Kanta-alueen uutisia

Jo kolme lentoa käännytetty – sumu ja pilvet estävät lentoliikenteen Ouluun

YLE: Perämeri - 2017, Tou 19 - 20:39

Kaksi Norwegianin lentoa ja yksi Finnairin lento Ouluun on jouduttu tänään käännyttämään huonon näkyvyyden vuoksi takaisin Helsinkiin. Lisäksi kolme Helsingin ja Oulun välistä lentoa on peruttu.

Kaksi Finnairin konetta on ohjattu myös Kemin ja Rovaniemen kentille.

Finavian viestinnän asiantuntija Kirsi Luhta kertoo, että matalalla olevat pilvet haittaavat Oulun lentoasemalla näkyvyyttä. Lentojen käännyttämiseen saatta Luhdan mukaan vaikuttaa myös Oulun lentokentällä käynnissä oleva remontti, jonka vuoksi kiitorata on normaalia lyhempi.

Oulun lentoasemalla oli samanlaisia ongelmia sään vuoksi myös eilen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lähes 100-vuotias kone nimikoi ylioppilaiden lakit kullalla – A, G ja K pitävät jännityksessä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 19 - 17:45

Kokkolalaisessa vaatekaupassa toimii yhä lähes 100 vuotta vanha kone, joka käy ajankohtaiseksi keväisin ja syksyisin uusien ylioppilaiden juhlien alla. Kone on jo lopettaneen vaateliike Åströmin peruja, mutta puksuttaa nykyään seuraajan eli Halosen nimissä.

Laitteen tarkempi alkuperä on ehtinyt jo valahtaa historiaan, mutta sen tiedetään toimineen 1920-luvun alusta saakka. Sitä ennen kirjaimet tikattiin eli lyötiin pistekirjaimilla.

Lakkikone painaa ylioppilaan nimikirjaimet lakin sisäreunaan. Vain nimikirjaimet, sillä nauha on ohutta, 18 karaatin kultanauhaa. Kirjaimet ovat kalliita, ja nauhaa vähän:

A-kirjaimesta saattaa jäädä pikkuisen reunasta pois ja C:stä yläreunasta. Myöskään G ei aina tule kokonaan. K:sta voi yksi jalka tipahtaa, muttei aina. Joskus tulee aivan täydellisiä kirjaimia. Anja Laitinen

– Se on hienon näköinen lakissa. Että tällaisen kovan koulun on käynyt, kun on ylioppilaaksi käynyt, sanoo myyjä Anja Laitinen, joka tuntee koneen hyvin.

Kirjaimet tulevat vuorin sisäpuolelle.

– Lakki laitetaan koneeseen ja reuna käännetään ylös. Kun laskee mielessään kymmeneen, kirjain on valmis. Sitten kierretään lakkia hieman ja tehdään toinen kirjain, kuvailee Laitinen.

Kultanauhaa on jäljellä vielä muutama rulla. Sitä käytetään säästäen.Petra Haavisto / Yle

Koneen takana on pyöreä ratas, josta kirjaimia siirretään. Osa kirjaimista on kulunut vuosikymmenten saatossa niin, että tasaista lopputulosta ei aina voi luvata:

– A-kirjaimesta saattaa jäädä pikkuisen reunasta pois ja C:stä yläreunasta. Myöskään G ei aina tule kokonaan. K:sta voi yksi jalka tipahtaa, muttei aina. Joskus tulee aivan täydellisiä kirjaimia, naurahtaa Laitinen.

Kultanauhaa on jäljellä vielä muutama rulla. Laitinen ei tiedä, miten käy, kun ne loppuvat. Yksi nauha kestää tosin parikin vuotta.

– Aika tiheään kirjaimia lyödään, sentin välein. Yritämme pitää nauhaa aika tiukalla, ettei tule hukkapaloja.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ylen Instagram-tili viikonlopuksi kiinnostaviin käsiin: Snoop Doggillekin taiteillut artisti ensimmäinen #yleinstavieras

YLE: Perämeri - 2017, Tou 19 - 13:47

Yle Oulun Instagram-tilillä vierailee viikonloppuisin kiinnostavia persoonia, jotka kuvaavat elämäänsä hastagilla #yleinstavieras. Ensimmäinen vieras on alkavana viikonloppuna oululainen DonPoro900 eli kuvataiteilija Oskari Tuohimaa.

DonPoro900 on toiminut muun muassa yhdysvaltalaisen rap-artisti Snoop Doggin taitelijatallissa.

– Kova pohdinta on päällä, että miten tiliä käytän. Ehkä keskityn kuvailemaan tekemääni taiteen luovaa prosessia, Tuohimaa toteaa tulevasta viikonlopusta.

Yle Oulun Instagram-tili annetaan ajankohtaisen henkilön tai ryhmän käyttöön viikonlopuksi kerrallaan. Tavoitteena on tarjota kiinnostavia näkökulmia Suomeen ihmisten itsensä kuvaamana.

Voit seurata tiliä täältä: https://www.instagram.com/yle_oulu/

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Uupumus masensi maanviljelijän vuosiksi ja nyt tila menee myyntiin: "Jos uskaltaudun uuteen, saatan pelastaa itseni"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 19 - 09:35

Väsymys alkoi hallita 50-vuotiaan eteläsavolaisen maatalousyrittäjän elämää pari vuotta sitten. Koneurakointikeikkoja oli tarjolla, mutta ahdistus vei työhalut ja laskut alkoivat kasaantua. Lääkärissä fyysistä vaivaa ei löytynyt.

– Kun veriarvot näyttivät priimaa, ei sieltä apua jatkuvaan väsymykseen tarjottu. Enkä minä kehdannut vaatia, muistelee mies työterveyskäyntiään.

Masennus ja asioiden murehtiminen veivät pari vuotta. Investointeihin ei ollut rahaa ja pankin kanssa rukattiin lainajärjestelyt uusiksi. Rahahuolia mies murehti yksin, sillä liitto päättyi eroon 2010-luvun alussa.

Kun veriarvot näyttivät priimaa, ei sieltä apua jatkuvaan väsymykseen tarjottu. eteläsavolainen maatalousyrittäjä

Tänä keväänä mies huomasi Välitä viljelijästä -projektin MTK:n uutiskirjeestä ja haki itse keskusteluapua.

Nyt yrittäjä on jo toipumisen tiellä. Hän pitää itseään onnekkaana, sillä apu tuli ajoissa.

– Olen puhunut projektityöntekijän kanssa tunteja puhelimessa. Siinä suurimmat solmut ovat jo auenneet. Lopullisesti elämään tuli valo uuden parisuhteen ansioista.

Jaksamis- ja talousvaikeuksista kärsiviä maatalousyrittäjiä on autettu pitkin kevättä uuden projektin kautta ympäri Suomen. Neljän kuukauden aikana lähes 300 talous- ja uupumusongelmien vaivaamaa yrittäjää on saanut terapiaa tai talousneuvontaa Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Välitä viljelijästä -projektin kautta.

Projektiraha on kasassa vuodeksi, mutta jatkoa on haettu.

– Kyllä ministeriäkin on tiiviisti informoitu, missä jamassa viljelijät ovat, sanoo projektia vetävä Pirjo Ristola.

Mollista uuteen nousuun

Savolaisen maatalousyrittäjän ahdinko on yhdenlainen poikkileikkaus maatalouden alamäestä.

Kolmekymmentä vuotta sukutilaa hoitanut mies aloitti kasvinviljelyllä 90-luvulla. Jatkuvasti heikentynyt maatalouden kannattavuus ja kasvava EU:n byrokratia sekä pelko sanktioista nostivat paineita ja pakottivat siirtymään koneurakointiin.

Viljelijöitä onkin viime vuosina painanut raskaan fyysisen työn sijaan etenkin henkinen kuorma.

Silmiinpistävää on keski-ikäisten, yli 50-vuotiaiden miesten uupuminen. Melan projektityöntekijä Eila Eerola

Masennus onkin toiseksi suurin maatalousyrittäjien työkyvyttömyyseläkkeiden syy. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet keikkuvat edelleen kärjessä.

Viljelijöiden kärjistyneet uupumusongelmat näkyvät nyt myös työkyvyttömyysseläkkeissä. Viime vuosina masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneiden viljelijöiden määrä on kasvanut. Määrä lähti nousuun kaksi vuotta sitten.

– Kasvun taustalla on useita tekijöitä. Kun tilanteet pääsevät liian pitkälle ja masennus kehittyy pahaksi, ollaan työkyvyttömyyseläkkeellä kauemmin. Lisäksi viljelijät joutuvat masennussyistä työkyvyttömyyseläkkeelle nuorempina kuin esimerkiksi tuki- ja liikuntasyistä eläkkeelle joutuvat, kertoo Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen matemaatikko ja vakuutusasiantuntija Henri Virtanen.

Eniten masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeen saaneita on Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.

Keski-ikäiset miesviljelijät vaarassa uupua

Keski-Suomea ja Etelä-Savoa tammikuusta asti kiertänyt Melan työntekijä Eila Eerola on tavannut vain vaikeuksissa olevia viljelijöitä. Osa ei selviä uupumuksesta ehjin nahoin.

– Tulee tuotannon alasajo, konkurssi, tilan myynti, työkyvyttömyyseläke tai uuden ammatin hankinta. Niissä tilanteissa tarvitaan yleensä joku rinnallakulkija. Joka näyttää, että tuostakin ovesta voi mennä, Eerola tietää.

Silmiinpistävää on keski-ikäisten, yli 50-vuotiaiden miesten uupuminen.

– Tuvan seinältä saattaa löytyä liuta palkintoja eri tuotantoaloilta, mutta viljelijä itse velloo suossa, eikä näe huomista. Päälle painavat perintälistat ja konkurssiuhat, summaa Eerola.

Lauantain naisten tansseissa voi päästellä pahimmat höyryt. Silloin pitää ottaa lomittaja pyhäaamuun, jos vaikka pääsisi saatille.

Hän on auttanut tänä vuonna 45 tilallista, ja heistä lähes puolet on yksin yrittäviä, pääosin miehiä.

Valtakunnallisen projektin vetäjä Pirjo Ristola vahvistaa, että vanhemman ikäpolven miehet ovat yksi selkeä kohderyhmä.

– Kun kehnoon kannattavuus- ja taloustilanteeseen lisätään vielä avioero, yksinäisyys ja kohtuuton työmäärä, niillä aineksilla tulee pahaa jälkeä, Eila Eerola miettii.

Maaseudulla yrittäville on yritetty viedä viestiä, ettei tilalle ja töihin saa hautautua.

– Yksikin harrastus voi pelastaa. Lauantain naisten tansseissa voi päästellä pahimmat höyryt. Silloin pitää ottaa lomittaja pyhäaamuun, jos vaikka pääsisi saatille. Näin yksi asian oivaltunut viljelijä minulle selvensi, naurahtaa Eerola huumorilla.

Sukutilan historiasta voi tulla taakka

Eerola on törmännyt siihen, että tiloilla rassaavat myös hankalat sukupolvenvaihdokset.

– Vastaan on tullut tapauksia, että vanhat eivät osaa väistyä. Sukutilan historiasta voi tulla taakka tai jopa este eteenpäin menemiselle. Joskus rantatonttia tai 10 hehtaarin metsäpalaa ei voi myydä edellisen sukupolven eläessä, vaikka pellonvuokrat ja lannoitteet saataisiin sillä maksettua, huomauttaa uupuneita viljelijöitä työkseen auttava Eila Eerola.

En enää mieti, olenko hävittämässä sukutilaa. Jos uskaltaudun uuteen, saatan pelastaa itseni. savolaisviljelijä

Maatalousyrittäjä näkee tulevaisuudessa muutakin kuin saman savolaisen kylämaiseman, jota hän on katsonut lapsesta asti. Suunnitelmissa on tilan myynti.

– En enää mieti, olenko hävittämässä sukutilaa.Vaikka isäni raivasi pellot kivikkoon, en käy enää siitäkään Jaakobin painia. Jos uskaltaudun uuteen, niin saatan pelastaa itseni, toteaa savolaismies.

Viljelijä haluaa asian arkaluontoisuuden takia esiintyä jutussa nimettömänä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

ICT työllistää nyt enemmän kuin Nokia huippuvuosinaan – "Oulussa on erinomaista yrittää"

YLE: Perämeri - 2017, Tou 19 - 09:00
Mistä on kyse?
  • Oulun ICT-ala on kokenut muodonmuutoksen
  • Ennen Nokia työllisti tuhansia alan ammattilaisia, nyt yrityksen hiivuttua kaupunkiin on kehkeytynyt satoja startup-yrityksiä
  • Ne työllistävät jo enemmän väkeä, kuin Nokia mahtivuosinaan
  • Oululaisen startup-yrityskenttä erottuu yhteisöllisyydellään

ICT-alan lasketaan työllistävän kaupungissa jo enemmän ihmisiä kuin Nokia huippuvuosina.

Vaikka yksittäisten yritysten työntekijämäärä jääkin usein alle kymmeneen henkeen, on pienyritysten merkitys Oulun muutaman vuoden takaisen suurtyöttömyyden korjaamisessa ollut erittäin merkittävä. Tämän vuosikymmenen aikana kaupunkiin on perustettu noin 300 uutta yritystä.

Uudet pienyritykset eivät toki ole yksin vetäneet Oulua ahdingosta kuivalle maalla. Kaupunkiin on rantautunut muutamassa vuodessa kolmisenkymmentä ulkomaista yritystä ja vanhatkin firmat ovat rekrytoineet viime vuosina lisää väkeä. Silti Oulu on myös maan neljänneksi suurin startup-yritysten keskittymä.

Vain muutama vuosi sitten Oulussa jäi työttömäksi tuhansia ICT-alan ammattilaisia, kun suuret alan toimijat sulkivat tehtaitaan. Kun Nokian matkapuhelinyksiköt elivät suuruuden aikaansa, ala työllisti Oulussa noin 12 000 ihmistä. Tänään vastaavan luvun lasketaan olevan jo noin 13 000. Uusista tietotekniikka-alan ammattilaisista alkaakin olla jopa pulaa.

Ammattikorkeakoulusta syntynyt useita yrityksiä

Oulun ammattikorkeakoulun Labs-opiskeluympäristöistä on syntynyt viiden vuoden aikana 14 uutta yritystä. Useimmat firmoista ovat pieniä, eivätkä kaikki ole päässeet juuri alkua pitemmälle, mutta henkiin jääneiden yritysten työllistävä vaikutus on silti merkittävä.

Oulussa on erinomaista yrittää. Juho P. Mattila

Esimerkiksi parisen vuotta toiminut pelialan Game Labista syntynyt Kaamos Games työllistää tätä nykyä kuusi työntekijää.

– Itse lähdin mukaan Game Labiin sillä mielellä, että halusin löytää sieltä ihmisiä, jotka myös haluaisivat perustaa pelifirman ja sellainen joukko sieltä sitten myös löytyi, kertoo Kaamos Gamesin luova johtaja ja yksi sen perustajäsenistä Juho E. Mattila.

Kaamos Games tekee omien pelien lisäksi myös alihankintatöitä muille alan firmoille. Sen tiimiin kuuluu myös Nokiassa ja Microsoftissa uran tehneitä ex-nokialaisia.

Satsaus yrittämiseen tuottanut tuloksia

Rakennemuutoksessa Oulussa satsattiin työllisyyskoulutuksen lisäksi yrittäjyyteen ja erilaisiin yrityskiihdyttämöihin. Se näyttää tuoneen tulosta.

Myös Oulun startup-yritysten keskinäinen yhteistyö tuntuu toimivan. Yrittäjien kesken on syntynyt omia yhteisöjä, jotka tukevat toisiaan.

– Oulussa on erinomaista yrittää. Täällä ovat esimerkiksi nämä Oamk Labsit, Oulun kaupunki, Business Oulu ja yritykset, jotka ovat kaikki lähellä toisiaan. Startup -yhteisö on hyvin tiivis ja täällä järjestetään paljon tapahtumia, sanoo Scandicode yrityksen toimitusjohtaja ja sen yksi perustaja Juho P. Mattila.

Startup -yhteisö on hyvin tiivis. Juho P. Mattila

Vaikka yritysten välillä on kilpailua, niillä on Juho P. Mattilan mukaan myös paljon yhteistyötä.

– Toisten tukemista ja motivointia sekä hyvien vinkkien vaihtamista.

Myös Scandicoden syntytarina juontaa Oamk Labseihin. Se on kehittänyt sovelluksen, jolla voidaan testata henkilöiden toimintakykyä ja sitä pilotoidaan parhaillaan kaupungin hyvinvointikeskuksissa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Jätettä vai kelpo ruokaa? Ravintoloitsija kokeili hävikkiruoan hyödyntämistä vuoden, jatkaa edelleen – "Win-win-tilanne"

YLE: Perämeri - 2017, Tou 19 - 07:20
Mistä on kyse?
  • Kuoripäälliset, huoneenlämmössä säilytettävät hedelmät ja vihannekset ovat kelpoa raaka-ainetta ravintoloille, vaikka ne on kaupassa siirretty myyntiin kelpaamattomina pois hyllyistä
  • Ravintolat ovat yhä kiinnostuneempia hävikkihedelmistä ja -vihanneksista – Oulussa Ravintola Rauhala sekä Tuba käyttävät niitä keittiöissään tuhansien kilojen edestä vuodessa
  • Ruokahävikkiä halutaan ylipäätään kitkeä enemmän
  • Helsingissä toimii jo ravintola, jonka toiminta pyörii kokonaan hävikkiruoan hyödyntämisellä

Tummuneita banaaneja tai pehmeiksi käyneitä mangoja nähdessään suomalainen kuluttaja jättää elintarvikkeet usein ostamatta: "Otan mieluummin tuon raaemman tuosta, se on parempi".

Myöskään päivittäistavarakauppias ei kauaa katsele parhaat päivät nähneitä hedelmiä ja vihanneksia hyllyissään; "Poimitaan vanhat pois myynnistä ja pistetään tuoretta tilalle".

Yhä useampi ravintola-alan ammattilainen sen sijaan kiinnostuu hevi-, eli hedelmä- ja vihanneselintarvikkeista juuri silloin, kun ne otetaan pois myynnistä.

Oululaisen ravintoloitsija Anne Mikkolan luotsaamissa ravintoloissa Rauhalassa ja Tuba Food Loungessa vastaavaa heviruokaa on hyödynnetty vuoden ajan.

– Viitenä päivänä viikossa tiistaista lauantaihin käymme marketissa mutkan, jossa hedelmä- ja vihannespuolen reippaat tytöt ovat keränneet myynnistä poistetut elintarvikkeet. Käytämme raaka-aineita lounaan, salaattien, kasvisruokien valmistuksessa, lisukkeinä plus sitten brunssilla.

Jokainen voittaa

Mikkola kertoo, että hevihävikkiä, joka muutoin ohjattaisiin muun muassa rehuksi ja biopolttoaineeksi, on hyödynnetty Rauhalassa ja Tubassa jopa 10 000 kilon verran. Tarina sai alkunsa reilu vuosi sitten, kun paikallinen jätehuolto, kauppiaat ja Mikkola löivät hynttyyt yhteen.

Luken graafi ruokahävikin jakautumisesta Suomessa.Jouni Hyvärinen / Luke

– Oulun Jätehuolto halusi järjestää Jätteiden yö -tapahtuman, jossa hävikkiraaka-aineista tehtäisiin ruokaa. Kävimme kierroksen kauppiaiden kanssa ja suunnittelimme, mitä raaka-aineita tapahtumaan saataisiin ja mitä niistä tehtäisiin. Raksilan Cittarista sitten ehdotettiin, että miksi ei tehtäisi tätä yhteistyötä joka viikko? Tartuin heti siihen ja siitä se lähti.

Mikkola ei juurikaan keksi moitittavaa edellä mainitusta toiminnasta. Hänestä jokainen voittaa.

Olisiko siinä bisnesideaa, että joku muu taho keräisi tavaran kaupoista ja esikäsittelisi sen? Anne Mikkola

– Win-win-tilanne kaikille! Asiakkaat hyötyvät, kun ne saavat monipuolisemmin raaka-aineita lounaspöytään. Kauppa hyötyy, kun se saa pikkusen rahaa hävikkiruoasta ja säästöä jätekustannuksista. Me saamme hyvää raaka-ainetta kohtuuhintaan.

Hevihävikin hyödyntämisessä on yksi päänvaivaa aiheuttava seikka. Ravintoloitsija ei voi tietää, mitä raaka-aineita kaupalla on tarjota hävikkiin.

– Olen jututtanut joitain ravintoloitsijoita aiheesta. Heidän ensimmäinen kommenttinsa on ollut, mistä voi tietää mitä sieltä tulee? Vastaus on, että eihän sitä voikaan tietää, Mikkola toteaa ja jatkaa:

– Toisaalta onhan se hauskaakin. Kokkimme ovat oppineet nauttimaan raaka-aineiden yllätyksellisyydestä.

Bisnestä hävikistä

Mikkola lisäisi edellä mainittuun ketjuun neljännen osapuolen: yrittäjän, joka ottaisi hevihävikin poiminnan ja jakelun kontolleen.

Syitä päivittäistavarakauppojen ruokahävikkiin
  • Hävikin syntyyn on useita syitä
  • Ruokaa tukusta tilaavan automaatin tilausarvio saattaa olla liian suuri, automaatti on saattanut tilata liikaa, ihminen itse on saattanut tilata liikaa
  • Myös ruoan liian suuri myyntierä, vähäinen myynti tai myynnin äkillinen putoaminen aiheuttavat ruokahävikkiä
  • Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että kaupat tilaavat ruokaa hyllyihinsä liian aikaisin, liian suurin määrin
  • Ongelman välttäminen on hankalaa, sillä tilaus pitäisi tehdä niin myöhään kuin mahdollista, mutta samalla hyllyjen tulisi olla mahdollisimman runsaan näköisiä

– Olisiko siinä bisnesideaa, että joku muu taho keräisi tavaran kaupoista ja esikäsittelisi sen? Siinähän olisi hyvä liiketoimintahaara, mihin tarttua.

Koko ruokahävikkibisneksen Mikkola soisi ulottuvan maan tavaksi. Helsingistä löytyy jo yksinomaan hävikkiruoalla pyörivä ravintola. Mikkolan mukaan vastaavan mallin ravintola voisi pärjätä Oulunkin kokoisessa kaupungissa.

– Se voisi toimia esimerkiksi henkilöstöravintolana alueella, jossa on paljon yrityksiä. Ehkä jopa Oulun keskustassa, kunhan vuokrat ovat kohtuullisia ja löytyy omistautunut tekijä, Mikkola vinkkaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomalaiset innostuivat uudesta ohjelmaformaatista – Tarinanmetsästäjiin sataa vinkkejä

YLE: Perämeri - 2017, Tou 18 - 20:08
Mistä on kyse?
  • Tarinanmetsästäjät on Yle Draaman ja Ryhmäteatterin yhteinen tv-projekti.
  • Kuvausryhmä käy kymmenessä suomalaisessa kaupungissa touko-syyskuun välisenä aikana.
  • Tarinanmetsästäjien työskentelystä syntyy sarja lyhytelokuvia, niistä kertovat dokumentit sekä kuvallinen matkaopas Suomeen.
  • Tarinoita varten tekijät toivovat vinkkejä yleisöltä. Ensimmäiseen kuvausviiikkoon mennessä vinkkejä on tullut useita satoja.

Näyttelijä Juha Pulli ähisee ja puhkuu riisuessaan ammattisukeltajan varusteita Kuusisen satamassa Kotkassa. Lyhytelokuvan pääroolissa olevalla Pullilla ja Ylen kuvausryhmällä – Tarinanmetsästäjillä – on takanaan puolen tunnin pikavierailu saariston yhteysaluksen kannelle ja katsaus sukeltajan työhön.

Koska Pullin esittämä roolihahmo on ammatiltaan sukeltaja, päätti näyttellijä kirjaimellisesti hypätä sukellusalan ammattilaisen avustamana sukeltajan saappaisiin – edes hetkeksi, jotta lisäeväitä roolihenkilön luonteenpiirteiden rakentamiseksi löytyisi. Varusteiden kokeilemisen lisäksi Pulli sai pikaluennon sukeltajan ammattivaatimuksista.

– Koen, että ihmisen ammatti kuvaa tosi paljon henkilöä itseäänkin. Uskon, että tietynlainen määrätietoisuus ja rauhallisuus tulevat osaksi roolihahmoani.

Piipahdus satamaan on osa Tarinanmetsästäjien kuusi päivää kestävää pikataivalta, jonka aikana käsikirjoitetaan, näytellään ja kuvataan lyhytelokuva jatkotyöstöä vaille valmiiksi.

Kotkassa kuvattava elokuva kertoo siitä miten ihmisen pitäisi tajuta olevansa osa luontoa. Varsinainen tarina muotoutuu samalla kun kuvauspäivät hupenevat.

Tuotantotiimillä on edessään jotain vastaavaa nopeasti improvisoitua yhdeksässä muussakin kaupungissa. Ylen ja Ryhmäteatterin karavaani kulkee kesän edetessä pitkin Suomea.

Kymmenen kaupungin tarinat – yhdessä yleisön kanssa

Kotkan jälkeen on vuorossa Joensuu. Pienen tauon jälkeen edetään Jyväskylään ja Mikkeliin. Samalla rytmillä tarinoita metsästetään kaupunkilaisten avustuksella myös Kajaanissa ja Rovaniemellä sekä Oulussa ja Kokkolassa kunnes kiertue päättyy kesän lopussa Seinäjoelle ja Raumalle.

Hyvistä tarinoista, paikallisista persoonista ja mielenkiintoisista kuvauspaikoista on pyydetty vinkkejä yleisöltä – ja pyydetään edelleenkin.

Yle Draaman ja Ryhmäteatterin projekti on tuotantotavaltaan poikkeuksellinen. Aikataulu on äärettömän tiukka, lähes kaikki aloitetaan tyhjästä. Saatujen tarinaehdotusten jatkokehittely, käsikirjoitus sekä näytteleminen ja kuvaukset tehdään jokaisella kuvauspaikkakunnalla vain kuudessa päivässä.

Tiukkojen raamien takia kuvausryhmä ja näyttelijät näkyvät myös kaupunkien kaduilla.

– Meidän pitää pyytää kuvauskaupungeissa apua. Ainahan kaikki ei onnistu, mutta sitten pitää tehdä luovia ratkaisuja ja vaikka muuttaa tarinaa. Tämä on jatkuvaa keskeneräisyyden sietämistä, kuvailee tuottaja Matti Kajander Yle Draamasta.

Näyttelijät koetuksella

Kun kaikki tapahtuu pika-aikataululla, joutuvat näyttelijät koetukselle. Ainakin kiertueen alussa Kotkassa monella on vielä hymy herkässä. Diana Tenkorangin roolihahmo on opettaja. Kotkan lyhytelokuvaa varten hän pyörähti pikaisella opintoretkellä Haukkavuoren koulussa.

– Kyllä tästä tulee hyvä, mikään ei voi mennä väärin, vakuuttaa Diana.

Robin Svartström puolestaan valmistautui Kotkan Kaupunginteatterin Naapuri -näyttämöllä tarinan rooliinsa luonnonystävänä, joka on tekemässä irtiottoa yrityselämästä.

– Tää on hieman nurinkurinen tapa lähestyä tarinaa. Yleensä ensin on tarina ja sitten vasta henkilöt. Nyt lähdetäänkin henkilöiden ja kuvauspaikkojen kautta kohti tarinaa. Ja se on tosi hauskaa!

Näyttelijä Juha Pulli saamassa pikaperehdytyksen sukeltajan työhön. Pukua auttaa päälle Jouni Pukki.Juha Korhonen/Yle Yleisö innolla mukana

Yleisön osallistuminen ainakin alussa on ollut tekijöiden kannalta lupaava.

– Kaikkiaan ehdotuksia on tullut ensimmäiseen kuvausviikkoon mennessä satoja. Kotkasta ehdotuksia tuli viitisenkymmentä, kertoo tuottaja Matti Kajander.

Tarinanmetsästäjien kuvausten lopputuloksena on lyhytelokuvien lisäksi niiden tekemisestä kertovat dokumentit sekä kuvallinen matkaopas Suomeen.

Valmista tavaraa katsojille on luvassa Ylen kanavilla ensi vuodenvaihteen molemmin puolin.

Kotkassa kuvattavan lyhytelokuvan päärooliin valittu Juha Pulli myöntää jännittäneensä jo pitkään ja enemmän kuin normaalissa näyttelijän työssä.

– Ei auta muu kuin mennä päivä kerrallaan ja nautiskella, että saa olla mukana, naureskelee Pulli ja etsiskelee meren rannassa katseellaan jo seuraavaa kohdetta, johon sännätä kuvausryhmän kanssa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomalaiset innostuivat uudesta ohjelmaformaatista – Tarinanmetsästäjiin sataa vinkkejä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 18 - 20:08
Mistä on kyse?
  • Tarinanmetsästäjät on Yle Draaman ja Ryhmäteatterin yhteinen tv-projekti.
  • Kuvausryhmä käy kymmenessä suomalaisessa kaupungissa touko-syyskuun välisenä aikana.
  • Tarinanmetsästäjien työskentelystä syntyy sarja lyhytelokuvia, niistä kertovat dokumentit sekä kuvallinen matkaopas Suomeen.
  • Tarinoita varten tekijät toivovat vinkkejä yleisöltä. Ensimmäiseen kuvausviiikkoon mennessä vinkkejä on tullut useita satoja.

Näyttelijä Juha Pulli ähisee ja puhkuu riisuessaan ammattisukeltajan varusteita Kuusisen satamassa Kotkassa. Lyhytelokuvan pääroolissa olevalla Pullilla ja Ylen kuvausryhmällä – Tarinanmetsästäjillä – on takanaan puolen tunnin pikavierailu saariston yhteysaluksen kannelle ja katsaus sukeltajan työhön.

Koska Pullin esittämä roolihahmo on ammatiltaan sukeltaja, päätti näyttellijä kirjaimellisesti hypätä sukellusalan ammattilaisen avustamana sukeltajan saappaisiin – edes hetkeksi, jotta lisäeväitä roolihenkilön luonteenpiirteiden rakentamiseksi löytyisi. Varusteiden kokeilemisen lisäksi Pulli sai pikaluennon sukeltajan ammattivaatimuksista.

– Koen, että ihmisen ammatti kuvaa tosi paljon henkilöä itseäänkin. Uskon, että tietynlainen määrätietoisuus ja rauhallisuus tulevat osaksi roolihahmoani.

Piipahdus satamaan on osa Tarinanmetsästäjien kuusi päivää kestävää pikataivalta, jonka aikana käsikirjoitetaan, näytellään ja kuvataan lyhytelokuva jatkotyöstöä vaille valmiiksi.

Kotkassa kuvattava elokuva kertoo siitä miten ihmisen pitäisi tajuta olevansa osa luontoa. Varsinainen tarina muotoutuu samalla kun kuvauspäivät hupenevat.

Tuotantotiimillä on edessään jotain vastaavaa nopeasti improvisoitua yhdeksässä muussakin kaupungissa. Ylen ja Ryhmäteatterin karavaani kulkee kesän edetessä pitkin Suomea.

Kymmenen kaupungin tarinat – yhdessä yleisön kanssa

Kotkan jälkeen on vuorossa Joensuu. Pienen tauon jälkeen edetään Jyväskylään ja Mikkeliin. Samalla rytmillä tarinoita metsästetään kaupunkilaisten avustuksella myös Kajaanissa ja Rovaniemellä sekä Oulussa ja Kokkolassa kunnes kiertue päättyy kesän lopussa Seinäjoelle ja Raumalle.

Hyvistä tarinoista, paikallisista persoonista ja mielenkiintoisista kuvauspaikoista on pyydetty vinkkejä yleisöltä – ja pyydetään edelleenkin.

Yle Draaman ja Ryhmäteatterin projekti on tuotantotavaltaan poikkeuksellinen. Aikataulu on äärettömän tiukka, lähes kaikki aloitetaan tyhjästä. Saatujen tarinaehdotusten jatkokehittely, käsikirjoitus sekä näytteleminen ja kuvaukset tehdään jokaisella kuvauspaikkakunnalla vain kuudessa päivässä.

Tiukkojen raamien takia kuvausryhmä ja näyttelijät näkyvät myös kaupunkien kaduilla.

– Meidän pitää pyytää kuvauskaupungeissa apua. Ainahan kaikki ei onnistu, mutta sitten pitää tehdä luovia ratkaisuja ja vaikka muuttaa tarinaa. Tämä on jatkuvaa keskeneräisyyden sietämistä, kuvailee tuottaja Matti Kajander Yle Draamasta.

Näyttelijät koetuksella

Kun kaikki tapahtuu pika-aikataululla, joutuvat näyttelijät koetukselle. Ainakin kiertueen alussa Kotkassa monella on vielä hymy herkässä. Diana Tenkorangin roolihahmo on opettaja. Kotkan lyhytelokuvaa varten hän pyörähti pikaisella opintoretkellä Haukkavuoren koulussa.

– Kyllä tästä tulee hyvä, mikään ei voi mennä väärin, vakuuttaa Diana.

Robin Svartström puolestaan valmistautui Kotkan Kaupunginteatterin Naapuri -näyttämöllä tarinan rooliinsa luonnonystävänä, joka on tekemässä irtiottoa yrityselämästä.

– Tää on hieman nurinkurinen tapa lähestyä tarinaa. Yleensä ensin on tarina ja sitten vasta henkilöt. Nyt lähdetäänkin henkilöiden ja kuvauspaikkojen kautta kohti tarinaa. Ja se on tosi hauskaa!

Näyttelijä Juha Pulli saamassa pikaperehdytyksen sukeltajan työhön. Pukua auttaa päälle Jouni Pukki.Juha Korhonen/Yle Yleisö innolla mukana

Yleisön osallistuminen ainakin alussa on ollut tekijöiden kannalta lupaava.

– Kaikkiaan ehdotuksia on tullut ensimmäiseen kuvausviikkoon mennessä satoja. Kotkasta ehdotuksia tuli viitisenkymmentä, kertoo tuottaja Matti Kajander.

Tarinanmetsästäjien kuvausten lopputuloksena on lyhytelokuvien lisäksi niiden tekemisestä kertovat dokumentit sekä kuvallinen matkaopas Suomeen.

Valmista tavaraa katsojille on luvassa Ylen kanavilla ensi vuodenvaihteen molemmin puolin.

Kotkassa kuvattavan lyhytelokuvan päärooliin valittu Juha Pulli myöntää jännittäneensä jo pitkään ja enemmän kuin normaalissa näyttelijän työssä.

– Ei auta muu kuin mennä päivä kerrallaan ja nautiskella, että saa olla mukana, naureskelee Pulli ja etsiskelee meren rannassa katseellaan jo seuraavaa kohdetta, johon sännätä kuvausryhmän kanssa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pankkibulevardista kansainväliseksi pizzeriakaduksi – suomalaisen yhteiskunnan muutos kiteytyy Oulun "Mogadishu Avenuella"

YLE: Perämeri - 2017, Tou 18 - 19:46

Merikoskenkadulla Pohjois-Oulussa käy vastaanottorahan jakopäivänä kansainvälinen kuhina. Jo 56 vuotta samassa osoitteessa toimineessa Norin kelloliikkeessä etnisen ruokakaupan vieressä aika kuitenkin pysähtyy.

Riitta Nori virittää pähkinäpuisen lattiakellon saksalaisen koneiston käyntiin ja kumeat Westminster-lyönnit moikaavat miestä korkeamman kellon sisuksista.

– Joo ihan oikein se toimii. Se lyö jokaisen vartin erikseen ja täyden lyönnit, kertoo Nori.

– Enemmän täällä Merikoskenkadulla näkyy ulkomaalaisia kuin suomalaisia, sanoo Ako Latif naapuriliikkeessä.

Merikoskenkatu on molemminpuolisen muurimaisen rakenteensa vuoksi melko meluinen paikka.Timo Sipola / Yle

Oulun Tuiran kaupunginosan keskus Merikoskenkatu on säilynyt elävänä kauppakeskuksena läpi vuosikymmenten.

Oulun siltojen pohjoispäähän entiselle paremman väen Huvilakadulle 1960-luvun alussa valmistuneen Merikoskenkadun kaupallinen tarjonta on vuosien varrella muuttunut melkoisesti. Vilkkaasti liikennöidyllä kadunpätkällä on toiminut ja toimii useita kymmeniä yrityksiä.

Tuira on yksi Oulun suurimpia kaupunginosia. Kaupunkimaisena kauppakeskuksena Merikoskenkatu on niin iso että sen kehityksessä näkyy koko suomalaisen yhteiskunnan muutos 1960-luvulta. Tuiran 1960-luvun alun Merikoskenkatu oli kovin erilainen tarjonnaltaan.

Pankit ovat vaihtuneet pitserioiksi

Pelkästään pankkeja oli viisi eli 1960-luvulla tällä kadunpätkällä olivat edustettuina lähes kaikki silloiset suomalaiset pankit. Muutenkin seudun kaupallinen valikoima oli erilainen. Oli paljon ruoka-, kirja- ja kenkäkauppoja, rautakauppa, posti, ravintoloita sekä kahviloita, joista keskioluen myynnin vapauttamisen jälkeen tuli keskiolutbaareja.

Oulun sillat yhdistävät Merikoskenkadun kaupungin keskustaan. Tämä Tuiran S-marketin seinällä oleva on kuva on tiettävästi 1960-luvun alusta.Timo Sipola / Yle

Nyt on kaikki toisin. Vaikka moni asia on muuttunut ja palvelut muuttaneet muotoaan, palvelutaso on edelleen erittäin hyvä.

Vilkkaan liikenteen ja kaupunkimaisen rakenteensa ansiosta siltojen keskustaan yhdistämä ja siitä pohjoisen leveämmille liikenneväylille jatkuva Merikoskenkatu on olemukseltaan urbaaneinta ja monivärisintä Oulua.

Vertailukohdat Helsingissä ja New Yorkissa

Nimettömänä esiintyvä Merikoskenkadun yrittäjä vertaakin aluetta Bronxiin. Väkimäärältään yli tuhat kertaa suuremmalla New Yorkin pohjoisella kaupunginosalla on samankaltainen monikulttuurisuuteen liittyvä historia, jonka aikana on kuljettu kukoistuskaudesta urbaaniin rappeutumiseen ja jälleen uuteen kukoistukseen.

Toinen mittakaavaltaan läheisempi vertailukohta löytyy Helsingin Kalliosta ja Hämeentiestä. Tuiralla ja Kalliolla on samantapainen historia ja sijainti siltojen takana pohjoisen suunnalla.

– Tuiraa on verrattu Kallioon. Sekin on lähellä ydinkeskustaa ja puutalokaupunginosan päälle pääosin sotien jälkeen rakennettu kerrostaloalue, toteaa arkkitehti ja kotiseutuneuvos Kaarina Niskala.

Arkkitehti ja kotiseutuneuvos Kaarina Niskala tuntee Oulun historian. Hän pitää Tuiran suurimpana murroksena huviloiden hävittämistä uuden urbaanin Merikoskenkadun tieltä.Timo Sipola / Yle

Oululaiset eivät oikein ole havainneet Merikoskenkadun omaleimaisuutta. Oululaisia matkailuoppaita kouluttanut Niskala kertookin katua esiteltävän lähinnä vilkkaana läpikulkupaikkana.

– Voi tietenkin olla niin, että oululaiset ovat jollakin tavalla sokeutuneet tälle asialle. Monesti ulkopuoliset näkevät jotkut asiat terävämmin, sanoo Niskala.

Osuuskaupan myymälät vaihtuivat etnisiksi kaupoiksi

Perusruokakaupat ovat vaihtuneet etnisiksi kaupoiksi, joista kantaoululaisetkin käyvät hakemassa piristystä ruokavalioonsa. Erikoiskauppoja on edelleen kuten alusta lähtien kadulla toiminut Norin kello ja kulta, Kultaseppä J. Käkelä, Shelbyn urheilumateriaali- ja varusteliike, kuusi parturi-kampaamoa, apteekki ja leipomokahvila.

Vuosikymmenet naistentansseistaan tunnettua legendaarista tanssiravintola Merikoskea ei enää ole, mutta jäljellä on vielä laitakaupungin tunnelmaa tihkuva kuppila Merikulma.

Merikoskenkadun 1960-luvun viiden eri pankkiryhmän konttorit ovat vaihtuneet pitserioiksi. Samalla katukuva on muuttunut ennen kaikkea logistisista syistä Oulun kansainvälisimmäksi.

– Täällä on todella hyvä kattaus. Täältä löytyy todella monenlaisia ruokapaikkoja, etnisiä ja vähemmän etnisiä, sanoo Tuiran asukasyhdistyksen puheenjohtaja Katja Koivukoski.

Turvapaikanhakijoiden ostoskärryralli on nähtävyys

Sosiaalisessa mediassa Oulun Mogadishu Avenue -viittaa onkin soviteltu sekä Merikoskenkadun että lähistöllä sijaitsevan Kalliotien ylle.

Merikoskenkadulla on kolme etnistä ruokakauppaa ja useita maahanmuuttajien pyörittämiä ravintoloita.

Kaikki Lidlin kävijät eivät aina välttämättä muista palauttaa osotoskärryjä takaisin vähän matkan päässä sijaitsevaan Lidliin mistä turvapaikanhakijat kuljettavat kärryillä ruokaa bussipysäkille.Timo Nykyri / Yle

Nykyisin varsinkin vastaanottorahan maksupäivinä Merikoskenkadulla käy melkoinen ostoskärryralli kun turvapaikanhakijat kuskaavat ostoksensa kärryillä kadun pohjoispuolella sijaitsevasta Lidlistä Merikoskenkadun bussipysäkeille. Välillä Merikoskenkadun suojatien yli menee kärryjä parijonossa.

Useimmat uudemmista tulijoista ovat jo oppineet että kärryt on syytä viedä takaisin kauppaan. Pysäkkien läheisyyteen maksupäivinä kertyvistä kärryistä voi kuitenkin päätellä, että aivan kaikki eivät vielä ole asiaa sisäistäneet.

Monikulttuurisuus on luonnollinen osa Tuiraa

Vieressä sijaitseva Tuiran koulu on hienosti peruskorjattu entiseen asuunsa niin että juoma-automaatitkin ovat ihan samanlaiset kuin viisikymmentä vuotta sitten. Merikoskenkadun itäpuolen kerrostalomuurin takana sijainnutta kansakoulun keittolaa pinaattikeittoineen, maksapatoineen ja kesäkeittoineen ei sentään enää ole.

Tämän koulun oppilaista monella luokalla neljännes saattaa olla maahanmuuttajien lapsia. Kuusikymmentäluvulla koko käsitettä ei ollut olemassa.

Isompia ongelmia ei kantaväestön ja tulijoiden välillä vaikuttaisi olevan.

Kyllähän tuossa monenlaista töhertäjää toisinaan kulkee, mutta ei ole vielä mitään pahempaa sattunut. Riitta Nori

– Monikulttuurisuus on hyvin luonnollinen osa Tuiraa. Lapset tottuvat jo koulussa siihen, että luokkakavereista on enemmän kuin yksi muualta tulleita, joiden äidinkieli on eri. Sitä kautta nuoret oppivat hyväksymään erilaisuuden ja osaavat myös olla keskenään. Tällä kaikella on merkittävä suvaitsevaisuuskasvatusmerkitys, tiivistää Koivukoski.

Keskeisin toive kaupunginisien suuntaan puheenjohtajalla on nuorisotilat. Sellaiset Tuirasta hänen mukaansa puuttuvat. Mutta muuten kaikki tuntuu olevan hyvin.

– Tässä on ihana asua jo sen takia että lähes koko Oulun julkinen liikenne kulkee tästä Merikosken läpi. Autoa ei välttämättä tarvitse koska keskustakin on niin lähellä että pyörällä ja jalankin sinne ehtii, toteaa Koivukoski.

Kellokaupassa aika pysähtyy

Riitta Nori muutti vanhempiensa mukana Tuiran Valtatiellä sijainneesta Norin kellosepänliikkeestä silloin vielä Huvilatie -nimen alla kulkeneelle Merikoskenkadulle vuonna 1961. Toisesta pankista irtosi laina liikehuoneiston hankkimiseen Tuiran uudelta paraatipaikalta.

– Katua ei oltu 1960-luvun alussa vielä päällystetty. Autoja oli vähän ja ihmiset kulkivat jalan ja pyörällä. Kummallakin puolella oli useampia ruokakauppoja ja oli Snelmannin rautakauppa. Nyt on sitten tullut näitä maahanmuuttajia ja he ovat perustaneet näitä pitserioita ja muutakin liike-elämää tässä on aivan mukavasti, summaa Nori.

Riitta Nori on työskennellyt Norin kello ja kulta-liikkeessä Merikoskenkadulla jo vuodesta 1961.Timo Sipola / Yle

Hän muistelee Tuiran keskustan alkuaikojen olleen rauhallisempaa aikaa kuin nyt.

– Kyllähän tuossa monenlaista töhertäjää toisinaan kulkee, mutta ei ole vielä mitään pahempaa sattunut, muotoilee Nori.

Liikkeellä itsellään tuntuu menevän ihan mukavasti.

– Meillä on vakituinen asiakaskunta ja aina tulee uusiakin, Nori iloitsee.

Merikoskenkatu on Oulun tärkeimpiä liikenneväyliä

Oulun varsinaisen pääkadun eli nelostien jälkeen liikennemäärät ovat suurimpia nimenomaan täällä, koska valtaosa keskustasta pohjoiseen suuntautuvasta yksityis- ja julkisesta liikenteestä kulkee täällä. Vilkkaimpina päivinä puhutaan yli 30 000 auton vuorokausimääristä.

Vain ns. eteläisen alikulun liikennemäärät yltävät Merikoskenkadun lukuihin. Merikoskenkadulla usein vaihdetaan bussia ja liikennevirrat tuovat asiakkaita myös kauempaa.

Ulkomaalaisia näkyy Merikoskenkadulla nyt enemmän kuin suomalaisia

Asian Market on yksi kolmesta Merikoskenkadulla sijaitsevista etnisistä kaupoista. Kassalta löytyy yli 20 vuotta Suomessa asunut Ako Latif joka kertoo olevansa kolmas yrittäjä tässä liikkeessä. Paikalla on myös nuorempi myyjäksi esittäytyvä Yonas Ahmad Mohammed. Molemmat kertovat olevansa Irakista.

Asian Marketin kassalta löytyvät Ako Latif ( etulalalla) ja Yonas Ahmad Mohammad pitävät Merikoskenkatua erinomaisena sijaintipaikkana etniselle ruokakaupalle.Timo Sipola / Yle

– Merikoskenkatu on logistisesti hyvä paikka. Tässä on bussipysäkit ja lähellä on Lidl. Sijainti on kaikin tavoin hyvä. Kaikki tietävät tämän paikan ja käyvät näissä kahdessa etnisessä kaupassa, toteaa Ahmad Mohammad.

Valtaosa näiden kauppojen asiakkaista on maahanmuuttajia.

– Enemmän täällä näkyy ulkomaalaisia kuin suomalaisia. Eniten näkyy somalialaisia, irakilaisia ja afganistanilaisia, sanoo Ako Latif.

Lidl hyötyy turvapaikanhakijoista enemmän kuin etniset kaupat

Samat kansallisuudet ovat myös Latifin kaupan pääasiakasryhmiä. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että Lidlistä vastaanottorahan jakopäivänä perustarpeensa ostavat näiden kansallisuuksien edustajat käyvät bussipysäkin luona sijaitsevassa pikkukaupassa täydentämässä hankintojaan.

– Sanotaan että jos heillä menee 200 euroa Lidliin niin kymppi jää tänne, naurahtaa Ako.

Lopuksi kysyn miehiltä tuntuuko Oulun urbaanein kadunpätkä kotoiselta?

– En tiedä, sanovat molemmat ja hymyilevät kohteliaasti.

Mitään vastakkainasettelua hekään eivät ole huomanneet. Lähes kolmannes asiakkaista on kantasuomalaisia. Ostavat enimmäkseen maustekastikkeita ja riisiä, joka tulee isommissa pakkauksissa Asian Marketiin Ruotsin kautta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Äkäslompolon kauppias Sampo Kaulanen nimesi jättiporonsa Robiniksi Kimi Räikkösen esikoisen mukaan

YLE: Perämeri - 2017, Tou 18 - 17:07

Sampolla ja Kimillä on myös samannimiset vaimot ja tyttäret; vaimo on Minttu ja tytär Rianna. Kun Kaulasilla on vain yksi lapsi, eikä ole poikaa, niin Sampo nimesi pihamaalla seisovan jättiporonsa Robiniksi.

– Nimikilpailuun tuli paljon ehdotuksia, mutta ne olivat kovin tyypillisiä. Tuo Robin on hyvä, Sampo Kaulanen perustelee. Poron kaulassa kello kilkatti, kun poroa ristittiin.

Poropatsas on vasta alkua

Äkäslompolossa palkivasta maailman suurimmasta porosta uskotaan tulevan yksi Lapin kiinnostavista matkailunähtävyyksistä. Jättimäistä poropatsasta päästiin torstaina ihmettelemään ja ihastelemaan Jounin kyläkaupan edessä.

Matkailukausi on ohi ja patsaan paljastuksessa oli vain vähän väkeä paikalla, pääasiassa mökkiläisiä.

Kauppias Sampo Kaulanen paljastaa, että iso poro on vielä suuremman suunnitelman alkua: Patsaan ympärille hän kehittelee leikkipuistoa.

Kauppias Sampo Kaulanen tunnetaan rohkeista tempaisuistaan. Jättiporo saa vielä ympärilleen monenmoista ja erikoista.Esko Puikko / Yle Leikkipuistosta Lapin suurin

Eikä se ole mikä leikkipuisto tahansa, vaan siitä tulee Lapin suurin.

– Haluan tehdä siitä erilaisen kuin mitä niitä on. Se liittyy tähän poroteemaan. Sinne tulee kaikenlaisia rakennelmia ja taideteoksia, joiden sisällä ihmiset pystyvät liikkumaan. Ja tietenkin sellainen, että se huomioidaan ulkomaita myöten.

Sampo Kaulanen on ruvennut jo puistohanketta ideoimaan poropatsaan suunnitelleen ja rakentaneen oululaisen kuvataiteilijan Kimmo Takaraution kanssa.

Oululainen kuvataiteilija Kimmo Takarautio pitää jättimäistä poropatsasta yhtenä merkittävimmistä töistään. Esko Puikko / Yle Painaa parituhatta kiloa

Taiteilija Kimmo Takarautio on tyytyväinen työnsä jälkeen ja hyvää palautetta hän saikin.

– No, aikaahan tuon tekemiseen meni. Marraskuussa aloitin ja nyt sain alkuviikosta valmiiksi. Patsas painaa parituhatta kiloa. Siinä on rautarunko, uretaania ja pinta on lasikuitua.

Poron karvapinnan taiteilija kertoo tehneensä kynäruiskutekniikalla.

– Jokaikinen karva on erikseen suhautettu. Siinä sai tehdä monta sataatuhatta vetoa.

Kimmo Takarautio tunnetaan taitavana kynäruiskumaalarina. Hän on koristellut lukuisten autojen pintoja.

Ylläksen mökkiläinen Jouko Ankkuri Oulusta kuvasi innokkaasti suurta poropatsasta Jouni kaupan pihalla Äkäslompolossa.Esko Puikko / Yle On kyllä aidon näköinen

Sysmäläinen Unto Laakso katsoi ihaillen ja hämmästellen suurta poroa.

-– Joo.. ihan aidon näköinen... karvat ja kaikki... Hyvin on tehty.

Unto uskoo, että poropatsaasta tulee vetovoimainen nähtävyys. Samaa sanoi äkäslompololainen Minna Heiskanen.

– Tulee varmasti. Ja kiinnostaa ehkäpä eniten ulkomaalaisia.

Jouko Ankkuri ja Raija Meriläinen Oulusta käyttivät ahkerasti kameraansa.

– Tuo poro tulee vielä olemaan tuhansien ja taas tuhansien kameroiden kohteena. Siitä tulee varsinainen linssilude, Jouko Ankkuri sanoo.

Esko Puikko / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomenselän metsäpeuroja ei saatu laskettua: lumi suli kesken urakan

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 18 - 15:08

Suomenselän metsäpeuralaskenta epäonnistui tältä vuodelta, koska lumi suli kesken laskentojen. Lumen vähyys on haitannut laskentoja ennenkin.

– Kyllä se Suomenselällä on ollut aikamoinen riski. Talvet eivät ole olleet kovin lumisia, siksi on olemassa riski, ettei laskenta aina onnistu, Luonnonvarakeskuksen tutkija Antti Paasivaara sanoo.

Luonnonvarakeskus yritti laskea alueen peuroja maaliskuussa. Työtä tehtiin helikopterilennoilla 10 päivää, kunnes laskenta keskeytyi lumen sulamiseen. Laskentatyö vaatii lumipeitteen, koska ilman sitä peuroja ei voi ilmasta käsin erottaa maastosta.

Kainuussa 750 metsäpeuraa

Työ tehdään tavallisesti helmi-maaliskuun taitteessa. Silloin on todennäköisimmin lunta.

– Lisäksi peurojen jakauma on silloin suppeimmillaan. Ne ovat asettautuneet talvilaitumille eivätkä liiku kovin paljon, Antti Paasivaara kertoo.

Petri Timonen / Luonnonvarakeskus

Ensi talvena laskentoja yritetään uusiksi. Edellisessä onnistuneessa laskennassa kaksi vuotta sitten Suomenselällä arvioitiin olevan vajaat 1300 peuraa.

Metsäpeuroja on Suomenselän lisäksi Kainuussa. Siellä tämän vuoden laskenta onnistui, tulokseksi saatiin noin 750 metsäpeuraa.

Metsäpeura metsästettiin Suomessa sukupuuttoon 1910-luvulla. Sotien jälkeen muutamia yksilöitä siirrettiin Suomenselälle. Suomenselän metsäpeurakanta on ollut kasvusuunnassa, mutta Kainuun kanta on 2000-luvulla supistunut.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tältä näyttää läpivalaistu laulava pää – väitöskirjatutkija pisti ihmisiä laulamaan magneettikuvauksessa

YLE: Perämeri - 2017, Tou 18 - 14:00

Selitystä vailla. Sitä oli laulaja-laulunopettaja Mari Leppävuori kun hän aloitti lauluopintonsa reilut 20 vuotta sitten. Miksi jotkut pystyvät laulamaan korkealta ja kovaa, jopa huutamalla? Miten ääni syntyy ja kuinka laulaja saa äänensä säilymään vaurioitumattomana?

Oululaisen Leppävuoren opintojen aikaan Suomessa oli käytössä perinteisemmät metodit; puhuttiin hengittämisestä ja tuesta mutta Leppävuori halusi ymmärtää äänenmuodostuksesta enemmän. Vastauksia alkoi löytyä vasta useamman vuoden päästä kun hän osallistui Complete Vocal Technique, lyhyemmin CVT, kurssille Helsingissä. Silloin hän tajusi saavansa vastauksia mielessään pyörittelemiin kysymyksiinsä. Leppävuori on opiskellut myös itse CVT-opettajaksi Complete Vocal Institute –koulussa Kööpenhaminassa.

Tällä hetkellä Leppävuori tutkii tietokoneellaan magneettikuvia ihmisen ääntöväylästä. Kuvassa näkyy se, mitä CVT opettaa, vai näkyykö? Se Leppävuoren olisi tarkoitus selvittää.

Tutkija Mari Leppävuoren tutkimia magneettikuvia.What Can We Learn From Complete Vocal Technique? – Oulun yliopiston tutkimus Poikkitieteellistä tutkimusta

Onnellisten tähtien alla. Näin Leppävuori kuvailee mahdollisuutta, joka hänelle tarjoutui vuoden 2014 loppupuolella. Oulun yliopiston lääketieteellisen fysiikan professori Miika Nieminen oli osallistunut CVT-kurssille ja kiinnostui metodista siinä määrin, että tiedusteli sen tieteellisestä taustasta. Tieteellistä tutkimusta tekniikasta on tehty vielä varsin vähän, joten hän tarjosi Leppävuorelle mahdollisuutta mennä magneettikuvaukseen ja tutkia, mitä kuvassa näkyy kun laulaa.

Siitä kaikki lähti. Yhtäkkiä Leppävuori löysi itsensä ison ja monialaisen työryhmän ympäröimänä. Niemisen lisäksi mukaan oli tullut foniatrian dosentti Ahmed Geneid, musiikkikasvatuksen professori Juha Ojala, sairaalafyysikko ja dosentti Eveliina Lammentausta sekä puhetekniikan ja vokologian professori Anne-Maria Laukkanen. Fasiliteetit tutkimukseen olivat kunnossa ja Leppävuori huomasi tilaisuutensa tulleen.

– Tajusin, että nyt on semmoinen tilanne, että en voi kieltäytyä. Jäin opintovapaalle Oulun ammattikorkeakoulun lehtorin virasta ja hyppäsin väitöskirjatutkijaksi, Leppävuori kuvailee.

Pitäisi erottaa se, että mikä kuulostaa hyvältä ja mikä on tervettä äänenkäyttöä. Mari Leppävuori Laula kuin olisit kuplassa

Laulajat saattavat yhä edelleen törmätä myytteihin – että jollekin laulajalle sopivat vain tietynlaiset biisit. Tai että monipuolinen ja taitava äänenkäyttö onnistuu vain joiltakin. Laulaja ja laulunopettaja Mari Leppävuori haluaa olla myytinmurtaja äänenkäytön saralla.

– Meillä kaikilla on samankaltainen ääni-instrumentti ja mahdollisuus tehdä äänen kanssa monenlaisia juttuja, kun vain tiedämme mitä teemme ja miksi, Leppävuori hehkuttaa.

Leppävuori mainitsee erääksi kuumaksi perunaksi isoilla äänenvoimakkuuksilla laulamisen. Voimakasta äänenkäyttöä, tai huutamista, epäillään helposti haitalliseksi tavaksi tuottaa ääntä.

– Pitäisi erottaa se, että mikä kuulostaa hyvältä ja mikä on tervettä äänenkäyttöä. Jos diggaa isoista ja huutavista soundeista, niiden oikein tuottamiselle ei ole mitään teknistä estettä. Se on eri kysymys, kuinka moni niistä tykkää, Leppävuori sanoo.

Laulaja-laulunopettaja Mari Leppävuori.Pasi Lehtinen

Paraikaa tutkimuspöydällä olevan monipuolisen datan avulla Leppävuori toivoo saavansa lisää vastauksia siihen, mitä laulaessa tapahtuu fysiologisesti ja akustisesti. Mielikuvat auttavat useita laulajia mutta Leppävuoren tapaan, moni haluaa konkreettisen tiedon siitä, miten ääniä muodostetaan.

– Kaikki eivät hyödy siitä kun sanotaan, että laulat kuplassa, päästä nousee höyryä tai ajatellaan värejä. Jotkut tarvitsevat konkreettisen selityksen, että sulla on kurkunpää ja kun se menee näin, tulee tämmöinen soundi, Leppävuori toteaa.

Laulua putkessa ja kamera nenässä

Neljä eri moodia ja metallia. Siinä on lyhyesti selitettynä Complete Vocal Technique eli CVT. Tutkija Mari Leppävuori heläyttää lyhyet esimerkit moodeista: Neutral, Curbing, Overdrive ja Edge. Neutral on nimensä mukaisesti neutraali ja hieman pehmeä ääni. Puolimetallinen Curbing ja täysmetalliset Overdrive ja Edge kuulostavat maallikonkin korviin erilaisilta, mutta jos joku pyytäisi toistamaan samanlaista ääntä, monelta varmasti menisi sormi suuhun.

Kuvantamismenetelmiä tutkimuksessa on yhteensä viisi. Leppävuori kokosi joukon CVT osaajia, joista vuorotellen yksi altisti itsensä tieteen alttarille. Kuvannettavat lauloivat yhtä vokaalia kerrallaan ja sama protokolla toistettiin eri menetelmillä.

– Kuvannettavan vieressä oli yksi ja huoneen ulkopuolella tarkkaamossa vielä kolme CVT opettajaa kuuntelemassa, että kyseessä on oikea moodi. Kun kaikki hyväksyivät äänen, se tallennettiin, Leppävuori avaa.

Highspeed-kamera, eli suurnopeuskamera on videokamera joka kuvaa erittäin suurella kuvataajuudella.What Can We Learn From Complete Vocal Technique? – Oulun yliopiston tutkimus

Kuvantamispäivät olivat rankkoja. Magneettikuvantaminen tapahtuu makuuasennossa, ja pään pitää pysyä mahdollisimman paikallaan. Magneettikuvien avulla on mahdollista tutkia koko ääntöväylää yksittäisinä leikkeinä tai 3-ulotteisena kuvana. Foniatrisessa kuvantamisessa Highspeed-kamera, eli suurnopeuskamera laitetaan suun kautta kuvaamaan kurkunpäätä ja äänihuulia. Kamera taltioi jopa 4000 kuvaa sekunnissa, jolloin kuvaustulos voidaan esittää hidastettuna videona. Näin saadaan tarkkaa tietoa äänihuulten värähtelytavoista.

Nasoendoskopiassa kurkunpäätä ja äänihuulia tutkitaan nenäontelon kautta. EGG eli eletroglottografia on menetelmä, jossa kaulan molemmille puolille sijoitetaan elektrodit. EGG-signaalin avulla voidaan tutkia äänihuulten sulkeutumis- ja avautumisvaiheita äännön aikana.

Lisäksi Leppävuoren tutkimusjoukko on käynyt Aalto yliopistossa, signaalinkäsittelyn ja akustiikan laitoksella äänieristetyssä tilassa nauhoittamassa samat äänet. Niitä on tarkoitus tutkia akustisen mittauksen keinoin.

Äänihuulten värähtelyä kuvattiin erittäin hidastettuna kuvasarjanaWhat Can We Learn From Complete Vocal Technique? – Oulun yliopiston tutkimus Klassisen äänenkäytön rinnalle tutkimusta rytmimusiikista

Ääntä on tutkittu paljon. Kaikkia edellä kuvattuja kuvantamismenetelmiä on käytetty ennenkin äänen ja lauluntuottamisen tutkimiseen. Leppävuoren mukaan suurin osa tutkimuksista on tähän mennessä keskittynyt klassiseen musiikkiin liittyvään äänenkäyttötapaan.

– Estetiikka on ohjannut myös tieteellistä tutkimusta. Rytmimusiikin puolella kuultavia äänenkäyttötapoja on tutkittu huomattavasti vähemmän, Leppävuori sanoo.

Leppävuori iloitsee aktiivisesta työryhmästään, jossa tärkeässä asemassa ovat muut CVT-opettajat, kuten Michael Keitel, Inga Söder ja Susanna Söder.

– Kaikki, jotka ovat osallistuneet tutkimukseen ovat valtavan kiinnostuneita aiheesta ja motivaatio on ollut tekemisessä korkealla, Leppävuori hehkuttaa.

Tutkijan pöydällä riittää läpikäytävää vielä pitkiksi ajoiksi. Leppävuoren mukaan CVT muuttuu koko ajan. Metodi ei jumiudu kerran määrättyihin malleihin, vaan päivittyy uuden tiedon lisääntyessä. Sitä Leppävuoren tutkimuspöydältäkin on tulossa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tässä he ovat – katso Ylen ylioppilaskoneesta, kuka saa valkolakin

YLE: Perämeri - 2017, Tou 18 - 09:30

On jälleen se aika vuodesta, kun ahkera puurtaminen vaihtuu tunteikkaisiin juhlallisuuksiin. Kymmenien tuhansien lukiolaisten odotus loppuu tänään, kun Ylioppilastutkintolautakunta luovuttaa tuloksensa kouluille.

Yle kerää jälleen kevään tuoreiden ylioppilaiden nimet yhteen ja julkaisee niitä Ylioppilaskoneessa.

Ylioppilaskone päivittyy sitä mukaa, kun tietoja uusista ylioppilaista saadaan kouluilta. Valtaosa nimistä päivittyy koneeseen torstain aikana.

Ylioppilastutkintolautakunnan mukaan tämän kevään kirjoituksiin ilmoittautui yhteensä 40 215 kokelasta. Keväällä valkolakin painaa vuosittain päähänsä yleensä noin 28 000 lukiolaista.

Julkaisemme myöhemmin keväällä myös ammattiin valmistuneiden nimet.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tässä he ovat – katso Ylen ylioppilaskoneesta, kuka saa valkolakin

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 18 - 09:30

On jälleen se aika vuodesta, kun ahkera puurtaminen vaihtuu tunteikkaisiin juhlallisuuksiin. Kymmenien tuhansien lukiolaisten odotus loppuu tänään, kun Ylioppilastutkintolautakunta luovuttaa tuloksensa kouluille.

Yle kerää jälleen kevään tuoreiden ylioppilaiden nimet yhteen ja julkaisee niitä Ylioppilaskoneessa.

Ylioppilaskone päivittyy sitä mukaa, kun tietoja uusista ylioppilaista saadaan kouluilta. Valtaosa nimistä päivittyy koneeseen torstain aikana.

Ylioppilastutkintolautakunnan mukaan tämän kevään kirjoituksiin ilmoittautui yhteensä 40 215 kokelasta. Keväällä valkolakin painaa vuosittain päähänsä yleensä noin 28 000 lukiolaista.

Julkaisemme myöhemmin keväällä myös ammattiin valmistuneiden nimet.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vihapuheelle on nyt osoite ja jopa puhelinnumero – teatterintekijät etsivät arkista vihaa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 18 - 07:25

Kyllä, vihan keräämiselle parempi ajankohta voisi olla talvi, mutta realiteetit jylläävät: kesä menee vihan parissa. Näin myöntää Laura Airola, yksi Koko Suomi vihaa -teoksen työryhmästä. Se synnyttää lokakuuksi KOM-teatteriin musiikkivihoittelun vihapuheesta.

Ajatus projektiin lähti koventuneesta keskusteluilmapiiristä ja siitä, miten ihmiset keskustelevat netin anonymiteetin suojissa. Laura Airola työskentelee toimittajana, ja alalla kohdataan paljon vihapuhetta.

– Sain vihapostia mielestäni hyvin mitättömästä ja harmittomasta aiheesta. Mekanismi on ajatella, että kouluttamattomat ihmiset huutelevat nettiplastoilla, mutta tajusin, että ihan kaikki pystyvät tuottamaan hirveää vihapuhetta.

Työryhmä on kahlannut keskustelupalstoja ja huomannut, että vihapuhe on kaikkialla varsin samanlaista:

– Masentavaa, tylsää, ankeaa ja mielikuvituksetonta, luonnehtii Laura Airola.

Ihmisethän vihaavat tosi tavallisia asioita:  tietynlaista musiikkia, jonottamista, asiakkaita. Laura Airola

Tekijät kaipaavat myös arkisempaa, tavallista vihaa. Sitä ottavat vastaan viime viikolla auennut vihapuhelin ja sähköposti osoitteessa vihapuhevastaanotto@gmail.com:

– Ihmisethän vihaavat tosi tavallisia asioita: tietynlaista musiikkia, jonottamista, asiakkaita.

Työryhmä eli Oona Airola, Laura Airola, Ilkka Tolonen, Erkka Mykkänen ja Anna Airola haluaa selvittää, mitä vihapuhe kertoo suomalaisista:

– Ei ole mitään vastausta. Mutta tuntuu, että viha on reaktio johonkin omaan tunteeseen, vaikka pelkoon vierasta kohtaan. Tai omia huonoja kokemuksia projisoidaan vihapuheen kautta, pohtii Laura Airola.

Kuntapäättäjät ja luottamushenkilöt saavat osakseen nykyään roisia palautetta, jonka pääväline on sosiaalinen media.Miki Wallenius / Yle

– Ainakin se kertoo huonosta keskustelukulttuurista, että pitää puhua karkeasti. Jos pystyisimme puhumaan paremmin, julkisesti ja omilla nimillä, keskustelu netissä ei olisi ihan tuollaista.

Ei ole pointtia toistaa keskustelupalstojen raskasta vihaa, vaan päästä eteenpäin tutkimaan, mistä tämä johtuu. Laura Airola

Teemasta huolimatta – tai sen takia – tavoitteena on mahdollisimman kevyt teos. Tekijät eivät halua keskittyä rasistiseen vihapuheeseen, vaan muistuttavat, että vihapuhe on kaikille ominaista jossain elämäntilanteessa.

– Se on asia, josta voi vapautua. Siksi alaotsikko "ihana musiikkivihoittelu". Ei ole pointtia toistaa keskustelupalstojen raskasta vihaa, vaan päästä eteenpäin tutkimaan, mistä tämä johtuu.

Kuviosta tekee hankalan se, ettei tarkoituksena ole tehdä liian kevyttäkään:

– Kun lukee keskustelupalstoja ja kuuntelee ihmisten kokemuksia, tajuaa että se on kaikkea muuta kuin hauskaa, sanoo Laura Airola.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Huolestuttava ilmiö nostaa päätään Oulussa – nuoret näpistelevät viinaa: "On syytä miettiä mikä on muuttunut alueella"

YLE: Perämeri - 2017, Tou 18 - 06:40

Nuorten näpistysrikokset ovat lisääntyneet Oulun poliisilaitoksen alueella tänä vuonna hälyttävästi.

Poliisihallituksen tilastojen mukaan lähes sata alle 14-vuotiasta jäi näpistyksistä kiinni Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla tammi-toukokuussa. Lisäys on noin 76 prosenttia verrattuna edellisvuoteen.

Nyt on syytä miettiä, mikä on muuttunut alueella. Jyrki Aho

Lisäys on ollut voimakkainta valtakunnallisesti yhdessä Kaakkois-Suomen poliisialueen kanssa. Myös 15–17-vuotiaiden näpistelytapaukset kasvoivat Oulun poliisilaitoksen alueella alkuvuonna lähes 50 prosentilla viime vuodesta.

– Luvut herättävät suurta huolta ja samalla ihmetystä. Nyt on syytä miettiä, mikä on muuttunut alueella. Pitää pohtia miltä näyttävät esimerkiksi koululaisten poissaolot, joihin kannattaa aktiivisesti puuttua, sanoo poliisihallituksen poliisitarkastaja Jyrki Aho.

Alle 15-vuotiaiden alkoholinäpistykset ovat lisääntyneet viime aikoina Oulussa.Kalevi Rytkölä / Yle

Valtakunnallisesti muun muassa 15–17 -vuotiaiden näpistykset lisääntyivät alkuvuonna vuoden takaisesta kuudella prosentilla. Alle 14-vuotiaiden kohdalla kasvu oli reilut 23 prosenttia.

Alkoholia varastetaan entistä enemmän

Oulun kaupungin alueella ainakaan myymälänäpistysten määrässä ei näy muutosta edellisvuoteen. Poliisihallituksen tilastoissa ovat mukana kaikki näpistykset myymälänäpistysten lisäksi.

Rikosylikonstaapeli Irmeli Korhonen Oulun poliisista on sen sijaan huolissaan nuorten alkoholinäpistyksistä. Korhosen mukaan erityisesti alle 15-vuotiaiden alkoholivarkaudet kaupoista ovat lisääntymässä Oulussa.

Suurin osa kauppakeskuksessa hengailevista nuorista on tavallisia ja viettävät siellä aikaansa. Irmeli Korhonen

– Alkoholinäpistysten määrä on viimeisten kahden vuoden aikana kasvanut alaikäisten keskuudessa huomattavasti.

Nuoriso kerääntyy kauppakeskuksiin  

Poliisitarkastaja Jyrki Aho sanoo, että Suomessa yleistyneet kauppakeskukset ovat tuoneet mukanaan nuorisoon liittyviä lieveilmiöitä.

– Viitteitä eri paikkakunnilta on, että suurilla kauppakeskuksilla olisi vaikutuksensa nuorten käyttäytymiseen. Voi olla, että perinteisesti porukassa tyhmyys tiivistyy niin, että kavereille pitää todistaa jotakin esimerkiksi näpistelemällä tai häiriökäyttäytymisellä.

Tytöt näpistelevät usein meikkejä.Yle

Irmeli Korhonen puolestaan toteaa, ettei esimerkiksi Oulun uudehko kauppakeskus Valkea ole tuonut mukanaan huomattavan paljon lieveilmiöitä. Korhonen sanoo, että erityisesti Oulussa usein turhaan osoitellaan sormella kauppakeskus Valkeaa.

– Tosiasia on, että nuoria käy paljon Valkeassa, mikä luo esimerkiksi alkoholin tai tupakan välitykselle paremmat olosuhteet. Mielestäni kuitenkin suurin osa kauppakeskuksessa hengailevista nuorista on tavallisia ja viettävät siellä aikaansa.

– Valkea ei näy näpistysrikoksissa juurikaan piikkinä. Tosin on meillä tapaus, jossa alaikäinen on myynyt huumausaineita Valkean tiloissa, Korhonen toteaa.

Yhteistyötä tehdään tiiviisti

Korhonen muistuttaa, että Oulussa on pidetty kauppakeskus Valkeata koskien yhteispalavereita. Niissä on tuotu esille näkemyksiä nuorten toiminnasta kauppakeskuksessa.

– Olemme miettineet, miten eri toimijat voivat olla mukana nuorten arjessa kauppakeskuksessa. Palavereissa on keskusteltu myös muista tapahtumista, kuten koulujen päättäjäisistä, jolloin nuoret kokoontuvat Oulun keskustassa.

– Poliisi on erittäin tyytyväinen, että yhteistyökumppaneilla on tahtotila osallistua ja jalkautua nuorten pariin tapahtumaviikonloppuisin, Korhonen sanoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Poliisi käytti asetta kiinniottotilanteessa Oulussa – Kiinniotettava sai ampumahaavan jalkaan

YLE: Perämeri - 2017, Tou 17 - 21:57

Oulun poliisi on käyttänyt asetta kiinniottotilanteessa, tiedottaa Oulun poliisilaitos. Poliisipartio joutui poliisilaitoksen mukaan käyttämään asetta Oulun Mäntylässä ennen kello kahdeksaa tapahtuneessa kiinniottotilanteessa. Myös kiinniotettava oli aseistautunut.

Kiinniotettava sai ampumahaavan jalkaan eikä hänellä ole hengenvaaraa.

Poliisi joutuu harvoin käyttämään asetta Suomessa. Poliisin luodeista on yleensä haavoittunut keskimäärin yhdestä neljään henkilöä vuosittain. Edellisen kerran henkilö kuoli poliisin aseesta Oulussa vuonna 2015.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Nahkatehtaasta rokkikommuuniksi – legendaarinen Limminranta opetti yhteisasumista 70-luvulla: "Yhteisöllisyys kasvattaa"

YLE: Perämeri - 2017, Tou 17 - 19:46

– Olihan se aika makea kämppä. Yksitoista huonetta ja keittiö merenrannassa keskellä Oulua. Vuokra 250 markkaa kuussa, muistelevat legendaariset oululaismuusikot Unski Kaikkonen ja Junnu Sippola Express -yhtyeen yhteiselon areenana vuosia toiminutta kivitaloa, joka olisi kelvannut mihin tahansa Kaurismäen leffaan menneen maailman maisemaksi.

Oululainen Express perustettiin vuonna 1967. Ensimmäinen hitti oli vuonna 1972 julkaistu Anna Anna ja keikkaa pukkasi. Vuonna 1973 bändi tuskastui kunnon treenikämpän puutteeseen ja päätyi tyttöystävineen asumaan kivilinnaan Oulun Heinäpäässä.

Pommisuojia ei enää siihen aikaan tahtonut saada treenikämpäksi. Yhtye haaveili omakotitalosta, mutta sellaista ei löytynyt sopivaan hintaan. Lopulta asunnonvälittäjä ohjasi pojat Heinäpäähän. Siellä kuulemma olisi tarkoitukseen sopiva vanha kivitalo.

– Vuokratkaa se, aloittaa Kaikkonen värikkään tarinan.

– Ajattelimme ensin, että senhän täytyy olla hirveän kallis.

Runoileva opettajarouva

Oulujokisuistossa Limminrannassa sijaitsevaa taloa lähtivät katsastamaan kosketinsoittaja Kaikkosen kanssa kitaristi Sepa Niemi ja basisti Hura Huttunen.

– Karulta se aluksi vaikutti, kun verhojen raoista meitä katseli reilusti alkoholisoituneen näköisiä miehiä, että mitähän pitkätukkia nämä on, fiilistelee Kaikkonen.

Yläkerrasta löysimme talon varsinaisen emännän, vanhemman rouvan. Hän esitteli itsensä Elsa Punkeriksi. Hän oli eläkkeellä oleva kansankoulunopettaja. Aika pian kävi ilmi, että hän oli kirjoittanut runoja ja tästä vanha rouva ja musikantit pääsivätkin nopeasti samalle aaltopituudelle, muistelee Kaikkonen.

Pultsarit lähti ja naapurit saivat tilalle pitkätukkaisia rokkareita Junnu Sippola

Punkerit olivat muuttaneet entisen nahkatehtaan tiloihin sotien jälkeen Rantsilasta. Elsa Punkeri ei enää 70-luvulle tultaessa jaksanut huolehtia talosta ja muuttikin vanhusten palvelutaloon. Express otti alkoholistihotellina ja ilotalonakin aikaisemmin toimineen rakennuksen haltuunsa.

– Sepa alkoi päivittelemään, että oikeinko teiltä omia runoja löytyy. Kun hän sai niitä nähdä, hän alkoi kuuluvalla rintaäänellä niitä tulkitsemaan. Me kaksi muuta hyypiötä nyökyttelimme vieressä, että kyllä on kauniita runoja. Vanha rouva kuunteli runonlausuntaa ja kehuja kiikkustuolissa mielissään. Vihdoin ja viimein kun me rohkenimme kysyä, että olisikohan se mahdollista vuokrata koko tämä talo ja mitähän se maksaisi, kertoo Kaikkonen.

Talo nousevan auringon

– Seuraavana päivänä teimme asunnonvälittäjän luona kirjallisen vuokrasopimuksen. Siinä vaiheessa välittäjä nosti vuokraa viidelläkympillä 250 markkaan kuukaudessa. Siihen oli tyytyminen, vaikka korotus oli kova, myhäilee Kaikkonen.

Nykyrahassa Express maksoi paraatipaikalla sijainneesta talosta vuokraa vajaat 300 euroa kuukaudessa.

Puistokatu 4:n naapurit tykkäsivät hyvää Expressin tulosta kulmille, vaikka helposti voisi kuvitella toisin. Yhtye treenasi päivällä, eikä talossa yöllä metelöity entiseen malliin. Hyvän detaljimuistin omaava Kaikkonen ja suuret linjat paremmin muistava Sippola muistavat asian aika lailla samoin.

Kellertävä rakennus oli varsinainen Nousevan auringon talo siinä vaiheessa, kun Expressin pojat muuttivat sisään. Edellisiä asukkaita voisi huoletta luonnehtia laitapuolen kulkijoiksi.

– Pultsarit lähtivät ja naapurit saivat tilalle pitkätukkaisia rokkareita, tiivistää Sippola.

Yksi Express-yhtyeen kokoonpanoista. Takana Risto Järvenpää, Unski Kaikkonen ja Junnu Sipola. Edessä Harri Sarkkinen ja Aimo Suomela.Junnu Sippolan arkisto

Punkkeri oli ollut ennen Expressiä vähän vastaavanlaisessa käytössä kuin Helsingin Elävän musiikin yhdistyksen vuonna 1979 valtaama entinen alkoholistien yömaja eli Lepakkoluola. Punkkeri otettiin nuorison ja musiikin käyttöön runsaat puoli vuosikymmentä aiemmin kuin Lepakko.

– Talon yleisilme ja asujaimisto muuttui, kun soittajapojat vaimoineen tulivat ja liekkihotellin väki lähti. Naapurit olivat ihan tyytyväisiä, että me muutimme siihen. Edellisistä vuokralaisista oli ollut vähän enemmän haittaa, muotoilee Kaikkonen.

Punkkerin entisiä asukkaita näkyi sitten myöhemmin kesäisin rannassa veneiden alla.

Suosikki esitteli talon

Yhtyeen laulusolisti Sippola pääsi armeijasta vuodenvaihteessa 1973–74 ja sai viimeisenä valita huoneensa.

– Minä sain huonoimman, kun pojat ehtivät valita parhaat päältä, muistaa Sippola.

Taloa kutsuttiin sen omistajien mukaan Punkerin perikunnaksi tai Punkkeriksi. Vuonna 1974 julkaistiin yhtyeen ensimmäinen albumi, jolta löytyy myös Limminrannan liukuletti -kappale, josta Puistokatu 4:n kivitalon nimeksi vakiintui julkisuudessa Limminranta.

Joskus aamulla, kun meni keittiöön, niin kahvi oli jäätynyt pannuun. Unski Kaikkonen

Sippolan tekemässä laulussa liukuletti on kaljamaha ja törkyturpa. Julkisuudessa puhuttiin Limminrannan linnanherroista.

– Toistaiseksi ei olla kyllästytty, sillä kaikilla on omia menojaan. Joskus on sitten kiva istuskella yhdessä olohuoneessa ja höpötellä kaikesta muusta kuin soittamisesta, kertovat Expressin pojat asumisestaan vuoden 1975 Suosikki-lehden numerossa 3.

– Siellä asuimme hulppeissa tiloissa tyttöystävinemme koko bändi. Paljastan sen verran, että se oli vauhdikasta aikaa, muisteli Sippola sanomalehti Kalevassa vuonna 2007.

Pahviseinät ja jäinen kahvipannu

Talo oli alun perin ollut nahkurien käytössä. Lattiassa olleissa altaissa käsiteltiin nahkoja. Punkerit olivat muokanneet rakennuksen asumiskäyttöön kevyellä pintaremontilla 40–50-lukujen vaihteessa.

– Pariskunta oli rakennuttanut sinne hyvin kevytrakenteisia väliseiniä. Itse asiassa ylhäällä oli vain kolme huonetta, mutta niitä oli siten pilkottu pienemmiksi aaltopahvilla ja raakalaudalla tehdyillä seinillä. Kaikki äänet kuuluivat niiden läpi.

Expressin asetuttua taloksi alakerrasta purettiin pois väliseiniä ja tehtiin sinne hyvä treenikämppä.

Ihan priimakunnossa monitoimitalo Punkkeri ei todellakaan enää 70-luvulla ollut.

– Joskus aamulla, kun meni keittiöön, niin kahvi oli jäätynyt pannuun, nauraa Kaikkonen.

Punkkerin talossa oli yhteinen keittiö, jossa kahvi saattoi talviaamuina jäätyä pannuun.Junnu Sipollan arkisto

Loppujen lopuksi kaikilla oli omat jääkaapit ja keittolevyt, eikä yhteiskeittiöelämää varsinaisesti vietetty.

Miehet värkkäilivät talonsa yläkertaan lisää kevytrakenteisia väliseiniä ja pariskuntien elämä oli välillä hyvinkin yhteistä, koska äänieristys oli olematon.

– Muistaakseni minulla ja Sepalla oli vierekkäiset huoneet. Kun joskus käytiin vähän tiukempaa keskustelua tyttöystävän kanssa, niin saattoi saada seinän takaa tukea Sepalta, joka vahvisti sanomani, hymyilee Sippola.

Sopu säilyi hyvin

Monistakin asioista oltiin yhtyeessä eri mieltä, mutta mitään vakavampia kahnauksia ei kumpikaan muista koskaan sattuneen.

– Kaikki ei tietysti mene aina, kuten itse haluaa, mutta loppujen lopuksi tosi hyvin me pärjäsimme siellä, toteaa Sippola.

Ulkopuolisista vieraista saattoi joskus olla vähän vaivaa. Jos ei osannut olla talon tavoilla, talutettiin ulos. Bändin kesken ei epäsopua ollut.

Niemen Sepa kerran lähetti Teneriffalta kortin Limminrannalle melko suurpiirteisellä osoitteella Express-yhtye, Finland, Europe. Ja perille tuli. Unski Kaikkonen

– Kaikkien pitää tuollaisissa olosuhteissa vähän tinkiä omista periaatteistaan ja vaatimuksistaan, toteaa Kaikkonen.

Talossa asuvat rokkarit joutuivat myös huoltohommiin. Milloin hoonattiin umpitäynnä olevan saostuskaivon takia täysin tukkeutunutta vessan viemäriputkea, milloin taas poistettiin vahingossa öljypolttimen savukanava.

– Tyttöystävämme olivat siellä myös keskenään, koska me olimme hirveän paljon keikoilla. Hyvin he tulivat toimeen silloinkin, muistelee Sippola.

Ei mikään hippikommuuni

Limminrannan liukuletit eivät varsinaisesti edustaneet edellisellä vuosikymmenellä varsinkin Yhdysvalloissa jalansijaa saanutta hippiliikettä, eikä Expressin yhteisöasumisessa ollut samanlaisia fundamentaalista ideologista pohjaa kuin hippien kommuuneissa.

– Se oli hyvin edullinen asumismuoto ja kyllä sellainen yhteisöllisyys kasvattaa. Oppii enemmän ottamaan huomioon toisia ihmisiä. Jos asuu yksin tai tyttökaverin kanssa jossain yksiössä, niin ei siinä sellaisia asioita tule eteen kuin tuollaisessa yhteisössä, pohtii Kaikkonen.

– Mehän olemme molemmat olleet koulumaailmassa koko porvarillinen elämämme ja kyllä sen sieltä tietää, että luokassa ei tarvitse olla kuin yksi häirikkö. Samalla tavalla tällainen yhteisö menisi pilalle jo yhden hankalan tyypin takia. Mutta meillä se toimi tosi hyvin, arvioi Sippola.

Etappipaikka etelän bändeille

Punkkeri toimi myös eräänlaisena kestikievarina. Olohuone oli niin suuri yhteinen tila, että sinne mahtui siskonpedillä yöpymään isompikin porukka. Etelän bändejä kävi paljon kylässä, kun ne olivat keikalla seudulla tai ohikulkumatkalla.

– Raittisen Jussi yöpyi siellä monet kerrat, sanoo Sippola.

Pepe ja Paradise kävi eräänkin kerran ja turkulaisella Yellow-yhtyeellä särkyi kerran auto Ouluun ja koko porukka majoitettiin tietysti taloon. Paljon muitakin ehti vuosien varrella kyläillä Punkkerissa.

Jätkät menee rullatuoleilla ja niillä on kepit vielä mukana, millä voi suuttuessaan sitten pätkiä toisiaan, kun tulee riitaa mitä ohjelmaa telkkarista katsotaan. Unski Kaikkonen

– He saivat asua ilmaiseksi. Mukavaahan heillekin oli olla tuttujen kanssa ennemmin kuin yksin hotellihuoneessa, muistelee Kaikkonen.

Limminrannan yhteisössä muodostui käsitteeksi Punkerin Pirtiä, josta painettiin oikein etiketitkin. Se loi mukavaa tunnelmaa taloon, olipa paikalla omaa väkeä tai vieraita, joille tuotetta tarjoiltiin.

Poliisinkaan kanssa ei ollut vaikeuksia, vaikka elämä yhteiskämpässä välillä vilkasta olikin.

Express-yhtye, Finland Europe

Bändikommuuni oli virallisestikin tiedossa oleva paikka.

– Niemen Sepa kerran lähetti Teneriffalta kortin Limminrannalle melko suurpiirteisellä osoitteella Express-yhtye, Finland, Europe. Ja perille tuli, nauraa Kaikkonen.

Expressin koko elinkaarelle on ollut tyypillistä väen vaihtuminen. Punkerin aikakaudelle ajoittui legendaarisen oululaisen kulttuuripersoonan edesmenneen Jonne Kestin ura rumpalina. Hän oli ollut pitkään työttömänä. Kun rahaa alkoi tulla, sitä myös meni.

– Kun Jonnelta loppuivat savukkeet, hän soitti parhaaseen untomonos-tyyliin taksin, että pääsee käymään hakemassa tupakkaa vieressä olleelta Lähdenperän kioskilta. Kuski kysyi, että mennäänkö perä vai keula edellä, muistelee Kaikkonen.

Kestin Jonnen jälkeen rumpaliksi tullut Suomelan Aimo asui treenikämpän vieressä.

Peruspilarit opettajia

Edelleen keikkailevan Expressin kosketinsoittaja Kaikkonen on porvarilliselta ammatiltaan Madetojan musiikkilukion lehtori ja laulusolisti Sippola on eläkkeellä oleva Suzuki-koulun johtaja ja viulunsoiton opettaja.

Expressin kosketinsoittaja Unski Kaikkonen ja laulusolisti Junnu Sippola.Timo Nykyri/ Yle

Kaverukset ovat tunteneet toisensa kauan, puoli vuosisataa, kauemmin kuin vaimonsa. Molemmat ovat vieneet vihille Limminrannan aikaiset tyttöystävänsä. Junnulla on Soili ja Unskilla Anna.

– Minä taisin ensimmäisenä muuttaa pois perusyhteisöstä vuonna 1975, kun oliin mennyt rouvan kanssa naimisiin edellisvuonna ja halusimme vähän yksityisyyttä. Saimme toiselta puolen katua Puistokatu 1:stä pieni yksiön, sanoo Sippola.

Kaikkosen ja Sippolan ohella alkuperäisestä kokoonpanosta on taas mukana kymmenien vuosien poissaolon jälkeen myös ex-kansanedustaja ja nykyinen kaupunginvaltuutettu, rumpali Lyly Rajala.

Kimppakämppä kuuluu nuoruuteen

Miehet pohtivat, voisiko samaa asumismallia soveltaa eläkeiässä.

– Meinaatko, että rullatuolilla mennään yhteisen vanhainkodin tv-huoneeseen, nauraa Sippola.

– Jätkät menevät rullatuoleilla ja niillä on mukana kepit, joilla voi suuttuessaan sitten pätkiä toisiaan, kun tulee riitaa mitä ohjelmaa telkkarista katsotaan, hohottaa Kaikkonen.

Kumpikaan ei kuitekaan enää lähtisi samanlaiseen yhteisöasumiseen vapaaehtoisesti. Se kuului nuoruuteen ja toimi silloin hyvin.

– En ehkä lähtisi, ellei sitten ole dementoitunut, että minut vain pannaan sinne, linjaa Sippola.

Limminranta Röyhkän kirjassa  

Kaikkonen meni naimisiin aprillipäivänä vuonna 1976 ja lähti talosta saman vuoden joulukuussa viimeisenä yhtyeen jäsenistä.

Punkkeriin jäi alivuokralaisiksi oululaismuusikko Riku Mattilan velipoika Hentte ja talonmieheksi silloisen oululaisen managerimaailman mies Antti Porkka. Mutta se on jo toinen tarina, sekä kirjallisuudessa, elokuvassa että todellisuudessa.

Limminrannan maisemissa liikutaan Kauko Röyhkän teoksessa Miss Farkku-Suomi ja samannimisessä elokuvassa.

Punkkeria ei enää ole ollut olemassa kymmeniin vuosiin, sillä se purettiin.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vispikerma näkyviin, kuohukerma piiloon? Kermavaahdon synty on kemiaa, mutta leipojalle kerman valinta lopulta makuasia

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 17 - 18:25

Ruoka- ja ravitsemusasiantuntija Seija Varila Keski-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaisista valitsee kerman käyttötarkoituksen mukaan. Ruokaan ja vaikka täytekakun väleihin sujahtaa todennäköisemmin kuohukermaa, kakun päälle ja muuhun koristelukäyttöön taas vispikermaa. Jako onkin yksinkertainen: vispikerma esillä, kuohukerma piilossa.

Vispikerma pysyy hänen mukaansa koossa paremmin, varsinkin kun sekaan sujauttaa ruokalusikallisen kreemijauhetta.

– Niin se pysyy parempana esimerkiksi pursotuksissa: saa tiukemman vaahdon.

Yleisesti ottaen vispikermasta saa Varilan mukaan paremman ja kestävämmän vaahdon kuin kuohukermasta. Moni pitää myös sen valkoisuudesta.

Kerman, kuten maidonkin, valkoisuus johtuu kaseiinista. Kermassa on kahdentyyppisiä proteiineja: kaseiinia ja heraproteiinia. Heraproteiineilla on luonnostaan hieman kolmiulotteinen muoto. Se voi iskukuumennuksessa muuttua, "luhistua" hieman. Siksi ehkä vispikerman ilmakuplat ovat pienempiä, vaahto taittaa valoa eri tavalla ja näyttää valkoisemmalta, pohtii tuotekehittäjä Juha Huumonen.

Katri Rauska / Yle

Kuohukerman vispaaminen sujuu nopeammin kuin vispikerman. Iskukuumennus vaikuttaa proteiineihin, jotka taas vaikuttavat vispautuvuuteen. Siksi iskukuumennettu vispikerma kestää kauemmin vispautua kuin pastöroitu kuohukerma. Valion Juha Huumosen mukaan ero on kuitenkin pieni: minuuttiin kuohukerman vispausaikaa tulee sähkövatkaimella toimittaessa vispikermassa 15 sekuntia lisää.

Hän muistuttaa, että vispautumiseen vaikuttavia tekijöitä on paljon. Iso määrä kannattaa vispata pienemmissä erissä, vispilöistä kannattaa valita lankamalliset ja astiana paras on riittävän syvä ja kannumainen. Kerman pitää myös olla säilytetty riittävän viileässä vähintään vuorokauden ajan, mikä voi aiheuttaa ongelmia joskus kesäisin.

Päivi Solja / Yle

Kerman vaahtoutuminen on leipojalle yksinkertainen tapahtuma, mutta prosessina hyvin monimutkainen. Kun kermaan vatkataan nopeasti paljon ilmakuplia, kerman pintajännitys on korkea. Siksi ilmakuplien pintaan kiinnittyy kermassa olevia heraproteiineja.

Heraproteiinit taas pitävät vaahtoa koossa sen aikaa, että kerman rasvapalloset matkaavat kohti ilmakuplien pintaa. Kiinteät rasvapalloset ovat tukevampaa tekoa, ja niiden sisältä valuu vielä öljymäistä rasvaa ikään kuin liimaksi, kuvailee Huumonen. Näin ilmakuplat jäävät vangiksi kermavaahdon sisään.

Hän muistuttaa, että vaahdon onnistumisen takeeksi kerman pitää olla riittävän kylmää, silloin rasva on riittävän kiinteää. Ja rasvaa pitää olla riittävästi, yli 30 prosenttia, jotta sitä riittää tuhansille pienille ilmakuplille.

Myös kuohukermalla on omat vakiintuneet käyttäjänsä. Seija Varila pitää kuohukermaa maultaan hieman rasvaisempana ja maukkaampana. Laktoositon vispikerma taas on hitusen makeampi. Jotkut pitävät kuohukerman rakenteesta ja käyttävät sitä myös kahvissa.

Juha Huumonen näkee myös vispikermassa pari erityisominaisuutta kuohuun verrattuna: vispikerma sitoo mausteita paremmin. Se myös antaa armoa vispaajalle eikä mene ylivispattaessa voiksi niin helposti kuin kuohukerma.

Kermavaahto alkaa kokkaroitua voiksi.YLE Keski-Suomi

Muuten leivonnassa tai vaahtokäytössä ei kuitenkaan hänen mukaansa ole suurta väliä valinnalla: esimerkiksi makueroja niissä ei juuri pitäisi olla muuten kuin prosessien jäljiltä. Laktoosittomaan kermaan makeutta tuo laktoosin pilkkominen. Iskukuumennettu kerma ja oikein tuore kuohukerma taas voivat maistua hiukan keitetylle lämpökäsittelyn jäljiltä.

Maidottomat kakut eivät nekään joudu kärsimään: kaura- ja soijakermasta saa Seija Varilan mukaan myös maukkaan, kuohkean vaahdon.

Ruuanvalmistukseen Varila ottaa joko kuohukerman tai ruokakerman, jossa on täytteenä muunneltua tapiokatärkkelystä. Se tuo kermaan rakennetta ja ruokaisuutta.

Jos pitäisi valita vain yksi kermalaatu, Varilan valinta olisi vispikerma.

Tuotekehittäjä Juha Huumonen Valiolta sanoo, että molemmilla pärjää hyvin. Jos kuitenkin samaa tuotetta käyttää myös ruuanlaittoon, kuohukerma kestää paremmin kuumennusta.

Tuotekehittäjän mielestä kyse on mieltymyksistä ja myös perinteistä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Vaihdetaanko vankila vai vartijat?" – Oulun poliisipäällikkö perää vastauksia sisäilmaongelmaisen poliisitalon tulevaisuudesta

YLE: Perämeri - 2017, Tou 17 - 13:03

Oulun Raksilassa sijaitsevan poliisitalon henkilöstöllä on viime vuosien aikana ollut lukuisia rakennuksen sisäilmasta johtuviksi epäiltyjä sairastumisia.

Tilanne on pahentunut kriittisellä tavalla viime syksystä alkaen, jolloin rakennuksessa aloitettiin sittemmin rakennusvalvonnan keskeyttämä peruskorjaus.

Tämä on todella merkittävä asia, kun näin paljon ihmisiä sairastuu valtion virastossa. Sauli Kuha

Viimeisen kahdeksan kuukauden aikana noin puolet kaikista Raksilassa työskennelleistä eli 138 työntekijää on ollut työterveyshuoltoon yhteydessä sisäilmaoireilun vuoksi. Noin 50 henkilöä on sairastunut pysyvästi tai pitkäaikaisesti.

Jatkotutkimuksissa näillä henkilöillä on todettu 15 uutta astmadiagnoosia, 35:llä on todettu astman pahenemisvaihe tai pitkäaikainen keuhkoputkien tulehdus.

– Tämä on todella merkittävä asia, kun näin paljon ihmisiä sairastuu valtion virastossa, poliisipäällikkö Sauli Kuha sanoo ja jatkaa kysymyksellä, että onko remonttia mielekästä jatkaa.

Oulun rakennusvalvonta keskeytti remontin helmikuussa. Oulun rakennusvalvontalautakunta käsittelee tilannetta ensi viikon keskiviikkona, 24.5.

Poliisivankila koetuksella

Poliisipäällikkö Sauli Kuha kertoo, että Hiukkavaaran uusissa tiloissa työskentelee muun muassa kenttähenkilökunta.

– Suurin osa heidän tehtävistään tapahtuu ulkona, joten siltä osin ei ole huolta. Lisäksi noin sata tutkinnassa työskentelevää on siirtynyt Intiöön väistötiloihin.

Poliisilaitoksen johto on huolissaan erityisesti poliisivankilan tilanteesta. Poliisitalon remontin takia asiakkaita kuljetetaan Haukiputaalle, Raaheen ja jopa Kemiin ja se vie työaikaa.

Asiantuntijoiden mukaan altistuneet voivat sairastua uudestaan. Sauli Kuha

Sairastumiset ovat koetelleet erityisesti poliisivankilan vartijoita. Vartijoita on kaikkiaan 11, heistä kymmenen on sairastunut pitkäaikaisesti tai pysyvästi.

– Vartijoista yksi oli vuorotteluvapaalla, mutta hänkin on toki työskennellyt niissä tiloissa, Kuha huomauttaa.

– Nyt tässä täytyy pohtia, että vaihdetaanko vankila vai vartijat, Kuha sanoo pilke silmäkulmassaan, mutta todella huolissaan poliisitalon tilanteesta.

Tulevaisuudessakin riskejä   

Kuhan mukaan tilanteen yllä leijuu iso peikko.

– Jos joudumme palamaan mahdollisesti remontoituihin tiloihin, niin sekin aiheuttaa omat riskinsä. Asiantuntijoiden mukaan altistuneet voivat sairastua uudestaan, vaikka tilat korjattaisiinkin, Kuha sanoo.

Syynä tälle on erityisesti se, että taloon tehdyissä tutkimuksissa ei ole pystytty osoittamaan varsinaista syytä oireilulle. Aiemmat korjaustyötkään eivät ole helpottaneet tilannetta.

Koko henkilöstö on kevään aikana siirretty väistötiloihin ja poliisitalo on nyt tyhjillään. Osalla oireilu on jatkunut lääkityksestä huolimatta henkilöiden altistuessa Raksilasta tuodulle materiaalille tai käyttäessä siellä säilytettyjä ajoneuvoja.

Parhaillaan ollaan lähettämässä noin 30–40 henkilöä jatkotutkimuksiin keuhkotautien poliklinikalle alveoliitti- eli niiin sanotun homepölykeuhkoepäilyn vuoksi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä