YLE: Keski-Pohjanmaa

Julkaise syötteitä
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 1 min 24 s sitten

Huono vuosi houkuttaa nopeuttamaan viljan kypsymistä glyfosaatilla – "Ei käy", muistuttaa viranomainen

2017, Syyskuu 8 - 15:49

Puinnit ovat pari, kolme viikkoa myöhässä ja viljasato uhkaa jäädä valmistumatta monessa paikassa. Se on saanut kunnat ja viljelijät kyselemään ely-keskuksista, voisiko satoa tuleennuttaa eli pakkokypsyttää glyfosaatilla tai muilla valmisteilla.

Kysyjille on jouduttu tarjoamaan selvää eitä, sanoo ylitarkastaja Reija Lesonen Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksesta.

– Viljelijät ovat vähän epätietoisia, kun rehuviljoilla glyfosaattia on lupa käyttää juolavehnän torjuntaan. Käyttöaika on kuitenkin rajattu eli ainetta ei saa käyttää kasvustoon, joka ei ole tuleentunut. Viljan on siis oltava jo puitavaa.

Juolavehnän torjuntaan glyfosaattia saa käyttää vain rehuviljassa. Elintarvikekäyttöön tulevan ja siemenviljan osalta glyfosaattikielto on ehdoton.

Vastaavia kyselyitä ei tule tarkastajille joka syksy. Nyt onkin meneillään poikkeuksellisen vaikea vuosi, sanoo Lesonen:

– Kevättöille päästiin myöhään eikä syksykään ole sen helpompi. Nyt 10 vuorokauden ennuste näyttää sadetta… Kun ei vain tulisi pakkaset, että saataisiin puinnit tehtyä, toivoo Lesonen.

Myös Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR muistutti viikko sitten, että viljojen pakkotuleennuttaminen glyfosaatilla ei ole vaihtoehto, vaikka riskinä on, ettei viljasato ehdi kaikkialla kypsyä puitavaksi. Pakkotuleennutettu vilja ei ole myyntikelpoista. Rehuviljoissakin glyfosaattikäsittely ennen puintia heikentää laatua.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Osa Kokkolan urheilutalosta käyttökieltoon? Yläsali ja maapohjahalli uhkaavat sulkeutua vuodenvaihteessa

2017, Syyskuu 7 - 15:57

Terveysviranomaiset ovat antaneet ukaasin, että Kokkolan urheilutalon yläsali ja koko maapohjahalli juoksuratoineen suljetaan, jos sisäilmaongelmia ei saada korjattua joulukuun loppuun mennessä.

– Meille on tullut aika paljon valituksia oireiluista urheilutalossa. Sitten saimme tietoomme, että kaupunki oli teettänyt siellä sisäilmatutkimuksia. Näiden tulosten perusteella ryhdyimme toimenpiteisiin, kertoo terveysvalvonnan johtaja Andréas Smeds Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollosta.

Yläsalin ja maapohjahallin sisäilmasta löytyi viime vuonna tehdyissä mittauksissa hometta ja sädesientä. Viranomaisen mukaan ne kielivät kosteusongelmista talon rakenteissa. Lisäksi tiloissa on silmin nähtäviä lahovaurioita ja kosteusjälkiä seinissä ja katossa.

Juha Kemppainen / Yle

Urheilutaloa pyörittävälle yhtiölle näin tilojen sulkeminen olisi lähes kuolinisku.

– Se on todella iso asia, sillä meillä käy urheilutalolla talviaikaan tuhat ihmistä päivässä. Jos kaksi isoa tilaa poistuu käytöstä, se on 25 prosenttia meidän liikevaihdostamme. Se koskettaa sekä yhtiötä että ihmisiä, harmittelee Urheilutalo Oy:n toimitusjohtaja Esa Jalkanen.

Yhtiön pitää selvittää lokakuun loppuun mennessä viranomaisille, mihin se ryhtyy asioiden korjaamiseksi. Joulukuun loppu on takarajana mahdolliselle remontille.

Viranomainen: Käyttökielto todennäköinen

Terveysvalvonnan johtaja Andréas Smeds pitää tiloja terveysriskinä, ja siksi viranomainen kiirehtii töiden aloittamista.

– Siellä on todettu selkeät terveyshaitat, ja se rikkoo terveydensuojelulakia. Sen perusteella viranomaisen on myös ryhdyttävä toimenpiteisiin. Käyttökieltouhka on todellinen, Smeds painottaa.

Juha Kemppainen / Yle

Urheilutalo Oy:n toimitusjohtaja Esa Jalkanen pitää viranomaisten antamaa aikataulua äärimmäisen tiukkana, koska heillä ei ole vielä tiedossa, kuinka laajasti urheilutaloa pitää remontoida. Lähiviikkoina Jalkanen aikoo kutsua koolle rakennusalan ammattilaisia ja terveystarkastajat.

– Hirveän nopea tuo aikataulu on. Jos ruvetaan tekemään laajoja tutkimuksia, kyllä annettua aikaa pitäisi minusta kohtuudessa pidentää – eihän tässä varmaan niin akuuttia terveysvaaraa ole, hän kummastelee.

Smeds puolestaan pitää todennäköisenä, että yläsali ja maapohjahalli joudutaan sulkemaan ainakin joksikin aikaa. Hän muistuttaa, että käyttökielto poistuu, kun tilat on saatu korjattua.

Mistä rahat?

Esa Jalkasen mukaan ongelmana on paitsi viranomaisten vaatima kireä aikataulu myös rahapula. Jalkasen mukaan yhtiöllä ei ole remonttiin varaa - jos sitten Kokkolan kaupunki yhtiön ainoana omistajana ei raota rahakirstunsa kantta.

– Tällainen vuonna 1964 rakennettu talo ei tietenkään vastaa nykyajan vaatimuksia, ja jos rakenteita joudutaan korjaamaan ja muuttamaan, tulee se varmasti niin kalliiksi, että talo menee purkuun – paitsi sen suojeltu kaariosa. Olemme suuressa hankaluudessa, Jalkanen sanoo.

Mitä tapahtuu, jos yläsali, maapohjahalli ja juoksurata laitetaan käyttökieltoon?

– Saamme monumentin! Sitten kysymys on, mitä Kokkolalle tapahtuu. Meidän on saatava korvattua nuo tilat jotenkin, Jalkanen vastaa.

Juha Kemppainen / Yle

Kokkolan urheilutalon sisäilmaongelma voi paljastua vielä nykyistä laajemmaksikin, koska viranomaiset ovat vaatineet myös uudemman osan kuntokartoitusta. Sen pitää valmistua myös marraskuuhun mennessä.

Tutkimuksia vaadittiin, koska monissa tiloissa on havaittu muun muassa lattioiden painumista, kosteusjälkiä ja ilmanvaihdon puutteita.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Syyttäjä vaatii Pietarsaaren paloittelusurmasta 10 vuoden vankeutta

2017, Syyskuu 7 - 11:20

Syyttäjä vaatii Pietarsaaren paloittelusurmasta syytetylle 43-vuotiaalle pedersöreläismiehelle vähintään kymmenen vuoden vankeusrangaistusta taposta ja hautarauhan rikkomisesta. Lisäksi 46-vuotiaalle naiselle vaaditaan vähintään kuuden kuukauden ehdollista vankeutta hautarauhan rikkomisesta.

Pietarsaaren paloittelusurma paljastui helmikuussa. Permon kaupunginosassa löytyi jäteastioista uhrin ruumiinosia toisen poliisioperaation yhteydessä. Silloin poliisi joutui järjestämään alueella poikkeuksellisen laajan etsintäoperaation.

Uhri oli vuonna 1965 syntynyt pietarsaarelaismies. Syyttäjän mukaan mies ja nainen olivat viettäneet aikaa uhrin kanssa naisen asunnossa.

Syytteen mukaan kolmikko oli juonut alkoholia ja päihtynyt voimakkaasti. Syyttäjän mukaan pääsyytetty ja uhri olivat riidelleet, jolloin syytetty mies oli ottanut uhrilta pistoolin ja ampunut hänet.

Mies myönsi teon, nainen kiistää

Ampumisen jälkeen mies oli syyttäjän mukaan vienyt ruumiin asunnon parvekkeelle, missä sitä oli säilytetty noin vuorokauden. Syytteiden mukaan mies ja nainen paloittelivat ruumiin ja veivät osat kerrostalon pihan roskalavalle ja lähellä olevaan ojaan.

Mies on myöntänyt aiheuttaneensa uhrin kuoleman ja paloitelleensa ruumiin. Nainen on puolestaan kiistänyt syyllistyneensä hautarauhan rikkomiseen.

Miehelle vaaditussa rangaistuksessa syyttäjä on käyttänyt koventamisperustetta. Syyttäjän mukaan miehen aikaisempi rikollisuus osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta laista.

Syytetty mies on ollut vangittuna helmikuun alusta lähtien, nainen puolestaan helmikuun alusta maaliskuun loppuun. Nainen vapautettiin poliisin esityksestä.

Poliisi tutki tapausta aiemmin murhana, mutta syyteharkinnassa nimike muuttui tapoksi. Juttua käsitellään Pohjanmaan käräjäoikeudessa Vaasassa torstaina ja perjantaina.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kahville jumpan kautta – kokkolalaisfirma otti tauotuksen tosissaan

2017, Syyskuu 7 - 10:05

Työntekijä napauttaa nimeään näytöllä: paikalla ollaan ja taukojumppa voi alkaa. Osallistumisesta tulee merkintä, samoin arpalipuke. Parin kuukauden välein lipukkeet lyödään arvontaan, ja mahdollisuus voittaa on tietysti sitä suurempi, mitä enemmän lipukkeita on. Ja pikapalkinto tulee heti: jumpan jälkeen kahville.

– Taukoliikunta tuli taloon – menin vessaan piiloon, siteeraa tietojohtaja Johan Boholm somessa kiertävää heittoa ja nauraa.

Kokkolalainen Raisoft tuottaa ohjelmistoja, joilla arvioidaan toimintakykyä sekä hoidon laatua ja vaikuttavuutta. Firmassa havahduttiin pulmiin omassakin toimintakyvyssä, kun työntekijöillä alkoi olla niska- ja hartiavaivoja. Porukka mietti, mitä tehdä ja otti yhteyttä fysioterapeuttiin. Tämä suositteli kolmen minuutin taukojumppaa kaksi kertaa päivässä.

– Kroppa kestää kyllä istumista kahdeksan tuntia päivässä, mutta sitä pitää tauottaa. Jos haluaa pysyä virkeänä, pitäisi nousta tuolista puolen tunnin välein. Mutta myös sykkeen nostaminen välillä on tarpeen, sanoo Boholm.

Näytöltä työntekijä klikkaa omaa nimeään merkiksi osallistumisesta taukojumppaan.Heini Holopainen / Yle

Taukojumpat kytkettiin kello 9 ja 14 kahvitaukoihin, sillä Boholm uskoo, että rutiinin avulla homma toimii parhaiten. Samalla jumpasta tulee myös yhteisöllinen hetki. Toki jumpan voi tehdä omassa työhuoneessaankin, sillä sovellus on nettipohjainen, ja osallistumisen voi kirjata muualtakin.

Ja voi jumpan jättää väliinkin. Ohjelmointityötä tekevän Markus Lehtisen mukaan pientä kiusoittelua voi lentää, kun osa marssii kahville jumppaamatta.

– Mutta ei sen vakavampaa.

Lehtinen tekee työtään päätteen ääressä, ja asento vaihtelee tavallisesta istuma-asennosta kumaraan. Kipuja on ollut niin alaselässä kuin niska-hartiaseudussa. Lehtinen meni mukaan taukojumppaan heti, kun se tuli työpaikan ohjelmaan.

Jossain vaiheessa hän kyllästyi valmiisiin liikkeisiin, otti kepin ja ajatteli saavansa sitä pyörittämällä liikkuvuuden kuntoon. Pää alkoi tulla iltaisin kipeäksi, ja mies päätti kokeilla taas jumppaohjelman liikkeitä: niistä oli kuin olikin hyötyä.

Kroppa kestää kyllä istumista kahdeksan tuntia päivässä, mutta sitä pitää tauottaa Tietojohtaja Johan Boholm, Raisoft

Raisoftin taukojumpan on laatinut kokenut fysioterapeutti, ja liikkeet ovat täsmäliikkeitä paljon istuville tietotyöläisille. Jumppia on ylävartalolle, alavartalolle ja sykkeen nostatukseen. Jos jokin liike tuntuu pahalta, se sovelletaan oman kunnon tai kyvyn mukaan.

Esimerkiksi tietojohtaja Johan Boholmille kyykyt tuottivat aluksi ongelmia lonkan kulumavaurioiden vuoksi. Sittemmin liikkuvuus on parantunut.

Tauotus on osa ergonomiaa, sitä että työntekijän työ- ja toimintakyky säilyy mahdollisimman pitkään, muistuttaa Työterveyslaitos. Fyysisen ympäristön ja välineiden mitoittaminen on osa samaa työtä.

Toimisto- ja tietotyössä työrupeamat jäykistävät liian pitkiksi venyessään, vaikka työasentokin olisi hyvä, ja verenkierto ja kudosten aineenvaihdunta heikkenevät. Kumara tai muuten huono asento pahentaa tilannetta entisestään. Taukojen aikana pitäisi vähintään kurkottaa kohti kattoa, painaa ristiselkää selkänojaa vasten tai nostaa takapuoli tuolista. Liikkeelle työterveyslaitos suosittelee lähtemään vähintään kerran tunnissa.

Jumpan jälkeen maistuu kahvi.Heini Holopainen / Yle

Työhyvinvoinnissa oleellista on, että jaksaminen ja kuormitus ovat tasapainossa. Palautumista pitää tapahtua työpäivän aikanakin niin, ettei päivän jälkeen tarvitse raahautua kotiin kaikki voimansa antaneena, sanoo asiantuntija Päivi Rauramo Työturvallisuuskeskuksesta.

Palautumista tulee jo siitä, että työn luonne välillä muuttuu: tietointensiivisen työn vastapainoksi voi tehdä jotain rutiininomaista tai seurustella ihmisten kanssa. Jos taas työ on kokouksia tai asiakaspalvelua, pitää välillä saada olla rauhassa.

– Mitä enemmän työ mahdollistaa palautumisen, sitä vähemmän on tarvetta varsinaisille tauoille. Mutta jos sitä ei tapahdu tarpeeksi, pitää tauottaa, havainnollistaa Rauramo.

Toki ihminen kestää lyhytaikaisia kuormitushuippuja ja saattaa jopa nauttia niistä ilman dramaattista haittaa. Pääsääntöisesti tauot ovat kuitenkin tarpeen, ja erityisesti lounastaukoon kannattaa Rauramon mielestä panostaa: syödä hyvin, mutta myös olla sosiaalinen ja ehkä jopa kävellä hieman. Myös kahvitauoilla on muutakin painoa kuin palautuminen, ne luovat yhteisöllisyyttä.

Mitä enemmän työ mahdollistaa palautumisen, sitä vähemmän on tarvetta varsinaisille tauoille. Mutta jos sitä ei tapahdu tarpeeksi, pitää tauottaa Asiantuntija Päivi Rauramo Työturvallisuuskeskuksesta

Muuten hyvä tauko on Rauramosta sellainen, joka palvelee yksilön tarpeita. Se tasapainottaa ja on myös itselle mieluisa. Hän kertoo seuranneensa aikanaan pakkaamon hihnan äärellä työskennelleiden taukokäyttäytymistä: täysin samaa työtä tehnyt porukka hajosi hihnan pysähtyessä aina useaan porukkaan: osa säntäsi tupakalle, osa pisti pitkäkseen, jotkut jumppasivat ja loput istuivat rentotumaan.

Aivoillekin elpymistä

Taukojumpan organisointi voi olla hyvästä, mutta kaikille yhteinen jumppa ei istu. Toiselle sopii rentoutumishetki tai kävely korttelin ympäri.

– Ihminen tykkää vaihtoehdoista.

Rauramo on törmännyt työpaikoilla esimerkiksi biljardisaleihin. Tauko kun ei hoida vain fysiikkaa, vaan mieltäkin:

– Aivotkin tarvitsevat elpymistä. Väsyneet aivot toimivat korkeintaan keskinkertaisesti.

Työnantajalla on lakisääteinen velvoite seurata kuormittumista arjessa. Toisaalta on tärkeää perehdyttää työntekijät huomaamaan omaa ja kaverin kuormittumista. Mitä itsenäisempää työ on, sitä suurempi on oma rooli.

Väsyneet aivot toimivat korkeintaan keskinkertaisesti Asiantuntija Päivi Rauramo Työturvallisuuskeskuksesta

– Jos ergonomia on kunnossa, työ on mielekästä ja monipuolista, henkilöstö perehdytetty työtapoihin ja tarjotaan taukojumppaa - sitten jo paljon tehty. Ihmisen pitää kantaa vastuunsa.

– Joskus harmittaa nähdä, jos on vaikka hankittu hyviä, ergonomisia kalusteita, eikä niitä käytetä mutta valitetaan silti vaivoja. Silloin muistuttaisin yksilönvastuustakin, sanoo Rauramo.

Tauon pitäisi tehdä hyvää, mutta aina sitä katsota hyvällä. Kaikkiin kulttuureihin tai johtamistyyppeihin tauottaminen ei vieläkään istu luontevasti. Toisaalta silloin, kun töitä tehdään tehokkuusvaatimusten äärirajoilla, voi kasvaa todennäköisyys ruveta kyttäilemään toisten taukoja. Myös esimiehellä on vastuunsa mallin näyttäjänä – taukojen pidossakin, muistuttaa asiantuntija Päivi Rauramo Työturvallisuuskeskuksesta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Taimenet vierastavat vielä Korpelan kalatietä – "Se on näitä mysteereitä, joita luonto luo"

2017, Syyskuu 6 - 14:28

Vajaa sata vuotta sitten katkesi taimenten mahdollisuus päästä kutemaan keskipohjalaisen Lestijoen yläjuoksulle. Vuonna 1921 valmistui Korpelan voimalaitos, joka tukki reitin. Kului vuosikymmen toisensa perään. Sitten heräsi halu saada taimenet takaisin jokeen.

Vuonna 2014 valmistui pitkän väännön jälkeen voimalaitoksen ohittava kalatie yli miljoonalla eurolla. Nyt siis auvoisat Lestijoen yläosan vedet ovat taas tarjolla sadoille taimenille.

Korpelan kalatie yläosasta kuvattunaJuha Kemppainen / Yle Vaan ei kelpaa

Ensimmäisenä kalatien toimintavuonna nousi laskurin mukaan parisenkymmentä taimenta padon ohi, viime vuonna enää kymmenkunta eikä tämä vuosi kummoisemmalta vielä näytä. Jotain on vikana. Tilannetta ihmettelee myös Keski-Pohjanmaan kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Eero Hakala.

– Sen kun tietäisi, se on näitä mysteereitä, joita luonto luo. Me ihmiset tehdään rakennelmia ja toivotaan, että muut luonnossa liikkuvat käyttäisivät näitä hyödykseen. Mutta syystä tai toisesta ne eivät hyväksy, löydä tai muuten osaa käyttää näitä teknisiä ratkaisuja.

Syitä on etsitty

Pohdintoja on tietenkin käyty siitä, missä on vika.

– Viime kesinä on ollut erikoisia virtaamia, jolloin kalat ovat voineet hakeutua vanhan Korpelan kosken puolelle. Ne eivät ehkä ole löytäneet nousu-uomaan tai eivät ole hakeutuneet Pohjanlahden merialueelta Lestijokeen. Houkutusvirtaamia ei ole ehkä ollut oikeissa paikoissa.

Voi olla, että nousukaloja ei Lestijokeen edes ole leimautunut. Eero Hakala, toiminnanjohtaja

– Voi olla, että nousukaloja ei Lestijokeen edes ole leimautunut. Lestijoella ei ole systemaattista tutkimustoimintaa näiden asioiden tutkimiseen, on vain arvailuja, harmittelee Eero Hakala.

Toiveita ja keinoja löytyy

Tilanteen parantamista on pohdittu, ja jotain jo kokeiltu. Keski-Pohjanmaan kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Eero Hakala nostaa esiin pari tapaa.

– Lestijoen kalastusalue on istuttanut pienpoikasia joen yläjuoksulle sillä ajatuksella, että kala leimautuisi paremmin Lestijokeen. Näin ne löytäisivät ensiksikin sen Lestijoen ja toisekseen syntymäpaikkansa siellä ja hakeutuisivat sinne kutemaan, kun tulevat sukukypsiksi.

– Toinen on se keino, jota ollaan kokeilemassa esimerkiksi Oulujoella. Siellä siirretään isoja kaloja patojen yli yläjuoksulle ja annetaan niiden kutea siellä. Näin poikasten leimautuminen paikkaan saadaan varmistettua ja näin syntyy niitä kaloja, jotka sukukypsinä hakeutuvat tähän jokeen.

Ongelmana on tietenkin raha.

– Toivotaan rahaa, että voitaisiin selvittää, paljonko kalaa nousee Lestijoen alajuoksulle ja paljonko siellä on kutupareja. Sen jälkeen voitaisiin vertailla sen tiedon varassa, miksei niitä nouse enempää yläjuoksulle, pohtii Hakala.

Parannus vie aikaa jopa vuosikymmeniä

– Ei se nyt vuodessa eikä kahdessa korjaannu. Ihmisen kannalta vain tuntuu, että nämä luonnonprosessit ovat hitaita, niin tässäkin tapauksessa. Kyllä se saattaa viedä kymmenen vuotta, jopa kymmeniä vuosia, ennen kuin näitä taimenia on sadoissa.

Lestijoen yläjuoksu on nyt kutemista ajatellen hyvässä kunnossa ja poikaspinta-alaa riittää, arvioi yläjuoksun houkuttimia Eero Hakala.

– Veden laatu varmasti riittää, kun se riittää Aurajoessa tai Vantaanjoellakin. Jo vuosina 2003–2004 perustettiin Lestijoen yläjuoksulle kutusorakoita, mutta ne ovat olleet vielä vajaasti hyödynnettyjä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vastasyntyneen sinivalohoito onnistuu myös kotona – "Ainakin äidille oli ihanaa, että päästiin kotiin"

2017, Syyskuu 6 - 07:05

Keltaisuuden hoito on ollut yleisin syy terveillä vastasyntyneillä pitkittyneeseen sairaalassaoloon. Hoidon takia vauvan ja äidin kotiinlähtö saattoi viivästyä useilla päivillä. Nykyään hoitolaitteen voi saada lainaksi kotiin.

– Äiti–lapsi-suhde vain paranee rauhallisessa ympäristössä kotona, ja koko perhe pääsee nopeammin mukaan vauvan hoitoon, toteaa sairaanhoitaja Tuula Laitala.

3,5 viikon ikäisen vauvan äiti, kokkolalainen Susanna Savukoski, iloitsee mahdollisuudesta kotihoitoon.

– Ainakin äidille oli ihanaa, että päästiin kotiin, mutta uskon kyllä, että vauvakin tykkäsi. Isä sai myös olla vauvan kanssa enemmän, kun päästiin nopeammin kotiin.

Vauvan maksa ei aina jaksa hajottaa bilirubiinia

Susannan vauvalla keltaisuus nousi puolentoista vuorokauden päästä syntymästä. Sairaalassa vauvaa hoidettiin sinivalolla neljä vuorokautta.

– Sitten pääsimme kotiin. Ensimmäisen kotivuorokauden jälkeen oli verikoekontrolli, joka näytti, että bilirubiiniarvot olivat taas lähteneet nousuun.

Yle

– Saimme kotiin sinivalolaitteen, jossa vauva oli koko seuraavan vuorokauden. Vauva oli laitteessa kapalossa eli häntä pystyi syöttämään ja pitämään sylissä, vaikka hoito olikin käynnissä, Susanna kertoo.

Vuorokausi riitti, bilirubiiniarvot laskivat, eivätkä enää nousseet.

– Laite on turvallinen ja helppo käyttää kotona. Johto seinään ja virtakytkimestä päälle ja pois, sairaanhoitaja Tuula Laitala opastaa.

Vauvojen keltaisuus johtuu bilirubiinista, punasolujen hajoamisaineesta. Vastasyntyneen punasolumassa on suuri, joten punasolujen hajotessa syntyy paljon bilirubiinia. Vauvan maksa ei välttämättä kykene toimimaan riittävän tehokkaasti, joten bilirubiinia kertyy helposti elimistöön.

Vauva oli laitteessa kapalossa eli häntä pystyi syöttämään ja pitämään sylissä, vaikka hoito olikin käynnissä. Susanna Savukoski

Liiallisesta bilirubiinista kärsivä vauva voi myös olla väsähtänyt eikä jaksa syödä kunnolla.

Keltaisuutta seurataan verikokeella. Bilirubiiniarvon hoitoraja määräytyy raskausviikkojen ja vauvan iän mukaan.

Silmät suojattuna sinisessä valossa

Jos bilirubiiniarvo nousee ensimmäisinä elinpäivinä valohoitorajan yli, vauvalle aloitetaan sinivalohoito.

– Sinivalo auttaa hajottamaan bilirubiinia, jolloin se tulee pissan ja kakan mukana pois, kertoo sairaanhoitaja Tuula Laitala Lasten kotisairaalasta Kokkolasta.

Vauva makoilee sinivalohoidossa vaatteitta. Sinivalo on vaaratonta, mutta niin kirkasta, että vauvan silmät on suojattava. Valokaari myös lämmittää kevyesti, mutta ei polta lasta.

Valohoidon määrään vaikuttavat hoidon tarve ja lääkärin ohjeistus. Hoito annetaan valopatjalla tai -lampulla.

Keltaisuudelle myös harvinaisempia syitä

Keltaisuus on yleinen ja tavallisesti vaaraton oire vastasyntyneellä lapsella. Lievässä keltaisuudessa jo pelkkä riittävä ruokinta ja vauvan vatsan hyvä toiminta saattavat nopeuttaa oireiden vähenemisessä.

Joskus myös rintamaito saattaa aiheuttaa keltaisuutta. Äidinmaidossa on entsyymiä, joka hidastaa bilirubiinin käsittelyä maksassa.

Harvinaisempi keltaisuuden syy on äidin ja vauvan veriryhmien erilaisuus. Keltaisuus on silloin voimakasta ja nousee nopeasti syntymän jälkeen. Silloin vauvan verenvaihto on nopeampi hoitokeino.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Pertsan" pitää nyt osata tilata taksikyytinsä itse – äiti moittii kuljetusuudistusta vammaiselle vaikeaksi

2017, Syyskuu 5 - 10:41

Keski-Pohjanmaalla kehitysvammaisten, vanhusten ja vammaisten on pitänyt syyskuun alusta tilata itselleen taksi kyytikeskuksesta joko soittamalla, lähettämällä tekstiviesti, sähköpostitse tai netin välityksellä. Ideana on, että matkoja yhdistellään mahdollisuuksien mukaan eli samaan suuntaan samaan aikaan kulkevat asiakkaat matkustavat samalla taksilla, jos heillä ei ole erillistä sopimusta.

Aiemmin asiakkaat ovat voineet tilata kyydit tutulta taksikuskilta esimerkiksi edellisellä reissulla autossa tai laittamalla viestin, että tarvitsee taksia.

Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten uudistus on aiheuttanut perheissä paljon huolta, sanoo kehitysvammaisen, itsenäisesti asuvan miehen äiti Arja Puumala.

– Soittaminen tällaiseen keskukseen ei onnistu "Pertsalta" millään. Hän ei muista sanoa nimeään, hän aloittaa puolivälistä asiaa. Hänen puheestaan ei saa tolkkua, ellei häntä tunnista äänestä. Lisäksi keskuksessa voi olla jonoa tai jopa robotti. Poikani oli aivan ymmällään ja sanoi heti: äiti, minä en osaa.

Puumalan mukaan iltaisin ja viikonloppuisin on vielä vaikeampaa, sillä taksin saaminen onnistuu vain soittamalla kotihoidon toiminnan ohjauskeskukseen kaksi tuntia ennen tarvetta.

– Miten voit esimerkiksi tietää, milloin lentopallo-ottelu loppuu? Pelissä voi olla kolme erää tai viisi erää ja jokainen erä voi mennä pitkäksi. Poikani ei osaa sanoa, missä on ja jos taksia ei rupea tulemaan, hän hermostuu. Häntä ei myöskään voi jättää yksin, koska silloin hän menee paniikkiin. Jos taas taksi joutuu odottamaan, mittari raksuttaa eikä säästöä synny.

Liikaa kontrollia?

Arja Puumala kokee, että Soiten uudistuksessa rikotaan ihmisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta. Matkaa tilatessa pitää esimerkiksi ilmoittaa matkatyyppi.

– Kun on annettu 18 matkaa tietylle alueelle, pitäisi riittää, että ihminen käyttää matkan ja pysyy alueen sisällä. Mitä se kenellekään kuuluu, mille matkalle hän menee? Näitä ihmisiä kontrolloidaan jo muutenkin.

– Ohjeissa lukee myös, että väärinkäytöksistä rangaistaan. Millä panoksilla kehitysvammainen pystyy väärin käyttämään? Eihän hän olisi kehitysvammainen, jos keksisi miten systeemiä käytetään väärin. Hän vain lähtee kotoa ja menee siihen paikkaan ja sillä selvä, Puumala tykittää.

Käyttäjät pimennossa

Arja Puumala on pettynyt siihen, että uudistuksen valmistelussa ei kuultu eikä ymmärretty riittävästi käyttäjiä. Puumalan mukaan monelle omaiselle uudistus tuli yllätyksenä.

– Minä kuulin asiasta vuoden 2016 marraskuussa ja osallistuin työryhmään, joka tosin kokoontui vain kerran. Varmuuden vuoksi toin myös paperilla esille asioita, jotka koskevat vammaisia ja vanhuksia, kun muisti rupeaa menemään ja aivotoiminta heikkenee. Luonnoksessa ei kuitenkaan ollut näistä mitään. Osa kuuli asiasta vasta paljon myöhemmin.

Puumalan perheessä asiat ratkesivat lopulta useiden soittojen jälkeen. Poika sai omataksioikeuden eli jatkaa vanhalla tavalla. Taksi sitten ilmoittaa tarpeen keskukseen.

– Olen tyytyväinen, että asia järjestyi, mutta tämä on ollut aika stressaavaa ja tuonut hyvin paljon ahdistusta koko perheelle. Pitäisi miettiä taustajoukkojenkin jaksamista. Minullekin sanottiin marraskuulla, että kyllä me sitten soitamme, jos ongelmia tulee. Minä sanoin, että mihin sinä sitten soitat, kun minun päälläni on kaksi metriä Kälviän savea. Pitää ymmärtää, että elämä jatkuu meidän jälkeenkin ja systeemit pitää tehdä sellaiseksi, että ne toimivat sittenkin, kun omaiset eivät enää ole huolehtimassa, Puumala painottaa.

Räätälöityjä ratkaisuja

Soite myöntää, että vammaisille ja vanhuksille tarkoitettujen taksikyytien uudistus käynnistyi kompastellen. Puheliinlinjat ruuhkautuivat ja kyytien saamisessa oli viiveitä. Tekniset ongelmat on nyt kuitenkin korjattu, ja Soite lisäsi viikonloppuna henkilöstöä vastaamaan puhelimeen.

Soite harkitsee myös väliaikaisen suullisen päätöksen käyttöönottoa helpottamaan taksikyytien uudistuksesta seuranneita ruuhkia. Vammaisten on mahdollista saada tarvekartoituksen jälkeen oman taksin käyttöoikeus, mutta siitä pitää tehdä kirjallinen anomus. Lopullisen päätöksen saaminen kestää muutamista päivistä viikkoihin. Suullinen päätös ilmoitetaan heti kyytikeskukseen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Laukaa ei ole Loimaa eikä Kaustinen ole Parainen – älä luota malliin, kun taivutat paikannimiä

2017, Syyskuu 4 - 07:10

Säyneinen.
Kaustinen.
Joroinen.
Parainen.

Kaikki samantyyppisiä, -inen-loppuisia paikannimiä. Varmasti kaikki taipuvatkin samoin? Eivät taivu. Kaikki taipuvat eri tavalla.

Säyneisessä.
Kaustisella.
Joroisissa.
Paraisilla.

Toki näissäkin -inen-loppuisissa asutusnimissä on jonkinlainen linja: 65 prosenttia niistä taipuu kuten Joroinen. Mutta 35 prosenttia siis ei.

Muuttujia on kaksi: taipuuko nimi yksiköllisesti kuten Säyneinen vai monikollisesti kuten Parainen. Ja se, taipuuko nimi sisäpaikallissijan mukaan kuten Joroisissa vai ulkopaikallissijan kuten Kaustisella.

Näistä kahdesta muuttujasta syntyvät nuo neljä taivutusmahdollisuutta.

Kaustinen on paikannimien joukossa yksi suurimmista kärsijöistä, arvioi nimistönhuollon erityisasiantuntija Tiina Manni-Lindqvist Kotimaisten kielten keskuksesta Kotuksesta. Toinen on Laukaa (taipuu oikein Laukaassa), jota taivutetaan usein samoin kuin Loimaata (taipuu Loimaalla).

– Tahtomattaanhan ihmiset näitä väärin taivuttavat: se tahtoo mennä mallin mukaan, kun nimet ovat aika laillakin samannäköisiä, Manni-Lindqvist sanoo.

Kunnalla näyttää olevan nimikkovene.Matti Myller / Yle

Hänen mukaansa tarkistaminen onkin ainoa tapa välttää nimien väärinkäyttö. Asutusnimihakemiston tulo verkkoon viime vuonna on tehnyt tarkistamisesta aiempaa helpompaa. Hakemistossa on 21 000 nimeä kaupungeista asuinalueisiin ja osin kyläkuntiinkin.

– Taivutuksia ei voi tietää. Nimissä on poikkeuksia, ja ne taipuvat jo tasavertaisestikin eri tavoin.

Suositus on, että käytössä on se muoto, joka on paikkakunnalla vakiintunut. Juuri se on asutusnimihakemistossakin.

Useimmiten väärän muodon käyttö iskee hermoon kyseisessä kunnassa. Pitkäkään kokemus virhetaivutuksesta ei turruta.

– Kyllä se on tärkeä juttu kuitenkin, käyhän se korvaan, sanoo Manni-Lindqvist.

Nykyään ollaan myös Mäntyharjulla, mutta syytä siihen ei tiedetä

Taivutustietoja on kerätty Asutusnimihakemistoa varten 1970-luvulla lähtien. Tärkein lähde ovat Nimiarkiston paikannimikokoelmat. Suomen kuntiin lähetettiin toissavuonna kysely siitä, miten asuttujen paikkojen nimet taipuvat. Kaikki eivät vastanneet, mutta tietoja tuli silti enemmän kuin Kotus osasi odottaakaan. Edellinen vastaava kysely oli 70-luvulta.

Käytännöt muuttuvat: esimerkiksi Mäntyharjun ja Hirvensalmen kaltaisia nimiä taivutetaan nykyään yhä useammin ulkopaikallissijan mukaan, kun ennen on oltu Mäntyharjussa ja Hirvensalmessa. Aiempien laskelmien mukaan sisäpaikallissijat ovat olleet asutusnimissä kaksi kertaa niin yleisiä kuin ulkopaikallissijat.

Kalle Pallonen/Yle

– Nykykäytäntö näyttää vievän kohti ulkopaikallissijaa. Toki muuttoliike on lisääntynyt ja uudet kuntalaiset tuovat uusia taivutustapoja, mutta sitä ei tiedetä, miksi ulkopaikallissija on nykyään niin suosittu, sanoo erityisasiantuntija Tiina Manni-Lindqvist.

Esimerkiksi Iisalmessa on selitetty kahden rinnakkaisen muodon käyttöä sillä, että Iisalmessa oltaessa tarkoitetaan rajatumpaa paikkaa, ja kun ollaan Iisalmella, kyse on laajemmasta alueesta.

Sisäpaikallissijojen ylivaltaa asutusnimissä pitää silti yhä yllä la-/lä-päätteisten paikkojen runsaus: kukaan ei vielä ole esimerkiksi "Kokkolalla".

Kotus ei ryhdy ohjailemaan

Kotuksessa on yritetty vähentää horjuntaa taivutuksessa. Nimistönhuollon asiantuntijat ovat kuitenkin päätyneet siihen, ettei aina voi niinkään normittaa käyttöä kuin kuvata sitä.

Ongelmatapaukset horjuvat joka tapauksessa: esimerkkinä Kaustinen, jonka väärän taivuttamisen jatkumista Manni-Lindqvist jo hieman ihmettelee. Tosin mediaseuranta osoittaa, että kehitystäkin on tapahtunut: yhä useammin ollaan Kaustisen kuin Kaustisten tapahtumissa.

Ehkä kyse on ajan tuomasta ilmiöstä: nivalalaissyntyinen akateemikko ja kansa- ja kielitieteilijä Kustaa Vilkuna on tekstissään pohtinut jo 60-luvulla Kaustisen taivutuksen moniselitteisyyttä. Hän kirjoittaa kuulleensa muitakin taivutuksia "usealla matkallaan Kaustisessa". Vilkunan mukaan -ssa-taivutus oli luonteva tuollaisissa nimissä, joiden taustalla on esimerkiksi talon nimi. Vastaavasti -lla taas oltaisiin, jos nimi on syntynyt laajemman luontopaikan nimestä.

– Jokainen tapaus on kuitenkin tutkittava erikseen, sillä nimet ovat yksilöitä, kirjoitti Vilkuna jo tuolloin.

Artikkelia muutettu 5.9. Poistettu virheellinen väite oikeaan taivutukseen osumisen todennäköisyydestä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pieni keskipohjalaiskylä onnistui siinä, mistä monet muut vain haaveilevat

2017, Syyskuu 3 - 08:35

Kannuksen Eskola valittiin eilen vuoden kyläksi jo toista kertaa. Eskolassa kyläläiset ovat onnistuneet säilyttämään peruspalvelut järjestämällä ne itse. Ideana on se, että vanha kyläkoulu on kaiken keskus.

– Meillä on täällä koulun lisäksi yleinen lounasruokala. Siellä voi käydä syömässä kuka vain. Kotipalvelu vie ruoka-annokset niille kyläläisille, jotka eivät pääse tänne. He tekevät tarvittaessa kotisiivouksia, saunottavat ja auttavat asioinnissa. Koulu on myös juhlapaikka ja pitopalvelupaikka. Lisäksi täällä toimii parinkymmenen lapsen päiväkoti, jolle keittiö tekee ruoat, Eskolan Kyläpalvelu Oy:n hallituksen jäsen Jaakko Hautamäki listaa.

Eskolassa muutos alkoi vuonna 2013, kun Kannus ilmoitti sulkevansa kyläkoulun ja päiväkodin.

– Piti muuttaa tapaa ajatella, ottaa oma elämä hallintaan ja ruveta tekemään niitä asioita, jotka koetaan tärkeiksi. Jos julkinen hallinto ei hoida meille palveluita, perustetaan yritys, joka hoitaa. Pohjana meillä oli kyläsuunnitelma. Mietittiin, mitä palveluita meillä on, mitä tarvitaan, mitä tiloja on ja kuka palvelut tuottaa. Siinä syntyi ajatus, että koulu voisi olla muutakin kuin koulu, Jaakko Hautamäki kertoo.

Kalle Niskala / Yle

Eskolan mallissa olennaista on joustavuus ja ketteryys.

– Pitää pystyä tarvittaessa sijaistamaan toista. Hyvä esimerkki on meidän kotipalvelun työntekijämme. Hän aloitti päiväkodista, oli siellä ammattilainen, kouluttautui kotipalveluun ja on tarvittaessa keittiöllä. Kaikki käy.

Kylän talkootoiminta muuttui bisnekseksi

Eskolassa toiminta pyörii osakeyhtiön kautta. Vuosibudjetti on runsaat 250 000 euroa. Työntekijöitä on kuusi. Raha tulee monesta pienestä lähteestä: osakeannista, päivähoitomaksuista, lounaista, kotipalvelusta, kioskista, kotiin myytävistä sämpylöistä, vuokratuloista.

– Mikään näistä palveluista ei olisi yksinään kannattavaa, mutta kun laitetaan kaikki yhteen, saadaan etua, monipuolisuutta ja päällekkäiset toiminnat karsiutuvat. Esimerkiksi kiinteistökuluille on monta maksajaa.

Eskolassa toiminta on muutamassa vuodessa laajentunut niin paljon, että palveluiden ylläpitäminen ja kehittäminen vaatii kokopäiväisen työntekijän.

– Työlästä on ollut. Toiminta on kuitenkin kasvanut pikkuhiljaa, samalla talkootyö on vähentynyt. Liiketoiminta hoidetaan nykyisin pääosin palkatulla työvoimalla, Jaakko Hautamäki kertoo.

Vain mielikuvitus rajana

Eskolan kylä ei jää paikoillleen. Tänä syksynä alkoi kouluyhteistyö uusmaalaisen Lapinjärven Porlammin kylän kanssa. Kokeilussa Lapinjärven kunnan on tarkoitus ottaa opetusvastuu Eskolan oppilaista. Tällöin vanhempien ei enää tarvitsisi kerätä opettajan palkkarahoja tai opetusmateriaalirahoja talkoilla.

Petra Haavisto / Yle

Suunnitelmissa on myös myydä osaamista muualle.

– Meillä käy paljon vierailijoita kylistä ja hankkeista. Olemme myös itse käyneet puhumassa mallistamme. Tarkoitus on perustaa kylätominnan opastuskeskus, jossa kerrotaan Eskolan tarinaa. Sen avulla voimme markkinoida onnistuneita malleja myös muille. Tärkeätä on myös kehittää olemassa olevia palveluita ja kuulostella koko ajan, mitä kyläläiset tarvitsevat, hanketyöntekijä Miia Tiilikainen suunnittelee.

Eskolassa on jo kokeiltu ruoka-kesäteatteripakettia, espanjan ja englannin kielen kielikylpyä koululaisille ja päiväkotilapsille Erasmus-hankkeen vapaaehtoistyöntekijöiden avulla. Mitä he vielä keksivätkään?

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Satamaväylän ruoppauksesta miljoonien lasku Kokkolan kaupungille

2017, Syyskuu 1 - 15:26

Kokkolan kaupunki joutuu maksamaan osan sataman syväväylän ruoppauksen kustannuksista.

Hallitus varasi eilen rahoituksen vuosikausia suunnitellulle hankkeelle. Valtion väyläosuuden syventäminen maksaa 45 miljoonaa euroa. Ehtona hankkeen toteutumiselle on, että myös kaupunki osallistuu rahoitukseen. Vielä vuosi sitten kaupunki kieltäytyi omavastuuosuuden maksamisesta.

– Vuodessa ehtii tapahtua paljon, ja kyllä me olemme huomanneet, että ilman omavastuuta on lähes mahdotonta saada valtiolta rahaa, sanoo kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Bjarne Kallis (kok.)

Bjarne Kalliksen mukaan kaupunki on varautunut joidenkin miljoonien eurojen omavastuuseen. Asiasta ei ole tehty julkista päätöstä.

– Puhutaan muutamista miljoonista euroista, ei sitä suuremmasta summasta, sanoo Kallis.

En halua kertoa summaa, mutta kyllä se on noussut Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Bjarne Kallis

Kokkolan kaupungin edustajat eivät tässä vaiheessa voi kertoa julkisuuteen, paljonko valtio on pyytänyt tai paljollako kaupunki voisi ruoppaukseen osallistua.

– Kyllä se (valtion pyytämä summa) on syksyn aikana noussut aika lailla, en halua kertoa summaa, mutta kyllä se on noussut, toteaa Kallis.

Neuvottelut valtion ja Kokkolan kaupungin välisestä kustannusjaosta käynnistyvät pian. Asialla on kiire, sillä käytännössä kaupungin on hyväksyttävä sopimus valtion kanssa ennen kuin ensi vuoden budjetti tulee eduskunnan käsittelyyn joulukuussa. Ilman kaupunginvaltuuston hyväksymää tukea koko hanke voi vielä kaatua.

Satama-alueen ruoppaus, penkereet ja laiturit sataman omasta pussista

Nyt neuvoteltavan väyläruoppauksen omavastuuosuuden lisäksi kaupungin ja satamayhtiön vastuulle jäävät satama-altaan syventäminen ja penkereiden rakentaminen ruoppausmassoista. Niihin kuluu 13 miljoonasta 18 miljoonaan euroa.

Satama-altaan ruoppauksen kustannusten jääminen Kokkolaan on tiedetty projektin alkuajoista alkaen. Sen sijaan uutta kaupunginjohtaja Stina Mattilan mukaan on valtion odotus siitä, että 45 miljoonan euron väylätöistäkin osa sälytetään kaupungille omavastuuosuutena. Valtio kerää laivoilta väylämaksuja.

Kaupungilla ei ole myöskään vielä tarkkaa suunnitelmaa siitä, miten kustannukset jaetaan kaupungin täysin omistaman Kokkola Satama Oy:n ja kaupungin kesken.

Osallistuminen satamahankkeisiin on tullut kuvioon Mattilan mukaan vasta tänä vuonna, ja se on herättänyt myös kritiikkiä. Kaupunginjohtajakaan ei kuviolle hurraa:

– Että vielä lisää vastuita kaupungille... mutta näin se näyttää nyt olevan.

Kaupunginjohtaja on kuitenkin mielissään hankkeen saatua viimein rahoituksen. Hän pitää väylän syventämistä merkittävänä koko maakunnalle. Budjettirahoitus kertoo hänestä uskosta satsata alueeseen ja kehittää sitä.

– Tunnelmat ovat mahtavat! Kyllä tämän eteen on tehty todella paljon työtä! Hanke on ollut listalla jo kahdeksan vuotta. Pitää muistaa lähtöasetelma vielä hallituksen aloittaessa budjettineuvottelut: ei me oltu listoilla, mutta nyt ollaan, hehkuttaa Mattila.

Artikkelia korjattu klo 16.38: Kohdassa, jossa puhutaan päätöksenteon kiireellisyydestä sana tilinpäätös muutettiin muotoon "sopimus valtion kanssa".

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Taiteilijan koristemaalaukset pelastettiin seinämaalin alta – "Olisikohan Veikko Vionoja katsonut kotinsa ikkunasta järvelle ja nähnyt jotain tällaista?"

2017, Syyskuu 1 - 06:50

Keski-Pohjanmaalla Ullavassa on pelastettu taiteilija Veikko Vionojan koristemaalaukset seinämaalin alta. Koristemaalaukseen erikoistunut maalarimestari Tiina Viitala maalasi kuviot uudelleen esiin valokuvien ja seinämaalin alta kuultavien kuvioiden perusteella.

Vionojan maalaamina pidetyt koristemaalaukset jäivät seinämaalin alle 1990-luvulla Ullavan kirkon kellotapulin remontin yhteydessä. Konservaattorin mukaan alkuperäisiä maalauksia ei kannattanut ottaa esille, koska ne olisivat kärsineet siitä liikaa. Niinpä kuviot päätettiin maalata seinämaalin päälle.

Onneksi sain yhtenä aamuna sellaisen auringonvalon, joka loisti seinään suoraan sivusta, ja se toi kuvion näkyviin. Maalarimestari Tiina Viitala

Neljän seinän kuvioiden maalaamiseen kului lähes neljä viikkoa, kaksi kertaa kauemmin kuin Viitala arvioi nähdessään 1950-luvulta peräisin olevan valokuvan tapulista.

Haasteita toi se, että alkuperäinen koristekuvio näkyi paikoin vain heikosti seinämaalin läpi.

– Kolmelta sivulta se kuulsi tosi hyvin läpi, mutta tämä yksi sivu oli vaikeampi. Onneksi sain yhtenä aamuna sellaisen auringonvalon, joka loisti seinään suoraan sivusta, ja se toi kuvion näkyviin, maalarimestari Tiina Viitala kertoo.

Koristekuvioista matkailunähtävyys?

Kokkolan seurakuntayhtymän suunnittelutoimikunta päätti yksimielisesti palauttaa tapulin kylkiin Vionojan koristemaalaukset, kun sille esitettiin valokuvia, joissa maalaukset näkyivät.

Seurakuntayhtymän toimistopäällikkö Eero Hanni pitää Vionojan koristekuvioita näyttävinä, ehkä tekoaikaan nähden jopa radikaaleina.

– Mutta ehkä vielä radikaalimpaa oli niiden peittäminen silloin parikymmentä vuotta sitten, Hanni sanoo.

Eräskin sanoi, että tuostahan tulee Ullavan matkailunähtävyys! Eero Hanni, Kokkolan seurakuntayhtymä

Hanni odottaa mielenkiinnolla, millaista palautetta koristemaalauksista tulee:

– Ainakin työkavereiden vastaanotto oli hyvin innostunut. Eräskin sanoi, että tuostahan tulee Ullavan matkailunähtävyys! Kyllähän se korostaa Matti Kuorikosken hienoa tapulia mielestäni oikein hyvin.

Ullavan kirkon kellotapulin koristemaalauksista ei ole löytynyt tarkkaa tietoa. Niiden uskotaan olevan ullavalaisen Veikko Vionojan maalaamia tai ainakin suunnittelemia, mutta tarina kiekuroiden takana on mysteeri.

– Jotenkin olen näkevinäni niissä Ullavanjärven aaltoja. Olisikohan Veikko Vionoja katsonut kotinsa ikkunasta järvelle ja nähnyt jotain tällaista? Eero Hanni pohtii.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kokkolan satamaväylä pääsi sittenkin valtion budjettiin – työt alkavat ensi vuonna

2017, Elokuu 31 - 14:53

Hallituksen torstainen budjettiesitys sisältää sittenkin rahat Kokkolan syväväylän syventämiselle 13 metristä 14:ään. Summa täsmentyy myöhemmin. Hankkeen kustannusarvio on 45 miljoonaa euroa, työ jakautuu kolmelle vuodelle. Satamajohtaja Torbjörn Wittingin mukaan työt saadaan käyntiin jo ensi vuonna.

Kolme viikkoa sitten esitellyssä valtiovarainministeriön budjettiesityksessä Kokkolan väylähanke ei ollut mukana. Tuolloin luvattiin kuitenkin lobbauksen jatkuvan.

– Tässä on käyty priorisointikeskustelua infrahankkeista. Ministeri Anne Berner (kesk.) nosti omalla listallaan Kokkolan sataman kärkeen ja sillä oli erittäin iso merkitys. Pääministerin tuki tässä loppvaiheessa oli tietysti ensiarvoisen tärkeää, että saatiin tämä väylähanke liikkeelle, kertoo elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.).

Hanke on ollut vireillä vuodesta 2009 asti. Väylän syventämisen ansiosta suurimmat laivat voidaan lastata täyteen Kokkolan satamassa. Nyt loppulastaus on jouduttu tekemään avomerellä toisesta laivasta.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä toteaa, että tuki Kokkolan satamalle ja kahdelle muulle satamahankkeelle on osa Suomen ulkomaankaupan voimistumisen tukea. Hänen mukaansa on tärkeää huolehtia siitä, että kaikki pääsevät osallisiksi kasvusta.

Yhteistyötä yli puoluerajojen

Muutkin alueen kansanedustajat ovat kiitelleet tiedotteissaan päätöstä heti tuoreeltaan. SDP:n Jutta Urpilainen on tyytyväinen hankkeen pääsystä liikkeelle. Hänen mukaansa päätöksessä näkyy pitkäjänteinen edunvalvontatyö.

– Sataman ja kaupungin johto sekä kansanedustajat yli puoluerajojen ovat tehneet vaikuttamistyötä satamaväylän syventämiseksi, Urpilainen muistuttaa.

Keskustan Tuomo Puumala korostaa hänkin yhteistä työtä väylähankkeen puolesta:

– Töitä on tehty urakalla ja kiitosta on syytä jakaa useammalle taholle. Kaupungin virkamies- ja luottamushenkilöjohto on tehnyt määrätietoisesti hommia, samoin paikalliset edustajat puoluerajojen yli, Puumala kiittää.

Puumala uskoo investoinnin poistavan yhden pullonkaulan ja vauhdittavan Keski-Pohjanmaan pärjäämistä ja elinkeinoelämän kehittymistä.

Kokoomuksen Susanna Koski iloitsee myös rahoituksen varmistumisesta.

– Kyseessä on todella tärkeä metri Kokkolalle, Pohjanmaalle ja koko Suomelle. Satamat ja väylät eivät saa muodostaa pullonkaulaa virinneelle kasvulle, sanoo Koski ja uskoo Kokkolan väylän vahvistavan koko alueen kilpailukykyä.

Hän muistuttaa myös, ettei väylän syventäminen vaaranna periaatetasolla hyväksyttyä projektia, jonka on tarkoitus kehittää meriyhteyttä Vaasan ja Uumajan välillä.

– Hankkeet eivät kilpaile keskenään, vaan vahvistavat yhdessä koko Pohjanmaan rannikon elinvoimaa, Koski toteaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Saman koulun oppilaat 500 kilometrin päässä toisistaan? Ainutlaatuinen kokeilu kompastelee vielä käytännön kysymyksissä

2017, Elokuu 31 - 10:35
Mistä on kyse?
  • Kannuksen Eskolan kylän ja Lapinjärven Porlammin kylän piti aloittaa syksyllä yhteistyö, jossa eskolalaiset lapset kirjataan Porlammin kyläkoulun oppilaiksi, ja he saavat etäopetusta Lapinjärven kunnan opetussuunnitelman mukaisesti
  • Ongelmaksi on muodostunut se, ettei laki tunne tämäntyyppistä etäkoulumallia
  • Jos Lapinjärvi ottaa vastuun Eskolan oppilaista, mukana tulee myös velvollisuus vastata koulumatkoista, erityisopetuksesta ja oppilashuollosta
  • Epäselvää on sekin, voitaisiinko nuo palvelut lain puitteissa ostaa Kannuksen kaupungilta tai vaikkapa peruspalvelukuntayhtymältä
  • Kokeilua viedään silti eteenpäin synkronoimalla lukujärjestyksiä, oppimateriaalia ja opetustapoja
  • Osa Eskolassa asuvista lapsista on käynyt vanhempainyhdistyksen järjestämää kotikoulua sen jälkeen, kun Kannus lakkautti Eskolan koulun
  • Toistaiseksi vanhempainyhdistys rahoittaa lasten kotikoulun; joukkorahoituskampanjalla saatiin pieni apu
  • Itäuusimaalaiselle Porlammin koululle yhteistyö toisi kaivattuja lisäoppilaita, sillä sielläkin oppilasmäärä laskee

Lapset lehteilevät koulukirjojaan koululuokassa. Pulpetit on järjestetty pieniin ryhmiin lähekkäin.

Eturivissä ekaluokkalaiset täyttävät työkirjaa, jossa pyydetään piirtämään havaintoja omalta koulumatkalta. Oppilas miettii, onko hän nähnyt kouluun tullessaan oravan vai ei.

Vaikka koululuokka sijaitsee Keski-Pohjanmaalla Kannuksen kaupungissa, Eskolan kylässä, oppikirjat ovat itäisen Uudenmaan Lapinjärven kunnan opetussuunnitelman mukaiset. Syynä on yhteistyö, jonka Kannuksen ja Lapinjärven kyläkoulut ovat keskenään aloittaneet.

Koulupäivä Eskolan kylätalolla poikkeaa monella muullakin tavalla suomalaislasten koulupäivästä. Oppikirjat ovat vanhempien hankkimia ja opettaja kyläläisten palkkaama. Virallisesti eskolalaisten mallia nimitetään kotiopetukseksi.

Tällä tavalla koulua on käyty Eskolassa jo muutama vuosi. Tänä syksynä asioiden piti muttua, mutta nyt matkaan on tullut mutkia.

Kuka sopii, järjestää ja maksaa?

Tätä toivottiin: Eskolan kotiopetuksessa olleet lapset olisivat tästä syksystä aloittaneet oppilaina Hilda Käkikosken koulussa. Käytännössä Eskolan lapset kävisivät koulua samassa kylätalossa kotikylässään kuin tähänkin asti.

Kylätalo on Kannuksen Eskolan kylässä Keski-Pohjanmaalla. Hilda Käkikosken koulu taas Porlammin kylässä Itä-Uudenmaan Lapinjärven kunnassa. Kuntakeskusten välimatka on 475 kilometriä.

Tässä ollaan: kotiopetus jatkuu vielä ennallaan, ja vanhemmat maksavat viulut. Lukujärjestyksiä, opetustapoja ja materiaaleja on kuitenkin jo yhdenmukaistettu ja tutustumista jatketaan. Virallista päätöstä yhteistyöstä odotetaan, samoin selvyyttä siitä, kuka voi sopia asioista, kuka järjestää mitäkin ja kuka maksaa mistäkin.

Ongelma on tämä: laki ei tunne tällaista etäkoulua, jossa lapset ovat samaan tilaan kokoontuneina kahdessa eri paikassa. Lisäksi oppilaaksi ottaminen toisi mukanaan vastuun myös koulumatkoista, oppilashuollosta ja erityisopetuksesta. Niiden järjestäminen 500 kilometrin päähän onkin jo toinen juttu.

Seuraavaksi odotetaan kuntien virallista päätöstä yhteistyöstä. Sen piti Kannuksessa syntyä virkamiespäätöksenä, mutta asia meneekin sivistyslautakuntaan. Lapinjärvi voi päättää vasta sen jälkeen, kun Kannuksen kaupunki antaa toiselle kunnalle luvan harjoittaa opetustointa omassa kunnassaan.

Esittelyvideoita tehdään jo molemmissa kylissä

Kannus päätti Eskolan koulun lakkauttamisesta vuonna 2013. Kyläläiset ovat järjestäneet lapsille opetusta 2014 alkaen. Viime vuonna oppilaita oli kourallinen, nyt jo tuplaten, sillä kokeilu kiinnostaa.

Eskolan vanhempainyhdistyksen Hanhi-Kukko ry:n puheenjohtaja Satu Kumpulainen on harmissaan hankkeen viivästymisestä.

– Haaveena oli, että saataisiin juridiset ongelmat selvitettyä ja oltaisiin lukuvuoden alkaessa Lapinjärven koulun oppilaita. Haasteita tuli vastaan sen verran, että kotiopetuksella jatketaan tällä hetkellä.

Petri Puskala / Yle

Yhteistyötä viritellään silti koko ajan. Nyt työn alla on muun muassa esittelyvideot molemmin puolin.

– Itsepintaisesti on menty eteenpäin kokeilun mukaan, vaikka epävarmuustekijöitä tullut vastaan.

Toki Eskolassa tiedettiin, että vaihtoehdot opetuksen järjestämiseen ovat rajalliset ja kotiopetus on ollut lain puitteissa ainoa vaihtoehto. Kannuksen kaupunginjohtaja Terttu Korte sanoo, että koska kyseessä on ainutlaatuinen kokeiluhanke, ei edes valtioneuvostossa ole osattu sanoa, miten edetä ja mistä ministeriöstä kysellä lain kirjaimessa pysymisen perään.

Mutkat kuuluvat matkaan, kun uutta kokeillaan

Mallia toteutetaan valtakunnallisen Kokeileva Suomi -kärkihankkeen alla ja opetuksen järjestämisessä testataan pilottina Kokeilun Paikka -digialustaa. Lapinjärven kunnanjohtaja Tiina Heikka sanookin toivovansa, että tällainen pilotointi olisi tuonut mukanaan vahvemman kokeilustatuksen.

– Olisi pystytty etenemään rohkeammin. Sitä tämä ei tarjoa, sanoo Heikka.

Sinänsä Lapinjärven kunnanjohtaja ei pidä mutkia musertavina. Hänen mukaansa oli jo tiedossa, ettei vauhtiin päästä vielä syksyllä koulujen alkaessa.

– Aina kun kokeillaan uutta, on esteitä. Se kuuluu asiaan, sanoo Heikka.

Suurimmat ongelmat liittyvät lainsäädäntöön. On turha tehdä sopimuksia, jos lainsäädäntö estää niiden toteuttamisen.

Haaveena oli, että saataisiin juridiset ongelmat selvitettyä ja oltaisiin lukuvuoden alkaessa Lapinjärven koulun oppilaita Eskolan vanhempainyhdistyksen Hanhi-Kukko ry:n puheenjohtaja Satu Kumpulainen

Nyt tarvitaan siis kunnilta päätöksiä, että Lapinjärvi ottaisi vastuun eskolalaisista oppilaista. Vaikeus on siinä, että oppilaaksi ottaminen toisi Lapinjärvelle vastuun myös 500 kilometrin päässä olevien oppilaiden koulumatkoista, oppilashuollosta ja erityisopetuksesta.

Kotikoulua eivät sido samat vastuut kuin kunnallista koulua.

– Jos kunta järjestää, on enemmän vastuuta, sanoo Lapinjärven kunnanjohtaja Tiina Heikka.

Käytännössä Eskolan lapset eivät tietenkään voi hakea vaikkapa hammashuoltoa 500 kilometrin päästä. Voisivatko koulukuljetuksen ja muut lähipalvelut järjestää kuntayhtymä Soite, Kannuksen kaupunki, vanhempainyhdistys HanhiKukko tai Eskolan Kyläpalvelu oy? Kyläpalvelu oy huolehtii jo koulun kiinteistö- ja ateriapalveluista. Nyt se onnistuu, mutta jos opetuksen järjestää kunta, on varmistettava selusta:

– Ettei tule tehtyä sellaista, mistä on vastuussa mutta minkä hoitumista ei voi taata. Näitä on nyt selvitettävä: juridiikkaa ja vastuita, sanoo vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Satu Kumpulainen.

Kumpulainen pitää näitä ongelmia kuitenkin hienosäätönä, joka hoituu, kunhan saadaan vastuukysymykset selviksi.

Ensimmäisen luokan oppilaat Kosti Kumpulainen (oik.) ja Matias Isohanni täyttävät työkirjaa luokan eturivissä. Konsta Kumpulainen (vas.) opiskelee viidennen luokan aineita, Pauanne Kannussaari (kesk.) kolmannen luokan ja Oosa Paavola (takana) viidennen luokan aineita.Kalle Niskala / Yle

Tietysti vanhemmat haluavat myös rahoitusvastuun pois harteiltaan. Kotiopetuksessa kaikki kustannukset jäävät vanhempainyhdistykselle. Viime vuonna vanhemmat myös opettivat lapsia yhden päivän viikossa itse. Nyt opettaja on paikalla viitenä päivänä viikossa.

Taloudellista apua haettiin joukkorahoituskampanjalla, jonka tavoite oli kerätä 25 000 euroa. Yksityisiltä yrittäjiltä ja ihmisiltä saatiin vain murto-osa tuosta tavoitteesta.

Kun Lapinjärven kunnan opetustoimi ottaa lapset etäopetukseen, saadaan valtionosuuksia, tietotekniikkaa ja opetusmateriaalia.

Lapinjärven kunnanjohtajan Tiina Heikan mukaan kokeilu on kuitenkin yhteiskunnallisesti tärkeä, koska sillä voisi ratkaista maaseutukuntien haasteita. Suomessa on paljon paikkakuntia, joissa koulu on pitkien etäisyyksien päässä.

– Ei tässä ole lannistuttu, positiivisella mielellä ollaan mukana, sanoo Heikka.

Valtiovalta mukaan ratkomaan käytännön pulmia

Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajalla, keskustan Tuomo Puumalalla ei ole patenttiratkaisua eskolalaisten pulmaan. Hän kannattaa kokeiluja, ja pitää kompastuskiviä niiden luonnollisena osana:

– Tässä on oikea polku: nähdään, onko asiassa byrokraattisia tai juridisia ongelmia. Seuraava vaihe on, että ne pystytään ratkaisemaan tai kokeilun aikana löytyy välineet siihen, miten ne ratkaistaan.

Puumalan mukaan lainsäädännön on joustettava tarvittaessa, ja kyseeseen voi tulla vaikkapa kokeilulainsäädäntö. Hän näkeekin paikan pikapalaverille kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen esikunnan kanssa. Jos lainsäädäntömuutoksista aletaan puhua, voidaan mennä myös opetus- ja kulttuuriministerin tontille.

Juuri siksi se on kokeilu: haetaan ratkaisuja kiemuroihin ja vastausta kysymykseen, onko tämä hyvä malli Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuomo Puumala

Hän uskoo, että tämä syksy sujuu eskolalaiskoululaisilla vielä vanhaan malliin. Ratkaisut voidaan saada aikaan tämän vuoden puolella.

Puumala sanoo olevansa sekä kiinnostunut kokeiluista että innoostunut siitä, jos byrokratian normeja saadaan mataliksi. Sinänsä oppilashuollon järjestäminen ei ole mikään turha normi, vaan terveyspalvelut on tärkeitä kaikkien mielestä, hän muistuttaa.

Puumala kehuu kannuslaisten luovaa ajattelua ja toivoo, että esteet ylitetään. Hän ei kuitenkaan uskalla julistaa juuri tätä kokeilua pikkukoulujen pelastajaksi:

– Tämä on yksi kokeilu, mutta se ei tarkoita, että siitä syntyisi ennakkotapaus kaikkialle Suomeen. Nyt saadaan kokemuksia ja nähdään, voiko käytäntöä levittää eri puolille. Se on kiinnostava, mutta juuri siksi se on kokeilu: haetaan ratkaisuja kiemuroihin ja vastausta kysymykseen, onko tämä hyvä malli, sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Puumala sanoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Työntekijät ovat erittäin väsyneitä" – Oulaskankaalla synnytysosaston kohtaloa jännittävät sekä henkilökunta että synnyttäjät

2017, Elokuu 30 - 07:28
Synnytykset isoihin sairaaloihinVille Honkonen / Yle
  • Nykysten säädösten mukaan vauvoja saisi synnyttää vain sairaaloissa, joissa vuosittain syntyy vähintään tuhat lasta.
  • Alle tuhannen synnytyksen jäävissä Kajaanissa, Mikkelissä ja Kemissä synnytysosastot toimivat sosiaali- ja terveysministeriön poikkeusluvalla. Myös Oulaskankaalle on haettu erityislupaa, koska senkin synnytysten määrä on nyt putoamassa kriittisen tuhannen lapsen alapuolelle.
  • Synnytysten määrän lisäksi edellytetään myös, että sairaalassa on riittävästi erityistilanteisiin koulutettua henkilökuntaa, sekä muun muassa tekniset valmiudet antaa tarvittaessa perustasoa vaativampaa hoitoa.

Ylilääkäri Antti Hakalan mielestä Oulaskankaan synnytysosastolla on jouduttu elämään kuin löyhässä hirressä jo kuukausikaupalla, vaikka sairaalassa on yritetty korjata kaikki Valviran esittämät epäkohdat.

Henkilökuntaa on koulutettu vaativiin tilanteisiin Oulun yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolla ja synnytysosaston yhteyteen avattiin kevättalvella tehostetun hoidon yksikkö Vaavila.

Oulaskankaan sairaala on edelleen niin sanottu matalan riskin synnytyssairaala eli tapaukset, joissa epäillään synnytykseen liittyviä komplikaatioita, ohjataan edelleen Ouluun. Sairaalasta kerrotaan, että uuden osaston ansiosta siirrot Ouluun ovat vähentyneet.

– Mutta edelleen se löysä hirsi on siellä, kun ei tiedä, riittääkö se, ylilääkäri Antti Hakala kuitenkin pohtii.

– Työntekijät ovat erittäin väsyneitä. Tuntuu, että pitäisi laittaa joku levy pyörimään. Voisi vain painaa play-nappia, kun joka päivä ja joka ikiselle potilaalle vauvasta vaariin ja vauvasta mummuun saa jatkuvasti selittää tilannetta ja myös siviilissä ihan koko ajan, sanoo kätilö Merja Rautio.

Lomaltapaluun jälkeen tervetulotoivotuksissa sanottiin, että nyt tullaan viettämään pitkiä hautajaisia.

– Kyllä se raastaa henkilökuntaa, Merja Rautio kertoo.

Lakkautus hallinto-oikeuden päätettävänä

Synnytyksiä on Suomessa keskitetty viime vuosien aikana yhä enemmän isoihin yliopistollisiin sairaaloihin.

Tällä hetkellä kovimman lakkautusuhan kohteena on juuri Oulaskankaan synnytysosasto. Valviran mielestä Oulaskangas ei täytä nykyisiä vaatimuksia.

Valvira ennättikin jo viime vuoden kesällä määrätä Oulaskankaan synnytysosaston sulkemaan ovensa maaliskuun alusta lukien. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri on valittanut asiasta hallinto-oikeuteen, ja niinpä sairaalan synnytysten jatkumisesta ei ole varmaa tietoa.

Tietoa Oulaisten kohtalosta odotetaan tänä syksynä, aikaisintaan syyskuussa.

Oulaisiin tuttujen suositusten perusteella

Kalajokisille Henna ja Mika Kokolle synnytyssairaalan valinnassa oli käytännössä kaksi vaihtoehtoa, Kokkola ja Oulainen. Oulaisiin päädyttiin tuttujen suosittelujen pohjalta.

Kalajoella asuvien Henna ja Mika Kokon esikoistytär syntyi Oulaskankaan synnytysosastolla.Ville Honkonen / Yle

– Mekin pelättiin silloin aivan odotusajan alussa, että keretäänkö Oulaisiin synnyttämään, mutta onneksi silloin selvisi aika pian, että tänne saatiin jatkoaikaa. Hirveästi sitä toivoo, että täällä ei tämä toiminta loppuisi, sanoo Kalajoelta Oulaisiin viikonvaihteessa kiiruhtanut Henna Kokko.

– Täällä tuntee olonsa kotoiseksi, eikä ole yhtään semmoinen olo, että tullaan tänne, hoidetaan hommat ja lähetään pois. On tunne, että on koko ajan tervetullut olo ja huolehditaan, Mika Kokko sanoo.

– Tullaan varmasti uudestaan, jos ei nyt käy niin huonosti, että täältä loppusi toiminta, nuori äiti sanoo.

Esikoistytär sai mielen herkäksi

Vaikka synnytyssairaalan tulevaisuus huolettaa, nyt päällimmäisenä on kuitenkin onni uudesta perheenjäsenestä.

– Välillä meinaa tulla kyyneleet silmiin, mutta se on varmaan nämä naisten hormonit, Henna Kokko kertoo.

Tunteet nousivat kyllä isälläkin pintaan.

– En muista milloin olisin ilosta itkenyt, mutta lauantaina itketti, kun uusi elämä alkoi. Tosi onnellinen olen, sanoo Mika Kokko.

Hän itsekin on syntynyt Oulaskankaalla.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Juhani, 82, pilkkoo yhä puuklapit myyntiin kauppaketjunsa marketteihin

2017, Elokuu 29 - 21:01

Seinäjokelainen Juhani Metsäranta pyyhkii hikeä otsaltaan Kuortaneen Mäyryn tiluksillaan. Hän on aamuvarhaisesta pilkkonut kirveellä puuklapeja.

Valmiiksi pilkottuja polttopuita on varastossa kehikoissa kuutio toisensa jälkeen. Osa on pakattu banaanilaatikoihin. Ne lähtevät Juhanin perustaman Minimani-ketjun marketteihin myyntiin eri puolille Suomea.

– Viime talvena niitä myytiin yli kolmetuhatta laatikollista. Eräskin rouva kertoi, että kyllä heillä on liiverissä polttopuita, mutta osti, kun tuosta banaanilaatikosta on kuulemma niin helppo ottaa puita, Juhani kertoo.

Juhanin klapiurakka alkoi joskus 2010-luvun alkupuolella, kun nykyisen Seinäjoen Minimanin tontilta kaadettiin puita ennen rakennustöitä. Tarkka kauppias päätti myydä puutavaran ”jalostetussa” muodossa.

Juhani Metsäranta hakkaa pöllit klapeiksi autonrenkaassa.Päivi Rautanen/Yle Paras kuntosali

Juhani Metsäranta nimittää puuklapipaikkaansa kuntosaliksi. Miksi pilkot puut kirveellä, etkä klapikoneella?

– Sitten se ei olisi kuntosali, Juhani hymyilee.

Juhani käy itse kuntosalillaan viisi–kuusi kertaa viikossa ja viihtyy siellä päivittäin lähes työpäivän ajan. Jutuntekohetkellä elämänkumppani Helena Raumanni latoo puita myyntilaatikoihin Sirkka-ystävänsä kanssa.

– Tämä on lempipuuhaani. Tykkään tästä tosi paljon. Kunto kohenee, kun saa olla ilmaisessa kuntosalissa. Juhani on hieno mies, kun ei peri tästä maksua, Sirkka Ruismäki nauraa.

– On naisille hyvää hommaa, kun laatikot pitää vielä kantaa lavoillekin. Siinä saa monenlaista liikuntaa, perustelee suunnistusta harrastanut ja maratoneja juossut kauppias.

Muutama pinokuutio.Päivi Rautanen/Yle ”Tuollaisen minäkin joskus laitan”

Juhani Metsäranta perusti Suomeen Minimani-ketjun vuonna 1986. Ensimmäinen myymälä valmistui Seinäjoelle. Sitten tulivat Vaasan, Jyväskylän, Kokkolan, Espoon ja Lempäälän Minimanit.

Espoon myymälästä Juhani joutui aikanaan luopumaan, kun liiketilan vuokrasopimus loppui. Espoota ei saatu kannattamaan. Muut myymälät porskuttavat tiukassa kilpailussa hyvin eteenpäin.

Minimanit eivät ole enää myymälöitä, vaan hypermarketteja. Marketit toimivat omilla tonteillaan yhtiön omissa tiloissa, vain Lempäälän Minimani sijaitsee kauppakeskuksessa.

– Myynnit ovat nousseet ja tulokset parantuneet, Juhani vastaa kysymykseen "Miten Minimaneilla menee tällä hetkellä".

Juhani Metsäranta sanoo, että pitkällä kauppiasurallaan hän ei ole kotimaassa vilkuillut muiden kauppiaiden toimintamalleja. Hän on kulkenut omaa tietään, mutta ulkomailta mallia on haettu.

– Olimme Saksassa ja Ranskassa ja katselimme siellä isoja kauppoja. Siitä se lähti alkuun. Ajattelin, että tuollaisen minäkin joskus laitan, Juhani Metsäranta kertaa Minimaniensa syntyhistoriaa.

Juhani Metsärannan perustama Minimani-ketju työllistää nykyään noin 350 henkilöä Seinäjoella, Vaasassa, Kokkolassa, Jyväskylässä ja Lempäälässä.Päivi Rautanen/Yle ”Ostin halvalla ja jaoin puoli-ilman”

Kun Juhani perusti ensimmäisen Minimaninsa Seinäjoelle, tavaraa myytiin lavoilta.

– Henkilökuntaa oli vähän, joten pystyin myymään halvalla. Ostin Helsingin seudulta konkurssipesien tavaroita. Ne olivat halpoja, joten niitä pystyi puoli-ilman jakamaan ihmisille, Juhani selittää.

Ja niin siinä kävi, että ihmiset rynnivät halvan tavaran perässä.

– Varsinkin viikonloppuisin jonot olivat niin pitkiä kuin kauppaan sopi, Juhani täsmentää.

Hermot lepäsivät, kun sai katsoa, kuinka kauppa kävi. Juhani Metsäranta, Minimani-ketjun perustaja

Miten sitä hermot kestivät?

– Eihän siinä nyt mitään kestämistä ollut, päinvastoin. Hermot lepäsivät, kun sai katsoa, kuinka kauppa kävi, Juhani myhäilee vuosikymmeniä tapahtuneen jälkeenkin.

– Kun ensimmäinen Minimani perustettiin, ajattelimme laittaa kerran viikossa ison ilmoituksen lehteen, mutta vuoteen ei tarvinnut laittaa yhtäkään ilmoitusta.

Bisnesvaisto on vienyt eteenpäin

Lavakauppa kesti aikansa. Tavarat ovat olleet Minimaneissa hyllyillä jo vuosikausia. Halpamyymäläajasta on siirrytty ajat sitten marketaikaan.

Juhani Metsäranta luopui kesällä Minimanin hallituksen puheenjohtajuudesta, mutta istuu yhä hallituksessa. Hän poikkeaa edelleen lähes päivittäin ainakin Seinäjoen Minimaniin. Vaatimaton mies kävelee kauppansa käytäviä kuin kuka tahansa asiakas.

Millainen on menestyneen kauppiaan bisnesvaisto?

– En oikein osaa sitä itse sanoa, mutta kai se on se, kun ostaa eurolla ja myy kahdella, Juhani Metsäranta tuumaa, mutta myöntää samaan hengenvetoon, ettei se kuitenkaan aivan niin yksinkertaista ole.

– Pitää ostaa sellaista tavaraa, mitä ihmiset tarvitsevat. Tai eihän he sitä kaikkea tarvitse, mutta ostavat kuitenkin.

Ahkeruudella, rohkeudella ja hyvällä kunnolla

Minimanin nykyinen hallituksen puheenjohtaja, yhtiön entinen talousjohtaja Markku Koski ynnää yhteen Juhani Metsärannan kaupantekotaidot.

– Hän on ollut erittäin yritteliäs ja ahkera. Toinen perusasia on hänen hyvä kuntonsa. Juhani on urheillut paimenpojasta lähtien. Liikunta on luonut hänelle hyvän peruskunnon, jonka turvin hän on jaksanut tehdä pitkää päivää, Markku Koski selvittää.

Juhani on löytänyt ykköspaikoilta kiinteistöjä ja uskaltanut ostaa ne silloin, kun muut vielä epäröivät. Markku Koski, Minimanin hallituksen puheenjohtaja

– Juhani on myös erinomainen tavaran ja kiinteistöjen ostaja. Hän on löytänyt ykköspaikoilta kiinteistöjä ja uskaltanut ostaa ne silloin, kun muut vielä epäröivät.

– Lisäksi Juhanilla on hyvä matikkapää, vaikka koulut jäivät aikoinaan vähemmälle.

Minimanin perustaja Juhani Metsäranta ja yhtiön hallituksen puheenjohtaja Markku Koski.Päivi Rautanen/Yle Myymälänhoitajaksi 14-vuotiaana

Juhani Metsärannan tie kauppaketjun perustajaksi alkoi varhain. Valheen turvin hän sai ensimmäisen työpaikkansa 11-vuotiaana.

– Atriaa eli silloista Itikkaa lämmitettiin turpeella. Turvesuolle pääsi töihin 13-vuotiaat. Minä olin 11-vuotias, valehtelin ikäni ja pääsin töihin, Juhani muistelee.

Miten sinusta sitten tuli kauppias?

– Sattumalta. Pääsin Itikan myymälään 12-vuotiaana juoksupojaksi ja pikku hiljaa tiskin taakse. Oma kauppakin tuli välillä mieleen, että sellaisen joskus laitan.

Juhani Metsäranta oli 14-vuotias, kun Itikan Ruukintien myymälä Seinäjoella kituutti kannattamattomana ja myymälänhoitaja oli lähtenyt pois.

– Meitä oli siellä töissä neljä henkilöä. Tarkastaja tuli käymään ja ehdotti yhtä naisista myymälänhoitajaksi. Hän kieltäytyi, jolloin myymälätarkastaja viisasi minua, enkä uskaltanut panna vastaan. Jo ensimmäisessä inventaariossa kauppa kannatti, Juhani Metsäranta kertoo.

Startti kahdella kaupalla yhtäaikaa

Kun tuli aika perustaa se ikioma myymälä, Juhanista tuli sattumalta kahden kaupan omistaja lähes samaan aikaan vuonna 1959.

– Ostin tontin Seinäjoen Alakylästä ja ryhdyin rakentamaan kauppaa. Rakentaminen kesti kolme vuotta, kun tein sitä pääasiassa yksin. Samoihin aikoihin Seinäjoella lopetettiin meijerin myymälä Ruukintiellä. Sain kuulla, että siellä on hyvä paikka. Vuokrasin myymälän ja siitä lähti ensimmäinen oma kauppa vauhtiin ja puolen vuoden kuluttua sitten jo valmistui Alakylänkin omat kauppatilat.

Juhani Metsäranta ehti ostaa vielä kolmannenkin kaupan Seinäjoen Upasta, ennen kuin lähti perustamaan Minimani-ketjua.

– Upan kauppa oli hyvällä paikalla. Siinä oli lähellä paljon kerrostaloja. Asiakkaita riitti ja kauppa kävi ja se kannatti.

Juhani Metsäranta iloitsee siitä, että hänen työlleen on perheessä monta jatkajaa. Kolmesta tyttärestä kaksi, Jaana ja Teija, jatkavat isänsä työtä Minimanissa. Lisäksi Tainan kaksi poikaa käyvät myös kauppaa Minimanissa.

Helena Raumanni ja Sirkka Ruismäki Juhanin kuntosalilla.Päivi Rautanen/Yle Klapien hakkuu sen kuin jatkuu

Entä se puuklapien hakkuu, jatkuuko se? Ilmeisesti, sillä Juhani vilkaisee Seinäjoen marketissaan harmistuneen näköisenä ympärilleen.

– Kuinka nämä klapit on tänne siirretty? Ei kukaan niitä täältä löydä. Ne pitää viedä keskemmälle!

– Kyllä tämä nyt vielä muutaman vuoden jatkuu. En nyt aivan satavuotiaaksi jaksa niitä pilkkoa, mutta yhdeksäänkymppiin sen jaksaa tehdä, Juhani Metsäranta arvelee.

Klapit pitää siirtää keskeisemmälle paikalle. Ei niitä täältä kukaan löydä, tuumaa kauppias Juhani Metsäranta.Päivi Rautanen/Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kun Nicole Kidman kävelee valkokankaalla, askelten ääni kuuluu teollisuusalueelta Kokkolasta

2017, Elokuu 29 - 19:15

Perjantaina Suomen ensi-iltansa saavan Sofia Coppolan Lumotut-elokuvan foley-äänet ovat suomalaista käsialaa. Kyseessä on Kokkolassa työskentelevän Heikki Kossin H5 Film Sound Oy:n työ. Kossin studio sijaitsee punatiilisessä rakennuksessa suurteollisuusalueen laidalla.

Foley-äänet ovat elokuvassa kuuluvia askelten, vaatteiden, esineiden ja vastaavien ääniä, jotka tehdään jälkikäteen.

Lumotut-elokuvan tähdet ovat Nicole Kidman, Kirsten Dunst ja Colin Farrell. Lumotut sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan aikaan, etelävaltiolaiseen tyttöjen sisäoppilaitokseen. Siellä suojattua elämää viettäneet naiset (Kidman, Dunst ja Elle Fanning) ottavat hoiviinsa haavoittuneen vihollissotilaan (Farrell).

Lumottuja luonnehditaan tiivistunnelmaiseksi jännityselokuvaksi. Se on Heikki Kossin mukaan myös melko hiljainen: kaikki tapahtuu yhden talon pihapiirissä ja näyttelijöitä on rajattu määrä. Trillerimäisyys syntyy pienistä asioista, joilla jännitteitä luodaan.

– Foleyn tekijän kannalta tilanne on kiitollinen: tietää, että kaikki äänet jotka tekee, myös kuuluvat, sanoo Kossi.

Karisma kantaa katseen

Kossi on tehnyt elokuvaääniä lähes 20 vuotta. Kokkolan studiolla on valmistunut foley-ääniä useisiin kansainvälisiin ja suomalaisiin elokuviin.

Lumotut-elokuvan tähdet saivat silti Kossin vaikuttumaan:

– Kun Nicole Kidman katsoo lähikuvassa kameraan eikä mikään liiku, silmäkulmakaan ei värähdä... Sitä sanotaan karismaksi. Sitä ei ole kaikilla, kaikki eivät saavuta sitä koskaan. Kirsten Dunstilla sama juttu. Se on puhuttelevaa.

Heikki Kossi studiollaan, taustalla Nicole Kidman valkokankaalla elokuvassa Lumotut.Clas-Olav Slotte

Kossi pitää itseään onnekkaana päästyään tekemään foley-töitä tuontasoisille näyttelijöille. Hän muistuttaa oman työnsä olevan ääninäyttelemistä: hän siis jatkaa näyttelijän työtä dialogista eteenpäin. Se vaatii saman tunnetilan tavoittelemista, joka näyttelijällä on.

– Oman työn tekeminen on helpompaa, kun siellä on jo motiivit, nyanssit ja ne pienet hetket. Tunnemaailman käänteet ovat olemassa oikeissa paikoissa: silloin pääsee vähän pidemmälle ja syvemmälle, Kossi kuvailee.

Hameen helman heilahdus on keskustelun paikka

Lumotut-projekti on poikkeuksellinen myös sikäli, että Kossi pystyi viettämään päivän äänisuunnittelija Richard Beggsin kanssa käyden läpi elokuvan äänimaailmaa. Esimerkiksi 1800-luvun etelävaltioiden isot mekot ovat myös äänellinen elementti, mitä selittänee käsikirjoittaja-ohjaaja Sofia Coppolan kokemus myös puvustuksesta.

Foley-äänten tekemiseen oli amerikkalaisessa produktiossa myös kaksinkertainen aika suomalaiseen verrattuna: suunnitteluun ja tekemiseen käytettiin runsaat kaksikymmentä päivää, kun yleensä määrä jää puoleen siitä.

Heikki Kossin H5 Film Sound sai juuri valmiiksi Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan foley-äänet. Tällä hetkellä Kokkolan suurteollisuusalueella tehdään Muumien joulua, ja seuraava iso projekti on saksalais-tanskalainen animaatio. Kossi on tehnyt foley-ääniä päätoimisesti tämän vuosituhannen alusta. Kokkolan studio täyttää ensi vuonna 10 vuotta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Koululaisten maidonjuonnin pelätään vähenevän – Valio ja Arla tuovat pikavauhtia markkinoille uuden tuotteen

2017, Elokuu 29 - 07:20

Elokuun alusta alkaen koulumaitotukea saa vain rasvattomalle, D-vitaminoidulle maidolle ja piimälle sekä niiden laktoosittomille ja luomuversioille. Ykkösmaito siis poistui tuen piiristä, ja sen uskotaan poistuvan myös monen kunnan kouluista ja päiväkodeista.

Muutoksen vaikutukset näkyvät kunnolla vasta ajan kuluessa, mutta teollisuuskin uskoo rasvattoman maidon kulutuksen kasvavan entisestään. Jo aiemmin kouluissa ja päiväkodeissa juodusta maidosta valtaosa on ollut rasvatonta: esimerkiksi toissa lukuvuonna 68 prosenttia. Alueelliset erot ovat kuitenkin olleet suuria.

Valio on koko maassa selvästi suurin koulumaidon toimittaja. Se odottaa luomumaidon kysynnän kasvavan uudistuksen jälkeen, sillä luomumaidolle annettava tuki on 31 senttiä litralta, kun taas normaalin maidon tuki on vain 13 senttiä. Tavallisen maidon tuki laski 5 senttiä litralta.

Valio tuokin syyskuussa markkinoille rasvattoman, D-vitaminoidun luomumaidon, joka vastaa tukiehtojen vaatimuksia. Sitä pakataan myös 10 litran hanapakkauksiin.

Tilannetta seurataan herkällä korvalla. Maitoahan ei tehdä varastoon, vaan kyseessä on nopeasti kiertävä tuote Kategoriapäällikkö Mira Appelqvist, Valio

Samalla ykkösmaidon 10 ja 20 litran suurtalouspakkaukset poistuvat Valion valikoimasta.

Valkoisten juomien kategoriapäällikkö Mira Appelqvist sanoo, että suurin osa Valion ykkösmaidosta on tähänkin saakka myyty vähittäiskaupoissa: koulumaidon osuus ykkösmaidon menekistä on noin neljännes. Mieltymyksissä on myös alueellisia eroja: pohjoisessa ykkösmaito on ollut suositumpaa kuin etelässä.

Kokonaisuudessa ykkösmaidon osalta muutos ei ole Valion näkökulmasta merkittävä. Toisaalta Appelqvist arvioi, että voi mennä kuukausiakin, ennen kuin kysyntä asettuu uomiinsa ja muutoksen vaikutukset näkyvät.

– Kukaan ei vielä tiedä, mihin tässä mennään.

Petra haavisto / Yle

Tehtaat pystyvät tekemään maitoa eri rasvaprosenteilla kysynnän mukaan. Ykkösmaidolle ei ole siis tarvetta löytää uutta kuluttajaryhmää, vaikka sen menekki pieneneekin koulumaitotuen uudistuttua. Toisaalta Valiolla ei vielä ole myöskään nähty merkkejä siitä, että ykkösmaidon tuotanto kannattaisi lopettaa.

Kysynnän kehitys on koko ajan tarkkailussa.

– Tilannetta seurataan herkällä korvalla. Maitoahan ei tehdä varastoon, vaan kyseessä on nopeasti kiertävä tuote, sanoo Mira Appelqvist Valiolta.

Sinänsä tuotanto on Appelqvistin mukaan aina virtaviivaisempaa, jos tuotteita on vähemmän. Kauppojen hyllyllekään ei mahdu rajattomasti erilaisia tuotteita.

Appelqvist ei ole myöskään huolissaan siitä, etteivätkö kasvavat lapset saisi Suomessa rasvaa tarpeeksi, vaikka ruokajuomaksi kouluun tulisikin pääasiassa rasvaton vaihtoehto. Sen sijaan hän on huolissaan siitä, jos oman suosikkivaihtoehdon puuttuminen lounaspöydästä saa lapsen tai nuoren siirtymään kokonaan muuhun juomaan.

Yle

Myyntijohtaja Mikko Poikolainen Arlan Foodservicestä luonnehtii Arlaa "ketteräksi haastajaksi" selkeälle markkinajohtajalle Valiolle. Myöskään hän ei pidä ykkösmaidon poistumista tai vähenemistä koulupöydistä yhtiön kannalta kovin isona asiana, kunhan se korvautuu jollain muulla maidolla. Myydyistä maitolitroista selkeästi suurin osa on rasvatonta maitoa, ja myös kevytmaitoa kuluu kouluissa yhä.

Arlakin tarkkailee herkällä korvalla kulutuksen kehitystä, ja ensimmäiseksi liipasimella voivat olla ykkösmaidon suurtalouspakkaukset: jos ykkösmaidon menekki vähenee merkittävästi, hanapakkaukset eivät kannata.

Kouluruokailu on hyvä tapa tuoda luomua esiin Myyntijohtaja Mikko Poikolainen, Arlan Foodservice

Sen sijaan luomumaidossa odotukset ovat toisen suuntaiset: lokakuuhun mennessä markkinoille tulee rasvaisempien rinnalle myös Arlalta rasvaton, D-vitaminoitu luomuversio. Sitä pakataan heti myös 10 litran pakkauksiin.

– Kouluruokailu on hyvä tapa tuoda luomua esiin, sanoo Poikolainen.

Luomumaidon tuotanto on vielä melko vähäistä, ja luomun tukemista Poikolainen pitää koulumaitotukiuudistuksen hyvänä puolena. Huolissaan hän taas on tuotteiden häviämisestä tukilistalta:

– Maidon kulutus on kaikkiaan hienoisessa laskussa, joten meijeriteollisuuden on tarkalla korvalla seurattava tilannetta: ettei maito katoa enempää päivittäisestä käytöstä etenkään kouluissa.

Myyntijohtaja uskoo, ettei koko kuva markkinoista luomun osalta piirry vielä edes syksyn aikana. Osa kunnista lähtee eturintamassa ja muut katsovat kokemuksia, Poikolainen uskoo.

Pekka Sipilä / Yle

Toholampinen Osuuskunta Maitokolmio ei ole koulumaitomarkkinoilla kovin suuri tekijä. Hankintarenkaat ostavat yleensä kokonaisuuksia, joissa on mukana kaikki maitotaloustuotteet. Rajallinen tuotepaketti hankaloittaa Maitokolmion mahdollisuuksia kilpailla noista hankinnoista. Ykkösmaito on muutenkin Maitokolmion valikoimassa toimitusjohtaja Juha Murto-Koiviston mukaan varsin marginaalinen tuote.

Entä jos virvoitusjuoma ottaa maidon markkinaa? Toimitusjohtaja Juha Murto-Koivisto, Maitokolmio

Murto-Koivisto katsoo kuitenkin, että koulumaitotuen ohjaaminen vain tietyille maidoille ei välttämättä tue lasten ja nuorten ravitsemusta. Perusmaitojen kulutus on laskenut ja näyttää yhä laskevan, ja suunta huolestuttaa:

– Mikä on se korvaava tuote? Kevytmaito 1,5 prosentin rasvapitoisuudella – onko se se kansanterveydellinnen ongelmamme vai onko se kuitenkin jokin muu? Entä jos virvoitusjuoma ottaa maidon markkinaa? pohtii Murto-Koivisto.

Maitomaakunnaksi kutsutulla Keski-Pohjanmaalla valkoisella juomalla on Murto-Koiviston mukaan vankka asema. Esimerkiksi Maitokolmion myynnissä koulujen loput ja loma-ajat eivät näy kulutuksen notkahduksena, kuten joillain meijereillä.

Myös kulutuksen suhde muuttuu Murto-Koiviston mukaan sijainnin mukana: mitä pohjoisemmaksi ja haja-asutusalueille mennään, sitä enemmän kasvaa sinisen ja punaisen maidon kulutus, ja rasvattoman vastaavasti pienenee.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mies pelasti toisen hukkumiselta Kokkolan keskustassa – palomestari kiittelee: "Esimerkillistä toimintaa"

2017, Elokuu 28 - 11:19

Vanhempi mies putosi kaupunginsalmi Suntiin sunnuntaina iltaseitsemältä Kokkolan keskustassa Torikadulla. Kaupunginsalmi on Kokkolan keskustaa halkova kanava, joka on leveydeltään yli seitsemän metriä, ja siinä on korkeahkot kivireunat. Kanava on kuitenkin paikoin matala.

Ohi kulkenut nuori mies huomasi tilanteen ja soitti hätäkeskukseen. Hän myös hyppäsi veteen ja kannatteli hädässä ollutta pinnalla, kunnes pelastuslaitos ehti paikalle. Veden lämpötila oli sunnuntaina hieman yli kymmenen astetta.

– Nuori mies toimi esimerkillisesti tapauksessa: hälytti apua ja hyppäsi perään, kiittelee päivystävä palomestari Joonas Nuolioja.

Lopulta pelastuslaitoksen pintapelastajat auttoivat tippuneen ylös. Operaatiossa tarvittiin myös tikkaita, sillä kivireunat Suntissa ovat Torikadun sillan kohdalla korkeat.

Vanhempi mies vietiin jatkohoitoon. Syy miehen veteen tippumiselle ei ole tiedossa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Metsästäjät eivät välttämättä harjoittele ennen kautta – eikä kaikille saalis ole pääasia

2017, Elokuu 27 - 08:40

Laukaukset paukkuvat Lestijärven ampumaradalla Keski-Pohjanmaalla. Paikalla olijoilla on kuulosuojaimet päässään, kun 14-vuotias Niko Haka harjoittelee karhuradalla.

Pahvitauluista näkee, että ampuja on harjoitellut säännöllisesti. Luodinreiät löytyvät karhun sivukuvasta parikymmentä senttisen osuma-alueen sisältä tai aivan sen tuntumasta. Niko ei erehdy, vaikka maali myös liikkuu.

Niko Haka suoritti metsästyskortin 9-vuotiaana. Tähän mennessä saaliiksi on tullut muun muassa lintuja ja hirviä.Kalle Niskala / Yle

Karhuradan haasteellisin osio sujuu Nikolta edellistäkin paremmin. Karhua edestäpäin esittävä pahvikuva ampaisee Nikoa kohti yhdeksän metrin sekuntivauhdilla, mutta luodit osuvat siinäkin aivan maalialueen keskelle.

Lihasmuisti pitää herätellä

Riistakeskuksen viestintäsuunnittelija Tero Kuitunen toteaa, että ampumavarmuus tulee vain harjoittelemalla. Haulikolla osuminen perustuu pitkälti lihasmuistiin ja rutiiniin. Refleksit heräävät toistamalla liikesarjoja.

Hannu-Matti Haka on harjoitellut haulikkoammuntaa tiiviisti ennen lintumetsästyksen alkua. Rutiiniin kuuluu savikiekkojen ampuminen. Tänä kesänä ammuksia on kulunut toista tuhatta, ainakin satakunta viikossa.

Ei mennyt oikein hyvin. Puolet rikki ja puolet ohi. Sen näkee, ettei kunto ole kohdillaan. Toimi Kalliokoski

Ampumarutiinit ovat kesän harjoittelussa selvästi hioutuneet huippuunsa. Neonvärinen savikiekko räjähtää säpäleiksi joka kerta, kun Hannu-Matti Haka laukaisee haulikon Lestijärven ampumaradalla.

Metsästys Suomessa

Noin 300 000 ihmistä lunastaa Suomessa vuosittain metsästyskortin eli saa metsästää. Riistakeskuksen mukaan heistä noin 100 000 metsästää hirviä.

Riistakeskuksen 2015 toteuttaman metsästäjäkyselyn mukaan suosituimmat saaliseläimet ovat metsäkanalinnut, vesilinnut, jänikset ja hirvet.

Metsästäjät saavat saaliiksi vuosittain yli 10 miljoonaa kiloa puhdasta riistalihaa.

Riistakeskus

Toiston merkitys selviää myös silloin, kun Lestijärven riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Toimi Kalliokoski asettuu savikiekkopaikalle aseensa kanssa. Kalliokoski tunnustaa, että savikiekkoammunnoista on kulunut varmasti vuosi aikaa, mutta nyt taitoja voisi verestää.

Pienen harjoituskierroksen aluksi huteja tulee useita, mutta laukaus laukaukselta yhä useampi kiekko saa osumaa.

– Ei mennyt oikein hyvin. Puolet rikki ja puolet ohi. Sen näkee, ettei kunto ole kohdillaan. Täällä pitäisi ampua säännöllisesti, yksi tai kaksi sarjaa viikossa, niin kunto palautuisi kummasti.

Nuorilla riittää intoa

Yhdeksänvuotiaana metsästyskortin suorittanut Niko Haka laskee, että on tänä kesänä harjoitellut ampumaradalla noin 150 kertaa ennen kauden alkua.

Lestijärven riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jorma Tuikka arvioi, että juuri nuoret ovat kovimpia ampumaradan käyttäjiä. Intoa riittää myös harjoitteluun, kun harrastus on tuore. Omia taitoja halutaan kehittää, ja taitojen koheneminen tuottaa mielihyvää.

Jorma Tuikka, Toni Haka (edessä), Toimi Kalliokoski ja Henna Haka Lestijärven ampumaradalla. Hennan kivääri äänenvaimentimineen on tuettuna osoittamaan karhunammuntaradalle.Kalle Niskala / Yle

Nikon serkku Anniina Haka on hänkin suorittanut metsästyskortin varhain, 10–11 vuoden iässä. 15-vuotias Anniina on hionut taitojaan radalla ennen metsästyskauden alkua.

– Pyrin aika monta kertaa käymään ampumaradalla, että sitten on ampumataidot taas kohdillaan, kun menee metsään. Harjoittelen siksi, ettei tule niitä huonoja laukauksia, etteivät eläimet joudu kärsimään.

Nelisen vuotta metsästänyt Haka pitää eniten jäniksen metsästyksestä.

– Metsästyksessä pääsee lähelle luontoa ja saa olla ulkona. Parasta on jänismetsällä olo, sillä se on rauhallista ja rentoa ja saa olla koiran kanssa metsässä.

Ei ehkä yhtään laukausta vuosiin

Ampumakoe-asetuksen mukaisesti metsästäjän tulee suorittaa ampumakoe, jos hän aikoo ampua esimerkiksi hirveä tai karhua rihlatulla luotiaseella. Koe uusitaan kolmen vuoden välein.

Varsinkin hirveä metsästettäessä on mahdollista, että joku metsästäjä ei ole ampunut laukaustakaan ampumakokeiden välisenä aikana. Kun metsälle mennään isolla joukolla, saalis saattaa kulkea sattumalta juuri kaverin passipaikalle. Siksi Riistakeskuskin suosittaa ampumarataharjoittelua ennen metsälle menoa.

Kakki eivät käy joka vuosikaan, kun taas toiset harjoittelevat aktiivisesti. toiminnanohjaaja Jorma Tuikka, Lestijärven riistanhoitoyhdistys

Lestijärven riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jorma Tuikka tietää, että aina löytyy metsästäjiä, joilla ampuminen on jäänyt vähiin.

– Harjoittelu on hyvin vaihtelevaa, mutta kyllä se kiihtyy aina kauden alkaessa. Kakki eivät käy joka vuosikaan, kun taas toiset harjoittelevat aktiivisesti. Parannettavaa tietysti on.

"Laki liian järeä keino"

Mikään laki tai asetus ei patista metsästäjää ampumarataharjoituksiin. Riistakeskuksen Tero Kuitunen on sitä mieltä, että, vastuullinen metsästäjä käy harjoittelemassa, kohdistamassa aseensa ja muistelemassa turvallisen aseen käsittelyä. Muut saataisiin radalle pikemminkin ehkä kannustamalla, ei pakolla.

– Joissain metsästysseuroissa järjestetään kilpailuita ennen kauden alkua, se lisää harjoittelua. Parhaitenhan oppi menee perille tietysti vapaaehtoisesti. Laki olisi tässä kohtaa liian järeä keino.

Anniina, Toni ja Niko Haka karhutaulun luona. Motorisoidulla radalla karhua edestäpäin esittävä pahvikuva syöksyy ampujaa kohti yhdeksän metriä sekunnissa. Osumakohta on otsassa.Kalle Niskala / Yle

Kuitunen huomauttaa, että suomalainen metsästäjä pärjää taidoillaan ja vastuullisuudellaan varmasti hyvin, kun täkäläistä metsästyskulttuuria vertaa kansainvälisesti. Esimerkiksi turvallisen aseenkäsittelyn perusteet opitaan lajia aloiteltaessa.

Kahvipullo ja makkarapaketti matkaan, kun tuonne saaren reunaan mennään, niin se päivä menee rattoisasti. puheenjohtaja Toimi Kalliokoski, Lestijärven riistanhoitoyhdistys

– Vahingoilta vältytään, kun pitää mielessä, ettei aseella osoitella turhaan. Ampujan on myös tunnistettava, mitä ampuu ja mitä taustalla on. Lisäksi sormi laitetaan liipasimelle vasta, kun oikea kohde on tähtäimessä.

Se luonto ja ne nuotiojutut!

Metsästäjä löytää metsään menolle myös muita syitä kuin saaliin.

Kymmeniä vuosia metsästänyt konkari Toimi Kalliokoski arvostaa luonnon läheisyyttä. Hän sanoo jopa, että aina ei tarvitse edes ampua, vaikka sorsametsälle mennäänkin.

– Viidentoista ikäisestä olen siellä sorsametsällä ollut. Kahvipullo ja makkarapaketti matkaan, kun tuonne saaren reunaan mennään, niin se päivä menee rattoisasti. Ei siellä tarvitse ampua, istuu vain ja katselee luontoa.

Kalliokoski odottaa innolla myös hirvenmetsästystä.

– Siellä on aina samat miehet vuodesta toiseen mukana ja semmoinen leppoisa huumori lentää. Jotenkin se tekee toisen osan siitä metsästyksestä. Jos jotain kommellusta sattuu, niin kavereilta kyllä kuulee, että mitä olet mennyt tekemään.

Saman riistanhoitoyhdistyksen Jorma Tuikka on yhtä mieltä hirviporukan merkityksestä.

– Porukka ja nuotiojutut ovat tärkeintä siinä puuhassa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pietarsaari tarjoaa edelleen paperittomille perusturvan

2017, Elokuu 25 - 13:41

Pietarsaaren kaupunki teki alkuvuodesta periaatepäätöksen, jonka mukaan se tarjoaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille välttämättömimmän perusturvan eli asunnon ja ruokaan, lääkkeisiin ja vaatteisiin riittävän perustoimeentulon sekä akuutin sairaanhoidon. Lisäksi lapset saavat mennä kouluun.

Pietarsaaren linja noudattaa sosiaali- ja terveysministeriön samoihin aikoihin antamaa ohjeistusta laittomasti maassa olevien henkilöiden sosiaali- ja terveyshuollosta.

Turvapaikanhakijan oleskelu maassa muuttuu laittomaksi, kun turvapaikkahakemukseen tehty kielteinen ratkaisu saa lainvoiman tai kun on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös maasta poistamiseksi.

Tämä on kaikille hyvin hämmentävä ja vakava tilanne, jossa tietysti mietitään kaikkia eri tapoja, joilla saadaan kaikkien Suomessa asuvien turvallisuutta parannettua Kaupunginjohtaja Kristina Stenman

Turun joukkopuukotus synnytti hallitustasolla saakka pohdinnan siitä, miten laittomasti maassa olevat saataisiin palautettua aiempaa nopeammin lähtömaihinsa esimerkiksi rangaistuksia kiristämällä.

– Nämä lausunnot ovat olleet vielä aika niukkoja. Vielä ei osaa oikein sanoa, mitä nämä lausunnot konkreettisesti tarkoittaisivat, pohtii Pietarsaaren kaupunginjohtaja Kristina Stenman.

– Tämä on kaikille hyvin hämmentävä ja vakava tilanne, jossa tietysti mietitään kaikkia eri tapoja, joilla saadaan kaikkien Suomessa asuvien turvallisuutta parannettua.

Pietarsaaressa autettavia on ollut tämän vuoden aikana muutamia. Tilanne voi muuttua syksyllä, kun hallinto-oikeuksista alkaa purkautua iso joukko kielteisiä turvapaikkapäätöksiä.

– Tässä vaiheessa ei ole syytä tehdä tarkistuksia ohjeistukseemme. Meillä on edelleen sama lainsäädäntö, sanoo Stenman.

Kunnat kaipaavat selkeämpiä ohjeita

Kristina Stenman muistuttaa, että turvapaikanhakija on laillisesti maassa siihen saakka kunnes hänet karkoitetaan pois.

– Meillä on kuitenkin henkilöitä, jotka ovat saaneet hallinto-oikeudelta eli alemmalta tuomioistuimelta kielteisen päätöksen ja valittaneet ja joutuneet silti tähän paperittomaan asemaan. Tämä on sellainen ryhmä, jonka tilanne on hankala. Siinä voi tulla jopa tilanne, että hallinto-oikeudelta tulee täytäntöönpanon keskeytys ja sitten palataan taas vastaanottojärjestelmän piiriin. Toivoisin ainakin, että linjat olisivat selkeät, sanoo Stenman.

Kristina Stenman on perehtynyt maahanmuuttoon koskeviin kysymyksiin. Hän siirtyi Pietarsaaren kaupunginjohtajan pöydän taakse sosiaali- ja terveysministeriön maahanmuuttojohtajan virasta.

Kuntapuolella ihmetellään tätä lain soveltamista. Kysymys on kuitenkin henkilöistä, jotka ovat Suomessa ja sitten heiltä keskeytetään valtion tarjoamat vastaanottopalvelut Kaupunginjohtaja Kristina Stenman

Kuntien suhtautuminen paperittomien auttamiseen vaihtelee, joissain kunnissa on tehty samankaltainen periaatepäätös kuin Pietarsaaressa.

– Kuntapuolella ihmetellään tätä lain soveltamista. Kysymys on kuitenkin henkilöistä, jotka ovat Suomessa ja sitten heiltä keskeytetään valtion tarjoamat vastaanottopalvelut. Kuntien vastuulle kuitenkin jäävät nämä välttämättömimmät palvelut. Tavallaan vastuuta siirretään taholta toiselle ja se ei ole kauhean johdonmukaista. Minusta meillä on hyvä ja toimiva järjestelmä vastaanottokeskusten puitteissa ja sitä voisi hyödyntää, sanoo Stenman.

– Nyt näissä Turun julmissa teoissa ei ollut kyse paperittomasta henkilöstä, vaan tekijä oli mediatietojen mukaan henkilö, jolla oli valitusprosessi käynnissä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia