Kanta-alueen uutisia

"Miehet eivät ole tänne uskaltautuneet, vaikka kovasti on houkuteltu” – lounasdisko jalkautui paperitehtaaseen

YLE: Perämeri - 2017, Tou 26 - 11:57

– Viime vuoden pikkujoulussa syttyi ajatus, että miksei me voitaisi tanssia myös töissä. Panimme kaikessa hiljaisuudessa toimeksi pienellä joukolla, kaivelimme omia ja kavereiden kaappeja, ja löysimme pari diskovaloa ja soittimen. Ilmoitettiin sitten pokkana osaston väelle, että disko aukeaa varttitunnin kuluttua.

Näin kertoo idean alulle panija Kirsti Haipus, Stora Enson Oulun asiakaspalvelukeskuksen team leader. Neljännen kerroksen ruokasalissa perjantaisin pidettävä lounasdisko on tuonut vaihtelua toimihenkilöiden työviikkoon jo puolen vuoden ajan.

– Porukka oli aluksi aivan ihmeissään, että mikä vitsi tämä on. Pikkuhiljaa väkeä tuli kuitenkin mukaan ja hauskaa on ollut.

"Thank god it's friday"

Aluksi diskomusaa kuunneltiin vanhalta mankalta, mutta koska cd-levyjä oli tarjolla niukasti, perinteiset klassikot kuluivat pian puhki. Tänään tuoreet hitit soivat kännykän kautta karkkiaskin kokoisesta kaiuttimesta. Keskellä lattiaa pyörivän pienen diskopallon lisäksi katossa tunnelmaa luovat parin euron värivalolamput.

– Puolisen vuotta tässä ollaan nyt tanssittu. Ei tämä ole pelkkä hetkellinen projekti, vaan tarkoitus on, että tästä tulee ihan jatkuva prosessi, Haipus sanoo.

Porukka oli aluksi aivan ihmeissään, että mikä vitsi tämä on. Kirsti Haipus

Taukojumpan lisäksi tärkeää on myös se, mitä henkilökunnan korvien välissä tapahtuu. Yhteinen tanssituokio antaa toimihenkilöille mahdollisuuden hetken hauskanpitoon ja rentoutumiseen. Näin on helpompi jatkaa virkistäytyneenä töitä työpöydän ääressä.

– Homma ei ole vielä laajentunut meidän osaston ulkopuolelle. Me voitaisiin kyllä harkita, että teemme tästä koko tehdasalueen kattavan taukojumpan, tuumii Haipus.

Pieni pyörivä diskopallo keskellä lattiaa muuttaa ruokasalin letkeäksi iltapäivädiskoksi.Yle Miehiä kaivataan mukaan

Ruokailuhuoneen pöydät on siirretty syrjään ja pienet diskovalot välkkyvät keskellä tanssilattiaa. Minikaiuttimessa tunnelmaa luo Justin Timberlaken esittämä ”Can't Stop the Feeling!”

Paikalla on kymmenkunta toimihenkilöä Stora Enson Oulun tehtaalta. Paperitehtaan miehet loistavat kuitenkin poissaolollaan, kaikki musiikin tahtiin joraavat ovat naisia.

– Toimiston miehet eivät ole vielä uskaltautuneet tänne, vaikka kovasti on koitettu heitä houkutella. Ei täällä tarvitse osata tanssia, kukin saa tanssia ihan omalla tyylillään. Tämä on sellainen matalan kynnyksen disko, sanoo tehtaan rebate support coordinator Tua Takkinen.

Ei täällä tarvitse osata tanssia, kukin saa tanssia ihan omalla tyylillään. Tua Takkinen

Kokemukset lounasdiskosta ovat olleet pääosin positiivisia. Toisille tanssituokio on muodostunut jopa viikon kohokohdaksi, vartin diskotauolla on virkistävä vaikutus työntekoon.

– Tanssiessa mieli tyhjenee ja ajatukset kirkastuvat. Jos joku ongelma on pyörinyt päässä ennen diskoon menoa, niin sen jälkeen hoksaa, että näinhän asia onkin. Tämä on työpaikkaliikuntaa parhaimmillaan, voin suositella kaikille, sanoo Takkinen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Miksi uskoa Jumalaan? Kaksi uskovaista kertoo omat syynsä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 25 - 09:25

Turva on sana, joka toistuu Pirita Kellomäen puheessa. Sillä usko ei hänen omien sanojensa mukaan tuo virheettömyyttä eikä yli-inhimillisyyttä, mutta turvaa arjen ja sallii mokat.

– Usko ei tee ihmisestä pyhää. Joka päivä tehdään valintoja – eikä meistä Jumalaa saa. Olen tehnyt typeriä asioita, vääriä valintoja ja mokannut monta kertaa, mutta suoja ei ole loppunut eikä lanka katkennut. Armo on loputon.

Hengelliset asiat ovat aina olleet lähellä Piritan sydäntä. Iltarukouksesta tuli turva jo lapsena, ja Pirita kiersi uskovaisen äitinsä kanssa ylistyskuorossa ympäri maan. Sekin antoi turvaa arjen ahdistuksessa.

Piritalle usko on pohja ja kehys elämälle. Hän ymmärtää monien tarpeen etsiä sisäistä voimaa itsestään, mutta sanoo, ettei hänestä sellaista voimaa löytyisi:

– Jos pitäisi elää kaiken kauheuden keskellä ilman mitään suurempaa, en kykenisi siihen. Olen niin hauras.

Pirita Kellomäki.Sari Vähäsarja / Yle

Hieman alle 4 miljoonaa suomalaista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Se tarkoittaa noin 72 prosenttia kansasta. Määrä on laskenut 2000-luvulla kaikkiaan lähes puolella miljoonalla. Varsinaiset eroamispiikit olivat vuosina 2010 ja 2014. Suhteessa eniten kirkkoon kuuluvia on Perhossa Keski-Pohjanmaalla, yli 93 prosenttia kuntalaisista.

Kirkkoon kuuluminen ei toki tarkoita aktiivista toimintaa sen parissa eikä ole todiste ihmisen uskossa olemisesta. Pirita Kellomäki on kasvanut helluntaiseurakuntaan ja kokee sinne mennessään astuvansa kotiin. Pirita on tehnyt vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten parissa yli 20 vuotta.Silti paikka, jossa uskontoa harjoitetaan, on hänelle paljon vähemmän tärkeä kuin usko itse, ja yhteiskristillistä työtä tehdään yhä enemmän.

Usko on sitä, että välillä käy pukukopissa tilittämässä Jumalalle sen, mikä meni pieleen. Siten taas jatketaan ja yritetään pelata paremmin Jukka Ylimäki

Jukka Ylimäen lapsuuskodissa kunnioitettiin kristittyjä arvoja, mikä tarkoitti esimerkiksi sitä, että pyhäpäivät vietettiin kotona kavereiden tapaamisen sijaan eikä jumalanpalvelusten aikana lähdetty pihaleikkeihin. Myöhemmin Jukan vanhemmat olivat mukana niin sanotussa Mersu-herätyksessä, ja Jukkakin kulki tilaisuuksissa mukana. Uskoon hän tuli 14-vuotiaana.

– Mietin, mitkä asiat riittävät, ja mikä ei riitä. Halusin jotain enemmän ja syvemmin. Siitä asti usko on ollut osa arkea.

Ylimäen puheessa toistuva sana onkin arki. Hän ei hae uskosta hyötyä, saati elämyksiä ja kokemuksia. Kyseessä on isäsuhde, jossa isä kulkee rinnalla ja välillä jelppii.

Pelisäännöt siinä missä kaukalossakin

Ylimäki leikittelee toisaalta vertaamalla uskoa peliin. Niin kuin jääkiekossa, tässäkin lajissa on omat pelisääntönsä. Pelinkehittäjä on kuitenkin hänen mukaansa niin kovaa kaliiperia, ettei peliä voi kukaan täysin ymmärtää. Sääntöjäkään ei voi kirjoittaa uusiksi, eikä niistä kannata kitistä tai yrittää kirjoittaa niitä itselleen sopivammiksi.

– Usko on sitä, että välillä käy pukukopissa tilittämässä Jumalalle sen, mikä meni pieleen. Siten taas jatketaan ja yritetään pelata paremmin.

Miksi-kysymyksiltä ei Ylimäkikään välty. Hän sanoo silti hyväksyvänsä sen, ettei kaikkiin kysymyksiin saa koskaan vastauksia.

– Miksi pieni poika kuolee syöpään tai rehellinen liikemies tekee konkurssin? Tai äiti kuolee ja hänen pienet lapsensa ja miehensä jäävät yksin?

Ylimäki kuuluu ruotsinkieliseen evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja toimii aktiivisesti siinä muun muassa musiikin kautta. Hän ei laske treenikertoja eikä suorita mitään, vaan kyse on jälleen kerran arjesta. Toisaalta pelissä on kovat panokset: tähtäimessä on taivas ikuisen suihkukomennuksen sijasta.

Jukka Ylimäki Alma-koira sylissään.Sari Vähäsarja / Yle

Viime marraskuussa julkaistu tutkimus kirkosta ja suomalaisista kertoo, että alueelliset erot kirkkoon kuulumisessa ovat kasvaneet: Porvoon, Oulun ja Lapuan hiippakunnissa noin neljä viidestä kuului kirkkoon. Helsingin hiippakunnassa vain kolme viidestä on seurakunnan jäsen. Lähes neljännnes ilmoitti kyselyssä olevansa uskonnoton.

Kristilliseen Jumalaan uskovien määrä on laskenut 2000-luvulla selvästi ja osuus laskee tasaisesti, kun siirrytään vanhemmista ikäryhmistä nuorempiin.

Kaikista suomalaisista 33 prosenttia uskoo kristinuskon Jumalaan. 19 prosenttia uskoo Jumalaan, mutta eri tavalla kuin kirkko opettaa. 14 prosenttia ei oikein tiedä. Loput eivät usko tai ainakin epäilevät.

Suomalaisten uskonnollisuus onkin muuttunut viime vuosina ja vuosikymmeninä. Maallistuminen on ollut vahvaa, mutta toisaalta uskonnolliset yhteisöt ovat lisääntyneet ja niitä on Suomessa jo yli tuhat. Lisäksi suosiotaan kasvattavat erilaiset ilmiöt, joiden uskonnollisuudesta tai ei-uskonnollisuudesta käydään rajanvetoa. Kirkosta eroamisen ohessa myös kirkkoon palaaminen on lisääntynyt.

Pirita Kellomäki saa suurta iloa nöyryydestä, jota hän kokee, kun ei yritäkään hallita itse kaikkia asioita. Iloa tuo sekin, että uskossa oleminen on oikeastaan aika yksinkertaista:

– Usko on tehty ihmiselle helpoksi: ei tarvitse kuin uskoa. Joskus naiivisti ajattelenkin, että vitsit: tämähän riittää!

Mutta ei elämä ongelmatonta ole. Pirita on itkenyt ja huutanut Jumalalle, kunnes uni on tullut, ja aamulla on taas näyttänyt valoisammalta.

– Vaikka asiat ovat olleet umpisolmussa tai isona kasana, silmukat ovat kuitenkin pysyneet ketjussa: ketju ei ole katkennut.

Pirita Kellomäki uskoo, että ihmiselle, jolle uskonto ei ole vaihtoehto, on sattunut jotain. Moni katkeroituu esimerkiksi läheisen kuolemasta ja tarvitsee kivulle syyn. Silloin syytetään jumalaa, vaikka sellaisella ei muuten merkitystä olisikaan.

– Minä yritän vain omalla elämälläni todistaa, että on olemassa vaihtoehto. Ei elämä helppoa ole, mutta itselle Jumalan läsnäolo on se, mikä minua kantaa.

Usko ei ole vienyt mitään

Mitä Pirita Kellomäki sanoo niille, joiden mielestä uskovainen tekee tyhmästi uskoessaan johonkin, mitä ei toisten mielestä ole?

– Sanon, että tutustu minuun ensin.

Pirita pitää omaa mielipidettä kaikkien oikeutena eikä ole pakkosyöttämässä näkemyksiään. Hän kokee kuitenkin voimavarakseen kyvyn kohdata ihminen aidosti, lämmöllä ja ilolla.

– Se on se pikkuinen valo sydämessä.

Kellomäki saattaakin olla se, joka nauraa kovimmin ja pitää eniten hauskaa esimerkiksi pikkujouluissa, vaikka selvin päin onkin. Ensimmäisessä työpaikassa häneltä kysyttiin, mahtaako uskosta tulla este tai haitta työssä. Pestin loppuessa työnantaja totesi, ettei todellakaan tullut.

Yläkoulun vahtimestarina työskentelevä Pirita sanookin osallistuvansa kaikkeen, vaikka ei kaikkea teekään. Usko ei kuitenkaan ole vienyt tai karsinut mitään, mitä hän kaipaisi.

"Näetkö omaa järkeäsi?"

Jukka Ylimäki työskentelee Yliopistokeskus Chydeniuksen koulutussuunnittelijana. Arki on samaa kuin muillakin, vain humala ja krapula puuttuvat miehen kokemusten kirjosta.

– Elän ja tunnen niin kuin muutkin. Ei uskovaisilla täällä mitään omaa yhteiskuntaa ole.

Työpaikan pikkujoulujakin mies on ollut järjestämässä, joskin kaljavisaa Ylimäen idealaarista on turha odottaa. Toisaalta erityistä käännyttämisen paloa ja tarvetta Ylimäki ei koe:

– Toivon, että oma elämäni olisi julistamista.

Ylimäki ei ole kokenut uskonsa järjellisyyden kyseenalaistamista päin naamaa. Pientä pilkkaa hän on saanut kuulla matkan varrella ja yhteiskunnassa käytävä, uskonnon järjellisyyden perään kyselevä keskustelu on kuitenkin tuttua. Se ei miestä heilauta:

– Pidän vain hyvänä, että on joku itseäni fiksumpi, näkymätön voima. Voihan kysyä myös, näetkö omaa järkeäsi. Et näe, mutta näet sen seuraukset. Etkä näe tuulta, mutta näet puiden heiluvan.

– Usko on luja luottamus siihen, mitä ei näy. Ei tämä ole tietokilpailua: välillä saa nostaa kädet pystyyn. Aina ei tarvitse osata ja tietää.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Sosialisti, joka paalutti Suomen länteen eikä kieltänyt lestadiolaisten seuroja – oululaiset veteraanipoliitikot muistelevat Koivistoa

YLE: Perämeri - 2017, Tou 24 - 20:38

Koiviston aikakauden huippupoliitikot sosialidemokraatit Matti Ahde ja Liisa Jaakonsaari sekä keskustalainen Tytti Iso-Hookana-Asunmaa muistavat presidentti Mauno Koiviston henkilökohtaisesti.

Koivisto jaksoi kuunnella kentän huolia

Ahde tuli ensimmäisen kerran eduskuntaan 1970, Jaakonsaari 1979 ja Isohookana-Asunmaa 1983. He kaikki ehtivät olla myös ministereinä. Ahde toimi eduskunnan puhemiehenä 1980-luvulla ja Jaakonsaari on edelleen europarlamentaarikko.

Oululaisille Ahteelle ja Jaakonsaarelle Koivisto tuli tutuksi jo pääministeriaikanaan jo pelkästään eduskuntaryhmän kokouksista. Pääministeri Koivisto istui kaikki eduskuntaryhmän kokoukset alusta loppuun vaikka silloin nuori kansanedustaja Jaakonsaari kokikin hänen välillä vähän väsyneen kaikkien huolien kuuntelemiseen. Kentän terveisten kuunteleminen oli kuitenkin tärkeä asia Koivistolle.

Sivistys, lukeneisuus, perehtyneisyys ja venäjänkielen taito

Jaakonsaari muistaa, että kaikesta kumpusi hänen laaja lukeneisuutensa ja sivistys.

– Koivisto seurasi alkukielellä Venäjän nykykirjallisuutta ja tiesi paremmin kuin juuri kukaan aikalaisensa mitä venäläisten sielussa tapahtuu, arvioi omassa puolueessaan marginaalissa olevasta vasemmistososialidemokraatista liikkeen ikoniksi kasvanut Jaakonsaari.

Vanhat puoluerajat murtuivat siinä vaiheessa ryskyen samaan tapaan kuin nyt Ranskan presidentinvaaleissa kun Macron. Liisa Jaakonsaari

Vielä aikaisemmin politiikkaan mukaan tuleen Ahteen mukaan Koiviston Venäjän kielen taito hämmästytti ja vähän ahdistikin venäläisiä.

Eläkkeellä olevan Koiviston presidenttikaudella ministerinä ja eduskunnan puhemiehenä toimineen Ahteen mukaan kaikki eivät pitäneet siitä, että hän osasi venäjää niin hyvin kuin osasi, koska hän pystyi seuraamaan kaikkea venäjänkielistä keskustelua.

Mikkelin panttivankidraaman johtokeskus Ahteen mökillä

Ahde kertoo että hän oli Koiviston kanssa myös perhetuttu.

– Koivistot kävivät meidän mökillä Iissä 1980-luvulla. Tästä syystä meidän mökin takapihasta tuli Mikkelin panttivankidraaman johtokeskus vuonna 1986. Sieltä turvamiehet ja iso joukko presidentin ympärillä olleita ihmisiä johti tuota operaatiota, muistelee Ahde.

Haukiputaalainen Isohookana-Asunmaa oli vuoden 1982 presidentinvaalissa Koiviston vastaehdokkaan Johannes Virolaisen takana ja sosialistin arvomaailma tuntui kaukaiselta. Koivisto tuli hänelle tutummaksi vasta 1990-luvun kulttuuriministerivuosilta.

Käsitys muuttui

Hän kertoo muuttaneensa melkoisesti käsitystään Koivistosta kirjoittaessaan keskustan historiaa 1970-luvulta eteenpäin.

– Käsitykseni Koiviston suhteesta Kekkoseen ja monesta muustakin asiasta muuttui ratkaisevasti kun sain hyvistä ja monipuolisista lähteistä arvioida itsenäisesti sen ajan politiikkaa, sanoo Isohookana-Asunmaa.

Lähinnä hän viittaa Kekkosen kauden viimeisiin vuosiin jolloin Koivisto joutui kovien paineiden alle kun Kekkosen poliittisesta perinnöstä taisteltiin.

Koivisto asettui K-linjaa vastaan

Myös Jaakonsaarella on voimakkaita henkilökohtaisia muistikuvia samalta ajalta. Hän muistaa että sosialidemokraattinen puolue jätti Koiviston yksin tekemään ratkaisua miten edetä kun häntä yritettiin kammeta pois pääministerin paikalta siinä vaiheessa kun Kekkosen sairaus alkoi käydä ilmeiseksi ja taistelu hänen perinnöstään alkoi. Keskusta kampanjoi ja demareiden sisälläkin oli sisäistä ristivetoa.

Sinisessä mekossa oleva Liisa Jaakonsaari oli työministeri Paavo Lipposen ykköshallituksessa 1995 -1999.Touko Yrttimaa / Yle, Yle Uutisgrafiikka

Vallassa olevalla pääministerillä ymmärrettiin olevan etulyöntiasema presidentinvaalissa.

Karjalaista kaavailtiin presidentiksi

Presidentti Kekkosen taustalla vaikuttanut keskustapuolueen niin sanottu K-linja halusi pääministeriksi ja sitä kautta presidentiksi Ahti Karjalaisen. Hänen taakseen kaavailtiin laajaa, keskustasta, kokoomuksesta, kommunisteista ja kristillisistä muodostettavaa rintamaa.

Tilanne kärjistyi kun epäselvissä oloissa annettiin ymmärtää Kekkosen tahtovan että pääministeri vaihtuu.

Vallitsevan käsityksen mukaan hallituksella piti olla presidentin luottamus.

Puolue jätti Koiviston yksin

Koivisto kuitenkin ilmoitti että hän eroaa vasta kun hän tai koko hallitus saa epäluottamuslauseen eduskunnalta.

Koiviston asettuminen sairaan presidentin taustalla hääriviä voimia vastaan nosti voimakkaasti hänen kansansuosiotaan, mutta hän teki tämän ratkaisun kriittisessä tilanteessa yksin, ilman oman puolueensa tukea.

– Erityisesti on jäänyt mieleen se kun hän sanoi eduskuntaryhmän kokouksessa ääni vähän värähtäen, että muistakaa, ettette koskaan enää jätä ketään niin yksin, kuin minä olin tässä, muistaa Jaakonsaari.

Kekkonen ilmoitti lokakuussa 1981 eroavansa presidentin tehtävästä terveydellisistä syistä ja pääministeri Koivisto sai hoitaakseen tasavallan presidentin tehtävät, kunnes Kekkosen ero tulisi virallisestikin voimaan uuden presidentin astuessa toimeen.

Seuraavana vuonna käydyissä presidentin valitsijamiesvaaleissa Koivisto valittiin jo ensimmäisellä kierroksella.

Suomen ensimmäinen vasemmistolainen presidentti oli iso juttu

Koivisto oli Suomen ensimmäinen vasemmistolainen presidentti. Porvarillisella puolella oli alussa pelkoja että mitähän tästä seuraa kun on sosialistinen presidentti. Kampanjointi oli kovaa. Vaalikamppailussa peloteltiin sosialismilla vaikka Koiviston sosialismin tiedettiin olevan kovin maltillista laatua.

Pohjois-Pohjanmaalla pistettiin liikkeelle huhu että esimerkiksi seurat kielletään jos Koivisto valitaan. Seurat ovat erityisesti herätysliikkeiden kuten lestadiolaisten, körttiläisten ja rukoilevaisten hengellisiä tilaisuuksia joissa luetaan ja selitetään raamattua.

– Nythän se tuntuu huvittavalta ajatukselta, mutta silloin ei. Pohjois-Pohjanmaa on uskonnollista ja erityisesti lestadiolaista seutua. Minäkin menin Nivalaan kertomaan, että se ei pidä paikkaansa. Että ei tässä olla seuroja kieltämässä, kertoo Jaakonsaari.

Vaalien jälkeen Koivisto presidenttinä yhdisti kansakunnan nopeasti. Mitään ei sosialisoitu.

Koivisto yhdisti kansakunnan

– Pitkässä juoksussa Suomen pitkässä historiallisessa ajattelussa voi sanoa, että Koiviston kausi jää historiaan suomalaisia lopullisesti kansalaissodan jälkeen yhdistävänä ajanjaksona. Kaikki saattoivat kokea olevansa tasavertaisia poliittisesti, sanoo Isohookana-Asunmaa.

Jaakonsaari koki saman asian todeksi Oulussa ihan konkreettisesti.

Ja me kuuntelimme kyllä kaikki kuin opetuslapset näitä hänen pitkiä harkittuja ja monipuolisia esityksiään. Tytti Iso-Hookana-Asunmaa

Oulun varuskunnan silloinen komentaja tuli Koiviston valinnan jälkeen 1982 silloista kansanedustaja Jaakonsaarta minua vastaan kaupungilla, teki sotilaallisen tervehdyksen ja totesi:

– Rouva Jaakonsaari, tällä kertaa me olemme samalla puolella.

Sitä ennen Jaakonsaari ei muista everstien häntä mitenkään erityisesti tervehtineen.

– Vanhat puoluerajat murtuivat siinä vaiheessa ryskyen samaan tapaan kuin nyt Ranskan presidentinvaaleissa kun Macron valittiin, rinnastaa Jaakonsaari.

Asunnottomatkin äänestivät Koivistoa

Oulun vaalipiirin umpikeskustalaisissa kunnissakin Koiviston kannatus oli suurta, vaikka keskusta tokin voitti Pohjois-Suomen vaalipiirit vielä 1988 vaaleissakin.

Oulussa oli siihen aikaan vielä äänestysalue 10 syrjäytyneitä asunnottomia, siis ilman osoitetta olevia ihmisiä varten. Koiviston kannatus näkyi sielläkin.

Vaalitoimitsijat kertoivat että äänestämään tulin ihmisiä jotka eivät olleet koskaan elämässään äänestäneet ja jotka juuri ja juuri kykenivät ylipäätään siihen.

– Se liikutti niin syvältä ihmisten sielua, kertoo Jaakonsaari.

Länteen integroituminen oli merkittävä asia

Matti Ahde toimi eduskunnan puhemiehen ominaisuudessa isäntänä Koiviston vannoessa toisen kertaan presidentin virkavalan aloittaessaan vuonna 1988 voimakkaan murroksen leimaaman toisen kautensa.

Matti Ahde toimi sisäasiainministerinä vuosina 1982–1983 Sorsan kolmannessa ja neljännessä hallituksessa, ympäristöministerinä 1983–1987 Sorsan neljännessä hallituksessa ja eduskunnan puhemiehenä 1987–1989. Vesa Moilanen / Lehtikuva

Neuvostoliiton hajoamisella 1991 oli suuri vaikutus Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin linjanvetoihin ja ne Koivisto joutui tekemään.

– Hän käänsi Suomen eurooppalaiselle ja länsimaiselle polulle erittäin menestyksellisesti Esko Ahon johtaman hallituksen kautta. Koiviston operatiivinen viisaus ja kyky pääsivät oikeuksiinsa. Ei ollut helppoa integroitua turvallisesti läntisen Euroopan unioniin. Se oli yksi Suomen poliittisen historian käännekohtia, sanoo Ahde.

Opetuslapsena karismaattista Koivistoa kuuntelemassa

Koiviston voimakas karisma, asioihin perehtyneisyys ja historian hallinta tuli Isohookana-Asunmaalle henkilökohtaisesti tutuksi kun hän istui kulttuuriministerinä Ahon hallituksessa 1991–1995. Koko Ahon hallituksen aika oli turbulenttista selviytymistä maan talouden romahtaessa ja laman iskiessä.

Koiviston merkitys oli Iso-Hookana-Asunmaan mukaan Ahon hallituksen olemassaololle ja säilymiselle aivan keskeinen. Tämän hän uskoo tultavan historiassa monin tavoin osoittamaan.

Kulttuuriministerinä Ahon hallituksessa istunut Isohookana-Asunmaa muistaa Koiviston pitäneen hallituksessa pitkiä monologeja, joissa hän perusteli oman käsityksensä tietyistä asioista monilta eri näkökulmilta.

– Ja me kuuntelimme kyllä kaikki kuin opetuslapset näitä hänen pitkiä harkittuja ja monipuolisia esityksiään. Hän oli päättäväinen vaikka piti matalaa profiilia. Hän oli ihmisenä hyvin tasa-arvoinen, hyvä seuraihminen joka otti huomioon kaikki. Minä arvostin häntä kovasti. En voi muuta sanoa.

Tytti Isohookana-Asunmaa oli kulttuuriministerinä Ahon hallituksessa vuosina 1991-1995.Timo Sipola / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kesän turpeennosto on jo täydessä vauhdissa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 24 - 17:13

Kesän turvetuotanto on päässyt vauhtiin muun muassa Vapon Länsi-Suomen alueella. Turvetta on nostettu nyt noin viikon ajan Länsi-Suomen alueeseen kuuluvissa pohjalaismaakunnissa ja Keski-Suomessa.

– Pitkään viipynyt routa hidasti noston aloittamista, mutta toisaalta viime päivien tuulinen ja aurinkoinen sää on kuivattanut soita, kertoo aluejohtaja Tommi Pihlajasalo.

Pihlajasalon mukaan turpeennosto pääsee Länsi-Suomessa vauhtiin keskimäärin 20. toukokuuta.

– Aika lailla mennään keskimääräisen aikataulun mukaan. Toki usein on päästy nostamaan jo aikaisemminkin, mutta nyt kevään viileys antoi odottaa tänne saakka, Pihlajasalo jatkaa.

Kesätyötä monelle

Vapon tavoitteena on nostaa tänä kesänä yksitoista miljoonaa kuutiota turvetta erilaisiin käyttötarkoituksiin. Tuosta määrästä kolme miljoonaa kuutiota pitäisi nousta pohjalaismaakunnista ja Keski-Suomesta. Länsi-Suomen alue on Vapolle merkityksellinen.

– Länsi-Suomessa on paljon tuotantoalueita, mutta täällä myös käytetään paljon turvetta. Toimitamme sitä energialaitoksille lähes joka kuntaan. Maatilat puolestaan tarvitsevat kuiviketurpeita.

Tommi Pihlajasalo laskee Vapon jättävän pelkästään pohjalaismaakuntiin kesän nostokauden aikana 25 miljoonaa euroa. Pohjalaissoilla toimii noin sata urakoitsijaa. Kausityöntekijöitä on parhaimmillaan nelisen sataa.

– Työtä on tarjolla monelle. Liikkuupa paikassa kuin paikassa, aina jollakin on kokemuksia kesätöistä turpeennostossa, Tommi Pihlajasalo toteaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kirkkopalo yhdisti ylivieskalaisia: jumalanpalveluksissa raunioilla jopa kolminkertaisesti kävijöitä

YLE: Perämeri - 2017, Tou 24 - 16:37

Ylivieskassa palaneen kirkon paikasta on tullut suosittu muistoaukio. Seurakunta järjestää paikalla hartauksia ja jumalanpalveluksia, jotka keräävät poikkeuksellisen paljon väkeä.

Kirkon raunioilla tapahtumiin osallistuu usein jopa 300 henkilöä. Vanhassa kirkossa järjestetyissä jumalanpalveluksissa kävijöitä oli tavallisesti noin 100.

– Rauniot ovat hiljentymisen paikka, mutta myös muistojen paikka. Ajattelen niin, että osallistuminen siellä on myös surutyötä vanhan kirkon tuhoutumisen johdosta, kirkkoherra Timo Määttä kommentoi suosiota.

Seurakunta kokoontuu raunioille jälleen helatorstaina. Silloin paikalla järjestetään messu ja kirkkopiknik.

Kirkkopalon jälkeen varsinaisia päiväjumalanpalveluksia ryhdyttiin pitämään Suvannon kappelissa. Niihin osallistuu tavallisesti noin 100 henkeä.

Talkoolaisia ympäri Suomen

Kirkkopalo viritti ylivieskalaiset ennennäkemättömään talkoohenkeen. Kirkkoherra Timo Määtän mukaan talkoointo on lisääntynyt huomattavasti. Mukana on kaikenikäisiä ylivieskalaisia eri taustoista.

– Ihmiset haluavat olla mukana talkootöissä eri tavoin, keräämässä varoja uuden kirkon hyväksi.

Paikkakuntalaisten lisäksi talkoisiin osallistutaan ympäri Suomen.

– Osallistujat ovat halunneet kartuttaa rakentamisvaroja lahjoittamalla esimerkiksi myytäviä kirjoja ja käsitöitä, Määttä kertoo.

Suunnittelukilpailuun useita ehdotuksia

Ylivieskan kirkko tuhoutui tulipalossa pääsiäisenä 2016. Seurakunta aikoo rakentaa Kirkkopuistoon uuden kirkon.

Uudisrakennuksen suunnittelukilpailuun tuli ehdotuksia lähes 200. Palkintolautakunta kokoontuu touko-kesäkuun vaihteessa käsittelemään ehdotuksia.

Kirkkoherra Timo Määtän mukaan varsinaisia päätöksiä kilpailun palkintosijoista tehdään todennäköisesti loppukesällä tai alkusyksyllä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kirkkopalo yhdisti ylivieskalaisia: jumalanpalveluksissa raunioilla jopa kolminkertaisesti kävijöitä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 24 - 16:37

Ylivieskassa palaneen kirkon paikasta on tullut suosittu muistoaukio. Seurakunta järjestää paikalla hartauksia ja jumalanpalveluksia, jotka keräävät poikkeuksellisen paljon väkeä.

Kirkon raunioilla tapahtumiin osallistuu usein jopa 300 henkilöä. Vanhassa kirkossa järjestetyissä jumalanpalveluksissa kävijöitä oli tavallisesti noin 100.

– Rauniot ovat hiljentymisen paikka, mutta myös muistojen paikka. Ajattelen niin, että osallistuminen siellä on myös surutyötä vanhan kirkon tuhoutumisen johdosta, kirkkoherra Timo Määttä kommentoi suosiota.

Seurakunta kokoontuu raunioille jälleen helatorstaina. Silloin paikalla järjestetään messu ja kirkkopiknik.

Kirkkopalon jälkeen varsinaisia päiväjumalanpalveluksia ryhdyttiin pitämään Suvannon kappelissa. Niihin osallistuu tavallisesti noin 100 henkeä.

Talkoolaisia ympäri Suomen

Kirkkopalo viritti ylivieskalaiset ennennäkemättömään talkoohenkeen. Kirkkoherra Timo Määtän mukaan talkoointo on lisääntynyt huomattavasti. Mukana on kaikenikäisiä ylivieskalaisia eri taustoista.

– Ihmiset haluavat olla mukana talkootöissä eri tavoin, keräämässä varoja uuden kirkon hyväksi.

Paikkakuntalaisten lisäksi talkoisiin osallistutaan ympäri Suomen.

– Osallistujat ovat halunneet kartuttaa rakentamisvaroja lahjoittamalla esimerkiksi myytäviä kirjoja ja käsitöitä, Määttä kertoo.

Suunnittelukilpailuun useita ehdotuksia

Ylivieskan kirkko tuhoutui tulipalossa pääsiäisenä 2016. Seurakunta aikoo rakentaa Kirkkopuistoon uuden kirkon.

Uudisrakennuksen suunnittelukilpailuun tuli ehdotuksia lähes 200. Palkintolautakunta kokoontuu touko-kesäkuun vaihteessa käsittelemään ehdotuksia.

Kirkkoherra Timo Määtän mukaan varsinaisia päätöksiä kilpailun palkintosijoista tehdään todennäköisesti loppukesällä tai alkusyksyllä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tanssibuumin seuraus: Uusien opettajien työllisyys paikoin 100 prosenttia – "Töitä tarjolla enemmän kuin mitä olen voinut ottaa vastaan"

YLE: Perämeri - 2017, Tou 24 - 10:50

– Tanssissa ja tanssin opetuksessa yhdistyy liikunnallisuus, taiteellisuus ja itsensä ilmaisu. Se on ihanaa, huokaa kaksi vuotta alaa opiskellut Noora Mommo.

Tanssin suosio on Suomessa kasvanut räjähdysmäisesti viimeiset parikymmentä vuotta. Valmistuvat uudet opettajat viedään käytännössä käsistä.

– Viimeisen neljän vuoden aikana meidän vuosittain valmistuvan noin 17 tanssinopettajan työllistymisaste on ollut 100 prosenttia, sanoo Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajatutkinto-ohjelman tiimipäällikkö Anssi Kirkonpelto.

Se on ihanaa. Noora Mommo

Kansantanssin opettajat työllistyvät nuorisoseuroihin ja teattereihin, showtanssin opettajat yksityisiin tanssikouluihin, baletin opettajat yksityisiin sekä kunnallisiin tanssikouluihin ja paritanssin opettajat pääsääntöisesti freelance-työntekijöinä. Osa toimii yrittäjänä.

Kortistoon ei kouluteta 

– Meillä yrittäjyyskasvatus on voimakkaasti koulutuksessa mukana. Valmistuneet ovat perustaneet yksityisiä tanssikouluja, joihin he ovat palkanneet meiltä valmistuneita opettajia. Työttömyyskortistoon ei ole meiltä mennyt ketään, sanoo Kirkonpelto.

Kaksi vuotta koulua käynyt Noora Mommo vahvistaa näkemyksen, että työllisyysnäkymät ovat alalla hyvät.

– Minulla on ollut ensimmäisestä vuodesta lähtien töitä tarjolla enemmän kuin mitä olen voinut opiskelun ohella ottaa vastaan, sanoo Mommo.

Oulun alueella on pulaa varsinkin balettitanssin opettajista. Anssi Kirkonpelto

Tanssinopettajia on koulutettu noin 25 vuotta Oulun lisäksi Turussa, Kuopiossa ja teatterikoulussa Helsingissä. Tanssi näkyy hyvin mediassa. MTV:llä on ollut Tanssii tähtien kanssa kymmenen vuotta ja nelosellakin Dance jo pari vuotta.

– Showtanssi on ollut suosituin hakijoiden keskuudessa. Oulun alueella on pulaa varsinkin balettitanssin opettajista, kertoo Kirkonpelto.

Opetus uhattiin lakkauttaa

Viime kesänä korkeakoulun johto ilmoitti, että resurssileikkausten takia tanssinopettajien koulutusta harkittiin lopetettavaksi Oulussa.

Neuvottelujen jälkeen päädyttiin ratkaisuun, missä säästöjä haettiin tutkinto-ohjelman sisältä lopettamalla eri suuntautumisvaihtoehtojen vuorottelu.

Nyt ensimmäinen vuosi on kaikille yhteinen. Toisena ja kolmantena vuonna erikoistutaan ja neljäs vuosi mennään kokonaan työelämäyhteistyön kautta.

– Moni saa harjoittelun yhteydessä työpaikan. Sitä on ikävä katkaista palaamalla koulun penkille. Niinpä nyt pyritään hoitamaan loppuopinnot rinnan työelämän kanssa, avaa Kirkonpelto.

Tässä on eletty jo pidempään löysässä hirressä. Anssi Kirkonpelto

Pieni kysymysmerkki on kuitenkin se, että Linnamaalle Oulun yliopiston yhteyteen syntyvälle kampukselle ei ole ainakaan toistaiseksi osoitettu tiloja tanssiopettajakoulutukselle. Tilojen kohtalon on luvattu selviävän elo-syyskuussa tänä vuonna.

– Tässä on eletty jo pidempään löysässä hirressä, mikä ei tietenkään ole mitenkään mukava olotila. Toivon, että koulun johto tekee kaikkensa, jotta meidänkin tilat sinne saadaan, pohtii Kirkonpelto.

Tanssissa täysillä mukana

Tanssinopettajaksi opiskelevalta edellytetään paitsi tanssitaitoa myös ihmisen kohtaamisen taitoa ja pedagogista osaamista. Tanssissa ja tanssin opetuksessa vuorovaikutus on intensiivistä.

– Hyvä vuorovaikutus on tässä työssä tosi tärkeää, sanoo Peltoperä.

– Ei voi tehdä tanssinopettajan työtä, jos siinä ei ole täysillä mukana, vahvistaa Mommo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

VALMA auttoi Inestä ja Hennaa, kun suunta oli hakusessa – "Täällä sai selvittää päätään ja nostaa numeroita"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 24 - 09:50

VALMA-koulutuksen eli ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaan koulutukseen hakeutuu Kokkolan ammattiopistossa koko ajan enemmän nuoria. Tänä lukuvuonna heitä on noin 60 opiskelijaa, edellisenä 49. Pääosa heistä tulee suoraan peruskoulusta. Mukana on myös maahanmuuttajia.

– Tänne tullaan, kun ei tiedetä, mikä ala tai ammatti kiinnostaa. Tai aloittaa jonkin, mutta huomaa, että se on ihan väärä valinta ja alkaa miettiä uudestaan, kuvaa opinto-ohjaaja Eveliina Tyynelä.

Ines Molander tuli VALMAan, koska ei peruskoulun päättyessä tiennyt, mihin haluaisi.

– Koko ysiluokka oli aika vaikeeta, täällä sai selvittää päätään ja nostaa numeroitaan.

Valmentavan koulutuksen aikana kiinnosti useampikin ala, mutta nyt suunnitelmat ovat seljenneet, ja Ines haki turvallisuusalalle. Häntä kiinnostavat sekä armeija että poliisikoulu. Tulevaisuus näyttää nyt hyvältä:

– Tosi hyvältä!

VALMAssa opiskelija tutustuu eri koulutusaloihin, käy työssäoppimisjaksoja ja voi korottaa peruskoulun päättötodistuksen arvosanoja. Hän voi myös tehdä joitakin tulevista ammatillisista opinnoistaan jo Valma-vuonna.

Näin teki myös Henna Salmu, joka aloitti valmistavat opinnot marraskuussa. Nyt plakkarissa on jo joitakin aineita, mikä helpottaa ensi vuonna alkavia autoalan opintoja.

Ehkä se ei vain passannut minulle se koulun penkillä istuminen Henna Salmu

Henna ehti jo istahtaa lukion penkille, mutta huomasi, ettei se olekaan oma paikka. VALMAn hän bongasi netistä, otti yhteyttä opinto-ohjaajaansa ja haki. Henna pohtii, että ysiluokalla valintoja tehdessään voi olla päätöksiin vielä liian nuori. Ainakin oma lukiopolku oli virhevalinta:

– Ehkä se ei vain passannut minulle se koulun penkillä istuminen. Täällä olen saanut ainakin paljon uusia kokemuksia ja saanut tutustua uusiin ihmisiin.

Opinto-ohjaaja Eveliina Tyynelä sanoo, että tulijoiden lähtökohdat hyvin erilaisia. Siksi jokaisen tilanne kartoitetaan, ja kaikille tehdään henkilökohtainen opintosuunnitelma.

Kotona makaamalla ei lisäpisteitä saa Opinto-ohjaaja Eveliina Tyynelä

Yhden lukuvuoden kestävästä koulutuksesta suurin osa hakeutuu ammatilliseen peruskoulutukseen. Mitään suosikkialaa ei ole, vaan opiskelijat jakautuvat erilaisille ammattialoille. Lähes joka vuosi Kokkolan VALMAsta joku päätyy myös valitsemaan lukion.

Ensi syksynä Kokkolassa ei aloiteta enää kymppiluokkaa. Osasyynä tilanteeseen on VALMAn suosion kasvu. Haku alkoi tiistaina ja jatkuu heinäkuun 25:nteen asti. Opinto-ohjaaja pitää myöhään kestävää hakua hyvänä:

– Jos yhteishaun tulokset näyttävät, että on saanut paikan, joka ei enää kiinnostakaan, on vielä paikka, johon voi hakea, sanoo Tyynelä ja muistuttaa, että kotiin ei kannata jäädä, vaikka tulevaisuus ei tarkkana vielä piirtyisikään. Suorittamalla tietyn osaamispistemäärän saa kuusi pistettä seuraavaan yhteishakuun.

– Kotona makaamalla ei lisäpisteitä saa, sanoo Eveliina Tyynelä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ei se tavallisin road movie – Villen pyörätuolimatka halki Euroopan etenee verkkaisesti, mutta varmasti

YLE: Perämeri - 2017, Tou 24 - 07:58
Mistä on kyse?
  • Oululaisen Ville Jaarannon matkasta halki Euroopan kuvataan dokumenttielokuva
  • Wheels of Freedom -dokumenttielokuvan ohjaa Aleksi Puranen ja sen tuottaa Pasi Hakkio
  • Vammaisten oikeudet sekä unelmien toteuttaminen ovat tulevan elokuvan kantavia teemoja

– Kyllä tämä on road movie, mutta ei se tyypillisin, oululainen ohjaaja Aleksi Puranen hymyilee katsoessaan pulkkilalaisella taukopaikalla matkaseuruetta, joka on koostuu filmiryhmästä, avustajista ja itse pääsankarista.

Niveljäykistymätautia sairastavan Ville Jaarannon, 37, pyörätuolimatkaa Oulusta Lissaboniin taltioiva dokumenttielokuva Wheels of Freedom on ohjaajallekin hyppy tuntemattomaan.

– Tämä on minulle ensimmäinen lajiaan, fiktiokäsikirjoittajan koulutuksen saanut Puranen toteaa.

Painavaa sanomaa sekä viihdettä

Tyylipuhtaassa road moviessa tarinan tunnelataus kasvaa sitä mukaa, kun ajokilometrejä kertyy. Jaarannon tosielämän road tripillä tunteet ovat olleet matkassa alusta alkaen.

– Pointtina on Villen ajama asia vammaisten paremmista oikeuksista. Teema on pinnan alla oleva vakavampi puoli. Itse matkanteossa on sitten viihteellisempää osuutta, Puranen paljastaa.

Wheels of Freedom on ohjaaja Aleksi Puraselle ensiaskel dokumenttielokuvien maailmaan. Elokuvan kestoksi kaavaillaan 75–90 minuutta ja sen budjetti on 160 000–180 000 euroa.Yle

Lisämausteen elokuvaan tuovat mukana olevat avustajat, matkan aikana kohdatut ihmiset sekä odottamattomat tilanteet, joita väistämättä mahtuu 6000–7000 kilometrin mittaiseen reissuun.

– Ennustajia kun emme ole, emme voi etukäteen tietää mitä tapahtuu. Pelaamme kuitenkin hieman todennäköisyyksillä – mitä ehkä tapahtuu, mitä missään nimessä ei tapahdu, mitä tapahtuu varmasti.

Avuliaisuus on yllättänyt

– Seitsemänkymmentä kilometriä pitäisi vielä ajaa, eli kyllä alkaa sänky ja lepo illalla houkutella, Ville Jaaranto nauraa haastattelupäivän kilometritavoitetta puidessaan.

Realiteetit ovat jo ehtineet opettaa seurueelle, että vastaavaa matkaa ei hetkessä porhalleta. Risu, yksi kolmihenkisestä avustajatiimistä, kertoo kuinka etenkin tekniikka on tuottanut päänvaivaa.

Ville on yksi sisukkaimpia tuntemiani kavereita! Aleksi Puranen

– Akkujen ja latureiden kanssa on ollut ongelmia. Olemme jo ehtineet käyttää jeesusteippiäkin! Maksimissaan 20 kilometriä päästään yhdellä akulla eteenpäin, sitten pitää ladata. Sekin on selvitettävä erikseen, missä akkuja kehtaa öisin ladata, hän selventää.

– Suomalaiset ovat kuitenkin yllättäneet! Ihan sama missä maatilalla tai kaupassa olemme olleet sormi suussa, niin ovat ihmiset tulleet joukoin tsemppaamaan ja piirtämään rinnakkaiskytkentäkaavioita akuista. Ihmiset ovat ihania!

"Kunnon seikkailu aikaiseksi"

Omat haasteensa eittämättä asettaa Jaarannon fyysinen kunto. Ohjaaja Puranen kuitenkin kehuu pääsankarin jaksamista.

– Pään kestämisestä tämä ei tule jäämään kiinni. Ville on yksi sisukkaimpia tuntemiani kavereita!

Perillä Lissabonissa Jaarannon on tarkoitus lahjoittaa monitoimirattaat sitä tarvitsevalle vaikeavammaiselle.Marko Pinola / Yle

Kuvaustiimikin jaksaa ohjaajan mukaan oikein hyvin.

– Me vain koetamme taltioida mahdollisimman paljon, mitä Villelle ja avustajille tapahtuu. Toivotaan että saadaan kunnon seikkailu aikaiseksi.

Jaarannon matkaseurueineen on tarkoitus olla perillä Portugalin Lissabonissa elo-syyskuun vaihteessa. Matkan edistymistä voi seurata muun muassa täältä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Koululaisten kerhomaksut Tampereella 140, Oulussa 100 euroa – katso täältä, maksatko enemmän kuin muut

YLE: Perämeri - 2017, Tou 24 - 06:41

Kuntien perimissä koululaisten aamu- ja iltapäiväkerhojen maksuissa on isoja eroja.

Isoista kaupungeista kovimmat laskuttajat ovat Tampere ja Espoo, jotka perivät paljon hoitoa tarvitsevan koululaisen hoidosta 140 euroa kuukaudessa. Vantaa ja Jyväskylä tulevat heti perässä 130 euron suuruisilla laskuillaan.

Edullisin on Oulu, joka laskuttaa runsaasti kerhotoimintaa koululaiselleen tarvitsevilta perheiltä 100 euroa kuukaudessa.

Samaan aikaan Oulu on kallein vähän hoitoa tarvitseville eli perheille, joiden koululainen on koulun jälkeen kerhossa alle kolme tuntia päivässä. Oulu laskuttaa myös vähemmän tunteja käyttäviä 100 euroa kuukaudessa.

Koululaisten aamu- ja iltapäiväkerojen hinnat suurissa kaupungeissa Perheen otettava kaikki tai ei mitään

Tampere oli isoilla tuntimäärillä kallein, mutta pienillä tuntimäärillä se on isoista kaupungeista kevyin laskuttaja. Tamperelaisperhe maksaa 70 euroa kuukaudessa, jos koululainen tarvitsee kerhotoimintaa alle kolme tuntia päivittäin.

Osalla kaupungeista alinta maksuluokkaa ei ole lainkaan käytössä. Käytännössä perheet joutuvat valitsemaan kaikki tai ei mitään.

Helsingissä, Lahdessa, Turussa ja Vantaalla perheelle lähtee maksu isompien tuntien mukaan, vaikka lapsi olisi hoidossa alle kolme tuntia päivässä.

Aamupäivätoimintaa ykkös- ja kakkosluokkalaisille isoista kaupungeista järjestävät Tampere, Turku ja Jyväskylä. Turku velottaa aamupäivätoiminnasta erikseen 40 euroa kuukaudessa.

Sisaralennuksen koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta myöntävät Jyväskylä ja Oulu.

Lain mukaan kunta voi päättää tietyissä rajoissa aamu- ja iltapäivätoiminnasta perittävien kuukausimaksujen määrästä. Jos lapsi on hoidossa keskimäärin kolme tuntia päivässä, maksu saa olla enintään 120 euroa. Jos hoitoa tarvitaan neljä tuntia päivässä, lain mukaan laskuttaa saa enintään 160 euroa.

Pirkanmaalla iso haitari

Pienemmissä kunnissa hintahaitari on kaupunkeja suurempi. Ahnaimmin perheiden kukkarolla käyviä kuntia Pirkanmaalla ovat Akaa, Valkeakoski ja Lempäälä.

Valkeakoskella on käytössä lain sallima enimmäishinta eli 160 euroa. Iso lasku lähtee niille perheille, joiden lapsi on kerhossa joka päivä yli viisi tuntia. Jos kerhopäiviä on kuukaudessa vain enintään kymmenen, on lasku puolet eli 80 euroa.

Akaa laskuttaa kuukaudessa 210 euroa, jos käyntejä on kuukaudessa enemmän kuin kymmenen ja jos koululainen on hoidossa yli neljä tuntia päivässä.

Koululaisten AP- ja IP-kerhomaksut Pirkanmaan alueen kunnissa

Enemmistö Pirkanmaan kunnista järjestää koululaisille toimintaa aamupäivisin. Aamupäiväkerhoa ei ole Ruovedellä, Vesilahdella, Hämeenkyrössä ja Kangasalla. Erillisen maksun aamupäivätoiminnasta perivät Lempäälän lisäksi myös Orivesi, Pirkkala ja Pälkäne.

Lempäälä läiskäisee mojovan laskun

Tampereen naapurikunnassa Lempäälässä perheelle lähtee jopa 220 euron suuruinen lasku, jos koululainen osallistuu sekä aamu- että iltapäivätoimintaan.

Iltapäiväkerhosta peritään 140 euron maksu käytetystä tuntimäärästä riippumatta. Aamupäiväkerhosta lähtee erillinen 80 euron suuruinen lasku.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston mukaan aamu- ja iltapäivätoiminnasta voi määrätä vain yhden maksun. Etenkin, jos lapsi tarvitsee vain hoitoa vain muutaman tunnin päivässä.

Lakimies Kreeta Pölösen mukaan Lempäälän kunnan perimät maksut ovat yli lain salliman.

– Mielestäni se ei ole lain mukaista, vaan maksu pitäisi määrätä lapsen sosiaalisen osallistumisen perusteella. Perheellä pitäisi olla mahdollisuus valita, minkä tuntimäärän päivässä lapsi osallistuu toimintaan, Pölönen sanoo.

Lempäälän kunnan hallintopäällikkö Aila Alasen mukaan maksut ovat lain mukaisia.

– Meillä ei tosiaan ole tuntiperusteista hinnoittelua. Me järjestämme valtionosuuden perusteella 760 tunnin mukaan eli 4 tuntia minimissään ja sitten tämä muu toiminta on se yli menevää, Alanen sanoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Nainen pärjää putkanvartijana puhumalla – miehet ovat helpompia asiakkaita, väkivaltatilanteita aiheuttavat naiset

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 23 - 18:05

Poliisivankilan vartija Ulpu Keränen nakkaa työtakin päälle. Samalla hän vilkaisee pukukoppinsa ovessa olevia lastensa kuvia.

– Pienenä halusin rekkakuskiksi, ja sitä olen kokeillut. Sitten halusin vankilan vartijaksi. Nyt molemmat toiveet ovat toteutuneet, Ulpu muistelee menneitä. – Tämä on nyt sitä, mitä haluan tehdä.

Ulpu Keränen tunnistaa itsessään poikatytön piirteitä, jotka ovat johdattaneet hänet miehisille aloille. Hän oli omien sanojensa mukaan rasavilli, joka aiheutti vanhemmilleen usein harmaita hiuksia.

Reilu vuosikymmen sitten Ulpun piti todistella, että nainenkin voi olla vartija. Moni työpaikka jäi saamatta sukupuolen takia, kunnes yksi vartiointifirma otti hänet töihin. Joulukuussa 2003 hän pääsi työharjoitteluun Kokkolan poliisivankilaan.

– Kyllähän nainen putkan vartijana aiheutti silloin alkuun katseita, Ulpu hymyilee.

Suomessa on nykyään lähes 400 putkan vartijaa, joista 31 on naisia.

Karkeasti yleistäen vartijan tärkein tehtävä on pitää putkaan tuodut hengissä: huolehtia heidän mahdollisista lääkityksistään ja toimia ripeästi sairaskohtauksen sattuessa. Ja sitten on ne ihan normihommat:

– Hoidetaan asiakkaiden päivittäiset ulkoilut, pesulla käynnit, ruokailut ja tapaamiset, Ulpu Keränen kertaa.

Tärkein voimankäyttöväline on puhe

Putkassa ei ole pelkästään humalaisia tai julkisella paikalla riehuneita, vaan myös pidempiaikaisia asukkaita, jotka ovat rikoksesta epäiltyjä tutkintavankeja. Putkassa voidaan siis viettää aikaa 15 minuutista kahteen viikkoon ja pidempäänkin, jos vangitsemisen jatkamiselle on pätevät perustelut.

Kun ihminen tuodaan putkaan, juuri ennen sitä on voinut tapahtua jotain traumaattista, tunteet ovat pinnassa tai päihteet ovat tehneet mielen sumeaksi. Putkan vartija joutuu usein rauhoittelemaan ihmisen. Silloin Ulpu Keränen puhuu väsymättä ja hermostumatta.

Tekoja en hyväksy, mutta ihmisen haluan hyväksyä. putkan vartija Ulpu Keränen, Kokkola

–Puhuminenhan on ihan varmasti vartijan parhain voimankäyttöväline, ja sillä mennään niin pitkälle kuin mahdollista, ehkä vielä vähän pidemmällekin, Ulpu Keränen sanoo kokemuksen äänellä.

– Se kohtaaminen, miten otat ihmisen vastaan, on tärkeää. Asiakas on mun kanssa saman arvoinen, oli hän sitten minkä tahansa asian takia täällä. Tekoja en hyväksy, mutta ihmisen haluan hyväksyä ja tehdä mahdollisimman inhimilliseksi tämän paikan, joka on aika karu.

Putkan ovisilmät on mitoitettu miehille, tai ainakin pitkille naisille. Ulpu Keränen on kuitenkin keksinyt keinot nousta kurkkaamaan.Juha Kemppainen / Yle Jos on naisasiakas, niin heillä on ihan selvä näkemys siinä, että me ei tulla toimeen. Mua kohtaan ollaan väkivaltaisia. Ulpu Keränen

Ulpu on pärjännyt putkan vartijana puhumalla, kuuntelemalla ja rempseällä huumorillaan. Varsinkin miehet ovat ottaneet naisvartijan jopa paremmin vastaan kuin miesvartijan. Tämän myöntää myös Ulpun esimies, ylivartija Heikki Hautala.

– Miesasiakkaat ottavat minut ihan eri tavalla vastaan, kun olen nainen. Ei mene aikaa niin hirveästi käsirysyyn, kun ottaa asiakkaat vastaan inhimillisesti ja juttelemalla, Ulpu sanoo, mutta sitten ilme vakavoituu:

– Naisasiakkailla on ihan selvä näkemys siinä, että me ei tulla toimeen. Se voi näyttäytyä sitten sillä tavalla, että minua kohtaan ollaan väkivaltaisia.

Pahinta kohdata epäillyn perhe

Ulpu Keränen on silmin nähden liikuttunut. Hän pitää työnsä raskaimpana osana sitä, kun poliisivankilaan tulee tapaamiseen epäillyn perhe, ja heidät erottaa lasi.

– On vaikeaa selittää lapsille sitä tilannetta, että et voi koskea isää tai äitiä. Se satuttaa. Tai kun tietää, että asiakas joutuu pitemmälle reissulle ja kotona ei ole mikään hyvä tilanne. Nämä kaikki koskettavat aika paljon.

Ulpu on nähnyt ihmisten tuskan. Hän haluaa auttaa putkassa olevia jaksamaan ja purkamaan päänsisäistä pahaa oloa.

On vaikeaa selittää lapsille sitä tilannetta, että et voi koskea isää tai äitiä. Se satuttaa. Ulpu Keränen

– Heiltä otetaan kaikki omaisuus pois ja laitetaan koppiin, suljetaan ovi. Sää oot siellä aika yksin niitten ajatustesi kanssa. Yritän auttaa, että he pärjäisivät kuulustelut ja tutkinnan ajan mahdollisimman hyvin. Jos joku mulle avautuu, silloin tiedän, että olen löytänyt luottamuksen asiakkaan kanssa.

Moni putkassa ollut asiakas on jäänyt tarinansa kanssa Ulpun mieleen, mutta niin on käynyt myös toisin päin. Ulpua alkaa naurattaa, kun hän muistelee erilaisia sattumuksia.

– Kerran kun oltiin miehen kanssa tekemässä ruokaostoksia kaupassa, niin sieltä yksi asiakas juoksi meidän luo, antoi miehelle kättä ja sanoi, että hän on tämän sinun vaimosi kanssa viettänyt yhdessä monta yötä.

Juha Kemppainen / Yle

– Totta kai on niitäkin asiakkaita, jotka eivät halua näyttäytyä mun kanssa missään nimessä. Se suotakoon heille, koska se saattaa olla niitä yhden kerran ja yhden mokan putkareissuja.

Niin, miten sinne putkaan oikein päädytään? Ulpu Keränen kertoo, että usein taustalla on monia eri ongelmia: on päihteitä, työttömyyttä, parisuhde on voinut päättyä tai jotain traumaattista on tapahtunut – tai sitten yhden kerran pikkujouluissa on tullut otettua reilusti liikaa.

– Oikeastaan jokainen kaupungilla vastaan tuleva ihminen saattaa olla seuraava asiakas. Täällä on niin tavallisia, työssä käyviä ihmisiä, ainakin osa heistä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Muuttuiko pyyntipaikka? Oulujärven kuhaa löytyi tuoretiskiltä vaikkei sitä voinut pyytää

YLE: Perämeri - 2017, Tou 23 - 14:00
Mistä on kyse?
  • Kainuussa on huomattu, että Oulujärven kuhaa muun muassa myydään rospuuttoaikana eli silloin kun jäät ovat estäneet sen pyytämisen.
  • Isoissa ketjuissa, SOK:lla ja Keskolla, ei ole tapahtunut kalojen alkuperän vaihtumista.
  • Pro Kala ry:n toiminnanjohtaja Katriina Partasen käsityksen mukaan kyseessä ei ole kovinkaan yleinen ilmiö.

Kaupan tuoretiskin kalataulussa lukee, että kuha on Oulujärveltä. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Kainuussa on huomattu, että Oulujärven kuhaa myydään muun muassa rospuuttoaikana, eli silloin kun heikot jäät ovat estäneet sen pyytämisen.

– Viimeksi toissa viikolla kuulin aiheesta, valokuvatodisteitakin löytyy. Tämä ei ole uusi ilmiö, mutta harvoin saadaan todisteita, kertoo Kainuun ja Koillismaan Kalaleaderin aktivaattori Mika Halttu.

Haltun mukaan ongelman syy löytyy tuotantoketjun loppupäästä, kaupoista.

– Alkuperätarkistuksia on koko ajan kiristetty nimenomaan alkutuottajan ja jalostamon päästä, mutta usein kaupassa on niin kova kiire, että siellä tapahtuu virhe. Siellä kala ei ole enää siinä laatikossa, missä se on ollut koko ajan siihen asti. En sano, että se olisi tahallista. Ei kukaan pysty selvittämään, onko tämä tahallista ja tietoista, mutta tätä sattuu.

– Oulujärvestä nostetaan paljon kuhaa, joten osa kauppiaista on tottunut siihen, että kala on Kainuusta. Siksi mielessä ei käy, että se voisi olla jostain muualta.

Ongelmia esiintyy erityisesti Etelä-Suomen kaupoissa, koska siellä kuhaa myydään enemmän.

Ei kukaan pysty selvittämään, onko tämä tahallista ja tietoista, mutta tätä sattuu. Mika Halttu

Oululaisen kalajalosteita valmistavan ja markkinoivan Hätälä Oy:n toimitusjohtaja Riku Isohätälä on kuullut myös tilanteista, joissa myytävän kalan alkuperä on vaihtunut.

– Eräs kalastaja kertoi, että Etelä-Suomen kaupoissa muualta pyydetty kuha saattaa muuttua Oulujärven kuhaksi vain sen imagon vuoksi, Isohätälä toteaa.

Haltun mukaan Oulujärven kuhalla on poikkeuksellisen hyvä imago, koska kala on hyvänkokoista ja -näköistä, ja se tulee puhtaasta vesistöstä.

– Ja sitä on markkinoitu hyvänä kalana useamman tahon puolesta, Halttu lisää.

Ei tiedossa tapauksia

SOK:n laadunvarmistuksen ja vastuullisuuden ryhmäpäällikkö Sari Ristaniemi ei ole kuullut, että S-ryhmän kaupoissa olisi tapahtunut kalojen alkuperän muuttumista.

– Käytännössä sekaannuksen riski on minimaalinen. Ohjeet ovat tarkat ja jokainen palvelutorilla työskentelevä on koulutettu. Tiedot pitää täydentää heti kun tiskiä täydennetään, Ristaniemi kertoo.

– Meillä ei ole mitään tarvetta väärentää tietoja. On ensiarvoisen tärkeää, että kaikki tiedot ovat oikein ja mahdollisimman läpinäkyvästi asiakkaille annettavissa, hän lisää.

Myymälät ja alueosuuskaupat toteuttavat omavalvontaa. Tämän lisäksi S-ryhmä suorittaa valvontaa pistokokein näytteenotolla ja kalatoimittajien auditoinneilla. Palvelutorin toiminta tarkastetaan myös viranomaisen toteuttamissa tarkastuksissa.

Keskosta viesti on sama kuin SOK:lta. Heidän tiedossaan ei ole tapausta, jossa kalan alkuperä olisi vaihtunut. Keskolla työntekijöille tarjotaan koulutusta kuten SOK:llakin, etenkin liha- ja kalatiskillä työskenteleville, sillä tuoretiski on yksi ketjun kilpailuvalteista.

Talvikalastusta.YLE / Hanne Kinnunen

Etelä-Suomessa esimerkiksi Helsingin kaupungin tietoon ei ole tullut tilanteita, että muualta pyydetty kuha olisi muuttunut kalataulussa Oulujärven kuhaksi.

– Tarkastamme elintarvikkeista annettavia tietoja pistokoeluonteisesti suunnitelmallisilla elintarvikevalvonnan Oiva-tarkastuksilla kuten koko Suomessa tehdään. Helsingissä olemme keskittyneet tarkastuksilla yleisiin pakkausmerkintöihin. Erityislainsäädännön mukaisia merkintöjä, kuten kalojen alkuperämerkintöjä, emme ole tarkemmin ja systemaattisesti kaikkien kohteiden osalta selvittäneet, kertoo johtava elintarviketarkastaja Anne Kärnä Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta.

Elintarvikkeista annettavien tietojen tarkastamisen yhteydessä selvitetään yleensä myös elintarvikkeiden tai kalojen jäljitettävyystietoja, jolloin kaupallisten asiakirjojen perusteella saadaan selville myös kalojen alkuperä.

Ympäristökeskus selvittää aina valitustapauksissa valituksen aiheellisuuden.

Ennaltaehkäisy koulutuksen kautta

Kyseessä ei ole kovinkaan yleinen ilmiö. Pro Kala ry:n toiminnanjohtaja Katriina Partanen on kuullut vain Mika Haltulta Oulujärven kuha -tapauksesta.

– Jos näin on käynyt, voi olla että kyseessä on inhimillinen erehdys, Partanen arvioi.

– Mutta ei tämän pitäisi olla mahdollista. Tällainen on väärin. En jaksa uskoa, että tämä olisi järjestelmällistä. Kaupat ovat hyvin tarkkoja tiedoista, koska eivät halua antaa kuluttajille väärää tietoa, hän jatkaa.

Kalastaja perkaa kuhaa.Marjut Suomi / Yle

Partasen mukaan koulutuksen lisäämisellä voidaan ennaltaehkäistä sitä, ettei asiaa pääsisi tapahtumaan.

– Tuotantoketjun kaikissa vaiheissa sen muistuttaminen, että alkuperäiset merkinnät tulee olla oikein ja että niiden täytyy kulkea mukana läpi ketjun.

EU:n säädökset edellyttävät lajin kauppanimen ja tieteellisen nimen, tuotantomenetelmän, pyyntialueen ja pyydystyypin merkintöjä myytäessä kalastus- ja vesiviljelytuotteita loppukuluttajalle ja suurtaloudelle. Itse kaloihin ei kuitenkaan merkintöjä laiteta, vaan niiden kuljetuslaatikkoihin ja asiakirjoihin.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pietarsaaressa suuri innostus kielikylpyyn – nyt kaupunki rajoittaa tarjontaa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 23 - 12:39

Pietarsaaressa sekä suomen- että ruotsinkielisten perheiden kiinnostus kielikylpyyn on viime vuosina kasvanut. Kaupungin sivistyslautakunta päätti maanantaina, että kaikki voivat edelleen hakea kielikylpyyn, mutta opetusryhmien määrää ei kasvateta nykyisestä.

Jatkossa kielikylpyopetusryhmiä on siis kaksi ruotsinkielisille lapsille ja yksi suomenkielisille.

Päivähoidon johtaja Tom Enbacka myöntää, että päätös on rajoitus, mutta ei pysyvä.

– Jos hakijoita tulee tulevina vuosina oikein paljon, asiaa puntaroidaan uudelleen, lupaa päivähoidon johtaja Tom Enbacka.

Lautakunta perustelee päätöstä sillä, että tulevat ikäluokat ovat pienehköjä.

Pietarsaaressa päivähoidossa 5-vuotiaana aloitettu kielikylpyopetus jatkuu läpi koko peruskoulun.

Tulevana syksynä päiväkodissa aloittaa kielikylvyn 47 ruotsinkielistä ja 21 suomenkielistä 5-vuotiasta lasta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Heikki vaihtoi karjan peltilehmiin – talvella ajetaan taksia, keväällä tehdään kylvöjä

YLE: Perämeri - 2017, Tou 23 - 10:22

Raahen Vihannissa asuva Heikki Taskila vaihtoi karjan peltilehmään yli kymmenen vuotta sitten ja alkoi taksiyrittäjäksi.

– Navetta alkoi olla siinä kunnossa, että edessä oli kallis investointi tai suunnan muutos.

Hullulla tavalla taksi ja viljely täydentävät toisiaan. Heikki Taskila

Paikallisen taksikuskin kannustavat kommentit Taskilalle kantoivat hedelmää, ja navetta tyhjeni eläimistä vuonna 2003.

Taskila kannustaa maaseutuyrittäjiä arvioimaan omaa jaksamistaan ja toiminnan edellytyksiä.

– Se on erittäin tärkeää, ja kumppanikin on hyvä ottaa mukaan yhteisiin pohdiskeluihin. Muutoksen olisi hyvä lähteä liikkeelle luonnollisesti, sillä pakolla ei kenestäkään yrittäjää tule.

Taskilalla on nyt ajossa neljä autoa, mutta entinen maitotilallinen ei ole täysin karvoistaan päässyt. Tilan maista on viljalla kymmeniä hehtaaria. Viljely ja taksiautoilu rytmittävät vuotta yllättävänkin hyvin.

– Talvella voin keskittyä taksin ajoon ja keväällä jään siitten kylvövapaille. Vuorotteluvapaaksikin sitä joskus kutsun, hullulla tavalla ne täydentävät toisiaan, Taskila naurahtaa.

Viljelijät pohtivat tulevaisuutta

Maanviljelijöiden ahdinko nousi rajusti esille viime vuonna. Traktorimarssilla haluttiin kiinnittää huomiota muun muassa viivästyneisiin tukimaksuihin ja heikentyneisiin tuottajahintoihin.

Paikoin tilallisten tilannetta pidetään jopa pahempana kuin 90-luvun laman aikoihin.

Tiloilla mietitään tulevaisuutta tiuhaan ja ankarasti. Sirpa Laitinen

Tilannetta pyritään kohentamaan noin 50 miljoonan euron maaseudun kriisituella. Rahaa saa myös valtakunnallinen Välitä viljelijästä -hanke, joka on auttanut jo yli sataa viljelijää talousneuvontaan ja terapiaan.

Pohjois-Suomessa puolestaan lähes sata viljelijää on lähtenyt pohtimaan muita vaihtoehtoja perinteiselle maataloudelle.

– Tiloilla mietitään tulevaisuutta tiuhaan ja ankarasti, toteaa Pohjois-Suomen MTK:n agrologi Sirpa Laitinen, joka on yksi Lupa muutokseen -hankkeen vetäjistä.

Tarviiko viljelijä luvan muutokseen?

Lehmät takseihin vaihtanut Heikki Taskila toimii Lupa muutokseen -hankkeen mannekiinina.

Tuotantotilat ja maat voivat auttaa muita maaseutuyrittäjiä. Päivi Vitikka

Mutta miksi muutokseen tarvitaan lupa?

– Maataloudessa ovat usein perinteet tiukassa. Ajatusmaailma saattaa olla, että mikä minä olen lopettamaan viiden sukupolven tilan toiminnan, kertoo muutoshankkeen vetäjä Päivi Vitikka Oulun ammattikorkeakoulusta.

Paikallinen MTK ja Oulun seudun ammattikorkeakoulu etsivät viljelijöiden kanssa uusia yritysmahdollisuuksia ja tapoja käyttää maita ja tuotantotiloja.

Samalla turvataan kotimaisen maatalouden tulevaisuutta, kertoo Päivi Vitikka.

– Vaikka yrittäjä päättäisikin luopua tuotannostaan, niin tuotantotilat ja maat voivat auttaa merkittävästi muita maaseutuyrittäjiä.

Lisäksi tavoitteena on tuoda maaseutuyrittäjät lähemmäs toisiaan tukemaan ja kehittämään toistensa toimintaa ja arkea.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Järven kemikalointi on vain laastari – Asiantuntija: "Tehokalastus on pitkäjänteinen keino elvyttää järvi"

YLE: Perämeri - 2017, Tou 23 - 07:12
Mistä on kyse?
  • Julkisuudessa on viime päivinä käsitelty sitä, kuinka nopeasti kemikaalikäsittely puhdistaa järven
  • Muita, pitkäjänteisempiä keinoja puhdistukseen on muun muassa järven hoitokalastus
  • Muita vesien kunnostustapoja ovat järven hapetus, fosforin kemiallinen saostus, ruoppaus, järvien väliaikainen kuormitus ja vesikasvillisuuden poisto
  • Ensiarvoisen tärkeää järvien puhdistamisessa on kuitenkin ulkoisen kuormituksen vähentäminen

Huonoon kuntoon päässeitä järviä voidaan puhdistaa tehokkaasti erityisesti kalastamalla, sanoo Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksen johtava vesitalousasintuntija Arto Lehto.

Viime päivinä julkisuudessa on puitu puhdistuskeinoa, jossa järvi käsitellään kemikaaleilla. Lehto muistuttaa, että kemikalointi on usein väliaikainen ratkaisu, joka ei puhdista järveä lopullisesti.

– Huonoon kuntoon päässeitä vesistöjä voidaan puhdistaa erityisen hyvin tehokalastuksella. Jo kotitarvekalastus puhdistaa hyvin järviä, kunhan kalastetaan kaikkia kaloja niin, että ei jätetä esimerkiksi särkeä sinne järveen, Lehto sanoo.

Tehokalastuksella puhdistetaan vesistöä liialta ravinnepitoisuudelta. Kalojen mukana lähtee muun muassa fosforia pois järvestä.

Lehto muistuttaa kuitenkin, että kalastaminen on pitkäjänteistä toimintaa ja tulokset näkyvät hitaammin, kuin kemikaloinnissa.

– Järvien kunnostuksissa ei ole oikoteitä, vaan usein tarvitaan lukuisia eri toimenpiteitä ja pitkäjänteistä työtä.

Oman lähijärven kunnon voi tarkistaa Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä vesikartasta.

Kuormitusta pitää vähentää

Lehto painottaa, että järven puhdistuksessa on tärkeää myös ulkoisen kuormituksen vähentäminen.

– Littoisten järvellä, mikä on ollut julkisuudessa, oli todettu, että ulkopuolinen kuormitus on vähäistä. Kuormitus on sisäistä järven pohjasta tulevaa kuormitusta. Tällaiseen kohteeseen sopii hyvin kemikalointi, Lehto sanoo.

Muhoksen Pirttijärvi on kunnostettu tyhjentämällä ja täyttämällä järvi.Hanna Juopperi / Yle

Suomessa on useita järviä puhdistettu viime vuosikymmeninä myös kuivattamalla ja uudelleen täyttämällä. Lehdon mukaan kuivatuspuhdistus sopii erityisesti matalille järville.

– Kuivattaminen on taloudellisesti kannattavaa matalissa järvissä. Syvissä järvissä kuivattaminen pitää tehdä pumppaamalla ja se on kallista puuhaa, Lehto sanoo.

Kuivaaminen voidaan toistaa padotuksella

Muun muassa Muhoksella sijaitsevan Pirttijärven ongelmana on ollut järven pohjaan kertynyt sedimentti ja sinileväesiintymät kesäisin. Ongelman ratkaisuna koko järvi päätettiin kuivata. Kuivatus ja järven uudelleen täyttäminen toteutettiin vuosina 2004–2007.

Järvi kuivattiin kaivamalla auki Pirttioja ja järven vesi valutettiin pois Sanginjokeen sitä kautta. Kahden kesän ja yhden talven aikana Pirttijärveen kertynyt sedimentti kuivui ja tiivistyi järven uudeksi pohjaksi.

Pohjan kuivuttua yhteys ojaan padottiin ja järvi alkoi uudelleen täyttyä. Ojapatoon rakennettiin niin sanottu settikaivo, jolla järven tyhjennys voidaan tarvittaessa toistaa myöhemminkin huomattavasti helpommin kuin aiemmin.

Kunnostus onnistui Pirttijärvellä. Veden laatu on parantunut.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kadonnut henkilö Nivalassa – poistui hoitokodista viime lauantaina

YLE: Perämeri - 2017, Tou 22 - 23:00

Viime viikon lauantaina Nivalassa Niva-Onnin hoitokodista poistui Tuomo Juho Röytiö, eikä hänestä tämän jälkeen saatu havaintoja. Poliisi kertoo tiedotteessaan, että Röytiö on osittain kehitysvammainen ja mielenterveysongelmainen sekä saattaa olla itsetuhoinen.

Kadonneella on yllään mustat farkut, mustat talvikengät ja valkoinen pipo.

Mahdolliset havainnot kadonneesta tai hänen olinpaikastaan pyydetään ilmoittamaan joko Ylivieskan poliisipäivystyksen numeroon 0295 416 409 tai hätäkeskukseen numeroon 112.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vitosen seteli kestää vain pari vuotta – 4 yllättävää faktaa käteisestä

YLE: Perämeri - 2017, Tou 22 - 19:47

Eurosetelit tehdään puuvillasta. 5 ja 10 euron setelit kestävät käytössä vain 1–2 vuotta. Uusimmissa pikkuseteleissä on likaa hylkivä pinnoite, joka lisää niiden kestävyyttä.

– Uusi pinnoite on lähes tuplannut pikkuseteleiden käyttöiän, Suomen Pankin maksuvälinetoimiston vt. toimistopäällikkö Jussi Kangas kertoo.

Repeytyneellä rahalla voi maksaa. Setelistä on oltava jäljellä yli puolet, jotta sen voi vielä helposti vaihtaa uuteen.

– Jos jäljellä on alle puolet, seteliä ei lunasteta, ellei sitten omistaja pysty todistamaan, että loppuseteli on tuhoutunut. Tämä sääntö on sen takia, että emme voi olla varmoja, etteikö tuhoutuneeksi väitettyä puolta olisikin vielä olemassa, Kangas selventää.

Suomessa poistetaan käytöstä vuosittain lähes 50 miljoonaa seteliä. Lika on yleisin syy rahan tuhoamiseen. Vioittuneet setelit silputaan ja poltetaan Suomessa.

– Setelissä on sen verran metallia, että sitä on hyvin vaikea kierrättää takaisin setelien valmistuksen raaka-aineeksi, Kangas kertoo.

Suomen Rahapaja on suurimpia eurokolikoiden tekijöitä, muttaSuomessa ei paineta euroseteleitä. Uusien seteleiden ja kolikoiden jakelusta Suomessa vastaa Suomen Pankki. Suurin osa Suomen uusista seteleistä jaetaan Vantaan kautta. Suomen Pankilla on yksikkö myös Oulussa.

– Näissä kaupungeissa varastoidaan uusia seteleitä ja lasketaan niitä liikkeeseen. Kierrossa oleva setelistö käy myös välillä konttoreissamme. Niitä lajitellaan ja niistä poistetaan huonokuntoiset setelit, jotka tuhotaan. Hyväkuntoiset lasketaan uudelleen liikkeeseen, Kangas paljastaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ikätoverien seura pitää pirteänä palvelutalossa – "Sitäpä ei huomaakaan kun on jo ilta"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 22 - 17:15

Reilu yhdeksänkymppinen Paavo Olkkonen muutti Kannuksessa sijaitsevaan Kitinkannuksen palvelutaloon viitisen vuotta sitten. Jo aiemmin paikka oli tullut hänelle tutuksi sotaveteraanien kuntoutuksissa käydessä.

Vaikka oma koti Kalajoen Rautiossa oli ihana paikka, ei lopullinen muutto palvelutaloon ollut sosiaaliselle miehelle minkäänlainen kynnys.

– Iän myötähän ne kaikki työt kotosalla lisääntyivät, mutta kaikki huolet jäivät kun tänne muutin. Saa tulla valmiiseen pöytään, eikä tarvitse olla yksin, jos ei välttämättä halua, kertoilee pirteä ikämies.

Vaikka silmäkulmia koristavat iän piirtämät uurteet on Paavolla huumori hallussaan. Samanikäiset ystävät, lautapelit ja pienet puhdetyöt pitävät mielen virkeänä.

– Päivät menee niin, että kavereitten kanssa kokoonnutaan ja puhutaan milloin mistäkin. Sitten on aamu- ja iltajumppaa, erilaisia hoitoja ja ruuat aina vähän päästä. Sitäpä ei huomaakaan kun on jo ilta.

Palvelukodin ala-aulassa on parkissa skootteri. Kunhan kevät kelit koittavat, Paavo hurauttaa kylälle kauppareissulle, kaupan tyttöjä puhuttamaan, tietysti.

Työpajalla sormi- ja aivojumppaa

Kitinkannuksen työpajan pöydän ääreen kokoontuneiden ikäihmisten piirissä pulppuaa puhe. Punaiset rollaattorit on asetettu pöydän lähistölle parkkiin.

Pöydän ympärille kertyneen joukon hiusten väri on vaihtunut harmaaseen ja silmäkulmiin on elämä itse kuvittanut hentoja ja voimakkaampiakin uurteita. Porukassa istuessa muistellaan sopivasti sota-aikaa, ollaan muutoin kiinni tässä päivässä.

Hyvin tässä on oppinut ihan vanhemmallakin iällä tekemään käsillä kaikkea. Aiemmin olen puusta saanut aikaan lähinnä nuotion. Paavo Olkkonen

Paavo Olkkonen tarttuu pöydän paperisiin ympyröihin ja aloittaa taittelun. Käsissä käpertyy suodatinpussi neilikan näköisiksi kukkasiksi. Paperikukkasista voi tehdä vaikkapa ovikransseja, rintakoruja tai kauniita paperikukkakimppuja.

– Hyvin tässä on oppinut ihan vanhemmallakin iällä tekemään käsillä kaikkea. Aiemmin olen puusta saanut aikaan lähinnä nuotion. Tämä askartelu on paitsi sormi- myös aivojumppaa, valistaa Paavo.

Näppäräsormisesta miehestä on tullut niin pätevä käsitöiden tekijä, että hän mieluusti opastaa tovereitaan esimerkiksi korin punonnan saloihin.

Tabletista löytyy pasianssi

Liki yhdeksänkymppinen Irma Karppi on asunut palvelutalossa muutaman kuukauden ajan. Sopeutuminen uuteen paikkaan on sujunut hyvin.

– Ei ollut kyllä mitään kynnystä muuttaa tänne. On aina seuraa, kun kotona sitä katselee vain niitä samoja seiniä. Se on aina niin yksinäistä ja turvatontakin, kun ei ollut siinä seinän takana ketään. Täällä on lähellä ihmisiä. Ei tarvitse pelätä eikä tehdä lumitöitäkään. Saa vain laiskotella, Irma naurahtaa.

Kitinkannuksessa viihtyvä Irma on tavannut uusia ystäviä ja nauttii muun muassa naapurin kanssa pelattavasta lautapelistä.

Täällä on lähellä ihmisiä, ei tarvitse pelätä eikä tehdä lumitöitäkään. Saa vain laiskotella. Irma Karppi

– Siinä pelatessamme vertyy paitsi sormet myös tämä täällä, hän kopauttaa pääkoppaansa.

Ajassa kiinni oleva Irma tarttuu tablettiin. Eikä kyseessä ole mikään kielen alle laitettava pilleri, vaan ihan oikea tietokone. Muutamalla näppärällä näpäytyksellä ruutuun ilmestyy pasianssi.

– Viisaammat ovat minua opettaneet. Saa kyllä varoa, ettei näppää väärästä. Lehtiäkin tällä luen, mutta facebookiin en ainakaan vielä ole rohjennut mennä, kertoo Irma.

Irma Karppi pelaa pasianssia tabletilla.Kalle Niskala / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Fladat ja kluuvit ovat kalojen lastenhuoneita

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 22 - 14:55

Metsähallitus yhteistyökumppaneineen kartoittaa lähivuosina kalojen kutupaikkoja Pohjanmaan rannikon matalissa merenlahdissa.

Projekti käynnistyi jo marraskuussa esitutkimuksilla, mutta kenttätyöt käynnistyivät maaliskuussa. Tutkimuksessa halutaan selvittää arvokkaimmat fladat eläimille ja kasveille. Fladat ovat vesialueita, jotka ovat syntyneen maankohoamisen seurauksena ja ovat yhteydessä mereen salmen kautta.

Tutkimuksen pääpaino on kaloissa, mutta hankkeessa selvitetään myös fladojen vaikutus lepakoihin.

– Selvitämme, kuinka tärkeitä fladat ovat lepakoille ja mietitään, mitä nämä lepakot syövät fladoilla, kertoo Metsähallituksen projektikoordinaattori Anette Bäck.

Hankkeessa selvitetään, muuttuvatko esimerkiksi lepakoiden lentoreitit fladojen hyönteismäärien mukaan. Myöhemmin kesällä tarkoituksena on perehtyä myös vedenalaiseen kasvillisuuteen.

Hankkeessa on jo kerätty tietoa kudulle nousevien kalojen määrästä ja lähiviikkoina selvitetään ahvenen ja hauen pienpoikasten esiintymisiä.

– Vaikka fladat ovat pieniä, voivat niiden kalamäärät olla hyvinkin suuret Merenkurkussa, Bäck kertoo.

Vesipyydys vietiin fladaan.Miia Honka / Etelä Pohjanmaan ELY-keskus Tutkimustuloksia myös Ruotsista

Hankkeen tietojen mukaan Pohjanmaan alueella Luodosta Kristiinankaupunkiin sijaitsee noin 3 000 fladaa. Paikkatietoanalyysien perusteella kartoitettavaksi näistä on valittu 30 kohdetta. Vastaavaa työtä tehdään myös Pohjanlahden toisella puolella Ruotsissa, jossa kohteita on 18.

– Olemme valinneet viisi kohdetta kummassakin maassa, joita tutkitaan tarkemmin, Bäck kertoo.

Tutkimuksesta saatavia tietoa voidaan myöhemmin hyödyntää lisääntymisalueiden kunnostuksia suunniteltaessa. Aiempien tietojen perusteella fladat ja kluuvit ovat elintärkeitä kevätkutuisille kaloille ja muille lajeille, kuten hyönteisille, linnuille ja lepakoille.

– Tavoitteena on selvittää, miten voimme varmistaa, että lahdet säilyvät elinkelpoisina myös jatkossa, Bäck kertoo.

Kolmevuotista Kvarken Flada- hanketta toteuttaa Metsähallitus, Luke, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus sekä Länsstyrelsen Västerbotten.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Sika sisällä? Minipossujen kotona kärsänjäljet lattiassa ovat tuttu näky

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Tou 21 - 09:15

Possu raastaa vaaleanpunaista räsymattoa niin, että langat sinkoilevat.

– Pekko, ei saa tehdä tuollaista! toruu emäntä Jaana Harju ruotsalolaisen talon keittiössä Kälviällä Keski-Pohjanmaalla. Hän on vähän aiemmin käynyt nostamassa olohuoneen pöydältä alasvedetyn liinan, jonka mukana tuli kukkamaljakko vesineen.

Näistä pikkulipsahduksista huolimatta pojat Pekko ja Iiro tekevät emännän mukaan hyvin vähän pahuuksia. Mitään ei ole rikottu, ja tuolin selustalle jääneiden pyykkien alas kiskominen nyt on eläintaloudessa ihan normaalia.

Ne ovat minun rakkaita poikiani, perheenjäseniä ja ystäviä. Jaana Harju

Ihan tavallista ei kuitenkaan ole, että perheessä elää kaksi possua, vieläpä sisällä. Jaana Harju onkin saanut kuulla ihmettelyä, miten possuja voi pitää sisällä. Tien päällä possujen kanssa liikkuessaan Jaana taas herättää lähinnä ihastusta ja hymyilyä.

Ei Harjun koti toisaalta ole ollenkaan ainoa suomalaistalo, jossa minipossuja elää: niitä on tällä hetkellä noin pari tuhatta.

Talon ensimmäinen minipossu eli minisika, nyt jo kuollut Onni, kulki aikanaan kaveripossuna vanhainkodeissa, päiväkodeissa ja kehitysvammaisten luona. Samaa mahdollisuutta Harju tarjoaa myös Iirolle ja Pekolle, vaikka eläimet eivät mihinkään viralliseen terapiaeläinporukkaan kuulukaan

– Hirveän hupaisia ne ovat, ja ihmiset tykkäävät aina, hymyilee Harju.

Pekko ja Iiro nuuskuttelevat toisiaan.Sari Vähäsarja / Yle

Harju hankki ensimmäisen possunsa Onnin innostuttuaan minipossuharrastuksesta netin kautta. Onnin kohtaloksi koitui sairastuminen, ja nyt 1-vuotias Iiro jäi yksin. Myöhemmin taloon tuli Pekko, ja kaverusten kesken onkin ollut vielä reviirin hakua.

– Nyt alkaa mennä jo hyvään päin ja ne nuuskivat toisiaan, vaikka välillä kopista vähän mäikkää kuuluukin, kuvailee Harju.

Iiro ja Pekko elelevät pääasiassa sisällä, varsinkaan talvella niitä ei kylmä ulkomaailma kiinnosta. Kesän tullen luvassa on enemmän elämää aitauksessa tai jonkinlaisessa mökinkömmänässä. Ulkona possulle on hyvä olla mutakuoppa, jossa pyöriminen hoitaa myös possun ihoa.

Sisällä parivaljakko teputtaa ympäriinsä, nuuskii ja röhkii. Toki tekemisestä kaksi on yli muun: syöminen ja nukkuminen.

Rauhassa possut ovatkin lähinnä nukkuessaan tai pistäessään pitkäkseen auringonlaikkuun lattialle. Tai kun ne tulevat hellittäviksi. Minipossut kun kerjäävät sekä huomiota että ruokaa. Joskus pitkälleen lukemaan pistänyttä emäntää tapittaa 4 hellyttävää silmää sängyn reunan tuntumassa.

Söisi sellaistakin, mitä ei saisi

Ja ruokaa, sitä menisi kyllä. Kaikkea menisi, mutta ei saa antaa. Ei lihaa eikä kovin suolaista ravintoa eikä makeaa. Sianrehun lisäksi kuluu vihanneksia ja hedelmiä, juureksia, kauraa ja jyviä. Kalaa minipossu saa syödä, samoin kananmunaa ja maitotuotteita kuten piimää. Öljyä on hyvä lisätä ruokaan, sillä possun iho tahtoo muuten kuivua.

Possun ruuan kanssa saa olla tarkkana, sillä eläin on hyvin herkkämahainen. Ja hoitaahan eläintä pitää kuten muitakin: sorkat leikataan säännöllisesti ja koko eläimen pesun lisäksi silmiä ja korvia putsataan tiuhaankin. Harjut rokottavat eläimet kaksi kertaa vuodessa sikaruusua vastaan.

Minipossu saavuttaa täyden kokonsa jossain 3–4 vuoden välillä ja painaa silloin keskimäärin 50–60 kiloa. Enimmillään minipossu voi kasvaa nimestään huolimatta jopa satakiloiseksi.

Aprillipäivänä vuoden täyttänyt Iiro painaa noin 19 kiloa, 8 kuukauden ikäinen Pekko on toki pienempi, mutta suhteessa pulleampi: 12-kiloinen.

Ruuan ulostulosta ei sisäpossun kanssa ole huolta. Pekko ja Iiro ovat sisäsiistejä ja käyvät asioillaan isoissa laatikoissaan, joissa on puupelletiä. Onni opetti aikanaan Iiron, ja nyt Pekko on ottanut oppia vanhemmastaan.

Possun kanssa lenkille

Iiro ja Pekko eivät ole emännälleen mikään sirkusnumero, eikä niille opeteta temppuja, vaikka sika onkin oppivainen eläin.

– Ne ovat minun rakkaita poikiani, perheenjäseniä ja ystäviä.

Mitä possujen kanssa sitten voi tehdä?

Rapsutella niitä, viettää yhteistä aikaa ja vaikka lenkkeillä. Iiro on päässyt kesämökillekin. Moni minipossu nauttii tonkimisesta ja pistää tyynyjä tai peittoja uuteen uskoon, mutta Iiro ja Pekko eivät ole siihen innostuneet.

Mitä possujen kanssa sitten on turha toivoa?

Ainakin tahratonta lattiaa, sillä uutterasti tepsuttava kaksikko jättää märkiä kärsänjälkiä pitkin lattiaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä