Kanta-alueen uutisia

Lohtunallet loppuivat ambulansseista, sadat tuntemattomat riensivät hätiin: "Hoito helpottuu tosi paljon"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Syyskuu 19 - 19:35

Kokkolalaisen Kati Aunion vajaan kahden vuoden ikäinen Kami-poika on kärsinyt useista vaikeista kurkunpääntulehduksista. Hengenahdistus iskee yleensä öisin, jolloin ainut apu löytyy ambulanssista tai sairaalasta. Kylmän ilman hengittely ei useinkaan riitä, vaan tarvitaan adrenaliinia.

Vaikka ensihoitajat ovat taitavia, tilanne on henkeään haukkovalle pojalle aina yhtä pelottava. Onneksi oman alueen ambulansseista on tähän mennessä löytynyt lahjaksi pehmolelu, joka on siirtänyt Kamin huomion pois

Kati Aunion Kami-poika on kärsinyt kurkunpääntulehduksista kahden kuukauden iästä lähtien.Heini Holopainen / Yle

hoitotoimenpiteistä.

– Hoitotilanteessa monesti Kami itkee hirveästi, eikä tahdo antaa hoitaa. Kun hän saa lelun, huomio kiinnittyy siihen ja hoito helpottuu tosi paljon. Siitä jää lopulta kiva mieli.

Paha paikka: nallet lopussa

Kesällä paikallisessa Facebookin Mammat-ryhmässä viestittiin, että ambulansseilla ei ollut enää lohtuleluja lapsille. Lahjoituserä oli lopussa, eikä Annika Viitasen parivuotias Wiggo-poika saanut turvakseen pehmonallea.

Kati Aunio näki Viitasen viestin ja päätti ryhtyä heti toimiin. Pitäisi saada kasaan rahaa, jotta nallepula saataisiin hoidettua.

– Kamin kohdalla olen nähnyt, kuinka tärkeää on, että lasta lohdutetaan sillä pehmolelulla. Meilläkin joka ilta pupua ja nallea otetaan sänkyyn viereen, ja niitä kannetaan kotona. Ne ovat tuoneet pelottavassa tilanteessa lohtua ja leikkisyyttä ja ne näyttävät olevan vielä myöhemminkin todella tärkeitä, tärkeämpiä kuin itse kaupasta ostetut.

Itse ajattelin, että hyvä jos saadaan 200 nallea kasaan, mutta niitä tuli 3000. Olin ällikällä lyöty! Kati Aunio

Niinpä Kamin äiti soitti poliisille ja selvitti, miten lahjoitusvaroja saa kerätä laillisesti. Kävi ilmi, että yksityinen ei saa järjestää keräystä. Sen sijaan yksityinen voi tehdä joukkotilauksen nalleista ja lahjoittaa ambulansseihin leluja.

Ihmisten auttamishalu yllätti. Kun Aunio julkaisi avunpyynnön Facebookissa, ensimmäisen tunnin aikana ilmoittautui 600 halukasta auttajaa. Noin vuorokauden kuluttua peli piti viheltää poikki, sillä kasassa oli jo ainekset 3000 nallen tilaukselle.

– Itse ajattelin, että hyvä jos saadaan 200 nallea kasaan, mutta niitä tuli 3000. Olin ällikällä lyöty!

Nallepula hoidettu vuosiksi eteenpäin

Keskipohjalaisia ambulansseja hallinnoivan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten ensihoitopäällikkö Oskar Hagström on ilahtunut kokkolalaisäidin lohtunalletempauksesta. Aiemmat lahjoituksina saadut pehmolelut olivat päässeet loppumaan.

– Me olemme riippuvaisia ulkopuolisesta avusta tässä. Budjetissa ei ole varattu rahaa pehmoleluihin. Nämä riittävät nyt useiksi vuosiksi eteenpäin.

Soiten ensihoitopäällikkö Oskar Hagström saa käsiinsä lahjoitusnallen. Kati Aunion Kami-poika torkkuu kärryissä. Mukana ovat myös Mammat-ryhmän Annika Viitanen ja Wiggo.Heini Holopainen / Yle

Pehmolelun merkitys lapsipotilaan hoidossa on ambulansseissa kyllä huomattu.

– Nalle on tuttu ja turvallinen elementti, joka auttaa luomaan luottamusta lapseen. Lapsi reagoi usein siihen, että vanhemmatkin ovat hätääntyneitä.

Nallelahjoituksen tempaissut Kati Aunio on huomannut, että ihmiset haluavat auttaa. He tarvitsevat kuitenkin jonkun, joka kanavoi halun toiminnaksi.

Nalle on tuttu ja turvallinen elementti, joka auttaa luomaan luottamusta lapseen. Oskar Hagström, Soiten ensihoitopäällikkö

– Kun minulle tulee vielä joskus viesti, että nämä nallet ovat loppu, pistetään taas pystyyn uusi keräys. Se on hirveän iso asia pienille ja auttaa myös henkilökuntaa hoitamaan lasta.

Elämänilo hukassa sairaalassa

Pietarsaarelaisen Nina Brännkärr-Fribergin Todde-poika sairastui leukemiaan 2010. Pojan kanssa kului todella paljon aikaa sairaalassa.

– Minä lopetin laskemisen 250 päivään. Sen jälkeen tiesimme, miltä tuntuu olla tylsissä ja kliinisissä sairaaloissa sekä miten haastavaa siinä ympäristössä on löytää elämäniloa. Pärjäsimme aika hyvin, mutta tapasimme myös vanhempia, jotka olivat tosi uupuneita.

Nina Brännkärr-Fribergin Todde-poika sai leukemiaansa apua kantasoluhoidoista.Suvi Elo

Nyt jo tervehtyneen pojan äiti jäi miettimään kokemuksiaan. Mistä pienille potilaille ja heidän perheilleen olisi apua ja lohtua sairaaloissa? Mikä ilahduttaisi tai toisi turvallisuutta?

Ihmiset haluavat auttaa, kun vaan tietävät miten. Sen takia me olemme olemassa, että voimme koordinoida avun oikeaan paikkaan. Nina Brännkärr-Friberg, Project Liv

Kului vielä joitakin vuosia, kun Nina Brännkärr-Friberg kypsytteli ideaansa avusta. Vuonna 2014 hän ja Johanna Stenback sekä Gunnar Norrlund perustivat Pietarsaaressa yhdistyksen nimeltä Project Liv. Sen tarkoitus on tuoda iloa ja apua pitkäaikaissairaiden lasten ja heidän vanhempiensa arkeen.

– Itse huomasin, että vastoinkäymisistä voi syntyä myös paljon hyvää. Project Liv syntyi elämäni vaikeimmista hetkistä. Niistä syntyi uusi työ, jolla autetaan muita.

Project Liv syntyy

Project Liv on sisustanut sairaaloihin leikkinurkkauksia ja lahjoittanut osastoille askartelupaketteja. Yhdistys myös toteuttaa useissa sairaaloissa unelmapäiviä sairaille lapsille. Lapset saavat kertoa, mitä he haluavat, ja Project Liv toteuttaa toiveen.

Se saa lahjoituksena rahoja säätiöiltä, firmoilta ja tavallisilta ihmisiltä sekä tempausten ja tuotemyyntien kautta.

Kolmen hengen vapaaehtoistyöstä alkanut yhdistys on kasvanut. Nyt sillä on jopa palkattuja työntekijöitä Pietarsaaressa ja Vaasassa.

Juha Kemppainen / Yle

– Ihmiset haluavat auttaa, kun vaan tietävät miten. Sen takia me olemme olemassa, että voimme koordinoida avun oikeaan paikkaan.

Miksi sitten tarvitaan yhdistyksiä ja tavallisia ihmisiä tähän työhön?

– Nykyään kaikkea tehostetaan. Se näköjään tarkoittaa niin sanotuista pehmeistä arvoista tinkimistä. Siksi kolmannella sektorilla on iso rooli. Yhdessä terveydenhuollon kanssa voidaan saada potilaat hyvälle mielelle, jolloin omaisetkin ovat. Se taas auttaa hoitotyössä.

Leikki on lapsen terapiaa

Keski-Pohjanmaan ja lähialueen lapsipotilaita hoidetaan Soiten lastensairaalassa. Sinne on Project Livin avulla rakennettu värikäs leikkinurkkaus, nallesairaala.

Sairaalassa on nukkeja ja pehmoleluja sekä niiden vaatteita, vuoteita ja hoitotarvikkeita. Palvelualuejohtaja Heidi Pettersson kertoo, että nurkkaus toimii kahdella tasolla.

– Se tarjoaa lapselle ajanvietettä eli on tietenkin leikkipaikka. Samalla sillä on terapeuttinen merkitys, kun lapsi voi leikin avulla käydä läpi kokemuksiaan täällä sairaalassa.

Palvelualuejohtaja Heidi Petterssonilla on sylissään nalle, joka on räätälöity hoitamista varten: Kädessä esimerkiksi on reikä, johon voi laittaa tippaletkun. Sisuskalutkin saa esille tarkasteltavaksi.Juha Kemppainen / Yle

Pettersson kiittelee, että lahjoituksena saatu leikkipakka on todella tärkeä.

– Ilman lahjoitusta me emme pystyisi tätä tarjoamaan. Suunnitelma tehtiin yhdessä Project Livin kanssa. He miettivät asioita potilaiden ja perheiden näkökulmasta. Lapsillehan leikki on tärkeintä terapiaa.

Suomessa Lastenklinikan kummit on vuodesta 1993 auttanut lapsipotilaita. Kummien tuki suuntautuu pääasiassa yliopistosairaaloihin. Pettersson kiittelee, että Pohjanmaalla vaikuttava Project Liv tuo apua myös pienemmille paikkakunnille.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pyöräilykaupunki unohti pyöräilijät – joka viides pyörätiekilometri kaipaa kunnostusta

YLE: Perämeri - 2017, Syyskuu 19 - 18:20

Oulu on niittänyt mainetta pyöräilykaupunkina ja saanut siitä myös tunnustusta. Oulun kevyen liikenteen väylät ovat kuitenkin jääneet retuperälle. Vanhojen pyöräteiden kunnossa pitämiseksi ei ole 10–15 vuoteen tehty paljoakaan, myöntää Oulun kaupungin liikenneinsinööri Harri Vaarala.

Rahat ovat menneet uusien asuinalueiden katujen rakentamiseen. Vaaralan mukaan tilanne on nurinkurinen, sillä isoimmat pyöräilijämäärät ovat siellä, missä ovat heikoimmat edellytykset pyöräilylle eli keskustan alueella.

Oulun pyörätieverkosto on yksi Suomen laajimpia.Marko Siekkinen / Yle

Pyöräilijöiden asiaa ajava Oulun Polkupyöräilijät on nostanut esille pyöräteiden huonon kunnon ja kaupungin pyöräilykulttuurin jälkeen jäämisen. Yhdistyksen puheenjohtaja Pasi Haapakorva sanoo, että Oulu ratsastaa menneiden vuosikymmenien pyöräilykaupungin maineella ja on käytännössä jäänyt jälkeen kehityksestä moniin muihin kaupunkeihin verrattuna.

– Jopa Kempeleeseen saatiin pyöräbaana ennen Oulua, Haapakorva sanoo.

Keskusta on pyöräilijän pullonkaula

Suurimpana ongelmana Haapakorva pitää Oulun keskustaa. Siellä pyöräilijät ovat kävelijöiden kanssa samoilla kevyen liikenteen väylillä. Tilanne on hankala molempien kannalta. Haapakorvan mukaan selkeintä olisi, että pyöräilijöille olisi omat selkeät kaistansa.

– Meillä pyörätiet eivät eroa mitenkään jalkakäytävästä, joten on luonnollista, että pyöräilijät ajelevat sielläkin, missä pyörätien merkkiä ei ole, Haapakorva sanoo.

Oulussa pyörä on monesti autoa nopeampi kulkuväline lyhyillä matkoilla. Yle

Oulun laaja pyörätieverkosto on rakennettu pääosin vuonna 1972 laaditun pyöräliikenteen kokonaissuunnitelman jälkeen. Jalankulku- ja pyöräilyverkkoa on Oulussa yhteensä noin 750 kilometriä. Se on paljon. Pari vuotta sitten tehdyssä kuntokartoituksessa käytiin vauriomittarilla läpi noin 414 kilometriä pyöräteitä. Huonokuntoisia eli uutta päällystettä kaipaavia väyliä oli 73 kilometriä eli 18 prosenttia pyöräteistä.

Pyöräilijät ajelevat sielläkin, missä pyörätien merkkiä ei ole. Pasi Haapakorva

Pyöräilykaupungin maineen ja katujen rapistumiseen on vähitellen alettu herätä myös päättävissä elimissä. Vuonna 2015 pyöräilyn ja kävelyn kehittämiseksi laadittiin Oulussa uusi suunnitelma. Kaikkien suunnitelmassa mainittujen kohtien toteuttamiseen arvioidaan kuluvan 10– 15 vuotta. Ensimmäiset hankkeet ovat käynnistymässä vähitellen.

Keskustan läpi pyöräkatu    

Liikenneinsinööri Harri Vaaralan mukaan näillä näkymin ensimmäisenä päästään tekemään pyöräbaanaa keskustan ja Linnanmaan välille kesällä 2018. Vuosien 2018– 2019 aikana keskustan halkova Pakkahuoneenkatu muutetaan uudenlaiseksi pyöräkaduksi. Siinä saisi ajaa myös autolla, mutta vauhti olisi sovitettava pyöräilijöiden mukaan, eikä pyöräilijöitä saisi ohittaa.

Pyörätiet ovat kyllä esillä juhlapuheissa, mutta budjetin puolella pyöräilyyn panostaminen ei näy. Harri Vaarala

Pyöräkadun rakentaminen mahdollistuu tieliikennelakiin tulossa olevan muutoksen myötä. Myös viitoitukseen, suojateihin ja reunakiviratkaisuihin on Vaaralan mukaan tulossa merkittäviä parannuksia. Sen sijaan uuden asvalttipinnan saaminen huonokuntoisille reiteille on hidasta. Vaaralan arvioin mukaan jatkossa pyöräteitä uusitaan vuosittain muutama kilometri.

Rahat pyöräteiden asvaltoimiseen ovat pois autoteistä, joten päättäjät joutuvat punnitsemaan niiden välillä. Pyöräteiden korjaamiseen rahaa ei ole korvamerkitty lainkaan, vaan niitä on uusittu muiden hankkeiden yhteydessä. Käytännössä rahaa on kulunut vuosittain joitakin satoja tuhansia euroja.

– Pyörätiet ovat kyllä esillä juhlapuheissa, mutta budjetin puolella pyöräilyyn panostaminen ei näy. Asennemuutos tapahtuu hitaasti, Vaarala sanoo.

Oulussa pyöräilijät ja jalankulkijat käyttävät monesti samoja kevyenliikenteen väyliä.Risto Degerman / Yle

Oulun polkupyöräilijät kampanjoi ennen kuntavaaleja pyöräteiden puolesta. Haapakorvan mukaan moni oululainen valtuutettu allekirjoitti yhdistyksen pyörävaaliteesin. Sen perusteella on lupa odottaa parannuksia pyöräteihin.

– Pyöräilyyn kannattaa investoida. Helsingissä on laskettu, että pyöräilyyn investoitu euro tuottaa kahdeksan euroa takaisin muun muassa sen vuoksi, että kansalaiset ovat terveempiä, Haapakorva sanoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ilkka, Pohjalainen ja Keskipohjanmaa tabloidiin – ensimmäiset koelehdet jo painettu

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Syyskuu 19 - 17:03

Maakuntalehdet Ilkka, Pohjalainen ja Keskipohjanmaa muuttuvat keväällä tabloid-kokoisiksi. Toimitukset ovat valmistautuneet muutokseen viitisen vuotta.

– Tähän asti on näyttänyt siltä, että ei ole oikea aika. Lukijatutkimuksissamme oli kolmannes [vastaajista], joka tahtoi tabloidia, kolmannes, joka ei tahtonut ja kolmannes, joka ei osannut päättää tahtoako vai ei. Vähitellen kanta on lieventynyt, kun muut lehdet ovat muuttuneet tabloideiksi, sanoo Ilkan päätoimittaja Satu Takala.

– Isommassa koossa on omat hyvät puolensa. Sitä voivat käyttää kukkakauppiaat ja monenlaista muuta. Mutta kyllä tämä pienempi tabloid on nykyinen sanomalehden koko, toteaa Pohjalaisen päätoimittaja Toni Viljanmaa.

Viljanmaa uskoo, että lukijat ottavat uudenkokoisen lehden hyvin vastaan. Siihen on jo totuttu.

– Olemme tehneet paljon liitteitä tabloidissa. Uskoisin, että muutos on aika pieni kuitenkin – paljon pienempi kuin pari-kolme vuotta sitten olisi voinut olla, Viljanmaa sanoo.

Ensimmäiset koelehdet on esitelty tällä viikolla lukijaraadille.

– Se otettiin hyvin vastaan ja palaute oli positiivista. Totta kai oli myös kehittämiskohteita, Takala toteaa tabloid-Ilkan saamasta vastaanotosta.

Ennen varsinaista tabloidiin siirtymistä luvassa on vielä toinenkin koelehti.

Ilkan ja Pohjalaisen ensimmäiset tabloid-kokoiset koelehdet.Merja Siirilä/Yle Visuaalinen ja kätevä

Sekä Viljanmaa että Takala uskovat tabloidin toimivuuteen. Yksi syy on se, että Ilkan, Pohjalaisen ja Keski-Pohjanmaan muutoksen jälkeen Lännen mediassa kaikki lehdet, paitsi Turun Sanomat, ovat tabloid-kokoisia. Sama koko mahdollistaa materiaalin vaihdon aiempaa helpommin.

– Uskon, että lukijat tulevat nyt saamaan vielä enemmän visuaalisesti silmää miellyttäviä juttuja, Takala sanoo.

– Tabloid on kätevämpi käsitellä ja visuaalisempi – meillä on hyviä kuvaajia ja heidän kuvansa nousevat paremmin esiin, Viljanmaa listaa.

Vaikka tabloid-koko aiheuttaa lehden tekijöille joitakin muutoksia ja uutta asennoitumista, pääasia pysyy päätoimittajien mukaan uudistuksen jälkeenkin ennallaan.

– Maakuntalehti ei ole mitään, ellei se ole maakuntansa puolesta, Takala sanoo.

– Sisältö on tärkein. Sisältöön satsataan, Viljanmaa muistuttaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Hitaammin liikkuva mopoauto mahtuu muun liikenteen joukkoon – asiantuntijan mukaan nopeuden nosto ei lisää turvallisuutta

YLE: Perämeri - 2017, Syyskuu 19 - 12:55

Oululainen Kastellin lukion kakkosluokkalainen Ida-Lotta Nousiainen on ihan tyytyväinen mopoautonsa vauhtiin. Hän ei kaipaa lisänopeutta ajopeliinsä, vaikka sen rakenteellisen nopeuden nostoa on esitetty 60 kilometriin tunnissa. Nettiaddressin mopoautojen nopeuden nostosta on allekirjoittanut yli 3800 henkilöä.

– Mopoauton muovinen kori ei juuri suojaa ketään. Jos vauhti lisääntyisi, niin sitten näitä pitäisi muokata huomattavasti turvallisimmaksi, Ida-Lotta Nousiainen sanoo.

Jos vain lisätään nopeutta, niin se ei tuo lisää turvallisuutta liikenteeseen. Eero Kalmakoski

Liikenneturvan yhteyspäällikkö Eero Kalmakoski ei myöskään innostu nykyisten mopoautojen nopeuden nostosta. Hän heittää palloa autoilijoille, joilla tuntuu olevan aina vaan kiireempi.

– Laki on laki. Toivoisin autoilijoilta sellaista ajattelua, jossa toisen huomioon ottaminen olisi arkipäiväisempää.

Nopeuden nosto vaatii pohtimista

Mopoautojen ja mopojen nopeuden nosto vaatisi Eero Kalmakosken mukaan laajempaa käsittelyä.

– Ovatko mopoautot sellaisia tällä hetkellä, että nopeuden nosto voisi olla mahdollinen? Pitäisikö lisätä mopoautojen korin suojaavuutta? Nämä ja monta muuta kysymystä tulisi ratkaista ensin, Kalmakoski kertoo.

– Jos vain lisätään nopeutta, niin se ei tuo lisää turvallisuutta liikenteeseen.

Liikenneturvan yhteyspäällikkö Eero Kalmakoski ei nostasi mopoautojen rakenteellista nopeutta.Paulus Markkula / Yle

EU-lainsäädäntö on ollut esteenä Suomessa mopoautojen nopeuksien nostolle. Kansalliset päätökset voivat tulevaisuudessa muuttaa tilannetta.

– Voidaan pohtia, muutetaanko mopoautojen rakenteita turvallisemmiksi vai rajoitetaanko pienten henkilöautojen nopeutta nuorille kuljettajille. Tulevaisuus näyttää tässäkin, mihin suuntaa mennään, Eero Kalmakoski sanoo.

Oma auto ja vapaus

Ida-Lotta Nousiainen ajaa koulumatkojen lisäksi harrastuksensa pariin hevostalleille. Kilometrejä kertyy yli 10 000 vuosittain. Koulumatka on nelisen kilometriä suuntaansa, ja hevostallille matkaa tulee vielä enemmän.

– Eipähän tarvitse koko ajan olla kyselemässä vanhemmilta kyytiä. Oma mopoauto luo vapautta, kun ei tarvitse elää bussiaikataulujen mukaan, Ida-Lotta Nousiainen kertoo.

Ajaminen on niin turvallista kuin siitä itse tekee. Muiden törttöilyille ei voi mitään. Ida-Lotta Nousiainen

Ida-Lotta Nousiaisella ei ole ollut vaaratilanteita liikenteessä. Hänen mukaansa mopoauto herättää huomiota muussa liikenteessä, mutta sen joukossa pärjää, kun suunnittelee matkan etukäteen.

Kaasujalkaa kannattaa höllentää

Parin vuoden ajokokemuksen myötä Ida-Lotta Nousiainen haluaa jakaa muutaman vinkin mopoautoiluun. Hän neuvoo, että kannattaa ajaa pienempiä teitä. Ajonopeudet pysyvät siten alhaisina. Lisäksi on hyvä välttää 60 km/h -nopeusrajoitusosuuksia.

– Ajaminen on niin turvallista kuin siitä itse tekee. Muiden törttöilyille ei voi mitään, mutta kun pysyy pois isoilta teiltä, niin se usein riittää, Ida-Lotta Nousiainen kertoo.

Pitkää pinnaa lisää. Liikenteessä ei aina päästä etenemään maksiminopeutta. Eereo Kalmakoski

Mopoautoilijan kuuluu ajaa ajoradalla. Lisäksi mopojen hitauden kanssa tulee muidenkin elää. Eero Kalmakoski muistuttaa, että liikennevirrassa on yhä enemmän liikkujia, joiden nopeus vaihtelee sallitusta.

– Turha siitä on kiivastua. Pitkää pinnaa lisää. Liikenteessä ei aina päästä etenemään maksiminopeutta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pitikö sitä pyöräilijää väistää vai ei? Testaa, kuinka hyvin sinulla on liikennesäännöt hanskassa

YLE: Perämeri - 2017, Syyskuu 19 - 11:23

Koostimme erilaisia kiperiä risteystilanteita sisältävän testin yhdessä ajokortin teoriaharjoittelupalveluita tarjoavan Ajokaistan kanssa. Testin kysymykset perustuvat muun muassa uuteen autokoulun B-luokan oppikirjaan.

Vaihde silmään, kytkin ylös ja testaamaan!

Klo 12:04 täsmennetty toisen, neljännen ja viimeisen kysymyksen selitystekstejä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Taiwanilaisen maailmanmatkaajan omaisuus varastettiin Kemissä – pyörä löytyi mutta tavaroita ei

YLE: Perämeri - 2017, Syyskuu 19 - 11:01

Maailman ympäri pyöräilemässä olleen taiwanilaisen matkaajan polkupyörä ja koko omaisuus varastettiin lauantaina Kemissä. Mies on lähtenyt Taiwanista reissulleen hieman reilu vuosi sitten ja varannut koko reissuun useita vuosia. Tähän mennessä hän on pyöräillyt Kiinan, Kazakstanin ja Venäjän läpi. Suomeen mies halusi tulla nähdäkseen joulupukin.

Viikko sitten Reoksi kutsuttu 30-vuotias mies saapui Suomeen ja suuntasi kohti pohjoista. Miehen polkupyörän päällä oli retkivarustus telttoineen mutta välillä mies on ottanut yhteyttä sohvasurffareille majapaikkaa tarjoaviin ihmisiin ja näin hän päätyi oululaisen Katja Poikselän luo majoittumaan muutamaksi yöksi.

– En uskonut, että tapaisimme näin pian uudestaan, sillä Reo otti minuun yhteyttä Kemistä, että hänen koko omaisuus on viety, Poikselkä selvittää.

Poliisi ei aluksi uskonut tarinaa

Internetyhteyttä puhelimellaan etsinyt Reo oli siirtynyt pyörästään hieman sivummalle. Lauantaina aamupäivällä hieman ennen kello 11 Reo oli parkkeerannut oranssin polkupyöränsä Kemin sarjakuvakeskuksen eteen Valtakadulle, kun se varastettiin. Retkivarusteiden lisäksi varkaan mukaan lähtivät passi, luottokortit ja rahat.

Poliisilaitoksella miehen tarinaa ei aluksi uskottu ja niin hän soitti majapaikkaa tarjonneelle Poikselälle kysyäkseen neuvoja. Poikselän simolaisen ystävän avustuksella Reo pääsi Ouluun ja siitä myöhemmin takaisin Helsinkiin.

– Ihmiset ovat kuulleet Reon tarinan somen kautta ja moni haluaa auttaa. Oululaiset ovat keränneet retkivarusteita ja yksi firmakin on kiinnostunut sponsoroimaan, Poikselkä kertoo.

Poliisi oli ehtinyt jo etsiä taiwanilaista Kemissä ja matkaajan polkupyörä löytyi maanantai-iltana. Tavaroita ei kuitenkaan löytynyt.

– Olen ollut yhteydessä Reoon ja suurlähetystöstä on sanottu, että pikapassi voidaan toimittaa päivän varoitusajalla. Sitten hän tulee Ouluun hakemaan ihmisten lahjoittamia varusteita ja Kemistä polkupyöränsä, Poikselkä sanoo.

Taiwanilaisen keskeytynyt reissu jatkunee siis pian. Suomen jälkeen miehen aikomuksena on mennä Norjaan ja myöhemmin Isoon-Britanniaan, missä hänellä on mahdollisuus olla pidempi aika töissä. Edessä ovat sen jälkeen vielä muu Eurooppa, Afrikka ja Amerikka.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Juuso menee mielellään töihin työpaikalleen – "Etätöitä ei ole pakko tehdä", muistuttaa tutkija

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Syyskuu 19 - 06:55

Etätyöstä ei ole pakopaikaksi eikä se poista esimerkiksi ongelmia omassa ajanhallinnassa tai työyhteisössä. Kaikki eivät tietenkään pysty tekemään omia töitään muualla kuin työpaikalla.

Mutta kaikki eivät haluakaan – eikä heidän tarvitse.

Tästä lausahduksesta Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija, dosentti Annina Ropponen on saanut raikuvat aplodit eurooppalaisella foorumilla. Aplodit avarsivat hänen ajatteluaan asiasta.

– Etätyö nähdään myönteisenä, kun sen on voinut itse valita.

Väärillä raiteilla ollaan, jos työntekijä päätyy etätyöhön, koska ei voi tehdä töitä työpaikalla esimerkiksi keskittymisongelmien takia. Ropposella on tietoa tapauksista, joissa työyhteisön ongelmia yritettiin välttää antamalla joustoa jollekulle muita enemmän. Sillä ongelmat eivät kuitenkaan ratkea, eikä etätyö toimi, jos malli ei lähde asian perusluonteesta.

Monelle voi olla arvokasta se, että saa tulla töihin, on oma kahviporukka ja muu yhteisö Vanhempi tutkija Annina Ropponen, Työterveyslaitos

On myös mahdollista, että työnantaja ja työntekijä tekevät sopimuksen, jossa määritellään tietty osuus työajasta tehtäväksi etänä. Silloin voi syntyä ajatus, että etänä on pakko olla tai on vaarassa menettää mahdollisuuden etätyöhön. Optimaalinen tilanne on itse valittu ratkaisu päiviin, jolloin etänä tekeminen on perusteltua.

Moni tulee nimittäin työpaikalle siksi, että haluaa.

– Monelle voi olla arvokasta se, että saa tulla töihin, on oma kahviporukka ja muu yhteisö. Kotona ei myöskään aina voi järjestää ihanteellista työtilaa itselleen, sanoo Ropponen.

Markkinointikoordinaattori Juuso Savolainen kuljetusyhtiö Ahola Transportista on juuri tällainen ihminen. Hänellä on vähän kokemusta etätyöstä Ruotsin-vuosiltaan, jolloin hän joutui ottamaan läppärin kotiin editointitöitä varten. Savolainen ei tykästynyt etätyöhön ja onkin päättänyt olla tekemättä sitä.

– Tykkään olla työpaikalla, tykkään mennä työpisteelle. Hyppäät autoon ja käännät aivot työasentoon. Työpaikalla tapaat työkavereita ja voit pallotella asioita heidän kanssaan, kuvailee Savolainen.

– Kotona minä ainakin rupean ajattelemaan muutakin: kotiaskareita ja koirien ulkoiluttamista, Savolainen nauraa.

Onko etätyö sanana vanhentunut?

Töiden tekeminen onnistuu yhä useammin muualtakin kuin varsinaisesta työpisteestä. Tietotekniset ratkaisut edistyvät harppauksin. Kokouspäivä voi olla helpompi hoitaa skypellä kotoa kuin siirtyä monitilatoimistossa jokaista palaveria varten erikseen skype-tilaan, havainnollistaa Ropponen.

Tietoturva- ja tietosuojakysymykset hidastavat joustotyöhön siirtymistä yhä joillain aloilla. Samoin tekee asenneilmasto.

– Etätyö ei tarkoita, että olisit etäällä työstä.

Vanhempi tutkija Annina Ropponen myöntää, että kyseessä on hänen lempilausahduksensa. Etätyöstä pitää nimittäin yhä hokea myös itsestäänselvyyksiä. Näin siitä huolimatta, että tuoreimman Euroopan työolotutkimuksen mukaan noin joka viidennellä on mahdollisuus tehdä etätyötä ainakin joskus.

Ehkä koko etätyö-sanastakin on jo aika ajanut ohi. Työaikalakia ollaan uudistamassa ja uudessa luonnoksessa puhutaan joustotyöajasta ajasta ja paikasta riippumattomassa työssä.

Minna Heikura / Yle

Vanhahtavan sanasta tekee sekin, että ennen etätyössä on ajateltu oltavan työyhteisön ulkopuolella, mutta nykyään etätyössä ollaan yhtä tavoitettavissa kuin muutenkin.

Kokousten lisäksi onnistuu esimerkiksi asiakkaiden tapaaminen. Omaan työyhteisöön ollaan yhteydessä esimerkiksi pikaviestipalveluiden kautta.

Kaikilla työn tekeminen ei ole sidottu edes maahan. Ropponen arvioi, että seuraava trendi voisi olla viime aikoina yleistynyt etätyön muoto: joidenkin firmojen tapa tarjota mahdollisuus työskennellä määräaikainen jakso eksoottisessa kohteessa, kuten Aasiassa.

– Se maustaa työn tekemistä, sillä palkitaan työntekijöitä ja tarjotaan jotain uutta.

Ongelmat omassa ajankäytössä eivät katoa etätöissä

Usein asenteet mainitaan yhtenä hidasteena joustotyön yleistymiselle. Selvitykset kertovat silti, että esimerkiksi kotona tehdyt työpäivät tuppaavat pikemminkin venymään kuin jäämään vajaiksi.

Ropponen sanookin, ettei joustotyö ole tässäkään ratkaisu, joka poistaisi ihmisen omia työnteon ongelmia:

– Jos työaika on venyäkseen, se venyy. Järkevyys ja tehokkuus riippuvat siitä, miten hyvin tietää tehtävänsä ja tavoitteensa, ja siihen tarvitaan esimiestä ja työyhteisön tukea. Joustotyö ei korosta ajanhallinnan ongelmia, vaan ne ovat samat kuin toimistossa.

Ensio Karjalainen / Yle

Markkinointikoordinaattori Juuso Savolainen tunnistaa puheista ajatuksen siitä, että toiset "saavat" tehdä etätöitä. Hän on iloinen niiden puolesta, joille se sopii ja on mahdollista, mutta muistuttaa, ettei etätyö ole kaikkien haave.

– On suuri helpotus, ettei sihen pakoteta eikä minulle syötetä etätyöpropagandaa. Etätyö on mahdollista, jos itse niin kokee. Muttei pakko tai velvoite. Itse pystyn omalla työpisteelläni keskittymään parhaiten ja koen olevani siinä tehokkaimmillani, Savolainen sanoo.

Hän kokee saavansa itsekin energiaa ympärillä olevasta tekemisen meiningistä. Työyhteisö ja sen palaute myös palkitsee ja auttaa ylläpitämään työintoa työstä. Ja yhtä lailla kun Savolainen innostuu tehokkaista ihmisistä, joiden työn näkee luistavan, hän toivoo olevansa samanlainen malli työkavereillekin.

Ratkaisut kannattaa pistää puntariin aina välillä

Annina Ropponen toivoo työpaikoille elämänkaariajattelua ja rohkeutta nähdä erilaisia elämänvaiheita.

– Ratkaisua, joka sopii yhteen ajanjaksoon, kannattaa tarkastella myöhemmin uudelleen: haluaisinko tehdäkin jotenkin toisin? Vaikka tekisi etätyötä nyt päivän viikossa, saattaa vuoden päästä tehdä sitä täysin – tai ei lainkaan.

Työnantajaa Ropponen muistuttaa myös joustotyön eduista: tutkimusten mukaan on selvästi etua siitä, että työntekijä kokee voivansa vaikuttaa omaan työhönsä. Samalla työnantaja saa erilaisista jaksoista ja vaiheista arvokasta tietoa siitä, miten homma toimii – tai ei toimi.

– Silloin sekä työnantajalla että työntekijällä on perustellut argumentit siihen, miten menee ja miten kannattaa jatkaa. Avoimella keskustelulla ja yhdessä sopimisella voidaan löytää molempia hyödyttävä tapa tehdä työtä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Syömishäiriöisten pallottelulle toivotaan loppua: "Miksi minua ei hoidettu ennen kuin tilanne oli äärimmillään?"

YLE: Perämeri - 2017, Syyskuu 19 - 05:30
Syömishäiriöt
  • Syömishäiriöt ovat nykyään melko tavallisia sairauksia. Niihin sairastutaan yleensä 15-24 vuoden iässä.
  • Syömishäiriöisistä 90% on naisia ja tyttöjä, mutta nykyään myös miesten ja poikien oireilu tunnistetaan helpommin.
  • Tunnetuimmat syömishäiriöt ovat anoreksia, eli pakonomainen tarve laihduttaa sekä bulimia, johon sairastunut oksentaa ravintonsa.
  • Syömishäiriöille on tyypillistä, että alkuvaiheessa sairastunut ei tunne olevansa sairas.
  • Sairastunutta ei voi pakottaa luopumaan oireistaan. Paranemiseen tarvitaan lähes aina ammattiapua sekä läheisten tukea. Suuri osa sairastuneista paranee syömishäiriöistä kokonaan.

Lähde: Syömishäiriöliitto

Tampereelta on viime vuosina tehty uteliaita opintomatkoja Seinäjoelle. Kotiintuomisina näiltä reissulta on ollut pohjalaista osaamista syömishäiriöisten hoidon keskittämisessä. Samaan pyritään nyt myös Tampereella, missä perusteilla on kaupungin oma syömishäiriöyksikkö.

Uudistus on tervetullut, sillä tähän mennessä pirkanmaalaisia sairastuneita on pahimmillaan palloteltu kouluterveydenhuollon, nuorisopsykiatrian, sisätautiosastojen ja avohoidon välillä niin, ettei minkäänlaista ehyttä hoitopolkua tunnu muodostuvan.

– Vähemmistössä ovat he, joilla kaikki sujuu ilman tappelua, jotka saavat hyvät ohjeet, joiden hoidon jatkuvuuteen panostetaan ja joilla siirtyminen osastolta avopuolelle sujuu hyvin. Lisäksi varsinkin erikoissairaanhoidon kriteerit ovat tällä hetkellä sellaiset, että täytyy olla lähes hengenvaarallisen sairas saadakseen hoitoa, kritisoi Reita Nyberg Syömishäiriöliitosta.

Nyberg kartoitti taannoin myös sairastuneiden läheisten saamaa tukea. Laajassa tutkimuksessa tyytyväisimmät vastaukset saatiin Helsingin ja Turun sairaanhoitopiireistä, ja mustimpina pisteinä erottuivat Pirkanmaan ja Oulun seudut.

– Täällä läheiset kokivat jääneensä vaille ohjeita, informaatiota ja yleistä tukea. Tilanne oli pahin täysi-ikäisten sairastuneiden omaisten kohdalla, mutta myös alaikäisten vanhemmat raportoivat jääneensä huomiotta. Tyytymättömyys tuntuu valitettavasti olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, Reita Nyberg kuvailee.

Minne laiha lapsi kuuluu?

Vaikka syömishäiriöistä puhutaan paljon, tuntuu hoitoalan ammattilaisillekin usein olevan epäselvää, miten ja kenen kuuluisi ottaa asiasta koppi ja millä intensiteetillä. Tätä juttukokonaisuutta varten haastateltu 18-vuotias tyttö kertoo esimerkkinä, että kun tiistaina kouluterveydenhuollossa todettiin, ettei hänellä ole hätää, niin jo seuraavana päivänä hän makasi sairaalaosastolla nenämahaletkuissa.

Tyypillinen pirkanmaalaistarina on se, että äiti huomaa teini-ikäisen tyttären oireilevan ja ottaa hädissään yhteyttä kouluterveydenhuoltoon. Sieltä asia etenee parhaassa tapauksessa jo ensimmäisellä kerralla johonkin suuntaan, mutta sitten alkaakin avun metsästys ja potilaan hyppyyttäminen paikasta toiseen.

Vanhemmat kokevat, että apua ja hoitoa joutuu pyytämällä pyytämään.

– Valitettavasti on tapauksia, joissa yksi palvelu on jouduttu hakemaan tuolta ja toinen täältä, tietää uuden syömishäiriökeskuksen suunnittelutyöryhmää johtava Tampereen kaupungin ylilääkäri Päivi Kiviniemi.

Perheissä ollaan hätää kärsimässä kun lapsi kotiutetaan osastolta kalenterin eikä tilanteen mukaan. Jos intensiivistä hoitoa haluaa, seuraava etappi saattaa Tampereella olla nuorisopsykiatrian osasto, missä hoidetaan kaikenlaisia sairauksia. Henkilökunnalla ei ole erityisosaamista juuri syömishäiriöisen hoitoon.

Täysi-ikäisyys ei enää katkaise hoitoa

Uuden syömishäiriöyksikön myötä tilanne selkiytyy huomattavasti Pirkanmaalla. Moniammatillinen osaaminen saadaan saman katon alle, ja liian laihaksi käyneen lapsen hoito-osoite alkaa olla kaikille selkeä.

– Esimerkiksi kouluterveydenhuollon puolella on tähän saakka oltu ihmeissään syömishäiriöepäilyjen kanssa. Jatkossa ei tarvitse enää hapuilla kun tiedetään aukottomasti, minne lapsi lähetetään, Päivi Kiviniemi sanoo.

Myös uuden yksikön ikärajattomuus tulee olemaan suuri muutos. Tähän mennessä hoitopolku on katkennut tai ainakin pahasti mutkistunut, jos lapsen 18-vuotissyntymäpäivä osuu sairauden keskelle.

– Uusi yksikkö on tarkoitettu ensisijaisesti nuorille ja nuorille aikuisille, mutta varsinaista yläikärajaa ei ole asetettu, Päivi Kiviniemi kertoo.

Kokemusasiantuntijat ääneen

Mikäli kaupunginvaltuusto marraskuussa siunaa lautakuntapäätöksen uuden yksikön perustamisesta, toivotaan toiminnan olevan käynnissä jo ensi maaliskuussa. Silloin avun piiriin pääsee myös suuri joukko heitä, jotka eivät toistaiseksi ole saaneet syömishäiriöönsä erillistä hoitoa.

– Tarkoitus ei ole siirtää kaikkia Tampereen yliopistollisen sairaalan tämänhetkisiä potilaita uuden yksikön alle, vaan haarukoida ensin se porukka, joka on tällä hetkellä hoidon ulkopuolella tai yleispalveluissa.

– Vuosi sitten laskimme, että mielenterveys- ja päihdepalveluiden piirissä on 150 asiakasta, jotka hyötyisivät uudesta yksiköstä, ylilääkäri Päivi Kiviniemi kertoo.

Yksikölle etsitään parhaillaan tiloja. Saman katon alla tulee työskentelemään 14 työntekijää. Heidän lisäkseen yksikössä toivotaan kuultavan muitakin asiasta tietäviä.

– Mielenterveys- ja päihdepuolella on jo pitkään osattu hyödyntää kokemusasiantuntijoita. Tulevaisuudessa haluamme panostaa samaan syömishäiriöpuolellakin, Päivi Kiviniemi sanoo.

Paraneminen tapahtuu perheessä

Vaikka mallia uudelle yksikölle on haettu mm. Seinäjoelta, on Pirkanmaalle Kiviniemen mukaan syntymässä aivan omanlaisensa malli.

– Meillä toiminnasta alkaa vastata kaupunki eikä sairaanhoitopiiri. Lisäksi Tampere tunnetaan avohoitopainotteisuudestaan, ja tällä linjalla jatkettaneen.

Avohoidon aikana, osastojaksojen välillä ja hoitorupeaman jälkeen syömishäiriöinen toipuu kotona. Siksi uudelle syömishäiriöyksikölle asetetaan toiveita myös sairastuneiden läheisten joukossa.

– Käypä hoito -suosituksessakin todetaan, että perhepohjainen hoito on tehokkainta. Perheessä tuki jatkuu senkin jälkeen, kun se terveydenhuollon puolella lakkaa. Syömishäiriön sairastanut tyttäreni sanoi, että jos nuori jätetään yksin huolehtimaan ruokailuistaan, se on sama kuin heitteillejättö, Syömishäiriöliiton tukiryhmiä ohjaava Reita Nyberg sanoo.

Syömishäiriöiset ja heidän vanhempansa esiintyvät nimettöminä tilanteen arkaluonteisuuden vuoksi. Jos haluat lukea tarkemmin yhden pirkanmaalaisperheen kokemuksia lapsen sairastumisesta anoreksiaan ja hänen saamastaan hoidosta, katso täältä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Salille niin kauan kuin hengissä ollaan" – 74-vuotias Eero Klemola löysi kuntosalilta uutta voimaa ja liikuntakykyä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Syyskuu 18 - 18:45

74-vuotiaan Eero Klemolan jalka nousee jo ketterästi steppilaudan päälle. Laudalle askellus ja jumppakeppiliikkeet kuuluvat nykyään Eeron lämmittelyrutiineihin aina ennen voimaharjoittelua kuntosalilaitteilla.

Vielä pari vuotta sitten Eeron lihaskunnossa ei ollut juurikaan kehumista: hänen kätensä rupesivat puutumaan autoa ajaessa, ja istumatyö oli jättänyt jälkensä muun muassa vyötärölle. Sitten Eero löysi kuntosalin.

– Tämä harrastushan lähti siitä, kun eläkeikä oli jo ylitetty ja halusin täyttää jonkinlaista tyhjiötä. Ajattelin muutenkin, että tässähän aivan rappeutuu ja rupeaa kaatuilemaan, jos ei ala jotain tekemään, Eero Klemola kertoo.

Eero oli ehtinyt käydä jo kuukausien ajan kuntosalilla ennen kuin joutui lonkkaleikkaukseen. Voimaharjoittelun hyödyt näkyivät jo pian leikkauksen jälkeen.

Siinä yllättyivät ihan asiantuntijatkin, että missäs sen kepit nyt on, kun se menee tuolla jo ilman keppejä. Eero Klemola, 74-vuotias, Kokkola

– Kuntoutus meni odotettua nopeammin. Siinä yllättyivät ihan asiantuntijatkin, että missäs sen kepit nyt on, kun se menee tuolla jo ilman niitä, Eero nauraa ja jatkaa: – Se oli sellainen neljä viikkoa, ja pääsin jo täysin omin voimin liikkeelle.

Nyt leikkauksesta on kulunut puolitoista vuotta, ja jäljellä on enää pientä liikeratajäykkyyttä.

Vanhuksia houkuteltu salille, eikä syyttä

Voimaharjoittelu on sulattanut Eero Klemolan vyötäröltä kymmenen kiloa, tasapaino on parantunut, jaksaminen lisääntynyt ja verenpaine sekä sokeriarvot parantuneet. Samoin on käynyt tuhansille muille vanhuksille.

Valtakunnallisessa Voimaa vanhuuteen -hankkeessa huomattiin, että yli puolella vanhuksista kuntosaliharjoittelu toi lisää voimaa ja tasapainoa. Kolmanneksella tilanne pysyi ennallaan eli lihaskunto ei alkanut heiketä. Hankkeessa oli mukana 38 kuntaa ja yli 20 000 vanhusta vuosina 2010–2015.

Kokkolassa hankkeesta tuli kaupungin pysyvää toimintaa, ja nyt kuntosalin on löytänyt yli 4000 ikäihmistä. Se on iso määrä, kun kaupungissa on noin 9200 yli 65-vuotiasta.

Kokkolan kaupunki tarjoaa eläkeiän ylittäneille mahdollisuutta käyttää kaupungin omia, palvelukotien yhteydessä olevia, kuntosaleja ilmaiseksi. Vastapalveluna heiltä toivotaan aikaa vanhuksille: he voivat ulkoilla tai seurustella vanhusten kanssa, avustaa tapahtumissa tai esimerkiksi lahjoittaa käsitöitä.

Lisäksi 75 vuotta täyttäneille on kolmen kuukauden testiryhmiä, joissa mitataan lähtö- ja loppukunto. Sen jälkeen voi jatkaa kuntosaliharjoittelua ryhmissä.

– Asiakkailta on saatu kuulla, että arjessa jaksaminen on parantunut: jaksaa paremmin käydä kaupassa ja kävellä rappusia – ja ihan se, että piristyy. Sairaalareissut ovat vähentyneet, ja leikkauksen jälkeen kuntoutuksen tulokset ovat nopeampia, kun lihaskuntoa on harjoitettu, sanoo Kokkolan kaupungin liikunnanohjaaja Anne Raatikainen.

"Salille niin kauan kuin hengissä ollaan"

Moni vanhus on aikaisemmin vierastanut kuntosalille menemistä, mutta Anne Raatikainen kertoo, että Kokkolassa näkyy nyt selvä asenneilmaston muutos.

– Kuntosali ei ole enää sellainen kauhistus kuin aikaisemmin. Silloin, kun kaupungilla ei vielä ollut näitä omia iäkkäiden kuntosaleja, moni ei uskaltautunut yksityiselle, koska siellä oli "vain" hyväkuntoisia nuoria. Nyt voimaharjoittelu on helppo aloittaa matalan kynnyksen saleissa ja sitten kun on varmempi olo, voi lähteä yksityiselle.

Tärkeää olisi, että me kaikki saisimme mennä loppuun asti niin, että katuvalot ovat päällä aina sinne viimeiselle tolpalle asti. Eero Klemola, Kokkola

Myös Eero Klemola pitää kaupungin omaa kuntosalia sellaisena, johon ummikkokin uskalsi tulla.

– Kynnys oli matala, ja se on tärkeää, että täällä on samanikäisiä ihmisiä ja samanlaisia elämänkohtaloita. Meille sattui vielä hyvä ja iloinen kuntosaliporukka, Eero kehuu.

Eeron ryhmä käy kuntosalilla kerran viikossa, mutta mahdollisuus on toiseenkin kertaan, jos innostusta riittää.

– Vapaaehtoistyön saatan pikkuhiljaa jättää, kun täytän 80 vuotta, mutta kuntosalia en vielä silloinkaan. Aion mennä salille niin kauan kuin hengissä ollaan.

Ajatus saa Eeron vakavoitumaan. Hän puhuu vertauskuvin siitä, kuinka tärkeä on saada säilytettyä liikuntakyky:

– Tärkeää olisi, että me kaikki saisimme mennä loppuun asti niin, että katuvalot ovat päällä aina sinne viimeiselle tolpalle asti, että olisi kirkasta, Eero sanoo silmäkulma kostuen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kodinkonetekniikka helpottaa arkea – mutta vain, jos sitä osaa käyttää

YLE: Perämeri - 2017, Syyskuu 18 - 17:58

Kodinkoneiden kirjo ulottuu tänään laajemmalle kuin aikaisemmin. Lieden, tiskikoneen, imurin ja pesukoneen lisäksi yhä useammassa kodissa on esimerkiksi jäätelökoneita, rasvakeittimiä ja erikoislaitteita munakkaiden tekoon.

Peruskahvinkeittimen sijasta tai rinnalla keittiön pöytää voi koristaa myös espressokone. Limsatkin tehdään omilla laitteilla.

Moni laite toimii yksinkertaisesti nappia painamalla tai vääntämällä. Koneeseen upotettu tietotekniikka mahdollistaa myös aparaattien ajastamisen, monipuoliset käyttöohjelmat sekä vielä niiden muokkaamisen joko näyttöpaneelilla tai älykännykällä.Risto Degerman / Yle Anturit arvioivat lautasten likaisuutta

Nykyaikaisten koneiden toimintaa ohjaavat pitkälti laitteen uumeniin upotetut anturit. Astianpesukoneissa ne saattavat esimerkiksi arvioida huuhteluveden likaisuuden perusteella, kuinka paljon koneessa olevat astiat kaipaavat pesua. Siksi hyvin esipesty lautanen saattaa harhauttaa konetta luulemaan, että työ on jo tehty.

– Se miettii sitten, että mitäpä tässä pesemään, kun lautaset ovat jo puhtaat. Säästetään energiaa eikä lämmitetä vettä turhaan, sanoo kodinkonemyyjä ja -korjaaja Jonne Törmäkangas raahelaisesta Kodinkonehuolto Pee-Tee Ky:stä.

Pyykkikoneen täyttöavustin voi mitata pyykin painoa ja annostella pesuaineen automaattisesti sen mukaan. Hienouksista huolimatta koneiden perusidea on sama kuin ennenkin.

– Pesukone on kuitenkin karkeasti ottaen sen verran yksinkertainen laite, että se vain pyörittää vedessä olevaa pyykkiä ja lämmittää sitä, Jonne Törmäkangas muistuttaa.

Jonne Törmäkangas mukaan suurin osa haluaa kodinkoneilta helppokäyttöisyyttä, kestävyyttä ja edullista hintaa.Timo Nykyri / Yle Peruskonekin kelpaa moneen käyttöön

Koulutusvastaava Mari Krook Raahen ammattiopiston hotelli-, ravintola- ja cateringosastolta on tutustunut työnsä puolesta laajasti kodinkoneisiin. Hänen mielestään osa uusien laitteiden ominaisuuksista on selvästi helpottanut niiden käyttöä, mutta osa niistä voi olla melko hankaliakin.

– Saattaa olla, että niihin täytyy myös ohjelmoida toimintoja. Laitteissa on paljon valinnanvaraa, mikä voi olla käyttäjälle haastavaa.

Vaikka monipuoliset käyttömahdollisuudet saattavatkin houkutella ostamaan uudenlaisia laitteita, niiden hankintaa kannattaa pohtia tarkkaan. Paljonko jäätelökonetta lopulta käytetään ja tarvitaanko huusholliin erilliset munakas- tai donitsikone.

Kodinkoneita hankkiessa kannattaa Mari Krookin mielestä painottaa kestävyyttä ja millaisia laitteita oikeasti tulee käytettyä. Kiia Saarelan ja Emilia Luttisen kotitalouskäyttöön tarkoitetulla jäätelökoneella herkku valmistuu noin tunnissa.

Mari Krookin mielestä ennemminkin on syytä miettiä, miten hyvää peruskonetta voisi hyödyntää tehokkaasti ja monipuolisesti.

– Ainakin itse olen kotona pärjännyt ilman ohjelmoitavia laitteita, mutta toki ne ovat mukava lisä. Kyllähän niillä saa tarkkuutta ruuanvalmistukseen ja ehkä ne myös helpottavat, Mari Krook sanoo.

Harva hakee hifiherkkuja

Pesu- ja tiskikoneet ovat nykyisin pullollaan mitä monipuolisimpia ohjelmia, jotka saattavat perinteisiin koneisiin tottuneita jopa hirvittää.

– Moni sanookin, että joutuu maksamaan turhasta, kun on niin hirveästi tullut ohjelmia. Eihän näitä kaikkia tarvitse kukaan. Ne tuntuvat olevan ihmisten mielestä mukana vähän semmoisena markkinointijuttuna, sanoo Jonne Törmäkangas.

Pääosa asiakkaista etsii kaupasta joko halvinta tai keskihintaista mallia. Törmäkankaan mukaan kuluttajat ovat valmiita maksamaan energiaystävällisyydestä ja siitä, että laite olisi vähän hiljaisempi kuin halvimmat mallit. Kaikkein hifistismipiä herkkuja ja ominaisuuksia kodinkoneilleen hakee vielä melko harva asiakas.

Mari Krookin mielestä peruskodinkoneiden hankinnassa kannattaa miettiä laitteiden laatua, halvinta ei yleensä kannata ostaa.

– Kyllä hinta ja laatu jollakin tavalla kuitenkin kulkevat käsi kädessä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oulun edustan merialueelta on löytynyt vainaja

YLE: Perämeri - 2017, Syyskuu 18 - 13:03

Oulun edustan merialueelta on löytynyt viikonloppuna vainaja.

Rikoskomisario Jussi Hyrkäs Oulun poliisista kertoo, että kyseessä on miesvainaja.

Vielä ei voida kuitenkaan varmuudella sanoa, onko kyseessä reilun kahden viikon takaisessa soutuveneonnettomuudessa kadonnut mies.

Kolmen hengen seurue oli ollut liikkeellä soutuveneellä Oulun kaupungin edustalla muutaman sadan metrin päässä rannasta. Vene kaatui, ja kaksi veneessä ollutta pääsi pelastautumaan.

Kolmas veneessä ollut henkilö on ollut kateissa. Hänen etsintöjään jatkettiin vielä viime viikonloppunakin.

Viikonloppuna löytynyt ruumis havaittiin sattumalta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kilpailutus nakersi loven oululaisopiskelijoiden stipendeihin – nyt ravintolabisneksen voitot menevät tamperelaisten taskuun

YLE: Perämeri - 2017, Syyskuu 18 - 12:06
Mistä on kyse?
  • Oulun yliopiston pääkampuksen ravintolatoiminnasta vastaa lähes yksinomaan tamperelainen palveluyritys.
  • Yritys on alansa suurin toimija Suomessa.
  • Kampuksen ravintolatoiminnassa on ollut kilpailutusten aluettua viime vuosina turbulenssia.
  • Tiuhat vaihdokset ovat vaikuttaneet muun muassa Oulun ylioppilasapu ry:n toimintaan niin, että vähävaraisille opiskelijoille suunattuja stipendirahoja ei ole pystytty enää maksamaan.

Kun opiskelija nauttii lounaan Oulun yliopiston pääkampuksella, kilahtavat voitot Tampereen suuntaan.

Erikoinen tilanne on kehkeytynyt yliopiston pääkampuksen ravintola- ja kahvilatoiminnan siirryttyä lähes yksinomaan Juvenes Yhtiöt Oy:lle. Yrityksen omistavat Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnat.

Linnanmaan ravintola- ja kahvilatoimintaa pyörittävä taho on vaihtunut kuluneiden kahden vuoden aikana tiuhaan. Sen jälkeen, kun ravintolat kilpailutettiin vuonna 2015, on omistaja ehtinyt vaihtua jo kahdesti.

Stipenditoiminta tyrehtyi         

Aikaisemmin Linnanmaan lounaat kokkasi Frazer Food Services ja tätä ennen Uniresta, jolla on enää yksi ravintola Linnanmaalla.

Oululaisten opiskelijoiden omistaman Unirestan poistuminen soppakauhan varresta kirvelee edelleen, sillä sen maksamien osinkojen määrä on tyrehtynyt.

OYY:n pääsihteeri Aino-Kaisa Manninen uskoo, että uusi ravintoloiden pyörittäjä kuuntelee opiskelijoiden toiveita herkällä korvalla.Paulus Markkula / Yle

Tällä on ollut vaikutusta muun muassa avustustoimintaan.

– Näistä osingoista on maksettu Oulun ylioppilasapu ry:n kautta stipendejä vähävaraisille opiskelijoille. Toimintaa ei ole nyt pariin vuoteen pystytty tekemään, Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY:n pääsihteeri Aino-Kaisa Manninen kertoo.

Stipendejä jaettiin viimeisen kerran vuonna 2015: kymmenen kappaletta. 500 euron stipendien hakukriteereinä olivat opintomenestys ja sosiaaliset perusteet.

Menetettyään viisi pääkampuksen ravintolaa Uniresta on siirtänyt voimavarojaan muun muassa lähiruoka- ja luomutuotteita myyvään kahvilatoimintaan.

Toimitusjohtaja Kaija-Liisa Silvennoisen mukaan uudet aluevaltaukset ovat juurtuneet Oulun kaupunkikuvaan, mutta osingonmaksukyky on silti heikko.

– Olemme joutuneet järjestämään liiketoimintaamme uudelleen, ja tämä on niellyt pääomaa. Tarkoituksenamme on päästä uudelleen kasvu-uralle, joten osinkojen maksu on jouduttu jäädyttämään.

Linnanmaan kampus on merkittävä tulonlähde

Vaikka Juveneksen ja paikallisten opiskelijayhdistysten välillä ei suoraa omistussuhdetta ole, lupaa Juvenes Yhtiöt Oy:n toimitusjohtaja Pekka Markkula opiskelijaelämän tukemisen olevan edelleen yhtiönsä sydämen asia.

Linnanmaan ravintolatoiminnan myllerrys
  • Linnanmaan ravintolat kilpailutettiin viimeksi vuonna 2015
  • Tarjouskilpailun voitti Fazer Food Services, mutta aiempi ravintolatarjoaja Uniresta valitti päätöksestä markkinaoikeuteen
  • Markkinaoikeuden mukaan hankintamenettelyä koskeva tarjouspyyntö oli hankintasäännösten vastainen, ja Oulun yliopiston tuli järjestää uusi tarjouskilpailu
  • Tarjouskilpailun voitti Juvenes-Yhtiöt Oy 31.5.2017.

– Omistussuhteemme on toki Tampereella, mutta olemme jo tehneet usealla eri paikkakunnalla yhteistyötä opiskelijoiden kanssa sekä taloudellisesti että toiminnallisesti. Näin haluamme tehdä myös Oulussa.

Markkulan mukaan Linnanmaan ravintolat muodostavat merkittävän osan Juveneksen opiskelijaravintolatoiminnasta. Yhtiöllä on ravintoloita myös Vaasan, Tampereen ja Turun yliopistossa sekä useassa ammatti- ja ammattikorkeakoulussa kautta maan.

Yhtiö voitti Linnanmaan ravintolakilpailutuksen kuluvan vuoden toukokuussa. Oulun ylioppilaslehti uutisoi 12. syyskuuta, että myös Unirestan omistama, muun muassa muistiinpanovälineitä myynyt kampuskauppa sulkee ovensa lokakuussa, ja luentotarvikkeiden myynti siirtyy Juvenekselle.

Juvenes on opiskelijaravintola-alan suurin toimija Suomessa. Viime vuoden vaihteessa konsernin liikevaihdosta neljännes muodostui opiskelijaravintoloista saatavista tuloista.

– Osuus on merkittävästi kasvanut alkuvuodesta uusien paikkakuntien myötä ja tulee kasvamaan jatkossa, kun muun muassa Linnanmaan kampus kasvaa, Markkula toteaa.

Oulussa yliopistolle ja ammattikorkeakoululle rakennetaan lähivuosina yhteinen suurkampus.

"Opiskelijoiden toiveita kuunnellaan paremmin"

Vaikka OYY:n rahavirrat ovat Unirestan pääkampustoiminnan vähenemisen myötä kutistuneet, on pääsihteeri Aino-Kaisa Manninen luottavaisin mielin.

– Juveneksella on kokemusta opiskelijaravintolatoiminnasta. Uskon, että opiskelijoiden toiveita kuunnellaan nyt aikaisempaa paremmin.

Opiskelijoita on ehditty jo kuulla. Lukukauden ensimmäisenä päivänä opiskelijat sekä OYY huomauttivat Juvenesta salaattiannoksesta, jonka erilliselle lautaselle ottamisesta perittiin erikseen rahaa.

– Jo seuraavana päivänä annos sisältyi lounaan hintaan. Nopeaa reagointia, Manninen kiittää.

Yle Oulu kysyi Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL:ltä, kuinka erikoisesta tilanteesta Oulun yliopiston uudistuneessa ravintolatoiminnassa on kyse. Järjestöstä ei haluttu kommentoida jäsenjärjestöjen harjoittamaa liiketoimintaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Syksy etenee, mutta tällä viikolla nautitaan poudasta – "Oikein tyypillinen syyskuun puolivälin sää"

YLE: Perämeri - 2017, Syyskuu 18 - 11:10

Poutainen sää hellii tällä viikolla Suomea. Jonkun verran sateita voi tulla, mutta enimmäkseen on luvassa poutaa eli sateetonta säätä, ennustaa Ylen meteorologi Matti Huutonen.

Koillisesta tulee kylmää ilmaa, joka viilentää säätä alkuviikolla, mutta loppuviikosta voi lämmetä, jos lämmin ilmamassa pääsee Suomen ylle Baltian ja Mustanmeren suunnasta, Huutonen arvioi.

Päivisin etelässä on noin 10–15 astetta, pohjoisessa noin viisi astetta.

– Siis oikein tyypillistä syyskuun puolivälin säätä, Huutonen naurahtaa.

Tänään maanantaina on pilvistä lähes koko maassa. Päivän aikana vähäisiä sateita ripottelee Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa, illalla puolestaan Kaakkois-Suomessa sekä akselilla länsirannikolta Pohjois-Karjalaan.

Syksy kuitenkin etenee: viime yönä alimmat lukemat mitattiin Etelä-Suomessa, koska taivas oli pilvetön. Vihdissä lämpötila laski yhteen pakkasasteeseen ja Virolahdella 0,5 astetta nollan alapuolelle.

Lue lisää säästä: yle.fi/saa

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Keski-Pohjanmaalla viljoista on saatu puitua vasta harvinaisen vähän – näin käy kerran 10 vuodessa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Syyskuu 18 - 11:06

– Pikkuisen pitää olla jo huolissaan, että ehditäänkö kaikki keräämään, myöntää ProAgria Keski-Pohjanmaan erityisasiantuntija Sirkku Koskela.

Vaarana onkin, että osa ohrasta, kaurasta ja vehnästä jää tänä syksynä peltoon. Toisaalta puintien siirtyminen lokakuulle asti voi tuoda eteen toisen ongelman.

– Jää nähtäväksi kantavatko pellot. Jo nyt pellot litisevät monin paikoin märkinä. Ainakin tulisi pahat raiteet, jos puimurilla yrittää lähteä.

Ongelmia on muuallakin, ja MTK onkin vaatinut kriisitoimia viljelijöiden ahdingon helpottamiseksi.

Selvää on, että kovin kuivissa olosuhteissa ei tänä syksynä päästä puimaan. Erityisasiantuntija Sirkku Koskela arvioi, että parhaimmillaan päästäneen 20 prosentin puintikosteuteen.

– Kasvustoissa näkyy jo homeita, esimerkiksi punahometta. Pitää seurata, kehittyykö punahomeesta myrkyllisiä toksiineja jyvään ja sitä kautta mahdollisesti haittaa eläimille.

Viljasato ei ole ehtinyt läheskään joka peltolohkolla valmiiksi, varsinkin Keski-Pohjanmaan sisäosissa osa viljoista on edelleen vihreää.

Lisäksi vesi seisoo peltolohkoilla ainakin Kannuksessa ja Toholammilla. Keruuta on viivästyttänyt sadon myöhäinen valmistuminen, mutta myös runsaat sateet. Myös kuivauskustannuksista on tulossa suuret tänä syksynä.

Rannikolla eli Lohtajalla, Himangalla ja Kalajoella päästään puimaan heti, kun saadaan muutaman päivän poutajakso.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Espoo ryhtyy maan ensimmäiseksi kolmikieliseksi kaupungiksi – Uusista tulijoista 70 prosenttia on vieraskielisiä

YLE: Perämeri - 2017, Syyskuu 18 - 06:02

Espoolainen lastenhoitaja Sayta Kumyot muutti Thaimaasta Suomeen kymmenen vuotta sitten. Hän osaa jonkin verran suomea, mutta puhuu usein suomea ja englantia sekaisin. Toiveena Kumyotilla olisi, että Espoosta saisi palvelut myös englanniksi.

– Olisi hyvä, jos kaikki kaupungin paperit voisi täyttää englanniksi, Kumyot sanoo.

Espoo vastaa tähän huutoon. Espoon kaupunginvaltuusto on hyväksynyt uuden kaupunkistrategian, jossa linjataan tavoitteeksi englannin ottaminen kolmanneksi asiointikieleksi suomen ja ruotsin rinnalle. Espoosta on näin tulossa ensimmäinen suomalainen kaupunki, jonka kanssa voi "virallisesti" asioida kolmella kielellä.

Perustuslain mukaan Suomen kansalliskieliä ovat edelleen suomi ja ruotsi. Käytännössä kuitenkin Espoosta on tulossa Suomen ensimmäinen kolmikielinen kaupunki.

Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä kertoo, että syinä englannin ottamiseksi asiointikieleksi ovat vieraskielisen väestön kasvava osuus sekä kansainvälisten yritysten ja työntekijöiden houkuttelu. Kari Ahotupa / Yle

Espoon uuteen kielilinjaukseen on kaksi pääsyytä: Espoon asukkaista 15 prosenttia on vieraskielisiä ja Espoo tavoittelee asemaa Suomen kansainvälisimpänä kaupunkina.

Määrällisesti vieraskielistä väestöä asuu eniten Helsingissä, 93 000 ihmistä. Espoossa on 42 000 vieraskielistä, mutta määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä.

Kun vieraskielisen väestönosan määrä suhteutetaan asukaslukuun, kärkipaikan ottaa Vantaa Espoon ja Helsingin tullessa heti kintereillä perässä. Muissa Suomen suurissa kaupungeissa asuu selvästi vähemmän vieraskielisiä sekä määrällisesti että suhteellisesti. Ennusteiden mukaan Espoo ohittaa pian Vantaan vieraskielisten osuudessa, koska Espoon uusista tulijoista peräti 70 prosenttia on vieraskielisiä.

Pääkaupunkiseudun kolmessa suuressa kaupungissa asuu suhteellisesti eniten vieraskielistä väestöä. Espoo ottaa ennusteiden mukaan tulevaisuudessa kärkipaikan vieraskielisten suhteellisessa osuudessa.Yle uutisgrafiikka

Espoon kansainvälisyyttä kuvastaa myös se, että Suomen 9 000 kiinalaisesta kolmasosa asuu Espoossa. Kaupunki on onnistunut hankkimaan kiinalaiseksi ystävyyskaupungikseen yhden maailman suurimmista metropoleista, Shanghain.

Englanti asiointikielenä houkuttelee kansainvälisiä osaajia ja yrityksiä

Yle tapaa Espoon elinkeinojohtajan Tuula Antolan Aalto-yliopiston kampuksella tulevan taideteollisen korkeakoulun päärakennuksen Väreen rakennustyömaan reunalla. Antola sanoo, että pelkästään Aalto-yliopiston henkilökunnasta tuhat on muun kuin suomen- tai ruotsinkielisiä. Opiskelijoista vieraskielisiä on jopa 3 500.

– Me tarvitsemme pääkaupunkiseudulle ja Espooseen korkean osaamisen työpaikkoja. Teemme aktiivisesti töitä sen eteen, että saisimme esimerkiksi aasialaisia yrityksiä sijoittamaan Euroopan-pääkonttoritoimintojaan tänne.

Antola sanoo, että Nokian kaltaista "yhtä suurta" työnantajaa ei enää odoteta. Sen sijaan kaupunki haluaa olla vetovoimainen kumppani kansainvälisille toimijoille, jotka haluavat vaikkapa kehittää smart- ja clean-teknologiaa.

Espoon elinkeinojohtaja Tuula Antola kertoo, että kaupunki tavoittelee maaperälleen aasialaisten yritysten Euroopan-pääkonttoreita.Kari Ahotupa / Yle

– Otaniemi on myös profiloitunut hyvin vahvasti avaruusosaamiseen. Yhtenä osoituksena Euroopan avaruusteknologiajärjestö ESA on tehnyt päätöksen sijoittaa yrityskiihdyttämön tänne.

Espoon päättäjät arvioivat englannin kielen ottamisen asiointikieleksi auttavan kansainvälisten osaajien ja yritysten houkuttelemisessa kaupunkiin.

– Englannin kielellä on varmasti suuri merkitys, koska se on bisneksen yleisin kieli. Uskon, että arjen sujuvuus englannin kielellä voi olla hyvinkin ratkaisevaa.

– Omassa arjessani teen yli puolet töistäni englanniksi jo nyt. Se ei ole mikään juttu. Jos huoneeseen astuu joku, jonka kanssa tehdään töitä englanniksi, niin sitten puhutaan sitä englantia, Tuula Antola toteaa.

Asiantuntijasanasto vaikeaa

Moni muukin kaupungin 14 000 työntekijästä palvelee asiakkaitaan jo nyt kolmella kielellä. Yle vierailee Espoon keskuksessa sijaitsevassa toimistossa, jossa vastataan kaupungin asioita koskeviin soittoihin ja tiedusteluihin. Palveluneuvojat Lotta Lönnqvist ja Laura Collin vaihtavat sujuvasti neuvontakielen suomesta ruotsiin ja englantiin.

Palveluneuvoja Lotta Lönnqvist palvelee asiakkaita jo nykyisin englanniksi, mutta kysyntää jatkokoulutuksellekin hänen mukaansa olisi.Kari Ahotupa / Yle

– Tarvetta englanninkielisille palveluille on. Täällä on paljon maahanmuuttajia ja ulkomaalaisia opiskelijoita, joita ei paljon lohduta, jos puhutaan vain suomea, Lotta Lönnqvist kuvailee.

Vaikka palvelua annetaan jo nyt englanniksi, Lönnqvist arvelee, että henkilökunnan jatkokouluttaminen olisi hyväksi. Laura Collin sanoo, että englannin perussanasto ja peruskanssakäyminen on helppoa.

– Asiantuntijasanasto onkin sitten asia erikseen. Mutta on kivaa, että mekin pääsemme sitä harjoittelemaan.

Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä kuvailee siirtymää englannin kielen käyttöön isoksi haasteeksi.

Palveluneuvoja Laura Collinin mielestä englanniksi on helppoa työskennellä perusasioissa, mutta asiantuntijasanasto tuottaa vielä vaikeuksia.Kari Ahotupa / Yle

– Meillä on nyt neljä vuotta aikaa vastata tähän haasteeseen. Varmasti etenemme pala kerrallaan viestinnässämme, elinkeinopalveluissamme, asiakaspalveluissamme ja kaikilla toimialoilla. Uskon, että meillä on hyvät valmiudet vastata tähän haasteeseen ja että saamme aika kattavaksi tämän palvelun seuraavan neljän vuoden aikana.

Uuden kielen mukaan ottaminen palveluvalikoimaan myös maksaa. Vielä ei ole olemassa arviota hintalapusta, mutta kaupunginjohtaja uskoo, että uudistus tulee maksamaan itse itsensä.

– Me resursoimme englannin kielen systemaattista parantamista. Jos me onnistumme englannilla asiointikielenä saamaan meidän vieraskieliset asukkaamme paremmin mukaan yhdessä tuottamaan meidän palveluitamme, niin olen ihan varma siitä, että se helpottaa taloudellista tilannettamme ja parantaa meidän kustannusvaikuttavuuttamme.

Helsinki panostaa kasvatukseen, Oulu pohtii kielivalikoimaansa

Toki muutkin Suomen kansainväliset kaupungit ovat joutuneet pohtimaan vieraskielisten palvelujensa tasoa. Helsingin kaupungin verkkoviestintäpäällikkö Leila Oravisto sanoo, että Helsingissä ei ole lähdetty Espoon tavoin "julistuksen tasolle" englanninkielisten palvelujen tarjoamisessa. Käytännössä vieraskielisille on jo nyt varsin paljon palvelua englanniksi, ja perustietoa maahanmuuttajille löytyy varsin monilla eri kielillä. Helsingin verkkosivut ovat jo nyt kolmikieliset.

– Helsingin uudessa kaupunkistrategiassa painotetaan englanninkielistä koulutusta ja ylipäätään helsinkiläisten kielitaidon monipuolistamista, Leila Oravisto kertoo.

Käytännön toimia tavoitteen saavuttamiseksi Helsingissä on monia. Englanninkielisen koulutuksen ja varhaiskasvatuksen paikkamäärä kaksinkertaistetaan. Kielitaitoa monipuolistetaan lisäämällä kielikylpy- ja kielirikasteista opetusta ja kasvatusta. Ensimmäisen vieraan kielen tai toisen kotimaisen kielen opetus aloitetaan jo ensimmäisellä luokalla.

Kielitaito huomioidaan myös henkilöstöä rekrytoitaessa.

– Meillä on normaalit ruotsin kielen taitovaatimukset, mutta usein pyritään palkkaamaan sellaisia työntekijöitä, joilla on muitakin kieliä hallussaan kuin suomi ja ruotsi.

Englannin kieli lisääntyy suomalaisten arjessa. Kuvassa Espoon keskuksen kirjaston kyltti kauppakeskus Entressessä.Kari Ahotupa / Yle

Oulussa on tarkoitus päättää uudesta kaupunkistrategiasta ensi vuoden alussa, ja siinä yhteydessä saatetaan tehdä linjauksia myös kielistä tai kansainvälisyydestä. Konsernipalveluyksikön johtaja Ari Heikkinen sanoo, että tämänhetkinen ICT-alan osaajien kysyntä johtaa uudenlaisiin arvioihin siitä, millä tavalla Oulu houkuttelee osaajia maailman eri kolkista.

– Paikallinen tai edes kotimainen tarjonta ei riitä nyt eikä lähitulevaisuudessa. Englanninkielisten palvelujen laajentaminen nykyisestä voi hyvin olla yksi olennainen suunta, en kuitenkaan pysty asialla spekuloimaan sen enempää.

Heikkinen muistuttaa vielä, että myös muiden kielten asemaa on pohdittava.

– Sadan kilometrin päähän Pyhäjoelle on hyvin mahdollisesti rakentumassa uusi ydinvoimala. Vaikka lupaprosessit ovat vielä kesken, meillä Oulussa varaudutaan myös siihen, että Rosatomin osallisuuden myötä venäjänkielisille palveluille tulee lähivuosina ennennäkemätöntä kysyntää.

Oulu on lobannut sen puolesta, että Suomi ja koko EU suuntaisivat katseensa arktisille alueille. Kielten näkökulmasta tämä tarkoittaisi ruotsin ja norjan kasvavaa merkitystä.

– Pohjoisen Skandinavian aivan valtaisat investointi- ja logistiikkamahdollisuudet, työvoiman liikkuvuuden edistäminen ja matkailu johtavat huolehtimaan ruotsin kielen osaamisesta, joka ei nyt ole riittävällä tasolla enempää julkisissa palveluissa kuin yksityiselläkään sektorilla, Heikkinen arvioi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Martat vinkkaavat, mitkä ruoka-aineet sopisivat parhaiten limaan – vaikka ruualla leikkiminen onkin vastoin heidän periaatteitaan

YLE: Perämeri - 2017, Syyskuu 17 - 09:00

Ilmiöksi noussut lasten ja nuorten limavillitys on herättänyt huolta muun muassa siksi, että lapset hamuavat syöpää aiheuttavia, perimää vaurioittavia ja lisääntymiselle vaarallisia aineita limojensa raaka-aineiksi.

Kotitalousneuvontaa antava kansalaisjärjestö Martat uskoo, että villityksiä tulee ja menee.

– Kesällä ilmiöksi nousivat fidget spinnerit, nyt lapset tekevät limaa. Seuraavaksi keksitään jotain muuta, Suvi Laurila Martoista pohtii.

Laurila paljastaa, että Martoilla ei ole kehitteillä vastavetona limareseptiä, jossa raaka-aineena käytettäisiin elintarvikkeita.

Turvallisimmat raaka-aineet leivontahyllyltä          

Vastaavaa reseptiä ei voisi odottaakaan martoilta, sillä se olisi vastoin heidän periaatteitaan.

– Arvostamme ruokaa niin paljon, että emme kannusta sillä leikkimään.

Elintarvikkeet ovat kuitenkin aina parempi vaihtoehto limojen tekoon kuin kodin kemikaalit, Laurila muistuttaa.

Mikäli limaa on pakko päästä kokkaamaan, Laurila kääntyisi kaupan leivontahyllyn puoleen.

– Raaka-aineet, joista saa sitkoa, saattavat toimia. Myös tuotteista, joissa on tärkkelystä, voi saada aikaan limankaltaista koostumusta.

Niitä kun näpelöidään ja leikitään, niin niihin kertyy likaa. Suvi Laurila

Lisäksi gluteenijauhot, chian siemenet, sokerimassat sekä gluteenittomassa leivonnassa käytettävät psyllium-jauheet takaavat kemikaaleja turvallisemman lopputuloksen, Laurila toteaa.

– Siltikään emme suosittelisi elintarvikkein tehtyjä limoja syötäviksi. Niitä kun näpelöidään ja leikitään, niin niihin kertyy likaa. Makuelämyskään ei välttämättä ole hyvä.

Kemikaaleilla leikkimisessä riskinsä

Laurila kokee limojen valmistuksen kodin kemikaaleilla ylipäätään ongelmalliseksi.

Kemikaaleja sisältävien tuotteiden turvallisuus testataan niiden käyttötarkoituksen mukaan. Näin ollen turvallisuutta ei voida taata, kun esimerkiksi partavaahtoa kuumennetaan liman valmistuksen yhteydessä.

Oikeassa käyttötarkoituksessaan useat kodin kemikaalit ovat myös poispestäviä, jolloin ihoaltistus on lyhyt. Sen sijaan limaa valmistettaessa yhdisteet saattavat olla kosketuksessa ihon kanssa pitkäänkin, Laurila arvioi.

Terve järki ja vastuulliset huoltajat on aina oltava mukana. Suvi Laurila

Myös eri kemikaalien yhdistelmät ovat sen verran iso kysymysmerkki, että martat eivät Laurilan mukaan suosittele liman tekoa pienille kotikemisteille.

– Kemikaali A ja B voivat olla turvallisia erillään, mutta ovatko ne sitä yhdistettynä, Laurila kysyy.

– Martat kannustavat lapsia uteliaisuuteen ja yhdessä tekemiseen, mutta terve järki ja vastuulliset huoltajat on aina oltava mukana.

Lue lisää:

Lasten limavillitys tukkii viemäriputkia – Putkimiestä huolettaa: "Aika harva osaa purkaa hajulukon"

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Sellisti Ulla Lampela on soittanut kuoleville kymmeniä kertoja: "Se on pyhä hetki"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Syyskuu 17 - 08:45

Ensimmäisellä kerralla saattokodissa Ulla Lampela mietti, ehkä vähän pelkäsikin. Ihmisen kohtaamista, kuoleman läheisyyttä. Sitä, millaisia tunteita se nostattaa. Mutta päällimmäinen tunne oli turvallisuus.

– Se tuntuu oikealta, koska kuolema on osa elämää. Samalla oma arvomaailma kirkastuu: ei pidä asioita itsestäänselvýyksinä. Se on rajallisuuden tehtävä.

Ei Lampela silti itsensä vuoksi ole pitänyt kymmeniä konsertteja palvelutaloissa ja saattokodeissa. Hänen mielestään taide kuuluu oikeasti kaikille. Sairaalle tai kuolevalle musiikki on – niin sellisti toivoo – hoitavaa ja lohduttavaa. Pieni hetki irrottautumista, jopa nautintoa.

– Jos se sitä voi olla, olen äärettömän kiitollinen. Silloin minulla on jokin merkitys maailmankaikkeudessa.

– Soittajana olisi hyvä ajatella ennen mitä tahansa keikkaa: mitä jos tämä olisi viimeiseni?

Juha Kemppainen / Yle

Ulla Lampela ajatteli jo 15-vuotiaana, että hoitolaitoksiinhan sitä pitäisi soittamaan mennä. Jos ei musiikki hoitaisi, se vähintään virkistäisi. Lapsen odotus toistakymmentä vuotta sitten havahdutti isommin miettimään omaa olemista suhteessa muihin ja koko maailmaan.

Lampela meni mukaan tukiperhetoimintaan ja Musiikkia sairaalaan -vapaaehtoistyöhön Helsingin seurakuntayhtymässä. Siellä diplomisellisti koki kuitenkin vievänsä tilaa harrastajilta, ja niin virisi ajatus omasta konserttisarjasta. Sen hän toteutti pianistiystävänsä kanssa sairaaloissa ja palvelutaloissa.

Sitä taas seurasi Suomen Kulttuurirahaston apurahan turvin toteutettu konserttisarja saattokodeissa pääkaupunkiseudulla sekä Turun, Tampereen ja Hämeenlinnan saattokodeissa. Pelkästään noiden kolmen vuoden aikana konsertteja kertyi yli 70.

Yllätyin siitä, ettei se ole raskasta

Lapsia yleisöön ei ole sattunut. Se olisi voinut olla vaikeaa, soittaja myöntää.

Nyt työryhmällä on meneillään toinen apuraha, jonka avulla kahdeksanhenkinen työryhmä voi jatkaa työtään. Näillä näkymin ilman Lampelaa, joka siirtyi syksyllä Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteriin Kokkolaan. Työ Etelä-Suomessa jatkuu varmasti, sillä Lampelan mukaan ihmisillä on halu olla mukana.

Ja toisaalta Kokkolassa saattaa nyt viritä uusi toimintamuoto – jo aiemmin kamariorkesteri on ollut tuttu näky niin kouluissa, päiväkodeissa kuin joulun aikaan laitoksissakin.

Juha Kemppainen / Yle

Kun Ulla Lampela soittaa sairaalassa tai saattokodissa, hän haluaa musiikin olevan kuulijalle juuri sitä, mitä tämä sillä hetkellä toivoo sen olevan. Omia halujaan hän ei siihen sotke.

– Meidät on luotu rakastamaan, olen varma siitä. Mutta väkisin rakastaminen ei onnistu. Kun menet kuulostellen ja pyyteettä, lopputuloksena saat itsekin: joko kannustimen, jatka tuota! Tai näpäytyksen, kun joku torjuu, mutta se on ilman muuta osa juttua.

Palaute vaihtelee: joku vetää oven kiinni, toinen kuiskaa: "Älkää lopettako ikinä." Kuulijoiden kasvoilla näkyy liikutus, musiikki nostaa esiin muistoja, tai kauneus itsessään puhuttelee. Palvelutaloissa Lampela on nähnyt hämmentäviäkin hetkiä, kun soiton rentouttamat lihasspasmit laukeavat.

Ulla Lampelalla on kokemusta myös muskarin pidosta lasten psykiatrisella osastolla ja konserteista mielenterveyspotilaille. Kohtaamiset ovat olleet yllättäviä, erilaisia, hauskojakin.

– Ne konsertit ovat ihmiseltä ihmiselle, eivät miltään taiteilijalta yleisölle. Ihmisen kohtaaminen ja sille auki oleminen on yhtä tärkeää kuin itse konsertti.

Me olemme yhtä, tarvitsemme toisiamme

Saattokodeissa kiitos tulee usein omaisilta. Kerran Lampela sattui konsertoimaan saattokotiin, jossa kuulijana oli nopeasti etenevään sairauteen kuolemaisillaan oleva mies. Konserttien suuri ystävä oli toivonut kuulevansa vielä yhden. Ja sen hän kuuli.

Aina Lampela ei silti tiedä, mitä soitto herättää. Joskus itse konserttitilassa ei ole ketään. Kuulijoita on, mutta he ovat liian sairaita tullakseen paikalle. Ovet ovat auki ja musiikki kantaa.

Puolen tunnin konsertti on koettu hyvän mittaiseksi. Ohjelmistoa Lampela ei mieti liikaa. Saattokoteihin hän valitsee musiikkia, jota rakastaa eniten. Kaunista ja koskettavaa. Sellaista, joka hoitaa, antaa toivon tunnetta. Ainoastaan todella synkkää tai lohdutonta musiikkia hän ei näissä konserteissa soittaisi.

Ulla Lampela on soittanut myös yksin ihmiselle, jonka lähtö on aivan käsillä. Soittanut ja välillä vain ollut. Silittänyt käsivartta. Soittanut viimeisilläkin hetkillä ja toivottanut hyviä hetkiä tuonpuoleiseen.

– Yllätyin siitä, ettei se ole raskasta. On mahdotonta sanoa, mitä siinä tapahtuu, kun ihminen on jo aivan rajalla. Se on pyhä hetki.

Saattokodissa soittaessa Lampelalle tärkeintä on läsnäolo. Hetki on niin tyhjentävä, että ajatuksetkin katoavat. Samalla turvallisuudentunne on vahva, samoin kokemus siitä, ettei potilas ole yksin. Ja kiitollisuus:

– Me olemme yhtä, tarvitsemme toisiamme. Etten unohtaisi ikinä, että tämä hetki on ainutlaatuinen. Olen kiitollinen siitä kiitollisuudentunteesta.

Juha Kemppainen / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Naimattomien naisten taivas – Näin nuoret suomalaiset naiset houkuttelivat toisiaan Amerikkaan yli 100 vuotta sitten: "Pane kampsut pussihin ja lähde"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Syyskuu 17 - 06:55

"Vaikka mitä olis melkein joka ilta tansseja on joka lauantai mutta ei niihin kannata mennä illallakin maksaa taalan sisäänpääsy – – kyllä täällä huvitusta olis mutta tienesti menis kaikki kun siitä nauttii."

(Kirje Fitchburgista, Yhdysvalloista Toholammille vuonna 1906)

Kotipuoleen lähetetty kuva kertoo, kuinka maalaiskylän tyttö on käynyt Amerikassa läpi muodonmuutoksen.

Piikatytöstä on sukeutunut hieno kaupunkilaisneiti. On röyhelöt ja rusetit, silkkiä ja samettia, käsissä oikein hansikkaat. Ja mikä tärkeintä, päässä on suuri ja korea hattu, sulin tai kukkasin somistettu.

Perässä tulee kirje, jossa selitetään, kuinka valtameren takana työ on kevyempää, palkka on parempi ja vapaa-aikana juostaan riennoissa haalilla harva se ilta. Eikä selän takana ole ketään vahtimassa.

Yksi jos toinenkin tällainen kuva kulkeutuu todennäköisesti myös Emma Lyydia Heiniemen (1887–1944) käteen Keski-Pohjanmaalla.

Köyhän yksinhuoltajaäidin tytär Emma Lyydia eli Lyyti ei tunne oloaan kotipitäjässä mukavaksi. Hän on jo teini-ikäisenä valmis astumaan laivaan, joka vie valtameren taakse.

Lyyti on yksi niistä tuhansista nuorista suomalaisnaisista, jotka aloittavat oman itsenäisen elämänsä Yhdysvaltain itärannikolla. Hän suuntaa Fitchburgin kaupunkiin, jossa on jo paljon suomalaisia.

Perille päästyään myös Lyyti Heiniemi laittautui hienoksi valokuvaa varten. Potretti on otettu Larsonin studiossa Fitchburgin Main Streetillä. Alla on näkymä samalta kadulta postikortista noin vuodelta 1912.Katriina Eskolan albumi / Wikimedia commons

"Minä olen kerran ja toisen ajatellut miksi et pane kampsut pussihin ja lähde tänne – en minä usko että sun sitä tarvitsee koskaan katua. Vuosi pari aukaisis sinun silmäs täällä enempi kuin 20tä sielä."

(Kirje Yhdysvalloista Vaasaan vuonna 1909)

Suuri osa Pohjanmaalta Amerikkaan lähteneistä suomalaisista oli vilkkaimpina siirtolaisvuosina 1870–1914 nuoria ja naimattomia naisia.

Joinakin vuosina naisia oli lähtijöistä paikoin lähes puolet.

Suomessa elettiin vielä silloin tsaarin vallan alla. Taloihin syntyi toistakymmentä lasta, joista osa kuoli jo pienenä kulkutauteihin. Kansakoulu oli käynnistetty, mutta läheskään kaikki eivät sitä vielä käyneet.

Pohjanmaalla viljeltiin maata, mutta tilat eivät riittäneet elättämään väkeä, ihmisiä oli yksinkertaisesti liikaa. Samaan aikaan Amerikasta alkoivat kantautua kertomukset, kuinka siellä työtä piisasi ja kuinka oltiin kultaa vuolemassa.

Myös Kannuksen kunnassa syntynyt Lyyti Heiniemi haaveili varmaankin tienesteistä, mutta hänellä oli Amerikkaan-lähtöön henkilökohtaisempiakin syitä. Lyyti oli nimittäin joutunut koko lapsuutensa kärsimään otsaansa lyödystä venäläisleimasta.

Lyytin isä oli ratatöissä käyneen venäläisen rykmentin sotilas ja Lyyti avioton lapsi. Pienellä paikkakunnalla 1800-luvun lopussa tämä oli suuri häpeä, ja asian laidan tiesivät kaikki.

Tummatukkaista Lyytiä sanottiin ryssänpenikaksi.

Niinpä Lyyti olikin lähtökuopissa pian rippikoulun jälkeen. Äiti sai raavittua matkarahat kokoon, todennäköisesti lainaksi sukulaisiltaan. Vuosi oli 1906 ja Lyytillä ikää 19 vuotta.

Elämä Amerikassa näyttäytyi kovin erilaisena kuin kotona Keski-Pohjanmaalla. Ylemmässä kuvassa ollaan perunatalkoissa Toholammilla vuonna 1923.Toholammin kotiseutuarkisto / Toholammin Pajamäen perinnekeskuksen kokoelma

Noin 15 vuotta aiemmin naapuripitäjässä Toholammilla parikymppinen Hilda Maria Mattila kaipasi myös avarammille ahoille.

Hilda Maria eli Maija (1870–1965) oli syntynyt vauraaseen taloon, joka menetettiin katovuosien jälkeen kauppiaalle velkojen takia. Suurperheen lapset joutuivat lähtemään itku kurkussa kerjuulle, ja Maija päätyi vieraan leipiin piikomaan.

Kun Amerikan-kuume alkoi Toholammilla nousta, matkaan ryhtyi laittautumaan niin palvelusväkeä kuin talollisten lapsia. Monille talollisen "ylimääräisille" tyttärille Amerikka oli houkuttelevampi vaihtoehto kuin kotiseudulle piiaksi jääminen, mikä olisi tarkoittanut yhteiskunnallisen aseman laskua.

Kenties Maijaakin ajoi Amerikkaan kunnianhimo. Entisen talon tyttären mielestä piian pesti ei varmaankaan ollut häävi, vaikka hän ei erityisen kurjissa oloissa elänytkään.

Pakko päästä paremmille palkoille, elämässä eteenpäin, hän on voinut miettiä.

Vuonna 1891 Maija oli saanut kokoon sen verran rahaa, että pääsi pakkaamaan kapsäkkinsä. Hän oli tuolloin 21-vuotias.

Maija ei ollut saanut koulutusta eikä puhunut kieliä, vaikka korvaan oli ruotsin sanoja tarttunutkin. Hän osasi kuitenkin lukea ja kirjoittaa. Mikään arkajalka hän ei ollut vaan ennakkoluuloton ja hanakasti toimeen tarttuva.

Sellainen oli myös teini-ikäinen Lyyti, joka perimätiedon mukaan uskalsi lähteä pitkälle matkalle ypöyksin aikana, jolloin määränpäästä oltiin toisen käden tietojen varassa.

Yle Uutisgrafiikka

"Minä viikos paris opetan sun työhön että saat 25 taalan paikan heti."

(Kirje Yhdysvalloista Vaasaan vuonna 1909)

Amerikka on miesten helvetti ja naisten taivas, tiesi kertoa lentävä lause, jossa oli vähintään totuuden siemen.

Yhdysvalloissa naiset saivat työtä miehiä helpommin, ja kouluttamattomille maaseudun tytöille oli paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kotona. Jos tämä ei suorastaan taivas ollut, niin ainakin uudenlainen vapauden maailma.

Piika oli usein piika Amerikassakin, mutta paremmalla palkalla. Yhdysvalloissa ja Kanadassa oli jatkuvasti kysyntää kotiapulaisista, sillä amerikkalaiset naiset eivät juuri piian töitä arvostaneet. Niinpä paikkoja oli auki jopa kielitaidottomille siirtolaisille.

Suomalaisten kesken kotiapulaisen ammattia ei tarvinnut hävetä, ja olihan Amerikassa varakkaassa perheessä palveleminen kokonaan toinen juttu kuin työ kotona.

Suomessa kun elettiin maailmassa, jossa naiset joutuivat tekemään rankkoja pelto- ja navettatöitä. Ovatpa jotkut tutkijat esittäneet, että tämä oli yksi syy pohjalaisnaisten intoon lähteä siirtolaiseksi.

Amerikassa piian palkka oli moninkertainen ja tehtävät yleensä siistimpää sisätyötä. Mukavampi se on herrasväelle kalkkunaa laittaa kuin lantaa luoda, tuumittiin.

Kun työnantaja tarjosi asunnon ja ruoan, palkan saattoi laittaa vaikka suoraan sukanvarteen. Työpäivät olivat pitkiä, mutta kotiapulaiselle luvattiin kokonainen vapaa iltapäivä joka viikko.

Ainakin teoriassa – joskushan työnantajan suunnitelmat saattoivat muuttua.

"Minun on nyt ulkopäivä mutta en nyt mene ulos kun tänä iltana on vieraita ja pitää passata iltanen sillä nyt pitää minun oli veitres [tarjoilija] kun friita on maalla."

(Kirje Yhdysvalloista Ikaalisiin vuonna 1914)

Tuore amerikatar teki Suomessa vaikutuksen erityisesti hienolla hatullaan. Se tosin ei välttämättä ollut oma, vaan saattoi kiertää rekvisiittana useammankin naisen kuvissa.Toholammin Pajamäen perinnekeskuksen kokoelma

Myös Toholammilta lähtenyt Maija Mattila teki Yhdysvalloissa töitä kotiapulaisena. Sen lisäksi hän oli keittäjänä poortitalossa eli täysihoitolassa, jossa asui suomalaisia työmiehiä.

Maija asettui asumaan Gardnerin pikkukaupunkiin Massachusettsiin, joka oli toinen Yhdysvaltain itärannikon suurista suomalaisosavaltioista.

Lyyti Heiniemi taas sai tehdastyötä kutomosta Fitchburgissa parinkymmenen kilometrin päässä Gardnerista. Fitchburg oli Massachusettsin suurin suomalaiskaupunki ja "toholampilaisten pääkaupunki" Yhdysvalloissa.

Monet suomalaiset naiset muuttivat juuri tällaisiin keskuksiin, joissa englantia taitamattomat keltanokat saivat tukea tuttavilta tai ainakin samaa kieltä puhuvien ihmisten verkostolta.

Vaikka tehdastyön palkoissa ei ollut hurraamista, Lyyti tienasi ainakin sen verran, että pystyi lähettämään rahaa äidilleen Suomeen.

Iloisessa seurueessa oikealla istuu Lyyti Heiniemi. Katriina Eskolan albumi

Amerikka saattoi olla naisten taivas paitsi työn suhteen, myös toisessa merkityksessä: miehistä oli runsaudenpulaa.

Tosiasia oli, että siirtolaiseksi oli lähtenyt niin paljon enemmän miehiä, että naisilla oli avioliittomarkkinoilla varaa mistä valita. Suomalaisethan menivät uudessakin maailmassa naimisiin enimmäkseen toisten suomalaisten kanssa.

Suomalaisten keskuksiin Yhdysvalloissa ja Kanadassa nousi haaleja eli seurantaloja, joiden tilaisuuksissa nuoret saattoivat tehdä tuttavuutta. Haalilla oli säpinää: oli tansseja ja teatteria eli näytöskappaleita, joissa siirtolaiset näyttelivät innokkaasti. Yhdessä myös laulettiin kuorossa ja voimisteltiin kilpaa.

Aikatauluja sääteli joskus naisten ammatti: puhuttiin erityisistä piikapäivistä eli kotiapulaisten vapaapäivistä. Silloin haaleilla riitti toimintaa koko päiväksi.

Nuoret kokoontuivat iltaisin myös täysihoitoloissa eli poortitaloissa. Talvisin käytiin luistelemassa ja kesäisin huviretkillä, oikein piknikillä pyhävaatteet yllä. Sellaista tuskin tehtiin siihen aikaan kotona maalla, se oli uutta kaupunkilaistyylistä vapaa-ajan viettoa.

Kerrotaan, että moniin muihin kansallisuuksiin verrattuna suomalaiset naiset ja miehet seurustelivat keskenään varsin vapaasti.

Kun vanhempien valvova katse oli poissa, oli varmaankin helpompi hengittää.

Työväenyhdistys Saiman näyttämöllä Fitchburgissa esitettiin vuonna 1919 näytelmää nimeltä Tuukkalan tappelu.Siirtolaisuusinstituutti

Myös neiti Lyyti Heiniemi ja Toholammilta lähtenyt Konsta Tiilikkala tutustuivat todennäköisesti juuri Fitchburgin Saima-haalilla, joka oli suomalaisten työväentalo.

Kauniilla Lyytillä oli muitakin ihailijoita, ja hän seurusteli pitkään aivan toisen miehen kanssa. Lyytiltä säilyneestä Amerikan-albumista löytyy eräskin vuodelle 1910 päivätty kuva, jonka hauskannäköinen kiharapää on toimittanut "Miss Lyytiä Heiniemelle" osoitteeseen 22 Omena Street, City.

Lopulta Lyyti kuitenkin valitsi Konstan, ja he menivät naimisiin.

Maija Mattila puolestaan ehti asua Yhdysvalloissa vain vajaat pari vuotta ennen kuin meni naimisiin Toholammilta muuttaneen miehen kanssa.

Aivan uusia tuttavuuksia Maija ja Sakri Jokela eivät toisilleen olleet, sillä he olivat jo kotipitäjässään olleet samassa talossa töissä. On mahdollista, että ajatus yhteiselosta oli saanut alkunsa jo silloin.

Sakri ja Maija Jokela olivat molemmat lähteneet Toholammilta. Sakri oli Amerikassa kaivoksessa töissä ja Maija työskenteli kotiapulaisena ja täysihoitolan ravintolassa.Anna-Maija Kujalan albumi

Kotona Keski-Pohjanmaan maalaismaisemassa siirtolaisvuodet olivat melkoinen puhuri.

Pelkästään pieni Toholammin pitäjä joutui luovuttamaan Amerikkaan joukoittain parhaassa työiässä olleita nuoria. Vuosina 1870–1914 Toholammilta lähti väkilukuun nähden peräti toiseksi eniten siirtolaisia koko maassa. Enemmän lähtijöitä oli vain ruotsinkielisestä Uusikaarlepyystä.

Hurjimpina vuosina Toholammilta lähti Amerikkaan runsaat sata ihmistä joka vuosi. Noin kolmen tuhannen asukkaan kunnassa sen huomasi.

Liikenteen vilkkautta on selitetty muun muassa muuttamisen perinteellä. Suuri osa Toholammin tiloista oli asutettu vasta 1800-luvulla, joten kaikkien juuret eivät vielä ulottuneet kovin syvälle ja he olivat kenties siksi valmiimpia vaihtamaan maisemaa.

Kaikki eivät suinkaan ajatelleet lähtevänsä Amerikkaan loppuiäkseen. Osalle kyse oli tavallista pitemmästä työmatkasta, jolla piti ansaita rahaa.

Tai oikeastaan useammasta työmatkasta, sillä moni seilasi höyrylaivalla Atlantin yli monta kertaa. Lähtemisestä tuli ajan mittaan niin arkista, ettei saatteluun tarvittu torvisoittokuntia, vaan juhlallisuudet karisivat pois.

Toholammin keskustaa ennen ja nyt. Kuvat on otettu tänä syksynä ja vuonna 1909. Toholammin kotiseutuarkisto / Ulla Nikula

Siirtolaiseksi lähtöä ei katsottu pelkästään hyvällä.

Nuorten katoaminen kaukomaille alkoi Toholammilla huolestuttaa siinä määrin, että 1800-luvun lopulla maastamuuttajia jopa uhattiin erityisellä veroluonteisella maksulla.

Tuolloin arvioitiin, että Toholammilta oli Amerikassa yhtä aikaa viitisensataa parhaassa työiässä olevaa miestä – naisista kai puhumattakaan. Maanviljelylle heidän poissaolonsa alkoi ilmeisesti aiheuttaa jo tappioita.

Kirkkoherra Schönberg alusti vuonna 1890 Toholammin Edistysseuran kokouksessa keskustelun aiheesta "Onko Amerikkaan muuttamisesta henkisesti ja aineellisesti yleisesti hyötyä waiko wahinkoa?"

Tänä päivänä Schönbergille osattaisiin jo vastata, että hyötyä siitä oli.

Siirtolaisista palasi Suomeen pysyvästi noin joka viides, ja he toivat mukanaan uusia vaikutteita. Maataloudesta elävässä Toholammin kunnassakin otettiin käyttöön uusia työkaluja ja viljelymenetelmiä, joita siirtolaiset olivat oppineet Amerikassa.

Suomalaisia houkuteltiin Amerikkaan monin eri tavoin. Atlantin yli kuljetti muun muassa brittiläisen Cunard Line -varustamon alus RMS Mauretania.Siirtolaisuusinstituutin arkisto

Moni pystyi säästöillään rakentamaan oman talon tai ostamaan maata ja pääsi näin oman elämän alkuun. Merkittäviä olivat myös Amerikasta kotiin lähetetyt rahat, kuten siirtolaisten rahalähetykset kaikkina aikoina maailmassa.

Maailmankuvakin avartui. Amerikassa saatiin uusia ajatuksia ja kokemuksia, ja moni palannut siirtolainen oli aktiivinen osuustoimintaliikkeen tai työväenaatteen edistäjä.

Siirtolaisuus avasi henkisiä portteja ulkomaailmaan, kiteyttää kotiseutunsa historiaa tutkinut Anna-Maija Kujala, Amerikassa käyneen Maijan pojantytär.

Anna-Maija Kujala kuunteli lapsena Maija-mummun siirtolaislauluja. Myöhemmin hän on tutkinut Keski-Pohjanmaan historiaa ja sai tänä vuonna kotiseutuneuvoksen arvonimen.Ulla Nikula

"Vaan nyt Ainu minä tiedän mitä merkitsee jättää sellainen toveripiiri mikä minulla oli. – – Nyt minä sen vasta täydellisesti tunnen, kun olen sen kadottanut ja harhailen vieraan maan kamaralla ja minulle vieraassa seurapiirissä."

(Kirje Kanadasta Nivalaan vuonna 1926)

Vaikka Lyytin ja Maijan Amerikan-matkat olivat omanlaisiaan menestystarinoita, moni kirjoitti kotiin myös kaipuusta ja vastoinkäymisistä.

Joskus koko Amerikassa oleminen tyssäsi vastoinkäymisiin ja koti-ikävään. Lyytin ja Maijan tapauksessa nimenomaan aviomiehen koti-ikävään.

Lyyti Heiniemi, myöhemmin Tiilikkala, ei tainnut Suomeen kaivata. Mutta hänen miehensä Konsta kaipasi kovasti ja lähtikin – yksin, sillä Lyytiä ei saanut noin vain Amerikasta pois kammettua.

Konsta kuitenkin anoi vaimoa luokseen, ja jossain vaiheessa tämä antoi periksi. Amerikan-tienesteillä kyettiin ostamaan tila Toholammilta.

– Mutta Lyyti haikaili koko ajan takaisin valtameren taakse, kertoo pojantytär Katriina Eskola.

Lopulta päätettiin yrittää vielä Amerikkaan, mutta huonolla hetkellä: ensimmäisen maailmansodan takia tie nousi pystyyn. Samassa rytäkässä haihtui suurin osa omaisuudesta.

Lyyti joutui jäämään Suomeen, mutta ei enää oikein sopeutunut.

– Eihän Lyytiä ollut tänne tarkoitettu, vaan ihan muihin ympyröihin, pojantytär Katriina Eskola sanoo.

Katriina Eskolalla on tallessa kaksi Lyyti-mummun Amerikasta tuomaa lasimaljakkoa. "Niitä lapsena kyttäsin aina", hän sanoo.Ulla Nikula

Myös Toholammilta lähtenyt Maija asettui miehensä Sakrin kanssa Suomeen. Kumpikin tosin seilasi vielä edestakaisin Atlantin yli, Maija yksin pienten lasten kanssa.

Amerikan-vuodet löivät leiville, sillä Toholammilta pystyttiin hankkimaan talo ja maata viljeltäväksi.

Mutta jos Maija olisi saanut tehdä oman päänsä mukaan, myös hänen perheensä olisi voinut jäädä Amerikkaan.

– Uskoisin, että hänen oli alun perin tarkoitus lähteä jäädäkseen, mutta Sakri ikävöi niin kotiin, pojantytär Anna-Maija Kujala sanoo.

Näin ovat sukulaiset kertoneet. Maija ei itse Amerikasta juuri puhunut ainakaan silloin, kun Kujala oli nuori tyttö.

Voi olla, että siirtolaisuutta pidettiin niin tavallisena, ettei siinä nähty mitään kerrottavaa: oli käyty tienaamassa ja tultu takaisin, mutta olivathan siellä muutkin olleet. Samasta syystä vanhoja kirjeitäkään ei ehkä koettu tärkeäksi säilyttää.

Katriina Eskola ei edes ehtinyt tuntea omaa Lyyti-mummuaan. Siksi tärkeitä ovat muilta Amerikan-sukulaisilta kuullut jutut Lyytin nuoruuden kotikaupungista, "toholampilaisten pääkaupungista" Fitchburgista.

– Niiden perusteella siellä osaisi melkein kulkea, hän nauraa.

Konsta ja Lyyti Tiilikkala Yhdysvalloissa ennen paluutaan Suomeen.Katriina Eskolan albumi

Lue myös:

Suomi järjesti yhdysvaltalaisystävilleen näyttävät satavuotisjuhlat Washingtonissa

Ylen laajoja artikkeleita muista ulkomaille lähteneistä suomalaisista:

Argentiinalainen Rosa Premuda sai 12-vuotiaana kuulla olevansa oikeasti Kaisa Saarinen – Jäljet johtivat viidakkoon ja tragediaan utopiayhteisössä

Suomalainen Jarmo perusti Senegaliin kahvilan, jonne Helsingin hipsterit jonottaisivat – "Ihmiset jäävät vähän koukkuun parempaan kahviin"

“Mietin, hyppäänkö kannelta mereen” – Suomalaisyrittäjät Virossa ovat muuttuneet lama-ajan viheltäjistä menestyjiin, joista osa elää “melkein miljonäärielämää”

Lähteet:

Juttua varten on haastateltu erikoistutkija Markku Mattilaa Siirtolaisuusinstituutista sekä suomalaisen yhteiskunnan historian professoria Pirjo Markkolaa Tampereen yliopistosta.

Kirjekatkelmat yhtä lukuun ottamatta ovat Siirtolaisuusinstituutin arkistosta.

Lähteenä on käytetty myös seuraavia teoksia:

Reino Kero: Suureen länteen. Siirtolaisuus Suomesta Pohjois-Amerikkaan

Reino Kero: Suomalaisina Pohjois-Amerikassa. Siirtolaiselämää Yhdysvalloissa ja Kanadassa

Reino Kero et al.: Toholammin väestön muuttoliikkeet Amerikan-siirtolaisuuden alkuvaiheissa 1870–1889

Anna-Maija Kujala: Kotilaaksoni Toholampi

Anna-Maija Kujala: Keski-Pohjanmaa – kotimaakuntani

Varpu Lindström: Uhmattaret. Suomalaisten siirtolaisnaisten vaiheita Kanadassa 1890–1930

Kirsi Valajärvi: Kotiapulaisesta perheenäidiksi – Yhdysvaltoihin vuosina 1890–1914 muuttaneiden suomalaisnaisten elämänvaiheet. Pro gradu, Helsingin yliopisto (1996)

Raija Vanhatalo: Suomalaisen siirtolaisnaisen integroituminen amerikkalaiseen yhteiskuntaan vuosina 1914–1939. Pro gradu, Turun yliopisto (1987)

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Nuori nainen löytyi kuolleena Raahesta – poliisi tutkii tappona

YLE: Perämeri - 2017, Syyskuu 16 - 19:21

Raahessa Pohjois-Pohjanmaalla löydettiin lauantaina iltapäivällä kuollut nuori nainen kaupungin keskustassa tyhjältä tontilta. Poliisi tutkii tapausta tappona.

Vuonna 1992 syntyneen naisen ruumiissa on poliisin mukaan ulkoisen väkivallan merkkejä.

Poliisi eristi lauantaina Raahen keskustassa alueen Fellmanin puistokadun lähellä rikospaikkatutkintaa varten.

Poliisi pyytää epäillyn rikoksen mahdollisia silminnäkijöitä ilmoittamaan havainnoistaan Raahen poliisin numeroon 029 546 5051.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Unohda pelkkä sykkeenmittaus – tulevaisuudessa ranneke seuraa hiestäsi väsymystä, nälkää ja sitä, pidätkö juttelukaveristasi

YLE: Perämeri - 2017, Syyskuu 16 - 13:20
Mistä on kyse?
  • Oulun yliopistossa on kehitteillä ranneke, joka antaa käyttäjälleen palautetta elimistön toiminnasta, tulehduksista ja mahdollisista sairauksista.
  • Hurjimmissa visioissa ranneke voisi antaa palautetta jopa siitä, millaisia vaikutuksia toisen ihmisen kanssa käydyllä keskustelulla on käyttäjän kehoon.
  • Tutkimusryhmää johtavan professorin mukaan vuorovaikutusten seuraaminen auttaa sekä käyttäjää että tiedeyhteisöä.

Oulun yliopiston Biocenterin neljännen kerroksen kulmahuoneessa työskentelee innostunut mies.

Kehitysbiologian professori Seppo Vainion parinkymmenen vuoden unelma biologisen tutkimustiedon yhdistämisestä arkipäivän käyttötekniikkaan alkaa hiljalleen muuttua todeksi.

Vainio johtaa Oulun yliopiston Biocenterissa tutkimusryhmää, joka kehittää uudenlaista bioranneketta. Sen on määrä paljastaa ihmisen hiestä löytyvien nanohiukkasten eli eksosomien avulla, millaisessa kunnossa lihakset ja elimistö ovat, mikä on kropan energiatarve tai missä on kremppaa.

Kehon oma postijärjestelmä

Eksosomit ovat pienen pieniä nanometrien kokoisia rasvapalloja. Niitä irtoaa geeneistä, ja ne levittäytyvät hormonien tapaan eri puolille kehoa.

Niiden avulla kudokset viestittävät tietoja solujen kunnosta ja niiden tarpeista.

Professori Seppo Vainio rinnastaa eksosomien välittämän tiedon vanhaan aikojen saatossa kehittyneeseen biologiseen kieleen, jota nyt ollaan purkamassa tekniikan avulla ymmärrettävään muotoon.Paulus Markkula / Yle

– Eksosomit ovat vähän niin kuin solun postijärjestelmä. Sitä voisi verrata vaikka Oulun tai Helsingin liikennejärjestelmään, jossa autot vilistävät liikenteessä. Ne lähtevät jostakin, menevät jonnekin ja kuljettavat samalla paketteja ja posteja, Seppo Vainio kuvailee.

Kehitteillä tuntemuksia mittaava peli

Vainio on tutkinut muun muassa molekyylibiologiaa ja informaation välittymistä soluissa. Hänen haaveensa teknologian ja biologisen tutkimustiedon yhdistämisestä on poikinut laajan tutkimuskokonaisuuden.

Mukana on laaja kirjo eri alojen asiantuntijoita muun muassa biologian, lääketieteen, tekniikan, psykologian, opetuksen ja pelien kehittämisen parista.

Kiinnostavaa tässä projektissa on, millaisia asioita tulevaisuudessa voidaan tutkia kotioloissa ihmisen hiestä. Jussi Hiltunen

Vainion ja hänen ryhmänsä huikeana visiona on kehittää peli, jolla ihmisten terveydestä saataisiin perustietoa jo pelkästään hikeä tutkimalla. Tutkijoita ei kiinnosta pelkkä hiki, vaan nimenomaan sen avulla kehon ulkopuolelle geeneistä kulkeutuvat pienen pienet nanohiukkaset tai nanopallot, eksosomit.

– Kun nämä nanopallot tulevat iholle ja niitä on miljoonia, ne kuvaavat erilaisia tuntemuksia ja aistimuksia. Samalla ne heijastavat myös ihmisen olotilaa. Kun ne muuttuvat esimerkiksi stressin tai jännityksen takia, voidaan muutoksia sitten mitata.

Ryhmä pääsi Elämän peili -nimellä kulkevalla ideallaan myös Vuosisadan rakentajat -tiedekilpailun finaaliin. Kilpailussa etsitään nuorten hyvinvointia ja yhteiskunnallista osallisuutta parantavia ideoita ja parhaalle tiimille on luvassa mittava tutkimusrahoitus.

Uusia mahdollisuuksia lääketieteellisiin tutkimuksiin

Nanopallojen kehitteleminen Oulussa kiinnostaa myös VTT:tä. Se haluaa selvittää, minkälaisia asioista hiestä ylipäänsä voidaan selvittää biorannekkeella ja teknisillä tunnistusvälineillä. Tarkkojen sensorien kehittäminen on yksi VTT:n omista tutkimusaloista.

– Kiinnostavaa tässä projektissa on, millaisia asioita tulevaisuudessa voidaan tutkia kotioloissa ihmisen hiestä ja miten niitä voidaan analysoida, kertoo erikoistutkija Jussi Hiltunen VTT:ltä.

Hiltusen mukaan tavoitteena on myös luoda biotiedoista laaja tietopankki, jota voitaisiin hyödyntää lääketieteen ja biologian tutkimuksessa.

Ranneke kertoisi, onko keskustelu miellyttävä

Rannekkeen avulla voitaisiin Vainion mukaan jo lähitulevaisuudessa seurata sitä, miten esimerkiksi juttutuokio toisen ihmisen kanssa vaikuttaa käyttäjään.

– Oleellinen juttu on että, me pystymme tätä kautta ikään kuin kurkistamaan elimistön sisään, Seppo Vainio sanoo.

Hänen mukaansa on mielenkiintoista nähdä, millaista palautetta ranneke antaa ihmisten välisestä kanssakäymisestä.

Se ei ole mitään digihömppää, jossa pelaajat vain keräisivät pisteitä digiportaaliin, vaan oikeaa elämän pisteytystä. Seppo Vainio

– Oma hypoteesini on että me oikeasti tarvitsemme näitä vuorovaikutuksia.

Seppo Vainion mukaan tietojen kerääminen auttaa käytännössä niin pelaajia kuin tutkijoitakin.

– Se ei ole mitään digihömppää, jossa pelaajat vain keräisivät jotakin pisteitä jonnekin digiportaaliin, vaan tämä on oikeaa elämän pisteytystä, josta me hyödymme kaikki, Seppo Vainio visioi tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä