Kanta-alueen uutisia

Talkootöitä suosivien urheiluseurojen pitää olla tarkkana verottajan kanssa – "Tärkeintä on ymmärtää mitä tehdään"

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 13 - 12:19

Monessa urheiluseurassa kesä on kiireistä aikaa talkootöissä. Talkoilla pidetään kioskia jalkapalloturnauksen yhteydessä tai siivotaan festivaalialuetta tapahtuman jälkeen.

Talkootöiden verottamisen saa apua verottajalta, mutta esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan Liikunta ja Urheilu ry kouluttaa seurojen toimihenkilöitä, jotta verottajan kanssa ei tulisi ongelmia.

Kehittämispäällikkö Juha Haajanen kiertää neuvomassa urheiluseuroja verokysymyksissä.

Joukkueen varainhankinta onkin seuran varainhankintaa yhdistyslain ja verottajan silmissä. Juha Haajanen

– Tärkeintä on ymmärtää mitä tehdään. Jos myydään sukkia tai siivotaan, sen on oltava yksittäinen suorite. Kun se tapahtuu silloin tällöin, siinä ei ole elinkeinotoiminnan luonnetta, Haajanen sanoo.

Se, mitä talkootöinä voidaan tehdä, on varsin hyvin tiedossa. Toki pieniä ongelmiakin on. Esimerkiksi yksittäisissä joukkueissa ei aina ymmärretä, että rahaa kerätään koko seuralle, ei joukkueelle itselleen.

Moni käyttää urheiluseurojen talkoilla ylläpitämiä kioskipalveluja.Pekka Loukkola / Yle

– Joukkueen varainhankinta on seuran varainhankintaa yhdistyslain ja verottajan silmissä. Isossa kuvassa talkootyön periaatteet kuitenkin tiedetään, Juha Haajanen sanoo.

Talkoilla kasaan isojakin summia

Oulun Kärpät 46 ry:n D1-junioreiden vuosibudjetti on noin 80 000 euroa. Pelaajia joukkueessa on 36.

Harrastamisen maksavat suurimmilta osin junioreiden vanhemmat. Peliasujen mainosmyynnillä katetaan noin 10 prosenttia budjetista.

Talkootöillä yritetään kuitenkin saada kasaan niin paljon kuin mahdollista. Joukkueenjohtaja Petri Kallunki kiitteleekin vanhempia, jotka jaksavat talkoilla.

– Ei talkoisiin tunkua ole, mutta onneksi on innokkaita perheitä, jotka jaksavat ja mahdollistavat junioreiden harrastuksen. Tavoitteena olisi, että talkootöillä saataisiin kasaan puolet vuosibudjetista, mutta neljäsosaankin saisi olla tyytyväinen, Kallunki laskee.

Onneksi on innokkaita perheitä, jotka jaksavat ja mahdollistavat junioreiden harrastuksen. Petri Kallunki

Kesällä ei pelata juniorikiekkoa, joten vanhemmat auttavat esimerkiksi pihojen siivouksessa.

– Esimerkiksi Qstock-festivaali on Oulun Kärpät ry:lle iso juttu. Siellä tehdään talkoilla siivoustyötä niin paljon kuin voidaan.

Tukea joukkueenjohtaja saa mahdollisissa veroasioissa seurasta.

– Kärpissä on osaavia ihmisiä, joille voi soittaa pulmatilanteissa.

Verottaja seuraa yhdistyksiä

Verohallinnon johtava veroasiantuntija Lauri Savanderin mukaan urheiluseurojen tietotaito talkootöiden verotuksesta on varsin hyvällä tolalla.

Yhdistykset ja seurat toimivat yhteisten pelisääntöjen mukaan. Verohallinto on ohjeistanut ja jakanut tietoa toimijoille laajasti.

– Silläkin on ollut merkitystä, että säätiöiden ja yhdistysten veroasiat käsitellään Savo-Karjalan yritysverotoimistossa. Kun asiat käsitellään yhdessä paikassa, kohdellaan verovelvolliset samalla tavoin, Savander kertoo.

Verohallinto kouluttaa vuosittain seurojen ja yhdistysten työntekijöitä. Keväällä 2017 ilmestyi Verohallinnon yhdistysten ennakkoperinnän ohjeistus, josta löytyy ohjeet talkootyön tekijän verotukseen.

Yhdistyksen talkootyötulon verotuksesta on ohjeistettu Verohallinnon verotusohjeessa yleishyödyllisille yhteisöille.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Poliisi sai kiinni huumekauppiaat – huumausaineita välitettiin Rovaniemeltä Pohjanmaalle

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 13 - 10:09

Keskusrikospoliisi, Lapin poliisilaitos ja Pohjanmaan poliisilaitos ovat saaneet päätökseen esitutkinnan, joka liittyy Rovaniemellä tapahtuneeseen huumausaineiden välitystoimintaan syksyllä 2016 ja alkuvuodesta 2017.

Poliisi paljasti Rovaniemeltä käsin toimineen huumeiden myyntiorganisaation. Huumausaineita myytiin Rovaniemeltä Pohjanmaalle ainakin Kokkolaan. Jutun päätekijöiksi poliisi epäilee Rovaniemellä asuvia ulkomaalaistaustaisia miehiä, jotka ovat syntyneet vuosina 1983 ja 1986.

Toinen miehistä oli Suomessa väärennetyillä henkilöpapereilla. Kansainvälisen viranomaisyhteistyön avulla poliisi sai selvitettyä miehen oikean henkilöllisyyden.

Hasista Rovaniemeltä Pohjanmaalle ja ekstaasia kätkössä

Miesten epäillään välittäneen useita kiloja hasista Pohjanmaan seudulle eri henkilöille viime syksyn ja alkuvuoden 2017 aikana. Tutkinnan aikana poliisi takavarikoi hasista hieman yli kaksi kiloa.

Tutkinnan aikana suoritetuissa kotietsinnöissä päätekijöiden hallusta takavarikoitiin myös 2 900 ekstaasitablettia ja hieman yli 40 000 euroa rahaa, joiden epäillään olevan tuottoa huumausaineiden myynnistä. Takavarikoitujen ekstaasitablettien katukauppa-arvo on noin 50 000 euroa.

Päätekijät ovat vangittuina asian johdosta. Heidän lisäkseen rikoskokonaisuudesta on Pohjanmaalla ollut epäiltyinä viisi henkilöä, joista kaksi on ollut esitutkinnan aikana vangittuina. Myös osa muista epäillyistä on ulkomaalaistaustaisia.

Asia on siirtynyt poliisilta syyteharkintaan Lapin syyttäjänvirastoon.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Miestä ammuttiin Oulussa – Poliisi ottanut kiinni kolme miestä

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 13 - 03:31

Oulun Rajahaudassa ammuttiin myöhään keskiviikkona miestä, tiedottaa poliisi. Poliisin mukaan uhrin vammoista ei tällä hetkellä ole tarkempaa tietoa. Mies on viety sairaalaan.

Poliisi on ottanut tapahtumien seurauksena kiinni yhteensä kolme miestä. Oulun poliisin mukaan kiinniotot ovat tapahtuneet rauhallisesti.

Tapauksen tutkinta on alkuvaiheessa, mutta poliisilla on tiedotteen mukaan alustava käsitys tapahtumien kulusta. Asiaa tutkitaan tapon yrityksenä.

Ampuminen tapahtui poliisin mukaan noin kello yhdentoista aikoihin keskiviikkoiltana. Poliisioperaation osallistui useita alueen poliisipartioita.

Lähteet: STT

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Isä piteli poikaansa Osmoa ja kysyi, oliko halaus riittävän hyvä – kolmen viikon päästä hän teki itsemurhan

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 12 - 19:40
Mistä on kyse?
  • Oululaisen Osmo Hyövältin isä teki itsemurhan puolitoistavuotta sitten.
  • Yksinäisyys, krooniset sairaudet ja kivut ovat usein syynä ikäihmisten itsemurhiin.
  • Vanhempi sukupolvi kokee usein hankalaksi puhua ongelmistaan. He jäävät helposti masennuksensa kanssa yksin.

Osmo Hyövälti oli juuri palannut joululomaltaan Ilmajoelta takaisin Ouluun kun hän sai puhelun, joka muutti kaiken.

Puhelimen päässä oli hänen tätinsä. Täti kertoi, että Hyövältin isä oli kuollut. Tehnyt itsemurhan.

Isä oli 60-vuotias.

Itsemurha tuli pojalle täytenä yllätyksenä. Sen hän tiesi, että isä oli juuri eronnut parisuhteestaan. Ja sen, että hänen lapsuudessaan perheellä oli monenlaisia ongelmia, mutta kaikesta oli kuitenkin selvitty.

– Isän oli vaikeaa puhua ongelmistaan kenenkään kanssa. Luulen, että sama tilanne on monilla muillakin vanhemman sukupolven ihmisistä, Hyövälti miettii nyt.

Viimeinen joulu ja halaus

Osmo Hyövältin isä kuoli 12. päivä tammikuuta.

He viettivät joulua yhdessä, mutta mies ei huomannut isässään mitään sellaista, mikä olisi viitannut itsetuhoisiin ajatuksiin.

Jälkeenpäin hän on miettinyt joulun tapahtumia uudessa valossa. Yhdessä nautittua jouluateriaa, vaihdettuja lahjoja ja sitä viimeistä halausta erotessa.

– Isä kysyi, että oliko se nyt riittävän hyvä, se halaus.

On vähän sellaista meininkiä, että tässä on sodat ja kaikki selvitty, niin täytyy kestää itsekseen. Outi Ruishalme

Hyövälti oli myös sopinut isänsä kanssa tapaamisen joulun jälkeen. Isä kuitenkin perui tapaamisen.

– Myöhemmin kuulin, että isä oli sanonut joillekin, että me olisimme tavanneet. Isä ei loppuaikoinaan tavannut enää ketään. Ehkä hän ei pystynyt minuakaan näkemään.

Kipu ja sairaudet varjostavat mieltä

Itsemurhista joka viides on yli 65-vuotiaan tekemä.

Masennus on yleisin syy siihen, että ihminen päätyy itsemurhaan. Masennuksen taustalla olevat syyt ovat taas moninaisia.

Suomen Mielenterveysseuran kriisikeskustoimintojen johtaja Outi Ruishalme kertoo, että ikäihmisillä masennusta aiheuttavat erityisesti krooniset sairaudet ja kivut, joihin ei saa apua.

– Jos on kroonisia kipuja, on usein myös vaikeuksia saada nukuttua. Univajeen ei tarvitse vaivata pitkäänkään, kun asiat alkavat tuntua siltä, että mikään ei onnistu, kaikki on hankalaa ja raskasta.

Jos läheisestä on huoli, voi häneltä Ruishalmeen mukaan kysyä suoraan, että onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia. AP Graphics Bank

Ruishalmeen mukaan iäkkäillä ihmisillä on usein vaikea pyytää apua henkiseen pahaan oloonsa, kuten Osmo Hyövältin isänkin tapauksessa arvellaan käyneen.

– On vähän sellaista meininkiä, että tässä on sodat ja kaikki selvitty, niin täytyy kestää itsekseen.

Vaikeat asiat alkoivat kasaantua

Hyövältin isä ei jättänyt viestiä, joka olisi selittänyt tekoa. Jonkin aikaa hän halusi saada vastauksia, kunnes ymmärsi, että yhtä syytä ei varmastikaan ole.

– Ehkä joitakin vastauksia voi saada, mutta ei sinne ihmisen ajatuksiin kuitenkaan pääse, että mitä ne ovat viimeisissä vaiheissa olleet. Sen kanssa pitää vain elää.

Usein ihmisille voi olla vaikea ottaa siinä lyhyessä tapaamisessa esille masennusta tai muuta mielenterveyden ongelmaa. Outi Ruishalme

Hyövältin perheellä oli Osmon lapsuudessa maatila. Aika ajoin tilallisen elämä oli stressaavaa, ja perheen vanhemmilla oli ongelmia.

Sitten tuli eteen tapaus, joka pisti heidät kaikki todella koville.

– Meidän kotimme tuhoutui tulipalossa, ja vanhemmat erosivat jonkin ajan päästä sen jälkeen. Äiti sairastui psyykkisesti, ja isovelikin sairastui joitakin vuosia myöhemmin. Vaikeita asioita kasaantui 3-4 vuoden aikana todella paljon, Hyövälti muistelee.

Ikäihminen ei ole taakka

Suomessa noin 800 ihmisen elämä päättyy joka vuosi oman käden kautta.

Määrä on vuosien saatossa vähentynyt, mutta Suomen itsemurhatilastot ovat edelleen synkkiä verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin.

Mielenterveystyön asiantuntijat haluaisivat, että tilanteeseen yritettäisiin puuttua esimerkiksi ottamalla Suomessa käyttöön oma itsemurhien ehkäisyohjelma. Tällä hetkellä sellaista ei ole.

Muitakin ongelmia itsemurhien ehkäisemisessä on.

Outi Ruishalme sanoo, että esimerkiksi terveyskeskusten hoitotyöntekijät ovat liian kiireisiä, eivätkä aina ehdi paneutua asiohiin kunnolla. Terveyskeskus on kuitenkin se paikka, minne ihminen yleensä hakeutuu ensimmäisenä, oli ongelma sitten fyysisellä tai psyykkisellä puolella.

– Terveyskeskuslääkärin pitäisi pystyä näkemään noin 15 minuutissa mistä on kyse. Ihmisen on kuitenkin hyvin vaikea ottaa esille masennusta tai muuta mielenterveysongelmaa lyhyessä tapaamisessa. Silloin on helpompi puhua vain fyysisistä vaivoista.

Outi Ruishalmeen mukaan erityisesti vanhemmalla ikäluokalla on iso kynnys pyytää apua henkisiin ongelmiin. Kuvituskuva.Wasim Khuzam / Yle

Ruishalmeen mielestä tilannetta ei yhtään helpota, että yhteiskunnassa ikäihmisistä puhutaan hyvin vahvasti taakkana. Esille on nostettu esimerkiksi se, miten paljon he käyttävät terveyskeskuspalveluja.

– Olisi tärkeää, että tarjolla olisi hyviä palveluita ja ihmisiä autettaisiin tehokkain keinoin. Esimerkiksi juuri masennusta voidaan toimivasti hoitaa psykoterapian ja lääkityksen avulla.

Ihminen ei saa jäädä yksin

Osmo Hyövältin isä Antti oli poikansa mukaan hyvin itsenäinen. Hän halusi esimerkiksi aina päättää asioistaan itse.

Vanhemmiten isä muuttui Hyövältin mukaan rauhallisemmaksi. Vaikeista asioista puhuminen oli hänelle kuitenkin aina yhtä hankalaa.

Hyövältin mielestä olisi tärkeää, että juuri sukupolvien väliset erot otettaisiin itsemurhien ehkäisytyössä nykyistä paremmin huomioon. Etenkin se, että monille ikäihmisille omista ongelmista puhuminen voi tuntua äärettömän hankalalta. Silloin ihminen voi jäädä vaikeuksineen aivan yksin.

–Jos mietitään esimerkiksi isän ikäisiä ja vanhempia, niin heille voisi olla esimerkiksi räätälöityjä keskusteluryhmiä.

Emma Hinkula / Yle

Hyövälti on itse käynyt isänsä kuoleman jälkeen vertaistukiryhmissä ja kokenut ne hyödyllisiksi.

– On mukava puhua sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää asiaa, vaikka kenekään kokemukset eivät tietenkään ole ihan samanlaisia. On kuitenkin eri asia puhua asiasta sellaiselle, jonka kanssa on edes jonkinlainen yhteinen kokemus, hän miettii.

Itsemurha on Suomessa edelleen jonkinasteinen tabu. Hyövältin mukaan näin ei pitäisi olla. Siksi hän on päättänyt itse puhua omista kokemuksistaan avoimesti ja julkisesti.

– Asioista tulee vain vaikeampia, jos niitä piilotellaan.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vanha käsitys itsemurhaa hautovista ei päde – uhkailijakin saattaa toteuttaa tekonsa

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 12 - 13:59

Puheet siitä, että itsemurhasta ääneen puhuva ei ole aikeidensa kanssa tosissaan, eivät pidä paikkansa.

Suomen mielenterveysseuran johtaja Outi Ruishalme sanoo, että tämä uskomus on vanhentunut ja yksinkertaisesti väärä. Ruishalmeen mukaan itsemurhasta puhuva pitääkin aina ottaa vakavasti, ja asiaan pitää myös puuttua ripeästi.

– Kun itsemurhaa suunnittelevan kanssa pääsee keskustelemaan asiasta, on mahdollisuus, että hän löytää muita ratkaisuja ongelmiinsa, hän huomauttaa.

Mielenterveysseuran johtaja kertoo, että useimmiten ihminen yrittää ennen itsemurhaa tai itsemurhayritystä hakea apua – tavalla tai toisella.

– Hän voi ottaa asian puheeksi. Ei välttämättä läheisen kanssa, mutta jonkun kanssa.

Merkit näkee usein liian myöhään

Itsemurhaa hautovan oireet ovat pysyneet vuosien saatossa yhtäläisinä.

Outi Ruishalme sanoo, että aivan läheltä katsottuna itsemurhan suunnittelemisen merkkejä on kuitenkin vaikea nähdä.

– Usein itsemurhan tehneen läheiset sanovat, että se tapahtui yllättäen. Jälkeenpäin merkit kuitenkin huomaa, Outi Ruishalme sanoo.

Suomen mielenterveysseuran internet-sivustoilla kerrotaan miten itsemurhaa hautovaan pitää suhtautua. Sieltä löytyy myös laajasti neuvoja aiheesta.

Lue lisää: Suomessa ei ole edelleenkään itsemurhien ehkäisyohjelmaa, toisin kuin monissa muissa Pohjoismaissa – "Tuntuu erikoiselta"

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomessa ei ole edelleenkään itsemurhien ehkäisyohjelmaa, toisin kuin monissa muissa Pohjoismaissa – "Tuntuu erikoiselta"

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 12 - 09:36
Mistä on kyse?
  • Suomessa tehdään eniten itsemurhia verrattuna muihin Pohjoismaihin.
  • Suomessa ei ole erillistä itsemurhien ehkäisyohjelmaa.
  • Suomen Mielenterveysseura on ajanut itsemurhien ehkäisyohjelmaa Suomeen viiden vuoden ajan.
  • Itsemurhan yrityksiä tapahtuu Suomessa vuosittain noin 10 000–20 000.

Suomen Mielenterveysseura on ajanut itsemurhien ehkäisyohjelmaa Suomeen jo viiden vuoden ajan.

Siinä linjattaisiin keinot siihen, miten itsemurhia saataisiin Suomessa kitkettyä. Niitä ovat esimerkiksi itsemurhaa yrittäneiden tukeminen, läheisten auttaminen ja ammattilaisten kouluttaminen.

WHO suosittelee itsemurhien ehkäisyohjelmaa kaikille jäsenmailleen.

Ohjelma ei kuitenkaan ole mennyt läpi eduskunnassa, vaikka sellainen on käytössä melkein kaikissa länsimaissa. Mielenterveysseuran kriisikeskustoiminnan johtajaa tämä kummaksuttaa.

– Tuntuu erikoiselta, että sitä ei ole hyväksytty. Meille on esimerkiksi sanottu, että tämä hallitus ei halua mitään uusia ohjelmia. Ihan sama miksi sitä kutsutaan, strategia tai ohjelma, mutta ei kuulemma voida strategiaakaan hyväksyä, Outi Ruishalme ihmettelee.

Itsemurhatilastot synkkiä

Outi Ruishalme pitäisi erittäin tärkeänä, että itsemurhien ehkäisemiseen panostettaisiin. Valtioneuvoston kanslian ja Tilastokeskuksen kehittämän Findikaattorin tilaston mukaan Suomessa kuolee itsemurhien seurauksena vuosittain noin 800 ihmistä. Se on enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa ohjelmaa käytetään.

Ruishalme arvelee, että voi olla monia syitä sille, miksi poliitikot eivät ole Suomessa lämmenneet asialle.

– Asiahan on vaikea ja synkkä. Ehkä valtiovalta ei halua profiloitua sen kanssa.

Mielenterveysseuran kriisikeskustoiminnan johtaja Outi Ruishalme.Katriina Laine / Yle

Suomessa on ollut Ruishalmeen mukaan käytössä itsemurhien ehkäisyyn liittyvä projekti 80-luvun puolella, joka oli toiminnassa yhteensä kymmenen vuotta. Projekti oli kansanterveyslaitoksen hallinnoima.

Siihen liittyi muun muassa tutkimusta ja koulutuksia. Projekti menestyi hyvin ja oli arvostettu kansainvälisesti. Sen suosituksia ei olla kuitenkaan seurattu tai käytetty enää vuoden 1995 jälkeen.

Skotlanti tarttui ongelmaan hyvin tuloksin

Suomen Mielenterveysseura on käynyt katsomassa paikan päällä Skotlannissa, miten itsemurhien ehkäisyohjelmaa on sovellettu käytännössä. Maan asukasmäärä on suunnilleen sama kuin Suomessa.

Skotlannissa toimii esimerkiksi yksikkö, joka tutkii kaikki maassa tapahtuneet itsemurhat ja mahdollisuuksien mukaan myös itsemurhien yritykset.

Outi Ruishalme kertoo, että tämän työn myötä Skotlannin itsemurhatilanne tarkentui todella paljon. Sen avulla maassa pystyttiin esimerkiksi reagoimaan asioihin, jotka näyttivät vaikuttavan itsemurhien tekemiseen.

Ehkäisyohjelman käyttöönoton jälkeen itsemurhien määrä on vähentynyt Skotlannissa 19 prosenttia.

Suomen mielenterveysseuran laatima itsemurhien ehkäisyohjelma on sisällöltään osittain samanlainen kuin Skotlannin vastaava.

– Ohjelmaan kuuluvat esimerkiksi sekä hoitohenkilökunnan että poliisien kouluttaminen. Siinä käydään läpi sekin, miten itsemurha-aikeet osataan tunnistaa ja ottaa puheeksi sellaisen ihmisen kanssa, jolla on riski päätyä siihen, Ruishalme selventää.

Rahapula vaivaa

Kukkaron nyörit ovat kuitenkin tiukalla.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Meri Larivaara kertoo, että mielenterveysseuran ajamaan itsemurhien ehkäisyohjelmaan ei ole STM:ssä erillistä taloudellista tai henkilöresurssia

Tällä hetkellä hallituksella on meneillään kärkihanke, jonka tarkoituksena on Larivaaran mukaan edistää terveyttä ja hyvinvointia sekä vähentää eriarvoisuutta.

Meillä on tällä hetkellä tilanteita, joissa itsemurhat tilastoidaan onnettomuudeksi. Meri Larivaara

Samassa yhteydessä tehdään työtä myös itsemurhien ehkäisemiseen.

– Niin paljon rahaa kärkihankkeelle ei kuitenkaan ole, että se riittäisi erilliseen itsemurhien ehkäisyohjelmaan, Meri Larivaara sanoo.

Hänen mukaansa STM yrittääkin mieluummin laatia laajempia linjauksia kuin erillisiä ohjelmia.

– Pyrimme siihen, ettei meillä olisi esimerkiksi eri ohjelmia syrjäytymisen ja itsemurhien ehkäisemiseen, vaan ne koottaisiin kokonaisuudeksi. Kunnissa on monesti tuska siitä, että meillä on yhtä aikaa menossa 35 ohjelmaa, joita heidän pitäisi toteuttaa.

Itsemurhia tilastoidaan onnettomuuksiksi

Mielenterveysseuran mukaan ampuma-aseiden ja myrkyllisten aineiden saatavuuden rajoittaminen on monissa maissa vähentänyt itsemurhakuolemia. Seura haluaisikin, että lainsäädännöllä rajoitettaisiin itsemurhavälineiden saatavuutta.

STM ei kuitenkaan lähde ajamaan aseiden saatavuuden vähentämistä omissa linjauksissaan, koska se on Meri Larivaaran mukaan "poliittisesti kuuma aihe".

– Me emme pysty myöskään kovin vahvasti edistämään terveyspalvelujen parantamista osana laajempia hyvinvoinnin edistämisen linjauksia. Kärkihankkeen osana vahvistetaan perusterveydenhuollon lääkäreiden ja terveydenhoitajien osaamista itsemurhien ehkäisyssä.

Asiahan on vaikea ja synkkä. Ehkä valtiovalta ei halua profiloitua sen kanssa. Outi Ruishalme

Itsemurhien tutkiminen sen sijaan on asia, joka voitaisiin Larivaaran mielestä lisätä myös heidän suunnitelmiinsa. Itsemurhien ehkäisy voisi helpottua, mikäli niihin johtaneet syyt ja tekotavat olisi laajemmin tiedossa.

– Meillä on esimerkiksi tällä hetkellä tilanteita, joissa itsemurhat tilastoidaan väärin onnettomuudeksi, hän huomauttaa.

Tällaisia ovat muun muassa tarkoituksella tehdyt lääkkeiden yliannostukset tai kolarit.

Mielenterveysseura aikoo Outi Ruishalmeen mukaan edelleen yrittää saada Suomeen omaa itsemurhien ehkäisyohjelmaa, vaikka sille ei ole toistaiseksi lämmetty.

– Meidän mielestämme sen pitäisi nimenomaan olla tällainen kokonaisvaltainen ohjelma. Sellaisen toimivuudesta on kuitenkin näyttöä. Ja onhan siitä olemassa myös maailmanterveysjärjestö WHO:n suositus.

Lisätty klo 13:58 tietoa suomessa 80–90-luvuilla toimineesta itsemurhien ehkäisyyn liittyneestä projektista.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Retkeilijät tallovat uhanalaisia neidonkenkiä – yhdestä kukasta voi rapsahtaa 588 euron sakot

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 12 - 08:30
Mistä on kyse?
  • Joskus luonnonsuojelun ja luontomatkailun yhteensovittaminen on vaikeaa.
  • Matkailijat saattavat esimerkiksi talloa uhanalaisia kasvilajeja.
  • Oulangan kansallispuistossa on käynyt juuri näin – tunnuslaji neidonkenkä on runnoutunut kasvavan turistimäärän jalkojen alla.

Retkeilijän lomabudjetti voi heittää kuperkeikkaa, jos jää kiinni kansallispuistossa uhanalaisten kasvien tahallisesta tallomisesta.

– Tässä on vajaan neliömetrin alueella tallottu noin 60 neidonkenkää. Yhden kukan korvausarvo on 588 euroa, Metsähallituksen suunnittelija Elina Kolppanen kertoo ja haroo varovasti polun piennarta Oulangan kansallispuistossa.

Siellä on tänä kesänä tallottu puiston tunnuslajia, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti uhanalaista neidonkenkää. Kolppasen mukaan kyse on luontomatkailun lieveilmiöstä, ja se harmittaa häntä suuresti.

– Innokkaat kuvaajat eivät osaa varoa uhanalaisia kasveja. Tämä ei ole pelkästään kuusamolainen ilmiö. Kesän aikana muun muassa Pohjois-Savossa juuri kukintansa aloittanutta tikankonttikasvustoa on poljettu aika huolella lyttyyn.

Tallominen on luonnonsuojelurikkomus

Mikäli retkeilijä jää kiinni uhanalaisen kasvin tuhoamisesta, hän syyllistyy luonnonsuojelurikokseen.

– Kasvilajeja suojelee kansallispuistoissa luonnonsuojelulaki ja asetus, Elina Kolppanen muistuttaa.

Suunnittelija Elina Kolppanen tutkii varovasti Oulangan kansallispuistossa jo lakastumassa olevaa neidonkenkää.Ensio Karjalainen / Yle

Hän muistelee, ettei kukaan ole kuitenkaan toistaiseksi jäänyt kiinni suojeltujen kukkien tärvelemisestä niin, että olisi joutunut niitä korvaamaan.

Kolppanen arvelee juuri sosiaalisen median innoittavan luontomatkailijoita yhä näyttävimpiin kuvauskokeiluihin.

– Eivät ihmiset aiemmin alkaneet voimistella uhkarohkeasti esimerkiksi riippusilloilla. Nyt sitäkin tehdään ja kuvataan sosiaaliseen mediaan, hän kauhistelee.

Oulangan kansallispuistossa vierailee matkailijoita vuosittain lähes 200 000. Metsähallituksen suunnittelijan mielestä kasvava matkailijamäärä ei kuitenkaan vielä ole uhka kansallispuistojen luonnolle.

Jos näkee neidonkengän, tikankontin tai lapinvuokon, kannattaa pysähtyä ja katsella ympärilleen. Elina Kolppanen

– Luonnonsuojelu käy toistaiseksi hyvin turismin kanssa yhteen, ja olemme saaneet siitä kansainvälistä tunnustustakin. Meidän on vaan pohdittava tarkemmin, miten ihmisten kulkemista ohjataan. Luontomatkailun eteen tehdään koko ajan töitä kovasti, jotta pysyisimme muutosten kyydissä mukana.

Kolppasen mukaan on kuitenkin olemassa yksittäisiä paikkoja, joissa luonnonsuojelua ja luontomatkailua on hankala saada sopimaan yhteen.

Oulangalla runsas neidonkenkäpopulaatio

Uhanalaista neidonkenkää esiintyy Oulangan kansallispuistossa runsaasti.

Brittiopiskelijat tutkivat Oulangan kansallispuiston maastoa.Ensio Karjalainen / Yle

– Lajin säilyminen on vahvojen populaatioiden varassa. Sen vuoksi Oulangan arat kukat on tärkeä säilyttää, Metsähallituksen suunnittelija Elina Kolppanen perustelee.

Hän kehottaa Oulangan poluilla kulkevia varovaisuuteen.

– Jos näkee neidonkengän, tikankontin tai lapinvuokon, kannattaa pysähtyä ja katsella ympärilleen. Niitä löytyy todennäköisesti lähitienoosta enemmänkin. Kannattaa katsoa hyvin tarkasti mihin jaloillaan astuu tai mihin reppunsa ja kameransa laskee.

Korjaus 13.7. klo 15.15: Korjattu lause: "Mikäli retkeilijä jää kiinni uhanalaisen kasvin tuhoamisesta, hän syyllistyy luonnonsuojelurikkomukseen." Retkeilijä ei syyllisty rikkomukseen, vaan rikokseen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pietarsaaren paloittelusurmasta epäilty tunnusti – poliisilla käsitys henkirikoksen motiivista

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 12 - 06:20

Helmikuusta saakka vangittuna ollut 43-vuotias pietarsaarelaismies on Pohjanmaan poliisin mukaan tunnustanut paloittelusurman.

Mies on esitutkinnassa kertonut surmanneensa miehen asunnossaan. Uhri oli vuonna 1965 syntynyt pietarsaarelaismies.

Poliisin mukaan epäilty on paloitellut ruumiin ja yrittänyt hävittää ruumiinosat piilottamalla ne lähistön jätekonttiin.

Poliisilla on nyt tiedossa, miten surmapäivän tapahtumat ovat edenneet, ja myös surmatyön motiivi. Aiemmin myös epäillyn vaimo oli vangittuna tapauksesta, mutta hänet vapautettiin.

Tapaus siirtyy syyttäjälle syyteharkintaan tällä viikolla.

Paloittelusurma paljastui toisen poliisioperaation yhteydessä helmikuussa, kun poliisi löysi miehen ruumiinosia jäteastioista Pietarsaaresta Permon kaupunginosasta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Konekivääri lauloi Salpalinjalla, vaikkei siellä koskaan taisteltukaan – nälkäiset saksalaisjääkärit avasivat tulen lammaskatraaseen

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 11 - 20:54
Mistä on kyse?
  • Salpalinja on viralliselta nimeltään Suomen Salpa. Se oli talvisodan jälkeen vuosina 1940–1941 ja 1944 Suomen itärajan läheisyyteen Virolahdelta Savukoskelle rakennettu puolustuslinja. Kauimpana rajasta, jopa yli 100 kilometrin päässä, linja on Pohjois-Karjalassa.
  • Salpalinjaa rakennettiin Kuusamossa Vanttajankankaalle Kuusamon kaupungista noin 15 kilometriä itään.
  • Vanttajan linnoitusalueelle rakennettiin vuosien 1940–1941 aikana pääosin kaksirivistä panssariestettä kaikkiaan noin 950 metrin matkalle.
  • Alueelle rakennettiin noin 2 300 metriä taistelu- ja yhdyshautaa.

Salpalinjalla ei taisteltu sodan aikana ihmistä vastaan kertaakaan. Lahtelan Salpalinjan linnoitusalue Kuusamossa on sikäli poikkeuksellinen, että jatkosodan loppuvaiheessa kuultiin konekivääritulen sarjoja. Kahinoinnin syynä olivat lampaat.

Syksyllä 1944 Saksan 18. vuoristoarmeija vetäytyi Kiestingistä länteen kohti Kuusamoa pysähtyen Salpalinjalle Kuusamon Lahtelaan.

Nälkä riivasi nuoria vuoristojääkäreitä, jotka Salpalinjan linnoitusalueella avasivat konekivääritulen Vanttajankankaalle evakuoimatta jäänyttä lammaskatrasta kohden. Ruokaa piti saada.

Kuusamon Lahtelan linnoitusalueelle on pystytetty kaksirivinen panssarikivieste.Ensio Karjalainen / Yle

– Joidenkin tietojen mukaan eräs sotilaista olisi heittänyt lammaskatraaseen käsikranaatinkin. Tämä jäi ainoaksi kunnon tulenavaukseksi alueella, toteaa Salpalinjan entisöinnin suunnittelija, yliluutnantti Tapio Heiskanen.

Heiskanen sanoo kuulleensa tarinan Kuusamossa vuosituhannen alkupuolella vierailleelta saksalaiselta sotaveteraanilta.

Sotahistoriallista luontopolkua kilometreittäin

Kuusamossa on entisöity sodanaikaista Salpalinjaa Vanttajankankaan maastossa Lahtelassa viime syksystä lähtien. Lännelle kohoavaan maastoon on rakennettu taisteluhautaa konekivääriasemineen 137 metriä. Maisemassa alempana törröttävät järkälemäiset kivenlohkareet, panssarikiviesteet. Entisöityä kaksirivistä panssariestettä on rakennettu maastoon satakunta metriä.

– Alueelle on rakennettu myös sotahistoriallinen luontopolku, jonka mitta on 4,5 kilometriä. Se kiertelee Kuusamojärven ja Vanttajajärven välissä, toteaa Tapio Heiskanen.

Puuta parkattiin iso läjä

Rakennustyötä johtanut rakennusmestari Arto Kajava kuvailee työprosessia poikkeuksellisen mielenkiintoiseksi.

– Puuta parkattiin juoksuhautoja varten yhdeksän kilometriä. Hieman piti aluksi pohtia, että miten taisteluhaudoissa saadaan kulmat kohdalleen, mutta melko pian työmiehet oppivat tekniikan, Kajava kertoo.

Salpalinjan entisöinnissä tehtiin pikkutarkkaa työtä.

Rakennusmestari Arto Kajava (vas.) ja suunnittelija, yliluutnantti Tapio Heiskanen tarkastelevat näkymiä konekiväärikorsusta.Ensio Karjalainen / Yle

– Entisöity taisteluhauta ja katetut konekivääriasemat on rakennettu tarkalleen niille paikoille, mihin ne rakennettiin 1940–1941. Linnoitustyön entisöinnissä on käytetty linnoitustyön ohjesääntöä vuodelta 1940, ja pikkutarkasti, Tapio Heiskanen sanoo.

Heiskasen mukaan aluetta kiertelemällä ja gps-kartoituksen avulla sodanaikaiset paikat löytyivät tarkasti.

Kenttärata halkoo aluetta  

Linnoitusalueelta voi löytää myös myös Saksan Lapin armeijan rakentaman Kenttäradan jäänteitä. Saksalaiset rakensivat radan vuosina 1942–1944 Hyrynsalmelta Kuusamoon. Sen tehtävänä oli parantaa saksalaisten joukkojen huoltokuljetuksia Kiestingin suunnalle.

Kuusamossa on entisöity Salpalinjan taisteluhautaa 137 metriä. Ensio Karjalainen / Yle

Salpalinjaa Kuusamossa oli rakentamassa 1940–1941 noin tuhat miestä, suurin osa asevelvollisia.

Salpalinjan entisöinti on osa Suomi 100 vuotta –juhlavuoden tapahtumia. Lahtelan linnoitusalue avataan virallisesti elokuussa 2017.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pietarsaaressa huokaistiin helpotuksesta: Ympärivuorokautinen päivystys saa jatkua Malmilla poikkeusluvalla

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 11 - 15:39

Vuoden 2018 jälkeen Pietarsaaren seudulla asuvan olisi pitänyt lähteä Vaasaan tai Kokkolaan, jos yöllä olisi tullut tarvetta lääkäriavulle.

Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt vuoden 2019 loppuun asti poikkeusluvan, jonka turvin Malmin sairaalassa Pietarsaaressa saadaan järjestää ympärivuorokautinen päivystys. Poikkeus nykykäytäntöön on se, että päivystys on vuoden 2018 alusta lähtien yöllä kuitenkin pelkästään perusterveydenhuollon tasoista.

Hoitotyön päällikkö Lis-Marie Vikman selventää, että suurin osa yöaikaisista ongelmista hoituu yleislääkärin voimin. Jos erikoislääkärin asiantuntemusta tarvitaan, voidaan pyytää konsultaatioapua keskussairaaloista Kokkolasta tai Vaasasta.

– Joskus potilas joudutaan lähettämään eteenpäin keskussairaalaan. Joskus myös jo ensihoitajat päättävät potilaan kuljettamisesta muualle suoraan.

Poikkeuslupaa perustellaan pitkillä välimatkoilla ja kielikysymyksillä. Pietarsaaren seutu kuuluu Vaasan sairaanhoitopiiriin ja Turun yliopistolliseen erva-alueeseen. Molemmat ovat hyväksyneet poikkeusjärjestelyn. Sote-uudistuksen yhteydessä tilanne tarkastellaan uudestaan.

Malmin yksikön yhteydessä toimivan perusterveydenhuollon päivystyksen toiminta-alueeseen kuuluu Pietarsaaren kaupungin lisäksi virka-ajan ulkopuolinen päivystys Pietarsaaren, Pedersören, Luodon ja Uudenkaarlepyyn asukkaille.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kaivoksen sulkeminen maksaa veronmaksajille pitkän pennin – lähijoki saadaan kuitenkin säästettyä

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 11 - 12:56
Mistä on kyse?
  • Nivalassa sijaitsevan Hituran kaivoksen sulkemisen on pelätty saastuttavan lähellä sijaitsevan Kalajoen
  • Ely-keskuksesta kuitenkin vakuutetaan sulkemistoimien säästävän joen ja pohjavedet pilaantumiselta
  • Sulkeminen käy kuitenkin kalliiksi veronmaksajille

Nivalassa 70-luvulta asti toiminut Hituran kaivos ehti tulla alueen asukkaille vuosien varrella varsin tutuksi.

Hituran kaivoksen naapurissa asuva maanviljelijä Markku Poikkimäki muistelee esimerkiksi kauhulla parin vuoden takaisia hiekkamyrskyjä, jotka sopivalla tuulella levisivät kaivoksen ympäristöön ja värjäsivät taivaan.

– Pahimmillaan se oli kuin Saharan myrskyt televisiossa. Hampaissa kirskui pöly, Poikkimäki kuvailee.

Kaivoksen rikastehiekkaa yritettiin estää pölyämästä ruiskuttamalla pintaan sammutetusta kalkista koostuvaa liuosta. Kallis ja toimimaton malli on korvattu kylvämällä alueelle nurmea. Sittemmin ongelmia kaivoksen kanssa ei juuri ole Poikkimäen mukaan ollut.

– Tänä päivänä voi sanoa, että kaivos on aivan haitaton ja näkymätön. Sieltä ei tule pölyä eikä mölyäkään meidän tontillemme.

Nikkelimalmia Hiturassa ei ole louhittu tai rikastettu enää vuosikausiin.

Kaivosta pyörittänyt Belvedere Resources Ltd teki konkurssin loppuvuodesta 2015, ja edessä on kaivoksen sulkeminen. Siihen tullaan tarvitsemaan kasapäin veronmaksajien euroja, sillä Belvederen sinänsä asianmukainen vakuustalletus kaivoksen sulkemisen kustannuksiin on osoittautunut täysin riittämättömäksi.

Käytännössä konkurssipesä on siis varaton.

"Kalajoki on pelastettu"

Hituran kaivoksen sulkemisesta on tehty suunnitelma, joka sisältää useita toimenpiteitä.

Sulkemissuunnitelman mukaan esimerkiksi kaivoksen rikastushiekka-altaat peitetään, luonnonvesiä ohjataan kenttien ohi ja suotovesistä poistetaan metallia. Toimenpiteillä suojellaan pohjavesiä ja Kalajokea.

Hituran kaivos
  • Kanadalainen kaivosyhtiö osti Hituran Outokumpu Mining Oy:ltä vuonna 2007.
  • Hitura työllisti ennen toiminnan alasajoa noin 120 ihmistä.
  • Nykyisin puolenkymmentä osa-aikaista huolehtii kaivoksen ympäristösuojelusta.
  • Alkujaan Outokummun vuonna 1970 avaama valtava avokaivos on noin sata metriä syvä, ja kuilu maanalaisine onkaloineen on täyttymässä vedellä.

Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen ympäristönsuojelu-yksikön päällikkö Juhani Kaakinen kertoo, että juuri käynnistyneeseen ykkösvaiheeseen käytetään veroeuroja viisi miljoonaa euroa.

Kakkosvaiheelle ei ole vielä kustannusarviota.

– Kalajoki on pelastettu, kun sulkemistoimet päästään toteuttamaan. Kakkosvaihe on vuorossa joskus ensi vuoden jälkeen. Silloin hoidetaan vielä toinen puoli rikastushiekka-alueista ja maisemoidaan sivukivikasat, Kaakinen selventää.

Juhani Kaakisen mukaan Hituran tapauksesta voidaan päätellä, että konkurssi- ja ympäristölainsäädännössä velkojat näyttävät olevan veronmaksajia paremmassa asemassa.

– Tällä hetkellä mennään näin. Ehkä lainsäätäjän olisi tarpeen miettiä mitä tälle pitäisi tehdä, Juhani Kaakinen muotoilee.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oulujärvi on kaunis, mutta myrskyisä melontakohde: "Se on jopa meditatiivinen kokemus"

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 11 - 10:59
Mistä on kyse?
  • Kajaaniin on rakennettu kaksi melontatallia ja useita laitureita, joten Oulujärvelle ja Kajaanin vesistöihin pääsee melomaan.
  • Aiemmin monet melonnan harrastajat ovat ajaneet Vaalaan asti.
  • Uusilla talleilla esteettömyys on otettu huomioon. Käytännössä tärkeää on, että pyörätuolilla pääsee mahdollisimman lähelle kajakkia tai kanoottia.

Oli jo aikakin, sanovat monet kainuulaiset melonnan harrastajat. Vaikka esimerkiksi Kajaanissa suuri ja monipuolinen Oulujärvi on vain kivenheiton päässä, moni meloja on kulkenut Kajaanista 100 kilometrin päähän Vaalaan melontakeskukseen.

Näin on tehnyt aiemmin myös melontaohjaaja Hanna Karppinen. Hän on iloinen, että Kainuun merelle pääsee nyt järjestetysti myös kotikaupungista.

– Toive on toteutunut, tätä on odotettu pitkään, sanoo Karppinen.

Kuurnaan rakennettiin talli viime kesänä. Melontaretkiä tehdäänkin etupäässä sieltä, sillä Nuasjärvellä ja Kajaaninjoella luonto ei sanele ehtoja yhtä jyrkästi kuin isojen selkien Oulujärvellä.

Tänä kesänä käyttöön saatiin Paltaniemen melontatalli. Lisäksi Kajaanin vesistöön on tehty laitureita ja rantautumispaikkoja sekä harrastajille on hankittu kajakkeja. Takana on Oulujärven Melojien ja Kajaanin Ladun hanke (Kajaanin kaupunki), jonka toteuttajana on ollut Kajaanin kaupunki ja rahoittajana Oulujärvi Leader.

Kajaanin Latu ja Oulujärven Melojat ovat hankkineet Kajaaniin kajakkeja, joilla harjoitellaan kesän aikana muun muassa melonnan perusteita ja vedestä pelastautumista.Kimmo Hiltunen / Yle

Melomista voi harrastaa myös omin päin. Oulujärven Melojien puheenjohtaja Sinikka Rantalankilan mukaan muutama vuosi sitten melojat olivat kuitenkin Oulujärvellä harvinainen näky.

Nyt harrastajien määrä on kasvanut selvästi.

– Melojien määrä on, jos ei aivan satakertaistunut, niin ainakin moninkertaistunut, kertoo Rantalankila.

Melontaharrastajien määrä on hienoisessa nousussa myös valtakunnallisesti, kerrotaan Suomen Melonta- ja Soutuliitosta. Tällä hetkellä erityisen suosittua on sup-lautailu.

Liiton alaisissa seuroissa on noin 10 000 jäsentä. Todellisuudessa määrä on huomattavasti suurempi, sillä moni ei kuulu seuraan vaan omistaa kajakin tai kanootin ja meloo esimerkiksi kesämökillään.

Meloja luonnon armoilla

Oulujärvi on melontakohteena kaunis, mutta oikukas. Sää voi muuttua hetkessä, ja siksi säätiedotukset onkin tutkittava tarkkaan.

– Kun olosuhteet ovat hyvät, Oulujärvi on aivan upea melontajärvi. Haastavaa on se, että aina ei pääse vesille kun on isoja selkiä ja aallot nousevat todella suuriksi, melontaohjaaja Hanna Karppinen kertoo.

Kajakki on nykyään Oulujärvellä tavallinen näky, iloitsee Oulujärven Melojien puheenjohtaja Sinikka Rantalankila. Julia Sieppi / Yle

Melonnan parissa pääsee leppoisasti keskelle luontoa tai nauttimaan vauhdista koskissa. Sinikka Rantalankilan mukaan laji sopiikin monenlaisille ihmisille. Suomen neljänneksi suurimmalla järvellä melojille yhteistä on rakkaus retkeilyyn.

– Se leppoisa meininki, että mennään saareen ja syödään eväitä. Se on jopa meditatiivinen kokemus joskus, varsinkin kun meloo yksin järvellä.

Tänä kesänä Oulujärvellä järjestetään useita melontakursseja. Rantalankila suosittelee tutustumista lajiin peruskurssin kautta. Alussa omaa menopeliä ei tarvitse.

– Itsekin oppii, mutta kurssi on helpompi tie. Tavoitteena on, että peruskalusto pysyy yhteisenä, mutta jos innostuu pidemmälle, voi hankkia oman kaluston.

Liikuntarajoite ei ole aina este

Pyörätuoli jää rannalle, kun kajaanilainen Kimmo Sirviö meloo kohti Oulujärven selkää. Juuri avatusta Paltaniemen melontatallista kulkee veteen luiska, jota pitkin pääsee kulkemaan pyörätuolillakin.

Melontalaiturin esteettömyydessä tärkeintä on, että esimerkiksi pyörätuolilla pääsee aivan kajakin viereen.

– Tämä on hyvin erilaista verrattuna vaikkapa moottoriveneellä ajeluun, kun tässä ollaan ihan veden pinnalla ja tunnet kaikki pienemmätkin aallot hyvin tarkasti, Sirviö kertoo.

Esteettömältä laiturilta pääsee melomaan pyörätuolista.Julia Sieppi / Yle

Sirviö on ollut mukana suunnittelemassa laiturin esteettömyyttä Vammaisliikunta tutuksi Kajaanissa -hankkeen koordinaattorina. Liikuntarajoitteisuutta on monenlaista, mutta Sirviö uskoo, että moni erityisliikkuja voi innostua melomisesta.

Rajoitteitakin toki on, sillä vartalonhallinta on tärkeää.

– Laji sopii hyvin, kunhan saa tuettua itsensä kajakkiin tarpeeksi hyvin. Haastetta tuo aaltojen keinuttelu, että saa pidettyä tasapainon aallokossa jos ei saa otettua tukea jaloista tai vatsalihakset eivät toimi kunnolla.

Sirviö on itse käynyt melomassa kymmenkunta kertaa.

– Mikäs sen mukavampaa aurinkoisena päivänä kuin olla vesillä luonnon helmassa. Mukava kokemus, mies kertoo.

Lue lisää:

Kajaani tajusi vesistöjensä voiman – höyrylaiva ja melonta piristivät vesimatkailua

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kännykässä jo sata surkeaa kuvaa lemmikistä? Näillä vinkeillä seuraava onnistuu

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 11 - 10:20
Mistä on kyse?
  • Järjestä tausta riittävän rauhalliseksi.
  • Nosta eläimen katsetta esiin vaikka lelun tai lisävalon avulla.
  • Kuvaa eri korkeuksista, suunnista ja etäisyydeltä.
  • Vältä keskipäivän kovaa aurinkoa.

Hyvän lemmikkikuvan ottamiseen kotioloissa tarvitaan joskus puhtaasti onnea, mutta useammin muutamien niksien taitamista, aikaa ja kärsivällisyyttä. Esimerkiksi kuvausajankohdalla on merkitystä:

– Suosittelen välttämään keskipäivää: kirkasta auringonpaistetta, jolloin kontrasti on kovimmillaan. Valo on aamulla ja illalla pehmeä, muotoileva, sanoo valokuvaaja Anu Sundell.

Valokuvaajat Eveliina Immonen ja Anu Sundell hakisivat peruskuvaan rauhallisia sävyjä. Eläimen turkin sävy kannattaa ottaa huomioon, esimerkiksi mustaa turkkia tukee vaalea tausta. Niin lemmikki nousee pääosaan kuvassa.

Heidi Harju / Yle

Taustan pihakeinut, leikkikalut ja lapiot häiritsevät. Mitä kirkkaampia ne ovat väriltään, sitä enemmän.

Valoilla voi leikkiä, mutta myös korostaa silmiä

– Vastavalo on muotoileva ja mielenkiintoinen kuvassa. Jos saa valon pyyhkimään karvan pintaa, turkki korostuu, kertoo Sundell.

Silmien esiin saamisessa voi käyttää apuvaloa, varsinkin jos silmät ovat turkin peitossa. Pieni salama ja heijastuspinnan käyttö voi saada katseen esille. Lemmikkiä voi myös ohjata kuvaustilanteessa vaikka vinkulelulla, ja näin johdattaa katsetta siihen suuntaan, josta silmät näkyvät parhaiten.

Sivumyötäinen auringonvalo toimii parhaiten, sillä saa nostettua silmiä, mutta myös kuonoon saa muotoa. Anu Sundell, valokuvaaja

– Sivumyötäinen auringonvalo toimii parhaiten, sillä saa nostettua silmiä, mutta myös kuonoon saa muotoa.

Osa eläimistä on omimmillaan liikkeessä. Silloin korostuu välineistön valinta. Normikännykkäkuvauksessa etäisyys on hyvä pitää samana, sillä esimerkiksi kovaa kohti tulevan lemmikin kuvaaminen on vaikeaa.

Usein lemmikki reagoi samaan asiaan kerran tai kahdesti, kolmatta kertaa ei kannata yrittää. Anu Sundell, valokuvaaja

Vedessä leikittely vaatii saman kuin muunkin liikkeen ikuistaminen: riittävästi valoa ja nopeat suljinajat, jolloin pisaroiden lento pysähtyy kuviin. Kännykkäkameroissa aukon manuaalisäätö on jo joissain malleissa mahdollista.

Luonne näkyviin

Eläintä ei pidä yrittää innostaa liian outoihin asentoihin. Luonnollisuus, kuvauspaikan tuttuus ja turvallisuus ovat tärkeitä. Eveliina Immonen nostaisi kuvauksessa esiin rodunomaiset piirteet. Jos on terhakka luonteeltaan, on hyvä jos se näkyy kuvassa. Joskus näitä piirteitä joutuu herättelemään.

– Kissoja on kävelytetty portaita alaspäin, jolloin kuvauskohde nostaa häntää. Voidaan viedä toinen lemmikki johonkin kohtaan, missä se voi herättää kuvattavan eläimen tarkkaavaisuuden, kertoo Anu Sundell.

– Usein lemmikki reagoi samaan asiaan kerran tai kahdesti, kolmatta kertaa ei kannata yrittää. Tämä koskee esimerkiksi vinkuleluja.

Kuvattavan koko kannattaa ottaa huomioon: menenkö itse alas vai nostanko kuvattavan korkeampaan paikkaan. Kannattaa kokeilla eri suuntia, läheltä ja kaukaa – iloisia yllätyksiä voi tulla.

Kuvaustilanteessa ylipäätänsä on hyötyä apuihmisistä, jotta kuvaaja voi keskittyä katsomaan oikeaa hetkeä, kokonaisuutta ja reagoimaan.

Linssiluteet ja muut

Osa lemmikeistä hämmentyy tähtäilystä tai valoista,varsinkin koirissa on isoja eroja.

Jotkut oikein pörhistäytyvät ja nauttiivat siitä, että ovat huomion keskipisteinä. Eveliina Immonen, valokuvaaja

– On täysin mahdotonta tietää etukäteen, mikä koira pelkää valoja ja näin vierastaa kameraa. Jotkut oikein pörhistäytyvät ja nauttivat siitä, että ovat huomion keskipisteinä, kuvailee Immonen.

Kissoissakin on eroja, mutta kokonaisuudessaan ne ovat kuvaajien mukaan vaikeampia kuin koirat, koska niitä ei pysty makupaloilla ohjailemaan.

– Pienet kissat on helppoja leikittää haluttuun asentoon, mutta se toimii vanhemmallakin.

Raila Paavola / Yle Kuvauksen ekstrajännitystä

Eveliina Immonen on kuvannut myös lemmikkitorakan.

– Pelkäsin kaikkein eniten, että se karkaa ja pesiytyy jonnekin rakenteisiin ja valloittaa maailman sen jälkeen. Etukäteen varmistin, miten nopeasti se liikkuu, että ehtiikö sen ottaa kiinni vai pitääkö aidata kuvausalue. Se olikin yllättävän rauhallinen, mikä oli helpotus, hän muistelee nauraen.

Ei se silti hänestä torakkakuvaajaa tehnyt.

– Hirveää! En halua todellakaan kuvata lisää! Käärmeitä pelkään ja inhoan, tunnustaa Immonen. En tule kuvaamaan, vaikka tahdottaisiin, en edes kuvia pysty katsomaan!

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Karhut tunteva Sulo Karjalainen antaa vinkit karhun häätämiseen: "Niille pitää antaa pihoilta kovat lähdöt"

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 10 - 19:31

Karhua ei saa päästää isännäksi pihapiiriin. Tämä on Kuusamon suurpetokeskuksessa työskentelevän karhukonkarin Sulo Karjalaisen ehdoton ohje.

Karjalainen sanoo, että mikäli pihalla viipyvä karhu ei kaikkoa, se saattaa pian ottaa siellä valta-aseman. Ainoa keino onkin karkottaa omalla tontilla pyörivä karhu pois kovalla kädellä.

– Karhulle pitää antaa kovat lähdöt, jos se alkaa kulkea pihoilla. Ja ruokkia sitä ei saa missään tapauksessa, Sulo Karjalainen alleviivaa.

Karjalaisen mukaan karhu ei yleensä halua tappaa ihmistä, mutta niin voi käydä, jos se käy kimppuun.

– Jos karhu käy käsiksi, se yleensä käsittelee ihmisen huonoon kuntoon. Karhun kopelointi voi sattua esimerkiksi sellaiseen kohtaan ihmiskehoa, että kuolet siitä verenhukkaan, Karjalainen varoittaa.

Kontioiden vierailut yleistymään päin

Sulo Karjalainen arvelee, että karhujen vierailut pihoilla yleistyvät tulevaisuussa vielä voimakkaasti. Muun muassa karhunkatselupaikat kesyttävät Karjalaisen mielestä karhuja.

– Karhujen määrä on kovassa kasvussa. Sen vuoksikin niitä tullaan näkemään yhä useammin myös pihapiireissä, mies ennustaa.

Sulo Karjalainen on kohdanut itsekin karhun metsässä.

– Silloin pitää perääntyä rauhallisesti ja puhella karhulle kuin hyvälle naapurille. Riitaa sen kanssa ei kannata haastaa. Rauhallinen käyttäytyminen on kohtaamistilanteessa valttia.

Karhujen ja ihmisten kohtaamiset nousivat keskusteluun, kun Kuusamossa mökkeilevä mies kohtasi kontion omalla terassillaan viime viikolla. Miehen kesämökin liepeillä vieraili lyhyen ajan sisään toinenkin karhu.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kiroilemalla karhun terassiltaan pelotellut mökkiläinen ei turhia pelännyt: "Innostuin siinä hieman liikaa itsekin"

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 10 - 15:20

Karhun mökkiterassivierailun taltioineen miehen videosta tuli perjantaina 7.7. nettihitti, jota on katsottu satojatuhansia kertoja.

Mies videon takana on kuusamolaislähtöinen Juho Liikanen, tätä nykyä Helsingissä asuva perheellinen rakennusurakoitsija, jolle Koillismaan korpimaiset ovat edelleen lähellä sydäntä.

Kokenut eränkävijä muistaa, että karhuja on ollut alueella aina.

Hänen varhaisimmat karhumuistonsa ajoittuvat aikaan ennen kouluikää.

– Jonkun kerrottiin silloin nähneen sinä kesänä karhun. Kavereiden kanssa keräsimme metalliputkia ja mukamas etsimme karhua kolmen tunnin ajan tyhjin tuloksin. Äitimuori vain nauroi. Meillä päin karhuja ei ole ikinä pelätty, vaan suhtautuminen niihin on ollut aika mutkatonta, Liikanen kertoo.

"Kuono pyöri ilmassa!"

Tällä kertaa karhu tuli Kuusamossa kuitenkin melko lähelle, oman kesämökin terassille.

Juho Liikasta kohtaaminen ei silti pelästyttänyt, vaikka hän kiroilikin mesikämmenelle kovaan ääneen. Hän jopa liennytteli terassille tullutta karhua kinkunpalasilla, vaikka myöntää, ettei ruokaa olisi varmaan kannattanut tarjota.

– Innostuin siinä ehkä hieman liikaa itsekin. Karhu oli niin hauskannäköinen.

Selkää ei saa kääntää karhulle, sehän on selvä. Juho Liikanen

Juho Liikasen kohtaamiset karhujen kanssa saivat jatkoa heti seuraavana iltana videon kuvaamisesta.

– Paistoimme mökillä lettuja, mutta pistimme ikkunat säppiin juurikin siksi, etteivät karhut haistaisi ruoanlaittoa. Tästäkin huolimatta eri karhu tuli seisomaan kymmenen metrin päähän mökistä. Kuono vain pyöri ilmassa!

Liikanen uskoo, että karhut eivät ole kiinnostuneita niinkään ihmisistä, vaan tulevat ihmisasutuksen lähelle juuri ruuan takia.

– Ne ovat varmaan ruokintapaikoilla oppineet syömään ihmisten jättämiä ruokia, mies miettii.

Kohtaamistilanteessa oltava valpas

Vastaisuudessa Juho Liikanen aikoo kysyä metsästysaseliikkeistä, josko saatavilla olisi karhujen karkotukseen tarkoitettua patruunoita.

– Ei karhujen kannata noin vain antaa tulla pihalle. Parempi kun pysyvät metsän pimennossa.

Mikäli karhun kanssa kuitenkin ajautuu nokakkain, kuten hänelle kävi, on syytä olla erityisen valppaana.

– Selkää ei saa kääntää karhulle, sehän on selvä. Juokseminenkaan ei kannata. Jotain meteliä kannattaisi pitää, tällaiset ohjeet olen kuullut, Liikanen muistelee.

Suomen Riistakeskuksen mukaan meteliä ei kuitenkaan kannata karhun kohdatessa pitää, vaan eläimelle tulisi jutella rauhallisesti.

Jos et ole vielä nähnyt hulvatonta karhuvideota, katso se tästä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kun rahat ovat tiukilla ja tuotekehitys tökkii, voi yrittäjä saada avun opiskelijalta

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 10 - 12:57
Mistä on kyse?
  • Demola on Tampereella vuonna 2008 perustettu toimintaympäristö, joka kokoaa monialaisia opiskelijatiimejä yritysten avuksi ongelmanratkaisuun.
  • Demola on käytössä Euroopan lisäksi esimerkiksi Afrikassa ja Pohjois-Amerikassa.
  • Yritykset ovat kokeneet hyväksi sen, että opiskelijoita on demolaprojekteissa useita eri aloilta.

Monelle yritykselle erinäiset ongelmat ovat tuttuja. Hankaluutena saattaa olla uuden teknologian tuotteistaminen, työntekijöiden huono motivaatio tai jonkin palvelun toimimattomuus.

Ongelmanratkaisuun ei välttämättä löydy oman talon sisältä resursseja. Raha on tiukassa tai työntekijät ovat liian sisällä ongelmassa, joten ratkaisua ei löydy välttämättä kovinkaan helposti.

Oulussa kymmenkunta yritystä käyttää vuosittain tämänkaltaisissa tilanteissa apuna opiskelijoita. Tarkemmin sanottuna ne hyödyntävät Demolaa, joka kerää yritysten avuksi eri alan opiskelijoita (Demola Oulu) ongelmanratkaisutiimiksi.

Opiskelijat tulevat ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta. Tiimeissä on usein myös opiskelijoita muista maista.

Yhä useammat palkkaavat töihin esimerkiksi psykologeja ja kasvatustietelijöitä, kun ennen paikat olisivat menneet suoraan insinööreille tai kauppatieteilijöille. Simo Kekäläinen

Oulun yliopiston Demolavastaavan Simo Kekäläisen mukaan opiskelijoiden selkeä arvo yrityksille on se, että he tulevat usein täysin eri ympäristöstä ja eri ikäluokista kuin yrityksen omat työntekijät.

– Jos on itse ollut samassa paikassa töissä vuosikaudet, saattaa tulla tunne, ettei näe metsää puilta. Opiskelijat tuovat raikkaita näkemyksiä ja mahdollistavat uudenlaista työntekoa yrityksen sisällä.

Pienemmät kustannukset houkuttavat yrittäjiä

Kekäläisen mukaan isoissa yrityksissä on maailmalla huomattu monialaisuuden hyödyt.

– Yhä useammat palkkaavat töihin esimerkiksi psykologeja ja kasvatustietelijöitä, kun ennen paikat olisivat menneet suoraan insinööreille tai kauppatieteilijöille.

Raha on tietenkin yksi syy siihen, miksi yritykset suosivat opiskelijalähtöisiä projekteja. Yritysten sisäisiä projekteja tehdään usein kulut edellä.

– Kun tuijotetaan vain lukuja ja mietitään, onko siitä mitään hyötyä yritykselle, ei jää oikeastaan vapauksia tehdä mitään. Kaikki kun on perusteltava.

Tämä monialaisuus on tässä erittäin suuri vahvuus. Esko Alasaari

Demolan projektiaika on kolme kuukautta. Sen aikana opiskelijatiimi työskentelee tiiviisti yhdessä yrityksen kanssa.

– Demolaprojekteissa sitoudutaan siihen, että tämä demolatiimi on oma kehitystiimi. Se tarkoittaa sitä, että ollaan viikottain yhteydessä. Tiimeille järjestetään myös mahdollisuuksia päästä tapaamaan yrityksen asiakkaita sekä työntekijöitä.

Kansainvälisyys on tiimityössä valttia

Tuore oululainen hyvinvointiteknologian yritys Nucu lähti mukaan Demolaan viime keväänä. Heidän tavoitteenaan oli saada rekrytoitua uusia työntekijöitä sekä tuotteistaa uusi teknologia.

Oulun yliopistossa hyvinvointitekniikkaa opiskeleva Anni Immonen innostui heti, kun hän kuuli projektista.

– Meidän projektimme tarkoituksena oli tuotteistaa teknologia, jolla voidaan syöttää pulssi elottomiin esineisiin. Se on ollut käytössä Oulun yliopistollisen sairaalan keskososastolla, jossa se on toiminut keskosten rauhoittamisena.

Anni Immonen kertoo, että hänen ammatillinen itsevarmuutensa nousi huimasti projektin aikana. Emma Hinkula / Yle

Immosen lisäksi projektissa oli mukana Vietnamista kotoisin oleva kansainvälisen liiketoiminnan opiskelija, kiinalainen opetusalan opiskelija sekä kaksi tuotantotalouden opiskelijaa.

Nucun yksi perustajajäsenistä, Esko Alasaarela, on sitä mieltä, että monialaisuus oli ehdottomasti yksi projektin parhaista puolista.

– Jos mukana olisi ollut pelkkiä insinöörejä tai liiketoiminnan opiskelijoita, ideoiminen olisi rajautunut hyvin kapealle alueelle. Monialaisuus oli tässä erittäin suuri vahvuus.

Anni Immosen tiimi toteutti myös markkinointikyselyn, johon he saivat noin 800 vastaajaa. Tiimin kansainvälisyys korostui kyselynkin tekemisessä.

– Kyselyn tulosten perusteella analysoitiin sitä, minkälaisia eroja on suomalaisessa markkinassa verrattuna kiinalaiseen ja vietnamilaiseen markkinaan. Siitä oli meille hyvin paljon hyötyä, Alasaarela kertoo.

Nucupesä auttaa esimerkiksi koliikkivauvoja rauhoittumaan. Pedin pohjassa on laite, joka luo sydämen sykkeen tunteen.Emma Hinkula / Yle

Projekti onnistui sekä Immosen että Alasaarelan mukaan todella hyvin. Siitä on todisteena myös se, että heidän tiiminsä voitti projektiin kuuluvan loppupithcauksen.

– Tällaiselle startup–yritykselle isoin haaste on saada rahoitusta isompaa jakelua ja tuotantoa varten. Me siis tarvitsemme tätä pitchausosaamista kipeästi.

Ammatillinen itsevarmuus lisääntyy

Opiskelijat eivät saa projektiin osallistumisesta suoraan rahaa. Rahallinen palkkio on mahdollista mikäli yritys haluaa lisensoida opiskelijoiden kehittämän konseptin. Silloin myös opiskelijoille jää käyttöoikeudet keksintöön.

Simo Kekäläinen kertoo, että Oulun Demolassa lisensointiprosessi on noin 70 prosenttia. Sataprosenttista lisensointia ei hänen mukaansa tavoitellakaan.

– Se tarkoittaisi sitä, että mentäisiin alihankinnan puolelle. Tulisi liian helppoja projekteja, jos kaikki lisensoitaisiin. Sillä turvataan myös se, että projektit ovat tarpeeksi haastavia yrityksille. Opiskelijoillakin säilyy mielekkyys tekemiseen, kun projektit eivät ole ihan valmiiksi pureskeltuja kokonaisuuksia.

Työpaikan saaminen oli tosi iso asia. Mutta tärkeintä oli ammatillinen kasvu projektin aikana. Anni Immonen

Demola tarjoaa opiskelijoille oivan tilaisuuden päästä testaamaan koulussa opeteltua teoriaa käytännössä. Anni Immonen kertoo, että hänen ammatillinen itsevarmuutensa lisääntyi huimasti projektin aikana.

– Ennen Demolaprojektia mietin, että osaankohan tehdä mitään, ja en oikein luottanut itseeni. Kun projektin aikana pääsi kokeilemaan ja soveltamaan opittuja tietoja käytännössä, kasvoi varmuus omaan tekemiseen todella paljon.

Sen lisäksi Immonen sai Nucusta työpaikan.

– Työpaikan saaminen oli tosi iso asia. Kaikista tärkeintä oli kuitenkin kasvaa ammatillisesti.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Asiakkaina kuninkaalliset ja Cheek: Pariskunta suunnittelee asusteita, inspiraatio syntyy Kainuun mökillä

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 10 - 11:01
Mistä on kyse?
  • Autotallista maailman kuuluisimpiin tavarataloihin myyntiin päätyneen suomalaismerkki Balmuirin vanhemmat pitävät nöyryyttä tärkeänä.
  • Kiireisten yrittäjien kesäloma koostuu osista Italiassa ja Kainuussa.
  • Balmuir-nimi on lähtöisin yrittäjäparin yhteisestä harrastuksesta, golfista.

Kymmenen vuotta sitten Heidi ja Juha Jaara vain haaveilivat tekevänsä töitä omassa yrityksessä, jonka tuotteita ovat ostaneet Ruotsin kuninkaalliset, George Clooney, Tom Hanks, Cheek, Räikköset, Tina Turner ja Saudi-Arabian prinsessa. Nyt tuo kaikki on arkea, muttei silti arkista.

– Ensimmäisenä Ruotsin kuninkaanlinnasta otettiin yhteyttä. Se oli uskomaton hetki. Sen jälkeen on monet onnen itkut väännetty. Siinä erottaa, onko yrittäjä vai työntekijä. Yrittäjänä tulee nimittäin itkettyä onnesta ja haasteistakin, Heidi Jaara sanoo.

Asusteita ja vaatteita puhvelinnahasta, pellavasta, alpakan hienoimmasta villasta, egyptinpuuvillasta tai kašmirista näkee toki taviksillakin. Heidi Jaara kertoo kokevansa edelleen pysäyttäviä hetkiä Oulussa ja etenkin Helsingissä huomatessaan kadunkulkijalla Balmuirin tuotteita.

– On se vaan hienoa. Saatan pysäyttää ihmisiä ja sanoa, että sinulla on hieno pipo. Ihmiset aina hätkähtävät.

Alussa mietin, kun omat vaatekaapit täyttyivät kašmirhuiveista, että mihin nuo meinataan oikein tunkea? Juha Jaara

Tavallisuudesta puheen ollen – Jaarat ovat aivan tavallisia. He asuvat kahden lapsensa kanssa Kempeleessä, pukeutuvat siististi ja käyvät kesämökillään Kainuun Paltamossa. Ainoa poikkeus tavanomaisuuteen lienee se, että he pyörittävät menestyvää yritystä ja siitä syystä matkailevat suuren osan vuodesta.

– Nöyryys on äärimmäisen tärkeää. Välillä tulee todella hienoja hetkiä, jolloin paukutellaan viiden minuutin ajan henkseleitä, mutta sitten ryhdytään takaisin töihin. Tietty toimintamalli minkä lapsena on oppinut, pitää edelleen, Juha Jaara sanoo.

Mutta mitä tarkoittaa Balmuir ja mistä nimi tulee?

– Tapasimme Heidin kanssa ensimmäistä kertaa golf-kentällä. Halusimme, että brändimme kantaa Skotlannin ylämaiden eli golfin syntypaikan henkeä. Siellä on paljon sanoja, jotka joka alkavat tai päättyvät päätteeseen "muir". Kokeilimme ja huomasimme, että balmuir.com -osoite oli vapaana.

Vahvat juuret pohjoisessa

Paltamon Melalahdessa Suomen kesä näyttää karuimmat puolensa, kun tuulee ja sataa. Jaaroilla olisi kaikki mahdollisuudet lähteä vaikkapa jokavuotiseen kesäkuun lomakohteeseen, Italiaan. Töitä voisi tehdä ulkomaillakin ja rahaakin olisi. Mutta ei.

– Juuret on täällä, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa. Ne juuret on niin vahvat, ettei sitä puuta enää revitä maasta. Jos sen puun yrittää kasvattaa jonnekin muualle, se ei menesty, Juha sanoo topakasti.

Heidi ja Juha Jaara palasivat vasta Italiasta. Vaikka ulkomailla aikaa vuodesta kuluu paljon, on Kainuu heille sielunmaisema.Kimmo Hiltunen / Yle

Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin olevalla parilla on kaksi lasta, jotka ovat osoittaneet rakkautensa Pohjois-Suomea kohtaan ulkomaan reissuilla mukana ollessaan.

– Olimme Japanissa eräässä hotellissa, kun havahduimme Heidin kanssa siihen, että lapsi leikkii hotellin lattian suurella matolla Kajaanin Ärjänsaaren hiekkaleikkejä, Juha naurahtaa.

Perheen kanssa kotona ja töissä

Perheyrityksen pyörittäminen voi olla haastavaa. Alussa Heidi teki töitä unelmiensa eteen käytännössä yksin. Myöhemmin Juha lähti mukaan, ja Balmuirista tuli yhteinen haave, työmaa.

– Alussa mietin, kun omat vaatekaapit täyttyivät kašmirhuiveista, että mihin nuo meinataan oikein tunkea? Jännästi vaan se tavara on löytänyt putiikkeihin maailmalle, Juha naurahtaa.

Pariskunta työskentelee yhdessä kaikkialla: kotona, maailmalla ja mökillä.

– Kyllähän tämä joskus pienehköjä haasteita tuottaa, kun olemme yhdessä 24 tuntia vuorokaudesta. Tämä on valintakysymys ja meidän elämäntapamme, miettii Juha.

Minä saatan pysäyttää ihmisiä ja sanoa, että sinulla on hieno pipo. Ihmiset aina hätkähtävät. Heidi Jaara

– Yhteiset reissut ovat irtiottoa, vaikka nekin kyllä liittyvät työhön. Täällä Paltamossa me saunomme paljon, vaikkapa kolme tuntia, ja teemme ruokaa. Se on sitä yhteistä aikaa, Heidi jatkaa.

Juha kertoo, ettei kodista löydy televisiota, koska perheessä on haluttu asettaa sosiaalinen toiminta, lasten kanssa leikkiminen ja yhdessäolo etusijalle. Heidin mukaan kymmenen vuotta yrittäjänä on kasvattanut ja saanut pohtimaan elämää.

– Olemme miettineet, kenen kanssa haluamme aikaamme viettää. On itsestä kiinni, tekeekö omasta elämästä onnellista, Heidi toteaa.

Kesä Kainuussa rauhoittaa

Heidi ja Juha purkavat autostaan pulleita kasseja. Osassa on ruokaa, osassa vaatteita. Mökille on tultu seuraamaan uudemman, viereen rakentuvan mökin valmistusta, mutta aikomus on myös lähteä vesille.

– Parvemme on täynnä erilaisia pumpattavia vesileluja, Juha sanoo ja osoittaa yläviistoon.

Terassilautta on Jaarojen liikkuva kesäpaikka. Kimmo Hiltunen / Yle

– Vaihdamme moottoriveneen perään banaania, vesisuksia, tai mitä tahansa kelluvaa välinettä. Heidi on intohimoinen vesihiihtäjä, Juha jatkaa.

Moottoriveneen lisäksi mökkimaalta löytyy soutuvene, kalastusvene, polkuvene, kanootti ja terassilautta. Terassilautalla Jaarat lilluvat kohti Paltamon keskusta Oulujärven Melalahdesta ainakin kerran kesässä. Matka kestää hitaasti etenevällä lautalla kauan, mutta se ei haittaa. Se on rauhoittumisen paikka.

– Nämä ovat meidän sielunmaisemamme. Vesi ja tuli. Mieli rauhoittuu varmasti, Heidi hymyilee.

Heidi ja Juha Jaara Radio Suomen Kesävieraina.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Finnair teki kesäkuussa ennätysmäisen tuloksen – yhden kuukauden matkustajaennätys rikki

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 10 - 10:48

Finnairilla oli kesäkuussa matkustajia 1,1 miljoonaa, joka on kuukauden ennätys, lentoyhtiö kertoo tiedotteessaan. Matkustajamäärä kasvoi viime vuoden kesäkuusta 9,1 prosenttia.

Tarjotut henkilökilometrit kasvoivat 9,9 prosenttia ja myydyt henkilökilometrit 13,4 prosenttia viime vuoden vastaavasta ajasta.

Finnairin suurimman liikennealueen Aasian kapasiteetti kasvoi kesäkuussa 11,3 prosenttia vuodentakaisesta. Finnar kertoo, että reittitarjonta pysyi samana kuin viime vuoden kesäkuussa, mutta vuoroja Tokioon ja Hongkongiin lisättiin.

Amerikan-liikenteen kapasiteetti puolestaan kasvoi vuodentakaisesta 1,9 prosenttia. Euroopassa kasvua oli 11,1 prosenttia muun muassa uusien kesäkausireittien takia.

Kotimaassa liikennekapasiteetti puolestaan laski 3,4 prosenttia. Finnairin mukaan tähän on syynä Oulun lentokentän sulkeutuminen kesäkuun viimeiseksi viikoksi remontin vuoksi.

Matkustajakäyttöaste oli kesäkuussa 86,8 prosenttia, lähes kolme prosenttiyksikköä korkeampi kuin kesäkuussa viime vuonna.

Alustavien tietojen perusteella Finnairin liikevaihto jaettuna tarjotuilla henkilökilometreillä nousi huhti–kesäkuussa 4,2 prosenttia.

Finnairin talousjohtaja Pekka Vähähyyppä sanoo, että viimevuotiseen verrattuna kehitys on ollut erityisen vahvaa Euroopan ja Aasian välisessä liikenteessä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Iso jätehalli paloi ilmiliekeissä Ylivieskassa

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 9 - 11:32

Ylivieskassa iso jätehalli paloi ilmiliekeissä Vestian jätekeskuksella.

Pelastuslaitoksen mukaan palo on saatu rajattua ja leviäminen viereisiin rakennuksiin estetty.

Palosta muodostui voimakkaasti savua, joka näkyi Ylivieskan keskustaan asti. Savusta ei kuitenkaan aiheutunut haittaa ihmisille, päivystävä palomestari Tapani Lehtelä kertoi STT:lle.

Palossa ei ole tullut henkilövahinkoja.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä" – 15-vuotiaana kotoa karanneen Iidan äiti tietää, millaista on pelätä pahinta

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 9 - 07:30
Kadonneet Suomessa

Suomessa ilmoitetaan kadonneeksi vuosittain 1 000–1 200 ihmistä. Tänä vuonna kadonneita on vuoden alkupuoliskolla noin 500.

Alaikäisiä heistä oli vuonna 2015 344, vuonna 2016 300 ja vuonna 2017 tähän mennessä 171.

Pohjanmaan poliisin alueella kadonneeksi ilmoitettiin toissavuonna 89 ihmistä (alaikäisiä 22), viime vuonna 71 (32) ja tänä vuonna toistaiseksi 32 (11).

Yleisesti ottaen kadonneista noin puolet on naisia, mutta alaikäisissä tyttöjen osuus on suurempi: Tänä vuonna katoamisilmoituksen kohteista (171) tyttöjä on 101.

Kesäaika on nuorten karkaamisen suhteen lievää sesonkiaikaa.

Sijoitetuilla lapsilla on suurempi karkaamisriski kuin muilla. Sitä selittää usein sijoittaminen toiselle paikkakunnalle, kauas kavereista.

Kaikki karkurit lasketaan kadonneiksi, mutta kaikki, joista katoamisilmoituksia tehdään, eivät ole karkureita.

Lähde: Pohjanmaan poliisi

Se oli viimeinen päivä ennen kesälomaa. Tai toiseksi viimeinen. Vai oliko se hiihtoloma? Jokin loma kuitenkin.

– Oltiin edellisenä päivänä kaverin kanssa puhuttu, että lähdettäisiin johonkin. Sitten mentiin asemalle ja katsottiin, mihin lähtee junia. Jaa tuonne.

Niin yksinkertaista se oli, kun 15-vuotias Iida ja hänen kaverinsa ottivat hatkat. Suomessa ilmoitetaan kadonneeksi vuosittain 1 000–1 200 ihmistä. Alaikäisiä heistä oli viime vuonna 300.

Oli Iida häipynyt aiemminkin, mutta vain skootterillaan naapurikaupunkiin tai lähikuntiin. Nyt juna vei kauemmas.

Perillä tytöt kysyivät, missä on ABC. Sinne pääsi bussilla, mutta aika monta ehti mennä ohi ennen kuin tytöt tajusivat, että pitää heilauttaa kättä saadakseen ne pysähtymään.

Yöpaikkakin löytyi. Pelikoneella notkui nuori mies viinapullo takataskussa kavereineen. Heidän kanssaan tytöt viettivät aikaa, ja yöksi mentiin heistä jonkun luo. Järjestely ei pelottanut sen enempää kuin mikään muukaan reissussa.

– Ei mitään itsesuojeluvaistoa. Kummallakaan ei ollut järkeä päässä, sanoo Iida nyt.

Sen verran peliälyä kuitenkin oli, että puhelimet oli sammutettu heti junamatkan alkaessa. Etteivät vanhemmat pääsisi jäljille.

Ilman tietoa kavereista äiti olisi ollut hukassa

"Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä. Yrittäkää myöhemmin uudestaan."

Johanna-äiti inhoaa tuota viestiä, sillä sitä hän sai kuulla aikanaan monesti. Tuonkin reissun aikana, kun tyttöä ei saanut kiinni. Eikä Johanna tiennyt, missä Iida onkaan. Sattuneesta syystä.

– Se huoli, kun ei tiedä, missä tyttö on ja kenen kanssa. Kauheinta on kun ei tiedä, onko toinen edes hengissä. Että laittaisi edes viestiä.

– Ei siinä juuri syöty eikä nukuttu, sanoo Johanna.

Kaikkia yksityiskohtia hän ei kymmenen vuoden takaisesta ajasta enää muista. Poliisille tehtiin katoamisilmoitus, mutta ilman kaverin veljeä vinkit olisivat olleet vähissä. Iidan ystävä oli tullut sanoneeksi veljelleen, mihin kaverukset suuntaavat. Veli taas oli kertonut vanhemmille.

Siinä vaiheessa, kun tytöt olivat jo hyppäämässä paluumatkalle, tieto siitä oli saavuttanut kotiväet. Poliisi oli saattamassa parivaljakkoa junaan ja välietapeilla toiset poliisit katsoivat, etteivät tytöt hyppää puolimatkassa uudelle reissulle.

Johanna sanoo, että jos ei heillä olisi ollut tietoa Iidan kavereista, hän olisi ollut ihan pihalla siitä, mistä edes alkaa kysellä. Toisaalta kavereillakin oli tieto Iidan äidistä: valtaosan kännykässä numero oli tallennettuna, jotta puheluihin osattiin olla vastaamatta.

– Voi että se oli noloa: sun äiti soittaa... muistelee Iida.

Tuosta matkasta selvittiin. Niin kuin Iidan koko nuoruudesta. Se on sekä äidin että tyttären mielestä pienoinen ihme.

Iidan nuoruus oli tytön omien sanojen mukaan railakas ja pitkä. Ongelmat alkoivat yläkoulussa, vaikka lintsattua tuli jo alakoulussa. Seiskalla kaveriporukka koostui vielä pitkälti vanhoista kavereista. Kasilla tuli uusia, sillä vanhat olivat kiinnostuneita eri asioista kuin Iida.

– Niitä kiinnosti koulu. Minua ei oikein mikään. Kunhan oli kivaa.

Jalkapalloharrastuskin jäi. Oli paljon aikaa. Vielä enemmän oli, kun lyhensi koulupäiviä: Iida lähti usein koulusta kaupungille eikä tullut takaisin.

– Tehtiin kaikkea "fiksua".

Se tarkoitti notkumista tavaratalon tuulikaapissa ja esimerkiksi näpistelyä. Uusia vaatteita oli kumman paljon, mutta äidille selitettiin, että toppi oli lainassa kaverilta ja seuraava toppi toiselta kaverilta. Varashälyttimien repimisen jättämät reiätkään eivät saaneet äidin lamppua syttymään. Moni asia noista ajoista on valjennut vasta myöhemmin.

– En vain hoksannut. Uskoin mitä Iida sanoi. Siinä vaiheessa oli ehtinyt jo tapahtua vaikka ja mitä.

Näpistely loppui, kun tyttö jäi kiinni. Kotoa löytyneet tavarat käytiin palauttamassa kauppoihin.

Arkistokuva.Yle

Koulusta poissaoloja kertyi, mutta niistä ei pidetty suurempaa meteliä. Iidalle joku opettaja joskus puhui tunnin jälkeen, ja tietyn tuntimäärän poissaolot piti kuitata tiistaisin jälki-istunnolla. Kotiin asiasta ei soitettu kertaakaan.

Niitä kiinnosti koulu. Minua ei oikein mikään. Kunhan oli kivaa.

Iida kulki kavereiden kanssa ja aikanaan skootterin avulla pidempiäkin matkoja. Tärkeintä oli hauskanpito. Se tarkoitti ryyppäämistä. Johannan mielestä kotona oli järkevät säännöt. Iida on toista mieltä: kello 22 kotiintuloaikaa ei ollut kenelläkään muulla.

– Sitten itselle tuli 25 puhelua illassa ja jos oli kaks minuuttia myöhässä, oli heti arestissa.

Johanna on hakenut Iidan lukemattomia kertoja milloin mistäkin. Pahimpia kertoja olivat ne, kun tyttö soitti eikä tiennyt missä oli ja mistä pitäisi hakea.

Tyttö meni, koska halusi

Luvan kanssa meneminen päättyikin usein umpihumalaan ja kaikenlaisiin ongelmiin: oli rähinää ja tappeluita. Ja jos ei ollut lupaa mennä, Iida meni silti. Rajoituksia vastaan hän kapinoi, mutta mistä kapinointi ennen rangaistuksia?

– Minä vaan halusin. Oli vain minä itse, tartti vain itsestä huolehtia, sanoo Iida.

Sama syy nousee esiin monesti, kun nyt 25-vuotias tyttö muistelee nuoruuttaan. Siitä hän ei ole ylpeä, mutta nykyisestä elämästään kyllä. Vuosien takainen minäkin on yhä tuttu:

– Ihan omalta se tuntuu, tuollaista se oli. That's it, ei voi mitään. Mutta ajatella, miten olen saanut asiat järjestymään.

Ennen sitä tuli silti vielä pari mutkaa.

Peruskoulun jälkeen Iida aloitti ammattiopinnot, mutta arki jatkui ennallaan. Sosiaalityöntekijätkin kävivät kotona jonkin kerran, ja tavoitteita asetettiin yhdessä.

Kerran arestissa olon takia väliin jäi synttäribileet. Iida tiesi, että niihin lähteminen aiheuttaa soiton sosiaalitoimeen.

– Minähän lähdin, kun halusin.

Johanna ymmärsi, että ainoa mahdollisuus jaksaa käydä töissä ja hoitaa nuorempaa lasta, on tehdä asialle jotain. Iida sijoitettiin avohuollon toimenpiteenä perhekotiin samaan kaupunkiin.

– Eväät eivät vain riittäneet, teki niin tai näin. Mutta ajatus siitä, että oma lapsi on perhekodissa, sanoo Johanna, kääntää pään pois ja kuivaa poskensa.

Perhekoti oli Iidasta aluksi "ihan jees". Toki tiukat säännöt ahdistivat: iltavapaalta piti palata kello 20, joka päivä ei päässyt lähtemäänkään ja tietokoneaikaakin oli vähän. Tytölle määriteltiin omat tavoitteet: koulupoissaoloja ei saanut tulla eikä ryypätä saanut. Ne Iida saavutti, mutta ärsyyntyi, kun ei ansainnut sillä mitään hyötyä tai hölläystä.

Ammattilaiset taas pitivät perhekotia Iidalle liian löysänä laitoksena. Hän ottikin halutessaan hatkat sieltäkin kavereiden kanssa.

Puolen vuoden jälkeen Iida otettiin pois perhekodista. Vanhemmille sanottiin, että se tapahtuu omalla vastuulla.

Koulusta tyttö sai lähtöpassit, mutta pääsi saman alan oppilaitokseen runsaan sadan kilometrin päähän ja aloitti alusta. Noihin aikoihin sattui myös kihlaus ja muutto lopullisesti pois kotoa.

Pitkään raha meni baariin. Äiti maksoi joitain laskuja, mutta moni meni ulosottoon. Ruokaakin tuli ostettua, sillä muuten sitä ei Iidalla kotona kovin usein ollut.

Johanna sanoo miettineensä joskus, onko mahdollistanut Iidan käyttäytymisen omalla toiminnallaan. Jonkinlaisena huolehtimisen rajana hän piti täysi-ikäisyyttä, mutta sanoo, ettei sidettä koskaan voi katkaista.

– Kun on saanut pitää lapsensa, kai sitä tekee mitä tahansa, sanoo Johanna.

Lasten puolesta ei voi valita

Kaikki eivät ole saaneet: Iidankin kavereista osa on kuollut, joistakin on tullut huumeidenkäyttäjiä. Iida on aina tiennyt, että kotiin on voinut soittaa tai mennä.

– Jos en olisi pysynyt tukena, olisi voinut käydä huonosti, sanoo Johanna nyt.

– Varmasti, sanoo Iida. – On pieni ihme, että selvisin näin.

Johanna muistuttaa, ettei lasten puolesta voi valita. Voi vain rakastaa, rakastaa ja rakastaa. Ja antaa anteeksi.

– Ne tekevät paskoja valintoja. Olen aina sanonut, että kun vain saisi pidettyä toisen hengissä niin pitkään, että järki kasvaa.

Arkistokuva. Kuvan lapsi ei liity aiheeseen.Ritva Tarkki / Yle

Iida katsoo nyt taaksepäin eri silmillä. Teini-ikäiseltä puuttui täysin ymmärrys syy-seuraus-suhteista ja valintojen vaikutuksista. Täysin askel railakkaan nuoruuden jälkeen tuli vasta, kun Iida valmistui, tapasi nykyisen miehensä ja sai lapsen, joka on nyt yli 1-vuotias. Tuli vastuu.

Johanna-mummu nauttii nähdessään Iidan päivityksestä, että tyttö odottaa vapaata viikonloppua: piknikkiä perheen kanssa ja leffailtaa. Ei sillä, ei Iida absolutistiksi ole ryhtynyt, mutta viina ei vain enää ole iso tai tärkeä asia.

– Ei voi kuin tehdä nykyään eri valinnat ja olla parempi tyyppi, sanoo Iida.

Hänen kaikki valintansa lähtevät nyt lapsen kautta: ensin hoidetaan tämän tarpeet. Samanlaista nuoruutta Iida ei lapselleen toivo.

– Jos pääsisi vähän helpommalla...

Johanna ei osaa sanoa, olisiko toisen luontoinen äiti ja erilainen suhtautuminen saanut tytön järkiintymään aiemmin – vai olisivatko välit katkenneet. Äiti ja tytär viettävät paljon aikaa yhdessä, ja suhde on läheinen.

Opettajaksi hän ei ryhdy, sillä sai aikanaan itse neuvoja ja kommentteja aivan tarpeeksi, niin lapsettomilta kuin vanhemmilta. Johannan mukaan edes kahta pahaa murrosikäistä ei voi verrata, sillä jokainen on oma yksilönsä.

– Ollaan kuitenkin molemmat hengissä, sanoo Iida.

Sitten äiti ja tytär lähtevät pakkaamaan mökkireissulle.

Iidan ja Johannan nimet on muutettu, sillä vaikka kaikki on nykyään hyvin, he eivät kotipaikkakuntansa pienuuden vuoksi halua puhua asioista omilla nimillään.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä