YLE: Keski-Pohjanmaa

Julkaise syötteitä
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 16 min 15 s sitten

Soite irtisanoo kiistellyn kyytikeskussopimuksen Speysin kanssa

2017, Lokakuu 30 - 15:02

Sopimuksen irtisanomista on ehdottanut Soiten toimitusjohtaja Ilkka Luoma. Maanantaina kokoontunut Soiten hallitus kallistui toimitusjohtajan esityksen kannalle äänin 9–2. Pekka Nurmi (kok.) ja Mauri Lahti (sd.) olisivat purkaneet sopimuksen välittömästi. Soiten käyttämän konsultin mukaan se olisii lisännyt kalliin oikeudenkäynnin riskiä, koska sopimuksen purkamseen ei sen mielestä ollut selkeää perustetta. Irtisanomisajan sisältävässä menettelyssä ei vastaavaa juridista riskiä ole.

Esityksen mukaan palvelu kilpailutetaan uudestaan ja Speys huolehtii Kyytikeskuksen toiminnasta vielä kuusi kuukautta eli sopimuksen irtisanomisajan.

Vanhuksille ja vammaisille taksikyytejä kahden kuukauden ajan välittänyt Kyytikeskus on ollut alusta lähtien ongelmissa, pahimmillaan taksia on joutunut odottamaan tunteja. Kyytejä on jäänyt myös saapumatta. Lisäksi omaiset ovat kokeneet järjestelmän liian vaikeaksi esimerkiksi kehitysvammaiselle.

Kilpailutus halutaan suorittaa uudestaan ja saada paremmat sopimukset kaikkien osapuolten kanssa. Veikko Laitila, Soiten hallituksen puheenjohtaja

Soite on pyytänyt syksyn mittaan Kyytikeskukselta dataa kyytien toteutumisesta. Tietojen mukaan palvelua on korjattu ja paranneltu syksyn mittaan. Viimeisimpien raporttien mukaan taksimatka on pystytty järjestämään asiakkaalle sovitun määräajan puitteissa yli 95 % tapauksista.

Uusi kilpailutus, uudet sopimukset

Soiten hallituksen puheenjohtaja Veikko Laitila perustelee irtisanomista sillä, että Kyytikeskuksen toiminta on ontunut alusta asti, eivätkä asiakkaat ole saaneet toivottua palvelua.

– Toinen näkökulma irtisanomiseen on, että kilpailutus halutaan suorittaa uudestaan ja saada paremmat sopimukset kaikkien osapuolten kanssa. Siinä on kehittämismahdollisuutta. Ennen kaikkea uudella kilpailutuksella halutaan jättää taka-alalle tämä häly, mikä tässä on ollut, ja aloittaa puhtaalta pöydältä ensi kesänä.

Sopimus päätettiin irtisanoa, vaikka Speys on raporttien mukaan parantanut toimintaa syksyn mittaan.

–Nähtiin kaksi syytä irtisanomiseen. Kilpailutusprosessista on ollut epäilyjä ja halutaan ne jättää taakse uudella kilpailutuksella. Toinen asia on, että sopimukset eivät ehkä sisällä riittävästi kehittämiselementtejä ja tältä osin halutaan määritellä kumppanuutta ja sopimustekstejä uudestaan.

Sopimus taksiyrittäjien kanssa jatkuu toistaiseksi voimassa olevana.

Kyytien tilausaikoihin muutoksia

Speys jatkaa kyytien järjestämistä puolen vuoden irtisanomisajan.

Toiminta ei kuitenkaan jatku aivan entisenlaisena. Veikko Laitilan mukaan Soiten hallitus kokoontuu jo 13.11. päättämään muutoksista voimassaolevaan palvelusopimukseen. Asiakkaat ovat kritisoinet erityisesti sitä, että kyyti pitää tilata kaksi tuntia ennen kuljetusta.

Ollaan vakuuttuneita, että ensi talvena kyydit toimivat hyvin. Veikko Laitila, Soiten hallituksen puheenjohtaja

– Jo seuraavassa kokouksessa muutetaan aikarajoja, jolloin asiakkaan tulee tilata kyydit. Palaute on otettu vakavasti ja uudella päätöksellä pyritään korjaamaan virheitä, joita Soite on tehnyt. Totta kai edellytetään taksiyrittäjiltä ja Kyytikeskukselta, että he parantavat toimintaa.

Soiten hallituksen puheenjohtaja on vakuuttunut, että nyt tehdyillä päätöksillä toiminta on entistä asiakaslähtöisempää.

– Ollaan vakuuttuneita, että ensi talvena kyydit toimivat hyvin.

Kyytitoiminnan uusi kilpailutusprosessi käynnistyy irtisanomisaikana. Puolen vuoden päästä Soitella on tarkoitus olla uudet kuljetussopimukset. Speys Oy voi halutessaan olla muiden yrittäjien rinnalla kilpailemassa uudesta kyytikeskussopimuksesta.

Veikko Laitila hymähtää, että kyytikeskussotkusta on Soitessa opittu paljon.

– Kovasti on opittu. Rohkenen lainata toimitusjohtajan kommenttia, että konttiin on jäänyt paljon oppia. Nyt edellytetään, että samanlaisia virheitä ei enää tehdä. Hankintamenettely ei ole helppo juttu, kunnissa on koko ajan hankintariitoja meneillään. Soite on nuori organisaatio ja olemme pilottina ikään kuin muille kunnille ja muita edellä menossa. Liikennekaari eli lainsäädäntö muuttuu ensi vuoden aikana ja muut maakunnat tulevat tässä perässä.

Kello 16.30 juttuun on lisätty Soiten hallituksen puheenjohtajan Veikko Laitilan kommentit.

31.10 kello 9.00 Lísätty tieto hallituksessa vähemmistöön jääneiden kannasta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kokonainen treenikerta yhdellä välineellä – Suosituilla kuntoportailla vedät samalla käsi-, vatsa- ja jalkatreenin

2017, Lokakuu 30 - 08:02

Kunto- tai juoksuportaat käyvät harjoittelupaikaksi yhtä hyvin aloittelijalle kuin himotreenaajalle.

Personal trainer Mirja Anttiroiko vinkkaa, että ylämäki tuo treeniin lisää potkua, jolloin harjoitus voi olla lyhytkestoisempi kuin tasamaalla.

Kuntoilu pontenssiin kaksi

– Porrastreenissä kunto kohenee, hapenottokyky kasvaa, rasva palaa ja reisien ponnistusvoima paranee, listaa Anttiroiko.

Luonnollisesti pelkkä mäkitreenikin on rankkaa. Portaat ovat personal trainerin mukaan kuitenkin monipuolisempi ja turvallisempi treenialusta. Portaat ovat valttia varsinkin, jos tehdään tasapainoa vaativia liikkeitä.

– Mäessä jalkaterän ja nilkan asento on kallistunut. Mäki voi olla epätasainen ja jalka voi lipsahtaa. Portaissa taas voi tehdä pitkiä loikkia ja kyykkyjä, sillä se antaa jalalle koko ajan tasaisen alustan.

Pulssi ylös ja keuhkot töihin

Jos hyvä kunto on vasta työlistalla, portaat voi mennä kävellen ylös ja alas. Kannattaa edetä oman kunnon mukaan.

Pulssi kohoaa myös kävellen, mutta varsinkin juoksu pistää huohottamaan. Portaat voi tikata ylös nopeasti tai parin portaan välin loikkien.

Kalle Niskala / Yle Reisiä rääkkäämään

Porraskävely- tai juoksu treenaa reisilihaksia.

Alaspäin laskeuduttaessa painottuvat etureiden lihakset, mutta osansa saavat takareidet, pohkeet ja pakarakin. Samalla syke laskee hiukan.

Jos kaipaa haastetta, rappuset voi mennä kyykkyhypyillä ylös.

Kyykkyhypyssä töihin pääsevät pakarat ja etureidet. Mirja Anttiroiko neuvoo, että ponnistusvoimaa ja räjähtävää voimaa hakevan treenaajan kannattaa suosia kyykkyhyppelyä.

Hypellessä on hyvä varmistaa, että jalat laskeutuvat askelmille tukevasti.

Pakarat ja keskivartalo

Tehokas pakara- ja takareisitreeni syntyy sivukyykyistä, joilla noustaan portaita niin pitkälle ylös kuin jalkavoimat riittävät.

Liike tehdään askelkyykyn tapaan koukistuneella polvella. Seiso portaiden edessä ja astu vasemmalla jalalla seuraavan portaan vasempaan reunaan ja koukista polvi. Oikea jalka astuu taas seuraavan portaan oikeaan reunaan.

Porrastreeni kohdistuu myös keskivartaloon, kun rappusia mennään juosten tai kävellen sivuttain ylös.

Seiso portaiden alapäässä sivuttain ja astu yhdellä jalalla portaalle. Seuraa perässä heti toisella jalalla.

Personal trainer neuvoo, että sivuttaisjuoksussa kehitetään keskivartalon hallintaa ja koordinaatiota.

– Ylempi jalka tekee kovempaa työtä. Kannattaa aloittaa heikommalla jalalla ja vahvistaa sitä, opastaa Mirja Anttiroiko.

Kalle Niskala / Yle Ylävartalo mukaan

Porrastreeni kohdistuu perinteisimmillään alavartaloon. Mielikuvitusta käyttämällä mukaan saadaan myös ylävartalo ja vatsa.

Portaissa pystyy hyvin punnertamaan, mikä tuntuu rintalihaksissa sekä ojentajissa ja olkapäissä.

Rapukävely ylä- ja alamäkeen harjoittaa jalkoja, käsiä ja olkapäitä.

Jos portaissa on tarpeeksi tilaa, niitä voi käyttää myös vatsalihasliikkeiden alustana.

Jäähdyttelyksi käy hidas porraskävely. Pohkeiden ja takareisien venytys sujuu helposti portaita vasten.

Portaita syntyy kuin sieniä sateella

Kuntoportaita on rakennettu paljon täyttömäkiin, kuten vaikkapa Kauniaisissa (Länsiväylä) ja Helsingin Paloheinässä (Helsingin Uutiset).

Portaita saadaan vihdoin myös tasaiselle Pohjanmaalle. Seinäjoen Joupiskalle sellaiset ovat suunnitteilla, Kokkolaan niitä jo rakennetaan.

Tasaisessa keskipohjalaismaastossa kohoaa merenpinnasta lukien yli 30 metrin korkeuteen Kokkolan Halkokarin täyttömäki eli entinen laskettelurinne.

Täyttömäen eli Roskarukan takarinteessä lepäävät puiset portaat, joiden matka ylöspäin on vielä kesken. Tavoitteena on liki 200 askelmaa, jolloin korkeusero ensimmäisen ja viimeisen portaan välillä on runsaat 20 metriä.

Kuntoportaista on tehty Kokkolassa monena vuonna kuntalaisaloitteita. Nyt niille löytyi oikea toteutustapa ja rahoitus.

Askelmat rakennetaan elementteinä puutavarasta, jota on jäänyt yli kaupungin muilta työmailta. Materiaalikustannukset ovat 10–15 000 euroa.

Puolivalmiit, mutta kovalla käytöllä

Halkokarin portaat ovat talven korvalla puolivalmiit, mutta niitä pitkin juoksee ja kävelee jo iso joukko treenaajia. Liikuntatoimenjohtaja Lotta Nyqvist on tyytyväinen, että kuntalaisten toiveet voitiin täyttää.

– Porrasjuoksu tuntuu olevan todella suosittua täällä. Urheilijat ovat aina hyödyntäneet rappusia treeneissään, mutta ehkä crossfitin ja toiminnallisten harjoitteluiden kautta tavallisetkin kuntoilijat ovat innostuneet niistä.

Kokkolan kuntoportaat myötäilevät tiiviisti rinnettä. Puisten askelmien nousu on alkupäässä 10 ja loppupäässä 11,5 senttiä. Askelman etenemä tai maallikon kielellä syvyys on 60 senttiä.

Portaita on somessa ehditty jo moittia liian mataliksi. Personal trainer Mirja Anttiroiko hymähtää kritiikille.

– Näitä on kauan toivottu tänne, niin tarvitseeko niistä nyt valittaa. Minä itse ajattelen niin, että jos on vähän polvivaivaa, matala askelma on parempi kuin korkea.

Työpäällikkö Terho Lindberg Kokkolan kaupungilta valottaa, että askelmista haluttiin tehdä sopivat niin kovakuntoisille kuin aloittelijoillekin. Jos tehoa kaipaa, voi loikkia useita rappusia kerralla.

Talven tullen portaat saattavat jäädä vähemmälle käytölle, sillä niissä ei ole talvikunnossapitoa. Liukastumisvaara osoitetaan kyltein, jotka saadaan paikoilleen marraskuun alussa. Taulussa esitetään myös toive, ettei rappuihin mentäisi piikkikengillä tai teräväkärkisten kävelysauvojen kanssa, koska puupinta ei sitä kestä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Hyvästit syksylle – tässä kuvamuistoja kauniista syksyn väreistä

2017, Lokakuu 29 - 10:24

Moni sanoo talven alkavan, kun ensimmäinen pysyvämpi lumipeite peittää maan. Vaikka viikonloppu moninpaikoin onkin sulattanut lumia pois, on talvikausi täällä. On aika jättää jäähyväiset syksylle.

Valokuvaajat ovat taltioineet kuviin monia eri syksyn elementtejä: viljanpuintia, ruskaa, puolukka- ja sienisatoa.

Syksyn aikana jännitettiin erityisesti, miten viljasadon käy. Syyskuussa uutisoitiin, että tulossa on surkein viljakesä 30 vuoteen. Satomenetykset vaihtelevat alueittain. Etelä- ja Länsi-Suomessa sato oli kohtuullinen. Kaakossa menetettiin 10–15 prosenttia sadosta, Itä-Suomessa 20–25 prosenttia.

Puolukkasato jäi tänä vuonna monin paikoin odotettua heikommaksi. Kukinta epäonnistui monin paikoin kesän sateiden vuoksi ja pölyttäjät eivät päässet liikkeelle. Myös puolukan myynnissä ja ostamisessa oli haasteita.

Ensilumi saatiin suureen osaan maata 26. tätä kuuta. Lumi aiheutti tieliikenteessä kaaosta, mutta osattiin lumesta myös nauttia. Erityisesti lapset ja hiihtäjät riemastuivat valkoisesta hangesta.

Lähetä sääkuva

Alueellisissa tv-uutisissa käytetään katsojien lähettämiä sääaiheisia kuvia. Sääkuvista ei makseta korvausta. Lähetä kuva osoitteeseen: pohjanmaa@yle.fi.

Millaisen kuvan voimme julkaista?

Kuvan lähettäjä vakuuttaa, että hänellä on kaikki tarvittavat tekijän- ja muut oikeudet lähettämäänsä materiaaliin. Samalla lähettäjä vakuuttaa, että hänellä on oikeus luovuttaa materiaali Yle Uutisille.

Jos kuvaa käytetään uutistarkoituksessa, ei julkisella paikalla kuvaamiseen tarvita lupaa. Tässä tapauksessa ei myöskään tarvita julkistamislupaa kuvassa esiintyviltä henkilöiltä.

Muissa tapauksissa, kuten sääkuvissa, lähettäjällä tulee olla suostumus kaikilta kuvassa esiintyviltä henkilöiltä siihen, että Yle voi hyödyntää ja käsitellä materiaalia parhaaksi katsomallaan tavalla. Suosittelemmekin, että sääaiheisissa kuvissa ei esiintyisi tunnistettavia ihmisiä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Espoon Saab-tie pysyy Suomen ainoana – Kokkola tyrmäsi Saabintien

2017, Lokakuu 27 - 18:08

Ei kaupallisuutta, ei merkkimainosta kadunnimissä. Intohimoinen Saab-harrastaja, Rafael ”Rafu” Huhta, törmäsi Espoossa jo 1970-luvulla samoihin perusteluihin kuin Sakari ja Olavi Parpala Kokkolassa lokakuussa 2017.

Huhta oli omin päin nimennyt kotitiensä Röylässä Saab-tieksi vuonna 1972. Paikka oli haja-asutusaluetta, jonka tiestöllä ei vielä ollut virallisia nimiä.

Espoon nimitoimikunta otti Saab-tien käsittelyynsä muutaman vuoden kuluttua. Huhdan antamaa nimeä ei hyväksytty kaupallisuutensa takia, ja tiestä tuli Hararinne.

Paikkakuntalaisten sinnikkäästi käyttämä Saab-tie vakiintui yleiseen käyttöön, ja lopulta, parinkymmenen vuoden jälkeen, Espoo hyväksyi tuotemerkin viralliseksi kadunnimeksi.

Ihan hauska, mutta ei

Saab-tie ja Rafael Huhta ovat niminä tuttuja Saab-klubilaisille Sakari ja Olavi Parpalalle.

– Saab-tiellä ei ole käyty, eikä miestä koskaan tavattu, mutta Huhdan Saabia ollaan kerran tässä pihassa korjattu, miehet kertovat.

Espoon tie olikin yksi perusteluista, kun Parpalat tekivät Kokkolan Kälviällä sijaitsevalle kotikujalleen nimiehdotuksen Saabintie. Kun kerran Espoossa, miksei täälläkin? Varsinkin kun kaikki kymmenkunta asukasta ovat uskollisia saabisteja ja intohimoisia merkin keräilijöitä.

Ei tullut hiekkakujasta Saabintie.Petra Haavisto / Yle

Ihan hauska, mutta ei. Tuotemerkkejä ei lähdetä kadunniminä tukemaan ja mainostamaan, perusteli Kokkolan nimistötoimikunta ja päätti, että Parpalan veljesten kotikujasta tulee Krekilänpolku.

– Jos yhdelle antaa, kohta pitäisi antaa lupia Lada-teihin ja Mersu-teihin tai ties mihinkä, sanoo nimistötoimikunnan puheenjohtaja Kristina Ahmas.

Pettymyshän se on intohimoisille saabisteille, mutta mielipahan voi purkaa entisöintityöhön. Sakarin ja Olavin lato on täynnä Saabeja, jotka vain odottavat uutta tulemista.

Jokaisella pelastetulla Saabilla on oma tarinansa

Parpalan veljeksille Saab ei ole vain kulkuväline. Se on enemmän kuin auto, pikemminkin hyvä tyyppi, peltikaveri, jolla on lähestulkoon sielu.

Pihassa iso ulkovaja on täynnä Saabin raatoja. Seinärakojen välistä siivilöityvä aamuaurinko saa autojen pölykerroksen näyttämään paksulta, harmaalta matolta. Äkkivilkaisulla näkyy ainakin "ysiysejä”, vanhakoppainen ”ysiviitonen” ja ”ysitonnareita”

Intohimoisille faneille ei parane puhua autonraadoista, heille romukokoelma on mahdollisuus.

– Nämä odottavat laittamista. Näistä tulee vielä komeita ja hyviä. Osa on purettu varaosiksi, loput odottavat kunnostusta, veljekset kertovat

Usein mietimme kilometrejä, että kuinkahan paljon mikäkin yksilö kestää vielä ajaa. Olavi ja Sakari Parpala

Jokainen on tuotu, tai kuten Parpalat sanovat, pelastettu kotinurkille ulkovajaan. Jokaisella autolla on myös tarinansa. Yksi päätyi Olavin ja Sakarin hoiviin, kun omistaja sai sydänkohtauksen, eikä pystynyt enää toivuttuaan ajamaan.

Vanha ”ysiviitonen” pelastui metalliprässiltä. Veljekset saivat eräänä äitienpäivänä soiton: Tulkaa hakemaan auto pois, vaimo ei siedä sitä enää tontinnurkassa makaamassa. Menee prässiin, jos ei nyt heti lähde!

Lähes taivaansininen Saab kulkeutui miesten vajaan muutama vuosi sitten Posion Suolijärven saaresta.

– Tämä on ensimmäisiä ”ysiysejä”, mitä on valmistettu. 69-vuosimalli. Auto oli aikoinaan ajettu jäätä pitkin saareen. Me toimme maata pitkin, kun saareen oli jossakin vaiheessa rakennettu tie, kertoo Olavi Parpala.

Mikä merkissä kiehtoo

Parpaloilla on varastoissaan kymmeniä Saabeja. Innostus merkkiin tuli verenperintönä isältä. Veljekset ovat olleet aina merkkiuskollisia.

– Se on turvallinen auto ja hyvä ajettava. Usein mietimme kilometrejä, että kuinkahan paljon mikäkin yksilö kestää vielä ajaa.

Veljekset kertovat, että mittarilukemiin ei aina todellakaan ole luottamista.

– Meillä on yksi Virossa taksina ollut ”ysiviitonen”. Mittari näyttää 200 000, mutta viat kyllä ovat sitä luokkaa, että tällä on ajettu vähintään 300 000 tai jopa 500 000 kilometriä.

Petra Haavisto/ Yle

Veljekset kuuluvat Saab-klubiin ja kiertävät ahkerasti klubin tapahtumissa. Ja totta kai molemmat ovat käyneet ”pyhiinvaellusmatkalla” Uudessakaupungissa, Trollhättanissa ja Itävallassa.

Korjattu Espoon Saab-tien sijainti

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Raaseporin turman neljästä uhrista kaksi oli pohjalaisia: "Ruotsinkielisessä yhteisössä kaikki tuntevat toisensa ja tällainen turma tulee lähelle"

2017, Lokakuu 27 - 15:38

Raaseporin tasoristeysonnettomuudessa torstaina menehtyneistä neljästä uhrista kaksi oli pohjalaisia varusmiehiä: toinen Kokkolasta ja toinen Pedersörestä. Lisäksi Ylen saamien tietojen mukaan yksi vakavasti loukkaantuneista on kokkolalainen.

Kokkolassa ja Pedersöressä aloitettiin kriisityö heti onnettomuusiltana. Sekä Kokkolan kaupunginkirkko että Pedersören kirkko avasivat ovensa. Myös Kokkolan ruotsinkielinen seurakunta piti auki nuorisotilansa torstaina ja illan mittaan siellä vieraili parikymmentä nuorta.

Ruotsinkielinen yhteisö on hyvin pieni ja siellä lähes kaikki tuntevat toisensa. Siksi tällainen onnettomuus tulee lähelle. Nuorisotyönohjaaja Erik Lindqvist

Keskusteluavulle oli tarvetta ainakin Pedersören kirkossa, minne kokoontui torstai-iltana nelisenkymmentä ihmistä.

– Paikan päällä olleet kolme työntekijää kävivät keskusteluja koko illan. Aika iso tarve asian jakamiselle oli. Osa taas tuli kirkkoon vain hiljentymään ja sytyttämään kynttilän uhrien muistolle, kertoo Pedersören kirkkoherra Hasse Häggblom.

- Kyllä suru on syvä ja koskettava. Tämä on vaikea hetki kaikille ja joskus tuntuu, että on vaikea löytää sanoja. Sanoisin kuitenkin, että parasta on olla olemassa ja osoittaa, että minä olen täällä sinua varten.

Perjantaina Pännäisten seurakunnan kirkkokoti on auki rukoushetkeä varten kolmesta iltakahdeksaan. Lisäksi Pännäisissä järjestetään illalla hartaushetki uhrien muistoksi.

Lukio suruliputtaa Kokkolassa

Kokkolan ruotsinkielisen seurakunnan diakoni ja nuorisotyönohjaaja vierailivat perjantaina Kokkolan ruotsinkielisessä lukiossa keskustelemassa nuorten kanssa. Koulun puolelta paikalla olivat kuraattori ja terveydenhoitaja.

– Ruotsinkielinen yhteisö on hyvin pieni ja siellä lähes kaikki tuntevat toisensa. Siksi tällainen onnettomuus tulee lähelle, sanoo nuorisotyönohjaaja Erik Lindqvist.

Kalle Niskala / Yle

Kokkolassa järjestetään lauantaina viikonloppulomille tuleville varusmiehille keskustelumahdollisuus seurakunnan nuorisotila Backstagella.

Puolustusvoimien ajoneuvon miehistönkuljetusauton ja junan törmäyksessä kuoli torstaiaamuna neljä ja loukkaantui 11. Uhreista kolme oli varusmiehiä ja yksi junan matkustaja.

Poliisi jatkaa onnettomuuden tutkintaa. Turma-autossa olleita varusmiehiä ei voida vielä perjantaina kuulla, vaan heille halutaan antaa toipumisaikaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vihreillä on ollut kivinen tie Pohjanmaalla – "Meitä ei aina ole otettu aivan vakavasti"

2017, Lokakuu 27 - 09:43

Vaasan vaalipiirin vihreät valitsevat lauantai-iltana Seinäjoella piirille uuden puheenjohtajan.

Vaasalainen Laura Ala-Kokko on johtanut piiriä kolme vuotta ja hän ei enää asettunut ehdolle. Ainut ehdokas on toistaiseksi seinäjokelainen, Etelä-Pohjanmaan vihreiden puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu Tuomas Ojajärvi. Haastajien ilmaantumisesta ei ole vielä tietoa.

– Se on jännittävä kysymys. Näemme sen vasta lauantai-illalla. Se on toki mahdollista, mutta minulle ei ole tullut tietoon, että haastajaa olisi. Kyllähän näitä aina joskus tapahtuu, että tulee yllättävä käänne, Vaasan vaalipiirin vihreiden toiminnanjohtaja Suvi Syrjä pohtii.

Vaasan vaalipiiri on ollut vihreille perinteisesti alhaisen kannatuksen aluetta, mutta nyt sekä kannatus että jäsenmäärä ovat kasvussa. Viime kuntavaaleissa puolue yli kaksinkertaisti valtuutettujensa määrän. Pohjalaisvaltuustoissa istuu nyt 16 vihreää valtuutettua.

– Kokoonnumme Seinäjoelle tosi innostuneissa tunnelmissa. Meillähän on ollut hyvä vaihe tässä piirissä. Olemme voittaneet kahdet vaalit isosti niin, että kannatus on kasvanut. Uusia ihmisiä on tullut paljon mukaan ja olemme saaneet eri puolilla piiriä toimintaa vahvistettua. Kyllä tässä hyvin iloisissa tunnelmissa tavataan, Suvi Syrjä myhäilee.

"Meitä ei aina ole otettu aivan vakavasti"

Toiminnanjohtaja Suvi Syrjä iloitsee siitä, että pohjalaiset ottavat puolueen jo tosissaan. Hän on seurannut puolueen ja pohjalaisten yhteiseloa pitkään. Suvi Syrjä on tehnyt nykyistä työtään vihreissä pian kymmenkunta vuotta.

– Meitä ei aina ole otettu aivan vakavasti. Tällä hetkellä huomaan, että siitä kivestä on nyt päästy irti. Välillä jopa tuntuu, että meillä on liikaakin valtaa joka paikassa. Nähdään että vihreät ovat tehneet sitä ja sitä, vaikka vihreät eivät olisi olleet edes niissä pöydissä päättämässä, Suvi Syrjä selvittää.

– Kyllähän meillä on edelleen tekemistä, jotta ihmiset vielä paremmin ymmärtäisivät, mikä meidän politiikan ydin on ja mihin kaikkeen me pystymme vastaamaan. Sellaisia haasteita tässä on.

Kuusitoista valtuutettua – ei omaa kansanedustajaa

Viime kevään kuntavaaleissa vihreiden kannatus nousi kaikissa pohjalaismaakunnissa. Suurinta vihreiden kannatus oli Vaasan vaalipiirissä Keski-Pohjanmaalla, 4,4 prosenttia. Etelä-Pohjanmaalla puoluetta kannatti 3,4 ja Pohjanmaalla 3,3 prosenttia äänestäneistä.

Puolueella on seitsemän kunnanvaltuutettua Etelä-Pohjanmaalla, kun heitä edellisellä valtuustokaudella oli maakunnassa vain yksi. Pohjanmaalla on kuusi ja Keski-Pohjanmaalla kolme valtuutettua. Vihreillä ei ole kansanedustajaa Vaasan vaalipiiristä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Puolustusvoimat julkisti Raaseporin turmassa kuolleiden varusmiesten nimet

2017, Lokakuu 26 - 19:32

Torstaina aamulla Puolustusvoimien ajoneuvon ja junan törmäyksessä Raaseporissa kuoli kolme varusmiestä.

Miehet olivat palveluksessa Uudenmaan prikaatissa. He olivat Henrik Holmbäck Kokkolasta, Ossian Jaakkola Vantaalta ja Kristoffer Lindfors Pedersörestä.

Puolustusvoimat kertoo sopineensa nimien julkaisusta varusmiesten omaisten kanssa.

Varusmiesten lisäksi onnettomuudessa kuoli yksi junan matkustaja.

Yle seuraa hetki hetkeltä – Junarata on avattu onnettomuuspaikalla

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Soite aikoo irtisanoa Speysin kyytikeskussopimuksen

2017, Lokakuu 26 - 09:59

Syyskuun alussa toimintansa aloittaneen Kyytikeskuksen toiminta on tökkinyt pahoin alusta alkaen: vanhusten ja vammaisten lakisääteisiä kyytejä on jäänyt tulematta ja keskukseen oli etenkin aluksi vaikea päästä puhelimella.

Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten hallitus käsittelee Speysin Kyytikeskuksen jatkoa maanantaina kello 9 alkaen. Toimitusjohtaja Ilkka Luoman esityksen mukaan sopimus Speysin kanssa irtisanotaan kuljetuskeskuksen käynnistymiseen liittyvien virheiden ja puutteiden takia.

Soite aikoo vaatia Speysiltä syyskuun laskuun 80 prosentin ja lokakuun laskuun 50 prosentin alennusta sopimushinnasta. Koska sopimusta ei olla purkamassa vaan irtisanomassa, ei Soite kuitenkaan ole saamassa 150 000 euron sopimussakkoa.

Esityksen mukaan Soite käynnistää uuden kilpailutuksen kyytikeskuspalvelun tuottamisesta. Tällä kertaa kilpailutus aiotaan hoitaa ulkopuolisen konsultin toimesta.

Soite aikoo myös palkata vakinaiseen työsuhteeseen kuljetus- ja logistiikkapalvelun asiantuntijan.

Mikäli Ilkka Luoman esitys menee läpi, Speys Oy jatkaa kyytien järjestämistä vielä kuusi kuukautta eli irtisanomisajan. Silloin taksien kanssa tehtyä sopimusta voitaisiin jatkaa toistaiseksi, kunnes kilpailutuksella saadaan uusi yritys kyytien järjestelijäksi.

Konsultti varoitti sopimuksen purkamisen riskeistä

Soite on konsultoinut hallituksen päätöksenteon tueksi ulkopuolista sopimus- ja hankintajuridiikkaan perehtynyttä asiantuntijaa. PTCS Oy:n laatimassa raportissa varoitetaan, että sopimuksen purkaminen lisää merkittävästi oikeusriidan riskiä.

Lausunnon mukaan kynnys olennaisen sopimusrikkomuksen todentamiseen on korkea. Konsultin näkemyksen mukaan edellytykset sopimuksen purkamiseksi eivät täyty, koska Speys on parantanut nopealla aikataululla palvelun toimivuutta.

Oikeusriidan riskiä lisää se, että kokonaisuuteen kuuluu useita eri toimijoita eli Speys, Soite ja taksiyrittäjät. Lisäksi raportissa sanotaan, että toiminnan takkuamiseen on voinut vaikuttaa myös asiakkaisiin kohdistunut suuri muutos, kun Soite uudisti kuljetusten järjestämisen.

Asiantuntijalausunnon pohjalta Soiten toimitusjohtaja Ilkka Luoma päätyikin ehdottamaan sopimuksen irtisanomista, ei purkamista. Soitella on kuitenkin mahdollisuus irtisanoa hankintasopimus sopimukseen määritellyn irtisanomisajan puitteissa.

Korjattu 26.10.2017 klo 13:34: Artikkelista on poistettu väite, että asiantuntijan mukaan Speysin sopimuksen irtisanomiselle ei ole perusteita. Asiantuntija otti kantaa sopimuksen purkamiseen, mikä on eri asia. Lisäksi artikkelista poistettiin kohta, jossa todettiin, että Ilkka Luoman päätösesitys on pääpiirteissään vastakkainen asiantuntijalausunnon kanssa.

Artikkeliin lisättiin tieto, että Soite ei ole saamassa 150 000 euron sopimussakkoa, jos se irtisanoo sopimuksen.

Päätösesitys on luettavissa Soiten nettisivuilta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Anna-Maja Henriksson sai sairauskohtauksen – "Nyt voin hyvin ja työ jatkuu"

2017, Lokakuu 25 - 16:27

RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson sai äkillisen sairauskohtauksen maanantaina iltapäivällä. Hän vietti kaksi vuorokautta Vaasan keskussairaalassa hoidettavana.

– Sain kunnollisen muistutuksen siitä, että olemme kaikki vain ihmisiä. Nyt voin hyvin ja työ jatkuu, mutta olen luvannut itselleni ja perheelleni, että priorisoin jatkossa enemmän liikuntaa ja lepoa, sanoo Anna-Maja Henriksson lähettämässään tiedotteessa.

Henriksson kertoo olleensa tyytyväinen hoitoon, jota sai aluksi Pietarsaaressa ja sen jälkeen Vaasan keskussairaalassa.

Henriksson palaa eduskuntatyöhön huomenna torstaina.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Sisäilmaongelmat kärjistyivät Kokkolassa koululakoksi

2017, Lokakuu 25 - 12:05

Lakon järjestäneet vanhemmat vaativat lapsilleen terveellistä työskentely-ympäristöä ja puhdasta sisäilmaa. Vanhempien mukaan osa yläkoulun ja lukion oppilaista on kärsinyt astmaoireista, päänsärystä ja nenäverenvuodoista.

Kokkolan kaupunki on tehnyt Länsipuiston koulussa sisäilmakorjauksia muun muassa viime kesänä ja tänä syksynä. Esimerkiksi luokkien sisäilmakorjaukset ovat loppusuoralla.

Luokissa on tiivistetty rakennevuotoja ja ikkunoita, sekä asennettu hiilidioksiditasoa ja lämpötilaa tarkkailevia etävalvontalaitteita. Kellarin rakenteet on tarkoitus uusia perusteellisesti. Ensimmäinen vaihe saadaan valmiiksi jouluun mennessä.

Korjauksista huolimatta osa vanhemmista haluaa oppilaat välittömästi väistötiloihin. Viime keväänä oppilaille tehty oireilukysely osoitti tilanteen olevan vakava.

Sisäilmasta on tarkoitus ottaa talvella uudelleen mikrobinäytteet, että nähdään ovatko korjaukset auttaneet. Myös oirekysely uusitaan. Länsipuiston koulussa on vajaat 800 yläkoulun ja Kokkolan suomalaisen lukion oppilasta.

Kokkolan sivistysjohtaja ja yläkoulun ja lukion rehtorit eivät halunneet kommentoida Ylelle koululakkoa.

Tänä syksynä 2017 myös Akaassa sisäilmaongelmat saivat Aamulehden mukaan vanhemmat turvautumaan koululakkoon.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Maatilojen määrä vähenee jatkuvasti – sivutoimiset viljelijät luopuvat tilanpidosta

2017, Lokakuu 25 - 08:37

Maatilojen määrä on laskenut Suomessa tasaisesti koko EU-jäsenyyden ajan eli vuodesta 1995. Muun muassa karjavaltaisella Etelä-Pohjanmaalla lopettaa vuosittain kaksi–kolme prosenttia maatalouden viljelijätukea saavista tiloista. Viimeisen vertailuvuoden aikana kesästä 2016 kesään 2017 maakunnassa lopetettiin 186 tilaa.

– Tiloja lähtee pääsääntöisesti pienimmästä päästä. Lähinnä sivutoimiset viljelijät lopettavat, tietää kenttäpäällikkö Ari Perälä tuottajajärjestö MTK Etelä-Pohjanmaasta.

Tämä vuosi on ollut viljelijöille ankarin vuosikymmeniin. MTK arvioi, että tänä vuonna satovahingoista aiheutuu viljelijöille 100 miljoonan euron tappiot. Surkeat sääolot voivat olla viimeinen niitti viljelijälle, jolla on jo takanaan heikkoja vuosia.

– Tämähän kiihdyttää rakennekehitystä. Useampi tila päivässä tulee nyt lopettamaan, arvioi MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila Ylen aamu-tvssä.

Kannattavuuden lisäksi Ari Perälä löytää sivutoimisten viljelijöiden lopettamiselle muitakin syitä.

– Sellaisia arveluja on, että seuraavat sukupolvet eivät ole enää kovin valmiita käyttämään vapaa-aikaansa viljelyharrastukseen. Harrastukseksihan se tuolloin luetaan.

– Omakin veikkaukseni on, että sivutoimisten tilojen määrä vähenee entisestään. Päätoimisuus kasvaa ja jatkavat tilat ovat lähes tulkoon pakotettuja isoihin investointeihin, jotta siitä saadaan sitten päätoiminen työpaikka, Ari Perälä miettii.

"Laastaria" miljoonien satovahinkoihin?

Eduskunnassa käsiteltiin eilen tiistaina hallituksen lisätalousarviota, jossa maanviljelijöille esitetään 25 miljoonan euron tukea. MTK:n puheenjohtajan mukaan summa pitäisi nähdä oikeassa mittakaavassa: 25 miljoonaa euroa noin 50 000 tilalle.

– Se on noin 500 euroa per tila. Ja jos vahingot ovat jo keskikokoisella tilalla kymmeniä tuhansia euroja, niin pientä laastariahan se on, Marttila sanoi aamu-tv:ssä.

Aamu-tv:ssä myös ollut maa- ja metsätalousyrittäjä Jyri Mela pohti, että monella on kassakriisi edessä.

– Siellä on totinen ihan paikka. Tulee unettomia öitä, ja pankinjohtajan kanssa pitää käydä neuvottelemassa, Mela totesi yleisesti tilannetta.

Alan arvostus ratkaisee

Ari Perälä toteaa, että sivutoimisten tilojen määrän laskussa mennään jossain vaiheessa niin alas, että vähenemisen on pakko loiveta.

– En uskalla arvailla, koska sellainen aika nähdään. Uskon, että maatalouden jatkamispäätökseen vaikuttaa isolta osalta myös se, kuinka alaa arvostetaan ja kuinka kuluttajat kotimaisen ruoan kokevat.

– Viime aikoina kotimaisen ruoan arvostus on ollut nousussa. Ongelma on vain ollut se, että arvostus ei tahdo muuttua rahaksi. Kotimaista laatua arvostetaan, mutta ei siitä ehkä olla valmiita tällä hetkellä maksamaan.

Seuraavat sukupolvet eivät ole enää kovin valmiita käyttämään vapaa-aikaansa viljelyharrastukseen. Ari Perälä

Takana on hankala kasvukausi. Voiko yksittäinen huono satovuosi kypsyttää viljelijän tekemään lopettamispäätöksen?

– Lopettamispäätös on varmasti monen tekijän summa, mutta olettaisin vastoinkäymisten lisäävän varsinkin sivutoimisten luopumishalukkuutta. Päätoimisten luopumiseen vaikuttaa ennen kaikkea se, pystyykö lopettamaan eli lähinnä vaihtoehtoisten työmahdollisuuksien ja taloudellisen tilanteen sanelemat reunaehdot, Ari Perälä arvioi.

Jyrki Lyytikkä / Yle Viljelijöitä eläköitymässä

Maatilojen määrä laskee edelleen paitsi Etelä-Pohjanmaalla myös naapurimaakunnissa Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla eli Pohjanmaan Ely-keskusalueella. Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla tilojen lakkauttamistahti on ollut viimeisen vertailuvuoden aikana tavanomaista runsaampaa. Maakunnista hävisi vuodessa yhteensä lähes 240 tilaa, kun edellisvuonna lopettavia tiloja oli puolet vähemmän.

Toiminnanjohtaja Jouni Jyrinki MTK Keski-Pohjanmaasta arvioi, että tilojen lopettamistahti kiihtyy Keski-Pohjanmaalla lähivuosina, kun iso joukko viljelijöitä tulee eläkeikään eikä jatkajia ole.

– Vaikka tilat ovat vähentyneet, eläin- ja tuotantomäärissä ei ole tapahtunut merkittävää vähennystä. Maatalouden investointitahti on edelleen hyvä, Jouni Jyrinki sanoo.

– Tilojen keskihehtaariluku kasvaa, Ari Perälä lisää.

Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan Suomessa oli vuonna 2016 reilut 49 000 maatalouden viljelijätukea saavaa tilaa. Tällä vuosikymmenellä vuodesta 2010 vuoteen 2016 Suomen maatilojen määrä on vähentynyt reilulla 9 000 tilalla.

Muokattu: Juttua täydennetty Ylen aamu-tv:n haastattelussa olleiden Juha Marttilan ja Jyri Melan kommenteilla.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Älä luota lemmikkiin – vanhakin koira voi innostua järsimään sähköjohtoja

2017, Lokakuu 25 - 07:20

Koira tutustuu maailmaan ja asioihin suullaan. Varsinkin pennut kokeilevat hampaitaan joka paikkaan. Jos pentuajan jaksaa siirtää johdot koiran ulottumattomiin, se ei välttämättä vanhempanakaan yritä niitä järsiä, sanoo eläintenkouluttaja ja –asiantuntija Tommy Wirén.

Eläimeen ei kuitenkaan voi koskaan luottaa täysin, koska se kaikesta koulutuksesta huolimatta toteuttaa lajinsa käyttäytymistarpeita. Esimerkiksi koiralla on voimakas tarve etsiä, kaivella ja pilkkoa ruokansa. Jos lemmikki saa ateriansa liian helposti, etsimisen tarve jää tyydyttämättä.

– Koira voi tuhota naulakkoon jätetyn takin, jos se haistaa, että taskussa on joskus ollut jotakin syötävää. Tai repiä roskiksen, jos se pääsee siihen käsiksi. Kyse ei yleensä ole nälästä vaan luontaisen tekemisen tarpeesta, sanoo eläintenkouluttaja Tuire Kaimio.

Kaivamisen ja repimisen tarpeeseen kätevä keino on tyhjä maitotölkki, jonka sisään laitetaan pienempi laatikko, mistä koira löytää makupaloja. Eläintenkouluttaja Tuire Kaimio Läppärin johdossa ruuan tuoksu

Vaikka koira olisi jättänyt aina johdot rauhaan, se voi yhtäkkiä innostua järsimään vaikkapa kannettavan tietokoneen johtoa. Näin voi käydä, jos viimeksi läppärillä ollut on koskenut johtoon ruokatahmaisin sormin. Pelkkä haju riittää koiralle.

Henrietta Hassinen / Yle

Lemmikin äkkinäinen käyttäytymismuutos voi myös kieliä terveydentilan muutoksesta.

– Koiralla voi olla kynsivallin tulehdus, se voi kärsiä epämääräisestä, kroonisesta kivusta, jolloin nuoleminen ja pureskeleminen erittävät endorfiineja. Järsimisen kohteeksi voi silloin joutua mikä tahansa, myös sähköjohto, sanoo Tuire Kaimio.

Kieltäminen ja koulutusyritykset menevät tällaisessa tapauksessa Kaimion mukaan hukkaan, sillä johtojen järsimisen syy on stressin ja kivun lievittäminen.

Estäminen on kieltämistä tehokkaampaa

Moni lemmikki joutuu olemaan tuntikausia yksin, kun omistajat ovat töissä ja koulussa. Eläintenkouluttaja Tommy Wirén neuvoo pelaamaan varman päälle:

– Jatkojohdot koteloon tai teipillä riittävän ylös seinille. Jos johtoja ei saa pois näkyvistä, älä päästä koiraa joka paikkaan. Portit eteen tai ovi kiinni.

Koira kannattaa pitää jo pienestä pennusta asti erillään sähköjohdoista. Tommy Wirénin mukaan lemmikki ottaa puremisyrityksen ja sitä seuraavan kiellon peliksi, jolla saa napattua tehokkaasti ihmisen huomion.

Tarja Nyyssönen / Yle

Yksin oleva koira tarvitsee päiväänsä virikkeitä ja haasteita.

– Makupaloilla täytetyt ontot koiranlelut ja virike-ruokakupit tyydyttävät etsimisen halua. Kaivamisen ja repimisen tarpeeseen kätevä keino on tyhjä maitotölkki, jonka sisään laitetaan pienempi laatikko, mistä koira löytää makupaloja, neuvoo eläintenkouluttajaTuire Kaimio.

Johdot voi myös napata seinästä ennen kotoa lähtöä. Jos koiralla on taipumusta pureskeluun, johdot kannattaa tarkistaa aina ennen pistorasiaan kytkemistä.

Liesipaloissa syynä ihminen tai eläin

Suomessa ei tilastoida tarkasti lemmikkien sytyttämiä tulipaloja. Tukesin ylitarkastaja Seppo Niemen mukaan näyttö on hankalaa, ja lemmikin osuus jää arvailun asteelle.

– Liedeltä lähtevä tulipalo on tyypillisin sähköpalo. Jos syttymisen aikoihin kotona on vain lemmikki, on syytä epäillä, että koira on hypännyt hellaa vasten ja onnistunut kääntämään levyn päälle. Tällaisia epäilyjä on melko usein. Teknisistä puutteista johtuvaa liesipaloa ei juurikaan ole tullut vastaan, Niemi kertoo.

Tapio Termonen / YLE

Hellalle ei saisi koskaan jättää ruokaa houkuttamaan lemmikkiä. Koiran vahingossa päälle saama levy on melkoinen tulipaloriski, jos esimerkiksi lieden lähellä on helposti syttyvä talouspaperirulla. Hellaa voi suojata lemmikin hyppimiseltä esimerkiksi liesisuojalla.

Johtojen järsimisestä syntyneitä oikosulkuja on vaikea todistaa, jos tulipalo tuhoaa jäljet. Kokkolassa lokakussa 2017 tulipalossa pahasti vaurioituneen omakotitalon syttymissyy selvisi talon nauhoittavasta kameravalvonnasta.

Tallenne paljasti, että ennen palon syttymistä koira puri alakerran sohvalla sähköjohtoa tai –laitetta ja sai sähköiskun. Sen jälkeen sohva syttyi palamaan.

– Koira voi purra johtoa niin, että eristeet murtuvat. Jos piuhat menevät osittain yhteen ja kastuvat syljestä, tulee osittainen oikosulku, joka saa johdon lämpenemään ja kytemään. Jos hampaat survaisevat johdon kokonaan poikki, tapahtuu täydellinen oikosulku. Vikavirtakytkimestä on apua. Vuoden 2005 jälkeen rakennetuissa taloissa jo lähes jokainen pistorasia on vikavirtasuojattu, kertoo ylitarkastaja Seppo Niemi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kolmen lapsen äiti aikoo oppia ruotsin ajaessaan – "En ole kielellisesti lahjakas, mutta tämä sopii"

2017, Lokakuu 24 - 07:15

Katja Palosaari aloitti kesällä 2016 työt varainhoitajana Nordeassa Pietarsaaressa. Vastuulla olivat pääasiassa suomenkieliset asiakkaat. Pian hän kuitenkin huomasi, että olisi erittäin hyvä, jos osaisi puhua ruotsia.

Olin ensimmäisen kuukauden ajan totaalihämmentynyt, että apua, tästä ei tule mitään! Katja Palosaari

– Olin ensimmäisen kuukauden ajan totaalihämmentynyt, että apua, tästä ei tule mitään! Asiakaspalvelutehtävässä ei oikein pärjää, jollei osaa edes auttavaa yksinkertaista ruotsia.

Tahdonpuutteesta kielten oppimisessa Katjaa ei voi mitenkään syyttää – lukemalla oppiminen vain ei ole hänen juttunsa. Heittäytyminen vieraaseen kieleen on hänelle ennestäänkin tuttua.

Kirjoitin ruotsin ihan nipin napin läpi yo-kirjoituksissa, englannista sain niin ikään A:n. Katja Palosaari

– Kirjoitin ruotsin ihan nipin napin läpi yo-kirjoituksissa, englannista sain niin ikään A:n. USA:han lähdin lukion jälkeen au pairiksi vuodeksi, ja sen jälkeen korotin englannin kahdella arvosanalla C:ksi valmistautumatta kirjoituksiin mitenkään. Olen siihen ihan tyytyväinen. Yritin käydä myös vaihto-oppilaana Ruotsissa, mutta englannin kieli ympäröi siellä liiaksi, joten kieli ei tarttunut.

Hämmennyksestä uteliaisuuteen

Ruotsinkielisen ympäristön luoman hämmennyksen jälkeen Katjan uteliaisuus heräsi: voisikohan sen kielen oppia? Vuosi sitten syntyi päätös opetella kieli.

Kolmen lapsen äidillä kuluu työmatkoihin joka päivä melkein kaksi tuntia, sillä matkaa on edestakaisin lähes 140 kilometriä. Palosaari päätti ottaa matkat hyödyn kannalta:

– Olin sitä mieltä, että jos työmatkat vain kuuntelisin autossa jotain hömppää, siis kymmenen tuntia viikossa, se aika menisi totaalisen hukkaan!

Kohti puhumista

Katja aloitti ruotsin opiskelun kuuntelemalla ensin Yle Vegaa automatkoilla. Osa työkavereista puhui hänelle ruotsia, mutta oma ruotsin puhuminen antoi odottaa.

– Puhumisen kynnyksen ylittäminen oli ihan järkyttävää, hän muistelee kauhuaan, nyt jo liki huumorilla.

Hiljalleen kuitenkin tapahtui edistymistä.

– Alkoi tuntua, että pelkkä kuunteleminen ei vienyt eteenpäin eikä itsekseen autossa puhuminenkaan, kun siitä ei saanut palautetta.

Voisikohan ajoaikaa hyödyntää muutenkin?

– Aloin miettiä, josko jollakin olisi aikaa jutella tällaisen tytönhuopakon kanssa ruotsiksi, ehkä jossain vanhainkodissa asuvalla. Voisin työmatkalla soitella. Minulla on autossa handsfree ja aikaa jutella vaikka kaksi tuntia päivässä. Se olisi 40 tuntia kuukaudessa ja aika tehokasta opiskelua!

Parin päivän päästä yksi Katjan työkaveri ilmoitti, että hänen äidilleen puhekaveri kelpaisi. Niin Katja sopi kahtena aamuna viikossa soittavansa työmatkalta 88-vuotiaalle ruotsinkieliselle naiselle treenatakseen puhumista.

Sen jälkeen olin ihan loppu, se otti niin koville! Katja Palosaari

– Ensimmäinen päivä jännitti aivan järkyttävästi! Silloin puhuin ensimmäisen kerran ruotsia puoli tuntia putkeen. Sen jälkeen olin ihan loppu, se otti niin koville! Se oli tosi hurjaa, mutta siitä se sitten lähti, summaa Katja.

Soittelua kesti kolme kuukautta.

– Se oli henkisesti varmaan meille molemmille aika raskasta. Nyt olemme soittotauolla, mutta minä olen hänelle ikuisesti kiitollinen!

Kielioppikin alkoi kiinnostaa

Kesällä Katja Palosaari koki, että hänen oli saatava vaihtelua ruotsinkielisen radiokanavan live-kuunteluun. Sommarpratare-ohjelmia löytyi podcasteina Yle Vegan sivuilta, ja ilman musiikkia ne olivat sopivan mittaisia Katjan työmatkalle. Niillä täyttyivät kesän työmatkat.

– Syksyllä tuntui, että oppiminen ei etene ja olisi aika saada lisää kielioppia. Netistä löytyy kyllä siihen pätkiä, mutta ne ovat niin lyhyitä, etteivät sovi autokuunteluun, kun pitäisi vaihdella ja etsiä pätkiä. Käsien pitää kuitenkin pysyä ratissa, korostaa Katja turvallista ajamista, vaikka työmatkan mutkat, mäet ja ohituspaikat ovat jo muistissa.

– Sain päähäni, että ehkä eräs eläkeläinen ehtisi ruveta opettamaan minulle ruotsia työmatkani aikana. Rohkeasti soitin, ja hän oli todella yllättynyt, mutta suostui kokeilemaan.

– Alku on mennyt tosi hyvin, ja siitä on ollut paljon hyötyä. Nyt yritetään löytää jokin kirja, jonka mukaan kieliopissa edettäisiin. Naapurissakin on ruotsinopettaja, joka lupasi auttaa kirja-asiassa.

– Minä olen tosi innoissani ja hirveän kiitollinen kaikille, jotka ovat pystyneet auttamaan.

Tavoitetta kohti työmatkat hyödyntäen

Tällainen opiskelutapa sopii Katjalle hyvin, sillä hän kokee, ettei opi pelkästään lukemalla.

– Tavoitteeni on, että jonain päivänä pystyn sanomaan ruotsiksi sen minä haluan, eikä pelkästään sitä, mihin pystyn. Minusta tuskin tulee täydellistä kielen puhujaa, koska en ole millään tavoin kielellisesti lahjakas.

Nyt Katja pyrkii osallistumaan työpaikan taukokeskusteluihin ruotsiksi ja kokee selviytyneensä kohtuullisesti niistä ruotsinkielisistä asiakkaista, joita välillä tulee.

Minulla on pakkomielle siitä, että aion oppia ruotsin autossa. Katja Palosaari

– Nyt kun olen edennyt tähän asti, niin minulla on pakkomielle siitä, että aion oppia ruotsin autossa. Aion viedä tämän autossa opiskelun niin pitkälle kuin se on mahdollista. Kotona opiskelusta ei tule mitään, on muksut ja iltaisin etäopiskeleva mies. Elän todella ruuhkavuosia, kertoo Katja Palosaari ja tuntee jo voittaneensa:

– Lomallani luin elämäni ensimmäisen ruotsinkielisen pokkarin. Tein sen!

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kokkolan poliisiautokolarissa olleille vain ruhjeita – nyt tutkitaan, käyttikö poliisi sireeniä ja vilkkuja

2017, Lokakuu 23 - 11:02

Kokkolan poliisiautokolarissa mukana olleiden vammat jäivät vähäisiksi, kertoo tapauksen tutkinnanjohtaja Olli Sulkonen Sisä-Suomen syyttäjänvirastosta.

Poliisiauto ja henkilöauto kolaroivat rajusti Kokkolassa viime keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Tutkinnanjohtaja Sulkosen mukaan maijan kyydissä olleet kolme poliisia ja henkilöautossa olleet mies ja nainen saivat kuitenkin vain ruhjeita ja ovat jo päässeet pois sairaalasta.

Tutkinnanjohtaja Olli Sulkonen kertoo, että tällä viikolla pyritään kuulustelemaan kaikki kolarissa mukana olleet. Lisäksi tapahtumien kulkua selvitetään ainakin yhden silminnäkijän avulla.

Poliisiauto oli onnettomuuden sattuessa kiireellisessä hälytysajossa ja tämänhetkisten tietojen mukaan ajoi valoristeyksessä päin punaisia. Poliisi voi ajaa hälytystehtävässä päin punaisia, kunhan noudattaa riittävää varovaisuutta.

Tutkinnanjohtaja Sulkosen mukaan on vielä epäselvää, käyttikö poliisiauto hälytysvaloja ja sireenejä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Luottavainen mies jätti kirpputorin kassoineen pihalle – "Omantunnon hinta" voi olla 70 senttiä ja 200 liiraa

2017, Lokakuu 22 - 09:30

Kokkolalainen Arto Junttila vapautti kaupan aukiolot äärimmilleen. Hänen kirpputorillaan tavarat ovat levällään pöydillä ja nurmikolla pihamaalla. Ne ovat siellä yötä päivää, myyjä itse käy paikalla satunnaisesti.

Hinnat ovat tasaiset, mutta maksu vaihtelee. Lapussa kun luvataan, että omantunnon mukaan saa tingata.

– Tänä aamuna kassassa oli 70 senttiä ja 200 liiraa, näyttää Junttila ja nauraa.

– Kerran oli kymppikin, siinä oli jollain ollut omatunto kohdillaan.

"Omantunnon hinnassa" on siis vaihtelua. Se ei Junttilaa hätkäytä.

– Jos tuntuu oikeen hirveeltä ja omatunto antaa periksi, voi viedä ilmaiseksikin.

Maksu pannaan – jos pannaan – kassan virkaa toimittavaan, avonaiseen peltipurkkiin.

– Sieltä saa ottaa kaupan päälle, jos tuntuu silti liian kalliilta, nauraa Junttila.

Junttila jätti bisneksensä taivasalle.Sari Vähäsarja / Yle

Bisnestä Junttila silti itsepalvelukirppiksellään tekee. Tosissaan, vaikka ei vakavissaan. Kuolinpesiä ostavalle miehelle on kertynyt tavaraa niin paljon, että osasta pitää päästä eroon puoliväkisin.

– Rupesin katsomaan yhtenä päivänä, että mitä tuolla on – kymmenen banaanilaatikkoa tavaraa! Jotkut olivat kuolinpesästä seitsemän vuoden takaa.

Varastoa pitäisi saada tyhjättyä, sillä mielessä siintelee ajatus eläkkeelle jäämisestä vuoden, puolentoista päästä. Junttila laski, että pöydän vuokraaminen kirpputorilta ei kannattaisi, vaan tuotto menisi vuokraan. Pihalla romppeesta voi sentään saada euron, joskus sen kaksikin.

Myyntiin on valikoitunut vain tavaraa, joka kestää säässä kuin säässä. Sadetta, sitä on tullut.

– Vanha posliini vain paranee sateessa, peseytyy samalla. Samoin lasit ja vanhat pullot. Juuttisäkitkin vain paranevat, luettelee Junttila.

Sari Vähäsarja / Yle

On seassa arvokkaampaakin rompetta: öljyvärimaalauksia, opetustauluja, kenkiä, Arabian astioitakin. Ja täkyiksi laitettuja, että ostajilla pysyy vire yllä.

– Ruostuneet peltihinkit maksaisivat kivijalkakirpputorilla kympin kappaleelta. Sata vuotta vanhat pullot seitsemän euroa, arvioi Junttila.

Hän laskeskelee, että ensimmäisten muutaman viikon aikana kaupaksi on mennyt satakunta tavaraa. Silloin tällöin taitaa joku käydä keräämässä enemmänkin kuin pitäisi, mutta se ei miestä haittaa. Eikä sekään, että moni kirpputoripöytää pitävä käy täydentämässä varastojaan itsepalvelukirppikseltä ostamalla ja toivoo saavansa itse siitä paremman hinnan.

– Näinhän se homma pelaa. Itsekin laskee kuolinpesiä hankkiessaan, että pitää "puolet pärjätä" eli jos tavaran ostaa 1–2 eurolla, siitä pitäisi 3–4 euroa saada myytäessä. Tavaran pitää kiertää.

Arto Junttila tietää, ettei maailmasta tavara lopu.Sari Vähäsarja / Yle

Tavaraa riittää kyllä, Junttilan mukaan varsinkin Pohjanmaalla. Arto Junttila kiertää kuolinpesiä, mutta aina sekään ei kannata: joskus vastassa ovat omaiset läppärit sylissä ja jokainen tavara listattuna. Junttilan mukaan netistä löytyvän korkeimman hinnan eli ammattilaisten termeillä loppukäyttäjähinnan mukaan.

– Kerran sanoin, että ei mua täällä tarvita: teillähän on hinnat, ruvetkaa myymään! Junttila kertoo.

Talon tyhjentäminen ja loppusiivouksen teko on aina urakka. Mutta on siinä silti jotain kutkuttavaa.

– Ostaminen on jollain lailla hauskaa, kun löydät talosta jotain hauskaa, josta tiedät saavasi vaivanpalkkaa. Myyminen on hankalampaa, tavaraa on niin jumplaristi liikenteessä ja lisää tulee.

Jotkin tavarat sentään liikkuvat vielä sutjakastikin: Arto Junttila linjaa, että jos käsiin osuu kapine, jota hän ei ole nähnyt, kyseessä on harvinaisuus. Ja sellainen myy. Samoin design, kuten 50-60-lukujen lasitavara.

Toisaalta ilmiöt syntyvät nopeasti, joskus yhden ihmisen nostamina: huutokauppakeisarin jaksossa Arabian Kissakannusta maksettiin 800 euroa.

– Sen jälkeen on tulut ainakin 15 puhelua: onko sulla niitä kissakannuja? nauraa Junttila.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vuoden yrittäjät ohjeistavat - näillä vinkeillä yritys menestyy

2017, Lokakuu 21 - 22:00

Valtakunnalliset yrittäjäpalkinnot jaettiin tänä vuonna jo 50. kertaa.

Tällä kertaa Joensuussa pidetyssä yrittäjägaalassa palkittiin helsinkiläinen lakipalveluyritys Fondia Oyj, joensuulainen tietojärjestelmiin erikoistunut Arcusys Oy, juupajokelainen Lunette-kuukautiskuppeja valmistava Lune Group Oy ja toholampilainen lähdeveden pullottaja Finn Spring Oy.

Palkitut yrittäjät paljastavat parhaat vinkkinsä menestykseen.

1. Usko omaan ideaan ja tekemiseen

Tärkeimpänä asiana esiin nousee usko omaan ideaan ja tekemiseen. Toisten ihmisten ei pidä antaa vaikuttaa liikaa yritystä koskeviin päätöksiin.

– Kaikkea ei kannata uskoa. On hyvä ajatella rakentavasti, miten toisten neuvoilla voi tehdä omasta toiminnastaan parempaa, painottaa 80 ihmistä työllistävän Suomen suurimman lähdevesipullottajan Finn Spring Oy:n yrittäjä Hannu Ali-Haapala.

Ensin yritetään. Jos tulee erehdys, korjataan se. Ja sitten yritetään taas uudelleen. Hannu Ali-Haapala

Myös kuukautiskuppeja valmistavan Lune Group Oy:n perustaja Heli Kurjanen muistuttaa, että se mikä toimii yhdessä yrityksessä, ei välttämättä toimi kaikissa yrityksissä.

Lakipalveluyritys Fondian yrittäjä Mårten Janson on samoilla linjoilla.

– Omaan ideaan täytyy uskoa, vaikka se poikkeaisi siitä, mihin kaikki muut uskovat.

2. Ihmiset tekevät menestyksen

Yritykseen pitää saada heti alusta alkaen oikeat ihmiset mukaan. Työntekijät yhdessä tekevät yrityksestä menestystarinan.

– Jos firman väkiluku kasvaa yli kahteenkymmeneen, ei yrittäjä voi enää puuttua kaikkiin työntekijöidensä tekemisiiin. Ihmiset tekevät kyllä hyvää työtä, kun heille vain antaa siihen mahdollisuuden, tietojärjestelmiin erikoistuneen Arcusys Oy:n toimitusjohtaja ja perustaja Jussi Hurskainen muistuttaa.

Tärkeää on myös, että yrittäjällä on hyvät taustajoukot. Perheenjäsenet voivat tuoda yrittäjälle kaivattua tukea ja turvaa.

3. Rohkeasti kohti tulevaa

Uskalla ajatella ja haaveilla isosti.

– Olen uskaltanut ajatella, että tämä voi olla enemmän kuin kotona pyörivä pieni firma ja enemmän kuin Suomessa pyörivä firma. Olen uskonut, että meillä on oikeasti globaalit markkinat, kertoo Lune Group Oy:n Heli Kurjanen.

– Yritys, erehdys ja korjaus on hyvä rimpsu muistaa. Ensin yritetään. Jos tulee erehdys, korjataan se. Ja sitten yritetään taas uudelleen. Näin syntyy hyvä kiertokulku, neuvoo Finn Spring Oy:n yrittäjä Hannu Ali-Haapala.

Varo näitä sudenkuoppia!

Yrittäjyyteen, kuten kaikkeen ihmisen tekemään, liittyy myös epäonnistumisia. Mutta, mitkä sudenkuopat olisi hyvä välttää?

Varovaisuus on tärkeää. Siinä missä ihmisiin on hyvä luottaa, pitää liikaa sinisilmäisyyttä välttää.

– Valta ja status voivat vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen kielteisesti. Ihmiset voivat ruveta käyttäytymään eri tavalla, kun he pääsevät eri asemiin firman sisällä. Sen olen oppinut kantapään kautta, paljastaa Fondia Oyj:ltä Mårten Janson.

Miljoonayritystä ei rakenneta parissa vuodessa. Mårten Janson

– Sen olen oppinut aika karvaasti, ettei yhtä asiakasta saa laskea liian suureksi. Meillä Perlos toi jossain vaiheessa 70 prosenttia liikevaihdosta ja sitten yhteistyö yht'äkkiä päättyikin, Arcusys Oy:n luoja ja yrittäjä Jussi Hurskainen varoittaa.

On hyvä olla kriittinen myös itseään kohtaan.

– Usein yrittäjä uskoo, että asiat kehittyvät ja menevät eteenpäin nopeammin kuin, mitä ne todellisuudessa menevät. Ei saa luottaa ylipositiivisiin ajatuksiin. Miljoonayritystä ei rakenneta parissa vuodessa, muistuttaa Mårten Janson.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Aikansa ilmiö: Moni tähti esiintyi Suomen keikallaan vain Himangalla ja Helsingissä

2017, Lokakuu 20 - 19:15

Olihan se varmaan vähän outoa, että Lontoossa, Australiassa, Italiassa ja Saksassa keikkaa painava brittimuusikko Ian Gillan oli yhtäkkiä 3000 asukkaan Himangalla ja seuraavana päivänä Helsingissä. Tämä tapahtui maaliskuussa 1982.

Ei ihme, että rannikkokunnan urheiluhalli nousi 1970-luvun lopussa ja 1980-luvulla suomalaiseksi ilmiöksi.

– Jo 1970-luvulla esimerkiksi Love Machine ja Barbi Benton kävivät vain meillä ja Helsingissä, naurahtaa Alpo Ylitalo, joka pyöritti urheiluhallin viihdepuolta kymmenen vuotta.

Kati Latva-Teikari / Yle

Siinä on ollut tähdille avartavaa Suomi-kuvaa: melkein keskeltä ei mitään, Himangan koruttomasta tynnyrinpuolikashallista, suoraan pääkaupungin sykkeeseen, muodikkaan hotellin yökerhoon tai Alvar Aallon suunnittelemaan jylhään Kulttuuritaloon.

– Bändit yleensä ihmettelivät, että mistä tänne tulee yleisö, kun eihän täällä ole asutusta ympärillä ollenkaan. Kun keikka sitten alkoi, halli oli usein ääriään myöten täynnä ja ulkona parhaimmillaan kilometrien autojono, Ylitalo muistelee.

Porukka tuli lähikunnista ja ympäri maan. 150 kilometrin päästä Oulusta, reilun 350 kilometrin päästä Tampereelta, jopa yli 500 kilometrin takaa Lappeenrannasta. Mitä matkasta, kun piti päästä näkemään Gillan, Jon English, Girlschool, Manowar, Uriah Heep, Saxon, Lord of new Church, Eput, Juice, Armi ja Danny, Dingo ja moni, moni muu.

Tomas Ledin ja muovipussillinen kolikoita

Himangalla hommat tehtiin Himangan tyyliin. Moni tähti ei varmaan koskaan tullut tietämään, että keikkaili puisista perunalavoista kootun esiintymislavan päällä. Jos bändien kalusto ei mahtunut hallin lavalle, jatkolava koottiin värkeistä, joita perunanviljelypitäjässä oli helposti saatavilla.

Jani Santalan kokoelmat

Hesperiassa ja Kulttuuritalolla ei todennäköisesti koskaan maksettu esiintymispalkkiota kolikoilla. Helsinkiläistä manageria, Antti Einiötä, tarina huvittaa edelleen:

–Ylitalo hommasi kauttani Tomas Ledinin keikalle. Himankalaiset maksoivat etumaksua ja loppu piti hoitaa ennen keikan alkua. Haarasen Tumppi oli paikan päällä Himangalla. Ylitalo toi ennen keikan alkua muovipussin ääriään myöten täynnä kolikkoja. Loppu keikkapalkkio siis hoidettiin osalla pääsylipputuloja. Siinä oli Tumpilla laskemista, että Ledin sai oikein rahansa, Einiö nauraa.

Bändit käyttivät enemmän sähköä kuin koko kylä yhteensä

Deep Purplesta maailmanmaineeseen nousseen Ian Gillanin tulo Himangalle maaliskuussa 1982 oli valtava juttu. Äänentoistolaitteet olivat kuin toisesta maailmasta. Myös rumpalin työkalut tekivät sinä lauantai-iltana paikalla olleeseen Veli-Matti Ojaan lähtemättömän vaikutuksen.

– Ei tuollaista maailmanluokan meinikiä ollut ennen nähnyt. Aloittelin itsekin silloin rumpujen soittoa, joten katsoin silmät kiiluen rumpusooloa. Halli oli täynnä kuin turusen pyssy ja meiniki mahtavaa.

Ian Gillianin keikalla rummut ja rumpusoolo tekivät vaikutuksen.Veli-Matti Oja

Yleensä bändit tulivat rekkoineen pari, kolme päivää aikaisemmin Himangalle ja toivat tullessaan suuren maailman meiningin. Valot eivät enää tarkoittaneet yhtä punaiseksi maalattua hehkulamppua, eikä vahvistin 15 watin tehoja. Sähköjen kanssa olikin usein ongelmia.

– Sähkömiehen piti olla aina paikalla, ylikuormaa oli niin paljon, että sulakkeita sai olla koko ajan vaihtamassa. Sähkömies totesikin kerran, että Himangan urheiluhalli kuluttaa lauantaisin enemmän sähköä kuin koko Pahkalan kylä yhteensä, Alpo Ylitalo muistelee.

Juice halusi pyttipannua, Remu iski silmää

Miljoonasade, Peer Gynt, Juliet Jonesin Sydän, Gringos Locos, J. Karjalainen, Zero Nine, Mamba, Stone, Juice, Hurriganes...Osa bändeistä oli niin suosittuja, että lippuja myytiin enemmän kuin mitä sisälle sai ottaa porukkaa.

– Nyt sen uskaltaa jo tunnustaa, rikos on vanhentunut, Ylitalo sanoo.

Manageri Antti Einiön mukaan se oli maan tapa. Jos yleisöä oli tulossa, porukkaa otettiin sisälle niin paljon kuin ikinä saatiin mahtumaan.

Ahkera urheiluhallilla kävijä Tuula Wallin muistelee, että esimerkiksi Hurriganesin keikalla Himangan urheiluhalli oli todella täynnä. Keikka on jäänyt upeana kokemuksena mieleen.

– Olin sellainen 14–15-vuotias. Tyttöjen kanssa oltiin aivan lavan edessä. Remu paukutti niitä rumpujaan ja iski meille koko ajan silmää, se oli silloin niin mahtavaa, Tuula nauraa.

Simo Porkolalle Eppujen keikat olivat must, Salmun Vesan puolestaan piti aina päästä katsomaan Juicea. Hän muistelee nähneensä miehen esiintymässä Himangalla vähintään kuusi kertaa. Yhdellä keikalla Vesa ei voinut vastustaa kiusausta, vaan kääräisi hallin seinältä salaa julisteen nahkarotsin povitaskuun.

– Juice tykkäsi käydä Himangalla ja aina oli sama toive, mies piti viedä syömään paikalliseen ravintolaan, Villiminkkiin, pyttipannua, muistelee Alpo Ylitalo.

Himangalla uskallettiin olla rock, mutta Abba jäi haaveeksi

Manageri Antti Einiön mukaan Himangan ilmiö syntyi paikkakuntalaisten rohkeudesta satsata rahaa ja olla rock.

– Tuona aikana ei puissa kasvanut niitä, jotka ottivat ulkomaisia pop- ja rockbändejä. Kultturi oli sitä, että valtaosa tanssipaikoista osti Eino Gröniä, Reijo Taipaletta, Katri-Helenaa, Tapani Kansaa ja vastaavia. Himanka uskalsi ottaa muutakin, Einiö sanoo.

Riski kannatti, sillä nuoret tulivat lauantai toisensa jälkeen. Parhaimmillaan pelkällä kahvilan tuotolla tahkottiin yli 7000 markkaa. Kovimman keikkaillan tuotoksi Alpo Ylitalo muistelee yli 27 000 markkaa.

Abba olisi räjäyttänyt potin, ja olisihan se jäänyt historiaan. Alpo Ylitalo

Himangalla uskallettiin ottaa myös maailman äänekkäämmäksi bändiksikin mainostettu Manowar, jonka solistin kerrotaan kuvailleen Himankaa jään ja lumen maaksi, joka muistutti amerikkalaisia metsästysmaita.

– Lippujen hinnat pyörivät yleensä 12-15 markan välillä, joskus yli 20 markkaakin. Mitä kalliimpi bändi, sen kalliimpi lippu. Ulkomaalaiset tietysti olivat tyyriitä, kotimaisista Remu osasi hinnoitella. Myös Danny-show oli yli 5000 markan hinnallaan kallis, Ylitalo muistelee.

Himankalaisten rohkeus ei kuitenkaan riittänyt Abbaan asti. Se harmittaa Ylitaloa vieläkin.

– Muistaakseni Abba olisi maksanut 350 000 markkaa. Porukka raivostui, että niin paljon et pistä rahaa menemään. Vieläkin harmittaa, yleisö olisi maksanut mitä vaan, Abba olisi räjäyttänyt potin, ja olisihan se jäänyt historiaan.

Ylitalo, jolla muusikkona oli hyvät suhteet ohjelmatoimistoihin, sai myöhemmin Saksasta kiitossoiton.

– Abba meni Saksaan meille kaavailtuna päivänä. Keikkajärjestäjät olivat enemmän kuin tyytyväisiä, olivat saaneet tuplatuoton.

Lehtimainoksen hahmotelma 1980-luvulta.Kati Latva-Teikari / Yle

Ylitalo havitteli Himangalle myös Sex Pistolsia ja Baccaraa, mutta näidenkin keikkapalkkiot olivat urheiluhallin taustajoukoille liian kalliit, vaikka eivät Abban numeroihin yltäneetkään.

– Niinkin kävi, että jos keikka Himangalle menikin mynkään, bändi ei sitten tullut ollenkaan Suomeen, ei edes Helsinkiin, Ylitalo kertoo.

Opittiin pussaamaan ja rakastuttiin

Urheiluhallin lauantai-illat olivat viikon kohokohta aikakautensa nuorisolle. Oli nähtävä bändit ja tietysti käytävä katsomassa, keitä oli paikalla. Paikkakuntalainen Jari Yli-Hukka haali viikolla markat kokoon erilaisilla hanttihommilla ja ahtautui lauantaina kuuden muun kaverin kanssa traktorin hyttiin.

– Se joka näki, sanoi, mihin päin piti kääntyä ja oltiinko menossa väärälle kaistalle tai ojaan, Jari nauraa.

Wallinin Tuulan kyyti vie voiton Jarinkin tarinalta. Tuula kertoo, että pikku-Fiatiin änkesi välillä kuskin lisäksi kymmenen ihmistä. Kolme eteen ja loput taakse.

Porukkaa Eppujen keikalla.Simo Porkola

Moni tuli paikalle urheiluhallin junailemilla bussikyydeillä. Osa liftasi, osa käveli. Hallille oli päästävä kelillä kuin kelillä. Tuula Wallin lähti tiukoissa pillifarkuissa yli 30 asteen pakkasessa liftaamaan. Kyytiä ei tullut, farkut jäätyivät ja Sleepy Sleepers jäi näkemättä.

–1980-luvulla pillifarkut olivat niin tiukat, että ne piti vetää makuultaan jalkoihin. Aamulla pestyt farkut olivat vielä kosteat, kun vedin ne ohuiden sukkahousujen päälle. Kävelin kolmisen kilometriä -32 asteessa isomman tien varteen liftaamaan. Autoja odotellessa jalkani jäätyivät, ja oli pakko palata kotiin. Äidin kanssa kasteltiin pyyheliinoja tulikuumaan veteen ja yritettiin niillä sulattaa huurteisia, peltijäykkiä housuja irti. Farkut lähtivät, sukkahousut eivät. Niitä sitten revittiin ihonkaistaleiden kanssa irti. Kuume nousi, muistelee Tuula.

Oli vain ne sinivihreät silmät ja se ihana tyttö. Jari Yli-Hukka

Jos oli kylmä, välillä oli myös kuuma. Myös tunnepuolella.

Kun lokakuussa eräänä lauantai-iltana 1986 urheiluhallissa soitti Yö, Yli-Hukan Jarin katse kiinnittyi sinivihreään silmäpariin. Se oli sitten menoa.

– Mentiin tanssimaan, en muista biisiä, se oli sivuseikka. Oli vain ne sinivihreät silmät ja se ihana tyttö Lohtajan Karhista, Jari nauraa ja kertoo yhteistä eloa jatkuneen siitä illasta jo 31 vuotta.

Yli-Parkaksen Hilleville oli käynyt samoin 11 vuotta aikaisemmin. Himangan Urheiluhallin väenpaljoudesta löytyi oma kulta 8. helmikuuta.

– Olin sitä poikaa jo vähän vilkuillut aikasemminkin, mutta sinä iltana joku sitten vaan siinä klikkasi. Vuoden päästä mentiin kihloihin ja parin vuoden päästä naimisiin. Yhteistä eloa eletään edelleen, Hillevi kertoo.

Kananmuna-kikalla sisään

Pienen Himangan urheiluhallin suuruutta kesti Paula Koivuniemen ja Erkki Liikasen tahdittamista avajaisista 1976 aina 1990-luvun alkupuolelle saakka.

– Homma alkoi hiipumaan, kun tanssikulttuuri muuttui. Tytöt tanssivat keskenään, eikä se enää ollut sellaista kuin ennen. Ei enää lähdetty katsomaan bändejä, Ylitalo kertoo.

Himangan urheiluhallia on 2017 remontoitu talkoilla.Raila Paavola / Yle

Loistokkaina vuosina paikka tahkosi rahaa, jolla Himangan Urheilijat lyhensivät hallin rakennusvelkoja.

– Ovimiehet välillä sanoivat, että kyllä tästäkin illasta jäisi paljon enemmän käteen, jos ostettaisiin naapurikylän haitaristi esiintymään, eikä näitä kalliita bändejä. Kaikille ei avautunut, että porukan veti paikalle suosittu bändi, ei urheiluhalli, Ylitalo toteaa.

Suositut bändit toivat suuren maailman tunnun pieneen pitäjään. Nuoret tulivat fiilistelemään, ja hallille oli päästävä vaikka pummilla, jos vanhemmilta ei joka lauantaille herunut pääsylippurahoja. Välillä mentiin sisään liputta tikapuita pitkin yläkerran kahvion kautta tai kanamuna-kikalla.

– Ne pari, jotka olivat porukasta onnistuneet haalimaan rahaa kokoon yhteen tai kahteen pääsylippuun, kävivät ottamassa leimat käteensä. Muut odottivat ulkona ja hönkäilivät keitettyyn ja kuorittuun kananmunaan. Lipun ostaneet palasivat nopeasti ulos. Hönkäilyllä lämmitetty kananmuna painettiin tiukasti tuoreeseen leimaan, ja munaan tarttuuneella jäljellä saatiin leimattua parit kädet lisää. Kaikkea sitä tulikin tehtyä, Tuula Wallin muistelee.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Nimekkäät muusikot vetoavat: "Kokkola ei saa leikata Keski-Pohjanmaan kamariorkesterilta"

2017, Lokakuu 20 - 13:41

Joukko nimekkäitä muusikoita on allekirjoittanut vetoomuksen, joka vastustaa Kokkolan kaupungin suunnittelemia kulttuurileikkauksia.

Tuomas Hannikainen, Atso Almila, Kari Kriikku, Hannu Lintu, Klaus Mäkelä, Susanna Mälkki, Jorma Panula, John Storgårds, Jan Söderblom ja Osmo Vänskä kirjoittavat Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin puolesta.

– Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on ainutlaatuinen taideyhteisö niin paikallisesti, kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Se on syntynyt kapellimestari Juha Kankaan, intendentti Gun-Maj Peltoniemen sekä orkesterimuusikoiden tinkimättömän elämäntyön tuloksena, vetoomuksessa sanotaan.

Kokkolan kaupunginjohtajan budjettiesityksessä kulttuurista aiotaan leikata noin viisi prosenttia. Tähän sisältyy myös taidelaitosten avustusten leikkauksia.

– Toteutuessaan leikkaukset halvaannuttaisivat orkesterin toiminnan ja aiheuttaisivat tälle huippuunsa hioutuneelle yhtyeelle korvaamatonta vahinkoa. Vetoamme keskipohjalaisiin päättäjiin, jotta esitetyistä leikkauksista luovuttaisiin, taiteilijat kirjoittavat.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Sahan työntekijä kuoli Kalajoella – poliisi tutkii työtapaturmaa

2017, Lokakuu 20 - 11:40

Kalajokisella sahalla tapahtui varhain perjantaina aamulla kuolemaan johtanut työtapaturma. Paikkakuntalainen sahan kunnossapitotöissä ollut mies kuoli tapaturmassa.

Poliisi tutkii yhdessä aluehalllintoviraston työsuojelun vastuualueen kanssa tapahtumaa ja siihen johtaneita syitä.

Juttua tutkiva poliisi kommentoi tapausta Ylelle perjantaina iltapäivällä vain sähköpostin välityksellä toteamalla "Tällä hetkellä emme tiedota asiasta enempää."

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Yöpakkanen yllättää fillarin – sulata lukko ammattilaisten vinkeillä

2017, Lokakuu 20 - 07:15

Polkupyörää ei pyörämekaanikkojen mielestä saisi koskaan säilyttää ulkona. Kesällä aurinko haalistaa maalit ja vesi löytää tiensä laakereihin. Talvella kosteus ja pakkanen ovat myrkkyä vaijereille ja lukoille. Pahinta on nollan hujakoilla pyörivä keli, joka välillä kastelee ja välillä jäädyttää polkupyörän osia.

Yksi helposti jäätyvistä osista on polkupyörän irtolukko, varsinkin, jos se on asetettu paikoilleen väärin. Mikko Sissonen Pyörähuolto Fillariverstaasta ja Alpo Ylikorpi Ylikorven pyöräliikkeestä kertovat kolme tärkeintä talvineuvoa:

1. Isku

– Napauta terävä lyönti lukkopesään. Se voi saada jään antamaan periksi. Naputtele kivellä, vasaralla tai vaikka rystysillä, jos kädet kestävät, sanoo Mikko Sissonen.

Kati Latva-Teikari / Yle 2. Lämpö

Alpo Ylikorpi ja Mikko Sissonen vinkkaavat viemään pyörän sulamaan sisätiloihin, jolloin lukko alkaa lämmettyään taas pelata. Töihin tai kouluun kiirehtivälle neuvo on liian hidas.

– Laita mahdollisimman kuumaa vettä muovipussiin ja haudo lukkoa. Ei tämäkään ihan pikakonsti ole, riippuu siitä, kuinka kuumaa vesi on ja kuinka hyvin pussin saa lukon ympärille. Välillä voi joutua hakemaan sisältä uutta satsia, sanoo Alpo Ylikorpi.

Miehet neuvovat myös kuumentamaan avainta sytkällä tai tulitikuilla.

– Voi toimia ihan hyvin, mutta huono puoli on se, että avain jäähtyy kylmässä lukkopesässä tosi nopeasti, sanoo Ylikorpi.

Molemmat kauhistuvat ajatusta kuuman veden kaatamisesta suoraan lukkoon. Lukon saa kyllä auki, mutta seuraavalla kerralla se onkin sitten todella syvältä jäässä.

Ennaltaekäise - käännä irtolukko niin, ettei sade pääse suoraan lukon sisälle.Kati Latva-Teikari / Yle

3. Ennaltaehkäisy

Fiksu pyöräilijä ennakoi ja huoltaa tai huollattaa pyöränsä sellaiseen kuntoon, etteivät herkät osat pääsisi jäätymään helposti.

– Pidä pyörä puhtaana ja rasvaa kunnolla ennen pakkasia. Vaikka et mitään muuta osaisi tehdä, tee edes ne, Sissonen painottaa.

– Hanki lukkosulaa ja suihkauta sitä lukkoon. Sekin ennaltaehkäisee lukon jäätymistä. Käytä oikeita rasvoja ja öljyjä, voitelevia, jotka hylkivät vettä. Esimerkiksi ketjuöljy sopii myös lukoille, sanoo Ylikorpi.

Tee-se-itse -pyöränhuoltajan ei kannata etsiä talvikunnostukseen apua keittiöstä. Ruokaöljy on polkupyörälle myrkkyä.

– Sen voiteluarvo on mitätön, ja sillä saat ihan varmasti kaikki pyörän osat jumiin, Ylikorpi nauraa.

Myös lukon asennolla on väliä. Runkolukot ovat kiinteästi siinä asennossa, miten ne on asennettu, mutta irtolukkoihin voi itse vaikuttaa.

– Jos mahdollista, käännä lukko aina niin, että vesi ei pääsisi lukkopesään, muistuttaa Ylikorpi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia