Kanta-alueen uutisia

Poliisi on selvittänyt lisää yksityiskohtia Pietarsaaren paloittelumurhasta

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 15 - 16:37

Pietarsaaressa, Permon kaupunginosassa paljastui viime viikolla rikos, jossa miehen ja naisen epäillään surmanneen vuonna 1965-syntyneen miehen. Mies oli paloiteltu ja palat oli sijoitettu eri paikkoihin Pietarsaaren Vuohisillantien läheisyyteen.

Esitutkinnan aikana poliisi on ottanut kiinni neljä henkilöä, joista kaksi on vapautettu. Heitä ei poliisin mukaan ole syytä epäillä tapahtuneesta. Sen sijaan käräjäoikeus on vanginnut miehen ja naisen, joita epäillään todennäköisin syin pietarsaarelaismiehen murhasta.

Paloittelumurha paljastui Pietarsaaressa viime perjantaina, kun poliisi oli suorittamasta toista tehtävää. Uhri oli epäillyille entuudestaan tuttu.

Rikosvyyhti alkoi selvetä, kun jäteastioista löytyi murhatun miehen ruumiinosia. Poliisi käynnisti tapauksesta mittavan poliisioperaation Vuohisillantiellä. Ruumiinosien etsinnässä käytettiin apuna muun muassa poliisikoiraa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Käräjäoikeus: ulkomaalaisnuorukainen ei syyllistynyt seksuaalirikoksiin – oli tapaillut tyttöä aiemminkin

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 15 - 15:57

Irakilaisnuorukainen ei ole syyllistynyt seksuaalirikoksiin, joiden epäiltiin tapahtuneen vuoden 2016 syksyllä Limingassa.

Oulun käräjäoikeus hylkäsi keskiviikkona antamallaan tuomiolla 19-vuotiasta miestä vastaan nostetut syytteet pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja raiskaukseen. Käräjäoikeus hylkäsi myös asianomistajan esittämät korvausvaatimukset.

Mies kiisti syytteet oikeudessa.

Käräjäoikeuden julkisen selosteen mukaan mies ja tekohetkellä 16-vuotias tyttö olivat tutustuneet ja tavanneet toisiaan jo aiemmin.

Osapuolten kertomukset tapahtumista poikkesivat toisistaan. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet.

Irakilaismies vangittiin vuoden 2016 lokakuussa. Juttua käsiteltiin Oulun käräjäoikeudessa tammikuun lopulla.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Duudsonit sen tietävät – suomalaiset ovat luultua parempia ilakoimaan: "Kaikista löytyy heittäytyjä"

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 15 - 08:15

Hillitön naurunremakka on spontaani vastaus. Kysyin, mitä Duudsonit mieltävät tekevänsä työkseen?

Ala-asteikäiset ovat erityisen avoimia, mutta Duudsoneiden mielestä iällä ei ole paljonkaan vaikutusta suomalaisten heittäytymiskykyyn.

– Kaikista meistä se heittäytyjä löytyy, kun vain on tarpeeksi hyvä motivaattori. HP:kin juoksi yllättävän lujaa karkuun, kun takana oli tiikerii - oli pakko juosta, sanoo Jarno "Jarppi" Leppälä ja nauru jatkuu.

Aikuisenkin on hyvä antautua leikkiin

Duudsonit Amerikassa -sarjassa tiikeriä paennut HP eli Hannu-Pekka Parviainen sanoo, että juuri näin se on.

– Possen Suihkuralli on hyvä esimerkki siitä, että suomalaiset osaavat kyllä heittäytyä. On käyty monennäköisissä perheissä ja taloissa, ja hyvin on heittäydytty vauvasta vaariin. Mummot tulevat ja auttavat selän pesussa. Me olemme oikeasti valoisaa kansaa ja osaamme heittäytyä, sanoo HP.

Duudsonien perussanoma on, että aikuisten olisi hyvä heittäytyä.

Positiivista anarkiaa. Ei oteta itseämme liian vakavasti. Pidetään pilke silmäkulmassa ja pidetään kiinni siitä lapsenmielisyydestä mikä meillä jokaisella on sisällä. HP

– Positiivista anarkiaa. Ei oteta itseämme liian vakavasti. Pidetään pilke silmäkulmassa ja pidetään kiinni siitä lapsenmielisyydestä, mikä meillä jokaisella on sisällä. Positiivisuudesta lähtee liikkeelle positiivisuuden lumipalloefekti, hehkuttaa HP.

Mainettaan paremmat suomalaiset

Duudsoneiden mielestä suomalaiset ovat paljon mainettaan parempi kansa. Kaikki eivät ole sisäänpäin kääntyneitä mököttäjiä. Suomessa ja Suomesta on paljon hienoja tarinoita ja onnistumisia.

– Jos joku onnistuu, niin sehän tarkoittaa pelkästään sitä, että itsekin voin onnistua, sanoo Jarppi.

Kun ei ole koskaan itse kokenut, että pitäisi jotenkin määritellä sitä omaa tekemistä, kun koko homma on lähtenyt siitä, että tehdään sitä mistä nautitaan. Ja sitä se on edelleenkin. Jarppi

Kukaan lapsista ei ollut vielä syntynytkään, kun seinäjokelaismiesten kokoonpano otti ensiaskeleitaan julkisuudessa vuosituhannen alussa. Jokainen salissa oleva opettaja haluaisi takuulla saada samanlaisen jakamattoman huomion ja herkeämättömän kiinnostuksen kuin nämä kaksi äärimmäisen tavallisen näköistä miestä.

Mystiset sekatyömiehet

Duudsonit ovat olleet ilmiö suomalaisessa showbisneksessä käytännössä koko 2000-luvun ajan. Silti heille itselleenkin tuottaa haastetta muotoilla mitä he oikeastaan tekevät.

– Sekatyömiehiä me kai olemme, nauraa Jarppi ja jatkaa pohtimalla, että kuudentoista vuoden aikana on tullut tehtyä kaikkea "äxästä perämoottoriin".

Molempien mielestä asia on vähän vaikea määritellä.

Ainahan sitä oppii ja kehittyy. Mutta heittäytyminen on aina uusi tilanne ja jännittää. Jarppi

– Kun ei ole koskaan itse kokenut, että pitäisi jotenkin määritellä sitä omaa tekemistä, kun koko homma on lähtenyt siitä että tehdään sitä mistä nautitaan. Ja sitä se on edelleenkin, kertoo HP.

He tuntuvat nauttivan heittäytymisestä ja ovat onnistuneet kehittämään siitä sinnikkäällä työllä itselleen bisneksen.

Voiko heittäytymiseen leipääntyä

– Ollaan sillä lailla mahtavassa tilanteessa, että on pystytty kasvattamaan harrastuksesta leipätyö, sanoo Jarppi.

Kysymys kuuluu voiko heittäytymiseen leipääntyä ?

Monesti alkaa se kateellinen panettelu. Voisihan sitä innostua, jos naapuri onnistuu. HP

– Ainahan sitä oppii ja kehittyy, mutta heittäytyminen on aina uusi tilanne ja jännittää. Jos jännittäminen loppuu, niin silloin on aika siirtyä sivuun, arvioi HP ja ottaa Jarppi kopin.

– Ja keksiä jotain muuta. Kun vähän jännittää, niin silloin tietää, että antaa itsestään parhaan suorituksen.

Miten pitää mieli avoimena, ettei heittäydy vain vanhojen heittäytymisten varaan?

– Pitää hymyillä, nauraa Jarppi.

Mitäpä se hyvejää

Pohjois-Amerikassakin uraa luoneiden Duudsoneiden Jukka Hilden on asunut Yhdysvalloissa jo pari vuotta. Duudsonin poikien mielestä molemmilla puolin Atlanttia heidän touhuissaan naurattavat samat asiat. Suomella ja Yhdysvalloilla on kuitenkin yksi olennainen ero.

– Siellä vallitseva positiivinen ajatusmaailma oli yksi syy miksi Jukka halusi sinne muuttaa. Jos siellä esittää jonkun idean, niin lähtökohtaisesti kaikki innostuvat siitä, sanoo Jarppi.

Tätä ei pidä sekoittaa amerikkalaisille niin tyypilliseen small talkiin, joka ei läheskään aina tarkoita mitään. Amerikan innostuvasta ilmapiiristä on kuitenkin aika pitkä matka Puolangan Pessimismipäiviltä tuttuun hokemaan. Mitäpä se hyvejää, on Kainuun ulkopuolellakin usein se suomalainen lähtökohta toisen ideoihin.

– Monesti alkaa se kateellinen panettelu. Voisihan sitä innostua, jos naapuri onnistuu. Sehän tarkoittaa että minäkin voin onnistua, jatkaa HP.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Yksi loukkaantui tulipalossa Ylivieskassa

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 15 - 03:12

Ilmoitus tulipalosta Ylivieskan Vähäkankaantiellä tuli puoli yhden aikaan keskiviikon vastaisena yönä. Neljän huoneiston rivitalossa palo oli levinnyt yhdestä huoneistosta ullakolle.

Yksi vakavammin loukkaantunut vietiin jatkohoitoon. Lisäksi kolme ihmistä altistui savulle.

Sammutustyöt palopaikalla jatkuivat vielä aamuneljältä. Yksi asunto paloi pahoin. Muut huoneistot kärsivöt savuvahinkoja.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Ollaan enemmän kuin jos oltaisiin yksinään" – menestynyt peliyritys opastaa tulevia hittifirmoja hyvään alkuun

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 14 - 20:52

Raadollista kilpailua, firmojen välistä kyräilyä ja markkina-alueiden mustasukkaista suojelemista. Tällainen mielikuva voi kehkeytyä, kun muistaa ne hurjat rahavirrat, joita kansainvälisille markkinoille tähtäävällä pelialalla liikkuu.

Alan tulevaisuuden ei kuitenkaan välttämättä tarvitse näyttäytyä lohduttoman kovana kilpailuna. Vastikään avattuun Oulun pelikampukseen muuttanut, Hill Climb Racing -hittipelistään tunnettu peliyritys Fingersoft haluaa erityisen Kampuspilotti-hankkeen myötä varmistaa, että pienetkin paikalliset pelifirmat voivat nauttia menestyksestä ja kokea onnistumisen hetkiä haastavalla pelialalla.

– Olemme ottaneet pari pientä pelifirmaa kainaloomme kuuden kuukauden ajaksi. Eli pilotoimme tapoja, joilla voimme kiihdyttää vastaavien firmojen ideoita ja tuotteita, Fingersoftin Pasi Jokinen selventää.

Suuremman opastuksella ohi sudenkuoppien

Suurempansa suojan alle saapuvat pelifirmat on jo valittu: mobiilipelejä kehittävä Meizi Games sekä pelipalvelu Steamiin pc-peliä työstävä Ironsight erottuivat edukseen suuresta määrästä tulijoita.

– Tulijoita oli paljon. Haimme kuitenkin sellaisia yrityksiä, jotka ovat sillä tavalla "matureja", että voimme heti keskittyä kiihdytystoimintaan. Hautomopuolihan on pelikampuksen hoidossa, seuraavien vuosien aikana rakennamme sitten tämän kiihdyttämöpuolen. Vielä on vaikea sanoa, milloin kiihdyttämä virallisesti käynnistyy, Jokinen paljastaa.

Saamme koeponnistaa yhteistyötä alan ison tekijän kanssa, joka nyt estää meitä käymästä läpi niitä kuoppia, mitä heillä on tullut vastaan. Sami Koski

Tusinan verran pelinkehittäjiä työllistävän, tuotteillaan satoja tuhansia latauksia keränneen Meizi Gamesin toimitusjohtaja Sami Koski on mielissään pilottihankkeesta.

– Mielestäni tämä on hyvä ratkaisu. Saamme koeponnistaa yhteistyötä alan ison tekijän kanssa, joka nyt estää meitä käymästä läpi niitä kuoppia, mitä heillä on tullut vastaan. Pääsemme nopeammin siihen mitä me haluamme olla, hän toteaa.

Yhteistyö valmistaa kilpailuun

Sudenkuoppien väistely tulee tarpeeseen. Vaikka Oulussa peliyritykset tukevat toisiaan, on edessä myös väistämättä kilpailu muiden pelintekijöiden kanssa.

– Google Play on kuulemma maailman kilpailluin markkinapaikka, että siitä lähdetään! Pitää tehdä monta asiaa oikein, Sami Koski toteaa.

Menestyspelin resepti ei Kosken mukaan ole kuitenkaan monimutkainen.

Eniten olen innostunut, kun saamme pelikehittäjät pois luolistaan ympäri Oulua yhteiseen paikkaan, jossa fiksut päät hakkaavat yhteen. Pasi Jokinen

– Pelin pitää olla hyvä ja hauska. Mielellään värikäs ja helposti lähestyttävä. Hyvä peli sisältää toki paljon muutakin, mutta lähtökohtaisesti edellä mainitut ovat ne tärkeimmät.

Pian saadaan näyttöä siitä, kuinka Meizi Games on onnistunut tavoitteessaan kätilöidä pelimarkkinoille menestyvä mobiilipeli.

– Seuraava pelimme, joka tulee tällä tai ensi viikolla, siitä haemme käänteentekevää peliä firmallemme, Koski povaa.

Tapahtumia ja e-urheilubaari

Kävipä tulevan pelin kohdalla miten tahansa, jatkuu Pelikampuksen toiminta virkeänä jatkossakin. Pasi Jokisen mukaan kampuksen lähitulevaisuudessa siintää muun muassa kohtaamispaikka elektronisesta urheilusta nauttiville.

– Elektroninen urheilu on Suomen neljänneksi seuratuin penkkiurheilulaji, se kasvaa kovaa vauhtia. Kohta mennään ohi Liigasta! Näin ollen kirjastorakennukseemme suunnitellaan e-sport -baaria, yhteisöllistä kohtaamispaikkaa, ihan oikeaa bisnestä, Jokinen hehkuttaa.

Pelialaa tukevista tempauksista tärkeimpiä ovat Jokisen mukaan kuitenkin yhteisölliset tapahtumat, joita hän uskoo olevan tulevaisuudessa taajaan pelikampuksella.

– Eniten olen innostunut, kun saamme pelikehittäjät pois luolistaan ympäri Oulua yhteiseen paikkaan, jossa fiksut päät hakkaavat yhteen, jossa ollaan vähän enemmän kuin jos oltaisiin yksinään, Jokinen hymyilee.

Fingersoftin Pasi Jokisen mukaan Oulun pelikampuksen lähitulevaisuudessa siintää monen monituista yhteisöllistä tapahtumaa.Marko Pinola / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Koiranilmoille laitetaan piste Kokkolassa – lemmikkien juoksuputkessa saa myös terapiaa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 14 - 19:45

Eläinhoitola Kotipesä -yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Puolimatka sai idean koirien sisälenkkipuistosta jo pari-kolme vuotta sitten, kun yksi lemmikkien hoitajista liukastui koiraa ulkoiluttaessaan.

Puolimatka laskeskeli, ettei Kotipesä-yhdistyksellä ole varoja hankkia riittävästi hiekoitushiekkaa, vaan tarvitaan jokin muu ratkaisu.

– Jos koiran hoitopaikka maksaa asiakkaalle 19 euroa päivässä, kissanhoito 12 euroa päivässä ja hiekka 300 euroa päivässä, pitää olla aika monta hoidettavaa hiekkamäärän rahoittamiseen.

Nyt Kotipesä on saanut myönteisen rahoituspäätöksen noin 400 metriä pitkän koirien juoksuputken rakentamiseen. Leader Aktion Österbottenin myöntämä tuki on noin 150 000 euroa.

Kaivon kohdalle istutetaan tietenkin pissapuita. Eläinhoitola Kotipesä ry:n puheenjohtaja Pekka Puolimatka

Hankkeen kokonaiskustannusarvio on Puolimatkan mukaan parisataatuhatta euroa. Luun muotoisen, noin 650 neliön kokoisen juoksu- ja terapiatilan on tarkoitus valmistua parissa vuodessa.

Maapohjaisen uudisrakennuksen kerrosala on 566 neliötä ja sisäkatto noin 2,5 metrin korkeudella.

Tila pidetään puhtaana juoksuradalle levitettävän purun avulla, josta kikkareet on helppo siivota.

– Ja kaivon kohdalle istutetaan tietenkin pissapuita, Pekka Puolimatka lisää.

Leader-neuvoja Emma Wester ja Pekka Puolimatka ovat tyytyväisiä juoksuputki-hankkeeseen.Mari Hautamäki / YLE Hyvinvointia ja lemmikkiterapiaa

Noin sadan hehtaarin kokoiselle kaupungin vuokratontille, Eläinhoitola Kotipesän "takapihalle" suunniteltu rakennus tarjoaa Puolimatkan mukaan myös hyvinvointia ihmisille. Terapiahuoneeksi kutsumaansa tilaan, luun toiseen päätyyn, voi tulla leikkimään oman lemmikin tai eläinhoitolan lemmikin kanssa.

– Perheet voivat paistaa terapiatilan keskelle suunnitellussa grillikatoksessa makkaraa tai leikkiä ja lenkkeillä lemmikkien kanssa. Myös siedätyshoidot jatkuvat terapiatilassa, Puolimatka visio.

Eläinhoitola Kotipesässä on käynyt useamman vuoden ajan eläinallergikkoja, jotka ottavat koiran tai kissan muutamaksi minuutiksi syliin tunnustellakseen allergiaoireitaan. Lisäksi Kotipesässä käy psykiatrisessa kuntoutuksessa olevia lapsia ja aikuisia, saamassa eläinterapiaa.

Nuoret rakentavat juoksuputken

Yhdeksän toimivuotensa aikana Kotipesä-yhdistys on työllistänyt yli 500 henkilöä. He ovat esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevia ja kaikkein vaikeimmin työllistyviä nuoria. Myös juoksuputki on tarkoitus toteuttaa 20 nuoren työttömän voimin.

– Tietenkin hankimme maansiirtoyrittäjän kaivamaan, eihän kukaan lapiohommiin lähde. Lisäksi tarvitaan paljon talkootyötä ja sponsoritukea, Puolimatka lisää.

Tälläkin hetkellä Kotipesässä on kolme-neljä työssä kuntoutujaa.

Olen ennenkin tehnyt sellaisia rakennuksia, joiden idea on syttynyt yöllä kello kaksi. rakennusmestari Mårten Kankkonen

Pekka Puolimatka kertoo juoksuputken olevan yksi hänen unelmistaan, joka näyttäisi nyt toteutuvan.

– Tai sanoisiko kuten poliitikot, yksi unelma, joka menee maaliin. Tämä on maailman ensimmäinen juoksuputki, Puolimatka hehkuttaa.

Kennelliiton tietojen mukaan vastaavaa juoksuputkea koirille ei ole aiemmin Suomessa rakennettu.

Juoksuputken pohjapiirustus muistuttaa koiran luuta. Rakennuksen pitkä sivu on noin 80 metriä, ympyrän sisämitta noin 20 metriä.Mari Hautamäki / YLE

Juoksuputken lupaprosessit ja hankerahoitus ovat vieneet aikaa, vaikka piirustukset ovat olleet valmiita jo useamman vuoden. Vuonna 2014 silloinen Kokkolan kaupungin arkkitehti Lassi Oikari piirsi luun muotoisen rakennuksen, jonka rakennusmestari Mårten Kankkonen hyväksyi.

– Olen ennenkin tehnyt sellaisia rakennuksia, joiden idea on syttynyt yöllä kello kaksi, Kankkonen lisää.

Eläinhoitola Kotipesä ry hoitaa maksusta lemmikkejä esimerkiksi omistajan matkan tai sairauden aikana. Kotipesä ottaa huostaansa myös rankkurin toimittamat lemmikit ja hoitaa kodittomien eläinten adoptointia.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mies tuomittiin ehdolliseen rangaistukseen poliisin uhkailusta Toholammilla

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 14 - 16:13

Syyttäjä oli vaatinut syksyllä 2015 Toholammilla sattuneesta tapauksesta toholampilaismiehelle rangaistusta muun muassa murhan yrityksestä. Mies oli osoitellut poliisipartiota käsiaseella.

Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus kaatoi toholampilaismiehen syytteet kahden poliisin murhayrityksestä.

Sen sijaan oikeus tuomitsi miehen laittomasta uhkauksesta, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja törkeästä ampuma-aserikoksesta puoleksitoista vuodeksi vankeuteen. Rangaistus on ehdollinen.

Poliisit olivat turvaamassa ambulanssin sairaanhoitajia, jotka olivat hakemassa miestä pakkohoitoon. Tässä yhteydessä mies osoitteli poliiseja aseella uhaten tappaa heidät ja heidän perheensä. Oikeuden mukaan ase oli lataamaton ja siten toimintakelvoton, joten murhayrityksen tahallisuus ei täyty.

Tuomittu joutuu maksamaan kummallekin poliisille vahingonkorvausta kärsimyksestä 2000 euroa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Siskosta ja Seposta tuli vanhemmat Kokolle ja Himizolle – "Kun menen kotiin, rukoilen heille kaikkea hyvää"

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 14 - 12:24

Kongolaisveljesten Himizon ja Kokon mieli tulvii kiitollisuutta. Sanat eivät tahdo riittää kertomaan hyvästä ja turvallisesta olosta, jota he tuntevat kuusamolaisen eläkeläispariskunnan ruokapöydässä.

Sisko ja Seppo Mustonen ovat ottaneet kaksikon hoivaansa. Puolitoista vuotta jatkunut tuttavuus on kasvanut vahvaksi ystävyydeksi. Veljekset kutsuvat Siskoa ja Seppoa äidiksi ja isäksi.

Aina kun menen kotiin, rukoilen heidän puolestaan. Rukoilen heille pitkää elämää. Himizo Nalunja

– Nämä kaksi ihmistä merkitsevät meille aivan kaikkea. Meillä ei ole enää isää ja äitiä Kongossa, mutta täältä löysimme uudet vanhemmat. Sisko ja Seppo välittävät meistä, veljeksistä vanhempi Himizo sanoo.

– Aina kun menen kotiin, rukoilen heille kaikkea hyvää. Rukoilen heille pitkää elämää.

Väkivalta vei vanhemmat

Himizo ja Koko menettivät vanhempansa Kongon väkivaltaisissa levottomuuksissa reilut kymmenen vuotta sitten. Isä ammuttiin. Sydänvaivoista kärsinyt äiti ei kestänyt näkemäänsä julmuutta. Äidin sydän petti.

Suomalainen kotiruoka maistuu hyvin Kokolle ja Himizolle. Seppo Mustonen aikoo opettaa veljekset ensi kesänä kalastamaan.Ensio Karjalainen / Yle

Veljekset pakenivat Malawiin. Pakolaisleirillä he viettivät yhdeksän vuotta.

Swahilia äidinkielenään puhuvat Himizo ja Koko taitavat myös ranskan kielen, mutta englannin he oppivat pitkän pakolaisuutensa aikana.

– Leirillä ei ollut mitään. Ei mitään järkevää tekemistä. Englantia sentään siellä opimme, nuorempi veli Koko huokaisee.

Ystäviä on vaikea löytää

Vuoden 2015 syksyllä veljekset pääsivät kiintiöpakolaisina Suomeen. Kuusamossa he ovat asuneet siitä lähtien.

Suomen kielikin alkaa heiltä hiljalleen taittua. He opiskelevat kieltä kolmena päivänä viikossa. Loput viikosta kuluu työharjoittelussa vanhusten parissa ja paikallisessa aikuiskoulutuskeskuksessa.

– Meillä ei ole vielä ikäisiämme ystäviä Kuusamossa. Ehkä työ tai tulevaisuudessa opiskelut niitä tuovat mukanaan. Nyt meidän ainoat todelliset ystävämme ovat Sisko ja Seppo, Koko sanoo.

Kuin samaa perhettä  

Sisko ja Seppo Mustonen törmäsivät veljeksiin SPR:n ystävyyskoulutuksen kautta syksyllä 2015.

– Ystävystyimme silloin. Nyt olemme kuin samaa perhettä, Sisko Mustonen sanoo.

Ystävyytemme on ollut aitoa. Seppo Mustonen

Seppo Mustonen kehuu Himizon ja Kokon asennetta uuden elämän äärellä.

– Ystävyytemme on ollut aitoa. Tutustuttuamme kävimme keskustelun, jossa puhuimme ystävyydestä ja luottamuksesta. Sitä keskustelua ei ole tarvinnut käydä toista kertaa, Seppo Mustonen kiittelee.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pietarsaaren paloittelumurha: käräjäoikeus määräsi epäillyt vangittavaksi

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 13 - 14:44

Pohjanmaan käräjäoikeus määräsi maanantaina Pietarsaaren paloittelumurhasta epäillyt vangittavaksi. Epäillyt ovat vuonna 1971 syntynyt nainen ja vuonna 1974 syntynyt mies.

Heidän epäillään syyllistyneen murhaan ja hautarauhan rikkomiseen. Epäillyt ovat vangittuna Kokkolassa ja oikeudenkäyntiä käytiin videoyhteyden avulla.

Paloittelumurha paljastui Pietarsaaressa viime perjantaina. Paikkakunnalla surmattiin vuonna 1965 syntynyt pietarsaarelainen mies. Uhri oli epäillyille entuudestaan tuttu.

Torstaina Pietarsaaren Permossa jäteastioista löytyi murhatun miehen ruumiinosia. Poliisi käynnisti tapauksesta mittavan poliisioperaation Vuohisillantiellä. Ruumiinosien etsinnässä käytettiin apuna muun muassa poliisikoiraa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ammattiosasto: Työnantaja syyllistynyt työsyrjintärikokseen? – Kokkolan Bolidenistä tutkintapyyntö

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 13 - 13:42

Boliden Kokkolan pääluottamusmiehen mukaan epäilty työsyrjintärikos syntyi siinä yhteydessä, kun parikymmentä elektrolyysiosaston työntekijää marssi ulos kesken työpäivän kiinnittääkseen huomiota huonoon työilmapiiriin.

Ulosmarssipäivänä työnantaja ilmoitti, että ulosmarssijoille on luvassa varoitukset. pääluottamusmies Petri Partanen

Pääluottamismies Petri Partasen mukaan ammattiosaston järjestämään mielenilmaukseen osallistuneita työntekijöitä yritettiin uhkailemalla saada palaamaan takaisin töihin. Osallistujille jaettiin myös varoituksia.

– Ulosmarssipäivänä työnantaja ilmoitti, että ulosmarssijoille on luvassa varoitukset. Sanoin, että se ei ole oikea tapa toimia, jos pahasta mielestä marssimisesta annetaan varoituksia. Seuraavana päivänä varoituksia alettiin jakaa. Minä muistutin kirjallisesti työnantajaa työntekijöiden lakko-oikeudesta. Oikeus tulee kansainvälisestä ILO-sopimuksesta ja perustuslaista, joilla järjestäytymisvapaus on työntekijöille taattu, kertoo Partanen.

"Erittäin harvinaista"

SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto pitää näin kärjistynyttä tilannetta erittäin harvinaisena suomalaisessa työelämässä. Hänen mukaansa uhkailua esiintyy joskus, mutta poliisille asti asia menee erittäin harvoin.

– Yleensä työnantajat ymmärtävät, että lakkoilu on laillinen tapa ilmaista mielipide.

Boliden Kokkolan pääluottamusmies Petri Partanen valottaa taustoja:

Yleensä työnantajat ymmärtävät, että lakkoilu on laillinen tapa ilmaista mielipide. lakimies Anu-Tuija Lehto

– Kyseessä on monta vuotta jatkunut ilmapiiriä huonontanut asia. Työntekijät kokevat, että he eivät ole voineet vaikuttaa työnsä kehittämiseen. Työn kehittäminen on ollut yksipuolista. Voidaan käyttää jopa sanelupolitiikka-termiä tässä asiassa. Kun tällainen jatkuu monta vuotta, niin näin ikävä lopputulos syntyi.

Työntekijäpuoli on konsultoinut asiassa Metalliliittoa, jonka jäsen ammattiosasto 135 on. Liiton mukaan työnantajan käytös antaa aiheen rikosilmoituksen tekemiseen.

Saman pöydän ääreen

Pääluottamismies arvioi, että tapahtumien jälkeen työilmapiiri elektrolyysiosastolla on pelokas. Töitä pitäisi kuitenkin pystyä jatkamaan.

– Pitää vain yrittää normaalisti jatkaa ja ottaa asiat asioina, eikä henkilökohtaisina, miettii Partanen.

Viime kädessä työnantaja on vastuussa työilmapiiristä. lakimies Anu-Tuija Lehto

SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto opastaa, että tulehtuneessa työilmapiirissä ainoa vaihtoehto on istua alas keskustelemaan. Jos ulkopuolisia tarvitaan neuvottelupöytään, yleensä liitot voivat tulla apuun. Myös työterveyshuolto ja työsuojelupiirikin voivat auttaa.

– Pitkään jatkunutta tilannetta on vaikea ratkaista. Yleensä, jos työilmapiiri on huono, mistään ei päästä yksimielisyyteen. Jos taas ilmapiiri on hyvä, isoistakin ongelmista päästään sopuun, tietää Lehto.

– Viime kädessä työnantaja on vastuussa työilmapiiristä. Jos työntekijöillä on olo, ettei heitä kuunnella, pitää tehdä selvitys siitä, mitä voitaisiin tehdä toisin.

Pääluottamusmies Petri Partanen myöntää, että tutkintapyynnön jättämisen jälkeen on tullut nukuttua huonosti:

– Mietin, että olisinko itse voinut tehdä jotain toisin. Mutta kyllä tämä on johtunut työnantajan politiikasta ja on vain seuraus siitä asiasta, summaa Partanen.

Juha Kemppainen / Yle "Asia hoidetaan sisäisesti"

Boliden Kokkolan toimitusjohtaja Jarmo Herronen kommentoi iltapäivällä, että hänen mielestään työntekijäpuoli on antanut tilanteesta liian yksipuolisen kuvan, mutta hän ei siltikään halua kommentoida asiaa julkisesti.

Herronen kertoo, että asia hoidetaan sisäisesti. Hänen mukaansa työnantaja sai tiedon tutkintapyynnöstä median kautta maanantaina 13.2.

Juttua on täydennetty 13.2. kello 13:35 työnantajan kommenteilla.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Urheilijat maksoivat liian kovan hinnan"– näytelmä pohtii Lahden dopingkäryn ihmiskohtaloita

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 13 - 12:12

Vaasan kaupunginteatterin johtaja Erik Kiviniemi tunnustaa, että hän on hyvin syvällä valmisteilla olevan Umpihankeen-näytelmän aihepiirissä, hiihdossa. Mies on innokas lajin harrastaja. Sen lisäksi Lahden 2001 MM-hiihtojen dopingkäryt vaikuttivat häneen syvästi.

– Nämä tapahtumat heilauttivat identiteettiä. Niissä oli jotain pysäyttävää. Jälkeenpäin aloin miettiä, että minusta nämä urheilijat maksoivat aivan liian kovan hinnan. Heidän tilanteensa oli aivan katastrofaalinen ja minä suren sitä, että niin kävi. Tämä sai aivan liian suuret mittasuhteet, kertoo syksyllä ensi-iltansa saavan näytelmän ohjaaja ja toinen kirjoittajista.

Vaasan kaupunginteatterin lavalla ei siis nähdä Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi (ohjaajan mielestä) tyypillistä sotadraamaa, vaan pysäyttävää urheiludraamaa moraalisine pohdintoineen.

Aihepiirin toivotaan vetävän kotisohvien sankareita teatterilavan äärelle.

Minusta nämä urheilijat maksoivat aivan liian kovan hinnan. teatterinjohtaja Erik Kiviniemi

– Näytelmä alkaa ajasta ennen kisoja. Siinä valotetaan, millaisia menestymisen paineita, valintoja ja tavoitteita urheilijoilla oli. Minusta me katsojat olemme vastuussa siitä, että meille ei kelpaa mikään neljäs tai viides sija, vaan meillä on aikamoisia vaatimuksia menestymisen suhteen. Tämä kuvio luo sitä draamaa eli kosketuspintaa myös yleisöön.

Alhosta huipulle

Erik Kiviniemi kirjoittaa tarinaa yhdessä dramaturgi Outi Rossin kanssa. Tarkoitus ei suinkaan ole toistaa uskollisesti yleisön tuntemia onnettomia tapahtumia, vaan etsiä niihin uusia näkökulmia. Ahdingosta noustaan myös takaisin hiihtomaailman kärkeen.

– Kiinnostavaa on se, kuinka Virpi Kuitunen pystyi nousemaan takaisin huipulle. Hänelle ja muille urheilijoille minä nostan hattua, ja heille me teemme kunniaa tässä.

Edesmenneellä hiihtäjällä, Mika Myllylällä, on teatterinjohtajan sydämessä aivan oma paikkansa. Kiviniemi onkin iloinen, että Myllylälle pystytetään patsas Haapajärvelle.

– Minusta hän on maailman paras hiihtäjä!

Kuka sitten esittää lavalla Myllylää tai Kuitusta, sitä ohjaaja-kirjoittaja ei vielä paljasta. Valinnat on toki jo tehty, sillä lukuharjoitukset alkavat keväällä. Varsinaiset harjoitukset starttaavat syyskuussa. Ensi-ilta on marraskuun 11. päivä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomen ensimmäinen kehitysvammaprofessori: Kehitysvammaiset asuivat vielä 80-luvulla ahtaasti ja kuolivat nuorina

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 12 - 18:00
Mistä on kyse?
  • Kehityslääketieteen dosentti Maria Arvio, 63, valittiin viime syyskuussa ensimmäiseksi kehitysvammalääketieteen professoriksi Suomessa
  • Asuu Hämeenlinnassa, mutta työskentelee Lahdessa Päijät-Hämeen keskussairaalassa osastonylilääkärinä
  • Maria Arvio on Euroopan toinen alan professori. Ensimmäinen on Saksassa.

Kun Maria Arvio, 63, meni nuorena lääkärinä laitokseen töihin, siellä asui viisisataa kehitysvammaista. Hän oppi ymmärtämään samoja potilaita, heidän oireyhtymiään ja sitä, mitä kehitysvammaisuus on.

– Opin tuntemaan kehitysvammaiset ihmisinä ja heidän perheensä ja sen, mitä merkitsee olla kehitysvammainen. Se tulee kantapään kautta lääkärille. Ei työtä opi kirjoja lukemalla, vaan tekemällä.

Näin sanoo Suomen ensimmäinen kehitysvammalääketieteen professori Maria Arvio. Valintaansa hän suhtautuu kuitenkin vaatimattomasti.

– Olen ollut kymmenen vuotta alan ainoa dosentti Suomessa, niin siinä ei ole mitään ihmeellistä. Tietenkin tämä on kiva uran päätös, kun olen lähes eläkeikäinen.

Kaikkia kehitysvammaisia ihmisiä yhdistää se, että he tarvitsevat toisten ihmisten apua halki elämänsä Maria Arvio

Arvio aloitti työnsä terveyskeskuslääkärinä, mistä hän siirtyi lastenneurologiksi. Uransa alkuvuosina hän mietti, minkälaista väkeä kehitysvammaiset ovat. Normaali kuva kehitysvammaisesta ihmisestä on Downin oireyhtymä -diagnoosin saanut lapsi. Se oli väärä.

– Itse asiassa he edustavat vain 10–15 prosenttia. Kaikkia kehitysvammaisia ihmisiä yhdistää se, että he tarvitsevat toisten ihmisten apua halki elämänsä. Ajatukseni ovat järjestyneet päässäni vuosien aikana.

Suomi on Arvion mukaan pitkällä kehitysvammalääketieteessä verrattuna muihin länsimaihin, joissa Arvio on työnsä puolesta matkustellut.

– Yhteen aikaan minulle lähetettiin potilaita Ruotsistakin, ja kun liikun Pohjoismaissa ja Euroopassa, niin tunnen, että en ole osaamattomampi lääkäri kuin muut länsimaiset kehitysvammalääkärit.

Kehitysvammat tunnistetaan paremmin

Kehitysvammojen tunnistaminen on kehittynyt Arvion mukaan paljon. Suomessa on toimiva lastenneurologinen järjestelmä, eli diagnoosit saadaan yleensä ajoissa selville.

– Mitä vaikeampi vamma on kyseessä, sitä aikaisemmin se tunnistetaan. Downin oireyhtymä tunnistetaan jo synnytyssalissa. Mitä lievempi vamma, sitä myöhemmin vamma tunnistetaan, yleensä kuitenkin kouluiän lähestyessä.

Vammojen taustasyiden diagnostiikka on kehittynyt hirveästi työurani aikana Maria Arvio

Myös järjestelmällinen päivähoito auttaa tunnistamaan kehitysvammoja.

– Perhepäivähoitajat ja päiväkodin työntekijät seuraavat lasten kehitystä ja neuvolajärjestelmä testaa lapsia. Myös vammojen taustasyiden diagnostiikka on kehittynyt hirveästi työurani aikana.

Epäkohtia asumisyksiköissä

Arvio näkee kehitysvammaisten tukemisessa tärkeänä sen, että kehitysvammaisilla on tarpeeksi mielekästä päivätoimintaa.

– Sitä on vouhkattu, että miksi kehitysvammaiset ovat jo nuorina eläkeläisiä. Minusta on ihan sama, mistä raha tulee, kunhan on tarjolla mielekästä päivätoimintaa. Palkkatyön järjestäminen kehitysvammaisille on haastavaa. Kun työt koneistetaan, kehitysvammaisilta menee työpaikkoja.

Arvion työhön kuuluu myös kehitysvammaisten asumisyksiköissä kiertäminen. Siellä hän on kohdannut myös epäkohtia.

– Asumisyksikkö, missä asiakasta kunnioitetaan, eikä avata telkkaria heti aamulla vaan ulkoillaan, harrastetaan, ollaan aktiivisia ja toimeliaita, niin sellaisessa paikassa kehitysvammaiset asukkaat ovat tyytyväisiä ja onnellisia.

Paljolti kehitysvammaisen hyvinvointi riippuukin hänen ympäristöstään Maria Arvio

Arvio kertoo käyneensä vähän aikaa sitten asumisyksikössä, jossa hoitajat istuivat jalat pöydällä ja autistiset kehitysvammaiset haahuilivat käytävillä. Ulkona paistoi aurinko.

– Kyllä minua silloin kiukutti, että miksi tuo porukka ei lähde ulos. Miksi he ovat sisällä ja telkkari on auki. Joskus tuntuu, että jossain yksikössä on passiivinen hoitokulttuuri. Mutta sitten on aivan ihania perhekoteja ja hoitokoteja ja paljolti kehitysvammaisen hyvinvointi riippuukin hänen ympäristöstään.

Kehitysvammaiset kuolivat varhain

Kehitysvammaiset kuolivat vielä 1980-luvulla tosi nuorena.

– Silloin kun olin nuori, hoidettiin nuoria, koska vanhoja ei ollut, Arvio kertoo.

Jälkeenpäin Arvio on pohtinut, miksi näin oli. Osastoilla saattoi asua samassa huoneessa kolme kehitysvammaista. Lyhyt elinikä saattoi siis johtua ahtaista asumistiloista.

Arvio muistelee työskentelyään Lammilla laitoslääkärinä 1980-luvulla.

– Asut kolmen ihmisen kanssa samassa huoneessa, joita et ole itse valinnut kämppäkavereiksi. Kai se vähän ahdistaa, jos asut ahtaasti. Meillä hallinnon työntekijöillä oli omat isot työhuoneet, joissa olimme virka-aikana. Ei tullut mieleenkään, että siinä olisi ollut jotain outoa.

Nyt asumisyksiköitä on tuotu kaupunkiin ja kehitysvammaisia näkyy enemmän, kyllä asenne on muuttunut positiivisemmaksi Maria Arvio

Arvio muistaa laitoksesta tapauksia, kun kehitysvammaiset muuttivat laitoksesta pois, ja heiltä kysyttiin, haluavatko he muuttaa jonnekin toisaalle. Kehitysvamma on hänen mukaansa kuitenkin ymmärryksen vamma.

– Kehitysvammaisen on vaikea sanoa, että haluan tai en, kun ei tunne mahdollisuuksia. Ei ole kokemusta, että minkälaista olisi asua Riihimäen kaupungin keskustassa, kun ei hahmota, mikä on Riihimäki, jos on ikänsä asunut laitoksessa.

Laitokset tehtiin aikaisemmin järven rannalle, jossa ei ollut katuvaloja. Nyt tilanne on toinen.

– Nyt asumisyksiköitä on tuotu kaupunkiin ja kehitysvammaisia näkyy enemmän, kyllä asenne on muuttunut positiivisemmaksi. Kehitysvammaisille ollaan yleisesti ystävällisiä, tai sitten ihminen on tosi törppö, jos ei ole.

Kiireinen professori

Nyt Arvio on monessa mukana. Kehitysvammalääkärin työtä hän tekee myös Paimiossa uudessa osaamis- ja tutkimuskeskuksessa yhden päivän viikossa. Tuoreena alan professorina hänellä on myös monta tutkimushanketta.

– Vedän ja opetan myös yliopistoissa Turussa ja Oulussa. Minulla on monta työpaikkaa ja esiintymiskutsuja satelee.

Jos keksii avun potilaan vaivaan pitkän harkinnan ja tuskastumisen jälkeen, että "miksi Otto on tuollainen", se on hienoa Maria Arvio

Arvio pitää työstään osastonylilääkärinä Päijät-Hämeen keskussairaalassa varsinkin silloin, kun ongelma ratkeaa. Nämä ovat tilanteita, jolloin kehitysvammainen ei ole osannut kertoa itse oireistaan ja ongelmaan löytyy lopulta ratkaisu.

– Jos keksii avun siihen potilaan vaivaan pitkän harkinnan ja tuskastumisen jälkeen, että "miksi Otto on tuollainen", se on hienoa.

Monista vanhemmista on tullut Arviolle tuttuja. Sen huomaa siitä, että potilaiden omaiset kysyvät usein, mitä Arviolle itselleen kuuluu. Se yllättää Arvion, koska hänhän se potilasta hoitaa.

– Se on häkellyttävää, koska minä olen aina ollut se, joka kysyy, mitä sinulle kuuluu. Se kertoo, että olen tullut aika tutuksi. Se on hirveän iloinen asia.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Jääkiekkokypärästä löytyy turva myös moottorikelkan kyytiin

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 11 - 13:57

Lapsen voi ottaa turvallisin mielin moottorikelkan kyytiin jääkiekkokypärä pään suojana. Ylikonstaapeli Paavo Määttä Kuusamon poliisista toteaa, ettei poliisi lähde sakottamaan moottorikelkkailijaa, jonka kyydissä on pieni nassikka ”epävirallinen” kypärä päässään.

– Tällä hetkellä alle 15-vuotiaille ei juuri löydy sellaisia kypäriä, jotka vastaisivat standardia. Olemme valvonnassa hyväksyneet hyvin pehmustetun ja hyvin päässä istuvan jääkiekkokypäränkin.

Liikenneturvan mukaan kelkkailijan tärkein turvaväline on kypärä. Se on pakollinen kuljettajalla ja kyydissä olevalla matkustajalla.

Moottorikelkkailun sääntöjen mukaan kuljettajan on huolehdittava, että alle 15-vuotias lapsi käyttää suojakypärää.

Kyllä nykyisillä kelkkailijoilla varusteet ovat kunnossa. Jyri Heiskanen, Kuusamo

Kypäränkäyttöpakko koskee myös avonaisessa reessä matkustavia.

Rukan Lammintuvan ohi kulkevalla moottorikelkkareitillä kevättalven ruuhka kasvaa pikkuhiljaa. Taukotuvan isäntä Jyri Heiskasen mukaan tauolla poikkeavat moottorikelkkailijat varustautuvat pääsääntöisesti hyvin.

– Kyllä nykyisillä kelkkailijoilla varusteet ovat kunnossa. Kypärät ovat visusti päässä ja lämmin haalari päällä, Heiskanen sanoo.

Moottorikelkkaa saa ajaa Suomessa 15 vuotta täyttänyt henkilö. Kelkkailua voivat harjoitella alle 15-vuotiaat suljetulla alueella.

Liikenneturvasta muistutetaan, että esimerkiksi oma pihapiiri tai peltoalue eivät ole suljettuja alueita. Suljetuksi alueeksi katsotaan esimerkiksi aidoilla rajattu alue, jolle pääsyä voidaan rajoittaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kasper terävöitti äidin ajatuksia omasta sairaudestaan – "Poikani vuoksi haluan hoitaa diabetekseni hyvin"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 11 - 11:31
Mistä on kyse?
  • Ykköstyypin diabeetikon verensokerien tulisi olla tasapainossa noin 3-6 kuukautta ennen raskautta
  • Varsinaista insuliinitason raja-arvoa ei ykköstyypin diabeetikkoäideille ole asetettu
  • Liian korkeisiin verensokeriarvoihin liittyy suurempi riski sikiön rakennepoikkeavuuksiin
  • Myös diabeetikon vaikea munuaisten vajaatoiminta, sepelvaltimotauti tai vaikea silmän verkkokalvon sairaus voi olla liian suuri riski raskaudelle
  • Kakkostyypin diabetes on vuosi vuodelta lisääntynyt odottavilla äideillä, koska synnyttäjien keski-ikä on noussut
  • Diabeetikoista noin puolet synnyttää alateitse, puolet sektiolla
  • Kaikista synnyttäjistä noin 16-17 prosenttia synnyttää keisarinleikkauksella, loput alateitse
  • Yleensä diabeetikot synnyttävät viimeistään 2 viikkoa ennen laskettua aikaa. Riski synnytyskomplikaatioihin kasvaa, jos raskaus menee pitkälle yli lasketun ajan

Puolivuotias Kasper herää toisilta päiväuniltaan. Hyväntuulisen vauvan nyrkki hakeutuu suuhun. Jokohan tulisi hampaita?

– Kaksi hammasta on jo tuloillaan, sanoo kokkolalainen 28-vuotias Elina Mäkinen.

Elina on ykköstyypin diabeetikko. Hän on piikittänyt itseään 9-vuotiaasta lähtien. Verensokerin mittaaminen sormenpäästä ja insuliinipistoksen laittaminen vatsaan on hänelle maailman luonnollisin asia. Diabeteksen hoitamisen ja piikittämisen normaaliuden Elina haluaa opettaa myös pienelle pojalleen.

Vielä 40 vuotta sitten ykköstyypin diabeetikot eivät voineet haaveilla äitiydestä. Nykyään äärimmäisen harvoin lääkäri toteaa, että riski on liian suuri.

– Ainoastaan jos diabeetikolla on sepelvaltimotauti, vaikea silmän verkkokalvon sairaus tai munuaisten vajaatoimintaa, voi raskaus olla liian suuri riski, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Charlotta Frostdahl Keski-Pohjanmaan Keskussairaalasta.

En osaisi elää ilman, että menen ensimmäisenä aamulla mittaamaan ja pistämään. Elina Mäkinen

Esikoistaan odottanut Elina Mäkinen mittaili verensokeriaan niin tiuhaan, että sormenpäät mustuivat.

– En osaisi elää ilman, että menen ensimmäisenä aamulla mittaamaan ja pistämään. Raskaaksi tulon jälkeen olen hoitanut itseäni tosi paljon paremmin kuin aiemmin.

Raskausaikana Elina ahmi tietoa diabeetikon raskaudesta. Hän oli lukenut, että se ei aina mene odotetusti. Hän oli välillä huolesta soikeana vauvan puolesta, vaikka diabeteksen hoitotasapaino oli jo ennen raskautta hyvä.

– Raskaus toi uutta puhtia ja rupesin hoitamaan itseäni vieläkin paremmin. Tiesin, etten tee sitä vain itseni takia, vaan myös sisälläni kasvavan vauvan takia. Halusin hoitaa itseni parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Jos äidin insuliinitasapainoa lähdetään korjaamaan raskauden jo alettua, ollaan myöhässä, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Charlotta Frostdahl Keski-Pohjanmaan Keskussairaalasta.Raila Paavola / YLE Ensimmäiset 12 viikkoa

Diabetesäitien insuliinitasapainoa seurataan tarkasti, sillä äidin liian korkea verensokeri saa vauvankin tuottamaan insuliinia ja sikiön kasvamaan.

– Raskauden 12 ensimmäistä viikkoa ovat aikaa, jolloin sikiön elimet, kuten sydän ja maksa, kehittyvät. Siksi on tärkeää, että äidin insuliinitasapaino on raskauden alkuvaiheessa jo hyvä, Frostdahl sanoo.

Mahdollisimman hyvällä tasolla hän tarkoittaa alhaisempia ja tasaisia verensokeriarvoja. Varsinaista raja-arvoa ykköstyypin diabetesta sairastavan äidin insuliiniarvoille ei ole asetettu.

– Mutta pitkäaikaisia sokeriarvoja tarkastellessa on todettu, että jos insuliinitasapaino on ollut aiemminkin hyvä, kolmen kuukauden tasapaino ennen raskautta riittää, Frostdahl lisää.

Tiuhaa tarkkailua

Elina Mäkisen ensiraskaus ei ollut helppo. Ruoka ei maistunut, eikä pysynyt sisällä raskausviikolle 17 saakka. Ranteita ja selkää särki. Yöunet ovat olleet siitä lähtien kolmen–neljän tunnin pätkiä.

– Sain alkuraskaudessa ravitsemusterapeutilta ruokailuohjeita, mutta ei minun edes tehnyt mieli makeita, ennemmin suolaista.

Kasper kasvoi normaalisti. Elina Mäkinen kävi diabeetikoiden tapaan tiuhempaan kontrollissa kuin terveet äidit. Normaalien neuvolakäyntien lisäksi hän kävi ravitsemusterapeutin, diabeteshoitajan ja diabeteslääkärin luona.

– Kuukautta minua aiemmin raskaaksi tullut siskoni kysyikin kerran: Taasko sinä menet ultraan, Elina Mäkinen muistaa.

Silloin alkoi tunnelin päässä näkyä valoa. Elina Mäkinen

Frostdahlin mukaan ykköstyypin diabeetikon raskautta seurataan aina joko keskussairaalassa tai yliopistollisessa sairaalassa. Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa hoitovastuu on diabeteslääkärillä.

– Äitiyspoliklinikalla seurataan äidin yleistä vointia ja sikiön kasvua, hän täsmentää.

Raskausviikolla 18 Elina Mäkisen olo koheni, oksentelu loppui ja hän alkoi syödä normaalisti.

– Silloin alkoi tunnelin päässä näkyä valoa.

Verensokerimittari on diabeetikolle päivittäinen työkalu.Mari Hautamäki / YLE Puolet syntyy sektiolla

Kuukautta ennen laskettua aikaa Elina Mäkinen kävi synnytystavan suunnittelussa, jossa todettiin, ettei alatiesynnytykselle ole estettä.

Lääkärin mukaan yksi syy siihen, että noin puolet ykköstyypin diabetikoista synnyttää sektiolla on se, että vauvat tahtovat kasvaa isoksi. Lisäksi he ovat herkempiä kärsimään hapenpuutteesta.

Yritin kaikkia mahdollisia kotikonsteja, kävin lenkillä ja saunassa, mutta synnytys ei lähtenyt käyntiin. Elina Mäkinen

– Diabeetikkoäitien synnytys pyritään käynnistämään vähän etuajassa, koska tiedetään, että ihan loppuun asti mennyt raskaus lisää riskiä synnytyksen aikaisille komplikaatioille. Yleensä diabeetikot synnyttävät viimeistään kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, Frostdahl sanoo.

Elina Mäkisen synnytys yritettiin käynnistää lääkkeillä viikolla 38. Viikon ajan hän hyppäsi kodin ja sairaalan välillä, turhaan.

– Yritin kaikkia mahdollisia kotikonsteja, kävin lenkillä ja saunassa, mutta synnytys ei lähtenyt käyntiin.

Sairaalakassi oli valmiina ovella odottamassa, milloin tulee lähtö laitokselle.

– Sitten nuori naislääkäri sanoi, että ei kiusata enempää, vaan tehdään sektio. Viikolla 39 + 1 minulle tehtiin normaali suunniteltu sektio. Diabeetikot tulevat sairaalaan sektiota edeltävänä iltana ja aamulla minut leikattiin.

Elina Mäkinen muistaa kokemusta hyvällä.

– Olin saanut spinaalipuudutuksen ja noin vartin kuluttua kuului rääkäisy. Se oli elämäni hienoin hetki.

Lastenlääkärin kehut

Lastenlääkärin kommentti vauvan koosta ”Ei uskoisi diabeetikon vauvaksi" – oli tuoreelle äidille kiitos hyvin hoidetusta diabeteksesta.

– Kassu ei ollutkaan syntyessään mikään jötikkä. Hän painoi 4 020 grammaa. Synnytyksen jälkeen paino putosi sairaalassa 3 700 grammaan.

– Sain olla ylpeä itsestäni, että olin hoitanut diabetekseni hyvin. Loppu viimein vauvalla oli kaikki tosi hyvin. Vauva ei voinut huonosti missään vaiheessa, Elina Mäkinen sanoo.

Varsinkin jos äiti alkaa imettää, saa olla tarkka. erikoislääkäri Charlotta Frostdahl

Noin kolme tuntia synnytyksen jälkeen Elinan insuliinimäärät tipahtavat raskautta edeltäneelle tasolle.

Synnytyslääkäri Charlotta Frostdahl sanookin, että koska odottavan äidin insuliinin tarve kasvaa, joillakin reippaastikin, ovat ensimmäiset päivät vauvan syntymän jälkeen hankalia ja tarkkoja.

– Varsinkin jos äiti alkaa imettää, saa olla tarkka. Vauvan synnyttyä palataan raskautta edeltäviin verensokerirarvoihin.

Diabetes ei suoraan periydy äidiltä vauvalle.

– Merkittävällä osalla vastasyntyneistä diabeetikkoäitien vauvoista on matala verensokeri. He ovat tottuneet sikiöaikana normaalia korkeampaan verensokeriin. Joskus riittää seuranta lapsivuodeosastolla, osa tarvitsee ihan alkuun tiiviimpää seurantaa ja hoitoa lastenosastolla, mutta diabetes sinänsä ei periydy äidiltä vauvalle.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lantalaarista tanssilattialle – Roisto kierrättää vanhoista vinyyleistä househittejä

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 11 - 09:47
Mistä on kyse?
  • Artistinimellä Roisto tunnettu Tuomas Elsilä tekee entisessä sikalassa sijaitsevassa studiossaan house-vaikutteista konemusiikkia
  • Matka uuteen konemusiikkikappaleeseen alkaa usein vanhojen vinyylien ja analogisoitinten ääreltä, Elsilä kertoo
  • Vaikka 2000-luvun alun house on väistynyt uusien konemusiikkisuuntausten tieltä, on edellä mainitulle edelleen tilausta
  • Vanhan liiton soundi kiinnostaa niin, että Roistokin tekee jatkoa esikois-EP:lleen

Kontrasti – se sana nousee mieleen, kun seisoo omakotitalon pihalla Ylivieskan pienellä Ojakylällä ja astuu viereisen entisen sikalan päätyovesta sisään lantalaarina toimineeseen tilaan, nykyiseen musiikkistudioon.

– Kieltämättä kontrastiahan tässä on, Tuomas Elsilä hymyilee, konemusiikkipiireissä Roistona tunnettu artisti, tuottaja ja DJ.

Suorakaiteen muotoiseen pieneen tilaan on mahdutettu kiitettävä määrä musiikki-instrumentteja ja studiotekniikkaa: oikealla seinällä on parivaljakko levysoitin-sampleri, nurkassa rypäs kunnioitusta herättävän kokoisia syntentisaattoreita. Peräseinällä komeilee mikseri, studiomonitorit ja musiikkisoftat sisältävä tietokone.

Vasemmalla seinällä seisoo sen sijaan – jälleen kontrastisuutta korostaen – valtava, ajan patinoima massiivipuinen kaappi. Tästä satojen vinyylilevyjen täyttämästä kaapista alkaa matka diskosta ammentavan housemusiikin ytimeen.

Matka alkaa vinyyliltä Vanhat vinyylit ovat erottamaton osa Tuomas Elsilän musiikkia.Antti Pylväs / Yle

– Sää et ikinä törmäis näihin biiseihin, jos etsisit näitä digitaalisesti. Esimerkiksi Youtuben playlistit pakottavat jonkun toisen kaavaan: joku on päättänyt puolestasi, että nämä biisit on hyviä. Vinyylejä keräillessä yllätysmomentti on aivan eri galaksista, Elsilä toteaa valkaten sadoilta kirppareilta ja levyliikkeistä haalittua kokoelmaa.

Käteen osuu George Bensonin Give Me the Night -single vuodelta 1980. Levyn pyörähtäessä lautasella yllättävän hyvän akustiikan omaava tila täyttyy menevästä diskopoljennasta sekä tuhdista bassolinjasta.

Kyllä tuohon voisi jo lähteä tanssimaan! Kuvaaja

Ehtaa tavaraa samplattavaksi, toisin sanoen tietyn ääninäytteen poimimiseksi ja edelleen muokattavaksi lopullista biisiä varten.

– Kun aloin samplaamaan vinyylejä, en ajatellut että sillä olisi niin suurta merkitystä. Mutta se on iso juttu, sillä on suuri vaikutus siihen lopulliseen musaan mitä syntyy, Elsilä toteaa äänittäen mieluisan pätkän musiikkia elämää nähneeseen Ensoniq ASR-X -sampleriin.

Konemusiikki on käsityöläisyyttä

Kun ääninäyte on samplerin uumenissa, ryöpsähtää luovuus valloilleen. Elsilä takoo laitteen padeja, muokkaa ääninäytteen järjestyksen uuteen uskoon, lisää raitaan huumaavan kuuloisen flanger-efektin.

– Kyllä tuohon voisi jo lähteä tanssimaan, kuvaaja huudahtaa taustalta.

Konkarisamplaaja hymähtää. Konemusiikki yhdistetään usein ja oikeutetusti tietokoneisiin, mutta Elsilä koettaa pysyä mahdollisimman pitkään pois näyttöpäätteeltä, vanhojen ja luonteikkaiden soitinten äärellä.

Musiikinteko on unenomaista – sitä vaipuu sellaiseen tilaan, jossa ei kelaa, mitä ympärillä tapahtuu, vaan keskittyy pelkästään siihen tekemiseen. Tuomas Elsilä

– Mää en tykkää tehdä tietokoneella musiikkia. Se ei ole käsityötä!

Käsillä tekeminen jatkuu tilan oikeassa nurkassa. Juuri muokatun, vielä vinyylirohinat omaavan samplen päälle kuorrutetaan lisää särmää analogisella Korg Trident -polyfonisyntetisaattorilla.

– Tätä on käytetty paljon Ranska-tuotannoissa, Elsilä tietää viitaten muun muassa Daft Punkiin, monen mielestä yhteen aikamme vaikutusvaltaisimpaan elektronisen musiikin duoon.

Uuden biisin teko alkaa usein samplerin ääreltä. Kuvassa Ensoniq ASR-X -sampleri.Antti Pylväs / Yle Juhlamokka-mainoksia ja joogaa

Juuri Ranskassa tehdylle housemusiikille ominainen 4/4 tahdin diskokomppi, syvään pumppaava basso ja raju filtteröinti kuuluu Roistonkin musiikissa.

1990- ja 2000-luvun alussa kulta-aikansa elänyt Ranska-house on tätä nykyä väistynyt nuorekkaamman elektronisen tanssimusiikin EDM:n tieltä, mutta toisinaan vanhan liiton soundi puree edelleen kuuntelijoihin.

Tästä on osoituksena Roistonkin menestys. Vuonna 2015 ilmestynyttä Apart In Love-EP:tä on kuunneltu miljoonia kertoja musiikin suoratoistopalvelu Spotifyssä. Menestyminen tuntuu mukavalta, mutta ei ole itse tarkoitus.

– Totta kai sitä haaveilee menestymisestä. Tämä on kuitenkin puhtaasti itsensä ruoskimista. Että haluaa olla aina vain parempi ja parempi. Tulee mieleen Juhlamokka-mainokset, niihin pääseminen on suurin haaveeni, Elsilä nauraa, mutta vakavoituu kertomaan, mikä on kuuntelukertoja ja myyntiä tärkeämpää.

Se on tietenkin intohimo. Intohimo niin vinyyleille levyttäneitä artisteja, nuoruuden house-esikuvia kuin myös ylipäätään musiikkia ja sen tekemistä kohtaan.

– Musiikinteko on unenomaista – sitä vaipuu sellaiseen tilaan, jossa ei kelaa, mitä ympärillä tapahtuu, vaan keskittyy pelkästään siihen tekemiseen. En koe itseäni kuitenkaan säveltäjäksi tai taiteilijaksi, vaan ennemminkin käsityöläiseksi.

Minä kierrätän, valitsen summan mutikassa hyvältä saundaavan samplen ja korjaan mitä virheitä tein sen kanssa. Tuomas Elsilä

Elsilän käsityksen mukaan taiteilijalla on aina jokin sanoma tai pyrkimys tuoda itseään esiin. Hän ei kuitenkaan halua tuoda kyseisiä elementtejä tuotoksiinsa. Musiikki on kursailemattomasti vain musiikkia.

– Minä kierrätän, valitsen summan mutikassa hyvältä saundaavan samplen ja korjaan mitä virheitä tein sen kanssa. Eli tämmöistä ihmeellistä jooga tämä on!

Ylivieska jytää ja runttaa

Virheenkorjausjooga kuulostaa toimivalta tavalta Elsilälle. Hän jättää biisiaihion hautumaan ja pistää tietokoneeltaan soimaan menestys EP:lleen suunniteltua jatkoa. Studion täyttää jälleen raikkaan kuuloinen poljento, joka menee jalan alle.

– Helmikuussa on tulossa uutta Roistoa, Elsilä paljastaa.

Rauhallisempi housemusiikki on ollut muodikasta kuluvalla vuosikymmenellä, mutta tulevien julkaisujen myötä Elsilä haluaa palata juurilleen.

– Eka EP:ni oli fiilistelyä, nyt tulee kunnon runttausdiskoa. Olen kuitenkin luonteeltani rokkari. Ehkä juuri tällaisessa halussa runtata saundia ihan tappiin asti kuuluu pohjoispohjalaisuus, Elsilä tuumaa musta Ylivieska-lippalakki päässään.

Katseen suuntautuessa lippalakkiin, konediskon pauhatessa taustalla, nousee jälleen mieleen tuttu sana: kontrasti. Suljemme vanhan sikalan oven takanamme, jatkamme matkaamme läpi hiljaisen Ylivieskan.

Tammikuinen iltapäivä rauhoittaa, mutta mieli on silti levoton – tekee mieli mennä yökerhoon, sillä groove soi edelleen korvissa ja kuin varkain, se sujahtaa sieltä jalan alle.

Tuomas Elsilän studio on rakennettu entisen sikalan lantalaarina toimineeseen tilaan.Antti Pylväs / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Rolls-Royce vähentää 55 henkilöä Raumalla, Turussa ja Kokkolassa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 10 - 15:24

Potkurivalmistaja Rolls-Royce aloittaa yt-neuvottelut, jotka koskevat noin 55 henkilön vähentämistä Suomessa.

Tällä hetkellä Rolls-Royce työllistää Suomessa noin 570 ihmistä Raumalla, Kokkolassa ja Turussa.

Vähentämispaine kohdistuu erityisesti Raumalle, jossa Rolls-Roycella on lähes 500 työntekijää.

Tilaukset vähentyneet

Taustalla on yhtiön loppuvuodesta antama ilmoitus, että se vähentää maailmanlaajuisesti 800 työpaikkaa. Henkilökunnan vähentämisen taustalla on tilausten väheneminen.

– Päätös vähentää henkilökuntaa ei ole koskaan helppo, mutta toimintaamme on sopeutettava vallitsevaa markkinatilannetta vastaavaksi, Suomen toiminnoista vastaava toimitusjohtaja Olli Rantanen sanoo.

Yt-neuvottelut on tarkoitus saada loppuuna huhtikuun alkuun mennessä. Vähennyksistä suurin osa on irtisanomisia, mutta osittain aiotaan käyttää lomautuksia.

Tällä hetkellä Rolls-Royce työllistää Suomessa noin 570 henkilöä Raumalla, Kokkolassa ja Turussa.

– Näyttää siltä, että tästä vuodesta on tulossa vielä vaikeampi kuin viime vuodesta, toimitusjohtaja Rantanen kuvaa yhtiön hankalaa tilannetta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Yli viisikymppisenä taistelulajit löytänyt Juha: "Salilla ei katsota ketään kieroon"

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 10 - 14:39
Kamppailulajit Suomessa

Suomen harrastevalikoimassa erilaisia kamppailulajeja ja niiden alasuuntauksia löytyy noin pari sataa. Kaikilla seuroilla ei kuitenkaan ole valtakunnallista lajiliittoa.

Harrastustoimintaa on noin 250 ei paikkakunnalla.

Kamppailulajeista Suomessa tutuimpia lienevät nyrkkeily, judo, paini, miekkailu ja karate, mutta listalta löytyy kymmenittäin muitakin lajeja ja niiden lisäksi vielä koko joukko peruslajista kehitettyjä variaatioita ja tyylisuuntia ja koulukuntia.

Useimpien kamppailulajien taustalla on puolustautuminen fyysistä hyökkäystä vastaan. Siksi lajeja kutsutaankin joskus myös itsepuolustus- tai taitelulajeiksi, vaikka urheiluversioissa kysymys onkin nimenomaan kilpailemisesta tai kuntoharrastuksesta salilla.

Harjoittelu vie kaiken huomion eli se niin kuin resetoi mielen, kun tekee vain sitä, mitä pitää tehdä. Se on niin kuin mielen nollaaminen. Juha Näsänen

– Täällä voi haastaa itsensä ja nousta sitten eri tasoille, kuvailee oululainen Juha Näsänen, joka hurahti kamppailulajeihin viime vuoden marraskuussa ja on sen jälkeen treenannut Oulun Kamppailuklubin salilla säännöllisesti. Takana on brasilialaisen ju-jutsun peruskurssi ja suunnitelmissa osallistua seuraavaksi keväällä alkavalle kuntonyrkkeilyn peruskurssille.

53-vuotias Juha Näsänen on alan harrastajana veteraanisarjaa, mutta ei suinkaan poikkeus. Lajin tai oikeastaan lajien harrastajien ikähaarukka lähtee nelivuotiaista ylöspäin ja lajeja voivat harrastaa yhtälailla niin miehet kuin naisetkin.

– Porukka ottaa kaikki hyvin vastaan ja vaikka minähän olen vanhimpia täällä, niin täällä ei silti katsota ketään kieroon.

Harrastus onkin imenyt miehen mukaansa täysillä.

Kun kamppailet niin totta kai se on fyysistä tekemistä, mutta kyllä se henkinen kantti kasvaa siinä samalla. Tomi Kaarela

– Juha on viimeisen päälle hyvällä asenteella aina treeneissä ja hän on kyllä löytänyt ytimen itsensä haastamisesta, vakuuttaa Juhaa valmentava Kimmo Kolehmainen.

Kamppailulajit mielletään usein taistelulähtöisiksi ja aggressiivisiksi lajeiksi. Juha Näsäsen mukaan siitä ei kuitenkaan ole kysymys. Treenatessa huomio keskittyy vain harjoitteluun.

– Harjoittelu vie kaiken huomion eli se niin kuin resetoi mielen, kun tekee vain sitä, mitä pitää tehdä. Se on niin kuin mielen nollaaminen.

Kamppailu-urheilussa kehitetään niin fysiikkaa kuin psyykettäkin. Lajien harrastaminen vaatii hyvää fyysistä kuntoa ollaanpa sitten judon tatamilla, painin molskilla, nyrkkeilykehässä tai miekkailualueella. Peruskuntoharjoittelun lisäksi pitää oppia seuraamaan vastustajaa, hallita tilanteita ja reagoida vastustajan liikkeisiin.

Tarvitaan myös kovaa henkistä kanttia.

– No kyllä me kehitettään näitä molempia taitoja ihan rinnakkain. Kun kamppailet niin totta kai se on fyysistä tekemistä, mutta kyllä se henkinen kantti kasvaa siinä samalla, kertoo kamppailuklubin toinen valmentaja Tomi Kaarela.

Kamppailu-urheilua voi harrastaa sekä kilpatasolla että kuntoilumielessä. Välttämättä harrastajan ei tarvitse edes otella. Jo pelkillä harjoituksilla saa hien pintaan ja mielen avoimeksi.Antti Pylväs / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kerran elämässä -keliä ei voi jättää väliin – kuvat retkiluistelusta kertovat enemmän kuin sanat

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 10 - 12:38

– Jää on nyt niin mahtava, että tällainen keli sattuu vain kerran elämässä, hehkuttaa kokkolalainen retkiluistelija Sami Pesola.

– On harvinaista, että jää on niin kirkas ja lumeton, hän lisää.

Pesolan mielestään retkiluistelijalle otollisimmassa kelissä piilee aina se vaara, että seuraavaksi sataa lunta jään päälle. Pelastusviranomaisten huoli on toisenlainen.

Vaikka Kokkolan merivartioston tietoon ei ole tullut jäihin putoamisia tänä talvena, se kehottaa jäällä liikkujia varovaisuuteen.

On harvinaista, että jää on niin kirkas ja lumeton. Sami Pesola

Merellä jään paksuus on vaihdellut tänä talvena poikkeuksellisen paljon. Kovista pakkasista huolimatta jää on edelleen pettävän heikkoa saaristossa siltojen alla ja saarten välissä. Syynä on lämpötilojen raju vaihtelu.

Ilmatieteenlaitoksen jäätiedotteen mukaan Perämeren eteläosissa eli Kokkolan seudulla on 15–30 senttimetriä paksua teräsjäätä; ulompana ohutta tasaista jäätä, sekä uutta jäätä ja jäänmuodostusta.Sami Pesola

Retkiluisteluharrastajan ja Suomen Ladun Kiilopään liikuntapalveluista vastaavan Petri Kulhan mukaan jäätilanne Keski-Pohjanmaan rannikolla on ollut hyvä retkiluistelulle. Hän on kuullut kavereiltaan Etelä-Suomesta samanlaista viestiä.

– Pitkä pakkasjakso ilman lunta tekee hyvän luistelujään.

Yksin ei saa jäälle lähteä. Petri Kulha

Hän nostaa lajin tärkeimmäksi turvallisuustekijäksi kaverin.

– Yksin ei saa jäälle lähteä. Lisäksi mukana on oltava jääsauva, jolla tunnustellaan jään paksuutta luistelun kuluessa, hän ohjeistaa.

Alumiininen pitkä sauva tekee yhdellä napakalla lyönnillä viisisenttiseen jäähän reiän.

Retkiluistimen terät ovat noin 40-50 senttimetriä pitkät, jotka kiinnitetään esimerkiksi luistelumonoon.Mari Hautamäki / YLE

Lisäksi retkiluisteluvarustukseen kuuluu kelluntareppu, jonne pakataan kuivat vaihtovaatteet vesitiiviisti. Heittoliina tai -köysi pakataan niin, että sen saa käteen ilman repun riisumista.

– Ja naskalit on ehdoton, ilman niitä ei lähdetä minnekään. Ja tietenkin hyvät eväät. Repusta löytyvä pullapussi pelastaa aika paljon huonoja jäitä, Petri Kulha nauraa.

Suositeltavia varusteita ovat myös kypärä, kartta ja kompassi sekä vesitiiviisti pakattu kännykkä.

Rannikon jää kiilasi tunturin ohi

Neljä retkiluistelijaa otti unelmakelistä kopin. Pesolan ja Kulhan lisäksi vajaalle kymmenen kilometrin matkalle kohti Tankarin majakkasaarta lähtivät Kaisu ja Leo Laakkonen.

Petri Kulha (oik.), Sami Pesola ja Kaisu Laakkonen valmistautuvat Kåtöskatanin rannassa luisteluretkelle kohti Tankarin majakkasaarta.Mari Hautamäki / YLE

Tänä talvena retkiluistelun aloittanut Kaisu Laakkonen sai järjestettyä työnsä niin, että pääsi arkipäivänä mukaan.

– Ei yhtään jännitä, kun on tuollaiset kokeneet ketut mukana, hän nauraa.

Kulhakin valitsi vapaapäivien viettotavaksi mieluummin rannikon jäät kuin Lapin tunturit. Sen verran ainutlaatuisista sääolosuhteista oli kyse.

Ei yhtään jännitä, kun on tuollaiset kokeneet ketut mukana. Kaisu Laakkonen

Ryhmä starttasi matkaan Öjan saariston uloimmasta kärjestä. Jää oli rannassa lumipeitteinen ja röpelöinen, mutta ulompana olisi luvassa sileää, lumetonta jäätä.

– Lähdetään kopsuttelemaan jäätä ja katsotaan päästäänkö Tankariin asti. Pidetään vähän väliä, ettei mennä samaan reikään, Sami Pesola ohjeistaa.

Retkiluistelijat näkivät matkalla Tankariin myös upean haloilmiön.Petri Kulha Vielä viikko sitten avovettä

Petri Kulha ja Sami Pesola olivat viimeksi noin kuukausi sitten luistelemassa samoilla seuduilla. Tammikuun luistelujäät vei kuitenkin myrsky. Nyt meri on jäätynyt saarten välissä uudestaan.

Pesolalle tuorein luistelureissu on edellispäivältä. Hän kävi toisen porukan kanssa parilla muulla mantereen edustan saarella. Kokkolan Mölleristä Poronluodon kautta Krunnin ulkosaareen tuli matkaa kymmenisen kilometriä.

Harvinaisen upea luistelujää Poronluodon edustalla sai harrastajat valokuvaamaan retkeä.Sami Pesola

– Viime viikonloppuna oli Poronluodon lähistöllä vielä avovettä, nyt oli tosi hyvät kelit. Lähellä mannerta jää oli aluksi vaikeaa ja paksua.

Koska jäät olivat niin mahtavat, jatkoimme parin kilometrin päässä sijaitsevalle ulkosaarelle. Sami Pesola

Luistelijat etenivät Poronluodon itärantaa pitkin saaren kärkeen ja edelleen ulommaksi kohti Krunnia.

– Koska jäät olivat niin mahtavat, jatkoimme parin kilometrin päässä sijaitsevalle ulkosaarelle.

Jää oli Pesolan arvion mukaan 10 senttistä. Poronluodon ja Krunnin välillä luistelijat törmäsivät kuitenkin tuuliavantoon eli tuulen auki pitämään reikään jäässä. Kaarevarajaisen tuuliavannon läpimitta voi olla muutamasta metristä satoihin metreihin.

– Huomasimme sen vasta parisenkymmentä metriä ennen sulaa. Vaikea niitä on kaukaa huomata. Saa olla tarkkana, Pesola lisää.

Tankarin majakkasaarella on laavu ja luistelijoiden iloksi myös nuotiopuita oli tarjolla.Petri Kulha Yksi kapean railon ylitys

Luisteluretki Tankarin majakkasaareen sujui kolmelta mieheltä ja yhdeltä naiselta mainiosti.

– Yhden kapean railon ylitimme lähellä Tankaria, Kulha kertoo.

Reilun 10 kilometrin tuntivauhti siivitti luistelijat tunnissa Tankariin. Eväät syötiin majakkasaaren laavulla, missä luistelijoiden onneksi oli myös nuotiopuita.

– Upeinta oli vapauden tunne ja upea talvisää haloilmiöineen. Ja tietysti mukava retkiseura, Petri Kulha sanoo.

Leo (vas.) ja Kaisu Laakkonen sekä Sami Pesola ja Petri Kulha retkiluistelivat Tankarin majakkasaarelle.Petri Kulha
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kahta epäillään paloittelumurhasta Pietarsaaresta

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 10 - 12:03

Poliisi on kertonyt tiedotustilaisuudessa, että Pietarsaaressa on murhattu vuonna 1965 syntynyt paikkakuntalainen mies.

Epäiltynä on kaksi suomalaista. Uhri oli epäillyille tuttu. Poliisi ei kerro epäiltyjen sukupuolta.

Torstai-iltana löytyi jäteastioista Pietarsaaren Permossa murhatun miehen ruumiinosia toisen poliisioperaation yhteydessä. Rikoksen ajankohta on vielä epäselvä. Motiiviakaan ei tiedetä.

Tapauksen tekninen tutkinta jatkuu koirien avulla Vuohisillantiellä ja jäteyhtiö Ekoroskin tiloissa.

Poliisi sulki Permon Vuohisillantien iltapäivällä ja operaatio jatkui pitkälle yöhön.Glenn Hägg / Lehtikuva

Pietarsaaressa käynnistyi torstaina iltapäivällä iso poliisioperaatio. Poliisi sulki Permon Vuohisillantien iltapäivällä ja operaatio jatkui pitkälle yöhön. Poliisi tiedotti asiasta illalla niukasti kello 21.21. Silloin poliisi arveli paikkatutkinnan vievän vielä useita tunteja. Tiedotteessa todettiin ainoastaan, että poliisi tutkii vakavaa rikosta.

Poliisin mukaan tapahtuma ei aiheuttanut alueen asukkaille vaaraa.

10.2.2017 kello 11:44 juttua on korjattu: Murhapaikka ei ole tiedossa, mutta tutkintaa on tehty Permossa.

Poliisi ja koira etsintätehtävissä Vuohisillantien lähistöllä.Kjell Vikman / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Makumieltymykset eivät katso kulttuuria – "Ihmiset haluavat syödä tulisia ruokia, koska he pystyvät siihen"

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 10 - 11:12
Mistä on kyse?
  • Etnisissä ruokaravintoloissa pysytään uskollisina alkuperämaan keittiöperinteille
  • Esimerkiksi Oulussa intialainen ruoka on todella intialaista ruokaa – vain tulisuuden astetta säädellään suomalaisten suuhun sopivaksi
  • Makumieltymyksiä ei kuitenkaan voi yleistää koko kansakuntaa koskeviksi, makututkija muistuttaa

Oulun keskustassa sijaitsevan intialaisen ravintolan keittiössä tuoksuu tandooriuunin tuoksu ja mausteiden sinfonia.

Kokki Dhanpal Rawat kertoo, että heidän ravintolansa maustaa siellä valmistettavan ruuan aivan samalla tavalla kuin pohjois-intialaisessa keittiössä, mutta chiliä käytetään lähtökohtaisesti vähemmän.

– Pohjois-intialainen ruoka sopii hyvin eurooppalaiseen makuun, kymmenen vuotta Suomessa kokkina toiminut Rawat täsmentää.

Toisinaan kuulee yleistettävän, että suomalainen ei vaikkapa siedä tulista ruokaa. Lisäksi ruoan makua ja tekstuuria saatetaan “länsimaistaa”, kuten monesti esimerkiksi kiinalaisissa ravintoloissa on tapana.

Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen varajohtaja, maistamisen kokemusta tutkinut Mari Sandell tyrmää väitteen, että makuaisti olisi jotenkin sidonnainen kansakuntaan tai kulttuuriin.

– Samassa kulttuurissa voi olla makuaistiaan eri tavalla käyttäviä ihmisiä. Otetaan esimerkiksi vaikka kaalilaatikko, joku suomalainen voi pitää sitä vastenmielisenä ja toiselle se voi olla lempiruokaa.

Jos epäilyttää, että mikä tulisuusaste itselle sopii, kastikkeita voi pyytää vaikka testattavaksi. Timo Nykyri / Yle

Sandell kertoo heidän tutkimustensa osoittavan, ettei johtopäätöksiä siitä, kestääkö vaikkapa thaimaalainen tulisuutta paremmin kuin suomalainen, voi vetää.

– Tulisuus ja polttavuus ovat sellaisia asioita, että osa on polttavalle tuntemukselle huomattavasti herkempi kuin toinen. Tätä ei voi sitoa kansalaisuuteen tai kulttuuriin.

Mitä sitten, jos kovinkin mausteherkkä matkustaa tulisen ruoan maahan? Moni mausteherkkä oppii kontrolloimaan tulisen ruoan voimakkuutta kokemuksen kautta.

– Tulisen tapauksessa maitotuotteet ovat hyvä apukeino. Vesi ei auta, mutta maitopohjaiset tuotteet miedontavat. Ei kannata lannistua, toki tietenkin toisen ihmisen on vaikea ymmärtää, miten joku toinen ruoan kokee. Kokemus on hyvin henkilökohtainen, Sandell muistuttaa.

Trendikäs ruoka potkii

Sandell toteaa, että useammin kuin ruoan liika potku, haasteita tuottaa sopivan mausteisuuden löytäminen. Moni suomalainen onkin intohimoinen voimakkaan maun metsästäjä.

– Jollekin näkemys tulisuudesta on, että mitä voimakkaampi, sen parempi.

Saman havainnon on tehnyt myös oululainen ravintolayrittäjä Eduardo Vera de la Rosa, joka pitää meksikolaista ravintolaa.

– Pidän siitä, että tulinen ruoka on trendi, sillä se sopii meksikolaiseen keittiöön. Trendiin kuuluu, että ihmiset haluavat syödä tulisia ruokia, koska he pystyvät siihen. He pitävät erikoisista chileistä, kuten skorpionchileistä.

Jos haluaa seikkailla ja saada uusia kokemuksia, niin yksi keino elämyksien saamiseen ja omalta mukavuusalueeltaan poistumiseen on ruoka. Mari Sandell

Silti meksikolainen ravintolayrittäjä muistuttaa, että mahdollisimman tulinen ruoka ei ole meksikolaisen keittiön perimmäinen ajatus. Ruokien tulisuusasteet voivat vaihdella kovinkin eri ruokalajien välillä.

– Ajattele sitä vähän samalla tavalla, miten täällä käytetään suolaa. Jokaisen ruoan ei tarvitse olla erittäin suolainen, de la Rosa selventää.

Ruokaan intohimoisesti suhtautuva tutkija Mari Sandell kertookin, että omia ruokatottumuksia kannattaa silloin tällöin kyseenalaistaa ja kokeilla jotain uutta ja erikoista.

– Jos haluaa seikkailla ja saada uusia kokemuksia, niin yksi keino elämyksien saamiseen ja omalta mukavuusalueeltaan poistumiseen on ruoka. Ruokaelämys on yksi järjettömän hyvä hyvinvoinnin lähde.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä