelua.

Jo aiemmin teollisuus pelkäsi, että lasten maidonjuonti lakkaa, kun koulumaitotukea muutetaan. Muutokset koulumaidon kulutuksessa näkyvät kuitenkin aikaisintaan myöhemmin syksyllä, sillä tukihakemukset tehdään jälkikäteen.

Koulumaidon kulutuksessa on toisaalta alueellisia eroja: etelässä ja suuremmissa kunnissa valtaosa koulumaidosta on jo aiemmin juotu rasvattomana. Viime vuonna tukea maksettiin koko maassa rasvattomalle maidolle 2,8 miljoonaa euroa, ykkösmaidolle vain puoli miljoonaa.

Esimerkiksi Toholampisen Maitokolmion toimitusjohtaja Juha Murto-Koivisto luonnehti aiemmin, että sinisen ja punaisen maidon kulutus kasvaa sitä mukaa, mitä pohjoisemmaksi ja enemmän haja-asutusalueille mennään.

Vetelissä on tehty valtuustoaloite, joka perää kevytmaidon ja -piimän palauttamista veteliläiskoulujen ja varhaiskasvatuksen yksiköiden valikoimiin.

– Kunnat eivät enää pysty päättämään melkein mistään itse. Tässä voimme kuitenkin vielä vaikuttaa, että lapsille pystyttäisiin antamaan vaihtoehtoja, perustelee yksi aloitteen allekirjoittajista, valtuutettu Riitta Huusko.

Osa kunnista tarjoaa yhä myös rasvaisempaa

Valtuustoaloite menee vielä syksyllä teknisen lautakunnan käsittelyyn. Vetelin kunnan vs. ruoka- ja siivouspalveluesimies Niina Leppävuori arvioi, että kevytmaidon palauttaminen valikoimiin maksaisi vuodessa reilut 2000 euroa.

– Raha ei ole iso, mutta kouluruokailun budjetissa ei muutenkaan puhuta isoista rahoista, vaan lasketaan senttejä. 2000 eurolla ostettaisiin jo monen viikon leivät kaikille, Leppävuori toteaa.

Miten perustellaan, ettei esimerkiksi leivästä sitten ole useampia vaihtoehtoja? Niina Leppävuori

Leppävuorta mietityttää, mitä vaihtoehtojen lisääminen tarkoittaisi tulevaisuudessa.

– Jos tässä kohtaa avataan vaihtoehtoja, olisiko syytä avata muussakin kohtaa? Miten perustellaan, ettei esimerkiksi leivästä sitten ole useampia vaihtoehtoja?

Koulumaitotuen muutoksesta huolimatta joissakin kouluissa ei ole haluttu luopua rasvaisemmasta maidosta. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla Lestijärvi, Toholampi ja Halsua tarjoavat koululaisille edelleen rasvaisempaa maitoa.

Halsualla päiväkodissa käytössä on perheiden toiveesta jopa täysmaito.

Lue lisää: Maito herättää rajua keskustelua somessa: "Käsitelty maito on kuollut neste ilman todellista ravinto-arvoa"

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Omakotiasuja odottaa aurinkopaneeleista pikku plussia kuukaudesta toiseen – "Investointi kirpaisee vain kerran"

2017, Syyskuu 21 - 10:30

Kokkolalainen Pekka Rintala on paikallisen energiayhtiön pioneeriasiakas. Hän on ensimmäinen, jonka autotallin katolle Kokkolan Energian tarjoamat 12 aurinkopaneelia asennettiin.

Rintala tietää, että tuhansien eurojen satsaus ei tule hetkessä takaisin. Tavoitteena on, että käyttöveden kuluttama sähkö saataisiin kompensoitua.

– Aurinkosähkön ongelma tuppaa olemaan, että paneeleilla tuotetaan energiaa silloin, kun kotitaloudessa ei niin tarvita energiaa. Lämmintä vettä kuitenkin tarvitaan koko ajan. Tässä kohteessa laskennallinen tuotto on noin 2800 kWh vuodessa eli noin 300 euroa plus 50 euroa, siinä hintaluokassa se liikkuu.

Itse ajattelen, että investointi kirpaisee vain kerran. Pekka Rintala

Pekka Rintala innostui paneeleista ennen muuta uteliaisuuden ja harrastuneisuuden kautta. Koska mies on ammatiltaan automaatioinsinööri, ajatus uuden teknologian tuunaamisesta kiehtoi. Toki rahan säästökin kiinnosti.

– Itse ajattelen, että investointi kirpaisee vain kerran. Jatkossa se on sitten kuukaudesta toiseen positiivisia pikku plussia sieltä paneeleista. Tarkoitus olisi lisäillä tuohon järjestelmään ohjauslogiikkaa ja taajuusmuuttajia, joilla saadaan lämminvesivaraajaa säädettyä, että saataisiin mahdollisimman suuri osa paneelien tuottamasta energiasta käytettyä itse.

Kannattavuus tulee hitaasti

Aurinkopaneelien hyötyjä pohdittaessa puhutaan usein takaisinmaksuajoista. Kyse on ajasta, jonka sisällä paneeleihin uhrattu raha tulee investoijalle takaisin. Omakotiasujalle takaisinmaksuaika on vielä melko pitkä, 10–20 vuotta.

Matias ja Pekka Rintala aurinkopaneelityömaalla.Heini Holopainen / Yle

Motivan asiantuntija Milja Aarni toteaa, että aurinkoenergiainvestoinnin takaisinmaksuajat ja kannattavuus vaihtelevat huomattavasti kohteen, laitteiston koon, käyttötarkoituksen ja asennuksen mukaan.

– Se riippuu myös siitä, miten hyvin tuotanto ja kulutus kohtaavat. Erityisesti mitoitus omaan kulutukseen sopivaksi on taloudellisen kannattavuuden edellytys. Parhaimmillaan päästään reilusti alle 10 vuoden takaisinmaksuaikaan, mutta omakotikohteissa se on ehkä yleisemmin 10–20 vuoden välillä. Mutta toisaalta paneeleiden käyttöikä on jopa 30–40 vuotta.

Toivo akkuteknologiassa

Keskipohjalainen sähköyhtiö Kokkolan Energia on tänä syksynä alkanut tarjota asiakkailleen aurinkopaneeleja.

Liiketoimintapäällikkö Jouko Haapojan mukaan sähköyhtiöitä kiinnostaa suuresti tulevaisuus. Siis se, että aurinko- ja sähköautojärjestelmien kehittyessä energiaa voidaan jatkossa varastoida nykyistä paremmin akkuihin. Energiaa voidaan käyttää silloin, kun sitä eniten tarvitaan.

Tällä hetkellä aurinkosähköä on eniten tarjolla aurinkoisena kesäpäivänä, mutta tuota energiaa ei juuri voi säilöä varastoon. Akkujen hinnat kun ovat varsin korkeita.

Akkujen hinnat tipahtavat riittävästi alaspäin vuoden-kahden sisällä. Jouko Haapoja, liiketoimintapäällikkö

Jouko Haapoja arvioi, että pian tuotanto ja kulutus kohtaavat nykyistä paremmin.

– Akkujen hinnat tipahtavat riittävästi alaspäin vuoden, kahden sisällä. Silloin auringosta saatu energia voidaan varastoida iltaa varten, ja sillä voidaan vaikka lämmittää sähkösauna illalla.

Tälläkin hetkellä sähköverkoissa liikkuu sähköä, jota pientuottajat ovat tuottaneet sinne omilla aurinkopaneeleillaan. Määrät eivät ole valtavia, mutta niin sanottu mikrotuotanto on kasvanut samalla, kun aurinkopaneelit ovat yleistyneet. Esimerkiksi Vaasan Sähköstä arvioidaan, että heillä on aurinkosähkön pientuottajia verkossaan joitakin satoja.

Kokkolan Energian liiketoimintapäällikkö Jouko Haapojan mukaan pientuottajajärjestelmän ongelma nykyisellään on sen ennakoimattomuus. Sähköyhtiö ei voi vielä laskea sen varaan, että tiettynä hetkenä pientuottajilta saadaan tietty määrä aurinkosähköä, sillä ennustettu auringonpaiste ei välttämättä toteudu.

– Kun akkuteknologia kehittyy ja halpenee, mikrotuotanto voidaan varastoida ja siitä on sähköyhtiölle todellista hyötyä. Silloin myös aurinkosähkön tuottajalle maksettavat korvaukset ovat nykyistä parempia, arvioi Haapoja.

Paljon päiväkäyttöä, iso hyöty

Motivan asiantuntija Milja Aarni vinkkaa, että kannattavimpia investoinnit ovat kiinteistöissä, joissa kuluu kesäaikana runsaasti sähköä.

– Energian voi suunnata vaikkapa pore- tai uima-altaan lämmitykseen. Omasta kulutuksesta ylijäävän energian voi myydä sähköyhtiölle, mutta se ei pientuottajalle ole ainakaan vielä erityisen kannattavaa.

Kokkolan Energian Jouko Haapoja lisää, että kotitaloudessahan voidaan kuumana kesäpäivänä vaikkapa jäähdyttää kiinteistöä, jolloin aurinkosähkö menee talteen.

Yrityksissä ja erityyppisissä laitoksissa kulutusta vastaamattoman tuotannon ongelmaa ei ole. Takaisinmaksuajat putoavat kymmeneen vuoteen, jopa alle sen. Yritykset ovatkin innokkaasti asennuttaneet katoille aurinkokeräimiä.

– Esimerkiksi hoivakoti olisi ihanteellinen aurinkopaneelien kannalta. Siellä on toimintaa seitsemänä päivänä viikossa eli erityisesti päivällä, jolloin laitetaan ruokaa ja kulutetaan vettä. Myös maitotilat hyötyisivät. Siellähän kesäaikana menee paljon energiaa maidon jäähdytykseen, ja paneelit tuottavat parhaiten juuri silloin.

Kalle Niskala / Yle

Yritykset saavat valtion tukea paneeli-investointeihinsa. Motivan mukaan yritys voi saada uusiutuvan energian investointiinsa jopa 25 prosentin tuen. Yksityinen ihminen taas voi hyödyntää kotitalousvähennystä, joka on 2400 euroa työkustannuksista vuodessa per henkilö.

Motivan mukaan sähköverkkoon kytketty aurinkosähkökapasiteetti yli kolminkertaistui Suomessa vuoden 2016 aikana. Tänä vuonna kapasiteetin arvioidaan tuosta vielä kaksinkertaistuvan, jolloin se olisi noin 50MW.

Verkkoon kytkemättömäksi aurinkoenergian tuottajaksi lasketaan kaikki ne tuhannet paneelit, joilla tuotetaan esimerkiksi sähköistämättömälle kesämökille jääkaapin tarvitsema energia.

Motivan sivulla on perustietoa aurinkosähköjärjestelmistä. Sivuilla on myös kartta, jossa kerrotaan auringonvalon määrät Suomen eri osissa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lohtunallet loppuivat ambulansseista, sadat tuntemattomat riensivät hätiin: "Hoito helpottuu tosi paljon"

2017, Syyskuu 19 - 19:35

Kokkolalaisen Kati Aunion vajaan kahden vuoden ikäinen Kami-poika on kärsinyt useista vaikeista kurkunpääntulehduksista. Hengenahdistus iskee yleensä öisin, jolloin ainut apu löytyy ambulanssista tai sairaalasta. Kylmän ilman hengittely ei useinkaan riitä, vaan tarvitaan adrenaliinia.

Vaikka ensihoitajat ovat taitavia, tilanne on henkeään haukkovalle pojalle aina yhtä pelottava. Onneksi oman alueen ambulansseista on tähän mennessä löytynyt lahjaksi pehmolelu, joka on siirtänyt Kamin huomion pois

Kati Aunion Kami-poika on kärsinyt kurkunpääntulehduksista kahden kuukauden iästä lähtien.Heini Holopainen / Yle

hoitotoimenpiteistä.

– Hoitotilanteessa monesti Kami itkee hirveästi, eikä tahdo antaa hoitaa. Kun hän saa lelun, huomio kiinnittyy siihen ja hoito helpottuu tosi paljon. Siitä jää lopulta kiva mieli.

Paha paikka: nallet lopussa

Kesällä paikallisessa Facebookin Mammat-ryhmässä viestittiin, että ambulansseilla ei ollut enää lohtuleluja lapsille. Lahjoituserä oli lopussa, eikä Annika Viitasen parivuotias Wiggo-poika saanut turvakseen pehmonallea.

Kati Aunio näki Viitasen viestin ja päätti ryhtyä heti toimiin. Pitäisi saada kasaan rahaa, jotta nallepula saataisiin hoidettua.

– Kamin kohdalla olen nähnyt, kuinka tärkeää on, että lasta lohdutetaan sillä pehmolelulla. Meilläkin joka ilta pupua ja nallea otetaan sänkyyn viereen, ja niitä kannetaan kotona. Ne ovat tuoneet pelottavassa tilanteessa lohtua ja leikkisyyttä ja ne näyttävät olevan vielä myöhemminkin todella tärkeitä, tärkeämpiä kuin itse kaupasta ostetut.

Itse ajattelin, että hyvä jos saadaan 200 nallea kasaan, mutta niitä tuli 3000. Olin ällikällä lyöty! Kati Aunio

Niinpä Kamin äiti soitti poliisille ja selvitti, miten lahjoitusvaroja saa kerätä laillisesti. Kävi ilmi, että yksityinen ei saa järjestää keräystä. Sen sijaan yksityinen voi tehdä joukkotilauksen nalleista ja lahjoittaa ambulansseihin leluja.

Ihmisten auttamishalu yllätti. Kun Aunio julkaisi avunpyynnön Facebookissa, ensimmäisen tunnin aikana ilmoittautui 600 halukasta auttajaa. Noin vuorokauden kuluttua peli piti viheltää poikki, sillä kasassa oli jo ainekset 3000 nallen tilaukselle.

– Itse ajattelin, että hyvä jos saadaan 200 nallea kasaan, mutta niitä tuli 3000. Olin ällikällä lyöty!

Nallepula hoidettu vuosiksi eteenpäin

Keskipohjalaisia ambulansseja hallinnoivan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten ensihoitopäällikkö Oskar Hagström on ilahtunut kokkolalaisäidin lohtunalletempauksesta. Aiemmat lahjoituksina saadut pehmolelut olivat päässeet loppumaan.

– Me olemme riippuvaisia ulkopuolisesta avusta tässä. Budjetissa ei ole varattu rahaa pehmoleluihin. Nämä riittävät nyt useiksi vuosiksi eteenpäin.

Soiten ensihoitopäällikkö Oskar Hagström saa käsiinsä lahjoitusnallen. Kati Aunion Kami-poika torkkuu kärryissä. Mukana ovat myös Mammat-ryhmän Annika Viitanen ja Wiggo.Heini Holopainen / Yle

Pehmolelun merkitys lapsipotilaan hoidossa on ambulansseissa kyllä huomattu.

– Nalle on tuttu ja turvallinen elementti, joka auttaa luomaan luottamusta lapseen. Lapsi reagoi usein siihen, että vanhemmatkin ovat hätääntyneitä.

Nallelahjoituksen tempaissut Kati Aunio on huomannut, että ihmiset haluavat auttaa. He tarvitsevat kuitenkin jonkun, joka kanavoi halun toiminnaksi.

Nalle on tuttu ja turvallinen elementti, joka auttaa luomaan luottamusta lapseen. Oskar Hagström, Soiten ensihoitopäällikkö

– Kun minulle tulee vielä joskus viesti, että nämä nallet ovat loppu, pistetään taas pystyyn uusi keräys. Se on hirveän iso asia pienille ja auttaa myös henkilökuntaa hoitamaan lasta.

Elämänilo hukassa sairaalassa

Pietarsaarelaisen Nina Brännkärr-Fribergin Todde-poika sairastui leukemiaan 2010. Pojan kanssa kului todella paljon aikaa sairaalassa.

– Minä lopetin laskemisen 250 päivään. Sen jälkeen tiesimme, miltä tuntuu olla tylsissä ja kliinisissä sairaaloissa sekä miten haastavaa siinä ympäristössä on löytää elämäniloa. Pärjäsimme aika hyvin, mutta tapasimme myös vanhempia, jotka olivat tosi uupuneita.

Nina Brännkärr-Fribergin Todde-poika sai leukemiaansa apua kantasoluhoidoista.Suvi Elo

Nyt jo tervehtyneen pojan äiti jäi miettimään kokemuksiaan. Mistä pienille potilaille ja heidän perheilleen olisi apua ja lohtua sairaaloissa? Mikä ilahduttaisi tai toisi turvallisuutta?

Ihmiset haluavat auttaa, kun vaan tietävät miten. Sen takia me olemme olemassa, että voimme koordinoida avun oikeaan paikkaan. Nina Brännkärr-Friberg, Project Liv

Kului vielä joitakin vuosia, kun Nina Brännkärr-Friberg kypsytteli ideaansa avusta. Vuonna 2014 hän ja Johanna Stenback sekä Gunnar Norrlund perustivat Pietarsaaressa yhdistyksen nimeltä Project Liv. Sen tarkoitus on tuoda iloa ja apua pitkäaikaissairaiden lasten ja heidän vanhempiensa arkeen.

– Itse huomasin, että vastoinkäymisistä voi syntyä myös paljon hyvää. Project Liv syntyi elämäni vaikeimmista hetkistä. Niistä syntyi uusi työ, jolla autetaan muita.

Project Liv syntyy

Project Liv on sisustanut sairaaloihin leikkinurkkauksia ja lahjoittanut osastoille askartelupaketteja. Yhdistys myös toteuttaa useissa sairaaloissa unelmapäiviä sairaille lapsille. Lapset saavat kertoa, mitä he haluavat, ja Project Liv toteuttaa toiveen.

Se saa lahjoituksena rahoja säätiöiltä, firmoilta ja tavallisilta ihmisiltä sekä tempausten ja tuotemyyntien kautta.

Kolmen hengen vapaaehtoistyöstä alkanut yhdistys on kasvanut. Nyt sillä on jopa palkattuja työntekijöitä Pietarsaaressa ja Vaasassa.

Juha Kemppainen / Yle

– Ihmiset haluavat auttaa, kun vaan tietävät miten. Sen takia me olemme olemassa, että voimme koordinoida avun oikeaan paikkaan.

Miksi sitten tarvitaan yhdistyksiä ja tavallisia ihmisiä tähän työhön?

– Nykyään kaikkea tehostetaan. Se näköjään tarkoittaa niin sanotuista pehmeistä arvoista tinkimistä. Siksi kolmannella sektorilla on iso rooli. Yhdessä terveydenhuollon kanssa voidaan saada potilaat hyvälle mielelle, jolloin omaisetkin ovat. Se taas auttaa hoitotyössä.

Leikki on lapsen terapiaa

Keski-Pohjanmaan ja lähialueen lapsipotilaita hoidetaan Soiten lastensairaalassa. Sinne on Project Livin avulla rakennettu värikäs leikkinurkkaus, nallesairaala.

Sairaalassa on nukkeja ja pehmoleluja sekä niiden vaatteita, vuoteita ja hoitotarvikkeita. Palvelualuejohtaja Heidi Pettersson kertoo, että nurkkaus toimii kahdella tasolla.

– Se tarjoaa lapselle ajanvietettä eli on tietenkin leikkipaikka. Samalla sillä on terapeuttinen merkitys, kun lapsi voi leikin avulla käydä läpi kokemuksiaan täällä sairaalassa.

Palvelualuejohtaja Heidi Petterssonilla on sylissään nalle, joka on räätälöity hoitamista varten: Kädessä esimerkiksi on reikä, johon voi laittaa tippaletkun. Sisuskalutkin saa esille tarkasteltavaksi.Juha Kemppainen / Yle

Pettersson kiittelee, että lahjoituksena saatu leikkipakka on todella tärkeä.

– Ilman lahjoitusta me emme pystyisi tätä tarjoamaan. Suunnitelma tehtiin yhdessä Project Livin kanssa. He miettivät asioita potilaiden ja perheiden näkökulmasta. Lapsillehan leikki on tärkeintä terapiaa.

Suomessa Lastenklinikan kummit on vuodesta 1993 auttanut lapsipotilaita. Kummien tuki suuntautuu pääasiassa yliopistosairaaloihin. Pettersson kiittelee, että Pohjanmaalla vaikuttava Project Liv tuo apua myös pienemmille paikkakunnille.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ilkka, Pohjalainen ja Keskipohjanmaa tabloidiin – ensimmäiset koelehdet jo painettu

2017, Syyskuu 19 - 17:03

Maakuntalehdet Ilkka, Pohjalainen ja Keskipohjanmaa muuttuvat keväällä tabloid-kokoisiksi. Toimitukset ovat valmistautuneet muutokseen viitisen vuotta.

– Tähän asti on näyttänyt siltä, että ei ole oikea aika. Lukijatutkimuksissamme oli kolmannes [vastaajista], joka tahtoi tabloidia, kolmannes, joka ei tahtonut ja kolmannes, joka ei osannut päättää tahtoako vai ei. Vähitellen kanta on lieventynyt, kun muut lehdet ovat muuttuneet tabloideiksi, sanoo Ilkan päätoimittaja Satu Takala.

– Isommassa koossa on omat hyvät puolensa. Sitä voivat käyttää kukkakauppiaat ja monenlaista muuta. Mutta kyllä tämä pienempi tabloid on nykyinen sanomalehden koko, toteaa Pohjalaisen päätoimittaja Toni Viljanmaa.

Viljanmaa uskoo, että lukijat ottavat uudenkokoisen lehden hyvin vastaan. Siihen on jo totuttu.

– Olemme tehneet paljon liitteitä tabloidissa. Uskoisin, että muutos on aika pieni kuitenkin – paljon pienempi kuin pari-kolme vuotta sitten olisi voinut olla, Viljanmaa sanoo.

Ensimmäiset koelehdet on esitelty tällä viikolla lukijaraadille.

– Se otettiin hyvin vastaan ja palaute oli positiivista. Totta kai oli myös kehittämiskohteita, Takala toteaa tabloid-Ilkan saamasta vastaanotosta.

Ennen varsinaista tabloidiin siirtymistä luvassa on vielä toinenkin koelehti.

Ilkan ja Pohjalaisen ensimmäiset tabloid-kokoiset koelehdet.Merja Siirilä/Yle Visuaalinen ja kätevä

Sekä Viljanmaa että Takala uskovat tabloidin toimivuuteen. Yksi syy on se, että Ilkan, Pohjalaisen ja Keski-Pohjanmaan muutoksen jälkeen Lännen mediassa kaikki lehdet, paitsi Turun Sanomat, ovat tabloid-kokoisia. Sama koko mahdollistaa materiaalin vaihdon aiempaa helpommin.

– Uskon, että lukijat tulevat nyt saamaan vielä enemmän visuaalisesti silmää miellyttäviä juttuja, Takala sanoo.

– Tabloid on kätevämpi käsitellä ja visuaalisempi – meillä on hyviä kuvaajia ja heidän kuvansa nousevat paremmin esiin, Viljanmaa listaa.

Vaikka tabloid-koko aiheuttaa lehden tekijöille joitakin muutoksia ja uutta asennoitumista, pääasia pysyy päätoimittajien mukaan uudistuksen jälkeenkin ennallaan.

– Maakuntalehti ei ole mitään, ellei se ole maakuntansa puolesta, Takala sanoo.

– Sisältö on tärkein. Sisältöön satsataan, Viljanmaa muistuttaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Juuso menee mielellään töihin työpaikalleen – "Etätöitä ei ole pakko tehdä", muistuttaa tutkija

2017, Syyskuu 19 - 06:55

Etätyöstä ei ole pakopaikaksi eikä se poista esimerkiksi ongelmia omassa ajanhallinnassa tai työyhteisössä. Kaikki eivät tietenkään pysty tekemään omia töitään muualla kuin työpaikalla.

Mutta kaikki eivät haluakaan – eikä heidän tarvitse.

Tästä lausahduksesta Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija, dosentti Annina Ropponen on saanut raikuvat aplodit eurooppalaisella foorumilla. Aplodit avarsivat hänen ajatteluaan asiasta.

– Etätyö nähdään myönteisenä, kun sen on voinut itse valita.

Väärillä raiteilla ollaan, jos työntekijä päätyy etätyöhön, koska ei voi tehdä töitä työpaikalla esimerkiksi keskittymisongelmien takia. Ropposella on tietoa tapauksista, joissa työyhteisön ongelmia yritettiin välttää antamalla joustoa jollekulle muita enemmän. Sillä ongelmat eivät kuitenkaan ratkea, eikä etätyö toimi, jos malli ei lähde asian perusluonteesta.

Monelle voi olla arvokasta se, että saa tulla töihin, on oma kahviporukka ja muu yhteisö Vanhempi tutkija Annina Ropponen, Työterveyslaitos

On myös mahdollista, että työnantaja ja työntekijä tekevät sopimuksen, jossa määritellään tietty osuus työajasta tehtäväksi etänä. Silloin voi syntyä ajatus, että etänä on pakko olla tai on vaarassa menettää mahdollisuuden etätyöhön. Optimaalinen tilanne on itse valittu ratkaisu päiviin, jolloin etänä tekeminen on perusteltua.

Moni tulee nimittäin työpaikalle siksi, että haluaa.

– Monelle voi olla arvokasta se, että saa tulla töihin, on oma kahviporukka ja muu yhteisö. Kotona ei myöskään aina voi järjestää ihanteellista työtilaa itselleen, sanoo Ropponen.

Markkinointikoordinaattori Juuso Savolainen kuljetusyhtiö Ahola Transportista on juuri tällainen ihminen. Hänellä on vähän kokemusta etätyöstä Ruotsin-vuosiltaan, jolloin hän joutui ottamaan läppärin kotiin editointitöitä varten. Savolainen ei tykästynyt etätyöhön ja onkin päättänyt olla tekemättä sitä.

– Tykkään olla työpaikalla, tykkään mennä työpisteelle. Hyppäät autoon ja käännät aivot työasentoon. Työpaikalla tapaat työkavereita ja voit pallotella asioita heidän kanssaan, kuvailee Savolainen.

– Kotona minä ainakin rupean ajattelemaan muutakin: kotiaskareita ja koirien ulkoiluttamista, Savolainen nauraa.

Onko etätyö sanana vanhentunut?

Töiden tekeminen onnistuu yhä useammin muualtakin kuin varsinaisesta työpisteestä. Tietotekniset ratkaisut edistyvät harppauksin. Kokouspäivä voi olla helpompi hoitaa skypellä kotoa kuin siirtyä monitilatoimistossa jokaista palaveria varten erikseen skype-tilaan, havainnollistaa Ropponen.

Tietoturva- ja tietosuojakysymykset hidastavat joustotyöhön siirtymistä yhä joillain aloilla. Samoin tekee asenneilmasto.

– Etätyö ei tarkoita, että olisit etäällä työstä.

Vanhempi tutkija Annina Ropponen myöntää, että kyseessä on hänen lempilausahduksensa. Etätyöstä pitää nimittäin yhä hokea myös itsestäänselvyyksiä. Näin siitä huolimatta, että tuoreimman Euroopan työolotutkimuksen mukaan noin joka viidennellä on mahdollisuus tehdä etätyötä ainakin joskus.

Ehkä koko etätyö-sanastakin on jo aika ajanut ohi. Työaikalakia ollaan uudistamassa ja uudessa luonnoksessa puhutaan joustotyöajasta ajasta ja paikasta riippumattomassa työssä.

Minna Heikura / Yle

Vanhahtavan sanasta tekee sekin, että ennen etätyössä on ajateltu oltavan työyhteisön ulkopuolella, mutta nykyään etätyössä ollaan yhtä tavoitettavissa kuin muutenkin.

Kokousten lisäksi onnistuu esimerkiksi asiakkaiden tapaaminen. Omaan työyhteisöön ollaan yhteydessä esimerkiksi pikaviestipalveluiden kautta.

Kaikilla työn tekeminen ei ole sidottu edes maahan. Ropponen arvioi, että seuraava trendi voisi olla viime aikoina yleistynyt etätyön muoto: joidenkin firmojen tapa tarjota mahdollisuus työskennellä määräaikainen jakso eksoottisessa kohteessa, kuten Aasiassa.

– Se maustaa työn tekemistä, sillä palkitaan työntekijöitä ja tarjotaan jotain uutta.

Ongelmat omassa ajankäytössä eivät katoa etätöissä

Usein asenteet mainitaan yhtenä hidasteena joustotyön yleistymiselle. Selvitykset kertovat silti, että esimerkiksi kotona tehdyt työpäivät tuppaavat pikemminkin venymään kuin jäämään vajaiksi.

Ropponen sanookin, ettei joustotyö ole tässäkään ratkaisu, joka poistaisi ihmisen omia työnteon ongelmia:

– Jos työaika on venyäkseen, se venyy. Järkevyys ja tehokkuus riippuvat siitä, miten hyvin tietää tehtävänsä ja tavoitteensa, ja siihen tarvitaan esimiestä ja työyhteisön tukea. Joustotyö ei korosta ajanhallinnan ongelmia, vaan ne ovat samat kuin toimistossa.

Ensio Karjalainen / Yle

Markkinointikoordinaattori Juuso Savolainen tunnistaa puheista ajatuksen siitä, että toiset "saavat" tehdä etätöitä. Hän on iloinen niiden puolesta, joille se sopii ja on mahdollista, mutta muistuttaa, ettei etätyö ole kaikkien haave.

– On suuri helpotus, ettei sihen pakoteta eikä minulle syötetä etätyöpropagandaa. Etätyö on mahdollista, jos itse niin kokee. Muttei pakko tai velvoite. Itse pystyn omalla työpisteelläni keskittymään parhaiten ja koen olevani siinä tehokkaimmillani, Savolainen sanoo.

Hän kokee saavansa itsekin energiaa ympärillä olevasta tekemisen meiningistä. Työyhteisö ja sen palaute myös palkitsee ja auttaa ylläpitämään työintoa työstä. Ja yhtä lailla kun Savolainen innostuu tehokkaista ihmisistä, joiden työn näkee luistavan, hän toivoo olevansa samanlainen malli työkavereillekin.

Ratkaisut kannattaa pistää puntariin aina välillä

Annina Ropponen toivoo työpaikoille elämänkaariajattelua ja rohkeutta nähdä erilaisia elämänvaiheita.

– Ratkaisua, joka sopii yhteen ajanjaksoon, kannattaa tarkastella myöhemmin uudelleen: haluaisinko tehdäkin jotenkin toisin? Vaikka tekisi etätyötä nyt päivän viikossa, saattaa vuoden päästä tehdä sitä täysin – tai ei lainkaan.

Työnantajaa Ropponen muistuttaa myös joustotyön eduista: tutkimusten mukaan on selvästi etua siitä, että työntekijä kokee voivansa vaikuttaa omaan työhönsä. Samalla työnantaja saa erilaisista jaksoista ja vaiheista arvokasta tietoa siitä, miten homma toimii – tai ei toimi.

– Silloin sekä työnantajalla että työntekijällä on perustellut argumentit siihen, miten menee ja miten kannattaa jatkaa. Avoimella keskustelulla ja yhdessä sopimisella voidaan löytää molempia hyödyttävä tapa tehdä työtä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Salille niin kauan kuin hengissä ollaan" – 74-vuotias Eero Klemola löysi kuntosalilta uutta voimaa ja liikuntakykyä

2017, Syyskuu 18 - 18:45

74-vuotiaan Eero Klemolan jalka nousee jo ketterästi steppilaudan päälle. Laudalle askellus ja jumppakeppiliikkeet kuuluvat nykyään Eeron lämmittelyrutiineihin aina ennen voimaharjoittelua kuntosalilaitteilla.

Vielä pari vuotta sitten Eeron lihaskunnossa ei ollut juurikaan kehumista: hänen kätensä rupesivat puutumaan autoa ajaessa, ja istumatyö oli jättänyt jälkensä muun muassa vyötärölle. Sitten Eero löysi kuntosalin.

– Tämä harrastushan lähti siitä, kun eläkeikä oli jo ylitetty ja halusin täyttää jonkinlaista tyhjiötä. Ajattelin muutenkin, että tässähän aivan rappeutuu ja rupeaa kaatuilemaan, jos ei ala jotain tekemään, Eero Klemola kertoo.

Eero oli ehtinyt käydä jo kuukausien ajan kuntosalilla ennen kuin joutui lonkkaleikkaukseen. Voimaharjoittelun hyödyt näkyivät jo pian leikkauksen jälkeen.

Siinä yllättyivät ihan asiantuntijatkin, että missäs sen kepit nyt on, kun se menee tuolla jo ilman keppejä. Eero Klemola, 74-vuotias, Kokkola

– Kuntoutus meni odotettua nopeammin. Siinä yllättyivät ihan asiantuntijatkin, että missäs sen kepit nyt on, kun se menee tuolla jo ilman niitä, Eero nauraa ja jatkaa: – Se oli sellainen neljä viikkoa, ja pääsin jo täysin omin voimin liikkeelle.

Nyt leikkauksesta on kulunut puolitoista vuotta, ja jäljellä on enää pientä liikeratajäykkyyttä.

Vanhuksia houkuteltu salille, eikä syyttä

Voimaharjoittelu on sulattanut Eero Klemolan vyötäröltä kymmenen kiloa, tasapaino on parantunut, jaksaminen lisääntynyt ja verenpaine sekä sokeriarvot parantuneet. Samoin on käynyt tuhansille muille vanhuksille.

Valtakunnallisessa Voimaa vanhuuteen -hankkeessa huomattiin, että yli puolella vanhuksista kuntosaliharjoittelu toi lisää voimaa ja tasapainoa. Kolmanneksella tilanne pysyi ennallaan eli lihaskunto ei alkanut heiketä. Hankkeessa oli mukana 38 kuntaa ja yli 20 000 vanhusta vuosina 2010–2015.

Kokkolassa hankkeesta tuli kaupungin pysyvää toimintaa, ja nyt kuntosalin on löytänyt yli 4000 ikäihmistä. Se on iso määrä, kun kaupungissa on noin 9200 yli 65-vuotiasta.

Kokkolan kaupunki tarjoaa eläkeiän ylittäneille mahdollisuutta käyttää kaupungin omia, palvelukotien yhteydessä olevia, kuntosaleja ilmaiseksi. Vastapalveluna heiltä toivotaan aikaa vanhuksille: he voivat ulkoilla tai seurustella vanhusten kanssa, avustaa tapahtumissa tai esimerkiksi lahjoittaa käsitöitä.

Lisäksi 75 vuotta täyttäneille on kolmen kuukauden testiryhmiä, joissa mitataan lähtö- ja loppukunto. Sen jälkeen voi jatkaa kuntosaliharjoittelua ryhmissä.

– Asiakkailta on saatu kuulla, että arjessa jaksaminen on parantunut: jaksaa paremmin käydä kaupassa ja kävellä rappusia – ja ihan se, että piristyy. Sairaalareissut ovat vähentyneet, ja leikkauksen jälkeen kuntoutuksen tulokset ovat nopeampia, kun lihaskuntoa on harjoitettu, sanoo Kokkolan kaupungin liikunnanohjaaja Anne Raatikainen.

"Salille niin kauan kuin hengissä ollaan"

Moni vanhus on aikaisemmin vierastanut kuntosalille menemistä, mutta Anne Raatikainen kertoo, että Kokkolassa näkyy nyt selvä asenneilmaston muutos.

– Kuntosali ei ole enää sellainen kauhistus kuin aikaisemmin. Silloin, kun kaupungilla ei vielä ollut näitä omia iäkkäiden kuntosaleja, moni ei uskaltautunut yksityiselle, koska siellä oli "vain" hyväkuntoisia nuoria. Nyt voimaharjoittelu on helppo aloittaa matalan kynnyksen saleissa ja sitten kun on varmempi olo, voi lähteä yksityiselle.

Tärkeää olisi, että me kaikki saisimme mennä loppuun asti niin, että katuvalot ovat päällä aina sinne viimeiselle tolpalle asti. Eero Klemola, Kokkola

Myös Eero Klemola pitää kaupungin omaa kuntosalia sellaisena, johon ummikkokin uskalsi tulla.

– Kynnys oli matala, ja se on tärkeää, että täällä on samanikäisiä ihmisiä ja samanlaisia elämänkohtaloita. Meille sattui vielä hyvä ja iloinen kuntosaliporukka, Eero kehuu.

Eeron ryhmä käy kuntosalilla kerran viikossa, mutta mahdollisuus on toiseenkin kertaan, jos innostusta riittää.

– Vapaaehtoistyön saatan pikkuhiljaa jättää, kun täytän 80 vuotta, mutta kuntosalia en vielä silloinkaan. Aion mennä salille niin kauan kuin hengissä ollaan.

Ajatus saa Eeron vakavoitumaan. Hän puhuu vertauskuvin siitä, kuinka tärkeä on saada säilytettyä liikuntakyky:

– Tärkeää olisi, että me kaikki saisimme mennä loppuun asti niin, että katuvalot ovat päällä aina sinne viimeiselle tolpalle asti, että olisi kirkasta, Eero sanoo silmäkulma kostuen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Keski-Pohjanmaalla viljoista on saatu puitua vasta harvinaisen vähän – näin käy kerran 10 vuodessa

2017, Syyskuu 18 - 11:06

– Pikkuisen pitää olla jo huolissaan, että ehditäänkö kaikki keräämään, myöntää ProAgria Keski-Pohjanmaan erityisasiantuntija Sirkku Koskela.

Vaarana onkin, että osa ohrasta, kaurasta ja vehnästä jää tänä syksynä peltoon. Toisaalta puintien siirtyminen lokakuulle asti voi tuoda eteen toisen ongelman.

– Jää nähtäväksi kantavatko pellot. Jo nyt pellot litisevät monin paikoin märkinä. Ainakin tulisi pahat raiteet, jos puimurilla yrittää lähteä.

Ongelmia on muuallakin, ja MTK onkin vaatinut kriisitoimia viljelijöiden ahdingon helpottamiseksi.

Selvää on, että kovin kuivissa olosuhteissa ei tänä syksynä päästä puimaan. Erityisasiantuntija Sirkku Koskela arvioi, että parhaimmillaan päästäneen 20 prosentin puintikosteuteen.

– Kasvustoissa näkyy jo homeita, esimerkiksi punahometta. Pitää seurata, kehittyykö punahomeesta myrkyllisiä toksiineja jyvään ja sitä kautta mahdollisesti haittaa eläimille.

Viljasato ei ole ehtinyt läheskään joka peltolohkolla valmiiksi, varsinkin Keski-Pohjanmaan sisäosissa osa viljoista on edelleen vihreää.

Lisäksi vesi seisoo peltolohkoilla ainakin Kannuksessa ja Toholammilla. Keruuta on viivästyttänyt sadon myöhäinen valmistuminen, mutta myös runsaat sateet. Myös kuivauskustannuksista on tulossa suuret tänä syksynä.

Rannikolla eli Lohtajalla, Himangalla ja Kalajoella päästään puimaan heti, kun saadaan muutaman päivän poutajakso.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Sellisti Ulla Lampela on soittanut kuoleville kymmeniä kertoja: "Se on pyhä hetki"

2017, Syyskuu 17 - 08:45

Ensimmäisellä kerralla saattokodissa Ulla Lampela mietti, ehkä vähän pelkäsikin. Ihmisen kohtaamista, kuoleman läheisyyttä. Sitä, millaisia tunteita se nostattaa. Mutta päällimmäinen tunne oli turvallisuus.

– Se tuntuu oikealta, koska kuolema on osa elämää. Samalla oma arvomaailma kirkastuu: ei pidä asioita itsestäänselvýyksinä. Se on rajallisuuden tehtävä.

Ei Lampela silti itsensä vuoksi ole pitänyt kymmeniä konsertteja palvelutaloissa ja saattokodeissa. Hänen mielestään taide kuuluu oikeasti kaikille. Sairaalle tai kuolevalle musiikki on – niin sellisti toivoo – hoitavaa ja lohduttavaa. Pieni hetki irrottautumista, jopa nautintoa.

– Jos se sitä voi olla, olen äärettömän kiitollinen. Silloin minulla on jokin merkitys maailmankaikkeudessa.

– Soittajana olisi hyvä ajatella ennen mitä tahansa keikkaa: mitä jos tämä olisi viimeiseni?

Juha Kemppainen / Yle

Ulla Lampela ajatteli jo 15-vuotiaana, että hoitolaitoksiinhan sitä pitäisi soittamaan mennä. Jos ei musiikki hoitaisi, se vähintään virkistäisi. Lapsen odotus toistakymmentä vuotta sitten havahdutti isommin miettimään omaa olemista suhteessa muihin ja koko maailmaan.

Lampela meni mukaan tukiperhetoimintaan ja Musiikkia sairaalaan -vapaaehtoistyöhön Helsingin seurakuntayhtymässä. Siellä diplomisellisti koki kuitenkin vievänsä tilaa harrastajilta, ja niin virisi ajatus omasta konserttisarjasta. Sen hän toteutti pianistiystävänsä kanssa sairaaloissa ja palvelutaloissa.

Sitä taas seurasi Suomen Kulttuurirahaston apurahan turvin toteutettu konserttisarja saattokodeissa pääkaupunkiseudulla sekä Turun, Tampereen ja Hämeenlinnan saattokodeissa. Pelkästään noiden kolmen vuoden aikana konsertteja kertyi yli 70.

Yllätyin siitä, ettei se ole raskasta

Lapsia yleisöön ei ole sattunut. Se olisi voinut olla vaikeaa, soittaja myöntää.

Nyt työryhmällä on meneillään toinen apuraha, jonka avulla kahdeksanhenkinen työryhmä voi jatkaa työtään. Näillä näkymin ilman Lampelaa, joka siirtyi syksyllä Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteriin Kokkolaan. Työ Etelä-Suomessa jatkuu varmasti, sillä Lampelan mukaan ihmisillä on halu olla mukana.

Ja toisaalta Kokkolassa saattaa nyt viritä uusi toimintamuoto – jo aiemmin kamariorkesteri on ollut tuttu näky niin kouluissa, päiväkodeissa kuin joulun aikaan laitoksissakin.

Juha Kemppainen / Yle

Kun Ulla Lampela soittaa sairaalassa tai saattokodissa, hän haluaa musiikin olevan kuulijalle juuri sitä, mitä tämä sillä hetkellä toivoo sen olevan. Omia halujaan hän ei siihen sotke.

– Meidät on luotu rakastamaan, olen varma siitä. Mutta väkisin rakastaminen ei onnistu. Kun menet kuulostellen ja pyyteettä, lopputuloksena saat itsekin: joko kannustimen, jatka tuota! Tai näpäytyksen, kun joku torjuu, mutta se on ilman muuta osa juttua.

Palaute vaihtelee: joku vetää oven kiinni, toinen kuiskaa: "Älkää lopettako ikinä." Kuulijoiden kasvoilla näkyy liikutus, musiikki nostaa esiin muistoja, tai kauneus itsessään puhuttelee. Palvelutaloissa Lampela on nähnyt hämmentäviäkin hetkiä, kun soiton rentouttamat lihasspasmit laukeavat.

Ulla Lampelalla on kokemusta myös muskarin pidosta lasten psykiatrisella osastolla ja konserteista mielenterveyspotilaille. Kohtaamiset ovat olleet yllättäviä, erilaisia, hauskojakin.

– Ne konsertit ovat ihmiseltä ihmiselle, eivät miltään taiteilijalta yleisölle. Ihmisen kohtaaminen ja sille auki oleminen on yhtä tärkeää kuin itse konsertti.

Me olemme yhtä, tarvitsemme toisiamme

Saattokodeissa kiitos tulee usein omaisilta. Kerran Lampela sattui konsertoimaan saattokotiin, jossa kuulijana oli nopeasti etenevään sairauteen kuolemaisillaan oleva mies. Konserttien suuri ystävä oli toivonut kuulevansa vielä yhden. Ja sen hän kuuli.

Aina Lampela ei silti tiedä, mitä soitto herättää. Joskus itse konserttitilassa ei ole ketään. Kuulijoita on, mutta he ovat liian sairaita tullakseen paikalle. Ovet ovat auki ja musiikki kantaa.

Puolen tunnin konsertti on koettu hyvän mittaiseksi. Ohjelmistoa Lampela ei mieti liikaa. Saattokoteihin hän valitsee musiikkia, jota rakastaa eniten. Kaunista ja koskettavaa. Sellaista, joka hoitaa, antaa toivon tunnetta. Ainoastaan todella synkkää tai lohdutonta musiikkia hän ei näissä konserteissa soittaisi.

Ulla Lampela on soittanut myös yksin ihmiselle, jonka lähtö on aivan käsillä. Soittanut ja välillä vain ollut. Silittänyt käsivartta. Soittanut viimeisilläkin hetkillä ja toivottanut hyviä hetkiä tuonpuoleiseen.

– Yllätyin siitä, ettei se ole raskasta. On mahdotonta sanoa, mitä siinä tapahtuu, kun ihminen on jo aivan rajalla. Se on pyhä hetki.

Saattokodissa soittaessa Lampelalle tärkeintä on läsnäolo. Hetki on niin tyhjentävä, että ajatuksetkin katoavat. Samalla turvallisuudentunne on vahva, samoin kokemus siitä, ettei potilas ole yksin. Ja kiitollisuus:

– Me olemme yhtä, tarvitsemme toisiamme. Etten unohtaisi ikinä, että tämä hetki on ainutlaatuinen. Olen kiitollinen siitä kiitollisuudentunteesta.

Juha Kemppainen / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Naimattomien naisten taivas – Näin nuoret suomalaiset naiset houkuttelivat toisiaan Amerikkaan yli 100 vuotta sitten: "Pane kampsut pussihin ja lähde"

2017, Syyskuu 17 - 06:55

"Vaikka mitä olis melkein joka ilta tansseja on joka lauantai mutta ei niihin kannata mennä illallakin maksaa taalan sisäänpääsy – – kyllä täällä huvitusta olis mutta tienesti menis kaikki kun siitä nauttii."

(Kirje Fitchburgista, Yhdysvalloista Toholammille vuonna 1906)

Kotipuoleen lähetetty kuva kertoo, kuinka maalaiskylän tyttö on käynyt Amerikassa läpi muodonmuutoksen.

Piikatytöstä on sukeutunut hieno kaupunkilaisneiti. On röyhelöt ja rusetit, silkkiä ja samettia, käsissä oikein hansikkaat. Ja mikä tärkeintä, päässä on suuri ja korea hattu, sulin tai kukkasin somistettu.

Perässä tulee kirje, jossa selitetään, kuinka valtameren takana työ on kevyempää, palkka on parempi ja vapaa-aikana juostaan riennoissa haalilla harva se ilta. Eikä selän takana ole ketään vahtimassa.

Yksi jos toinenkin tällainen kuva kulkeutuu todennäköisesti myös Emma Lyydia Heiniemen (1887–1944) käteen Keski-Pohjanmaalla.

Köyhän yksinhuoltajaäidin tytär Emma Lyydia eli Lyyti ei tunne oloaan kotipitäjässä mukavaksi. Hän on jo teini-ikäisenä valmis astumaan laivaan, joka vie valtameren taakse.

Lyyti on yksi niistä tuhansista nuorista suomalaisnaisista, jotka aloittavat oman itsenäisen elämänsä Yhdysvaltain itärannikolla. Hän suuntaa Fitchburgin kaupunkiin, jossa on jo paljon suomalaisia.

Perille päästyään myös Lyyti Heiniemi laittautui hienoksi valokuvaa varten. Potretti on otettu Larsonin studiossa Fitchburgin Main Streetillä. Alla on näkymä samalta kadulta postikortista noin vuodelta 1912.Katriina Eskolan albumi / Wikimedia commons

"Minä olen kerran ja toisen ajatellut miksi et pane kampsut pussihin ja lähde tänne – en minä usko että sun sitä tarvitsee koskaan katua. Vuosi pari aukaisis sinun silmäs täällä enempi kuin 20tä sielä."

(Kirje Yhdysvalloista Vaasaan vuonna 1909)

Suuri osa Pohjanmaalta Amerikkaan lähteneistä suomalaisista oli vilkkaimpina siirtolaisvuosina 1870–1914 nuoria ja naimattomia naisia.

Joinakin vuosina naisia oli lähtijöistä paikoin lähes puolet.

Suomessa elettiin vielä silloin tsaarin vallan alla. Taloihin syntyi toistakymmentä lasta, joista osa kuoli jo pienenä kulkutauteihin. Kansakoulu oli käynnistetty, mutta läheskään kaikki eivät sitä vielä käyneet.

Pohjanmaalla viljeltiin maata, mutta tilat eivät riittäneet elättämään väkeä, ihmisiä oli yksinkertaisesti liikaa. Samaan aikaan Amerikasta alkoivat kantautua kertomukset, kuinka siellä työtä piisasi ja kuinka oltiin kultaa vuolemassa.

Myös Kannuksen kunnassa syntynyt Lyyti Heiniemi haaveili varmaankin tienesteistä, mutta hänellä oli Amerikkaan-lähtöön henkilökohtaisempiakin syitä. Lyyti oli nimittäin joutunut koko lapsuutensa kärsimään otsaansa lyödystä venäläisleimasta.

Lyytin isä oli ratatöissä käyneen venäläisen rykmentin sotilas ja Lyyti avioton lapsi. Pienellä paikkakunnalla 1800-luvun lopussa tämä oli suuri häpeä, ja asian laidan tiesivät kaikki.

Tummatukkaista Lyytiä sanottiin ryssänpenikaksi.

Niinpä Lyyti olikin lähtökuopissa pian rippikoulun jälkeen. Äiti sai raavittua matkarahat kokoon, todennäköisesti lainaksi sukulaisiltaan. Vuosi oli 1906 ja Lyytillä ikää 19 vuotta.

Elämä Amerikassa näyttäytyi kovin erilaisena kuin kotona Keski-Pohjanmaalla. Ylemmässä kuvassa ollaan perunatalkoissa Toholammilla vuonna 1923.Toholammin kotiseutuarkisto / Toholammin Pajamäen perinnekeskuksen kokoelma

Noin 15 vuotta aiemmin naapuripitäjässä Toholammilla parikymppinen Hilda Maria Mattila kaipasi myös avarammille ahoille.

Hilda Maria eli Maija (1870–1965) oli syntynyt vauraaseen taloon, joka menetettiin katovuosien jälkeen kauppiaalle velkojen takia. Suurperheen lapset joutuivat lähtemään itku kurkussa kerjuulle, ja Maija päätyi vieraan leipiin piikomaan.

Kun Amerikan-kuume alkoi Toholammilla nousta, matkaan ryhtyi laittautumaan niin palvelusväkeä kuin talollisten lapsia. Monille talollisen "ylimääräisille" tyttärille Amerikka oli houkuttelevampi vaihtoehto kuin kotiseudulle piiaksi jääminen, mikä olisi tarkoittanut yhteiskunnallisen aseman laskua.

Kenties Maijaakin ajoi Amerikkaan kunnianhimo. Entisen talon tyttären mielestä piian pesti ei varmaankaan ollut häävi, vaikka hän ei erityisen kurjissa oloissa elänytkään.

Pakko päästä paremmille palkoille, elämässä eteenpäin, hän on voinut miettiä.

Vuonna 1891 Maija oli saanut kokoon sen verran rahaa, että pääsi pakkaamaan kapsäkkinsä. Hän oli tuolloin 21-vuotias.

Maija ei ollut saanut koulutusta eikä puhunut kieliä, vaikka korvaan oli ruotsin sanoja tarttunutkin. Hän osasi kuitenkin lukea ja kirjoittaa. Mikään arkajalka hän ei ollut vaan ennakkoluuloton ja hanakasti toimeen tarttuva.

Sellainen oli myös teini-ikäinen Lyyti, joka perimätiedon mukaan uskalsi lähteä pitkälle matkalle ypöyksin aikana, jolloin määränpäästä oltiin toisen käden tietojen varassa.

Yle Uutisgrafiikka

"Minä viikos paris opetan sun työhön että saat 25 taalan paikan heti."

(Kirje Yhdysvalloista Vaasaan vuonna 1909)

Amerikka on miesten helvetti ja naisten taivas, tiesi kertoa lentävä lause, jossa oli vähintään totuuden siemen.

Yhdysvalloissa naiset saivat työtä miehiä helpommin, ja kouluttamattomille maaseudun tytöille oli paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kotona. Jos tämä ei suorastaan taivas ollut, niin ainakin uudenlainen vapauden maailma.

Piika oli usein piika Amerikassakin, mutta paremmalla palkalla. Yhdysvalloissa ja Kanadassa oli jatkuvasti kysyntää kotiapulaisista, sillä amerikkalaiset naiset eivät juuri piian töitä arvostaneet. Niinpä paikkoja oli auki jopa kielitaidottomille siirtolaisille.

Suomalaisten kesken kotiapulaisen ammattia ei tarvinnut hävetä, ja olihan Amerikassa varakkaassa perheessä palveleminen kokonaan toinen juttu kuin työ kotona.

Suomessa kun elettiin maailmassa, jossa naiset joutuivat tekemään rankkoja pelto- ja navettatöitä. Ovatpa jotkut tutkijat esittäneet, että tämä oli yksi syy pohjalaisnaisten intoon lähteä siirtolaiseksi.

Amerikassa piian palkka oli moninkertainen ja tehtävät yleensä siistimpää sisätyötä. Mukavampi se on herrasväelle kalkkunaa laittaa kuin lantaa luoda, tuumittiin.

Kun työnantaja tarjosi asunnon ja ruoan, palkan saattoi laittaa vaikka suoraan sukanvarteen. Työpäivät olivat pitkiä, mutta kotiapulaiselle luvattiin kokonainen vapaa iltapäivä joka viikko.

Ainakin teoriassa – joskushan työnantajan suunnitelmat saattoivat muuttua.

"Minun on nyt ulkopäivä mutta en nyt mene ulos kun tänä iltana on vieraita ja pitää passata iltanen sillä nyt pitää minun oli veitres [tarjoilija] kun friita on maalla."

(Kirje Yhdysvalloista Ikaalisiin vuonna 1914)

Tuore amerikatar teki Suomessa vaikutuksen erityisesti hienolla hatullaan. Se tosin ei välttämättä ollut oma, vaan saattoi kiertää rekvisiittana useammankin naisen kuvissa.Toholammin Pajamäen perinnekeskuksen kokoelma

Myös Toholammilta lähtenyt Maija Mattila teki Yhdysvalloissa töitä kotiapulaisena. Sen lisäksi hän oli keittäjänä poortitalossa eli täysihoitolassa, jossa asui suomalaisia työmiehiä.

Maija asettui asumaan Gardnerin pikkukaupunkiin Massachusettsiin, joka oli toinen Yhdysvaltain itärannikon suurista suomalaisosavaltioista.

Lyyti Heiniemi taas sai tehdastyötä kutomosta Fitchburgissa parinkymmenen kilometrin päässä Gardnerista. Fitchburg oli Massachusettsin suurin suomalaiskaupunki ja "toholampilaisten pääkaupunki" Yhdysvalloissa.

Monet suomalaiset naiset muuttivat juuri tällaisiin keskuksiin, joissa englantia taitamattomat keltanokat saivat tukea tuttavilta tai ainakin samaa kieltä puhuvien ihmisten verkostolta.

Vaikka tehdastyön palkoissa ei ollut hurraamista, Lyyti tienasi ainakin sen verran, että pystyi lähettämään rahaa äidilleen Suomeen.

Iloisessa seurueessa oikealla istuu Lyyti Heiniemi. Katriina Eskolan albumi

Amerikka saattoi olla naisten taivas paitsi työn suhteen, myös toisessa merkityksessä: miehistä oli runsaudenpulaa.

Tosiasia oli, että siirtolaiseksi oli lähtenyt niin paljon enemmän miehiä, että naisilla oli avioliittomarkkinoilla varaa mistä valita. Suomalaisethan menivät uudessakin maailmassa naimisiin enimmäkseen toisten suomalaisten kanssa.

Suomalaisten keskuksiin Yhdysvalloissa ja Kanadassa nousi haaleja eli seurantaloja, joiden tilaisuuksissa nuoret saattoivat tehdä tuttavuutta. Haalilla oli säpinää: oli tansseja ja teatteria eli näytöskappaleita, joissa siirtolaiset näyttelivät innokkaasti. Yhdessä myös laulettiin kuorossa ja voimisteltiin kilpaa.

Aikatauluja sääteli joskus naisten ammatti: puhuttiin erityisistä piikapäivistä eli kotiapulaisten vapaapäivistä. Silloin haaleilla riitti toimintaa koko päiväksi.

Nuoret kokoontuivat iltaisin myös täysihoitoloissa eli poortitaloissa. Talvisin käytiin luistelemassa ja kesäisin huviretkillä, oikein piknikillä pyhävaatteet yllä. Sellaista tuskin tehtiin siihen aikaan kotona maalla, se oli uutta kaupunkilaistyylistä vapaa-ajan viettoa.

Kerrotaan, että moniin muihin kansallisuuksiin verrattuna suomalaiset naiset ja miehet seurustelivat keskenään varsin vapaasti.

Kun vanhempien valvova katse oli poissa, oli varmaankin helpompi hengittää.

Työväenyhdistys Saiman näyttämöllä Fitchburgissa esitettiin vuonna 1919 näytelmää nimeltä Tuukkalan tappelu.Siirtolaisuusinstituutti

Myös neiti Lyyti Heiniemi ja Toholammilta lähtenyt Konsta Tiilikkala tutustuivat todennäköisesti juuri Fitchburgin Saima-haalilla, joka oli suomalaisten työväentalo.

Kauniilla Lyytillä oli muitakin ihailijoita, ja hän seurusteli pitkään aivan toisen miehen kanssa. Lyytiltä säilyneestä Amerikan-albumista löytyy eräskin vuodelle 1910 päivätty kuva, jonka hauskannäköinen kiharapää on toimittanut "Miss Lyytiä Heiniemelle" osoitteeseen 22 Omena Street, City.

Lopulta Lyyti kuitenkin valitsi Konstan, ja he menivät naimisiin.

Maija Mattila puolestaan ehti asua Yhdysvalloissa vain vajaat pari vuotta ennen kuin meni naimisiin Toholammilta muuttaneen miehen kanssa.

Aivan uusia tuttavuuksia Maija ja Sakri Jokela eivät toisilleen olleet, sillä he olivat jo kotipitäjässään olleet samassa talossa töissä. On mahdollista, että ajatus yhteiselosta oli saanut alkunsa jo silloin.

Sakri ja Maija Jokela olivat molemmat lähteneet Toholammilta. Sakri oli Amerikassa kaivoksessa töissä ja Maija työskenteli kotiapulaisena ja täysihoitolan ravintolassa.Anna-Maija Kujalan albumi

Kotona Keski-Pohjanmaan maalaismaisemassa siirtolaisvuodet olivat melkoinen puhuri.

Pelkästään pieni Toholammin pitäjä joutui luovuttamaan Amerikkaan joukoittain parhaassa työiässä olleita nuoria. Vuosina 1870–1914 Toholammilta lähti väkilukuun nähden peräti toiseksi eniten siirtolaisia koko maassa. Enemmän lähtijöitä oli vain ruotsinkielisestä Uusikaarlepyystä.

Hurjimpina vuosina Toholammilta lähti Amerikkaan runsaat sata ihmistä joka vuosi. Noin kolmen tuhannen asukkaan kunnassa sen huomasi.

Liikenteen vilkkautta on selitetty muun muassa muuttamisen perinteellä. Suuri osa Toholammin tiloista oli asutettu vasta 1800-luvulla, joten kaikkien juuret eivät vielä ulottuneet kovin syvälle ja he olivat kenties siksi valmiimpia vaihtamaan maisemaa.

Kaikki eivät suinkaan ajatelleet lähtevänsä Amerikkaan loppuiäkseen. Osalle kyse oli tavallista pitemmästä työmatkasta, jolla piti ansaita rahaa.

Tai oikeastaan useammasta työmatkasta, sillä moni seilasi höyrylaivalla Atlantin yli monta kertaa. Lähtemisestä tuli ajan mittaan niin arkista, ettei saatteluun tarvittu torvisoittokuntia, vaan juhlallisuudet karisivat pois.

Toholammin keskustaa ennen ja nyt. Kuvat on otettu tänä syksynä ja vuonna 1909. Toholammin kotiseutuarkisto / Ulla Nikula

Siirtolaiseksi lähtöä ei katsottu pelkästään hyvällä.

Nuorten katoaminen kaukomaille alkoi Toholammilla huolestuttaa siinä määrin, että 1800-luvun lopulla maastamuuttajia jopa uhattiin erityisellä veroluonteisella maksulla.

Tuolloin arvioitiin, että Toholammilta oli Amerikassa yhtä aikaa viitisensataa parhaassa työiässä olevaa miestä – naisista kai puhumattakaan. Maanviljelylle heidän poissaolonsa alkoi ilmeisesti aiheuttaa jo tappioita.

Kirkkoherra Schönberg alusti vuonna 1890 Toholammin Edistysseuran kokouksessa keskustelun aiheesta "Onko Amerikkaan muuttamisesta henkisesti ja aineellisesti yleisesti hyötyä waiko wahinkoa?"

Tänä päivänä Schönbergille osattaisiin jo vastata, että hyötyä siitä oli.

Siirtolaisista palasi Suomeen pysyvästi noin joka viides, ja he toivat mukanaan uusia vaikutteita. Maataloudesta elävässä Toholammin kunnassakin otettiin käyttöön uusia työkaluja ja viljelymenetelmiä, joita siirtolaiset olivat oppineet Amerikassa.

Suomalaisia houkuteltiin Amerikkaan monin eri tavoin. Atlantin yli kuljetti muun muassa brittiläisen Cunard Line -varustamon alus RMS Mauretania.Siirtolaisuusinstituutin arkisto

Moni pystyi säästöillään rakentamaan oman talon tai ostamaan maata ja pääsi näin oman elämän alkuun. Merkittäviä olivat myös Amerikasta kotiin lähetetyt rahat, kuten siirtolaisten rahalähetykset kaikkina aikoina maailmassa.

Maailmankuvakin avartui. Amerikassa saatiin uusia ajatuksia ja kokemuksia, ja moni palannut siirtolainen oli aktiivinen osuustoimintaliikkeen tai työväenaatteen edistäjä.

Siirtolaisuus avasi henkisiä portteja ulkomaailmaan, kiteyttää kotiseutunsa historiaa tutkinut Anna-Maija Kujala, Amerikassa käyneen Maijan pojantytär.

Anna-Maija Kujala kuunteli lapsena Maija-mummun siirtolaislauluja. Myöhemmin hän on tutkinut Keski-Pohjanmaan historiaa ja sai tänä vuonna kotiseutuneuvoksen arvonimen.Ulla Nikula

"Vaan nyt Ainu minä tiedän mitä merkitsee jättää sellainen toveripiiri mikä minulla oli. – – Nyt minä sen vasta täydellisesti tunnen, kun olen sen kadottanut ja harhailen vieraan maan kamaralla ja minulle vieraassa seurapiirissä."

(Kirje Kanadasta Nivalaan vuonna 1926)

Vaikka Lyytin ja Maijan Amerikan-matkat olivat omanlaisiaan menestystarinoita, moni kirjoitti kotiin myös kaipuusta ja vastoinkäymisistä.

Joskus koko Amerikassa oleminen tyssäsi vastoinkäymisiin ja koti-ikävään. Lyytin ja Maijan tapauksessa nimenomaan aviomiehen koti-ikävään.

Lyyti Heiniemi, myöhemmin Tiilikkala, ei tainnut Suomeen kaivata. Mutta hänen miehensä Konsta kaipasi kovasti ja lähtikin – yksin, sillä Lyytiä ei saanut noin vain Amerikasta pois kammettua.

Konsta kuitenkin anoi vaimoa luokseen, ja jossain vaiheessa tämä antoi periksi. Amerikan-tienesteillä kyettiin ostamaan tila Toholammilta.

– Mutta Lyyti haikaili koko ajan takaisin valtameren taakse, kertoo pojantytär Katriina Eskola.

Lopulta päätettiin yrittää vielä Amerikkaan, mutta huonolla hetkellä: ensimmäisen maailmansodan takia tie nousi pystyyn. Samassa rytäkässä haihtui suurin osa omaisuudesta.

Lyyti joutui jäämään Suomeen, mutta ei enää oikein sopeutunut.

– Eihän Lyytiä ollut tänne tarkoitettu, vaan ihan muihin ympyröihin, pojantytär Katriina Eskola sanoo.

Katriina Eskolalla on tallessa kaksi Lyyti-mummun Amerikasta tuomaa lasimaljakkoa. "Niitä lapsena kyttäsin aina", hän sanoo.Ulla Nikula

Myös Toholammilta lähtenyt Maija asettui miehensä Sakrin kanssa Suomeen. Kumpikin tosin seilasi vielä edestakaisin Atlantin yli, Maija yksin pienten lasten kanssa.

Amerikan-vuodet löivät leiville, sillä Toholammilta pystyttiin hankkimaan talo ja maata viljeltäväksi.

Mutta jos Maija olisi saanut tehdä oman päänsä mukaan, myös hänen perheensä olisi voinut jäädä Amerikkaan.

– Uskoisin, että hänen oli alun perin tarkoitus lähteä jäädäkseen, mutta Sakri ikävöi niin kotiin, pojantytär Anna-Maija Kujala sanoo.

Näin ovat sukulaiset kertoneet. Maija ei itse Amerikasta juuri puhunut ainakaan silloin, kun Kujala oli nuori tyttö.

Voi olla, että siirtolaisuutta pidettiin niin tavallisena, ettei siinä nähty mitään kerrottavaa: oli käyty tienaamassa ja tultu takaisin, mutta olivathan siellä muutkin olleet. Samasta syystä vanhoja kirjeitäkään ei ehkä koettu tärkeäksi säilyttää.

Katriina Eskola ei edes ehtinyt tuntea omaa Lyyti-mummuaan. Siksi tärkeitä ovat muilta Amerikan-sukulaisilta kuullut jutut Lyytin nuoruuden kotikaupungista, "toholampilaisten pääkaupungista" Fitchburgista.

– Niiden perusteella siellä osaisi melkein kulkea, hän nauraa.

Konsta ja Lyyti Tiilikkala Yhdysvalloissa ennen paluutaan Suomeen.Katriina Eskolan albumi

Lue myös:

Suomi järjesti yhdysvaltalaisystävilleen näyttävät satavuotisjuhlat Washingtonissa

Ylen laajoja artikkeleita muista ulkomaille lähteneistä suomalaisista:

Argentiinalainen Rosa Premuda sai 12-vuotiaana kuulla olevansa oikeasti Kaisa Saarinen – Jäljet johtivat viidakkoon ja tragediaan utopiayhteisössä

Suomalainen Jarmo perusti Senegaliin kahvilan, jonne Helsingin hipsterit jonottaisivat – "Ihmiset jäävät vähän koukkuun parempaan kahviin"

“Mietin, hyppäänkö kannelta mereen” – Suomalaisyrittäjät Virossa ovat muuttuneet lama-ajan viheltäjistä menestyjiin, joista osa elää “melkein miljonäärielämää”

Lähteet:

Juttua varten on haastateltu erikoistutkija Markku Mattilaa Siirtolaisuusinstituutista sekä suomalaisen yhteiskunnan historian professoria Pirjo Markkolaa Tampereen yliopistosta.

Kirjekatkelmat yhtä lukuun ottamatta ovat Siirtolaisuusinstituutin arkistosta.

Lähteenä on käytetty myös seuraavia teoksia:

Reino Kero: Suureen länteen. Siirtolaisuus Suomesta Pohjois-Amerikkaan

Reino Kero: Suomalaisina Pohjois-Amerikassa. Siirtolaiselämää Yhdysvalloissa ja Kanadassa

Reino Kero et al.: Toholammin väestön muuttoliikkeet Amerikan-siirtolaisuuden alkuvaiheissa 1870–1889

Anna-Maija Kujala: Kotilaaksoni Toholampi

Anna-Maija Kujala: Keski-Pohjanmaa – kotimaakuntani

Varpu Lindström: Uhmattaret. Suomalaisten siirtolaisnaisten vaiheita Kanadassa 1890–1930

Kirsi Valajärvi: Kotiapulaisesta perheenäidiksi – Yhdysvaltoihin vuosina 1890–1914 muuttaneiden suomalaisnaisten elämänvaiheet. Pro gradu, Helsingin yliopisto (1996)

Raija Vanhatalo: Suomalaisen siirtolaisnaisen integroituminen amerikkalaiseen yhteiskuntaan vuosina 1914–1939. Pro gradu, Turun yliopisto (1987)

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Keliber pohtii kemian tehtaan rakentamista sittenkin Kokkolaan

2017, Syyskuu 15 - 14:01

Kaivosyhtiö Keliber selvittää kemiantehtaan rakentamista Kokkolan suurteollisuusalueelle. Aiempien suunnitelmien mukaan litiumia jalostava tehdas rakennettaisiin Kaustiselle Keliberin Kalaveden rikastamon yhteyteen. Tehdas työllistäisi 40 henkeä.

Kaustiselle tulisi joka tapauksessa sata työpaikkaa muun muassa louhintaan ja rikastamoon, jos yhtiön suunnitelmat toteutuvat.

Keliber aikoo jalostaa rikastamon tuottaman spodumeenirikasteen omalla kemian tehtaallaan. Tehtaalla rikaste lämpökäsitellään, jolloin siinä oleva litium saadaan liukenevaan muotoon. Tämän jälkeen se kiteytetään liuoksesta.

– Kokkolan vaihtoehtoa puoltaisi se, että KIP:n alueella (Kokkolan suurteollisuusalueella) on infrastruktuuria, jota voimme hyödyntää. Tarvitsemme esimerkiksi höyryä ja vettä. Toisekseen sataman läheisyys mahdollistaisi ketterämmän toiminnan erilaisissa markkinatilanteissa. Voisimme esimerkiksi laajentaa toimintaa ja ottaa rikasteita muualta, kertoo Keliberin toimitusjohtaja Pertti Lamberg.

Jos kemiantehdas rakennettaisiin Kaustiselle, Kokkolasta kuljetettaisiin Kaustisellle tämän hetkisen arvion mukaan kolme–neljä rekallista tehtaan tarvitsemia aineita kuten soodaa ja propaania. Mikäli rikaste kuljetettaisiin Kokkolaan jalostettavaksi, maantiellä kulkisi vuorokaudessa kymmenisen rikasterekkaa.

– Suurin ongelma liikenteellisesti kummassakin vaihtoehdossa on pullonkaula Kaustisen keskustassa. Käynnistämme ely-keskuksen ja kunnan kanssa neuvottelut siitä, miten saisimme liikenteen sujumaan mahdollisimman sujuvasti ja turvallisesti.

Kannattavuusselvitys ensi kevääksi

Sijoittajille esiteltävä lopullinen kannattavuusselvitys valmistunee ensi vuoden keväänä. Nopeimmillaan Keliber voisi käynnistää litiumin tuotannon kahden vuoden päästä.

– Rahoitusneuvottelut etenevät hyvin. Olemme keskustelleet sekä lainaosuudesta että oman pääoman osuudesta. Jatkamme myös neuvotteluja tuotteidemme ostosopimuksista. Neuvottelut vaativat tietenkin sen lopullisen kannattavuusselvityksen, että rahoittajat voivat arvioida toimintaamme, kertoo toimitusjohtaja Pertti Lamberg.

Keliberin toimitusjohtaja Pertti LambergKeliber

Keliber teettää kannattavuuslaskelmaansa vielä lisäselvityksiä muun muassa rikastuskokeiden hyvien tulosten varmistamiseksi. Yhtiö tekee myös lisäkairauksia uusien malmivarantojen löytämiseksi. Parhaillaankin sillä on kaksi porausosastoa Rapasaaressa ja Syväjärven alueilta.

– Viime aikoina on saatu kahdesta esiintymästä useita hyviä lävistyksiä suunniteltujen avolouhoksien välittömästä läheisyydestä. Näitä kannattaa hyödyntää kannattavuusselvityksessä.

Keliber pyrkii saamaan lupa-asiat ja rahoituksen kuntoon niin, että rakentaminen alkaisi jo ensi vuoden puolella. Tuotanto voisi silloin käynnistyä 2019, ja litiumtuotteiden toimitukset asiakkaille alkaisivat 2020.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pitkittynyt ripuli riivaa Pietarsaaren seudulla toista vuotta peräkkäin

2017, Syyskuu 15 - 11:13

Pietarsaaren seudulla kymmenet ihmiset ovat ottaneet yhteyttä terveyskeskukseen pitkittyneen ripulitaudin vuoksi. Keskiviikkoon mennessä reilun 20 potilaan näytteistä löytyi Cryptosporidium-nimistä alkueläintä.

Sama Cryptosporidium aiheutti alueella kesällä 2016 laajan epidemian. Silloin selvisi, että moni sairastunut oli ollut kosketuksissa nautaeläinten ja erityisesti vasikoiden kanssa.

– Tänä vuonna ei kuitenkaan ole löytynyt mitään yhteistä tekijää, ei vesistöstä, ruoasta eikä nautakontakteista. On epäilty, että alkueläin on tullut maaperästä, Pietarsaaren kaupungin tartuntatautilääkäri Kimmo Kuisma kertoo.

Kädet pitää pestä, jos haluaa välttyä ripulilta

Kaikki sairastuneet ovat aikuisia. Taudin alkuperää selvitetään potilashaastatteluilla.

– Kaikki potilaat haastatellaan. Heiltä kysytään, onko ollut nauta- tai ylipäänsä eläinkontakteja, ovatko potilaat juoneet kaivo- vai hanavettä ja mitä he ovat syöneet, Kimmo Kuisma luettelee.

Cryptosporidium tarttuu ulosteen välityksellä joko suoraan tai esimerkiksi elintarvikkeiden kautta.

– Se on ulosteesta leviävä alkueläin, joten tarvitaan hyvä käsihygienia. Kädet pitää pestä ennen ruokailua, vihannekset ja marjat huuhtoa kunnolla ennen käyttöä, Kuisma neuvoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ruokarukous vaihtui loruun tänä syksynä – päiväkodeista katosi uskontokasvatus

2017, Syyskuu 15 - 06:25

Vielä kesällä monen päiväkodin rutiineihin kuului rukous ennen lounasta. Elokuussa arki muuttui, kun uudistuneet varhaiskasvatussuunnitelmat otettiin käyttöön.

Varhaiskasvatus on nyt uskonnollisesti sitouttamatonta. Ruokarukoukset lasketaan tunnustukselliseksi uskonnon harjoittamiseksi, ja siksi ne eivät enää kuulu varhaiskasvatukseen.

– Jos varhaiskasvatuksen henkilöstö toteuttaa toimintaa suunnitelmien mukaisesti, silloin siihen ei kuulu ruokarukouksia, Opetushallituksen erityisasiantuntija Kirsi Tarkka vahvistaa.

Ruokaloru.Katariina Poranen / Yle

Varhaiskasvatuksessa käytetään nyt ensimmäistä kertaa koko maan kattavaa suunnitelmaa, joka velvoittaa kaikkia alan ammattilaisia. Aiemmin varhaiskasvatusta ei ole virallisesti säännelty. Toisissa päiväkodeissa on saatettu rukoilla ennen ruokaa, toisissa taas ei. Tarkkaa tietoa ei ole siitä, kuinka monessa päiväkodissa on vielä viime vuosina rukoiltu.

Muutos vaatii varhaiskasvatuksen henkilöstöä pohtimaan omaa työtään uusiksi. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla Vetelissä päiväkoti luopuikin heti ruokarukouksista. Tilalle tuli ruokaloru, jolla siirrytään aterioimaan.

– Kattila ja vuoka, täältä tulee ruoka, lusikkaan kun tartun, suureksi mä vartun, leivän syön, maidon juon ja ruokarauhan muille suon, kuuluu loru.

Se on suuri muutos ja omalla laillaan surullistakin, mutta tällaiset valtakunnalliset ohjeet on meille nyt tullut. Näin toimitaan. Vetelin päiväkodinjohtaja Auli Honkaniemi

Vetelin päiväkodinjohtaja Auli Honkaniemi kertoo, että lapset ovat tottuneet muutokseen nopeasti. Ruokaloru luetaan yhteen ääneen hoitajan opastuksella ennen lounasta.

Päiväkodin henkilökuntaa rukousten poistuminen kuitenkin puhututti.

– Se on suuri muutos ja omalla laillaan surullistakin, mutta tällaiset valtakunnalliset ohjeet on meille nyt tullut. Näin toimitaan, Honkaniemi toteaa.

Taustalla katsomuskasvatus

Uskontokasvatuksen sijaan varhaiskasvatuksessa on siirrytty katsomuskasvatukseen, jossa tutustutaan kaikenlaisiin eri katsomuksiin, myös uskonnottomuuteen.

– Tavoitteena on, että jo varhaiskasvatuksessa pystyttäisiin tukemaan jokaisen lapsen yksilöllistä kasvua ja identiteetin löytämistä. Katsomuskasvatuksella haetaan myös sitä, että lapset oppisivat tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja erilaisista katsomuksista voidaan keskustella yhdessä, Opetushallituksen erityisasiantuntija Kirsi Tarkka sanoo.

Vetelin päiväkotilapsia syömässä ruokalorun lukemisen jälkeen.Katariina Poranen / Yle

Opetushallitus valmistelee kirjallista ohjeistusta katsomuskasvatukseen. Se annetaan vielä tänä vuonna.

– Ohjeista tehdään mahdollisimman selkeitä ja konkreettisia, että kentällä olisi muutoksesta yhteneväinen näkemys, Tarkka lupaa.

Suvivirttä voidaan laulaa

Monella päiväkodilla on pitkät perinteet yhteistyöstä seurakuntien kanssa. Päiväkotiin on saatettu tuoda esimerkiksi hartauksia.

Vaikka uskonnon harjoittaminen ei enää kuulu varhaiskasvatukseen, uudet varhaiskasvatussuunnitelmat eivät poista yhteistyötä seurakuntien kanssa. Seurakunta on suunnitelmissa erikseen mainittu yhtenä yhteistyökumppanina.

– Nyt yhteistyötä pitää miettiä vähän eri näkökulmasta. Tämä haastaa myös seurakuntia miettimään, miten yhteistyötä voidaan hyödyntää, Kirsi Tarkka sanoo.

On lapsen näkökulmasta kurjaa, että jää pois jostain tärkeästä. Voisiko silloin tilalle järjestää jotain muuta toimintaa? Opetushallituksen erityisasiantuntija Kirsi Tarkka

Suomalaiseen kulttuuriperintöön liittyvät laulut tai virret eivät tee tilaisuudesta vielä uskonnollista. Tämä tarkoittaa, että suvivirttä voidaan jatkossakin laulaa.

Tarkan mukaan myös joulukirkkoja voidaan järjestää, mutta niihin lapset osallistuvat vain huoltajan luvalla. Lasten vanhemmilta pitääkin kysyä entistä tarkemmin, voivatko lapset osallistua hengellisiin tilaisuuksiin. Tarkka kuitenkin haastaa harkitsemaan myös kirkkotilaisuuksien järjestämistä uusiksi.

– Esimerkiksi eskarilaisten päättöjuhlia saatetaan järjestää usein kirkossa, missä siunataan lapset koulutielle. Kaikki lapset eivät kuitenkaan voi tilaisuuteen osallistua. On lapsen näkökulmasta kurjaa, että jää pois jostain tärkeästä. Voisiko silloin tilalle järjestää jotain muuta toimintaa?

Vetelissäkin varhaiskasvatus on pitkään tehnyt seurakunnan kanssa yhteistyötä. Vetelin päiväkodinjohtajan Auli Honkaniemen mukaan sitä myös jatketaan.

Lasten vanhemmilta kysytään kuitenkin tarkkaan, voivatko lapset osallistua seurakunnan yhteistyötilaisuuksiin. Vetelin päiväkodissa suurin osa vanhemmista on ilmoittanut, että lapset voivat olla mukana seurakunnan tilaisuuksissa.

– On myös joitakin lapsia, jotka eivät tule tilaisuuksiin. Heille järjestetään muuta ohjelmaa, Honkaniemi kertoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Helsingin poliisi esitteli uuden 750 000 euroa maksaneen partioveneensä – "välttämätön ostos"

2017, Syyskuu 14 - 15:42

Kokkolalaisen Kewatec Aluboatin rakentama uutuudenkarhea poliisivene lipuu kohti Helsingin Katajanokalla sijaitsevaa venepoliisin laituria.

Kyseessä on Helsingin poliisilaitoksen uusi monitoimipartiovene Ville 1, joka on tehty mittatilaustyönä Helsingin venepoliisin tarpeita varten. Venepoliisin esimies, ylikonstaapeli Jarmo Niininen ei säästele ylisanoja uudesta työkalusta puhuessaan.

– Tämän myötä pääsimme siirtymään kokonaan uudelle aikakaudelle.

Veneen kyydistä laiturille astuu myös poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen, joka perustelee 750 000 euroa maksanutta investointia huolellisin sanankääntein. Hän pitää veneen hankintaa "välttämättömänä".

– Punnitsimme tarkkaan, tarvitaanko tällaista venettä, ja jos tarvitaan, millainen sen pitää olla. Vene on 30 vuotta poliisin käytössä, ja se korvaa vuonna 1992 käyttöönotetun veneen, joka oli saavuttanut tekniikaltaan ja käyttöominaisuuksiltaan elinkaarensa pään.

Ylikonstaapeli Jarmo Niininen oli alusta alkaen mukana suunnittelemassa uuden partioveneen tilausta ja tarpeellisia ominaisuuksia.Kari Ahotupa / Yle "Ei mikään mediatemppu"

Vene lanseerattiin käyttöön näyttävän mediatilaisuuden yhteydessä torstaina aamupäivällä.

Kun samaan aikaan on meneillään korkeiden poliisiviranomaisten virkarikosepäilyjä, huumepoliisin ex-johtajan oikeudenkäynnit ja muuta kritiikkiä poliisin toimintaa kohtaan, on syytä kysyä, onko veneen esittelyssä mediatempun makua.

Kolehmaisen mukaan asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

– Ei missään tapauksessa. Me hoidamme asian kerrallaan, ja nyt oli aika esitellä tämä meidän uusin hankinta. On myös aiheellista kertoa veronmaksajille, mihin rahoja käytetään.

Crash stop kasteli kuvaajat

Ville 1 täydentää Helsingin venepoliisin kalustoa, johon kuuluu nyt kaksi katettua ja yksi avovene. Veneessä uudenlaista lähestymistapaa edustaa valmius öljyntorjuntatehtäviin. Takakannen matalat laidat helpottavat työskentelyä, ja tilavaan työskentelytilaan mahtuu öljyntorjuntahäkki.

– Tämä niin sanottu ahterikansi on lähellä vesirajaa, jolloin se on mahdollisimman toimiva myös muissa työtehtävissämme, Niininen sanoo.

Veneen kyytiin sopii 12 henkilöä ja sen huippunopeus on noin 42 solmua.

Käytettävyydestä ja pysähtymisnopeudesta saatiin todisteita jo torstain mediatilaisuudessa, kun ylikonstaapeli Jarmo Niininen ajoi 34 solmun nopeudella Katajanokan jäänmurtajien edustalle ja teki hallitun crash stopin, eli äkkipysäytyksen.

Vesi roiskui ja kuvaajat kastuivat, mutta vene pysähtyi vaivattomasti muutamassa sekunnissa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Maito herättää rajua keskustelua somessa: "Käsitelty maito on kuollut neste ilman todellista ravinto-arvoa"

2017, Syyskuu 13 - 19:15

– Maitoa ei voi yksinään kiittää tai syyttää terveydestä tai sairaudesta. Se on kuin mikä muu ruoka tahansa, osa kokonaisuutta, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Heli Kuusipalo.

Häntä hämmästyttää, miksi maito herättää niin paljon tunteita puolesta ja vastaan, vaikka on vain yksi osa ruokavaliota.

– Kai ihmiset vain hakevat helppoa ratkaisua, että olisi yksi pilleri tai ruoka, josta saisi kaiken hyvän ja tarpeellisen, Kuusipalo pohtii.

Samoilla linjoilla on laillistettu ravitsemusterapeutti ja urheiluravitsemusasiantuntija Tomi Valtanen Ravitsemustalosta. Hänen mukaansa maito sisältää välttämättömiä ravintoaineita, mutta maidottakin pärjää aivan hyvin, kunhan huolehtii, että saa jodinsa, kalsiuminsa ja D-vitamiininsa muusta ravinnosta.

– Maidon voi korvata vaikka maidon kaltaisilla täydennetyillä kasvismaitojuomilla, kunhan kiinnittää huomiota muun ravintonsa laatuun ja mahdollisesti tarvittaviin ravintoainetäydennyksiin, Valtanen kertoo.

Toisten neuvot voivat ärsyttää, koska haluaahan jokainen pitää kiinni itsemäärämisoikeudestaan. Laillistettu ravitsemusterapeutti, urheiluravitsemusasiantuntija Tomi Valtanen

Valtasen mukaan ruokavalio on nykyään osa identiteettiä ja itseilmaisun väline. Siksi myös maito herättää tunteita, koska syöminen ja ruoka ovat jokaisen henkilökohtainen asia.

– Toisten neuvot voivat ärsyttää, haluaahan jokainen pitää kiinni itsemäärämisoikeudestaan. Ruoka koskettaa meitä, koska jokaisen on syötävä elääkseen. Siitä keskustellaan usein päivittäin, ja kun ennen kiisteltiin makuasioista, terveystiedon lisääntyessä ihmiset ovat kiinnostuneempia keskustelemaan ravinnon terveysvaikutuksista, sanoo Tomi Valtanen.

Hanna Othman / Yle

Koulumaitotuen loppuminen ykkösmaidolta sai osan vanhemmista huolestumaan sosiaalisessa mediassa. Rasvatonta maitoa pidetään epäterveellisenä, sokeroituna ja värjättynä tankinpesuvetenä.

Maidon värjääminen on yksi verkon keskustelupalstoilla säännöllisin väliajoin kiertävistä huhuista. Kuopiolaisen Ala-Korholan maitotilan Facebookissa julkaisema huumorivideo maidon värjäystilanteesta on salaliittoteorioihin turhautuneen tilallisen sarkastinen kannanotto.

Maitoa ei voi yksinään kiittää tai syyttää terveydestä tai sairaudesta. Se on kuin mikä muu ruoka tahansa, osa kokonaisuutta. Kai ihmiset vain hakevat helppoa ratkaisua, että olisi yksi pilleri tai ruoka, josta saisi kaiken hyvän ja tarpeellisen. Erikoistutkija Heli Kuusipalo, THL

– Maitoa ei värjätä, sen kieltää jo lakikin, sanoo erikoistutkija Heli Kuusipalo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Osa rasvattomasta koulumaidosta huolestuneista pohjalaisvanhemmista haluaa ehdottomasti kasvaville lapsille maitorasvaa, vaikka sitten omassa evästölkissä päiväkotiin tai kouluun.

Se maitorasva olis kasvavalle lapselle tarpeellista. Saapa nähdä miten käy oppismistulosten. Täysmaitoahan kouluissa kuuluisi olla ehdottomasti. (somekeskustelu)

Rasvattoman maidon vastustus on ristiriitaista. Nyt valtavan proteiinibuumin aikana ihmiset vetävät kaksin käsin proteiinirahkoja ja –juomia. Sehän on itse asiassa samaa ravintoa, rasvatonta maitoa vähän vaan hapatetussa muodossa… Erikoistutkija Heli Kuusipalo, THL

Erikoistutkija Heli Kuusipalo THL:stä pistää jäitä hattuun ja kehottaa maidosta hermostuneita googlaamaan elintarvikkeiden kansallisen koostumustietopankin, Finelin, verkkosivut.

– Siellä pääsee jyvälle maidon monipuolisesta ravintosisällöstä.

Kuusipalon mielestä vanhempien kannattaisi mieluummin tutustua nykyiseen kouluruokaan ja tukea sitä, että lapset söisivät kouluruokasuosituksen mukaisen aterian: pääruuan, rasvattoman maidon, leivän, margariinin ja tuorepalan.

Kenen totuus on oikea totuus?

Miten tavallinen ihminen voi tietää, onko esimerkiksi jokainen maidosta tehty tutkimus totta? Ei välttämättä mitenkään, vastaa ravitsemusterapeutti Tomi Valtanen.

– Netti on tulvillaan tietoa, ja on pitkälti lukijan omalla vastuulla suhtautua lukemaansa kriittisesti. Myös tutkimustuloksia on aina puolesta ja vastaan. Keskeisintä on koota kaikki saatavilla oleva tieto yhteen ja arvioida tutkimusnäyttö kokonaisuutena. Näin päästään lähimmäksi totuudenmukaista tietoa, neuvoo Valtanen.

Hänen mukaansa esimerkiksi pohjoismaiset ravitsemussuositukset perustuvat tällaisiin tutkimustietojen koonteihin.

Valtanen neuvoo myös suhtautumaan kriittisesti sellaisiin uusiin tutkimustuloksiin, jotka väittävät kumoavansa aiemman laajan tutkimusnäytön.

Niin kauan, kun keskustellaan vain yksilön omista kokemuksista, keskustelu voi olla loputon suo. Laillistettu ravitsemusterapeutti Tomi Valtanen

Ruokakohuissa sekoittuvat yleensä omat kokemukset, tieteelliset tutkimukset ja erilaiset uskomukset.

– Toki keskustelu on sallittua ja usein suotavaakin. Faktoja ei kuitenkaan pitäisi sekoittaa uskomuksiin. Siinä on lukijoilla ja toimittajilla oma vastuunsa. Kriittinen lukutaito on aina hyvästä. Niin kauan, kun keskustellaan vain yksilön omista kokemuksista, keskustelu voi olla loputon suo, toteaa Tomi Valtanen.

Ravitsemusterapeutti ei halua arvottaa mitään ruokaa hyväksi tai pahaksi, koska hänen mielestään kaikkea ruokaa voi syödä.

– On jokaisen oma asia, mitä syö tai juo tai mitä perheessä syödään tai juodaan. Esimerkiksi myös maidon juonnin eettisyyteen tai ekologisuuteen liittyvät kysymykset ovat lopulta jokaisen henkilökohtainen asia, Valtanen miettii.

Viralliset suositukset kannattavat rasvatonta maitoa

THL:n erikoistutkija Heli Kuusipalo korostaa maidon tärkeyttä, ei maitorasvan. Maidossa on hänen mukaansa välttämättömiä aineita erityisesti kasvuiässä oleville: kivennäisaineita, kalsiumia, fosforia ja B-vitamiineja.

– Maitorasva sisältää pääasiallisesti tyydyttyneitä rasvahappoja. Vaikka maidossa on myös jonkin verran muita rasvahappoja, se on pääasiassa kovaa rasvaa. Lapsi ja nuori tarvitsevat paljon enemmän tyydyttämättömiä rasvahappoja, joita saa kasviöljyistä, kalasta, siemenistä ja pähkinöistä.

Ravitsemussuositusten mukaan ruokavalion rasvoista kaksi kolmasosaa pitäisi olla terveellisempiä pehmeitä rasvoja ja vain kolmasosa kovaa rasvaa.

Missään ei ole todettu, että rasvaton maito olisi kasvavalle lapselle huonoksi. Ihan samaa maitoa se on kuin muukin maito, mutta siitä on erotettu rasva pois. Erikoistutkija Heli Kuusipalo Heikki Rönty / Yle

Kouluruokailusuositus tammikuulta 2017 suosittaa ateriajuomaksi rasvatonta maitoa ja janojuomaksi vettä. Sama linja on Valtion ravitsemusneuvottelukunnan 2014 uudistamissa kansallisissa ravitsemussuosituksissa, ja 2016 julkaistussa Syödään yhdessä -lapsiperheiden ruokasuosituksessa.

Nyt lapset pakotetaan juomaan rasvatonta maitoa, ihan sairasta! Sioille aina annettu. Kuka nyt tankin huuhdevettä joisi? Rasvaton maitohan on todettu kasvaville huonoksi. (somekeskustelu)

Virallinen ravintosuositus suosittaa lapselle ja aikuiselle viittä desiä maitoa päivässä. Sitä ei kuitenkaan tarvitse saada pelkkänä maitona, annoksia saa kasaan myös piimästä, viilistä tai vaikkapa jugurtista.

Heli Kuusipalo haluaa kumota somepuheet rasvattoman maidon epäterveellisyydestä.

– Missään ei ole todettu, että rasvaton maito olisi kasvavalle lapselle huonoksi. Ihan samaa maitoa se on kuin muukin maito, mutta siitä on erotettu rasva pois. Ja maidon rasvahan siis on valtaosaltaan terveydelle huonompaa eli kovaa rasvaa.

Laki määrää, mitä maitoon saa lisätä tai poistaa

Rasvaton maito tekee huonon ihon. Se olisi oikeasti karseen väristä harmaata, joten se värjätään maitojauheella valkoiseksi. Se lihottaa, koska siihen on lisätty sokeria, että maistuisi paremmalta. (somekeskustelu)

Heli Kuusipalo muistuttaa, että Suomessa maidon valmistusta säädellään lailla. Maidosta ei saa poistaa muuta kuin maitorasvaa, eikä siihen saa lisätä muuta kuin maitorasvaa, kivennäisaineita (lisäkalsiumia), maitoproteiineja ja vitamiinia (D-vitamiinia).

Jyrki Lyytikkä / Yle

Maitoa ei saa laimentaa eikä värjätä millään tavalla. Myös lisäaineiden lisääminen on kielletty.

– Jos maitoon jotakin lisätään, se on sitten maitojuomaa, ei maitoa.

Maito on noin 90-prosenttisesti pelkkää vettä ja sisältää muutaman gramman maitosokeria. Maitopohjaisiin tuotteisiin, esimerkiksi makuviileihin, vanukkaisiin ja jugurttiin, sokeria saa lisätä ja lisätäänkin.

Äidinmaito on lehmänmaitoa makeampaa, joten totumme jo lapsena siihen, että maidossa on pieni makeahko maku.

Erikoistutkija Heli Kuusipalo ihmettelee, miksi Suomessa aina jokin ruoka-aine leimataan yksinomaan pahaksi.

– Rasvattoman maidon vastustus on ristiriitaista. Nyt valtavan proteiinibuumin aikana ihmiset vetävät kaksin käsin proteiinirahkoja ja –juomia. Sehän on itse asiassa samaa ravintoa, rasvatonta maitoa vähän vaan hapatetussa muodossa…

Tuhoaako pastörointi ja homogenointi maidosta ravinteet?

Käsitelty maito on kuollut neste ilman mitään todellista ravintoarvoa. (somekeskustelu)

Maito separoidaan eli siitä erotetaan mekaanisesti rasvainen kerma ja rasvaton maito. Separointi tehdään keskipakoisvoimaa hyödyntävällä separaattorilla.

Ykkösmaitoa saadaan, kun separoinnin jälkeen rasvattomaan maitoon lisätään maitorasvaa haluttuun rasvaprosenttiin asti. Ykkösmaidolla se on 1. Kevytmaito saa sisältää 1,5 prosenttia rasvaa, täysmaito enintään 3,5 prosenttia. Rasvattomassakin maidossa saa olla 0,5 prosenttia rasvaa.

YLE / Tampere

Maidon käsittely herättää tunteita puolesta ja vastaan. Raakamaidon puolestapuhujat pitävät maidon prosessointia turhana ja haitallisena. Käsittelyn kannattajat muistuttavat bakteereista ja sairastumisvaarasta.

Suomessa maito pastöroidaan eli lämpökäsitellään haitallisten bakteerien varalta. Maito kuumennetaan vähintään +72-asteiseksi 15 sekunnin ajaksi ja jäähdytetään välittömästi alle +6 asteeseen. Toinen lämpökäsittelykeino on iskukuumennus.

Maitoa myös homogenoidaan: ajetaan ahtaan homogenointiventtiilin läpi, jolloin isoimmat rasvahiukkaset pilkkoutuvat ja jakautuvat maitoon. Homogenointi estää maidon rasvaa nousemasta pintaan. Luomumaitoa saa homogenoimattomana.

– Käsittely ei kadota maidon monipuolista ravintosisältöä. Ei rasvattomankaan maidon, sanoo Heli Kuusipalo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Teillä vanhemmilla on oikeus päättää mitä lapsi syö ja juo. Laittakaa mukaan toista maitoa. Kylmäkalleja vaan ja pieni kylmälaukku. (somekeskustelu)

Somekeskustelun kommentit on koottu Yle Kokkolan Facebook-sivulta

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Uutta valinnaisuutta kokeiltu 28 lukiossa – Kannuksessa jo huolta historian pois jättämisestä

2017, Syyskuu 13 - 09:46

Viime syksystä lähtien 28 lukion opiskelijat ovat saaneet valita reaaliaineista itseään kiinnostavia aineita. Valinnaisuus koskee reaaliaineita, jotka on jaettu kahteen ryhmään: ympäristö- ja luonnontieteisiin (biologia, maantiede, fysiikka, kemia ja terveystieto) sekä humanistis-yhteiskunnallisiin (historia, yhteiskuntaoppi, uskonto/elämänkatsomustieto, psykologia, filosofia). Muita aineita valinnaisuus ei koske.

Opiskelijat voivat myös jättää valinnaisuuden käyttämättä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö selvittää tänä syksynä, miten tuntijakokokeilu näkyy siihen osallistuvissa lukioissa. Viime syksynä tehtiin vain tiivis kartoitus kokeilun käynnistymisestä.

Tuo kysely osoitti, että kiinnostus uutta mahdollisuutta kohtaan vaihteli lukioittain: joissain kokeilulukioissa suurin osa opiskelijoista ilmoitti aikovansa hyödyntää lisääntynyttä valinnaisuutta. Joissain kouluissa taas lähes kaikki ilmoittivat pitäytyvänsä vanhassa mallissa.

Opetusneuvos Heikki Blom opetus- ja kulttuuriministeriöstä muistuttaa, että syksyllä 2016 aloittaneille kokeilu tuli varsin kylmiltään, sillä tieto siitä tuli vasta kesällä. Nyt aloittaneilla on enemmän tietoa valintojensa tueksi.

Erikoislinjalaiset ottaneet hyödyn irti

Kannuksen lukiossa Keski-Pohjanmaalla opiskelee 114 oppilasta, joista eläinlääketieteen erikoislinjalla parikymmentä. Uudistus on innostanut erityisesti heitä.

– Tänä syksynä erikoislinjan nuoret valitsivat enemmän fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa. Vastaavasti osa on tiputtanut historian ja maantiedon pois, jotta voi keskittyä luonnontieteisiin, kertoo lukion rehtori Leevi Norrena.

Tämä on vasta kokeilu, jonka hyötyjä ja haittoja punnitaan myöhemmin Kannuksen lukion rehtori Leevi Norrena

Yleislinjan nuoret ovat puolestaan jättäneet pois fysiikan ja kemian kursseja.

Rehtori myöntää, että historian pois jättäminen on huolestuttavaa, mutta jos sama ilmiö tulee esiin myös yhteiskuntaopissa, on tilanne vieläkin huolestuttavampi.

Uudistusta onkin kritisoitu nuorten yleissivistyksen heikentämisestä.

– Lukion vahvuus on ollut yleissivistävyys. Toisaalta, tämä on vasta kokeilu, jonka hyötyjä ja haittoja punnitaan myöhemmin, miettii Norrena.

Vielä viime syksynä kokeilu näkyi lukiossa vain vähän, ja opiskelijat valitsivat hyvin perinteisiä kursseja reaaliaineista. Nyt innostus valinnaisuuteen on selvästi kasvanut.

Lopulliset valinnat näkyvät vasta myöhemmin

Kannuksen lukion rehtorin mielestä kokeilu pakottaa parempaan oppilaanohjaukseen. Koulun ja kodin pitää myös käydä tarkempaa keskustelua.

– Nuorella pitäisi olla yhä paremmin ja aiemmin selvillä, mihin hän tähtää lukion jälkeen.

Opetusneuvos Heikki Blomille Kannuksen lukion kaltainen tilanne valinnoissa ei ole yllätys: tietyllä tavoin suuntautuneet poimivat ymmärrettävästi aineita, jotka hyödyttävät heitä tulevaisuudessa. Siitä kokeilussa on kysekin.

– Nyt nähdään alustavasti, miten kokeilu vaikuttaa. Vasta opiskelijoiden valmistuessa nähdään lopulliset valinnat, Blom sanoo.

Valtakunnallisessa kokeilussa on mukana 28 lukiota. Se kestää kolmisen vuotta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomalaisilla puukerrostaloilla maailmalle? Professori toivoo puurakentamiseen asiakaslähtöisyyttä ja yhteistyötä

2017, Syyskuu 11 - 18:30

Katja Lähtinen aloitti syyskuussa 2016 Vaasan yliopiston liiketalouden professorina erityisalanaan puurakentaminen.

Ensimmäinen vuosi viisivuotisesta professuurista meni ihmisiin, verkostoihin ja paikallisiin puurakentamisen eritystarpeisiin tutustuessa, sekä tieteellistä tutkimustyötä tehden.

Etelä-Pohjanmaan tahtotila kehittää puurakentamista saa professorilta kehut. Esimerkkeinä hän mainitsee alueella käynnistyneen CLT-tuotannon – tähän asti Suomessa on käytetty esimerkiksi itävaltalaista materiaalia, nyt tarjolla on kotimaista – ja Lakean Sydänpuu-konseptin.

– Sydänpuu on uudenlainen avaus materiaalien välisen kilpailun ratkaisemiseen. Puuta vai betonia -keskustelu on mielestäni monissa tilanteissa ajan haaskausta. Kaikissa materiaaleissa on hyvät puolensa. Se, että otetaan niistä hyödyt ja tehdään myös rakentamisen prosessien uusiutumista edistävää yhteistyötä, on erittäin merkittävä avaus, Lähtinen sanoo.

Käyttäjän tarpeiden kuulemisessa kehitettävää

Katja Lähtinen kertoo huomanneensa, että kuten kaikessa kerrostalorakentamisessa, myös puukerrostalorakentamisen alalla riittää opeteltavaa vielä muun muassa käyttäjätarpeisiin vastaamisessa.

– Vaikka olisi kuinka hieno tekniikka, tuotantoprosessit ja oltaisiin kuinka kustannustehokkaita, jos ei vastata käyttäjän tarpeisiin, on pitkän aikavälin liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämisessä puutteita, Lähtinen toteaa.

Omakotitalorakentamisessa käyttäjän kuuleminen toimii hänen mukaansa paremmin kuin esimerkiksi kerrostalorakentamisen puolella.

– Laajan mittakaavan teollisen kerrostalorakentamisen prosessit ovat muotoutuneet vuosien saatossa. Tilaaja tilaa ja urakoitsija tekee, mutta esimerkiksi pintamateriaalien valintoja lukuunottamatta vähän kysytään siltä, joka ostaa asunnon. Sellaista järjestelmää ja ajattelua meillä ei ole. Tähän puutteeseen vastaavan asiakaslähtöisyyden kehittämisessä on teollisen puurakentamisen liiketoimintamallien muodostamisessa uusia mahdollisuuksia.

Tilaaja tilaa ja urakoitsija tekee, mutta ei kysytä siltä, joka ostaa asunnon. Sellaista järjestelmää ja ajattelua meillä ei ole. Katja Lähtinen

Perinteisesti Suomessa tunnetaan puun käyttömahdollisuudet rakentamisessa, minkä kautta puu on rakentajien ja kuluttajien keskuudessa yleisesti tunnettu ja hyväksytty materiaali, Katja Lähtinen sanoo. Teollisen puurakentamisen prosesseihin perinteisen rakentamisen mallit eivät kuitenkaan ole sellaisenaan sovellettavissa.

– Jos puhutaan teollisesta, kaupunkimaisesta rakentamisesta tai kerrostalorakentamisesta, se on eri asia kuin mitä meillä on mökkejä tai vanhoja kaupunkeja, missä on puuta. Otetaan molemmista hyvät puolet – kuten perinteisen rakentamisen miellyttävät milljöövaikutukset ja teollisen rakentamisen prosessien tehokkuus – aina, kun se vain on mahdollista.

Puurakentamisen liiketoimintaprofessori Katja Lähtinen aloitti EPANET-professorina syyskuussa 2016.Hanne Leiwo/Yle Mahdollisuuksia isoille ja pienille

Kiinnostus puurakentamiseen on Katja Lähtisen mukaan kasvavaa. Yleisen kiinnostuksen pitäisi kuitenkin vielä realisoitua suuremmaksi kysynnäksi niin julkisten rakennusten kuin asuinkerrostalojenkin rakennuttamisessa.

Lähtisen mukaan tämä edellyttää sekä yritysten tarjonnan että kysynnän kehittymistä.

– Tarjonnan osalta esimerkiksi teollisten prosessien viilausta ja kysynnän osalta esimerkiksi sitä, että puun hyötyjä pystytään kommunikoimaan markkinoille siten, että tilaajat ja käyttäjät haluavat rakennuttaa ja asua puurakenteisissa julkisissa rakennuksissa tai taloissa. Tämän yhtälön onnistuessa on mahdollisuuksia löytää aidosti uusia liiketoimintamahdollisuuksia myös ympäristö- ja piharakentamisen, kalustamisen ja sisustamisen ratkaisuja tarjoaville yrityksille.

Katja Lähtinen muistuttaa, että käyttäjien arvomaailmaan liittyy paljon pehmeitä arvoja, aineettomia asioita ja fiilistäkin.

– Kaikilla mikroyrityksistä suuryrityksiin on paikkansa, kun osataan erikoistua ja tunnistetaan erilaiset asiakastarpeet. On niitä asiakasryhmiä, jotka tarvitsevat pientä ja ketterää sekä hyvinkin spesifeihin tarpeisiin vastaamista. Toisaalta tietty standardointi ja suurimittakaavaisuus on tärkeätä joillekin.

Pitää osata kommunikoida myös niiden ihmisten kanssa, jotka kokevat, että puita ei saisi kaataa. Katja Lähtinen Viennissä mahdollisuuksien ajat

Vienti kiinnostaa yrityksiä ja Lähtisen mukaan puurakentamisen alalla eletään nyt aikoja, jolloin sen suhteen voi tapahtua suuriakin esimerkiksi kasvavilla Aasian markkinoilla. Asenteissa ja tahtotilassa on otettu pitkiä harppauksia.

– Puu on materiaali, joka tunnustetaan ja on kestävän kehityksen mukainen.

Kuitenkin:

– Pitää osata kommunikoida myös niiden ihmisten kanssa, jotka kokevat, että puita ei saisi kaataa. Mietittävä, miten osataan kertoa, että suomalainen metsätalous on kansainvälisesti vertailtuna kestävää oli meillä sertifikaatteja tai ei – vaikka tietysti aina myös parantamisenkin varaa on. Tämä on pitkälti myös kommunikointikysymys.

Katja Lähtisen professuuri kuuluu EPANET-verkostoon ja sen toimipaikka on Seinäjoen yliopistokeskuksessa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Maitokaappien ovet säästävät energiaa, mutta miksi niitä ei ole joka kaupassa?

2017, Syyskuu 11 - 09:10

Kylmäkalusteiden merkitys ruokakaupan sähkölaskussa on suuri: pienen myymälän energiankulutuksesta ne voivat viedä jopa puolet. Avokalusteidenkin energiatehokkuus on parantunut viime vuosina, mutta suunta on silti viedä pakasteiden lisäksi muitakin tuotteita kansien ja ovien taakse.

Pakasteista valtaosa on jo kaikissa suurissa kauppaketjuissa kansien ja ovien takana. Muissa kylmäkalusteissa tilanne vaihtelee. Lidlin Suomen myymälöissä maitokaappeihin ovet on laitettu vuodesta 2013 alkaen. S-ryhmässä niin sanottujen pluskalusteiden kansittaminen etenee vauhdikkaammin pienissä myymälöissä. K-ryhmässä päätös on aina viime kädessä kauppiaan.

Vaikka säästöä syntyy, oviin liittyy myös käytännön ongelmia. Isoissa kaupoissa pelätään asioinnin vaikeutuvan, kun ruuhka-aikana asiakkaat rynnivät noukkimaan maitoja ovien takaa. Kannet myös heikentävät näkyvyyttä ja aukominen päästää kaappeihin lämpöä.

Ja kun avopakastimet eivät enää auta kuivattamaan kosteaa huoneilmaa, kuivatuotteet voivat jopa kostua vanhoissa myymälöissä, joiden ilmanvaihto on suunniteltu kannettomien kalusteiden mukaan.

Myyjä Anja Palm pakkaa kalaa Halpa-Hallin myymälässä Kokkolassa.

Kokkolalaisen Halpa-Halli-ketjun kylmäkalusteista on kaikkiaan ovitettu noin kolmasosa, pakasteissa osuus on suurempi. Kokkolan myymälän laajennuksessa valtaosa pakasteista ja muusta kylmää tarvitsevasta siirtyy ovien taakse.

Varatoimitusjohtaja Ari Isohella sanoo, että energiankulutuksessa ovittaminen näkyy selvästi:

– Pluskalusteissa kulutus tippuu jopa kolmasosaan tai allekin. Pakkasessa ero on vielä hurjempi: kulutus tippuu kymmenesosaan, kun on kansi päällä.

Kymmentä pakastinmetriä kohti säästöä kertyy Isohellan mukaan 1200 euroa vuodessa. Kylmäkaapeissa säästö jää 500 euroon kymmenellä metrillä. Esimerkiksi 70 metriä kylmätilaa tuo vuodessa parinkymmenen tuhannen euron säästön.

Kannelliset pakastimet maksavat itsensä näillä laskemilla takaisin parissa, kolmessa vuodessa. Muissa kalusteissa aikaa menee kauemmin. Kun ottaa huomioon kalusteiden pitkään käyttöiän, Isohella laskee pelkästään Kokkolan myymälän säästävän satoja tuhansia euroja sähkönkulutuksessa kylmäkalusteiden koko elinkaaren aikana.

Pienessä myymälässä kylmäkalusteet voivat muodostaa jopa 50 prosenttia energiankulutuksesta, Citymarketeissa 30 prosenttia Talotekniikkapäällikkö Jari Suuronen, Kesko

Kyse on myös määrästä: pluskalusteiden kuten maitokaappien tarve on kasvanut valtavasti. Isohella arvioi, että tilaa tarvitaan jopa kolmannes lisää, jotta koko valikoima saadaan mahtumaan. Kokkolan myymälässä kylmää on noin 150 metrin verran.

Lisäsäästöä tulee siitäkin, ettei pakastinaltaita tarvitse sulattaa läheskään niin usein kuin avopakastimien aikana. Isohella sanookin, että muutos tuo säästöä kaupalle ja ympäristölle ja mukavuutta asiakkaalle.

– Kyllä siinä kaikki voittavat.

Aivan kaikkea ei kuitenkaan voida ovittaa. Isohella myöntää käytännön ongelmat: tuotteita voi esimerkiksi olla vaikeampi nähdä ovien takaa. Jatkuva aukominen taas päästää lämpöä kaappiin ja kylmäketju voi horjua. Iso mutta on vanhojen kiinteistöjen ilmanvaihto. Uusissa kiinteistöissä ovitus on helppo toteuttaa, koska ilmanvaihto voidaan suunnitella sen mukaan. Sen sijaan vanhoissa rakennuksissa huoneilman kosteus muuttuu.

Jyrki Lyytikkä / Yle

K-ryhmä on sitoutunut kaupan alan energiatehokkuussopimuksen toimenpideohjelmaan vuoteen 2025 asti. Sen mukaan K-ryhmä vähentää energiankulutustaan 7,5 prosenttia eli 79 gigawattituntia. Kylmälaitteiden kannet ja ovet ovat yksi merkittävimmistä säästömahdollisuuksista.

– Pienessä myymälässä kylmäkalusteet voivat muodostaa jopa 50 prosenttia energiankulutuksesta, Citymarketeissa 30 prosenttia, laskee talotekniikkapäällikkö Jari Suuronen Keskon päivittäistavarakaupasta.

Keskon myymälöissä pakastimia on kansitettu pian kymmenen vuoden ajan. Aiemmin avopakastimet peitettiin yöksi. Ajatuksena oli tuolloin, että asiakas ostaa tuotteen todennäköisemmin, kun sen saadakseen ei tarvitse avata kantta.

Pakkasessa ero on vielä hurjempi: kulutus tippuu kymmenesosaan, kun on kansi päällä Varatoimitusjohtaja Ari Isohella, Halpa-Halli

Nykyään pakastekalusteet varustetaan kansilla ja ovilla, ja plussakalusteidenkin ovitus lisääntyy. Viime kädessä kauppias päättää, millainen hänen myymälänsä on. Ketjun rooliksi jää ohjaus:

– Viemme asiaa eteenpäin valistuksella ja tuomalla eurot esiin, sanoo Suuronen.

Niinpä vaihtelua löytyy: joissain myymälöissä leikkeleetkin ovat ovien takana, osassa ei maitokaappikaan.

Laskelmien mukaan ovittaminen tuo vuodessa 2-6 megawattitunnin säästön metriä kohti. Jos myöhemmin asennettu ovi maksaa tuhat euroa metriltä, investointi maksaa itsensä takaisin kahdessa, kolmessa vuodessa, Suuronen laskee.

Oman mausteensa tuo viime vuonna tehty kauppa, jossa Kesko osti Suomen Lähikaupan eli K-kaupoiksi muuntuneet Siwat ja Valintatalot. Noissa myymälöissä työ on vasta alussa.

Hiilidioksidi tekee tuloaan

Pakastimien ja pluskalusteiden ovittamisella on vaikutuksia myös huoneilman kosteuteen. Altaiden huurtuminen voidaan estää, mutta vanhojen rakennusten myymälässä huoneilman kosteus voi nousta niin, että kuivatuotteet, kuten näkkileivät, pehmenevät.

Tämä johtuu siitä, että avopakastimet kuivattivat vaikkapa loppukesän kosteaa ilmaa. Tuo vaikutus poistuu, kun altaat kansitetaan. Aivan täysin kansittaminen ei vanhoissa tiloissa olekaan mahdollista ilman muutoksia, muistuttaa talotekniikkapäällikkö Jari Suuronen Keskolta.

Uudisrakentamisessa taas tilaa varataan niin sanotulle kylmäpatterille, mutta se vie osan ovittamisen säästöstä.

K-ryhmän vuoden 2012 jälkeen rakentuneiden myymälöiden kylmälaitteet ovat hiilidioksidipohjaisia, joten niitä vuonna 2020 tuleva R-404A –aineen käyttörajoitus ei haittaa. R-404A on teollisuuskaasu, jota on käytetty laajasti esimerkiksi kauppojen kylmälaitteissa. Sen käyttöä rajoitetaan, koska kaasun GWP-arvo (Global Warming Potential) on korkea eli sen katsotaan vaikuttavan ilmaston lämpenemiseen.

Suuronen sanoo, että vaikka hiilidioksidilaitteet ovat hieman kalliimpia, niiden hukkalämmön saa talteen helpommin, joten hyötysuhde on parempi. Myös asennukseen löytyy Suomesta nyt enemmän asiantuntemusta kuin siirtymän alkuvaiheessa.

Kannet yleisempiä pienissä myymälöissä

S-ryhmässä pakasteet ovat jo valtaosin kansien takana. Kun mukaan lasketaan myös niin sanotut pluskalusteet, kansitettujen osuus kokonaisuudesta on vajaa puolet.

S-marketeissa ja pienmyymälöissä eli Saleissa ja Alepoissa kylmäkalusteiden ovellisuus on yleisempää kuin suurissa Prismoissa. Mitään myymäläketjua ei ole kuitenkaan rajattu ovituksen ulkopuolelle, sanoo SOK:n vähittäiskaupan suunnittelujohtaja Mika Lyytikäinen. Ruokakauppoja ketjulla on 900.

Lyytikäisen laskelmissa ovelliset kalusteet maksavat itsensä takaisin uusissa myymälöissä muutamassa vuodessa. Vanhojen kalusteiden ovitus taas toisi panostuksen takaisin vasta 10 vuodessa.

Sini Ojanperä / Yle

Arkisetkin asiat painavat, etenkin isoissa myymälöissä:

– Kun on paljon asiakkaita pyrkimässä maitokaapille samaan aikaan, tilanne voi olla sujuvuuden kannalta haasteellinen, sillä ovet hidastavat, sanoo Lyytikäinen.

S-ryhmä pyrkiikin hakemaan energiansäästöä myös muilla tavoin: muutaman viime vuoden ajan kylmäkalusteissa on siirrytty hiilidioksidia tai propaania käyttävään tekniikkaan, joka on myös energiatehokkaampaa. Sen osuus on nyt noin 15 prosenttia. Nämä aineet säästävät myös energiaa.

Kun on paljon asiakkaita pyrkimässä maitokaapille samaan aikaan, tilanne voi olla sujuvuuden kannalta haasteellinen SOK:n vähittäiskaupan suunnittelujohtaja Mika Lyytikäinen

K-ryhmässä siis vuoden 2012 jälkeen rakennetuissa myymälöissä käytetään hiilidioksidia. Halpa-Hallissa vanhasta tekniikasta luovutaan sitä mukaa kun laitteet tulevat käyttöikänsä päähän.

SOK:n Lyytikäinen muistuttaa myös, että tekniikan kehittyminen sataa sekin energiansäästön laariin: avokalusteiden energiatehokkuus on parantunut aivan viime vuosina jopa 30 prosenttia uuden ilmaverhon ansiosta. Toisaalta kylmäkalusteiden ohessa toinen merkittävä säästökohde on valaistus.

Tällä vuosikymmenellä neliöihin suhteutettu energiankäyttö on tehostunut S-ryhmässä 30 prosenttia, ja yhtiö on sitoutunut tehostamaan sitä toiset 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Ensi vuoden loppuun mennessä laaditaankin yksilölliset energiansäästötavoitteet kaikille myymälöille. Samalla tehdään aikataulut toimenpiteistä, joita tavoitteeseen pääsy edellyttää. Noissa toimenpiteissä voidaan sitten tarttua valaistukseen, kylmäkalusteisiin tai muuhun tekniikkaan.

Lidlin maitokaappeihin ovet vuonna 2013

Lidlillä on Suomessa 165 myymälää, ensimmäiset avattiin 15 vuotta sitten. Pakastealtaat on olleet kannellisia alusta asti, maitokalusteisiin ovet tulivat vuonna 2013.

Energiahallintapäällikkö Simo Siitonen luonnehtii merkittäväksi säästöä, joka saadaan myymälöiden ja kahden jakelukeskuksen kylmäkalusteiden laitevalinnoilla. Viime vuonna Lidl sai energiatehokkuuden ISO 50001 –sertifikaatin. Sen säilyttäminen vaatii jatkuvaa energiankäytön arviointia ja työtä, mistä pakastealtaiden ja kylmäkaappien kannet ja ovet ovat osa, muistuttaa Siitonen.

Remonttien yhteydessä kylmäkalusteet tarkastetaan ja vaihdetaan tarvittaessa energiatehokkaammiksi. Uusien myymälöiden kalusteissa käytetään kylmäaineena propaania. Myös vanhoihin myymälöihin tulevat uusitut kylmäkalusteet toimivat propaanilla.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Asukasyhdistys on työllistänyt satoja pitkäaikaistyöttömiä – tänne kelpaavat kaikki

2017, Syyskuu 10 - 08:50

Pikku Moskvan pihalla on lautoja, sohvia, ikkunanpokia, ruokalaatikoita ja koirankoppi. Kahvitauko on juuri päättynyt. Miehiä tulee ja menee.

– Viime kesänä olin "oikeissa töissä", mutta sitten loukkasin jalkani ja nyt olen täällä ja teen mitä pystyn, kertoo aitaa näköesteeksi rakentava sinihaalarinen mies.

Ykspihlajan työläiskaupunginosassa toimii viisi pitkäaikaistyöttömiä työllistävää ryhmää. Niissä työskentelee keskimäärin 40 henkeä, mikä on sosiaalisessa yrityksessä paljon. Osa porukasta on ollut mukana muutaman kuukauden, osa jo kahdeksan vuotta. Työt vaihtelevat pienistä remonttihommista ruoanlaittoon, lumitöihin ja ruohonleikkuuseen.

– Tämä "ranchi" on hyvä esimerkki siitä, että täällä voi pitää kasvimaata, touhuta ruoan jakelun kanssa, maalata ja kunnostaa kaikenlaista, kuten siirrettyjä hevostalleja ja kasvihuoneita. Tähän on syntynyt tavallaan kolme ryhmää. Työväentalolla on vielä mediapaja ja ruokala eli ruokaryhmä. Seuraavaksi pyritään saamaan oma teatteriesitystä valmisteleva ryhmä romaneille, sillä heitä on paljon, Ykspihlajan asukasyhdistyksen puheenjohtaja Outi Airola kertoo.

Yhteinen kieli

Pitkäaikaistyöttömien työllistäminen alkoi Ykspihlajassa 10 vuotta sitten, kun satama aidattiin ja aitojen sisäpuolelle jäi hyväkuntoisia hirsitaloja. Samaan aikaan kaupunginosassa oli paljon työttömiä ja sosiaalisia ongelmia. Mietittiin, miten yhdistää nämä kaksi asiaa eli saada työttömät töihin ja talot pelastettua.

Meillä ei puhuta urapoluista eikä kehittämissuunnista, vaan meillä puhutaan aivan tavallista arkikieltä. Outi Airola

Alku oli hankala.

– Meillä oli intoa, mutta ei ammattitaitoa, joten kustannusarviot pettivät. Toisaalta hyvä, että olimme suuria idealisteja, sillä nykyrealismilla homma olisi luultavasti jäänyt tekemättä. Selvisimme kuitenkin ilman konkursseja. Nyt tilanne on ok ja meillä on päiväkoti, josta voi olla ylpeä, Outi Airola hymyilee.

Juha Kemppainen / Yle

Huviloiden siirrosta alkanut työttömien työllistäminen on muuntunut matkan varrella. Mallia on haettu muun muassa Italiasta ja Englannista. Toiminnassa olennaista on vertaistuki.

– Ohjaajista suurin osa on itse ollut vaikeassa elämäntilanteessa. Meillä ei puhuta urapoluista eikä kehittämissuunnista, vaan meillä puhutaan aivan tavallista arkikieltä. Kaupungin puolelta usein kerrotaan, että meillä on kaikkein hankalimmissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Ymmärretään, mistä lähdetään ja mihin pyritään.

Ykspihlajassa sääntöjä on oikeastaan vain kaksi: käyttäydytään asiallisesti eikä tulla töihin kännissä. Vastineeksi jokainen saa säännöllisen rytmin ja lämpimän ruoan.

– Homma toimii niin, että porukat tulee tänne kahdeksalta aamulla. Sitten on normaalit kahvitunnit ja syödään ennen kuin lähdetään kahdeltatoista pois. Tarjoamme kaikille lämpimän ruoan. Se on ehkä meillä poikkeus muihin verrattuna. Itse olen jotenkin niin yksinkertainen ja vanhanaikainen, että ajattelen, että ihmistä auttaa jo hirveän pitkälle, jos on rytmi elämässä ja lämmintä ruokaa, vertaistukea, seuraa ja kavereita, Outi Airola miettii.

Hissun kissun elämässä eteenpäin

Toiminnan pyörittäminen maksaa asukasyhdistykselle ja Osuuskunta Yxpilalle noin 230 000 euroa vuodessa. Tulot tulevat myydyistä töistä sekä kaupungin ja valtion maksamista korvauksista. Hätätilassa rahaa on saatu tukijoilta.

– Pikkuremontteja, ruohonleikkausta, jätteiden kuskausta, talojen maalaamista, jotka tietenkin pitää tehdä normaalihinnoilla, ettei mennä yrittäjien tontille. Teemme yhdistyksille julisteita, järjestämme illanviettoja, leikkaamme pensasaitoja ja talvella teemme tietysti paljon lumitöitä vanhuksille. Sellaisia aputöitä, Outi Airola luettelee.

Juha Kemppainen / Yle

Muutama on saanut toiminnan kautta vakituisen työpaikan. Osa rytmiä elämään.

– Suomessa tarvitaan välityömarkkinoita. Fakta on se, että kaikki eivät todellakaan päädy vapaille työmarkkinoille eikä se mielestäni se ole tarpeellistakaan. Osalla on jo ikää, osalla erilaisia fyysisiä ja henkisiä vammoja eikä voi ajatellakaan, että he pystyisivät tekemään kahdeksan tunnin työpäivän vapailla markkinoilla. Tässä säästetään yhteiskunnan varoja, kun he eivät ole tukkona esimerkiksi katkolle tai mielenterveyspalveluihin, Airola painottaa.

Ilkka Maunumäki on vetänyt Reiskaryhmää ja Ruoanjakoryhmää kolme vuotta - ja viihtynyt.

– Ei se oikeastaan vaadi kuin vähän pitkää pinnaa välillä. Hyviä kavereita nämä ovat. Moni on tuttu jo aikaisemmin. Pikkuinen kylähän tämä on, sitä tietää melkein jokaisen, joka tässä on. Osaa suhtautua heihin oikein.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Legendaarinen Discoland puretaan lähikuukausina – nostalgiamatkoja paikalle on tehty pitkin kesää

2017, Syyskuu 8 - 19:15

Lestijärven kunta teki päätöksen Discolandin purkamisesta jo keväällä.

Vuosia poissa käytöstä ollut rakennus on kärsinyt ilkivallasta. Muun muassa ikkunat on täysin rikottu. Paikalla on kuitenkin käynyt paljon ihmisiä muistelemassa tanssilavan loiston päiviä. Kunnassa on pohdittu, pitäisikö vierailut jotenkin estää.

– Siellä on sinänsä aika vaarallista kulkea. Ovet ovat kyllä olleet lukossa, mutta ehkä me joudumme harkitsemaan varoituskylttejä. Sulkunauhakin antaisi ymmärtää, ettei sinne kannata mennä.

Discoland sisältä.Antti Kettumäki / Yle

Jäljellä on vielä käytännön töiden järjestely. Purkujätteiden jatkokäytöstä, esimerkiksi kierrätyksestä, on neuvoteltu, kertoo kunnanjohtaja Esko Ahonen.

Discolandin huippuvuodet ajoittuvat 1990-luvulle. Parhaimpina iltoina huviväkeä oli paikalla tuhansia. Tanssi-innostus hiipui kuitenkin 2000-luvun alussa. Viime vuodet tanssilava on ränsistynyt käyttämättömänä.

– Tiedän, että moni "entinen nuori" on käynyt siellä pihassa fiilistelemässä ja muistelemassa menneitä. Se on erittäin nostalginen ja upea paikka. Sen aika on kuitenkin ohitse. Lisäksi korjauskustannukset olisivat niin isoja, että se on pakko purkaa, pohtii kunnanjohtaja.

Discoland

Tanssilava rakennettiin Lestijärven rantaan 1957.

1990-luvulla elettiin huippuvuosia. Parhaimmillaan paikalla oli noin 3000 ihmistä.

2000-luvulla toiminta alkoi hiipua.

Discoland on ollut käyttämättömänä viime vuodet.

Discoland on kunnan omistama kiinteistö ja se sijaitsee kunnan tontilla. Alueen jatkokäyttöä pohtii toimikunta.

Kunnanjohtaja Ahonen visioi, että rantaan voisi rakentaa kiinteistöjä, jotka palvelisivat vapaa-aikaa, virkistäytymistä, matkailua, asumista ja lomanviettoa.

– Tuskin siihen uutta menopaikkaa rakennetaan. Tanssilavaa siihen ei tule.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Huono vuosi houkuttaa nopeuttamaan viljan kypsymistä glyfosaatilla – "Ei käy", muistuttaa viranomainen

2017, Syyskuu 8 - 15:49

Puinnit ovat pari, kolme viikkoa myöhässä ja viljasato uhkaa jäädä valmistumatta monessa paikassa. Se on saanut kunnat ja viljelijät kyselemään ely-keskuksista, voisiko satoa tuleennuttaa eli pakkokypsyttää glyfosaatilla tai muilla valmisteilla.

Kysyjille on jouduttu tarjoamaan selvää eitä, sanoo ylitarkastaja Reija Lesonen Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksesta.

– Viljelijät ovat vähän epätietoisia, kun rehuviljoilla glyfosaattia on lupa käyttää juolavehnän torjuntaan. Käyttöaika on kuitenkin rajattu eli ainetta ei saa käyttää kasvustoon, joka ei ole tuleentunut. Viljan on siis oltava jo puitavaa.

Juolavehnän torjuntaan glyfosaattia saa käyttää vain rehuviljassa. Elintarvikekäyttöön tulevan ja siemenviljan osalta glyfosaattikielto on ehdoton.

Vastaavia kyselyitä ei tule tarkastajille joka syksy. Nyt onkin meneillään poikkeuksellisen vaikea vuosi, sanoo Lesonen:

– Kevättöille päästiin myöhään eikä syksykään ole sen helpompi. Nyt 10 vuorokauden ennuste näyttää sadetta… Kun ei vain tulisi pakkaset, että saataisiin puinnit tehtyä, toivoo Lesonen.

Myös Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR muistutti viikko sitten, että viljojen pakkotuleennuttaminen glyfosaatilla ei ole vaihtoehto, vaikka riskinä on, ettei viljasato ehdi kaikkialla kypsyä puitavaksi. Pakkotuleennutettu vilja ei ole myyntikelpoista. Rehuviljoissakin glyfosaattikäsittely ennen puintia heikentää laatua.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia