YLE: Keski-Pohjanmaa

Julkaise syötteitä
Yle Uutiset | Toholampi | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 8 min 20 s sitten

Jussi-palkittu Jarkko Lahti: "Se puhuttelee, kun intohimolla tehty työ palkitaan"

2017, Maaliskuu 27 - 20:35
Mistä on kyse?
  • Vuonna 2016 ensi-iltansa saanut Hymyilevä mies voitti kahdeksan Jussi-palkintoa. Jusseja jaetaan kaikkiaan 15
  • Elokuva sai Cannesissa festivaalin kakkossarjan Un Certain Regard pääpalkinnon
  • Hymyilevä mies on saanut useita muitakin palkintoja. Se muun muassa valittiin vuoden parhaaksi eurooppalaiseksi esikoisohjaukseksi European Film Awards -kilpailussa vuonna 2016 ja se voitti Zürichin elokuvajuhlilla Golden Eye -pääpalkinnon. Elokuva oli myös Suomen virallinen ehdokas parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin saajaksi

Voi sanoa, että Jarkko Lahti onnistui ensimmäisessä elokuvaroolissaan aika hyvin. Mies sai heti ensiroolistaan Jussi-palkinnon. Oma tunnustus ja koko elokuvan saama kahdeksan Jussin rypäs tuntuivat jopa epätodelliselta.

– On tämä iso juttu. Eihän se kuulu perustodellisuuteen moisen pystin vastaanotto, hymähtää Lahti, jolle juhlien jälkeisenä arkiaamuna satelee haastattelupyyntöjä.

Elokuvatiimi ei kuitenkaan tavoitellut palkintoja tai rahaa, vaan työskenteli tinkimättä hyvässä yhteistyössä, toteaa Lahti.

– Perusratkaisut olivat varmaan onnistuneita. Niiden eteen tehtiin töitä sydämellä. Se puhuttelee, kun intohimolla tehty työ palkitaan.

Joku voisi ajatella, että kun ensimmäisestä elokuvaroolista tulee Jussi-patsas, seuraavien töiden rima olisi mahdottoman korkealla. Lahti pitää ajatusta vieraana.

On tämä iso juttu. Eihän se kuulu perustodellisuuteen moisen pystin vastaanotto Jarkko Lahti

– Tämä ei ole mitään pituushyppyä, jossa treenataan aina vain enemmän. Parhaassa tapauksessa voi ajatella niin, että enää ei tarvitse todistella itselleen mitään, vaan nyt voi työskennellä suhteellisen rennolla asenteella, naurahtaa Lahti.

Oona Airola kiitämällä gaalaan

Parhaan naissivuosan Jussi-patsaalla palkittu Oona Airola oli myös hyvin otettu tunnustuksesta. Hän ei ehtinyt jännittää palkintojenjakotilaisuutta, sillä hän kiisi paikalle suoraan Helsingin kaupunginteatterin näyttämöltä, jossa Tenorit liemessä -esitys oli siltä päivältä päättynyt.

Jarkko Lahti ja Oona Airola Cannesin elokuvajuhlilla viime toukokuussa.AOP

Airola miettii, että hän ei ehkä sitten odottanut tulevansa palkituksi, koska puhe oli jäänyt paljolti harjoittelematta.

Onneksi Jussilla näyttää olevan hyvä ryhti ja elämänasenne, niin kyllä se siellä pärjää. Oona Airola

– Kiidin näytöksestä paikan päälle juuri ennen kuin palkinto jaettiin. Sönkötinkin sitten puheessa ihan jotain vain.

Airolan aikataulu täyttyy nykyisin näytöksistä ja remontista. Näyttelijä on ostanut yksiön, jota nyt remontoi. Sinne remontin keskellä myös Jussi-patsas on jäänyt.

– Yksiöön pitäisi saada ensin vaatekaappi ja sänky. Mitään vitriiniä ei oikein mahdu. Onneksi Jussilla näyttää olevan hyvä ryhti ja elämänasenne, niin kyllä se siellä pärjää, naurahtaa Airola.

"Viihteen iso merkkipaalu"

Jarkko Lahti ja Oona Airola ovat syntyisin Kokkolasta. Heidän syntymäkaupungissaan iloitaan Hymyilevän miehen suosiosta.

Paikkakunnalla julkaistavan Keskipohjanmaa-lehden elokuvakriitikko ja Jussi-valinnoista vastaavan Filmiauran jäsen Hannu Björkbacka hehkuttaa, että elokuvan saamat kahdeksan palkintoa ovat yksi suomalaisen viihteen ylittämättömistä merkkipaaluista.

– Kaikkiaan suomalainen elokuva on saanut vuosien varrella vain muutaman palkinnon Cannesista, mutta Hymyilevä mies sai sellaisen. Se on aivan verratonta. Lisäksi siellä tuli tunnettuutta ja elokuvan ympärillä kävi kova pöhinä, iloitsee Björkbacka.

Elokuvateattereissa Hymyilevää miestä kävi katsomassa noin 50 000 katsojaa kotimaassa. Ulkomaisissa teattereissa kiertue on parhaillaan meneillään.

Filmialaa vuosikausia tarkasti seurannut kriitikko on huomannut, että kansainvälisen menestyksen myötä suomalaisella elokuva-alalla alkaa nyt olla itsetuntoa ja rentoutta. Rahaakin täkäläisessä filmiteollisuudessa pyörii aiempaa enemmän.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Sähkö loihtii perinnesoittimesta esiin uudenlaisen tunnelman

2017, Maaliskuu 27 - 10:45

Sähköistetyllä perinnesoittimella saadaan monenlaiseen musiikkiin luotua jopa mytologinen elämysmaailma. Näin sanoo Musiikin edistämissäätiön johtaja, musiikintutkija Hannu Saha, joka on itse myös muusikko ja tutkinut esimerkiksi kanteleen historiaa akustisesta aina uusimpaan sähköversioon saakka.

Melkein kaikista perinnesoittimista on tullut ajan saatossa sähköiset versiot.

– Niitä tullaan tekemään lisääkin, jos uusia akustisia soittimia keksitään. Syy on äänentoistollinen. Kun kantele haluttiin enemmän mukaan yhtyeisiin, joissa oli sähköistettyjä soittimia, kanteleenkin piti muuttua.

Salamakannel eli Kimmo Känsälä, Arto Järvelä, Hannu Saha ja Antti Kettunen. Yhtyettä kuullaan kesällä 2017 Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Hannu Sahan kokoelmat

Hannu Sahan mukaan sekä akustisille, että sähkösoittimille on edelleen omat tarpeensa.

– Sähkökitaralla ja akustisella kitaralla on erilaiset ääni-ihanteet, ja sama on kanteleella. Akustinen kantele on hieno kansansoitin tai taidemusiikin soitin. Sähköinen on luotu erityisesti populaarimusiikkia varten. Aikoinaan kokeilin itse ensimmäisenä kansanmusiikin ja rockin fuusiota Salamakannel-yhtyeessä jo 1980-luvulla ja sitä varten kanteleestakin piti olla sähköinen versio.

Soitin vakinaistanut paikkansa

Hannu Saha kiittelee, että kanteleen soittajista on kehittynyt huikeita taitureita, jotka soittavat nimenomaan sähkökanteleita.

– Ida Elina on aivan järisyttävän huikea taiteilija, jonka koko ilmaisun lähtökohtana on sähkökantele. Toisena voisin mainita Lauri Schreckin, joka ihastutti televisiossa taituruudellaan. Senni Eskelinen taas on soittanut jo pitkään progemusaa.

Jopa hevimusiikissa sähkökantele on entistä enemmän mukana.

– Monet heviyhtyeet ovat lainanneet musiikkiinsa muinaissuomalaista, kalevalaista, myyttistä maailmaa. Siksi on luonnollista, että sähkökantele on mukana. Kantele on mukana maailman musiikeissa moninaisemmin kuin koskaan ja se on todella hienoa, iloitsee Hannu Saha.

Äänivahvistuksella pitkä historia kansansoittimissa

Sähkökanteleella on esimerkiksi Keski-Pohjanmaan Perhonjokilaaksossa kymmenien vuosien historia. Alueella onkin pitkät soitinrakentamisen perinteet.

– Tilasimme Kaustisella Kansanmusiikki-instituutin kanssa legendaariselta rakentajamestari Jussi Ala-Kuhalta ensimmäisen virallisen sähkökanteleen 1982. Samoihin aikoihin alkoi sähkökannelta soittaa Juhonpojissa mestaripelimanni Tapani Peltoniemi. Halsualta Amerikkaan muuttanut Vilho Saari senior hankki ensimmäisen vahvistuksen kanteleeseen jo 1940-luvulla.

Soitinrakentaja ja -suunnittelija Jussi Ala-Kuhan rakentama 29-kielinen sähkökannel, jonka materiaaleina ovat puu ja teräs. Lauri Oino/Kansanmusiikki-instituutin arkisto

Erilaisten haitareiden sähköversioita hyödyntävät muun muassa Kimmo Pohjonen ja Antti Paalanen.

– Kimmo ja Antti ovat alun perin taitavia pelimanneja ja kansanmuusikkoja. Nykyään heidän ilmaisussaan ovat keskeistä sähköiset soittimet ja efektien maailma. Syntyy musiikkia, jota ei ennen ole ollut olemassa. Sitä ei olisi akustisella soittimella voinut luoda, summaa Hannu Saha.

Lue myös KP24:n juttu Ala-Kuhan sähkökanteleesta

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kun maailma kolhi ja vei läheisiä, Outi Airola osti suruunsa ranskalaisen keittiön

2017, Maaliskuu 26 - 18:45

Sahakadulla keltainen puutalo kylpee auringonpaisteessa. Pihalla on leikkilaiva, teatterikatsomo, kahvila ja kolme koiraa. Laiturilta voi purjehtia vaikka maailman ääriin. Kokkolalaisen Outi Airolan koti on kuin suoraan Astrid Lindgrenin kirjoista.

– Puhuimme tyttöjen kanssa lukiossa siitä, mitä meistä tulee isona. Yksi halusi rikkaan miehen ja kotiapulaisen, joka kiillottaa hopeita esiliina päällä ja komean talon hienolta paikalta. Hän sai sen. Toinen arveli jäävänsä vapaaksi taiteilijaksi ja viettävänsä boheemia elämää. Näin hän myös teki. Minä halusin ison talon meren rannalta, paljon lapsia ja eläimiä. Näin minulle kävi, kertoo Outi Airola.

Onnestaan hän on kuitenkin joutunut maksamaan kovan hinnan.

Keskikoulusta "herrojen" tielle

Outi Airola on tehnyt pitkän uran lehti- ja televisiotoimittajana. Monelle saattavat olla tuttuja kokkolalaistoimittajan pehmeä-ääniset raportit MTV:n kanavalla milloin mistäkin päin Suomea.

Outi Airolan työhistoria on kuitenkin tätäkin värikkäämpi. Hän on työskennellyt torimyyjänä, siivoojana, hyttiemäntänä ja norjalaisilla kalatehtailla fileeraajana. Hän on hoitanut mummoja Tukholmassa ja toiminut Mallorcan turistisaarella diskon sisäänheittäjänä sekä ensitanssijana.

– Olen aina arvostanut kaikenlaista työtä. Tuntuu, että identiteetti on rakentunut siihen, että pitää tehdä työtä, vaikkei se aina ole rahankaan puolesta ollut tarpeen. Ostelin sisaruksillekin kalliita farkkuja, meillä oli hyvät nahkatakit, kamerat ja kaiken maailman mankat.

Arvomaailma oli sellainen, että työläisen kuuluu mennä työläiseksi tehtaaseen ja pysyä porukassa ja vastustaa maailmaa yhdessä omista lähtökohdista. Outi Airola

Työläiskaupunginosassa, Kokkolan Ykspihlajassa, lukioon meno ei ollut tavoiteltavaa, saati sitten yliopisto. Outi lähti kuitenkin kouluun.

– En muista, että kukaan olisi hurrannut, sillä Ykspihlajassa ei arvostettu koulutusta. Se ei ollut mikään juttu. Juttu oli se, että mennään heti satamaan ja tehtaisiin töihin. Hommataan perheet ja talot ja autot. Piti olla nimenomaan kirjahylly ja sinne niitä koriste-esineitä. Ja piti päästä ulkomaan reissuille. Aika konservatiiviset arvot olivat vallalla.

Petra Haavisto / Yle

Jos halusi lukioon, piti itse hankkia rahat ja maksaa koulutus.

– Arvomaailma oli sellainen, että työläisen kuuluu mennä työläiseksi tehtaaseen ja pysyä porukassa ja vastustaa maailmaa yhdessä omista lähtökohdista. Joka menee lukioon, valitsee herraksi ryhtymisen ja lähtee väärään maailmaan ja porukkaan.

Lukiosta Outin tie vei yliopistoon opiskelemaan roomalaista kirjallisuutta. Hän löysi Turusta miehen, sai tyttären ja sattuma heitti nuoren perheen takaisin Kokkolaan.

Toimittajaksi Outi Airola ryhtyi yli 30-vuotiaana, kun Kansan ääni -lehti haki aluetoimittajaa. Ammatti vei heti mukanaan. Lehteä seurasivat radio ja televisio.

Surutyönä keittiökauppaan

Parin vuoden päästä 60 vuotta täyttävä Outi on viiden lapsen äiti. Kun nuorin lapsista syntyi parikymmentä vuotta sitten, aviomies sairastui. Tästä alkoivat vaikeat elämänvaiheet.

– Muistan aina puhua valokuvasta, joka otettiin kauniina kesäpäivänä tässä rannassa. Kolme tärkeätä miestä istuu samalla penkillä ja katselee merelle: isä, läheinen ystävä ja tyttären kihlattu. Aivan huikean onnellinen heinäkuinen päivä. Vuoden päästä he kaikki olivat kuolleet.

Kaksi miehistä kuoli keuhkosyöpään ja tyttären kihlattu tapaturmaisesti kahden viikon kuluttua siitä, kun heille oli syntynyt esikoistytär. Outin tytär oli tuolloin vajaa 18-vuotias ja Outin mies sairaalahoidossa.

– Kun kävin tyhjentämässä nuoren parin asuntoa, joka oli täynnä vaaleanpunaisia vauvakortteja ja kukkia, puin toisen kerran elämässäni nyrkkiä Jumalalle. Ajattelin, että ei voi olla mitään tarkoitusta riistää isää kaksiviikkoiselta vauvalta. Sitä en ehkä ole vieläkään hyväksynyt.

Muistan, että kävelin kerran tuohon hyytävään veteen ja ajattelin, että olisiko helpompi vain kävellä tästä, jatkaa matkaa. Outi Airola

Kaaoksen keskellä Outi teki omanlaistaan surutyötä: hän ostaa täräytti hetken mielijohteesta ranskalaisen keittiön.

– Tytär oli surun murtama. Minulla oli hänen lapsensa kaukalossa ja niin lähdin vauvan kanssa keittiökauppaan. Keksin, että laitetaan keittiö siihen huoneeseen, missä tytär ja hänen kihlattunsa olivat meillä asuneet ja missä kuolema oli käynyt.

Nyt käytännöllinen ratkaisu naurattaa.

– Se on todella typerä ranskalainen keittiö. Erittäin epäkäytännöllinen. Se ei sopinut siihen huoneeseen ja hella piippaa jatkuvasti. Se on piipannut kohta 16 vuotta. Se hälyttää, jos kärpänen lentää yli tai jos aurinko osuu siihen. Mutta olen kiintynyt siihen.

Kuolemien jälkeisistä vuosista Outi ei muista paljoakaan. Oli 9-henkinen perhe ja sairautta ja kuolemaa yllin kyllin. Päivä kerrallaan mentiin eteenpäin.

Suru saavutti vasta myöhemmin

Suru vävypojan kuolemasta tuli vasta muutaman vuoden kuluttua.

– Muistan, että kävelin kerran tuohon hyytävään veteen ja ajattelin, että olisiko helpompi vain kävellä tästä, jatkaa matkaa. Mutta tietysti sitten palasin. Joskus vaikeudet tulevat niin suuriksi, että tulee seinä vastaan ja ymmärtää, että jotakin on tehtävä ja haettava apua.

– Uskon, että monelle tällaiselle suoriutujalle on vaikea pyytää apua. Minullekin oli. Mutta huomasin, että kun uskaltaa pyytää apua, sitä myös saa. Tuli monenlaisia auttavia käsiä ja meidänkin perhe selvisi niiden avulla vaikeuksista.

Vaikeat ajat myös opettivat.

Meitä oli suurin piirtein perhe ja huone. Outi Airola

– Isän ja ystävän keuhkosyövän yhteydessä ehdittiin käydä elämää läpi. Selvisi, mikä elämässä ei ole tärkeää, kuten asuntolaina tai rahavaikeudet.

Isän elämä ja kuolema rohkaisivat Outia muuttamaan myös omaa elämäänsä.

– Isä oli tyytyväinen elämäänsä. Hän oli kova touhuamaan kaikenlaista. Osasi iloita ja nauttia elämästä. Kuolinvuoteella hänellä oli kuitenkin yksi murhe. Hän muisti, että oli kerran sanonut rumasti kesätöissä olevalle siivoojatytölle. Soitin naiselle ja hän muisti isän vain tosi kivana tyyppinä. Jäin miettimään, että on aika hyvä tilanne, jos tällaisten asioiden kanssa lähdetään täältä pois.

Lapset oman onnensa nojassa

Outi Airola syntyi Kalajoen Rautiossa. Perhe muutti monen muun perheen tavoin työn perässä Kokkolaan Outokummun ja Kemiran tehtaiden valmistuttua 1960-luvun alussa. Outi asui sataman kupeessa ihmisiä täynnä olevassa talossa.

Lapsuudessa tutuiksi tulivat kaikenlaiset ihmiset ja elämänkohtalot, kova työnteko ja yhteisöllisyys.

– Meitä oli suurin piirtein perhe ja huone. Oli kaikenlaista viinanmyyjää ja korteista ennustajaa, oli ilotyttöjä, merimiehiä, komennusmiehiä. Ihmiset tulivat maaseudulta, joskus oli patjakäärö kainalossa, joskus ei mitään. Oli automaatio, että ovet avattiin ja kortteerimiehet otettiin sisään. Ei siinä paljon vuokrista puhuttu.

Elämä Ykspihlajassa oli värikästä. Oli tehtaat, satama ja saha. Rakennettiin parempaa elämää, tehtiin paljon töitä, juotiin ja juhlittiin.

– Monessa perheessä tehtiin kolmea työtä. Äitikin oli päivätöissä siivoojana tehtailla, illat hän siivosi varastoa ja teki vielä keikkaa tarjoilijana. Minäkin hoidin usein äidin iltasiivouksen pimeällä varastolla.

Minua ei hyväksytty esiintyjäksi koulun kevätjuhliin, koska olin työväen urheiluseurasta. Outi Airola

Lapset olivat monesti oman onnensa nojassa, kun aikuiset hankkivat toimeentuloa. Myös lapset kävivät töissä. Outi kertoo joutuneensa eräässä työpaikassaan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Painajainen alkoi 7-vuotiaana ja päättyi vasta hyväksikäyttäjän kuolemaan.

– Iso kivi vierähti sydämeltä, kun soitin mielenterveystoimistoon ja sain apua. Tajusin, ettei laiha, pieni 7-vuotias voi päättää, mitä aikuiset hänen kanssaan tekevät. Totta kai hän on altavastaaja. Samalla katosi syyllisyys.

Solidaarisuutta ja jengitappeluja

Tuohon aikaan Kokkolassa Outin asuinpaikka, Ykspihlaja, oli hyvin omalaatuinen. Toisaalta eläväinen ja tiivis yhteisö, toisaalta poliittinen työväen kaupunginosa, jossa oli myös levottomuutta ja väkivaltaa.

Kaupunginosan työväentalo on aina näytellyt Outin elämässä suurta roolia. Hän koki talon merkitsevän turvallisia aikuisia ja nuorisotyötä. Siitä on saanut voimia myös myöhemmin.

– Siellä oli meininkiä joka ilta. Itse voimistelin ja koska vanhempani olivat maaseudulta ja uskonnollisista perheistä, olin sekä pioneereissa että pyhäkoulussa. Oli hauskaa kun laulettiin sekä kirkossa että työväentalolla. Itselleni jäi siitä ajasta solidaarisuuden maailmankuva, Outi Airola kertoo.

Keskikoulussa kaupunginosan vasemmistolaisuus asettui uuteen valoon.

Petra Haavisto / Yle

– Minua ei hyväksytty esiintyjäksi koulun kevätjuhliin, koska olin työväen urheiluseurasta. Harmitti, sillä olin aika hyvä voimistelija. Jouduin myös monesti jälki-istuntoon tupakan poltosta, vaikka en koskaan polttanut. Meitä pihlajalaisia vähän katsottiin kieroon, että olemme sellaisia resuteeneja ja mölyapinoita, työläispenskoja.

Kommunismin lisäksi Ykspihlaja tunnettiin rikoksista ja sosiaalisista ongelmista. Aluetta pidettiin pelottavana ja monia nuoria kiellettiin menemästä satamakaupunginosaan. Maine ei ollut kokonaan tuulesta tempaistu. Ykspihlajassa vaikutti tuolloin hyvin väkivaltainen Pihlajan jengi, jonka kuskiksi Outi usein joutui.

Se oli erinomainen haave! Se, että se on toteutunut, on aivan ihanaa! Outi Airola

Aika on tuonut perspektiiviä nuoruuden vaikeisiin tapahtumiin. Outi purkaa kokemuksiaan taiteen avulla.

– Olen myöhemmin huomannut, että on tärkeää käsitellä näitä huonoja juttuja, joissa olemme olleet mukana aikanaan. Sen takia meiltä tulee tästä ensi kesänä teatteriesitys.

Vihdoin seesteisyys

Tänään Outi Airolalla on monta rautaa tulessa. Uusin on valinta kaupunkilehti Kokkola-lehden päätoimittajaksi.

Puuhanaisella on työn lisäksi kalenteri täynnä muuta toimintaa. Oman asuinalueen asukasyhdistyksen puheenjohtaja järjestää palkittua kulttuuriviikkoa, pitää kotipihallaan kesäteatteria ja kesäkahvilaa. Hän on kirjoittanut kirjoja ja näytelmiä, ohjannut niitä, harrastanut musiikkia ja ollut perustamassa työttömiä auttavaa osuuskuntaa ja vieraillut Cannesin elokuvajuhlilla.

Tekeminen tuo mielekkyyttä elämään. Yllättäen avioerokin antoi voimaa.

– Rupesin ehkä elämään omaa elämääni ja toteuttamaan niitä haaveita, mitä itselläni oli.

Outi Airola täyttää tänä vuonna 58 vuotta ja kokee elävänsä elämänsä parasta aikaa. On rakkautta, läheisyyttä, perspektiiviä ja itsetuntoa. Voi pirauttaa puheluja vaikka kuinka suurille herroille ja kertoa mielipiteensä.

Suuri merkitys on myös Ykspihlajan yhteisöllä, joka on ollut mukana toteuttamassa haaveita ja ideoita.

– Eihän ihmisen elämä suinkaan mene huonommaksi iän mukana. Eikä nuoruus ole aina ihanaa. Minusta nuoruus oli kamalaa. Olen muistuttanut omille lapsilleni ja lapsenlapselleni, että elämässä ei ole tärkeätä miettiä, mitä työtä rupeaa tekemään. Työtä voi vaihtaa ja sitä on maailma täynnä. Tärkeätä on miettiä, mitä haluaa ja millaisen elämän haluaa.

Talo meren rannalla. Paljon lapsia ja eläimiä.

– Se oli erinomainen haave! Se, että se on toteutunut, on aivan ihanaa!

Merinäköala Outi Airolan kotipihalta.Petra Haavisto / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kruunupyystä ison saaliin vieneet nahkavarkaat jäivät kiinni Helsingin Länsisatamassa

2017, Maaliskuu 22 - 08:09

Poliisi sai kiinni pohjalaiselta Kruunupyyn turkistarhalta ketunnahkoja varastaneet kaksi liettualaismiestä Helsingin Länsisatamassa tammikuussa. Miehet olivat viemässä nahkoja pois maasta.

Miehet varastivat useita satoja ketunnahkoja kruunupyyläiseltä nahoittamolta joulun alla. Saaliin arvo on noin 30 000 euroa. Nahat on palautettu takaisin omistajilleen.

Poliisi epäilee, että miehet kuuluvat ulkomaalaiseen rikollisliigaan. Ilmeisesti sama liiga yritti murtautua turkistarhoille myös Kaustisella ja Alavieskassa joulukuun lopulla, arvelee poliisi. Epäiltyyn törkeään varkauteen ja kahteen epäiltyyn törkeän varkauden yrityksiin liittyy poliisin arvion mukaan myös muita ulkomaalaisia tekijöitä.

Liettualaismiehet on vangittu ja he odottavat nyt oikeudenkäyntiä. Asia etenee syyteharkintaan Pohjanmaan käräjäoikeudessa tällä viikolla.

Esitutkinta muiden epäiltyjen osuudesta vielä jatkuu. He oleskelevat ulkomailla.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kaustisen kansanmusiikkijuhlat täyttää 50 vuotta – juhlaa vietetään pitojen merkeissä

2017, Maaliskuu 21 - 18:04

Kaustisen kansanmusiikkijuhlat järjestetään ensi kesänä jo 50. kerran. Festivaalien juhlavuoden ja Suomen 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi viikon teemana on "Pidot".

Festivaalivieraat voivat heinäkuussa osallistua esimerkiksi lastenkutsuille, eri maakuntien juhlakattauksiin, karhunpeijaisiin ja kruunuhäihin, jossa pariskuntia vihitään festivaaliareenalla.

– Kruunuhääperinnettä esitellään kolmena päivänä: kaksi päivää valmistellaan häitä ja sitten lauantaina vietetään ihan oikeita häitä. Perinnettä on modattu modernimpaan suuntaan ja parien kanssa keskustellaan yhdessä, mitä napataan vanhasta perinteestä mukaan, ohjelmajohtaja Anne-Mari Hakamäki kertoo.

Alueelle pystytetään myös kokonaan uusi teltta, joka palvelee teeman mukaan kestikievarina.

Pelimannit vahvasti mukana

Kaustisen juhlat ponnistaa pelimanniperinteestä. Myös tänä vuonna he ovat vahvassa roolissa.

– Pelimanneja odotetaan taas tuhansittain paikalle. He luovat vahvasti Kaustisen tunnelman, Anne-Mari Hakamäki sanoo.

Paikallisuus näkyy vahvasti myös esiintyjäkaartissa. Juhlilla esiintyy moni kaustislaistaustainen ryhmä, kuten Folkkarit, Prusikoukku ja Tötterssön, Ville Ojanen ja Kameleontti, Ville Kangas Plastic fiddle band, Snekka sekä Frigg.

Juhlavuoden kunniaksi festivaalit täyttää yleisön toiveita. Henkiin elvytetään perinteiset Siltatanssit Penttilänsillalla meijerin pihassa. Lisäksi järjestetään toivekonsertti, joka perustuu tänä vuonna 50 vuotta täyttäneiden toiveisiin.

Esiintyjiä maailmalta ja läheltä

Kansanmusiikkijuhlilla on lähes 30 eri lavaa ja mittavat määrät esiintyjiä. Vuoden yhtye on saamelaista perinnettä uudistava Gájanas, joka yhdistää sähköisiä bändisoittimia joikaamiseen.

Kansanmusiikin uusimpia tuulia esittelevät tämän vuoden Etno-Emman voittaja, lauluyhtye Tuuletar, karjalaiselektroninen Suistamon Sähkö ja netin keskustelupalstoilta sanoituksensa hakeva Kalevauva.fi.

Viikolla nähdään myös muun muassa Erin, Samuli Edelmann, Paula Koivuniemi ja Paleface Laitakaupungin orkesterin kanssa. Kymmenen vuotta sitten menehtynyt Kirka saa juhlaviikolla erityistä huomiota tribuuttikonsertilla, jossa solisteina nähdään Aija Puurtinen, Pekko Käppi, Anssi Salminen ja Kisu Jernström.

Juhlaviikon aikana Kaustisella esiintyy runsaasti kansainvälistä väriä, esimerkiksi maailmanmainetta niittänyt mustalaismusiikin esittäjä, romanialainen Taraf de Haidouks. Lisäksi kansanmusiikkijuhlilla tanssitaan, ja lapset on perinteisesti huomioitu omalla ohjelmistollaan.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pouttu käyttää jatkossakin brasilialaista lihaa – broilerista ja kalkkunasta hyviä kokemuksia

2017, Maaliskuu 21 - 13:12

Kannuslainen lihanjalostaja Pouttu käyttää jatkossakin brasilialaista lihaa viime päivien kohusta huolimatta. Viime viikolla selvisi, että brasilialaistuottajien epäillään myyneen maailmalle mätää lihaa.

Pouttu on käyttänyt brasilialaista lihaa jo toistakymmentä vuotta. Yritys ostaa maasta broileria ja kalkkunaa lähinnä kypsien leikkeleiden valmistamiseen. Toimitusjohtaja Heikki Laitala kertoo, ettei Brasiliasta tuodun lihan kanssa ole ollut ongelmia.

– Meillä on lihan toimittajien kanssa pitkä historia ja yhteistyö on toiminut. Käytännössä toiminta jatkuu ennallaan, mutta totta kai seuraamme tilannetta.

Ulkomailta Poutulle tuleva liha tutkitaan vielä erikseen yrityksen omissa tiloissa.

– Kaikista saapuvista lihaeristä on tietenkin dokumentit ja tutkimustulokset, jotka on tehty alkuperämaassa. Sen lisäksi tutkimme vielä jokaisen meille saapuvan erän erikseen itse kokonaisbakteerien, salmonellan ja e. colin varalta. Varmistamme sillä tavalla, että kaikki meille saapuva liha on turvallista ja laadukasta.

Tuontilihalle löytyy ostajansa

Brasilialaisen lihan ongelmat saivat MTK:n ärähtämään tuontilihan käytön lopettamisen puolesta. Kampanjoinnit suomalaisen lihan puolesta eivät juurikaan Poutun toiminnassa näy, vaan tuontilihalle löytyy ostajia.

– Tuontilihasta valmistetut tuotteet ovat hinnaltaan edullisempia. Tuontilihatuotteen ovat usein valinneet sellaiset kuluttajat, jotka korostavat hyvää hinta–laatu-suhdetta, toimitusjohtaja Heikki Laitala sanoo.

Pouttu käyttää tuontilihaa kahdesta syystä. Tuontituotteen hinta on yleensä kotimaista pienempi. Lisäksi suomalaista raaka-ainetta ei ole toimitusjohtaja Heikki Laitalan mukaan saatavilla riittävästi.

– Varsinkin suomalaisen sianlihan markkinat ovat harvojen toimijoiden käsissä. Esimerkiksi sesonkiin ei välttämättä saada raaka-ainetta riittävästi, kun kaikilla muillakin on samaan aikaan pääsiäinen, juhannus tai joulu. Tuontiraaka-aineella voidaan varmistaa, että tuotteet saadaan asiakkaille.

Poutun tuotannosta suomalaista lihaa on 60–70 prosenttia. Ulkomailta lihaa hankitaan Brasilian lisäksi Euroopasta, lähinnä Saksasta ja Tanskasta.

Muista pohjalaisista lihataloista Atria ja Snellman puolestaan käyttävät ainoastaan suomalaista lihaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Monté-ratsastus vaatii hevoselta päätä ja ratsastajalta reisiä

2017, Maaliskuu 19 - 18:10

Ranskasta lähtöisin oleva monté vaatii ratsukolta paljon. Vauhdikas ravilaji kisataan pitkälti samoilla säännöillä kuin kärryajo. 16 hevosen volttilähdössä ratsut ovat lähekkäin, mikä vaatii hevoselta melkoista ravivarmuutta ja rohkeutta.

– Monté-ohjastus ei ole aloittelijan hommaa. Pitää olla hyvä perusratsastustaito, vankka fysiikka, kunnon selkä- ja reisilihakset ja hyvä tasapaino, luettelee Suomen Monté-ohjastajat ry:n hallituksen jäsen Susanne Klemola.

Monté eli raviratsastus

Monté eli raviratsastus on syntynyt Ranskassa.

Raviohjastaja ratsastaa kilpailussa jockeyistunnassa.

Montéssa käytetään lyhyitä jalustimia. Ratsastaja tarvitsee vahvat jalkalihakset jaksaakseen pysyä kevyessä istunnassa.

Lähdöt ajetaan noudattamalla samoja ravikilpailusääntöjä kuin kärrylähdöissäkin.

Suomenhevoset/kylmäveriset ja lämminveriset kilpailevat omissa sarjoissaan. Myös poneille on monté-lähtöjä.

Lajin harrastaminen ohjastajana ravikilpailuissa montélähdössä edellyttää 16 vuoden ikää

Suomen ensimmäinen monté-lähtö ajettiin Vermossa vuonna 1979. Nykyään lajissa kilpailee satakunta ratsastajaa. Valtaosa naisia, toisin kuin lajin synnyinmaassa Ranskassa.

– Meidän ravimaailmassamme kärryohjastajista suurin osa on miehiä. Raviratsastusta kai pidetään enemmän tyttöjen hommana, vaikka välillä järjestetään miehille omia monté-lähtöjä, Klemola kertoo.

Vieras hevonen haaste lainaohjastajalle

Montéssa suomenhevoset/kylmäveriset ja lämminveriravurit kilpailevat omissa sarjoissaan kärrylähtöjen tapaan. Kauden päätapahtumat ovat SM-finaalit, jotka ajetaan vuosittain St Michel- ja Kuninkuusraveissa. Myös poneille on omia monté-lähtöjä.

Susanne Klemolan ensimmäinen kilpailu 2007 meni laukaksi. Pahin kilpailujännitys alkoi helpottaa vasta kymmenien starttien jälkeen. Nyt takana on yli 400 lähtöä ja taskussa sekä Suomen ennätys vuodelta 2009 että Pohjoismaiden mestaruuskisan hopea Ruotsista 2015.

Tämä ei ole halpa harrastus, eikä tätä rahan takia tehdäkään, vaan intohimosta lajiin. Susanne Klemola

Klemola on lainaohjastaja, joka kilpailee välillä tutuilla, välillä ventovierailla hevosilla.

– Siinä on omat haasteensa, kun lähtee radalle oudolla hevosella. Jos hevonen tulee kisaan kaukaa, on vain uskottava mitä valmentaja eläimestä sanoo. Usein myös kyselen muilta kuskeilta, jotka tuntevat hevosen. Läheltä tulevat hevoset testaan aina ennen kisaa, Klemola kertoo.

Isommat voittorahat houkuttelisivat lajin pariin

Suomessa ajetaan vuosittain toista sataa montelähtöä. Ohjastajien yhdistys toivoo kuitenkin lisää harrastajia ja kilpailuja. Yhdistys järjestää kursseja ja kiittää raviratoja, jotka järjestävät monté-lähtöjä.

Monté-ohjastaja Susanne Klemolalla on tällä kertaa kisakaverina Sirpa Kaskelan omistama 8-vuotias lämminverinen Kaizer.Kalle Niskala / Yle

– Raviradat pitäisi saada lajille myönteisimmiksi. Usein puhutaan, että montéssa tulee paljon lähdön uusintoja, mikä pitkittää ravien kulkua. Monté on kuitenkin vauhdikas ja näyttävä laji, ja ottaisimme mielellämme lähtöjä vastaan enemmänkin, Susanne Klemola sanoo.

Klemola myös uskoo, että isommat palkintosummat lisäisivät kilpailukiinnostusta.

– Ei Suomessa ohjastaja saa tällä elätettyä itseään. Varusteet maksavat paljon, palkintosummat eivät ole isoja, ohjastajalle korvataan bensakulut ja maksetaan jonkin verran ajopalkkaa. Tämä ei ole halpa harrastus, eikä tätä rahan takia tehdäkään, vaan intohimosta lajiin.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tutkija kaupunkisuunnittelusta: "On valtavan hienoa, että värit ovat nousset uudestaan esiin"

2017, Maaliskuu 16 - 19:50

Rakennusten väreihin vaikuttavat niin materiaalit, muodit kuin muukin kehitys.

Viime vuosikymmeninä kaupunkien värimaailma on ollut rakennushistoriatutkija, arkkitehti Kati Winterhalterin mukaan melko neutraali.

Ihan viimeaikaisimman kehityksen tuotetta ovat olleet räiskyvät yksityiskohdat aina neonvärisestä terassista kirkuvanpunaisiin ikkunasyvennyksiin.

Punamullasta se alkoi

Siihen aikaan, kun suomalaiset kaupungit olivat puukaupunkeja, rakennuskantaa hallitsi punamullan väri. Puu oli meillä luontainen rakennusmateriaali, ja vaikkapa Pariisissa se oli kellertävä hiekkakivi.

Punamultamaalaus rantautui meille Ruotsista. Suomessa punamultaa on valmistettu ainakin 1800-luvun alusta, ja maaseudulla punamullan valtakausi kesti 1800-luvun lopulle.

Punamultamaalilla maalattu puutalo Kokkolan Vanhassakaupungissa. Punamulta rantautui Suomeen Ruotsista.Raila Paavola / Yle

Herraskaisemmissa piireissä yleistyi öljymaalaus 1800-luvun alussa. Lyijyvalkoisen myötä tulivat vaaleat sävyt, erityisesti vaalean punaiset ja keltaiset, kertoo rakennushistoriatutkija, arkkitehti Kati Winterhalter. Rapatut rakennukset maalattiin noihin aikoihin kalkkimaaleilla, joiden sävyt olivat öljyvärisävyjä vaaleampia. Sinisiä ja vihreitä rakennuksia oli erittäin vähän ennen 1900-luvun alkua. Siniharmaata tehtiin kyllä kimröökistä eli hienojakoisesta hiilestä.

Winterhalter on aloittamassa tutkimusta Helsingin Senaatintorin värihistoriasta. Hänen mukaansa rakennusten värihistoriaa pidetään usein aika yhtenäisenä, mutta kun tutkitaan yksittäisiä rakennuksia, paljastuu jotain ihan muuta.

Viimeisen 30 vuoden aikana väreihin on vain kiinnitetty hirveän vähän huomiota. Kati Winterhalter Värit unohduksissa

– Viime vuosikymmeninä on käytetty paljon melko neutraaleja värejä, kertoo rakennushistoriatutkija Winterhalter.

Onko kenties ajateltu, että tiivis, korkea rakentaminen vaatii neutraalit värit?

– Tuo on tosi kaunis ajatus, mutta pahoin pelkään, että viimeisen 30 vuoden aikana väreihin on vain kiinnitetty hirveän vähän huomiota, kumoaa arkkitehti ajatuksen.

Kokkolan keskustassa sijaitsevaan Chydeniuksen puistoon avautuu näkymä hillitystä väriskaalasta.Raila Paavola / Yle

Winterhalterin mukaan on puhuttu muun muassa pinnoista, tilasta, heijastuksista – ei väristä. Yksi syy on ollut se, että väriopetus ei ole edes kuulunut arkkitehtien opetukseen. Nyt Aalto-yliopiston siipien alla väriammattilaisten käyttö opetuksessa entisten koulutusraja-aitojen yli on helpottunut.

– Se vaatii aika pitkän henkilökohtaisen polun, että tutustuu väreihin ja pystyy käyttämään niitä uskottavasti, luotettavasti ja tekemään levollisia rinnastuksia, toteaa Winterhalter.

Väriharmonia kadoksissa

Perinteisillä pigmenteillä ei kovin kirkkaita värejä pystynyt tekemään. Melko rauhallinen värimaailma jatkuukin 1950-luvulle saakka. 1960-luvulla tulivat uudet materiaalit ja melko rajaton väriskaala muovimateriaalien kautta. Tämän jälkeen julkisivuihin tuli voimakkaampia, muttei kovin puhtaita värejä.

Vajaan kymmenen vuoden ajan on arkkitehtuuriin ilmestynyt taas maalattua väriä, jopa neonvärejä. Tätä ilmiötä Winterhalter vieroksuu.

Tuntuu siltä, että värien harmoninen ajattelu aika lailla puuttuu. Kati Winterhalter

– Tuntuu siltä, että harmoninen väriajattelu aika lailla puuttuu. En pidä siitä, että käytetään hyvin kontrastisia huomiovärejä identiteettiä luovina pintoina. Se tekee vaan kaupunkikuvasta läikikkään ja rikkonaisen, analysoi rakennushistoriaa tutkiva Kati Winterhalter.

Helsingin Jätkäsaaressa Kati Winterhalter näkee osassa rakennuksista jopa huutavia värisävyjä. Tässä erityisesti vihreä erottuu ympäristöstään liiaksi.Kati Winterhalter

– Tällä hetkellä on olemassa toinenkin trendi. Siinä tehdään asuinalueelle määrätietoinen värikaava, joka tukee levollisen kaupunkitunnelman syntyä. Tästä löytyy esimerkki Helsingin Aurinkolahdelta, vinkkaa arkkitehti Kati Winterhalter.

Helsingin Jätkäsaaressa (kuvassa vihreäsävyinen kerrostalo) tummien tiilien verhoamia rakennuksia on maalattu runsailla ja kirkkailla väreillä. Winterhalterin mielestä osa väreistä puolustaa paikkaansa, mutta osassa rinnastuksista värit muuttuvat jopa huutaviksi.

– Oletettavasti on tavoiteltu iloisuutta ja leikkisyyttä. Mutta sävy on yksioikoisen tasavärinen, sen sijaan pinnan vaihtelu toisi eloisuutta. Esimerkiksi kalkkimaalissa on valovoimaa ja sillä maalattu pinta säilyttäisi esteettisen kiinnostavuuden pitempään.

Laajempia kaaria vaihtoehtona tiukkuudelle

– Jokainen aika luo omat värinsä. Etukäteen on aika vaarallista määritellä jonkun alueen sävyjä tarkasti. Arkkitehtoninen ilme muuttuu vuosikymmenestä toiseen, ja jos kaava on liian jäykkä, se on vanhentunut jo ennen kuin rakentaminen alkaa.

Pohjalaiseen Luodon kuntaan juuri valmistunut Equity-palvelukeskus on esimerkki nykyaikaisesta värisuunnittelusta. Kati Winterhalter pitää keltaista "laatikkoa" tumman tiilen kyljessä keventävänä. Hänestä keltaisen sävynolisi voinut valita hiukan lähemmäksi punaoranssin kappaleen sävyä, niin kokonaisuus olisi muodostunut ehjemmäksi. Värit ovat Winterhalterin mielestä selvästi kiinteä osa julkisivujen materiaalisuutta.Niina Koskela / Yle

– Mieluummin tulisi värejä ohjeistaa kuvailemalla väljemmin tunnelmia ja tavoitteita, esteettisiä isoja ideoita. Tämä edellyttää tietysti, että on suunnittelijoita, joilla on taju käyttää värejä, muistuttaa Winterhalter.

Välkkeestä levollisuuteen

Winterhalter pohtii, että nykyään digitaalisten ruutujen kautta havainnoimamme väri vaikuttaa väistämättä väriaistiimme, värien kokemiseen.

– Digitaalisten kuvien muokkaaminen todellisuutta hiukan karkkimaisemmaksi hitsaantuu mieleemme kuva kuvalta ja voisin arvata, että länsimaisen ihmisen väriaisti on muokkaantunut erilaiseksi kuin jossain digitaalisen viihteen ulottumattomissa olevan. Se, miten ne vaikuttavat värikokemuksiimme, vaatii vielä tutkimista. Niistä väistämättä rinnastuu se ylipirteä, ylipositiivinen mielikuva tähän maailmaan, jossa nyt eletään.

Winterhalterin mielestä valoilla ei kannata hämätä uskottavaa kuvaa ympäristöstämme, vaan kaupunkikuvan suunnittelussa tulisi pyrkiä levollisuuteen.

– Maailmassa on ihan tarpeeksi liikettä ja levottomuutta. Jos kaupunki itsessään tarjoaa tukevat ja levolliset pinnat, se varmaan edesauttaa ihmisen viihtymistä siellä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Yli 100 susien pihavierailua Kalajokilaaksossa: "Ehkä ihmiseen tottumista tai reviiri asutusalueella"

2017, Maaliskuu 15 - 09:08

Kalajoen, Ylivieskan ja Sievin alueella on kirjattu jopa toista sataa pihakäyntiä syksystä lähtien. Tiedot löytyvät Luonnonvarakeskuksen Tassu-järjestelmästä.

Tänä talvena poikkeusluvilla on kaadettu kaksi sutta, viimeisin Ylivieskan ja Sievin rajamailla viime viikonloppuna. Parin vuoden aikana susikaatoja poliisin päätöksellä ja poikkeusluvilla on tehty neljä. Luvat on saatu toistuvien pihavierailujen takia sekä susien tapettua lampaita ja lehmiä. Kaadetut eläimet ovat olleet terveitä.

Riistakeskuksesta arvioidaan, että näin runsas pihapiireissä vierailu on melko harvinaista.

– Vielä ennen viime viikonlopun susikaatoa eläimet vierailivat pihapiireissä lähes päivittäin. Toista sataa suden pihakäyntiä on poikkeuksellisen paljon, sanoo Suomen Riistakeskuksen Oulun alueen riistapäällikkö Keijo Kapiainen.

Vielä ennen viime viikonlopun susikaatoa eläimet vierailivat pihapiireissä lähes päivittäin. Riistapäällikkö Keijo Kapiainen

Yhtä yksittäistä syytä susien pelottomalle liikkumiselle ei ole. Ravinnon perässä liikkumista ei pitäisi olla.

– Ehkä susien reviiri on muodostunut asutulle seudulle. Silloin eläimet liikkuvat siellä, missä reviirikin menee. Samanlainen tilanne on myös tiheään asutulla seudulla Varsinais-Suomessa, sielläkin pihavierailujen määrä on kasvanut. Toisaalta yksi syy voi olla ihmiseen tottuminen, näköhavaintoja on ollut alueella niin paljon, kertoo riistapäällikkö Kapiainen.

Kalajokilaaksossa on paikoin melko tiheää asutusta, mutta myös erämaata, mikä on alun perin susia houkutellutkin seudulle.

Alueella ainakin yhdessä kunnassa on myös koululaisten kuljetuksia jouduttu järjestämään susien vuoksi. Tilanteen uskotaan nyt helpottavan.

– Susien liikkumista seuraan. Toivotaan tietenkin, että näillä kaadoilla olisi vaikutusta, riistapäällikkö toteaa.

Kalajokilaaksossa elää muutamia susilaumoja.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Nyrkkeily vaihtui pontikkaan – Juho Kuosmasen elokuvassa pulputtaa nyt viinapannu

2017, Maaliskuu 14 - 19:45

Vuonna 1907 ilmestynyttä Salaviinanpolttajat -mykkäfilmiä pidetään myös ensimmäisenä Venäjän keisarikunnan näytelmä-elokuvana. Kuosmasen versio kunnioittaa alkuperäistä asetelmaa, mutta ottaa reippaasti myös omia vapauksia. Elokuvan alkuperäiset esityskopiot ovat tuhoutuneet.

– Olemme yrittäneet löytää ja hyödyntää kaiken sen, mitä alkuperäisestä elokuvasta vielä tiedetään. Myös meidän versiossamme soppa syntyy samoista aineksista, kahdesta viinanpolttajasta, korttihuijarista, tappelusta ja poliiseista, kertoo Juho Kuosmanen.

Salaviinanpolttajien tehokas kolmikko: minipossu Iiro, ohjaaja Juho Kuosmanen ja kuvaaja J-P Passi.Kuokkasen Kuvaamo

Porsaskin löytyy alkuperäiskäsikirjoituksen mukaisesti. Nyt rooliin pääsi 10 kuukauden ikäinen minipossu Iiro Kokkolan Kälviältä.

– Porsas selvästi ymmärsi huumorin ja teki loistavan roolityön. Se päätti esimerkiksi ruveta tarpeilleen, kun kuvasimme kohtausta, missä viinanpolttaja Juha Hurme köpöttelee meren jäällä vilttiin kääritty porsas sylissään. Papanat vain putoilivat peiton uumenista, Kuosmanen nauraa.

Puhdasta komediaa

Helmikuussa kuvattu Salaviinanpolttajat saa ensi-iltansa jo huhtikuussa Tampereen Loud Silents –festivaalilla. Uusi versio vuoden 1907 mykkäfilmistä on festivaalin taiteellisen johtajan Otto Kylmälän idea Suomi 100 juhlavuoden kunniaksi.

Elokuva on esikuvansa mukaisesti mustavalkoinen. Kuosmanen myös uskoo tuttuun tapaansa kotikontuihin ja luottotiimiin. Kuvaukset on tehty Kokkolassa, kuvaajana J-P Passi. Mukana on paikallisia näyttelijöitä, musiikista vastaa Ykspihlajan Kino-orkesteri. Livetehosteet loihtii foley-artisti ja äänisuunnttelija Heikki Kossi.

Kuosmasen edellinen elokuva, Cannesissakin palkittu Hymyilevä mies, sisälsi lämminhenkistä huumoria. Salaviinanpolttajista Kuosmanen puhuu puhtaana komediana.

Kameran takana elokuvaohjaaja Juho KuosmanenKuokkasen Kuvaamo

– Oli kiva päästä Kokkolan Ykspihlajan edustan jäälle pelleilemään. Tätä tehdessä nauratti paljon. Jos edes osa siitä välittyy lopputuloksessa, niin tämä on puhtaasti slapstick-osastoa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Aviomies halusi iltatytön, toimittaja munia kansanedustajalta – puhelimen mokaileva tekstinsyöttö voi myös oppia

2017, Maaliskuu 13 - 10:15

Puhelimien ennakoiva tekstinsyöttö on kaikille älypuhelimien käyttäjille tuttu kieliteknologian sovellus, joka on tehty nopeuttamaan ja helpottamaan viestien kirjoittamista. Välttämättä se ei kuitenkaan aina toimi käyttäjän haluamalla tavalla.

Sovellus on jo muutamasta kirjaimesta tarjoamassa sanaa, jota luulee meidän tarkoittavan. Sovellukset vaihtavat mielestään virheellisen sanan toiseen tai/ja tarjoavat kirjoittajalle omia ehdotuksiaan.

Jaksa sinnitellä ennakoivan kanssa pari viikkoa. Siinä ajassa virheet alkavat vähentyä. Laitekouluttaja Antti Tuurala, Samsung

Jos väärät sanat pännivät, sovelluksen voi ottaa pois käytöstä, tai jaksaa jatkaa viestien kirjoittamista, jolloin järjestelmä oppii tunnistamaan käyttäjän sanoja.

– Nyrkkisääntö on: Jaksa sinnitellä ennakoivan kanssa pari viikkoa. Siinä ajassa virheet alkavat vähentyä. Jos viestittää hyvin värikkäällä kielellä, murteilla ja omilla lyhenteillä, puhelinta joutuu opettamaan kauemmin, kertoo tuotekouluttaja Antti Tuurala Samsungilta.

Algoritmeja ja kielimallia

Ennakoivat tekstinsyöttösovellukset perustuvat kielimalleihin. Jotta malli voisi toimia, sovellus tarvitsee jotakin mistä ennustaa. Sen pitää siis tietää riittävästi sanoja, sekä millä todennäköisyydellä sanat ja lauseet seuraavat toisiaan.

– Yleensä sovellus toimii niin, että on joku treenikorpus eli joku olemassa oleva kokoelma sanoja. Kokoelman perusteella algoritmit oppivat todennäköisyyksiä, kertoo kieliteknologian tohtoriopiskelija Jenna Kanerva Turun yliopistosta.

Varmasti kerätään myös käyttäjien yhteistä kieltä, siis sanoja, joita Suomessa käyttäjät yleisesti käyttävät. Toisaalta sama sovellus myös halutaan personoida käyttäjälle. Tohtoriopiskelija Jenna Kanerva, Turun yliopisto

Algoritmit ovat tietokoneprosesseja ja kaavoja, jotka oppivat päättelemään käyttäjän tarkoittamaa sanaa.

Suomen kielessä morfologia eli muoto-oppi tuo omat haasteensa.

– Sanasto on paljon laajempi kuin vaikkapa englannin kielessä, koska eri taivutusmuodoissa olevat sanat on oltava sanastossa mukana, Kanerva kertoo.

Yhteistä kieltä ja yksittäisen käyttäjän dataa

Naistoimittaja tarvitsi kiireesti kansanedustajalta kommenttia uutissähkettä varten. Hän laittoi viestin, missä pyysi soittamaan ja korosti tarvitsevansa vain paria minuuttia. Hämmentyneen oloinen mies soitti pian takaisin. Yleltä lähetetty parin munan pyyntö oli hieman outo…

Tohtoriopiskelija Jenna Kanervan mukaan ennakoivien tekstinsyöttösovellusten kielimallit oppivat uusia sanoja, jos ne ohjelmoidaan seuraamaan käyttäjän dataa.

– Varmasti kerätään myös käyttäjien yhteistä kieltä, siis sanoja, joita Suomessa käyttäjät yleisesti käyttävät. Toisaalta sama sovellus myös halutaan personoida käyttäjälle, sanoo Jenna Kanerva.

Minne kaikkialle henkilökohtainen datamme päätyy tallennettavaksi, mihin sitä on lupa käyttää ja tiedämmekö edes mihin annamme luvan käyttää sitä? Jenna Kanerva

Tuotekouluttaja Antti Tuuralan mukaan puhelimissa on yleensä valmiina jo tuhansia sanoja, ja puhelimeen mahtuu mieletön määrä myös omaa sanakirjaa.

Syrjäyttääkö sanelu kirjoittamisen?

Perinteinen tekstiviesti avasi aikoinaan matkapuhelimen käytölle aivan uuden ulottuvuuden. Nyt moni kirjoittaa puhelimellaan paljon enemmän kuin soittaa.

Monissa älypuhelimissa on jo tarjolla puheentunnistus-sovellus, joka nopeuttaa entisestään viestittelyä. Käyttäjä sanelee viestinsä ja puhelin muuttaa sen välittömästi tekstiksi.

Täydessä bussissa on helpompi näpytellä hiljaa viestejä kuin papattaa ne ääneen puhelimelle. Antti Tuurala

Tohtoriopiskelija Jenna Kanerva uskoo, että puhuttu viesti voi hyvinkin nopeana ja vaivattomana korvata kirjoitetun viestin. Laitekouluttaja Antti Tuurala on epäröivämmällä kannalla.

– Täydessä bussissa on helpompi näpytellä hiljaa viestejä kuin papattaa ne ääneen puhelimelle.

Molemmat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että nykyiset sovellukset ovat vasta askel johonkin vielä paljon nopeampaan, helpompaan, laajempaan ja monipuolisempaan kieliteknologian käyttöön.

Jenna Kanervan mukaan kieliteknologiassa on menossa nopean kasvun vaihe, eikä välttämättä edes pystytä käsittämään mihin vielä ylletään.

–Teknologian kehitys ei ole pelottavaa. Tulevaisuus mietityttää lähinnä yksityisyyden suojan ja turvallisuuden kannalta. Minne kaikkialle henkilökohtainen datamme päätyy tallennettavaksi, mihin sitä on lupa käyttää ja tiedämmekö edes mihin annamme luvan käyttää sitä, Kanerva pohtii.

Entä miten kävi esimerkkimme miehen, joka viestitteli vaimolleen iltatytöstä. Töistä kotiin menoa kenties helpotti, kun mies tajusi ennakoivan tekstinsyötön tehneen tepposensa. Seuraava viesti nimittäin kuului: Pärkkele, ei siis iltatytön vaan iltatyön! Eläköön ennakoiva tekstinsyöttö! Enkä edes pidä lyhyistä iltatytöistä!

Juttua on korjattu: Haastateltavan arvio puhelimeen mahtuvien merkkien/sanojen määrästä tiivistetty.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

”Ei tällä ole järjen kanssa mitään tekemistä”, sanoo veteraanimäkihyppääjä lajistaan

2017, Maaliskuu 12 - 11:14

Mäkihyppy ei ole tasaisella Pohjanmaalla asuvalle harrastajalle helppo laji. Ikkunasta näkyy lähinnä "aakeeta laakeeta". Siksi korkeuden perään pitää erikseen lähteä.

Harjoituspäivän aamuna Erkki Ahtiainen starttaa autonsa kohti Saarijärven Kusiaismäkeä. Siellä mies hyppää parissa tunnissa 4–5 hyppyä. Joskus auton nokka kääntyy sen jälkeen kotiin Kokkolaan, joskus hyppääminen janottaa niin paljon, että matka viekin Saarijärveltä Jyväskylään iltatreeneihin. Kotiin pääsee sitten 240 kilometrin taipaleen jälkeen.

– Ei tällä ole järjen kanssa mitään tekemistä, luonnehtii pyöreät 40 vuotta lajin parissa viihtynyt leirintäalueyrittäjä ja viittaa lausahduksella ylipitkiin harjoitusmatkoihin.

Onneksi työ sallii harrastuksen. Yrittäjän aikataulut ovat toisinaan joustavia.

– Talvella leirintäalueella on hiljaisempaa ja silloin on paremmin aikaa treenata.

Mäkihypyn 28. MM-kisat

28. veteraanien MM-mäkihyppykisat järjestettiin Itävallan Villachissa 8.–11.2.2017.

Suomen 18-henkinen joukkue otti kisoista 10 kultamitalia, seitsemän hopeista ja kuusi pronssista mitalia.

Erkki Ahtiainen sijoittui yksilölajeissa neljännelle (50–55-vuotiaiden yhdistetty) ja seitsemännelle (K60-mäki) sijalle.

Hän oli mukana yhdistetyn kultamitalijoukkueessa, joka peittosi toiseksi tulleen Venäjän ja kolmanneksi sijoittuneen Norjan.

Kultajoukkueeseen kuuluivat Ahtiaisen lisäksi Arsi Sjögren Kouvolan Hiihtoseurasta, Seppo Kinnunen Kainuun Hiihtoseura ja Timo Maukonen Suolahden Urhosta.

Lähimmät hyppypaikat ovat Kokkolan Veikkoja edustavalle Ahtiaiselle Lapuan Simpsiö ja Saarijärvi. Kaustisen Köyhäjoelta kotoisin olevan Erkki Ahtiaisen "kotimäki" on aikoja sitten räjäytetty.

Syvä rakkaus lajia kohtaan saa 53-vuotiaan miehen jatkamaan lapsena alkanutta harrastustaan. Ehkä kannatti jatkaa, sillä nyt palkintokaapissa on esimerkiksi kultamitali 2017 veteraanimäkihypyn MM-kisoista Itävallan Villachista.

– Saat markan, jos hyppäät tästä ensi talvena, sanoi kolme vuotta vanhempi naapurin poika, kun Kaustisella rakennettiin pientä K20 mäkeä ison mäen viereen vuonna 1973. Hyppääminen toteutui, mutta markka on edelleen lunastamatta.

Kiikuin laudalla ainakin puoli tuntia keräämässä rohkeutta, ennen kuin uskalsin hypätä. Erkki Ahtiainen

– Ensimmäinen ison mäen hyppy toteutui 1975. Aikalailla pelotti 11-vuotiasta. Kiikuin laudalla ainakin puoli tuntia keräämässä rohkeutta ennen kuin uskalsin hypätä, Erkki Ahtiainen muistelee.

Ensimmäisessä hypyssä suksien siteet avautuivat alastulossa, ja nuoren miehen oli pakko kaatua.

– Hyppäsin suurin piirtein niin pitkästi kuin rautakanki lentää, ehkä 20 metriä noin 3–4 metriä korkealta keulalta. Kotona löin rukkaset pöytään tiedoksi siitä, että kielloista huolimatta päätin hypätä. Ja siitä se sitten lähti.

Suomen veteraanimäkihypyn MM-kultaa Villachin joukkuemäessä helmikuussa 2017 hypänneet Erkki Ahtiainen (toinen oik.) sekä Arsi Sjögren, Seppo Kinnunen ja Timo Maukonen. Erkki Ahtiaisen kotialbumi

Mäkihyppyharrastus alkoi hiipua Kaustisella 1970-luvun lopulla. 1980-luvulla hyppääjiä oli enää pari kolme.

– Käsipelillä pidimme mäkeä hyppykunnossa.

Minun kohdallani intensiivinen treenaaminen alkoi vain viisi vuotta liian myöhään. Erkki Ahtiainen

Ahtiaisen mäkihyppyharrastus sai uuden käänteen Taivalkoskelle muuton jälkeen. Harjoitusmäärät kasvoivat huomattavasti ja Taivalvaaran hyppyrimäki tuli tutuksi. Kaudessa saattoi tulla hyppyjä 1100 ja harjoitustunteja viikossa 20. Hyppy alkoi kehittyä, mutta harmillisesti ikä tuli vastaan.

– Minun kohdallani intensiivinen treenaaminen alkoi vain viisi vuotta liian myöhään, 25-vuotiaana.

Veteraanimäkihyppääjä ja leirintäalue Kokkola-Campingin yrittäjä Erkki Ahtiainen.Mari Hautamäki / YLE

Samaan aikaan miehen entisessä kotipitäjässä Kaustisella mäkihyppyä pyöritettiin vielä jonkin aikaa. Viimeiset kisat Kaustisen hyppyrimäestä hypättiin 1997.

– Ne olivat kansalliset kisat, ja yleisömäärältään maakunnan toiseksi suurimmat heti maakuntaviestin jälkeen. Kisoissa oli katsojia arviolta 150, Erkki Ahtiainen muistelee.

Parin viikon hyppytauoista syntyy jo aikamoiset vieroitusoireet. Erkki Ahtiainen

Mies itse oli vielä jatkanut harrastusta, harvakseltaan. Ensimmäisiin veteraani-ikäisten mäkihypyn MM-kisoihin hän osallistui 1997 Sundsvallissa.

Meni vielä muutama vuosi, ennen kuin harrastus nappasi tiukasti kiinni. Vuoden 2001 Rovaniemen MM-kisojen jälkeen yhtäkään MM-tason kahinaa ei ole jäänyt väliin.

Hypätessä muu unohtuu

Mäkihyppy on Erkki Ahtiaiselle henkireikä. Hypätessä unohtuu kaikki muu.

– Puomilla istuessa keskittyy vain hyppyyn ja miettii jo alastulon jälkeistä kurvipaikkaa. Mitä pidemmälle ja paremmin hyppäät, sen turvallisempaa laji on.

Hyvänolon tunnetta syntyy siitäkin, että jopa veteraani voi kehittyä lajissaan. Joskus hypyt paranevat, mutta joskus taas harjoittelu tuntuu pään seinään lyömiseltä. Tämän vuoden helmikuussa Villachin MM-kisoissa Erkki Ahtiainen hyppäsi K60-mäen harjoituskierroksella pisimmän hyppynsä, 55 metriä. Kisahypyt kantoivat 51,5 ja 50,5 metriä.

Palkintojen jako Norjan Knykenissä vuonna 2016. Silloinkin joukkuemäen veteraanihyppääjien MM-kultaa ottivat samat miehet kuin 2017: Erkki Ahtiainen, Arsi Sjögren, Seppo Kinnunen ja Timo Maukonen.Erkki Ahtiaisen kotialbumi

– Hyppäämisestä tulee myös "kiksejä". Parin viikon hyppytauoista syntyy jo aikamoiset vieroitusoireet.

Veteraanimäkihypyllä on henkisesti iso merkitys Erkki Ahtiaiselle.

– Tärkeää on myös sosiaalinen kanssakäyminen muiden harrastajien kanssa ja kisamatkat, jotka ovat 24/7-yrittäjälle totaalista irtautumista töistä. Kisareissuilla sitä elää kuin omassa mäkihyppykuplassa.

Eikö hyppääminen pelota 53-vuotiasta?

– Kyllähän se itsesuojeluvaisto iän myötä kasvaa, ja varsinkin haastavissa olosuhteissa voi vähän pelottaa. Välillä yhdistetyn hiihto "pelottaa" enemmän kuin hyppy. Lähtöviivalla tapaankin sanoa, että antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Mutta vaikka kuinka olisi raskas latu ja keli, niin aina sekin urakka tuntuu jälkeenpäin tosi hyvältä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tästäkö toivoa kuoleville kyläkouluille? – etäopetusta 500 kilometrin päähän

2017, Maaliskuu 10 - 18:15
Mistä on kyse?
  • Kannuksen Eskolan kylä ja Lapinjärven Porlammin kylä aloittavat syksyllä 2017 alakoulutasoisen kouluyhteistyön, jossa eskolalaiset lapset kirjataan Porlammin kyläkoulun oppilaiksi, jolloin he saavat etäopetusta Lapinjärven kunnan opetussuunnitelman mukaisesti
  • Eskolan Kyläpalvelu Oy huolehtii koulun kiinteistö- ja ateriapalveluista. Opetuksen käytännön järjestelyiden vastaava Eskolan päässä on vanhempainyhdistys HanhiKukko ry
  • Uudentyyppistä mallia toteutetaan valtakunnallisen Kokeileva Suomi -kärkihankkeen alla
  • Opetuksen järjestämisessä testataan pilottina Kokeilun Paikka -digialustaa

Tarkat yhteistyön muodot ovat vielä hiomatta, mutta se on varmaa, että ensi syksynä pienen Eskolan kylän viisi koululaista alkaa opiskella Lapinjärven kunnan opetussuunnitelman mukaan. Välimatkaa kunnilla on vajaat 500 kilometriä.

– Opetusta voi olla esimerkiksi skypen avulla, verkon yli. Etäopetus voi tarkoittaa myös leirikouluvierailuja, selventää Miia Tiilikainen Eskolan Palveleva Yhteisö -hankkeesta.

Keski-Pohjanmaalla sijaitsevan Eskolan kylän sekä Itä-Uudellamaalla sijaitsevan Lapinjärven Porlammin kyläkoulun, Hilda Käkikosken koulun, välille on hiottu yhteistyötä 2016 syksystä asti.

Lapinjärvellä Porlammin kylässä on runsaat 500 asukasta. Kannuksen Eskolan kylässä asukkaita on hiukan vähemmän.

Eskolasta loppui kunnan ylläpitämä koulu vuoden 2013 lakkautuspäätöksen jälkeen. Siitä lähtien kyläläiset ovat itse järjestäneet lapsille opetuksen kotikouluperiaatteella.

Porlammin kylällä pelkona on myös koulun sulkeminen, koska oppilaita on enää päälle 40.

Apua koulunkäynnin rahoittamiseen

Etäopetuksesta toivotaan apua ja tukea eskolalaislasten koulunkäyntiin. Porlammin koulu taas saa yhteistyön myötä tarpeelliset viisi lasta lisää oppilasluetteloonsa. Itä-Uudellamaalla ollaan myös kiinnostuneita omatoimisen Eskolan kylän ideoista siitä, miten kylä pysyy elinvoimaisena.

Eskolalaisten vanhempainyhdistys HanhiKukko ry:n puheenjohtaja Satu Kumpulainen kertoo, että tällä hetkellä alakouluopetus annetaan Eskolassa omin voimin.

Sitä kautta saadaan valtionosuuksia, tietotekniikkaa ja opetusmateriaalia. vanhempainyhdistys HanhiKukko ry:n puheenjohtaja Satu Kumpulainen

Kylällä päätettiin aikanaan, että kunnallisen koulun sulkemispäätös ei lannista, eikä lapsia lähetetä 12 kilometrin päähän kuntakeskukseen kouluun.

– Lapset ovat omalla kylällä kotiopetuksessa palkkaamamme opettajan ohjauksessa. Vanhemmat hankkivat talkootyönä rahaa opettajan palkkaa varten ja opettavat lapsia itse myös yhden päivän viikossa. Kun Lapinjärven kunnan opetustoimi ottaa lapset etäopetukseen, sitä kautta saadaan valtionosuuksia, tietotekniikkaa ja opetusmateriaalia, jopa sähköistä, kiittelee Satu Kumpulainen.

Kosti Kumpulainen ja Matias Isohanni. Taustalla Konsta Kumpulainen koululuokassa Eskolassa.Kalle Niskala / Yle

Eskolalaislapset ovat opiskelleet Kannuksen kaupungin opetussuunnitelman mukaisesti. Silti he eivät ole saaneet mistään sähköistä opetusmateriaalia. Siihen tarvittaisiin oppilaitostunnuksia, joita kotikoululla ei ole.

– Jatkossa täällä Eskolassa on edelleen fyysisesti oma opettaja paikalla. Opettaja saa Lapinjärveltä vertaistukea ja oppimateriaalia. Ideaalihan on, että koko kylän ja kunnan yhteistyöhön saadaan kumpaankin kuntaa jotain uutta, visioi Kumpulainen.

Apua ja mallia muillekin

Ennenkokeilemattomat koulukuviot järjestellään valtioneuvoston kanslian Kokeileva Suomi -kärkihankkeen alla ja Kokeilun Paikka -digialustan avulla.

Ideaalihan on, että koko kylän ja kunnan yhteistyöhön saadaan kumpaankin kuntaa jotain uutta. vanhempainyhdistys HanhiKukko ry:n puheenjohtaja Satu Kumpulainen

– Tästä kokeilusta sorvataan mallia, jota voidaan soveltaa sitten muuallakin, kertoo Miia Tiilikainen Eskolan Kyläyhdistyksestä.

Idea sai alkunsa Lapinjärven kunnan aloitteesta. Lapinjärvellä oli kuultu pienestä ja sisukkaasta keskipohjalaiskylästä, joka järjestää omin voimin kouluopetusta, kesäteatteritoimintaa ja esimerkiksi ylläpitää kirjastoa, kun julkiset palvelut ovat vähitellen vetäytyneet pois.

– Rahallisesti yhteistyö tuo helpotusta vanhemmille. Me olemme myös innoissamme vaihtamassa kokemuksia porlampilaisten kanssa. Heillä on siellä paljon samoja elementtejä kuin meillä Eskolassa, toteaa Kumpulainen Kannuksen Eskolan kylästä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Valtiovarainministeriö laski: nämä ovat maakuntauudistuksen voittajat ja häviäjät

2017, Maaliskuu 10 - 15:08

Valtiovarainministeriö on lähettänyt maakuntien rahoitusta käsittelevän lakiesityksen lausuntokierrokselle (VM). Esityksen liitteenä on myös esitys maakuntien vastuulle siirtyvien tehtävien rahoituksesta.

Hallituksen esitys maakuntalaiksi sisältää suuren joukon maakuntien tehtäviä, mutta suurimman kokonaisuuden muodostavat sosiaali- ja terveydenhuolto, pelastustoimi ja ympäristöterveydenhuolto.

Maakuntien tehtävien kustannukset ovat tämän vuoden tasolla yhteensä noin 17,35 miljardia euroa. Summa kuluu lähes kokonaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Esityksen mukaan maakuntien tehtävien rahoitus vähenee vuoteen 2024 ulottuvan siirtymäkauden aikana kaikkiaan 28 miljoonalla eurolla. Maakuntakohtaiset muutokset ovat joidenkin maakuntien kohdalla paljon kokonaisuutta suurempia.

Eniten rahoitusosuus kasvaa Päijät-Hämeessa, 6,6 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että Päijät-Häme saa maakunnallisten tehtävien hoitoon rahaa noin 44,5 miljoonaa euroa nykyistä enemmän. Euromääräisesti lähes yhtä paljon uudistuksessa voittaa Keski-Suomi, 42 miljoonaa euroa.

Suurin pudotus on Varsinais-Suomessa, 3,5 prosenttia, euroina noin 57,8 miljoonaa.

Rahoitus ja sen muutokset siirtymäkauden jälkeen:

  • Uusimaa: -0,7%, -33 miljoonaa euroa, saa 4,8 miljardia euroa
  • Varsinais-Suomi: -3,5%, -57,8 miljoonaa euroa, saa 1,67 miljardia euroa
  • Satakunta: -1,3%, -10,7 miljoonaa euroa, saa 792 miljoonaa euroa
  • Kanta-Häme: +0,8%, +4,6 miljoonaa euroa, saa 589 miljoonaa euroa.
  • Päijät-Häme: +6,6%, +44,5 miljoonaa euroa, saa 723 miljoonaa euroa
  • Pirkanmaa: +0,4%, +6,7 miljoonaa euroa, saa 1,65 miljardia euroa
  • Kymenlaakso: -2,6%, -16,6 miljoonaa euroa, saa 632 miljoonaa euroa
  • Etelä-Karjala: +0,1%, +0,6 miljoonaa euroa, saa 475 miljoonaa euroa
  • Etelä-Savo: +0,6%, +3 miljoonaa euroa, saa 564 miljoonaa euroa
  • Pohjois-Savo: -2,7%, -27,1 miljoonaa euroa, saa 960 miljoonaa euroa
  • Pohjois-Karjala: +4,7%, +29,4 miljoonaa euroa, saa 653 miljoonaa euroa
  • Keski-Suomi: +4,6%, +42 miljoonaa euroa, saa 957 miljoonaa euroa
  • Etelä-Pohjanmaa: -0,6%, -4,6 miljoonaa euroa, saa 740 miljoonaa euroa
  • Pohjanmaa: +0,7%, +4,1 miljoonaa euroa, saa 604 miljoonaa euroa
  • Keski-Pohjanmaa: +0,4%, +1 miljoonaa euroa, saa 246 miljoonaa euroa
  • Pohjois-Pohjanmaa: +0,7%, +10,3 miljoonaa euroa, saa 1,4 miljardia euroa
  • Kainuu: -1,3%, -4,1 miljoonaa euroa, saa 321 miljoonaa euroa
  • Lappi: -2,7%, -20,3 miljoonaa euroa, saa 723 miljoonaa euroa

Valtiovarainministeriön mukaan laskelmat kuvaavat tuoreinta mahdollista arviota maakuntien tulevasta rahoituksesta, mutta lopullisia ne eivät ole. Laskelmat muun muassa perustuvat vain yhden vuoden tietoihin, ja lopulliset laskelmat tehdään kahden vuoden keskiarvojen perusteella.

Ministeriön mukaan tämä tasaa maakuntakohtaisia vuosimuutoksia.

Maakunnittaiset tulokset ovat herkkiä muutoksille päivitysten yhteydessä ja, ministeriö kertookin päivittävänsä laskelmat lennen vuoden 2019 lopullisia rahoituslaskelmia.

Valtion maakuntarahoituksen perusteina ovat asukasmäärä 10 prosentin vaikutuksella, ja asukkaiden palvelutarpeet ja olosuhdetekijät 89 prosentin painotuksella. Jäljelle jäävä prosentti tulee hyvinvoinnin ja terveyden HYTE-rahoituksesta.

Lakiehdotuksen mukaan maakunnat päättävät rahoituksen käytöstä itsenäisesti.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kaivosyhtiö Keliberin tulevaisuus näyttää entistä valoisammalta – "Kansainväliset yritykset kiinnostuneita sijoittamaan"

2017, Maaliskuu 9 - 08:11

Euroopassa virinneet akkutehdashankkeet kirkastavat myös kaivosyhtiö Keliberin näkymiä. Kaustiselle Euroopan suurinta litium-kaivosta suunnittelevan Keliberin toimitusjohtaja Pertti Lamberg uskoo, että uutiset mahdollisista tehtaista vauhdittavat myös kaivoksen valmistumista.

Keliber puoltaakin Teslan akkutehtaan perustamista Vaasaan. Myös ruotsalainen energiayhtiö Northvolt suunnittelee suurta litium-akkutehdasta Pohjoismaihin, ja hankkeesta on oltu yhteydessä Kokkolaan sekä Keliberiin.

– Meille olisi suotuinen tilanne, että asiakkaita olisi useampia. Se jakaa riskiä ja mahdollistaa myös paremman hinnan saannin, sanoo Pertti Lamberg.

Koska Euroopassa etenee useampia litiumiin liittyviä tehdashankkeita, saattaa raaka-aineesta tulla pulaa. Se on Keliberille hyvä uutinen, sillä huoli litiumin riittävyydestä sitouttaa tehtaita kaivokseen.

Olemme käyneet keskusteluja useamman kansainvälisen, todella suuren toimijan kanssa siitä, että he toimisivat myös investoijina hankkeessamme. Keliberin toimitusjohtaja Pertti Lamberg

– Silloin tehtaat haluavat tehdä pitkäaikaisia toimitussopimuksia. Meidänkin on tällaisia sopimuksia tehtävä ennen rahoituspäätöksiä, koska rahoittajat ja pankit sellaisia vaativat. Olemme käyneet keskusteluja useamman kansainvälisen, todella suuren toimijan kanssa siitä, että he toimisivat myös investoijina hankkeessamme, Lamberg toteaa.

Tuotantoon vuonna 2019

Keliberin litiumkaivos odottaa rakennuslupa- ja rahoituspäätöksiä ensi vuoden aikana. Tavoitteena on, että rakentaminen alkaisi vuoden 2018 loppuun mennessä ja varsinainen tuotanto vuoden 2019 loppuun mennessä.

Keliber kartoittaa tällä hetkellä myös mahdollista työvoimaa alueelta. Suoraan yhtiön palvelukseen tarvitaan 120-130 henkilöä. Esimerkiksi kokkolalaisten koulutusorganisaatioiden kanssa on käyty keskusteluja siitä, millaista täydennyskoulutusta kaivostoiminnan tarpeisiin voitaisiin järjestää.

– Yleisesti ottaen näyttää hyvältä, työvoimaa on hyvin saatavilla, toimitusjohtaja Pertti Lamberg uskoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Malerin tehdaspalosta satojen tuhansien eurojen vahingot Ylivieskassa

2017, Maaliskuu 8 - 17:04

Tiistaisessa tulipalossa tuhoutui Malerin varastohallin kattoa reilun tuhannen neliön verran sekä myös valmiita listoja.

Suurpalo oli lähellä, sillä parin kilometrin päässä Ylivieskan keskustasta sijaitseva varastohalli on yli 20 000 neliön kokoinen. Pelastuslaitos sai palon kuitenkin rajattua nopeasti, myös katolla ollut lumi hidasti tulen leviämistä.

– Säikähdyksellä selvittiin. Onneksi halli on jaettu osastoihin, mikä esti tulen leviämisen joka suuntaan, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Jani Oikari.

Yrityksen tuotantoon palo ei juuri vaikuttanut, eikä kukaan loukkaantunut palossa. Tiistaina tuotanto katkesi arviolta viideksi tunniksi. Heti iltapäivällä, kun palo saatiin sammumaan, pyörähti myös tuotanto käyntiin.

Säikähdyksellä selvittiin. Onneksi halli on jaettu osastoihin, mikä esti tulen leviämisen joka suuntaan. toimitusjohtaja Jani Oikari

Palon syttymissyytä vielä tutkitaan, mutta yksi todennäköisin vaihtoehto on sähkövika. Alkunsa palo sai kattorakenteista.

Maler on yksi Pohjoismaiden suurimpia sisustuslistojen ja -paneelien valmistajia. Sen liikevaihto oli viime vuonna 17 miljoonaa euroa. Työntekijöitä yrityksellä on vajaat 70.

Yrityksellä on tuotantotehdas Ylivieskassa ja kompotenttitehdas Suolahdessa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Makeisveron poisto laski hintoja ja vauhditti myyntiä – irtokarkit jopa sisäänheittotuotteena

2017, Maaliskuu 8 - 08:11

Vielä viime vuonna makeisten valmisteveroa pulitettiin Suomessa 95 senttiä kiloa kohden. Tänä vuonna vero poistui.

K- ja S-ryhmien, Halpa-Halli - sekä Minimani-ketjujen mukaan veron poisto ohjattiin heti hintoihin.

Makeisten myynti onkin ollut kasvussa. Esimerkiksi osto- ja myyntijohtaja Aki Erkkilä Keskosta raportoi, että makeisten myynti on alkuvuodesta lähtien ollut yli kymmenen prosentin kasvussa.

Makeisvero Suomessa

Makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmistevero poistui 1.1.2017.

Ennen vuotta 2017 Suomessa oli voimassa vuonna 2011 voimaan tullut makeisverolaki. Veron suuruus makeisten kohdalla oli 95 senttiä/kg.

Vuosina 1926–1999 voimassa oli makeisista ja suklaasta kannettu valmistevero. Sen suuruus oli juuri ennen veron poistoa noin 59 senttiä/kg.

Finlex

SOK:n valikoimapäällikkö Juhani Haaran mukaan tammi-helmikuussa makeisten myyntimäärä on kasvanut noin kolme prosenttia viime vuoden vastaavan ajan lukuihin verrattuna.

Siinä missä K- ja S-ryhmissä viitataan makeismyynnin olleen kasvu-uralla jo viime vuonna ja jopa aiemmin, Minimani-ketjussa ohjataan kiitokset veronpoiston piikkiin.

Kokkolan Minimanin johtaja Markus Anttila:

– Kyllähän veron poistaminen on näkynyt positiivisesti ostokäyttäytymisessä. Makeiskilojen myynti on kasvanut jopa 20–30 prosenttia alkuvuodesta, laskee Anttila.

Irtomakeistarjoukset houkuttelevat

Parhaiten veron poisto on näkynyt kuluttajalle kilohinnoin myytävissä makeisissa eli irtokarkeissa, koska juuri painoperusteinen vero poistui. Keskon osto- ja myyntijohtaja Aki Erkkilä:

– Kuluttajat huomioivat uudet hinnat hyvin ja varsinkin kampanjamyynti uusilla hintapisteillä on kasvussa. Irtomakeisten myynti nousee merkittävästi kampanjan aikana ja niillä tehdyt kampanjat kiinnostavat kuluttajia selvästi.

Kyllä irtokarkit ovat nousseet sisäänheittotuotteeksi ihan kahvin rinnalle top viitoseen. Kokkolan Minimanin johtaja Markus Anttila

Halpa-Halli -ketjun ostopäällikkö Markus Flinck vahvistaa, että suurin muutos menekissä on tapahtunut nimenomaan irtomakeisten kaupassa.

– Uusi hinta tuntuu konkreettisemmin, kun irtomakeisten hinta ajatellaan kilohintana.

Minimani-ketjussa on satsattu erityisesti irtomakeisten esille panoon. Esimerkiksi Kokkolassa "irtiksiä" myydään monen metrin levyisestä lokerohyllystä.

Irtokarkit ovat enemmän esillä, mutta myös tärkeä tarjoustuote.

– Sitä on vaikea tulkita, mutta jos irtokarkki on tarjouksessa, asiakasmäärä kasvaa 10–20 prosenttia sinä viikonloppuna. Kyllä irtokarkit ovat nousseet sisäänheittotuotteeksi ihan kahvin rinnalle top viitoseen, vahvistaa Anttila.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lumettomassa maassa talviturkki on metsäjänikselle haitta

2017, Maaliskuu 6 - 12:13

Metsäjäniksiä on näkynyt varsinkin Etelä-Suomessa aiempaa vähemmän viime vuosina. Lumijälkilaskennat kertovat, että kanta vaihtelee paljon eri puolilla Suomea.

Esimerkiksi Pohjanmaan riistakeskuksen alueella viimeisten viiden vuoden aikana metsäjäniksien jälkiä on havaittu liki puolet vähemmän kuin aiemmin, kertoo riistapäällikkö Mikael Luoma.

Ilmastonmuutos pistää ahtaalle

Metsäjänis on parhaimmilllaan korkeiden hankien ja nietosten talvena, jolloin sen valkoinen turkki antaa hyvän suojavärin.

Kun lunta on heikosti tai ei lainkaan, muuttuu tilanne metsäjäniksen ja sen luontaisen vihollisen – ketun kanssa epätasaiseksi kilvoitteluksi.

Mitä enemmän lunta on, sitä paremmin metsäjänis voi. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pekka Helle

– Mitä enemmän lunta on, sitä paremmin metsäjänis voi. Tihenevät vähälumiset talvet, jolloin vähäkin lumi on kovaa, tai kun lunta ei ole ollenkaan, ovat metsäjäniksen kannalta huonoja, erikoistutkija Pekka Helle Luonnonvarakeskuksesta huomioi.

Jänis vai rusakko

Rusakon turkki on talvella vaalean harmaanruskea, jäniksen valkoinen.

Rusakon korvat yltävät eteen ojennettuina kuonon kärjen yli, jäniksen ei.

Rusakon häntä on päältä musta, jäniksen ei.

Rusakon silmäterä on vaaleanruskea, jäniksellä tumman punaruskea.

Rusakon yläetuhampaissa olevat urat sijaitsevat keskellä hammasta, jäniksellä lähellä hampaiden sisäreunaa.

Rusakko ja jänis voivat risteytyä. Ensimmäisen polven risteymässä uroksena on aina rusakko. Risteymät ovat lisääntymiskykyisiä molempien lajien kanssa.

LuontoPortti

Paikka paikon metsäjäniksen jälkiä on havaittu tänä talvena normaalia vähemmän.

– Esimerkiksi rannikolla aina Etelä-Pohjanmaalta Perämeren pohjukkaan asti ulottuvalla alueella ja siitä vähän sisämaahan päin jälkihavaintoja on ollut niukasti, Pekka Helle vahvistaa.

Maaliskuun lopulla asiaan saadaan tarkempia tietoja, kun parhaillaan meneillään olevat vuosittaiset riistakolmio- ja lumijälkilaskennat valmistuvat.

Pari hyvää vuotta korjaa tilannetta

Genetiikan tutkija Jaakko Pohjoismäki Itä-Suomen yliopistosta näkee vähälumisessa ja leudossa talvissa myös etuja jänikselle.

– Ravinnonsaanti paranee ja lisääntymisaika pitenee. Mutta ongelma on lumipeitteen keston lyheneminen.

On ilmiselvää, että metsäjäniksen valkoisesta talviturkista on tullut lumettomilla alueilla haitta. genetiikan tutkija Jaakko Pohjoismäki

– Luken lumijälkilaskentatilastoissa trendi on havaittavissa. On ilmiselvää, että metsäjäniksen valkoisesta talviturkista on tullut lumettomilla alueilla haitta, mutta siitä, kuinka paljon lumen puute vaikuttaa metsäjäniksen kuolleisuuteen tietyn ajan sisällä, ei ole systemaattista tietoa.

Tutkija muistuttaa, että koska jäniseläimet lisääntyvät tehokkaasti, pari hyvää vuotta korjaa heikentyneen kannan nopeasti.

– Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on ollut melko normaali talvi, joten jänisten paikallinen kato johtunee muista ilmiöistä.

Rusakko on sopeutunut lauhoihin talviin

Tutkijoiden mukaan on jo näkyvissä merkkejä siitä, että metsäjänis siirtyy pohjoisemmaksi, lumivarmemmille alueille. Esimerkiksi Etelä-Ruotsista metsäjänis on jo kadonnut kokonaan.

– Jos ilmastonmuutos jatkuu tähän suuntaan, niin jänis tulee vetäytymään. Lounais-Suomessa on alue, missä jo selvästi näkee metsäjäniskantojen vähentyneen 30 vuodessa jopa alle puoleen, Helle sanoo.

Myös vuosi 2015 oli melko lailla paha jänisruttovuosi. erikoistutkija Marja Isomursu

Lauhoihin säihin sopeutunut rusakko on myös täyttämässä alueita, joissa metsäjänis asuu.

Aamuauringon varjot ja jäniksen jäljet.Eelis Pulkkinen Jänisruttoa aina samoilla seuduilla

Jäniksiä verottavat myös eläintaudit.

Viime vuonna Evira tilastoi Suomessa yli 30 jänisruttoon kuollutta metsäjänistä. Yleensä tautitapauksia kirjataan noin 10–30 vuodessa.

Metsäjäniksen saalismäärät

Metsäjäniksen metsästys ajokoiralla on yksi suosituimpia metsästysmuotoja Suomessa.

Vuotuiset saalismäärät ovat kantojen runsaudesta riippuen 160 000 – 210 000 jänistä. Huippusaalis oli 955 000 jänistä vuosina 1982-1983.

Suomen Riistakeskus

– Myös vuosi 2015 oli melko lailla paha jänisruttovuosi. Sitä edeltävät pari vuotta olivat myös poikkeuksellisia, sillä jänisruttoa ei tavattu Suomessa lainkaan, Eviran erikoistutkija Marja Isomursu sanoo.

Jänisruttoa esiintyy yleensä aina samoilla alueilla eli Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan länsiosissa sekä Oulun seudulla.

– Mutta myös Keski-Suomessa ja varsinkin viime kesänä Kaakkois-Suomesta löytyi paljon tautitapauksia, kun taas Kainuu ja Pohjois-Karjala ovat alueita, joissa ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole tullut esiin yhtään jänisruttotapausta, Isomursu lisää.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Virpi Karhu löysi tumppaamiselle hyviä syitä: ”On häpeällistä seistä röökillä pihalla kun lasten kaverit tulevat kylään"

2017, Maaliskuu 3 - 12:12

Yli 30 vuotta elämästään sauhutellut Karhu aloitti tupakkalakon helmikuun alussa Irti tupakasta -ryhmässä. Edellisen kerran hän oli tupakkalakossa vuonna 2014 – silloin lopetuspäätös piti kaksi kuukautta. Nyt hän uskoo selättävänsä riippuvuutensa.

– 12 askeleen ohjelman avulla, jolla olen päässyt muistakin riippuvuuksista eroon, pystyn selättämään tupakan. Opetellaan elämään toisin. Kun riippuvuus on napannut kiinni, sen on piilottanut myös itseltään, Virpi Karhu perustelee.

Nella Nuora / Yle Tupakka piiloon pyöränsarveen

Ensimmäisen kerran, kun Virpi Karhu päätti aloittaa tupakoinnin, hän oli 12-vuotias.

– Se oli oikeastaan jonkinlainen riitti, joka liittyi yläkouluun siirtymiseen.

Painelin Oulussa radan varteen tupakalle. Fiilis oli mahtava. Mä poltan tupakkaa. Ja siitä se sitten lähti. Virpi Karhu

Virpi Karhu osti kaveriltaan tupakan 12 pennillä, piilotti sen pyöränsarveen ja nappasi tulitikkuaskin kotoa, heti kun vanhempien silmä vältti.

– Painelin Oulussa radan varteen tupakalle. Fiilis oli mahtava. Mä poltan tupakkaa. Ja siitä se sitten lähti.

Suomalaisten tupakointi

THL:n mukaan viimeisten kymmenen vuoden aikana aikuisväestön samoin kuin eläkeikäisten miesten tupakointi on vähentynyt. Eläkeikäisten naisten tupakointi on hieman lisääntynyt.

20–64-vuotiaista miehistä noin 26 prosenttia tupakoi vuonna 2005. Vuonna 2015 heistä tupakoi enää 18 prosenttia.

20–64-vuotiaista naisista noin 17 prosenttia tupakoi vuonna 2005. Kymmenen vuotta myöhemmin naisista tupakoi 15 prosenttia.

THL

Siitä lähtien Virpi Karhu on poltellut enemmän ja vähemmän. Uuden vuoden lupauksena tehdyt lopettamispäätökset ovat kestäneet hänellä 10 minuuttia. Kolmen raskauden aikana tupakkalakot ovat pitäneet.

– Oikeastaan lähes koko 50-vuotisen elämäni aikana on vain yksi 10 vuoden pätkä, jolloin poltin vain silloin tällöin. Tuolloin hyllyssä ollut tupakka-aski ei edes häirinnyt kauheasti. Se oli enemmän seurapolttamista.

Liftasin Ylivieskaan ja kävin ostamassa askin. Siitä se taas lähti. Virpi Karhu Liftillä tupakan ostoon

Toinen tupakanpolton aloittamispäätös syntyi keväällä 1986 Ylivieskan Raudaskylässä. Kevätaurinko oli lämmittänyt pihaan nurmipälven, jota katsellessa Virpi Karhulle tuli ensimmäisenä mieleen tupakka.

– Liftasin Ylivieskaan ja kävin ostamassa askin. Siitä se taas lähti. Ei siihen ole sen kummempaa koskaan tarvittu, Virpi Karhu kertaa 30 kilometrin edestakaista röökinostoreissuaan.

Samalla tavalla tupakointi alkoi muutama vuosi sitten uudestaan – hetken mielijohteesta. Työmatkalla Virpi Karhu pummasi työkaveriltaan sikarin.

– Siitä se sitten taas lähti. Eikä taukoja tuota kahden kuukauden pätkää lukuun ottamatta ole ollut.

YLE / Anssi Leppänen Riippuvuus lymyää sopukoissa

Nyt Karhu on tehnyt päätöksensä ja uskoo lopettamispäätöksensä pitävän. Hän sanoo lokeroineensa tupakoinnin aikaisemmin johonkin aivosopukkaan, jossa se on pysynyt mukavasti piilossa.

– Kahden kuukauden lakon aikana nuorin lapsistani sanoi, että ”äiti, sua on paljon mukavampi halata kun et haise sikarilta". Senkin olen ikävästi painanut villaisella jonnekin aivosopukaan. Taas äiti haisee sikarilta.

On häpeällistä seistä röökillä pihalla kun lasten kaverit tulevat kylään. Virpi Karhu

Tupakoinnin haittapuoliksi Virpi Karhu listaa myös jatkuvan flunssaisen olon ja äänen käheyden. Myös sosiaalinen paine ja moraaliset syyt painavat vaakakupissa lopettamispäätöksen puolesta.

– On häpeällistä seistä röökillä pihalla kun lasten kaverit tulevat kylään. Raha on myös iso asia, sanoo Virpi Karhu, ja laskee polttamiensa sikareiden maksavan pari sataa euroa kuukaudessa.

– Se on aika iso summa yksinhuoltajaperheessä, ja myös iso moraalinen asia; laittaako rahaa tupakkaan vai käyttääkö sen koko perheen iloksi?

Ismo Pekkarinen / AOP Kyllä minä tupakan selätän

Nyt kun Virpi Karhu ei enää polta, hän on huomannut, että aamut ovat hankalia.

– Herään viiden aikaan ja menen kuudeksi salille. Aamurutiineihini on kuulunut kahvi ja sitten ulos tupakalle, mikä tuntuu nyt ihan hullulta. Järki on pitänyt ottaa käteen ja hokea itselleni, että kyllä minä tämän selätän ja pääsen tästä yli. Pystyn siihen!

Tiedän, että retkahdus on vain yhden tupakan takana. Virpi Karhu

Avominnen vastaavana päihde- ja läheisohjaajana toimiva Virpi Karhu tsemppaa itseään myös onnistumisen tunteilla.

– Kun näen jonkun ulkona pakkasessa ja viimassa tupakoimassa, voin olla tyytyväinen itseeni, että minun ei tarvitse. Tupakka on toki mielessä, onhan se ollut seuralaisena 40 vuotta, mutta ei ole tullut sellaista tunnetta, että pitäisi polttaa.

Virpi Karhu myöntää, että tupakan himon iskiessä on ollut pakko laskea sekunteja ja minuutteja. Fyysisiä vieroitusoireita hän ei ole tuntenut.

– Mutta ilman ryhmän tukea olisi ollut vielä vaikeampaa.

Vinkiksi riippuvuudesta eroon kamppaileville Virpi Karhu antaa rutiinien rikkomisen ja vaikeaan hetkeen keskittymisen.

– Kahvit minimiin. Vältä tilanteita, joissa tekee eniten mieli tupakkaa. Hyödynnä toisten tuki. Kannattaa tehdä töitä jo ennen lopettamista ja motivoida itsensä pysymään päätöksessä. Tiedän, että retkahdus on vain yhden tupakan takana.

"Vieroitusta ei tueta riittävästi"

Suomalaisista 20–64-vuotiaista noin 17 prosenttia tupakoi päivittäin vuonna 2015. Tilastot kertovat, että suomalaisten tupakointi on vähentynyt reippaasti viime vuosina.

Virpi Karhu sai apua tupakoinnin lopettamiseen yksityiseltä riippuvuusklinikalta. Vieroitukseen saa apua myös esimerkiksi syöpäyhdistysten kursseilta, työterveydestä ja terveyskeskuksista.

Asiantuntija Otto Ruokolainen terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on sitä mieltä, että Suomessa lopettamisen tukeminen ei ole parhaalla mahdollisella tasolla eli julkista rahoitusta ei ole riittävästi.

– Rajoitusten lisäksi tarvittaisiin pehmeämpiä keinoja eli lopettavien tukemista. Suomessa rahoitetaan aika vähän tätä työtä verrattuna muihin Pohjoismaihin. Aiemmin tupakkaverosta osa oli korvamerkitty tupakoinnin ehkäisyyn, mutta se poistui 2009. Ray tosin tukee erilaisia järjestöjä, jotka tekevät tupakoinnin ehkäisytyötä.

Ruokolaisen mukaan kunnat päättävät itse, kuinka paljon rahoitetaan esimerkiksi tupakasta vieroituskursseja. Rahoitus siis vaihtelee paljon eri puolilla Suomea.

– Suomessa ei ole moneen vuoteen ollut suurta kansallista kampanjaa aiheesta. Ne kyllä herättävät keskusteluja ja vaikuttavat mielipiteisiin, mutta ovat kalliita toteuttaa,” toteaa THL:n asiantuntija.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Maidontuottajien määrä vähenee, jäljellejäävät uskaltavat investoida: "Luotan siihen kuluttajaan, joka tekee ostopäätöksen"

2017, Helmikuu 28 - 12:15

Maitotilojen määrä puolittuu lähivuosina, kun tuotanto samaan aikaan jopa hieman kasvaa. Luonnonvarakeskuksen mukaan viime vuonna maidontuottajien määrä väheni koko maassa seitsemän prosenttia.

Keski-Pohjanmaan Kannuksesta, Himankatien varresta, löytyy viljelijöitä, jotka kasvattavat tuotantoaan. Siellä on rakennustyöt käynnissä ja tontille nousee kovaa kyytiä kahden robottiaseman navetta, johon mahtuu 140 lehmää.

Joillekin ainoa kriteeri on hinta, mutta sitten on kasvava enemmistö kuluttajia, joille on tärkeää, että ruoka on turvallista. maatalousyrittäjä Lea Haavisto

Lea Haavisto on yksi kuudesta osakkaasta. Hän tietää, että alan uhat säilyvät eli esimerkiksi ylituotantoa tulee olemaan edelleen. Silti hän uskaltaa ryhtyä isoon investointiin.

Maidontuotanto Suomessa

Vuoden 2016-2017 vaihteessa Suomessa oli noin 7300 maitotilaa.

MTK:n mukaan tilat ovat parina viime vuonna vähentyneet 6-7 prosenttia vuodessa.

Ennusteen mukaan vuoteen 2020 mennessä maitotiloja on enää noin 3700 kappaletta.

Kun Suomi liittyi EU:hun, maitotiloja oli maassa noin 32 000.

MTK

Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan 2016 Suomen maidontuotanto kääntyi hienoiseen laskuun ja oli 2 359 miljoonaa litraa. Tuotanto kasvoi prosentin ensimmäisellä ja väheni pari prosenttia toisella vuosipuoliskolla.

Luke

– Luotan kuluttajaan, joka sen ostospäätöksen tekee. Joillekin ainoa kriteeri on hinta, mutta sitten on kasvava enemmistö kuluttajia, joille on tärkeää, että ruoka on turvallista. Uskon, että he ovat valmiita maksamaan sen hinnan, mitä turvallinen ruuantuotanto vaatii. Tähän uskon ja luotan. Hyvän tuottaminen ilmaiseksi ei ole mahdollista.

Vähemmällä määrällä enemmän

MTK-Keski-Pohjanmaan toiminnanjohtaja Jouni Jyrinki toteaa, että maatalousala on kurimuksessa. Tilojen määrä vähenee jopa maitomaakunnaksikin tituleeratulla Keski-Pohjanmaalla kuten muuallakin maassa. Venäjän vastapakotteet ovat olleet täsmäisku alalle.

Keski-Pohjanmaalla on ennusteen mukaan vuonna 2022 hieman yli 400 maitotilaa, kun niitä vuonna 2016 oli reilut 800.

Samaan aikaan navetoiden keskikoko kasvaa nykyisestä noin 35 lehmästä 70 eläimeen. Myös tuotantomäärät kasvavat hiukan. Vuonna 2016 maitoa tuotettiin Keski-Pohjanmaalla runsaat 261 miljoonaa litraa. Ennusteiden mukaan määrä on 2022 runsaat 278 miljoonaa litraa.

Kaikkialla kehityskaari ei ole kulkenut tähän suuntaan. Maatalousjohtaja Juha Lappalainen MTK:sta toteaa, että esimerkiksi Kaakkois-Suomessa maidontuotanto on vähentynyt useita kymmeniä miljoonia litroja viime vuosina.

Lappalaisen mukaan koko maassa ne viljelijät, jotka ovat päättäneet jatkaa alalla, ovat kasvattaneet investointejaan. Investoinnit ovat keskittyneet erityisesti Lounais-Suomeen ja Pohjanmaalle.

MTK Keski-Pohjanmaan Jouni Jyrinki uskoo, että Keski-Pohjanmaa pysyy siis vahvana maitomaakuntana.

Talousosaamisen myötä uskaltaa joskus lähteä vähän riskialttiimpaankin yritykseen. maatalousyrittäjä Lea Haavisto

– Tämä on nurmiviljelyvaltainen maakunta eli maaperä on sellaista, että heinä kasvaa parhaiten. Se antaa mahdollisuuden märehtijöiden pitämiseen. Ainakin ennusteen mukaan vuoteen 2020 saakka näyttäisi, että tuotetaan maitoa, naudanlihaa ja rannikon hietamultaisilla mailla perunaa.

"Talousosaamisen oltava kunnossa"

Navettainvestoinnin juuri tehnyt kannuslainen Lea Haavisto miettii, että heidän vahvuutensa on vuosikymmeniä tilaa pitäneiden vankka kokemus sekä nuorten viljelijöiden innostus.

Maataloustukea hakeneet maatilat Keski-Pohjanmaalla

MTK Keski-Pohjanmaan alueella (Keski-Pohjanmaan maakunnan lisäksi Kalajoki, Sievi, Alavieska, Ylivieska ja Reisjärvi) maataloustukea hakeneiden tilojen määrä on vähentynyt vuosina 2014-2016 noin 3-4 prosenttia.

2014 2316 tilaa

2015 2200 tilaa

2016 2168 tilaa

MTK Keski-Pohjanmaa

– Se ammattiosaamisen tunne on yksi noja. Ja toinen, jota en lakkaa korostamasta, on se talousosaaminen. Sitä pitää tilalta löytyä ja se korostuu näinä aikoina aina vain enemmän. Jos sen ulkoistaa, tila on äkkiä itsekin ulkona. Talousosaamisen myötä uskaltaa joskus lähteä vähän riskialttiimpaankin yritykseen, puntaroi Haavisto.

Hän arvioi, että suuri yksikkö luo tietyllä tapaa turvallisuutta ja auttaa lomituksen järjestämisessä.

– Tila ei heti piiputa, jos toinen sairastuu. Lomituksessahan on myös aikamoisia haasteita yleensä, mutta tässä ne hoituvat työvuorojärjestelyillä paremmin. Se tuo turvaa, mutta vaatii sitä, että osataan sopia keskenämme näitä asioita.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia