Kanta-alueen uutisia

Mitä ihmettä? Talous nousee, kesämökit halpenivat – katso maakuntasi hintamuutos

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 10 - 08:11

Rantahuviloiden keskihinnoissa palattiin viime vuonna vuosien 2007–2008 tasoille, kun kauppahinnat putosivat vapaa-ajan asunnoissa talouden nousukäänteestä huolimatta. Kaavoitetun alueen mökeissä pudotus oli keskimäärin 8 prosenttia ja haja-alueen mökeissä 3 prosenttia.

Käänne vuoden takaiseen on selvä: 2015 mökit kallistuivat koko maassa keskimäärin 2–5 prosenttia.

Mutta maakunnittaiset erot ovat suuret. Eniten halpenivat Etelä-Pohjanmaan ja Uudenmaan kaava-alueilla seisovat mökit: 18–20 prosenttia. Tavallaan se oli korjausliike: 2015 kummankin maakunnan rantamökit kallistuivat selvästi muuta maata rajummin. Kymppitonnien pudotuksesta huolimatta Uudenmaan mökit ovat edelleen maan kalleimpia.

Nousussa taas olivat kaava-alueen mökit etenkin Kanta-Hämesssä (+15%) Pohjois-Pohjanmaalla (+14%). Lapissakin mökkihinnat nousivat, mutta maakunnan hintataso on edelleen selvästi maan alhaisin.

Haja-alueen mökeissä kovimmat hintapudotukset kirjattiin Päijät-Hämeessä (–25%) ja Kanta-Hämeessä (–20%). Hurjimmat nousut taas Pohjois-Karjalassa (+30%) ja Pohjois-Pohjanmaalla (+11%).

Rantamökkikauppojen lukumäärät ovat nouseet maltillisesti kolme edellisvuotta, ja niitä tehtiin viime vuonna kolme tuhatta. Kasvusta huolimatta kauppamäärät ovat edelleen selvästi jäljessä kymmenen vuoden takaisia lukuja. Valtaosa mökkikaupoista solmitaan nykyisin kaavoitetuilta alueilta.

Vapaa-ajan asuntojen hinnoilla on takanaan 14–15 vuotta kestänyt huima nousuputki 1997–2012, jonka aikana rantahuvilat kallistuivat selvästi yleistä hintakehitystä vauhdikkaammin.

Vuonna 1996 rantamökin keskihinta oli kaavoitetulla alueella 49 000 euroa. Huippuvuonna 2011 se oli 111 000 euroa ja viime vuonna 97 000 euroa. Haja-alueelta rantahuvilan sai 1996 noin 43 000 euron keskihinnalla, huippuvuonna 2012 keskihinta oli tuplaantunut 86 000 euroon, ja viime vuonna se oli 75 000 euroa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Muovi-sana ei tuo mieleen luontoarvoja – ostaisitko sinä uusiomuovisen tuotteen?

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 9 - 20:41

Pohjoismaissa toimiva kiertotalousyhtiö Ekokem ottaa vastaan, käsittelee ja jatkojalostaa Suomessa kerättävän muovisen pakkausjätteen. Uusiomuovi myydään suomalaiselle muoviteollisuudelle, joka valmistaa esimerkiksi muovikasseja ja kastelukannuja.

Kierrätysmuovista valmistetaan esimerkiksi puisia lautoja korvaavia muoviprofiileja. Ekokemin kierrätysliiketoiminnan johtaja Kalle Saarimaa toteaa, että profiilit sopisivat hyvin vaikkapa terassin pohjarakenteeseen, mutta kuluttajat eivät tunne tuotetta vielä tarpeeksi hyvin. Tietenkin terassin näkyviin osiin voisi edelleen käyttää puuta, jos muovi oudoksuttaa.

Pitäisi erottaa neitseellinen muovi ja kierrätysmuovi toisistaan. kierrätysliiketoiminnan johtaja Kalle Saarimaa

"Muovilaudat" sopisivat Saarimaan mukaan kestävyyden puolesta vaikkapa meluvalleihin, mutta uusiomuoviset tuotteet taas eivät useinkaan voita tarjouskilpailuja, koska niiden hankintahinta ei ole materiaalien halvimmasta päästä. Jos taas lasketaan kustannukset koko elinkaarelta, hinta jää matalammaksi.

– Pitäisi erottaa neitseellinen muovi ja kierrätysmuovi toisistaan. Ajattelumalli on kieltämättä vaikea hahmottaa, kun muovituotteet on nähty ongelmallisina.

Saarimaa viittaa Suomen ympäristökeskuksen sekä Lappeenrannan teknillisen yliopiston muovikassitutkimukseen, jossa on vertailtu eri materiaaleista valmistettujen pussien hiilidioksidipäästöjä. Ympäristöystävällisimmäksi paljastui kierrätysmuovista valmistettu kassi, sen jälkeen tulivat kangaskassi, paperikassi, tavallinen muovipussi ja biohajoava pussi. Mukana vertailussa olivat myös kassien valmistusprosessit.

Luonnonsuojeluliittokin suosittaa

Jos kuluttajat hiukan empivät uusiomuovisten tuotteiden äärellä, mitä niistä sanoo Suomen luonnonsuojeluliitto?

Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen kommentoi, että kun ihmiskunta nyt näyttää yhä käyttävän muovista valmistettuja tuotteita, on hyvä, jos ne eivät päädy luontoon tai kaatopaikalle.

– Mahdollisimman tehokas kierrätys on tarpeen ja se, että muovia käytetään uudelleen. Tietenkin on myös hyvä, että puukuidusta ollaan kehittelemässä tuotteita, jotka korvaavat muovit. Suhtaudun kuitenkin myönteisesti uusiomuovisiin tuotteisiin ja toivoisin, että ne löytäisivät sijansa materiaalipaletissa.

Nissinen selventää, että ennen kaikkea pitäisi ehkäistä jätteen syntymistä. Siksi tuotteen pitkäikäisyys on valttia. Muovin hyviä ominaisuuksia ovat sen kestävyys ja muokattavuus. Muovi on myös kevyttä, jolloin esimerkiksi sen kuljetus ei kuormita ympäristöä yhtä lailla kuin raskaamman materiaalin siirtely.

Suhtaudun kuitenkin myönteisesti uusiomuovisiin tuotteisiin ja toivoisin, että ne löytäisivät sijansa materiaalipaletissa. suojelupäällikkö Jouni Nissinen

– En uskalla lähteä arvailemaan, onko esimerkiksi terassimateriaalina käytettävän muoviprofiilin ekologinen selkäreppu suurempi tai pienempi kuin puisen laudan. Laskutoimitus on monimutkainen, sillä on punnittava kuljetusta, puun painoa, pintakäsittelyä ja muun muassa puun eri vaiheita metsästä sahan kautta kauppaan. Muovin heikkous on tietenkin sen alkuperä, joka on fossiilisessa polttoaineessa.

Ruotsissa ollaan edellä

Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy on vuoden verran huolehtinut kuluttajapakkausten keräyksestä. Muoville on eri puolilla maata viitisensataa keräyspistettä, käytännössä puristimia.

Ringin toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskasen mukaan kotitalouksien pakkasumuovin keräystavoitteet ovat ensimmäisenä keräysvuonna jotakuinkin täyttyneet.

Suomalainen muoviteollisuus näkisi kuitenkin mielellään, että muovia kerättäisiin paljon nykyistä enemmän, kertoo muovijätteen Suomessa käsittelevän ja jatkojalostavan Ekokem OyJ:n kierrätysliiketoimintajohtaja Kalle Saarimaa.

– Suomessa saadaan keräyspisteisiin nyt puolen kilon verran muovista pakkausjätettä kotitalouksilta, kun taas kymmenisen vuotta sitten laajamittaisen keräyksen aloittaneessa Ruotsissa määrä on 5–6 kiloa asukasta kohden.

Kuluttajista osa lajittelee ja kierrättää joka tapauksessa, osa taas tekee sen, jos se on helppoa. Loput taas eivät vaivautuisi lajittelemaan, vaikka keräyspiste olisi lähelläkin, kierrätysliiketoiminnan johtaja Kalle Saarimaa

Saarimaan mukaan Suomessakin varmasti päästään keräyksessä vauhtiin, kunhan kuluttajat heräävät kierrätysideaan. Muovin lajittelu on kotitalouksissa vapaaehtoista.

– En ole huolissani siitä, että pakkausmuovia on näin alkuvaiheessa kertynyt oletettua vähemmän. Varmasti määrät kasvavat. Mikä on keino siihen? Joissain taloyhtiöissä on kokeiltu taloyhtiökohtaista muovinkeräystä. Se voisi toimia. Kuluttajista osa lajittelee ja kierrättää joka tapauksessa, osa taas tekee sen, jos se on helppoa. Loput taas eivät vaivautuisi lajittelemaan, vaikka keräyspiste olisi lähelläkin, analysoi Saarimaa.

Heini Holopainen / Yle

Muovisen pakkausjätteen jatkojalostajan mielestä muovin kierrätyksen uusin haaste ovat yhä yleistyvät muoviset monikerrospakkaukset. Siinä pakkausvalmistaja on yhdistellyt erilaisia muovilaatuja saadakseen aikaan mahdollisimman ohuen pakkauksen.

– Jätteen jatkokäsittelyvaiheessa eri muovilaatujen erottaminen toisistaan on hankalaa ja monikerroslaadut on vaikea kierrättää tehokkaasti, kertoo Kalle Saarimaa Ekokemiltä.

Kiittääkö luonto autolla kuljetuksesta?

Kotitalouksien muovipakkausten keräyspisteitä on maassa nyt alun perin sovittu määrä, hiukan yli 500 kappaletta. Näistä kuitenkin runsaat 400 sijaitsee eteläisessä Suomessa eli Tampereen alapuolella. Siksi iso joukko suomalaisista asuu alueella, jossa lähimpään muovijätteen keräyspisteeseen on pitkä matka.

Kun muovin kierrätyksen tavoitteena on luonnon säästäminen, säästääkö muovisen pakkausjätteen keräys kuitenkaan luontoa, jos muovinyssäkkää joutuu kuljettamaan pitkien matkojen taakse autolla? Kysymykseen vastaa Rinki Oy:n toimitusjohtaja Juha-Matti Tanskanen.

– Kannattaa keskittää eri materiaalien kierrätys niin, että jos keräyspiste on kauempana, kerää lasit, kartongit, metallit, paperit ja muovit mukaan ja vie ne kaikki kerralla ja sillä tavalla minimoi oman vaivansa ja auton päästöt.

Kannattaa lajitella, mutta ei kannata pestä lämpimällä vedellä ja saippualla. toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen

Tanskanen myöntää, että jätteiden hamstraaminen tuo ongelmia, jos säilytystilat ovat kotona pienet.

Mitä luonto sanoo lämpimästä vedestä ja tiskiaineesta?

Muovinkeräyspisteisiin toivotaan puhtaita muovipakkauksia. Kannattaako muovipakkausten pesemiseen kuluttaa lämmintä vettä ja astianpesuainetta, Juha-Heikki Tanskanen?

– Kannattaa lajitella, mutta ei kannata pestä lämpimällä vedellä ja saippualla. Lähtökohtaisesti riittää se, että huuhtaisee sen pakkauksen viileällä vedellä sillä tavalla, että siitä saa ne enimmät pois. Yksi hyvä nyrkkisääntö on, että jos pesemällä pakkauksen saa siihen kuntoon, että sitä voi muutaman päivän säilyttää kotona ilman, että se alkaa haista, sen voi laittaa kierrätykseen.

Esimerkiksi jauhelihapakkaus pestään vain huuhtaisemalla. Pakkauksen ei tarvitse olla yhtä puhdas kuin pesukoneessa pesty astia.

Onko muovin keräyspisteitä tulossa lisää Suomeen?

– Ehdottomasti toivotaan, että pisteitä käytettäisiin nyt ahkerasti. Kotitalouspakkausten lajittelu ja kierrätys on alkuvaiheessa. Nyt katsotaan, miten lajittelu onnistuu, minkälaista tavaraa saadaan ja miten kierrätys onnistuu. Pitemmällä aikavälillä kun nähdään kertymät ja se, että koko ketju toimii, niin on syytä tehdä johtopäätöksiä siitä, että tarvitaanko pisteitä lisää.

Kaikki kuvassa näkyvät muoviroskat kuuluvat kierrätykseen.Jenni Frilander / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kolme energiayhtiötä suunnittelee yhteistä sähkönmyyntiyhtiötä

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 9 - 10:34

Jyväskylän Energia, Kuopion Energia sekä Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla toimiva Loiste valmistelevat yhteisen sähkönmyyntiyhtiön perustamista.

Kolmen energiayhtiön sähkökauppaliiketoimintojen yhdistäminen muodostaisi Suomen markkinoiden neljänneksi suurimman sähkönmyyjäyhtiön. Järjestely on tarkoitus toteuttaa liiketoimintasiirtona, jossa kunkin yhtiön sähkön myynnin liiketoiminta siirtyisi uuteen yhtiöön.

Jos järjestely toteutuu, yhtiöiden nykyisten sähköasiakkaiden sopimukset siirtyvät uuden yhtiön nimiin ja jatkuvat entisin ehdoin.

Yhtiöt ovat tiedottaneet käynnissä olevasta valmistelusta henkilöstölleen tänään. Muutokseen liittyvä päätöksenteko on tarkoitus viedä yhtiöissä läpi noin kuukauden kuluessa. Jos asia etenee suunnitellusti, uusi sähkönmyyntiyhtiö aloittaisi toimintansa kesäkuun alussa.

Uutta yhtiötä perustellaan sähkömarkkinoiden kilpailun kiristymisellä ja alan valmistautumisella pohjoismaisten vähittäismarkkinoiden avautumiseen lähivuosina.

– Näin syntyisi entistä kilpailukykyisempi sähkön myyjä, joka on kotimaisessa kunnallisessa ja maakunnallisessa omistuksessa ja joka pystyy kilpailemaan markkinoilla muun muassa kansainvälisiä yrityksiä vastaan, kertoo Kuopion Energian toimitusjohtaja Esa Lindholm.

Päivitetty klo 11:09 Lisätty tieto, milloin uusi sähkönmyyntiyhtiö voisi aloittaa toimintansa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Testeissä paljastui lukuisia puutteita – Hätäkeskusten uusi tietojärjestelmä viivästyy ainakin vuodella

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 9 - 08:30
Hätäkeskustietojärjestelmää on valmisteltu vuosia
  • Hätäkeskuslaitos aloitti hankkeen eri turvallisuusviranomaisten yhteiskäytössä olevan tietojärjestelmän luomiseksi vuonna 2008.
  • Uuden Erica-tietojärjestelmän tarkoituksena on auttaa hätäkeskuspäivystäjää hätäilmoitusten vastaanotossa, nopeaan tilannearvioon perustuvissa oikeissa päätöksissä ja tehtävien välittämisessä parhaiten soveltuville yksiköille.
  • Uusi tietojärjestelmä ohjaa hätäpuheluja valtakunnallisesti. Jos soittajaa lähinnä sijaitseva hätäkeskus on ruuhkaantunut tai ei muusta syystä kykene vastaamaan, etsitään vapaa hätäkeskuspäivystäjä muista Hätäkeskuslaitoksen toimipisteistä.
  • Tähän saakka jokaisessa hätäkeskuksessa on ollut oma tietojärjestelmäkokonaisuus.

Lähteet: Insta DefSec ja Hätäkeskuslaitos

Uusi hätäkeskustietojärjestelmä Erica osoittautui puutteelliseksi viime vuoden mittaan tehdyissä testauksissa. Tämän vuoksi Hätäkeskuslaitos ei saa uutta tietojärjestelmää käyttöön alkuperäisessä aikataulussa.

– Suunnittelemme käyttöönottoa kahden hätäkeskuksen osalta [Oulu ja Kuopio] loppuvuoteen marras-joulukuulle. Loput neljä hätäkeskusta tulisivat keväällä 2018, kertoo Hätäkeskuslaitoksen tekniset palvelut -osaston johtaja Jukka Aaltonen.

Erica-järjestelmä piti ottaa käyttöön ensimmäiseksi Oulun hätäkeskuksessa jo vuoden 2016 marraskuun loppupuolella. Muiden hätäkeskusten oli tarkoitus liittyä mukaan maaliskuun 2017 loppuun mennessä.

Järjestelmän toimittaja, tamperelainen Insta DefSec, ei kommentoi käyttöönoton viivästystä. Instan mukaan sopimussyistä asiasta tiedottaa vain Hätäkeskuslaitos.

Testeissä paljastui lukuisia puutteita

Elokuussa pelastusjohtajat arvostelivat lausunnossaan Erican kehitystyötä. Heidän mielestään järjestelmässä oli pelastustoimen kannalta monia puutteita.

Järjestelmä oli vaillinainen myös ensihoidon ja sosiaalipäivystyksen näkökulmasta.

– Järjestelmä ei ollut kaikilta osin valmis käyttöön otettavaksi, sanoo pääkäyttäjä Markku Saarinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Saarisen mukaan viime vuonna testattu versio ei taannut, että tarkoituksenmukainen yksikkö olisi saatu hälytettyä paikalle.

Saarinen toivoo, että uusi järjestelmä saisi ensihoidon tehtävämäärän kasvun pysähtymään. Tavoitteena on, että hätäkeskus osaisi ohjata asiakasta nykyistä paremmin, eikä ambulanssia lähetettäisi varmuuden vuoksi niin usein kuin nykyään.

Uusi versio vastaa arvosteluun

Aaltonen sanoo, että aikataulun muutoksella vastataan esitettyyn kritiikkiin. Järjestelmästä on nyt kehitteillä uusi versio.

– Haluamme tietysti lähteä liikkeelle sillä tavalla, että järjestelmä on aukottomasti testattu, todettu toimivaksi kaikilta osa-alueilta ja siinä on riittävät ominaisuudet, jotka tyydyttävät kaikkia Erican käyttäjiksi tulevia toimijoita. Olemme käyneet vuoropuhelua poliisin, sosiaali- ja terveystoimen ja pelastustoimen kanssa, Aaltonen sanoo.

Järjestelmän seuraava hyväksymistestaus on elo-syyskuussa. Viivästys aiheuttaa lisäkustannuksia. Tarkkaa euromäärää ei ole laskettu, mutta Aaltonen arvioi, että puhutaan sadoista tuhansista euroista.

Autojen hätäviestit aluksi vain yhteen tai kahteen hätäkeskukseen

Hätäkeskustietojärjestelmän viivästyminen vaikuttaa myös EU:n laajuisen autojen hätäpuhelujärjestelmän eCallin toteutukseen Suomessa. Hätäkeskuslaitoksella pitäisi olla valmius ottaa vastaan eCall-hätäviestejä vuoden 2017 lokakuun alusta lähtien. Hätäkeskuslaitos joutuu luomaan eCall-valmiuden poikkeusjärjestelyin.

– Tämä merkitsee sitä, että hälytykset ohjataan poikkeuksellisella tavalla näihin kahteen tai yhteen hätäkeskukseen. Sitten kun muut hätäkeskukset tulevat käyttöön, niin sen jälkeen ohjataan jokaiseen hätäkeskukseen sijainnin mukaan, Aaltonen sanoo.

– Ainahan näissä it-projekteissa on mahdollista, että aikataulu siirtyy, mutta kyllä me tällä aikataululla vielä pystymme sen niin järjestämään, että eCall-viestit pystytään Suomessa vastaanottamaan, Aaltonen sanoo.

EU:n tavoitteena on saada eCall-järjestelmä kaikkiin Euroopan teillä liikkuviin kulkuneuvoihin. Järjestelmä lähettää onnettomuustilanteessa automaattisesti viestin hätäkeskukseen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tupakan myynti yhä kalliimpaa – pohjoisessa pääsee halvimmalla

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 8 - 21:21
Mistä on kyse?
  • 1.1.2017 voimaan tullut tupakkalaki sallii kuntien korottaa tupakka- ja nikotiinituotteiden myynnin valvontamaksuja. Taksan maksimimäärä on 500 euroa
  • Suurimmassa osassa kuntia ja yhteistoiminta-alueita maksuksi on määrätty 500 euroa. Näin on esimerkiksi Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Porvoossa, Turussa, Vaasassa, Seinäjoella, Kalajoella, Hämeenlinnassa, Riihimäellä, Kuopiossa, Lahdessa, Päijät-Hämeessä ja Forssassa
  • Alhaisimmat valvontamaksut, 90 euroa, ovat Inari-Utsjoen ja Koillis-Lapin yhteistoiminta-alueilla.
  • Laskuttajien häntäpäässä ovat myös Pietarsaari ja Keski-Pohjanmaa, 150 euroa
  • Jyväskylän valvontamaksu on 250 euroa, Länsirannikon ympäristöyksikön 300 ja Pohjois-Satakunnan 350 euroa

Vuoden alusta voimaan tullut tupakkalaki on antanut kunnille mahdollisuuden korottaa tupakan myyntipisteiden valvontamaksua. Maksu peritään tupakkatuotteita ja nikotiininesteitä kauppaavilta vähittäismyyjiltä.

Suurimmassa osassa maata kunnat ja yhteistoiminta-alueet ovat nostaneet valvontamaksuja rajusti, lain sallimaan enimmäismäärään eli 500 euroon.

Tuetaan elinkeinoa

Tupakkalain taustalla on tavoite lopettaa tupakkatuotteiden käyttö Suomesta. Korkea valvontamaksu on yksi askel tällä polulla.

Moni kunta on nostanut maksun maksimiin, mutta osa kunnista ei. Käytännössä suurimmissa kunnissa ja eteläisessä Suomessa maksut ovat korkeimmat.

Luulen, että siellä on haluttu osaltaan tukea myös elinkeinoa, missä maksut ovat jääneet pieniksi. erityisasiantuntija Tarja Hartikainen

Kuntaliiton erityisasiantuntija Tarja Hartikainen arvioi, että alhaisten maksujen alueella, muun muassa Lapissa, on valvontamaksuja puntaroitu hiukan eri näkökulmasta:

– Luulen, että siellä on haluttu osaltaan tukea myös elinkeinoa, missä maksut ovat jääneet pieniksi. Siellä varmasti kysyntä on vähäisempää ja volyymit vähäisempiä. Ehkä tupakanmyynti ei siellä ole niin iso bisnes kuin tiheimmin asutuilla alueilla, joissa kysyntää ja tarjontaa on enemmän.

Pohjoisessa halvinta

Esimerkiksi Helsinki peri aiemmin 125 euroa myymälän ensimmäisestä tupakan myyntipisteestä ja 20 euroa myymälän jokaisesta muusta pisteestä. Nyt Helsinki perii 500 euroa myyntipistettä kohden. Sama summa veloitetaan myös muun muassa Vantaalla, Espoossa, Turussa, Lahdessa, Riihimäellä, Vaasassa, Seinäjoella ja Forssassa.

Halvimmalla pääsevät Lapin kauppiaat. Inari-Utsjoki sekä Koillis-Lapin yhteistoiminta-alue perivät myyntipistettä kohden ainoastaan 90 euroa.

Korkeinta mahdollista summaa eivät myöskään peri esimerkiksi Pietarsaari (150), Keski-Pohjanmaa (150), Jyväskylä (250), Länsirannikon ympäristöyksikkö (300) eivätkä Pohjois-Satakunnan ympäristöpalvelut (350 euroa).

Nousua odotettavissa

Tupakkalain antama liikkumavara maksujen suhteen on tuonut eriarvoisen tilanteen eri puolille Suomea.

Veikkaan, että alhaisimpia maksuja nostetaan. Maksut yhtenäistyvät. erityisasiantuntija Tarja Hartikainen

Päätösvalta on kunnilla, joissa ympäristöterveydenhuollon asiat hoidetaan joko omissa ympäristöterveydenhuollon yksiköissä tai yhteistoiminta-alueilla.

Jatkossa päätäntä valvontamaksuasioissa siirtyy maakuntatasolle eli päättäjien määrä putoaa nykyisestä noin kuudestakymmenestä kolmasosaan, vajaaseen kahteenkymmeneen.

Kuntaliiton asiantuntija Tarja Hartikainen ennustaa, että maksuhaitari kaventuu parin vuoden sisällä samalla kun maksut nousevat.

– Maksut tulevat varmaan yhtenäistymään maakunnissa. Jatkossa maksuille on tietenkin 18 eri mahdollisuutta (eli maakuntien määrä), mutta veikkaan, että alhaisimpia maksuja nostetaan. Maksut yhtenäistyvät, ennustaa Hartikainen.

"Ei siirry ruuan hintaan"

Päivittäistavaraliitto ry kritisoi viime vuoden puolella, että valvontamaksujen korotus kolahtaa lopulta ostajan nilkkaan sitä kautta, että kun myyjä ei voi vaikuttaa tupakan hintaan, lisämaksu maksatetaan ruuan hinnassa.

Tätä summaa ei voi siirtää kuluttajahintaan, kun viranomaiset määrittelevät tupakkatuotteiden hinnan. kauppias Antti Ahonen

Kokkolan K-Citymarketin kauppias Antti Ahonen tyrmää näkemyksen.

– Tätä summaa ei voi siirtää kuluttajahintaan, kun viranomaiset määrittelevät tupakkatuotteiden hinnan. Muiden tuotteiden hintoihin tätä ei tietenkään siirretä. Yrityksen tuloksesta se on pois.

Ahosen johtamassa hypermarketissa tupakkatuotteita saattoi vielä viime vuonna ostaa 18 kassapisteeltä. Kustannussyistä tupakkakassojen määrä karsittiin kahdeksaan.

– Se on kustannuskysymys. Viime vuonna kaikista myyntipisteistä maksettiin kaikkiaan 150 euroa valvontamaksua. Nyt lasku on 1250 euroa. Onhan se merkittävä korotus.

Kassoja vieläkin vähemmän?

Ahosen market sijaitsee kunnassa, jossa valvontamaksu on maltillisimmasta päästä eli 150 euroa myyntipistettä kohden. Suurimassa osassa maata maksu on 500 euroa.

Citymarket-kauppias uskoo, että kotikunnassa Kokkolassa maksu kohoaa jatkossa muun maan tasolle eli 500 euroon. Nykyisellä kassamäärällä valvontamaksun hinta olisi 4000 euroa. Silloin Ahosen pohdittavaksi tulee, karsitaanko tupakkaa myyvien kassojen määrää vielä yhdellä tai kahdella, kustannussyistä.

Puntaroitavana on myös asiakaspalvelu.

– Tupakan myynti ja käyttö ovat koko ajan vähentyneet. Riippuu kauppapaikasta, millaista roolia tupakka näyttelee. Meillä se ei hirveän iso rooli ole. Ei tupakan ostosta kuitenkaan voi tehdä liian vaikeata. Mutta kokonaisuutta pitää miettiä, ettei asiointi hidastu liikaa. Tupakan myyntihän tehdään samoissa kassapisteissä, missä muukin myynti, pohtii Ahonen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Katsokaa, tuolta saapuu ISIS" – opiskelijoiden sosiaalinen koe kuumensi tunteita kaduilla

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 8 - 19:50
Mistä on kyse?
  • Ammattikorkeakouluprojektina toteutetun Kontrastimedian sosiaalinen koe herätti monenlaisia tuntemuksia
  • Kokeessa toimittajaopiskelijat pukeutuivat burkhaan ja kasvot peittävään niqabiin ja testasivat, kuinka heihin suhtaudutaan Oulun keskustassa
  • Opiskelijat kirjoittivat kokemuksistaan artikkelin, joka herätti vihamielisiä kommentteja muun muassa Facebookin Puskaradio Oulu -ryhmässä

Kolme suomalaista nuorta naista kulkee kadulla tummat, koko vartalon peittävät asut yllään. Myös kasvot on peitetty, kuitenkin niin, että musta kangas jättää silmät näkyville.

– Katsokaa, tuolta saapuu ISIS!, huudahtaa yksi vastaantulevan porukan miehistä.

Oululaiset Mari Jäntti, Emma Hinkula ja Sofia Hänninen pukeutuivat kasvot peittävään niqabiin osana sosiaalista koetta, joka tehtiin nuorten naisten Kontrastimedia-nimiseen verkkomediaan.

– Me halusimme tehdä jutun, jossa olemme itse osallisina kokemassa ihmisten reaktioita. Mietimme pitkään, että mitä se voisi olla, kunnes joku meistä ehdotti niqabeja, Emma Hinkula, Kontrastimedian päätoimittaja selventää.

Hinkula kertoo, että maahanmuuttokeskustelu osaltaan vaikutti aiheen valintaan. Silti sosiaalisen kokeen tarkoituksena ei ollut ottaa siihen varsinaisesti kantaa. Sosiaalisen kokeen perimmäinen tarkoitus oli nähdä, miten ihmiset heihin reagoisivat.

Ensi alkuun ahdisti tosi paljon. Ihmisten tuijotus oli läpitunkevaa, eikä sitä voinut paeta. Sofia Hänninen

– Niqab herättää paljon huomiota. Se on musta ja paljastaa ainoastaan silmät, joten jos niqab ei herätä huomiota, niin ei sitten mikään, Mari Jäntti täsmentää.

Eikö oululaisessa katukuvassa kuitenkin näe nykyisin kaikenlaista pukeutumista? Mari Jäntti arvioi, että vaikka hijab, joka peittää pukeutujansa kasvoja lukuunottamatta, onkin jo katukuvassa tuttu, hän ei ole koskaan tavannut niqabiin pukeutunutta ihmistä Oulussa.

– Ensi alkuun ahdisti tosi paljon. Ihmisten tuijotus oli läpitunkevaa, eikä sitä voinut paeta. Tietenkin ihmiset näkivät vain sen, että sinulla on kaapu päällä. Tottakai se, että kukaan ei näe kasvojasi herättää huomiota, Sofia Hänninen kuvailee.

Vartijan silmässä

Naiskolmikko kertoo, että heidän sosiaalinen koe herätti monenlaista reaktiota kadunkulkijassa. Päällimmäisenä oli avoin ihmettely.

– Moni varmaan oletti, että emme ymmärrä mitä he sanovat. Eräs mummo kommentoi, että herranjumala. Kävelykadulla vanhempi mies katseli meitä pitkään ja tuli kyselemään, miksi pukeudumme näin, Jäntti luettelee.

– Kysyin, oliko miehellä jotain asiaa. Hän vastasi minulle, ettei ollut koskaan ennen nähnyt näin nuoria tyttöjä niqabiin pukeutuneena, Sofia Hänninen muistelee.

Jäntti kertoo, että loppua kohden ihmisten reaktiot alkoivat herättää jo ärsytystä.

Me teimme tämän jutun siksi, että halusimme näyttää, miten niqabeihin pukeutuneisiin naisiin reagoidaan Oulussa. Sofia Hänninen

– Lopulta halusin oikein ylpeästi näyttää, että täällä me ollaan. Minulla ei ollut ahdistunut olo missään vaiheessa.

Emma Hinkula arvioi, että jos joku pukeutuu päivittäin niqabiin, henkilöllä täytyy olla hyvä itsetunto. Asu on suomalaisessa katukuvassa varsinainen katseenkerääjä, eikä huomio välttämättä ilmene myönteisenä.

Valkean Sokoksen liikkeessä vartija lähti avoimesti seuraamaan tyttöseuruetta, Jäntti kertoo.

– Hän ei millään tavalla mielestäni yrittänyt peitellä sitä, Hänninen jatkaa.

Sofia Hänninen kertoo, että Kontrastimedian omassa, sosiaalisesta kokeesta julkaistu verkkoartikkeli keräsi kommentteja juuri tämän tapauksen osalta. Moni epäili tyttöjen käyttäytyneen normaalista poikkeavasti, koska vartija kiinnitti heihin niin paljon huomiota.

– Olen eri mieltä. Lähdimme liikkeelle asenteella, että käyttäydymme kuten normaalistikin.

Vihaista liikehdintää somessa

Sosiaalisesta kokeesta julkaistu verkkoartikkeli ja sen sosiaalisen median jako Facebookin ryhmä Puskaradio Oulussa herätti lukijoissaan aika paljon reaktioita. Naiskolmikko kertoo, että moni suhtautui tähän jopa vihamielisesti.

– Me teimme tämän jutun siksi, että halusimme näyttää, miten niqabeihin pukeutuneisiin naisiin reagoidaan Oulussa. Tuntuu, että somessa monella meni tässä aiheessa puurot ja vellit ihan sekaisin. Osa kommentoineista alkoi puhua kaikista maahanmuuton ongelmista, mutta se ei ollut pääpointtimme.

Huomiota herättävät ja tabuja esiin nostavat artikkelit ovat koko ammattikorkeakouluprojektista alkaneen Kontrastimedian konsepti.

Sofia Hänninen selventää, että media haluaa pureutua aihealueisiin, joita muut eivät ehkä vielä ole tarkastelleet.

– Jälkikäteen selvitimme, että muutama samankaltainen juttu oli toteutettu jo Helsingissä. Siellä näkyy varmaan enemmän niqabiin pukeutuneita, mutta en minäkään niitä Oulussa ole tavannut.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Valio suunnittelee Nivalaan miljoonaluokan investointia – Biolaitoksen rakentaminen alkanee ensi vuonna

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 8 - 17:57

Valio aikoo rakentaa Nivalaan uudenlaisen biolaitoksen. Yhtiön patentoiman keksinnön avulla lietelannasta syntyy vettä, lannoitteita ja biokaasua. Pilottilaitos olisi ensimmäinen laatuaan maailmassa.

Varsinaista rakennuspäätöstä ei ole vielä tehty, sillä lupaprosessi on kesken.

– Jos kaikki menee hyvin, 2018 vuoden lopulla laitoksen toiminta voisi alkaa, Valion alkutuotanto- ja maidonhankintajohtaja Juha Nousiainen kertoo.

Maidontuottajat mukana kehittelyssä

Valio alkoi kehitellä biolaitosta vajaat 5 vuotta sitten. Nivala valikoitui sijoituspaikaksi, koska kaupungissa on runsaasti maidontuottajia. 2000 lehmän tuottama lietelanta saadaan kerättyä Nivalassa 10-20 kilometrin säteeltä.

– Esisuunnittelussa on ollut mukana pieni joukko maidontuottajia. Heille on kerrottu ideasta jo aiemmin, ja aihe on herättänyt erittäin suurta kiinnostusta ja positiivista vastaanottoa, Juha Nousiainen sanoo.

Biolaitos voisi käsitellä noin 50 miljoonaa litraa lietelantaa vuodessa. Määrästä saadaan noin 12 miljoonaa kiloa tiivistä fosforilannoitetta, noin 5,5 miljoonaa kiloa typpilannoitetiivistettä ja 27,5 miljoonaa litraa puhdasta vettä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Valio suunnittelee Nivalaan miljoonaluokan investointia – Biolaitoksen rakentaminen alkanee ensi vuonna

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 8 - 17:57

Valio aikoo rakentaa Nivalaan uudenlaisen biolaitoksen. Yhtiön patentoiman keksinnön avulla lietelannasta syntyy vettä, lannoitteita ja biokaasua. Pilottilaitos olisi ensimmäinen laatuaan maailmassa.

Varsinaista rakennuspäätöstä ei ole vielä tehty, sillä lupaprosessi on kesken.

– Jos kaikki menee hyvin, 2018 vuoden lopulla laitoksen toiminta voisi alkaa, Valion alkutuotanto- ja maidonhankintajohtaja Juha Nousiainen kertoo.

Maidontuottajat mukana kehittelyssä

Valio alkoi kehitellä biolaitosta vajaat 5 vuotta sitten. Nivala valikoitui sijoituspaikaksi, koska kaupungissa on runsaasti maidontuottajia. 2000 lehmän tuottama lietelanta saadaan kerättyä Nivalassa 10-20 kilometrin säteeltä.

– Esisuunnittelussa on ollut mukana pieni joukko maidontuottajia. Heille on kerrottu ideasta jo aiemmin, ja aihe on herättänyt erittäin suurta kiinnostusta ja positiivista vastaanottoa, Juha Nousiainen sanoo.

Biolaitos voisi käsitellä noin 50 miljoonaa litraa lietelantaa vuodessa. Määrästä saadaan noin 12 miljoonaa kiloa tiivistä fosforilannoitetta, noin 5,5 miljoonaa kiloa typpilannoitetiivistettä ja 27,5 miljoonaa litraa puhdasta vettä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomen aamutaivaalla havaittiin kirkas valoilmiö – "Se valaisi koko peltoaukean"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 8 - 13:08

Keskiviikkona aamulla puoli seitsemän aikaan tehtiin havaintoja taivaalla liikkuneesta kirkkaasta valoilmiöstä. Tähtitieteellisen yhdistyksen URSA:n internetissä ylläpitämään Taivaanvahti-havaintojärjestelmään on kirjattu kuutisenkymmentä havaintoa ympäri Suomea. Taivaanvahdissa ilmiötä kuvataan "merkittäväksi tulipalloksi".

Yle Pohjanmaan tavoittama silminnäkijä kuvaili havaintoaan näin:

Vaasan Andromedan puheenjohtaja Kaj Höglundin mukaan kyseessä on todennäköisesti meteori.

– Vahvasti näyttää siltä, että kyseessä on meteori, joka on tullut ilmakehään. Sen sammumispiste on yleensä hyvin korkealla ilmakehässä, joten on vaikea tässä vaiheessa sanoa, onko mitään tullut maahan asti. Olisi tietysti hienoa, jos löytyisi meteoriitti, Höglund sanoo.

Tähdenlento eli meteori on avaruudesta maahan tippuva pieni kivi, meteoroidi, joka palaa ilmakehässä muodostaen valoilmiön. Meteoroidista tulee meteoriitti, jos se selviää maan pinnalle asti.

Keskiviikkoaamun 8. helmikuuta kello 6-7 välillä tehdyt havainnot Ursan Taivaanvahti-sivustolla.Hanne Leiwo / Yle Löytyminen epätodennäköistä

Maahan sataa taivaankappaleita koko ajan. Tietokirjailija Matts Andersénin mukaan jopa sata tuhatta kiloa joka vuorokausi. Meteoriitin löytyminen on kuitenkin epätodennäköistä.

– Edellisen kerran Suomesta on löytynyt meteoriitti 1970-luvun alussa. Vuoden aikana Suomeen tulee todennäköisesti useampia tulipalloja, mutta Suomi on laaja ja harvaanasuttu maa, joten meteoriittien löytyminen on hyvin harvinaista, Kaj Höglund sanoo.

Tulipallosta kerätään havaintoja Ursan Taivaanvahti-havaintojärjestelmässä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lapsi ajoi yksin autolla 300 kilometriä ja suistui tieltä – loukkaantui vakavasti

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 8 - 12:20

Alaikäinen autoa ajanut lapsi on loukkaantunut vakavasti Närpiön Pjelaxissa eli Piolahdessa sattuneessa ulosajossa.

12-vuotias poika oli ottanut auton luvatta käyttöön Raahessa ja ajanut sillä noin 300 kilometrin matkan ennen kohtalokasta ulosajoa. Onnettomuus tapahtui maanantaina aamuviiden aikaan. Pohjanmaan poliisi tiedotti onnettomuudesta keskiviikkona.

Auto oli matkalla Poriin päin valtatiellä 8, kun se suistui ulos tieltä noin kilometrin verran Kristinestadsvägenin kohdasta etelään päin. Ennen pysähtymistään auto oli kyntänyt pientaretta 172 metrin matkan. Poika oli törmäyksen voimasta paiskautunut ulos autosta ja hänet löydettiin vakavasti loukkaantuneena noin 3–4 metrin päässä autosta.

– Se osoittaa, että vauhtia on ollut melkoisesti, sanoo rikoskomisario Mikko Uusimäki Pohjanmaan poliisista.

– Paikalla oli pienehköä puustoa, jonne auto on pysähtynyt.

Poika on toimitettu hoidettavaksi Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan. Poliisin mukaan pojalla on vakava aivovamma.

Turma-autosta 31 metrin päästä löytyi kuolleena myös perheen saksanpaimenkoira.

– Molemmat olivat törmäyksen voimasta lentäneet ulos autosta, Uusimäki kertoo.

Syy ajomatkaan hämärän peitossa

Poliisin mukaan poika oli ollut yöpymässä lähisukulaisen luona ja poistunut talosta aamuyöllä ottamalla käyttöön kyseisen lähisukulaisen auton.

– Poliisin tiedossa ei ole, miksi poika on lähtenyt ajamaan Raahesta aika pitkän matkan kohti Poria. Päämäärä ei ole poliisin eikä lähiomaistenkaan tiedossa, Uusimäki kertoo.

Hänen mukaansa tiedossa ei myöskään ole, että kukaan olisi nähnyt ulosajoa. Tapahtumakulku on kuitenkin hyvin poliisin tiedossa.

– Ohikulkija oli huomannut, että valot näkyivät metsässä, ja tämmöinen sieltä sitten paljastui.

Tien nimi korjattu klo 12.20 Kristinestadsvägeniksi

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lasten levoton käytös herättää huolta päiväkodeissa – "Koulutuksen kautta saadut keinot eivät pian enää riitä"

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 8 - 09:27
Mistä on kyse?
  • Lasten hallitsemattomat tunteenpurkaukset ovat lisääntymään päin päiväkodeissa
  • Syyt levottomuuden kasvuun löytyvät muun muassa liian suurista päiväkotiryhmistä sekä aikuisten läsnäolon puutteesta
  • Oulussa toivotaan jo omien psykologipalveluiden järjestämistä päiväkodeille

Lapsi suuttuu. Suuttuu niin, että riehaantuu oikein kunnolla.

Kiukunpuuska ei mene millään ohi, eikä tilannetta saada puhumallakaan ratkottua. Tulee pelko, että pian jotakuta sattuu. Silloin lapsi otetaan hetkeksi kiinni ja rauhoitetaan. Siihen saatetaan tarvita kolmenkin aikuisen käsiparit.

Tällaiset tilanteet ovat päiväkodeissa yleistymään päin.

Esimerkiksi Oulussa on huomattu, että aikuisten rauhoittelua vaativia, lasten hallitsemattomia tunteenpurkauksia esiintyy monessa päiväkodissa yhä useammin. Niin myös painimisia, tavaroiden heittelyjä, huitomisia ja ylivilkasta käyttäytymistä.

Kaupungissa tehtiin vasta tuorein, vuosittainen kuntatyöntekijätutkimus. Sen mukaan noin joka neljäs varhaiskasvatuksen työntekijä on kokenut työssään väkivaltaa tai sen uhkaa.

Mitä oikein on tapahtunut?

Pieni lapsi ei pärjää jättiryhmässä

Lastenpsykiatrian professorille Hanna Ebelingille ilmiö ei tule ihan puskista. Syitäkin hän osaa veikata.

Ebelingin mukaan lasten lisääntyvä levottomuus johtuu ainakin osittain siitä, että päiväkotiryhmät ovat yksinkertaisesti paisumassa ihan liian suuriksi. Pienet lapset eivät pärjää niissä, eivätkä saa riittävää huomiota, kun ryhmässä on vaikkapa 24 lasta ja kolme aikuista.

– Pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea aikuisen läsnäoloa. Jos sitä ei ole riittävästi tarjolla, hän saattaa riehaantua, ryhtyä tönimään tai jopa puraista. Tällaiset reaktiot voivat olla ihan tavallisia, ikään kuuluvia ja luontaisiakin. Toki lapsi tarvitsee sitten aikuisen apua siinä, että oppii näistä tavoista pois, Hanna Ebeling avaa.

Nyt pitäisi pysähtyä oikeasti miettimään, olemmeko tehneet tässä viisaan linjauksen. Pystyttäisiinkö heitä kuitenkin auttamaan paremmin pienryhmissä, jolloin hoitajilla jäisi enemmän aikaa myös muille ryhmän lapsille? Hanna Ebeling

Ebelingin mielestä tilannetta on entisestään hankaloittanut, että päiväkodeissa aiemmin toimineita pienryhmiä on poistettu. Ennen erityistä tukea tarvitsevia hoidettiin pääosin pienemmissä ryhmissä, mutta nykyään heitä yritetään auttaa samassa suurryhmässä muiden lasten keskellä.

– Nyt pitäisi pysähtyä oikeasti miettimään, olemmeko tehneet tässä viisaan linjauksen. Pystyttäisiinkö heitä kuitenkin auttamaan paremmin pienryhmissä, jolloin hoitajilla jäisi enemmän aikaa myös muille ryhmän lapsille?

Tilanne alkaa kiristyä

37 vuotta varhaiskasvatuksessa työskennellyt, oululaisen Mäntylä-Snellman -päiväkodin johtaja Eija Salmi jakaa professorin mietteet.

Hän työskentelee myös lastentarhanopettajien luottamusmiehenä ja kertoo puhuvansa lukuisten kollegojensakin suilla. Erityistä tukea tarvitsevien lasten terapeutitkin ovat Salmen mukaan ilmaisseet syvän huolensa esimerkiksi juuri siitä, ettei pienryhmiä enää juuri ole.

Kyllä me arjen kasassa pidämme, mutta voisi tämä helpompaakin olla. Eija Salmi

Päiväkotien työntekijät ovat pitäneet melua suurikokoisista ryhmistä ja pienryhmien poistamisista jo pidempään, mutta nyt tilanne on alkanut Salmen mukaan käydä yhä tukalammaksi – sekä lapsille että aikuisille.

– Hyvät, koulutuksemme kautta saadut pedagogiset keinot eivät pian enää riitä, kun erilaiset häiriötilanteet vain lisääntyvät. En halua pelästyttää vanhempia; lapsen voi edelleen tuoda luottavaisena päiväkotiin. Kyllä me arjen kasassa pidämme, mutta voisi tämä helpompaakin olla, Eija Salmi sanoo.

Psykologin avulle voisi olla tarvetta

Päiväkodeissa kohdataan yhä enemmän myös lapsia, jotka oirehtivat perheiden entistä vaikeampien elämäntilanteiden vuoksi.

Päiväkotijohtaja Eija Salmi toivoisikin, että päivähoitoon saataisiin Oulussa jo ihan omat psykologipalvelut. Tällä hetkellä sellaisia ei ole, vaan palvelu on monen mutkan takana.

Salmi sanoo, että käytännössä psykologin apua saadaan varhaiskasvatuksen puolelle vain isommille lapsille esiopetukseen ja sinnekin hankalasti.

Hänen mukaansa tällaisen avun tarvetta alkaa olla jo paljon pienemmilläkin lapsilla.

– Jos meillä olisi omat psykologit auttamassa, pystyisimme puuttumaan näiden pienten ihmisten pulmiin paljon tehokkaammin.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Päiväkotien karkulaiset saadaan yleensä minuuteissa kiinni – etsijän katsottava ympäristöä lapsen silmin

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 8 - 08:00

– Mä kerron teille heti kaikista tärkeimmän säännön. Aidan yli ei saa kiivetä.

Viisivuotias Onni Sairanen kuljettaa kättään Saarniraivion päiväkodin pihaa kiertävällä aidalla ja näyttää, missä ovat portit, joista saa kulkea vain aikuisen seurassa. Hän ei ole ainakaan tänä vuonna nähnyt kenenkään edes yrittävän aidan yli. Onnin havainnon vahvistaa myös vauhdikasta liukurilaskua pihalla valvova lastentarhanopettaja Linda Niskanen.

– Varsinkin isommat lapset noudattavat sääntöjä hyvin, kun heille aletaan heti syksyllä niistä puhua ja kerrotaan, että ne ovat heidän omaa turvallisuuttaan varten. Yhdessä mietimme, mitä voisi sattua, jos lähtisi juoksemaan vaikkapa parkkipaikalle tai tielle.

Lapsi yritti lähteä pihalta päiväkodin aidan alitse. Pää oli aidan toisella puolella. Sanoi lähtevänsä hampurilaiselle. Poiminta Espoon karkaamisraportista

Espoon keskuksessa sijaitsevassa päiväkodissa karkaamisilta onkin vältytty. Aivan tavatonta ei kuitenkaan ole, että joku vilkasliikkeinen ulkoilija saattaa livahtaa portista hoitajien huomaamatta. Koko Espoossa karkaamisia tai niiden yrityksiä raportoitiin viime vuonna tapahtuneen 29 kertaa.

– Tyypillisiä ovat iltapäivän hakutilanteet. Lapsi näkee, että oma vanhempi tulee ja saattaa riemuissaan kiivetä aidan toiselle puolelle häntä vastaan. Tai sitten vanhempi hakee omaa lastaan, jättää porttia hieman raolleen ja joku toinen nopsajalka ehtii siitä kipittämään, kuvailee varhaiskasvatuksen asiantuntija Riikka Kurki.

Tilaisuus tekee karkulaisen

Joskus karkulaiset kuitenkin ehtivät pidemmälle. Eräässä tapauksista kaverukset näkivät tilaisuutensa tulleen, kun ulkoilun päättyessä loppuryhmää kokoon kerännyt hoitaja lähti yhden takaisin pihalle juosseen lapsen perään. Kaverukset piiloutuivat sillä välin katokseen vaunujen alle ja hoitaja luuli, että heidät oli jo otettu sisälle.

Kahden lapsen poissaolo huomattiin, kun muu ryhmä oli aloittamassa ruokailua. Lapset olivat kiivenneet aidan yli matalasta kohdasta, ja heidät löydettiin alle viidessä minuutissa läheiseltä tieltä, toinen autotieltä ja toinen kävelytieltä. Henkilökunnan nopean toiminnan ansiosta poliisia ei tällä kertaa tarvittu, mutta heidänkin apuunsa jouduttiin Espoossa vuoden aikana turvautumaan kahdesti.

Lapsi kiipesi aidan yli osoittaakseen, että hänen on ihan helppo lähteä pihalta, jos hän vain haluaa. Henkilökuntaa hyvin paikalla ja puhumalla lapsi saatiin takaisin pihalle. Poiminta Espoon karkaamisraportista

Helsingin päiväkodeissa katoamisia tai karkausyrityksiä oli viime vuonna nelisenkymmentä, Vantaalla kymmenen. Muissa suurissa kaupungeissa luvut ovat huomattavasti pienempiä, sillä yritykseksi jääneitä tapauksia ei niissä tilastoida. Tampereella karkulaisia oli viime vuonna kolme, Oulussa ja Turussa selvittiin puhtaalla nollalla.

Mielessä siintää kotipiha

Saarniraivion päiväkodin pihalla keikkuu aidan pienassa suuri reppu. Se on eräänlainen ensiapupaketti tilanteeseen, jossa lapsen huomataan kadonneen. Lastentarhanopettaja Linda Niskanen kaivaa repusta tukun karttoja. Niistä ensimmäinen on lähietsintäsuunnitelma, johon on noin 200 metrin säteellä merkitty alueet, joille työntekijät hajaatuvat karkulaista etsimään.

Mikä lähietsintäsuunnitelma?

Esimerkkinä Espoo

  • Päiväkodin lähiympäristö kartoitetaan, ja sitä katsotaan lapsen näkökulmasta. Mitkä voisivat olla paikkoja, joihin lapsi lähtee? Selvitetään myös alueen vaaratekijät.
  • Katsotaan lasten kotiosoitteet ja reitit kotiin. Vanhemmat voivat myös merkitä läheisiä paikkoja, joissa he käyvät lapsen kanssa vapaa-ajalla.
  • Suunnitelmaan merkitään lähiympäristön sektorialueet maaston mukaan ja niille nimetään etsijät ja varaetsijät.
  • Suunnitelmaa päivitetään ja harjoitellaan vuosittain.

Lasta kiinnostavat vaaranpaikat, isot tiet, parkkipaikat, purot, lammet ja kalliot haravoidaan ripeästi.

– Näin iltapäivällä, kun meitä on kaksi, jää toinen tänne lapsiryhmän kanssa. Toinen lähtee etsimään kadonnutta lasta lähietsintäkartan mukaan. Ensimmäiseksi hän tutkii alueen, joka löytyy jokaisen lapsen omasta turvakortista.

Näin siksi, että useimmiten karkulainen suuntaa suoraan kotipihalle. Turvakortissa on lapsen kuva, yhteystiedot ja vanhempien piirtämä reitti kotiin. Karttaan voidaan merkitä myös paikkoja, joissa perhe viettää yhdessä vapaa-aikaa.

– Joskus lapset saattavat suunnitella keskenään, että he lähtevät yhdessä katsomaan vaikkapa leikkipuistoa tai metsäaluetta, jossa he käyvät perheensä kanssa. Oman kodin sijaan karkulainen voi lähteä mummolaan tai jonkun muun kivan sukulaisen tai ystävän luo, Riikka Kurki muistuttaa.

Jos lasta ei löydetä 5–10 minuutissa, ilmoitetaan katoamisesta poliisille ja lapsen vanhemmille.

Voimaantuminen vaihtuu hämmennykseen

Vaaratilanteita pyritään tietenkin välttämään viimeiseen asti. Tarvittaessa vilkasta lasta voidaan pitää erityisen tarkasti silmällä. Saarniraivion päiväkodin johtaja Mari Mikonaho-Ratia toivookin, että vanhemmat kertovat henkilökunnalle heti, jos lapsi alkaa kotona puhua karkaamisesta.

– Isommat lapset saattavat joskus suunnitella kotona, että he lähtevät kaverin kanssa seikkailemaan tai menevät päiväkodista salaa vaikkapa metsäretkipaikalle. Haluamme mielellämme tietää myös, jos lapsella on menossa uhmavaihe, jossa hän yrittää kauppareissullakin lähteä omille teilleen.

Lapsi kiipesi aidan yli ja karkasi kotipihalle, joka sijaitsee melkein päiväkotia vastapäätä. Lapsi sanoi, ettei jaksanut enää odottaa, että äiti tulee hakemaan. Poiminta Espoon karkaamisraportista

– Lapsi voi ajatella, että on kiva lähteä ja on semmoinen voimaantunut olo, että osaa mennä ja pärjää itse. Mutta kyllä siinä vaiheessa, kun on aitojen ulkopuolella, tulee varmasti vähän hätääntynyt olo, Mikonaho-Ratia jatkaa.

Karkaamistilanteet käydään jälkikäteen tarkasti läpi päiväkodin työntekijöiden ja vanhempien kanssa.

– Keskustelun tarkoituksena on havaita asioita, jotka vaativat parantamista ja missä onnistuttiin. Jos lapsi on ollut kauemmin kateissa ja siihen on liittynyt myös poliisi, tilannetta voidaan käydä läpi yhdessä kriisiryhmän kanssa, Kurki summaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kokkolan pasuuna haluaa pelastaa koko Suomen Jeesukselle

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 7 - 15:37

Entiseen teollisuushalliin rakennetun kirkon katto tuntuu nousevan ilmaan pimenevässä Kokkolan illassa.

Toistasataa ihmistä huojuu, heiluttaa käsiä, laulaa, hihkuu ja mumisee tuntemattomalla kielellä. Jotkut ovat vajonneet polvilleen. Bändi soittaa lavalla kuin hurmiossa.

Eturivissä pomppii ja huutaa nuori, hoikka mies, joka on pukeutunut vaaleaan paitaan ja tummaan liiviin. Hän laulaa ja tanssii: ”Kun Herran henki valtaa minun sydämen, tahdon tanssia kuin David…”

Ylistysbändi vauhdissa Uskon sanan jumalanpalveluksessaYle / Jyrki Richt

Lavalta nuorukainen saarnaa väkevästi.

– Mikä tarve tässä maassa on selville pasuunan äänille, jotka julistavat evankeliumia niin kuin se kirjoitettu on, jotka eivät ota mitään pois.

Kokkolan pasuuna on uuskarismaattisen Uskon sana –seurakunnan perustaja ja johtava pastori Patrick Tiainen, 23.

Visio seurakunnasta syntyi Keniassa

Tiaisen nuoruus ei ollut helppo. Pienikokoista poikaa kiusattiin koulussa niin, että hän vaipui masennukseen ja itsetuhoisuuteen.

Apu löytyi ylhäältä. Rippikoulussa Tiainen koki herätyksen ja löysi tarkoituksen elämälleen.

– Ymmärsin, että olen koko elämäni velkaa Jumalalle, sanoo Tiainen. – Rukoilin, että mitä tahansa hän haluaa minun tekevän, niin tahdon tehdä sen.

Armeijan jälkeen Tiainen lähti Keniaan, tutustui paikalliseen Word of Faith –yhteisöön ja opiskeli raamattukoulussa.

Patrick Tianen sai oppinsa kenialaisessa raamattukoulussaPatrick Tiaisen kotialbumi

Keniassa hän sai näyn seurakunnan perustamisesta Suomeen. Maaliskuussa 2014, vain 20-vuotiaana, hän rekisteröi uskonnollisen yhdyskunnan nimeltä Uskon sana / Word of Faith Finland.

Uskon sana on yksi Suomen yli sadasta uuskarismaattisesta yhteisöstä. Se perustuu henkilökohtaiseen kääntymykseen, voimakkaisiin uskonkokemuksiin, konservatiiviseen raamatuntulkintaan ja Jeesuksen toisen tulemisen odotukseen.

Uskon sanalla on tiivis suhde Kenian Word of Faith –liikkeeseen. Tiainen kertoo, että he haluavat olla kenialaisten ”hengellisen sateenvarjon” alla ja maksavat ns. kymmenyksiä Keniaan.

Menestysteologiaa vai ei?

Kansainvälinen Word of Faith –liike liitetään yleensä niin sanottuun menestysteologiaan.

– Menestysteologia korostaa sitä, että oikea uskonelämä näkyy myös suoraan aineellisessa menestymisessä, hyvinvoinnissa ja terveydessä, sanoo uuskarismaattisuuteen perehtynyt tutkija Jussi Sohlberg Kirkon tutkimuskeskuksesta.

– Menestysteologiassa tarjotaan usein helppoja ratkaisuja ja usko nähdään vastauksena kaikkeen. Voittoisa uskonelämä, ihmeet ja merkit ovat myös osa menestysteologiaa, jatkaa Sohlberg.

Evankelis-luterilainen kirkko suhtautuu menestysteologiaan kriittisesti.

– Kirkon mukaan uskon laatua ei voi mitata tai arvottaa ulkonaisen onnistumisen ja menestyksen tai tietyntyyppisten karismaattisten kokemusten pohjalta, perustelee Sohlberg.

Jumala on antanut minulle uuden paremman työn, isomman asunnon ja uusia kalusteita. Jalka kasvoi tänään Jeesuksen nimessä samanmittaiseksi kuin toinen. Esirukoilija

Patrick Tiainen ei suoraan kytke Uskon sanaa menestysteologiaan ja haluaa karttaa ylilyöntejä, mutta näkee, että uskolla ja menestyksellä on yhteys.

– Tavoitteena on taivas, mutta uskon kautta tapahtuu hyviä asioita myös tässä elämässä, sanoo Tiainen.

– Menestys tarkoittaa asetettujen tavoitteiden saavuttamista, ja uskon Jumalan haluavan, että ne tavoitteet saavutetaan.

Esirukoukset muun muassa sairastuneiden, työttömien ja talousongelmaisten puolesta ovat olennainen osa Uskon sanan toimintaa. Jumalanpalveluksessa todistetaan rukouksen voimasta.

– Masennus on väistynyt. Jumala on antanut minulle uuden paremman työn, isomman asunnon ja uusia kalusteita. Jalka kasvoi tänään Jeesuksen nimessä samanmittaiseksi kuin toinen, luettelee esirukoilija kirkon lavalla.

”Virta on nousemassa”

Patrick Tiainen ja hänen vaimonsa Maria nousevat autoon keskisuomalaisella parkkipaikalla. Takana on tilaisuus Uuraisilla, edessä odottavat herätyskokous Pyhäjoella ja rukousilta Tuusulassa. Viikoittain auton mittariin saattaa kertyä parhaimmillaan yli 2 000 kilometriä.

Tiaisten autoilu on osa Uskon sanan Suomi Jeesukselle –kiertuetta, joka vierailee kevään aikana kymmenillä paikkakunnilla.

Patrick ja Maria Tiainen puhuvat kymmenillä paikkakunnilla kevään kuluessa.Yle / Jyrki Richt

– Haluamme mobilisoida eli innostaa ja varustaa jo olemassa olevia seurakuntia ja toisaalta haluamme nimenomaan tavoittaa uskosta osattomia ihmisiä. Tahdomme, että jokainen suomalainen saa kohdata Jumalan ja muuttaa elämänsä, sanoo Tiainen.

– Moni meistä kysyy, miksi me olemme täällä ja mihin olemme menossa. Ihmiset haluavat kokea toivon ja nähdä voiman, säestää Maria Tiainen.

Myöhemmin Patrik Tiainen saarnaa Tuusulan kirkossa.

– Virta on nousemassa. Jumala nostaa joka puolella ihmisiä, jotka toteavat, että tämä ei voi kerta kaikkiaan jatkua.

Taipuuko Suomi Jeesukselle?

Mutta onko suuren herätyksen tavoittelu realistista? Ei ole, vastaa tutkija Jussi Sohlberg.

– Vaikka Uskon sanan toimintatavat ovat moderneja ja dynaamisia, sen teologia on hyvin konservatiivista ja ristiriidassa nykysuomalaisten arvomaailman kanssa. Tällaiset liikkeet jäävät Suomessa pieniksi alakulttuureiksi.

Uskon sanan arvot ja raamattutulkinta ovat selkeän konservatiivisiaYle / Jyrki Richt

Uskon sanan arvot ovat selkeän konservatiivisia. Homoseksuaalisuuden harjoittamista, homoliittoja, aborttia tai eutanasiaa ei hyväksytä.

– Se arvomaailma, minkä olemme omaksuneet, on todella, todella, todella suuressa kontrastissa siihen, mitä Suomessa yleisesti ajatellaan, myöntää Tiainen.

– Mutta samaan aikaan suomalaisissa lisääntyy kaipuu saada jotain muuta elämäänsä. Koko Suomen kansa on etsikkotilassa, hän jatkaa.

Tutkija Solhberg suhtautuu tähän epäilevästi.

– Kokemusperäisessä uskonnollisuudessa on vetovoimaa, mutta Suomen kaltaisissa maissa uskonnollisuus, joka asettaa jäsenilleen tiukkoja teologisia ja moraalisia kriteerejä, ei saa kovin laajaa kannatusta.

Tulot kymmenyksistä ja kolehdeista

Uskon sana haluaa laajentua. Tiainen kertoo, että kirkkokunnalla on yli 20 soluryhmää, Poriin on vastikään perustettu paikallisseurakunta ja Etelä-Pohjanmaalle on määrä ”istuttaa seurakunta” hyvinkin pian. Uskon sana on käynnistänyt myös raamattukoulun, jossa kasvatetaan liikkeelle työntekijöitä.

Uskon sanan johtajisto ryhmittyneenä Patrick Tiaisen ympärillePatrick Tiaisen kotialbumi

Talous pyörii vapaaehtoisin lahjoituksin, vakuuttaa Tiainen. Osa jäsenistä maksaa kymmenyksen omista tuloistaan seurakunnalle ja kokouksissa kerätään kolehteja.

– Kun ihmiset lukevat Jumalan sanaa, he näkevät sieltä sen periaatteen, että kun kuulun seurakuntaan, niin tehtäväni on myös taloudellisesti siunata sitä, sanoo Tiainen.

– Me olemme itse asiassa todella suuressa kasvusykkeessä. Olemme pystyneet palkkaamaan muutamia lisähenkilöitä ja menemme eteenpäin monella saralla.

Seurakuntaa johtavan Tiaisen palkanmaksu alkoi Uskon sanan toimittua runsaan vuoden. Maria Tiainen työskentelee pienen Word of Faith –shopin hoitajana ja raamattukoulun sihteerinä.

Tutkija Jussi Sohlbergin mukaan uuskarismaattisella kentällä ei ole viime vuosina tapahtunut merkittäviä muutoksia. Joitakin uusia seurakuntia on syntynyt maahanmuuttajien, lähinnä afrikkalaisten parissa. Useimmat seurakunnat ovat pieniä, muttaman kymmenen jäsenen yhteisöjä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Syyttäjä vaatii nuorukaiselle murhatuomiota – perhekotisurmaa käsitellään hovioikeudessa

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 7 - 11:04

Muhoksella sijaitsevan Nuorten Ystävät ry:n perhekodin työntekijä surmattiin heinäkuussa 2015. Kaksi perhekodissa ollutta poikaa pakeni paikalta anastamallaan perhekodin autolla.

Oulun käräjäoikeus tuomitsi kesäkuussa 2016 Mikkelistä kotoisin olevan nuorukaisen nuorena henkilönä tehdystä murhasta ja törkeästä ryöstöstä 12 vuodeksi vankeuteen. Hän valitti tuomiostaan Rovaniemen hovioikeuteen, mutta perui valituksen.

Vantaalta kotoisin oleva nuorukainen tuomittiin nuorena henkilönä tehdystä taposta, törkeästä ryöstöstä, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta yhteiseen kahdeksan vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen.

Molemmat olivat tekohetkellä alaikäisiä, toinen oli 17- ja toinen 16-vuotias. Kihlakunnansyyttäjä Kirsi Männikkö vaati käräjäoikeudessa kummallekin nuorukaiselle 12 vuoden vankeusrangaistuksia.

Omaiset yhtyvät syyttäjän vaatimukseen 

Kihlakunnansyyttäjä vaatii Rovaniemen hovioikeudessa taposta tuomitun nuorukaiselle enintään 12 vuoden vankeusrangaistusta.

Surmatun perhetyöntekijän omaiset vaativat valituksessaan tuomitsemaan nuorukaisen murhasta ja rangaistuksen korottamista. Lisäksi he vaativat nuorukaisille maksettavaksi tuomittujen korvausten korottamista.

Nuorukainen puolestaan vaatii hovioikeudessa syyttäjän ja omaisten valitusten hylkäämistä. Perusteluinaan hän esittää muun muassa, että oli suunnitellut ainoastaan perhekodista karkaamista. Lisäksi hän katsoo, ettei ole käyttänyt työntekijää kohtaa yhtä raakaa väkivaltaa kuin murhatuomion saanut nuorukainen.

Rovaniemen hovioikeus käsittelee juttua kaksi päivää.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lapland Hotels laajentaa Helsingin ydinkeskustaan

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 7 - 10:04

Lapin johtava matkailualan yritys Lapland Hotels Oy avaa kolmannen kaupunkihotellinsa.

Sijainti on Helsingin ydinkeskustassa, Bulevardilla. Kiinteistö on aiemmin ollut toimistokäytössä.

– Suomen maine matkailukohteena on vahvistunut parin viime vuoden aikana entisestään. Helsinki puolestaan on noussut erittäin kiinnostavaksi kaupunkikohteeksi, Lapland Hotelsin hallituksen puheenjohtaja Pertti Yliniemi perustelee päätöstä yhtiön tiedotteessa.

Matkailijoita saapuu nyt erityisesti Aasiasta ja Keski-Euroopasta, mutta myös kotimaanmatkailu kasvaa edelleen.

Oulu ja Tampere näyttivät tietä

Tällä hetkellä Lapland Hotelsilla on Suomessa 17 hotellia ja neljä hiihtokeskusta.

Lapland Hotels aloitti laajentumisen kaupunkeihin vuonna 2015, jolloin se avasi hotellit Oulussa ja Tampereella.

– Lapissa on vetovoimaa. Uskomme, että lappilaisuus on meille Helsingissäkin erittäin positiivinen erottautumistekijä niin kansainvälisten kuin kotimaistenkin vieraiden näkökulmasta, Lapland Hotels Oy:n toimitusjohtaja Ari Vuorentausta kertoo.

Lapland Hotels Bulevardiin tulee 182 keskimääräistä suurempaa hotellihuonetta, joiden sisustuksessa näkyvät luonto ja pohjoisen mystiikka. Uutta kaupunkihotelligenressä on myös yli sataan huoneeseen sisältyvä oma sauna.

Ravintolapalveluissa painotetaan Lapin puhtaita raaka-aineita.

Kiinteistön peruskorjauksen ja rakentamisen hotelliksi toteuttaa NCC. Hotellikiinteistön omistaa LähiTapiola.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pohjois-Suomen sähköä siirretään etelään uudella järeällä siirtolinjalla

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 7 - 07:32

Oulusta etelään rakennetaan järeä sähkönsiirtolinja. Fingridin varatoimitusjohtaja Kari Kuusela perustelee uutta suurhanketta sähkön tuotantokapasiteetin kasvulla pohjoisessa.

– Metsälinjaa tarvitaan, sillä tuulivoimaa ja ydinvoimaa on tulossa markkinoille. Rannikkolinja on hyvä apu, mutta nyt myös Ruotsiin on tulossa lisää tuulivoimaa.

Metsälinjan kustannusarvio on 85 miljoonaa euroa ja sen työllistävä vaikutus on 500 henkilötyövuotta.

Metsälinjaa tarvitaan, sillä tuulivoimaa ja ydinvoimaa on tulossa markkinoille. Kari Kuusela, Fingrid

Parin vuoden sisällä käynnistyvä rakennushanke on Suomen kaikkiaan neljäs kantaverkkoyhteys.

Suomen kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj on vastikään saanut rakennetuksi uuden Rannikkolinjan Pori-Oulu -välille. Se on Fingridin kaikkien aikojen suurin investointi, 260 miljoonaa euroa. Vanhempia runkoverkkoja ovat Helsinki-Alajärvi-Oulu -Jokilinja ja Lappeenranta-Oulu -Järvilinja.

Fingrid Oyj on Suomen kantaverkkoyhtiö, joka huolehtii sähkönsiirrosta kantaverkossa. Yhtiö siirtää sähköä jatkuvasti tuottajilta jakeluverkko- ja teollisuusyrityksille. Yhtiö vastaa myös sähkönsiirron ulkomaanyhteyksistä.

Metsälinja siirtää myös Ruotsin tuulisähköä Suomeen

Suomen ja Ruotsin väliset sähkön siirtoyhteydet ovat nykyisin tukkoiset, sillä Suomi pyörii paljolti tuontisähkön varassa.

Fingrid suunnittelee parhaillaan kolmatta siirtoyhteyttä Pohjois-Suomen ja Ruotsin välille. Se tuo valtioiden välille lisää siirtokapasiteettia noin 800 megawattia, mikä myös pitäisi tarvittaessa siirtää Etelä-Suomeen.

– Siirtoyhteydestä on tehty jo esisopimus ruotsalaisen Svensk Kraftnät:n kanssa. Sen pohjalta uusi yhteys rakennettaisiin vuoteen 2025 mennessä.

Metsälinjan suunnittelu on jo pitkällä. Sen ympäristövaikutusten arviointi on valmistunut. Parhaillaan aloitellaan yksityiskohtaisempaa suunnittelua, jossa myös pylväiden paikat lyödään lukkoon, Kuusela kertoo.

– Uusi linja tulee valtaosin vanhan 200:n kilovoltin johdon paikalle, joten emme tarvitse kovinkaan paljon uutta maata, Kuusela toteaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Afrikasta Suomeen kotiutunut kokee paineita muiden elättämisestä: "Sukulaiseni ovat minun epäonneni"

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 6 - 16:16
Mistä on kyse?
  • Togolaissyntyinen Kangni Tomety parusti Vaalaan afrikkalaisia tuotteita, konsultointeja ja Afrikan matkoja myyvän kaupan.
  • Tometyllä on viisi lasta, neljä tytärtä ja yksi poika. Kaksi lapsista syntyi, kun hän asui vielä Afrikassa.
  • Tomety on itse suurperheen lapsi. Hänen jo edesmenneellä isällään oli yhteensä kahdeksan vaimoa.

Perhe ja työ. Ne ovat olleet togolaissyntyisen Kangni Tometyn elämän keskipisteet alusta saakka. Samalla nämä kaksi asiaa ovat olleet myös ne, jotka aiheuttavat eniten tuskaa ja surua.

Mies kirkkaassa työasussaan sulkee Vaalan keskustassa sijaitsevan entisen ravintolarakennuksen oven. Vielä viikkoja sitten rakennuksen lattia oli pahvin ja remonttipölyn peitossa, mutta nyt siellä käy kauppa.

Pienen pohjoispohjanmaalaiskylän keskustassa sijaitsevassa liikkeessä myydään kaikkea afrikkalaisista puuveistoksista elintarvikkeisiin sekä eksoottisiin Länsi-Afrikan turistimatkoihin ja yrityskonsultointeihin. Valikoima on erikoinen, mutta se kuvastaa hyvin tämän kaiken taustalla olevaa yrittäjää.

Ensimmäinen syy on perhe. Toinen on demokratia. Tämä ei ole diktatuurimaa. Kangni Tomety

Kangni Tomety on afrikkalainen, joka jäi vähän kuin vahingossa Pohjois-Euroopan "pakastimeen".

Tomety on kulkenut Togon porottavan auringon alta pitkän ja ajoittain kivisenkin tien siihen missä hän on tänä päivänä, eli Oulussa asuvaksi perheenisäksi ja yrittäjäksi, joka tekee päivätyönsä rakennusmiehenä Vaalassa betonitehtaalla.

"Minun epäonneni ovat minun sukulaiseni"

Kangni sai ensimmäisen tilipussinsa ollessaan 11-vuotias. Pohjalla kilisevillä kolikoilla maksettiin elämistä ja sisarusten opintoja. Miehen puheessa nouseekin usein esille työ.

Hän puhuu aiheesta intohimoisesti, kunnes muistot kulkevat lapsuuteen. Silloin hän olisi halunnut leikkiä.

– Hukkasin lapsuuteni. Minun piti ottaa äidin ja isän rooli sisaruksilleni sekä äidilleni, Tomety sanoo.

– Se ei ollut helppoa, hän lisää ja huokaisee.

Vaikka mies on tehnyt töitä ja yrittänyt yrittämästä päästyään, hän ei ole päässyt rikastumaan vielä tänäkään päivänä.

– Minun epäonneni ovat minun sukulaiseni. Elämäni on roikkunut sukulaisissa, mies pohjustaa.

Vaalan keskustassa sijaitseva liiketila on keskeisellä paikalla. Utajärven kongolaiset hakevat Tometyn liikkeestä muun muassa elintarvikkeita.Jonna Karjalainen / Yle

Afrikkalaisessa kulttuurissa se, joka on päässyt kiinni tienesteihin, on velvollinen auttamaan sukulaisiaan taloudellisesti: maksamaan koulutuksen ja elämisen.

– Minulle itselleni se on ollut elämäntapa silloinkin kun tulin Eurooppaan. Rahaa piti lähettää, että perhe voi elää hyvin.

Rakkaus toi pohjoisen pakastimeen

Suomalainen kaatopaikka olisi Afrikassa oikea aarteiden keidas.

1990-luvulla 23-vuotias Kangni Tomety muutti Belgiaan opiskelemaan bisnestä ja tekemään työtä. Käytetyt autot liikkuivat Tometyn käsien kautta Euroopasta Afrikkaan.

Hän ehti asua Belgiassa pari vuotta. Sitten kohtalo puuttui peliin.

– Tapasin suomalaisen naisen, jonka kanssa menin myöhemmin naimisiin. Halusin käydä Suomessa katsomassa kuinka kylmä täällä on. Kaverit olivat sanoneet, että Suomi on kuin pakastin. Siksi halusin matkustaa tänne talviaikaan.

Nyt minä alan elää itselleni ja lapsilleni. Kangni Tomety

Hänen oli tarkoitus pysähtyä Suomessa vain hetken aikaa, ihmetellä kalseaa ilmanalaa ja tutkia uutta maata. Toisin kävi, lyhyestä vierailusta tuli vuosikymmenten tai ehkä jopa koko loppuelämän mittainen.

– Tein autokauppaa ja käytettyjen koneiden myyntiä. Idea oli siinä, ettei Afrikassa kukaan valmista mitään. Jos koko suomalaisen kaatopaikan vie Afrikkaan, siellä tapellaan siitä, kuka saa ostaa tavarat, hän kertoo.

– Täällä hylätty ja käytetty tavara on siellä arvokas. Tavarat tulevat Afrikkaan Kiinasta, Dubaista tai Keniasta. Ne ovat kopioita. Uusia, mutta niiden elinikä on vain muutama kuukausi.

Suomessa ja muissa länsimaissa ei osata Tometyn mielestä hyödyntää kulutustavaraa niin, että esimerkiksi tekninen laite tulisi tiensä päähän, ennen kuin se viedään kierrätykseen.

En minä voi kertoa Afrikassa, että minä olen naimisissa, muttei minulla ole lapsia. Kangni Tomety

Tometyn bisnesvainulle ja yhteistyökyvylle oli kysyntää Suomessa. 1990-luvulla hän kävi synnyinseuduillaan usein. Hän pääsi tekemään konsultointeja esimerkiksi sairaalajätteelle tarkoitettuja polttouuneja valmistavalle suomalaisyritykselle. Yksi isompi asiakasryhmä olivat työkoneiden valmistajat.

– Vein myös Oulusta Nokian puhelimia kotimaahani Togoon parin viikon välein. Mukanani oli noin 300 puhelinta joka kerta. Ne menivät saman tien kaupaksi, Tomety muistelee.

Viimeinen virhe ja oman elämän alku

Kun kauppa alkoi käydä, Tomety otti sukulaisensa mukaan avuksi bisnekseen.

– Minulla oli suuri suunnitelma, että he olisivat voineet työllistää itsensä ja minäkin tienaan samalla.

Näin ei kuitenkaan käynyt.

– Toimitin tavaraa Afrikkaan ja luotin, että he hoitavat ne eteenpäin myyntiin. Tuontitavara on myynytkin oikein hyvin, mutta rahoja ei näkynyt.

Kaupan valikoimaan kuuluvat myös erilaiset sisustusesineet. Vielä muutama viikko sitten liiketilassa oli käynnissä remontti.Niko Mannonen / Yle

Kaikkien vaikeuksienkin jälkeen Kangni Tomety päätti auttaa kolme veljeään ja yhden siskonsa Suomeen.

Sen jälkeen välit ovat kuitenkin viilentyneet. Tometyn mukaan ristiriitoja tuli, kun sisarukset olettivat hänen elättävän heidätkin. Jossain vaiheessa sietokyky loppui ja Tomety päätti keskittyä itseensä ja perheeseensä.

– Nyt minä alan elää itselleni ja lapsilleni.

Lapset ovat kaikki kaikessa

Tometyllä on viisi lasta, neljä tytärtä ja yksi poika. Kaksi lapsista syntyi, kun hän asui vielä Afrikassa. Lapsista nuorimmainen on kohta 4-vuotias, ja vanhin käy kolmattakymmentä.

– Olen kärsinyt omassa elämässäni ja sanonut, että minun lapseni eivät kärsi. Kaikki ovat täällä minun kanssani, hän sanoo.

Silloin kun et saa töitä, sinä kuolet nälkään. Kangni Tomety

Lapset ovat Tometyn elämän keskipiste, kuten afrikkalaiseen kulttuuriin kuuluu. Perheen kasvaminen on ollut miehelle tärkeää, ja se johti ensimmäisen avioliiton kariutumiseen.

– Vaimo ei halunnut lapsia, silloin erosimme. Minä sanoin, ettei minulla ole mitään sairautta. En minä voi kertoa Afrikassa, että minä olen naimisissa, muttei minulla ole lapsia. Meille se on todistus. Jos ei ole lapsia, niin se on ihan hölynpölyä, Tomety sanoo tiukasti.

– Sinä et voi kertoa meidän kulttuurissamme, että olet naimisissa koko elämän, eikä teillä ole yhtään lasta. Ihmiset voivat miettiä, että olet sairas ja sen vuoksi et voi tehdä lapsia.

Tomety elää nyt avoliitossa ja on tilanteeseen tyytyväinen. Ensimmäisen avioliiton loppumisen pettymys sai miehen varpailleen. Kotona riittää vilinää, ja se on auttanut Kangnia kotiutumaan Suomeen. Hän kokee viihtyvänsä pohjoisen "pakastimessa" tänä päivänä hyvin.

– Ensimmäinen syy on perhe. Toinen on demokratia. Tämä ei ole diktatuurimaa.

Suomi on "kuin jumalan vieressä"

Oikeusvaltio ja demokratia luovat sellaista turvaa, jota siihen tottunut ei osaa arvostaa. Tomety tietää, että asiat voisivat olla huonommin. Siksi hän pitää näitä seikkoja suuressa arvossa.

Tomety nostaa esimerkiksi hänelle tutun tilanteen. Hänen toimittamansa auto häviää päätepisteen satamasta. Kukaan, satamavirkailija mukaan lukien, ei ole nähnyt autoa. Tai ainakin väittää näin.

– He ovat varastaneet auton yhdessä. Ei ole mitään tehtävissä.

Afrikkalaisia puisia naamioita.Niko Mannonen / Yle

Tomety huomauttaa, ettei hänen kotimantereellaan ei useinkaan ole sosiaaliturvaa ja monia länsimaisen ihmisen itsestäänselvyytenä pitämiä palveluja.

– Silloin kun et saa töitä, sinä kuolet nälkään. Olen kertonut lapsille ja koululaisille, että pitäisi katsoa vähän Afrikan elämää. Varsinkin silloin kun sanotaan, että kouluruoka on pahaa. Lapset vain leikkivät täällä, Tomety sanoo.

– Kyllä tämä on niin kuin jumalan vieressä. Lapset ovat syntyneet kultalusikka suussa, hän jatkaa.

Kahdeksan vaimoa ja 30 lasta

Tomety on itse suurperheen lapsi. Hänen jo edesmenneellä isällään oli yhteensä kahdeksan vaimoa.

– Eli meitä lapsia on yli 30, hän sanoo ja purskahtaa nauruun.

– Sanonkin vitsinä, että suomalainen nainen elvistelee sen takia, kun heitä on vain yksi.

Kangni Tomety pyörittää kauppaa päivätyönsä ohessa.Niko Mannonen / Yle

Tomety pitää kahdeksan vaimon ja perinteisen suomalaisen avioliiton ristiriitaa enimmäkseen hauskana asiana.

– Mutta toisaalta se on suuri ongelma. Tavallaan kaikki naiset eivät tule ikinä oikeasti toimeen. Siinä on tekopyhyyttä. Sitten tehdään salassa ikävästi toiselle, Tomety sanoo.

– Ihmiset elävät kulttuurien mukaan ja sopeutuvat. Elävät hyvin. On perheitä, joissa ei ole ongelmia, mutta sitten on myös sellaisia, joissa on enemmän.

Tomety ei ymmärrä suomalaista humalahakuista alkoholikulttuuria. Hänen mielestään se pilaa monta parisuhdetta.

– Meillä Afrikassa ei ole sellaista, vaikka taivas tippuisi alas. Nainen, varsinkin lasten äiti, juo, muttei humalaan asti. Mieskin juo, muttei humalaan asti. Humalaan juominen on poikkeusasia. Suomessa se tuntuu olevan muotia.

Tavallinen arki

Nyt elämässä on kaikki hyvin. Kangni Tometyn viikot noudattavat samaa rataa. Aamulla hän menee päivätyöhönsä betonitehtaalle ja sieltä hän kiiruhtaa avaamaan kauppansa, jossa palvelee asiakkaita iltaan asti. Muutamana iltana viikossa hän yöpyy Vaalassa, muuten auton keula osoittaa kohti Oulua.

– Aikaisemmin ajoin päivittäin Oulun ja Vaalan väliä.

Ihmiset elävät kulttuurien mukaan ja sopeutuvat. Kangni Tomety

Muutama viikko sitten avatussa liikkeessä on jo ollut kävijöitä. Vaala on ihanteellinen paikka kaupalle, sillä lähikunnassa Utajärvellä asuu 30 kongolaista. He olivat myös syynä kaupan perustamiseen.

– Vierailin yksillä messuilla ja nämä ihmiset kertoivat, etteivät he ole tottuneet syömään suomalaista ruokaa. He halusivat, että minä alkaisin toimittaa ruokatarvikkeita heille, yrittäjä sanoo.

Tänä päivänä Tomety viihtyy Suomessa, eikä hänellä ole hinkua takaisin Afrikkaan.

– Olen aina afrikkalainen. Vaikka olen Suomessa, elän afrikkalaisittain, hän sanoo.

Viikon ihanimmat hetket ovat ne, kun Tomety saapuu kotiovestaan perheensä pariin. Lapsilla on ollut kova ikävä.

– He ovat minulle elintärkeitä, Tomety sanoo ja lämpö kuuluu hänen äänestään.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Supikoirien tullimies ylläpitää "Salpalinjaa" Suomen ja Ruotsin rajalla – linja on vielä pitänyt

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 6 - 08:11

Keminmaalla asuvalla Juha Mäkimartilla on työmaata pari miljoonaa hehtaaria. Hän yrittää estää supikoiran leviämisen Suomen Lapista Ruotsiin.

Maiden rajalla on yli 200 riistakameraa, satoja pyyntiloukkuja ja pantasupia, joiden avulla metsästäjät eliminoivat sen lajitoverit. Yhteispohjoismaisen supikoirahankkeen kenttätyöntekijä Juha Mäkimartti kutsuu rajaa Salpalinjaksi (Suomi alkoi rakentaa Salpalinjaksi nimettyä puolustusvallia itärajalle vuodesta 1940 lähtien).

Pohjoismaisessa eläimistössä supikoira on vieraslaji, jonka juuret ovat Aasiassa. Laji istutettiin entisen Neuvostoliiton Euroopan puoleisiin osiin jo 1930-luvulla, mistä se on levinnyt myös Suomeen. Pesimäkantaa on ollut Etelä-Suomessa jo 1970-luvulta lähtien, Etelä-Lapin pesimä saavutti 2000-luvun alussa.

– Pohjoisessa supikoira on suhteellisen nuori ongelma. Mutta kun vuonna 2006 Ruotsissa tilastoitiin ensimmäinen pentuehavainto, Ruotsi reagoi heti, ja yhteispohjoismainen hanke supikoirakannan suitsimiseksi alkoi.

Voidaan sanoa, että tämä on ollut menestystarina – kiistatta onnistunut luonnonsuojeluhanke. Juha Mäkimartti

Jos Mäkimartti saisi päättää, hän hävittäisi supikoiran Suomesta kokonaan.

– Työtäni on pyrkiä estämään sen leviäminen muualle Skandinaviaan – tässä tapauksessa Ruotsiin ja edelleen Norjaan, Mäkimartti sanoo.

Yhteispohjoismaista yhteistyötä on tehty supien suitsimiseksi lähes kahdeksan vuotta. Ruotsissa supikoirapopulaatiota on onnistuttu kaventamaan, saaliiksi jää enää muutamia kymmeniä yksilöitä vuodessa.

– Norjaan supia ei ole päässyt kuin muutamia kappaleita. Ne ovat yhden käden sormilla laskettavissa.

YLE / Petra Ristola

Mäkimartti kehuu yhteistyössä Pohjois-Suomen riistakeskuksen, Metsähallituksen sekä muiden yhteistyötahojen kanssa menestyshankkeeksi.

– Olemme saaneet supikoirakantaa rajoitettua. Voidaan sanoa, että tämä on ollut menestystarina – kiistatta onnistunut luonnonsuojeluhanke.

Ruotsin puolella vastaavaa työtä Suomen Lapin kokoisella alueella, Norrbottenin maakunnassa, tekee 6–7 metsästäjää. Apunaan Mäkimartilla on Suomen Lapissa noin 150 vapaaehtoista metsästäjää.

Supikoira saattaa levittää tauteja

Pohjanmaan rannikolla nopeasti leviävää supikoirakantaa yritetään hillitä metsästyksellä, mutta tulokset ovat olleet laihoja. Lisää innokkaita metsästäjiä kaivataan mukaan talkoisiin.

Lapissa supia kutsutaan raatokoiraksi

Supikoira on Suomeen idästä 1930– 40-luvuilta lähtien levinnyt mäyrän kokoinen vieraslaji.

Supikoira nukkuu talviunta, noin 3–4 kuukautta. Leutoina talvina se voi olla liikkeellä läpi talven.

Supikoira synnyttää 6–12 poikasta, joskus jopa 20.

Kaikkiruokainen supikoira syö yhteiskuntajätteen lisäksi pikkunisäkkäitä, marjoja, viljaa ja haaskoja sekä lintuja ja niiden munia.

Supikoiran vihollisia luonnossa ovat sudet ja isot petolinnut.

Supikoira kantaa myyräekinokokkia, koiraeläimen ohutsuolessa elävää heisimatoa sekä rabiesta eli vesikauhua.

Supikoirilla esiintyy myös kapia eli syyhypunkin aiheuttamaa eläintautia.

Supikoira (Nyctereutes procyonoides) muistuttaa paljon pesukarhua (Procyon lotor).

Lähteet: Suomen Riistakeskus ja Vieraslajit.fi

Kokkolassa ja Kruunupyyssä supikoiria on loukutettu tehostetusti kolmen vuoden ajan. Vuosittain saalismäärä on ollut sadanviidenkymmenen tienoilla. Koko Pohjanmaan rannikolla supikoiria loukutetaan tuhansia joka vuosi. Silti kanta ei ole huvennut, kertoo rannikon riistapäällikkö Stefan Pellas.

Syynä on paitsi pula supikoiran metsästäjistä myös lajin nopea lisääntyminen. Naaras synnyttää kerralla kymmenen, joskus jopa 20, poikasta. Supikoira saattaa levittää monia tauteja, muun muassa rabiesta ja kettusyyhyä. Lisäksi ne verottavat vesilintukantoja syömällä linnunmunia.

Puhtaita marjoja suoraan luonnosta, vielä

Tautiuhan lisäksi Mäkimartti on huolissaan Suomen puhtaasta luonnosta. Hän sanoo, että Suomi on yksi harvoista Euroopan maista, missä supin kantamaa myyräekinokokki-loista ei ole tavattu luonnosta.

– Me pidämme itsestään selvyytenä, että marjoja voi syödä suoraan maasta ja vettä voi juoda Lapin puroista. Isossa osassa Keski-Eurooppaa luonnosta poimittuja marjoja ei voi syödä raakana, vaan ne tulee ensin keittää, pakastaminenkaan ei riitä.

Eviran tietojen mukaan myyräekinokki-loisen tarttuminen ihmiseen on harvinaista; ehkä joka sadas loisen munia niellyt ihminen saa taudin.

Me pidämme itsestään selvyytenä, että marjoja voi syödä suoraan maasta ja vettä voi juoda Lapin puroista. Juha Mäkimartti

Mäkimartti arvelee, että supien levittämät taudit on yksi syy, miksi mikään suojelutaho ei ole ilmoittautunut supikoiran ystäväksi.

Judaksen siunaus ja kirous

Yksi Juha Mäkimartin työkaluista, Judas-menetelmä, on tehokas tapa supikannan supistamisessa. Lapissa noin 10–15 supia on saanut kaulaansa gps-lähettimen, jonka avulla metsästäjät löytävät saaliinsa.

– Judas-menetelmässä gps-pannalla merkitty yksilö hakeutuu muiden supikoirien luo ja vapaaehtoisten metsästäjien kanssa me poistamme populaation.

Se on oikeastaan siunaus ja kirous tälle gps-Judakselle; se saa itse elää, mutta aina sen kumppani poistetaan. ammattimetsästäjä Juha Mäkimartti

Kun lajitoverinsa olinpaikan paljastanut Judas-supi todetaan terveeksi, se vapautetaan taas luontoon etsimään uutta kumppania.

– Se on oikeastaan siunaus ja kirous tälle gps-Judakselle; se saa itse elää, mutta aina sen kumppani poistetaan, Mäkimartti lisää.

Toinen käytetty menetelmä, niin sanottu EVS-ennakkovaroitusjärjestämä (Early Warning System), paikantaa maastossa olevien riistakameroiden avulla supikoirapopulaatioita ja ohjaa metsästyksen alueelle.

– Se on aika brutaalia toimintaa.

Rottamainen raatokoira

Supikoira on saanut Lapissa lisänimen raatokoira, joka Mäkimartin mukaan kuvaa hyvin rottamaista, ihmisten läheisyydessä viihtyvää ja yhdyskuntajätteitä hyödyntävää haittaeläintä.

Supikoiralla ei oikeastaan ole elämässä muuta merkitystä kuin syödä ja lisääntyä. Juha Mäkimartti

– Se kun ei ole niin ihmisarka kuin kettu tai näätä. Se tulee asutuksen lähelle, marjapensaisiin ja tunkeutuu mansikkamaille. Supikoiralla ei oikeastaan ole elämässä muuta merkitystä kuin syödä ja lisääntyä. Siitä ei ole mitään muuta hyötyä, kuin häviävän pieni turkishyöty.

Ammattimetsästäjä Juha Mäkimartti turkiseläinsaaliinsa keskellä.Juha Mäkimartti Supikoira on hyvä uimari

Vesistöjen äärelläkin viihtyvä supikoira on myös hyvä uimari. Sen on todettu rannikoilla uineen jopa 1,5 kilometrin matkoja saaresta toiseen. Esimerkiksi Kemiössä, Turun ja Hangon välisellä rannikkoseudulla epäillään kuovien katoamista supien syyksi.

– Siitähän kiistellään, kuinka haitallinen supi on alkuperäisille luonnon eläimille, kuten kahlaajille ja peltolinnuille.

Suomen Riistakeskuksen tietojen mukaan supikoiran vuosittainen saalismäärä liikkuu 100 000–170 000 yksilön välillä. Kanta on Etelä-Suomessa ja rannikkoseuduilla Lappia tiheämpää.

– Ongelmahan on siellä etelässä, kun niitä (supikoiria) on siellä kuin Vilikkilässä kissoja. Lahden ja Helsingin välisellä moottoritiellä niitä jää kuukaudessa kymmenittäin auton alle, ei siitä kukaan ole huolestunut. Mutta jos rottia jäisi saman verran autojen alle, niin tulisi mahdottomat myrkytykset.

Mäkimartti laskeskelee, että liikenne korjaa vuosittain noin 20 000 yksilöä.

Ongelmahan on siellä etelässä, kun niitä (supikoiria) on siellä kuin Vilikkilässä kissoja. Juha Mäkimartti

– Ja jos me ollenkaan ollaan niin taitavia metsästäjiä, että saataisiin puolet supikannasta kaadettua, niin supia olisi tämän laskentatavan mukaan Suomessa satoja tuhansia.

Juttua muutettu 6.2.2017 kello 10.02, Salpalinjan rakennusajankohta korjattu.

Juttua muutettu 7.2.2017 kello 8.17, lisätty supikarhu-tieto faktalaatikkoon.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Runeberg-palkinto Peter Sandströmille

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 5 - 14:00

Peter Sandströmin romaania Laudatur kuvaillaan Runeberg-palkinnon perusteissa lennokkaan hauskaksi, aseistariisuvan haikeaksi ja kieleltään juurevan notkeaksi yllätysten romaaniksi.

Laudaturissa Peter-niminen runoilija-toimittaja on ulkopuolinen kahdella eri aikatasolla.

Kirjan keski-ikäinen päähenkilö elää Turussa kiireettömiä turhautumisen päiviä, joista hän katsoo keskellä melodraamaa elävää nuorta itseään. Nykypäivän Peter vieraantuu vaimostaan, lapsistaan, työstään ja maailmanmenosta. Sama mies on 1980-luvun lopulla uusikaarlepyyläinen, siviilipalveluksesta palaava nuorukainen, jonka silmissä omat vanhemmat alkavat näyttäytyä muuna kuin siihen asti ovat näyttäytyneet.

Runeberg-raati kuvailee teosta tutkielmaksi aikojen päällekkäisyyksistä, kielestä, hiljaisuudesta ja ihmisen kosketuksesta toisiin ihmisiin.Palkintoperusteissa todetaan, että Laudaturissa ihminen piirtyy esiin riittämättömyydessään riittoisana. Teoksen lisäksi raati kiittelee Outi Mennaan ruotsinkielestä tekemää käännöstä.

Runeberg-palkinnon voittaja valittiin kahdeksan ehdokkaan joukosta. Kolmihenkisen raadin puheenjohtaja, kirjailija Tero Liukkonen kertoo, että raati keskusteli tavattoman paljon vuoden mittaisen karsintaprosessin aikana.

– Meillä oli useita vahvoja ehdokkaita. Kaikkein tärkeimmät kriteerit valinnalle olivat kirjallinen ja taiteellinen arvo ja mukaantempaavuus.

Turussa asuva Peter Sandström (s.1963) on kotoisin Uudestakaarlepyystä. Hän kirjoittaa usein itsensä oloisesta miehestä. Kriitikoiden kiittämä kirjailija on ollut aiemminkin ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi, vuonna 2012 novellikokoelmallaan Sinulle, joka et ole täällä. Laudatur oli viime vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas.

Runeberg-palkinnon summa on 10 000 euroa ja sen maksavat sanomalehti Uusimaa ja Porvoon kaupunki. Palkinto jaetaan vuosittain Porvoossa Runebergin päivänä 5.2. Viime vuoden Runeberg-palkinnon voitti Tapio Koivukari romaanillaan Unissasaarnaaja.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

81-vuotias hiihtää edelleen oman tehtaan suksilla – "En ole koskaan kokeillutkaan muiden firmojen suksia"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 5 - 12:11

Laasasen suksitehtaan tilat Vetelissä ovat edelleen olemassa. Tontilla näyttää kuitenkin autiolta nyt, kun tuotanto loppui 1991. Sisällä on muistona vain tuotantoon tarkoitettuja vanhoja koneita.

Leander Laasanen perusti tehtaan vuonna 1922. Puusuksien valmistaja osasi myös valmistaa puusta soittimia ja huonekaluja. Tehdas siirtyi aikanaan isältä poikakolmikolle Erkille, Reinolle ja Kullervolle.

Puuta kului ja suksia syntyi

Kullervo Laasanen kertoo, että aluksi tehtaassa valmistettiin puusuksia, 1970-luvusta lähtien myös muovisuksia. Parhaimmillaan suksia tehtiin 40 000 paria vuodessa.

Suksipuut ajettiin verstaan viereen ja siitä niitä ryhdyttiin sirkkaamaan suksiksi. Kullervo Laasanen

– Minun tehtäväni oli huoltaa koneita ja testata suksia. Toinen veljeni oli johtajana ja toinen hankki raaka-aineet lähialueilta kuten Toholammilta ja Perhosta. Suksipuut ajettiin verstaan viereen ja siitä niitä ryhdyttiin sirkkaamaan suksiksi (eli sahaamaan suksen muotoon). Tämän jälkeen ne laitettiin kuivaamoon kerran viikossa. Puuta kului 20 tuhatta kuutiojalkaa, muistelee Kullervo Laasanen.

Uudistuksia oudoksuttiin

Muovisuksien kehittäminen aloitettiin 1970 luvun alussa ja silloin ensimmäiset muovit niiden valmistukseen tilattiin ulkomailta.

Antti Kettumäki/ Yle

– Me valmistimme muovisia suksia ihan ensimmäisten joukossa. Sitä en muista, oliko jo silloin isommilla suksitehtailla muoviset valmistuksessa. Aluksi oli sellainen meininki, ettei niitä tahdottu oikein hyväksyä, vaikka ne olivat heti paljon parempia kuin puusta valmistetut sukset.

Kullervo Laasanen muistelee, että puusuksien valmistus oli kuitenkin helpompaa kuin muovisten, koska muovisten kokeileminen käytännössä vaati paljon aikaa.

– Hiihdin aikoinani myös kilpaa ja samalla olin tehtaan koehiihtäjä. Olen aina käyttänyt omia suksiamme, enkä ole koskaan kokeillutkaan muiden firmojen suksia. Tietysti hiihdin omilla kun niitä kerran oli, naurahtaa Laasanen.

Laasanen hiihtää edelleenkin omavalmisteisilla suksilla.

– Hiihdän edelleen 5 –10 kilometrin lenkkejä. Pysyy kunto hyvänä.

Suksien kehitys jatkui ja kilpailu koveni

Muovisuksien yleistymisen jälkeen niiden tuotekehitys jatkui Laasasilla ja suksiin ryhdyttiin valmistamaan pitopohjia. Myös ne hämmensivät aluksi, eikä kukaan aluksi uskonut niihin. Pitopohjat kuitenkin todettiin hyviksi ja ne yleistyivät nopeasti.

Antti Kettumäki / Yle

– Pitopohjat tulivat mukaan 1980 luvulla. Pohjaan laitettavat "levyt" valmistettiin Oulussa. Ne toimivat joka kelillä, paitsi kun lämpötila nousi plussan puolelle. Pikkupakkasella ne olivat erittäin hyvät ja toimivat. Minä olen vieläkin hiihtänyt näillä suksilla.

Laasasen suksiverstaalla suksia valmistettiin lähes 70 vuotta. Suuret valmistajat ajoivat kuitenkin pienet ahtaalle ja Laasasetkin joutuivat lopettamaan valmistuksen kannattamattomana vuonna 1991.

Suksia meni aikoinaan kaupaksi esimerkiksi Kanadassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Kullervo Laasanen

– Pienet tehtaat eivät enää pärjänneet mukana, kun piti maksaa poolimaksuja. Maksu tarkoitti sitä, että hiihtäjälle piti maksaa, jos hiihti tietyllä merkillä eli jos sai hiihtäjille meidän sukset. Olisi pitänyt olla paljon rahaa. Käytännössä tämä tarkoitti, että kaikki ryhtyivät hiihtämään isojen tehtaiden suksilla.

Ulkomaille ja Puolustusvoimille

Huippuvuosina keskipohjalaisia suksia kuitenkin meni hyvin kaupaksi kotimaan lisäksi myös ulkomailla.

– Suksia meni aikoinaan kaupaksi esimerkiksi Kanadassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Kaikkiaan niitä oli kymmenkunta maata joihin niitä vietiin. Myös Suomen Puolustusvoimat oli aikoinaan hyvä ostaja ja armeijalle toimitettiin vuosittain 2000 paria valkoisia suksia, joita taitaa olla vieläkin armeijan varastoissa, hymyilee Kullervo Laasanen.

Klassikkosuksia esittelevällä sivustolla (www.woodenskis.com) esitellään muun muassa Laasasen tuotantoa ja historiaa. Sivuston mukaan 1970-luvusta lähtien Laasasen tuotannosta vain viisi prosenttia myytiin kotimaassa, loput esimerkiksi Kanadassa, USA:ssa ja Ruotsissa.

Antti Kettumäki / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä