Kanta-alueen uutisia

Puolitoista kuukautta kateissa ollut kokkolalaispoika löytyi hyväkuntoisena

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 3 - 09:55

Kokkolasta 18. toukokuuta kadonnut poika on löytynyt hyväkuntoisena Kauhavan Ylihärmästä.

16-vuotias poika löydettiin yksityisasunnosta. Poliisi pääsi hänen jäljilleen osaksi yleisövihjeiden perusteella ja omien tutkimusten kautta.

Etsintöjen aikana poliisi epäili, että poika piileksi omasta tahdostaan vanhemmilta ja viranomaisilta.

Poika poistui kaupungista kesken koulupäivän jo toukokuun puolivälissä.

Päivitetty 3.7. klo 16.05: poistettu jutusta henkilön nimi ja kuva

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Taiteilijan työn päälle vedettiin seinämaali – nyt Ullavan tapulin koristemaalaukset tehdään uudestaan

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 2 - 08:45

Ullavan kirkon tapulissa Kokkolassa olevat Veikko Vionojan koristemaalaukset pääsevät taas näkyville. Ne maalataan uudelleen seinämaalin päälle. Urakassa auttaa se, että kuviot kuultavat jonkin verran maalin läpi.

Seinää tutkineen konservaattori Katja Luoman mielestä alkuperäisten maalausten esiin saaminen olisi äärimmäisen työläs urakka: se veisi kuukausia, ja vanhojen koristemaalausten värit kärsisivät joka tapauksessa.

Alkuperäiset kuviot jäivät seinämaalin alle remontin yhteydessä kaksikymmentä vuotta sitten. Kokkolan seurakuntayhtymän toimistopäällikkö Eero Hanni hämmästelee päätöstä maalata Vionojan siveltimenjälki piiloon:

– Hieman yllättävää on, että on peitetty näinkin merkittävä työ, sanoo Hanni.

Aivan täyttä varmuutta maalausten alkuperästä ei ole, mutta niitä pidetään Veikko Vionojan maalaamina tai ainakin ideoimina. Ullavassa vuonna 1909 syntynyt Vionoja tuli tunnetuksi erityisesti pohjalaisista maisemista, peltoaukeista ja maatalousrakennuksista.

Ullavan kirkon tapuli 50-luvulla.Benjam Pöntinen

Seurakuntayhtymä haluaa koristemaalaukset esiin kunnioituksesta taiteilijaa kohtaan. Alkuperäinen värimaailma tuli sekin näkyviin konservaattorin tutkiessa osaa maalauksesta. 50-luvulta peräisin olevassa kuvassa tapuli näyttää kirkkaalta ja virkistävältä. Tavoitteena on toteuttaa työ uudestaan samoilla väreillä.

– Ilmeestä tulee aika railakas, sanoo Eero Hanni.

Koristemaalaukset on tarkoitus tehdä samalla, kun Ullavan kirkkoa ehostetaan muutenkin. Valmista pitäisi olla syyskuun loppuun mennessä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Nakkikioskit ovat yhä suomalaisomistuksessa – niiden sielu on vieläkin makkara

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 1 - 09:22
Etnisen pikaruuan tarjonnasta:

Tilastokeskuksen mukaan turkkilaisten osuus etnisistä ravintoloista lähenteli viime vuosikymmenen vaihteessa neljääkymmentä prosenttia.

Tilastokeskuksen tietopalvelupäällikkö Jouko Rajaniemen vuonna 2013 julkaiseman katsauksen mukaan turkkilaisten ravintoloiden määrä on suorastaan uskomaton, kun sen suhteuttaa turkkilaisperäiseen väestöön.

Vuonna 2009 Suomessa asuvista työikäisistä turkkilaistaustaisista henkilöistä lähes 13 prosenttia eli joka kahdeksas oli ravintola-alan yrittäjä. Jos suomalaisia ravintola-alan yrittäjiä olisi suhteessa yhtä paljon, meillä olisi neljännesmiljoona ravintolaa.

Turkkilaistaustaisten yrittäjien pääasiallinen liiketoiminta kohdistuu Suomessa kebabien ja pizzojen myyntiin. Tämä käy ilmi Östen Wahlbeckin Turkkilaiset maahanmuuttajat yrittäjinä Suomessa - tekemästä selvityksestä.

Kebab-yritysten liikeidea tuotiin Suomeen Saksasta ja Ruotsista, missä näitä yrityksiä oli alkanut toimia 1980-luvun alkupuolella.

Suomen pikaruokabisneksen kirjon kansainvälistymisestä huolimatta supisuomalainen nakkikioskibisnes elää ja voi hyvin. Esimerkiiksi Oulussa on noin kymmenkunta perinteistä grillikioskia, joista valtaosa on edelleen kantasuomalaisessa omistuksessa.

– Uusia perinteisiä grillejä ei ole tullut enää vuosiin. Kebab- ja pizzeriapuolelle on tullut uusia yrittäjiä, mutta ei oikeastaan viime vuosina, arvioi oululainen grilliyrittäjä Tarja Ainassaari oululaista pikaruokakenttää.

Stereotypia nakkarista on aamuöinen nahistelun leimaama pitkä jono, josta ei väkivaltaakaan puutu. Todellisuus on oululaisen grillikioskiyrittäjä Tarja Ainassaaren mukaan kuitenkin toisenlainen.

– Meillä on hyvin lounaspainotteinen työssä käyvä asiakaskunta. Päivällä on perheitä ja iltasella paljon autoilevia asiakkaita. Grillijonossa tapellaan nykyään tosi harvoin.

Riika Rauma ja Tarja Ainassaari keskustelevat päivän kulusta LehtogrillilläTimo Sipola / Yle

– Aamusta alkaa kiireisin aika. Lounaalla käy paljon varsinkin työmiehiä. Tehdään valmistelut, paistetaan kanamunat ja muut. Loppupäivä ja ilta ovat melko tasaisia, kertoo Haapalehdon Lehtogrillillä melko monta grilliannosta valmistanut Riikka Rauma

Oulun erikoisuus on kärkkäri

Oulussa grillibisnekseen kuulu aivan olennaisesti kärkkäri. Se on oululaisen Kotivaran vuonna 1956 nakkikoppeja varten kehittämä erikoistuote, jota ei Limingan eteläpuolelta kovinkaan monesta paikasta saa.

– Kärkkäreitä menee paljon, kertoo Rauma.

Kärkkäristä tulee osaamattomissa käsissä helposti kuivahko. Grillikioskimyyntiin kehitettyä makkaraa saakin oikein tehtynä lähinnä perinteisistä nakkareista. Se valmistetaan matalalla lämmöllä ja sopivassa rasvassa. Se on kärkkärin salaisuus.

– Sitä ei voi grillissä paistaa. Se pitää paistaa hitaasti ja hartaudella käännellä yhä uudestaan, sanoo Ainassaari.

Erilaista ja etnistä tarjontaa

Pikaruokabisneksestä on tullut etnisesti kilpailtua.

Koko pikaruokabisneksen kuva on kaupungissa hyvinkin erilainen ja etnisen kirjava, niin kuin se on koko maassa. Erilaisia pikaruokapaikkoja on paljon ja niissä tarjottavan ruuan etninen kirjo on laaja.

Perinteinen grilliruoka perustuu makkaraan, se on suomalaisten perusvihannes. Tarja Ainassaari

Oulun kebab-paikat ovat ulkomaalaistaustaisten henkilöiden, ennen kaikkea turkkilaisten omistuksessa, kuten muuallakin Suomessa. Sama koskee myös monia pizzerioita.

Aasialaisista ravintoloista saa aasialaista pikaruokaa. Ainakin yhdessä Oulussa kiinalaista ruokaa tarjoavassa ravintolakombinaatissa lenkkimakkaraa löytyy myös seisovasta pöydästä. Hoa Phuongissa eli Punaisessa kukassa ravintolan kanssa samoissa tiloissa toimii myös kioski ja grillikioski.

Hampurilainen, pizza ja kebab

Saksalaisesta perinneruoasta uudisasukkaiden Amerikan mantereella jalostamaa pikaruuan perikuvaa eli hampurilaista saa Oulussakin monista paikoista. Ne kuuluvat jopa useimpien liikenneasemien perustarjontaan.

Varsinaiset amerikkalaistyyliset hampurilaiset alkoivat rantautua Suomeen 1970-luvun puolen välin tienoilla, jolloin maahan ilmestyi ensimmäinen Carroll’s. Ensimmäinen McDonald’s perustettiin Suomeen vuonna 1985.

Varsinaisesti hampurilaisketjut alkoivat levitä maahan vasta 1990-luvulla.

Kun saa hyvän kastikereseptin tehtyä, sitä pitääkin varjella. Tarja Ainassaari

Grillikioskien kotikutoiset hampurilaiset ovat paljon varhaisempaa perua. Niitä alettiin tehdä Suomessa lihapiirakoiden rinnalle jo 1970-luvulla.

Hampurilaisten ohella pizzasta tuli perusruokaa 1980-luvulla. Kebab alkoi yleistyä 1990-luvulla.

Kebabin markkinaosuus Suomen pikaruokamarkkinoilla on huomattava. Nämä paikat ovat Suomessa pääosin turkkilaisomistuksessa, mikä on luontevaakin, koska kebab on alun perin turkkilainen ruokalaji.

Alkupalaksi makkaraa   

Perinteisten nakkareiden, nakkikoppien, snägärien eli grillikioskien bisnes perustuu edelleen suomalaisten perusvihannekseen, makkaraan.

Riikka Rauma vahvistaa tämän.

– Osa ottaa makkaraa alkupalaksi ja jatkaa hampurilaisella tai jollakin erikoisannoksella. Perinteisiä annoksia menee eniten.

– Perinteinen grilliruoka perustuu makkaraan, se on suomalaisten perusvihannes. Hampurilainen on aika paljon muuttunut vuosien varrella. Ennen oli sämpylä ja pihvi plus sinappi, ketsuppi ja kurkkusalaatti eikä muuta. Nyt sinne on tullut väliin paljon tomaattia ja salaattia. Entistä enemmän kysytään myös kevyempiä vaihtoehtoja ja salaattia, sanoo Ainassaari.

Perinteet ovat tärkeitä

Lehtogrillin hittituotteet ovat Hintan grillillä aikanaan kehitetty Renu, Nälkäisen herkku ja Ahin leipä.

– Meille on tärkeää vaalia perinteitä. Että ei muuteta liikaa tuttuja ja suosittuja annoksia, sanoo Lehtogrillin omistaja Tarja Ainassaari.

Tarja Ainassaarella on noin kolmen vuosikymmenen kokemus suomalaisesta grillialasta.Timo Sipola / Yle

Uudelleen henkiin herätetty Renu on ikään kuin suomalaisen grillikioskikulttuurin kiteytymä. Siinä kolmen vuokaleivän väliin laitetaan jauhelihapihvi, berliininmakkaraa, paistettu kananmunaa ja juustoa. Tämä kuorrutetaan perinteisellä grillilisukkeilla, joita ovat tietenkin ketsuppi, sinappi, sipuli ja kurkkusalaatti.

Kaiken kruunaa Renun tapauksessa tietysti kastike. Sama koskee oikeastaan kaikkia grilliannoksia.

– Kastikkeet ovat ylipäätään se, millä nakkarimarkkinoilla voi erikoistua. Muutenhan raaka-aineet ovat kaikilla aika lailla samat. Kun saa hyvän kastikereseptin tehtyä, sitä pitääkin varjella. Reseptiä ei anneta kuin luottotyöntekijöiden valmistettavaksi, kertoo Ainassaari.

Nakit ovat lasten suosikkeja

Haapalehdon grillillä on käynyt asiakkaita Ylikiimingistä asti. Lehtogrillin yrittäjä Ainassaaren Ylikiiminkiin juuri avaamalle uudelle liikenneasemalle tulee Lehtogrilliltä tuttuja annoksia.

Naiset kysyvät Ainassaaren mukaan myös pienempiä annoksia, kasvisvaihtoehtoja, kanavaihtoehtoja ja kokolihapihviä.

Nakkeja ei nakkikopilta enää juuri kysellä.

– Lapset joskus haluavat niitä, mutta muuten kysyntä on vähäistä, sanoo Rauma.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Supisuomalainen kebab-perinne jatkunut raahelaisessa katukuvassa katkeamatta jo vuosikymmeniä

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 1 - 09:02
Raahen vanhaa kebab-perinnettä

90-luvulla Take away -grilliä pyörittäneen Keijo Metson mukaan kebabin rantautuminen Raaheen oli hänen Liisa-äitinsä ansiota.

Innoitus Raahen ensimmäiselle kebab-paikalle löytyi 1980-luvun lopulla, ehkä hieman yllättäen, Pietarsaaresta.

– Äitini näki siellä grillin edessä pitkän jonon ja ihmetteli, että mitä tuolla oikein myydään, Keijo Metso kertoo

Asiasta piti ottaa selvää ja kebabhan siellä kansaa keräsi.

Ensimmäinen grilli perustettiin Raahen naapurikuntaan Pattijoelle, jossa Kebab-grilli Madonna toimii vieläkin. Myös Pattijoella luotetaan vieläkin varras-kebabin vetovoimaan.

Pattijoen grilli myytiin piakkoin uudelle omistajalle, minkä jälkeen nykyinen Take away perustettiin Raaheen vuonna 1989.

Raahen seudulla on syöty paikallista kebabia kohta 30 vuotta.

Liisa Metso perusti seutukunnan ensimmäisen kebab-grillin, Madonnan, Pattijoelle vuonna 1988 yhdessä poikansa Keijo Metson kanssa. Grillille löytyi pian uusi omistaja, mutta edelleen se toimii samalla paikalla ja Madonnakin on nimessä säilynyt. Nykyinen yrittäjä Heli Tervonen on pyörittänyt grilliä vuodesta 2 000.

Raahen toinen kebab-perinteen jatkaja on Katukeittiö Take away, jonka Madonnan myyneet Metsot perustivat vuonna 1989. Vuonna 1998 Take away -grillin uusiksi omistajiksi tulivat Vesa Pukkila ja Tuula Autio.

Ajatus katukeittiön ostamisesta lähti itämään Tuulan ollessa edellisten omistajien aikana grillillä töissä.

Me päätettiin, että jatketaan tätä samalta pohjalta eikä ruveta tätä muuttamaan ja siitä on pidetty kiinni Tuula Autio

– Oltiin silloin jo Vesan kanssa yksissä ja päätettiin, että ostetaan pois. Samalla me päätettiin, että jatketaan tätä samalta pohjalta eikä ruveta tätä muuttamaan ja siitä on pidetty kiinni, kertoo Tuula Autio.

Yrittäjäksi ryhtyminen oli kummallekin iso askel. Vesa Pukkilalle se tarkoitti myös alan vaihtoa. Mies kun on alun perin metallimies, vaikka kotosalla onkin tullut kokkailtua harrastuspohjalta.

Tuulan mukana alan vaihto kuitenkin onnistui, kun molemmilla oli tavoitekin sama: säilyttää tuttu katukeittiön henki ja luottaa käsityön voimaan.

Joskus turistit sanovat, että ovat tunnin hakeneet tätä paikkaa, mutta niillähän on vaan nälkä yltynyt, kun ovat vihdoin löytäneet perille Vesa Pukkila

Katukeittio Take awayn sijainti Raahen sisääntulotien poskessa ei liikepaikkakonsultteja juuri hurmaa. Se sijaitsee kahden liiketalon välissä pihan puolella ja sielläkin vielä kulman takana.

Kanta-asiakkaat paikalle löytävät, mutta satunnaisemmille kulkijoille polun löytäminen kebab grillissä pyörivän lihavartaan äärelle on jo haasteellisempaa, vaikka iso kyltti näkyykin – jos sitä osaa etsiä oikeasta suunnasta.

– Joskus turistit sanovat, että ovat tunnin hakeneet tätä paikkaa, mutta niillähän on vaan nälkä yltynyt, kun ovat vihdoin löytäneet perille, naureskelee grillin toinen omistaja Vesa Pukkila hyväntahtoisesti.

Entinen metallimies Vesa Pukkila siirtyi ruokapuolen yrittäjäksi silloisen tyttöystävänsä Tuula Aution houkuttelemana.Paulus Markkula / Yle

Molemmissa Raahen katukeittiössä annoksiin tuleva liha valmistetaan ja paahdetaan edelleen itse omassa vartaassa. Se tietää lisää työtä ja niinpä moni kebab-keittiö tyytyykin nykyisin teollisesti valmistettuihin ja pakasteessa valmiina odottavaan kebabiin.

Jos tätä alkaisi teollisesti valmistamaan niin siitä varmasti makukin kärsisi. Siinä pysyy semmoinen kotitekoinen tuntuma, kun tekee kaiken itse Tuula Autio

– Muut tekee taideteoksia, mutta tämä on meidän taideteos tämä kebab, Vesa runoilee ja Tuula on samoilla linjoilla.

– Jos tätä alkaisi teollisesti valmistamaan niin siitä varmasti makukin kärsisi. Siinä pysyy semmoinen kotitekoinen tuntuma, kun tekee kaiken itse, Tuula sanoo.

Välillä yrittäjäpariskunnan mielessä on käynyt myös toiminnan laajentaminen. Ajatuksesta on kuitenkin luovuttu, koska silloin työstä olisi kadonnut se käsityöleima, Tuula Autio ja Vesa Pukkila sanovat.Paulus Markkula / Yle

Vesan vastuulla on vartaassa kypsennettävän kebablihan valmistaminen. Reseptiä mies ei suostu paljastamaan, mutta tiettävästi se on uskollinen vanhoille perinteille eli juontaa juurensa jo katukeittiön alkuvuosiin.

– Itse maustan ja myllään lihan. Käsittelyn jälkeen liha laitetaan tuohon vartaaseen pötkylän muotoon, on ainoa minkä Vesa kebabista kertoo.

Lihaa yhteen vartaaseen kuluu 12 kiloa ja päivän mittaan tiskin yli ojennettavissa ruoka-annoksissa lihaa menee kaupaksi muutaman vartaallisen verran.

Sehän tuo sitä omaa eksotiikkaa ja makua ruokaan, kun saa sen pinnan sopivan rapsakaksi Vesa Pukkila

– Siitä lihasta leikataan aina vain se pinta pois ja sehän tuo sitä omaa eksotiikkaa ja makua ruokaan, kun saa sen pinnan sopivan rapsakaksi.

– Siinä on sitten kaikki elementit kohdallaan.

Mutta kebab-annos kaipaa kyytipojaksi myös oman kastikkeen. Myös kastikkeet tehdään paikan päällä ja myös niiden resepteistä löytyy katukeittiön oma perinne. Tuulan vastuulla olevia kastikevaihtoehtoja on kuusi miedoista tulisimpaan maanjäristys-kastikkeeseen.

Katukeittiö on tyypillinen noutoruokapaikka. Asiakaspaikat täyttyvät lähinnä lounasaikaan.Paulus Markkula / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kahdeksan lasta ja 400 kilometriä Suviseuroihin – "Täytyy aina vähän suunnitella etukäteen, kuka pystyy istumaan kenenkin vieressä"

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 30 - 14:45
Mistä on kyse?
  • Suviseurat ovat vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen järjestämä jokavuotinen tapahtuma.
  • Suviseurat järjestetään tänä vuonna Porissa.

Riekki-Niskasen perheen talo on yllättävän hiljainen siihen nähden, että siellä asuu kymmenen henkeä ja perhe on lähdössä samana iltapäivänä reissuun viikonlopuksi.

Käsillä on monen lestadiolaisperheen kesän kohokohta, Suviseurat.

Vanhin lapsista on 14-vuotias ja kuopus kaksivuotias. Isoimmat lapsista ovat vetäytyneet omiin huoneisiinsa, pienimmät kerääntyvät keittiönpöydän ääreen välipalalle. Perheen äiti Maija Riekki-Niskanen latoo pöytään leipää, lauantaimakkaraa ja juustoa.

Sukulaisten ja perheen näkeminen on yksi parhaista asioista Suviseuroissa.Emma Hinkula / Yle

Maija kertoo, että hän aloittaa yleensä seuroille pakkaamisen kunnolla vasta lähtöpäivän aamuna.

– Minä olen sellainen, että teen kaikki viime tingassa. Sillä tavoin saan kaikista parhaiten tehtyä. Jos alan liian aikaisin pakkaamaan, niin unohdan, että mitä olen jo vaunuun vienyt, Riekki-Niskanen naurahtaa.

Aina lapset myös muistavat kysyä, että montako tuntia matka tänä vuonna kestää. Maija Riekki-Niskanen

Riekki-Niskasen perheessä on yhteensä kahdeksan lasta, joten pakkaamista taatusti riittää. Riittävä vaatetus onkin tärkein matkatavara. Joskus perheen lähtötohinoissa on käynyt niin, että yhdellä lapsista on jäänyt kengät kotiin. Onneksi uudet pystyttiin hankkimaan paikan päältä.

– Nykyään seurojen myymälän valikoima on laajentunut todella paljon. Enää ei ole samanlaista pakkausstressiä kuin oli ennen.

Matkanteko vaatii suunnittelua

Kun kesäkuun alku koittaa, alkavat Riekki-Niskasen perheen lapset kyselemään, milloin Suviseurat ovat.

– Aina lapset myös muistavat kysyä, montako tuntia matka tänä vuonna kestää.

Lasten kanssa matkustaminen saattaa olla joskus haastavaa ja vaatii pitkäjänteisyyttä.

– Täytyy aina vähän suunnitella etukäteen, kuka pystyy istumaan kenenkin vieressä, ettei tule liikaa kahnauksia. Muutama lapsista kärsii matkapahoinvoinnista, joten täytyy muistaa myös antaa lääke ennen lähtöä.

Paras ajankohta matkustamiselle on Maijan mukaan pienimpien lasten päiväuniaika.

2-vuotias Leevi on Riekki-Niskasen perheen kuopusEmma Hinkula / Yle

Suviseuroihin osallistuu kymmeniä tuhansia ihmisiä. Tapahtuman organisoinnissa se on otettu se huomioon. Alueelta löytyy esimerkiksi apteekki, ruokapaikkoja, vanhusten lepotiloja ja eksyneiden lasten hoivapaikkoja.

– Siellä myydään myös lapsille rannekkeita, joihin laitetaan vanhempien puhelinnumerot. Sillä tavoin eksynyt lapsi löytää nopeasti vanhempiensa luokse.

Koko tapahtuma ylipäätään merkitsee meidän perheelle tosi paljon. Maija Riekki-Niskanen

Maija Riekki-Niskanen on käynyt ensi kertaa Suviseuroilla liki 40 vuotta sitten. Vuosien saatossa tapahtuma ei hänen mukaansa ole juurikaan muuttunut.

– Ainoa, mikä minulle tulee mieleen on oikeastaan se, ettei kovaäänisistä kuulu enää koko ajan ääntä. Muistelen, että kun olin itse pieni, niin vaikka oli ohjelmasta tauko, kuului kaiuttimista se ison teltan puheensorina.

Parasta asiaa Suviseuroissa ei Riekki-Niskanen osaa tapahtumasta erotella. Yksi tärkeä asia on kuitenkin se, että näkee sukulaisia ja ystäviä.

– Koko tapahtuma ylipäätään merkitsee meidän perheelle tosi paljon. Suviseurat ovat oikeastaan vuoden kohokohta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Yllättävä tilanne Pohjanmaalla: Yritykset tarvitsisivat lisää työntekijöitä, mutta eivät ehdi palkata niitä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Kesäkuu 30 - 13:30

Pohjanmaalla yritykset kärsivät työvoimapulasta. Pohjanmaan kauppakamarin mukaan alueen yrityksistä jo yli kolmanneksella on vaikeuksia löytää sopivaa työvoimaa. Kauppakamari on huolissaan siitä, että työntekijäpula jarruttaa talouskasvua.

Kokkolan ja Pietarsaaren työmarkkina-alueilla kehitysyhtiöt Kosek ja Concordia tarttuivat asiaan ja tiedustelivat yrityksiltä, kuinka suuri työvoimatarve on ja minkä alan tekijöistä on eniten pulaa.

Tulokset yllättivät Kosekin toimitusjohtaja Anne Pesolan. Jo ensimmäisen viikon aikana kyselyyn vastasi noin 80 yritystä. Pulaa työntekijöistä oli kaikenkokoisilla yrityksillä.

– 70 prosenttia ilmoitti, että niillä on välitön yhden tai kahden henkilön työvoimatarve. Se yllätti, että piilotyövoimatarvetta oli aika paljon, sellaista, mikä ei ehkä näy työvoimatoimiston sivuilla tai kaupallisissa medioissa.

Metallialalta some-markkinointiin

Miksi piilotyöpaikkoja on niin paljon? Anne Pesola arvioi, että työvoimatarve on tullut yrityksille yllättäen.

– Esimerkiksi tilauskanta on voinut täyttyä nopeasti ja yrittäjä on joutunut ehkä itsekin olemaan tiiviisti mukana työn tekemisessä. Yritykset ovat havainneet työvoimatarpeen, mutta aikaa tai resursseja reagoida siihen ei ehkä ole.

Kehitysyhtiöt Kosek ja Concordia aikovatkin olla nyt yritysten apuna, jotta osaavaa työvoimaa saadaan sinne, missä sitä tarvitaan. Työvoimatarpeista kerrotaan myös alueen TE-toimistoille ja kouluttajille.

Yritykset ovat kertoneet työntekijätarpeista monella eri alalla. Töitä riittää esimerkiksi metalli-, rakennus-, hydrauliikka-, lvi- ja sähköalalla sekä digitaalisen ja some-markkinoinnin puolella. Myös tarjoilijoita, siivoojia, hoitoalan työntekijöitä, puuseppiä, sisustajia ja taloushallinnon ammattilaisia tarvitaan.

– Kiinnostuneet työntekijät voivat ottaa yhteyttä myös Kosekiin tai Concordiaan ja laittaa esimerkiksi CV meille. Lisäksi TE-toimistoon kannattaa ilmoittaa kiinnostuksena, myös sieltä yritykset kysyvät työntekijöitä, Anne Pesola sanoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Väärennettyjä seteleitä liikkeellä Kokkolassa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Kesäkuu 30 - 09:46

Kokkolassa on ollut liikkeellä väärennettyjä seteleitä. Toisessa tapauksessa mies oli yrittänyt vaihtaa väärennettyjä viiden euron seteleitä aitoihin seteleihin. Lisäksi kaksi miestä oli yrittänyt maksaa ostokset väärennetyllä 200 euron setelillä.

Poliisi kehottaakin nyt tarkkaavaisuuteen. Väärennetyistä seteleistä voi ilmoittaa Pohjanmaan poliisille numeroon 029 541 5883, kiireellisessä tapauksessa suoraan hätänumeroon 112.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suurkoneiden laskeutuminen Ouluun helpottuu

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 29 - 16:16

Oulun lentokentän suururakassa liikennealueen vanha päällyste revitään pois ja tilalle levitetään uutta asvalttia 360 000 neliötä. Myös kentän valaistus, sadevesiviemäröinti ja muu tekniikka päivitetään.

Remontointi aloitettiin jo keväällä. Nyt liikennealueen kunnostaminen on sulkenut keskikesäksi koko kentän.

– Työmaahan on suunniteltu heinäkuuksi juuri sen takia, että se on Oulussa aina se vuoden hiljaisin liikennekuukausi, kertoo Oulun lentoaseman päällikkö Liisa Sallinen.

Remontissa uusitaan kentän valaistus ja kaapelointi. Uutta kaapelia 2,5 kilometriä pitkälle kiitotielle ja sitä reunustaville rullausteille asennetaan yhteensä 200 kilometriä.Risto Degerman / Yle

– Käytännössä meillä tulee nyt myös uusinta valotekniikkaa, kun kiitotielle tulee ledvalo. Sillä saadaan huomattavia energiasäästöjä ja valojen tehokin on parempi lentokoneille, kertoo Oulun lentoaseman kunnossapitopäällikkö Sami Lindroth.

Helpottaa isojen koneiden liikuttelua       

Remontin yhteydessä myös kiitotien päissä olevat lentokoneiden rullaustiet uusitaan, jotta ne sopivat entistä paremmin laajarunkokoneille. Suuria laajarunkokoneita käytetään erityisesti pitkillä lennoilla. Ouluun on tähänkin saakka voitu tarvittaessa

Kiitotielle tulee ledvalo. Sillä saadaan huomattavia energiasäästöjä ja valojen tehokin on parempi lentokoneille. Sami Lindroth

laskeutua isoilla koneilla, mutta rullausalueet ovat olleet koneiden maassa liikuttelulle haasteellisia.

Peruskorjaustyöt tehdään kolmessa vaiheessa niin, että kiitotie on kokonaan suljettu lentoliikenteeltä juhannuksesta heinäkuun loppuun saakka. Elokuussa, kuten keväälläkin töitä paiskitaan pääasiassa öiseen aikaan, jolloin kentältä voidaan liikennöidä vain päiväsaikaan. Yöllä kenttä on suljettu.

Jatkoa aseman suurremontille

Edellisen kerran Oulussa liikennealueet remontoitiin vuosina 2001 ja 2002. Vuonna 2014 uusittiin asemarakennus. Yhteensä 2000-luvulla kentän kohennuksiin on huvennut rahaa 30 miljoonaa euroa.

Parhaillaan meneillään olevan remontin kokonaiskustannukset ovat noin 13 miljoonaa euroa. Remontti työllistää satoja ihmisiä.

Oulun lentokentän työ toteutetaan kolmessa vaiheessa. Alkuosa uusittiin keväällä, keskikohta heinäkuussa ja kiitotien loppupää elokuussa. Kokonaan suljettuna kenttä on vain keskiosan remontin aikana.Paulus Markkula / Yle

Koko vuoden liikenteellä mitattuna Oulu on maan vilkkain Helsinki-Vantaan ulkopuolinen lentoasema ja sen matkustajamäärä nousi viime vuonna miljoonaan. Kentältä operoivat säännöllisesti Helsinkiin lentoyhtiöt Finnair ja Norwegian. Pohjois-Ruotsiin ja Norjaan liikennöi Arctic Airlink. Lisäksi kentältä lennetään lomalentoja.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Engel ja Aalto muuttivat kylät kaupungeiksi – muutaman arkkitehdin kädenjälki näkyy koko Suomessa

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 29 - 08:30
Mistä on kyse?
  • Suomen eri kaupunkien kuvaan on vaikuttanut muutama monopoliasemassa ollut arkkitehti.
  • Merkittävin heistä on Carl Ludvig Engel, joka sai valtion intendentin konttorin pääarkkitehdin paikan ja suunnitteli valtavasti rakennuksia.
  • Alvar Aalto on vaikuttanut suomalaiseen arkkitehtuuriin laajalti etelästä pohjoiseen Suomeen.
  • Puolestaan Kajaanin kaupunkikuvaan on vaikuttanut erityisesti arkkitehti Eino Pitkänen.

Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, miten monta Alvar Aallon (1898–1976) rakennusta Suomeen mahtuu? Tai miten monia Carl Ludvig Engeliin (1778–1840) liittyviä paikannimiä löytyy pitkin Suomea: Engelinaukio Helsingissä, Engelinranta Hämeenlinnassa ja Engelin puisto Porvoossa?

Vastaukset löytyvät tietenkin maamme arkkitehtuurin historiasta. Pari vuosisataa sitten Suomi oli kylien tähdittämä, Venäjän suurruhtinaskunnan alainen valtionalku, jonka ensimmäinen pääkaupunki oli Turku.

Vuonna 1816 Suomeen tuotiin keisari Aleksanteri I:n vaikutuksesta muuan Carl Ludvig Engel Berliinistä, joka oli jo aiemminkin vieraillut Suomessa. Engel saavutti lopulta suoranaisen monopoliaseman Suomen arkkitehtuurisessa suunnittelussa.

Engel oli Nokian vuonna 1837 valmistuneen kirkon pääsuunnittelija. Rakennuksen alkuperäispiirustukset löytyivät seurakunnan arkistosta.Anna Sirén / Yle

Engel suostuteltiin Suomeen siitäkin huolimatta, että hänelle oltiin tarjottu virkaa Berliinissä (Kansallisbiografia). Engelillä oli keisarin voimakas tuki, kertoo tutkija Petteri Kummala Arkkitehtuurimuseosta. Keisarin on jopa kerrottu sanoneen Engelistä: "Tätä miestä me emme voi menettää". Niinpä Engelistä leivottiin Suomessa lopulta valtion intendentin konttorin pääarkkitehti ja hän vaikutti käytännössä arkkitehtuuriin koko Suomessa.

Ennen Engeliä esimerkiksi Helsinki oli tuppukylä, joka sai yhtäkkiä erilaisten suurvaltapoliittisten kiemuroiden takia käytännössä pääkaupunkioikeuden Turulta. Siitä alkoi Helsingin kaupungin rakentaminen, johon Engel pääsi vaikuttamaan toden teolla.

Carl Ludvig Engelin asemakaavakuva Hämeenlinnasta.Hämeenlinnan kaupunki

Sittemmin Engel suunnitteli rakennuksia, ja erityisesti kirkkoja, useisiin kaupunkeihin. Esimerkiksi Oulun Tuomiokirkko ja sen läheisyydessä oleva Lyseon rakennus ovat Engelin käsialaa. Engelin aikana intendentinkonttorissa laadittiin jopa 51 kirkkosuunnitelmaa.

Tunnetuin ei-kirkollinen rakennus lienee Eckerön postiasema Ahvenanmaalla (Eckerö Post- & Tullhus). Erityisen merkittävä on myös Engelin Turun vuoden 1828 jälkeinen asemakaavoitus, sillä uudella suunnitelmalla pyrittiin ehkäisemään suurpaloja ennalta.

Engelin alaisuudessa oli muutama arkkitehti, jotka piirsivät rakennuksia pitkin Suomea. Petteri Kummala kertoo, että Engel valvoi intendentin toimistostaan rakennusten suunnittelua ja myös allekirjoitti piirustuksia, vaikka ei välttämättä suunnitellutkaan kaikkea itse.

Sosiaalisilla suhteilla pitkälle

Carl Ludvig Engel poti Suomessa kovaa koti-ikävää. Hän lienee jäänyt kuitenkin Suomeen muun muassa siksi, ettei olisi ikimaailmassa saanut niin paljon suunnitteluvaltaa rakennuksien suhteen kotona Berliinissä, sanoo tutkija Petteri Kummala.

– Saksankielinen Engel kommunikoi Suomessa pitkälti ruotsiksi, tosin "vahvalla saksalaisella aksentilla".

Silloisissa seurapiireissä, joissa Engelkin pyöri, puhuttiin kylläkin myös saksaa, joten ongelmia ei piireihin pääsemisessä ollut. Tosin Engel ei ollut mitenkään erityisen sosiaalinen henkilö – toisin kuin eräs myöhemmän aikakauden arkkitehti, Eino Pitkänen (1904–1955).

Pitkänen vaikutti Kajaanissa 1930-luvulta alkaen ja on pitkälti vastuussa nykyisestä kaupunkikuvasta. Hän oli ilmeisesti sosiaalisesti sangen lahjakas.

– Piirit olivat hänellä hyvin hallussa, ja häneltä tilattiin töitä sen takia, sanoo Kummala.

Eino Pitkänen on suurimmalta osin vastuussa Kajaanin kaupunkikuvasta, mutta Engel ehti Kainuuseenkin: Kajaanin raatihuone on Engelin suunnittelema.Sini Salmirinne / Yle

Piirien lisäksi Pitkänen oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kun kilpailua suunnittelijoista ei juuri ollut, sai Pitkänen suunnitella Kajaanissa monia rakennuksia, kuten nykyisen Kajaanin taidemuseon ja useita asuinrakennuksia. Tosin Engelin henki oli jo läsnä Kajaanissa – hän kun oli suunnitellut Kajaanin raatihuoneen, joka valmistui vuonna 1831.

Se, miten yksittäiset arkkitehdit pääsivät solmimaan useita rakentamiseen liittyviä sopimuksia, on saanut vähäisesti palstatilaa arkkitehtuurin historiankirjoissa. Suhteilla on ilmeisesti päässyt joskus pitkällekin.

– Se on varmaan sitä, että Pörssiklubilla satutaan oikeisiin pöytiin, tai on oltu reserviupseerikoulussa samalla kurssilla. Tai sitten on sattunut kohdalle hyvä arkkitehti, jolta on tilattu työ ja todettu, että yhteistyö on toiminut, Kummala sanoo.

Alvar Aalto valloitti Suomen

Jos etsitään arkkitehtiä, joka on vaikuttanut Suomessa kenties eniten etelästä pohjoiseen, on Alvar Aalto vahvoilla viemään voittajan paikan. Aalto on suunnitellut esimerkiksi Rovaniemelle niin rakennuksia kuin asemakaavankin (Lapin Ylioppilaslehti), jonka sanotaan muistuttavan poronsarvia.

Aalto ulotti arkkitehtonisen suunnittelunsa myös Suomen ulkopuolelle, Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Petteri Kummala myös muistuttaa, että jotkut arkkitehdit työskentelivät pareina, kuten Alvar Aalto ja vaimonsa Aino Aalto, ja myöhemmin Alvar ja toinen vaimonsa, Elissa Aalto.

Kaikki suunnitelmat eivät toki päädy rakennettaviksi huippuarkkitehtienkään pöydältä. Esimerkiksi juuri Aallon päätyö, Helsingin keskustasuunnitelma, jäi käytännössä toteutumatta. Siitä toteutettiin vain Finlandia-talo. Myös esimerkiksi arkkitehti Eliel Saarisen Munkkiniemi–Haaga-suunnitelma jäi niin ikään suunnitelman tasolle.

– Paljon on jäänyt paperille, sanoo Kummala.

Jääkin mielikuvituksen ja arvailun varaan, miltä Suomi näyttäisi, jos kaikki suunnitelmat olisivat menneet piirustuksien mukaan.

Lue lisää:

Engelin kädenjälki näkyy vahvasti Turussa – "Halusi nostaa kaupungin tuhkasta"

Kuka käyttää valtaa, kun rakennetaan tulevaisuuden kaupunkia?

Keski-Suomi on pullollaan Alvar Aallon arkkitehtuuria – osa aarteista on piilotettu näkyville paikoille

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Liian uteliaat ja nakuilevat naapurit koettelevat mökkirauhaa: "Mies ilmestyi alastomana viinapullo kädessä"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Kesäkuu 29 - 07:12

Suomalaisten yleinen mökkihuvi on tepastella ympäriinsä ilman rihman kiertämää. Näin voi ainakin päätellä Ylen tiistaina julkaisemaan mökkikyselyyn tulleista vastauksista. Kun kysyimme, mikä naapurissa ärsyttää, yllättävän moni toi esiin nakuilun.

Nimimerkki Munasillaan kertoo, että naapurit tulevat välillä saunan jälkeen pyörimään alasti mökin läheisyyteen. Yksi kalastusmatka on jäänyt erityisesti nimimerkin mieleen.

Vanhemmat sukulaisnaiset järkyttyivät pahoin, mutta naapurin mies tyytyi vain jatkamaan alastonsessioitaan.

Pyysimme vastaajia kertomaan myös vapaa-ajan naapurin unohtumattomimmasta, hauskimmasta tai tympeimmästä tempauksesta. Suonenjoki natural muistelee heinäkuista sukulaisvierailua mökin pihamaalla.

"Kippasi jopa piharoskiksen tutkittavakseen"

Liiallinen uteliaisuus ärsyttää. Kyselyyn vastanneiden mukaan mökkeilijöiden elämä tuntuu kiinnostavan vakituista asujaimistoa monilla paikkakunnilla.

On omituista, että yksityisalueelle voi tunkeutua luvatta.

Nimimerkki Pohjalainen kertoo, että välillä pihaan ajaa auto, joka poistuu siinä vaiheessa, kun kuljettaja näkee, että mökillä onkin jo asukkaita.

Vapaa-ajan asukkaat kyttäävät myös toisiaan.

"Shampoopullo kourassa rantavedessä"

Monen ärsytyskynnys ylittyy, kun mökkinaapurit likaavat järveä tai roskaavat ympäristöä.

Tympeetä ja jokavuotista: maantien varteen ilmestyvät roskasäkit.

Janakkalassa taas vakituiset asukkaat joutuvat siivoamaan mökkiläisten jälkiä.

"Hyvä mökkinaapuri on hiljainen ja näkymätön"

Kyselyssä yksi asia nousi ylitse muiden. Lähes kaikki vastanneet nostivat esiin metelin. Ärsyttävää on esimerkiksi ympäri vuorokauden jatkuva känninen mekastus, moottorikäyttöisillä vehkeillä pärräily ja yleisesti luonnon rauhan häiritseminen. Moni sanoikin unelmanaapurin olevan hiljainen.

Karaokelaitteet kannettiin ulos ja kaiuttimet suunnattiin meidän mökkiä kohden.

Koirien haukunta ärsyttää useampaa. Joskus tilanne menee ojasta allikkoon.

"Kivat naapurit tekevät mökkeilystä entistä kivempaa"

Ylen kyselyyn tuli reilussa vuorokaudessa noin 50 vastausta. Vastauksissa tuotiin esiin myös mökkinaapurien ihanuus.

Erityisen paljon hyviä kokemuksia on osunut nimimerkille Kesä on lyhyt, joka muistelee kaivaten jo edesmennyttä mökkinaapuriaan.

Ei päntiöinään kahvitella, mutta voidaan tehdä sitäkin.

Sama nimimerkki iloitsee mökillä tapahtuneesta kulttuurien kohtaamisesta.

Valkeakoskella mökkeilevää Vuohilahtea ei ärsytä mökkinaapurissa mikään. Idylliltähän tämä kuulostaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Turvapaikanhakijoiden määrä näkyy tuberkuloositilastoissa – tauti voi piillä pitkään elimistössä

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 29 - 06:56

Suomessa sairastui viime vuonna tuberkuloosiin 231 ihmistä, joista 38:lla ei ollut suomalaista henkilötunnusta. Tuberkuloosin suomalainen asiantuntijajärjestö Filha arvioi, että iso osa heistä on turvapaikanhakijoita, mutta tarkkaa lukua ei ole, koska tilastoihin ei merkitä maahanmuuton syitä.

Tuberkuloosi voi piileä pitkään elimistössä. Hanna Soini

Kaksi vuotta sitten voimakkaaseen kasvuun lähtenyt turvapaikanhakijoiden määrä näkyy etenkin Pohjois-Pohjanmaan tartunnoissa, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtava asiantuntija Hanna Soini.

– Viime vuonna puolet alueen tartunnoista oli henkilöillä, joilla ei ole suomalaista henkilötunnusta.

Pohjois-Pohjanmaalla rekisteröitiin 30 tuberkuloositartuntaa vuonna 2016, kun vuotta aiemmin määrä oli 21 ja edellisvuosina 17.

Alueiden välillä isoja eroja   

Tuberkuloositilanne uhkaa tilastojen valossa huonontua tänä vuonna useissa maakunnissa.

Etelä-Pohjanmaalla tautitapauksia on jo enemmän kuin viime vuonna yhteensä. Kyse on kuitenkin edelleen yksittäisistä tartunnoista, kuten myös Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa, Kainuussa, Kanta-Hämeessä ja Kymenlaaksossa, joissa tautitapauksia alkaa olla jo yhtä paljon kuin koko viime vuonna.

THL:n tartuntatautirekisterin mukaan valtakunnallisesti ollaan kuitenkin menossa kohti parempaa. Suurimmilla väestöalueilla Uudellamaalla ja Pirkanmaalla tartunnat ovat vähenemässä viime vuodesta.

Järjestelmä toimii Suomessa

Tuberkuloositartunnat ovat olleet Suomessa tasaisessa laskussa parinkymmenen vuoden ajan. 90-luvulla tartuntoja oli vielä yli 600, mutta viime vuosina niitä on ollut enää runsaat 200 vuosittain. Lukujen taustalla on luontainen kehitys, kertoo THL:n johtava asiantuntija Hanna Soini.

– Tuberkuloosi voi piillä pitkään elimistössä ja iskeä etenkin vanhuksiin. 90-luvulla iso osa tartunnoista oli iäkkäillä ihmisillä, jotka olivat saaneet tartunnan nuoruudessaan, jolloin tuberkuloosi oli Suomessa yleisempää.

Jatkoselvittelyt saattavat koskea satojakin ihmisiä. Hanna Soini

Vuosien kuluessa näitä tartunnan saaneita on yhä vähemmän, mikä näkyy tilastoissa.

Tuberkuloosi on Suomessa tarkassa seurannassa. Jokaisen havaitun tautitapauksen yhteydessä tehdään laaja selvitys mahdollisista muista tartunnoista.

– Jatkoselvittelyt saattavat koskea satojakin ihmisiä, esimerkiksi oppilaitoksissa havaituissa tartunnoissa, Hanna Soini kertoo.

Myös turvapaikanhakijoille, jotka tulevat Suomeen korkean tautiriskin maista tai konfliktialueilta tehdään tuberkuloositutkimus.

Tuberkuloosi tappaa maailmalla miljoonia

Tuberkuloosi on tappava tauti maailmalla. Punainen Risti arvioi, että vuosittain tauti tappaa noin kaksi miljoonaa ihmistä. Se tarkoittaa, että joka päivä noin 5 000 ihmistä kuolee siihen.

Tuberkuloositartuntojen määrä on huomattavasti suurempi, sillä Punaisen Ristin mukaan joka sekunti yksi ihminen sairastuu tautiin.

Pisaratartuntana leviävä tuberkuloosi liitetään yleensä köyhyyteen. Bakteerin aiheuttama keuhkotauti on hoidettavissa tehokkailla antibiooteilla, mutta niihin ei pahimmilla ja köyhimmillä tautialueilla yleensä ole varaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Hyvin harva viljelijä vakuuttaa satonsa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Kesäkuu 29 - 06:55

Valtio korvasi satovahinkoja vielä vuonna 2015, ja sen jälkeen maanviljelijät ovat voineet ostaa vakuutuksen satomenetysten varalle. Myynti on vakuutusyhtiöiden mukaan piristynyt viime vuodesta, mutta sadon vakuuttaminen on edelleen harvinaista.

Satovakuutuksia myy kaksi yhtiötä: OP-ryhmä ja LähiTapiola. OP:n vakuutuspäällikkö Teppo Raininko kertoo, että viime vuonna koko maassa vakuutuksen piirissä oli kaikkiaan 500 tilaa eli prosentin verran kaikista.

– Tietämys on varmaan vielä aika vähäistä. Ei ole herätty siihen, että vakuutuksia on tarjolla tai millaisia ne ovat, arvelee Raininko.

Muitakin syitä voi olla:

– Vakuutukset vastaavat huonosti viljeliijöiden tarpeita. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalle tärkeää nurmituotantoa on käytännössä mahdoton vakuuttaa. Puolet pelloistamme on nurmella, muistuttaa MTK Keski-Pohjanmaan toiminnanjohtaja Jouni Jyrinki.

Tästä huolimatta Raininko kertoo, että puolet OP:n satovakuutuksista myytiin juuri Keski-Pohjanmaalle. Sekä OP:ssa että LähiTapiolassa myynti piristyi hivenen tälle kesälle, mutta silti sadon vakuuttaminen on hyvin harvinaista.

Vahingon arviointi voi olla vaikeaa

Molempien yhtiöiden valikoimassa on kolme eri kategoriaa vahinkojen korvaamiseen. Korvausta voi saada esimerkiksi raekuuron aiheuttamista tuhoista, harvemmin kuin kerran kymmenessä vuodessa tai poikkeuksellisten, muutama kerta vuosisadassa toistuvien sääilmiöiden aiheuttamista vahingoista.

Poikkeuksellisten sääilmiöiden aiheuttaminen satomenetysten arviointi voi olla vaikeaa, jos esimerkiksi paikalliset sadekuurot ovat rummuttaneet toistuvasti samaa peltoa.

– Totta kai arvioinnissa on omat hankaluutensa. Teemme yhteistyötä Ilmatieteenlaitoksen kanssa. Jos sen mittauspiste ei osu riiittävän lähelle vahinkoa kärsinyttä maatilaa, säätilan poikkeuksellisuuden arviointi on vaikeaa, myöntää OP:n vakuutuspäällikkö Teppo Raininko.

Vakuutusyhtiöt saavat Ilmatieteenlaitokselta käyttöönsä tarkempia säätutkahavaintoja, mutta myös maatilojen omia, automaattisesti tallentavien säähavaintoasemien tietoja on hyödynnetty joissain tapauksissa.

Juttua korjattu 29.6. klo 12.15: vakuutuspäällikön nimi on Teppo, Raininko ei Timo, kuten jutussa ensin luki.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pettämistä, vakoilua ja matkimista – lintujen elämä muistuttaa vauhdikasta saippuaoopperaa

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 28 - 19:44
Mistä on kyse?
  • Luonnossa eläimet kilpailevat usein samoista resursseista.
  • Kilpailuasetelmasta huolimatta lajit voivat elää symbioottisessa vuorovaikutussuhteessa.
  • Tällaisesta parivaljakosta käyvät esimerkkinä siepot ja tiaiset.

Lintujen sosiaaliset suhteet ovat hämmästyttävän samanlaisia kuin ihmisten: Uusi tulija tarkkailee alueen vakituisia asukkaita ja koettaa ottaa oppia monin tavoin, mutta naapurikateuttakin voi esiintyä.

Pääosin Afrikassa talvehtivat, hyönteisiä syövät siepot ja Suomessa talvenkin viihtyvät, siemeniä ja kesällä myös hyönteisiä syövät tiaiset elävät mielenkiintoisessa symbioosissa.

Tutkijatohtori Jukka Forsman Oulun yliopistosta on tutkinut pitkään näiden lintujen välisiä suhteita. Esimerkiksi kirjosieppo ja talitiaiset sekä sinitiaiset kilpailevat samoista resursseista, mutta elävät silti selkeässä vuorovaikutussuhteessa, josta varsinkin siepot hyötyvät selvästi.

Siepot vakoilevat tiaisten puuhia ja tekevät pesintävalinnoissaan samanlaisia ratkaisuja kuin paikalliset olosuhteet paremmin tuntevat ja pesinnän yleensä aikaisemmin aloittavat tiaiset.

Oulun yliopiston tutkijaprofessori Jukka Forsman on tutkinut pitkään tiaisten ja sieppojen välisiä suhteita.Timo Sipola / Yle

– Koska tiaiset ovat paikkalintuja, ne pystyvät lopputalven ja alkukevään aikana valikoimaan metsästä kaikkein parhaat pesimä- ja asuinpaikat. Myöhemmin tulevat siepot käyttävät niitä hyväkseen, kertoo Forsman.

Mahdollisimman lähellä tiaista oleva pesäpaikka on siepolle paras pesintätuloksen kannalta. Silloin pesintä onnistuu parhaiten ja poikasista tulee vahvempia. Sieppo tarvitsee päätöksenteon tueksi tiedustelutietoa myös tiaisen pesästä. Siksi se käy vakoilemassa myös siellä.

Paikallinen tietää parhaan ravintolan

Forsman löytää ilmiöstä selvän analogian ihmismaailmaan. Samalla tavalla kuin ulkopaikkakuntalainen tai turisti valitsee vieraassa paikassa ravintolan, jota paikalliset näyttävät suosivan. He tietävät parhaiten alueensa hinta-laatusuhteen.

Sieppojen pesäpaikan valintaa Forsman tutki ensimmäisen kerran jo väitöskirjaansa valmistellessaan Oulun yliopistossa 2000-luvun alussa.

– Kokeissa havaittiin selvästi, että siepot suosivat tiaisten asuttamien pönttöjen lähellä sijaitsevia pönttöjä. Tiaisten läheisyydessä varttuneet siepon poikaset olivat myös painavampia kuin niiden sieppojen poikaset, joiden emot olivat valinneet pesäpaikkansa kauempaa.

Munien koolla on väliä

Myöhemmissä tutkimuksissa Forsman havaitsi kollegoineen, että myös munien koolla oli väliä. Siepot valitsivat mieluiten pesiä mahdollisimman läheltä sellaisen tiaisen pesää, jossa oli paljon ja mahdollisimman kookkaita munia.

Kirjosieppo munii yleensä 5 - 7 vaaleansinistä munaa.Timo Sipola / Yle

–Tiaisten pönttöjen suulle laitettiin ympyrän ja kolmion muotoisia symboleja. Siepoilla tarjottiin molempia vaihtoehtoja ja ne valitsivat samoin kuin tiaiset. Paitsi siinä tapauksessa, että ne havaitsivat vakoilupuuhissaan, että tiaisen pesässä oli vain vähän, 4–6 munaa, silloin ne valitsivat toisin.

Sieppo siis hakeutuu mielellään tiaisen tontille, mutta vain siinä tapauksessa, että tiainen menestyy toimissaan.

Vakoilija voi joutua yllätetyksi

Kirjosiepot ottavat elämässään isojakin riskejä. Tänä vuonna riski on monen uskaliaan siepon kohdalla realisoitunut kylmän kevään takia.

Vakoilupuuhissaan ne saattavat joutua tälle vuodelle tyypillisen kylmän kevään takia hautovan tiaisen yllättämäksi tämän pesässä.

– Tänä vuonna tiaisten pesintä oli kolmisen viikkoa myöhässä viime vuosien normaalista. Kun ensimmäiset siepot saapuivat, tiaiset olivat vasta rakentamassa pesää.

Sieppoja voisi luonnehtia informaatioparasiiteiksi. Jukka Forsman

Rakennusvaiheessa pesälle suuntautuu voimakas liikenne. Jos sieppo sattuu olemaan pesässä, kun tiaiset palaavat eikä pääse karkuun, se on pulassa. Tällainen tilanne saattaa päätyä kirjosiepon kuolemaan.

Sieppo on tiaista pienempi eikä osaa nokkia tiaisen tavoin. Niinpä se saattaa päättää päivänsä tiaisen pesään.

Youtubesta löytyy tällaisia videoita, jotka eivät sovellu perheen pienimmille.

Pesänvaltauksia puolin ja toisin

Toisaalta toisinaan taas käy niin, että tiaista pienempi sieppo saattaa vallata naapurinsa pesän.

– Olen itsekin ollut seuraamassa, kun sieppopariskunta alkoi vain kylmän viileästi kantaa omaa pesämateriaalia tiaisen munimien 5–6 munan päälle ja sekä tiaiskoiras että -naaras vain seurasivat vierestä mitä tapahtuu.

Kyse on todennäköisesti lintujen yksilöllisistä ominaisuuksista. Toiset tiaiset ovat arempia ja osa siepoista on aggressiivisempia.

Tiaiset munivat selvästi enemmän munia kuin siepot.Timo Sipola / Yle

Mutta toisinkin päin aina välillä käy, että tiaiset valtaavat melkein valmiin sieponpesän.

Toisesta puolisosta yksinhuoltaja

Siepot suosivat myös sellaisia pönttöjä, missä jotakin pesämateriaalia on jo valmiina. Silloin säästyy paukkuja muuhun toimintaan.

– Sellainenkin koe on tehty, missä siepolla oli valittavanaan valmis pöntössä oleva tiaisen pesä eli pönttö, jossa on ollut pohjalla muhaa ja tyhjä pönttö. Näistä siepot suosivat ylivoimaisesti eniten pesää, missä oli muhaa.

Tätä valintaa selittää lintujen pyrkimys välttää toisilta linnuilta mahdollisesti periytyvät syöpäläiset kuten lintukirput.

Luonnossa on myös sellaisia symbiooseja, joissa kaikki osapuolet voivat hyötyä toisistaan. Jukka Forsman

Kirjosieppokoiraat tunnetaan myös usein moniavioisena. Ne saattavat jopa jättää toisen puolisonsa yksinhuoltajaksi.

Joillakin linnuilla tunnetaan tällaisissa tilanteissa myös ilmiö, jossa yksinhuoltajaksi jäänyt naaras saattaa tuhota ykkösnaaraan munat ja saada koiraan huoltamaan omaa jälkikasvuaan.

Negatiivista ja positiivista vuorovaikutusta

Darwinin ajoista lähtien on ajateltu, että jos lajeilla on päällekkäiset resurssivaatimukset, ainoa mahdollinen vuorovaikutus on negatiivinen eli kilpailu.

Forsmanin ja hänen kollegojensa tutkimukset ovat osoittaneet, että tällaisilla lajeilla voi olla myös myönteistä vuorovaikutusta ja informaation vaihtoa.

Hyödyt tosin tässä tapauksessa tulevat vain siepoille. Tiaisten pesintämenestykseen viereen tuppautuvat siepot vaikuttavat kielteisesti.

– Sieppoja voisi luonnehtia informaatioparasiiteiksi. Mutta luonnossa on myös sellaisia symbiooseja, joissa kaikki osapuolet voivat hyötyä toisistaan.

Muuttolinnut osaavat laajemminkin hyötyä paikkalinnuista. Sellaisilla metsäalueilla, missä tiaisten määrä on suuri, on myös sekä lajimäärältään että parimäärältään yleisesti enemmän muuttolintuja kuin muualla.

Muuttolinnut hakeutuvat sinne missä on myös ympärivuotisia asukkaita.

Ilmiöllä on merkitystä luonnon monimuotoisuuden tutkimisen kannalta. Lajien välisen vuorovaikutuksen diversiteetti-indeksi auttaa entistä paremmin ymmärtämään esimerkiksi sitä minkälaisia alueita olisi paras suojella.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kymmenet vanhukset jonottavat yhä hoitopaikkaa Pietarsaaressa – tilanne pahentunut entisestään

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Kesäkuu 28 - 13:50

Pietarsaarelaisvanhukset joutuvat jonottamaan laitoshoitopaikkaa entistä kauemmin.

Jo maaliskuussa sairaalan osastoilla jonotti kolmisenkymmentä vanhusta. Valtaosa on noin 80-vuotiaita. Nyt jonossa on jo neljäkymmentä ikäihmistä. He odottavat pääsyä kodinomaiseen hoitopaikkaan, esimerkiksi tehostettuun palveluasumiseen.

Vanhustenhuollon päällikön Pirjo Knifin mukaan pattitilanteeseen on haettu ratkaisua jo reilun vuoden. Jonojen pitäisi lyhentyä elokuun jälkeen, jolloin kaupunki ottaa käyttöön palvelusetelin. Sillä voi ostaa palveluasumista yksityisiltä hoitolaitoksilta.

– Toivottavasti lokakuussa nähdään jo palvelusetelin vaikutukset, Knif kommentoi.

Hänen mukaansa eri vaihtoehtoja on haettu aktiivisesti, mutta silti paine vanhustenhuollossa tuntuu kasvavan. Pientä kohennusta saadaan ostamalla lisää palveluita yksityisiltä vanhustenkodeilta, Folkhälsanilta ja Uudenkaarlepyyn sairaskodilta.

Vuoden sisään Pietarsaaren Malmin sairaalasta kaksi vanhustenhoito-osastoa on muutettu perusterveydenhuollon yksiköksi.

– Se tarkoittaa, että perusterveydenhuolto on kolminkertaistanut paikkamääränsä. Nämä paikat on viety vanhuksilta.

Vanhustenhuollon päällikön Pirjo Knifin mukaan tällaisten isojen muutosten korjaamiseen menee aikaa.

Tällä hetkellä pietarsaarelaisvanhukset joutuvat jonottamaan tehostettuun palveluasumiseen noin viisi kuukautta. Laki vaatii hoitopaikkaan pääsyä kolmessa kuukaudessa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tukea tarvitsevat jäävät jalkoihin ja reippaat vievät paikat – ammattikoulutuksen uudistus herättää huolia

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 28 - 13:06

Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden unohtuminen ja syrjäytymisen ehkäisyn onnistuminen huolestuttavat tulevassa ammatillisen koulutuksen uudistuksessa. Ensi vuoden alusta voimaan tuleva uudistus lisää työpaikoilla tapahtuvaa oppimista ja yksilöllisiä opintopolkuja. Sillä pyritään vähentämään koulutusten keskeytymistä ja nuorten syrjäytymistä.

Reformista keskustelivat Ylen Ykkösaamussa keskiviikkona eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuomo Puumala (kesk.) ja valiokunnan jäsen, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) sekä Oulun seudun koulutuskuntayhtymän johtaja-rehtori Jarmo Paloniemi.

Puumalan mukaan uudistuksella pyritään vastaamaan työelämän suureen muutokseen kolmella keskeisellä tavalla. Niitä ovat

1. Jokaiselle räätälöity oma opintopolku, jossa tarjotaan enemmän lähiopetusta niille, jotka sitä tarvitsevat. Työelämään kypsät taas ohjataan enemmän sinne oppimaan.

2. Kaikki muuttuu osaamisperusteiseksi. Ammattitaito osoitetaan näyttämällä se työelämässä käytännön työtehtävissä. Tämä vaikuttaa myös oppilaitosten rahoitukseen.

3. Työelämä tuodaan lähemmäs oppilaitoksia muun muassa lisäämällä oppisopimuskoulutusta ja kannustamalla oppilaitoksia sen järjestämiseen.

Opiskelijat ovat kokeneet, ettei asteikko yhdestä kolmeen erottele riittävästi osaamista. Anu Räisänen, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus

Oulun seudun koulutuskuntayhtymän johtaja-rehtori Jarmo Paloniemi piti yksilöllisten koulutuspolkujen ja osaamisperusteisuuden lisäämistä hyvänä asiana.

– Joustavat, yksilölliset koulutuspolut mahdollistavat taitojen riittäessä sen, että opiskelija voi valmistua aikaisemmin. Tämä säästää verovaroja ja yksilön etu toteutuu, kun hän pääsee aiemmin työelämään tai jatko-opintoihin, Paloniemi totesi Ykkösaamussa.

Hän piti myös vaikuttavuuteen siirtymistä hyvänä, sillä se työntää koulutuksen järjestäjiä järjestämään työllistymiseen johtavaa koulutusta.

Kuinka käy erityistukea tarvitseville oppilaille?

Outi Alanko-Kahiluoto nosti esille erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat ja sen, kuinka uusi rahoitusmalli toimii näiden kanssa.

– Kun siirrytään suoritusperusteiseen rahoitukseen, oppilaitokselle annetaan tavallaan kannuste valita oppilaiksi hyvin pärjääviä nuoria. Ne jotka nimenomaan tarvitsisivat koulutusta ja ohjaamista pärjätäkseen, eivät saa opiskelupaikkoja, Alanko-Kahiluoto pelkäsi.

Myös Paloniemi oli huolissaan syrjäytymisen ehkäisyn toteutumisesta uudistuksessa.

– Negatiiviset erot ammatillisessa koulutuksessa ovat lähteneet nousuun viimeisten parin vuoden aikana. Entistä parempia opiskelijoita löytyy, mutta erityistukea tarvitsevien opettamiseen rahoituspohja on liian tiukka, Paloniemi sanoi.

Hänen mukaansa erityistoimia tarvitsevia nuoria myös tulee peruskoulusta ammatilliseen opetukseen entistä enemmän. Paloniemen mielestä erityisammattiopistoilta ei saisi leikata, vaan niihin pitäisi lisätä opiskelupaikkoja.

Kilpailu hyvistä opiskelijoista huolettanut

Myös Kansallinen koulutuksen arviointikeskus on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei uudistus saa johtaa oppilaitoksia valikoimaan nopeasti opintonsa suorittavia opiskelijoita.

– Koulutuksen järjestäjät ovat itse pelänneet, että rahoitusjärjestelmän muutos voi pahimmillaan johtaa epäterveeseen kilpailuun ja tutkintojen tehtailuun, jos tutkinto on vahva rahoituksen peruste, sanoo yksikön päällikkö Anu Räisänen Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksesta.

Räisänen uskoo, että erityisopiskelijoiden tarvitseman opetuksen rahoitus on turvattu uudistuksessa. Hän muistuttaa, että erityisopiskelijoille tarvittava rahoitus pitää olla jo perusrahoituksessa, eikä kannustimien muodossa.

Negatiiviset erot ammatillisessa koulutuksessa ovat lähteneet nousuun viimeisten parin vuoden aikana. Jarmo Paloniemi, Oulun seudun koulutuskuntayhtymä

– Tähän mennessä perusrahoitus erityisoppilaille on ollut pääasiassa riittävää, mutta on varmistettava että se on myös jatkossa, Räisänen sanoi.

Arvosteluasteikko laajenee

Yksi uudistuksen muutoksia on arvioinnin muuttuminen osaamisperusteiseksi. Räisänen kertoo, että arviointien menetelmiä uudistetaan, ja esimerkiksi arvosteluasteikko muuttuu aiemmasta asteikosta 1–3 asteikkoon 1–5.

– Opiskelijoilta on tullut vahvana toive arviointiasteikon laajentamiseen. He ovat kokeneet, ettei asteikko yhdestä kolmeen erottele riittävästi osaamista tai kannusta. Opiskelijat ovat halunneet tietää enemmän osaamisestaan, Räisänen kertoo.

Ehdotuksen mukaan ammattitaito osoitettaisiin kaikissa ammatillisissa tutkinnoissa näyttämällä se yleensä työelämässä käytännön työtehtävissä. Arvioinnin tekisivät ja siitä päättäisivät opettaja ja työpaikan edustaja yhdessä.

Arvioinnissa ollut ongelmiakin

Räisänen kertoo arviointikeskuksen tehneen toistakymmentä vuotta ammattiosaamisen näyttöjen arviointia.

– Olemme tuoneet uudistuksen yhteydessä esille, että opiskelijan arvioinnissa on ollut suuria ongelmiakin. Arvosana on esimerkiksi voinut olla riippuvainen siitä, kuka arvioi. Ongelmia ei pystytä kokonaan poistamaan, kun on niin erilaisia työpaikkoja, vaatimuksia ja ohjaajia, mutta toivotaan että parannusta tulee, Räisänen sanoo.

Osaamisperusteisuuden lisäämisen myötä säädellään entistä vähemmän sitä, kuinka paljon oppilaitoksessa tapahtuvaa opetusta tarvitsee olla verrattuna työpaikoilla tapahtuvaan oppimiseen, vaan lähtökohtana on osaaminen.

Lue myös

OAJ: Ammattikoulutuksen lähiopetuksen väheneminen huolestuttaa (25.4.2017)

"Nakkikioskilla ei voi oppia gourmet-kokiksi" – ammattikoulutuksen siirtämisessä työpaikoille piilee useita sudenkuoppia (2.2.2017)

Ammatillinen koulutus täysremonttiin – tutkinnon saa jatkossa osaamisella eikä tuntisuorituksilla (1.11.2016)

Ammatillisen koulutuksen reformi opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilla.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Parempi palkka houkuttelee pohjalaishoitajia keikkatöihin Norjaan tai Ruotsiin

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Kesäkuu 28 - 07:07

Yhä useampi sairaanhoitaja lähtee Pohjanmaalta paremman palkan perässä Norjaan tai Ruotsiin.

Esimerkiksi Pietarsaaressa on kuluneen reilun vuoden aikana yleistynyt ilmiö, jossa sairaanhoitajat lähtevät Norjaan tai Ruotsiin keikkatöihin. Siellä hoitajille maksetaan parempaa palkkaa ja usein myös korvauksia asumisesta ja työmatkoista.

Osa keikkaa tekevistä työskentelee myös Pietarsaaressa Malmin sairaalassa, mutta osa saa elantonsa kokonaan keikkatöistä ulkomailla.

Epävarma tilanne ajaa ulkomaille

Paremman palkan lisäksi ulkomaiden mahdollisuudet houkuttelevat, koska pitkään kaavailtu sote-uudistus on luonut alalle epävarmuutta. Tehyn Seinäjoen aluetoimiston järjestöasiantuntija Britt-Louise Rosengård-Aspnäs vahvistaa, että sote-uudistus huolettaa hoitajia.

Tehyn Pietarsaaren ammattiosaston puheenjohtaja Kim Yli-Pelkola puolestaan sanoo, että Pietarsaaressa Norja ja Ruotsi houkuttelevat osittain Malmin sairaalan vähennysten vuoksi. Kun oman kaupungin työmahdollisuudet suppenevat, hoitajat haluavat päivittää osaamistaan ulkomailla.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Hotellin hinta on harvoin vakio – heittelee rajusti kysynnän mukaan: "Kesällä porukka vaihtuu täysin"

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 27 - 19:18
Mistä on kyse?
  • Hotellihuoneen hinta määräytyy lähes tulkoon yksinomaan markkinatilanteen mukaan.
  • Etenkin kesän festivaalien aikaan hotellien käyttöasteet sekä hinnat kohoavat.
  • Suomen hotellien keskihinnat ovat muita Pohjoismaita halvemmat.

Hotellien hinnat vaihtelevat nykyään nopeasti kysynnän mukaan samaan tapaan kuin lentohinnatkin.

Kesä on kaupunkihotelleissa poikkeusaikaa. Silloin järjestetään esimerkiksi festivaaleja, jotka saattavat viedä koko hotellikapasiteetin, ja jotka nostavat huoneiden hinnat jopa moninkertaiseksi.

Toisaalta kesällä hotellissa ihmiset asuvat omalla rahallaan ja ovat sen takia työmatkalaisia tarkempia rahasta.

Oulun hotellien käyttäjät ovat kesää lukuun ottamatta pääasiassa työmatkalaisia. Sama pätee useimpien kaupunkien hotellien käyttöön.

Kesällä hinnoittelu on erilaista

Varsinkin keskikesällä juhannuksen jälkeen kaupunkihotelleita asuttavat vapaa-ajan matkustajat. Ero talviaikaan on selvä.

– Työmatkustus on Oulussa syys- ja talvikauden vilkasta, mutta nyt porukka vaihtui ihan täysin, eli vapaa-ajan matkustajaa tulee. On häitä ja tapahtumia, Lapland Hotel Oulun hotellipäällikkö Niina Vesa listaa.

Lapland Hotel Oulu pyrkii erottumaan isompien ketjujen hotelleista pohjoisella eksoottisuudella. Oulussakin ollaan poronhoitoalueella, mutta joka huoneesta löytyy ketjun syntysijoilta Muoniosta tuodut poronsarvet, kertoo hotellipäällikkö Niina Vesa.Timo Sipola / Yle

Hinnoittelu on erilaista talvikuukausina kuin kesäkuukausina. Kesämatkaajat ovat yleisesti ottaen hyvin hintatietoisia ja tekevät ratkaisut viime tipassa.

Toinen poikkeusaika koetaan aina vuoden vaihteen jälkeen. Silloin ravintolaelämä lopahtaa tipattomaksi tammikuuksi, ja Oulun hotelleissakin eletään hiljaiseloa.

Tammikuu on Oulun hiljaisin hotellikuukausi. Silloin käyttöaste on vain 48 prosenttia.

Rockfestivaali nostaa hinnat pilviin

– Kesäaikaan hotelleissa on muutamia festivaalipoikkeuksia lukuun ottamatta paljon tarjouksia. Oulussa Qstock esimerkiksi on kova. Silloin kaikki hotellit ovat täynnä. Kesämatkailijoita houkutellaan jäämään kaupunkiin pidemmäksikin aikaa, ja toisaalta hotellissa asuvat myös paikalliset, Vesa kertoo.

Perustason kahden hengen hotellihuone irtoaa Oulussa tavallisena yönä sadan euron molemmin puolin. Qstock -festivaalin aikaan yhdestä yöstä voi joutua maksamaan lähemmäs 300 euroa.

– Silloin haetaan mukavuutta. Kun kaksi päivää tuolla rokkailee, niin ei tarvitse sitten takseilla ajella kotiin. Ihan tästä lähikunnista on varmasti suurin osa majoittujista meilläkin. Säästävät taksikuluissa, ja saavat valmiin aamupalan, toteaa Vesa.

Sviittien hinnoilla oma elämä

Tavallisten hotellihuoneiden hinnat elävät tilanteen mukaan. Sviittien hinnat sitä vastoin eivät juurikaan heilahtele.

Ihan Honolulun häämatkalaisille tarkoitettuja 5 000 dollarin Vera Wang -sviittejä ei Oulusta löydy, mutta esimerkiksi Lapland Hotel Oulun kahdessa sviitissä kelpaa kyllä viettää hääyötä tai muuten juhlistaa elämää.

Lapland Hotel Oulussa on kaksi sviittiä. Kesällä nämä ovat pääosin hääparien käytössä, kertoo hotellipäällikkö Niina Vesa.Timo Sipola / Yle

– Eihän niitä määrällisesti kovin paljoa ole. Kesällä hääparit ovat varanneet ne viikonloppuina. Pieniä juhlia niissä järjestetään myös ja talviaikaan saattaa niissä olla majoittuneena ihan työmatkaajiakin, sanoo Vesa.

Kaurismäkeläinen miljöö Kempeleessä

Jyrkin vastakohta sviittiasumiselle Oulun seudulla löytyy kymmenisen kilometriä kaupungin keskustasta etelään. Kempeleen Paituri-Hakamaan teollisuusalueella sijaitsee seudun edullisin netistä löytyvä hotellityylinen majoitus.

Ulkonäöltään karun kauniissa, kaurismäkeläisyyden parhaita perinteitä vaalivassa Kempeleen Moottorimajassa yö kahden hengen huoneessa maksaa 45 euroa. Yhden hengen huone lähtee 39 eurolla. Ympärillä on menossa kiivas infranrakennus teollisuuden tarpeisiin.

On aina hyvä jos saadaan lisää majoituskapasiteettia kaupunkiin Niina Vesa

Kyseinen majoitusyritys on palvellut matkaajia lähes 50 vuotta. Hotelli ei ole enää valtaväylän varrella, mutta asiakkaita tuntuu riittävän. Rakennus sijaitsee radan varressa ja Kempeleen rautatieasemalle on matkaa vajaat kaksi kilometriä.

Suurten kaupunkien hotellien käyttöaste on matkailu-, ja ravintola-alan työmarkkinajärjestö MaRan tilastojen mukaan selvästi koko maan keskiarvoa korkeampi.

Suomen kuusi suurinta kaupunkia ovat asukaslukujärjestyksessä Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu ja Turku.

Vantaan hotellien käyttöaste korkein

Lentokenttähotellikaupunki Vantaan (72, 3 %) ja pääkaupunki Helsingin (71,8 %) käyttöasteet olivat viime vuonna omaa luokkaansa.

Lapland Hotel Oulun hotellipäällikkö Niina Vesa ihailee kirkon vieressä sijaitsevan hotellin sviitistä avautuvaa näkymää.Timo Sipola / Yle

– Kolmanneksi korkein käyttöaste suurista kaupungeista oli vuonna 2016 Oulussa (62,1 %), neljänneksi korkein Turussa (60,5 %), viidenneksi korkein Tampereella (57,5 %) ja kuudenneksi korkein Espoossa (55,7 %), kertoo MaRan pääekonomisti Ari Peltoniemi.

Pienemmistä kaupungeista muun muassa Rovaniemen (60,2 %) ja Jyväskylän (59,2 %) käyttöasteet nousevat selvästi keskiarvon yläpuolelle. Joulumatkailusta tunnetun Rovaniemen lukua nostaa varsinkin joulukuun 90,8 prosentin käyttöaste.

Koko maan hotellien keskimääräinen käyttöaste oli viime vuonna 53,9 %. Siinä oli nousua edellisestä vuodesta 1,6 prosenttiyksikköä.

Tämän alle jäävät selvästi esimerkiksi sellaisten hiihtokeskuspaikkakuntien kuin Sotkamo (53,1 %), Kittilä (47,8 %), Muonio (45,8 %), Kolari (45,1 %), Inari (44,5 %) ja Kuusamo (40,0 %) luvut.

Helsingin jälkeen kalleinta Rovaniemellä

– Hotellihuoneiden keskihinnat olivat suurista kaupungeista viime vuonna kalleimmat Helsingissä (112,71 €), Vantaalla (102,10 €), Tampereella (101,28 €) ja Oulussa (98,23 €), sanoo Peltoniemi.

Lähempänä kirkkoa ei Lapland Hotel Oulu voisi sijaita.Timo Sipola / Yle

Isoista kaupungeista Turku (91,17 €) ja Espoo (86,04 €) jäivät valtakunnallisen keskihinnan 96,84 alapuolelle.

Sen sijaan matkailukaupungit Rovaniemi (103, 35 €) ja Jyväskylä (98,16 €) ylsivät valtakunnallisen keskiarvon yli.

Peltoniemi arvioi Suomen hotellien keskihintojen olevan jonkin verran muita pohjoismaita ja Eurooppaa alempia. Samansuuntaista viestiä antaa myös hotellihakuyritys Hotels.comin Hotel Price Index.

Sen mukaan Suomessa on selvästi edullisempaa kuin muissa Pohjoismaissa.

Ouluun kaivataan lisää hotellikapasiteettia

Oulun on kaivattu lisää hotellikapasiteettia jo jonkin aikaa. Sitä kaivataan ennen kaikkea suurempien tapahtumien mahdollistamiseksi. Samalla linjalla on myös Lapland Hotel Oulun hotellipäällikkö.

– On aina hyvä jos saadaan lisää majoituskapasiteettia kaupunkiin. Se tuo meille muillekin hyvää, kun se mahdollistaa sen että saadaan isompia konferensseja Ouluun, Niina Vesa toteaa.

Jutussa esiintyvät hotellien käyttöasteprosentit sekä huoneiden keskihinnat ovat peräisin haastatellulta MaRan pääekonomisti Ari Peltoniemeltä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vakavasti sairas nainen etsii isäänsä – tyttären Facebook-päivitys sai sadat auttamaan ja ratkaisu voi olla lähellä

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 27 - 18:20

Näin alkoi ylivieskalaisen Sanna Kontion Facebook-päivitys juhannusaatolta. Samalla hän tuli käynnistäneeksi ilmiön: tuhannet ovat jakaneet päivitystä ja sadat yrittäneet auttaa eteenpäin erilaisilla vihjeillä tai neuvomalla suuntia.

Kontio myöntää miettineensä aikansa päivitystä. Kyseessä on ollut suvun salaisuus, ja väistämättä mielessä kävi, mitä ihmiset mahtavat ajatella asiasta.

Vain kuva piirongin päällä

Sanna Kontion äiti muistaa katsoneensa pienenä tyttönä valokuvaa oman äitinsä piirongilla ja kysyneensä, kuka kuvassa on.

– Mummu oli vastannut: yksi Matti Hyppönen, kertoo Sanna Kontio.

Jokin tunne oli ehkä jäänyt takaraivoon, ehkä mummun kasvoista oli näkynyt jotain, pohtii Sanna Kontio nyt. Myöhemmällä iällä äiti oli kysellyt asiasta uudestaan. Tuolloin mummu paljasti, että kuvassa on tytön biologinen isä.

Isätön Sannan äiti ei ole ollut: hänen kasvatti-isänsä otti tytön nimiinsä ja oli tälle loistava isä, kuvaa Sanna Kontio. Silti tarve biologisen isän löytämiseen alkoi kaihertaa, ja äiti aloitti selvitystyöt jo yli 10 vuotta sitten. Ilman nettiä se tarkoitti isoa määrää puheluita, vesiperiä ja luovuttamista.

– Yhtä pitkään epäiltiin, muttei se ollutkaan hän, sanoo Sanna Kontio.

Vakavasti sairas äiti on huonossa kunnossa ja puhui sairaalassa käyneille lapsilleen, että niinköhän tuokin salaisuus jää selvittämättä. Sisarukset pohtivat asiaa ja kysyivät äidiltä, miten julkiseen selvittelyyn hän on valmis.

– Antaa mennä vaan, sanoi äiti, kertoo Sanna Kontio.

Äiti on tosi liikuttunut ja vähän puulla päähän lyöty Sanna Kontio

Tiedot Sannan äidin isästä ovat epävarmoja. Hänen nimensä on Matti Hyppönen tai jokin nimiyhdistelmä kuten Eino-Matti. Matiksi häntä on kutsuttu. Mies on syntynyt noin 1915-1921 ja kotoisin luultavasti Jaakkiman kylästä.

Varmasti tiedetään hänen olleen renkinä Jaakkimassa Miklin kylässä ennen vuotta 1935. Sen jälkeen hän on ollut renkinä Lääperin talossa 1935–1939. Evakkomatkalle mies on lähyenut vuonna 1939, tuo evakkomatka vei Ylivieskaan. Mies on kuitenkin palannut Jaakkimaan. Jäljet päättyvät tähän.

Hyvin epävarmat tiedonmurut kertovat miehen olleen elossa vielä noin vuonna 1987 ja kävelleen kepin kanssa Karjalaisten juhlassa Ylivieskassa. Hän on myös esiintynyt kauan sitten jossain dokumenttiohjelmassa vilaukselta.

Arkistoista ei ole apua, sillä häntä ei ole merkitty dokumentteihin isäksi eikä syntymäajasta, vuodesta tai edes nimestä ole varmuutta.

Matti-rengin tunteneet siskokset tavoitettu

Päivitykseen on kirjattu kymmenkunta eri tutkintalinjaa miehistä, joihin tuntomerkit voisivat sopia. Osa on jo karsittu.

Tiistaina tuli toivorikas päivitys:

Sanna Kontion mukaan nyt työn alla on muutama erittäin lupaava linja. Iso toivo ovat siskokset, jotka ovat tunnistaneet Matti Hyppösen kuvasta. Sannan äiti on joskus aiemmin tavannut kyseiset siskokset ja kertoa paukauttanut heille Matti-rengistä. Tytöt ovat sanoneet muistavansa Matin.

Siskot löytyivät nyt somen voimalla, ja heiltä saatiin muistikuvia ja faktatietoja. Vielä ei kuitenkaan ole löytynyt mitään virallisia lähteitä, syntymä- tai kuolinaikoja tai paikkoja.

Äitiä sisarukset ovat pitäneet ajan tasalla tiuhaan.

– Äiti on tosi liikuttunut ja vähän puulla päähän lyöty, kuvaa Sanna Kontio.

Apuvyöry yllätti, nyt ollaan ehkä jo lähellä

Sanna sisaruksineen on viettänyt juhannuksen Ylivieskassa Facebookin ääressä. Konetta on tuijotettu kellon ympäri, ja satoja vihjeitä ja neuvoja koetettu perata ja viedä lupaavimpia eteenpäin. Osa tutkintalinjoista on saatu jo suljettua pois.

Kommentoijat ovat toivottaneet tsemppiä, mutta myös vinkanneet kymmeniä erilaisia etenemisväyliä: sotaveteraanimatrikkelia, kansallisarkistoa, valokuvaamoa, Siirtokarjalaisten tietä, Kansaneläkelaitoksen henkikirjoja, Karjalaisten osoitekalenteria...

Apu ja innostus yllätti Kontion:

– Ajattelin, ettei moni ryhdy tähän kuitenkaan, kun facessa on niin paljon kaikenlaista. Ja että kun kyseessä on vanha asia, ei kukaan kiinnostu.

Kielteisestä palautteestakin hän oli etukäteen huolissaan. Sitä ei ole tullut yhtään. Joku oli tosin huolissaan intimiteettisuojasta. Senkin Kontio ymmärtää.

Huomenna tai ylihuomenna meillä voi olla tiedot. Ei sitä oikein sulatakaan Sanna Kontio

Sisarusten omakin tiedonnälkä on herännyt: perhe kun on sukurakasta ja kiinnostunut juuristaan. Kontio toppuuttelee kuitenkin ajatusta siitä, että he olisivat vailla mitään muuta kuin tietoa: he eivät hae julkisuutta, eivät ole perinnön perässä tai ryntäämässä uusien mahdollisten sukulaisten seuraksi. Mutta jos sellaisia löytyisi, heille olisi kyllä ovi auki Ylivieskassa.

Tärkeintä olisi silti löytää joku, joka tunnistaisi varmasti kuvan miehen, Sannan isoisän, hänen äitinsä isän. Antaisi nimen kasvoille ja juuret äidille. Nyt tutkittavana on pari kovan luokan mahdollisuutta.

– Huomenna tai ylihuomenna meillä voi olla tiedot. Ei sitä oikein sulatakaan, sanoo Sanna Kontio.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vakavasti sairas nainen etsii isäänsä – tyttären Facebook-päivitys sai sadat auttamaan ja ratkaisu voi olla lähellä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Kesäkuu 27 - 18:20

Näin alkoi ylivieskalaisen Sanna Kontion Facebook-päivitys juhannusaatolta. Samalla hän tuli käynnistäneeksi ilmiön: tuhannet ovat jakaneet päivitystä ja sadat yrittäneet auttaa eteenpäin erilaisilla vihjeillä tai neuvomalla suuntia.

Kontio myöntää miettineensä aikansa päivitystä. Kyseessä on ollut suvun salaisuus, ja väistämättä mielessä kävi, mitä ihmiset mahtavat ajatella asiasta.

Vain kuva piirongin päällä

Sanna Kontion äiti muistaa katsoneensa pienenä tyttönä valokuvaa oman äitinsä piirongilla ja kysyneensä, kuka kuvassa on.

– Mummu oli vastannut: yksi Matti Hyppönen, kertoo Sanna Kontio.

Jokin tunne oli ehkä jäänyt takaraivoon, ehkä mummun kasvoista oli näkynyt jotain, pohtii Sanna Kontio nyt. Myöhemmällä iällä äiti oli kysellyt asiasta uudestaan. Tuolloin mummu paljasti, että kuvassa on tytön biologinen isä.

Isätön Sannan äiti ei ole ollut: hänen kasvatti-isänsä otti tytön nimiinsä ja oli tälle loistava isä, kuvaa Sanna Kontio. Silti tarve biologisen isän löytämiseen alkoi kaihertaa, ja äiti aloitti selvitystyöt jo yli 10 vuotta sitten. Ilman nettiä se tarkoitti isoa määrää puheluita, vesiperiä ja luovuttamista.

– Yhtä pitkään epäiltiin, muttei se ollutkaan hän, sanoo Sanna Kontio.

Vakavasti sairas äiti on huonossa kunnossa ja puhui sairaalassa käyneille lapsilleen, että niinköhän tuokin salaisuus jää selvittämättä. Sisarukset pohtivat asiaa ja kysyivät äidiltä, miten julkiseen selvittelyyn hän on valmis.

– Antaa mennä vaan, sanoi äiti, kertoo Sanna Kontio.

Äiti on tosi liikuttunut ja vähän puulla päähän lyöty Sanna Kontio

Tiedot Sannan äidin isästä ovat epävarmoja. Hänen nimensä on Matti Hyppönen tai jokin nimiyhdistelmä kuten Eino-Matti. Matiksi häntä on kutsuttu. Mies on syntynyt noin 1915-1921 ja kotoisin luultavasti Jaakkiman kylästä.

Varmasti tiedetään hänen olleen renkinä Jaakkimassa Miklin kylässä ennen vuotta 1935. Sen jälkeen hän on ollut renkinä Lääperin talossa 1935–1939. Evakkomatkalle mies on lähyenut vuonna 1939, tuo evakkomatka vei Ylivieskaan. Mies on kuitenkin palannut Jaakkimaan. Jäljet päättyvät tähän.

Hyvin epävarmat tiedonmurut kertovat miehen olleen elossa vielä noin vuonna 1987 ja kävelleen kepin kanssa Karjalaisten juhlassa Ylivieskassa. Hän on myös esiintynyt kauan sitten jossain dokumenttiohjelmassa vilaukselta.

Arkistoista ei ole apua, sillä häntä ei ole merkitty dokumentteihin isäksi eikä syntymäajasta, vuodesta tai edes nimestä ole varmuutta.

Matti-rengin tunteneet siskokset tavoitettu

Päivitykseen on kirjattu kymmenkunta eri tutkintalinjaa miehistä, joihin tuntomerkit voisivat sopia. Osa on jo karsittu.

Tiistaina tuli toivorikas päivitys:

Sanna Kontion mukaan nyt työn alla on muutama erittäin lupaava linja. Iso toivo ovat siskokset, jotka ovat tunnistaneet Matti Hyppösen kuvasta. Sannan äiti on joskus aiemmin tavannut kyseiset siskokset ja kertoa paukauttanut heille Matti-rengistä. Tytöt ovat sanoneet muistavansa Matin.

Siskot löytyivät nyt somen voimalla, ja heiltä saatiin muistikuvia ja faktatietoja. Vielä ei kuitenkaan ole löytynyt mitään virallisia lähteitä, syntymä- tai kuolinaikoja tai paikkoja.

Äitiä sisarukset ovat pitäneet ajan tasalla tiuhaan.

– Äiti on tosi liikuttunut ja vähän puulla päähän lyöty, kuvaa Sanna Kontio.

Apuvyöry yllätti, nyt ollaan ehkä jo lähellä

Sanna sisaruksineen on viettänyt juhannuksen Ylivieskassa Facebookin ääressä. Konetta on tuijotettu kellon ympäri, ja satoja vihjeitä ja neuvoja koetettu perata ja viedä lupaavimpia eteenpäin. Osa tutkintalinjoista on saatu jo suljettua pois.

Kommentoijat ovat toivottaneet tsemppiä, mutta myös vinkanneet kymmeniä erilaisia etenemisväyliä: sotaveteraanimatrikkelia, kansallisarkistoa, valokuvaamoa, Siirtokarjalaisten tietä, Kansaneläkelaitoksen henkikirjoja, Karjalaisten osoitekalenteria...

Apu ja innostus yllätti Kontion:

– Ajattelin, ettei moni ryhdy tähän kuitenkaan, kun facessa on niin paljon kaikenlaista. Ja että kun kyseessä on vanha asia, ei kukaan kiinnostu.

Kielteisestä palautteestakin hän oli etukäteen huolissaan. Sitä ei ole tullut yhtään. Joku oli tosin huolissaan intimiteettisuojasta. Senkin Kontio ymmärtää.

Huomenna tai ylihuomenna meillä voi olla tiedot. Ei sitä oikein sulatakaan Sanna Kontio

Sisarusten omakin tiedonnälkä on herännyt: perhe kun on sukurakasta ja kiinnostunut juuristaan. Kontio toppuuttelee kuitenkin ajatusta siitä, että he olisivat vailla mitään muuta kuin tietoa: he eivät hae julkisuutta, eivät ole perinnön perässä tai ryntäämässä uusien mahdollisten sukulaisten seuraksi. Mutta jos sellaisia löytyisi, heille olisi kyllä ovi auki Ylivieskassa.

Tärkeintä olisi silti löytää joku, joka tunnistaisi varmasti kuvan miehen, Sannan isoisän, hänen äitinsä isän. Antaisi nimen kasvoille ja juuret äidille. Nyt tutkittavana on pari kovan luokan mahdollisuutta.

– Huomenna tai ylihuomenna meillä voi olla tiedot. Ei sitä oikein sulatakaan, sanoo Sanna Kontio.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Jätti-Sisu kuormasi 60-luvulla satatonnisia lasteja – "Buh, buh ja liikkeelle vaan"

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 27 - 10:58
Lajissaan pohjoismaiden suurinRisto Degerman / Yle

Suomen autoteollisuuden Kemijoki Oy:lle tilauksesta valmistama Sisu K-50SS oli tarkoitettu erityisen raskaiden kuormien vetämiseen. Se valmistui vuosina 1960 - 1961. Rekisterissä auto oli vuoteen 1988.

Auton moottori on Rolls-Roycen valmistama nelitahtinen diesel. Tehoa löytyy 223 kW (303 hv) ja vääntöä 1070 Nm.

Vuonna 1961 Pohjois-Suomessa elettiin vielä mittavien voimalaitosten rakentamisen aikaa. Sotien jälkeisten vuosien suurissa urakoissa ja vesivoiman valjastamisessa tarvittiin myös mammuttimaisia koneita.

Kun tarpeeksi jykevää kuorma-autoa ei kaupasta löytynyt, Kemijoki Oy tilasi sellaisen suoraan tehtaalta.

Auto rakennettiin junan alustalle

Suomen autoteollisuuden valmistama "raskasvetäjä K-50" eli jättiläismäinen Sisu K-50 SS -kuorma-auto valmistui vuonna 1961. Junan alustalle rakennettu auto veti perässään lavettia.

Lavetilla siirtyivät paikasta toiseen niin isot kauhakuormaajat ja kaivinkoneet, kuin voimaloiden jättimäiset turbiinit ja muuntajatkin.

– Ne saattoivat painaa jopa sata tonnia. Tämä auto tehtiin, jotta ne saatiin kuljetettua, kertoo auton historiaan perehtynyt Oulun Seudun Mobilistien puheenjohtaja Erkki Knuutila.

– Kun nykyisin puhutaan näistä suurista puutavararekoista, joiden kokonaispaino on sata tonnia ja ne ovat aivan kamalia. Tämä oli tuplaten jo vuonna -61, Erkki Knuutila naurahtaa.

Auton valmistaja takasi ainutkertaiselle laitteelle vuonna 1961 kuuden kuukauden mittaisen takuun.Risto Degerman / Yle

Sisu K-50 SS on suurin Pohjoismaissa valmistettu maantiekelpoinen ajoneuvo. Alun perin autoja piti tehdä kaksi kappaletta, joista toinen olisi vetänyt lavettia ja toinen olisi puskenut sitä.

Suomen autoteollisuuden haaveissa oli saada jättiläisautosta myyntituote myös muille tilaajille, mutta loppujen lopuksi Kemijoki yhtiö peruutti toisen auton tilauksen. Nykyisin Oulun automuseossa oleva yksilö onkin ainoa laatuaan.

Käynnistettiin paineilmalla

Auton käynnistäminen on oma juttunsa, sillä pelkällä virta-avaimella se ei onnistu. Männät pistetään liikkeelle erillisen kompressorin tuottamalla paineilmalla jonka jälkeen moottoriin aletaan syöttää polttoainetta.

– Ja sitten se vähitellen alkaa sanomaan, että buh, buh, buh, buh ja sitten se alkaa käydä normaalisti. Ei siinä sitten ajamisessa ole muuta, kun liikkeelle vaan.

Siirto Ouluun

Auton entisöinnistä on vastannut Kemijoki Oy, jonka tarkoituksena oli säilyttää se muistona jokien rakentamisesta Kemijokivarressa. Uuden ajan tuulet ja toimintojen karsiminen johtivat kuitenkin siihen, ettei historian säilyttämistä yhtiössä enää pidetty ydintehtävänä.

– Yhtiö lahjoitti sen meille, koska se kuitenkin halusi säilyttää auton kansan nähtävänä ja nimenomaan Pohjois-Suomessa, kertoo Erkki Knuutila.

Nykyisin autovanhus on nähtävillä automuseon sisähallissa. Sisäänajamiseksi oli hallin vanhaa oviaukkoakin suurennettava.

Autoa pidetään edelleen käyntikuntoisena ja vuosittain se käynnistetään kerran tai pari ja sillä ajetaan muutaman metrin matka, jolla varmistetaan, että vanhus pysyy vetreänä seisontakomennuksestaan huolimatta.

Nykyisin autojättiläinen viettää eläkeaikaansa Oulun Seudun Mobilistien hoivissa Oulun automuseossa.Risto Degerman / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä