Kanta-alueen uutisia

Nils Torvalds liputtaa Natoa – "Siinä vaiheessa kun se kriisi iskee, on liian myöhäistä"

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 19 - 20:04
Mistä on kyse?
  • RKP:n presidenttiehdokas Nils Torvalds ei usko Suomen Nato-jäsenyyden nousevan isoksi kysymykseksi tulevissa presidentin vaaleissa.
  • Natoon liittymistä kannattaa tällä hetkellä noin 20 prosenttia suomalaisista.
  • Torvardsin kannatus on tällä hetkellä noin prosentin luokkaa.
RKP:n presidenttiehdokas ja europarlamentaarikko Nils Torvalds ei usko Suomen Nato-jäsenyyden nousevan isoksi kysymykseksi tulevissa presidentin vaaleissa. Torvalds haluaa kuitenkin pitää mahdollisen Nato-jäsenyyden suomalaisten mielessä. Hän on ehdokkaista ainoa, joka liputtaa selkeästi Naton puolesta. – Jos Euroopassa syntyy pahoja kriisejä, jossa Yhdysvallat eivät enää ole mukana ja meidän olisi pitänyt kyetä seisomaan enemmän omilla jaloilla, niin siinä vaiheessa kun kriisi iskee, on liian myöhäistä, presidenttiehdokas kommentoi. Natoon liittymistä kannattaa tällä hetkellä noin 20 prosenttia suomalaisista. Torvalds uskoo, että Nato-myönteisyys lisääntyisi, jos poliittinen johto eri puolueista keskustelisi asiasta enemmän. – Tutkimukset osoittavat, että siinä vaiheessa kun poliittinen johto osoittaa, että nyt on pakko tehdä päätöksiä, niin kansa yleensä uskoo johtoon ja tilanne muuttuu. Yritän toimia, niin että asia pysyy esillä ja toivon, että se pysyy myös seuraavien eduskuntavaalien aikaan esillä. Kannatus prosentin luokkaa Naton lisäksi Torvalds nostaa esiin kampanjansa kolme muuta tärkeää teemaa: opetus, teknologia ja ympäristö. Esimerkkinä ehdokas mainitsee koulutuksen tärkeyden. – Vaarana on, että olemme niin tyytyväisiä Pisa-tutkimuksiin, että emme tee mitään. Ja se joka ei tee mitään, jää jälkeen. Siitä syystä pidän erityisen tärkeänä, että presidenttivaalikampanjan aikana liputetaan sen puolesta. Ja se joka ei tee mitään, jää jälkeen. Nils Torvalds Torvaldsin kannatus on tällä hetkellä noin prosentin luokkaa. Tämä ei kuitenkaan ehdokasta lannista. – Luvut alkavat todella elää vasta pari kolme viikkoa ennen vaaleja. Siinä vaiheessa kun äänet lasketaan, nähdään millainen tulos on. – Voin kyllä elää sillä, että minua ei valita Suomen presidentiksi. Tämä ei ole minulle elämän ja kuoleman kysymys, Torvarlds naurahtaa. Lue lisää: RKP:n Torvalds: Suomen liityttävä Natoon RKP:n presidenttiehdokkaaksi valittiin europarlamentaarikko Nils Torvalds
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kokkolassa kolaroineen poliisiauton kuljettajaa epäillään liikenneturvallisuuden vaarantamisesta

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Joulukuu 19 - 17:35

Kokkolassa lokakuussa sattuneen poliisiauton ja henkilöauton kolarin tutkinta on valmistunut, ja tapaus on siirtynyt syyttäjälle. Henkilöauton kuljettajaa ei enää epäillä rikoksesta. Sen sijaan poliisiautoa kuljettanutta poliisimiestä epäillään liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja vammantuottamuksesta. Hälytysajossa ollut poliisiauto ja henkilöauto kolaroivat rajusti lokakuun puolivälissä yöaikaan Kokkolassa Jyväskyläntien ja Kaustarintien risteyksessä. Poliisiautossa oli kolme poliisia ja henkilöautossa kaksi henkilöä. Kaikki loukkaantuivat, mutta kolarin rajuudesta huolimatta vammat eivät olleet vakavia. Poliisiauto oli kiireellisessä hälytysajossa ja ajoi päin punaisia, mikä hälytystehtävässä on poliisille sallittua, jos poliisi noudattaa samalla riittävää varovaisuutta. Esitutkinnassa selvisi, että poliisi ei käyttänyt ajossa hälytyssireeniä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Rinnekeskuksissa testattiin vanhaa lumetuskonstia ja yllätyttiin: "Huomattava säästö"

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 19 - 16:15
Mistä on kyse?
  • Ennen lumitykkien keksimistä lunta kerättiin sitä varten rakennetuilla aidoilla.
  • Rukan ja Ylläksen hiihtokeskuksissa lumiaitakilometrejä tehdään koko ajan lisää.
  • Lumen kerääminen tuo merkittäviä energiasäästöjä, sillä lumitykkejä ei tarvitse käyttää yhtä paljon.
  • Lumitykit eivät kuitenkaan poistu kokonaan säänvaihteluiden vuoksi.
  • Lumitykkien kehitys on ollut merkittävää ja viime vuosikymmenenä automaatio tykeissä on yleistynyt.
Joskus vanha tapa voi olla parempi kuin uusi. Ennen lumitykkien keksimistä 1950-luvun alussa (Tiede), lunta kerättiin sitä varten rakennetuilla aidoilla. Lumitykkien tulon jälkeen aitoja on yhä käytössä enenevissä määrin. Rukalla, Pyhällä ja Ylläksellä voi myös nähdä rinteen reunustoilla olevia aitarakennelmia. Aidat kasaavat irtolunta tuiskusta rinteiden lumettamista varten. Kun lunta kerätään aidoilla, tarvittava tykkilumen määrä vähenee. – Pyhällä on varmaan kymmenen kilometriä aitaa. Ne korvaavat lumitykkejä, eikä lunta tarvitse tehdä sähköllä energiaa hukaten. Tämä on järkevä ja edullinen lumetusratkaisu ja tätä on paljon tehty silloin kun lumitykkejä ei vielä ollut olemassa, Rukan ja Pyhän paikallisjohtaja Matti Parviainen toteaa. Ylläs-Skin käyttöpäällikkö Pentti Niemelä on yhtä mieltä siitä, että lumen kerääminen säästää merkittävästi energiaa. – Lumen keräämisestä tulee huomattava säästö. Parhaimmillaan kun on lumetettu 1 200 tuntia, niin 2015–2016 kautena lumetettiin ainoastaan 400 tuntia, hän laskeskelee. Näissä olosuhteissa avattiin Rukan hiihtokausi syyskuun alussa.Ensio Karjalainen / Yle Niemelä arvioi, että tämän talven hyvän lumentulon ansiosta 550 tunnin lumetusmäärä saattaa riittää. – Kun lauta-aidassa välit ovat oikeat, ja siihen tulee sopiva pyörre, niin lumi jää aidan taakse. Se ajetaan siitä rinnekoneella ja poljetaan laskettelurinteeseen kiinni, Parviainen kertoo. Hän kertoo, että aidan optimaaliset mitat ovat löytyneet kokemuksen kautta, mutta erilaisia lumiaitoja on kokeiltu myös yhteistyössä Lapin ammattikorkeakoulun kanssa. Ylläksellä rinteillä, joilla ei ole lumitykin käyttömahdollisuutta, lumetetaan ainoastaan lumenkerääjillä. Vajaassa puolessa rinteitä lumitykitys ei ole käytettävissä. – Meillä mennään luonnon olosuhteilla. Pakkasten tuleminen määrää, miten päästään tykittämään, sanoo Pentti Niemelä. Ylläksellä aidat menevät kahta puolta rinnettä. Talvella lunta saattaa olla niin paljon, ettei aidoista näy kuin merkkikepit. Tykitystä myös tulevaisuudessa Lumitykit tuskin katoavat tulevaisuudessakaan, vaikka aitakilometrejä lisättäisiin. – Vähälumisina syksyinä joutuu lumettamaan normaalimäärän, kertoo Ylläs-Skin käyttöpäällikkö Pentti Niemelä. Hyvät kokemukset lumiaidoista saavat hiihtokeskuksia rakentamaan niitä entistä enemmän. – Mihin paikkaan lunta alkaa luonnostaan kertymään, niin sinne pyritään aitaa rakentamaan, Niemelä toteaa. Hänen mukaansa Ylläksellä on 17 kilometriä kiinteää lumiaitaa, mutta lisää aitoja suunnitellaan. – Tälle kaudelle tehtiin muutaman sadan metrin koepätkiä. Purettavia aitoja sijoitettiin keskelle rinnettä. Myös Rukakeskuksen toisella hiihtokeskuksella Pyhällä rakennettiin Matti Parviaisen mukaan täksi kaudeksi 400 metriä uutta lumiaitaa. Vuokatissa lumiaidat eivät ole ratkaisu olosuhteiden vuoksi.Pasi Peiponen / Yle Ihan joka paikkaan lumiaitaa ei voi laittaa, sillä lumi on siirrettävä työkoneella pois aidan takaa. – Rinnepohjan on oltava tasattu. Kun rinnekoneen alla on 50 senttimetriä luonnonlunta, koneella pystyy työstämään ilman, että kivet haittaisivat, Niemelä kertoo. Ylläksellä lumiaidoilla kerättiin lunta jo ennen lumitykkien käyttöönottoa. Kaikki mahdolliset alueet otetaan hyötykäyttöön lumen keräystä varten. Lumen kerääminen aidoin toimii puuttomilla tuntureilla. Esimerkiksi Vuokatissa lumiaitoja ei voida käyttää, sillä puut estävät lumen kerääntymisen aidoille. Vuokatin rinteiden toimitusjohtaja Lauri Suutarinen näkee, että lumen säilöminen voi olla edessä myös Vuokatissa. – Ilmastonmuutos mietityttää. Vuodet eivät ole veljiä keskenään ja kauden aloitus vaihtelee. Lumen säilöminen tulee meilläkin varmaan tulevaisuudessa ajankohtaiseksi, Suutarinen toteaa. Puolestaan Rukalla kausi on avattu säilölumella jo kaksi kertaa. Järeät systeemit Lumitykkien saaman veden ja paineilman perillesaamiseksi on valjastettava suuri putkiverkosto. – Rinteen laidoissa ja maan alla kulkee putkisto, mikä kattaa käytännössä kaikki meidän rinteet, Matti Parviainen kertoo. Parviainen kertoo, että tunturin huipullakin painetta on oltava 20 baaria tykin toimimiseksi. Paine syötetään putkistoon isolla keskuskompressorilla tunturin juuresta. Lumitykeistä lentää ulos veden ja paineilman seosta, joka lumettuu ilmaan ammuttuaan. Rinnehenkilökunnan on säänneltävä veden ja paineilman välisiä suhteita aina sään mukaan. Viimeisen 10 vuoden aikana lumitykkijärjestelmiä on monessa hiihtokeskuksessa Parviaisen mukaan automatisoitu. Uusi tekniikka tuo mukanaan esimerkiksi etätyön mahdollisuuksia. – Tykit voidaan käynnistää vaikka kotoa ja valvoa lumen tekemistä sieltä käsin. Tietokone laskee koko ajan tykille parasta suoritusarvoa. Silloin henkilökunnan ei tarvitse erikseen käydä kääntelemässä hanoja. Parviainen muistelee, että lumitykit tulivat Rukalle 60-luvun loppupuolella. Hänen mukaansa lumetuksen kehitys on edennyt huimasti. – Vanhat tykit vaativat paljon paineilmaa ja lumen tuotto oli niissä pieni. Enemmän niillä tahtoi tulla sellaista jääkenttää. Niin vesipumppaus- kuin paineilmatekniikkakin on kehittynyt huomattavasti energiataloudellisemmaksi ja myös tykki on saatu toimimaan paljon pienemmällä pakkasella, hän toteaa. Tykkejäkin on erilaisia Rukalla on käytössä kahdenlaisia lumitykkejä. Rinteiden varressa on matalapainetykkejä ja paineilmatykkejä. Matalapainetykissä on oma potkuri, kompressori ja suutinjärjestelmänsä. Paineilmatykissä omaa potkuria ei ole, vaan tuore lumi leijailee alas korkean alumiiniputken kärjestä. Vesi laajenee jäätyessään, joten lunta tulee enemmän ulos kuin mitä vettä syötetään sisälle. – Tykkikauppiaat sanovat, että vesimäärä tuplaantuu, mutta kyllä totuus taitaa olla, että joku 1,5 on se kerroin mitä lunta tulee, kertoo Rukakeskuksen paikallisjohtaja Matti Parviainen. Korjattu 20.12.2017 klo 9.23: Pentti Niemelän sitaatista "vähätalvinen syksy" "vähälumiseksi syksyksi".
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Perhon kunta perääntyi yrityksen lainvastaisesta tukemisesta: Jet-Puu ei saa takausta

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Joulukuu 19 - 12:26

Perhon kunta ei takaa puunjalostuslaitos Jet-Puun hankintoja. Jet-Puu haki kunnalta miljoonan euron takausta sahan raaka-ainehankintojen varmistamiseksi. Kunnanjohtajan alkuperäinen esitys oli, että takaus myönnetään. Kunnanjohtaja Lauri Laajala kuitenkin muutti päätösesitystään kunnanhallituksen kokouksessa maanantaina ja esitti, ettei takausta myönnetä. Laajalan mukaan kunnanhallitus keskusteli aiheesta perusteellisesti ja päätyi takauksen eväämiseen yksimielisesti. Syynä oli uudistunut kuntalaki, joka ei enää salli tällaista yksityisten yritysten tukemista. Kunnanhallitus piti kuitenkin tärkeänä, että kunnassa toimivat yritykset, mukaanlukien Jet-Puu, menestyisivät. Asiaa käsitellessä itsensä jääväsi kaksi kunnanhallituksen jäsentä. Toinen heistä oli kunnanhallituksen puheenjohtaja Antti Hietaniemi, joka on myös takausta hakeneen Jet-Puun hallituksen puheenjohtaja. Jet-Puu on osa noin sata henkilöä työllistävää Jetta-konsernia, johon kuuluu myös valmistaloja rakentava Jetta-Talo Oy.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lunta on, mutta se ei riitä rinnekeskuksille: Yksi rinne imaisee jopa 10 miljoonaa litraa vettä

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 19 - 12:15
Mistä on kyse?
  • Ilman tykkilunta hiihtokeskukset eivät avaisi oviaan laisinkaan tai vasta paljon myöhemmin kuin nyt.
  • Rukalla yhden rinteen lumettamiseen menee vettä viidestä kymmeneen tuhanteen kuutiometriä.
  • Puhdistamaton järvivesi on rinnekeskuksen näkökulmasta laadukkaampaa lumetukseen kuin vesijohtovesi.
  • Lumettamisessa on otettava huomioon lämpötilan lisäksi ilmankosteus ja tuuli.
Lumitykit ja vesiputket ovat aivan tavallinen näky rinteiden reunoilla. Ilman niitä rinnekeskusta ei avattaisi välttämättä ollenkaan talven aikana, vaikka lunta tupruttaisi taivaalta runsain mitoin. – Pahimmassa tapauksessa kautta ei välttämättä olisi ollenkaan tai se jäisi hyvin lyhyeksi. Tykkilumella varmistamme, että saamme pohjat sen verran koviksi, että ne kestävät aina huhtikuun loppuun asti, kertoo sotkamolaisen Vuokatinrinteiden toimitusjohtaja Lauri Suutarinen. Jos tykkilunta ei käytettäisi hiukan pohjoisempana Rukalla, loivia rinteitä saatettaisiin saada kevääksi auki luonnonlumella. Laskettelukausi on kuitenkin saatava hyvissä ajoin käyntiin. – Tämän takia lunta tehdään tykillä, kertoo Kuusamon Rukakeskuksen paikallisjohtaja Matti Parviainen. Ensimmäisenä kautensa aloittikin Ruka lokakuun alkupuolella. Vuokatissa rinteet avattiin 2. joulukuuta. Miljoonia litroja vettä Lumen päärakennusainetta, vettä, kuluu talven aikana valtava määrä. Rukakeskuksen paikallisjohtajan Matti Parviaisen arvion mukaan yhteen rinteeseen menee vettä kevyesti viidestä kymmeneen tuhanteen kuutiometriä. Litroina vastaava määrä on 5–10 miljoonaa. Tämä vastaa noin 25–50 omakotitalon keskimääräistä vuosikulutusta, kun perheessä on neljä henkilöä ja kulutus lasketaan päiväkohtaisesta keskiarvosta (Motiva). Vuokattikaan ei tee tässä poikkeusta, vaikka Kainuussa on riittänyt tänäkin vuonna lunta omasta takaa. Kainuussa lumensyvyys on 20–60 senttiä, Kuusamossa 40–60 senttiä (Ympäristö.fi). – Meillä menee vajaa 400 kuutiota tunnissa vettä mäkeen täysillä tehoilla, Suutarinen sanoo. Rukan rinteet vuonna 2014.Niina Kukka / Rukakeskus Vuokatissa vettä otetaan rinteiden lähellä sijaitsevasta Särkisen järvestä. Rukallakin lumitykit syöksevät läheisten järvien vettä kiteiseen muotoon. Järviveden käyttämisessä on puolensa, sillä Parviaisen mukaan puhdistamaton vesi on rinnekeskuksen näkökulmasta laadukkaampaa lumetukseen kuin vesijohtovesi. – Luonnonjärvistä otetussa vedessä on vähän humusta matkassa mukana. Lumikide lähtee rakentumaan helpommin humuksen ympärille. Puhtaasta vedestä on erittäin huono tehdä lunta. Veden epäpuhtaudet auttavat lumen tekemistä oleellisesti, sillä esimerkiksi järvivesi lumettuu tykeissä pienelläkin pakkasella. Puolestaan tislattu vesi lumettuu vasta 30 pakkasasteessa (Suomen Kuvalehti). Vedenottopisteeltä vesi päätyy painepumppuun, jotta painetta riittää myös tunturin huipulla. Lumisuihkua paineilmalla Lumitykki vaatii toimiakseen paitsi vettä, myös paineilmaa. Kun veden ja paineilman seos jäähtyy ilmassa olevassa pakkasessa, siitä muodostuu lumisuihkua. Veden ja paineilman suhdetta muutetaan lämpötilan mukaan. – Mitä enemmän on pakkasta, sitä enemmän lisätään vettä lumisuihkuun. Silloin saadaan lumirakeen kokoa kasvatettua, Matti Parviainen kertoo. Lämpötila vaikuttaa merkittävästi lumen luomisen nopeuteen. Parviaisen mukaan kahden asteen pakkasessa tykistä lentää ulos kuudesta seitsemään kuutiometriä lunta tunnissa. 15 asteen pakkasessa lunta syntyy jo 45 kuutiometriä. – Sanotaan, että mitä kovempi pakkanen, sitä paremmin paikat lumettuvat. Oikein kovassa pakkasessa välineet meinaavat jäätyä. 10–15 asteen pakkasessa on hyvä keli ajaa lunta koneet täysillä. – Tammikuussa jos paistaa aurinko, silloin tietää että on hirveän kylmä, Parviainen naurahtaa. Lumitykki tekee lunta vedestä ja paineilmasta.Olli Koski / Yle Yleensä lumitykit ovat siirreltäviä, mutta Rukakeskuksen toisessa kohteessa Pyhätunturilla on käytössä tykitysjärjestelmä, jossa tykit ovat kiinteästi asennettuina noin 35 metrin välein. – Ne yltävät ampumaan toisiinsa kiinni, ja kun tykit oman alueensa hoitavat, rinne on silloin valmis, Parviainen kertoo. Säällä on merkitystä Moni asia on kuitenkin sattumankauppaa ja kiinni sääoloista. Rinnekeskuksissa on otettava huomioon lämpötilan lisäksi ilmankosteus ja tuuli. Kovassa tuulessa lumettaminen on hankalaa, mutta Rukakeskuksen paikallisjohtajan Matti Parviaisen mielestä myötätuuleen ampuminen on paras suunta lopputuloksen kannalta. – Lumi lentää pidemmän matkan ilmassa, ja myös lumikide muodostuu paremmaksi. Parviaisen mukaan tunturiolosuhteissa tuuli on aikamoinen riesa, joka saattaa puhaltaa lumen melko kauaskin rinteen ulkopuolelle. Onneksi ulkopuolellekin lentävälle lumelle on oma käyttönsä. – Olisihan se taloudellisesti paljon mukavampaa, jos kaikki lumi jäisi laskettelurinteeseen, mutta kyllähän se ylimääräinen lumi korostaa maisemaa, Parviainen naurahtaa. Luonnonlumella loistava pinta Loivempaa rinnettä lasketaan enemmän suorin suksin, kun taas jyrkissä rinteissä kurvaillaan ja lumi lentää. Jyrkissä rinteissä jäinen pohja tuleekin helposti vastaan kun irtolumi lanautuu auraavien suksien tieltä pois. – Loivissa rinteissä luonnonlumi pysyy ja se tekee rinteeseen aivan loistavan pinnan. Luonnonlumi pehmentää rinteen pintaa, Matti Parviainen kertoo. Parviainen myöntää, että tykkilumi on paljon luonnonlunta jäisempää. – Jos liian märkää tykkilunta lähdetään työstämään, se tekee helposti rinteeseen jääpinnan. Kun rinteen lunta tampataan koko talvi ja tuuli sekä pakkanen siihen vielä vaikuttavat, niin lumikide muuttuu jäiseksi. Luonnonlumi on Parviaisen mielestä harrastelaskettelijalle miellyttävämpi laskea, kun taas kilpalaskijat suosivat jäisempää rinnettä. Rinnekone työssään Vuokatin rinteillä.Jarmo Nuotio / Yle Rukalla oletetaan, että taivaalta ehtii sataa lunta metrin verran kauden aikana. Lumimäärä ei kuitenkaan paljoa rinnelumensyvyydessä vaikuta. – Kun metrin luonnonlumi poljetaan rinnekoneella, siitä tulee vain 20 senttimetriä tiivistettyä laskettelurinteen lunta. Tykkilunta on Rukan kaikissa rinteissä, mutta loivemmissa rinteissä sitä on vähemmän. Näissä rinteissä luotetaan siihen, että talven aikana tulee luonnonlunta ja lumen korkeus kasvaa niin paljon, että rinne on auki vappuun asti. Rinteisiin tehdään vain aluksi hyvin ohut tykkilumikerros. – Alkeisrinne saatetaan avata jopa 10–15 senttimetrin lumella. Loiva rinne ei kulu yhtä nopeasti kuin jyrkemmät. Jyrkissä kilparinteissä lunta on oltava vähintään 50 senttimetriä. Yleensä sitä on kutienkin 70–80 senttimetriä, kun se kannattaa avata laskijoille. Lumensyvyys saattaa Parviaisen mukaan vaihdella myös rinteen kohtien mukaan. Samassa rinteessä jyrkässä kohdassa voi olla metrikin lunta ja loivassa vain parikymmentä senttimetriä. Rinne avataan kun päätetään Rukan ensi vuoden kauden avausaika on jo päätetty. Laskettelemaan pääsee syksyllä 5. lokakuuta. Rinteet saadaan käyttökuntoon säilötyllä lumella. – Edellisen laskettelukauden lumi ajetaan rinnekoneella isoihin läjiin, joissa on kymmenentuhatta kuutiota lunta. Se peitetään kesäksi erilaisilla kankailla ja sahanpurulla, Matti Parviainen kertoo. Säilölunta ehtii sulaa kesän aikana jonkin verran pois. Syys–lokakuun vaihteessa rinnehenkilökunta alkaa aukomaan säilöaumoja ja levittää lumen takaisin rinteeseen. Tältä näyttää maisema kun Levillä lumetetaan. Kuva vuodelta 2015.Marko Mustonen Lokakuussa lämpötila käy jo pakkasella. Lumen säilyvyyden kannalta lämpötilaa haastavampia ovat kovat vesisateet. Jos vettä ei sada, rinnelumi sulaa vain muutaman senttimetrin vuorokaudessa. – Lumimäärä laitetaan sillä tavalla, että kolmen viikon vesisateet selvitään ja vielä lasketaan. Avattavan rinteen ilmansuunta on valittu niin, että rinne laskee pohjoiseen päin. Aurinkokin paistaa rinteeseen hyvin viistosti, ettei auringon vaikutus ole hirveän kova, Parviainen sanoo.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Sama mies on hakenut kuusen kirkkoon jo yli 30 jouluna – tänä vuonna hänen toiveensa toteutui, kun suntio unohti mittanauhan

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Joulukuu 19 - 11:10

Lohtajan puisella ristikirkolla on ikää lähes 250 vuotta. Koristeellisen kirkon kauneutta korostaa melko karu joulukuusi. Siihenhän sitä on totuttu: kirkon kuusi ei ole täynnä punaisia palloja ja hopeanauhoja. Lohtajalla kuusen ainoat koristeet ovat tähden ja kynttilöiden lisäksi paperiset enkelit. Jotta jokavuotinen joulukuusi saadaan kirkkoon, vaaditaan viitseliäisyyttä. Osassa seurakuntia on jo siirrytty kestokuusiin. Lohtajalla intoa aidon hakuun on vielä riittänyt. Anssi Kinnunen oli nuorena miehenä jonkin aikaa Lohtajalla suntiona, ja sai sitä kautta tuntumaa kirkon kuusenhakuun. Jotenkin hän jäi asiaan koukkuun ja nyt taitaa olla jo 35. vuosi, kun mies on mukana, nykyisin suntion apuna. Kinnunen muistelee, että alkuaikoina kuusi haettiin seurakunnan metsästä, omastakin usein, mutta viime aikoina kuusia on tarjottu seurakunnalle joulupuiksi. Tämän vuoden kuusi haettiin tonttien rajalta läheltä kirkkoa. Vaativaa puuhaa Kirkkokuusen peruskriteerit ovat tutut: tiheä, vihreä ja sopusuhtainen. Lohtajalla yhdellä sivulla on kuusen vierellä pilari, joten jos yhdessä kohdassa olisikin vähän vähemmän oksia, niin sekään ei haittaa. Aiemmin kuusi oli kuorin puolella, mutta nyt muutaman metrin kauempana alttarista näkyvämmällä paikalla. Toisaalta nykyinen paikka on kuusen siirtelyn kannalta ahdas, sillä siihen johtaa noin puolen metrin levyinen aukko käytävältä. Kun lähes yläpuolella roikkuu vielä katosta vanha kirkkolaiva, niin kuusenlaittajat saavat toimia kieli keskellä suuta. Maksimia hipova kuusi Tänä vuonna kuusi on erityisen korkea ja yltää reilusti yli viiden metrin. Oikeastaan latvus yltää aina kirkon sisäkaton vaakapilariin asti. – Kuusen tuonti oli nyt erityisen vaikeaa. Kyllä se oikeastaan ihme olikin, että se tuohon paikalleen saatiin, arvioi Kinnunen. Anssi Kinnunen on ollut hakemassa joulukuusta Lohtajan kirkkoon jo yli 30 vuoden ajan.Raila Paavola / Yle – Kuusi oli raskas ja paksurunkoinen, ja kun siinä on vielä yli 20-kiloinen jalka, niin kaikki omat voimat käytettiin ja vähän muitakin! Anssi Kinnusen mukaan nykyinen mitta on nykyisellä paikalla maksimi. – Suntiolla ei onneksi ollut mittaa tällä kertaa mukana, ja minä sain toteuttaa itseäni. Olen aina haaveillut pitkästä kuusesta. Näyttävyys sopii hyvin Suomi 100-teemaan, vaikka se ei alkuperäisenä ajatuksena kuusta katkoessa ollutkaan. Kuusenjalka on edellisen kanttorin Samuli Erkkilän tekemä. Se on vihreäksi maalattu metallinen tuettu putki, jossa on perinteinen kiristämismahdollisuus. Tasapainoa ja koristeita Koristeiden laittaminen korkeaan kuuseen on oma juttunsa. Tänä vuonna valotähti yritettiin kiinnittää kuuseen jo ulkona, mutta jo muutaman metrin päästä se putosi, joten tikkaille oli mentävä. Ne ylsivät nyt vain vähän kuusen puolivälin yläpuolelle. – Koristeiden laittoon olisi tarpeen kyllä vähän pidempi mies, toteaa Anssi Kinnunen kokemuksen äänellä. – Siinä se sisu tulee tyhmyyden kautta vähän esille, ettei anna muiden mennä tuonne ylös. Seurakunnassamme on nuori suntio, ja olisi parempi, että hän saisi vielä jatkaa, minulla ei ole niin väliä, veistelee Kinnunen. Kuusessa on erityiskoristeena valkoiset hopeakimalteiset paperienkelit, joiden Kinnunen muistelee olevan kymmenisen vuotta vanhoja. Lapset laittavat enkelit aina ensimmäisenä adventtina kuuseen, ja suntio niitä sitten myöhemmin nostelee ylemmille oksille näkyville. – Jokaisella on oma mielipide koristeista. Kotonahan on kuusessa enemmän koristeita ja ne ovat ihan nättejä. Mutta kirkossa minun mielestäni saa olla näin.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Valkoista mustikkaa kasvaa laajasti eri puolilla Suomea – havaintopaikat pidetään pienen piirin tietona

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 19 - 10:14

Harvinaista valkoista mustikkaa tavataan luultua laajemmalla alueella. Tämä käy ilmi Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin alkusyksystä tekemästä kartoituskyselystä, missä kerättiin havaintoja ja tarinoita sekä sinisistä että valkoisista mustikoista. – Vastauksia tuli jopa yli odotusten, sillä saimme valkoisista mustikoista peräti kaksikymmentä vastausta, kertoo Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin aluesihteeri Karri Jutila. Kun tämän vuoden havainnot lisätään edellisvuoden havaintoihin, tiedetään valkoista mustikkaa kasvavan ainakin yli 30 paikassa. Vastauksia tuli jopa yli odotusten, sillä saimme valkoisista mustikoista peräti kaksikymmentä vastausta. Karri Jutila – Uusien havaintojen perusteella näyttääkin siltä, että Hämeen lisäksi valkoista mustikkaa kasvaa myös muun muassa Kokemäellä Satakunnassa. Vanhin kasvusto tiedossa Raumalta Eniten havaintoja tuli Etelä-Hämeestä, mistä piirille tuli tietoa kolmestatoista kasvupaikasta. Muutamia havaintoja tuli myös Satakunnasta (5), Etelä-Savosta (4), Kainuusta (3), Pohjois-Karjalasta (2), Varsinais-Suomesta (2), Uudeltamaalta (1), Etelä-Karjalasta (1), Oulun Pohjanmaan alueelta (1) ja Pohjois-Savosta (1). – Vanhin kasvusto on tiedossa Raumalta, missä valkoista mustikkaa on kasvanut samassa paikassa 1880-luvulta lähtien, Karri Jutila kertoo. Mustikan valkoiset marjat ovat siis melko harvinaisia ja hämmästyttävät löytäjäänsä. Karri Jutilan mukaan aiempienkin tietojen pohjalta voidaan arvioida, että esiintymiä Suomessa on kaikkiaan ainakin sata. – Ehkä paljon enemmänkin, sillä pienten kasvustojen havaitseminen on vaikeaa. Valkoisista marjoista puuttuu sininen väriaine eli antosyaniini geenimuunnoksen seurauksena. Kasvupaikat harvojen tietoon Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri toimittaa saamansa tiedot valkoisista mustikoista Suomen Lajitietokeskuksen sähköisiin tietokantoihin. Sieltä tiedot ovat esimerkiksi tutkijoiden käytettävissä. Tarkkaa tietoa valkoisten mustikoiden kasvupaikoista ei levitellä. Karri Jutila – Jotkut havaintojen ilmoittajista esittivät toivomuksen, että tarkkaa tietoa valkoisten mustikoiden kasvupaikoista ei levitellä, kertoo luonnonsuojelupiirin aluesihteeri Karri Jutila. Jutilan mukaan tämä onkin hyvä pitää mielessä, vaikka kyseessä ei olekaan rauhoitettu kasvilaji, eikä kasvimuoto. – Varmasti kasvi- ja marjabongareilla sormet syyhyäisivät maistamaan näitä erikoisen värisiä mustikoita. Kunnioitetaan kuitenkin löytäjien toiveita, etteivät valkoiset mustikat tyystin häviäisi. Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin vuoden 2017 teemalaji mustikka on vähentynyt viime aikoina tehometsätalouden myötä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tarjoamme pikkulinnuille miljoonilla euroilla ruokaa, mutta niille ei kelpaa mikä tahansa: "Kyllä linnut äänestävät nokallaan"

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 19 - 07:46
Mistä on kyse?
  • Ulkolintujen ruokien maahantuonti ja myynti kasvaa vuosi vuodelta.
  • Ruokinnalla on vaikutusta myös linnustoon. Esimerkiksi talitiainen ei selviäisi Suomen talvesta ilman ruokintaa.
  • Jos ruokinnan aloittaa, niin sitä pitäisi myös jatkaa kevään lämpimiin säihin saakka.
  • Ulkolintujen kesäruokinta on yhä yleisempää. Sitä ei kuitenkaan suositella.
Iiläisen Timo Alaraasakan lintujen ruokintaharrastuksen alussa auringonkukan siemeniä kului muutama pussillinen vuodessa. Niitä hankittiin kaupasta muiden ruokaostosten yhteydessä. Vuosien kuluessa määrä lähti aika rajuun kasvuun, vaikka lintulautojen määrä pihalla on pidetty muutamassa kappaleessa. Linnut saavat syötävää sekä Alaraasakan kotona että hänen mökillään. – Kyllä se määrä on kasvanut. Nykyään kasvutahti on ollut säkki per vuosi. Nyt kuluu puolikymmentä parinkymmenen kilon säkkiä talvessa, kun alussa riitti hyvin noin viisi pientä pussia. Lisäksi tulevat talit ja pähkinä, kertoo Alaraasakka. Yritän olla kesällä ruokkimatta, vaikka se vähän kipeää tekeekin. Timo Alaraasakka Iiläinen eläkeläinen ei ole harrastuksensa kanssa yksin. Eviran tilastojen mukaan Suomeen tuotiin ulkolintujen ruokaa vuonna 2015 yli 12,5 miljoonaa kiloa. Kolme vuotta aiemmin tuontiluku oli yli 4 miljoonaa kiloa pienempi. Parilta viime vuodelta tilastot eivät ole vielä valmistuneet, mutta Keskon arvion mukaan myynnin kasvu on edelleen jatkunut. Kaupparyhmittymän liikkeissä Suomessa on tänä ja viime vuonna myyty ennätysmäärä ulkolintujen ruokia. Linnut äänestävät nokallaan Timo Alaraasakka arvioi vuosien kokemuksella, että lintujen ruuissa on suuria eroja. Hänen mukaansa linnutkin tietävät tämän – ne esimerkiksi punnitsevat auringonkukan siemenet nokallaan, ja nakkelevat heikompilaatuiset pitkin pihaa. – Kyllä linnut äänestävät nokallaan, Alaraasakka toteaa. Pihalta löytyy hyvä esimerkki valikoivasta syömisestä. Oksaan on vierekkäin ripustettu kaksi talitankoa. Toinen on lähes syöty loppuun ja toinen taas on lähes koskematon. Tangot on kuitenkin ripustettu paikalleen samaan aikaan. Monet ruokkivat lintuja myös kesällä Keskosta kerrotaan myös, että ruokintasesonki on venynyt. Ennen lintuja ruokittiin lähinnä talven pakkasaikoina. Nykyään osa jatkaa ruokintaa myös kesällä. Keskon kaupoissa tämän vuoden kesällä ulkolintujen ruokien myynti kaksinkertaistui edelliseen kesään verrattuna. Kaikki ruoka ei kelpaa yhtä hyvin. Nämä talitangot ripustettiin tarjolle samaan aikaan.Timo Nykyri / Yle Lintuharrastajien järjestö BirdLife Suomi suosittelee kuitenkin, että lintuja ruokittaisiin vain talvisin. Yleensä linnut löytävät kesällä luonnosta ravintonsa, ja lämpimässä taudit leviävät ruokintapaikoilla herkästi. Kesällä tarjottu siemenravinto saattaa myös haitata pikkulintujen poikasten kasvua, sillä siementen ja talin ravintosisältö on erilainen kuin poikasten luontaisessa hyönteisravinnossa. Timo Alaraasakka on pysynyt Birdlifen kanssa samoilla linjoilla. – Yritän olla kesällä ruokkimatta, vaikka se vähän kipeää tekeekin. Kyllä lintujen täytyy saada proteiiniravintoa eli esimerkiksi hämähäkkejä tuolta puiden kyljestä. On se niille välttämätön ruoka. Talitintti ei pärjäisi ilman ruokintaa Muutamat lajit ovat menestyneet hyvin talviruokinnan vuoksi. Birdlifen mukaan Suomessa on runsaat 240 pesimälajia, joista noin 70 lajia jää sinnittelemään meille talveksi. Talviruokinnan vaikutukset näkyvät linnustossa. Lajit kuten mustarastas jäävät yhä useammin Suomeen ruokinnan ansiosta. Paljolti talviruokinnan takia talitiainen, sinitiainen ja pikkuvarpunen ovat lisääntyneet moninkertaisesti viime vuosikymmenten aikana. Linnut eivät saa päästä ulostamaan ruoan joukkoon. Timo Alaraasakka Oulun yliopiston tutkijatohtori Veli-Matti Pakanen kertoo, että talitintti ei pärjäisi Suomen talvessa lainkaan ilman ihmisiltä saatavaa ruokaa. Sen sijaan esimerkiksi kuusitiainen, hömötiainen ja töyhtötiainen varastoivat ruokaa talven varalle jo syksyllä. Nekin vierailevat kuitenkin ahkeraan ruokintapaikoilla kovien pakkasten aikaan. Puhtaus on puoli ruokaa, ehkä enemmänkin Kun Alaraasakalta kysyy ohjeita lintujenruokintaharrastuksen aloittamiseen, nostaa hän ensimmäisenä esiin puhtauden vaalimisen. – Kyllä puhtaus on kaiken A ja O. Linnut eivät saa päästä ulostamaan ruoan joukkoon. Jos niin pääsee käymään, on lintulauta puhdistettava, muistuttaa Timo Alaraasakka. BirdLife Suomen nettisivuilla annettavissa ohjeissa todetaan, että telineet ja automaatit tulisi pestä kuumalla vedellä ja astianpesuaineella, ja tarpeen vaatiessa myös desinfioida. Lisäksi tärkeää on, että lintulaudan alapuolella oleva maa puhdistetaan säännöllisesti vanhasta ruoasta ja lintujen ulosteista. Hygienian kanssa on oltava tarkkana erityisesti silloin, kun havaitsee ruokinnalla heikkokuntoisia lintuja. Apaattiset, kesyt ja pienehkölläkin pakkasella kovin pörröiset lintuyksilöt kertovat ruokintapaikan tautiongelmista.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kehuttu lasten oma päivystys saa jatkua Kokkolassa: "Selkeä, joustava, asiantunteva"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Joulukuu 18 - 15:17

Keski-Pohjanmaan keskussairaala jatkaa lasten omaa ympärivuorokautista päivystystä myös ensi vuonna. Kokkolassa on toiminut lokakuusta asti uudenlainen kokeilu, jossa lapsille on järjestetty kokonaan omat yhteispäivystystilat. Lasten ei tarvitse enää jonottaa muiden päivystyspotilaiden kanssa. Potilaat ottaa aina vastaan lastentauteihin erikoistunut sairaanhoitaja, ja paikalla päivystyksessä on aina myös lastenlääkäri. Keski-Pohjanmaan keskussairaalan kokeilu alkoi valtion rahoituksen turvin. Maanantaina sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten hallitus päätti, että kokeilu jatkuu Soiten omana toimintana ainakin kesäkuun alkuun asti. Tärkeimpään tavoitteeseen on päästy: päivystys on nopeuttanut keskipohjalaislasten hoitoon pääsyä. Vastaanotolle on päässyt pääsääntöisesti alle tunnissa, kun aiemmin yhteispäivystyksessä on joutunut odottamaan useampia tunteja. Uusi käytäntö onkin saanut perheiltä paljon myönteistä palautetta. Perheet ovat kehuneet päivystyksen selkeyttä, helppoutta ja joustavuutta sekä lyhyitä odotusaikoja ja asiantuntevuutta puhelinneuvonnassa ja paikan päällä. Lasten omassa päivystyksessä on käynyt kuussa keskimäärin 800 asiakasta ja soittoja on tullut noin tuhat. Soitella on nyt käytössään tiedot lastenpäivystyksen toimivuudesta kahdelta kuukaudelta. Siksi taloudellista kokonaisvaikutusta ei vielä osata arvioida. Tarkoitus on, että asiaa seurataan kesäkuuhun asti. Tavoitteena on, ettei lastenpäivystys toisi alueen kunnille lisäkustannuksia.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lihatalot etsivät uusia askelmerkkejä – toisaalta makkaran uskotaan pysyvän vielä "3000 vuotta"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Joulukuu 18 - 07:45

Tankomakkaroilla ei kassavirtaa tehdä. Viipaloituna menneiden vuosikymmenten suosikki, lauantaimakkara, voi kuitenkin vielä säilyttää asemiaan. Atria-konsernin toimitusjohtaja Juha Gröhn uskoo, että vanhat hitit pärjäävät, jos ne päivitetään nykypäivän kuluttajille sopiviksi. Lihatalot eivät pärjää pelkällä perinteellä ja päivityksellä. On haistettava trendit mieluiten etukenossa ja yritettävä pysyä kuluttajien mielenliikkeiden mukana. Vaikka ruokailutottumukset ja -trendit tuntuvat pirstaloituvan entisestään, lihatalojen kivijalat, jauheliha ja makkara, kuitenkin pitävät vielä pintansa. Suurimpien lihatalojen ylläpitämän Lihatiedotuksen mukaan puolet suomalaisten syömästä lihasta on jauhelihaa. Lihavalmisteista puolestaan yli puolet nieltiin 2016 nakkeina, lenkkeinä ja grillimakkaroina. Uunimakkara on pidetyimpien kouluruokien joukossa.Heini Holopainen / Yle Syrjäyttääkö kasvava kasvissyöntitrendi kansan makkarainnostuksen? Milloin Suomessa syödään viimeinen käriste? Atrian toimitusjohtajaa kysymys naurattaa, ja vastaus lähtee lonkalta. – Siihen menee vähintään 3000 vuotta. Silmäilin juuri tutkimusta, jossa kerrotaan, että uunimakkara on oppilaiden mielestä edelleen kouluruokien kärkikaartia. Tulevaisuus näyttää siis hyvältä, Gröhn toteaa. Lihatalo Poutussa usko makkaran tulevaisuuteen ei ole aivan yhtä vahva. – Nuoret ovat tottuneet kevyisiin tuotteisiin ja ajattelevat terveellisyyttä. Me makkaranpurijat, joihin itsekin lukeudun, olemme vähän kuin katoavaa kansanperinnettä. Tietysti sitäkin kategoriaa pitää uudistaa ja tuoda vaihtoehtoja erilaisille kuluttajille, sanoo Poutulla lokakuussa 2017 aloittanut toimitusjohtaja Mikko Karell. Osalla ratkaisee raha, osalla laatu Elintarvikkeiden kulutus on polarisoitunut. Toisaalla on kuluttaja, joka ostaa halvinta mahdollista, toisaalla kuluttaja, joka suosii korkeatasoisia tuotteita. Se tekee tuotekehittelystä haasteellista. – Osa ihmisistä joutuu tiukan taloutensa takia katsomaan, mihin voi rahansa käyttää. Ruuan hinta kiinnostaa muutenkin, ruokamarkkinat ovat erittäin hintavetoiset, sanoo Juha Gröhn. Välillä on avokadopastaa, nyhtökauraa ja härkäpapuvalmisteita, välillä karpataan. Siinä pitäisi sitten luovia, että mitä kuluttaja seuraavaksi mahtaisi haluta. Toimitusjohtaja Mikko Karell, Pouttu Atrian liikevaihdosta yli 90 prosenttia tulee perinteisistä tuotteista, esimerkiksi käristemakkaroista, jauhelihoista, broilerin fileistä ja -reisikoivista. Gröhnin mukaan herkkyyttä trendituotteisiin on, mutta niiden kanssa on tietoisesti pidetty varovaista linjaa. Syyskuun alussa Atria toi Suomen markkinoille antibioottivapaan kanan lihan. Joulukuussa 2017 lihatalo nappasi pohjoismaisen pakkauspalkinnon litteästä jauhelihalaatastaan, jonka paketoimiseen kuluu vähemmän muovia. Poutun toimitusjohtaja Mikko Karell haluaa lihatalolle selkeän uuden suunnan.Kalle Niskala / Yle Poutun toimitusjohtaja Mikko Karell kaipaa uusia tuulia. – Kun seuraa historiaa, Poutun kehitys on ollut aika litteää ja latteaa. Viime aikoina on oltu vähän heitteillä, mutta nyt on tarkoitus etsiä oikea suunta, toimitusjohtaja sanoo. Leikkeleiden kulutus on Suomessa laskenut kymmenessä vuodessa reippaasti. Siipikarjan syönti puolestaan on jatkuvassa nousussa, joten Pouttu satsaa siihen entistä enemmän. Uusi suunta tarkoittaa myös suurempaa panostusta jatkokehittämiseen ja lopputuotteisiin. Esimerkiksi tuoretuotteiden valmistusta on tarkoitus tehostaa. Luisia naudan keittolihoja ei tahdo enää löytää kotikeittiöön, koska kuluttaja haluaa lihan luuttomana. Toimitusjohtaja Juha Gröhn, Atria Karellin mukaan lihatalo pyrkii uudistumaan niin, että kuluttajien ailahtelevia mielenliikkeitä olisi helpompi seurata. – Kuluttaja on melkoinen hybridi nykyään ja muuttaa tottumuksiaan nopeasti. Välillä on avokadopastaa, nyhtökauraa ja härkäpapuvalmisteita, välillä karpataan. Siinä pitäisi sitten luovia, että mitä kuluttaja seuraavaksi mahtaisi haluta. Itse näen, että me haluamme olla proaktiivisia ja tuoda kuluttajalle uusia tuotteita, mutta myös lopettaa niitä tuotteita, kertoo Karell. Kiinan markkinat ovat suuri mahdollisuus, iloitsee Atrian toimitusjohtaja Juha Gröhn.Atria. Myös Atrian toimitusjohtaja Juha Gröhnin mukaan joistakin perinteisistä tuotteista on uskallettava luopua. – Luullinen liha alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Luisia naudan keittolihoja ei tahdo enää löytää kotikeittiöön, koska kuluttaja haluaa lihan luuttomana. Suomalainen kuluttaja haluaa kotimaista. Gröhnin mukaan kaikki Atria-brändin alla myytävät tuotteet ovat suomalaista lihaa. Valmisruuassa kotimaisuusaste Suomen markkinoilla on noin 90 prosenttia, sillä riisi ja osa mausteista ovat tuontitavaraa. Poutulla kotimaisuusaste on Mikko Karellin mukaan yli 80 prosenttia. – On vahva trendi, että suomalaiset syövät suomalaista ruokaa. Mekin pyrimme lisäämään kotimaisuutta, siihen on painetta asiakkailta ja kuluttajilta. Varmasti käytämme enemmän kotimaista raaka-ainetta, mutta jossain määrin myös ulkomaista. Kuluttajan käyttäytyminen ohjaa vahvasti, Karell sanoo. Ruoka on myös kannanotto Joka toinen aikuinen suomalainen suosii kasviksia, joka toinen lihaa. Valtaosalla ne eivät sulje pois toisiaan, ilmenee Maaseudun Tulevaisuuden syksyllä 2017 teettämästä tutkimuksesta. Lihan syönti on yleisintä lapsiperheissä ja maaseudulla. Nuoret, opiskelijat, pienituloiset, työttömät ja korkeakoulutetut syövät muita vähemmän lihaa. Ruoka on myös kannanotto. Moni kasvissyöjäksi siirtynyt pitää lihansyöntiä eettisesti ja ekologisesti arveluttavana. Joutuuko Atrian toimitusjohtaja puolustamaan työtään ja työpaikkaansa? – Puolustaminen on väärä sana, mutta joudun ottamaan esimerkiksi ympäristöasiat hyvin vakavasti huomioon työssäni. On hyvä, että ollaan ympäristön asialla, mutta lihan kulutuksen ympäristövaikutuksessa on hiukkasen ylireagointia ja lievää populismiakin. Mottoni on, että aina pitää lähteä siitä, että asiat mitkä tehdään tänään hyvin, tehdään tulevaisuudessa vielä paremmin, Gröhn toteaa. Atrian aurinkosähkökenttä Nurmon tehtaalla täyttää valmistuessaan koko asfalttialueen.Jarkko Heikkinen / Yle Atria rakentaa parhaillaan Nurmon tuotantolaitokselle aurinkosähköpuistoa. Ensimmäinen osa otettiin käyttöön tuottamaan tehtaalle sähköä kesällä 2017. Onko lihatalon tulevaisuus hyönteisissä? Vaihtuvatko siat, naudat ja siipikarja jossakin vaiheessa mato- ja hyönteissopimusfarmeihin? – Ei minun toimitusjohtaja-aikanani. Meillä Pohjois-Euroopassa ei ole kulttuuripohjaa hyönteisten syömiselle, ja sellaisen rakentaminen vie kauan aikaa, vaikka kiinnostusta olisikin, Juha Gröhn miettii. Tavoitteena viennin kasvattaminen Atrian tulos on parantunut vuoden takaisesta notkahduksesta. Liikevaihto on viimeisimmän osavuosikatsauksen mukaan 360,8 miljoonaa euroa. – Tuloskehitys Suomessa, Venäjällä ja Baltiassa on ollut suotuisa. Osa voitosta tulee viime vuonna tehtyjen yrityskauppojen seurauksena. Osa on klassista orgaanista kasvua. Katsotaan miten vuoden viimeinen neljännes sujuu, mutta olen positiivisella mielellä, Juha Gröhn kertoo. Atrian Skandinavian myynti on raaka-aineiden hintojen nousun takia kangerrellut, mutta kesäkuussa 2017 aloitettu sianlihan vienti Kiinaan on Gröhnin mukaan lihatalolle suuri mahdollisuus. – Meillä on isona otsikkona viennin kasvattaminen. Kiina on väestöpohjaltaan ja ostovolyymiltaan aivan omaa luokkaansa. Kasvua haetaan myös muilta markkinoilta, sillä hallittu kasvu pitää firman terveenä. Raskas vuorotyö ei houkuta nuoria Keski-Pohjanmaalla Kannuksessa sijaitseva lihatalo Pouttu hakee myös kasvua. Yhtiössä valmistuu nyt 11 miljoonaa kiloa elintarvikkeita vuodessa. Liikevaihto on noin 50 miljoonaa euroa. Toimitusjohtaja Mikko Karellin visiossa on, että tuotantoa kasvatetaan kymmenisen prosenttia. – Nyt on tarkoitus kasvattaa myyntiä ja sitä kautta myös työllistävää vaikutusta alueelle. Täällä on upeat tilat, missä voi valmistaa vaikka mitä. Toisaalta jatkossa voi olla isoja haasteita löytää lähialueelta riittävästi työntekijöitä. Raskas vuorotyö ei välttämättä nykynuoria houkuta, kertoo Karell. Poutun työntekijöitä linjastolla.Kalle Niskala / Yle Atrian toimitusjohtaja Juha Gröhn pohtii työn luonteen muuttumista ja automaation kasvua. Lihatalo on järeä ja raskas tekninen koneisto. – Meillä on tehtaita ympäri Pohjois-Eurooppaa, niistä on pidettävä huolta. Vaikka teknologian kehitys on huimaavaa, en usko, että meillä on koskaan miehittämättömiä, pelkästään roboteilla toimivia tehtaita. Pikemminkin uskon, että kun kannattavuus on kunnossa, voimme ottaa enemmän riskiä tuotekehityksessä ja sitä kautta rekrytoida sen tyyppisiin tehtäviin enemmän työntekijöitä. Lihatalo Pouttu täyttää ensi vuonna 80 vuotta. Talo on nyt erinäköinen kuin vielä 2000-luvun alussa. Tuolloin yhtiössä oli jopa tuplasti enemmän työntekijöitä kuin nyt. Tällä hetkellä palkkalistoilla on noin 200 ihmistä. Viime vuosina on nähty yt-neuvotteluita ja irtisanomisia. Atrialla tuoreimmat yt-neuvottelut päättyivät lokakuussa 2017. Yhtiö keskittää sianlihan tuotantonsa Jyväskylästä Seinäjoen Nurmoon, mikä johti 17 työntekijän irtisanomiseen. Atria tarjosi kaikille irtisanottaville mahdollisuutta siirtyä muihin yksiköihin. Lihatalo laskee saavuttavansa järjestelyllä noin 1,2 miljoonan euron vuotuiset säästöt, jotka toteutuvat vuoden 2018 kesäkuusta alkaen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Legendaarisen tanssilavan purkaminen lykkääntyy – Discolandin nostalgiareissuille ehtiikin vielä ensi kesänä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Joulukuu 16 - 20:15

Maankuulun tanssipaikan purkaminen lykkääntyy Lestijärvellä Keski-Pohjanmaalla. Aiemmin Lestijärven kunta päätti, että Discoland puretaan vielä tänä vuonna, koska rakennus on päässyt niin huonoon kuntoon, ettei korjaaminen kannata. Tekninen toimi tarvitsi kuitenkin purkamisen järjestämiseen lisäaikaa vielä ensi vuoden loppuun. Rakennuksen sähkökeskuksen ja johtojen purkuun on jo löytynyt tekijä, mutta neuvottelut muiden lavarakennusten purkamisesta ovat kesken. Discolandin seiniin on tehty maalauksia.Antti Kettumäki / Yle Vuonna 1957 rakennettu Discoland toimi yli puoli vuosisataa tanssilavana ja keräsi aikoinaan Lestille tuhansia juhlijoita. Huippuvuodet sijoittuvat 1990-luvulle, silloin kävijöitä saattoi olla yhdessä illassa jopa tuhansia. Discolandia voi ihailla läheltäkin – omalla vastuulla Tanssilavakulttuuri hiipui 2000-luvulla, mutta moni muistelee Discolandia edelleen lämmöllä. Lestijärven rannalla, kunnan keskustassa seisova rakennus onkin ollut monen nostalgikon retkikohde. – Esimerkiksi viime kesänä alue houkutteli runsaasti kävijöitä, kunnanjohtaja Esko Ahonen vahvistaa. Ensi kesänäkin Discolandin aluetta pääsee siis vielä ihastelemaan, mutta omalla vastuulla. Rakennus on ollut jo vuosia pois käytöstä ja niin huonossa kunnossa, että siellä liikkuminen voi olla vaarallista. Discoland on kärsinyt myös ilkivallasta. Esimerkiksi ikkunoita on rikottu. Discoland on nyt ränsistyneessä kunnossa. Antti Kettumäki / Yle

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Hyvä vai paha monikulttuurisuus? Näin suomalaiset vastaavat

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 16 - 13:08
Mistä on kyse?
  • Oikeusministeriön raportissa selvitettiin muun muassa suomalaisten asennoitumista muun muassa monikulttuurisuuteen ja vastaanottokeskuksiin.
  • Kartoitus toteutettiin joulukuun 2016 ja maaliskuun 2017 välillä. Kyselyyn vastasi 1 656 henkilöä. Lisäksi raportttiin oli haastateltu erikseen sataa turvapaikanhakijaa.
  • Kysely esitettiin suomalaisille, jotka asuivat paikkakunnilla, joissa oli yksi tai useampi vastaanottokeskus. Paikkakunnat olivat Tampere, Oulu, Nurmijärvi, Tornio, Huittinen, Forssa ja Lieksa.
Oikeusministeriön raportti tarkasteli suomalaisten asenteita muun muassa maahanmuuttoon ja "monikulttuurisuuteen". Vastausten perusteella suurin osa suomalaisista suhtautuu monikulttuurisuuteen myönteisesti. Noin kaksi kolmasosaa vastaajista oli jokseenkin tai täysin sitä mieltä, että monikulttuurisuus on myönteinen asia. Tulos myötäilee Helsingin kaupungin viime vuotisen kyselyn tuloksia. Täysin eri mieltä väitteen kanssa oli noin joka kymmenes vastaajista. Seitsemän kaupungin asukkaiden vastaukset väitteeseen "naapuruston monikulttuurisuus on myönteinen asia ". Lähde: Oikeusministeriön Miten meillä menee -raportti.Yle Uutisgrafiikka Asenteet kuitenkin poikkeavat suuresti vastaajien välillä. Keski-ikäiset ja miehet suhtautuvat monikulttuurisuuteen nuoria, naisia, ja eläkeläisiä kriittisemmin. 45–54-vuotiaista 40 prosenttia piti naapuruston monikulttuurisuutta vähintään jokseenkin kielteisenä asiana. Alle 25-vuotiaista osuus oli 33 prosenttia. Kaikista miesvastaajista 64 prosenttia piti monikulttuurisuutta myönteisenä asiana, naisista osuus oli 73 prosenttia. Myös vastaajan lähipiiri vaikutti suuresti asenteisiin monikulttuurisuudesta: Mitä monikulttuurisempi lähipiiri, sitä myönteisempi asenne. Vastaajista, joiden lähipiirissä ei ollut yhtäkään vieraskielistä, ulkomaan kansalaista tai maahanmuuttajaa, 35 prosenttia piti monikulttuurisuutta kielteisenä asiana. Sen sijaan vastaajista, jotka tunsivat 6–10 ei-kantasuomalaista, vain 16 prosenttia ajatteli näin. Eroja löytyi myös kaupungeittain. Esimerkiksi tamperelaisista 29 prosenttia piti monikulttuurisuutta kielteisenä asiana. Oululaisista näin ajatteli 35 prosenttia. Suomalaiset tuntuvat kuitenkin suhtautuvat hyvin kriittisesti joihinkin etnisiin ryhmiin. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että he eivät halua naapurikseen ihmisiä "tietyistä etnisistä taustoista". Raportissa ei erikseen kysytty, mitä ryhmiä vastaajat tarkoittivat. Tämä nimby-ilmiö (Not in my Backyard) oli vahvin Oulussa. Oululaisista 71 prosenttia oli jokseenkin sitä mieltä, että he eivät haluaisi naapureita joistakin etnisistä ryhmistä. Tampereen osuus oli myös tässä alhaisin: 62 prosenttia. Turvapaikanhakijoiden pelko laski alkushokin jälkeen Raportti kysyi suomalaisilta myös sitä, miten alueelle tullut vastaanottokeskus on vaikuttanut vastaajien turvattomuuden tunteeseen. Hieman yli puolet vastaajista kertoi vastaanottokeskuksen lisänneen turvattomuuden tunnetta. Pelko tuntuu kuitenkin ajan myötä hälvenneen. Niiltä, joiden mielestä vastaanottokeskus lisäsi turvattomuuden tunnetta, kysyttiin erikseen, onko turvattomuuden tunne vähentynyt. 71 prosenttia vastaajista vastasi myöntävästi. Raporttiin vastanneiden näkemykset vastaanottokeskuksiin ja turvattomuuden tunteeseen. Väite "turvattomuuden tunne on vähentynyt ajan myötä" on esitetty niille, jotka vastasivat myöntävästi kysymykseen "vastaanottokeskus lisäsi ensin turvattomuudne tunnettani". Lähde: Oikeusministeriön Miten meillä menee -raportti.Yle Uutisgrafiikka Vastaanottokeskuksia ja turvapaikanhakijoita koskeva negatiivissävytteinen uutisointi kulkee rinta rinnan turvattomuuden tunteen kanssa. Vastaanottokeskuksen perustaminen herätti vastustusta esimerkiksi Forssassa, jossa erimielisyydet lopulta kärjistyivät kaupunkia järkyttäneeksi joukkotappeluksi forssalaisten ja turvapaikanhakijoiden välillä. Turvapaikanhakijoista suuri osa kertoi kokeneensa Suomessa syrjintää. Raporttiin haastateltiin valikoiduilta seitsemältä paikkakunnalta sataa turvapaikanhakijaa, joista noin joka kolmannella oli jonkinlaisia syrjintäkokemuksia. Lievimmillään syrjintä oli paikallisten selän kääntämistä puhuteltaessa, vakavimmillaan väkivaltaa. Haastateltavista turvapaikanhakijoista harva oli joutunut itse väkivallan uhriksi, mutta useampi tunsi jonkun väkivallan uhriksi joutuneen. Väkivalta oli haastateltavien mukaan tapahtunut tavallisesti yökerhossa tai baarissa, kun kantasuomalainen oli halunnut humalassa haastaa riitaa. Yleisimmin syrjintä oli kuitenkin kadulla tai autosta tapahtunutta kiroilua tai aggressiivista huutelua. Juttua päivitetty 16.12.2017 klo 13:06: Juttuun lisätty kuvatekstit ja linkki oikeusministeriön raporttiin.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ely: Iijoen vesistöön yli miljoona kalanpoikasta ja kalaportaat kaikkiin voimaloihin – voimayhtiön mielestä vaatimukset ovat kohtuuttomia

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 15 - 15:37
Mistä on kyse?
  • Kalatalousviranomainen hakee Ii- ja Kemijoen voimayhtiöille uusia velvoitteita kalaston hoitoon.
  • Hakemuksessa vaaditaan muun muassa voimaloihin kalaportaita, kalojen siirtoja yläjuoksulle sekä myös perinteisiä istutuksia.
  • Aluehallintovirasto käsittelee hakemusta vuoden verran. Mahdolliset oikeuskäsittelyt sen jälkeen voivat viedä vuosia.
Kalatalousviranomaisena Pohjois-Suomessa toimiva Lapin ely-keskus jätti syksyllä Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon hakemuksen, jossa esitetään uusia kalatalousvelvoitteita Iijoen vesivoimaloille. Ely hakee muutosta Iijoen Raasakan, Maalismaan, Kierikin, Pahkakosken ja Haapakosken voimalaitosten kalatalousvelvoitteisiin. Kemijoen osalta hakemus on jätetty jo aiemmin. Iijoella voimalaitokset omistava PVO Vesivoima katsoo, että vanhoissa velvoitteissa on päivittämisen varaa, mutta yhtiön mukaan uudessa hakemuksessa yhtiön velvoitteet ovat liian kovat ja vaarantavat Iijoella jo aloitetun yhteistyön. Yhtiö haluaisi jatkaa nyt Iijoella aloitettua yhteistyötä pakkokeinojen sijaan. Uutta tutkimustietoa Lapin Ely-keskuksen kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen kertoo, että voimayhtiöille haettavat uudet velvoitteet perustuvat erityisesti uusiin tutkimustietoihin. Lapin elyn vaatimukset Iijoen kalatalousvelvoitteiksi
  • Voimalaitosten haltijan tulee toteuttaa voimalaitosten yhteyteen toimivat kalatiet sekä alasvaellusreitti ohjausmenetelmineen.
  • Joen rakentamattomalle osalle on siirrettävä vuosittain 800 lohen ja 300 meritaimenen emokalaa ja istutettava 800 000 lohen ja 160 000 meritaimenen yksivuotiasta jokipoikasta.
  • Iijoen suualueella on istutettava vuosittain 1 334 000 keskimäärin vähintään 10 senttimetrin mittaista vaellussiian yksikesäistä poikasta sekä 340 000 lohen ja 31 000 meritaimenen kaksivuotiasta vaelluspoikasta.
  • Joen sisävesialueelle on istutettava vuosittain 5 000 kg pyyntikokoista kirjolohta ja 7 500 kg vähintään 40 senttimetrin mittaista meritaimenta.
  • Raasakan voimalaitoksen yläpuolelle on siirrettävä vuosittain 60 000 nahkiaista.
  • Kalateiden ja alasvaellusreitin toimivuutta sekä toimenpiteiden tuloksellisuutta on tarkkailtava.
Niistä on hänen mukaansa päätelty Kemi- ja Iijoen olleen aikoinaan useita kertaluokkia parempia lohentuottajia kuin vuosikymmeniä sitten arvioitiin. – Niinpä vanhat velvoitteet on uusittava vastaamaan nykytietämyksen mukaista kalaston hoidon tarvetta, Pasanen toteaa. Hakemus perustuu vesilakiin, muistuttaa Pasanen. Lisäksi hän toteaa kansallisten ja kansainvälisten sopimusten sekä säädösten velvoittavan Suomea huolehtimaan uhanalaisten vaelluskalalajien säilymisestä. Aluehallintoviraston käsittelyssä oleva hakemus sisältää muutakin kuin velvoitteen rakentaa kalaportaat voimalaitoksille. Nykyiset istutusvelvoitteet säilyisivät, ja joen yläjuoksulle pitäisi siirtää sekä emokaloja että poikasia. Lisäksi yhtiön olisi selvitettävä aiemmin vähävetisiksi jääneiden vanhojen jokiuomien kunnostusmahdollisuudet. Tavoitteita ei voi nykykeinoin saavuttaa PVO-Vesivoiman mielestä ely-keskuksen velvoitevaatimukset ovat kohtuuttomia, ja toimitusjohtaja Pertti Pietinen laskee, että hakemuksessa esiin tuodut tavoitteet kalan nousulle eivät ole nykykeinoilla edes saavutettavissa. Erityisesti Pietinen on huolissaan siitä, että nyt käyntiin saatu yhteistyö vaarantuu. Tällä hetkellä haetaan jo rakennuslupaa Iijoen ensimmäisen voimalaitoksen eli Raasakan kalaportaisiin. Jos homma ei toimi, niin otettaisiin vasta sitten pakkokeinot käyttöön. Pertti Pietinen Noin puolet rahoituksesta tulee kuitenkin valtiolta, kun Ely-keskuksen hakemuksessa muut portaat olisi rakennettava vesivoimayhtiön varoilla. Yhteistyötä pitäisi nyt jatkaa ja katsoa, että jos homma ei toimi, niin otettaisiin vasta sitten pakkokeinot käyttöön, PVO-Vesivoiman toimitusjohtaja Pertti Pietinen toteaa.Marko Siekkinen / Yle Raasakan rakentamisesta lupahakemuksen ovat jättäneet yhdessä PVO-Vesivoima ja Metsähallitus. Lisäksi yhteistyötä tehdään Luonnonvarakeskuksen sekä alueen kuntien ja jakokuntien kanssa. Toimitusjohtaja Pertti Pietinen myöntää, että totta kai yhtiön kannalta on kyse myös rahasta. Hän sanoo pelkäävänsä, että myös tulos on huonompi, jos Elyn hakemus menee läpi ja nyt alkanut yhteistyö loppuu. – Jos kaikki siirretään yksin yhtiön harteille, jäävätkö yhteisyökumppanit odottamaan, että yhtiö tekee yksin? Me olemme jo nähneet Raasakassa, että hyvä tulos vaatii paljon erilaista osaamista ja yhteistyötä, sanoo Pietinen. Yhtiölläkin on peiliin katsomisen paikka Lapin Ely-keskuksen kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen sanoo, että vapaaehtoisesta työstä kalan saamiseksi jokiin on keskusteltu yhtiöiden kanssa Kemijoella jo 30 vuotta ja Iijoellakin melkein yhtä kauan. – Edelleen me olemme näissä asioissa melkein lähtökuopissa, joten päätimme tehdä tämän hakemuksen uusista velvoitteista, jotta lopultakin jotakin saadaan aikaan, sanoo Pasanen. Lapin ELY-keskuksen kalatalouspäällikkö Pentti Pasasen katsoo, että vesivoimayhtiöt on velvoitettava nykyistä parempaan kalaston hoitoon.Marko Siekkinen / Yle PVO-Vesivoiman toimitusjohtaja Pertti Pietinen myöntää, että yhtiölläkin on peiliin katsomisen paikka ja toimenpiteet olisi pitänyt käynnistää jo aiemmin. Hänen mielestään nyt ei kuitenkaan olla enää lähtökuopissa, vaan juuri on päästy vauhtiin. – Raasakkahan on tässä Iijoen uudistuksessa vasta ensimmäinen voimala. Yhteistyötä pitäisi nyt jatkaa ja katsoa, että jos homma ei toimi, niin otettaisiin vasta sitten pakkokeinot käyttöön, toivoo Pertti Pietinen. Lapin Ely-keskuksesta arvioidaan, että aluehallintoviranomainen käsittelee uutta kalatalousvelvoitteita koskevaa hakemusta noin vuoden verran. Jos päätöksen jälkeen asia lähtee oikeuskäsittelyihin, niin se tulee kestämään useita vuosia. Korjaus 18.12. klo 12.40: Valtio maksaa Raasakan kalatien kustannuksista noin puolet artikkelissa aiemmin mainitun 2/3 sijaan.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kuntapäättäjän yritykselle kaavaillaan lainvastaista tukea Perhossa – "Tyypillinen pienen kunnan ongelma"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Joulukuu 15 - 14:48

Keski-Pohjanmaalla Perhossa kunta harkitsee lainvastaisen yritystuen myöntämistä. Puunjalostuslaitos Jet-Puu Oy hakee kunnalta miljoonan euron tukkitakausta sahan raaka-ainehankintojen varmistamiseksi. Jet-Puu on osa Jetta-konsernia, johon kuuluu myös valmistaloja rakentava Jetta-Talo Oy. Sekä Jetta-talon että Jet-Puun hallitusten puheenjohtaja on Antti Hietaniemi (kesk.), joka on myös Perhon kunnanhallituksen puheenjohtaja. Hän on myös pitkäaikainen vaikuttaja keskustapuolueessa niin maakunnassa kuin valtakunnan tasolla. Kuntaliiton johtavan lakimiehen Pirkka-Petri Lebedeffin mukaan laki ei salli sitä, että kunta lähtisi takaamaan yksityistä, markkinoilla toimivaa yritystä, joka ei kuulu kuntakonserniin. – Uudessa kuntalaissa on tätä koskeva säännös. Siinä todetaan, että kunta voi antaa kilpailutilanteessa markkinoilla toimivalle yritykselle takauksen ainoastaan, jos yritys kuuluu kuntakonserniin tai on kuntien tai kuntien ja valtion määräysvallassa. Lebedeffin mukaan Kuntaliitto saa viikoittain yhteydenottoja, joissa kunnat haluavat selvittää mahdollisuutensa antaa takauksia tai vakuuksia erilaisille toimijoille. Ennen kuntalain uudistumista kunnat ovat voineet antaa takauksia myös yksityisille, kuntakonserniin kuulumattomille yrityksille. – Käsitykseni mukaan kuntatoimijoille on kuitenkin jo hyvin selvää, että nykyisin tällaisia takauksia ei voida antaa, Lebedeff toteaa. Tavoitteena turvata 100 työpaikkaa Perholainen Jet-Puu Oy perustelee takaushakemustaan muun muassa heikolla markkinatilanteella. Se kertoo hakemuksessaan, että Jet-Puun omat mahdollisuudet takauksen järjestämiseen ovat rajalliset ja vaikuttavat sitä kautta muun muassa liikevaihtoon. Perhon kunnanhallitus saa Jet-Puun takaushakemuksen käsiteltäväkseen maanantaina. Asiaa on kuitenkin valmisteltu kunnassa pitempään. Se oli kunnanhallituksen listalla jo marraskuussa. Joukko kunnanhallituksen jäseniä kävi tutustumassa yrityksen toimintaan marraskuun lopulla. Kunnanhallituksen esityslistan mukaan tuolloin "todettiin yhteisesti", että yritys on alueen elinkeinoelämälle erittäin tärkeä. Kunnanjohtaja Lauri Laajala näkee, että kyseessä on elinkeinopoliittinen päätös, jonka perholaiset luottamushenkilöt tekevät. Takausta hakeva Jet-Puu on osa Jetta-konsernia, joka työllistää noin sata henkilöä ja on Perhon kunnan suurin yksityinen työnantaja. Perhon kunnanhallituksen puheenjohtaja Antti Hietaniemi katsoo, että eturistiriitoja ei Jet-Puun takausta käsitellessä synny, koska hän on jäävännyt itsensä, kun aihetta on kunnan elimissä käsitelty tai valmisteltu ja aikoo tehdä niin jatkossakin. – Tämä on minulle itsestäänselvää, että kunnan edustajana tai päätöksentekijänä ei toimita niissä asioissa, joissa olen itse osallinen, Hietaniemi toteaa. Hän kertoo, että Jet-Puu hakee tukkitakausta turvatakseen sata työpaikkaa ja luodakseen mahdollisesti lisää työpaikkoja Perhoon. "Kunnan etu ennen yrityksen etua" Julkishallinnon eettisyyttä tutkinut Vaasan yliopiston emeritusprofessori Ari Salminen pitää tapausta tyypillisenä pienen kunnan ongelmana. – Pienellä paikkakunnalla on muutama isompi työnantaja. On ymmärrettävää, että kunta haluaisi tukea yrityksiä, jos kunta sillä tavalla säilyy elinkelpoisena. Toisaalta lakia pitää kuitenkin lähtökohtaisesti noudattaa. Salmisen mielestä tällaisessa tapauksessa kunnan päättäjien tulisi pohtia ensin kunnan, ei yksityisen yrityksen etua. Ajaako takauksen antaminen kaikkien kuntalaisten etua ja missä määrin? Jos takaus tulee kunnan maksettavaksi, ajautuuko kunta suuriin vaikeuksiin? Myös tasapuolisuusnäkökulma tulee esiin: velvoittaako takaus kuntaa antamaan vastaavaa tukea myös muille yrityksille? "Valtaa pitäisi jakaa enemmän" Professori Ari Salmisen mukaan on ymmärrettävää, että väkimäärältään pienessä kunnassa samat ihmiset toimivat useissa avaintehtävissä. Mutkia päätöksentekoon lisää kuitenkin se, jos kunnanhallitus joutuu päättämään, takaako se yritystä, jossa kunnanhallituksen puheenjohtaja on mukana. Jet-Puun hallituksen puheenjohtaja on myös Perhon kunnanhallituksen puheenjohtaja. – Lain puitteissa voi riittää se, että kunnanhallituksen puheenjohtaja jäävää itsensä päätöksentekovaiheessa. Silti tällaisissa tehtävissä olevat ihmiset ovat joka tapauksessa vaikutusvaltaisessa asemassa. Voi jäädä epäilys siitä, onko asiaa kuitenkin viety jollain tapaa eteenpäin. Salmisen mielestä Suomessa pitäisikin jakaa valtaa nykyistä enemmän ja kiinnittää jo etukäteen enemmän huomiota siihen, ettei "kahdella tuolilla istuvia" olisi niin paljon.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ainutlaatuisesta kielikylpykoulusta tuli Pietarsaaren suurin alakoulu – "On tullut sellainen uskallus puhumiseen"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Joulukuu 15 - 11:11

Tungos on melkoinen, kun 420 oppilasta opettajineen ahtautuu Pietarsaaren entisen kauppaoppilaitoksen aulaan viettämään adventtijuhlaa. Lapset istuvat lattialla ja opettajat kuka missäkin. Ruotsin- ja suomenkielinen pulina kuuluu lattiatasosta. Tilanahtaus kertoo siitä, kuinka suosittua kielikylpyopetus Pietarsaaressa on. Vaatimattomasti kahdella ryhmällä alkanut opetus on parissakymmenessä vuodessa paisunut niin suureksi, että kielikylpykoulu on nyt kaupungin suurin alakoulu. Kouluun ei ole pääsykokeita, ja sinne voi hakea mistä päin kaupunkia vain. Melkein jokaisessa ikäryhmässä on kolme rinnakkaisluokkaa: kaksi ruotsinkielisille ja yksi suomenkielisille lapsille. Vararehtori Mira Tallgård ja rehtori Kristiina Hellstrand aulassa, joka toimii myös juhlatilana.Heini Holopainen / Yle Monessa kunnassa annetaan suomenkielisille lapsille kielikylpyopetusta ruotsiksi, niin myös Pietarsaaressa. Kaupungin erikoisuus on suomenkielisen kielikylvyn antaminen ruotsinkielisille lapsille. Vastaavaa opetusta ei ole muualla Suomessa. Todellakin ajatuksena on, että me saisimme riittävät ja terveelliset koulutilat. Kristiina Hellstrand, rehtori Kylpy alkaa jo päiväkodissa ja jatkuu esikoulussa ja koko peruskoulun. Itse kielikylpykoulussa opiskellaan vain kuutosluokkaan asti. Sen jälkeen kylpy jatkuu yläkoulussa. Ensimmäisinä kylpyvuosina opetus annetaan pelkästään kielikylpykielellä. Vähitellen oman äidinkielen osuus kasvaa, jotta esimerkiksi matematiikan termit opitaan myös omalla äidinkielellä. Kielikylpykoulun rehtori Kristiina Hellstrand arvioi, että kielikylpykoulun juuret ovat paikkakunnan väestöjakaumassa. Tilastokeskuksen mukaan Pietarsaaressa on ruotsinkielisiä hiukan enemmän kuin suomenkielisiä (runsaat 55 prosenttia), mutta molempia on kuitenkin sen verran, että kummankin kielen osaamisen tarve saattaa tuntua tärkeältä. Kaikki alkoi Kanadasta Ajatus kielikylvystä rantautui Suomeen Kanadasta. Opetus alkoi Vaasassa 1980-luvulla ja Pietarsaaressa 1992. Pietarsaaressa aloite kielikylvystä tuli innostuneilta vanhemmilta. Jo alusta asti kylpyä sai sekä suomeksi että ruotsiksi. Uudenkarhealle opetusmuodolle oli epäilijänsä. Kielikylpykoulun rehtori Kristiina Hellstrand toteaa, että tuolloin pelättiin lapsen kielellisen kehityksen kärsivän. Nyt tiedetään toisin, sillä kielikylvyn hyödyistä on tehty useita tutkimuksia. Pietarsaaren ensimmäiset kielikylpyryhmät toimivat eri kouluilla. Vuonna 2003 perustettiin oma kielikylpykoulu, joka sijoittui Ristikarin koulurakennukseen. Kun kielikylvyn oppilaat siirtyivät pois muista kouluista, koulun toiminta alkoi saada kritiikkiä. Rehtorin mukaan pelättiin, että pienet koulut näivettyvät ja lopulta lakkautetaan, kun oppilaat siirtyvätkin keskustassa sijaitsevaan kielikylpykouluun. Koulua on haukuttu jopa eliittikouluksi, mitä rehtori ei ymmärrä. – Kuka tahansa voi hakea tänne, eikä meillä ole pääsykokeita. Vanhemmat ovat osoittaneet, että tällaista opetusta Pietarsaaressa halutaan, koska koulu on kasvanut näin suureksi, perustelee Hellstrand. Aikuisena enemmän vaihtoehtoja Sanna Seppelin-Joensuun viidesluokkalainen Sebastian-poika on opiskellut ruotsia kielikylyvyn metodein esikoulusta saakka. – Me halusimme, että hän oppii ruotsia, koska asumme (Pohjanmaan) rannikolla, jossa kumpaakin kieltä tarvitaan. Aikuisena voi sitten itse päättää, minne haluaa opiskelemaan, mutta varmasti on helpompi löytää se oma juttu joko suomeksi tai ruotsiksi. Täältä koulusta on tullut sellainen uskallus puhumiseen. Sanna Seppelin-Joensuu Äiti on tyytyväinen päätökseen. Sebastian alkoi heti viisivuotiaana löytää ruotsin kielen sanoja. Noel Joensuu ja Sanna Seppelin-Joensuu.Heini Holopainen / Yle – On tosi hienoa harrastuksissa kuulla, kuinka Sebastian juttelee ruotsinkielisten kavereiden kanssa. Täältä koulusta on tullut sellainen uskallus puhumiseen. Koulun kautta pääsee myös tutustumaan suomenruotsalaiseen kulttuuriin, kun molemmankieliset lapset opiskelevat samassa koulussa. Kieli vaihtuu keskustelukumppanin mukaan Sebastian Joensuu istuu isossa luokkahuoneessa yhdessä suomenkielisten nelos- ja viitosluokkalaisten kanssa. Oppilasryhmä keskustelee ruotsiksi kahden äidinkieleltään ruotsinkielisen opettajan johdolla. Pulpetteja ei näy, vaan oppilaat keikkuvat pehmeillä palleilla. Sebastian ja muut lapset puhuvat opettajalle ruotsia, mutta toisilleen suomea. Kieli vaihtuu aina sen mukaan, kenelle puhutaan. Puhuja ottaa huomioon keskustelukumppaninsa äidinkielen. Paras asia on varmaankin se, että kieltä opitaan luonnollisessa ympäristössä ja kanssakäymisessä. Kristiina Hellstrand, rehtori Kerrosta ylempänä luokallinen ruotsinkielisiä kolmosluokkalaisia piirtää opettaja Maarit Granholmin ohjauksessa Lucia-neitoja. Lapset ovat omaksuneet suomen kieltä nelisen vuotta, ja he osaavat jo kertoa tekemisistään suomeksi. Samoin kolmoset pystyvät hyvin ymmärtämään satua, jota opettaja lukee heille suomeksi. Rehtori Kristiina Hellstrand kiteyttää kielikylvyn parhaat piirteet muutamaan lauseeseen. – Opetus täällä on konkreettista ja oppilaslähtöistä. Lapsille syntyy kielellinen tietoisuus hyvin varhain. Paras asia on varmaankin se, että kieltä opitaan luonnollisessa ympäristössä ja kanssakäymisessä. Kieli opitaan ennen kuin tiedetään, että sen oppiminen voi olla vaikeaa. Kalle Niskala / Yle Väistötiloista toiseen Adventtijuhlassa koettu ahtaus kuvastaa kielikylpykoulun nykytilannetta: elämistä muihin tarkoituksiin tehdyissä evakkotiloissa. Evakkoon piti lähteä vuonna 2014, kun kotikoulussa Ristikarilla, todettiin sisäilmaongelmia. Epäonni vaivasi, sillä myös väistötilat todettiin sisäilmaltaan epäterveellisiksi. Vuoden verran kielikylpyläiset ovat opiskelleet entisen kauppaoppilaitoksen tiloissa. Kaupunki on vuokrannut rakennuksen rakennusliikkeeltä. Kertakäyttöastiat ovat käytössä, kun pienimmät oppilaat ruokailevat.Kalle Niskala / Yle Nyt kielikylpyläisille riittää lääniä, muttei ihan ala-asteen tarpeiden mukaisesti. Adventtijuhlaa vietetään aulassa, koska toisen asteen oppilaitoksen rakennuksessa ei ole juhla- tai liikuntatiloja. Koululla ei ole myöskään turvallista ulkoilupihaa eikä ruokalaa. Pienimmät koululaiset syövät oman koulun tiloissa paperilautasilta. Ruoka tuodaan Länsinummen koululta. Noin 200 isompaa oppilasta käy syömässä läheisessä yläkoulussa. Liikunta hoituu muiden koulujen jumppasaleissa tai kaupungin liikuntatiloissa, kuten uimahallissa. Siirtymiin menee aikaa. Vihdoinkin uusi koulu Tilanahtaudesta ja epäkäytännöllisistä tiloista päästään toivottavasti lähivuosina. Kaupunki on tehnyt päätöksen uuden koulurakennuksen rakentamisesta. Suunnittelu alkaa ensi vuonna ja 11 miljoonan euron koulu on kielikylvyn käytössä vuonna 2020. – Se tuntuu erittäin hyvältä. Todellakin ajatuksena on, että me saisimme riittävät ja terveelliset koulutilat. Kyllä me haluamme uskoa siihen päätökseen, vaikka jännitys varmaan laukeaa vasta, kun avaimet ovat käsissä, kommentoi rehtori Kristiina Hellstrand. Rehtori viittaa siihen, että sijoituspaikkapäätös on tälle vuodelle jo toinen laatuaan ja täysin päinvastainen kuin valtuuston aiempi päätös. Aiempi kanta oli, että vanha Ristikarin koulurakennus peruskorjataan. Nyt päätettiin, että peruskorjaus voisi tulla liian kalliiksi, joten tilalle rakennetaan täysin uusi koulu. Lue myös: Ilkka: Anna-Maja Henriksson: Pietarsaaren kielikylpykoulua on ilo esitellä kansainvälisestikin Pohjalainen: Kielikylvystä tuli Vaasan lahja Suomelle

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomalaisen kaivoksen tunneleissa 660 metrin syvyydessä kasvaa perunaa – "Tämä mullistaa ruoantuotantoa maailmalla"

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 15 - 09:46
Mistä on kyse?
  • Pyhäsalmen vuosikymmeniä toimineessa kaivoksessa kokeillaan kasvien, esimerkiksi perunan ja hillan, kasvattamista.
  • Kaivoksessa on tasainen lämpötila ympäri vuoden ja valoa saadaan led-valaisimilla.
  • Vuonna 2019 suljettavaan kaivokseen tarvitaan uusia toimijoita, muuten vuosikymmenten aikana louhitut tunnelit täyttyvät vedellä.
  • Suljetut kasvuympäristöt herättävät nykyisin suurta kiinnostusta ympäri maailman.
  • Suomessa kehitetään alan teknologiaa, koska suomalaisilla on osaamista viljellä myös pimeään vuodenaikaan.
Hissi kiitää 12 metriä sekunnissa, siis reilua neljääkymppiä, alaspäin. Päämäärä on puolitoista kilometriä maan alla, Euroopan syvimmän kaivoksen pohjalla. Pyhäsalmen kaivoksessa on louhittu yli viisikymmentä vuotta muun muassa kuparia, sinkkiä ja pyriittiä. Louhiminen kuitenkin päättyy vajaan kahden vuoden kuluttua, loppuvuodesta 2019, kun malmivarat loppuvat. Silloin kuhina 1440 metrin syvyydessä hiljenee. 660-tasolla optimaaliset olosuhteet Uutta toimintaa kaivokselle kehitellään nyt kovaa vauhtia. Kesästä alkaen maan uumenissa on viljelty esimerkiksi perunaa, ja nyt tyhjiin tunneleihin on istutettu uusia kasveja, esimerkiksi hillaa. Minun työurani aikana näin kuumaa juttua ei ole ollut. Jyrki Jalkanen Kaivoksen pohjalla on pysyvästi 28 astetta lämmintä. Se on kasveille liikaa. Kasvikokeilut ovat käynnissä kaivoksen puolivälin yläpuolella, 660 metrin syvyydessä. Siellä, sysipimeässä kaivoksessa, ovat optimaaliset olosuhteet kasvien kannalta. Kasvuhuoneille siirrytään maastureilla, joilla noustaan kapeita, vuoristoteitä muistuttavia väyliä. Kaivoksen kasvimaat löytyvät 660 metrin syvyydestä. Matkaa kaivoksen kertyy vuoristomaisia teitä pitkin useampi kilometri. Matka taitetaan maastoautoilla. Kimmo Pennanen on tottunut kasvikokeiden aikana liikkumaan luolastossa.Hanna Juopperi / Yle Megatrendi Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen innostuu, kun kysyn häneltä keinovalossa tapahtuvasta viljelystä. Nyt puhutaan megatrendistä. Aiheesta ollaan kiinnostuneita ympäri maailman, hän sanoo. – Olen ollut kauppapuutarhaliitossa pian 37 vuotta, ja minun työurani aikana näin kuumaa juttua ei ole ollut. Tämä mullistaa ruoantuotantoa maailmalla. Jalkanen listaa syitä, miksi kasvuhuoneet ovat niin kiinnostavia. Ja todella, hän puhuu nyt kasvuhuoneista, ei auringonvaloa hyödyntävistä kasvihuoneista. Väestönkasvu, saastuminen, puute vedestä, teknologinen kehitys ja rahoittajien taskussa poltteleva omaisuus ovat tekijöitä, jotka lisäävät kiinnostusta aiheeseen. Hilla istutettiin lepovaiheessaan ja se on lähtenyt tosi hyvin kasvamaan. Outi Holappa – Maailmalla velloo löysää rahaa, kun korot ovat matalalla. Meillä on siis investoijia, jotka työntävät rahaansa johonkin. Ja ruoka on asia, jota aina tarvitaan. Led-valot ovat kuitenkin se ratkaiseva askel, Jalkanen sanoo. Niiden tekninen kehitys on mahdollistanut viljelyn paikoissa, joihin aurinko ei paista. Samalla kasvit voidaan laittaa kasvamaan useisiin kerroksiin vertikaaliviljelmiin, ja tila saadaan paljon aiempaa tehokkaammin käyttöön. Esimerkiksi Lontoossa, toisen maailmansodan aikaisissa pommisuojissa, on jo muutaman vuoden ajan viljelty erilaisia salaatteja (Wired). Led-valaisimien nopea kehitys on mahdollistanut myös suljetuissa tiloissa tapahtuvan viljelyn. Pyhäsalmen kaivoksessa testataan myös erilaisia valaisimia. Etulalalla led-valaisimia, joiden violetti sävy on kasvien kannalta parempi kuin taka-alalla olevien oranssien suurpainenatriumlamppujen.Hanna Juopperi / Yle Pimeys on Suomen valtti Toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen ei kuitenkaan usko kasvuhuoneiden tai kammioviljelyn nopeaan läpilyöntiin Suomessa. Meillä maa on halpaa ja kasteluvettä riittää. Sitä vastoin meillä on jotain, mitä muualla ei ole. Pimeää. – Missään muualla maailmassa ei näillä leveysasteilla ole näin laajaa ympärivuotista kasvihuonevihannesviljelyä. Meidän puutarhurikunnalla on liki geeneissä ymmärrys siitä, mitä kasvi tarvitsee, kun tulee loka-marraskuu. Sen takia Suomi kiinnostaa ja meillä on osaamista. Suomessa kehitetäänkin menetelmiä ja tekniikkaa, joita voidaan käyttää viljelyssä. Esimerkiksi japanilainen Fujitsu perusti pari vuotta sitten Suomeen yksikön (Kauppalehti), jossa tutkitaan tehokkaita metodeja viljelyyn, ja esimerkiksi New Yorkissa on kattopuutarhoja, joissa käytetään suomalaista teknologiaa (Kauppalehti). Kasvimaa kuin laboratorio Pyhäsalmen kaivoskin voisi toimia tulevaisuudessa kasvuhuoneena. 660 metrin syvyydessä on ympäri vuoden lämmintä noin 15 astetta. Se on sopiva lämpötila esimerkiksi perunalle. Timoa laitettiin kasvamaan kaivokseen ensimmäistä kertaa viime heinäkuussa. Kaivoksessa kasvatetaan nyt toista perunasatoa. Pyhäsalmen kaivoksen jatkokäyttöä kehittävän Callion ohjelmajohtaja Sakari Nokela hehkuttelee, että maan alla voi olla viisi Lapin kesää vuodessa.Hanna Juopperi / Yle Ennen kuin kasvuhuoneen ovi avataan, huuhdellaan kengät ja jalkoihin laitetaan siniset suojapussukat. Kaivoksen perunamaa muistuttaakin enemmän laboratoriota kuin kasvimaata. Kasvit kasvavat juurimatolla vesiviljelyssä. Ensimmäinen satokin on jo korjattu, kertoo Pyhäsalmen kaivoksen maanalaisen infran hyödyntämistä selvittävän hankkeen kasvituotannon projektipäällikkö Kimmo Pennanen. – Tavoitteisiin päästiin, eli mukulaa saatiin muodostettua. Lokakuun loppupuolella saatiin perunat pois kouruista, ja ne ovat nyt laboratoriossa tutkittavana. Hillaa kosmetiikkateollisuudelle Toisessa tutkimuserässä kaivokseen on istutettu lisää erilaisia kasveja, kuten hillaa. Suo-olosuhteissa viihtyvä marja ei kaivosolosuhteista ole ainakaan aluksi hätkähtänyt, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusassistentti Outi Holappa. Vihertää jo! Muutaman viikon ajan kasvaneen hillan lehden voi jo tunnistaa. Sitä, kukkiiko tai pölyttyykö marja kaivosolosuhteissa, seurataan nyt mielenkiinnolla.Hanna Juopperi / Yle – Hilla istutettiin lepovaiheessaan, ja se on lähtenyt tosi hyvin kasvamaan. Tietenkään vielä ei tiedetä, pölyttääkö se ja tuleeko sieltä marjoja, mutta toivotaan. Ainakin alku on ollut lupaava. Energiavarasto voisi pitää kaivoksen kuivana ja mahdollistaisi kaiken muun toiminnan siihen ympärille. Sakari Nokela Jos hilla alkaa kasvaa maan alla hyvin, tähtäimessä olisi erityisesti kosmetiikkateollisuus, Holappa sanoo. – Luonnonkosmetiikka on ihmisten huulilla ja ajatuksena on, että olosuhteita voidaan optimoida niin, että sitä pystyttäisiin tuottamaan mahdollisimman paljon. Nokkosvaatteet? Luonnonvarakeskus selvittää kaivoksessa erilaisten kasvien selviytymistä. Toiminta on vielä varsin pienimuotoista, mutta tilaa kaivoksessa olisi suurempaankin tuotantoon, Kimmo Pennanen kertoo. Yksi Pyhäsalmen kaivoksessa testattavista kasveista on tuikitavallinen nokkonen. Tutkimusassistentti Outi Holappa kertoo, että kasvin kuituja voitaisiin hyödyntää tekstiiliteollisuudessa.Hanna Juopperi / Yle – Tämähän täytyy skaalata paljon isommaksi, että tästä tulisi kannattavaa liiketoimintaa. Täällä on paljon käyttämättömiä tunnelinperiä. Täällä 660-tasollakin voidaan ottaa käyttöön hyvin paljon tilaa. Perunan ja hillan lisäksi kaivoksessa kasvaa nyt nokkosta, chiliä, sinappia ja lupiineja. Kokeilussa on siis hyvin erityyppisiä kasveja, joista esimerkiksi nokkosta voitaisiin käyttää tekstiiliteollisuuden raaka-aineena, Outi Holappa visioi. – Se olisi laadukas kuitu, mutta luonnonolosuhteissa nokkosesta ei saada tasalaatuista raaka-ainetta, jota näissä olosuhteissa pystytään tuottamaan. Täysautomatisoitu vertikaalipuutarha Suljetussa tilassa viljelyä tapahtuu myös muualla ja esimerkiksi Lapinjärvellä toimiva Robben pikku puutarha on vienyt toiminnan jo paljon pidemmälle. Yrittäjä Robert Jordas rakentaa puutarhalleen jo toista vertikaalipuutarhaa. Valmistumassa on täysautomatisoitu puutarha, jota kehitetään yhdessä japanilaisen Fujitsun kanssa. Puutarha tulee olemaan eristetty esimerkiksi auringonvalolta. – Viljelmä, jota nyt rakennetaan, on kokonaan suljettu. Silloin pystytään säätämään olosuhteita ympäri vuoden. Kasveilla pitää olla hyvät kasvuolot, Jordas kertoo. Robert Jordas rakentaa toista vertikaalipuutarhaansa, jossa kasvien viljely tapahtuu kerroksissa led-valojen loisteessa. Näin tila saadaan tehokkaasti hyödynnettyä.Markku Rantala / Yle Tällainen viljelmä voidaan helposti monistaa eri puolille maailmaa, sillä ulkopuoliset olosuhteet, kuten kuumuus, kuivuus tai esimerkiksi pimeys eivät vaikuta puutarhan kasvuun. Samalla teknologia mahdollistaa kasvun seuraamisen ja olosuhteiden säätämisen vaikka toiselta puolen maapalloa. – Paljon on vielä tutkittavaa ja selvitettävää, että kasvu saadaan optimaaliseksi. Kaupallinen vertikaaliviljely on vielä niin uusi asia, että siitä on vielä vähän tutkittua tietoa. Jordas kuitenkin uskoo vertikaaliviljelyyn, sillä laajennuksen valmistuttua lähes 50 prosenttia hänen puutarhansa liikevaihdosta tulee kasvuhuoneviljelystä. Meidän puutarhurikunnalla on liki geeneissä ymmärrys siitä, mitä kasvi tarvitsee, kun tulee loka-marraskuu. Jyrki Jalkanen Vaikka kiinnostus on suurta, ja hän oli puhumassa aiheesta esimerkiksi Slushissa, riittää uudelle viljelytavalle myös epäilijöitä. Jordaksen mielestä suljetussa tilassa viljely on kuitenkin luontainen jatkumo kasvihuoneviljelylle. – Meillä on paljon tietoa ja taitoa siitä, miten Suomen olosuhteissa viljellään. Matka ei ole niin pitkä siihen, että ollaan täyssuljetuissa olosuhteissa. Tähän asti kasvuhuoneissa on viljelty lähinnä matalia ja nopeasti kasvavia kasveja, kuten salaatteja ja yrttejä. Jyrki Jalkanen kuitenkin uskoo, että tulevaisuudessa voi olla toisin. – Joku sanoisi, että ei siellä koskaan tomaattia tai maissia voida mennä viljelemään, mutta en menisi vannomaan. Kaikki voi olla mahdollista. Ainakin tekniikka kehittyy nyt kovaa vauhtia. Kaivos täyttyy vedellä, jos uutta toimintaa ei synny Parin vuoden kuluttua Pyhäsalmen kaivoksen louhinta on päättynyt ja silloin kaivoksessa pitäisi olla joukko uusia toimijoita. Suunnitelmia on ollut paljon. Esimerkikiksi hiukkastutkimuskeskus Cern kaavaili kaivokseen aikanaan Laguna-hanketta. Sen rahoitus Suomessa kuivui kasaan ja hanke siirtyi Yhdysvaltoihin. Vireillä on myös energiavarasto (Tekniikka&talous), kertoo luolaston jatkokäyttöä kehittävän Callion ohjelmajohtaja Sakari Nokela. – Se on meidän selkeä kärkihanke. Siihen panostetaan eniten uusiokäytön hankkeista. Energiavarasto voisi pitää kaivoksen kuivana ja mahdollistaisi kaiken muun toiminnan siihen ympärille. Pyhäsalmen kaivos hiljenee vuonna 2019, koska malmivarat ovat lopussa. Kaivoksen omistaa nykyisin kanadalainen First Quantum Minerals.Hanna Juopperi / Yle Sen lisäksi maan alle visioidaan esimerkiksi datakeskusta, mutta villimpiäkin ideoita nousee ilmoille. Maan alla voisi Nokelan mukaan toimia kalankasvattamo, maasta tulevaa lämpöä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kylpylässä. Ja sitten ovat kasvit. Kello kuitenkin tikittää Pyhäsalmen kaivoksen hyödyntämisessä. Aikaa on alle kaksi vuotta. – Se aiheuttaa erittäin paljon paineita. Mutta se on hyvä asia, että on pikkusen painetta päällä, koska silloin ratkaisujakin alkaa löytyä. Uskon, että meillä on niin vahva portfolio projekteissa, että väkisinkin sieltä jotakin hyvää lähtee käyntiin. Tyhjillään kaivosta ei kannata pitää, sillä veden pumppaaminen ja maanalaisen infran pitäminen toimintakunnossa maksaa noin miljoona euroa vuodessa. Jos toimijoita ei löydy siihen mennessä, suljetaan vuosikymmenten aikana maan alle syntynyt luolasto ja annetaan sen täyttyä vedellä.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kannuksen koululaisille pian etäopetusta 500 kilometrin päästä – ainutlaatuinen kokeilu alkaa ensi syksynä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Joulukuu 14 - 17:50

Kannuksen Eskolassa alkaa ensi syksynä ainutlaatuinen etäkouluopetus. Kannuksen sivistyspalveluiden lautakunta hyväksyi keskiviikkona sopimuksen kokeilusta, mikä tarkoittaa, että Eskolan alakoululaisille tarjotaan etäopetusta 500 kilometrin päässä sijaitsevalta Lapinjärven Hilda Käkikosken koululta seuraavat neljä vuotta. Myös Itä-Uudellamaalla sijaitseva Lapinjärvi on hyväksynyt kokeilun. Työmaata on vielä edessä, sillä mallia on rukattu jo pari vuotta ja aloituksen piti tapahtua jo tänä syksynä. – Moni yksityiskohta on vielä sopimatta ja hiomatta, mutta toivottavasti yhteistyö voi alkaa jo ensi syksynä, kertoo Lapinjärven sivistysjohtaja Pia Aaltonen. Tällä hetkellä opettaja vetää kotikoulua kymmenelle lapselle Eskolassa. Vanhempainyhdistys on järjestänyt opetuksen siitä asti, kun Kannus lakkautti Eskolan kyläkoulun neljä vuotta sitten. "Kyläkoulu voi säästyä lakkautukselta" Kokeilua viedään eteenpäin syksyllä niin, että Kannuksen Eskolassa opiskellaan koululuokkaa vetävän opettajan johdolla Lapinjärven opetussuunnitelman mukaan. Koulukuljetusten hoitaminen jää vanhempien vastuulle. Oppilashuolto ja erityisopetus tarjotaan Lapinjärveltä. – Eskolan opettaja saa vertaistukea ja esimerkiksi sähköisiä oppimateriaaleja meiltä Lapinjärveltä. Juuri niiden kehittäminen ja kokeileminen korostuvat tässä mallissa. Koulut ovat yhteydessä myös esimerkiksi skypen avulla, kertoo sivistysjohtaja. Kokeilusta toivotaan pelastusta syrjäkylien kouluille, jotka kärsivät katovasta oppilasmäärästä. – Toimivasta etäopetusyhteistyöstä voisi olla suurta hyötyä esimerkiksi Lapissa. Parhaimmassa tapauksessa kyläkoulu säästyy lakkauttamiselta, pohtii Pia Aaltonen. Lapinjärven kunta saa jokaisesta Eskolan oppilaasta kotikuntakorvauksen. Uudentyyppistä mallia toteutetaan valtakunnallisen Kokeileva Suomi -kärkihankkeen alla.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Luontokeskus avasi näkövammaisille oven lintujen maailmaan: perustuu muistiin ja muihin aisteihin

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 14 - 15:49
Mistä on kyse?
  • Näkövammaisille räätälöityjä luontoelämyksiä on Suomessa hyvin vähän tarjolla.
  • Metsähallituksessa tämän erityisryhmän tarpeet on nyt huomattu.
  • Näkövammaisten opastusta onkin ryhdytty kehittämään Liminganlahden luontokeskuksessa Oulun seudulla.
  • Siellä lintujen elämään tutustutaan esimerkiksi kuuntelemalla niiden laulua ja koskettamalla höyheniä.
– Tuttu ääni. Nyt minä tiedän, mikä on se lintu, mikä meidän pihassakin usein laulaa, sanoo oululainen näkövammainen Lasse Jalonen. Liminganlahden luontokeskuksen hoitaja Ulla Matturi on juuri ojentanut hänelle kuulokkeet kymmenen Suomen yleisimmän lintulajin ääniä esittelevän kohteen kohdalla. Matturi on laittanut pajulinnun laulun soimaan. Jalonen tunnistaa sen surumielisen laskevan laulannan, vaikka ei usein kuulemansa laulajan nimeä ole aikaisemmin tiennytkään. Myös oululainen näkövammainen Jarkko Lauri on tyytyväinen kierrokseen. Aikuisena näkövammaiseksi tulleelle miehelle luonto on ollut henkireikä jo lapsesta saakka. Suot, metsät ja eläimet harmonisoivat hänen mieltään. – Opastettu kierros oli oikein mukava, toimiva ja antoisa. Oli kosketeltavia munia, sulkia, höyheniä ja äänimerkkejä. En ole pitkään aikaan saanut luontokeskuksesta yhtä paljon irti, kun yleensä vaaditaan nappien painelua ja tekstien lukemista, Lauri kertoo. Pohjois-Pohjanmaan Näkövammaisten hallituksen varapuheenjohtaja Lasse Jalonen tutustuu Ulla Matturin opastuksella merihanhen näyttelymalliin.Timo Sipola / Yle Näkövammaisen mielikuvat luonnosta riippuvat siitä, onko hän syntymästään sokea vai sokeutunut. Lasse Jalosella on sen verran näkökykyä jäljellä, että luontoelämys ei perustu pelkkiin mielikuviin. Syntymäsokealla ihmisellä ei ole vastaavaa visuaalista kokemusta luonnosta tai eläimistä. Jalonen kertoo tapauksesta, jossa ero konkretisoituu: syntymäsokeille lapsille kerrottiin lehmistä, ja heille annettiin tutkittavaksi pienoismalleja niistä. – Kun lapset pääsivät navettaan, niin he lähtivät sieltä lattianrajasta tunnustelemaan, että missä niitä lehmiä on, hän kertoo. Vastaavaa tarjontaa ei vielä ole Liminganlahden luontokeskuksen opas Ulla Matturi kertoo, että Metsähallitukselta on tullut tänä vuonna paljon kyselyitä kohteista, joihin voisi mennä esteettömästi tutustumaan. Metsähallitus haluaa kehittää näkövammaisten opastusta luontokeskuksissa. Näkövammaisten liitolla on myös ollut yritystä jäsenistönsä luontoelämysten edistämiseksi, mutta suunitelmia pidemmälle ei ole päästy. Lintujen äänet avautuvat näkövammaisille hyvin. Koskettamalla saa myöskin käsityksen luontokappaleista. Oululaisen Jarkko Laurin käsissä on Suomessa vain Liminganlahdella ja Ahvenanmaalla säännöllisesti pesivä mustapyrstökuiri.Timo Sipola / Yle Liminganlahdella toteutetun kaltaista näkövammaisten luontoelämyksiä helpottavaa toimintaa ei Suomessa käytännössä vielä ole, kertoo Näkövammaisten liiton järjestösihteeri Markku Möttönen. Hän sanoo, että liitolla on ollut yritystä linturetkihankkeen perustamiseen Bird Lifen kanssa, mutta se kariutui rahoituksen puutteeseen. Erilaisia aistivammoja ei juuri ole otettu huomioon. Ulla Matturi – Tällainen on erinomainen asia, mutta täytyy sanoa, että ei se kyllä meidän kärkihankkeita ole. Ehkä eniten kysyntää voisi olla äänitteiden muodossa toteutettuihin nojatuolilinturetkiin, Möttönen pohtii. Suomalaisista noin yksi prosentti on näkövammaisia ja heistä suurin osa on sokeutunut vanhemmalla iällä. Tällä hetkellä Suomessa syntyy vuosittain noin 50 näkövammaista lasta. Muu estettömyys on huomioitu jo aiemmin Kun Liminganlahden luontokeskuksen opas ja paikan sielu Ulla Matturi ryhtyi rakentamaan näkövammaisille suunnattua opastuskierrosta, piti lähteä ihan perusasioista. Ulla Matturi kertoo Lasse Jaloselle ja Jarkko Laurille Liminganlahden luonnosta.Timo Sipola / Yle Miten opastaa niin, ettei kukaan kompuroi eikä kävele päin seiniä? Osa näyttelyn rikasta äänimaailmaa tuottavista laitteista piti sulkea, jotta voi keskittyä esiteltäviin lintuihin. Runsaat viisi vuotta sitten avatun näyttelyn alkuajoilta löytyi varastosta odottamaan laitettuja linnun munia ja höyheniä. Ulla Matturin mukaan esteettömyyttä on pohdittu aikaisemmin lähinnä liikuntaesteisten näkökulmasta. – Erilaisia aistivammoja ei juuri ole otettu huomioon. Mutta meillä pitää olla kaikille ryhmille avoimet ovet, Matturi sanoo. Liminganlahden luontokeskuksen vuonna 2012 avattu Lintujen kahdeksan vuodenaikaa –näyttelyä suunniteltaessa pyrittiin huomioimaan eri aistit. Matturi naurahtaa, että oltiin tavallaan fiksuja, vaikka ei suoraan näkövammaisille näyttelyä suunniteltukaan. Näkövammaisten linnunlaulukurssi Jarkko Lauri kertoo, että Pohjois-Pohjanmaan näkövammaiset ovat yhdessä paikallisen lintuyhdistyksen kanssa järjestäneet linnunlaulukurssin. Kurssilla keskityttiin siihen, miten lintuja voi laulujen kautta tunnistaa ilman näkemistä. Kirjosiepon munat ovat erityisen kauniin värisiä.Timo Sipola / Yle Kurssiin liitettiin lintujen ja tyypillisten elinpaikkojen kuvaamista. Näkövammaiset voivat käyttää apunaan tietoa, että lintu viihtyy jossain pihapiirissä ja siellä sitä ehkä kuulee. – Tuo kuvailujuttu voisi olla sellainen, mitä tällaisen kierroksen yhteydessä voisi tehdä. Mielellään sitä kuulee, minkä värinen joku kahlaaja on tai minkä värinen se muna on, vaikka ei itse näekään, Lauri kertoo. Molemmat pilottiasiakkaat ovat Pohjois-Pohjanmaan näkövammaisten aktiiveja ja aikovat esittää yhdistyksen hallitukselle isompaakin retkeä Liminganlahdelle.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lukiolaisten vetoomus tuotti tulosta: kevytmaito tulee koulupöytään Kannuksessa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Joulukuu 14 - 14:23

Kevytmaito tulee Kannuksen kouluruokailuun vuoden vaihteessa. Kaupungin sivistyslautakunta taipui opiskelijoiden tahtoon saada kevytmaito koululaisten ruokajuomaksi. Lisäksi yksitoista kannuslaista päättäjää teki asiasta valtuustoaloitteen. Aloitteen tekijät ovat huolissaan siitä, että lapset ja nuoret siirtyvät juomaan vettä maidon sijaan, jos tarjolla on vain rasvatonta maitoa. Lukion opiskelijakunta kannattaa kevytmaitoa muun muassa siksi, että se tuo koulupäivään lisää energiaa. Aiemmin Kannus siirtyi monen muun kunnan tapaan tarjoamaan kouluissa vain rasvatonta maitoa valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaisesti. Maidonjuonti vähentynyt Ravitsemustyöntekijä Paula Leppälä lukion ruokalasta on laskenut, että rasvattomaan maitoon siirtyminen on vähentänyt koululaisten maidonjuontia. Hänen mukaansa vielä keväällä ruokailussa kului 80–120 litraa maitoa viikossa, kun taas nykyisin sitä menee enää 50-80 litraa viikossa. Mukana laskelmissa ei ole laktoosittoman maidon kulutus, joka on pysynyt suurin piirtein samana. Maidon kulutukseen on voinut vaikuttaa myös se, että oppilasmäärä on viime keväästä hiukan vähentynyt. Kaupunginjohtaja Terttu Kortteen mukaan maitopäätös tulee maksamaan Kannukselle 2500 euroa eli koulumaitotuen verran. Tukea saa vain rasvattomalle maidolle, eikä rinnalla saa tarjota rasvaisempia vaihtoehtoja. Keski-Pohjanmaalla Lestijärvi, Toholampi, Veteli ja Halsua tarjoavat edelleen vaihtoehdoksi rasvatoman sijaan myös kevytmaidon, Halsualla päiväkodissa on tarjolla perheiden toiveesta jopa punaista maitoa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Korkein oikeus hylkäsi Sebastian Tynkkysen valitusluvan: "Vien jutun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen"

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 14 - 10:03
Mistä on kyse?
  • Oululainen poliitikko Sebastian Tynkkynen sai sakkotuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta.
  • Tynkkynen valitti Oulun käräjäoikeuden tuomiosta Rovaniemen hovioikeuteen, joka ei ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa.
  • Tynkkynen haki valituslupaa korkeimmalta oikeudelta (KKO), joka ei sitä myöntänyt.
  • Sebastian Tynkkynen aikoo seuraavaksi saada asiaan ratkaisun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT).
Korkein oikeus (KKO) on hylännyt oululaispoliitikko Sebastian Tynkkysen valituslupahakemuksen hänen sanavapaustuomioonsa liittyen. Tynkkynen lähetti asiasta oman tiedotteen torstaiaamuna. – Korkeimman oikeuden päätös olla myöntämättä valituslupaa vahvistaa lopullisesti sen, että olin väärässä oikeuksieni suhteen Suomessa, Tynkkynen toteaa tiedotteessaan. Asia EIT:n käsittelyyn Tynkkynen toteaa tiedotteessaan, että Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta vuosien varrella enemmän langettavia päätöksiä kuin muut Pohjoismaat yhteensä. Yksi keskeinen painopistealue EIT:n langettavissa päätöksissä on ollut sananvapauteen liittyvät tuomio. – Vien sen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi ja se on viimeinen askel, jonka voin sananvapauteni puolustamisen suhteen enää ottaa. Uskon, että suomalainen oikeuskäytäntö ei omassanikaan tapauksessa kestä ihmisoikeustuomioistuimen päivänvaloa, sillä se rajoittaa sananvapautta perusteettomalla tavalla. Sananvapausasiantuntija ja oikeustieteen tohtori Riitta Ollila kuitenkin toteaa, että Suomen EIT:ltä saamat langettavat ovat olleet hyvin erilaisista asioista. – Suomalaiset tapaukset ovat koskeneet toimittajien sananvapautta. EIT ei ole hyväksynyt rasistista vihapuhetta tai suvaitsemattomuuteen yllyttämistä, Ollila sanoo. – Tiedän muita maita koskevia tapauksia, joissa nimenomaan ei ole annettu langettavaa päätöstä, jos rangaistus on ollut rasistisista ilmaisuista. Ollila arvioi, että Tynkkysen tapauksesta tuskin seuraisi langettava. Tynkkynen kommentoi jo tammikuussa Oulun käräjäoikeuden tuomion jälkeen saaneensa lakimiehiltä neuvoja viedä asia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Solvasi muslimeja Oulun käräjäoikeus tuomitsi tammikuussa Perussuomalaisten nuorten entiselle puheenjohtajalle, Oulun kaupunginvaltuutettu Sebastian Tynkkyselle 50 päiväsakkoa eli 300 euroa uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tynkkynen kirjoitti Facebook-sivuillaan islaminuskoa koskevia tekstejä vuoden 2016 heinäkuussa. Oulun käräjäoikeus katsoi, että kyseisissä teksteissä muun muassa paneteltiin ja solvattiin muslimeja. Tynkkynen valitti tuomiosta Rovaniemen hovioikeuteen, joka ei myöntänyt asiassa jatkokäsittelylupaa. Hovioikeuden mukaan käräjäoikeuden tuomion oikeellisuutta ei ole millään muodoin syytä epäillä, eikä jatkokäsittelyluvan myöntämiselle ollut perusteluja. Juttuun on lisätty sananvapausasiantuntijan kommentit 14.12.2017 kello 11.55.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä