YLE: Keski-Pohjanmaa

Julkaise syötteitä
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 12 min 27 s sitten

Viljelijä ei jaksa – katokesä synkistää elämää entisestään

2017, Lokakuu 17 - 12:30

Moni viljelijä pinnistelee noidankehässä, missä uupumus ja talousvaikeudet ovat johtaneet parisuhdevaikeuksiin, päihdeongelmiin ja ristiriitoihin tilan eri sukupolvien välillä.

– Kolme peräkkäistä huonoa kesää. Tämä viimeinen on nyt piste iin päälle. Jos tilalla on ollut jo ongelmia, tämän kesän satotilanne lisää niitä huomattavasti, kertoo MTK:n Myötätuulta tuottajille -hyvinvointihankkeen hankepäällikkö Suvi Lempiälä.

Kansanedustaja Kaj Turunen (sin.) vaatii viljelijöiden uupumisen ja taloudellisen ahdingon syiden selvittämistä. Hän on tehnyt kirjallisen kysymyksen eduskunnalle maanviljelijöiden itsemurhien lisääntymisestä.

Navetta oli viikon pimeänä. Kukaan naapureista ei mennyt katsomaan, kummasteli vain miksi. Oikeastaanhan kyse on vain siitä, kuinka paljon välitämme toisista ihmisistä. Hankepäällikkö Suvi Lempiälä, Myötätuulta tuottajille

Tammikuussa 2017 alkanut Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Välitä viljelijästä -projekti saa päivittäin yhteydenottoja uupuneilta viljelijöiltä eri puolelta Suomea.

– Itsemurhatietoja ei ole meille kantautunut, mutta huonossa jamassa olevia tiloja ja tilanpitäjiä on yhä enemmän. Meidän kauttamme apua on tänä vuonna annettu 1200 viljelijälle, sanoo projektinvetäjä Pirjo Ristola.

Toiset pärjäävät, toiset uupuvat

Melan Välitä viljelijästä -projekti antaa henkistä tukea, keskusteluapua, talousneuvontaa ja palvelusetelin, jolla voi hankkia ammattiapua esimerkiksi psykoterapeutilta.

– Palveluseteleitä on annettu tähän mennessä vähän yli 500. Näistä moni on mennyt uupuneille maitotilallisille, joilla Venäjän viennin tyrehtyminen kaatoi talouden, Ristola kertoo.

Voi olla, ettei viljelyä voi enää jatkaa ja tila joudutaan realisoimaan. Se on kipeä asia, mutta tärkeintä on pelastaa ihminen. Projektinvetäjä Pirjo Ristola, Välitä viljelijästä

Aktiivisimmin yhteydenottoja on tullut Itä-Suomesta, vähiten Etelä-Suomesta.

– Tiedämme, että etelässäkin on vaikeuksissa kamppailevia tiloja. Täällä kuitenkin ehkä on enemmän vallalla ongelmista vaikenemisen kulttuuri, Ristola sanoo.

Väsymistä ja taloudellista ahdinkoa on kaiken kokoisilla tiloilla. Suuret velat ja henkiset paineet rasittavat Ristolan mukaan monia tilallisia.

–Tässä on sellaista kahtiajakoa. Toiset viljelijät pärjäävät kohtuullisen hyvin, toisille ongelmat kasaantuvat.

Miten löytää uupunein, joka ei jaksa enää?

Myötätuulta tuottajille -hankepäällikkö Suvi Lempiälä peräänkuuluttaa lähimmäisestä välittämistä. Tiloilla käy ammattinsa puolesta paljon ihmisiä: maito- ja rehukuskeja, eläinlääkäreitä, lomittajia ja neuvojia. Lempiälän mukaan pitäisi olla rohkeutta puuttua, jos näkee, etteivät asiat ole hyvin.

– Navetta oli viikon pimeänä. Kukaan naapureista ei mennyt katsomaan, kummasteli vain miksi. Oikeastaanhan kyse on vain siitä, kuinka paljon välitämme toisista ihmisistä, Lempiälä pohtii.

Kansanedustaja Kaj Turusen (sin.) mielestä huoli viljelijöiden jaksamisesta on äärettömän vakava. Turunen pelkää, ettei suurimmassa hädässä olevat edes jaksa hakea itselleen apua. Heidät pitäisi nyt löytää avun piiriin.

Myös Melan Välitä viljelijästä -hankkeen projektinvetäjä Pirjo Ristola uskoo, että heille tulevat yhteydenotot ovat vain jäävuoren huippu. Ristola neuvoo uupunutta:

– Jos et jaksa itse, anna lupa jollekin läheiselle soittaa meille. Maakunnissa olevat yhteyshenkilömme lähtevät kulkemaan rinnalla ja auttavat etsimään ulospääsyä ahdingosta. Aina on olemassa ratkaisu. Voi olla, ettei viljelyä voi enää jatkaa ja tila joudutaan realisoimaan. Se on kipeä asia, mutta tärkeintä on pelastaa ihminen.

Välitä viljelijästä -projekti jatkunee vuoden 2018 loppuun saakka budjetissa varatun lisärahoituksen turvin.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Iso uros etsii seuraa" – Zali sai leikkikaverin, kun emäntä keksi etsiä sitä Facebookista

2017, Lokakuu 16 - 19:40

Moikka kaikki tytöt! Minä olen saksanpaimenkoira Zalimar eli Zali. Mulla ei ole leikkikaveria ja tarvisin niitä! Pojista en kyllä tykkää, eli te vanhemmat, isokokoiset tytöt, jotka pyöritte Kokkolan alueella ja tykkäätte railakkaista treffeistä, niin mää voisin ilomielin lähtee vaikka tansseihin. Metsätreffitkin olisi JEES! Laittakaahan viestiä mun mammalle, niin sovitaan tärskyt. (Ilmoitus Facebookissa)

Virpi Virkkala päätti ratkaista koiransa yksinäisyyden laittamalla Facebookin kaupunkiryhmään seuranhakuilmoituksen. Se kannatti. Kranichzug Zalimarilla eli Zalilla on ollut neljän päivän aikana kolmet leikkitreffit, ja seuraavatkin on sovittu.

Ihan kenen kanssa tahansa leikkiminen ei siis onnistu: Zali ei tykkää nuorista koirista eikä pojista varsinkaan. Sopivaa seuraa ovat vanhemmat nartut, jotka osaavat näyttää energiselle saksanpaimenkoiralle kaapin paikan. Yksi lupaava tapaus löytyi jo: tyttö ärähti Zalin uhitteluyritykselle, ja yhteinen sävel löytyi heti.

– Tarvitaan aikuinen narttu vähän jöötä pitämään hölölle, nauraa Virpi Virkkala.

Virpi Virkkala

Virkkalalla on laaja harrastustausta koirien kanssa; koiria hänellä on ollut 90-luvulta asti. Zalin kanssa kilpailut jäivät ajatukseksi, sillä toinen kives oli jäänyt vatsaonteloon ja molemmat jouduttiin poistamaan. Myös toinen korva on jäänyt lurpaksi. Niinpä Zalilla on metsäreissujen ja pienen tottisharrastuksen jälkeenkin paljon ylimääräistä energiaa.

Mamma sanoo että olen välillä todella vilkas ja virtaa on, mutta on niin paljon tutkittavaa! Mamma, mihin me mennään? Ollaanko jo perillä? Miksei olla? Milloin ollaan? Mitä me siellä tehdään? Milloin mennään kotiin? Koska on joulu? Onko makkaraa? Miksei ole makkaraa? Onko muuta tarjolla? Jaa, miksi ei ole? Täytyy venytellä välillä.. Tuleeko joku kohta meille? Mennäänkö mökille? Saanko uida? Näetkö olen piilossa? Saanko tyttökaverin joskus mökille mukaan kattoon ihania auringonlaskuja? (Ilmoitus Facebookissa)

Virpi viettää Zalin kanssa kaiken vapaa-aikansa. Koira on leimautunut emäntäänsä ja odottaa kauppareissun ajankin oven takana tai ikkunassa. Se tykkää niin juoksemisesta kuin piilossa olosta ja älyllisistä haasteista. Kyllästyessään se saattaa jahdata häntäänsä raivostuttavuuteen asti.

Newfoundlandinkoira Lexiä joskus vähän kyllästyttääkin.Annika Saunamäki

Virpi ja Zali eivät ole ainoita, jotka saivat seuranhakuilmoituksesta ahaa-elämyksen. Annika Saunamäellä on neljä newfoundlandinkoiraa eli nöffiä. Vaikka niillä on seuraa toisistaan, ne ovat eri-ikäisiä ja muutenkin erilaisia. Nuorin, yksivuotias Lexi, tarvitsee selvästi uusia kavereita.

– Sillä riittää koko päiväksi energiaa! Omassa laumassa ei niinkään riehuta, vaan Lexi tarttee leikkikaverin, sanoo Saunamäki.

Hän ei ole aiemmin ajatellut, että koiria voisi sosiaalistuttaa kotinurkillakin; yleensä toisia koiria tavataan esimerkiksi näyttelyissä. Pian Lexi on kuitenkin menossa tapaamaan leonberginkoiraa kotikaupungissa. Zalin kanssakin koetetaan uudestaan, kunhan Lexi on hieman varttunut; ensi tapaamisella pojan innokkuus pääsi vielä yllättämään.

– Olen aiemmin ajatellut, ettei meidän koiria tarvitse sosiaalistaa, mutta nyt huomasin, että oma koira yllättyy toisen reaktiosta. Teki hyvää tajuta, että toisten koirien tapaaminen tekee koiralle hyvää: se oppii leikkimään erilaisten kanssa.

Sari Vähäsarja / Yle

Virkkala ja Saunamäki ovat kokeneet, että ison koiran on vaikeampi löytää leikkiseuraa kuin pienten. Virpi Virkkala sanoo, että koiraa pelätään ja se koetaan uhaksi pelkän koon perusteella. Jos iso koira haukkuu, moni luulee, ettei omistaja hallitse sitä.

Annika Saunamäki on samaa mieltä: jos kaksi isoa koiraa ei tule toimeen keskenään, kohtaaminen on kuuluvampi ja näkyvämpi kuin pikkukoirilla.

– Voi näyttää siltä, ettei omistaja saa hallittua koiraansa. Pikkukoira on helpompi nostaa vaikka syliin.

Saunamäen mukaan isoja koiria näkeekin liikkeellä aika vähän, sillä moni lenkkeilee koiran kanssa yksin. Koko pelottaa aikuista useammin kuin lasta, kokee Annika:

– Lapset voivat kysyä, saako silittää, mutta aikuiset jännittävät.

Myös leikkitreffeillä Virpi Virkkala ajattelee käytännön riskejä. Ihan pentujen kanssa hän ei Zalia päästä telmimään.

– Koiran pitää olla kasvanut ja luuston vahva, että voi tavata tämän ikäistä ja kokoista koiraa. Turvallisuussyistä halusin löytää sille ison kaverin.

Emäntäkin saa juttuseuraa

Zalin emännän toiveissa olisi löytää koiralle yksi hyvä kaveri, jonka kanssa voi tavata useammin ja tulla tutuksi.

Koirien leikkitreffit sosiaalistavat toki myös ihmisiä. Saunamäki myöntää, että oudon kanssa treffeille lähteminen vaatii sekin jotain. Mutta myös antaa:

– Mikäs kivempaa kuin lähteä kävelylle ja itse puhua suu vaahdossa, Annika Saunamäki nauraa.

Virpi Virkkala yllättyi ilmoituksensa saamasta vastaanotosta ja pitääkin sosiaalista mediaa hyvänä apuna.

– Ei muuta kuin treffeille vaan! Niin koirat kuin ihmiset, Virkkala nauraa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vanhemmat kyllästyivät koulun sisäilmaongelmiin Kokkolassa – koululakolla vaaditaan lapsille väistötiloja

2017, Lokakuu 16 - 13:51

Kokkolassa osa Länsipuiston koululaisten vanhemmista järjestää koululakon ensi viikolla. Vanhemmat haluavat lakon avulla osoittaa huolensa Länsipuiston sisäilmaongelmista.

Joukko rakennuksessa opiskelevia lapsia on jo pitkään kärsinyt erilaisista oireista. Niiden vuoksi osa lapsista on joutunut kotiopetukseen. Lakkoilijat vaativat väistötilojen järjestämistä välittömästi.

– Me vaadimme lapsillemme turvallisen työympäristön, toisin sanoen puhtaan sisäilman, yksi vanhemmista Kirsi Manninen sanoo.

– Oppilailla on astman tapaisia oireita, nenäverenvuotoa, päänsärkyjä, kipuja lihaksissa, lukemattomia erilaisia oireita, Manninen listaa.

Tällä hetkellä koululakkoon on osallistumaasa parinkymmenen vanhemman lapset, mutta lisää odotetaan vielä mukaan. Lakko alkaa ensi viikon keskiviikkona kello 12 ja kestää perjantaihin asti. Lapset palaavat kouluun seuraavana maanantaina.

Kokkolan kaupunki on tehnyt Länsipuiston koulussa sisäilmakorjauksia muun muassa viime kesänä.

Työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putus totesi keväällä, että Länsipuiston sisäilmaongelma on yksi koko maan pahimmista.

Länsipuiston koulussa on vajaat 800 yläkoulun ja Kokkolan suomalaisen lukion oppilasta.

Juttua muokattu 17.10. klo 11.24: Tuula Putuksen lausunnon ajankohtaa tarkennettu.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Uusi kyytikeskus on 95-vuotiaan mielestä fiasko: "Oon jo tarjonna ihtiä muitten kyytiin, kun luulin, että se on taksi"

2017, Lokakuu 15 - 08:45

Kokkolalainen 95-vuotias Kerttu Rantala on lähdössä kauppaan. Kello on kahdeksan aamulla, kun hän soittaa itselleen taksikyydin kaksi tuntia etukäteen niin kuin uudesta Soiten kyytikeskuksesta on opastettu.

Näin pitkä ennakointi on Kertun mielestä vaikeaa, koska menoistaan ei aina tiedä. Myös kelloon tuijottelu harmittaa.

– Onhan se hankalaa, kun koko ajan pitää katsoa kelloa, että joko minä lähen alas vai enkö vielä, istunko vielä kämpässä vai mitä teen, Kerttu Rantala sanoo.

On se vaikuttanna minun kulkemiseen, kun jotenkin tympäsee Kerttu Rantala

Häntä kismittää hiukan myös se, että menomatkaa tilatessa pitäisi mielellään tietää jo paluuaikakin. Ainakin sitä kysytään joka kerran. Niin tälläkin kertaa, kun Kerttu soittaa itselleen taksia:

– Kyllä minä tulen takaisin, mutta enhän minä vielä tiiä, jos käyn apteekissakin samalla. Minä soitan sitten, kun oon valmis, Kerttu ehdottaa puhelimessa kyytikeskuksen virkailijalle.

Se sopii, mutta virkailija muistuttaa, että paluukyyti on sitten tilattava vähintään puolta tuntia ennen lähtöä.

Tunnin myöhässä oleva taksi uuvuttaa vanhuksen

Keski-Pohjanmaan sote-kuntayhtymä Soite kilpailutti vanhusten ja vammaisten kyytijärjestelyt keväällä. Se halusi järjestellä lakisääteiset taksikyydit uudenlaisen keskuksen kautta, ja kilpailutuksen voitti Speys Oy.

Syyskuussa aloittanut kyytikeskus on ollut kuitenkin toistuvasti ongelmissa. Välillä tilattu kyyti on jäänyt saapumatta tai myöhästynyt pahimmillaan tunteja.

Tällä kertaa Kerttu Rantalan taksi tulee ajoissa kello 10, mutta aina näin ei ole. Kerran hän joutui odottamaan taksia lähes tunnin.

– Pahintahan on se odottaminen ja väsyminen. Istua nyt tuossa eteisessä ja vahata, milloin se tulee ja arvuutella, onko se tuo taksi. Minä oon jo tarjonna ihtiä muitten ihmisten kyytiin, kun luulin, että se on taksi, Kerttu tuumaa ja ryyppää pullostaan sokerista juomaa, jotta verensokeri pysyy tasaisena.

Mitä ne selekkaa niistä papereista ja päivämääristä. Minä tarvihten vain auton ja sanon kuskille, että nyt mennään ja se vie Kerttu Rantala

Kyytien epävarmuuden takia Kerttu ja moni muu hänen ikätoverinsa ovat vähentäneet liikkumistaan murto-osaan entisestä. Esimerkiksi Kerttu on käyttänyt viime kuukauden aikana vain kolme, neljä taksimatkaa aikaisemman kahdenkymmenen sijaan.

– On se vaikuttanna minun kulkemiseen, kun jotenkin tympäsee. Siellä perillä väsyy siihen oottamiseen, kun ei koskaan tiiä, minkälaiseen jonoon joutuu. Toivoisi, että se kyyti tulisi heti kun väsähtää, mutta kun se ei tule, Kerttu sanoo.

Näitä tarinoita on useita. Osa vanhuksista myös tilaa itse taksin ja maksaa sen täysimääräisesti omasta pussistaan. Kerttu ei ole kustantanut matkojaan itse, kun ei voi.

– Ei mulla ole varaa siihen, että rupeaisin omilllaan kulukemaan. Vähennän sitten liikkumista.

Paluukyydin tilaamisessa ongelmia

Kerttu on saanut nyt tehtyä ruokaostokset. Tällä kertaa hän ei jaksa muuta, ei käydä apteekissakaan. On aika tilata kyyti takaisin. Kyytikeskuksen numero on Kertun matkapuhelimen pikavalikossa.

– Ei kuulu mitään, Kerttu sanoo.

Minä kuuntelen. Puhelimesta kuuluu hiljaa musiikkia. Laitan puhelimen kuuntelua suuremmalle.

– Se on odotusmusiikkia, sanon. Olet ilmeisesti jonossa.

Jonotuksen ja usean minuutin asioiden selvittelyjen jälkeen puhelu katkeaa tai ainakin toisessa päässä on niin pitkään hiljaista, että Kerttu sulkee puhelimen.

Vanha tyyli takaisin, että auto tulee silloin, kun se tilataan, eikä selekata papereita eikä kysytä päivämäärää eikä kengännumeroa Kerttu Rantala

– Ei tästä nyt tule mitään, Kerttu tuskastuu.

Otan kyytikeskukseen uuden puhelun. Jälleen jonotusta. Kerttu alkaa hermostua. Puhelimesta vastaa nyt eri henkilö kuin ensimmäisellä kerralla. Taas selvitellään tietoja: mistä olet ottanut kyydin, missä olet, minne menet ja milloin.

Kerttu vaatii, että taksin pitää tulla pian, ja lopulta virkailija lupaa, että kyyti tulee 20 minuutin kuluttua. Kerttu ei ole ollenkaan tyytyväinen kyytikeskukseen:

– Ei tässä jaksa istua ja ootella. Sitten (puhelimessa) kysellään kaikenlaista ja aletaan tiedustella, onko se kyyti huomiselle. Minä sanoin, että ei kun nyt justiin. Ei ne jouda hakemaan minua ajallaan. Mitä ne selekkaa niistä papereista ja päivämääristä. Minä tarvihten vain auton ja sanon kuskille, että nyt mennään ja se vie. Ei siinä tarvita kummempaa paperiselostusta. Minä maksan kyytin ja sillä siisti, mutta ei tämä pelaa, Kerttu puuskahtaa.

Kerttu haluaa vanhan systeemin takaisin

Ennen kyytikeskusta ei Kertun mukaan tällaista ollut.

– Ei yhtään kertaa. Korkeintaan 10 minuuttia minä oon oottanut taksia. Pojat on kyllä pitännä minun kulustani huolen, että kiitos vaan pojat, Kerttu sulaa hymyyn. Hän kuitenkin vakavoituu nopeasti:

– Nyt palvelu on huonontunut ja pahasti. Fiasko on koko homma!

Hänellä on selvä viesti päättäjille: kyytikeskuksesta pitää luopua.

– Pitää luopua ja vanha tyyli takaisin, että auto tulee silloin, kun se tilataan, eikä selekata papereita eikä kysytä päivämäärää eikä kengännumeroa, hän lopettaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vanhusten kyytipalvelu pantiin uusiksi säästöjen toivossa – alkuvaiheessa pieleen meni lähes kaikki

2017, Lokakuu 14 - 07:30

Yritys saada hyvää halvalla on osoittautunut hankalaksi yhtälöksi Keski-Pohjanmaalla. Se on koettu viime viikkoina kantapään kautta, kun vanhukset ja vammaiset on koetettu saada kulkemaan asioilleen sujuvasti, mutta aiempaa edullisemmin.

Maakunnan kunnat siirsivät sote-palvelujensa järjestämisen vuoden alusta Soiten (Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymän) järjestettäväksi. Yksi Soiten isoista tavoitteista oli leikata kuljetuspalveluiden kustannuksia: vanhuksille ja vammaisille piti saada lakisääteiset kyydit neljänneksen halvemmalla kuin ennen.

Soite päätti perustaa kyytikeskuksen, joka toimii kuljetusten "taksikeskuksena". Keskus välittää tilaukset vapaana oleville takseille ja yhdistää kuljetuksia niin, että samassa autossa voi matkustaa useampi henkilö. Soite kilpailutti sekä palvelukeskuksen toiminnan järjestämisen että itse taksit.

Soittaminen tällaiseen keskukseen ei onnistu "Pertsalta" millään Äiti Arja Puumala

Muutos aiempaan oli valtava sekä vanhuksille ja vammaisille että taksikuskeille. Enää kyytiä tarvitseva ei soittanutkaan suoraan tutulle taksikuskille, vaan Kyytikeskukseen, jonka välittämässä autossa saattoi olla takapenkillä jo toinenkin matkustaja valmiina kun ennen matka taitettiin yksin.

Kaikki tuntui menevän pieleen aina kilpailutuksen järjestämisestä näihin päiviin saakka.

Kaoottinen alku

Soiten tarjouskilpailun voitti Speys Oy, ja sen pyörittämä Kyytikeskus aloitti toimintansa syyskuun alussa. Ensimmäiset päivät olivat kaoottisia. Puhelinlinjat ruuhkautuivat, kyytien saamisessa oli viiveitä tai auto jäi kokonaan saapumatta.

Omaisten mukaan uusi järjestelmä oli myös liian monimutkainen ja vaikea esimerkiksi kehitysvammaiselle. Tuttu kuski ymmärsi asiakasta, uusi keskus ei.

– Soittaminen tällaiseen keskukseen ei onnistu "Pertsalta" millään. Hän ei muista sanoa nimeään, hän aloittaa puolivälistä asiaa. Hänen puheestaan ei saa tolkkua, ellei häntä tunnista äänestä. Lisäksi keskuksessa voi olla jonoa tai jopa robotti. Poikani oli aivan ymmällään ja sanoi heti: äiti, minä en osaa, kertoi Arja Puumala.

Jo ensimmäiseksi viikonlopuksi Kyytikeskukseen jouduttiin lisäämään henkilöstöä vastaamaan puhelimeen. Myös taksien käytössä ollut tilausjärjestelmä tökki. Kyytikeskus välitti tilaukset autoihin kuljettajien käytössä olevaan älypuhelinaplikaatioon.

Speys joutui kehittämään kovalla kiireellä puhelinsovellustaan, lokakuun alussa kuskeilla oli käytössään jo kolmas ohjelmistoversio. Soiten mukaan tämä oli jo sellainen, joka ei ollut enää esteenä palvelun toimivuudelle.

Silti valituksia sateli edelleen Kyytikeskuksen toiminnasta kuukausi toiminnan aloittamisen jälkeen. Soiten toimitusjohtaja Ilkka Luoma joutui harvinaislaatuisessa mielipidekirjoituksessaan Keskipohjanmaa-lehdessä pyytämään anteeksi kangerrellutta alkua.

Myös Speysissa ihmeteltiin, miksi palvelu ei toimi toivotulla tavalla. Yhtiö lähti selvittämään asiaa tilastoista ja huomasi että Kokkolan takseista 30 prosenttia hylkää tai jättää huomioimatta tilauksen. Syytä tähän selvitetään edelleen.

Speysin toimitusjohtaja Jouko Sipilä.Raila Paavola / Yle

Yhtenä syynä voi olla se, että autoissa on nyt käytössä kaksi tilausjärjestelmää, taksien oman tilauskeskuksen laite ja Soiten Kyytikeskusen kännykkäsovellus. Nämä järjestelmät eivät vielä keskustele keskenään. Taksien oma järjestelmä muuttaa auton tilan automaattisesti varatuksi, kun kyyti on päällä. Sen sijaan Speysin järjestelmässä kuskin on muistettava tehdä sen itse.

Oman mausteensa soppaan tuo se, että Kokkolan taksit olisivat myös itse halunneet ryhtyä pyörittämään Kyytikeskusta, mutta hävisivät tarjouskilpailun Speysille. Taksiyrittäjät kiistävät epäilyt sabotoinnista, heidän mukaansa Speys välittää tilaukset liian aikaisin autoihin. Tämän vuoksi kuskit eivät aina halua sitoutua niihin, koska odotusaikana voi mennä normaalikyytejä sivu suun.

Toivoisi, että se kyyti tulisi heti kun väsähtää, mutta kun se ei tule Kerttu Rantala

Ongelmat tuppaavat usein kasaantumaan, niin Kyytikeskuksessakin. Kuin pisteenä i:n päälle asiakkaille normihintaisena mainostetuista kyytitilauksista olikin peritty palvelumaksu. Kyse oli teleoperaattorin virheestä.

95-vuotias Kerttu Rantala soittaa itselleen paluukyytiä kotiinsa kyytikeskuksesta.Juha Kemppainen / Yle

Kyytien epävarmuuden takia moni asiakas on vähentänyt liikkumistaan murto-osaan entisestä. Esimerkiksi 95-vuotias Kerttu Rantala on käyttänyt viime kuukauden aikana vain kolme, neljä taksimatkaa aikaisemman kahdenkymmenen sijaan.

– On se vaikuttanna minun kulkemiseen, kun jotenkin tympäsee. Siellä perillä väsyy siihen oottamiseen, kun ei koskaan tiiä, minkälaiseen jonoon joutuu. Toivoisi, että se kyyti tulisi heti kun väsähtää, mutta kun se ei tule, Kerttu kertoi Ylelle.

Hallinto kompuroi kilpaa kyyditysten kanssa

Hallinnollisesti Kyytikeskus tuntui syntyvän onnettomien tähtien alla. Viitteitä tästä oli jo ilmassa, kun Soiten hallitus ratkaisi tarjouskilpailussa Speysin Kyytikeskuksen yrittäjäksi. Kaksi demariedustajaa jätti päätöksen eriävän mielipiteen. Heidän mukaansa tarjouskilpailun pisteytyksen kriteerit olisi pitänyt tuoda hallituksen hyväksyttäväksi. Hallituksen demarijäsenet pelkäsivät, että klilpailutuksessa ei huomioida riittävästi vanhusten ja vammaisten erityistarpeita kyyditysten suhteen.

Kyytikeskuksen ongelmien käsittely nousi uudelle tasolle, kun Iltalehti käsitteli laajassa artikkelissaan muun muassa kilpailutukseen liittyvistä epäilyttävistä piirteistä.

Sähköpostitse käyty tarjouskilpailu jätti epäilyksen varan siitä, olisiko tieto tarjousten euromääristä voinut vuotaa Soiten ulkopuolelle. Soite lupasikin ottaa opikseen ja käyttää jatkossa ainoastaan kirjekuorissa vastaanotettavia tarjouksia.

Kun hallituksen kokouksessa pyydettiin nähtäville tarjousten avaamispöytäkirjaa, sen löytyminenkin kesti erään kokouksessa olleen mukaan 38 minuuttia.

Kun Kyytikeskuksen toiminta tökki, huomio kohdistui pieniinkin yksityiskohtiin.

Tämä kaikki johti siihen, että Soiten hallituksen varapuheenjohtaja Pekka Nurmi (kok.) ja valtuuston puheenjohtaja Sari Innanen (kesk.) tekivät yllätystarkastuksen Soiten hankintatoimistoon. Siellä nähdyt asiakirjat saivat Nurmen vaatimaan Speys-sopimuksen välitöntä purkua. Nurmi koki saaneensa hallituksen jäsenenä väärää tietoa kyytikeskuspäätöksen pohjaksi.

Kyse oli ennen kaikkea Speysin esittämästä osaamisesta ja aiemmista asiakkuuksista eli niin sanotuista referensseistä. Vuoden ikäinen firma kertoi tehneensä töitä muun muassa puolustusvoimille ja useille suurille pörssiyrityksille. Toimitusjohtaja Jouko Sipilä myönsi, että mukaan oli otettu Speysille teknisen järjestelmän toimittaneen Attracs Oy:n referenssejä. Tämä sen vuoksi, että Soite oli pyytänyt tarjousta kokonaisratkaisusta eli siihen kuuluivat kyytikeskuspalvelu ja tekninen järjestelmä.

Ongelmallisia tuplarooleja ja horjuvaa luottamusta

Speys-keskustelussa esille nostettiin myös Kokkolan kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Bjarne Kalliksen (kok.) rooli Speysin hallituksen jäsenenä. Kokkolalla on yksinkertainen enimmistö Soiten päätöselimissä.

Ylen haastattelema julkishallinnon eettisyyttä tutkinut professori näki Kalliksen tuplaroolin ongelmallisena. Bjarne Kallis teki johtopäätöksen ja erosi Speysin hallituksesta, koska ei halunnut riskeerata kaupungin tai Speysin mainetta tämän enempää.

Heini Holopainen / Yle

Kun keskustelun Kyytikeskuksen ympärillä kuumentui, myös Soiten hallituksen puheenjohtaja Veikko Laitila kertoi kadottaneensa luottamuksensa Speysin toimintaan.

Tässä yhteydessä hän ei kuitenkaan ollut vielä valmis kutsumaan Soiten hallitusta koolle ylimääräiseen kokoukseen, vaan olisi odottanut liki kuukauden päähän aikataulun mukaiseen kokoukseen.

Kolme päivää myöhemmin Soite ilmoitti ylimääräisestä kokouksesta. Sen ei ollut määrä tehdä Kyytikeskusta koskevia päätöksiä, vaan antaa hallituksen jäsenille tilannekatsaus. Myös uudet hallituksen jäsenet haluttiin perehdyttää asiaan paremmin. Ylimääräisessä kokouksessa keskusteltiinkin pitkään, mutta varsinainen päätös kyytikeskussopimuksen jatkosta ja mahdollisista korvauksista syntyy seuraavassa hallituksen kokouksessa lokakuun loppupuolella.

Kyytikeskuksen ei pitänyt lisätä Soiten henkilöstömäärää. Nyt Soiteen on kuitenkin palkattu kuljetuskoordinaattori, jolla on kädet täynnä järjestelmän kuntoon saamisessa Speysin ja taksikuskien kesken. Kuvaavaa on, että hänelle sähköpostia lähetettäessä tulee takaisin automaatinen vastausviesti:

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kansanedustaja: Juutalaisvastaista materiaalia jaettu postilaatikoihin

2017, Lokakuu 13 - 10:04

Kansanedustaja (kd.) Peter Östmanin mukaan postilaatikkoihin on jaettu alkusyksyllä juutalaisvastaista materiaalia Pohjanmaan kunnissa, ainakin Luodossa, Pietarsaaressa ja Uudessakaarlepyyssä.

Lisäksi lokakuun alussa Helsingin paikallisbusseissa on nähty Östmanin mukaan juutalaisvastaisia viestejä sisältäviä ilmoituksia.

Östman kertoo, että samoja ilmoituksia on liimailtu myös Helsingin rautatieaseman oviin, Pelastusarmeijan rakennukseen ja eduskunnan edustalla oleviin patsaisiin.

Helsingin paikallisbussien istuimiin on liimattu juutalaisvastaista materiaalia.Yle

Östman jätti aiheesta kirjallisen kysymyksen hallitukselle torstaina. Hän haluaa, että hallitus puuttuu lisääntyvään juutalais- ja muukalaisvastaiseen toimintaan.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ikäihmisiä kannustetaan vaihtamaan automaattivaihteiseen autoon – "Jää aikaa muulle seuraamiselle, kun ei tarvitse keskittyä vaihteisiin"

2017, Lokakuu 13 - 06:40

– Ei se niin vaikea ollut kuin ensin tuntui. Ajattelin, että kun olen niin kauan ajanut autoa, niin pitäähän sitä osata! muistelee kokkolalainen, 80-vuotias Sinikka Viiperi vuodentakaista autokauppaa. Hän tarttui ensi kertaa automaattivaihteisen auton rattiin tehdessään kauppoja miehensä Riston, 83, kanssa.

Vähän jännitti aluksi, mutta tutustumiseen riitti ajo autoliikkeen takapihalla ja pikku mutka tien päällä.

– Myyjä kierrätti pikkuisen aikaa, ja se oli siinä. Sanoi, ettei hänen kannata vieressä istua, vaan hän menee myymään lisää autoja, nauraa Sinikka.

Samana päivänä Sinikka jo ajoi Kokkolasta Kaustiselle.

Ajattelin, että kun olen niin kauan ajanut autoa, niin pitäähän sitä osata! Sinikka Viiperi

Automaattivaihteistot yleistyvät uusissa autoissa nopeasti. Koko maassa viime vuosina käyttöönotetuista henkilöautoista käsivalintaisia oli enää 51 prosenttia. Automaattien osuus oli 40 ja portaattomien 9 prosenttia. Portaattoman vaihteiston autoissa vaihteet vaihtuvat automaattisesti ja portaattomasti niin, että moottorin kierrosluku pysyy mahdollisimman tasaisena.

Tiukimmin vaihdekepistä on pidetty kiinni uusissa autoissa tällä vuosituhannella Kainuussa, Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Automaattien osuus uusien kaupassa taas on suurin Uudellamaalla ja Keski-Pohjanmaalla.

Riston näkövamman takia Sinikka ajaa pariskunnan automatkat.Kalle Niskala / Yle

Sinikka Viiperi sanoo haaveilleensa automaatista salaa. Hän ajatteli kuitenkin pärjäävänsä vanhalla autolla, kunnes pojat vakuuttivat hänet uuden tarpeesta. Risto on tyytyväinen helpotukseen, jonka tekniikka kuskille tuo:

– Käsiä tarvitaan lähinnä ratissa, jalkoja ei juuri missään.

Automaattivaihteiset autot ovatkin yleistyneet viime vuosina nopeasti myös iäkkäillä. Yhä useampi eläkeiän ylittänyt hankkii uuden automaattivaihteisen auton, koska auton hallinnasta ja ajamisesta halutaan helpompaa.

Trafin tilastojen mukaan uuden auton ostajista yli kymmenen prosenttia on yli 70-vuotiaita, ja vielä useampi hankkii uuden auton eläkeiässä. Esimerkiksi Kantar TNS:n Autoilijabarometriin ja Uuden Auton Ostajat -tutkimuksen mukaan tyypillinen uuden auton ostaja on yli 60-vuotias mies.

Kalle Niskala / Yle

Autokaupoista kerrotaan, että ikääntyvillä on automaattiin siirtymiseen aluksi jonkinasteinen kynnys. Liikenneturva taas on törmännyt isoon määrään ennakkoluuloja: automaattivaihteisten autojen uskotaan olevan kalliimpia ja myös kuluttavan enemmän. Moni myös luulee, ettei niillä voi vetää peräkärryä tai että autoa ei voi hinata käyntiin. Ikäihmiset kantavat huolta myös siitä, että kuljettajan riski nukahtaa rattiin kasvaa, kun hänen ei tarvitse vaihtaa vaihteita.

Liikenneturva yrittää aktiivisesti houkutella ikäihmisiä vaihtamaan vaihdekepin automaattiin: se toisi lisää aikaa liikenteen havainnointiin eikä auto toisaalta esimerkiksi sammu keskellä liikennettä.

Nyt on juhlaa, kun ei tarvitse kuin kaasuttaa ja jarruttaa Sinikka Viiperi

Sinikka Viiperi allekirjoittaa automaattivaihteisen auton helppouden. Vanhan käsivaihteisen kanssa sai olla tarkkana: se muun muassa sammui herkästi risteyksessä.

– Nyt on juhlaa, kun ei tarvitse kuin kaasuttaa ja jarruttaa, sanoo Viiperi.

Hän pitää nykyistä autoa myös selvästi turvallisempana.

– Jää aikaa muulle seuraamiselle, kun ei tarvitse keskittyä vaihteisiin. Kun vanhenee, hoksottimet hidastuvat muutenkin. On hyvä, että on aikaa enempi!

– Istuu kyytiin ja antaa auton mennä. Vähän ratista kääntää, tiivistää Viiperi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Yllättävän raju tukiryöppy tuotti tulosta: nuorisotyönohjaaja saa pitää työnsä Toholammilla

2017, Lokakuu 11 - 10:35

Toholammin seurakunta ei lakkauta toista nuorisotyöntekijän virkaa ainakaan toistaiseksi. Näin siis molemmat kaksi nuorisotyöntekijää saavat jatkaa.

Säästösuunnitelmat aiheuttivat poikkeuksellisen palauteryöpyn, ja osa kuntalaista oli valmiita eroamaan kirkosta säästöjen vuoksi. Muun muassa nettiadressiin kerätyt yli 750 nimeä ja muutama sata nimeä kaupoissa olleista listoista saivat kirkkoneuvoston päättäjät pyörtämään esityksensä.

Kirkkovaltuuston piti käsitellä säästöesityksiä tiistaina, mutta neuvosto järjesti ylimääräisen kokouksen ja veti esityksensä pois yksimielisesti.

"Seurakuntalaisten tahtoa kuunneltava"

Kirkkovaltuutetuille ojennettiin tiistaina yli 1 000 nimen lista nuorisotyön puolesta. Valtuuston puheenjohtaja Heikki Liinamaa myöntää, että laajalla vastarinnalla oli vaikutusta.

Tuki ja kannatus tietenkin mykistävät, kiitos siitä. Nuorisotyönohjaaja Jani Heinineva

– Seurakuntalaisia on pakko kuunnella. Nyt on ajateltava asioita myös inhimilliseltä puolelta, eikä vain talousnäkökulmasta, joka väistämättä tulee ensimmäisenä mieleen, sanoo Liinamaa.

Liipaisimella oli seurakunnan nuorisotyönohjaaja Jani Heininevan virka. Neuvoston päätös huojensi:

– Tämä on ollut sirkusta, mutta nyt on hyvä fiilis. Tuki ja kannatus tietenkin mykistävät, kiitos siitä. Tuntui hyvältä huomata, ettei viiden vuoden työ ole mennyt todellakaan hukkaan. Suun nostaa hymyyn tällaisella perusvakavallakin ihmisillä. Myöhemmin nähdään, onko tällä vaikutusta, kommentoi Heinineva.

Seurakunnan verotulot ovat tippuneet reippaasti jo parin vuoden ajan. Nyt työryhmät hakevat noin 150 000 euron vuosisäästöjä muun muassa kiinteistöjen myynnistä. Työntekijöiden vähentäminen on valtuuston puheenjohtajan mukaan viimeinen keino.

Vuoden vaihteen jälkeen valtuusto lyö lukkoon, mistä Toholammin seurakunta jatkossa karsii.

Otsikkoa korjattu: Heininevan virka on nuorisotyönohjaajan, ei nuoriso-ohjaajan.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suurpetoja nähty ennätysmäärä Pohjanmaan maakunnissa – "Lasten koulumatkat hankaloituvat"

2017, Lokakuu 11 - 08:13

Suurpetojen määrä on lisääntynyt Pohjanmaan riistakeskuksen alueella. Metsästäjät näkivät tammikuun ja elokuun alun aikana esimerkiksi karhun yli tuhat kertaa ja susia vielä sitäkin useammin.

Suurpetoja eli karhuja, susia, ilveksiä ja ahmoja nähtiin pohjalaismaakunnissa yhteensä yli 3 000 kertaa. Määrä on suurin sen jälkeen, kun metsästäjät ottivat sähköisen merkintäjärjestelmä Tassun käyttöönsä vuonna 2009.

– Määrä on kasvanut yllättävän paljon, varsinkin susien ja karhujen osalta, toteaa Suomen metsästäjäliiton Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Jukka Hautala.

Pohjanmaan riistakeskuksen alue ulottuu kaikkien pohjalaismaakuntien alueille. Hautala pitää suurpetojen määrää jo huolestuttavana.

– Lasten koulumatkat hankaloituvat, kun he odottavat tienvarsissa koulukyytiä. Kotieläinyrittäjille tulee enemmän vahinkoa, varsinkin lammastilallisille, mutta myös nautakarjatiloille.

Yhteistyöryhmälle tyrmäys maakuntaliitolta

Metsästäjäliiton Pohjanmaan piiri pyysi Etelä-Pohjanmaan maakuntaliittoa perustamaan suurpetoyhteistyöryhmän. Se olisi toiminut asiantuntijana suurpetoihin ja niiden hallintaan liittyvissä kysymyksissä. Vastaavanlainen työryhmä on perustettu esimerkiksi Satakunnassa.

Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto kuitenkin hylkäsi ehdotuksen. Se katsoi, ettei asia kuulu maakuntaliiton ydintoimintaan, eikä sillä ole tällä hetkellä resursseja työryhmän perustamiseen.

Metsästäjäliiton Pohjanmaan piirissä oltiin päätökseen pettyneitä. Hautalan mukaan ryhmälle olisi tarvetta etenkin suurpetoihin liittyvissä konfliktitilanteissa. Suurpetoyhteyistyöryhmä toisi esiin myös paikallisten ihmisten näkemyksiä.

– Ihmisiltä alkaa loppua kärsivällisyys. Vähän ihmetyttää tällainen haja-asutusalueiden syrjintä. Täällä pitää tulla toimeen petojen kanssa, mutta kehä kolmosen sisäpuolella ei tarvitse.

Konflikteja syntyy muun muassa kun suurpeto käy koti- tai lemmikkieläimen kimppuun. Silloin suurpetoyhteistyöryhmä voisi ottaa kantaa siihen, miten toimitaan, ja myönnetäänkö ylimääräisiä kaatolupia.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomeen rakennetaan tänä vuonna parisataa tuulivoimalaa – Video: Näin voimala nousee

2017, Lokakuu 11 - 06:25

Suomen tuulivoimayhdistys arvioi, että vuoden lopussa Suomessa seisoo ainakin 700, mutta ehkä jopa 800 tuulimyllyä.

Yhdistyksen toiminnanjohtaja Anni Mikkonen arvioi, että viime vuoden rakentamisennätys lyödään tänä vuonna. Viime vuonna tuulivoimalla tuotetun sähkön tuotanto kasvoi kolmanneksella edelliseen vuoteen verrattuna.

Tuulivoimalarakentaminen Suomessa

2015 Suomeen rakennettiin 124 uutta voimalaa (kapasiteetti 379MW). Kaikkiaan voimaloita oli 387 (kapasiteetti 1005 MW).

2016 tuulivoimaloita rakennettiin 182 (kapasiteetti 570MW). Kaikkiaan voimaloita oli 552 (kapasiteetti 1553 MW).

2017 tuulivoimaloita rakentuu arvioiden mukaan 150-250. Voimaloiita on 700-800 ja näiden kaikkien voimaloiden yhteiskapasiteetti on ehkä 2000-2200MW.

Suomeen suunnitellut tuulivoimalat löytyvät Etha Windin sivulta.

Tuulivoimayhdistys.fi

Mikkonen toteaa kuitenkin, että vaikka Suomi oli viime vuonna yksi suurimmista investoijista Euroopassa, samaan aikaan Saksassa rakennettiin kymmenkertainen kapasiteetti.

Kalle Niskala / Yle

Ruotsalainen tuulivoimayhtiö OX2 on syksyn aikana rakentanut Perämeren rannalle Kokkolaan neljää tuulimyllyä. Niiden pitäisi olla valmiina lokakuun lopussa. Liittäminen sähköverkkoon vie aikaa vielä pari viikkoa valmistumisesta.

Tuulivoimayhtiön projektijohtaja Pasi Tammivaara arvioi, että yhden voimalan pystytykseen menee kerrallaan viikko, jos tuuli sallii. Turvallisuuden vuoksi työt on keskeytettävä kovalla tuulella.

– Kun torneja pystytetään, tuuliraja on 10 metriä sekunnissa. Lapoja nostettaessa raja on 8,5 metriä. Odottelu on tälle alalle tyypillistä, koska voimaloita rakennetaan hyvätuulisille paikoille.

Kokkolan tuulivoimalat

OX2 rakentaa Kokkolan Harrinniemen-Hopeakivenlahden maastoon vuoden 2017 aikana 4 Nordex-yhtiön tuulivoimalaa.

Puiston teho on 14,4 MW ja arvioitu vuosituotto 55GWh.

Napakorkeus on 134 metriä ja lavat ulottuvat noin 200 metriin. Yhden lavan pituus on 63 metriä.

Säätä seurataankin herkeämättä ja monella mittarilla. Pienikin tauko kovassa tuulessa pistää työmaahan vipinää, sillä työt edistyvät paljon yhdessäkin tunnissa.

Sopivaa säätä odoteltaessa esimerkiksi torniosaan on kiinnitetty nostureiden koukut valmiiksi, jolloin itse nosto tapahtuu muutamassa minuutissa.

Voimalatyömalla työn intensitetti vaihtelee päivän mittaan paljon. Pitkiä odottelu- ja valmistelujaksoja seuraavat kiihkeän toiminnan hetket. Työtä voidaan tehdä kymmenen tuntia kerrallaan, jos vain tuuli sallii.

Kalle Niskala / Yle

Ennen voimalan pystytystä on täytynyt tehdä pohjatyöt tontilla ja rakentaa tiet alueelle.

Kokkolassa vaikeuskerrointa on nostanut työskentely pohjavesialueella. Se toi mukanaan maaperän suojauksen. Lisäksi tuulimyllyjen perustuksia ei voinut perinteiseen tapaan rakentaa kokonaan maan alle, vaan maata oli läjitettävä päinvastoin ylöspäin keoksi.

Nordex-yhtiön valmistamien voimaloiden napakorkeus on 134 metriä ja lavat ulottuvat noin 200 metriin. Yhden lavan pituus on 63 metriä.

Kalle Niskala / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ilmavoimien sotaharjoituksen pauke ihmetyttää – Pohjanmaan hätäkeskukseen useita soittoja

2017, Lokakuu 10 - 15:40

Ilmavoimien Ruska-harjoituksen aiheuttama pauke ihmetyttää Keski-Pohjanmaalla. Pohjanmaan hätäkeskukseen on tullut useita soittoja, joissa valitetaan lentokoneiden aiheuttamia kovia ääniä. Tiistaina esimerkiksi Kokkolassa yliäänilennot ovat vavisuttaneet taloja niin, että ikkunat helisevät.

Everstiluutnantti Ville Hakala Ilmavoimien esikunnasta kertoo, että Ruska-harjoitus aiheuttaa tavallista enemmän lentomelua, koska kyseessä on ilmavoimien suurin harjoitus tänä vuonna. Yliäänilennot tapahtuvat kuitenkin yli 10 kilometrin korkeudessa, jotta paineaallot eivät riko esimerkiksi ikkunoita. Ville Hakalan mukaan yliäänipamaukset vähenevät loppuviikolla.

Osa Pohjanmaan hätäkeskukseen soittaneista on myös ihmetellyt sitä, että lentokoneista on pudotettu maahan jotakin. Hakalan mukaan koneista pudotetaan soihtuja, jotka näkyvät ilmassa kirkkaina valoilmiöinä. Soihtu palaa kokonaisuudessaan ilmassa, eli maahan asti ei putoa mitään.

Puolustusvoimilta kerrotaan myös, että harjoituksissa saatetaan käyttää etäohjattavia lennokkeja, jotka pudottavat maahan maaleja. Puolustusvoimien mukaan maaleja pudotetaan kuitenkin vain harjoitusalueelle, joten niistä ei ole asutukselle vaaraa.

Ruska-harjoitus jatkuu perjantaihin saakka. Siihen osallistuu Suomen puolustusvoimien henkilökuntaa, varusmiehiä ja reserviläisiä, yhteensä noin 5 100 henkilöä. Heitä koulutetaan poikkeusoloja varten.

Suomesta harjoituksiin osallistuu yli 30 Hornetia, toistakymmentä Hawkia, maavoimien helikoptereita sekä kuljetus- ja yhteyskoneita. Ruotsalaisilta on mukana lähes kymmenen Gripen-hävittäjää sekä taistelujohtokone Argus.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Sama kuin kiittäisin naapuria, ettei hän pahoinpidellyt minua" – autoilijan kiittäminen suojatiellä on turhaa, mutta kohteliasta

2017, Lokakuu 10 - 06:35

Miksi liikennesääntöjen noudattamisesta pitäisi kiittää?

Tämä kommentti kiteyttää Ylen kyselyssä perustelut siitä, miksi jalankulkijan ei tarvitse kiittää suojatien eteen pysähtyvää autoilijaa esimerkiksi kädenheilautuksella. Isosta joukosta eli 11 500 vastaajasta 65 prosenttia on sitä mieltä, ettei kiitos ole tarpeen.

Moni sanoo tosin myös, että kysymyksenasettelu on huono eikä kyse ole "pitämisestä".

Ei tarvitse, mutta kohteliasta se on.

Ei pidä, mutta se kyllä lämmittää autoilijana mieltä kun pikkutytöt ja -pojat (ja vähän isommatkin) vilkuttaa iloisesti tai nostaa kättä.

Turhaa ja jopa vaarallista heiluttelua

Valtaosa lähtee kuitenkin siitä, että sääntöjen ja lain noudattaminen ei vaadi erityistä kiitosta.

On kysymys jalankulkijan oikeudesta, ei siitä tarvitse kiittää, että autoilija noudattaa lakia.

Sama kun kiittäisin joka aamu naapuriani siitä, ettei hän tälläkään kertaa pahoinpidellyt minua, kun kohtasimme rappukäytävässä

Joku pitää elettä jopa liikenneturvan vaarantajana:

Käden heiluttelu vie huomion muun liikenteen seuraamiselta, hidastaa tien ylitystä ja on muutenkin turha.

Henrietta Lehtinen / Yle Kohteliasta ja ystävällistä käytöstä

Kymmenissä kommenteissa nostetaan esiin kohteliaisuus ja ystävällisyys. Jotkut muistuttavat siitä, että kiitosta annetaan myös muissa tilanteissa, joissa sen voisi kyseenalaistaa:

Kiitän ravintolassa ja parturissa palvelusta, josta jopa maksan. Kiitos tuo hyvän mielen kaikille.

Kaupassakin usein kiitetään vaihtorahoista, vaikka kukaan tuskin ajattelee, että kassa voisi itse päättää, antaako vaihtorahat vai ei.

Kädenheilautus ja hymy voivat vastaajien mielestä parantaa liikennekäyttäytymistä laajemminkin.

Sujuva liikenne perustuu hyvään kommunikointiin. Kiittäminen ei ole keneltäkään pois.

Positiivinen palaute lisää hyvää käytöstä liikenteessä. Nyrkin heristely taas lisää vastakkainasettelua.

Kiitos voi saada pysähtymään seuraavallakin kerralla

Kyselyyn vastanneet toivat esiin kiittämisen mahdollisia hyviä vaikutuksia.

Kiittäminen ei ole pakollista, mutta mikäli autoilijalle jää hyvä mieli, ehkä hän pysähtyy tulevaisuudessakin helpommin.

Jos se vaikka joidenkin autoilijoiden kohdalla edesauttaisi sitä, että olisivat varovaisempia jalankulkijoiden, erityisesti lasten, kanssa.

Liikenneturvan koulutusohjaaja Tomi Rossi uskoo, että ajatuksessa on perää:

– Jos joku kiittää, siitä tulee hyvä vire ja seuraavalla kerrallakin hiljentää. Kun joku moikkaa, moikkaa takaisin: luot hyvää liikennekulttuuria, sanoo Tomi Rossi.

Silja Santala-Mäkinen Asiantuntijat samaa mieltä nettivastaajien kanssa

Asiantuntijat ovat vastaajien kanssa samoilla linjoilla: sekä Liikenneturvan koulutusohjaaja Tomi Rossi että tutkinnonvastaanottaja Aki Kaariniemi Ajovarmasta pitävät kiittämistä sinänsä turhana, mutta kohteliaana eleenä. Rossi muistuttaa, ettei tieliikennelaki velvoita jalankulkijaa kiittämään suojatien yli pääsystä.

Rossi ei itse tilanteessa kiittele, mutta sanoo, ettei käden heilauttaminen ole huonosta, päinvastoin. Kiitoksella luodaan hyvää liikennekulttuuria ja myönteistä liikennekäyttäytymistä, jonka puolesta Liikenneturva alkaa kampanjoida vielä syksyn aikana.

Tutkinnonvastaanottaja Aki Kaariniemi Ajovarmasta Kokkolasta on myös henkilökohtaisesti samoilla linjoilla: jalankulkijan ei tarvitse kiittää autoilijaa siitä, että tämä noudattaa lakia. Lain mukaan autoilijan on väistettävä jalankulkijaa, joka on astunut tai astumassa suojatielle.

– Ei stoppimerkillä tai kolmion takana seisovaakaan kiitetä, vertaa Kaariniemi.

Lapsille korostetaan katsekontaktin tärkeyttä

Lapsille ja ikäihmisille Liikenneturva neuvoo, että autoilijaan kannattaa ottaa tienylitystilanteessa katsekontakti. Silloin molemmat tietävät, että tilanne on huomattu. Ja kun katsoo silmiin, on luonnollista myös tervehtiä puolin ja toisin.

Katsekontakti on tärkein kommunikointikeino näiden kahden tiellä liikkujan välillä ja ehkäisee varmuudella onnettomuuksia.

Henrietta Hassinen / Yle

Myös tien päällä kiitokseen suhtaudutaan monella tavoin. Osan se saa hyvälle tuulelle.

Minulle ainakin tulee hyvä mieli joka kerran kun jalankulkija moikkaa minua auton ratin taakse, joten minäkin haluan jalankulkijana moikata --- ja levittää hyvää mieltä huomaavaisille kuljettajille.

Toisia ele jopa nolostuttaa.

Itse pidän näitä käden heilautuksella annettuja kiitoksia jotenkin noloina - juuri sen takia, että minun pitääkin pysähtyä eikä siitä tarvitse erikseen kiitellä.

Liikenneturvan koulutusohjaaja Tomi Rossi pitää mahdollisena myös sitä, että joskus kiitokseen tottunut autoilija voi suivaantua, kun kiitosta ei tulekaan. Hän muistuttaakin, ettei autoilijalla ole tilanteessa oikeutta suuttua.

Vesa Vaarama / Yle

Suojatien ylityksen vaikeuskerrointa kasvattavat myös jalankulkijat, sillä joskus tien ylitys menee kursailuksi: pelätään, pysähdytään, ja pohditaan, jolloin autoilija saattaa ajatella, että turhaanpa tuli pysähdyttyä.

Tulkinnanvaraa löytyy tutkinnonvastaanottaja Aki Kaariniemen mukaan siinä vaiheessa, kun autoilija hiljentää hyvissä ajoin jo ennen kuin jalankulkija on edes ilmaissut suuntaavansa suojatielle. Toinen ääripää ovat kävelijät, jotka menevät tien yli muutaman metrin ennen suojatietä.

Jalankulkijan ei tarvitse juosta suojatien yli

Vaikka ei pidäkään kiitosta tarpeellisena, Kaariniemi peräänkuuluttaa myönteistä liikenneturvaa: muiden huomioon ottamista ja yhteispeliä. Välillä se vaatii myös selkeyttä:

– Suojatielle saisi tulla rohkeammin! Sitä on pähkäilty usein tutkintoa vastaanotettaessa: olisi paljon helpompaa, kun jalankulkija tekisi selkeästi ratkaisun ja astuisi tielle. Joskus siinä molemmat pysähtyvät ja kursailevat.

Sama tulee esiin kyselyssäkin:

Paras kiitos on, että menee oikeasti yli eikä jää ihmettelemään, kun huomaa auton hidastavan tai pysähtyvän

Aki Kaariniemi harmittelee myös sitä, että osa kävelijöistä kokee turhaan tarvetta pyrähtää suojatiellä juoksuun autoilijan aikaa säästääkseen.

– Kuskihan on kuin urheiluvalmentaja, kun 85-vuotias mummu lähtee juoksuun. Suojatielle astumassa olevaa pitää väistää – tämä on idea, ei se, että pitää kiireellä juosta. Turvallisuus edellä, Kaariniemi muistuttaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Nettikansa hullaantui Kalevala-peiton virkkaamisesta: liki 18 000 odottaa kieli pitkällä viikoittaisia ohjeita

2017, Lokakuu 9 - 19:20

Kokkolalaisen olohuoneen pöydällä on erivärisiä kasoja valmiita paloja. Sohvalla istuu neljä naista. Kolme virkkaa, yksi päättelee lankoja. Juttu lentää, ja huone täyttyy naurusta. Hetken hiljaisuus syntyy, kun korjataan silmälasien asentoa ja opastetaan kaveria.

– Minä en ole ennen tykännyt Kalevalasta, koulussakin se oli pakkopullaa, mutta tämä on tosi koukuttavaa, luonnonvalkoista peittoa virkkaava Jaana Uusisalo hehkuttaa.

Teija Hillilä kiinnostui Kalevala-peitosta loppukesällä. Hän kertoi projektista Leena-Kaisa Hautakoskelle, joka osti heti samana iltana langat. Sanna Ahola aloitti työn viikko sitten.

– Tämän jutun hohto on siinä, että kaikki palat ovat erilaisia. Vaikka työ on aika suuri, mielenkiinto säilyy, kun saa tehdä aina uutta, Leena-Kaisa Hautakoski tiivistää.

Kalle Niskala / Yle Tunteet pinnassa

Kalevala CAL peittoprojekti pohjautuu maailmalla suosittuun yhteisvirkkaamiseen. Vastaavia ovat tempauksia ovat aiemmin olleet Mandala madness ja Sophie's universe. Molemmissa tehdään virkattu torkkupeitto.

– CAL eli Crochet Along tarkoittaa käytännössä sitä, että minkä tahansa virkkausmallin ohje jaetaan pieniin pätkiin, jotka julkaistaan tietyin väliajoin. Näin kaikki etenevät samassa tahdissa. Lisäksi nettiin voi laittaa omia kuvia tai katsella toisten tekemisiä, mikä on kuin laittaisi bensaa liekkeihin. Siitä seuraa yhdessä tekemisen fiilis. Innostutaan syvemmin ja koukututaan, Sari Åström selventää.

Suunnittelija kertoi, kuinka hän luki Kalevalaa ja itki ja luki ja itki ja suunnitteli omaa palaansa Sari Åström

Kalevala valikoitui aiheeksi, koska se liittyy vahvasti suomalaisuuteen ja mytologiaan.

– Osalle virkkaajista Kalevala on se tekijä, miksi he haluavat osallistua tähän projektiin. Osalle teos on tullut tutuksi tämän virkkauksen kautta. Yksi suunnittelija kertoi, kuinka hän luki Kalevalaa ja itki ja luki ja itki ja suunnitteli omaa palaansa siinä samalla. Hän oli tosi vaikuttunut siitä, miten vahvasti Kalevalan runoissa on tunnetta ja voimaa mukana, Sari Åström paljastaa.

Perussilmukoita ja yhdistelmiä

Kalevala-peiton takana on 19 suomalaista suunnittelijaa. Se on toteutettu Suomi 100 -juhlan kunniaksi ja tehty vapaaehtoistyönä ja hyväntekeväisyystarkoituksessa. Ohjeet on käännetty seitsemälle kielelle.

– Jokainen suunnittelija on saanut valita aiheen joko Kalevalan henkilöstä tai tapahtumista. Sen pohjalta kukin on lähtenyt miettimään, miten sen saisi virkatuksi ruuduksi, Millan Elon kanssa projektin alulle pannut Sari Åström kertoo.

Katson heti yhdeksältä töissä kännykästä tai tietokoneelta, jos uusi pala olisi ilmestynyt Leena-Kaisa Hautakoski

Åströmin mukaan ohjeiden taso vaihtelee, mutta peiton voi tehdä, jos osaa virkkauksen alkeet ja on kiinnostunut selvittämään eri tyylillä kirjoitettuja ohjeita. Jokaisesta palasta on kirjallinen ohje, valtaosassa on välivaihekuvia ja kaavioita ja kaikista on tukena Youtube-videot.

– Käytännössä virkkaus koostuu samoista silmukoista: ketjusilmukat, kiinteät silmukat ja pylväät eri muodoissa. Lopputulos tulee silmukoita eri tavoin yhdistämällä, Åström selventää.

– Nopeasti pääsin alkuun vanhoilla koulutiedoilla. Vähän jouduin tosin purkamaan. Kysyin neuvoa kaverilta, mutta hänkin oli tehnyt väärin, Sanna Ahola kertoo.

Kalle Niskala / Yle

Ensimmäinen pala julkaistiin elokuun lopussa, sata päivää ennen itsenäisyyspäivää. Sen jälkeen ruutuja on tullut maanantaisin ja perjantaisin. Lisäksi on olemassa vaihtoehtoisia bonus-paloja, joita voi käyttää, jos jokin pala ei miellytä.

– Kyllä minä katson heti yhdeksältä töissä kännykästä tai tietokoneelta, jos uusi pala olisi ilmestynyt. Se on sellainen juttu, että sitä odottaa. Mukava nähdä, vaikka ei heti virkkaamaan pääsisikään, mutta tietää mitä on odotettavissa ja vähän kerkeää fiilistellä sitä, Leena-Kaisa Hautakoski tunnustaa.

Teija Hillilä säästää ohjeen katsomisen iltaan.

– Istahdan sohvan nurkkaan, printtaan ohjeet tai katson kännykästä ja rupean virkkaamaan.

Projekti yhdistää

Sari Åström arvioi, että Kalevala-peittoa tekee tällä hetkellä parikymmentätuhatta ihmistä. Pelkästään Kalevala-peiton suomalaisessa ja kansainvälisessä Facebook-ryhmässä on lähes 18 000 jäsentä. Lisäksi ovat ne, jotka kuuluvat neulojille ja virkkaajille tarkoitettuun Ravelry-ryhmään ja ne, jotka saavat ohjeet muuta kautta. Projekti on myös Instagramissa.

– Ennen kuin aloitan, käyn aina Facebookissa katsomassa, kun kiihkeimmät ovat jo ehtineet laittaa sinne kuvia. Luen samalla, mitä neuvoja annetaan ja mitä ongelmia on tullut vastaan. Siitten kun on aikaa, käyn Instagramissa katsomassa kuvia, Teija Hillilä kertoo.

Jotenkin aivan uusi innostus on tullut näihin Kalevala-runoihin ja Kalevalaan Jaana Uusisalo

Olennainen osa projektia on myös ohjeen mukana tuleva värssy.

– En ole mikään runoihminen, mutta olen yllätyksekseni lukenut jokaisen runon ja oikein miettinyt sitä fiilistä ja miljöötä. Esimerkiksi Sotkan Pesä -nimisessä lapussa kerrotaan, miten Kalevalan mukaan maailma on syntynyt ja sotka muni kuusi kultamunaa, rautamunan seitsemännen. Ensin virkataan ne munat, ei pyöreitä vaan munan muotoisia osioita, jotka yhdistetään keskelle ja se pesä tulee siihen ympärille. Jotenkin aivan uusi innostus on tullut näihin Kalevala-runoihin ja Kalevalaan, Jaana Uusisalo pohtii.

Kalle Niskala / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ilmasotaharjoituksessa yli 5 000 ihmistä ja 60 ilma-alusta – Ruotsin ilmavoimat mukana ensimmäistä kertaa

2017, Lokakuu 9 - 10:52

Ruska 2017 -harjoituksessa operoi niin Suomen puolustusvoimien henkilökuntaa kuin varusmiehiä ja reserviläisiäkin, kaikkiaan noin 5 100 henkilöä. Heitä koulutetaan poikkeusoloja varten.

Suomesta harjoituksiin osallistuu yli 30 Hornetia, toistakymmentä Hawkia, maavoimien helikoptereita sekä kuljetus- ja yhteyskoneita. Ruotsalaisilta on mukana lähes kymmenen Gripen-hävittäjää sekä taistelujohtokone Argus.

Ruotsalaiset Ruskassa ensimmäisen kerran

Ruotsin ilmavoimat on Suomen ilmavoimien Ruskassa mukana osana harjoitusjoukkoja ensimmäistä kertaa. Viime vuonna he olivat harjoitusvastustajan roolissa.

Naapurimaiden ilmavoimien yhteistyö alkoi viime vuonna, kun suomalaiset osallistuivat ruotsalaisten ilmasotaharjoitukseen. Suomen Hornetit olivat mukana myös Ruotsin vastikään päättyneessä Aurora-harjoituksessa.

Ruska 2017 näkyy ja kuuluu Rissalan, Pirkkalan, Tikkakosken ja Rovaniemen tukikohdissa. Myös Oulunsalon, Hallin ja Kokkola-Pietarsaaren lentoasemille perustetaan tukikohdat harjoituksen aikana. Jo viime viikolla oli käytössä maantietukikohta Vieremällä.

Ruotsalaisten harjoitusjoukkojen käytössä on Kallaxin lentotukikohta Ruotsissa.

Ruska alkoi maanantaina 9. päivänä lokakuuta ja päättyy perjantaina 13. lokakuuta.

Juttua täsmennetty: ruotsalaiset ovat tänä vuonna ensimmäistä kertaa osana ilmapuolustusta harjoittelevia joukkoja.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pää kesti, kukkaro ei – Markus Vilmi pisti koko omaisuutensa likoon, muttei päässyt maailman ympäri

2017, Lokakuu 8 - 08:45

Kesäkuun alussa 2017 someen ilmestyy kaksi sanaa: Himene myyty. Valtavasta työmäärästä, suuresta rahanmenosta ja lähdön innosta jäi koruton toteamus blogiin postattavaksi.

Se oli kokkolalaisen rekkakuskin elämänkokoinen unelma. Se syntyi kauan sitten pikkujollassa mökkivesillä Pohjanlahdella ja kasvoi rekan ratissa kilometri kilometriltä pakahduttavaksi lähdön tarpeeksi.

Totta haaveesta tuli, kun Markus Vilmi osti Ruotsista riittävän suuren purjeveneen, jolla uskalsi lähteä maapalloa kiertämään.

Markus Vilmin arkisto

Äänestä kuuluu lämpö, kun mies kuvailee Sy Himeneään:

– Arvin Laurinin suunnittelema, suippoperäinen Laurinkoster 28. Näitä on tehty vain 250. Runko on 8,35 metriä pitkä, leveys 2,5 ja syväys 1,4 metriä. Kestää keliä paremmin kuin moni isompi.

Vene irtosi kruunun huonon kurssin takia edullisesti, mutta korjaamiseen paloi rahaa.

– Vene tuli maksamaan 17 000 euroa, kunnostus 60 000, Markus muistelee.

Monellako eurolla maailman ympäri?

Irtiotto arjesta maksaa. Jo pelkkä lähtemään pääseminen söi euron toisensa perään. Reissun valmistelukin nieli parin vuoden palkat.

– Säästin laittamalla kämpän vuokralle ja muuttamalla äidin luokse lapsuudenkotiin asumaan. Oikeastaan kaikki rahat ja vapaa-aika menivät veneen varusteluun, Markus kertoo.

Maanantai 14. lokakuuta 2013. Uusi hella löytänyt paikkansa. Keittiö lakkausta vaille valmis. (Markus Vilmin blogi)

Markus Vilmin arkisto

Markus laskeskeli pystyvänsä kiertämään maapallon 30 000 eurolla. Reissun hän ajatteli rahoittaa myymällä asuntonsa. Suureen tuntemattomaan piti startata yhtä matkaa tamperelaisen ystäväpariskunnan kanssa. Kaverit pääsivät matkaan, Markus ei.

– Minulla siirtyi lähtö vuodella. En voinutkaan heti myydä kämppää, kun en saanut vuokralaista pihalle.

Markus Vilmin arkisto Toiset lähtevät, toiset haaveilevat

Kukapa ei olisi lukenut tarinoita heistä, jotka uskaltavat repäistä ja heittäytyä downshiftaamaan.

Mitä paremmilta oksilta ihminen vapauteensa pyrähtää, sen helpompi ratkaisua on ymmärtää. Hyvästä toimeentulosta lienee kertynyt sen verran säästöön, ettei vuoden, parin tauko murenna kivijalkaa.

Kun tavallinen duunari tavallisella palkalla ottaa vakitöistä hatkat ja myy asuntonsa, pelkkä ajatus vapaaehtoisesta tyhjän päälle heittäytymisestä hirvittää heikompaa.

Markusta ajatus huvittaa. Fiilis oli juuri päinvastainen.

– Oli upea olo. Vapauttava tunne, että nyt ei ole mitään stressiä. Ajatus, että en ehkä tule koskaan takaisin. Töissä yrittivät ehdottaa, että ota vuosi virkavapaata ja käy Karibialla, mutta en halunnut sellaista kiirettä niskaani.

Markus Vilmin arkisto

Matka alkoi. Nyt ollaan menossa etelää kohti keulapurjeet virsikirjalla tuuliperäsimen ohjaamana. Nopeus 4 solmua.

Sy Himene irtosi Kokkolan Ykspihlajan Potin laiturista 9.5.2014. Ensimmäinen etappi oli Kotka ja Suurten vesien seiloritapahtuma.

Markus arveli palaavansa maailmanympäryspurjehdukseltaan loppuvuonna 2016. Myöhemmin hän päivitti blogiinsa saavansa reissun tehdyksi joskus 2018–2020. Toisin kävi. Suuri seikkailu kesti 1,5 vuotta.

Sinä aikana Sy Himene ehti taittaa 17 000 merimailia. Alkureitti Euroopassa oli vasta esimakua: Kotka - Tallinna - Gotlanti - Tanskan Ronne - Ranska - Espanja.

Perjantai 25. heinäkuuta 2014: Nyt on Biskaja ylitetty. Nyt ollaan täällä La Corunassa Espanjassa. Aika leppoista oli purjehtiminen Biskajan yli. Matkaa kertyi 350 merimailia, aikaa meni 3 vuorokautta ja 8 tuntia. Koneella tuli ajettua aika paljon heikkojen tuulien takia. Nyt tulee viikon odottaminen kevyempiä tuulia, koska Atlantille on luvattu 25–30 solmun tuulia.

Markus Vilmin arkisto

– Se oli sellaista leppoisaa reissaamista. Ei ollut aikataulun pakkoa niskassa. Jos huvitti, jäin pidemmäksi aikaa maisemiin, jos ei, jatkoin matkaa. Välillä tein pieniä korjaushommia satamassa muille purjehtijoille, siinäkin sai pikkuisen tienattua matkakassaan, Markus muistelee.

Murheenkryyninä pikkuviat – ja isommatkin

Espanjasta Markus ja Sy Himene laskettelivat alas Portugalin rannikkoa: Cascaista Porto Santoon, Madeiralle, Lanzarottelle, Las Palmasiin, Puerto Ricoon, San Migueliin ja Santa Cruziin.

Maanantai 1. syyskuuta 2014. Porto Santo. Matka kesti Cascaista Porto Santon saarelle 4 vuorokautta 5 tuntia. Koneella tuli ajettua 50 tuntia. GPS meni rikki, onneksi oli vara-GPS mukana. Kone vuosi öljyä, mutta muuten ylitys meni hyvin, aika leppoisaa purjehdusta. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa Madeiralle.

Porto Santo, yksi Madeiran 11 kunnasta. Karu, kuiva, vähäsateinen saari.Markus Vilmin arkisto

– Kun lähdin reissuun, ajattelin, että varmasti on vastoinkäymisiä, mutta varmasti myös paljon ilon aiheita, Markus kertoo.

Mies suunnitteli ja ennakoi, mutta ei osannut varautua siihen, että Sy Himenessä riitti koko ajan korjattavaa. Maailmanympärysmatkan toteutuminen alkoi ensimmäisen kerran epäilyttää neljän kuukauden reissaamisen jälkeen, syyskuussa 2014.

– Paikkoja hajosi, vaikka melkein kaikki oli laitettu uusiksi. Kanarialla levisi uusi moottori. Siihen paloi muutamia tonneja. Tällaiseen matkantekoon tietysti kuului se, että aina sai olla jotakin laittamassa, mutta tuntui, että ylimääräistä rahanmenoa oli koko ajan.

Torstai 11. syyskuuta 2014. Lanzarottella ollaan. Ei ole reissu mennyt oikein putkeen nyt. Kone auki, vettä pääsi öljyn sekaan ja syövytti männät. Uusiksi menevät männät, sylinterien hoonaus. Tiivisteet ehkä saan kuntoon kolmen viikon sisällä, jos saan osat tänne Lanzarottelle nopeasti. Saa nähdä tuleeko mentyä pallon ympäri, kun on ollut niin paljon välinerikkoja, että reissubudjettiin on tullut iso lovi. Saa nähdä millä mielellä ollaan Karibialla, siitä riippuu, menenkö pallon ympäri vai vai en.

Markus laskeskeli, että pelkkien osien uusimiseen paloi reissulla 9 000 euroa. Se oli suuri summa reissumiehen matkakassassa.

Markus Vilmin arkisto

Moottori kunnossa. Nyt kone käy, ei savuta ja käy todella hyvin. Todella hyvällä päällä olen.

Markus Vilmin arkisto

Keskiviikko 29.10.2014 Santa Cruz. Ruuat ostettu ylitykselle: 130 l pullovettä, 240 tölkkiä kokista, 36 tölkkiä Fantaa, 30 energiajuomatölkkiä. 10 kiloa riisiä, 3 kiloa makaronia, 80 purkkia tonnikalaa, lihapullia jne. Banaaneja, omenoita ja viinirypäleitä. En tule ainakaan kuolemaan nälkään, enkä janoon.

Teneriffan myötä taakse jäi myös EU, kun Sy Himene kulki purjeet virsikirjalla kohti Afrikkaa Kap Verdelle. Matkaa kertyi 826 merimailia. Seitsemän vuorokauden purjehduksen aikana targakaaren sauma irtosi, kun muutama aalto kaatui veneen päälle.

Irronnut sauma korjaantui satamassa hitsaamalla. Pallonkiertäjästä alkoi Kap Verdellä varovasti tuntua, että ehkä paatin lastentaudit olivat viimeinkin takana ja matka jatkuisi paremmalla onnella.

– Kyllä Himene näppärä vene oli. Massat eri luokkaa kuin isoissa. Suuretkaan päälle kaatuvat aallot eivät välttämättä saa sellaista vahinkoa aikaan kuin voisivat saada isompaan paattiin. Sisätilaa olisi saanut olla enemmän. Tavaroille ei tahtonut olla riittävästi säilytyspaikkoja.

Mindelon satamakaupunki Kap Verdellä. Markus Vilmin arkisto

Kap Verdeltä Markus jatkoi kohti Karibiaa. Reitti oli kuin houkuttelevasta matkailumainoksesta: Barbados, Grenadan Carriacou - Beguia - Bonaire - Aruba - Panama. Marraskuu ehti vaihtua joulukuuksi, kun Sy Himene ilmestyi Karibian vesille.

Torstai 4. joulukuuta 2014. Matkaa Barbadokselle 140 merimailia. Yöllä meni ohi ranskalainen purjevene. 2 viikkoon ensimmäinen vene mitä on näkynyt.

Markus saapui Barbadokselle 6.12.2014. Kun muut tuijottivat koto-Suomessa sohvannurkassa Linnan juhlia, Markus nautti 32 asteen lämmöstä ja Atlantin vilvoittavista aalloista.

– Kyllä se Suomen räntäsateen voitti. Silloin oli helppo muistaa, miksi halusi palloa kiertämään.

Perjantai 12. joulukuuta 2014. Grenada, Carriacou, Tyrrell bay. Saavuin tänne aamulle klo 7. Matka meni muuten hyvin, mutta en nukkunut reiluun vuorokauteen laivaliikenteen takia. Aamulla tuli varattua telakka-aika. Tulee uusi myrkkymaali pohjaan.

Purjehtijoiden suosima ankkurointipaikka Tyrrelin lahdella Carriacoussa, Grenadalla.Markus Vilmin arkisto

Reissu tuntui jokaisen vaivan ja vastuksen arvoiselta, kun pääsi maihin näkemään ja kokemaan uusia paikkoja ja kulttuureita.

– Ihmiset. Ne olivat koko tämän reissun suola. Osan kanssa pidän yhteyttä vieläkin. Mukavaa porukkaa pitkin palloa, ainoastaan tahitilaiset yllättivät. Olivat melkein kuin suomalaisia. Tervehtivät kyllä, mutta eivät halunneet tutustua. Pysyttelivät omissa oloissaan, Markus kertoo.

Jouluaatto ja uusivuosi vaihtuivat Karibian maisemissa. Markus kolusi saaret ja ihastui Grenadaan.

– Upea paikka, upeat ihmiset. Jäin kuukaudeksi, kun ei ollut mitään aikataulua ja pakkoa lähteä.

Sy Himenen sai Carriacoulla uuden myrkkymaalin pohjaansa.Markus Vilmin arkisto

Torstai 15. tammikuuta 2015. Aika on mennyt nopeasti täällä Grenadalla. Matkan jatko tänä vuonna Panaman kanavan läpi ei ole vielä varmistunut. Voi olla, että jään tänne Karibialle vuodeksi. Olen korjaillut autopilottia ja laittanut tuuletusaukkoja jääkaapin kompressorille. On ollut mukava tavata suomalaisia, ei pääse suomen kieli unohtumaan. Keli on ollut todella sateista viikon ajan täällä Grenadalla. Moni on lähtenyt siitä syystä pohjoista kohti, mutta perjantaina kelin on luvattu paranevan.

Meren ääretön tylsyys

Tammikuun lopussa 2015 Markus lähti Beguian saarelta kohti Panamaa. Kanavan jälkeen reitti jatkui kuuluisten Galápagossaarten kautta Tyynen valtameren yli Ranskan Polyneesiaan.

Panaman kanavalla.Markus Vilmin arkisto

Lauantai 14. maaliskuuta 2015. Ranskan Polynesiaa kohti. Nyt alkaa olla kaikki kunnossa ylitykseen. Lähden länttä ja etelää kohti. 230 litraa pullovettä ja 120 litraa kanisterissa ja tankissa. Appelsiinit ja tomaatit, mitkä ostin vihannestorilta meivät jo pilalle, pärjään niitä ilmankin. Kaikki käyty läpi veneessa ja kaikki kunnossa. Ainoa mikä on rikki, on tuulimittari. Sitäkin ilman pärjää. Matka tulee olemaan heikkotulinen ensimmäiset tuhat merimailia, sitten pääsee pasaatituulille.

Markus huomasi, että yksinpurjehdus oli välillä myös äärettömän tylsää. Tekemistä piti pienissä tiloissa keksimällä keksiä. Iloinen yllätys oli, että netti pelitti välillä keskellä Tyyntä valtamerta. Hitaanpuoleisesti, mutta kuitenkin niin, että blogin päivitys onnistui.

– Matka Galápagossaarilta Ranskan Polynesiaan kesti 28 vuorokautta. Avomerellä. Yksin. Välillä oli niin äärettömän yksitoikkoista, että meinasin ihan kypsyä. Yritin kalastella, katsoin joskus läppäriltä leffan. En ole lukuihmisiä, mutta Tyynen valtameren ylityksen aikana tein ennätykseni, luin neljä englanninkielistä kirjaa. Ei ole tarvinnut sen jälkeen enää lukea, Markus nauraa.

Yksinpurjehtijan kaveri. Markus osti Singerinsä Ranskan Polynesiasta.Markus Vilmin arkisto

Lauantai 21. maaliskuuta 2015. Päivän uutinen: 2 metrin pituinen hai vei mun parhaimman uistimen. Samalla kelasta lähti 50 metriä siimaa. No vielä on kelassa jäljellä siimaa 300 metriä.

Yksinäiset viikot avomerellä vaativat psyykeeltä paljon. Pään pitää kestää. Kaikilla ei Vilmin mukaan kestä.

– Olen törmännyt tyyppeihin, jotka maihin päästyään sanoivat, etteivät ikinä astu enää veneeseen. Sen myös huomasi, että yksinpurjehtijat ovat maissa heti samaa jengiä, iltoja vietetään yhdessä, kun on sama mieli ja samat kokemukset, Markus kertoo.

Maanantai 6. huhtikuuta 2015. Tuuli SE 15-20 kn. Pilvetön taivas, lämmintä ulkona +31, sisällä +29. Kaikki hyvin. Tekemisen puute kyllästyttää.

Markus piti yhteyttä muihin venelijöihin SSP-radion, sateliittipuhelimen ja tekstiviestien välityksellä.

– Silti olet totaalisen yksin. Muutenkin vastusti. Melkein koko Tyyni valtameri oli vastatuuleen purjehdusta, kun kaiken päälle olin reissussa El Niño -vuonna. Kaikki purjehtijat kirosivat, että pitikin valita pahin El Niño -vuosi miesmuistiin. Joka puolella oli sinä vuonna sykloneja, Markus muistelee.

Markus Vilmin arikisto Matkakassan pohja paistaa uhkaavasti

Avomerellä oli viikkokausia aikaa fundeerata lähitulevaisuuden vaihtoehtoja. Matkakassa alkoi olla niin finaalissa, että oli pakko tehdä päätöksiä.

– Päädyin siihen, että pistän Sy Himenen telakalle 15 kuukaudeksi Ranskan Polynesiassa. Palaan kotiin ja tienaan rahaa reissun jatkamista varten.

Paitsi, että Suomessa ei ollut odottamassa työpaikkaa, eikä omaa asuntoa. Markus oli laittanut lähtiessään koko omaisuutensa likoon yhden kortin, Sy Himenen, varaan.

Eikä Ranskan Polynesiasta irronnut lentolippua Suomeen alle 2 000 euron. Oli pakko jatkaa matkaa Uuteen-Seelantiin, missä lipun sai vajaalla 700 eurolla. Markus päätti sinnitellä matkakassansa jämillä eteenpäin.

Selfie Ranskan Polynesiaan kuuluvalla Nuku Hivan saarella.Markus Vilmin arkisto

– Kolusin saaret ja mantereet aina kunnolla, ja välillä olin pitkäänkin maissa. Rahaa kului yllättävän paljon. Olin ajatellut, että satamissa olisi veneitä, jotka kaipaisivat vähän korjausapua, mutta ei niitä paljon ollut. Ranskan Polynesiassa tein ruotsalaiselle katamariinille vähän isomman koneremontin, se palkka upposi kokonaan rikkoutuneen autopilotin uusimiseen.

Markus ja Sy Himene poikkesivat esimerkiksi Nuku Hivalla - Tuamotulla - Tahitilla - Muorealla - Bora Boralla - Tongalla Vava'ulla - Ha'apaissa ja Tongatapulla.

Patikkareissu Nuku Hivan vesiputoukselle.Markus Vilmin arkisto

Nuku'alofa. Taas hajosi laturi koneesta, edellinen kesti 2 viikkoa. Meni säädin laturista, ostin uuden laturin täältä Nuku'alofasta. Nyt on kone taas kunnossa. Ei siinä vielä kaikki ollut, meni ssb-radio rikki. Joutuu pärjäileen Uuteen Seelantiin ilman. Onneksi vielä satelliittipuhelin toimii... Aika on mennyt hitaasti. Kävin yhtenä päivänä saarikierroksella paikallisen taksikuskin kanssa . Eipä tämä Nuku'alofa kovin kummonen paikka ole. Todennäköisesti en tule käymään toista kertaa, vaikka ihmiset ovat todella ystävällisiä.

Nuku'alofan maisemia Tongan Tongatapulla.Markus Vilmin arkisto

Sunnuntai 31. toukokuuta 2015. Tahitilla ollaan. Muutama päivä on mennyt venettä korjatessa, levätessä. En vielä tiedä jatkosuunnitelmista. Ainakin olen täällä viikon. Olen miettinyt minne jätän Himenen vuodeksi. Ehkä purjehdin takas Tuamotulle tai menen Uuteen Seelantiin.

Markus sai raavittua matkakassaan täydennystä, kun Tahitilta löytyi muutamia veneitä, jotka kaipasivat pieniä korjauksia. Vaikka rahaa ei ollut tuhlattavaksi, reissusta ehti ja pystyi vielä myös nauttimaan täysillä. Markus purjehti Vava'ulle ja osallistui Himenellään purjehduskisaan.

Myrsky vei mahdollisuuden työlupaan

Tiistai, 29. syyskuuta 2015. Whangarei New Zeland. Tulin tänne koneella. Taas meni polttoainelinja tukkoon. Tyhjennän tankin dieselistä, kun lähden takaisin Suomeen. Kun palaan takaisin, on tarkoitus vaihtaa tankki isompaan joka tapauksessa. Olen alkanut laittamaan venettä pikku hiljaa säilytyskuntoon. Vielä on paljon järjestettävää ja talvikuntoon laittamista. Himene nousee ylös todennäköisesti 15. tai 19. lokakuuta. Telakalla on tarkoitus olla 15 kuukautta. Tänään kävin kaupungissa kumiveneellä ruokaostoksilla. Tuli nähtyä myös toinen suomalainen vene.

Epäonni seurasi kerta toisensa jälkeen kokkolalaisen maailmanmatkaajan kintereillä. Kova vastatuuli, 25 metriä sekunnissa ja 6–8 metriset aallot pakottivat Sy Himenen odottelemaanTongalta lähdön jälkeen kuusi vuorokautta.

– Ei ollut puhettakaan, että olisi voinut lähteä sellaisessa vastatuulessa kohti Uutta-Seelantia.

Odottelun takia meni mahdollisuus nuorisotyölupaan. Jos mies olisi ehtinyt 2 päivää aikasemmin maahan, hän olisi ollut vielä 34-vuotias ja oikeutettu nuorisotyölupaan.

– Ajatus Uuteen-Seelantiin jäämisestä ja töiden etsimisestä tyssäsi siihen.

Uusi Seelanti, WhangareiMarkus Vilmin arkisto

Sy Himene jäi telakalle ja Markus osti viimeisillä rahoillaan lentolipun Suomeen. Kokkolan kämppä oli myyty, tavarat varastoitu kesämökille. Markus päätti kokeilla kepillä jäätä ja soitti Uudesta-Seelannista entiselle työnantajalleen. Kannatti. Pomo lupasi työpaikan heti takaisin.

Markus palasi kotiin ja asettui asumaan jälleen äidin luokse lapsuuskotiinsa. Oli itsestäänselvää, että Sy Himene laskettaisiin vesille reissua jatkamaan heti, kun rahaa olisi taas riittävästi tienattuna.

Lauantai 25. kesäkuuta 2016. Jatkosuunnitelmia. Olen pahoillani, jos ei ole kuulunut hetkeen mitään. Aika on mennyt töissä Suomessa. Tarkoitus on jatkaa matkaa ensi huhtikuussa 2017. Hyvää juhannusta kaikille täältä Suomesta!

Sy Himenen reissu ohi.Markus Vilmin arkisto

Sy Himenen telakkapaikasta sai pulittaa kurssista riippuen 200–250 euroa kuukaudessa.

– Sillä seudulla ei ole mikään halpaa. Kuitenkin kuulemma Tyynellä valtamerellä Uusi-Seelanti ja Australia ovat parhaita paikkoja laittaa vene kuntoon, Markus sanoo.

Viikot ja kuukaudet kuluivat kotikonnuilla. Pikku hiljaa kävi niin, että maailman ympäri purjehtiminen ei ollutkaan enää niin kiinnostava ajatus.

– Jotenkin tuli vain sellainen tunne, että ei sinne enää jaksa lähteä kykkimään.

Päätöstä pysyä Kokkolassa vahvisti myös nykyisen avovaimon tapaaminen. Helmikuussa 2017 Markus päivitti pitkästä aikaa blogiaan:

Reissu ei jatku, Sy Himene myyntiin.

Sekään ei mennyt ihan nappiin. Markus lensi Uuteen-Seelantiin, missä odotti ikävä yllätys.

– Oli sovittu, että telakka katsoisi veneen perään. Eivät katsoneet. Himenen sisusta oli homehtunut kokonaan. Vain mastot, purjeet ja elektroniikka säilyivät kunnossa. Menihän se kaupaksi, mutta eihän siitä mitään hyvää hintaa saanut, kun omistaja joutui verhoilemaan kaiken uusiksi, Markus harmittelee.

Harmittaako puolipallon miestä?

Markus Vilmi pisti omaisuutensa likoon, mutta ei silti päässyt maailman ympäri. Harmittaako miestä?

– Ei. Pääsinhän puoleen väliin. 17 000 merimailia, se on paljon enemmän kuin moni purjehtii koko elämänsä aikana!

Onko mielessä edes häivähtänyt katkeruuden poikanen? Tyssäsihän reissu oikeastaan huonoon tuuriin, kun jatkuvat pienet ja isommat vastoinkäymiset söivät matkakassan ja torppasivat suuren unelman.

– Mä olen niin tottunut. Mulla on tuota huonoa onnea riittänyt aina. Kerrankin kun tulin Ruotsista sateessa ja pääsin laituriin, muilla paistoi aurinko, mun kohdalla satoi edelleen, Markus nauraa.

Markus Vilmin arkisto

Mies sanoo, ettei kadu pätkääkään, että myi asuntonsa ja laittoi rahansa kiinni unelmaan.

– Sai nähdä maailmaa vähän eri tavalla. Moni ei voi käsittääkään, kuinka erilaista elämä on muualla. Parasta olivat ihmiset. Toiseksi parasta purjehtiminen, vaikka se olikin välillä puuduttavan tylsää. Ja vaikka rahat menivät, mitä väliä. Ei me niitä kuitenkaan hautaan saada. Se oli tämän kokemuksen hinta, Markus kuittaa.

Avovaimo, pieni tytärpuoli ja oma talo pitävät Markuksen jalat tiukasti kuivalla maalla Kokkolassa.

– On mulla laiturissa moottorivene. Kaksi merimailia oon käynyt ajelemassa. Ei ole hirveä innostus ollut vesille. Toisaalta eihän sitä ikinä tiedä. Ehkä joskus ostan uuden veneen ja purjehdin reissun loppuun, tai sitten en.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Gunborg, 100, keksi aikanaan hitin – nyt keltainen sadetakki on taas haluttu

2017, Lokakuu 6 - 19:15

Jokainen sodanjälkeinen sukupolvi tuntuu löytävän keltaisensa jossakin elämänsä vaiheessa. Tämän hetken kiinnostusta selitetään Ultra bra -yhtyeen paluulla, bändin vuonna 1997 tekemällä Sinä lähdit pois -videolla ja fanien halulla pukeutua videon mukaiseen kostyymiin.

Aleksi Koskinen

Rukkaa valmistuttavan L-Fashion Groupin brand manager Jeri Luhtanen näkee buumin taustalla myös laajemman ilmiön.

– Vanhat suomalaiset kulttimerkit ovat nyt nousussa. Karhun lenkkarit ja Rukan sadetakki kiinnostavat, Luhtanen kertoo.

Keltaisen retrotakin tarina alkaa lähes 70 vuoden takaa Kokkolasta.

Tarvittiin Helsingin olympialaiset ja Kokkolan navetta

Ensin piti kastua kunnolla, että Kokkolassa ymmärrettiin ruveta tekemään sadevaatteita.

Roger ”Rukka” Störlingin, Gunborg Lehmuksen sekä Gurli ja Henry Simellin pyörittämässä pienessä Ab Sportsbeklädnad Urheiluvaatetus Oy:ssä ommeltiin jo vuonna 1950 raappahousuja ja verryttelypukuja.

Idea sadevaatteista syntyi, kun Rukka Störling moottoripyöräili kaatosateessa viitisensataa kilometriä Kokkolasta Helsingin olympialaisiin.

Kipinäksi tarvittiin myös Gunborgin äidiltään ulkomaantuliaisina saama muovitettu takki, tanskalaisen insinöörin keksintö muovin saumauskoneesta ja Finnlaysonin muovittamat kankaat.

Gunborg Lehmuksen suunnittelema ja kaavoittama ensimmäinen sadetakki syntyi 1950-luvun alkupuolella vanhassa kokkolalaisessa navetassa. Pohjanlahden rannikkokaupungissa oli itsestäänselvää, että väri oli merellä hyvin näkyvä keltainen.

Satoja tuhansia takkeja

Klassikkosadetakkia on tehty valtavia määriä. Siihen voi törmätä suomalaisissa kodeissa ja kesämökeillä. Rukka-nimi ilmestyi takkiin vuonna 1966, kun Urheiluvaatetuksesta tuli Roger Störlingin lempinimen mukaisesti Rukka Products.

Rukkatakkien "äiti" Gunborg Lehmus ja mallit valmiina sadevaatteiden esittelyyn.Gunborg Lehmuksen arkisto

Kokkolaan myöhemmin rakennettu tehdas työllisti parhaimmillaan satoja ompelijoita, ja töitä painettiin monessa vuorossa. Sadetakkeja lähti Suomen lisäksi maailmalle: Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan ja Saksaan. Ne nähtiin myös mallien päällä messunäytöksissä esimerkiksi Milanossa ja Pariisissa.

Keltainen väri piti pintansa kauan, kunnes sininen ja punainen kiilasivat ohi. Vanhemmat halusivat pojille siniset ja tytöille punaiset sadeasut.

Lähes alkuperäisen näköinen

Keltainen sadetakki on pysynyt tuotekehittelystä huolimatta yllättävän samankaltaisena vuosikymmenestä toiseen. Gunborg Lehmus halusi takista riittävän rennon ja yksinkertaisen. Hänen mielestään takissa piti olla hyvä leikkaus, huppu ja taskut. Myös pituus oli lähes nykyistä luokkaa.

Gunborg oppi käsityötaidot ensin äidiltään ja koulutti myöhemmin itseään Uudessakaarlepyyssä, Helsingissä ja Tukholmassa.

Rukka-sadetakin prototyyppikappale 1950-luvun alusta – arkikäytössä omistajallaan Jan Lehmuksella edelleen.Kati Latva-Teikari / Yle

Gunborgin pojanpoika Jan Lehmus omistaa 1950-luvun prototyypin ja on ylpeä takistaan.

– Hihoissa on mustat kangasresorit ja helmassa ohut, musta koristeraita. Myöhemmin resorit jätettiin pois, koska nehän kastuivat heti sateessa, Jan kertoo.

Hänen mielestään vuosikymmeniä vanha takki on edelleen hyvä, vaikka se onkin vähän kankeaa, paksua ja hengittämätöntä materiaalia.

Keltainen sadetakki yllätti syksyllä 2017

1990-luvulla Luhtaan sulautuneen Rukan sadevaatteet ovat pysyneet koko ajan tuotannossa. L-Fashion Groupin brand manager Jeri Luhtasen mukaan Luhta-konsernissa myytiin kuumimpina vuosina kymmeniä tuhansia sadetakkeja ja –housuja.

Uudet, kosteussuojatut materiaalit ja lukuisten brändien kilpailu ovat kuitenkin syöneet perinteisten sadevaatteiden suosiota. Rukka-sadetakkeja on viime vuosina valmistettu kysynnän mukaan. Syksy 2017 yllätti ja tyhjensi varastot.

– Olisi mennyt satoja takkeja enemmän kuin osasimme odottaa. Uusia teetetään koko ajan, Jeri Luhtanen kertoo.

Keltaisesta sadetakista on nyt tullut nuorten keskuudessa samanlainen muoti-ilmiö kuin vaikkapa merkkilenkkareista, -tennareista tai jumppapussukoista.

100-vuotias Gunborg Lehmus suunnitteli aikoinaan Rukan keltaisen sadetakinMaisa Järvelä Gunborg ei ole pröystäillyt hitillään

Gunborg Lehmuksen pojanpoika haaveilee myös sadetakin teosta. Kodin ullakolla on vielä muutama rullallinen alkuperäistä muovikangasta.

– Ollaan mietitty velipoikien kanssa, että olisihan se mahtavaa, jos me kolme tekisimme tai teettäisimme takit itsellemme, kertoo Jan Lehmus.

Mitä miettii heinäkuussa 2017 pyöreät 100 vuotta täyttänyt Rukka-sadetakkien äiti menestyksestään? Yllättyi ja liikuttuikin aikoinaan, kun Tukholmassakin tuli monta omaa, keltaista sadetakkia vastaan.

Muuten Gunborg on pitänyt matalaa profiilia eikä ole hitillään pröystäillyt. Vetänyt vain keltaisen sadetakin päälleen ja mennyt pihalle harvavoimaan.

– Onhan se iso juttu jokaiselle. Keksit jotakin, joka menee maailmallekin jakoon. Olisihan se outoa, jos ei edes hiljaa mielessään olisi ylpeä saavutuksestaan, sanoo Jan Lehmus.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pitääkö autoilijaa kiittää suojatien yli päästämisestä? – kerro näkemyksesi

2017, Lokakuu 6 - 06:55
Tieliikennelaki määrää, että ajoneuvon kuljettajan on annettava esteetön kulku tien yli jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille. Onko turvallisesta tien ylittämisestä kiittäminen kohteliaisuutta vai nöyristelyä? Kerro mielipiteesi, teemme asiasta juttua.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tee ainakin nämä, kun ruohonleikkurin talviloma alkaa: tyhjennä tankki, putsaa pohja ja vaihda öljyt

2017, Lokakuu 5 - 06:50
Mistä on kyse?
  • Puhdista kone päältä ja alta. Teräkoteloon jäävä ruoho ruostuttaa nopeasti.
  • Tyhjää bensatankki tai laita talveksi pienkonebensiiniä. Normaali polttoaine vanhenee ja kone ei keväällä välttämättä käynnisty.
  • Vaihda öljyt. Puhdas öljy lähtee liikkeelle tehokkaasti keväällä.
  • Puhdista roskista paineilmalla ja pese kone muuten normaalisti vedellä harjaa käyttäen. Vältä vesipesussa sähköteknisiä osia.
  • Lataa akku talvella kolme kertaa ja säilytä akku mieluusti viileässä.
  • Ole varovainen ja irrota aina pienkoneissa tulpanjohto.

Vanha bensa pienkoneessa aiheuttaa ison ongelman, kun ruohonleikkuri otetaan jälleen keväällä käyttöön pitkän tauon jälkeen. Akun kestävyys läpi talven on toinen asia, josta kannattaa huolehtia. Hyvä syyshuolto lisää leikkureiden ja muiden pienkoneiden käyttöikää huomattavasti.

– Vanha bensiini ei säily talven yli. Tankki kannattaa jättää tyhjäksi tai laittaa viimeisenä valmista pienkonebensaa, joka on todettu kestäväksi polttoaineeksi. Tankkiin voi laittaa normaalin bensan sekaan myös stabilointiainetta, vinkkaa Stigan maahantuonnista huoltopäällikkö Jukka Löfgren.

Nykyisin huoltokirjoissa mainitaan erikseen polttoaineen kestävyydestä, ja jopa uudehkoissa koneissa on käynnistysongelmia sen takia.

– Tankkiin muodostuu "möhnää", joka tukkii kaasuttimen helposti. Sitä tulee myös muihin pienkoneiden tankkeihin. Polttoaineen tärkeydestä pitää nykyisin muistuttaa jatkuvasti, jatkaa Jukka Löfgren.

Kokonaishuolto on tärkeää

Koneet saattavat jäädä jopa pihapuun alle talveksi. Se ei ole hyvästä, koska esimerkiksi ajettavan leikkurin teräalusta on hyvä puhdistaa huolella. Kostea ruoho ruostuttaa alustaa nopeasti.

– Märkä ruoho on yllättävän syövyttävää ainetta, jos se jää kosteana sisäpellille muhimaan. Siellä syntyy korroosiota ruohomoskan takia, sanoo pienkonekorjaaja Hannu Klemola Vetelistä.

Leikkauspöydän puhdistaminen käy kätevästi paineilman avulla, ja tarvittaessa voi käyttää harjaa apuna. Painepesurin teho saattaa olla liian raju pienkoneille.

– Paineilma on aika hyvä puhdistamiseen. Sillä saa esimerkiksi leikkauspöydän päältä puhallettua lehdet ja muut roskat pois. Muuten peseminen sujuu veden avulla. Pesun jälkeen kannattaa laittaa teräosion sisäpinalle konesuoja-ainetta, joka tekee sinne suojaavan, vahamaisen kerroksen, neuvoo Klemola.

Oma huolto vaikuttaa myös takuuseen

Hyvän puhdistuksen jälkeen ruohonleikkuri pitää säilyttää katon alla kuivassa paikassa. Samalla kannattaa kiinnittää huomiota myös akkujen toimintavarmuuteen. Öljyt pitää muistaa vaihtaa, sillä vanha öljy voi aiheuttaa moottorille lieviä vaurioita.

Hannu Klemola muistuttaa, että on tärkeä puhdistaa teräkotelo ruohosta.Antti Kettumäki / Yle

– Leikkuri seisoo puoli vuotta käyttämättömänä, joten käytettyyn öljyyn muodostuu syövyttäviä aineita ja myös vettä. Siksi on hyvä, että keväällä kun käynnistää, uusi öljy lähtee heti hyvin kiertämään. Työnnettävissä koneissa myös vaijerit kannattaa puhdistaa, etteivät ne ruostu, suosittelee Hannu Klemola.

Huoltopäällikkö Jukka Löfgren muistuttaa vielä kaikkien akkukäyttöisten lataamisesta.

– Akku on syytä ladata talvellakin noin kolme kertaa, että se pysyy toimintakunnossa. Mielellään viileässä paikassa.

Leikkureita kuljetetaan huoltoon lähinnä keväisin, kun kone ei lähde käyntiin. Syynä on yleensä juuri bensiini.

– Uusien koneiden kanssa pitää olla tarkkana, koska jos todetaan omaa huolimattomuutta, niin takuu ei auta. Oman pintahuoltamisen lisäksi kone pitää huollattaa ammattilaisella säännöllisesti, muistuttaa Jukka Löfgren.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Turkisrehua kuljettanut kuorma-auto suistui ojaan Vetelissä, ympäristöön valui 400 litraa öljyä

2017, Lokakuu 4 - 14:31

Täydessä turkisrehulastissa ollut kuorma-auto suistui ojaan Vetelissä keskiviikkona aamupäivällä. Autosta valui ympäristöön noin 400 litraa öljyä.

Onnettomuus tapahtui Pilvilammentiellä. Kyseessä on hiekkatie, ja auto suistui ojaan pienestä vauhdista. Auto pyörähti katolleen syvälle ojaan ja vaurioitui pahasti.

– Auto oli tullut juuri tankkauksesta ja säiliö vuoti tyhjäksi ympäristöön, päivystävä palomestari Joonas Nuolioja kertoo.

"Ei vaaraa pohjavedelle"

Öljy valui virtaavaan ojaan, joka kulkee aivan lähistöllä olevalle pohjavesialueelle. Lähin vedenottamo on muutaman kilometrin päässä.

Palomestari Joonas Nuoliojan mukaan huolta juomaveden pilaantumisesta ei ainakaan näillä näkymin ole.

– Kuntalaiset voivat olla varsin huolettomia, pohjavesi ei ole tällä hetkellä pilaantumassa. Tilannetta seurataan koko ajan, ja jälkinäytteitä otetaan tarvittaessa.

Pelastuslaitos on tehnyt virtaavaan ojaan kolmeen eri kohtaan imeytyspuomeja, joilla voidaan imeyttää öljyä virtaavan veden pinnalta. Joonas Nuolioja arvioi, että öljyvahinkojen torjuntatyöt kestävät pitkälle iltapäivään.

– Varsinainen ensi vaiheen torjuntatyö saadaan tänään tehtyä, jälkitorjunta siirtyy sitten pelastuslaitokselta kunnalle.

Myös ely-keskuksen ympäristöviranomaisille on ilmoitettu tapahtuneesta.

Onnettomuudessa ei tullut henkilövahinkoja.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Raivostuttavan runsaat kuukautiset saa kuriin kohdun limakalvon lämpöhoidolla

2017, Lokakuu 3 - 19:15

Jos lääkkeet ja hormonikierukka on jo kokeiltu, kuukautiset säännölliset, lapset on tehty ja ikää mittarissa yli 40, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Sari Ahonkallio suosittelee lämpöhoitoa.

– Hoidolla ei pyritä kuukautisten täydelliseen poisjääntiin, vaan vuodon hillitsemiseen. Suurin piirtein puolella hoidetuista kuukautiset loppuvat kokonaan, ja sehän on vain bonusta. Limakalvon täydellinen tuhoutuminen riippuu esimerkiksi käytettävästä instrumentista ja naisen iästä, Ahonkallio kertoo.

Nopeimmillaan 90 sekuntia ja limakalvo on enää vain muisto

Lämpöhoidossa kohtuonteloon viedään emättimen kautta instrumentti, jonka avulla limakalvo poltetaan. Hoito voidaan tehdä missä välissä kuukautiskiertoa tahansa.

Hoidolla ei pyritä kuukautisten täydelliseen poisjääntiin, vaan vuodon hillitsemiseen. Suurin piirtein puolella hoidetuista kuukautiset loppuvat kokonaan, ja sehän on vain bonusta. Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Sari Ahonkallio

Suomessa on käytössä kaksi hoitotapaa. Pallohoito tehdään yleensä päiväkirurgisesti leikkaussalissa, mutta se onnistuu myös polikliinisesti. Nopeampi ja nykyisin yleisempi tapa on kohdun limakalvon poltto paikallispuudutuksessa verkkomaisella elektrodilla.

– Elektrodilla toimenpide kestää vain 90 sekuntia. Valmisteluihin, pesuihin, puudutuksiin ja kohdunkaulan pieneen laajennukseen kuluu enemmän aikaa.

Ahonkallion mukaan toimenpiteen aikana on tuntemuksia, mutta ne ovat siedettäviä. Potilaalle voidaan myös antaa kipulääkettä suonensisäisesti tai nenän limakalvoille annosteltuna.

Pallohoidossa limakalvo poltetaan kuumalla nesteellä täytetyllä pallolla.

– Verkkoelektrodilla pääsee parempaan hoitotulokseen, koska se on muodoltaan sellainen, että yltää palloa paremmin kohdun nurkkiin saakka. Myös ikäviä jälkisupistuksia on vähemmän, Ahonkallio kertoo.

Lopullinen hoitotulos on arvioitavissa puolen vuoden kuluttua. Mitä vanhempi nainen, sitä todennäköisemmin kuukautiset loppuvat kokonaan. Valtaosalla hoidettavista hoito kuitenkin selvästi niukentaa kuukautisvuodon määrää.

Lapset tehty, kohtu joutaa pois -ajatus ei päde enää

1980-luvulla aloitetut hoidot ovat yleistyneet Suomessa hitaasti – huolimatta siitä, että nyt on käytössä jo toisen polven välineistö, jolla operaatio on helpompaa ja tuloksetkin paremmat.

– Ennen lämpöpalloja ja elektrodeja limakalvo poistettiin näkökontaktilla. Tähystettiin ja raavittiin sähkösilmukalla pois. Riskejä oli huomattavasti enemmän kuin nykylaitteilla.

Lämpöhoito ei kuivata paikkoja, eikä vaikuta seksielämään. Tai jos vaikuttaa, niin vain positiivisesti, kun nainen ei enää vuoda päiväkausia. Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Sari Ahonkallio

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Sari Ahonkallio teki muutama vuosi sitten hoitomuodosta väitöskirjan ja yllättyi, kun toimenpide ei ole saanut Suomessa vankempaa jalansijaa. Vuonna 2011 toimenpiteitä tehtiin Ahokallion mukaan vain vajaat 270. Syitäkin löytyy:

– Suomessa suhtauduttiin aikaisemmin huomattavasti liberaalimmin kohdun poistoon. Laskettiin, että jos nainen vielä steriloidaan lämpöhoidon yhteydessä, kustannukset olivat suurin piirtein samat kuin kohdun poistossa, joten tehtiin poisto.

Nykyään kohtu yritetään säästää niin pitkään kuin mahdollista jo pelkästään lantionpohjan anatomian takia.

Lämpöhoidon tuloksia ei välttämättä pidetty riittävinä, mikä Ahonkallion mukaan johtui siitä, että hoitoa tarjottiin väärille potilaille. Esimerkiksi adenomyysipotilasta ei voida limakalvon poltolla auttaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämästä hoitoilmoitusrekisteristä selviää, että kohdun limakalvon lämpöhoitojen määrä on kasvussa. Tuoren luku on vuodelta 2015, jolloin lämpöhoitoja tehtiin 631 kappaletta.

Luku ei kerro täyttä totuutta, sillä THL:n rekisteristä löytyvät vain julkisten sairaaloiden toimenpidetiedot, yksityissairaalat eivät ole luvuissa mukana.

– Suositellaanko runsaista kuukautisista kärsivälle naiselle tällaista hoitoa vai ei, on paljolti kiinni gynekologin omasta kiinnostuksesta ja tietämyksestä, Ahonkallio arvelee.

Hoito ei ole ehkäisykeino – raskaaksi tulo jopa vaarallista

Kohdunsuun lämpöhoito ei vaikuta munasarjoihin ja hormonitoimintaan. Se ei estä raskaaksi tulemista. Kun kohdun limakalvo poltetaan, kohdun seinämät yleensä liimautuvat ainakin osittain kiinni toisiinsa. Se tekee raskaudesta vaarallisen.

– Istukka ei kiinnity kunnolla, eikä raskaus pysty etenemään normaalisti, Ahonkallio varoittaa.

Yksi keino on laittaa limakalvon poltto-operaation yhteydessä hormonikierukka. Se on tehtävä heti, koska esimerkiksi jo kuukauden kuluttua seinämät ovat liimautuneet yhteen.

– Kierukkaa ei voi enää myöhemmin vaihtaa. Jos naiselle tehdään lämpöhoito ja hormonikierukan laitto yli nelikymppisenä, on kierukan hormonitehon loputtua 7–8 vuoden jälkeen naisen hedelmällisyyskin jo sen verran laskenut, että kierukka toimii vielä pelkkänä mekaanisena ehkäisyvälineenäkin melko hyvin.

Kenelle sopii, kenelle ei?

Kohdun lämpöhoito ei käy nuorille naisille raskaustoiveiden ja -suunnitelmien vuoksi. Nuorilla kohtu myös saattaa kasvattaa uutta limakalvoa, vaikka vanha olisikin tuhottu täysin polttamalla. Yli 40-vuotiailla limakalvon uusiutumistaipumus ei ole enää voimakasta.

Hoito onnistuu paremmin, jos kuukautiset ovat säännölliset. Epäsäännöllisyys, tiputtelu ja kovat kivut kertovat usein adenomyoosista. Silloin kohdun limakalvon kaltaista kudosta on myös pesäkkeinä syvällä kohtulihaksessa. Limakalvon poltto ei auta, koska pesäkkeitä ei voi polttaa seinämien sisältä.

Kohtuontelon on Sari Ahonkallion mukaan oltava säännöllinen. Myoomat eivät toimenpidettä haittaa, elleivät ne pullistu kohtuontelon puolelle. Aikaisemmin tehdyt sektiot eivät myöskään estä lämpöhoidon tekemistä.

Lämpöhoidon riskit ja sivuvaikutukset?

Sari Ahonkallion mukaan hoitoon liittyvät riskit ovat vähäisiä, yleisimmin lieviä tulehduksia, jotka hoituvat antibioottikuurilla.

Jos nainen on steriloitu klipsaamalla munatorvet, lämpöpallohoidon sivuvaikutuksena voi Ahonkallion mukaan iskeä kipusyndrooma kovina alavatsakipuina.

– Pallohoidossa ei päästä kohdun nurkkiin kunnolla, joten limakalvoa jää jäljelle helpommin kuin verkkoelektrodihoidossa. Jos munatorvet on klipsattu, ja limakalvon poltto liimannut kohdun seinämiä yhteen, kuukautisveri ei pääse pois. Tätä ongelmaa ei tule, jos munatorvet ovat auki, Ahonkallio kertoo.

Nykyisillä laitteilla on myös saatu estettyä harvinaiset suolivauriot.

– On kuvattu muutamia tapauksia, joissa instrumentti on läpäissyt kohdun seinämän ja lämpöhoito on päässyt vaurioittamaan suolta. Nykylaitteissa on varoittimet eli laite pysäyttää itse itsensä, jos näin olisi käymässä.

Ahonkallion mukaan hoidolla ei ole arkeen vaikuttavia sivuvaikutuksia. Kohdun limakalvon poltto ei aikaista vaihdevuosia, eikä aiheuta kuivumista.

– Limakalvoa kostuttavat rauhaset sijaitsevat emättimessä, joten lämpöhoito ei kuivata paikkoja, eikä vaikuta seksielämään. Tai jos vaikuttaa, niin vain positiivisesti, kun nainen ei enää vuoda päiväkausia, Ahonkallio sanoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia