Kanta-alueen uutisia

Rikosuutiset pilaavat syyttä suotta mainetta – lähiöt sulautuvat kantakaupungin osaksi

YLE: Perämeri - 2017, Tou 17 - 06:47

Oulun Tuira valittiin hiljattain sanomalehti Kalevan lukijakyselyssä parhaaksi kaupunginosaksi. Kaukovainion kasvojen pesu pohjautuu kauppakeskuksen ja sen ympäristön uudelleen rakentamiseen, johon tarvittava asemakaavan muutos on edennyt jo valtuuston vahvistettavaksi.

Oulussa keskustan ohella Kaukovainio ja Tuira ovat kärsineet levottoman lähiön leimasta – tosin monien asukkaiden mielestä turhaan. Näidenkin lähiöiden luonne on nyt muutoksessa.

Tuira on valittu Oulun parhaaksi kaupunginosaksi.Yle / Kati Teirikko

Kansan parissa kielteiset mielikuvat syntyvät helposti. Niistä syyllistetään usein isoja vuokratalokeskittymiä. Oulun tiettyjen lähiöiden huono maine pohjautunee myös rikosuutisiin.

Suomessa ei ole varsinaisia ongelmalähiötä, ongelmat rajautuvat tiettyihin kortteleihin, jopa vain rappuihin. Mari Vaattovaara

Kaukovainion kehittämiseen vahvasti osallistunut kaavoitusarkkitehti Antti Määttä ei halua liittää Kaukovainioon ongelmalähiön leimaa. Hänestä Kaukovainioin keskeisiä arvoja ovat pikemminkin vihreys ja metsäinen lähiympäristö. Ongelmien kehittymistä ennaltaehkäistään uudella asemakaavalla.

– Alusta pitäen kaupungin motiivina on ollut, että saadaan vuokra-asumista sijoitettua vapaarahoitteisen asumisen joukkoon. Nykyäänhän alueella on kolmen vuokratalon kortteli, joka on mielikuvissa eräänlainen keskittymä. Se saadaan selkeästi purettua, Antti Määttä sanoo.

Lähiöt pesevät kasvojaan

Kaukovainion, kuten muidenkin 60–70-luvun lähiöiden kasvojen pesu perustuu rakennuskannan uudistumiseen ja täydennysrakentamiseen. Esimerkiksi Tuiraan on rakennettu arvoasuntoja Oulujoki-varteen. Kaukovainion ostoskeskuksen paikalle nousevat uudet rakennukset kasvattavat lähiön asukasmäärän päälle viiden tuhannen.

Kaupungin kasvu vaikuttaa myönteisesti vanhojen lähiöiden luonteeseen, arvioi kaupunkimaantieteen professsori Mari Vattovaara Helsingin yliopistosta. Hän katsoo, että keskusta-alueen kasvaessa kiinni lähiöihin, lne sulautuvat kiinteämmäksi osaksi kantakaupunkia. Oulussa Tuira on tästä hyvä esimerkki.

Kaavoitusarkkitehdin mukaan Kaukovainion keskeisiä arvoja ovat vihreys ja metsäinen lähiympäristö.Timo Sipola / Yle

– Suomessa ei ole varsinaisia ongelmalähiötä, ongelmat rajautuvat tiettyihin kortteleihin, jopa vain rappuihin. Helsingin lähiöilläkin menee pääsääntöisesti hyvin. Silti pitää sanoa, että paikoin ihmisillä ei mene hyvin, Mari Vattovaara toteaa.

– Ongelmat liittyvät usein siihen, että huono-osaiset asuvat yhdessä, Vattovaara pelkistää.

Asunto vaihtuu tarpeen mukaan

Kasaantuvia ongelmia asuinalueelle ennustavat muun muassa korkea työttömyys, alhaiset tulot ja koulutustaso sekä lastensuojelutapausten yleistyminen.

Toissijaisesti lähtöpäätöstä edistivät lähialueen sosiaaliset ongelmat. Mari Vaattovaara

Vastoin yleistä käsitystä, maahanmuuttajien kasvava osuus ei selitä lähiöiden ongelmia Suomessa. Meillä ei liioin esiinny niin kutsuttua white-flight -ilmiötä, eli kantaväestön muuttoa pois maahanmuuttajien suosimilta alueilta.

– Kyselytutkimuksessa helsinkiläiset vaihtoivat asuinaluetta puhtaasti asuntotarpeensa muuttumisen vuoksi. Vasta toissijaisesti lähtöpäätöstä edistivät lähialueen sosiaaliset ongelmat tai yleinen turvattomuuden tunne, Mari Vattovaara kertoo.

Poliittiset päätökset tulorajojen palauttamisesta ARA-vuokra-asumiseen ja asumistuen leikkaukset saattavat Vaattovaaran mukaan tulevaisuudessa kasata ongelmia tietyille vuokra-asuinalueille.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Sinivalkoista kukkapenkkiin? Näillä 3 kasviparilla saat puutarhasi loistamaan juhlavuoden väreissä

YLE: Perämeri - 2017, Tou 16 - 19:52
Mistä on kyse?
  • Erilaiset siniset ja valkoiset kukat tulevat todennäköisesti keikkumaan myynnin kärjessä Suomi 100 -juhlavuoden myötävaikutuksesta
  • Etenkin suuret kaupungit ovat innostuneet koristamaan julkisivunsa kyseisellä väriteemalla
  • Esimerkiksi Oulussa kaupungin ydinkeskusta koristellaan sinivalkoisin kukkapylväin
  • Tavan kotipuutarhillekin on olemassa useita erilaisia vaihtoehtoja, joilla hän voi ottaa osaa juhlavuoteen

Satavuotiaan Suomen juhlinta on siirtymässä kesän korvalla loistokkaaseen vaiheeseen puutarhojen virotessa kasvukauteen.

Teemavuoden värimaailmaa tarkasteltaessa sopiikin pohtia, nousevatko sinistä ja valkoista kukkaa kantavat kasvit myynnin kärkeen?

Vastausta kysymykseen on vielä vaikea antaa, Raahessa sijaitsevan Särkän Perennataimiston taimistopuutarhuri Jari Särkkä toteaa.

– Kevään kylmien ilmojen takia puutarhakausia ei oikein ole vielä päässyt vauhtiin. Näin ollen myynnistä on vielä vaikea sanoa mitään varmaa. Mutta kyllä mekin olemme tehneet sinivalkoisesta teemasta myyntiartikkelin, hän lisää.

Kysyntää kyseisen väriteeman kukille on jo syntynyt. Ryhmä- ja ruukkukasviviljelijöiden taimitarpeisiin erikoistuneen Huiskulan Taimitukun hortonomi Jussi Hämäläinen kertoo, että etenkin kaupungit ovat tilanneet sinistä ja valkoista julkisivujensa koristukseen.

– Kyllä myös vähittäismyyntiin menevissä kesäkukissa, etenkin amppeleissa, on aikaisempaa enemmän sinivalkoista.

Suurista kaupungeista esimerkiksi Oulu kukittaa kaupungin ydinkeskustan sinivalkoisin kukkapylväin.

Toimivia pareja sinivalkoisuuteen

Mikäli kodin viherpeukalot haluavat osallistua puutarhoineen juhlavuoden teemaan, on valkoisia kukkia Jussi Hämäläisen mukaan runsaasti saatavilla. Sen sijaan siniset kukat ovat harvinaisempia.

Suoraan Suomen lipun sinistä kukkaa tuskin on löydettävissä. Lipun sinisen oikea määritelmä on Pantone Coated -kartan sävy 294C.Yle

– Lobelioista löytyy ihan hyviä sinisiä, monille hieman tuntemattomammasta härmesalviasta löytyy myös sinistä. Mutta sellaista puhdasta Suomen lipun sinistä ei juurikaan löydy.

Jari Särkkä mainitsee liudan kukkia, jotka soveltuvat hyvin juhlateemaan. Kyseiset kukat löytyvät perennoista eli monivuotisista kukista.

– Esimerkiksi kielo-lemmikki -yhdistelmä, joka kukkii keväällä, sopii teemaan. Toinen mukava yhdistelmä on valkoinen karpaattienkello-loistotädyke, se kukkii keskikesällä. Kolmas sinivalkoinen yhdistelmä on loppukesästä kukkiva 'Seija' reunusasteri-kiiltoleimu, Särkkä kertoo ja jatkaa,

– Me olemme puutarhallamme katsoneet, että näillä pareilla sinivalkoisuus kestää läpi kesän.

Kotimaisuus kunniaan

Sinivalkoisuuden vaalimisen ei Hämäläisen mukaan tarvitse rajoittua pelkästään kukkien värivalintoihin. Satavuotiasta Suomea voi huomioida muun muassa suosimalla kotimaassa viljeltyjä ryhmä- ja ruukkukukkia.

– Tämä voisi olla se tärkein asia jopa ennen sinivalkoisia kukkaistutuksia, Hämäläinen muistuttaa.

Vuorikaunokissa on sinertävä sävy, joka voisi sopia juhlavuoden istutuksiin.Pekka Kauranen / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pohjoisen kalastajilla olisi nyt lupa lohenpyyntiin mutta Perämerellä on vielä puoli metriä jäätä

YLE: Perämeri - 2017, Tou 16 - 19:30

Tiistaista alkaen pohjoisimmalla Perämerellä pääsee jo lohenpyyntiin, mutta käytännössä ammattikalastajat joutuvat lykkäämään kauden alkua. Merellä jäätä on vielä niin paljon, että kalastusaluksilla ei ole sinne mitään asiaa.

Pitkään jatkuva jäätalvi on ikävä asia pohjoisen ammattikalastajien kannalta, sillä he olisivat muutoin päässeet aloittamaan aikaistetun lohenpyynnin.

– Ei merelle kukaan ole tällä hetkellä menossa vaan meidän täytyy odottaa, että jääkansi lähtee pois, kuvailee kemiläinen ammattikalastaja Timo Matinlassi. Hänen tukikohtansa on Karsikon kalasatama Simossa, josta merelle lähtee hänen lisäkseen vain yksi muu ammattikalastaja.

Matinlassin mukaan merelle pääsee aikaisintaan toukokuun 25. päivän jälkeen, mutta pyyntikauden alku voi venyä jopa kesäkuulle asti. Pyynnin alkamiseen vaikuttaa esimerkiksi Lapin suurten jokien tulviminen.

– Kun joet pukkaavat jäämassat merelle, ei kalliita rysiä kannata viedä jäiden runnottavaksi, toteaa Matinlassi.

Timo Matinlassin kotisatama on Simon Karsikko, josta merelle lähtee enää kaksi ammattikalastajaa.Riikka Rautiainen/ Yle Aikaistetaan ja rajoitetaan samalla kertaa

Vuosikymmeniä ammatikseen kalastanut Timo Matinlassi kuvailee hallituksen huhtikuun lopussa tekemää päätöstä poliittiseksi kompromissiksi. Hallitus antoi kalastajille toisella kädellä ja samaan aikaan otti toisella.

Käytännössä tämä näkyy siten, että Selkämerellä lohta pääsi pyytämään vappuna ja siitä pyynti on laajentunut vähitellen kohti pohjoista.

Jotta kalastus ei painottuisi liikaa lohen alkuvaellukseen, saa ammattikalastaja pyytää kauden alussa vain neljänneksen omasta kalastuskiintiöstään ja laittaa veteen yhden rysän.

Matinlassin mukaan parempi olisi ollut, jos Perämeren pohjukassa pyyntiin pääsisi hiukan nykyistä myöhemmin, mutta pyynnin olisi voinut aloittaa useammalla kuin yhdellä rysällä.

– Jos joudut pyytämään lohta pelkästään loppukaudesta, on lohi silloin pienempää kuin alkukesästä eikä siitä saa samanlaista tuottoa kuin isommasta kalasta, sanoo Matinlassi.

Ammattikalastajien rysiä Kemin Ajoksen kalasatamassa.Ajoksen kalasatama. Taustalla tutkimus- ja asiantuntijoiden arviot

Ammattikalastajien pyyntiä suitsitaan myös siten, että lohien valikointi koon perusteella on kielletty ja kaikki lohet tulee merkitä, jotta saaliin valvonta olisi helppoa.

Tiistaista alkaen lohta voi pyytää Perämeren pohjukassa ja Kemijoen terminaalikalastusalueella, mutta Tornionjoen edustan merialueella pyynti alkaa 17. kesäkuuta yhtäaikaa ruotsalaisten ammattikalastajien kanssa.

Hallitus päätti lohenkalastuksen säätelystä tutkimustiedon ja asiantuntija-arvioiden pohjalta.

Pohjanlahden lohenkalastuskiintiö on enintään noin 27 600 lohta, kun vuonna 2013 määrä oli noin 35 000 lohta. Luonnonvarakeskuksen mukaan kolmena edellisenä vuotena mereltä Tornion-Muonionjokeen on noussut keskimäärin 100 000 lohta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Viimeisetkin matkalla tabloidiin: Keskipohjanmaa kuulostelee lukijoiden kantoja koeversiolla

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 16 - 16:51

Keskipohjanmaa julkaisi tiistaina ensimmäisen lukijoille suunnatun version tabloid-kokoisesta maakuntalehdestä. Julkaisu siirtyy kokonaan tabloidiin ensi helmikuussa.

Tiistaina ilmestynyt numero on koeversio, jonka avulla kirjapainoyhtiö kuulostelee lukijoiden mielipiteitä entistä pienemmästä lehtikoosta.

– Kovin paljon palautetta ei ole vielä tullut, mutta viestit ovat olleet yllättävän myönteisiä. Muutaman lukijan silmään on ottanut se, että kuvat ovat heidän mielestään suhteessa liian suuria. Sitä tasapainoa meidän on mietittävä, päätoimittaja Kauko Palola sanoo.

Palolan mukaan lehtiuudistusta tehdäänkin yhdessä lukijoiden kanssa.

– Lukijoillehan me lehteä teemme. Mallilehtiä tehdään vielä ehkä yksi tai kaksi ennen kuin siirrymme lopullisesti pienempään kokoon.

Muutokseen viimeisten joukossa

Keskipohjanmaa on viimeisiä suomalaislehtiä, jotka siirtyvät broadsheetistä tabloid-kokoon. Suurilevikkisimmistä lehdistä enää vain Turun Sanomat ja Maaseudun Tulevaisuus ovat broadsheet-kokoisia.

Suurempi sivukoko on käytössä Keskipohjanmaan lisäksi pohjalaislehdissä Ilkassa ja Pohjalaisessa.

Pitkän pohdinnan taustalla on Keskipohjanmaan päätoimittajan Kauko Palolan mukaan huoli siitä, miten ilmoitusasiakkaat suhtautuvat muutokseen.

– Halusimme olla varovaisia. Ilmoitusasiakkaiden kanssa asiaa on jumpattu, ja uskon, että myös aika monet asiakkaat odottivat muutosta. Jos asiakas käyttää useampaa ilmoituskanavaa, on ilmoituksia hankala tehdä molempiin kokoihin.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Nuoret saavat maistiaisia esimiesurasta: Mitä jäi käteen, kun opiskelija vietti päivän johtajan varjona?

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 16 - 10:35

Kauppakamarit ovat huolestuneita siitä, että entistä harvempi nuori on kiinnostunut vastuusta ja johtajuudesta. Pohjanmaan kauppakamarin johtajan Paula Erkkilän mukaan käynnissä on suuri työelämän murros: moni nuori arvostaa erityisen paljon vapaa-aikaa, odottaa työnantajalta joustoa ja vierastaa johtajan vastuuta.

Huoleen etsitään ratkaisuja valtakunnallisella 1000 nuorta johtajaa -kampanjalla, jossa nuoria kutsutaan päivän ajaksi seuraamaan johtajien työpäivää. Osassa maata, kuten Kokkolassa ja Pietarsaaressa, hanke toteutettiin toukokuussa. Toinen kampanjaviikko on luvassa marraskuussa.

Tradenomiopiskelija Julia Laakso vietti päivän mainos- ja viestintätoimisto Creamedian johtaja Marita Vuorisen varjona. Laakson näkemyksiä johtajuudesta päivä lähinnä vahvisti, suuria yllätyksiä ei tullut.

– Aika hyvin omat ajatukset johtamistyöstä ovat kohdanneet sen kanssa, mitä näki. Mutta myös uusia ajatuksia alkoi muhia päässä.

Hyvä johtaja on ihmisläheinen ja osaa toimia erilaisten ihmisten kanssa. Tradenomiopiskelija Julia Laakso

Yksi kampanjan tavoitteista on murtaa stereotypioita käskyttävästä johtamisesta. Laaksolla oli oma näkemyksensä, jota Vuorisen työpäivän seuraaminen tuki:

– Maritan esimerkki tuki omia ajatuksia ihmisläheisestä johtajuudesta: hyvä johtaja on ihmisläheinen ja osaa toimia erilaisten ihmisten kanssa. Maritallakaan ei varmasti ole kahta samanlaista työntekijää. On tärkeää osata sopeutua myös ulkopuolella oleviin asioihin ja jatkuvaan muutokseen, pohti Laakso päivän jälkeen.

Verkostoituminenkin voi hoitua luontevasti väkisin vääntämisen sijasta, huomasi Laakso. Kokonaisuudessa päivä hyvine keskusteluineen antoi eväitä tulevaan:

– Kyllä se antoi lisäpotkua, että jos joskus päädyn johtotehtäviin, olen innokkaasti ottamassa niitä vastaan.

Mielikuva hyvästä johtajasta on muuttunut ja uudistunut

Creamedian johtaja Marita Vuorinen näki kampanjaan mukaan lähdössä mahdollisuuden saada tarpeet ja tekijät kohtaamaan. Hän on kuullut monelta alueen yritykseltä, kuinka hankalaa on löytää päteviä osaajia myyntiin ja markkinointiin.

Itse Vuorinen päätyi johtotehtäviin aika pian valmistumisensa jälkeen.

– Ehkä se on perusluonteeni: olen kovin utelias ja innostuva uusista jutuista ja ilmoittaudun aina vapaaehtoiseksi kaikennäköisiin projekteihin ja kokeiluihin.

Vuorista alettiin pyytää mukaan yhä useampaan paikkaan, ja jatko eteni luontevasti: vastuuta sai kun oli valmis sitä ottamaan.

Hän ei olekaan ollenkaan varma, onko selkeä pyrkimys johtajaksi edes hyvä ajattelutapa. Vuorisen mielestä on paras mennä asiat edellä.

– Itselle luontevaa oli, että ensin mennään, tehdään ja näytetään. Ja katsotaan, mitä seuraavaksi. Jos on hyvä tyyppi, jolla on uteliaisuutta, ihmistuntemusta ja taipumuksia vastuunottoon, kannattaa hakeutua sellaisiin tehtäviin. Niiden kautta kasvaa ja saa vastuuta.

Helpottaa kummasti, jos tulee ihmisten kanssa toimeen ja ymmärtää, mikä ihmisiä motivoi ja innostaa. Creamedian johtaja Marita Vuorinen

Vuorinen ei halua raamittaa hyvän johtajan kuvaa. Hänen tullessaan työelämään perinteiset johtamismetodit jylläsivät vielä. Sittemmin paljon on muuttunut, ja mielikuva hyvästä johtajasta on muuttunut yhä monipuolisemmaksi ja modernimmaksi.

– On entistä tärkeämpää nähdä, että johtaja johtaa ihmisten kautta – varsinkin kun kyseessä on asiantuntijaorganisaatio. Johtajat joutuvat pohtimaan, mikä innostaa ja kannustaa ketäkin. Helpottaa kummasti, jos tulee ihmisten kanssa toimeen ja ymmärtää, mikä ihmisiä motivoi ja innostaa, sanoo Vuorinen.

Myös kokemuksesta on tietysti apua:

– Aina tulee hankalampia tilanteita, joissa pitää olla kypsyyttä, harkintaa ja näkemystä. Ei sillä, etteikö joku voi olla 20-30-vuotiaana jo hyvä johtaja. Jollain voi olla luontaisesti paremmat eväät siihen.

Vuorista päivä "varjon" kanssa auttoi myös näkemään, millainen näkemys opiskelijoilla yrityselämästä on. Koulussa opetetaan hänen mukaansa kyllä oikeita asioita, mutta jotain välistä puuttuu. Se silta voisi syntyä, jos opiskelijat saataisiin nykyistä aiemmin yrityksiin oppimaan.

– Siinä olisi voitettavaa sekä yrityksille että opiskelijoille, sanoo Marita Vuorinen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tätä tulee harvemmin ajateltua: Kaupunkimetsä kukoistaa Suomessa – "Ei ole tavallista Keski-Euroopassa"

YLE: Perämeri - 2017, Tou 16 - 09:00
Mistä on kyse?
  • Suomen kaupungeissa on runsaasti viheralueita – tästä esimerkkinä käy Oulun kaupunki
  • Oulussa on puisto- ja liikenneviheralueita noin 1 300 hehtaaria
  • Taajamametsiä on kaupungissa noin 3 000 hehtaaria
  • Leikkipuistoja löytyy noin 150
  • Oulun kaupungin alueella kasvaa noin 35 000 katupuuta

Suomen kaupungeista löytyy poikkeuksellinen rikas luontoympäristö. Katujen varsien istutukset, liikenneviheralueet, kaupunkimetsät, taajamien reuna-alueet ovat täynnä luontoa, jota kaupunkilainen ei välttämättä huomaa tai osaa käyttää hyödykseen.

– Toivoisin, että tieto kaupunkimetsäluonnon merkityksestä leviäisi ihmisten keskuuteen. Metsillä on todettu olevan monia myönteisiä vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen, muistuttaa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Leena Hamberg.

Hamberg kuvailee metsää hyväksi jutuksi. Se saa ihmiset liikkeelle.

– Esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa olisi syytä nykyistä tarkemmin ymmärtää metsän ja luonnon arvo muutoinkin, kuin rakennus- ja maareservinä.

Alueet pirstaloituvat

Kaupungista löytyy Hambergin mukaan monipuolinen luontolajisto, joka on osin kaupungistumisen seurausta. Kaupunki ei kuitenkaan ole kaikkien lajien kannalta otollisin kasvuympäristö.

– Alkuperäiset luontoalueet pirstaloituvat kaupungeissa ja elinympäristöt pienenevät. Kun kaupungistuminen etenee, alkuperäinen lajisto alkaa hävitä ja kaupungistumisesta hyötyvä lajisto yleistyä, jolloin lajisto yksipuolistuu, Hamberg sanoo.

Kaarisilta Karhulan jokipuistossa Kotkassa. Miina Sillanpää / Yle

Hyvin hoidettu kaupunkiluonto voi Hambergin mukaan kehittyä kuitenkin monilajiseksi.

– Esimerkiksi kaupunkimetsiin voi kehittyä monilajinen puusto, joka on myös ikärakenteeltaan monipuolinen. Kaupunkimetsien reuna-alueilla runsastuvat luontaisesti valosta hyötyvät puulajit, mikä rikastuttaa puulajistoa. Kaupunkimetsä on usein paljon monimuotoisempi kuin laaja talousmetsä, missä suositaan tavallisesti yhtä lajia, Hamberg sanoo.

Luonnon arvoa ei huomata

Hambergin mukaan Suomessa on hieno tilanne sikäli, että meiltä löytyy vielä oikeaa metsää keskeltä kaupunkia.

– Se ei ole aivan tavallista esimerkiksi Keski-Euroopassa. Monet ulkomaalaiset keskustelukumppanini ovat muistuttaneet, että Suomessa ei ymmärretä välttämättä kuinka hieno luonto meillä on, ennen kuin se menetetään.

Muun muassa Kaupunginpuutarhurien Seura, Viherympäristöliitto ja kansallisten kaupunkipuistojen verkosto muistuttavat satavuotiasta Suomea sen puistojen merkityksestä.

Viime vuonna käynnistetyn kampanjan tarkoituksena on tuoda esille suomalaisille tärkeitä puistoja ja puistokulttuuria itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden kunniaksi. Ehdotuksista kootaan sadan parhaan puiston lista, joka julkaistaan syksyllä 2017.

Hanke on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pottumaa paraatipaikalle – kaupunkikeskustoihin tulee viljelylaatikoita

YLE: Perämeri - 2017, Tou 16 - 07:21
Kaupunkiviljely yleistyyRisto Degerman / Yle

Periaatteessa laatikkoviljelmä on sama asia kuin perinteinen lavaviljely, jolla Suomessakin on pitkät perinteet. Laatikkoviljely antaa myös kaupunkilaisille mahdollisuuden hyötykasvien kasvattamiseen.

Oulussa kaupunki huolehtii laatikoista ja niiden paikalleen laittamisesta. Yhden laatikon vuokra kesäkaudelta on viisi euroa. Suurin osa laatikoista tulee Hollihaan puistoon.

Julkiselle paikalle asetettavat viljelylaatikot ovat Suomessa vielä melko uusi ilmiö. Muutaman vuoden ajan niitä on ollut jo esimerkiksi pääkaupunkiseudulta ja Turusta.

Suomen juhlavuoden kunniaksi myös Oulussa on tulevaksi kesäksi tarjolla sata julkiselle paikalle asetettavaa viljelylaatikkoa. Kaupunki kärrää laatikot multineen paikalle kesäkuun alussa ja huolehtii ne viljelykauden jälkeen myös pois. Jatkostakin on suunnitelmat valmiina eli jos innostus jatkuu, viljelylootia löytyy Oulusta jatkossakin.

Perinteisesti kaupunkilaisten viljelyintoa on helpotettu esimerkiksi siirtolapuutarhatonteilla ja kesäksi vuokrattavilla viljelypalstoilla.

Pienen ryytimaan voi toki perustaa myös parvekkeelle tai terassille. Sitä varten löytyy kauppojen hyllyiltä jo melkoinen määrä erilaisia rakennussarjojakin. Yksinkertaisin kasvimaa syntyy vaikka multasäkkiin.

Milla Alavuotunki valmistelee Oulun kestävän kehityksen keskuksessa taimia kesän kasvatuskautta varten. Osa taimista tulee myös myyntiin laatikkoviljelmien avajaistilaisuuteen.Marko Siekkinen / Yle

Oulun kaupunkikuvaan tulevat laatikot ovat 40 senttiä korkeita. Leveyttä laatikolla on 80 ja pituutta 120 senttiä. Multaa yhteen laatikkoon tulee 400 litraa, mikä mahdollistaa myös juurikkaiden ja perunoiden kasvattamisen. Laatikon sisusta vuorataan harsokankaalla, joka päästää liian veden pois ja pitää laatikon mullan erillään sijoituspaikan maan pinnasta.

Innostus auttaa jo pitkälle

Viljelylaatikossa kasvattaminen ei vaadi erikoistaitoja. Innostus ja kokeilunhalu auttaa jo pitkälle.

– Kyllä se onnistuu ilman kokemustakin, vakuuttelee hortonomi Satu Mörsäri Oulun kestävän kehityksen keskuksesta. Mörsäri on suunnitellut Oulun viljelylaatikot ja niiden sijoituspaikat.

Aloittelijan kannattaa kuitenkin valita helppohoitoisia kasveja, joille riittää perushoito, kastelu ja rikkakasvien kitkeminen.

– Esimerkiksi köynnöskrassia, perunaa, porkkanaa ja salaatteja, Mörsäri luettelee aloittelijalle sopivia kasveja. Lisävinkkejä saa taimimyymälöistä ja asiantuntijoilta.

Laatikkoviljelyn suosio kasvussa Suomeen viljelylaatikot ovat rantautuneet viime vuosina. Euroopassa idea on ollut käytössä jo vuosia. Tässä esimerkki brittiläisistä laatikoistas Manchesteristä kesältä 2013.Risto Degerman

Kaupunkilaisten into pienimuotoisen viljelyyn on viime vuosina lisääntynyt.

– Innostus vain kasvaa, kertoo Satu Mörsäri.

Oulussa viljelylaatikoita sijoitetaan neljään eri paikkaan kaupunkialueelle: Etu-Lyöttyyn, Myllytulliin, Hollihakaan ja Toppilansaareen.

Pienimuotoinen lavaviljely ei toki ole uusi ilmiö, mutta julkisille paikoille tuotavat viljelylaatikot ovat rantautuneet Suomeen vasta viime vuosina. Muualla Euroopassa niitä on nähty jo usean vuoden ajan.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kun raskaus tarkoittaa kuukausien oksentamista – "Jaksoin kun tiesin, että saan sen palkinnon"

YLE: Perämeri - 2017, Tou 15 - 18:30
Hyperemeesi

Vaikea raskauspahoinvointi (hyperemesis gravidarum), joka vaatii useimmiten sairaalahoitoa.

Siitä kärsii Suomessa runsas 1 prosentti odottajista.

Hyperemeesipotilaat menettävät painoaan alkuraskauden aikana jopa 5–10 prosenttia.

Hyperemeesi uusiutuu noin 80 prosentin todennäköisyydellä.

Kansainvälistä hyperemeesipäivää vietetään 15.5.

Lähteet: Hyperemeesi ry, Duodecim-terveyskirjasto.

Henna Rahkosella oli toisen raskauden aikana kauppareissulla mukanaan pussi, kotona aina lähellä kippo. Hän ei nimittäin voinut nielaista omaa sylkeäänkään oksentamatta. Piti sylkeä pussiin, vaikka miettikin, mitä ihmiset mahtavat ajatella.

Henna oksensi pahimpina aikoina 15 minuutin välein – tai heti, kun söi tai joi jotakin. Kun vatsalaukku oli tyhjä, hän oksensi sappinestettä, joka poltti ruokatorven verelle. Sitten kipukin esti syömisen. Piti yrittää imeskellä mehujäätä tai melonia. Joskus meni mustikkasoppaa.

Hyperemeesi eli vaikea raskauspahoinvointi tekee vuosittain noin 700 suomalaisnaisesta petipotilaita. Ero tavalliseen raskauspahoinvointiin on selvä: hyperemeesistä kärsivä oksentaa jopa kymmeniä kertoja päivässä, pahimmillaan koko raskauden ajan. Hän ei pysty syömään tai juomaan ja menettää painoaan useita prosentteja.

Hyperemeesistä kärsivä ei jatkuvan oksentamisen vuoksi jaksa myöskään toimia normaalisti. Niin työnteko kuin arkiaskareetkin voivat käydä mahdottomiksi. Monelle tilanne aiheuttaa myös masennusta, pahimmillaan jopa pitkäkestoisia traumoja.

Henna Rahkonen tiputuksessa.Henna Rahkonen

Henna Rahkosen ensimmäinen raskaus paljastui viikolla 6–7, kun jatkuva pahoinvointi alkoi. Kävi ilmi, että hyperemeesi kulkee suvussa: äiti ja isoäiti olivat myös kärsineet siitä. Hoitoa sen sijaan oli hankala saada – kukaan ei oikein tiennyt, mitä tehdä. Tiputuksessa Henna oli ensimmäisen kerran viikolla 10. Joskus hyperemeesi helpottaa hieman matkan varrella, mutta Henna oksensi viimeisen kerran vielä synnytyssalissa.

Pahoinvointilääkkeistä ei ole ollut Hennalle apua. Ensimmäisellä kerralla niitä ei annettu, ja toisella kertaa kokeilut eivät auttaneet. Närästykseen sentään löytyi helpotusta lääkkeestä.

Huolta aiheutti ensimmäisessä raskaudessa myös sikiö, joka ei kasvanut odotusten mukaan. Kasvukontrolleja tuli tiuhempaan, mutta lopulta molemmat lapset ovat syntyneet hyvän kokoisina ja terveinä.

Haaveilin vesilasillisesta. Voi itse kuvitella, millaista olisi jos oksennustauti jatkuisi viikosta toiseen. Laura Hyvärinen, Hyperemeesi-yhdistyksen puheenjohtaja.

Hyperemeesi paljastuu usein vasta, kun äiti on sairastanut sitä jo pitkään. Terveydenhuollossa annetaan myös helposti sellaista viestiä, että pahoinvointi menee kyllä ohi.

– Sivulauseessa joku voi sanoa, että joskus harvoin tämä kestää koko raskauden. Ymmärrän kyllä haluan tsempata ja pitää uskoa yllä, mutta jotkut haluaisivat todenmukaisemman kuvan tilanteesta, sanoo Hyperemeesi ry:n puheenjohtaja Laura Hyvärinen.

Joka viidennellä hyperemeesi kestää koko raskauden ajan. Se myös uusii 80 prosentin todennäköisyydellä seuraavassa raskaudessa.

Hyperemeesin perimmäinen syy ei ole tiedossa. Hyvärisen mukaan tutkimukset osoittavat, että sen laukaisee istukkahormoni, jota kuitenkin on kaikilla odottajilla. Mikä sitten johtaa toisilla hyperemeesin puhkeamiseen, on vielä selittämättä. Joillakin hyperemeesi kulkee suvussa.

Kyseessä on ilmeisesti monen tekijän summa, koska toisiin tapauksiin auttaa pahoinvointilääkkeissä eri vaikuttava aine kuin toisiin. Hyperemeesiin lukeutuu myös vaikeusasteeltaan erilaisia tapauksia.

Henna Rahkonen tiputuksessa.Henna Rahkonen

Ongelmaan on kuitenkin olemassa apua; useimmiten pahoinvointilääkitys ja nesteytys auttavat ainakin jonkin verran. Hyperemeesi-yhdistyksen puheenjohtaja Laura Hyvärinen kulki raskausaikanaan kodin ja sairaalan väliä: muutama päivä kotona sinnitellen, sitten taas sairaalaan tiputukseen. Kaksi kuukautta kului niin, ettei hän syönyt juuri mitään. Oli viikkoja, että Laura imeskeli vain jääpaloja.

– Haaveilin vesilasillisesta. Paino tippui 12 prosenttia, suunnilleen kilon viikossa. Vasta jälkeenpäin ymmärsin, että olinpa minä sairas. Voi itse kuvitella, millaista olisi, jos oksennustauti jatkuisi viikosta toiseen, muistelee Hyvärinen.

Diagnoosista huolimatta Hyväriselle ei etsitty parhaiten sopivaa lääkettä, eikä hän voinut enää palata töihin. Myöhemmin pyytämistään potilaskertomuksista hän on huomannut lääkärin maininnan: "Tarvittaessa kokeillaan vahvempia lääkkeitä". Niitä ei koskaan kokeiltu, ja Hyvärinen itse oli liian heikko kyselläkseen muun hoidon perään.

– Raskauspahoinvointi kyllä tunnistetaan, mutta tilanteen vakavuuden ymmärtäminen on heikkoa, summaa Hyvärinen.

Toisessa raskaudessa Henna sai tiputusta myös kotona.Henna Rahkonen

Henna Rahkosen toisessa raskaudessa hyperemeesiin osattiin jo varautua niin kotona kuin neuvolassa. Kaikki keinot kokeiltiin, mutta vain nesteytys auttoi. Tippaan Henna sai kävellä suoraan tarvittaessa. Hän viettikin paljon aikaa tiputuksessa ja myös osastolla.

Henna alkoi jopa pelätä kotiinpaluuta sairaalasta. Pelotti, kun tiesi, että saman tien alkaa oksentaminen. Samalla puhjennut hajuherkkyys sai aikaan sen, että jo eteisessä kodin tutut tuoksut olivat liikaa. Sen ajatteleminen saa vieläkin kyyneliin.

– Että joutui pelkäämään kotiin menemistä…

Loppuvaiheessa avuksi löytyi kotisairaanhoito, ja Henna sai nesteytyksen kotona. Silti hän oli todella masentunut: itki ja oksensi.

– Oli kauhean huono omatunto ja syyllisyys, kun ei pystynyt huolehtimaan lapsesta. Kun yökin pytyllä, tyttö tuli viereen muka yökkimään. Mutta onneksi hän oli niin pieni, ettei ehkä ymmärtänyt kaikkea.

Mutta Henna ymmärsi ja muistaa. Yhä jostain tietystä paidasta tulee muisto: tämä oli päällä, kun olin tiputuksessa. Huuhteluainetta saattoi käyttää vasta parin vuoden päästä. Jokin tietty ruoka liittyy yhä hyperemeesiaikoihin.

Tökeröt neuvot suututtivat

Raskauden aikana hän sai monenlaisia neuvoja: koeta ottaa positiivinen asenne. Ulkoile. Kuuntele lempimusiikkia. Ei ollut kaukana, että nainen olisi sanonut vastaan pahasti.

– Miten pystyisi kävelemään, kun jalat eivät kanna?

Rahkonen ei sanonut pahasti, mutta puhuu kyllä asiasta mielellään. Hyperemeesistä pitäisi puhua hänen mielestään enemmän. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan, että raskaudenaikainen pahoinvointi voisi olla niin paha. Ei ollut mieskään, joka sanoi jossain vaiheessa, ettei pysty enää katsomaan. Mutta pystyi kuitenkin: juuri läheisten tuen avulla Henna sanoo selvinneensä. Mies, äiti ja isä, sisarukset.

– Ilman heitä en olisi jaksanut.

Hoito Ylivieskassa saa sekin pääasiassa kiitosta. Kaikki eivät ymmärtäneet, mistä oli kyse, mutta suurin osa kyllä. Osastohoitokin oli hyvää, ja kotihoitoa Rahkonen toivoisi näissä tapauksissa lisää, samoin hoitovaihtoehtoja pitäisi etsiä laajasti. Hyperemeesiyhdistyksen tukiryhmän Rahkonen löysi harmikseen vasta jälkeenpäin.

Miten pystyisi kävelemään, kun jalat eivät kanna? Henna Rahkonen

Hyperemeesiyhdistys pitää tärkeimpänä tehtävänä lisätä tietoa asiasta, jotta hyperemeesi tunnistetaan terveydenhuollossa ja ihmiset saavat asianmukaista hoitoa – ja jotta raskaana olevat naiset itse ymmärtävät, että tila ei ole normaali ja osaavat hakea apua. Äidin kannattaa hakeutua hoitoon ajoissa, vaikka kynnys sairaalaan lähtöön on usein korkea, samoin pahoinvointilääkkeiden syömiseen raskauden aikana, sanoo Hyvärinen.

Yhdistys toivoo myös, ettei hoitoa saadakseen joutuisi menemään sairaalaan, vaan avun voisi saada kotisairaanhoidon kautta.

– Kotona sinnittelee usein liian pitkään, jolloin kunto romahtaa ja lähdetään taas sairaalaan tankattavaksi. Kotisairaanhoidon avulla lääkityksellä kunto voisi pysyä parempana koko ajan, sanoo Hyvärinen.

Hyperemeesin nykyistä parempi tunnistaminen ja diagnosointi voisi helpottaa myös työelämässä oloa. Nyt hyperemeesistä kärsivä saattaa käydä töissä päivän, pari, jäädä sairaslomalle loppuviikoksi ja siirtää työt kohti seuraavaa viikkoa, jolloin sama taas toistuu. Parempi ymmärrys pahoinvoinnin laadusta toisi mukanaan pidempiaikaiset ratkaisut ja helpottaisi käytännön järjestelyjä niin kotona kuin töissä.

Henna Rahkonen esikoisensa kanssa syyskuussa 2015. Hänellä on vain vähän kuvia raskausajoistaan.Paula Tavasti

Hyperemeesin sanotaan olevan yleisintä ensimmäisessä raskaudessa. Hyperemeesiyhdistys näkee tässä tilastoharhan mahdollisuuden: moni vaikean raskauspahoinvoinnin kokenut kun ei tee toista lasta.

Laura Hyvärisen esikoinen on pian 2-vuotias. Hyperemeesikokemus ei suinkaan vähennä äitiyden ihanuutta, vaan lapsi oli kaiken arvoinen. Silti hän voi jäädä äidin ainoaksi.

– Olen erittäin onnellinen, että minulla on ainakin yksi lapsi, mutta en tiedä, uskaltaudunko siihen enää, sanoo Laura.

Kuinka usein asia on mielessä?

– Lähes päivittäin.

Hyperemeesi opetti arvostamaan

Onkin erikoista, että Henna Rahkosella on kaksi lasta. Henna jaksoi ajattelemalla toista palkintoa ja katsomalla ensimmäistä, joka touhusi iloisena kotona.

– Siitä sain voimaa: kyllä minä jaksan tämän loppuun.

Henna Rahkosen kuopus on puolitoistavuotias. Molemmat lapset ovat syntyneet loppusyksystä. Kevät herättääkin muistoja: noiden vuosien pääsiäiset ja vaput Henna vietti tiputuksessa.

– Hyperemeesi on pahinta, mitä tulee mieleen. Sen opin, etten valita enää turhasta. Ei tunnu flunssat ja arvostan enemmän ihan kaikkea. Ja lapset ovat tosi rakkaita. Tosi rakkaita, sanoo Rahkonen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kun raskaus tarkoittaa kuukausien oksentamista – "Jaksoin kun tiesin, että saan sen palkinnon"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 15 - 18:30
Hyperemeesi

Vaikea raskauspahoinvointi (hyperemesis gravidarum), joka vaatii useimmiten sairaalahoitoa.

Siitä kärsii Suomessa runsas 1 prosentti odottajista.

Hyperemeesipotilaat menettävät painoaan alkuraskauden aikana jopa 5–10 prosenttia.

Hyperemeesi uusiutuu noin 80 prosentin todennäköisyydellä.

Kansainvälistä hyperemeesipäivää vietetään 15.5.

Lähteet: Hyperemeesi ry, Duodecim-terveyskirjasto.

Henna Rahkosella oli toisen raskauden aikana kauppareissulla mukanaan pussi, kotona aina lähellä kippo. Hän ei nimittäin voinut nielaista omaa sylkeäänkään oksentamatta. Piti sylkeä pussiin, vaikka miettikin, mitä ihmiset mahtavat ajatella.

Henna oksensi pahimpina aikoina 15 minuutin välein – tai heti, kun söi tai joi jotakin. Kun vatsalaukku oli tyhjä, hän oksensi sappinestettä, joka poltti ruokatorven verelle. Sitten kipukin esti syömisen. Piti yrittää imeskellä mehujäätä tai melonia. Joskus meni mustikkasoppaa.

Hyperemeesi eli vaikea raskauspahoinvointi tekee vuosittain noin 700 suomalaisnaisesta petipotilaita. Ero tavalliseen raskauspahoinvointiin on selvä: hyperemeesistä kärsivä oksentaa jopa kymmeniä kertoja päivässä, pahimmillaan koko raskauden ajan. Hän ei pysty syömään tai juomaan ja menettää painoaan useita prosentteja.

Hyperemeesistä kärsivä ei jatkuvan oksentamisen vuoksi jaksa myöskään toimia normaalisti. Niin työnteko kuin arkiaskareetkin voivat käydä mahdottomiksi. Monelle tilanne aiheuttaa myös masennusta, pahimmillaan jopa pitkäkestoisia traumoja.

Henna Rahkonen tiputuksessa.Henna Rahkonen

Henna Rahkosen ensimmäinen raskaus paljastui viikolla 6–7, kun jatkuva pahoinvointi alkoi. Kävi ilmi, että hyperemeesi kulkee suvussa: äiti ja isoäiti olivat myös kärsineet siitä. Hoitoa sen sijaan oli hankala saada – kukaan ei oikein tiennyt, mitä tehdä. Tiputuksessa Henna oli ensimmäisen kerran viikolla 10. Joskus hyperemeesi helpottaa hieman matkan varrella, mutta Henna oksensi viimeisen kerran vielä synnytyssalissa.

Pahoinvointilääkkeistä ei ole ollut Hennalle apua. Ensimmäisellä kerralla niitä ei annettu, ja toisella kertaa kokeilut eivät auttaneet. Närästykseen sentään löytyi helpotusta lääkkeestä.

Huolta aiheutti ensimmäisessä raskaudessa myös sikiö, joka ei kasvanut odotusten mukaan. Kasvukontrolleja tuli tiuhempaan, mutta lopulta molemmat lapset ovat syntyneet hyvän kokoisina ja terveinä.

Haaveilin vesilasillisesta. Voi itse kuvitella, millaista olisi jos oksennustauti jatkuisi viikosta toiseen. Laura Hyvärinen, Hyperemeesi-yhdistyksen puheenjohtaja.

Hyperemeesi paljastuu usein vasta, kun äiti on sairastanut sitä jo pitkään. Terveydenhuollossa annetaan myös helposti sellaista viestiä, että pahoinvointi menee kyllä ohi.

– Sivulauseessa joku voi sanoa, että joskus harvoin tämä kestää koko raskauden. Ymmärrän kyllä haluan tsempata ja pitää uskoa yllä, mutta jotkut haluaisivat todenmukaisemman kuvan tilanteesta, sanoo Hyperemeesi ry:n puheenjohtaja Laura Hyvärinen.

Joka viidennellä hyperemeesi kestää koko raskauden ajan. Se myös uusii 80 prosentin todennäköisyydellä seuraavassa raskaudessa.

Hyperemeesin perimmäinen syy ei ole tiedossa. Hyvärisen mukaan tutkimukset osoittavat, että sen laukaisee istukkahormoni, jota kuitenkin on kaikilla odottajilla. Mikä sitten johtaa toisilla hyperemeesin puhkeamiseen, on vielä selittämättä. Joillakin hyperemeesi kulkee suvussa.

Kyseessä on ilmeisesti monen tekijän summa, koska toisiin tapauksiin auttaa pahoinvointilääkkeissä eri vaikuttava aine kuin toisiin. Hyperemeesiin lukeutuu myös vaikeusasteeltaan erilaisia tapauksia.

Henna Rahkonen tiputuksessa.Henna Rahkonen

Ongelmaan on kuitenkin olemassa apua; useimmiten pahoinvointilääkitys ja nesteytys auttavat ainakin jonkin verran. Hyperemeesi-yhdistyksen puheenjohtaja Laura Hyvärinen kulki raskausaikanaan kodin ja sairaalan väliä: muutama päivä kotona sinnitellen, sitten taas sairaalaan tiputukseen. Kaksi kuukautta kului niin, ettei hän syönyt juuri mitään. Oli viikkoja, että Laura imeskeli vain jääpaloja.

– Haaveilin vesilasillisesta. Paino tippui 12 prosenttia, suunnilleen kilon viikossa. Vasta jälkeenpäin ymmärsin, että olinpa minä sairas. Voi itse kuvitella, millaista olisi, jos oksennustauti jatkuisi viikosta toiseen, muistelee Hyvärinen.

Diagnoosista huolimatta Hyväriselle ei etsitty parhaiten sopivaa lääkettä, eikä hän voinut enää palata töihin. Myöhemmin pyytämistään potilaskertomuksista hän on huomannut lääkärin maininnan: "Tarvittaessa kokeillaan vahvempia lääkkeitä". Niitä ei koskaan kokeiltu, ja Hyvärinen itse oli liian heikko kyselläkseen muun hoidon perään.

– Raskauspahoinvointi kyllä tunnistetaan, mutta tilanteen vakavuuden ymmärtäminen on heikkoa, summaa Hyvärinen.

Toisessa raskaudessa Henna sai tiputusta myös kotona.Henna Rahkonen

Henna Rahkosen toisessa raskaudessa hyperemeesiin osattiin jo varautua niin kotona kuin neuvolassa. Kaikki keinot kokeiltiin, mutta vain nesteytys auttoi. Tippaan Henna sai kävellä suoraan tarvittaessa. Hän viettikin paljon aikaa tiputuksessa ja myös osastolla.

Henna alkoi jopa pelätä kotiinpaluuta sairaalasta. Pelotti, kun tiesi, että saman tien alkaa oksentaminen. Samalla puhjennut hajuherkkyys sai aikaan sen, että jo eteisessä kodin tutut tuoksut olivat liikaa. Sen ajatteleminen saa vieläkin kyyneliin.

– Että joutui pelkäämään kotiin menemistä…

Loppuvaiheessa avuksi löytyi kotisairaanhoito, ja Henna sai nesteytyksen kotona. Silti hän oli todella masentunut: itki ja oksensi.

– Oli kauhean huono omatunto ja syyllisyys, kun ei pystynyt huolehtimaan lapsesta. Kun yökin pytyllä, tyttö tuli viereen muka yökkimään. Mutta onneksi hän oli niin pieni, ettei ehkä ymmärtänyt kaikkea.

Mutta Henna ymmärsi ja muistaa. Yhä jostain tietystä paidasta tulee muisto: tämä oli päällä, kun olin tiputuksessa. Huuhteluainetta saattoi käyttää vasta parin vuoden päästä. Jokin tietty ruoka liittyy yhä hyperemeesiaikoihin.

Tökeröt neuvot suututtivat

Raskauden aikana hän sai monenlaisia neuvoja: koeta ottaa positiivinen asenne. Ulkoile. Kuuntele lempimusiikkia. Ei ollut kaukana, että nainen olisi sanonut vastaan pahasti.

– Miten pystyisi kävelemään, kun jalat eivät kanna?

Rahkonen ei sanonut pahasti, mutta puhuu kyllä asiasta mielellään. Hyperemeesistä pitäisi puhua hänen mielestään enemmän. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan, että raskaudenaikainen pahoinvointi voisi olla niin paha. Ei ollut mieskään, joka sanoi jossain vaiheessa, ettei pysty enää katsomaan. Mutta pystyi kuitenkin: juuri läheisten tuen avulla Henna sanoo selvinneensä. Mies, äiti ja isä, sisarukset.

– Ilman heitä en olisi jaksanut.

Hoito Ylivieskassa saa sekin pääasiassa kiitosta. Kaikki eivät ymmärtäneet, mistä oli kyse, mutta suurin osa kyllä. Osastohoitokin oli hyvää, ja kotihoitoa Rahkonen toivoisi näissä tapauksissa lisää, samoin hoitovaihtoehtoja pitäisi etsiä laajasti. Hyperemeesiyhdistyksen tukiryhmän Rahkonen löysi harmikseen vasta jälkeenpäin.

Miten pystyisi kävelemään, kun jalat eivät kanna? Henna Rahkonen

Hyperemeesiyhdistys pitää tärkeimpänä tehtävänä lisätä tietoa asiasta, jotta hyperemeesi tunnistetaan terveydenhuollossa ja ihmiset saavat asianmukaista hoitoa – ja jotta raskaana olevat naiset itse ymmärtävät, että tila ei ole normaali ja osaavat hakea apua. Äidin kannattaa hakeutua hoitoon ajoissa, vaikka kynnys sairaalaan lähtöön on usein korkea, samoin pahoinvointilääkkeiden syömiseen raskauden aikana, sanoo Hyvärinen.

Yhdistys toivoo myös, ettei hoitoa saadakseen joutuisi menemään sairaalaan, vaan avun voisi saada kotisairaanhoidon kautta.

– Kotona sinnittelee usein liian pitkään, jolloin kunto romahtaa ja lähdetään taas sairaalaan tankattavaksi. Kotisairaanhoidon avulla lääkityksellä kunto voisi pysyä parempana koko ajan, sanoo Hyvärinen.

Hyperemeesin nykyistä parempi tunnistaminen ja diagnosointi voisi helpottaa myös työelämässä oloa. Nyt hyperemeesistä kärsivä saattaa käydä töissä päivän, pari, jäädä sairaslomalle loppuviikoksi ja siirtää työt kohti seuraavaa viikkoa, jolloin sama taas toistuu. Parempi ymmärrys pahoinvoinnin laadusta toisi mukanaan pidempiaikaiset ratkaisut ja helpottaisi käytännön järjestelyjä niin kotona kuin töissä.

Henna Rahkonen esikoisensa kanssa syyskuussa 2015. Hänellä on vain vähän kuvia raskausajoistaan.Paula Tavasti

Hyperemeesin sanotaan olevan yleisintä ensimmäisessä raskaudessa. Hyperemeesiyhdistys näkee tässä tilastoharhan mahdollisuuden: moni vaikean raskauspahoinvoinnin kokenut kun ei tee toista lasta.

Laura Hyvärisen esikoinen on pian 2-vuotias. Hyperemeesikokemus ei suinkaan vähennä äitiyden ihanuutta, vaan lapsi oli kaiken arvoinen. Silti hän voi jäädä äidin ainoaksi.

– Olen erittäin onnellinen, että minulla on ainakin yksi lapsi, mutta en tiedä, uskaltaudunko siihen enää, sanoo Laura.

Kuinka usein asia on mielessä?

– Lähes päivittäin.

Hyperemeesi opetti arvostamaan

Onkin erikoista, että Henna Rahkosella on kaksi lasta. Henna jaksoi ajattelemalla toista palkintoa ja katsomalla ensimmäistä, joka touhusi iloisena kotona.

– Siitä sain voimaa: kyllä minä jaksan tämän loppuun.

Henna Rahkosen kuopus on puolitoistavuotias. Molemmat lapset ovat syntyneet loppusyksystä. Kevät herättääkin muistoja: noiden vuosien pääsiäiset ja vaput Henna vietti tiputuksessa.

– Hyperemeesi on pahinta, mitä tulee mieleen. Sen opin, etten valita enää turhasta. Ei tunnu flunssat ja arvostan enemmän ihan kaikkea. Ja lapset ovat tosi rakkaita. Tosi rakkaita, sanoo Rahkonen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Öinen autokyyti päättyi surmaan – hovioikeus ei muuttanut nuoren miehen elinkautista vankeusrangaistusta

YLE: Perämeri - 2017, Tou 15 - 11:27

Rovaniemen hovioikeus piti voimassa Oulun käräjäoikeuden oululaismiehelle langettaman murhatuomion.

Mies katsoi valituksessaan hovioikeudelle syyllistyneensä alentuneesti syyntakeisena tehtyyn tappoon ja vaati murhasyytteen hylkäämistä ja rangaistuksen alentamista.

Oulun käräjäoikeus tuomitsi vuoden 2016 syyskuussa 20-vuotiaalle oululaismiehelle yhteisen elinkautisen vankeusrangaistuksen neljästä eri rikoksesta. Mies tuomittiin oululaisen miehen murhasta. Käräjäoikeuden mukaan mies oli teon tehdessään täydessä ymmärryksessä. Mies tuomittiin myös törkeästä varkaudesta, ryöstöstä ja näpistyksestä.

Rovaniemen hovioikeus määräsi, että mies on pidettävä edelleen vangittuna.

Kaksi miestä valitti tuomioistaan hovioikeuteen, joka ei muuttanut myöskään toisen miehen vankeusrangaistusta. Oulun käräjäoikeus tuomitsi 22-vuotiaalle miehelle ryöstöstä ja varkaudesta yhdeksän kuukauden vankeutta.

Jatkot uhrin asunnolla

Rovaniemen hovioikeuden tuomiot liittyvät Oulun Heinpäässä vuoden 2015 lokakuun lopulla tapahtuneeseen surmatyöhön.

Nelihenkinen seurue, jossa oli kolme miestä ja yksi nainen otti kaupungilta aamuyöllä autoon kyytiin noin 40-vuotiaan oululaismiehen. Uhri pyysi seuruetta asunnolleen jatkoille, jossa oli tarjonnut vieraille alkoholia.

Uhrin nukahdettua seurue anasti asunnosta muun muassa viihde-elektroniiikkaa. Nuori, 20-vuotias mies jäi asunnolle ja surmasi oululaismiehen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Persaukisesta keltanokasta kasvoi rohkea asuntosijoittaja: "Alkuaikoina hurjastelin hullun riskillä"

YLE: Perämeri - 2017, Tou 14 - 18:22

Marko Kaarron kädenpuristus on jämerä. Puheista kuultaa, että nelikymppinen mies on lukenut tarkkaan menestysoppaita.

Kaarto aloitti asuntosijoittajan uransa liikunnanopettajan työnsä ohella vuonna 2009.

– Ensimmäisenä vuonna hurjastelin hullun riskillä. Aloitin asuntosijoittamisen kaasu pohjassa.

Kaarto asui omassa, velkaisessa kaksiossa Tampereen Hervannassa. Omia pääomia ei ollut. Käytännössä persaukinen mies marssi pankkiin ja osti ensimmäisen sijoitusasuntonsa sadan prosentin velkavivulla.

Tässä on ollut onneakin matkassa. Marko Kaarto

– Ajattelin, että kun ostan asunnon ja vuokraan sen, vuokralainen ennen pitkää maksaa sijoitusasuntoni kokonaisuudessaan. Se tuntui mielenkiintoiselta yhtälöltä.

Kaarto osti sijoitusuransa alkutaipaleella vuoden aikana kymmenkunta asuntoa kokonaan velkarahalla. Riskit eivät realisoituneet.

– Tietysti tässä on ollut onneakin matkassa.

– Vuodesta 2009 alkaen asuntojen hinnat varsinkin kasvukeskusten keskusta-alueilla ovat olleet nousussa. Tämä on pienentänyt velkavivun määrän noin puoleen asuntosalkkuni kokonaisuudesta.

Kilpaurheilusta vetoapua yrittäjän uralle

Kaarron nuoruus Pohjois-Pohjanmaalla, Ylivieskassa, meni painien. Hän on voittanut vapaapainissa seitsemän miesten Suomen mestaruutta.

Urheilutaustasta on ollut paljon apua sijoittajan uralla.

– Huippu-urheilija tietää, että täytyy treenata ja asettaa tavoitteita, että pääsee eteenpäin. Sama asia pätee sijoittamisessa.

En pidä itseäni minään riistäjänä tai vuokrakiskurina. Marko Kaarto

Kaarto toistaa useaan otteeseen, että yrittäminen on kovaa puurtamista, jossa ei lasketa työtunteja.

– Mitä enemmän opiskelee ja mitä paremmin verkostoituu, sitä parempia asuntosijoitusdiilejä on mahdollista löytää. Ensin pitää sijoittaa omaan ymmärrykseen.

Innostuneesta keltanokasta kasvoi päätoiminen sijoittaja

Kaarto on koulutukseltaan liikunnanopettaja. Hän jätti palkkatyönsä tamperelaisessa koulussa vuosi sitten.

– Minulla on aina ollut monta rautaa tulessa. Sijoittaminen oli minusta järkevä aloittaa oman työn ohessa.

Tätä nykyä Kaarron salkussa on "kaksinumeroinen määrä" vuokra-asuntoja. Tarkemmin hän ei halua sanoa. Hän laskee ostaneensa kahdeksan vuoden aikana yli sata sijoitusasuntoa.

– Suurimman osan niistä olen myynyt eteenpäin.

Kaarto on tehnyt asuntokauppoja ympäri Suomen, pääasiassa Jyväskylän eteläpuolella. Virheitäkin on tullut tehtyä.

– Joitakin lähiöalueiden kaksioita on pitänyt realisoida reilullakin tappiolla.

"Kokeneet sijoittajat höristelevät jo korviaan"

Asuntosijoittamisen suosio on kasvanut viimeisten viiden vuoden aikana. Liikkeellä ovat olleet niin institutionaaliset sijoittajat kuin Kaarron kaltaiset yksityisetkin sijoittajat.

– Asuntosijoittaminen on trendikästä ja kasvaa edelleen.

– Kun kadulla törmää tuttuihin, niin moni heistä kertoo ostaneensa sijoitusasunnon.

Kaarto uskoo, että kuhina jatkuu vielä ainakin muutaman vuoden. Kokeneet sijoittajat ovat silti tarkkoina.

– Valppaana pitää olla koko ajan. Suuri taloudellinen isku jossain päin maailmaa saattaa romahduttaa markkinat Suomessakin.

Huippu-urheilija tietää, että täytyy treenata ja asettaa tavoitteita, että pääsee eteenpäin. Sama pätee sijoittamisessa. Marko Kaarto

Asuntojen hinnat ovat romahtaneet viimeksi 1990-luvun laman aikaan.

Suomessa on yli 900 000 vuokra-asuntoa. Niistä joka kolmannen omistaa yksityinen vuokranantaja.

"Ei asuntosijoittaminen mitään riistoa ole"

Kaarto kertoo, että hänen tavoitteensa on löytää asuntoihinsa pitkäaikaisia vuokralaisia.

– Vuokraan asuntoni markkinahintaan. En yritä periä mahdollisimman kovia vuokria. Silloin vuokralaisetkin viihtyvät pitempään.

– En pidä itseäni minään riistäjänä tai vuokrakiskurina. Tavoitteeni on tarjota vuokralaiselle hyvä koti kohtuuhintaan.

Kaarto myöntää, että vuokrien jatkuva nousu on vuokralaiselle sietämätöntä.

– Jos vuokrat nousevat inflaation verran vuodessa, se on mielestäni kohtuullista. Mutta kun pienten asuntojen vuokrat keskusta-alueilla ovat nousseet lähemmäs neljä prosenttia, niin se on kyllä pidemmällä aikavälillä kestämätöntä.

Ministeri Kimmo Tiilikainen on kovistellut vuokranantajia siitä, että asumistuet valuvat heidän taskuihinsa. Kaarto ymmärtää huolen.

– Kyllähän se on ihan tutkittu asia, että asumistuet nostavat vuokratasoa.

– Syksyllähän on tulossa voimaan muutoksia, jotka hiukan hillitsevät tätä ilmiötä. Aika näyttää kuinka siinä käy.

Lue myös: Sijoittajat kahmivat kasvukeskusten pienet asunnot – kokonaisia kerrostaloja myyty päivässä

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kevät jatkuu oikukkaana: Kainuuseen hiihtokelejä – etelään terassisäätä

YLE: Perämeri - 2017, Tou 14 - 15:22

Kempeleessä kävi kalpaten, sillä Superpesiksen sunnuntaiksi suunniteltu ottelu Kempele - Seinäjoki siirtyi pelattavaksi heinäkuussa. Syy: lämpötila oli lähellä nollaa astetta, ja taivaalta pyrytti lunta. Toivotaan, että heinäkuussa ei ole enää lumisateita, ainakaan kovia.

Kempeleen kotikenttä äitienpäivänä.Superpesiksen tiedotus

Samaan aikaan etelässä: äitienpäivän aurinko helottaa kirkaalta taivaalta, ja lämpötila on paikoin 16 asteen paremmalla puolella.

Tässä on aika lailla Suomen kevätsään koko kuva tällä hetkellä.

Ylen metorologin Toni Hellisen ennusteen mukaan sama meno jatkuu vielä kotvan. Sunnuntaiyönä sateet yleistyvät maan keskivaiheilla. Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa, Pohjois-Savossa sekä Pohjois-Karjalassa sataa lunta paikoin useita senttimetrejä ja ajokeli muuttuu huonoksi.

Hellisen ennustetta reippaammin asian ilmaisee Ilmatieteen laitoksen meteorologi Paavo Korpela. Hän toteaa, että Kainuussa rämmitään aamulla jopa 15-senttisessä lumessa pikkupakkasessa, ja esimerkiksi Itä-Suomessa päivälämpötilat jäävät karusti yhden ja viiden asteen välille. Etelään hän povaa lämpimämpää.

Maanantaiyönä Lounais-Suomeen yltää lännestä sateita, mutta sitten helpottaa. Tiistaina alkaa kirkastua ja hieman epävakaisesti keikkuvan alkuviikon jälkeen luvassa on kirkastuvaa ja lämpenevää. Perjantai on lämpimin päivä, jolloin päästään jopa reilusti yli 20 asteeseen ainakin etelässä ja kenties myös maan keskiosissa, Korpela kertoo.

Eli hetki vielä kärvistellään keikkuvassa kevätsäässä, mutta juhannusta kohden mentäessä tilanne näyttää lohdulliselta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Apua äideiltä äideille – kokkolalaisnaiset kasaavat jo kolmatta erää äitiyspaketteja Romaniaan

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 13 - 19:10

Kun oma lapsi oli ihan pieni, kokkolalainen Tuulia Tiala havahtui siihen, että tuttavilta oli saatu todella paljon vauvanvaatetta lahjoituksena.

– Huomasin, että niistähän saa melkein täysin Suomen äitiyspakkauksia.

Tiala ajatteli, että ulkomailla olisi varmasti äitejä, joita pakkaukset ilahduttaisivat. Hän pohti miehensä kanssa, mihin paketit lähetettäisiin, ja Romania tuli mieleen ensimmäisenä.

Tuulia Tiala on toimittanut jo kaksi 65 pakkauksen erää Romaniaan. Ne hän teki kotona:

– Meillä ei mahtunut istumaan eikä kävelemään. Yksi mahtui kulkemaan vaatepinojen välissä, ohittamaan ei mahtunut. Sohvapöydän äärellä syötiin matolla istuen, hän muistelee naureskellen.

Nyt työn alla on kolmas erä, josta menee Romaniaan ja sen naapurimaihinkin. Ne kootaan paikallisen yrityksen varastotiloissa ja työssä on mukana talkoolaisia, muita naisia. Sata kassia kolmannesta erästä on jo tehty, ja ehkä toiset sata vielä syntyy. Palautteena pakettien kasaajat ovat saaneet valokuvia iloisista äideistä kasseineen ja vauvoineen.

Äitiyskasseista löytyy pitkälti samaa tavaraa kuin virallisista äitiyspakkauksistakin.Kalle Niskala / Yle

Äitiyskassien koostumus on paljolti sama kuin oikeassa äitiyspakkauksessa: sieltä löytyy peitto, makuupussi, harsoja, vaippaa, sisä- ja ulkovaatetta.

Kaikki tavara tulee lahjoituksena, pääosa Kokkolan seudulta, mutta myös kauempaa. Jotkut ostavat niitä kirpputoreilta, ja myös muutama kirpputori on itse lahjoittanut tavaraa.

Lahjoitustavaran laatu vaihtelee äärestä laitaan: on uusia vaatteita, joissa on laput vielä paikallaan, mutta joukossa on myös tahraisia ja reikäisiä vaatteita. Niitä talkooväki jopa pesee ja korjailee.

Kasseja on kahdenlaisia: mustat kassit ovat alle puolivuotiaille, punaiset 6–12 kuukauden ikäisille. Ne Tuulia maksaa pääosin itse. Värikoodauksen ansiosta ne on helppo jakaa perillä raskaana oleville tai jo synnyttäneille.

Kalle Niskala / Yle

Vapaaehtoisia tarvittaisiin enemmän. Alussa naisia oli jopa kymmenkunta kerrallaan, nyt useimmiten 3–4. Pari kertaa viikossa kokoontuminen on samalla äitien omaa aikaa:

– Päästään vähän kotoa pois. Samalla ihastellaan kuoseja ja muistellaan omien vauvojen vaatteita, sanoo Tiala.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Ei tullut kutsuja haastatteluihinkaan" – eläkeputki kolkutteli jo kuusikymppisen Riston ovelle, mutta sitten lykästi

YLE: Perämeri - 2017, Tou 11 - 19:32
Mistä on kyse?
  • Oululainen Risto Kallio onnistui pääsemään oman alan töihin työttömyysjakson jälkeen vielä kuusikymppisenä
  • Työllistyminen oli kuitenkin raskas taival, joka vaati Ristolta periksiantamattomuutta
  • Haastattelukutsuja oman alan haussa oleviin työpaikkoihin ei tullut, vaikka Risto haki niihin sinnikkäästi
  • Risto epäilee, että hänen kohdallaan harjoitettiin suoranaista ikärasismia

Entisissä Nokian tiloissa Oulun Peltolassa Business Oulun avokonttorissa istuu tyytyväinen mies. Tietoliikenneinsinööri Risto Kallio auttaa tänään muun muassa kouluja rakentamaan uutta digitaalista tulevaisuutta.

Helppoa työn löytäminen ei 59-vuotiaalle työnhakijalle kuitenkaan ollut. Takana on pitkä kausi työttömänä, oman yritystoiminnan kehittelyä, koulutusta ja osaamisen päivittämistä.

Kallion parikymmenvuotinen ura Nokian tukiasematehtaalla päättyi lokakuun 12. päivänä vuonna 2012. Vaikka tiimi oli ylittänyt firman johdon sille asettamat tavoitteet, oli edessä siirtyminen kilometritehtaalle.

Erilaisten yrityskauppojen jälkeen Kallion tiimin uudeksi työnantajaksi tullut amerikkalainen pääomasijoittaja pisti Suomen toimintojensa pillit pussiin. Kuusikymppisen tietotekniikka-ammattilaisen tulevaisuus ei näyttänyt ruusuiselta.

Potilaskuljettajasta työttömyyseläkkeelle – ei kiitos!

Ansiosidonnaisen työttömyysjakson jälkeen kaupunki sijoitti hänet velvoitetyöllistämisen perusteella kaupunginsairaalaan potilaiden kuljettajaksi.

– Oman alan töitä ei löytynyt, mutta minä kun olen tottunut siihen, että teen mieluummin töitä kun pyörittelen peukaloita. niin otin työn vastaan.

Elikkä kyllä tässä jonkinlainen ikärasismikin on ollut pelissä mukana. Näin minä totesin sen yksiselitteisesti Risto Kallio

Käytännössä työvoimatoimistossa oli valmistauduttu siihen, että kuuden kuukauden työllistämisjakson jälkeen kuusikymppinen Kallio siirtyisi työttömyyseläkeputkeen monen kohtalotoverinsa kanssa.

Oulussa oli rajun rakennemuutoksen takia samaan aikaan tuhansia tietotekniikka-alan osaajia ilman töitä.

Risto ei kuitenkaan halunnut antaa periksi vaan etsi koko ajan myös alan töitä.

– No minä olin poikkiteloin tässä suunnitelmassa, Kallio naurahtaa.

6Aika hankkeessa kehitellään avoimiin ja älykkäisiin ratkaisuihin perustuvaa kaupunkikehityksen strategiaa. Yhteishankkeessa ovat mukana Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Oulu ja Turku.Risto Degerman / Yle

Nykyisen työnsä mies löysi, kun pääsi potilaskuljetusten tauoilla katselemaan myös kaupungin sisäisiä työvoimahakuja. Hänen työnään on nykyisin koordinoida erilaisia digitaalisia hankkeita, joilla kehitetään kuuden suurimman suomalaiskaupungin yhteistyötä digitaalisen huomisen luomisessa.

– Kyselin voisinko minäkin hakea tehtävää ja sieltä vastattiin, että onnistuu. Siitä se lähti.

Hän kehottaakin työnhakijoita etsimään aktiivisesti myös piilotyöpaikkoja, joita työnantajat eivät yleiseen hakuun laita. Sieltä saattaa löytyä vaikkapa määräaikaisia tehtäviä.

Ikärasisimi pudotti jo haastatteluista

Vaikka Risto Kallio tänään onkin tyytyväinen, on työn syrjään kiinni pääseminen kuusikymppisenä ollut kova ja kivinen tie kuljettavaksi. Työhakemuksia on saanut tehtailla ja omaa osaamista on pitänyt päivittää.

Vuonna 1980 hankittuja insinöörin perustaitoja on pitänyt kartuttaa niin työllisyyskursseilla kuin yrittämisen opeillakin.

Tieto, taito ja vankka kokemus eivät työnhaussa riittäneet. Ikää oli liikaa, vaikkei sitä suoraan sanottukaan. Asia kävi kuitenkin ilmi, kun Kallio jälkikäteen otti selvää, miksi valinta ei ollut osunut kohdalle.

– Ei tullut enää kutsuja haastatteluihinkaan.

Kun Risto Kallio sitten otti yhteyttä valitsijoihin ja ihmetteli, miten hänet oli ohitettu, vaikka hän mielestään selkeästi täytti asetetut vaatimukset, paljastui taustalta julkilausumaton totuus: ikää on liikaa.

– Siinä monestikin kävi niin, että yritys, joka oli hoitanut rekrytointia, oli saanut jotkut kriteerit ja minä en niitä kriteereitä täyttänyt siinä vaiheessa

– Kyllä tässä jonkinlainen ikärasismikin on ollut pelissä mukana. Näin minä totesin sen yksiselitteisesti.

Risto Kallion nykyinen työpaikka on kuutoskaupunkien yhteisessä digihankkeessa.Marko Siekkinen / Yle Sinnikkyys ja työhalut voittivat esteet

Työn haku on vaatinut kovaa sinnikkyyttä ja tahtoa ja on se välillä ottanut kovillekin. Silti Kallion äänessä ei kuulu katkeruus. Jopa kaukana omasta alasta ollut työllistämisjakso opetti uusia asioita.

– Ehkä se suurin asia siinä potilaiden kuljetuksessa oli se empaattisuus, Risto Kallio pohdiskelee.

– Kun olen aika vahvasti ollut tämmöinen teknokraatti taustaltani, niin siinä oppi kohtaamaan ihmisiä monella tavalla ja oppi myös sen, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei.

– Kyllä minä näkisin näin, että jos haluaa vielä tehdä töitä niin kuin tässäkin iässä niin voi niitä jopa löytyä. Mutta kyllä se on työn ja tuurin takana, Risto Kallio sanoo hymyillen ennen kuin rientää päivän seuraavaan palaveriin, jossa suunnitellaan uutta kuviota yhteistyökumppaneiden kanssa.

Nykyiseen työhön Risto Kallio pääsi, kun hänelle avautui mahdollisuus päästä mukaan kaupungin sisäiseen hakuun työllistämistöiden aikana.Marko Siekkinen / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mitä harrastajan kannattaa tietää juoksuvauhdistaan? 3 asiantuntijaa vastaa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 11 - 18:17
1. Kannattaako juoksun harrastajan, tavallisen kuntohölkkääjän seurata vauhtiaan?

Kyllä kannattaa, vaikka vauhti ei ole oleellisinta, sanoo Vaasan urheiluakatemian ammattivalmentaja Tom Andtbacka. Vauhti on yksilöllinen, riippuu harrastuksen kestosta, tekniikasta ja jossain vaiheessa iästäkin. Andtbacka suosittelee teettämään tasotestin, josta näkee oman peruskuntovauhtinsa. Sitä voi sitten lähteä kehittämään, apunaan mieluummin syke- kuin nopeusmittari.

Myös ultrajuoksija Marko Forsell ymmärtää halun vauhdin tarkkailuun. Varsinkin aloittelija voi kuitenkin kompastua liian kovaan alkuvauhtiin. Vauhdin on oltava riittävän hidasta, mutta myös Forsell määrittelee hitauden mieluummin sykemittarin avulla.

Kyllä, vauhdin kontrollointi on tärkeää, vahvistaa myös valmentaja, entinen SUL:n kestävyysjuoksuvalmentaja ja nykyinen urheiluakatemiakoordinaattori Tommy Ekblom. Liian kova juokseminen ei hänen mukaansa pitkällä aikavälillä kehitä, vaan voi jopa romahduttaa harrastuksen.

2. Mikä on hidas vauhti?

Asiantuntijat ovat yleensä nihkeitä antamaan edes ohjeellisia viitearvoja vauhdin hitaudelle. Andtbacka muistuttaa, että jollekin hidasta on viiden minuutin kilometrivauhti, toiselle kahdeksan.

– Jos lähtee sanomaan, että viisikymppiselle hidas vauhti on se ja se, ja joku vähän harrastanut lähtee sitä vauhtia juoksemaan, siinä on monia vaaratekijöitä. Erittäin varovasti lähtisin kertomaan mitään viitearvoja hyvästä, huonosta tai hitaasta vauhdista, sanoo Andtbacka.

Forsell lähtee avaamaan hitaan vauhdin suhteellista käsitettä kävelystä: "kunnon kävelyn" vauhti on noin kuusi kilometriä tunnissa eli kääntäen kilometriin kuluu 10 minuuttia. Kävelystä tulee hölkkää siinä vaiheessa, kun kilometrin taittaa kahdeksassa minuutissa.

Erittäin varovasti lähtisin kertomaan mitään viitearvoja hyvästä, huonosta tai hitaasta vauhdista. Valmentaja Tom Andtbacka

Ultrajuoksija Forsellin hölkkävauhti on noin 10 kilometriä tunnissa eli kilometriin kuluu kuusi minuuttia. Huippumaratoonari saattaa hänen mukaansa pitää hölkkänä 14 kilometrinkin tuntivauhtia. Aloitteleva hölkkääjä taas voi saada saman tehon 7,5–8,5 kilometrin tuntivauhdilla.

– Mikään näistä ei ole mielestäni sinänsä hidas, vaan hölkkävauhtina jokaisen tasoon sopiva, sanoo Forsell.

Myös Ekblom sanoo, että toiselle hidasta voi olla kahdeksan kilometrin vauhti, toiselle viiden. Kilometrivauhdin seuraaminen voi olla kuntoilijalle vaarallistakin; sen aika tulee siinä vaiheessa, kun oppii tuntemaan kehonsa, sanoo Tommy Ekblom.

3. Miten sykkeestä näkee sopivan vauhdin?

Forsell kehottaa turvautumaan tehon arvioinnissa nopeusmittarin sijasta sykemittariin. Hän vannoo Maffetonen kaavan nimiin eli sopiva syke on 180 miinus oma ikä. Aloittaessaan juoksuharrastuksen Forsell pystyi juoksemaan vain pätkän kerrallaan, jotta syke pysyi noissa rajoissa. Nyt hän liikkuu samalla sykkeellä jopa 5.15 vauhtia.

– Rasitustaso on sama, vauhti vain vaihtelee.

Tom Andtbackakin tuntee toki Maffetonen kaavan ja pitää sitä hyvänä, jos juoksija tietää olevansa normaalisykkeinen; sykekin kun on yksilöllinen ominaisuus. Andtbacka pitäisi lukeman 120–125 tuntumassa. Kun tuolla sykkeellä on tehnyt peruskuntoa tarpeeksi, oma juoksuvauhti lähtee kehittymään, hän lupaa.

Ilman mittaria riittävän matalan sykkeen voi pitää perinteisin opein: pitää pystyä puhumaan hengästymättä. Siihen pääsee mielikuvillakin:

– Laula itsellesi, jos ei ääneen, niin mielessä. Löydä askeleen rytmi ja etsi siihen sopiva kappale.

Vauhdikkaat biisilistat eivät palvele hitaita lenkkejä, vaan sopivat Andtbackan mukaan paremmin katonkohotustreeniin tai salille. Peruslenkkeihin taustamusiikiksi riittävät luonnon äänet ja linnun viserrys.

Juha-Pekka Inkinen / Yle

Tommy Ekblom suosittelee suhteuttamaan vauhdin omaan maksimisykkeeseen. Sen näkee sykemittarista yksinkertaisesti vaikkapa juoksemalla ylämäkeen: syke nousee tiettyyn rajaan, muttei sen yli.

Kevyttä eli hidasta juoksua on se, jonka aikana syke on 60–70 prosenttia maksimista. Tätä Ekblom pitää myös turvallisena tasona. Kun syke on 70–90 prosenttia maksimista, ollaan vauhtikestävyyslenkissä. Yli 90 prosentin sykkeellä kyseessä on jo maksimihapenoton harjoitus, ja sellaiseen ei peruskuntoilijalla ole Ekblomin mielestä tarvetta. Jollei juoksun harrastajalla ole tavoitteena kisa tai vaikkapa puolimaraton, ei hän välttämättä tarvitse edes vauhtikestävyystreeniä, vaan silloin riittävät lenkit, joiden aikana pystyy puhumaan koko ajan.

Myös Ekblom pitääkin helpoimpana mittarina hengitystä: jos lauseet alkavat pätkiä ja puhe on erilaista kuin tavallisesti, ollaan reippaan juoksun puolella. Jos puuskutat ja haet happea syvältä keuhkoista, vauhti on liian kovaa peruslenkille.

4. Miksi sitten pitää juosta hitaasti?

Hidas peruskuntovauhti yhdistettynä tekniikkatreeniin kehittää parhaiten, sanoo Andtbacka. Toki kehitys kulkee kuin rappuset, ja seuraavalle rapulle nousuun tarvitaan myös niin sanottuja katonkohotustreenejä eli kovempia juoksuja silloin tällöin. Silti huippu-urheilijankin treenistä 80, jopa 85 prosenttia muodostuu kuitenkin peruskunnosta. 13–18 prosenttia on vähän reippaampaa treeniä ja vain 1–3 prosenttia katonkohotusta.

Valmentaja Tom Andtbacka muistuttaa myös, että tuloksen liian ahne tavoitteleminen voi olla jopa vaarallista: ainakin se voi tappaa mahdollisuuden saada liikunnasta elinikäinen harrastus. Tärkeämpää on edetä rauhallisesti kuin lähteä parantamaan aikaansa ja samalla ottaa riski rasitusvammasta, sairastumisesta tai innon lopahtamisesta.

Ultrajuoksija Forsell näkee hitailla lenkeillä kaksi suurta vaikutusta: ne kehittävät verenkiertoelimistöä ja solujen mitokondrioita.

– Jos sohvaperunalla menee hiussuonia 6–10 solun välein, kehittyneemmällä juoksijalla hiussuoni voi olla jopa joka kolmannen solun välissä. Tätä kautta tulee volyymia: veri virtaa helpommin. Tätä haetaan peruskuntolenkeillä, havainnollistaa Forsell.

Ulos on aina hyvä mennä, mutta joskus on parasta kävellä. Kävely voi olla parempi kuin huono lenkki. Valmentaja Tommy Ekblom

Pitkät lenkit myös lisäävät mitokondrioiden määrää, joka taas on suorassa suhteessa solun tarvitseman energian kanssa. Mitokondrio on soluelin, jossa tapahtuu soluhengitys. Niiden määrä riippuu solun energiantarpeesta: runsaasti energiaa kuluttavissa soluissa kuten lihaksissa niitä on paljon.

Kehitystä toki tulee, vaikka kuntohölkkääjä juoksisi liian lujaakin. Forsell muistuttaa silti, että siinä vaiheessa, kun treenistä tulee totisempaa, korostuu levon, vaikuttavuuden ja treenimäärän välinen suhde.

Hiussuoniston lisäksi Tommy Ekblom nostaa esiin aineenvaihdunnan. Ihmisen kehossa on vain rajallinen määrä hiilihydraatteja, mutta rasvaa rutkasti. Kun juoksee hitaasti, elimistö alkaa polttaa rasvaa. Hitaat ja pitkät lenkit myös parantavat rasva-aineenvaihduntaa.

5. Miten siis kannattaa juosta ja kehittää juoksuaan?

Tommy Ekblom muistuttaa, että juoksuharrastus perustuu pyramidiin: ensin on tehtävä leveä perustus, ja se syntyy kevyillä lenkeillä. Kun juoksu sujuu, voi ottaa kerran viikossa reippaan lenkin. Jos taas on juossut liian kovaa, kannattaa pudottaa valtaosa harjoituksesta matalammalle sykkeelle – muttei toki kaikkea:

– Voi nostaa sen yhden kovemman lenkin laatutreeniksi ja satsata siihen. Muut lenkit ovat sitten palauttavia. Toisaalta, jos treenaa 4 kertaa viikossa, voisi yksi harjoitus olla muutakin kuin juoksua, Ekblom ehdottaa.

Andtbacka neuvoo etsimään parin kilometrin lenkin, jota voi kiertää ja juoksemaan yhden kierroksen todella matalalla sykkeellä (esimerkiksi 110) ja ottamaan ajan. Seuraava kierros sykkeellä 130 ja ajanotolla. Vielä yksi 150 sykkeellä ja ajanotolla.

Näin saa testipatteriston, jossa matalasykkeisin kierros kertoo, onko kroppa palautunut ja stressi ohitettu. Toinen kertoo, onko peruskunto kehittynyt ja kolmas näyttää, onko vauhti parantumassa. Jos taas kehitystä ei tapahdu, taustalla voi olla vaikka työstressi.

Comstock

Forsellin mukaan 3–4 kertaa viikossa lenkillä käyvällä yksi lenkki viikossa voi olla vähän kovempi, kaiken muun pitää olla perushölkkää. Kun juoksuaan tarkkailee sykkeen kautta, huomaa, että vuoden lopussa vauhti on ihan toinen kuin vuoden alussa. Mutta silläkään ei oikeastaan ole kuntohölkkääjälle väliä:

– Jos sitä tekee kuntonsa takia, sillä ei ole merkitystä. Lenkki on aina hyvä, summaa Forsell.

Vauhdikkaammalla lenkillä kehittyy myös tekniikka: pari kilometriä lämmittelyä, 6–7 kilometrin hengästyttävämpi juoksu ja taas pari kilometriä jäähdyttelyä, neuvoo Forsell. Hän suosii myös vauhtileikittelyä: 100–400 metrin intervalleja ja sitten taas hölkkää. Hän ei kuitenkaan allekirjoita taannoista hiit-buumia, jossa äärimmillään harjoiteltiin maratonille 400 metrin vedoilla ja kahvakuulatreenillä.

6. Juokseeko kuntohölkkääjä keskimäärin liian kovaa?

Omaan tasoonsa nähden aavistuksen verran, uskoo valmentaja Tom Andtbacka. Joskus pitää juosta kovaa, mutta suurimman osan harjoittelusta pitää olla pohjan rakentamista ja hyvän olon tunteen hakemista.

Ajatus suurimman mahdollisen hyödyn saamisesta pienimmässä mahdollisessa ajassa ei toimi. Tasapaino ei löydy eikä juoksusta nauti, sanoo Andtbacka.

– On parempi, että tulee lenkiltä sellaisen tunteen kanssa, että "tätähän olisi voinut tehdä enemmänkin" kuin "tämähän meni 23 sekuntia hitaammin".

Tavallisella lenkillä pitää tuntua mukavalta, hyödyt saa talteen kuitenkin. Ja jos saan vähemmällä hyödyn tänään, sitä enemmän jää energiaa huomiselle. Ultrajuoksija Marko Forsell

Andtbacka muistuttaa, että hitaassa vauhdissakin pitää muistaa hyvä tekniikka. Lönkötellä ei saa, vaan askeltiheyden on pysyttävä suunnilleen samana, vaikka askel on hitaampi. Huono tekniikka siirtyy vauhdikkaampaankin juoksuun ja syö tuloksia.

Marko Forsellin silmään ottaakin harrastajien ongelmista pikemminkin liian harva askellus kuin liian kova vauhti. Liian kovasta vauhdista ei siitäkään sinänsä ole haittaa, jos harrastajalla ei ole erityisiä tavoitteita. Ja toki kehitystä tapahtuu, vaikka juoksija menisi liian lujaakin. Mutta kun pyrkii kehittymään, levon, vaikuttavuuden ja treenimäärän suhde korostuu. Ultrajuoksija näkee hitaassa vauhdissa aina säästön:

– Tavallisella lenkillä pitää tuntua mukavalta, hyödyt saa talteen kuitenkin. Ja jos saan vähemmällä hyödyn tänään, sitä enemmän jää energiaa huomiselle.

Tommy Ekblom katsoo myös, että harrastajat juoksevat kokonaisuudessaan hieman liian kovaa: huoltavat, kevyet lenkit puuttuvat. Toisaalta juoksu on hänen mukaansa siitä raaka laji, että elimistö ilmoittaa, jos harrastus ei ole tasapainossa muun elämän kanssa.

– Jos ei juoksu ole väsyttävää, ei vauhdista ole haittaakaan. Onko se optimaalinen, kehittävä tie, on toinen juttu. Mutta jos ei siihen liity tavoitetta, se on taas eri asia, sanoo Ekblom.

Tärkeintä on hyvä mieli ja elämäntapa, hän muistuttaa:

– Ulos on aina hyvä mennä, mutta joskus on parasta kävellä. Kävely voi olla parempi kuin huono lenkki. Juoksu on sekä fyysistä että mielen huoltamista. Silloin menee hyvin!

Jutussa haastatellut asiantuntijat: kokkolalainen ultrajuoksija Marko Forsell, Vaasan urheiluakatemian ammattivalmentaja Tom Andtbacka, joka toimii myös vastuuvalmentajana Vöyrin urheilulukiossa ja ruotsinkielisessä lajiliitossa sekä Tommy Ekblom, valmentaja ja Itä-Uudenmaan urheiluakatemian koordinaattori, joka jätti 14-vuotisen työnsä SUL:n kestävyysjuoksuvalmennuksessa viime vuonna.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Työttömyysprosentti nolla? Ei onnistu, osa työtä hakevista ei työllisty koskaan

YLE: Perämeri - 2017, Tou 11 - 07:19

Työttömyysprosentti Suomessa ei laske koskaan nollaan. Käytännössä Suomessa on täystyöllisyys, kun tilastot näyttävät kolmesta viiteen prosentin työttömyyslukuja, sanoo työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Petri Syvänen.

Muun muassa Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston asiakkaana on tällä hetkellä tuhansia ihmisiä, jotka eivät työllisty koskaan. He jäävät täystyöllisyystilanteessakin prosenttimerkinnäksi työttömyystilastoihin.

Usea odottaa eläkepäätöstä

Pohjois-Pohjanmaan TE-toimistossa on paljon asiakkaita, jotka eivät työllisty suoraan avoimille työmarkkinoille. Heitä on arvion mukaan maakunnassa noin 13 prosenttia kaikista TE-toimiston asiakkaista.

– Nämä asiakkaat tarvitsevat ensisijaisesti terveys-, sosiaali- ja kuntoutuspalveluita tai muuta tukea ennen kuin työllistyminen olisi mahdollista. Asiakkaista noin 1 100–1 300 on joko kuntoutustuella, odottaa eläkepäätöstä tai heille ei ole löytynyt sopivaa palvelua, vaikka mahdollisuuksia on kartoitettu eri tavoin, sanoo TE-toimiston vs. johtaja Mari Tuomikoski.

Pohjois-Pohjanmaan TE-toimistossa oli maaliskuun lopussa työnhakijoina yhteensä 49 597. Heistä työttömiä oli 25 928.

Hakijat jaotellaan kolmeen ryhmään

Kun asiakas ilmoittautuu TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi, hänelle määritellään palvelutarve kolmella eri tavalla. Osa asiakkaista tarvitsee työnvälityksen palveluita eli heillä osaaminen on kunnossa, mutta työpaikkaa ei ole.

Muun muassa Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston asiakkaana on tällä  hetkellä tuhansia ihmisiä, jotka eivät työllisty koskaan.Mari Nupponen / Yle

Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston vajaasta 26 000 työttömästä työnhakijoista työnvälityksen asiakkaita oli maaliskuun lopussa noin 13 000.

– Osa asiakkaista tarvitsee osaamisensa kehittämistä eli asiakkaalla saattaa olla esimerkiksi vanhentunut tutkinto tai tutkintoa ei ole lainkaan. Tai jostakin muusta syystä työllistyminen viivästyy ellei osaamista saateta kuntoon, Tuomikoski toteaa.

Osaamisensa kehittämistä tarvitsevia työttömiä on TE-keskuksen alueella reilut 5 000.

Kolmas ryhmä ovat asiakkaat, joiden matka työmarkkinoille voi olla hyvin pitkä.

– He tarvitsevat usein yksilöllistä tai moniammatillista tukea työllistyäkseen. Heidän osuus työttömistä Pohjois-Pohjanmaalla on noin 6 500, Tuomikoski kertoo.

Ainakin kaksi tapaa laskea työllisyystilastoja

Työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Petri Syvänen muistuttaa, että työllisyys- ja työttömyyslukuja mitataan Suomessa ainakin kahdella eri tavalla. Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyysluvut perustuvat TE-toimistojen asiakasrekisteritietoihin. Tilastokeskuksen tiedot perustuvat puolestaan noin 12 000 hengen otokseen kausittain.

Työllisyys- ja työttömyyslukuja mitataan Suomessa ainakin kahdella eri tavalla. Yle

– Toinen merkittävä tekijä, joka aiheuttaa eroavaisuuksia etenkin työttömien lukuun on, että Tilastokeskuksen työttömyyden määritelmä on ministeriön määritelmään tiukempi. Ministeriön työttömyysperusteena on se, että ei ole työsuhdetta eikä henkilö työllisty yritystoiminnassa, joka tekee ihmisestä työttömän työnhakijan reksiteriin.

– Rekisteröinnissäkin on ongelmansa silloin, jos henkilö ei ilmoita tapahtuneita muutoksia. Jokaisen luvun takana rekisteripohjaisessa tarkastelussa on kuitenkin henkilö, Syvänen sanoo.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömiä oli maaliskuussa 260 000, mikä oli 14 000 vähemmän kuin vuosi sitten.

Ministeriön laskelmissa puolestaan TE-toimistoissa oli maaliskuun lopussa yhteensä 317 00 työtöntä työnhakijaa, lähes 34 000 vähemmän, kuin vuosi sitten.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Burnout on tuttua pelialalla, ja se johtuu osin odotusten ja todellisuuden ristiriidasta: "Osalla kuva liian ruusuinen"

YLE: Perämeri - 2017, Tou 10 - 15:25
Mistä on kyse?
  • Vaikka työ pelialalla eroaa monesta muusta työstä, piilee siinäkin riski sairastua työuupumukseen
  • Esimerkiksi isojen peliprojektien aikatauluttamishaasteet voivat aiheuttaa kiirettä, joka taas johtaa väsähtämiseen
  • Oulu Game Labissa alalle opiskelevien jaksamisesta pidetään huolta muistuttamalla säännöllisesti realistisen aikatauluttamisen ja riittävän levon tärkeydestä

Työ viime vuosina kohisten nousseella pelialalla erottuu monella tapaa esimerkiksi perinteisestä konttorityöstä: yhden työtehtävän parissa vietetään vuosia, työajat ovat joustavia ja luovuuden rajoja venytetään alinomaan.

Tuoreesta otteestaan huolimatta peliala ei ole säästynyt yhdeltä muidenkin alojen raatajia nakertavalta vaivalta – burnout eli työuupumus on todellisuutta myös pelikehittäjien, -koodareiden, -graafikoiden sekä muiden alalla työskentelevien keskuudessa.

Uupumuksen merkit näkyvät alalla jo niinkin aikaisin kuin koulunpenkillä, vaikkakaan eivät niin vakavasti kuin varsinaisessa työelämässä. Pelikoulutusta Oulussa tarjoavan Oulu Game Labin Lab Master, tuttavallisemmin valmentaja Aki Latvamäki tunnistaa ongelman.

– Osalla on vaikeuksia pitää kiinni esimerkiksi riittävästä unirytmistä. On niin paljon intoa ja motivaatiota, että näiden asioiden huolenpito venyy.

Useita syitä uupumisriskiin

Latvamäen mukaan pelialaan sisäänvalettu uupumisen mahdollisuus onneksi tunnustetaan ja tiedostetaan alan sisällä laajalti.

– Meillä vierailleet pelialan ammattilaiset ovatkin kehottaneet meitä kiinnittämään huomiota myös jaksamisesta huolehtimiseen. Sen me myös teemme. Annamme opiskelijalle aina mahdollisuuden tauon pitämiseen. Opiskelun kun ei pidä olla yhtä rankkaa kuin työelämän, vaikka täällä työelämää ikään kuin testataankin.

Pelinkehittäminen on luovien töiden tapaan hyvin intensiivistä ja rankkaa hommaa. Oulu Game Lab.Timo Nykyri / Yle

Mitkä seikat sitten tekevät työstä sellaisen, että varomaton pelinkehittäjä saattaa huomata väsähtäneensä? Latvamäki löytää ainakin neljä selittävää tekijää:

– Pelialalla monelle tekijälle löytyy se "oma juttu". Sitten kun sitä pääsee tekemään niin se vie mukaansa. Toisaalta peliprojektit ovat laajoja, jolloin aikatauluttaminen on haastavaa.

Sitä vain haluaa tehdä täydellistä jälkeä. Sitten huomaa, että oho, kello onkin noin paljon. Anna-Kristiina Taivaloja

– Monella kuva opiskelusta ja työstä pelialalla on ehkä hieman ruusuinen. Kuvitellaan että alalla pääsee pelailemaan pelejä, vaikka tämä on oikeasti aika rankkaa hommaa. Sanonkin usein, että kuvitelkaa, että pelaatte samaa peliä, samaa kohtaa tuosta pelistä kahdeksan tuntia päivästä etsien pelkästään virheitä siitä. Totta kai pelialalla osataan sitten pitää hauskaakin ja toimenkuvat ovat esimerkkiä paljon monipuolisempia, varsinkin Latvamäki muistuttaa.

Viimeinen syy piilee Latvamäen mukaan alan kovassa kilpailussa.

– Työpaikat ovat tiukassa, varsinkin ne unelmapaikat. Se on osasyy siihen että näyttämisen halu on kova ja näin uupumista voi syntyä.

Täydellisyys on ammattitauti

Edellä mainitussa opinahjossa pakertavat Arja Kuusela sekä Anna-Kristiina Taivaloja tunnistavat hekin mahdolliset uupumiseen johtavat riskitekijät.

Animaattoriksi tähtäävä Kuusela kertoo, että vaikka hän pitääkin kiinni hyvästä unirytmistä, ovat kouluprojektien palautusta edeltävät viikot haastavia.

Arja Kuusela kertoo nukkuvansa riittävät yöunet kiireisestä opiskelurytmistä huolimatta.Timo Nykyri / Yle Perfektionismi on vähän kuin ammattitauti. Arja Kuusela

– Viimeiset viikot ovat stressintäyteisiä. Tekemistä riittää enemmän kuin aikaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että isoissa peliyhtiöissä tuotetta tehdään vuosia, täällä teemme käytännössä puolessa vuodessa tai vuodessa kokonaisen pelin.

Peligraafikoksi suuntaava Taivaloja tunnustaa tehneensä hommia yön pimeinä tunteinakin.

– Sitä vain haluaa tehdä täydellistä jälkeä. Sitten huomaa, että oho, kello onkin noin paljon, olisi varmaan voinut lopettaa vähän aikaisemmin.

– Perfektionismi on vähän kuin ammattitauti, Kuusela jatkaa.

Pitkäksi venähtävät työpäivät ovatkin nyt kitkemisen kohteena Oulu Game Labissa. Lab Master Latvamäki kertoo, että työajat pidetään kurissa niin sanotulla vastuullisella työnteolla.

– Eli muistetaan se aikataulutus pitää realistisena. Jos tulee ajatuksia kuuden päivän työviikosta, vuorostaan muistutetaan siitä, että jos työtä tekee uupumista vasten, sen joutuu maksamaan moninverroin takaisin. Se on aina jostakin pois.

Pelintekoon uppoutuu joskus niin kovin, että työpäivä venähtää yöhön, Anna-Kristiina Taivaloja toteaa.Timo Nykyri / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Yksi ihminen voi muuttaa paljon: uusi opettaja sai liikkumattomatkin nuoret innostumaan liikkumisesta

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 10 - 10:40

Joskus yksikin ihminen voi muuttaa paljon: saa nuoret liikkumaan, osan vanhemmistakin tulemaan mukaan ja vie puoli koulua sadan kilometrin päähän juoksutapahtumaan.

Se voi olla yksi opettaja, niin kuin onkin Perhon Keskuskoulun rehtorin ja oppilaiden mielestä. Sellaisenkin oppilaan kuin Elisa Syrjälä. Elisa eli vielä vajaat pari vuotta sitten täysin toisenlaista elämää: oli parikymmentä kiloa painavampi ja masentunut. Pukkihyppy liikunnantunnilla oli ilmeisesti liikaa selälle, jonka loukkaaminen muutti tytön suhtautumisen täysin.

– Tajusin, että oman terveyden voi menettää milloin vain. Niin kauan kuin on terveyttä jäljellä ja pystyy tekemään asioita, silloin pitää tehdä. Silloin ei voi jäädä kotiin makaamaan, sanoo ysiluokkalainen Elisa Syrjälä.

Tai ehkä muutos oli kuitenkin myös Essin ansiota.

– Kun Essi tuli, se oli uutta. Ei haittaa, minkä tasoinen olet, kaikkia tsempataan yhtä lailla ja liikunta on mukavaa, kun sitä tehdään yhdessä ja hyvällä hengellä, hehkuttaa Elisa.

Elisa Syrjälä.Juha Kemppainen / Yle

Mutta se Essi? Hän on keskipohjalaisen Perhon ainoan yläkoulun eli Perhon Keskuskoulun liikunnanopettaja Essi Rantala. Hän on virassaan, ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassaan, toista vuotta, mutta on jo ehtinyt tulla palkituksi Keski-Pohjanmaan liikuntagaalassa Vuoden liikuttajana Perhossa sekä vuoden nuorisoteosta Keski-Pohjanmaalla.

Mitä hän sitten on tehnyt? Tuonut kouluun välituntiliikuntahetkiä, aloittanut kuntosalikurssin ja ruvennut pitämään Essin lihaskunto- ja syketyskerhoa. Talvella on tehty hiit-treenejä, keväämmällä siirrytty ulos. Vapaa-ajalla syketystä on pidetty myös nuorten vanhemmille.

– Sitten siellä on koko perhe buustattu mukaan, nauraa Rantala.

Kerhot toimivat siis koulun jälkeen, vapaa-ajalla. Ne keräävät joka viikko kymmenittäin nuoria. Esimerkiksi koko kunnan 44 kahdeksasluokkalaisesta 30 valitsi vapaaehtoisen kuntosalikurssin. Rantalan mukaan kyse on liekkiin puhaltamisesta:

– Täällä on hirveen innokasta porukkaa. Kun pikkasen laittaa ytyä siihen, innostus oikein roihahtaa!

Kunnan pienuus ja tiiviys auttaa asiassa, hän uskoo:

– Kun joku lähtee, niin toinen kannustaa: lähde mun kaveriks! Täällä on yhteishenki tiivistynyt, ja sitä kautta koko homma lähtee pyörimään.

Essi Rantalalla on selvä kuva siitä, miksi liikunta ja nuoret kannattaa yhdistää:

– Monesti yläkouluikä on se, jolloin helposti omat harrastukset jäävät ja voi tulla muita kiinnostuksen kohteita. Olisi älyttömän tärkeää, että liikunnallinen elämäntapa jäisi siinä vaiheessa pysyväksi ja myöhempään elämään.

Juha Kemppainen / Yle

Jotta liikuntakipinä iskisi mahdollisimman moneen, pitää kokeilla useita lajeja. Perhossakin on liikuntatunneilla harrastettu niin kuntonyrkkeilyä, bodycombatia kuin akrojoogaa.

– Varmaan jokaisella on jokin, mikä tuntuu omalta.

Nyt yhdeksäsluokkalainen Elisa Syrjälä kuvaa elämäntilannettaan vielä syksyllä 2015 "pimeäksi".

– Olin aika masentunut ja maassa, en oikeastaan harrastanut liikuntaa ollenkaan. Makoilin vain kotona. Sitten loukkasin selän ja tajusin, että silloin kun on terve, pitää urheilla ja pitää itsestä huolta.

Valaistuminen?

– Todellakin!

Opettaja Essi on ollut motivaattori ja opettanut Elisalle, että yrittäminen on tärkeintä.

– Taso ja kunto ei merkitse, kun tekee parhaansa aina.

Elisa rupesi treenaamaan juoksemista ja harjoittelemaan kuntosalilla. Tähtäimessä oli perjantaisen Kokkola City Runin puolimaraton. Liikuntatunnilla jenkkifutiksessa taittui kuitenkin nilkka, ja suunnitelmat menivät uusiksi. Syrjälä itki kotona muutaman päivän, mutta alkoi sitten jo suunnitella syksylle puolikkaan juoksemista Jyväskylässä. Sinne voisi treenata siskon mukaan, niin ei tarvitsisi yksin mennä.

Elisa on huomannut voivansa paljon paremmin, kun liikkuu.

– Nyt kun on viikon ollut urheilematta, alkaa jo kropassa tuntua ja pää hajoilla.

Perhon Keskuskoulusta lähtee Kokkola City Runiin silti 123 henkeä. Se on yli puolet koulun oppilaista. Tapahtuma on tietysti omalla ajalla ja osin omalla rahallakin: koulu maksaa puolet osallistumismaksusta, vapaa-aika maksaa bussikyydin ja Perho-paidan.

– Vapaaehtoisesti ja omalla ajalla mennään juoksemaan, se on aivan huikeaa kyllä! Se on tämä kannustaminen ja ryhmähenki: yhdessä tehdään ja mennään ja siitä saa sen hyvän fiiliksen, sanoo opettaja Essi Rantala.

Juha Kemppainen / Yle

Rantala kokee oppivansa itsekin ensimmäisessä työpaikassa jatkuvasti. Hän muistuttaa, että paras reitti on kohdata nuoret yksilöinä eikä yleistää. Suurta on, kun joku löytää liikunnasta itselleen yllättäen harrastuksen:

– Se on ollut itselle niitä opetuksen helmiä hetkiä, kun joku sanoo, että on tullut hommattua kuntosalikortti tai on äidin tai pikkusisarusten kanssa halunnut kokeilla liikuntajuttuja. Ne on aina tosi hienoja juttuja.

Ensi vuodelle luvassa on taas jotain kivaa. Rantala kysyy oppilailta, mistä he ovat innostuneita ja mitä haluaisivat tehdä. 150 vuotta täyttävän Perhon kunniaksi saattaa syntyä myös ajatusta jostain, mihin mukaan saataisiin 150 oppilasta. Yhteishenki kantaa pitkälle, mutta vaikutukset saa jokainen itselleen, muistuttaa opettaja:

– Että löytäisi liikunnasta hyvän olon ja fiiliksen ja siitä tulisi elämäntapa. Hyvä fiilis ja terveelliset elämäntavat – ne vievät pitkälle ja auttavat jaksamaan koulussa, opiskelussa ja työelämässä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pian avattava Hossan kansallispuisto sai enemmän kuin haaveili: "Kalastajan paratiisi"

YLE: Perämeri - 2017, Tou 10 - 08:50
Mistä on kyse?
  • Suomussalmen, Kuusamon ja Taivalkosken alueilla sijaitseva Hossan kansallispuisto avataan 17.6.2017.
  • Suomen 100-vuotisen historian kunniaksi perustettava Hossa on saanut paljon kansainvälistä huomiota, mikä näkyy myös kauempana itse puistosta.
  • Monet yrittäjät ovat suunnanneet katseensa Hossaan. Yritykset ovat kehittäneet uusia tuotteita ja tiivistäneet yhteistyötä.
  • Kansallispuiston kehittäminen on jatkuvaa työtä. Visiona on, että Hossa tarjoaa luontoelämyksiä 10 vuoden kuluttuakin.

Suomussalmen Hossassa tehdään täyttä häkää töitä kesäkuun puolivälin avajaisia varten. Suomen 40. kansallispuisto on loppusilausta vaille valmis ottamaan vastaan ulkoilevan kansan. Puistoon on rakennettu muun muassa siltoja, laavuja, esteettömiä reittejä sekä uusia opasteita.

– Olemme saaneet Hossaan paljon uutta, minkä kävijät tulevat huomaamaan. Kevään tulo on myöhässä, joten on mielenkiintoista nähdä, miten esimerkiksi Muikkupuron sekä Lihapyörteen laavulle tehdyt esteettömät polut ovat selvinneet talvesta, sanoo puistonjohtaja Kerttu Härkönen Metsähallituksesta.

Hossa on kuitenkin omanlaisensa paikka ja sellaisena sitä viedään eteenpäin. Kerttu Härkönen

Pitkäksi venähtänyt talvi ei ole hankaloittanut töiden etenemistä. Puisto saadaan avajaiskuntoon aikataulussaan.

– Aina voi spekuloida, että jos on kylmää, eivätkä hanget vajoa esimerkiksi haihtumalla, niin minkälainen tulva meitä on odottamassa. Se on kuitenkin vain spekulointia, sillä mitä luontoäiti antaa, siihen me sopeudumme, Härkönen naurahtaa.

Huomio vaikuttaa kilometrien päässä

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden status on tuonut puistolle puistojohtajan mukaan ennen kokematonta ja näkemätöntä kiinnostusta. Useat kansainväliset julkaisut kuten Financial Times, Lonely Planet ja National Geographic ovat hehkuttaneet Hossaa viime vuodesta lähtien.

– Täällä käy jatkuvasti toimittajia myös muualta kuin Suomesta, on erilaisia bloggareita ja vierasryhmiä. Esittelemme puistoa kaikille auliisti ja kerromme samalla, mitä palveluja täällä on, jotta vieraille ei tule epärealistisia odotuksia viiden tähden hotelliyöpymisistä. Hossa on kuitenkin omanlaisensa paikka ja sellaisena sitä viedään eteenpäin, kertoo Kerttu Härkönen.

Hossassa käy vuosittain 50 000 kävijää. Puistonjohtaja Kerttu Härkösen mukaan viime vuonna kävijöitä oli yli 10 prosenttia edellisvuotta enemmän.Sini Salmirinne / Yle

Hossan saama huomio vaikuttaa myös lähes 90 kilometrin päässä Suomussalmen kuntakeskuksessa, Ämmänsaaressa. Siksi myös taajaman palveluja on kehitettävä, sanoo Suomussalmen kunnanjohtaja Asta Tolonen.

– Vaikka ihmiset tulisivat tänne kansallispuiston takia, he haluavat myös muuta. Kehitämme palveluja niin, että saamme monen päivän paketteja, jotta viipymä olisi hieman pidempi. Yhdistämme taajaman palvelut sekä muut mahdollisuudet, kuten Raatteen ja Hiljaisen kansan, ja saamme yhtenäisen tuotteen, jonka sisällä on paljon pikkutuotteita.

Uudet tuotteet sopivat kansallispuistoon, koska ne perustuvat hiljaisuuteen, rauhallisuuteen ja lihasvoimaan. Venla Karkola

Myös monen yrittäjän katseet ovat suuntautuneet Hossaan. Matkailualuetta on kehittämässä lähes 25 yritystä Suomussalmelta, Kuusamosta ja Taivalkoskelta. Osa yrityksistä on aivan uusia, sanoo yritysten yhteistyötä koordinoiva projektipäällikkö Venla Karkola.

– Uudet yritykset tuovat Hossaan ohjelmapalveluita, joita siellä ei ole aikaisemmin ollut. Meillä on joogaa, sup-lautailuretkiä ja -kursseja sekä fatbikeja. Uudet tuotteet sopivat kansallispuistoon, koska ne perustuvat hiljaisuuteen, rauhallisuuteen ja lihasvoimaan. Lisäksi matkamuistopuolella on useita yrittäjiä, jotka ovat toimineet aikaisemmin muualla, mutta haluavat nyt suunnata Hossaan.

Suomussalmen Hossan Värikalliossa on tuhansia vuosia vanhoja kalliomaalauksia.Niko Mannonen / Yle

Jo nyt tiedetään, että majoituspaikoista on Hossassa pulaa. Karkolan mukaan yrittäjät ovat laajentaneet yhteistyötä niin, että matkailijoille tullaan suosittelemaan majoitusta myös Suomussalmen keskustasta, Kuusamosta ja Taivalkoskelta.

– Ruoka- ja majoituspaikkojen kehittäminen ovat pitkän tähtäimen juttuja, koska ne vaativat muun muassa kaavoitusta. Lisäksi yrittäjien täytyy ottaa koko vuoden kierto huomioon. Vaikka näkisimme kristallipallosta, että viisi seuraavaa kesää ovat täynnä, niin emme tiedä, miten talvi lähtee kehittymään.

"Hossa on kalastajan paratiisi"

Hossan kansallispuiston sinetöivä laki hyväksyttiin eduskunnassa toukokuun alussa. Suomussalmen kunnanjohtaja Asta Tolonen sanoo, että lainsäätäjät ovat ottaneet hyvin huomioon matkailun tarpeet, ja laki antaa paljon enemmän, mitä Suomussalmella osattiin edes haaveilla.

– Hossa on nyt enemmän kalastajan paratiisi kuin ennen, koska laki antaa kalastukseen todella monipuoliset mahdollisuudet. Siellä on sekä perinteisiä kalastukseen liittyviä alueita että sellaisia alueita, joissa on harjuksen ja taimenen pyyntiä, verkkokalastusta ja myös nuottausta. Lisäksi kansallispuiston ulkopuolella on lampia, joihin voidaan istuttaa kalaa.

Hossaan on rakennettu esteettömiä reittejä. Esimerkiksi Lihapyörteen kalastuslaiturille pääsee pyörätuolilla.Niko Mannonen / Yle

Lisäksi paikallisten metsästysoikeus säilyy kansallispuistossa. Sen sijaan muille metsästysoikeutta ei lain mukaan suoda. Tolosen mukaan tämä hyväksytään myös ulkomailla.

– Meitä pidetään vähän "mehtäkansalaisina". Juuri tällainen läheisyysperiaate ja paikallisten oikeudet ovat kovaa huutoa ulkomailla. Siellä kunnioitetaan tällaisia asioita. Jos samat oikeudet tulisivat kaiken kansan huviksi, niin silloin voidaan jo ruveta katsomaan, että mikä se tällainen kansallispuisto oikein on, Tolonen naurahtaa.

Olemme saaneet Hossaan paljon uutta, minkä kävijät tulevat huomaamaan. Kerttu Härkönen

Metsähallituksen puistonjohtaja Kerttu Härkönen iloitsee, että laki meni läpi hyvissä ajoin ennen puiston avajaisia. Hän kuitenkin korostaa, että Hossan kehittäminen on jatkuvaa työtä.

– Eihän Hossassa mistään nollasta lähdetä, vaan se on jo nyt Kainuun suosituin luontokohde. Vaikka kävijämäärät kasvaisivat, kävijöiden saama elämys kauniista luonnosta ja rauhallisesta ympäristöstä halutaan säilyttää ennallaan. Visiona on, että luontoelämys olisi mahdollista saada vielä kymmenen vuoden kuluttuakin.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Katso tästä oman postinumeroalueesi asuntohintojen ennuste 2018: Hinnat laskevat eniten Kotkan Karhuvuoressa

YLE: Perämeri - 2017, Tou 10 - 06:19

Klikkaamalla karttaa näet asunto-osakkeiden keskihinnan vuonna 2018 ja keskihinnan muutoksen eli trendin vuodelle 2018.

Etäisyys keskustasta nyt tärkeämpi kuin asuinalueen nimi Suomen Top 5 -nousijat ja laskijat vuonna 2018

Nousijat:

1. Kupittaa,Turku

2. Vesilinna, Turku

3. Välivainio, Oulu

4. Karjasilta, Oulu

5. Turku Keskus,Turku

Laskijat:

1. Karhuvuori, Kotka

2. Rantakylä-Latola, Joensuu

3. Sunila, Kotka

4. Haka-alue-Viuhonmäki, Savonlinna

5. Paroalho, Rauma

Lähde: Reaktor

Sijainnilla näyttää olevan entistä suurempi merkitys asuntojen hintaan. Reaktorin keskiviikkona julkaiseman ennusteen mukaan asunto-osakkeiden keskihinnat nousevat eniten Helsingin, Tampereen, Oulun, Turun ja Jyväskylän kaupunkiseutujen ytimissä.

– Esimerkiksi Helsingissä vaikuttaa siltä, että sijainti eli etäisyys keskustasta on muuttunut suuremmaksi tekijäksi kuin mitä se aikaisemmin on ollut. Aikaisemmin on ollut alueellisia eroja kuten, että Punavuori on ollut edullisempaa aluetta kuin Ullanlinna, sanoo Reaktorin johtava konsultti Jaakko Särelä.

Suurimpien kaupunkien keskustojen ympäristössä ja pienempien kaupunkien keskustoissa hintojen nousu on Särelän mukaan sen sijaan hidastunut.

– Meidän malli ennustaa, että jos talouskehitys jatkuu yhtä huonona kuin mitä se on ollut, asuntojen hinta pysähtyy kaikkialla ja todennäköisesti kääntyy laskuun.

Reaktorin ennusteen mukaan vuonna 2018 asuntojen hinnat nousevat Suomessa eniten Turun Kupittaalla sekä Vesilinnassa. Myös Turun keskus kiipeää sijalle viisi. Kolmanneksi ja neljänneksi eniten hintojen ennustetaan nousevan Oulun Välivainiolla ja Karjasillalla.

Kovimmat putoajat löytyvät Kotkasta ja Joensuusta. Eniten hinnat laskevat ennusteen mukaan Kotkan Karhuvuoressa ja Joensuun Rantakylä-Latolan alueella. Sijalla kolme on Kotkan Sunila.

Nousukausi voisi sotkea ennusteen

Reaktorin ennuste asuntojen hintakehityksestä perustuu Tilastokeskuksen dataan vuosilta 2010–2016. Ennuste julkaistiin ensimmäisen kerran keväällä 2015.

– Ennusteiden yleiset trendit ovat pitäneet melko hyvin paikkansa, mutta yksittäisissä postinumeroissa saattaa olla suuriakin heittoja, Reaktorin Jaakko Särelä sanoo.

Top 5 -nousijat viidessä kaupungissa 2018

Helsinki

1. Sörnäinen

2. Länsi-Herttoniemi

3. Etelä-Haaga

4. Vallila

5. Itä-Pasila

Tampere

1. Tampere Keskus

2. Itä-Amuri-Tammerkoski

3. Luoteis-Tampere

4. Länsi-Amuri

5. Osmonmäki-Petsamo

Turku

1. Kupittaa

2. Vesilinna

3. Turku Keskus

4. Martti-Korppolaismäki

5. Vartiovuori-Samppalinna

Oulu

1. Välivainio

2. Karjasilta

3. Oulu Keskus

4. Värttö-Maikkula

5. Raksila

Jyväskylä

1. Jyväskylä Keskus

2. Mäki-Matti

3. Nisula

4. Mannila-Taulumäki

5. Seppälän Teollisuusalue

Mutta kehittyneenkin data-analytiikan avulla laadittu ennuste on aina ennustamista. Ennuste ei esimerkiksi pysty ennakoimaan, mikäli yleisessä taloudessa tapahtuu jotakin yllättävää.

– Jos vahva nousukausi alkaa, niin on todennäköistä, että mallin ennusteet eivät pidä paikkaansa. Toivotaan siis, että ollaan väärässä, Särelä huomauttaa.

Reaktor muistuttaa, että ennuste ei ole sijoitusneuvontaa, vaan pääpaino on alueellisten erojen tarkastelulla. Se kertoo menneisyyden hintojen ja niiden kehittymisen alueellisista eroista.

Ennusteessa ei huomioida kulloisenkin postinumeron rakennuskannan ikää. Mikäli vanhan rakennuskannan joukkoon rakennetaan uutta, saattaa tämä aiheuttaa suuriakin hyppäyksiä yksittäisen postinumeron hinnoissa.

– Sitä voi epäillä esimerkiksi Turun Kupittaalla. Siellä oli vuosina 2010-13 vain lievää nousua, mutta yhtäkkiä hinnat ovat sitten nousseet reilummin. Siellä on juuri rakennettu aika paljon, Särelä toteaa.

Mutta kaikkialla Suomessa uudisrakentaminen ei nosta alueen arvoa. Uusien rakennusten joukossa olevien vanhojen rakennusten asuntojen arvo ei myöskään saa suoraa vetoapua uusista taloista.

Reaktorin ennuste käsittää ainoastaan osakehuoneistot. Hyvin omakotitalovaltaisilla alueille se aiheuttaa vääristymää ennusteeseen. Toisaalta ennustemalli pystyy antamaan kohtuullisen luotettavan kuvan rakennuskannan arvosta myös sellaisilta alueilta, joissa on tehty vähän tai ei ollenkaan asuntokauppoja.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä