YLE: Keski-Pohjanmaa

Julkaise syötteitä
Yle Uutiset | Tuoreimmat uutiset
Syötteen kokonainen osoite. 9 min 33 s sitten

Lukiolaisten vetoomus tuotti tulosta: kevytmaito tulee koulupöytään Kannuksessa

1 tunti 36 min sitten

Kevytmaito tulee Kannuksen kouluruokailuun vuoden vaihteessa. Kaupungin sivistyslautakunta taipui opiskelijoiden tahtoon saada kevytmaito koululaisten ruokajuomaksi.

Lisäksi yksitoista kannuslaista päättäjää teki asiasta valtuustoaloitteen. Aloitteen tekijät ovat huolissaan siitä, että lapset ja nuoret siirtyvät juomaan vettä maidon sijaan, jos tarjolla on vain rasvatonta maitoa.

Lukion opiskelijakunta kannattaa kevytmaitoa muun muassa siksi, että se tuo koulupäivään lisää energiaa.

Aiemmin Kannus siirtyi monen muun kunnan tapaan tarjoamaan kouluissa vain rasvatonta maitoa valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaisesti.

Maidonjuonti vähentynyt

Ravitsemustyöntekijä Paula Leppälä lukion ruokalasta on laskenut, että rasvattomaan maitoon siirtyminen on vähentänyt koululaisten maidonjuontia. Hänen mukaansa vielä keväällä ruokailussa kului 80–120 litraa maitoa viikossa, kun taas nykyisin sitä menee enää 50-80 litraa viikossa. Mukana laskelmissa ei ole laktoosittoman maidon kulutus, joka on pysynyt suurin piirtein samana.

Maidon kulutukseen on voinut vaikuttaa myös se, että oppilasmäärä on viime keväästä hiukan vähentynyt.

Kaupunginjohtaja Terttu Kortteen mukaan maitopäätös tulee maksamaan Kannukselle 2500 euroa eli koulumaitotuen verran. Tukea saa vain rasvattomalle maidolle, eikä rinnalla saa tarjota rasvaisempia vaihtoehtoja.

Keski-Pohjanmaalla Lestijärvi, Toholampi, Veteli ja Halsua tarjoavat edelleen vaihtoehdoksi rasvatoman sijaan myös kevytmaidon, Halsualla päiväkodissa on tarjolla perheiden toiveesta jopa punaista maitoa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Uudenkaarlepyyn kuolonkolarista uutta tietoa: vauvan turvakaukalo oli kiinni

2017, Joulukuu 13 - 18:26

Poliisi on edistynyt Uudessakaarlepyyssä maanantaina tapahtuneen kuolonkolarin tutkinnassa. Kolarissa kuollut 10 kuukauden ikäinen vauva oli turvakaukalossa, joka oli kiinnitetty takapenkille auton turvavöillä. Lapsi matkusti kasvot menosuuntaan.

Poliisilla oli aluksi epätietoisuutta siitä, oliko lapsella turvaistuinta ja oliko se kiinnitetty. Todistajana kuultu henkilö oli irrottanut kaukalon turvavöistä ja nostanut sen ulos autosta.

Lapsen vanhemmat ovat edelleen hoidettavana Vaasan keskussairaalassa. Poliisin mukaan heidän vammansa eivät ole hengenvaarallisia ja heidän tilansa on vakaa.

Poliisi epäilee, että turma-auto lähti ohittamaan edellä ajavaa autoa ja kolaroi siksi vastaan tulleen kanssa. Tapahtumapaikalla on ohituskielto, joka on merkitty keltaisella sulkuviivalla.

Tapahtunutta tutkitaan törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja törkeänä kuolemantuottamuksena. Vastaantulleessa autossa ollut vuonna 1999 syntynyt mies on kotiutunut sairaalasta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Nyt rasvaisempaa maitoa kaipaavat lukiolaiset Kannuksessa: "Moni vaihtaisi veden maitoon, jos se ei olisi rasvatonta"

2017, Joulukuu 13 - 09:50

Keski-Pohjanmaalla Kannuksen lukion opiskelijakunta on kirjelmöinyt kaupungille kevytmaidon saamiseksi koululaisten ruokajuomaksi. Kannus siirtyi monen muun kunnan tapaan tarjoamaan kouluissa vain rasvatonta maitoa, kun valtion ravitsemusneuvottelukunta sitä suositteli.

Kannuksen lukion opiskelijakunnan mukaan aihe puhututtaa opiskelijoita paljon. Opiskelijakunnan kannanoton mukaan päivän ruokatauko on jaksamisen kannalta merkittävä.

Opiskelijakunnan mukaan moni valitsee ruokajuomakseen veden, mutta saattaisi valita maidon, jos se ei olisi rasvatonta. Tällöin maito toisi ruokataukoon lisää energiaa.

– Vaikka rasvattoman maidon terveysvaikutuksista on jatkuvasti puhetta, onko ero kuitenkaan kevytmaitoon nähden niin merkittävä? Opiskelijat suosivat kevytmaitoa, joissa monien mukaan on enemmän makua. Monen toive onkin siis ollut, että kevytmaito palaisi kouluruokalaan, kannanotossa todetaan.

Myös osa päättäjistä kannattaa rasvamaitoa

Yksitoista kannuslaista päättäjää on tehnyt kaupungille valtuustoaloitteen kevytmaidon saamiseksi kouluruokailun valikoimiin. Aloitteen tekijät ovat huolissaan siitä, että lapset ja nuoret siirtyvät juomaan vettä maidon sijaan, jos tarjolla on vain rasvatonta.

Osa kunnista on päättänyt toimia valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeiden vastaisesti. Esimerkiksi Sotkamossa kunta päättikin tarjota kouluissa myös rasvaisempaa maitoa, koska vanhemmat sitä halusivat. Päätöksestä tehty valitus kuitenkin laittoi rasvatuotteet ainakin joksikin aikaa jäihin.

Ravitsemusneuvottelukunta myös ärähti erikseen Sotkamolle aikeista siirtyä kouluissa rasvaisiin maitotuotteisiin. Neuvottelukunta ei kuitenkaan aio lähettää paimenkirjeitä kaikkiin kuntiin, jotka tarjoavat lapsille yhä kouluissa rasvaista maitoa. Asiaa seurataan silti tarkasti, sillä neuvottelukunnan mielestä lapsille pitää tarjota heidän terveydelleen parasta.

Kannuksessa kevytmaidon palauttamista vaativa valtuustoaloite tulee keskiviikkona sivistyspalveluiden lautakunnan käsittelyyn. Sivistystoimenjohtajan ehdotus on, että Kannus noudattaa valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia eli pysyy rasvattomassa maidossa.

Keski-Pohjanmaalla Lestijärvi, Toholampi, Veteli ja Halsua tarjoavat edelleen vaihtoehdoksi myös kevytmaidon, Halsualla päiväkodissa on tarjolla perheiden toiveesta jopa punaista maitoa.

Tiia Isosaari ja Oona Ojanen Kannuksen lukion opiskelijakunnasta ovat sitä mieltä, että rasvattoman rinnalla saisi olla kevytmaitoa. Maku on parempi, energiaa saa enemmän ja syksyn mittaan veteen siirtyneet opiskelijat saattaisivat juoda taas maitoa.Heini Holopainen / Yle

Juttuun lisätty loppuun kuva kello 16.16.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kalajoen 200-vuotias vaivaisukko palasi töihin kirveshyökkäyksen jälkeen – seurakunta muistuttaa, ettei rahalippaita ryöstämällä rikastu

2017, Joulukuu 12 - 20:20

Kalajoen kirkon vaivaisukko on palannut työhönsä tapulin eteen. Ukko koki kovia syys-lokakuun vaihteessa, kun sitä pahoinpideltiin ilmeisesti kirveellä. Puumiehen korjasi ylivieskalainen Tuomo Hautamäki.

Silminnäkijä näki syksyllä kaksi ihmistä ukon kimpussa: ukkoa iskettiin kirveellä vatsaan, nilkkaan ja sääreen ja vauriot olivat isot.

Vuonna 1815 työnsä aloittanut ukko ei ole ainoa kaltoinkohdeltu. Pelkästään Kalajoella kaikki sen kollegat ovat joutuneet rikoksen kohteiksi. Himangan ukko yritettiin ryöstää vuosikymmenen alussa ja Raution ukko muutama vuosi sitten.

Himangan vaivaisukko revittiin irti ja jouduttiin korjaamaan. Raution ukko katosi kokonaan, ja sen tilalle ehdittiin jo tilata uusi, ennen kuin vanha isäntä löytyi metsäojasta.

Ukot ovat keränneet tapulin ovenpielessä vähävaraisille rahaa jo yli 200 vuotta.

Kaikissa tapauksissa tavoitteena oli ilmeisesti päästä käsiksi vaivaisukkojen keräämiin rahoihin. Yritys on kuitenkin turha, sanoo seurakunnan tiedottaja Jussi Leppälä.

– Kirstuun kilahtavat summat eivät ole kovin suuria, eikä niistä rikastu, vaikka niihin pääsisikin käsiksi. Se taas on melko mahdotonta, sillä lippaat on suojattu ukkojen sisälle niin hyvin, että yritys ei kannata.

Rahalippaat ovat osin seinän sisällä, ja niihin käsiksi pääseminen vaatisi seinän osittaista murtamista.

Kalajoen vaivaisukko uusittuna syksyisen ryöstöyrityksen jälkeen.Jussi Leppälä / Ylivieskan ja Kalajoen seurakunta

Vaikka vaivaisukkojen vatsoissa ei muhi jättisummia, kaikilla lahjoituksilla on merkitystä, muistuttaa Leppälä. Silti vaivaisukoista erityisen tärkeitä tekee perinne:

– Niillä on valtavan suuri merkitys ja ihan oma historiansa.

Kokkolan ja Pietarsaaren seudulla viriteltiin toissa vuonna keskustelua siitä, pitäisikö vaivaisukot päästää sisätöihin muun muassa niihin kohdistuvan ilkivallan vuoksi. Tapauksia on ollut vuosien varrella eri puolilla Pohjanmaata, missä vaivaisukot ovat yleisiä.

Uhritukista vetoavaan ihmishahmoon

Vaivaisukkojen historian voi katsoa ulottuvan katolisen kirkon keskiajalla kehittämään uhritukki-perinteeseen saakka. Uhritukeilla kerättiin varoja ensin uskonsotien rahoittamiseksi, sittemmin köyhien ja vaivaisten auttamiseksi. Tukeista tuli hiljalleen aiempaa koristeellisempia, ja lopulta niistä alettiin veistää ihmishahmoja, joiden arveltiin vetoavan enemmän ihmisten auttamishaluun.

Vanhimmat vaivaisukot ovat tiettävästi 1600-luvulta, mutta suurin osa on peräisin 1800-luvulta. Ukkoja alkoi ilmestyä sankoin joukoin kirkkojen ovenpieliin erityisesti Suomen sodan (1808–1809) jälkeen juuri Pohjanmaalla. Tuolloin ne olivat sotainvalidien asialla.

Suomessa on vielä yli sata virassa olevaa vaivaisukkoa. Museovirasto antoi viime vuonna ohjeet siitä, miten sään armoilla seisovia ukkoja pitää hoitaa. Aiemmin esimerkiksi maalaukset on saatettu tehdä julkisivumaalauksen tarkkuudella. Nyt Museovirasto muistuttaa, että ukkoja pitää kohdella taide-esineinä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Herätys: Seksuaalista ahdistelua eduskunnassa, Trump haluaa lähettää amerikkalaisia Kuuhun, luvassa lumipyryä ja erittäin huonoa ajokeliä

2017, Joulukuu 12 - 07:27
Seksuaalista ahdistelua eduskunnassa – useita avustajia häiritty

Ylen kyselyssä useampi kuin joka kymmenes avustaja tai eduskuntaryhmän työntekijä kertoo kokeneensa seksuaalista häirintää. Asiantuntija pitää lukua korkeana, jos sitä verrataan muiden työpaikkojen ahdisteluihin.

Geenimutaatio komisti kokkolalaispuun – nyt kuusta aiotaan monistaa

Kokkolassa kasvava kuusen erikoismuoto on Luonnonvarakeskuksen tulkinnan mukaan kartiokuusi, vieläpä yksi hienoimpia tutkijan näkemiä.

Kuusi kasvaa poliisitalon tuntumassa. Se huomattiin jo aikanaan, kun tonttia raivattiin poliisitalon rakentamista varten, ja sitä on varjeltu siitä asti.Kalle Niskala / Yle

Se sopisi joulupuuksi ja koristekäyttöön. Luke on kiinnostunut varttamaan siitä uusia puita omiin kokoelmiinsa ja myös Kokkolan kaupungin tarpeisiin.

Verotus laski Suomessa kaikissa palkkaluokissa ensi kertaa kahdeksaan vuoteen

Palkkaverotus laski tänä vuonna kaikkien tulotasojen työntekijöillä, mikä on ensimmäinen kerta sitten vuoden 2009. Kyse on kilpailusta, sillä palkkaverotusta on laskettu useissa maissa.

Ismo Pekkarinen / AOP

Suomen maine kovan verotuksen maana ei tuoreen selvityksen mukaan pidä täysin paikkaansa. Erityisesti pienipalkkaisten suomalaisten tuloverotus on vertailussa keskitasoa.

Trump haluaa lähettää amerikkalaisia Kuuhun

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump opasti maanantaina Yhdysvaltain avaruushallintoa Nasaa lähettämään amerikkalaisia Kuuhun vuosikymmenten jälkeen.

Ernie Wright / NASA Goddard's Scientific Visualization Studio

Trumpin mukaan ensimmäinen matka vuoden 1972 jälkeen auttaisi valmistautumaan tuleviin matkoihin Marsiin.

Planeettaa pelastetaan Pariisissa ilman Trumpia

Ranskan presidentti Emmanuel Macron järjestää Pariisissa tiistaina ilmastotapaamisen, tasan kaksi vuotta Pariisin sopimuksen syntymisen jälkeen. Listasimme viisi asiaa, jotka tekevät kokouksesta kiinnostavan.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron Pariisin ilmastokokouksen aattona 11. joulukuuta.Philippe Wojazer / AOP Suurimmassa osassa maata pyryttää

Lumisadealue on saapunut yöllä maan länsiosaan ja leviää aamun aikana idemmäksi. Lunta pyryttää puuskaisen kaakkoistuulen kera ja enimmillään kertymät ovat 20 senttimetrin luokkaa maan kaakkoisosassa sekä paikoin Savon seudulla, ennustaa Ylen meteorologi Joonas Koskela. Ilmatieteen laitos on antanut tiistaille varoituksen maan etelä- ja keskiosaan erittäin huonosta ajokelistä.

Yle

Lue lisää Ylen sääsivuilta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kokkolan mutaatiokuusesta aletaan monistaa uusia – "Hienoimpia kartiokuusia, mitä olen nähnyt"

2017, Joulukuu 12 - 07:05

Luonnonvarakeskus on kiinnostunut geenimutaation komistamasta kokkolalaiskuusesta ja haluaa monistaa sitä.

– On se niin paljon näyttävän näköinen ja sopiva koriste- ja joulupuulajikkeeksi. Hienoimpia kartiokuusia, mitä olen nähnyt ja täydellinen koristepuu, sanoo erikoistutkija Teijo Nikkanen Lukesta. Nikkasella on juuri meneillään hanke, johon Kokkolan puu sopii täydellisesti.

Kokkolan kuusi on metsäkuusen erikoismuoto, jossa puu näyttää siltä kuin sitä olisi leikattu halki sen kasvun. Puu havaittiin jo, kun poliisitalon tonttia raivattiin ja sitä on varjeltu siitä asti.

Kokkolan metsätalousinsinööri pohti aiemmin, onko kyseessä kartio- vai tuulenpesäkuusi. Erikoistutkija nimeää puun kartiokuuseksi. Tarkoitus on, että puuta saataisiin monistettua samalla sekä Luken kokoelmiin että Kokkolan kaupungille.

Kuusi kasvaa poliisitalon tuntumassa. Se huomattiin jo aikanaan, kun tonttia raivattiin poliisitalon rakentamista varten, ja sitä on varjeltu siitä asti.Kalle Niskala / Yle

Kaupunki haluaisi komeasta kuusesta kopioita kaupunkipuistoihin kuntalaisten ihasteltaviksi.

– Jos saamme jatkoa varten monistettuja yksilöitä kasvamaan, niin voimme tehdä Kokkolan kanssa tehdä yhteistyösopimuksen jonkinlaisesta määrästä, sanoo Nikkanen. Kaupungin kanssa asiasta neuvotellaan vuodenvaihteen jälkeen.

Kuusesta voidaan erikoistutkija Teijo Nikkasen mukaan ottaa joitakin kymmeniä oksia ilman että puun ulkonäkö kärsii. Rajattomasti kuusta ei aiota runnella. Keväällä otettavista varteista päästään taas muutaman vuoden päästä varttamaan seuraavia.

Kokkolan kaupungille on tullut puolen tusinaa yhteydenottoa eri puolilta maata sen jälkeen, kun Yle kertoi puusta, jonka erikoismuoto on geenimutaation aikaansaama. Halua puun monistamiseen myös kaupalliseen käyttöön olisi siis muuallakin.

Varttamisessa hyvä mahdollisuus onnistumiseen

Varttaminen on yleinen tapa puiden ja pensaiden lisäämiseen. Oksat on leikattava kevättalvella ja vartettava parivuotisiin runkoihin huhti-toukokuussa. Kuusen solukkolisäystä aikuisista puista ei Suomessa vielä osata.

Varttaminen on lisäämistapana työvoimavaltaista eikä sen osaajia ole Suomessa kovin paljon. Yhden vartteen hinta ei kuitenkaan nouse kohtuuttomaksi, sillä kokenut varttaja voi tehdä ainakin parikymmentä vartetta tunnissa.

Onnistumisprosenttikin on varsin korkea, Nikkasen mukaan jopa 80–90, jos tekijä hallitsee homman ja perusrungot ovat elinvoimaisia.

Vaikka varttaminen onnistuisikin, menee useita vuosia, ennen kuin taimet ovat niin isoja, että niitä kannattaa istuttaa kaupunkipuistoon.

– Varttamisesta 3–5 vuotta. Viisivuotinen on jo sellainen, että sen näkee olevan emonsa taimi, luonnehtii Nikkanen.

Kiinnostuneita olisi muuallakin

Kokkolan mutaatiokuusen erikoismuotoa on pohdittu niin kaupungissa kuin Lukessa. Aihe on herättänyt vilkasta keskustelua myös Dendrologian seurassa, missä puista ja puuvartisista kasveista kiinnostuneet keskustelevat ja jakavat tietoa. Kaupungin metsätalousinsinööri Ahti Räinä arveli puuta joko kartio- tai tuulenpesäkuuseksi.

Erikoistutkija Teijo Nikkanen pitää siis kyseistä yksilöä kartiokuusena, mutta muistuttaa, että tuulenpesistä lisätyt puut kasvavat joskus juuri Kokkolan kuusen kaltaisiksi kartiomaisiksi ja tiheiksi puiksi.

– Nimeäminen on aina vähän kiinni nimeäjästä. Erikoismuodot eivät ole kiveen hakattuja, ja jokainen on ainutlaatuinen yksilö, sanoo Nikkanen.

Kyselyitä puiden erikoismuodoista tulee Luonnonvarakeskukseen paljonkin. Lisäämispyyntöjäkin tulee silloin tällöin, mutta ne eivät automaattisesti johda siihen, että puita alettaisiin monistaa.

Luonnonvarakeskuksella on omat kokoelmat Punkaharjulla ja Lopella. Lopella on maan suurin kuusen rotupuisto. Lisäksi aikanaan tehtiin kokoelma Enso-Gutzeitille. Se on nykyään Imatran kaupungin omistuksessa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Toholampi luopuu kaikista sote-rakennuksistaan ja myy ne yksityisille

2017, Joulukuu 11 - 19:15

Keskipohjalaisen Toholammin kunnanhallitus päätti maanantaina yksimielisesti, että se myy terveyskeskuksen, yhden kunnan neljästä keskuskeittiöstä ja kolme hoivakotia.

Terveysfirma Attendolle kunta myy terveyskeskuksen, Männistön keskuskeittiön ja yhden hoivakodin. Kaksi muuta hoivakotia kaupataan palvelukotien omistamiseen erikoistuneelle Avain Palvelukodit -yritykselle.

Kunnanhallitus perusteli kauppaa sillä, ettei se halua jäädä sote-rakennusten omistajaksi, kun terveyspalvelut siirtyvät pois kunnilta ja kuntayhtymiltä.

Pieni kunta päätyi ratkaisuun myös sotealalla vallitsevan trendin vuoksi, kertoo kunnanhallituksen puheenjohtaja Ilkka Piispanen.

– Sote-lähipalvelut karkaavat kauemmas maakuntakeskuksiin. Tulevassa sote-lakiesityksessä oli sellaisia uhkakuvia, että tämä tuntui oikealta liikulta.

Kuntapäättäjien mukaan kaupoilla Toholammilla taataan lähipalvelut parhaiten. Myös työpaikat säilyvät kunnassa.

Toholammin kunnanjohtaja Jukka Hillukkala ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Ilkka Piispanen.Kalle Niskala / Yle

– Ostaja on tehnyt palvelulupauksen, jolla se ilmoittaa tuottavansa sotepalvelut sote-keskustasoisina. Se on merkittävä parannus nykytilanteeseen, sanoo kunnanhallituksen puheenjohtaja.

Kunnanjohtaja Jukka Hillukkalan mukaan myös tiukka taloustilanne vaikutti päätökseen.

– Kunnalla on konsernina lähes 30 miljoonaa euroa velkaa ja silti koulurakennuksia pitäisi rempata.

Palvelut jatkuvat nyt myydyissä rakennuksissa normaalisti. Niiden järjestämisvastuu on edelleen Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysyhtymä Soitella.

Maakuntaliitto varoittelee

Keski-Pohjanmaan maakuntajohtaja Jukka Ylikarjula toivoo, että kunnat eivät tekisi hätiköityjä päätöksiä sosiaali- ja terveyspalveluistaan ennen sote-lainsäädännön valmistumista.

Toholampi haluaa maanantaisella sote-rakennusten myyntipäätöksellä pienentää kiinteistöihinsä liittyvää taloudellista riskiä ja toivoo yksityisen terveysfirma Attendon turvaavan lampilaisten sote-palvelut.

Maakuntajohtaja Ylikarjulan mukaan kunnalla ja Attendolla säilyy riski siitä, että onko tiloissa jatkossa sote-palveluita.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Poliisi epäilee: Uudenkaarlepyyn turma-auto ohitti kieltoalueella – vauva kuoli kolarissa

2017, Joulukuu 11 - 11:31

Uudessakaarlepyyssä tapahtui maanantaiaamuna kolmen auton kolari, jossa kuoli 10 kuukauden ikäinen lapsi. Paikka sijaitsee seitsemän kilometriä Oravaisista Uudenkaarlepyyn suuntaan valtatie 8:lla.

Poliisin tietojen mukaan pohjoisesta Vaasaan matkalla ollut henkilöauto joutui vastaantulevien kaistalle ja törmäsi pohjoiseen menevään henkilöautoon.

Myöhään iltapäivällä poliisi kertoi epäilevänsä, että onnettomuus tapahtui, kun turma-auto lähti ohittamaan edellä ajavaa autoa ja kolaroi siksi vastaan tulleen kanssa. Tapahtumapaikalla on ohituskielto, joka on merkitty keltaisella sulkuviivalla. Tapahtunutta tutkitaan törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja törkeänä kuolemantuottamuksena.

Vaasaan matkalla olleessa autossa ollut pieni lapsi kuoli ja vanhemmat on kuljetettu hoitoon Vaasan keskussairaalaan. Perhe oli Pedersörestä.

Aiemmin poliisi epäili, että autossa ei olisi ollut lasten turvaistuinta. Tutkimusten jälkeen selvisi, että lapsi oli turvakaukalossa kiinni ja pysyi siinä vöiden avulla. Varmuutta siitä, oliko kaukalo kiinni missään, ei poliisilla vielä ole.

Pohjoiseen matkalla olleessa autossa oli yksi parikymppinen mies. Hänet vietiin myös jatkohoitoon Vaasaan.

Lisäksi Vaasasta tullut kolmas henkilöauto törmäsi kahteen kolaroineeseen autoon. Sen kuljettaja ei loukkaantunut.

Valtatie 8 oli osittain suljettu liikenteeltä puoleenpäivään saakka, ja liikenne ohjattiin kiertotietä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Moni ostaa taas lahjaksi kirjan – tiedätkö tarkistamatta, mikä ero on nidotulla ja sidotulla?

2017, Joulukuu 11 - 08:10
Mistä on kyse?
  • Sidottu ja nidottu kertovat kirjan valmistustavasta, eivät suoraan kannen kovuudesta
  • Nidottu kirja on aina pehmeäkantinen
  • Sidottu kirja on useimmiten kovakantinen, ei kuitenkaan aina
  • Sidotuissa kirjoissa ovat yleistyneet niin sanotut flexo- eli läppäkannet

Kirjanostaja joutuu verkkokaupassa asioidessaan usein päättelemään kannen materiaalin sidottu- tai nidottu-termeistä.

Nidotulla ja sidotulla kirjalla on käsinkosketeltava ero, mutta aivan sataprosenttisesti kannen kovuutta ei sidostavasta silti voi päätellä eikä termi kerro kirjan koosta.

Nidottu kirja on aina pehmeäkantinen, mutta ei välttämättä kansainvälisen formaattikoon mukainen tuttu pokkari, vaan vaikkapa niin sanottu jättipokkari. Sidottu kirja taas on periaatteessa ja useimmiten kovakantinen.

Sidottu/nidottu-termit kertovat kuitenkin kirjan tekemistavasta, eivät kansista, muistuttaa kaupallinen johtaja Reetta-Liisa Pikkola Suomalaisesta kirjakaupasta. Sidotussa kirjassa voi nimittäin olla niin sanottu flexo-kansi: muovipäällysteinen, pokkarin kantta tukevampi mutta kovaa pehmeämpi kansi. Tähän ratkaisuun on usein päädytty matka- ja luonto-oppaissa.

– Nykyään on monipuolistunut ajattelu siitä, mitä kansi voi olla. Jossain tuotteissa joustavampi kansi on tyylikeinollisesti kivempi tai käsittelyssä mukavampi. Esimerkiksi liepeellinen kirja, jossa liepeen voi laittaa kirjanmerkiksi, on yleistynyt harraste- ja fanikirjoissa, sanoo Pikkola.

Alunperin sidonta on tarkoittanut nimensä mukaisesti kirjan valmistamista käsin sivut yhteensitomalla. Nykyään sidontakin tehdään koneellisesti: sivut neulotaan nipuiksi, joista syntyy valmis kirja. Nidottu kirja taas valmistetaan liimaamalla arkit yhteen ja kansittamalla.

Pokkarien myynti on Suomessa lisääntynyt, mutta pokkarilla on vielä pitkä taival kuljettavanaan. Pikkolan mukaan esimerkiksi anglosaksisissa maissa kirjaa ei välttämättä edes julkaista kovakantisena, vaan suoraan jättipokkarina. Suomessa kovakantinen on silti kirjakaupan kuningatar erityisesti lahjanostoaikaan.

Toiselle kova kansi, itselle käy pehmeäkin

Kirjoja ostetaan yhä paljon pakettiin, ja kovakantinen koetaan pokkaria arvokkaammaksi lahjaksi. Uutuusromaanit tulevat lähes järjestään myyntiin kovilla kansilla. Kun teos vanhenee, suhde muuttuu, ja yhä useampi kopio siitä myydään pokkarina. Kirjakaupassa ovatkin meneillään vuoden kovimmat viikot; joulun alla tehdään iso osa koko vuoden tuloksesta.

Bonnier Books Finlandin myyntijohtaja Veli-Pekka Matilainen vahvistaa kovakantisen markkinajohtajuuden: lahjaksi ostetaan kovakantisia, omaan käyttöön ja vapaa-aikaan menee pokkarikin. Uutuuskirjoista noin 90 prosenttia tulee kovakantisina, kun taas tietokirjoissa flexo-kannet ovat yleisempiä.

Matilainen ei usko suhdeluvun muuttuvan radikaalisti tulevaisuudessakaan. Myös nuorten kirjoja tehdään sekä kovilla että flexo-kansilla, eikä kansivalinnalla ole nähty suurta vaikutusta menekkiin.

Näiden kahden välillä ei myöskään ole isoa eroa tuotantokuluissa, sillä kirjanvalmistuksen tekniikka on molemmissa yhtä kallista. Sen sijaan pokkari tehdään edullisempaan formaattiin, ja myös paperi on laadultaan halvempaa. Niinpä pokkarin tuotantokustannukset ovat selvästi matalammat.

Kustantajalta lähtee kirjakauppoihin tieto sidosasusta, ja esimerkiksi Bonnier Books kertoo omassa verkkokaupassaan myös kannen pehmeydestä. Suuret verkkokaupat toimivat flexo- eli läppäkansien kanssa eri tavoin: osassa mainitaan lisätiedoissa läppäkansi, toisissa vain sidontatapa.

Matilaisen mukaan kirjan valmistustapa ei myöskään vaikuta kestävyyteen: liimanidotut ja sidotut kestävät normaalikäytössä ihan yhtä hyvin.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Eeva-Liisa Jyrkkä saa kuntoutuksen ja hoidon kotonaan: "Nyt vain polvi ehjäksi ja pois pyörätuolista"

2017, Joulukuu 10 - 08:25

Eeva-Liisa Jyrkän liikuntakyky meni lähes kokonaan, kun toiseen polveen tuli vaikea rasitusmurtuma. Kyseessä oli nimittäin Jyrkän ainoa terve jalka – toisen hän oli menettänyt jo vuosia sitten syövän takia.

– Minulla ei ole tukijalkaa tässä. On vain oltava pyörätuolin varassa liikkeellä, sanoo Jyrkkä, jonka murtunut polvi on kipsattu suoraksi.

Puuttuvan jalan tilalla on ollut jo pitkään proteesi, mutta se ei voi olla ainoana tukijalkana. Vaikka aviomies Martti auttaa puolisoaan minkä ehtii, pariskunta ei olisi pärjännyt uuden vamman kanssa keskenään kotona.

Tehostettu kotikuntoutus Soitessa

Otettiin käyttöön Kokkolassa syyskuussa 2015. Malli rakennettiin ruotsalaisen Landskronan kuntoutustavan mukaan.

Potilaat, jotka ovat joutumassa tehostettuun laitoskuntoutukseen, saavat hoitaja- ja terapeuttitiimin kotiinsa. Aluksi käyntejä on jopa useita päivässä.

Arkiaskareiden harjoittelu on osa kuntoutusta.

Kuntoutuja asettaa itselleen tavoitteita yhdessä kuntoutustiimin kanssa.

Kuntoutus kestää 1–4 viikkoa, tarvittaessa enemmän. Kontrollikäynnit ovat kuntoutusjakson jälkeen 1, 3 ja 12 kuukauden päästä.

Asiakkailta on esimerkiksi leikattu polvi, selkä tai lonkka tai he ovat saaneet aivoinfarktin. Kuntoutujina on myös suolistoleikkaus- ja sydämenohitusleikkauspotilaita. Ikähaitari on 18 ylöspäin.

Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten tehostetun kotikuntoutumisen malli.

Sisukas rouva ei halunnut maata sairaalassa odottamassa, että kipsattu polvi paranee, olo kun ei muuten ollut mitenkään huono.

Sairaalalta vältyttiin, koska kotipaikkakunnalla Kokkolassa on jo kaksi vuotta toteutettu niin sanottua tehostettua kotikuntoutusta, jossa potilas pyritään saamaan omaan kotiin mahdollisimman nopeasti. Ei kuitenkaan heitteille, vaan moniammatillisen tiimin hoiviin.

– Meillä kuntoutuminen tapahtuu asiakkaan kotona ja on yksi vaihtoehto laitoskuntoutukselle. Asiakkaat tulevat esimerkiksi sairaalasta, terveyskeskuksesta tai vaikkapa kotisairaalasta, kertoo palveluesimies Anne Tunkkari Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soitesta.

Apua kotiin kolmesti päivässä

Eeva-Liisa Jyrkkä joutui ennen polvileikkausta pitkäksi aikaa vuodelepoon. Nyt kotona kipsijalan päällä seisomista on harjoiteltu ihan alusta asti.

– Kyllä tuntuu ihanalta, että selän saa suoraksi. Kun pyörätuolissa istuu, asento tahtoo repsahtaa, mutta kun seisoo, niin saa koko kropan suoraksi.

Seisomisharjoituksissa on mukana kaksi auttajaa. Pyörätuolissa istuva saa ympärilleen nostovyön, josta auttajat pitävät kiinni, kun autettava kurottaa käsiensä varassa seisomatukeen kiinni. Tuki nostetaan hydraulisesti sopivalle seisomakorkeudelle.

Jyrkkä tarvitsee seisomaharjoituksissaan käsivoimia. Niitä ylläpidetään puntti- ja kuminauhatreeneillä.

Kun Eeva-Liisa Jyrkän polvi saadaan kuntoon, hän voi käyttää pyörähdyslevyä välttääkseen uudet polven rasitusvammat. Levy pyörähtää, eikä polveen kohdistu kiertoa.Kalle Niskala / Yle

Tarkoitus on, että asiakas kuntoutuu omaan kotiin ja arkeensa. Tehokuntoutus tarkoittaa sitä, että asiakas saa parhaimmillaan kolmesti päivässä apua, hoitoa ja kuntoutusta.

Jyrkän pariskunta saa kuntoutustiimistä vierailijoita arkisin kolmesti päivässä. Kerran viikossa paikalle saapuu myös sairaanhoitaja, joka esimerkiksi ottaa verikokeet.

Aamu alkaa sillä, että perushoitaja auttaa Eeva-Liisa aamuaskareissa. Pelkästään sängystä pyörätuoliin siirto on iso operaatio, jossa tarvitaan apua. Hoitaja on vierellä myös illan tullen.

Koko syksy neljän seinän sisällä

Jyrkkien koti on tilava omakotitalo keskustan tuntumassa. Tilaa riittää pyörätuolilla kulkemiseen ja fysioterapeutin kanssa jumppaamiseen. Silti seinät alkavat tulla vastaan kuntoutujalle. Fysioterapeutin lupaus ulkoiluhetkestä pyörätuolilla saa Eeva-Liisan innostumaan.

– Se olisi ihan ihanaa! En ole käynytkään koko syksynä ulkona.

Aika on tullut käsityöihmiselle syksyn mittaan pitkäksi. Ompelukonetta ei voi polkea ilman jalkaa, joten nukkejen teko on saanut odottaa. Kutomaan ei myöskään pääse: Eeva-Liisa pelkää, että kädet rasittuvat liikaa ja yläselkä menee jumiin.

Kun saisi polven kuntoon ja pääsisi pois pyörätuolista! Eeva-Liisa Jyrkkä

– Säästän näitä käsiä, että voimat riittävät liikkumiseen ja jumppaamiseen. Kaipaan kyllä käsitöitä kovasti.

Päivät kuluvat kuntoutustiimin vierailua odottaessa, lueskellessa, televisiota katsellessa ja tietokoneella ollessa. Eeva-Liisa tekee myös hiukan kotitöitä Martti-puolisoa auttaakseen.

Kaukainen haave on myös päästä kävelylenkille puolison kanssa. Uiminenkin siintää ajatuksissa, mutta sitä ennen murtunut polvi pitää saada kuntoon. Proteesiakin pystyy käyttämään vasta, kun mukana on terve jalka toimivine polvineen.

– Kun saisi polven kuntoon ja pääsisi pois pyörätuolista!

Sisulla jaksaa eteenpäin

Kotikuntoutustiimi pyrkii tukitoimillaan rohkaisemaan kuntoutujaa, jotta tämä uskoo paranemiseen ja jaksaa ponnistella sen eteen.

Eeva-Liisa Jyrkällä riittää sisua ja uskoa, vaikka vastoinkäymisiä on siunaantunut kohdalle.

– Periaate on, että periksi ei anneta. Meillä on sisarusten tai serkusten kanssa aina se, että jos jollekin tulee jotain, niin sanotaan, että nyt ei taas anneta periksi. Yhdessä mennään eteenpäin.

Tehostettu kotikuntoutus kestää yleensä 1–4 viikkoa, mutta aikaa voidaan tarvittaessa jatkaa.

Eeva-Liisa Jyrkkä haluaa antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkin kuntoutustiimilleen.Kalle Niskala / Yle

Eeva-Liisan kohdalla ei vielä tiedetä, onko polven murtuma alkanut parantua odotetusti. Ei siis osata sanoa, kauanko ilman proteesia on elettävä.

Kokkolan kuntoutusmalliin kuuluvat kuukauden, kolmen kuukauden ja vuoden päästä tehtävät kontrollikäynnit. Niissä tarkastellaan, kuinka hyvin kuntoutuminen on edennyt. Kuntoutujan motivaatio pysyy yllä paremmin ja hän jaksaa sitoutua esimerkiksi jumppaohjelmaansa, kun häntä ei jätetä asiansa kanssa yksin.

Miljoonasäästöt ja nopea toipuminen

Kokkolan kotikuntoutus rakenneltiin ruotsalaisen Landskronan mallin pohjalta kaksi vuotta sitten. Kipinä uudenlaiseen hoivaan oli syntynyt, kun kansainväliset tutkimukset raportoivat lonkkaleikkauspotilaiden kuntoutuvan kotonaan parhaiten.

Nyt kahden toimintavuoden jälkeen samat hyvät tulokset näkyvät Kokkolassakin.

Meidät työntekijät on yllättänyt se, miten nopeasti asiakkaat kuntoutuvat omatoimisiksi kodeissaan. Anne Tunkkari, palveluesimies, Soite

– Tulokset ovat erittäin hyviä. Asiakkaat kuntoutuvat ja voivat jatkaa kotona asumista itsenäisesti tai kotiin järjestettävien tukipalveluiden turvin. Toiminnasta voi sanoa, että kaikki voittavat: asiakas kuntoutuu, henkilöstö kokee työn mielekkääksi, kunnan talous saa paikkausta ja toimintaa voi johtaa hyvillä mielin, kommentoi toimialuejohtaja Maija Juola keskipohjalaisesta sote-yhtymästä.

Tehostettuun kotikuntoutukseen tulevat ne asiakkaat, jotka olisivat muuten joutumassa tehostettuun palveluasumiseen tai muiden raskaiden hoivapalveluiden piiriin esimerkiksi selkäleikkauksen tai aivoinfarktin vuoksi. Tähän perustuvat kotikuntoutuksen tuoma säästö: vaikka asiakkaan luona käydään monesti päivässä, se tulee silti edullisemmaksi kuin raskas laitoshoito.

Tänä vuonna Kokkolassa hoidetaan noin 200 asiakasta tehostetun kotikuntoutuksen avulla. Laskennallinen säästö on noin kaksi ja puoli miljoonaa euroa. Asiakkaasta noin puolet pärjää jatkossa kotonaan ilman mitään palveluita. Toinen puoli tarvitsee pientä apua kotipalvelusta tai kotisairaanhoidosta.

– Meidät työntekijät on yllättänyt se, miten nopeasti asiakkaat kuntoutuvat omatoimisiksi kodeissaan, myhäilee palveluesimies Anne Tunkkari.

Eeva-Liisa Jyrkkä on onnellinen, että hän saa kuntoutua kotonaan ja hienon tiimin avulla. Jumpat ja arkiaskareet hoituvat huumorin säestyksellä.

– Haluan sanoa, että nämä tiimiläiset ansaitsevat kymmenen pistettä ja papukaijamerkin.

Kokkolan-malliin on käyty tutustumassa muualta, esimerkiksi Oulusta ja Hangosta. Vaasakin on ollut kiinnostunut.

Suomessa on monenlaisia kuntoutusmalleja. Viimeisimpänä suuntauksena on ollut pyrkimys pois laitoksesta ja kotiin. Esimerkiksi Etelä-Karjalan Eksote on saanut kotikuntoutuksestaan tunnustusta. Kemissa kotona tehtävää kuntoutusta on annettu mielenterveyspotilaille.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kansanedustajan idea lähti leviämään – nyt somen joulukalentereissa kehutaan kilpaa kollegoita

2017, Joulukuu 9 - 09:30

Politiikka on kova laji ja kritiikkiä annetaan välillä rajusti. Kristillisdemokraattien kansanedustaja Peter Östman pohti pitkin syksyä yleistä keskusteluilmapiiriä ja sen negatiivista sävyä.

– En pysty vaatimaan, että kaveri muuttaa omaa toimintaansa. Pystyn muuttamaan vain omaa toimintaani. Vähän ennen joulukuuta tuli idea, että jos nostaisin blogissani kollegoja eri eduskuntaryhmistä esille ja kehuisin heitä, Östman kertoo.

Östmanin mukaan politiikassa on yleistä moittia toisia ja toisten ideologioita.

– Asioista voi riidellä, mutta viime vuosina kehitys on mennyt siihen suuntaan, että moititaan henkilöitä ja puolueita. Se antaa sellaisen kuvan tästä työstä, mikä ei vastaa todellisuutta.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä ensimmäiset kehut Peter Östmanilta sai SDP:n kansanedustaja Jutta Urpilainen.

Kehuja yli puoluerajojen

Kehuja Östmanilta ovat sittemmin saaneet kokoomuksen Kari Tolvanen, kristillisdemokraattien Antero Laukkanen, RKP:n Anna-Maja Henriksson, sinisten Reijo Hongisto, vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekonen, RKP:n Mats Nylund ja keskustan Timo Kalli.

Östmanin esimerkki innosti myös muita poliitikkoja kehumaan toisiaan. Ideasta innostuivat muun muassa sinisten Ari Jalonen, SDP:n Maarit Feldt-Ranta ja keskustan Hanna Kosonen. Jalosen ja Kososen ensimmäiset kehut kohdistuvat "idean isään" eli Östmaniin.

Ja kuten kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinosen twiitti osoittaa, ei aina tarvitse olla samaa mieltä kaikesta, että voi kehua.

Mediaväkikin saa kehuja

Kehuihin perustuva joulukalenteri lähti leviämään myös politiikan ulkopuolelle: MTV:n politiikan ja talouden päällikkö Jussi Kärki kertoi Twitterissä huomanneensa poliitikkojen kehukalenterin ja kopioi sen myös itselleen twitteriin.

Työkavereitaan joulukuun aikana on innostunut kehumaan myös Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksen viestintäpäällikkö Camilla Juntunen. Hän sai idean Jussi Kärjen twiiteistä.

– Kuinka mukavaa se kehuminen ja varsinkin se kehujen saaminen onkaan. Siihen nähden kynnys kehumiseen voi olla joillakin aika korkea. Monenlaisia joulukalentereita näkee sosiaalisessa mediassa, mutta tässä oli tällainen kehuminen ja "hyvä kiertämään" -idea, Juntunen kertoo.

Juntunen kertoi ideasta Ely-keskuksille laajemmin ja ideaan tarttui myös Hämeen Ely-keskus.

Hautajaisissa kehutaan

Juntunen toivoo, että kehuminen ei rajoitu vain joulukuuhun, vaan ihmiset oppisivat antamaan tempauksen johdosta kehuja muulloinkin. Hän uskoo, että kehuminen on paljon myös persoonasta kiinni.

– Itselläni ei ole ongelmaa antaa kehuja, kun siihen on aihetta. Kun kehut tulevat aidosta syystä, niin silloin se tulee sydämestä, Juntunen kertoo.

Peter Östman on ilahtunut, että kehukalenteri on lähtenyt leviämään laajemmin.

– Se taitaa olla meidän suomalaisten syndrooma, että emme me kovin herkästi kehu toisiamme, niin kauan kuin me olemme elossa. Silloin kun ollaan hautajaisissa, niin silloin pidetään kauniit ja hyvät puheet. Olisi ehkä hyvä ajoissa kehua ja rohkaista toisia, niin kauan kuin ollaan elossa, Östman toteaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lehmän kiiman havaitsemiseen on kehitetty uusi sovellus – hinta jää murto-osaan nykyisistä

2017, Joulukuu 8 - 20:55

Lehmän aktiviisuutta seurataan Niemelän tilalla Lohtajalla kaulapantaan kiinnitettyjen anturien avulla. Navetassa oleva yksikkö kerää tietoa langattomasti tietokantoihin, joista sitä analysoidaan tekoälyn avulla. Tilallinen pääsee tietoihin käsiksi vaikka omasta kännykästään. Tietoa saadaan niin kiiman ajoittumisesta kuin eläimen terveydestä.

Idea sovelluksen kehittämisestä on lähtenyt alueen tuottajilta. Kehittämispäällikkö Janne Känsäkoski Centriasta toivoo, että alueelta löytyisi seuraavaksi yritys, joka voisi kaupallistaa sovelluksen.

Centrian arvion mukaan nyt kehitellyn sovelluksen hinta jää jopa kymmenesosaan markkinoilla olevista. Teknologia on Känsäkosken mukaan tullut niin paljon halvemmaksi, että kehittäminen on kannattavaa.

Samalla sovelluksella muitakin mahdollisuuksia

Lehmällä on kiima noin kolmen viikon välein. Sovellus onnistui havaitsemaan myös aktiivisuudeltaan erilaisten lehmien kiiman ajoittumisen. Pelkästään aktiivisimpien lehmien liikkeisiin perustuva seuranta voisi johtaa siihen, että passiivisempien lehmien kiima jää huomaamatta.

– Kun kiimat saa kiinni riittävän ajoissa ja lehmät kantaviksi, se tuo lisää maitoa, sanoo Anna Niemelä.

3D-kiihtyvyysanturiin perustuva sovellus mittaa erityisesti liikettä, mutta myös lämpötilaa, kosteutta ja ilmanpainetta. Samaa sovellusta voitaisiin kehittää myös havaitsemaan esimerkiksi maitotankin lämpötilan nousu tai lämpötilan nousu utareidessa, mikä voi kertoa utaretulehduksen alkumetreistä.

Kokeilussa tilalla on kuusi kameraa, joista viisi kuvaa eläimiä ja kuudes maitotankin lämpömittaria. Kamerat sekä välittävät reaaliaikaista tilannetta että tallentavat kuvaa. Lehmien terveydentilan muutoksiin päästään kiinni nopeasti, ja toisaalta tallenteista voi esimerkiksi tarkistaa, milloin sairastunut eläin on viimeksi liikkunut normaalisti.

Kaulapantaan kiinnitettävä anturi kerää tietoa ja välittää sen langattomasti.Raila Paavola / Yle

Digitaalisuus säästää askelia.

– Se vähentää navetan ja tuvan välillä käyntejä huomattavasti. Se taas tuo meidän yrittäjävuosiin positiivista näkymää ja vapautta lisää, sanoo maitotilallinen Olli Niemelä

– Sen ajan saa käyttöön johonkin muuhun. Tämä vähentää päivittäistä työaikaa ja lisää turvallisuutta, niin työntekijöiden kuin eläinten, vahvistaa Anna Niemelä.

Digitaalisesti Niemelän tilalla on tähän saakka seurattu maitomäärää ja hoidettu yksilöllistä ruokintaa. Centrian kehittämästä sovelluksesta lasketaankin olevan hyötyä juuri niille tiloille, joilla ei ole lypsyrobottia ja sitä kautta digitaalista seurantaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pienissä kunnissa alkoi syntyä sitä enemmän vauvoja, mitä suurempi summa siitä maksetaan – yhdestä lapsesta jopa 10 000 euron tienestit

2017, Joulukuu 8 - 18:44
Mistä on kyse?
  • Miehikkälä suunnittelee korottavansa vauvarahan 10 000 euroon.
  • Kuntaan halutaan houkutella lisää nuoria perheitä.
  • 10 000 euron vauvarahaa on maksanut myös keskipohjalainen Lestijärven kunta.
  • Lestijärvellä syntyvyys on viime vuosina noussut.

Kymenlaaksolainen Miehikkälä suunnittelee hulppeaa vauvarahaa perheille.

Ensi vuodesta lähtien kunnassa alettaisiin maksaa jokaiselle syntyvälle lapselle yhteensä 10 000 euron summaa, joka kertyisi lapsen kymmenen ensimmäisen elinvuoden ajan. Summa maksettaisiin tuhannen euron erissä sillä edellytyksellä, että lapsi ja vanhempi ovat kunkin vuoden alussa kunnassa kirjoilla.

Kaksi viime vuotta kunnan maksama vauvaraha on ollut 3 000 euroa. Sitä ennen vauvaraha oli Miehikkälässä 1 000 euroa.

– Silläkin on ollut jo vaikutusta. Alimmillaan syntyvyys oli kuusi lasta ja siitä on tultu jo ylöspäin. Jos summalla on jonkinlaista vaikutusta syntyvyyteen, niin kyllä se puoltaa paikkaansa, Miehikkälän kunnanjohtaja Arto Ylönen sanoo.

Tällä hetkellä Miehikkälässä syntyy noin kymmenen lasta vuosittain. Kuntaan halutaan vauvarahan turvin houkutella lisää nuoria perheitä.

– Toivoisin, että vuosittain syntyisi 20–30 lasta. Se olisi ihan hyvä ikäluokka Miehikkälän kokoisessa kunnassa, kunnanjohtaja Arto Ylönen sanoo.

Itärajalla Kaakkois-Suomessa sijaitsevassa Miehikkälässä on noin 2 000 asukasta. Ikärakenne on vanhusvoittoinen.

Miehikkälällä on käytössä muitakin kannustimia nuorten houkuttelemiseksi kuntaan. Kunta maksaa myös 4 000 euron avustusta 18–39-vuotiaille ensiasunnon ostajalle.

Kunta haluaa myös viestiä perheille, että palvelut ovat muutoinkin kohdillaan. Kuntaan on hiljattain valmistunut uusi koulukeskus.

Lestijärvellä syntyvyys nousi

Miehikkälä nousee 10 000 vauvarahallaan keskipohjalaisen Lestijärven rinnalle. Lestijärvi on maksanut yhtä suurta vauvarahaa vuodesta 2012.

– Idea on Lestijärveltä. Siellä vauvarahalla on onnistuttu lisäämään syntyvyyttä, Ylönen tietää.

Lestijärvi on ollut maan suurin syntymän tukija maksaessaan 10 000 euron vauvarahaa.

Vuonna 2012 Lestijärvellä syntyi vain yksi lapsi, mutta seuraavana jo 14. Kolmena seuraavana vuonna lapsia syntyi yhteensä 28 eli selvästi enemmän kuin aiempina vuosina. Kunta tulkitsikin vauvarahan pysäyttäneen väestökadon.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kalevala-peitot hulmuavat pian Helsingissä – yhteinen ponnistus teki hammaslääkäristä virkkaajan

2017, Joulukuu 7 - 20:15

Jaana Uusisalo ja Leena-Kaisa Hautakoski ovat yhtä hymyä. Tuhansien suomalaisten tavoin he ovat virkanneet syksyn Kalevala-peittoa. Helsingissä järjestetään lauantaina Kalevala-peittojen tuuletus, jossa tekijät ja peitot kohtaavat eduskuntatalon portailla.

– Hyvin meni. Ensinnäkin minusta tuli virkkaaja. Olen aina tehnyt käsitöitä, mutta virkkaaminen oli unohtunut parinkymmenen vuoden taakse. Nyt olen oppinut valtavasti uusia tekniikoita ja asioita. Ja sitten tämä yhteisöllisyys, se että somessa oli erilaisia ryhmiä ja yhdessä tehtiin, Jaana Uusisalo hehkuttaa.

– Mukavinta oli juuri se yhteisöllisyys. Netissä oli monenlaisia kaveriporukoita: outoja, tuttuja ja ystäviä, joiden kanssa sai päivittää kuulumisia, kertoa missä on menossa ja kysyä miten ratkaisit sen ja sen ongelman, Leena-Kaisa Hautakoski jatkaa.

Jaana Uusisalo vieraili Kalevala CALin facebook-sivulla useita kertoja viikossa hakemassa vinkkejä ja ihailemassa toisten töitä.

– Kyllä Suomessa on taitavia käsityöntekijöitä. Valmiista lankapaketeista on tehty upeita väriyhdistelmiä ja lisäksi on käytetty omaa luovuutta. Tuntui, että "ei, mä kuolen", kun näin toinen toistaan ihanampia peittoja. Niin hienoja Kalevala-peittoja ja miten niitä on kuvattu erilaisissa miljöissä. Oikein mietitty viimeiseen asti se lopputulos, Jaana Uusisalo hehkuttaa.

– Ne ovat sykähdyttäviä. Toisten käsitöiden katsominen ja seuraaminen netissä on loputon projekti. On mukava katsoa, kuinka taitavia ihmiset ovat oikeasti tekemään ja suunnittelemaan, Leena-Kaisa Hautakoski myötäilee.

Pohjan AkkaKalle Niskala / Yle

Leena-Kaisa Hautakoski aloitti Kalevala-peiton tekemisen elokuun lopussa, Jaana Uusisalo muutama viikko myöhemmin.

– Aluksi olin 4–5 palaa jäljessä, joten ajoin ensin aikataulun kiinni. Sen jälkeen olin koko ajan reaaliajassa. Siskon kanssa teimme paloja melkein yhtä matkaa. Kun illalla aloitti virkkaamisen, pala oli illan myöhäisinä tunteina valmis ja sunnuntaiaamu oli loistavaa aikaa virkata. Jaana Uusisalo kertoo.

Kahta peittoa virkannut Leena-Kaisa Hautakoski ahkeroi paloja kotona, junassa ja lentokoneessa.

– Oli mukavaa, kun oli mielekästä tekemistä myös matkalla. Kotona taas tuli katsottua kaikenlaisia sarjoja televisiosta.

Sotkan munat levisivät lentokoneeseen

Kalevala-peittoon kuuluu 24 erilaista palaa. Sen on suunnitellut Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi 19 suomalaista suunnittelijaa. Projektin aikana peitosta julkaistiin viikoittain kaksi ruutua, jolloin kaikki virkkasivat yhtäaikaa. Lisäksi oli bonuspaloja.

Jaana Uusisalon suosikit olivat Marjatta, Pohjan Akka ja Sotkan pesä.

– Tykkäsin myös Pohjolan väestä. Siinä oli marjateema. Väristä riippuen marjat voivat olla puolukoita, mustikoita tai lakkoja.

Leena-Kaisa Hautakoski piti Isosta tammesta ja Kanteleesta. Sen sijaan Sotkan pesä olisi voinut jäädä väliin.

– Tein sitä lentokoneessa. Välillä munat olivat pitkin lentokoneen lattiaa. Tuli tunne, että tätä ruutua en toiseen peittoon tee, vaan korvaan sen bonuspalalla.

Jaana Uusisaloa vaikeuksissa auttoivat videot.

– Joissakin paloissa oli haastetta niin, että sai purkaa muutaman kerran. Toisaalta virkkaaminen on neulomiseen verrattuna kätevää, kun ei tarvitse noukkia silmukoita takaisin vaan voi jatkaa siitä, mihin on purkanut, vaikka Jaana Uusisalo toteaa.

Leena-Kaisa Hautakosken toisesta peitosta puuttuu vielä 8 palaa.Kalle Niskala / Yle Väinämöinen vei aikaa

Leena-Kaisa Hautakosken mielestä suurin työ oli saada 24 palasta samankokoiset ja liittää ne yhteen.

– Suurimman ja pienimmän ruudun kokoero oli 2 senttiä. Ratkaisin ongelman ostamalla kaupasta eristelevy-Finnfoamia ja piirsin siihen ruudukon suurimman palan mukaisesti. Sen jälkeen pingotin palat kiinnittämällä ne eristelevyyn nuppineuloilla ja kostuttamalla ne.

Liitoksessa harmaita hiuksia aiheutti sylissä olevan peiton suuri koko.

– Väinämöinen-liitos on kaunis, mutta työläs. Reunaan tehdään seitsemän kierrosta. Kierrokset ovat aika pitkiä ja kaksi viimeistä on melkein pylväitä niin, että kyllä siinä sai aika kauan tikuttaa. Itse käytin sellaista tekniikkaa, että tein Kalevala-peittoa puoli metriä ja välissä aina muita käsitöitä ja sitten taas palasin. Näin pitkät kierrokset tulivat vähän niin kuin huomaamatta, Leena-Kaisa Hautakoski kertoo.

Leena-Kaisa käytti samaa eristelevyä myös valmiiseen peittoon.

– Ohjeen mukaan pitäisi kastella koko peitto ja sitten puristella kuivaksi. Iso, litimärkä peitto on kuitenkin haasteellinen talvisaikaan. Siinä kastuu helposti vähän laajemmastikin. Pingotin peiton levylle ja kastelin sen suihkuttamalla useamman pullollisen vettä. Sitten vain annoin kuivua, Hautakoski neuvoo.

Leena-Kaisa Hautakoski ja Jaana Uusisalo ovat lääketieteen käsityöläisiä.Petra Haavisto / Yle Lääketieteen käsityöläiset

Jaana Uusisalo ja Leena-Kaisa Hautakoski ovat ammatiltaan hammaslääkäreitä, lääketieteen käsityöläisiä. Sen lisäksi, että työ on käsityötä, työyhteisöllä on kerran kuukaudessa kokoontuva käsityökerho, jossa voi tehdä tai vain puhua käsitöistä.

– En tunne ainoatakaan kollegaa, joka ei jossain vaiheessa elämää olisi tehnyt käsitöitä. Ehkä meillä on tietty taipumus käsillä tekemiseen. Eikä se yhtään vähennä niska-hartiakuormitusta, että illalla vielä värkkää käsillään. Vastapainoksi olisi hyvä liikkua, käydä hieronnassa ja kiinnittää huomiota ergonomiaan, Jaana Uusisalo miettii.

– Projekti yhdistää. Kollegoiden lisäksi potilaiden kanssa on tullut juttua ja hyviä keskusteluita käsitöistä, Leena-Kaisa Hautakoski kertoo.

Vaikka tämän syksyn Kalevala-peittoprojekti alkaa olla lopuillaan, naisilla on jo uusia viritelmiä.

– Seuraavaksi virkkaan kummitytölle prinsessakruunun. Lisäksi huomasin, että yksi toinen yhteisövirkkausprojekti alkaa keväällä, Jaana Uusisalo kaavailee.

Myös uusi Kalevala-peitto on suunnitteilla. Tällä kertaa siitä tulee kolmivärinen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mutaatio teki kokkolalaisesta kuusesta poikkeuksellisen – tiedätkö sinä, mistä erikoismuodosta on kyse?

2017, Joulukuu 7 - 11:45

Kokkolassa on varjeltu pitkään poikkeuksellista kuusta. Puu on todennäköisesti geenimutaation ansiosta kasvanut erinäköiseksi kuin metsäkuuset yleensä. Puu on tavanomaista tuuheampi ja kasvaa vanhanaikaisen tikkunekun muodossa. Se näyttää siltä, kuin kuusta olisi leikattu koko sen kasvun ajan, mutta niin ei ole tehty.

Kokkolan kaupungin metsätalousinsinööri Ahti Räinä tietää, ettei erikoismuoto suinkaan ole ainutlaatuinen. Hän ei silti itse ole pitkän uransa aikana törmännyt vastaaviin.

Räinällä ei ole myöskään varmaa tietoa siitä, mikä kuusen erikoismuodoista on kyseessä. Puun ulkomuoto viittaisi kartiokuuseen ja oksiston kasvutapa taas pallolatva- eli tuulenpesäkuuselle tyypilliseen mutaatioon. Metsätalousinsinööri on kallistumassa tuulenpesäkuusen puoleen.

Joskus sama ilmiö näkyy männyissäkin: yksittäinen oksa tai puun latva voi olla erikoisen tuuhea, ikään kuin latvassa kasvaisi pallo. Räinän mukaan on kuitenkin harvinaista, että koko puu kasvaa tuon geenin mukaisesti.

Rekisterissä tietoja 1800 poikkeavasta metsäpuusta

Puun poikkeuksellisen tuuhea kasvu johtuu siis mutaatiosta. Kuusen erikoismuodot eroavat tavallisesta metsäkuusesta juuri kasvutavan tai vaikkapa neulasten värin perusteella. Joskus mutaatiot aiheuttavat myös hidaskasvuisuutta, ja sen takia erikoismuodot häviävät kilvassa normiyksilöille ja katoavat.

Suomessa kasvaa monien tuttujen lajien erikoismuotoja eli erikoisia kuusia, mäntyjä, koivuja ja leppiä. Ne kannattaa Luonnonvarakeskuksen mukaan jättää rauhaan ja ilmoittaa metsägeneettiseen rekisteriin. Siinä on nyt tietoja 1800 normaalista poikkeavasta metsäpuusta. Jos kyseessä on puu, jota ei ole kokoelmissa, siitä voidaan hakea oksia kasvullista monistamista varten, toteaa erikoistutkija Teijo Nikkanen Luonnonvarakeskuksesta.

Kuusi näyttää siltä, kuin sitä olisi leikattu kasvun aikana.Kalle Niskala / Yle

Metsäkuusen mutaatio on usein geneettisesti väistyvä ominaisuus. Sen takia suvullinen lisääminen eli lisääminen siemenestä on vaikeaa. Se onnistuu vain, kun erikoismuodon aiheuttavat perintötekijät ovat vallitsevia. Erikoismuodoista vain muutamassa siemenlisäystä voi edes yrittää, toteaa asiaa Metlan tilauksesta tutkinut opiskelija.

Kasvulliseen lisäämisen on monia tapoja; silmustus, pistokaslisäys, varttaminen, mikropistokaslisäys ja solukkolisäys. Näistä varttaminen on varmin, mutta vaatii eniten materiaalia ja käsityötä. Mikropistokaslisäys taas vaatii kallista laboratoriotyötä ja ammattitaitoa.

Erikoismuotoa haluttaisiin levittää hyville paikoille

Metsätalousinsinööri Ahti Räinä uskoo Kokkolan kuusen kasvaneen luontaisesta siemenestä.

– Emopuu voi olla ihan tavallisen näköinen, mutta geeni on sitten häiriintynyt. Puilla on sama juttu kuin ihmisilläkin: voi tulla jokin mutaatio, eikä kukaan tiedä, miksi se tuli juuri siihen yksilöön, vertaa Räinä.

Hän muistuttaa, että visakoivukin on vain tavalllinen rauduskoivu, ja visan muodostuminen on mutaatio. Kun visakoivusta otetaan siemen ja puuta monistetaan, 30–50 prosenttia jälkeläisistä sisältää visageenin, loput eivät. Mekaniikka on hämärän peitossa.

Kokkola on yrittänyt saada Luonnonvarakeskusta innostumaan solulisääntyjätaimien ottamisesta kuusesta. Oksien ja silmujen kautta lisäämällä puusta voisi saada kopioita. Luke ei ole vielä reagoinut toiveeseen.

Kaupunki haluaisi saada muutamia kymmeniä vastaavia puita, joilla voitaisiin kaunistaa kaupungin parhaita puistoja tai muita paikkoja, joita ei olla rakentamassa.

Harvinaista puuta on varjeltu Kokkolassa jo parikymmentä vuotta. Se on säästynyt kaatamiselta, kun poliisitaloa alettiin rakentaa ja säästetty pyörätietä linjattaessa. Joka vuosi puuta varotaan, kun kaupungintalon eteen etsitään juhlavaa joulukuusta. Tänä vuonna poikkeuskuusen edestä kaadettiin muita puita, jotta erikoismuodolle saatiin tilaa kasvaa. Räinä uskoo, ettei parempi näkyvyys ole puulle uhka.

– Kyllä aika härski pitäisi olla, että poliisitalon takapihalta kävisi kaatamassa 15-metrisen puun, nauraa Räinä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

”He olivat todella nuoria” – Kenraalimajuri ideoi kunniavartion, joka tuo sankarivainajien ikäiset tuhansille haudoille

2017, Joulukuu 5 - 11:45

Kenraalimajuri evp. Kalervo Sipi organisoi Tampereen Kalevankankaan sankarihaudalle 100-vuotisjuhlan kunniavartiota itsenäisyyspäiväksi. Kysymys ei ole ihan pikkujutusta: jokaiselle haudalle saapuu sankarivainajan ikätoveri kunnioittamaan sodassa kuolleen muistoa.

– Todella kiitettävästi nuoriso on lähtenyt liikkeelle. Meillä on tarve 749 vartijalle Kalevankankaalla. Minulle tuli päälle 900 ilmoittautunutta. Eli yli 150:lle olen joutunut lähettämään vastauksen, että valitettavasti paikat menivät jo.

Yksi vartioitavista haudoista on talvisodassa 35-vuotiaana kaatuneen Paavo Matias Koivusen viimeinen leposija. Koivunen kuoli Yläkylässä 17.12.1939.

– Hänen tyttärenpojanpoikansa otti minuun yhteyttä, että onko mahdollista päästä isoisoisän haudalle kunniavartioon, koska mummu olisi tästä erittäin tyytyväinen. Tämä toteutuu.

Kalevankankaalla lähes jokaisen vainajan vartijaksi tuleva on juuri hänen kuolinhetkensä ikätoveri.

Mielestäni on tätä päivää antaa naisille mahdollisuus kunnioittaa veteraaneja. Naiset ovat niin voimakkaasti mukana Suomen puolustuksessa. Kalervo Sipi

Tampereelta liikkeelle lähtenyt ajatus on levinnyt valtakunnalliseksi ilmiöksi. Itsenäisyyden juhlapäivää vietetään uudella tavalla noin 30 paikkakunnalla. Tiedot hautausmaista ja kellonajoista löytyy mm. Suomi 100 -sivustolta.

Kalervo Sipi oli nähnyt valokuvan Lempäälästä, jossa toteutettiin vastaava seremonia noin kymmenen vuotta sitten. Ajatus jäi muhimaan, ja nyt juhlavuoden kunniaksi idea toteutetaan.

– Tunteet nousevat varmaan pintaan, kun tajuamme kuinka nuoria he olivat. Sodassa kaatuneista alle 30-vuotiaita oli 60 prosenttia ja siitä joukosta 19–24-vuotiaita oli 40 prosenttia.

– Se voi olla yllätys, jos käsitys sotamiehistä on perustunut Edwin Laineen 1950-luvulla ohjaamaan Tuntematon sotilas -elokuvaan.

Naisiakin mukana

Kunniavartioiden toteutustapa vaihtelee eri paikkakunnilla. Tampereen Kalevankankaalle tuleva, talvisodassa kuolleita kunnioittava, pukeutuu lumipukuun ja jatkosodan haudoille tuleva maastopukuun. Erikoisuutena on lisäksi neljä talvisodan tuntematonta kaatunutta, heidän kohdilleen saapuu henkilöt lumipuvussa huppu päässä.

Kunniavartioon osallistuminen kiinnosti myös naisia, joita Kalervo Sipi harkinnan jälkeen hyväksyi mukaan.

– Kalevankankaan sankarihautoihin ei ole haudattu yhtään naista, eli siinä mielessä olisi kaikkien pitänyt olla miehiä, mutta mielestäni on tätä päivää antaa naisille mahdollisuus kunnioittaa veteraaneja. Naiset ovat niin voimakkaasti mukana Suomen puolustuksessa, Kalervo Sipi perustelee.

Suomalaiset ovat isänmaallisia

Kalervo Sipi tiesi jo koulupoikana haluavansa sotilasuralle.

– Kodin perintöä innostus maanpuolustukseen varmaankin on, vaikka ei meillä suvussa ammattisotilaita ollut. Ukkini, eli taata oli vapaussodassa mukana Tampereen taisteluissa. Isäni kävi kaikki sodat, eli oli yli viisi vuotta eri tehtävissä kaikissa kolmessa sodassa. Hän oli erittäin aktiivinen reservin upseeri.

Kalervo Sipi kouluttautui ilmatorjuntaan. Ilmatorjuntauran jälkeen Sipi ylennettiin prikaatinkenraaliksi, kun hän siirtyi Tampereelle materiaalilaitoksen johtoon. Hän jäi reserviin Puolustuslaitoksen huoltopäällikön tehtävistä vuonna 2006.

– Nykyisin kalenterissani ovat tärkeällä sijalla kaksi asiaa: Vapaussodan perinneliitto ja toinen on Pajarin poikien perinneyhdistys, jonka puheenjohtajana toimin.

Suomessa voi Sipin mielestä olla iloinen maanpuolustushengestä.

Tunteet nousevat varmaan pintaan, kun tajuamme kuinka nuoria he olivat. Kalervo Sipi

– Se on kansainvälisestikin vertaillen hyvissä kantimissa. Taustana ovat meidän käymämme sodat. Talvisota oli yhdistävä voima ja jatkosodassakaan emme menettäneet itsenäisyyttämme. Suomalaiset ovat perusluonteeltaan isänmaallisia.

Kalevankankaalla itsenäisyyspäivänä kello 12 järjestettävään kunniavartioon kenraalimajuri pukeutuu paraatipukuun. Kalervo Sipi menee tekemään kunniaa pirkka-hämäläisten kenraalin, Aaro Pajarin muistomerkille. Ikä ei täsmää, mutta sotilasarvo on sama.

Illalla Sipi osallistuu presidentin vastaanotolle.

– Tänä vuonna itsenäisyyspäivä saa huikean kruunun. Tasavallan presidentti tutustui keväällä Pajarin poikien näyttelyyn museokeskus Vapriikissa. Yhtäkkiä Pajarin poikien perinneyhdistyksen puheenjohtajalle tipahti postiluukusta kutsu linnan juhliin.

Lue myös: 38-vuotias Pekka kunnioittaa samanikäisenä sodassa menehtyneen pappansa muistoa – "Se jää ikuisesti mieleen"

Korjattu 8.12. kello 9.58 Paavo Matias Koivusen ikä ja hautaa vartioineen henkilön sukulaisuussuhde vainajaan. Koivunen menehtyi 35-, ei 25-vuotiaana.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Uuno Möttönen on elänyt kauemmin kuin itsenäinen Suomi – yli satavuotiaita suomalaisia on vielä 861

2017, Joulukuu 5 - 07:55

– Elämäni kohokohta on se, että selvisin sodasta pienin vaurioin.

Näin arvioi talvi- ja jatkosodassa Suomea puolustanut Uuno Möttönen sohvallaan Perhossa Keski-Pohjanmaalla. Ulkona on lähes samanlainen ilma kuin talvisodan syttyessä. Omakotitalon ikkunasta näkee, kuinka lumihiutaleet leijailevat vielä lämpimään maahan.

101-vuotias Uuno on kokenut sota-aikojen lisäksi itsenäistyvän Suomen ensipyristelyt, sotia edeltäneet hyvät vuodet, 50-luvun jälleenrakennuksen ja vielä vuosikymmeniä sen jälkeen – eli hieman enemmän kuin Suomi itse.

Yli 100-vuotiaat suomalaiset

Suomessa asuu 861 henkilöä, jotka ovat täyttäneet 100 vuotta.

Heistä naisia on 726, miehiä 135.

Suomen vanhin henkilö on 111 vuotta täyttänyt mies.

Vuonna 1917 syntyneitä on Suomessa 390, joista naisia 332 ja miehiä 58.

Yhtään 6.12.1917 syntynyttä suomalaista ei enää ole elossa.

(Lähde: Väestörekisterikeskus, marraskuun lopun tilanne)

Suomessa asui marraskuun lopulla vielä 861 Uunon kaltaista yli 100-vuotiasta. Valtaosa heistä on naisia. Nykypäivän satavuotiaista tuskin kukaan lapsena olisi uskonut elävänsä niin pitkään. Sellainen ajatus olisi ollut suorastaan utopiaa: 1900-luvun alussa oli saavutus tai onnellinen sattuma elää edes yli 65-vuotiaaksi. Lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan suurta. Perheet osasivat varautua siihen, että kaikista lapsista ei koskaan kasva aikuisia.

– Nykyään ihminen voi suunnitella elämää pitkälle aika varmalta pohjalta. Sata vuotta sitten todennäköistä oli, että joka toinen ikäluokasta kuolee ennen kuin täyttää 50. Naisilla oli myös suuri riski kuolla synnytykseen, Suomen historian professori Pertti Haapala kertoo.

Tsaarin Venäjästä itsenäiseksi

Uuno Möttönen syntyi vuonna 1916 Suomeen, joka oli vielä osa tsaarin Venäjää. Kun kotimaa itsenäistyi, Uuno oli vasta yksivuotias. Suomessa elettiin pääosin köyhästi ja pienesti.

Möttösten kotona puutetta ei kuitenkaan ollut, sillä Otto-isä piti kyläkauppaa Perhon Möttösessä. 14 lapsen perheeseen elantoa toivat myös maanviljelys ja karjanhoito.

Samanlaista elämää eli moni muukin suomalainen, eikä itsenäisyyttä osattu odottaakaan, arvioi historian professori Pertti Haapala.

– Ei kukaan odottanut, että Venäjän keisari syöstäisiin vallasta. Vielä 1917 oli yleinen käsitys, että Suomi pysyy osana Venäjää – tapahtui Venäjällä mitä tahansa.

Uuno Möttösellä on kotituvan seinällä kuva vanhemmistaan, Otosta ja Serafiinasta.Juha Kemppainen / Yle

Sisällissodan jälkeen ja ennen toista maailmansotaa 1920- ja 30-luvuilla nykyiset satavuotiaat elivät todennäköisesti nuoruutensa parasta aikaa. Ilmassa oli toiveikkuutta: aineelliset olot kohenivat, saatiin neuvolajärjestelmä ja kaikki lapset kävivät koulua.

Myös nuori Uuno Möttönen pakkasi eväänsä laukkuun ja kävi oppivelvollisuuden velvoittamana kansakoulua. Vähävaraisille ruokaa tarjottiin opintiellä, mutta Möttösten kotona asiat olivat hyvin – ja niinpä ateriat piti hankkia itse.

Suomi oli kuitenkin melko tasa-arvoinen: lähes kaikilla oli yhtä niukasti kaikkea ja rikkaita oli vain vähän. Sen taustalla olivat kristinusko ja vuosisadan alun suomalaisuusliike, joka halusi koota kaikki ihmiset yhteen. Professori Pertti Haapalan mukaan ilmassa oli paljon isänmaallisuutta: omaa tasavaltaa korostettiin joka paikassa. 30-luvun kulttuuri oli myös sotilaallista.

– Esimerkiksi sotilasmarssit olivat normaalia viihdettä. Sotia oli ollut koko ajan, eikä ensimmäisestä maailmansodasta ollut kuin parikymmentä vuotta. Se ei ollut vielä hävinnyt mielestä, ja ehkä silloin oltiin henkisesti valmiimpia sotimiseen kuin myöhemmin, Haapala kertoo.

Nuori Uuno Möttönen rakuunan puvussa. Kuva on otettu armeijassa Lappeenrannassa vuonna 1938.Juha Kemppainen / Yle

Toisen maailmansodan tuomaa myllerrystä Suomeen ei kuitenkaan osattu odottaa. Silloiset parikymppiset paiskivat töitä kotirintamalla, kuolivat taisteluissa ja katsoivat vierestä, kun sota karsi omaa ikäluokkaa. Kuoleman väistämättömyys kosketti kaikkia.

Uuno Möttönen puolusti Suomea sekä talvi- että jatkosodassa. Kutsu sotaan tuli pian sen jälkeen, kun hän oli saanut taistelukaasutiedustelijan ja taistelulähetin koulutuksen.

– Olihan se suuri yllätys meikäläisille, kun sanottiin, että sota on syttynyt. Mehän olimme nuoria miehiä siihen aikaan ja vaihtoehtoja ei ollut. Olimme isänmaallisesta perheestä kotoisin, ja oli itsestäänselvää, että isänmaata lähdetään puolustamaan, Uuno muistelee.

Hän muistaa vielä hyvin hetken, kun tieto sodan syttymisestä tuli. Uuno oli armeijassa.

Olihan se suuri yllätys meikäläisille, kun sanottiin, että sota on syttynyt. Mehän olimme nuoria miehiä siihen aikaan ja vaihtoehtoja ei ollut. Uuno Möttönen

– Komppaniasta tuli lähetti, joka ilmoitti, että vihollisuudet ovat alkaneet. Olimme Suvannon rannalla Mannerheimin-linjalla, joka oli pääpuolustuslinja. Joukkueenjohtajan piti laittaa kiväärit ilmatorjunta-asemaan. Samainen kivääri pudotti mahdollisesti ensimmäisen venäläisen tiedustelukoneen. Kaksi tuli Laatokan päältä ja pikakivääri onnistui pudottamaan toisen alas.

Uuno Möttönen oli sodan alusta loppuun etulinjassa: talvisodassa jalkaväkirykmentti 24:ssä, jatkosodassa jalkaväkirykmentti 29:ssä. Etulinjassa työhön kuului välillä vaarallisten tiedustelujen tekemistä venäläisten puolelle. Läheltä piti -tilanteita riitti. Uuno sanoo, että rintamalla matkassa oli hyvä suojelusenkeli.

– Ainoastaan vasemmasta silmästä menetin näön, kun kuusenoksa kävi silmään.

Sota on unohtumaton kokemus

Lähes 100 000 suomalaista menetti henkensä puolustaessaan isänmaata.

– Sodan pituudesta ja kovuudesta kehkeytyi tragedia ja trauma. Se on ollut ikäluokkien elämässä iso, unohtumaton kokemus, historian professori Pertti Haapala kuvailee.

Sota onkin varjostanut tavalla tai toisella kaikkien nykyisten satavuotiaiden elämää.

Suomalaiset olivat sodan päättymiseen tyytyväisiä. Häviö ei ollut raaka, sillä poikkeuksellisesti Suomea ei miehitetty. Sotatrauma jätti kuitenkin jälkensä tuleviin vuosiin.

– Sotaikäluokan mielenterveys- ja perheongelmat olivat 50-luvulla pahoja. Elämän aloittaminen sodan jälkeen ei ollut helppoa, Haapala sanoo.

Sodan jälkeen tehtiin töitä ja lapsia

Uuno Möttönen tottui jo lapsena työntekoon, kuten käytännössä kaikki nykypäivän satavuotiaat. Ahkeruudesta ja sinnikkyydestä oli hyötyä, kun Suomi piti rakentaa sotien jälkeen uusiksi.

Useat maalla asuvat ottivat vastaan valtion lahjoittamia rintamamiestiloja. Käytännössä kyse oli palasta maata, joka piti itse raivata ja rakentaa. Perhesuunnittelu ei ollut kovin yleistä, ja siksi lapsiluku kasvoi usein suureksi.

Valtiokin kannusti hankkimaan paljon lapsia: sillä paikattiin sota-aikoina syntynyttä lapsivajetta. Sodan kokeneiden ihmisten hartioille kasautui paljon kannateltavaa.

– Moni paloi loppuun: teki raskasta työtä raskaissa olosuhteissa. Paremmin kävi kaupunkilaisille tai heille, jotka muuttivat maalta kaupunkiin ja pääsivät kevyempiin töihin, historian professori Pertti Haapala kuvailee.

Uuno Möttönen rakensi talon perheelleen vuonna 1950. Tässä kuvassa talo on uusi ja pihatien penkereille istutetut koivuntaimet vielä pieniä.Juha Kemppainen / Yle

Uuno Möttöselle kävi hyvin, vaikka hän olikin maaseudun pienestä pitäjästä. Uuno ei ryhtynyt rintamamiestilalliseksi, vaan sai osan isänsä tilasta ja jatkoi tämän perintöä viljelemällä maata sekä hoitamalla karjaa. Elantoa hankittiin myös muun muassa metsätöistä.

Seurustelu Sallin kanssa oli alkanut jo ennen sotaa, ja kenttäposti kulkikin parin välillä kiivaasti, jopa viikoittain. Kun sota oli ohi, oli itsestäänselvää mennä avioon.

– Se kuului elämänmenoon, Uuno toteaa.

Perhe sai rakennettua oman talon vuonna 1950 Möttöseen, vain kivenheiton päähän Uuno Möttösen synnyinkodista. Rakentaminen ei ollut yksinkertaista, koska kaikki oli ajalle tyypillisesti kortilla.

Esimerkiksi rakennustarvikkeista oli suurta puutetta. Uunon perhe joutui ostamaan esimerkiksi nauloja ja betoniamustasta pörssistä, ja hinta oli sen mukainen.

Kun oma koti valmistui, alkoi "tavanomainen, rauhallinen elämä", kuten Uuno itse kuvailee.

– Mentiin pitkin harppauksin siihen suuntaan, että elämä tuli muuttumaan.

Uuteen taloon valoa toivat aluksi lamppuöljy ja kynttilät. Oman kodin pihatien penkereille Möttösen perhe istutti koivuntaimet, jotka nyt muodostavat komean koivukujan. Myöhemmin saatiin sähkö ja taloon rakennettiin elintasosiipi eli lisätilaa, jossa on esimerkiksi sisävessa.

Lapsia perheeseen syntyi neljä, heistä yksi menehtyi jo pienenä.

"Sodankäyneiden elämä helpottui vasta eläkeiässä"

70-luvulla yhteiskunnan vaurastuminen toi nykypäivän satavuotiaiden elämään suuria helpotuksia. Terveydenhoito parani, kun esimerkiksi maaseudulle saatiin terveyskeskukset. Syntyi käsite "kolmas elämä". Sillä tarkoitetaan eläkeikää, jolloin ihminen pystyy vielä elämään täyttä elämää ja voi kokea uusiakin asioita.

Monet nykypäivän satavuotiaat ovat eläneet pitkään juuri terveydenhuollon kohentumisen vuoksi. Heistä monen elintaso nousi eläkkeellä paremmaksi kuin työvuosina.

– Sodankäyneen sukupolven elämä helpottui oikeastaan vasta eläkeiässä, historian professori Pertti Haapala summaa.

Uuno Möttönen.Juha Kemppainen / Yle

Uuno Möttönen on pitkästä elämästään tyytyväinen. Hänen mielestään Suomi on kehittynyt sadassa vuodessa hyvään suuntaan. Uuno on tyytyväinen siitä, että on saanut olla mukana rakentamassa Suomea ja nauttimassa rauhanaikaisesta elämästä.

– Suomessa on kaikki hyvin, sosiaaliset etuudet ovat hyvät ja mistään ei ole puutetta. Vapaassa Suomessa on hyvä asua.

Uuno asuu edelleen omillaan itse rakentamassaan talossa. Hän oli vaimonsa omaishoitaja kymmenen vuotta, kunnes Salli kuoli. Nyt yksineloa on takana jo yli kymmenen vuotta.

Uunon kotona käy hoitaja kaksi kertaa päivässä. Päivät kuluvat pääasiassa lukien. Kirjahyllyissä siitä kertovat monet luetut kirjat ja postilaatikkoon tulee päivittäin useampi lehti, muun muassa Helsingin Sanomat. Myös televisiota Möttönen seuraa tarkkaan.

Suomessa on kaikki hyvin, sosiaaliset etuudet ovat hyvät ja mistään ei ole puutetta. Vapaassa Suomessa on hyvä asua. Uuno Möttönen

Miltä tuntuu se, että saa viettää 100-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää, kun on itse Suomen itsenäisyyttä etulinjassa puolustanut?

– Kyllä tämä on hieno tapahtuma, ja totta kai rintamamiehenä itse lähden mukaan oman pitäjän juhlallisuuksiin, Uuno Möttönen toteaa.

Satavuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää hän viettää osallistumalla jumalanpalvelukseen ja seppeleenlaskuun kaatuneiden patsaalle.

Viime vuonna Uuno pääsi juhlimaan Suomen itsenäisyyttä presidentinlinnaan ja kätteli presidenttiä ensimmäisten joukossa, kolmantena. Muistona siitä on pöydällä kuva kättelyhetkestä, ja vieläkin silmiin syttyy ilo, kun hän muistelee vuodentakaista.

Sotaveteraani Uuno Möttönen pääsi viime vuonna viettämään itsenäisyyspäivää presidentinlinnassa. Juha Kemppainen / Yle

– Tämä oli sellainen kokemus, että en osannut tällaista ollenkaan odottaa. Suurenmoinen tapahtuma, että meitä rintamamiehiä muistetaan näin paljon, että kutsuttiin sinne.

Mitä Suomea vanhempi Uuno Möttönen haluaisi kotimaastaan säästää tuleville polville? Vastausta ei tarvitse kauaa odotella.

– Ennen kaikkea itsenäisyyden, että Suomi saa olla itsenäinen valtio eivätkä vieraat tule määräämään meidän asioita. Tämä on kaikkein tärkein!

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Illuusia-lehmä palaa laitumelta navettaan usein vasta ensilumen aikaan – "En paljon sympatiaa anna tilallisille, jotka eivät noudata nykylakia"

2017, Joulukuu 2 - 08:15

Lohtajalaisessa parsinavetassa seisoo rintarinnan kolmisenkymmentä lehmää. Ne katsovat uteliaasti navetassa käyviä vieraita, ja muutama ammuu laiskasti. Pian ne jatkavat syömistä tai märehtimistä, mitä nyt kukakin. Näillä lehmillä on takanaan neljän kuukauden laidunaika ulkona. Nyt on alkanut sisäkausi ja uuden kevään odotus.

– Nämä meidän lehmät ovat kaikki olleet vasikasta asti ulkona. Vanhat lehmät tietävät omat paikkansa navetassa ja osaavat laitumelta mennä omiin parsiinsa, mutta uusia pitää aluksi opastaa, kertoo maitotilallinen Pekka Venetjoki.

Joskus on viety lehmät jaloittelemaan talvellakin. maitotilallinen Pekka Venetjoki, Lohtaja

Eläinsuojelulain mukaan parsinavetassa asuvien lehmien pitää saada ulkoilla kesällä 60 päivänä. Venetjoen tilalla laki ei ole vaatinut erikoisjärjestelyjä, koska vaatimus täyttyy helposti.

– Niin kauan kuin vain muistan, meillä on viety lehmät laitumelle. Yritämme pitää niitä ulkona nelisen kuukautta kesässä. Ensimmäiset viedään ulos kelien salliessa jo huhtikuussa, ja viimeiset haetaan pois ennen lumentuloa. Joskus on viety lehmät jaloittelemaan talvellakin. Se on mahdollista, jos tulee kunnon talvi: lunta ja pakkasta.

Tilallinen: Lehmien ulkoiluttaminen on halusta kiinni

Kaikissa parsinavetoissa ei ole yhtä hyvä tilanne kuin Venetjoen tilalla. Tänä kesänä Keski-Pohjanmaalla tehdyt valvonnat osoittavat, että kymmenillä tiloilla lehmät eivät pääse ulkoilemaan riittävästi. Lakia noudatettiin kiistatta vain 20 tilalla yli sadasta. Muilla tiloilla todettiin tai epäiltiin puutteita ulkoilussa.

En paljon sympatiaa anna tilallisille, jotka ei tätä nykylakia noudata. Pekka Venetjoki

Myös Itä-Suomessa aluehallintovirasto tehovalvoi maitotiloja kuluneena kesänä, koska sille tuli niin runsaasti yhteydenottoja epäilyistä, ettei lakia kaikilla tiloilla noudateta.

Pekka Venetjokea moinen lain laistaminen sapettaa:

– Siirtymäaikaa on ollut monta vuotta. Kyllä tähän mennessä olisi pitänyt jo saada asiat kuntoon, jos lehmiä aikoo pitää. En paljon sympatiaa anna tilallisille, jotka eivät tätä nykylakia noudata.

Venetjoen mielestä lehmien ulkoilun järjestäminen on halusta kiinni – vaikkakaan hän ei kiellä, etteikö laitumien tekemisessä olisi urakoitavaa.

– Se on parin päivän rutistus, kun laitumelle tehdään aitaukset, vedetään vesilinjat ja suunnitellaan laidunlohkot. Ensimmäiset viikko tai kaksi ovat työläämpiä ennen kuin lehmät oppivat kulkemaan ja tulemaan takaisin omiin parsiinsa, mutta sitten alkaa helpottaa.

Juha Kemppainen / Yle Lehmät osaavat odottaa kevättä

Pekka Venetjoki silittää Illuusian turpaa. Illuusia on jo konkari ulkoilussa ja osaa palata itse omaan parteensa. Lehmät ovat omistajansa mukaan viisaita eläimiä: kevättä ja laidunkauttakin ne osaavat odottaa.

– Keväällä kun rupeaa ilmat lämpenemään ja aurinko paistamaan, niin joka kerta, kun ulko-ovi aukaistaan, lehmät katsovat sinne päin: "Eikö me jo päästä täältä pois?", Venetjoki hymyilee.

On lehmien oikeus päästä ulos! Pekka Venetjoki

Laidunkauden ensimmäisinä päivinä lehmillä on vauhti päällä, mutta pikkuhiljaa eläimet rauhoittuvat, kun huomaavat, että ulos ja sisälle pääsee joka päivä. Venetjoen tilalla ulkoiluttamisen suhteen ollaan ehdottomia, se tuo iloa myös tilalliselle.

– Laiduntamisesta tulee itsekin hyvällä mielelle. Me nähdään aivan tuosta keittiön ikkunasta, kun lehmät ulkoilevat. On lehmien oikeus päästä ulos!

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Boliden valmistelee isoa laajennusta vaarallisen jätteen kaatopaikkaan Kokkolassa – kaupunki suuntaisi sen mieluummin pohjavesialueelle kuin merelle

2017, Joulukuu 1 - 15:33

Bolidenin Kokkolan sinkkitehdas on polkaissut hyvissä ajoin käyntiin lupaprosessin vaarallisen jätteen kaatopaikan laajentamiseksi. Nykyinen jätealue riittänee suurteollisuuden tarpeisiin vuoden 2035 tienoille saakka.

Varhainen varautuminen kertookin siitä, kuinka vaikeaa on sovittaa kymmenien hehtaarien laajennus meren, Natura 2000 -alueen ja pohjavesialueen rajaamalle alueelle.

Kokkolan rakennus- ja ympäristölautakunta löytää hankkeen ympäristönvaikutusten arviointiselostuksesta useita puutteita. Se esittää kuitenkin Bolidenille yhden uuden mallin kaatopaikan laajentamiseen, koska lautakunta ei halunnut tyytyä pelkkään eri vaihtoehtojen kritiikkiin.

– Pyrimme esittämään sellaisen toteuttamisvaihtoehdon, joka olisi tietyin reunaehdoin mahdollinen ja minimoisi suurimman osan aiheutettavista ympäristöhaitoista suurteollisuusalueella, merialueella ja luonnonsuojelualueella sekä huomioisi pohjavesien suojaustarpeet, kirjoitetaan lausunnossa.

Lautakunnan lausunnon mukaan paras vaihtoehto oli korottaa nykyistä aluetta ja laajentaa sitä kaakkoon, osin pohjavesialueen päälle.

– Kyseessä on 2. luokan pohjavesialue, se pystyttäisiin suojaamaan riittävästi, uskoo Kokkolan kaupungin ympäristöpäällikkö Michael Hagström.

Bolidenin esittämistä vaihtoehdoista yksi on nykyisen kaatopaikan korottaminen 60 metriin. Korkeimmat kohdat ovat nyt 27 metrissä. Vertailun vuoksi Kokkolan korkeimmat huiput Patamäki, Roskaruka ja Köykärin huippu ovat noin 40 metrissä.

Lautakunta tyrmää lausunnossaan kaatopaikan laajentamisen merialueelle. Myöskään alueen laajentamista Harrbåda–Rummelön Natura-alueen suuntaan se ei pidä suotavana.

Yleisötilaisuus epäonnistui ja selostuksessa puutteita

Kokkolan ympäristöpalvelut kritisoi hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista järjestettyä yleisötilaisuutta. Esimerkiksi hankkeen ohjausryhmään nimetyt Ykspihlajan ja Sannanrannan asukasyhdistykset, kalastajat ja media jäivät kutsumatta tilaisuuteen, ja osallistujamäärä jäikin vähäiseksi.

– Vaikka YVA-prosessi kokonaisuudessaan täyttänee lain vaatimat edellytykset, sisältyy sekä yleisötilaisuuden järjestämiseen että selostuksen sisältöön vakavia puutteita, jotka vaikeuttavat kokonaiskuvan muodostumista ja varsinkin eri vaihtoehtojen vertailua, kirjoitetaan lausunnossa.

Lautakunta löysi suuria puutteita myös kaavamääräyksissä ja niiden esittämisessä varsinkin koskien Natura-aluetta. YVA-selostuksessa ei myöskään huomioitu suurteollisuusalueella voimassaolevia muita ympäristölupia ja toimintojen yhteisvaikutuksia, jotka rajoittavat laajennushanketta.

YVA-selostus perustuu Kruunupyyn lentoaseman säätietoihin, jotka eivät vastaa olosuhteita meren rannalla, huomioi lautakunta. Tuuliolosuhteiden erillisselvitys olisi ollut tarpeen arvioitaessa esimerkiksi hiukkasten leviämistä Harrbådan tai asuntomessualueen suuntaan.

Lautakunta pahoittelee myös sitä, että Harrbådan pohjavesialueen statusta ja siihen liittyviä oikeudellisia edellytyksiä ei selvitetty, vaikka kaupunki painotti tämän tärkeyttä etukäteen. Näin olisi voitu arvioida paremmin, onko laajentuminen pohjavesialueelle ylipäätänsä mahdollista.

Kokkolan kaupunginhallitus antaa vielä oman lausuntonsa asiasta. Kansalaiset voivat jättää oman mieliipteensä hankkeesta Etelä-Pohjanmaan ely-keskukseen 8.1. 2018 mennessä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

880 miljoonaa euroa ja 335 raidekilometriä – 11 vuoden ratatyö Seinäjoen ja Oulun välillä on valmis

2017, Marraskuu 30 - 15:49

Seinäjoki–Oulu-radan perusparannus- ja kehittämistyö on päättymässä.

11 vuoden aikana on perusparannettu 335 kilometriä raidetta, rakennettu 105 kilometriä uutta kaksoisraideosuutta ja poistettu 105 tasoristeystä, listataan ratahankkeen juhlajulkaisussa.

Tänään torstaina rataurakan päättymistä juhlistettiin juhlajunalla Seinäjoelta Ouluun.

Yle on seurannut ratahanketta koko sen 11 vuotisen historian ajan.

Tsaarinaikaisia ratarakenteita

Liikenneviraston mukaan rautatien rakentaminen Pohjanmaalle oli ensimmäistä kertaa esillä 1863-64. Päätös radan rakentamisesta tehtiin 1882 ja Seinäjoen ja Kokkolan väli valmistui 1885. Kokkola–Oulu–Toppila-välin rataosuus valmistui seuraavana vuonna 1886.

– Puolileikillään voisi todeta, että rakenne siis sisälsi joiltain osin kirjaimellisesti tsaarinaikaisia rakenteita, toteaa Seinäjoki–Oulu-ratahanketta alusta asti luotsannut projektijohtaja Tommi Rosenvall hankkeen juhlajulkaisussa.

Ratahankkeeseen sisältynyt perusparannustyö tuli siis tarpeeseen, sillä radan rakenteista oltiin oltu huolissaan jo pidempään. Tommi Rosenvallin mukaan perusparannus oli tehtävä, jotta junaliikenne etelän ja pohjoiden välillä saatiin ylipäätään turvattua.

Rataprojektin aikana käytiinkin läpi kaikki vanhat raiderakenteet korjaten se, mitä piti.

– Suurin ongelma oli ehkä sepelitukikerros, joka oli loppuunkulunut melkein koko Seinäjoki–Oulu-väliltä, Rosenvall sanoo.

Rosenvallin mukaan huonokuntoiset rakenteet aiheuttivat routimista, joka näkyi asiakkaille viivästyksinä junaliikenteessä. Yksi Pohjanmaan radan pahimmin routivista väleistä oli juuri rataosuus Kokkolasta Ouluun.

– Routaongelmat ovat nyt ohi, Rosenvall toteaa.

Radan perusparannuksen päätoimenpiteitä olivat sepelitukikerroksen uusimisen lisäksi myös radan routaeristäminen, kuivatuksen parantaminen ja toimenpiteet sähkö- ja turvalaitejärjestelmille.

Juhlajuna saapuu Härmän asemalle. Tarmo Niemi / Yle Raha ei riittänyt kokonaan kaksiraiteiseksi

Seinäjoki-Oulu-ratahankkeella on pitkä historia. Sen suunnittelutyötä tehtiin Tommi Rosenvallin mukaan vaiheittain jopa toistakymmentä vuotta. 2006 valmistui hankkeen yleissuunnitelma, jota 2007 lähdettiin jalostamaan rakennussuunnitteluksi. Varsinainen rakennustyö alkoi 2007.

Alussa haaveiltiin koko Seinäjoki–Oulu-välin muuttamisesta kaksiraiteiseksi. Muun muassa VTT:n selvityksessä radan kehittäminen täydeksi kaksoisraiteeksi katsottiin nykyisen radan parantamista kannattavammaksi. Rahat eivät kuitenkaan riittäneet.

– Kustannusarvio pomppasi niin korkeaksi, että viesti oli se, että pienemmällä summalla pitää tulla toimeen ja asioita pitää priorisoida. Kokonaisuudesta on nyt poimittu ne osuudet, jotka eniten palvelevat liikennettä kaksiraiteisina, Rosenvall sanoo.

Kaksiraiteisiksi rakentuivat rataosuudet Seinäjoen seudulla ja Kokkola–Ylivieska-väli.

Kokkola–Ylivieska -kaksoisraidehanke yhdistettiin mukaan Seinäjoki–Oulu-ratahankkeeseen 2012. Tommi Rosenvallin mukaan kahden erillisen hankkeen yhdistäminen oli hyvä ratkaisu: yhteisen hankeorganisaation myötä toteutusta pystyttiin tehostamaan, riskejä ja rakentamisen aiheuttamia haittoja minimoimaan.

Melkein miljardi euroa

11-vuotisen hankkeen bujetti on jättimäinen 880 miljoonaa euroa.

Hankkeen ensimmäisinä vuosina rahoituksesta neuvoteltiin – ja väännettiin – vuosittain. Yle on uutisoinut lukuisista budjettiväännöistä, joissa ratatöille haettiin ja myönnettiin muutaman kymmenen miljoonan rahoitus kerrallaan. Välillä pelättiin jopa ratatöiden keskeytyvän ja välillä apuun rahoittajana tuli VR.

– Alkuvuodet olivat rahoituksellisesti vaikeita. Rahaa myönnettiin pienissä osakokonaisuuksissa ja se ei mahdollistanut töiden optimaalista suunnittelua. Onneksi hyvissä ajoin saatiin varmistettua loppurahoitus ja sen myötä tulevien vuosien töiden optimoinnin suunnittelu parani, Tommi Rosenvall kertoo.

Rahaa myönnettiin pienissä osakokonaisuuksissa ja se ei mahdollistanut töiden optimaalista suunnittelua. Tommi Rosenvall

Rosenvallin mukaan hankkeen pituus ja pidemmäksi ajaksi myönnetty rahoitus mahdollistivat sen, että syntyi myös kustannussäästöjä.

– Isoja kokonaisuuksia on pyritty optimoimaan ja hyvällä työryhmällä on saatu aikaan hyvä kokonaisuus. Pystyimme tekemään oikeita töitä oikeaan aikaan, eikä ainoastaan niitä töitä, joihin rahoitus riitti, Rosenvall sanoo. Syntyneet kystannussäästöt mahdollistivat hänen mukaansa muun muassa sen, että tasoristeykset saatiin poistettua ja junien kulkunopeudet nostettua koko Seinäjoki–Oulu-osuudella, myös Ylivieska–Oulu-välillä, mikä ei alkuperäiseen budjettiin kuulunut.

Häjyt ottivat juhlajunan vastaan Härmän asemalla.Tarmo Niemi / Yle Turvallisuus tärkeimpänä

Ratahankkeen edetessä on korostettu sen vaikutuksia liikenteen turvallisuuteen.

Tasoristeykset ovat tunnetusti onnettomuusriskejä liikenteessä. Esimerkiksi vuonna 2009 Yle uutisoi Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla tapahtuneen juhannukseen mennessä viisi tasoristeysonnettomuutta. Koko maassa onnettomuuksien määrä oli tuolloin 17.

– Tasoristeys on aina vaaran paikka. Niiden poistaminen jo yksin on parantanut seudun asukkaiden ja junankäyttäjien turvallisuutta merkittävästi, Tommi Rosenvall toteaa.

11 vuoden aikana Seinäjoen ja Oulun väliltä poistettiin 105 tasoristeystä. Ne korvattiin yli- ja alikulkusilloilla sekä erilaisilla tiejärjestelyillä. Myös suoja-aitoja on rakennettu ja turvalaite- sekä sähköratajärjestelmämuutoksia on tehty koko osuudella. Kokkola–Ylivieska-välille on rakennettu kokonaan uusi turvalaitejärjestelmä.

Tasoristeysten poistaminen liittyy rataosuuden maksiminopeuden nostamiseen 140 kilometristä 200 kilometriin tunnissa.

– Jos ajetaan yli 140 kilometriä tunnissa, ei saa olla tasoristeyksiä, Rosenvall muistuttaa.

Rosenvall ei halua arvioida, miten paljon maksiminopeuden nostaminen vaikuttaa käytännössä asiakkaiden matka-aikaan, koska lopullinen matkanopeus riippuu operaattorista. Se on kuitenkin tosiasia, että parhaimmillaan henkilöjunat pääsevät nyt kulkemaan Helsingistä Ouluun suurinta sallittua nopeutta koko matkan.

8,5 miljoonaa työtuntia ja osaajapula

Liikennevirasto on laskenut, että 11 vuoden aikana Seinäjoen ja Oulun välillä on tehty 8,5 miljoonaa työtuntia. Koko hanke 2007-2017 vastaa 5300 henkilötyövuotta. Rataurakat työllistivät myös yrityksiä.

Ratarakentamisen kiivaimmat vuodet olivat 2013, 2014 ja 2015, joiden aikaan koettiin myös osaajapulaa.

– Kiivaimpina vuosina tietyissä ammattiryhmissä oli pulaa. Spesiaalihenkilöitä rautatierakentamiseen esimerkiksi turvalaitetöissä tai kiskohitsaamiseen ei määräänsä enempää löydy. Kyllä siellä äärirajoilla mentiin, Tommi Rosenvall sanoo. Hän muistuttaa kuitenkin, että myös muualla Suomessa oli ratatöitä käynnissä ja tarvetta osaajille.

Parhaimmillaan töissä on ollut jopa 2000 henkilöä yhtä aikaa.

Kiivaimpina vuosina tietyissä ammattiryhmissä oli pulaa. Spesiaalihenkilöitä rautatierakentamiseen esimerkiksi turvalaitetöissä tai kiskohitsaamiseen ei määräänsä enempää löydy. Tommi Rosenvall

Vaikka projektijohtajan mukaan kulloinkin tehtävistä töistä on pyritty tiedottamaan muun muassa alueen asukkaille, on palautetta silti välillä tullut. Radan perusparannustyöt ovat vuosien mittaan aiheuttaneet muutoksia junaliikenteeseen, aikatauluja on muokattu, junia korvattu bussilla ja välillä on ollut jopa liikennekatkoksia, jolloin koko radan liikenne on pysäytetty.

– On ollut eri mittaisia työrakoja, jolloin henkilöjunat on korvattu bussilla ja tavaraliikenne ollut seis, Rosenvall sanoo. Katkoksien pituus on vaihdellut kuudesta tunnista pariin vuorokauteen.

Keskustelua herättivät aikanaan myös esimerkiksi Kokkola–Ylivieska-kaksoisraiteen alle jäävät maa-alueet ja niiden lunastaminen.

Hankkeen myötä Seinäjoen ja Oulun välille on avattu kaksi uutta henkilöliikenteen asemaa. Härmän asema avattiin 11 vuoden ja Kempeleen asema 26 vuoden tauon jälkeen. Myös muiden radanvarren asemien esteettömyyttä on pyritty parantamaan.

Haastavat kohteet

335 kilometrin matkalle mahtuu monenlaista maisemaa ja monia kohteita. Maasto-olosuhteet ovat olleet haastavia ja esimerkiksi Kokkola-Ylivieska -osuudella oli 80 kappaletta siltoja.

Hankkeen juhlajulkaisussa nostetaan rakennuskohteista esiin Pyhäjoen ylittävä ratasilta Oulaisissa Ylivieska-Oulu -rataosuudella. Toinen vaativa kohde oli Kalajoen ratasilta Ylivieskassa. Kalajoen ylittäneet kaksi ratasiltaa purettiin ja korvattiin yhdellä sillalla.

Kokkolan ja Ylivieskan välillä kaksoisraideosuudella on kaksi isoa siltaosuutta: Vetelinjoen ratasilta ja Kannuksen silta. Seinäjoen ja Lapuan välisellä kaksoisraideosuudella haastavuus syntyi mm. tasoristeysten poistamisesta ja haastavien pohjaolosuhteiden vaatimista rakennustöistä.

– Varsinkin Seinäjoen pää oli hyvin pehmeällä alueella. Sinne on paalulaattaa rakennettu pitkiä pätkiä, Tommi Rosenvall sanoo.

Projektijohtaja Tommi Rosenvall ja kansanedustaja Harry Wallin (sd.) Ylen toimittaja Päivi Rautasen haastattelussa.Tarmo Niemi / Yle Juhlajuna Seinäjoelta Ouluun

Rataprojektin päättymistä juhlistettiin tänään torstaina Seinäjoelta Ouluun matkaavalla juhlajunalla. Kutsuvieraita kuljettava juna pysähtyi muun muassa Härmän ja Kempeleen asemilla.

Projektinjohtaja Tommi Rosenvallille hankkeen valmistuminen tarkoittaa uusia haasteita. 11 vuodeksi venynyt pesti on kuitenkin ikimuistoinen. Sen päätteeksi lähtevät kiitokset työtovereille ja yhteistyökumppaneille.

– On ollut mielenkiintoista, eikä kahta samanlaista päivää.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia