Kanta-alueen uutisia

Kaupunkitorit ovat hävinneet viihtyisyydessä kauppakeskuksille – "On vaan annettu olla"

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 19 - 09:51
Mistä on kyse?
  • Kaupunkitoreja kehitetään kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara mukaan liian vähän.
  • Hänen mukaansa ränsistyneet torit saadaan uuten kukoistukseen, kunhan kaupungeista löytyy halua torien kehittämiseen.
  • Kuusamossa ongelmaa on ryhdytty korjaamaan suunnitelmin, joissa korostetaan torin merkitystä paikallisille ihmisille.

Kuusamon kaupungin pienellä torilla on heinäkuisena maanantaina poikkeuksellista vilinää. Ei ole maitotilipäivä, vaan kesälomakausi. Mökkiläiset ovat tankkaamassa varastojaan ja piipahtavat torilla jäätelöllä, osa mansikkaostoksilla.

– Näyttää tämä tori- ja varsinkin kauppaelämä Kuusamossakin hiipuvan. Liekö tulevaisuutta tällä torilla, pohtii Kuusamossa jo vuosikymmeniä kesäisin lomaillut Ilmi Vanttaja.

Erityisesti talvisin näkymä Kuusamon keskustassa on karu. Tori on tyhjä sekä kauppiaista että ihmisistä. Torin grillillä sentään piipahtaa asiakkaita.

Kauppakeskuksista kasvaa viihdekeskuksia

Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara vahvistaa Ilmi Vanttajan havainnot. Torit muuttuvat kaupan rakenteen muuttumisen myötä.

Kuusamossa vuosittain lomaileva Ilmi Vanttaja harmittelee Kuusamon keskustan hiljenemistä.Ensio Karjalainen / Yle

– Ruoan ja herkkujen myynti on siirtynyt tai siirtymässä toisenlaisille toimijoille. Kauppakeskuksista löytyy yhä enemmän elämyskokemuksellista toimintaa. Sieltähän löytyy muun muassa terasseja ja monenlaista muuta viihteellistä tarjontaa, Vaattovaara toteaa.

– Kauppakeskukset imevät kaupunkikeskuksista väkeä, Vaattovaara sanoo.

Kuusamossa väkeä kaupungin ydinkeskustasta on vetänyt valtatie 5:n varteen rakennetut marketit ja eritystavarakaupat. Erityisesti Kuusamoon tai muualle Pohjois-Suomeen matkaavat turistit pysähtyvät valtatien varteen harvan poiketessa kaupungin keskustorin tuntumassa.

Rakentaminen on ollut laiskaa

Mari Vaattovaaran mukaan torit ovat lähimenneisyydessä jääneet vähälle huomiolle kaupunkisuunnittelussa.

– Kaupunkien keskustat ovat siirtyneet viimeisten vuosikymmenten aikana toiseen paikkaan. Torit ovat jääneet sivuun. Torien ympäristöt ovat aika usein paikkoja, joissa esimerkiksi pyörii autoja joka reunoilla.

– Viihtyisiä, mukavia ympäristöjä ei ole kovin ahkerasti viime aikoina rakennettu, Vaattovaara sanoo.

Kuusamossa maisema ehostetaan

Elämää Kuusamon torin maisemaan halutaan puhaltaa uusien rakennussuunnitelmien voimin. Nykyinen torialue, Neljäntien risteys sekä vanha Yhdyspankin talon ympäristö saavat uuden ilmeen käynnissä olevan tie- ja rakennussuunnitelman toteutuessa muutaman vuoden kuluttua.

– Haluamme tehdä torialueesta viihtyisän paikan erityisesti paikallisille ihmisille. Siitä tulee olohuone ja kenties tulevaisuudessa tapahtumatori. Kuusamon uusi tori- ja keskusta-alue voisi olla kokonaisuudessaan esimerkiksi fesivaalialuetta kesäisin, pohtii Kuusamon kaupungin yhdyskuntajohtaja Mika Mankinen.

Mankisen mukaan Kuusamossa on korostunut keskustelu matkailijavirroista, jotka pysähtyvät vain valtatien

Yhdyskuntajohtaja Mika Mankinen sanoo, että kaupungin keskustasta pitää rakentaa viihtyisä, jotta matkailijatkin siellä piipahtaisivat.Ensio Karjalainen / Yle

varteen marketeille.

– Ei me väkisin saada matkailijoita ohjattua kaupungin keskustaan. Keskustasta pitää rakentaa niin viihtyisä, että sinne tullaan, Mankinen sanoo.

Toreissa on potentiaalia

Mari Vaattovaaran mielestä perinteisissä toreissa on edelleen potentiaalia kaupungin viihtyisyyden, imagon ja ilmeen kehittämiseksi.

– Tuntuu siltä, että monella torilla viimeiset suuret toimenpiteet on tehty 1980-luvulla. Sieltä on pitkä aika tähän päivään. Sen jälkeen torien on vaan annettu olla, Vaattovaara harmittelee.

Vaattovaara arvelee, että henkitoreissaan pyristelevät perinteiset kaupunkitorit voitaisiin vielä elvyttää viihtyisiksi, mikäli kaupungeissa riittää halua rakentaa toreja.

– Maailmalta Suomeen rantautuneilla kauppakeskuksilla ja niiden tarjoamilla toiminnoilla on rajansa, Vaattovaara toteaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Jätevesipäästöjen vaikutukset kestävät koko kesän: voivat rehevöittää, lisätä sinilevää ja aiheuttaa vatsatautiriskin

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 18 - 17:03

Poikkeukselliset päästöt aiheuttavat lähivesiin ainakin rehevöitymistä ja sinilevien lisääntymistä, arvioi WWF Suomen suojelujohtaja, biologi Jari Luukkonen.

– Riippuen bakteerimääristä myös terveysvaikutuksia saattaa jätevesistä seurata. Isoin riski on kolibakteerista, joka aiheuttaa vatsatauteja, Luukkonen muistuttaa.

Oulussa ensimmäisten vesinäytteiden tulokset ovat huojentavia, ja läheisten uimarantojen käyttörajoitukset on purettu. Alkuviikon lisänäytteistä saadaan tuloksia lähipäivinä.

Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Esko Saari muistuttaa, että jätevesiin sekoittuneet hulevedet ovat myös likaisia ja roskaisia.

– Itse en ainakaan pariin viikkoon välittäisi uida Taskilan päästön vaikutusalueella, vaikka laimeneehan jätevedet aikanaan, Saari sanoo.

Saimaan päästö huolestuttavampi

3 000 kuution jätevesipäästö Saimaaseen on Luukkosen mukaan huolestuttavampi tapaus kuin 10 000 kuution pääsy Oulujoen suistoon ja Perämereen, sillä meressä jätevedet laimenevat suurempaan määrään vettä kuin järvessä, Luukkonen arvioi.

– Lappeenrannan ja Etelä-Saimaan ohella jätevedet rehevöittävät osaltaan Vuoksen alajuoksua, Laatokkaa ja edelleen Suomenlahtea.

Poikkeuksellinen jätevesipäästö

Oulun Taskilan puhdistamon päästö on poikkeuksellisen suuri. Viime vuosina Taskilaan on kytketty puhdistettavaksi useiden lähitaajamien jätevedet, kuten Muhos, Utajärvi, Haukipudas ja Ii.

Taskilan puhdistamoa laajennetaan ja parannetaan tänä ja ensi vuonna yhteensä 17 miljoonalla eurolla.

Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen vesistöyksikön päällikkö Timo Yrjänä ei muista yhtä suurta ainakaan lähivuosilta.

Yrjänä kiinnittää huomiota mediatietoihin, joiden mukaan jäteveteen sekoittui sade- ja muita hulevesiä. Hän katsoo, että hulevesien joutuminen jätevedenpuhdistamolle nimenomaan aiheuttaa ylivuotoriskejä keväisin ja rankkojen sateiden jälkeen.

– Vesihuoltolaki edellyttäisi hulevesien erottelua jätevesistä. Hulevedet pitäisi myös puhdistaa, sillä ne sisältävät pihoilla ja ojissa sotkeentunutta vettä, Yrjänä patistaa.

Oulun Vesi parantaa verkostoa vastaisen varalle

Oulun Vesi liikelaitoksen johtaja Jouni Lähdemäki korostaa, että Taskilassa käsiteltyihin vesimääriin nähden jätevesivuotoja on tapahtunut suhteellisen vähän.

– Nyt tapahtunut vuoto oli poikkeuksellinen häiriö ja inhimillinen erehdys laitoksella, Lähdemäki toteaa.

Hän lupaa kehittää hulevesien erottelua Oulun jätevesistä lähivuosina.

– Valtakunnallisestikin hule- ja vuotovedet ovat haaste. Ylivuotoja ja ohituksia laitoksille saattaa tulla, kuten meillekin.

Oulun Vesi liikelaitoksessa verkostojen saneeraus on painopisteenä lähivuodet, jolloin tulvavesipiikit saadaan entistä pienemmiksi, Lähdemäki lupaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Elyn näkemys Viinivaara-hankkeesta: voi vaarantaa merkittävästi paikallisen luonnon

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 18 - 15:55
Mistä on kyse?
  • Oulussa pitkään vireillä ollutta Viinivaara-hanketta on puitu Oulussa ja lähikunnissa jo vuosia.
  • Pohjavesihankkeella olisi tarkoitus turvata Oulun kaupungin raakaveden hankinta tilanteessa, jossa varsinaista raakavesilähdettä, Oulujokea, ei voisi käyttää.
  • Nyt Varsinais-Suomen ely on antanut lausuntonsa aiheesta.
  • Sen mukaan hanke voi vaarantaa Viinivaaran luonnon merkittävällä tavalla.

Viinivaaran pohjavedenottohankkeelle ei voida myöntää lupaa ilman valtioneuvoston käsittelyä, katsoo Varsinais-Suomen ely-keskus.

Elyn tuoreen lausunnon mukaan syynä tähän on se, että hanke saattaisi heikentää merkittävästi niitä luontotyyppejä ja lajeja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Elyn mielestä saman käsittelyn yhteydessä tulisi myös asianmukaisesti arvioida, onko hankkeen toteutukselle olemassa pakottavaa syytä ja eikö sille löydy vaihtoehtoista ratkaisua.

Oulussa pitkään vireillä ollutta Viinivaara-hanketta on puitu Oulussa ja lähikunnissa jo vuosia.

Yli 20 miljoonaa euroa maksavalla pohjavesihankkeella olisi tarkoitus turvata Oulun kaupungin raakaveden hankinta tilanteessa, jossa varsinaista raakavesilähdettä, Oulujokea, ei mahdollisessa vaaratilanteessa voisi käyttää.

Luontoväki innoissaan lausunnosta

Pohjavesihanketta vastustavassa Kiiminkijoki ry:ssä ollaan ilahtuneita luontoarvojen huomioimisesta Varsinais-Suomen ely-keskuksen lausunnossa.

Hallituksen jäsen Eeva-Maria Parkkinen arvioi, että hankkeen toteuttaminen on nyt vaikeuksissa.

Olen tyytyväinen, että nyt faktat on oikeasti otettu huomioon ja turha investointi toivon mukaan vältetään. Eeva-Maria Parkkinen

– Meille on ollut selvää, että tätä hanketta ei voida toteuttaa. Jos hanke etenee valtioneuvostoon, niin silloin tarvitaan myös EU:lta lausunto. Se on kyllä mahdotonta saada, Parkkinen arvioi.

– Olen tyytyväinen, että nyt faktat on oikeasti otettu huomioon ja turha investointi toivon mukaan vältetään.

Oulun Vesi odottaa rauhallisesti lupakäsittelyn jatkumista

Johtaja Jouni Lähdemäki Oulun Vedestä toteaa, että hankkeen tulevaisuudesta ei olla huolissaan.

Oulun Vesi -liikelaitos ei aio tässä vaiheessa tehdä Viinivaaran pohjavesihankkeeseen liittyviä lisäselvityksiä. Lähdemäki korostaa, että mahdollisia uusia selvityspyyntöjä harkitsee seuraavaksi lupaviranomaisena Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.

Tänä päivänä rima asetetaan yhä korkeammale näissä luontoon liittyvissä selvityksissä. Jouni Lähdemäki

Lähdemäki pitää elyn lausuntoa odotusten mukaisena.

– Luonnonsuojeluyksikkö, tällä kertaa Varsinais-Suomen elystä, on tehnyt luonnonsuojelulain mukaisen arvioinnin, jossa tarkastellaan luontoon liittyviä tekijöitä. Tämä on oleellinen osa lupaprosessia.

– Näyttää vain siltä, että tänä päivänä rima asetetaan yhä korkeammalle näissä luontoon liittyvissä selvityksissä, Lähdemäki lisää.

Viinivaarahankkeen odotetaan etenevän aluehallintoviraston kuulutusvaiheeseen loppukesästä. Lupapäätös saataneen ensi vuoden puolella.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kaverukset miettivät Hailuodon lautalla, millaisen bisneksen he loisivat saarelle – "Puhe kääntyi pian oluisiin ja tässä ollaan"

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 18 - 11:05

Upea ja iso kuparipannu kiiltelee uutuuttaan vanhan makasiinin sisuksissa. Hailuodon Panimo ei ole lähtenyt leuka rinnassa liikkeelle, vaan rakennuksiin, laitteisiin ja toimintaan on laitettu rahaa noin 750 000 euroa.

– Velkaa on satoja tuhansia, mutta ei se huoleta. Kun tuote ja prosessi on kunnossa, niin markkinoita kyllä riittää, toteaa Hailuodon Panimon toimitusjohtaja Kimmo Kaukonen.

Pohdimme lautalla, että mitä muuta saarella voisi tehdä. Kimmo Kaukonen

Reilu kolmikymppinen, aikaisemmin graafikkona toiminut Kaukonen on hypännyt pienpanimobisnekseen yhdessä Saksasta Hailuotoon muuttaneen musiikkimies Jürgen Hendlmeierin kanssa.

Hailuodon Panimon takaa löytyy myös kaksi muuta perustajaosakasta ja satojen piensijoittajien joukko, joka uskoo saarelaisoluen maihinnousuun.

Talvinen lauttamatka maistuu maltaalta

Toisensa tunteneet miehet alkoivat kehitellä panimoa kolmisen vuotta sitten yhden talvisen lauttamatkan päätteeksi.

– Aloimme pohtia lautalla, mitä voisimme tehdä saarella. Hunajakuvioita meillä oli ollut jo aiemmin, ja puhe kääntyi pian oluisiin ja tässä ollaan.

Hailuodon vesi sopii saksalaisille lager-oluille täydellisesti. Jürgen Hendlmeier

Parissa vuodessa Hailuodon keskustan tuntumaan on rakennettu moderni pienpanimo.

Laitteet ja osaamista on hankittu Saksasta, panimon oluenpanijan Jürgen Hendlmeierin kotimaasta. Saksa maistuu myös tuotteissa, jotka ovat saksalaistyylisiä luomuoluita.

Hailuodon pohjavesi hellii saksalaisoluita

Jürgen Hendlmeier on haltioitunut Hailuodon pohjavedestä.

– Se sopii saksalaisille lager-oluille ja muutoinkin oluen valmistukseen täydellisesti, panimon tuotannosta vastaava Hendlmeier toteaa.

Hänen mukaansa Saksassa oltaisiin kateellisia tällaisesta vedestä.

Päätimme investoida heti riittävän isoihin ja laadukkaisiin laitteisiin. Kimmo Kaukonen

Musiikkimaailmassa muun muassa tuottajana ja äänimiehenä työuraa tehnyt Hendlmeier on opetellut oluen panemisen vanhemmalla iällä, mutta Etelä-Saksan ja Baijerin alueen olutkulttuuri tulivat tutuiksi jo nuorena.

– Olut kuuluu olennaisena osana baijerilaiseen elämään ja kulttuuriin.

Panimomakasiinia kehitetään jatkossa

Hailuodon panimon vuosituotanto on noin 150 000 litraa. Sillä nousee Suomessa keskikokoisten pienpanimoiden luokkaan.

Velkaa on satoja tuhansia. Kimmo Kaukonen

– Olimme yhteyksissä muihin panimoihin ja kaikilla tuntui olevan iso tarve lisätä kapasiteettia. Silloin päätimme investoida heti alkuun riittävän isoihin ja laadukkaisiin laitteisiin, kertoo panimon toimitusjohtaja Kimmo Kaukonen.

Panimomakasiiniin on suunnitteilla baari. Myös ulosmyynti suoraan panimolta kelpaisi, jos Suomen laki sen joskus vain sallii.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

10 miljoonasta litrasta jätevettä ei ollutkaan vaaraa uimareille – laatutestit vain olivat kesken

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 17 - 14:59

Ympäristöviranomaiset totesivat sunnuntaina 16.7. Oulun Nallikarin ja Pateniemen uimarantojen olleen läheisen jätevesipuhdistamon vuodosta huolimatta huolimatta uimakelpoiset. Alueille valui sadeveden laimentamaa viemärijätevettä viime keskiviikon ja torstain välisenä yönä jopa 10 miljoonan litran verran.

Oulun seudun ympäristötoimi epäili Taskilan jätevesipuhdistamolta valuneen viemärijäteveden heikentäneen uimavesien laatua niin paljon, että se suositteli uimisen välttämistä alueilla kuluvan kuun 14. päivä perjantaista lähtien.

Tulosten saanti kestää

Varma tieto uimavesien laadusta saatiin kahden vuorokauden kuluttua epäilyn heräämisestä. Uintia suosituilla rannoilla ei näin ollen suositeltu koko viikonloppuna.

Vesien laadun selvittämisen hitaus johtuu Oulun kaupungin ympäristöterveydenhuoltoyksikön päällikön Irmeli Röning-Jokisen mukaan käytössä olevasta tutkimusmenetelmästä.

– Meillä ei valitettavasti ole käytössä pikamenetelmää ainakaan EU-rannoille. Ensimmäiset bakteeriviljelmät kasvatimme lauantaille, toiset olivat valmiina luettaviksi vasta sunnuntaina. Annoimme tiedon uimavesien laadusta heti, kun tulokset olivat valmiina.

EU-rannaksi katsotaan uimaranta, jossa käy yhtenä päivänä kesässä yli sata uimaria.

Uimavedet syyniin

Irmeli Röning-Jokinen kertoo, että viikolla 29 uimavesien laaduista on luvassa tietoa laajemminkin.

– Kaikki Oulun seudun yleiset uimarannat testataan. Tulokset ovat valmiit loppuviikosta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kaustisen kansanmusiikkijuhlat houkutteli entistä enemmän kävijöitä – lippumyynti kasvoi neljänneksen

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 17 - 12:14

Kaustisen kansanmusiikkijuhlat houkutteli viime vuotta enemmän kävijöitä.

Festivaali vietti viime viikolla 50-vuotisjuhlavuotta muun muassa pitojen merkeissä. Kokonaiskäyntimäärä nousi 54 850 käyntiin. Viime vuonna käyntejä oli alle 43 000. Myös lippuja myytiin selvästi enemmän kuin viime vuonna, 21 287.

Juhlien toiminnanjohtajan Sini Keräsen mukaan sekä käynnit että lippumyynti kasvoivat reilut 25 prosenttia. Osaksi kokonaiskäyntimäärän kasvua selittää ennätysmäärä juhlilla esiintyneitä pelimanneja. Kaustisella esiintyi viikon aikana 5207 pelimannia.

Poikkeuksellisesti juhlaviikon avajaispäivänä maanantaina sisäänpääsy oli ilmainen. Maanantai houkutteli paikalle noin 7000 kävijää, mutta eniten kävijöitä oli viikonlopun päivinä.

"Pro Kaustisen parhaat juhlat"

Järjestäjät osasivat odottaa kasvua, mutta menestyksen suuruus tuli yllätyksenä.

Kansanmusiikkijuhlia on järjestänyt Pro Kaustinen vuodesta 2012 lähtien. Yhdistyksen puheenjohtajan Sirpa Lahden ja juhlien toiminnanjohtajan Sini Keräsen mukaan tämän vuoden juhlat olivat Pro Kaustisen historian menestyksekkäimmät.

Keräsen mukaan kasvanut kävijämäärä näkyy myönteisesti taloudellisessa tuloksessa, mutta tarkka tilinpäätös tämän kesän juhlista valmistuu vasta syyskuussa. Joka tapauksessa tulos on hyvä ja turvaa ensi vuoden juhlajärjestelyitä.

Ensi vuonna juhlat järjestetään tuttuun tapaan heinäkuussa, silloin teemana on luonto.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mimmin rapsuttelu rauhoittaa – koirien käytöstä hyviä kokemuksia pelkopotilaiden hammashoidossa

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 17 - 10:47
Mistä on kyse?
  • Puolet hammaslääkärissä kävijöistä pelkää käyntiä jonkun verran ja kymmenen prosenttia erittäin paljon.
  • Paljon pelkäävät välttelevät hammashoitoa, se aiheuttaa ongelmia jo yleisterveydessä.
  • Idea koira-avusteisesta hammashoitotutkimuksesta syntyi hammaslääketieteen opiskelijan Juuso Kelan ajatuksesta.
  • Tutkimuksen vastuullisena johtaja toimii professori, EHL Vuokko Anttonen Oulun yliopistosta. Mukana tutkimuksessa ovat EHL Taina Kankaala Oulun kaupungin puolelta ja tutkija, EHL Leena Niskanen Oulun yliopistosta.

Oulun kaupungin suun terveydenhoidon yksikön ovi avautuu ja sisään tepastelee Mimmi-koira omistajansa kanssa. Mimmi on tullut Muhokselta vastaanottaman pian paikalle saapuvaa hammaslääkäripotilasta. Kyseessä on pelkopotilas, jolle hammaslääkäriin tulo on todellinen tuskien taival.

Pian Mimmin jälkeen paikalle saapuu äiti yhdessä teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Mimmi aistii pelon ja nuuhkaisee varovasti tytön kättä. Koiran läsnäolo vastaanottotilanteessa rauhoittaa pelottavaa tilannetta.

Mimmi ottaa potilaan vastaan jo vastaanottohuoneessa.Yle Koira madaltaa kynnystä hakeutua hoitoon

Oulun Dentopoliksessa on käynnistynyt tutkimus koira-avusteisen hammashoidon vaikutuksesta pelon lievitykseen. Koiran läsnäoloa hoitotilanteessa hammaslääkäripelkoisen potilaan auttamiseksi ei ole aiemmin tutkittu Suomessa, eikä tiettävästi muuallakaan maailmassa. Pilottitutkimus on Oulun kaupungin ja Oulun yliopiston yhteistyöhanke.

Koiran silittäminen laskee ihmisen sykettä ja stressitasoa. Teija Viljamaa

Pilottihankkeen tavoitteena on saada potilas tulemaan hoitoon hyvällä mielellä, kun karvainen kaveri on vastaanottamassa asiakasta.

– Kun koira on rauhallinen ja tilanteeseen testattu, sen läsnäolo rentouttaa. Koiran silittäminen laskee ihmisen sykettä ja stressitasoa, kertoo projektissa mukana oleva koirakouluttaja Teija Viljamaa.

Toimenpiteen aikana potilas pääsee silittelemään koiraa, joka liikkuu valvotusti hoitohuoneessa ohjaajansa kanssa.

Välillä voi ottaa rennosti.Juha Hintsala / Yle

Koirat on testattu etukäteen, hauvat ovat joko niin sanottuja kaverikoiria tai Kasvatus- ja kuntoutus ry:n soveltuvuuskokeen suorittaneita koiria. Ne ovat toimineet aiemmin vanhainkodeissa, kehitysvammaisten palvelukodeissa ja päiväkodeissa.

– Hammashoitohuoneessa koiran näkökulmasta haasteena ovat muun muassa ultraäänet sekä poran ja muiden hoitolaitteiden äänet. Koira kuulee ultraäänet ja muut äänet eri tavalla kuin me ihmiset, sanoo koirien soveltuvuuden tutkinut Viljamaa.

Muhoksen Mimmin läsnäolo rauhoittaa

Pohjanpystykorva Mimmi on yksi tutkimuksessa mukana olevista koirista. Muhoksen Mimmi vaikuttaa rauhalliselta, ehkä vähän nöyrältäkin. Mutta Mimmi on monipuolinen terapiakoira, se on jo kolmatta kertaa auttamassa hammaslääkäripelosta kärsiviä potilaita.

Mimmin omistajan mukaan jokainen kerta on ollut selvästi erilainen, mutta joka kerralla Mimmi on ottanut työnsä rauhallisesti. Kun sitä ei ole tarvittu, se on levähtänyt ja ottanut välillä jopa pikku päikkärit, kertoo toimintaterapeutti, psykoterapeutti Kati Väisänen.

Minua jännitti varmaan Mimmiä enemmän. Kati Väisänen

Hammaslääkäripelkoisen potilaan hoitotilanne oli haastava Mimmille, mutta myös sen emännälle.

– Minua jännitti varmaan Mimmiä enemmän, kun huomasin miten potilas jännitti hoitoa, Väisänen kertoo.

Mimmi tekee tuttavuutta hammaspotilaan kanssa.Juha Hintsala / Yle

Hoitohuoneen ovi on jätetty auki, ja koiralla on oikeus poistua hoitotilasta, jos se kokee äänet ja ihmisen pelon liian haastavaksi.

– Koiran hyvinvointi on erittäin tärkeä asia, koiraa ei voi eettisesti käyttää sellaisessa työssä, jossa koira kärsii ihmisen kustannuksella, koirakouluttaja Teija Viljamaa muistuttaa.

Uusi kokeilu pelonhoidossa

Professori, erikoishammaslääkäri Vuokko Anttonen ja erikoishammaslääkäri Taina Kankaala ovat hoitaneet vuodesta 2000 lähtien Oulun kaupungin hammashoidon pelkopotilaita.

Tavoitteena on, että hoitojakson jälkeen potilas pystyy palaamaan normaaliin hammashoitoon. Seitsemän kymmenestä pelkoyksikössä hoidetusta pystyy palaamaan normaaliin hammashoitoon.

Yksi pelkopotilaista saatiin hoidettua niin, että hän rapsutteli ja hoivaili koiraa koko hoidon ajan. Taina Kankaala.

Nyt koirilla tehtävä tutkimus on yksi lisäkokeilu pelon rutiinihoitoon. Normaali pelonhoito ja yleisanestesia ovat menetelminä edelleen käytössä. Koira-avusteisessa hammashoidossa hyvä hygienia on hoitotilanteessa otettu huomioon.

– Tutkimukseen testatut koirat ovat poikkeuksellisen yhteistyökykyisiä ja ne kokevat haastavan tilanteen tärkeänä tehtävänä. Koira on mukana hoitotilanteessa, mutta ei tule potilaan syliin. Jalkopäässä makoilevaa koiraa voi rapsutella huoletta, sanoo Taina Kankaala.

Koirien käytöstä hyviä kokemuksia

Kokemukset koira-avusteisesta hoidosta ovat olleet pelkästään myönteisiä, sillä seuraavat hoitoajat on varattu jo syksyksi.

– Potilaat ovat tykänneet meidän koirista todella paljon. Kun jo odotushuoneessa vastassa on karvainen kaveri, niin jo se helpottaa pelottavaa tilannetta. Täällä käyvät koirat ovat työhön tottuneita kaverikoiria, rauhallisia, oikein mukavasti käyttäytyviä rapsuteltavia ja sosiaalisia koiria, Kankaala kertoo.

Vaativa toimenpide on ohi, kaikki hyvin.Juha Hintsala / Yle

Viikon kestäneen pilottitutkimuksen aikana potilaita on hoidettu usean koiran avustamana. Koiran läsnäolosta ei ole haittaa, vaikka karvaturri köllöttelee hoitohuoneen lattialla.

– Päinvastoin, tuntuu kuin koko toimenpide sujuisi joutuisammin ja mukavammin, kun potilaalla on jotakin muuta ajateltavaa kuin hammaslääkäri ja meneillään oleva toimenpide. Yksi pelkopotilaista saatiin hoidettua niin, että hän rapsutteli ja hoivaili koiraa koko hoidon ajan, sanoo Taina Kankaala.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Yli 80 hallista löytynyt riskirakenteita – Hallien turvallisuudesta ei ole kattavaa kuvaa kenelläkään

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 17 - 06:00

Ympäristöministeriö ja turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ovat kehottaneet varmistamaan yhteensä lähes 400 teräsrakenteisen hallin turvallisuuden, koska niiden rakenteet saattavat olla turvallisuusriski.

Kohteiden joukossa on jäähalleja, maneeseja sekä teollisuus- ja varastokäytössä olevia halleja eri puolilta maata. Hallien toimittajana on ollut konkurssiin päätynyt Nordic Hall/Korato tai Muotopeite Oy.

Tarkastuksilla halutaan varmistaa, että hallien rakenteet ja kantavuus ovat kunnossa.

– Kyseessä ovat tyyppirakennukset, joissa on havaittu vakavia rakenneongelmia ja jopa sortumia. Tämän takia onkin tärkeää, että rakenteet käydään läpi, sanoo ympäristöministeriön rakennukset ja rakentaminen -yksikön päällikkö Teppo Lehtinen.

– Nämä ovat tyypillisesti halleja, joissa on paljon ihmisiä kuten liikuntahalleja ja työpaikkoja.

Listalla on Tampereelta 16, Kokkolasta 14 ja Lappeenrannasta 12 hallia. Eniten yksittäisiä riskihalleja on Kotkassa, josta listalle on päätynyt yhteensä 26 hallia. Kotkassa sijaitsevat hallit ovat pääasiassa varastohalleja, joiden rakenteita on tarkastettu ja korjattu 2010-luvulla.

Yli 80 hallin kunnossa puutteita

Koska halleissa tehdyistä tarkastuksista ei ollut kattavaa kuvaa, pyysi Yle kuntien rakennusvalvonnoista tietoja hallien tarkastuksista ja niissä havaituista puutteista. Tietoja pyydettiin yhteensä 392 hallin osalta touko-kesäkuussa. Vastauksia saatiin 225 hallin osalta. Tiedot puuttuvat vielä kokonaan 166 hallin osalta.

Ylen saamien vastausten mukaan yli 80:sta listalle päätyneestä hallista on löytynyt riskirakenteita. Valtaosassa kohteista, joissa ongelmia on havaittu, korjaukset on jo tehty tai ne ovat suunnitteilla.

Täysin puhtain paperein tarkastuksesta on selvinnyt vain noin 20 hallia koko maassa.

Ympäristöministeriössä kyselyn tulos ei yllätä.

– Tämä on jonkinlainen esimerkki epäterveestä kilpailusta, että meillä on satoja halleja, joita joudutaan käymään nyt läpi, Lehtinen toteaa.

Tieto mahdollista riskirakenteista uupuu kunnissa lähes 120 hallin osalta, ja puuttuvat vastaukset mukaan lukien yhteensä noin 280 hallista.

Yle täydentää tietoja sitä mukaa kun niitä saadaan. Tiedot yksittäisten hallien turvallisuudesta löytyvät täältä.

Vain joka neljännen tarkastus tiedossa Yle

Ylen kyselyn mukaan vain joka neljäs listatuista halleista on tarkastettu. Lähes sadan kohteen osalta tarkastus ei ole kunnan rakennusvalvonnan tiedossa. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että hallin rakenteita ei olisi tarkastettu.

Koska omistajilla ei ole raportointivastuuta, ellei vakavia ongelmia ilmene, kunnat eivät voi varmuudella tietää, onko lähihalli ylipäätään tarkastettu. Listalla on sekaisin halleja, joita hallilaki koskee, sekä sellaisia, joilla vielä siirtymäaika menossa että sellaisia, joita lain tarkastusvelvollisuus ei koske.

Uskaltaako lähihalliin sitten enää mennä? Teppo Lehtinen ympäristöministeriöstä ei lähde takuumieheksi, mutta tarjoaa käytännön ratkaisua.

– Hyvä malli voisi olla se, että hallin omistaja tarjoaisi käyttäjille tietoa siitä, että halli on tarkastettu, oli kyseessä sitten harrastushalli tai työpaikkarakennus, Lehtinen ehdottaa.

Tieto meni kuntiin keväällä

Viesti ympäristöministeriöstä lähetettiin ely-keskusten kautta kuntien rakennusvalvontoihin huhtikuussa 2017. Ministeriön lista perustuu Teräsrakenneyhdistys TRY:n kokoamaan listaukseen konkurssiin menneen Nordic Hallin/Koraton toimittamista kohteista.

Tukes puolestaan on pyytänyt rakennusvalvontoja selvittämään yhteensä 17 hallin turvallisuuden, koska sen aiemmin teettämässä tarkastuslaskennassa ilmeni poikkeamia yhdessä Muotopeite Oy:n toimittamassa kohteessa. Listalla olevien 17 kohteen lisäksi Tukes on pyytänyt selvittämään kolmen puolustusvoimille toimitetun hallin rakenteet. Hallien valvonta ja tarkastukset tapahtuvat pelkästään puolustusvoimien toimesta.

Tamperelainen Muotopeite sysää vastuun toimittamiensa hallien laskelmat tehneelle alihankkijalleen ja aikoo viedä asian käräjille.

Lue myös: Kymmenistä halleista löytyi turvallisuuspuutteita – Katso listasta, onko lähihallisi turvallinen

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Järvi, sauna ja sana – Seurakuntien rippikoululeirit pitävät pintansa

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 16 - 10:46

Rippikoulu ja rippikoululeirit pitävät pintansa, sitkeästi ja vankkumattomasti. Näin siitäkin huolimatta, että kirkon jäsenmäärä laskee ja lapsiakin kastetaan entistä harvemmin.

Kyse on lähes ihmeestä. Vuonna 2016 rippikoulun kävi Tilastokeskuksen mukaan lähes 86 prosenttia 15-vuotiaista. Joissakin seurakunnissa päästään jopa yli 100 prosentin.

Kovat luvut selittyvät muun muassa sillä, että rippikoulu saatetaan käydä eri seurakuntien leireillä.

Samaan aikaan kirkon jäsenmäärä on pudonnut jo lähelle 70:ää prosenttia eivätkä edes päiväkerhot vedä enää entistä määrää lapsia.

Lähestulkoon kaikkeen muuhun seurakuntatoimintaan osallistuu ihmisiä yhä laiskemmin. Messuissa, sanajumalanpalveluksissa, pyhäkouluissa, kuoroissa ja partioissa käy prosentuaalinen kato, miinusta miinuksien perään.

Rippikoulun kävijämäärissä oli kuitenkin jopa "hämmästyttävä muutos" ja kasvua oli lähes 2,5 prosenttia edellisvuodesta. Miten kauan tilanne voi jatkua näin hyvänä?

– En usko nopeaan muutokseen tai nuorisokulttuurin murentumiseen, sanoo vs. johtaja Jarmo Kokkonen Kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasiain yksiköstä.

– Mutta on selvää, että jos mennään pidempiä jaksoja eteenpäin, on haasteellista ajatella, että rippikoulu tavoittaisi yli 80 prosenttia nuorista, jos lapsista kastetaan puolet.

Yhdessäolon liima pitää

Kirkko itse selittää rippikoulun kovaa suosiota muun muassa sillä, että se on Suomessa osa nuorisokulttuuria, jolla on hyvä maine.

– Rippikoulu tuntuu vastaavan nuorison tarpeisiin ja kysymyksiin. Se on tyyliltään ja otteeltaan sellainen, että nuoret kokevat sen omakseen – siis riittävän rennoksi, elämänläheiseksi ja sosiaalisesti tärkeäksi, Kokkonen sanoo.

Suurimmaksi osaksi rippikoulun suosio tuntuu perustuvan muuhun kuin kristinuskon sanomaan. 15-vuotiaita leireille vetää etenkin yhdessäolon liima.

Nuoren seurakunnan veisukirja tulee rippileirillä tutuksi.Anne Elhaimer / Yle

Tämä on tullut myös esiin kyselytutkimuksissa, joita on tehty parin vuoden ajan. Vuosi sitten vastausten keskiarvo oli 8,9, tänä vuonna hieman huonompi. Huippupistemäärät tulivat juuri yhdessäolosta:

– Rippikoulussa on hyvä olla, turvallista ja hauskaa, listaa tilastoasiantuntija Tuomo Halmeenmäki Kirkkohallituksesta.

Suuri osa nuorista tulee leirille, koska he haluavat uusia ystäviä ja haluavat viiettää leirielämää yhdessä.

– Tämä sosiaalinen odotusarvo tuntuu täyttyvän, ja viesti menee eteenpäin toisille nuorille, Jarmo Kokkonen vakuuttaa.

Oulu ja Lapua kärjessä

Oulun ja Lapuan hiippakunnissa rippikoulun asema on Suomen vahvinta: Riparin käy keskimäärin yli 90 prosenttia 15-vuotiaista. Kaupungeissa rippikoulun kannatus on kuitenkin selvästi vähäisempää kuin maaseudulla.

Siksi esimerkiksi Seinäjoen kaupungin lähes 97 prosentin kävijämäärä on poikkeuksellisen vahvaa, samoin Oulun lähes 92 prosenttia. Vertailun vuoksi Helsingin seurakuntayhtymän riparin kävi vain noin 65 prosenttia ja Turussa ja Tampereella jäätiin molemmissa alle 80 prosentin.

Lippu nousee salkoon Ahonniemen rippikoululeirillä Peräseinäjoella.Anne Elhaimer / Yle

Rippikoulun vetovoimaisuus ja hyväksi kokeminen ei ole kuitenkaan Jarmo Kokkosen mukaan pelkästään seurakuntien itsensä tai hyvien isosten ansiota.

– Se on kyllä myös nuorten itsensä ansiota. Nuoret tekevät rippikoulusta itsensä näköisen, hän kiittelee.

Nuoret muuttuneet vähän

Seinäjoen seurakunnan nuorisotyönohjaaja Sami Nortunen on ollut tähän asti mukana noin 60 rippileirillä. Mukaan on mahtunut etupäässä musiikkileirejä, mutta myös laskettelua Rukalla ja veneilyä Ahvenanmaalla. Ihan tavallinen rippileiri on kuitenkin suosituin, ja myös halvin.

Tänä kesänä Nortunen on leireillyt useampaankin kertaan Peräseinäjoen Ahonniemessä, perinteisellä rippileirillä järvimaisemassa. Leriikeskus sijaitsee kauana kaupungin melskeestä, mikä ei ole kuitenkaan yllyttänyt leiriläisiä koiruuksiin tai houkutellut alueelle ylimääräisiä vierailijoita.

– Rippikoulu on aika paljon siistiytynyt, kun on siirrytty 90-luvulta 2000-luvulle. – Mopon ääni kuuluu jo kolme kilometriä ennen kuin se ehtii tuohon tienpäähän, Nortunen vinoilee.

Hänen mielestään leireille tuleva nuoret eivät ole sinänsä aikojen kuluessa suuresti muuttuneet. Ääripäät ovat kuitenkin vahvistuneet:

– Enää nuoret eivät välttämättä ole olleet kotoa pois niin monta kertaa ennen riparia. Joillekin tämä saattaa olla eka kerta, kun on viikon pois kotoa. Sitten on taas nuoria, jotka harrastavat paljon ja ovat olleet kotoa pois tosi paljon.

Nykyisin nuoret ovat kuitenkin tietoisempia asioista kuin ennen. Kaiken näkee Youtubesta ja netistä.

– Ennen kaikki oli toisten kertomusten varassa, mitä siellä tehdään ja mitä siellä tapahtuu, Nortunen vertaa.

Rippileirille tullaan kuitenkin yhä hyvillä mielin, ei haastamaan eikä ränkkäämään vastaan.

– Asenne on se, että tämä on ainutkertainen kokemus ja sinne saa lähteä yhdessä kavereiden kanssa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Laestadiuksesta kertova kirkko-ooppera kuohuttaa jo ennen kantaesitystään – "Niin monta kuin on katsojaa, herää myös ajatusta"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 16 - 08:50

Lohtajan Kirkkomusiikkijuhlilla heinäkuun lopulla kantaesityksensä saava Kolme kirjettä Laestadiukselle kertoo nimensä mukaisesti Lars Levi Laestadiuksesta, 1800-luvulla eläneestä papista, jonka mukaan on nimetty evankelis-luterilaisen kirkon herätysliike lestadiolaisuus.

Vaikka hänet nykyään tunnetaan lähinnä synnyttämänsä uskonnollisen liikkeen kautta, ooppera katsoo hänen elämäänsä muiltakin osin. Juhlien taiteellinen johtaja Juhani Lamminmäki kuvaa Laestadiusta valtavaksi dynamoksi.

– Hän oli arvostettu kasvitieteilijä, muinaisuskon tutkija, teologi, kiistelty herätysjohtaja ja muun muassa Ranskan kunnialegioonan ritari.

Idea oopperasta on nivalalaissyntyisen Esa Ruuttusen, joka laulaa Laestadiuksen roolin. Kaikki naisroolit laulaa kalajokinen mezzosopraano Laura Mäkitalo: hän on enkeli ja viisas sananviejä Sofia, kolme naista kirjeiden takana sekä Laestadiuksen äiti ja vaimo.

Libretosta vastaavat Michael Baran ja Jyrki Linjama. Linjama on myös säveltänyt teoksen ja Baran ohjaa sen.

Oopperassa Laestadius saa hieman ennen kuolemaansa tulevaisuudesta kolme kirjettä, ja käy niiden kautta läpi omaa dramaattista elämäänsä. Näytösten aiheina ovat luonto ja kulttuuri, rakkaus ja lapsi. Laestadiuksen oma elämä sivuaa kirjeiden esiin nostamia aiheita, ja mies myös vastaa kirjeiden lähettäjille.

Kirjeiden lähettäjät ovat naisia, jotka ovat tulleet kaltoinkohdelluiksi lestadiolaisuudessa. Ailan yhteisö on hylännyt hänen valittuaan oopperalaulajan ammatin. Liisa suljettiin ulkopuolelle vääräuskoisen puolison valinnan takia. Maija taas joutui lapsena sukulaismiehensä raiskaamaksi yhteisön hyväksyessä asian hiljaa.

Juhani Lamminmäki sanoo, ettei Laestadiuksesta haluttu tehdä vain näköisoopperaa, jossa käydään läpi hänen elämäntarinansa. Tavoitteena oli luoda draama ja kommunikaatio nykyajan kanssa.

– Niin monta kuin on katsojaa, herää myös ajatusta, sanoo Lamminmäki.

Hänen mukaansa kyseessä on yleisinhimillinen draama, vaikka kontekstina on lestadiolaisuus. Lamminmäki heittää vertauksena, että Viulunsoittaja katolla kertoo juutalaisyhteisöstä, mutta harva katsoo sitä yhteisön kuvauksena. Kolme kirjettä Laestadiukselle on taideteos, jossa kuka tahansa pystyy asettumaan kaikkien ihmisten asemaan.

– Kaikilla asioilla on myös universaali, ihmisyyttä koskeva merkityssfääri, sanoo Lamminmäki.

Kolme kirjettä Laestadiukselle -oopperan nuottikuvaa.Ilkka Klemola / Yle

Mezzosopraano Laura Mäkitalo laulaa oopperassa kaikki naisten roolit: kolmen kirjeen kirjoittajat, äidin, vaimon ja enkelin. Näin moneen hän ei ole aiemmin yhdessä teoksessa muuntunut.

Teos on laulajalle haastava, ja Mäkitalo on saanut panna itsensä likoon muun muassa rytmisesti. Rekisteri on laaja ja laulukieliä oopperassa on useita saamesta latinaan.

Mäkitalo käyttääkin rooleissaan ääntään monella tavalla, sävyjä tai soundeja vaihdellen.

– Tietysti sitäkin pitää miettiä, kuka on milloinkin. Voi olla, että kaikissa kohdissa ääntäni ei ihan tunnistakaan, sanoo Mäkitalo, muttei halua paljastaa liikaa.

Kolme kirjettä Laestadiukselle on paitsi musiikkia myös ennakkoon kohua herättänyt kurkotus lestadiolaisuuteen. Mäkitalo on pohtinut esimerkiksi sitä, kuinka Laestadius itse suhtautuisi hänelle kirjoitettuihin vastauksiin naisten kirjeisiin. Pääasiassa hän ajattelee oopperaa kuitenkin musiikin kautta eikä halua laittaa paikalleen sen kummemmin teosta kuin sen kuulijaa.

– Tämä voi herättää monenlaisia tunteita, siinä tulee esiin monia puolia Laestadiuksesta.

Mäkitalo muistuttaa, että mukana on kaunistakin tekstuuria, vaikka naisten kirjeet Laestadiukselle kuvaavatkin kaltoinkohdeltujen kokemuksia. Toisaalta rujokin teksti on oopperakirjallisuudessa tuttua jo vuosisatojen takaa.

– Tässähän ei tuoda mitään salaisuuksia julki, vaan kaikki nämä asiat ovat jo tiedossa. Oopperakirjallisuudessa tällainen ei ole uutta, mutta tietysti teksti herättää monenlaisia ajatuksia. Onhan se myös järkyttävää.

Tunteiden herättäminen onkin juuri se, mitä Mäkitalo toivoo oopperan tekevän: pahinta olisi, jos kokemus jättäisi kylmäksi. Ennakko-oletuksien nojalla kotiin ei kannata jäädä, hän sanoo:

– Ei kannata jäädä huhujen varjoon, vaan tulla katsomaan ja muodostaa oma mielipide.

Pianisti Maaria Plink, säveltäjä Jyrki Linjama ja kapellimestari Juhani Lemminmäki kirkko-oopperan harjoituksia Helsingissä toukokuun lopussa.Ilkka Klemola / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Armi Kuuselalle itseoikeutetusti tähti Walk of Fameen Muhokselle

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 15 - 14:00

Muhoksen kunta on saanut oman Walk of Fame -muistomerkin. Mallia on otettu Hollywoodista, tosin puitteet ovat muhoslaiset. Torin esiintymislavan juurella on esillä nyt 10 tähteä.

Samalla Muhoksen tori julistettiin virallisesti Armin aukioksi.

Miss Universum vuodelta 1952 Armi Kuusela on tunnetuin muistomerkin saaja. Kuusela lähetti tervehdyksen tapahtumaan.

Oman Walk of Fame -tähden saivat seuravat tahot:

Kristoffer Toppelius, Sakari Topeliuksen Koivu ja tähti -sadun keskushenkilö. Muhoksella on Koivu ja tähti -kulttuurikeskus, Piilopirtin polku ja Toppeliuksen muistokivi. Kaikki juontaa juurensa 1700-luvulle Isonvihan aikaan.

Pehr Gullsten, tunnettiin myös nimillä Pehr Jacobsson Kuckoin ja Pekka Jaakonpoika Kukkonen. Kalevainen runonlaulaja ja lukkari Oulujokilaaksossa, joka syntyi Muhoksella 1770 ja kuoli Rovaniemellä 1825.

Paikallinen kirkonmies Carl Jacob Frosterus. Rovasti, Muhoksen seurakunnan pitkäaikaisin ja merkittävin kirkkoherra (1778–1854). Hänen yli 30-vuotinen toimikautensa sijoittui vuosiin 1821–1854.

J. P. Valkola, Valtiopäivämies Suomen säätyvaltiopäivillä. Valkoila oli aikansa valistuneimpia muhoslaisia talonpoikia. Hänen uransa huippukohtana pidetään valintaa valtiopäiväedustajaksi vuosille 1877–1878, varsinkin kun talonpoikien oli erittäin vaikea päästä edustamaan säätyään.

Yrjö Kesti puolestaan oli itsenäisen Suomen ensimmäinen muhoslainen kansanedustaja 1930-luvun alkuvuosina. Hän syntyi Oulussa vuonna 1885, mutta teki elämäntyönsä Muhoksella.

Mestaripainija Kalle Anttila syntyi Muhoksella 1887 ja kuoli Helsingissä 1975. Hän voitti kaksi olympiakultaa: vapaapainissa 1920 Antwerpenissa ja kreikkalais-roomalaisessa painissa 1924 Pariisissa.

Hilda Musta, Muhoksen Mimmi on Reino Helismaan vuonna 1951 kirjoittaman laulun hahmo, joka esiintyi myös Helismaan käsikirjoittamassa elokuvassa Muhoksen Mimmi, vuodelta 1952. Hilda Maria Mustaa (1912–1993) on pidetty vahvimmin Helismaan Mimmin esikuvana.

Armi Kuusela on kautta aikojen kuuluisin muhoslainen Suomessa ja maailmalla. Miss Universum vuodelta 1952. Kuuselan valinta Kaliforniassa Miss Universumiksi 1952 villitsi kansan ja nostatti muhoslaisten ohella kaikkien muidenkin suomalaisten itsetunnon korkealle.

Taitelija Terttu Jurvakainen taidemaalari, runoilija ja opettaja. Edelleen paikkakunnalla vaikuttava Jurvakainen perusti vuonna 1979 Muhokselle oman gallerian ja jäi päätoimiseksi taiteilijaksi.

Sentenced-yhtye lopetti menestyksekkään uransa v. 2005.Pekka Loukkola / Yle

Sentenced, metallimuusikin kuuluisuus, nyt jo uransa päättänyt yhtye. 1980-luvulla Suomeen saapuneen death metal -musiikin varhaisina edustajina heidät tunnisti kylän raitilla pitkistä tukista. Yhtye esiintyi ja sai suosiota aina Ameriikkaa myöten.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mies, jolla on oma rautatie – juna on kottikärryä kätevämpi apu myös puutarhatöissä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 15 - 12:00
Kapearaiteinen rautatie

Raideleveys eli kiskojen sisäpintojen välinen etäisyys on enimmillään 1 435 mm

Niitä on käytetty aikoinaan etenkin tehdasalueilla ja kaivoksilla tavaran kuljetukseen

Viimeisen kaupallisessa käytössä olleen teollisuusradan eli Kyröskosken radan liikennöinti loppui vuonna -89

Suomessa on ollut yli 350 kapearaiteista rataa

Kun Ähtärin eläinpuiston rautatie tuli myyntiin 2000-luvun alussa, tiesi Robert Sand, että hänen tilaisuutensa oli tullut. Nyt hän voisi toteuttaa unelmansa omasta rautatiestä. Kesti kuitenkin vielä muutama vuosi ennen kuin Sand hankki vuonna 2005 Ähtärin radan kiskot ja vielä muutama vuosi myöhemmin hän osti Ähtärin radan kaluston.

Aluksi Robert Sand ei meinannut rakentaa mitään näin massiivista, mutta ajatus kasvoi matkan varrella.

– Alunperin oli tarkoitus tehdä vain pienoisrautatie, mutta sitten heräsi ajatus, että olisihan se mukavaa, kun pystyisi ajamaan veturia päältä. Selvisi, että on mahdollista rakentaa kapearaiteinen rata. Kun kalustoja ja kiskoja Ähtäristä löytyi, niin tein sitten tällaisen, Sand nauraa.

Robert Sandin rautatiessä raideleveys on 600 millimetriä.Kalle Niskala / Yle

Pihamaalla on nyt noin 350 metriä kapearaiteista rautatietä.

Robert Sand käynnistää saksalaisen, vuoden 1969 Dieman valmistaman DL 6/3 -veturin. Se herää eloon ongelmitta, eikä ihme, sillä Sand on kunnostanut sen täysin alkuperäiseen kuntoon. Diema on yksi Robertin viidestä veturista. Matkustaja- ja tavaravaunuja on kertynyt hänelle noin 30.

Jotkut pitävät minua ihan hulluna tietenkin, mutta se on heidän ongelmansa. rautatieharrastaja Robert Sand, Kruunupyy

Robert Sand hyppää veturin kyytiin. Hän tuumaa, että ainakin paikalliset ovat jo tottuneet tähän erikoiseen näkyyn.

– Jotkut pitävät tätä jopa ihan kivana harrastuksena, mutta jotkut pitävät minua ihan hulluna tietenkin. Se on heidän ongelmansa, Sand nauraa. – Suurin osa kommenteista on kuitenkin positiivisia.

Saksalainen Dieman valmistama veturi on vuodelta 1969. Robert Sand on kunnostanut sen alkuperäiskuntoon.Kalle Niskala / Yle Junassa kulkevat kätevästi pihamaan kivet

Robert Sand kiinnittää Diema-veturiin kaksi tavaravaunua, jotka ovat täynnä kiviä. Juuri tähän hän muun muassa rautatietään käyttää: puutarhatöissä kivien kuljettaminen on junalla paljon leppoisampaa kuin niiden työntäminen miesvoimin kottikärryllä.

Alkuperäinen tarkoitus on ollut toki joku aivan muu:

– Huvin takia se on tietenkin tehty, mutta pitäähän sitä käyttää myöskin hyödyksi. Varmaan pärjäisin ilmankin rautatietä, mutta kun se on kerran tehty, niin totta kai sitä on kiva käyttää, Sand iloitsee.

Kun perheen lapsilla on syntymäpäivä, kiinnitetään veturin perään matkustajavaunuja ja syntymäpäivävieraat pääsevät junan kyytiin. Se on takuuvarma synttäreiden hittiohjelma.

Intohimona rautatiet Robert Sand on myös VR:llä veturinkuljettajana.Kalle Niskala / Yle

Robert Sandia on ajanut lapsesta asti rakkaus rautateihin. Yksi selitys saattaa olla se, että Sandin äidin isä asui Pännäisissä. Pieni Robert-poika vieraili siellä usein ja näki tai vähintään kuuli aina, kun junat kiitivät talon ohitse. Siksi hän todennäköisesti pyrki myös VR:lle veturinkuljettajaksi.

– Olen aina haaveillut siitä, että voisin tehdä töitä rautateillä. Täytyy sanoa, että onnellinen olen, kun pääsin koulutukseen. Hakijoita on tosi paljon varsinkin veturinkuljettajaksi. Se oli minulle niin kuin lottovoitto.

Kun pääsee koeajamaan, niin onhan se mahtava tunne! Robert Sand

Sand vaalii harrastuksellaan myös historiaa, sillä kapearaiteisia rautateitä ei ole enää Suomessa ammattikäytössä. Niitä on käytetty aikoinaan varsinkin tehdasalueilla ja kaivoksilla. Viimeinen kaupallisessa käytössä ollut teollisuusrata, Kyröskosken rata Hämeenkyrössä, hiljeni vuonna -89.

Robert Sand aikoo laajentaa rautatietään vielä 350 metristä 900 metriin, kunhan aikaa löytyy muilta kiireiltä. Mutta sitten saa riittää, Sand sanoo hymyillen.

– Jos rata on 900 metriä pitkä, on se melkein jo liikaa yksityishenkilölle, hän tuumaa pilkettä sillmäkulmassa ja jatkaa:

– Onhan se kiva rakentaa rataa, ja nähdä, kun on taas seitsemän metriä saanut tehtyä. Saa niin kuin valloitettua uusia alueita. Ja on se hienoa peruskorjata ja kunnostaa kalustoa. Tai tietenkin joskus vastustaakin, mutta sitten kun pääsee koeajamaan, niin onhan se mahtava tunne!

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Poliisin moduuliputkat lopultakin käyttöön

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 15 - 09:01

Pitkään jatkuneet ongelmat poliisin puuttuvien putkatilojen kanssa ovat helpottamassa Oulussa. Senaattikiinteistöt on nyt virallisesti luovuttanut poliisin käyttöön Haukiputaan poliisiaseman pihalle rakennetut ensimmäiset moduulisäilöönottotilat.

Väliaikaisiin moduulitilohin päädyttiin, koska Oulun pääpoliisiasema Raksilassa on remontissa sisäilmaongelmien takia. Moduuleissa on asiakaspaikkoja 24. Lisäksi pidätettyjä voi olla 7.

Moduuliisäilöönottotiloissa on useita sellejä. Paulus Markkula / Yle

Haukiputaan väliaikaiset moduuliputkat pitivät olla osin käytössä alkuperäisen aikataulun mukaan jo 1.5.2017. Tiloja ehdittiinkin jo käyttää, mutta ne jouduttiin sulkemaan. Alkuperäiset tekniset vaatimukset muuttuivat, joten rakentamisaikataulu venyi. Ilmastoinnin ja lämmityksen ohella korjausta ovat vaatineet muun muassa kameravalvonta. Oulun kaupungin rakennusvalvonta on hyväksynyt tehdyt korjaustyöt.

Oulusta on koko kesän ajan kuljetettu pääasiassa juopuneita henkilöitä poliisin pahnoille muun muassa Raaheen ja Ylivieskaan. Tämä on vienyt poliisin aikaa ja tuonut lisäkustannuksia.

Senaattikiinteistöjen rakennuttajapäällikkö Marita Rovamo ja ylikomisario Arto Autio väliaikaisten säilöönottotilojen portailla.Paulus Markkula / Yle Tulevat todella tarpeeseen

Ylikomisario Arto Autio on helpottunut kun Haukiputaan väliaikaiseksi suunnitellut säilöönottotilat saatiin käyttöön.

– Tilanne on ollut katastrofaalinen. Automme ja henkilöstömme ovat olleet tien päällä koko kesän ajan, kun asiakkaita on viety muille paikkakunnille, kertoo Autio.

– Onhan tämä ollut myös koettelemus säilöönotetuille, kun aamulla herätessä on hieraistu silmää ja huomattu, että ollaan ihan väärässä kaupungissa, jatkaa Autio.

Moduulitilat ovat Haukiputaalla väliaikaisesti, mutta kuitenkin useamman vuoden ajan.

Korjaus: Muutettu asiakaspaikkojen lukumäärää klo 13.07

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Linja-autohalli paloi käyttökelvottomaksi Raahessa

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 15 - 01:19

Linja-autohalli palaa Raahessa. Pelastuslaitos sammuttaa paloa parhaillaan. Palo on hallinnassa, pelastuslaitos kertoo tiedotteessaan.

Pelastuslaitoksen mukaan tiedossa ei ole henkilövahinkoja. Aineelliset vahingot tulevat sen sijaan olemaan merkittävät. Halli tuhoutui palossa käyttökelvottomaksi ja yksi linja-auto paloi. Hallin pihalla olleista linja-autoista yksi vahingoittui.

Linja-autohallissa oli sisällä useita linja-autoja. Alkuvaiheessa pelastuslaitos siirsi linja-autoja pois palavasta rakennuksesta. Myös pihalla olleita busseja siirrettiin kauemmas.

Poliisi eristi alueen palon alkuvaiheessa. Palosta on aiheutunut voimakkaasti savua, mutta siitä ei ole ollut vaaraa lähialueen asukkaille.

Pelastuslaitos arvioi, että jälkisammutus kestää useita tunteja.

Paloa on sammuttamassa yhteensä kuusi sammutusautoa, kolme säiliöautoa, kaksi puomitikasautoa sekä raivausauto.

Pelastuslaitos sai hälytyksen palosta hieman puolenyön jälkeen.

Muokattu kello 03.03: pelastuslaitoksen päivitetyt tiedot

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kaustisella järjestetään harvinaiset kruunuhäät: Juho ja Marika sanovat "tahdon" festivaalikansan edessä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 14 - 19:15

Helsinkiläiset Juho Laasanen ja Marika Schaupp menevät lauantaina naimisiin poikkeuksellisen suuren yleisön edessä. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla Keski-Pohjanmaalla järjestetään perinteitä mukailevat mahtipontiset kruunuhäät, joihin kutsu on kaikilla. Laasanen ja Schaupp ovat yksi kolmesta festivaalin hääparista.

Tilaisuus mennä naimisiin nimenomaan Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla oli heille kuin käsikirjoitettu. Laasanen on veteliläislähtöinen ja käynyt festivaaleilla lapsesta asti. Tulevan vaimonsa hän vei sinne vain muutaman kuukauden seurustelun jälkeen.

Ehkä nykyisen tyyppisiä häitä kimpunheittoineen en välttämättä itselleni olisi edes halunnut. morsian Marika Schaupp

– Itse asiassa samalla perustimme bändin, ja tulimme esiintymään festivaaleille. Marika lauloi ja minä soitin perkussioita yhtyeessä, Juho Laasanen muistelee vuotta 2013.

– Kun Juho kysyi minua mukaansa festivaaleille, mietin hetken, että kun tapaan Juhon koko suvun näin tuoreessa suhteessa, miten esittäydyn, mutta lähdin mukaan enkä ole katunut, Marika Schaupp sanoo hymyillen ja katsoo Juhoon.

Marika Schaupp ja Juho Laasanen harjoittelevat häihin perinteistä purppuritanssia.Kalle Niskala / Yle

Kun Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ilmoitti ystävänpäivänä etsivänsä hääpareja, ehdotti Marika naimisiinmenoa festivaaleilla puolittain vitsillä.

– Mutta siitä se aika nopeasti alkoi muuttua todeksi. Ajateltiin, että miksi ei, sehän voisi olla tosi siisti juttu, Laasanen sanoo. Schaupp jatkaa:

– Me oltiin mietitty, että tässä joskus mennään naimisiin, mutta ei tarkoitus ollut mennä vielä tänä kesänä. Lisäksi me haluttiin häihin jotain ekstraa, ja tämähän oli sitten ihan loistava mahdollisuus siihen. Ehkä nykyisen tyyppisiä häitä kimpunheittoineen en välttämättä itselleni olisi edes halunnut.

Kruunuhäitä juhlittiin 1800-luvulla kolme päivää

Yleensä kolmipäiväisiksi venyneitä kruunuhäitä vietettiin läntisessä Suomessa vielä 1900-luvun alkupuolelle asti. Sen jälkeen perinne kuitenkin katkesi, koska kirkko paheksui railakasta juhlintaa.

Kruunuhäissä tanssittiin, soitettiin, syötiin ja juotiin – ja ne kuokkavieraat, niitä oikein odotettiin.

Helsingistä on tulossa todella innokasta porukkaa – kansallispukujakin on vuokrattu! morsian Marika Schaupp

Kuokkavieraita on varmasti tulossa myös lauantaina Kaustisen festivaalien kruunuhäihin.

– Meidänkin häävieraista yli 90 prosenttia on varmasti kuokkavieraita, Laasanen ja Schaupp nauravat.

– Sukua ja ystäviä on tulossa vihkipaikalle noin 140. Helsingistä on tulossa todella innokasta porukkaa – kansallispukujakin on vuokrattu, joten sieltä saapuu hauskan näköinen seurue!

Kalle Niskala / Yle

Aikoinaan kruunuhäihin kuului tärkeänä osana tuntikausia kestänyt purppuritanssi. Pelimannien näyttäessä taitojaan satapäinen juhlakansa seurusteli ja tanssi monivaiheista tanssia.

Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla lauantaina vihittävät hääparit heittäytyvät myös purppuritanssin pyörteisiin, tosin tällä kertaa tanssista on valittu vain parhaat palat, koska ohjelmanumerolle on varattu aikaa 17 minuuttia.

Hääparit ovat ehtineet harjoitella tanssiaskeleita vain muutaman kerran, mutta se ei tunnu haittaavan.

– Se sujuu jo oikein mainiosti, sanoo Marika Schaupp pilkettä silmäkulmassaan. – Me ollaan itse asiassa tanssittu täällä joskus yökatrillia, ja se on vähän samanhenkinen. Katsotaan nyt, miten tanssi menee sitten lauantaina. Kun jännittää, saattaa pääkin tyhjentyä. Onneksi siellä muut ovat purppurissa ammattilaisia, niin he osaavat vetää meitä mukana.

– Minä luulen, että yleisö on meidän puolella, vaikka jotain kommellusta tapahtuisikin, Laasanen sanoo nauraen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kahdelle oululaiselle uimarannalle valahti 10 miljoonaa litraa viemärijätevettä

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 14 - 16:42

Oulun Nallikarin ja Pateniemen uimarantojen vedenlaatu saattaa olla heikentynyt, sillä Taskilan jätevesipuhdistamolta on päässyt valumaan alueille sadeveden laimentamaa viemärijätevettä.

Jätevettä ehti valua viime keskiviikon ja torstain välisenä yönä ohi puhdistamon yli viiden tunnin ajan yhteensä noin 10 000 kuutiometriä eli 10 miljoonaa litraa.

Oulun seudun ympäristötoimesta neuvotaan uimareita käymään ainakin suihkussa uinnin jälkeen. Uimaveden laadusta saattaa olla haittaa uimareiden terveydelle.

Jätevesionnettomuus sattui Oulun Veden käyttöpäällikkö Jarmo Lahtisen mukaan automaation toimintahäiriön sekä inhimillisen erehdyksen vuoksi.

– Jätevesipuhdistamolla ei ollut onnettomuuden sattuessa henkilökuntaa, vaan toimintaa valvottiin etätyönä, Lahtinen toteaa.

Uimavesinäytteitä otetaan alueella seuraavan kerran maanantaina.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kaustisen 12 muusikkoa kertoo rakkaasta soittimestaan: "Piti myydä Saab, että sai mandoliinin"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 14 - 11:30
Raila Paavola / Yle

Moni syö, harvempi soittaa – lusikoilla. Tuore mestaripelimanni Kuivalan Veikko rakentelee kaikukopallisia lusikoita ja vaihtoi aikoinaan metalliset puisiin, kun soittokaverit toivoivat pehmeämpää sointia.

Minna Mustonen/ Yle

Missä AlakotilanTimo, siellä harmoni. Eikä mikä tahansa soittopeli, vaan aito 1800-luvun kaunotar, joka matkaa uskollisesti keikalta toiselle auton perällä. Ulkomaille vanhusta ei enää rahdata, vaan keikat hoidetaan paikan päällä odottavalla pelillä.

Minna Mustonen/ Yle

Se on THE, se on SE, Gibsonin mandoliini. Rahat loppuivat kortilta kesken, kun Lahden Heikki hieroi mandoliinikauppoja rapakon takana. Gibson oli saatava, joten ei auttanut kuin soittaa kotiin vaimolle: Myy Saab

Minna Mustonen / Yle

Hinkkasen Anjalla on taskussaan Director musices-arvonimi. Leipä on irronnut pianon ääressä, mutta nelikymppisenä Anja ostaa täräytti Leningradista ensimmäisen haitarinsa. Ei kuulemma ollut hääppönen, mutta Anja ihastui ja opetteli sisulla soittamaan. Sittemmin leningradilainen on vaihtunut uuteen kurttuun.

Kalevon Pasi on käyrätorvisti, joka haluaa välillä pistää rytmeiksi afrikkalaisella perinnerummulla. Käsityönä tehtyä djembeä kiertää karvareunus, joka voi olla vuohta tai lehmää. Ääni on kumeankomea.

Malisen Teijan mielestä musisoinnin täytyy olla hauskaa. Ei siis ihme, että laulavan ja useita soittimia soittavan musiikkiterapeutin varastoista löytyy possu-guiro, jota rapsuttamalla syntyy rapsakka ääni.

Airolan Nooralle kantele on se juttu. Soitin on kulkenut mukana jo 11 vuotta. Kotikonnuilla Hirvenkylällä on vahva kanteleperinne.

Minna Mustonen/ Yle

Kari Blomster ja kitara -yhdistelmä on pelittänyt 7-vuotiaasta asti ja toimii edelleen!

Koskelon Vilho kuunteli nelivuotiaana levyä, jossa soi hieno soitin. Äiti sanoi, että se on sello. 9-vuotiaalla Vilholla ja sellolla on nyt yhteistä taivalta takana jo viitisen vuotta.

Raila Paavola/ Yle

Kaks komiaa. Eihän eteläpohojalaasella pienempi soitin voisi ollakaan. Ketomäen Pentin ja kontrabasson voi bongata esimerkiksi Pömpeli-yhtyeestä. Soitanta on konstailematonta pohojalaasta elämänfilosofiaa.

Raila Paavola / Yle

Viulun tietävät kaikki. Soittajiakin löytyy pilvin pimein, mutta harva osaa tehdä soittopelinsä itse! Kortesjärveläinen Kielisen Timo osaa. Onhan se hieno soitella itse rakentamaansa viulua Kortesjärven pelimanneissa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Euroopan suurin litium-kaivos rakenteille ensi syksynä? Kaivosyhtiö Keliberin kerättävä sijoittajilta vielä 170 miljoonaa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 14 - 09:27

Kaivosyhtiö Keliber kaavailee aloittavansa Euroopan suurimman litium-kaivoksen rakentamisen Kaustiselle syksyllä 2018.

Kaivoksen ympäristö- ja kaivosluvista on osa vielä valmistelussa, osa käsittelyssä. Myös rahoituksen hankkiminen on kesken. Rakennuslupapäätöstä odotetaan ensi vuoden aikana, ja kaivostoiminta voisi alkaa vuonna 2019.

Rahoitusta on kerättävä investointiin noin 170 miljoonaa, kasassa on vasta muutama miljoona.

– Yrityksen listautuminen pörssiin on yksi vaihtoehto rahoituksen saamiseksi. Keliberin hallitus puntaroi vielä eri vaihtoehtoja ja tämäkin on listalla. Päätökset vielä puuttuvat, kertoo Keliberin toimitusjohtaja Pertti Lamberg.

Toistaiseksi sijoittajia on saatu houkuteltua mukaan muutamia. Rahoittajiksi ovat ilmoittautuneet muun muassa sijoitusosuuskunta PPO sekä pari suomalaista yksityishenkilöä. Lisäksi rahoitusneuvottelut kansainvälisten sijoittajien kanssa ovat käynnissä.

Tehdas Kaustisen keskustan tuntumaan

Kokkolan ja Kaustisen alueella on neljä litium-esiintymää, joihin avolouhintaa suunnitellaan.

– Esiintymistä tehdään parhaillaan kannattavuusarviota. Se valmistuu tänä syksynä. Varsinkin Rapasaaren löydös viittaisi siihen, että alueella on suuri potentiaali, kertoo Lamberg.

Tuotantolaitos rakennettaisiin Kalavedelle, noin viiden kilometrin päähän Kaustisen keskustasta. Alueelta louhittaisiin spodumeeniä, joka on litiumia sisältävä mineraali. Kaustisen tuotantolaitoksella spodumeenistä jalostettaisiin litiumkarbonaattia.

Yrityksen listautuminen pörssiin on yksi vaihtoehto rahoituksen saamiseksi. Keliberin toimitusjohtaja Pertti Lamberg

Yhtiö työllistäisi noin 120 henkilöä. Keliberin arvion mukaan kaivokset työllistäisivät välillisesti noin 300 ihmistä.

Keväällä Keliber sai kasaan 10 miljoonaa euroa rakentamisen aloittamisen suunnitteluun. Rahalla myös jatketaan malminetsintää.

Euroopassa viime vuosina virinneet akkutehdashankkeet ovat kirkastaneet myös kaivosyhtiö Keliberin näkymiä. Vaasa on vielä ehdolla Teslan jättiakkutehtaan rakennuspaikaksi.

Litium on tärkeä raaka-aine sähköautojen sekä matkapuhelinten ja tietokoneiden akuissa. Varsinkin sähköautojen kysynnän on ennustettu kasvavan tulevina vuosina.

Kaivosyhtiö Keliber arvioi, että mineraalia riittää alueella 10–20 vuoden tuotantoon. Tuoreimpien kannattavuuslaskelmien mukaan litiumkarbonaatin tuotantohinta on kaivoksen avautuessa noin 4000–5000 dollaria tonnia kohden.

– Arviot maailmanmarkkinahinnoista ovat jopa 10 000 dollarin luokkaa, eli tuotanto olisi hyvinkin kannattavaa, uskoo toimitusjohtaja Lamberg.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oululainen opettajaperhe karistaa kotimaan tomut jaloista ja painelee töihin Espanjaan – "Onhan se aika mahtavaa"

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 14 - 09:25
Mistä on kyse?
  • Aurinkorannikkolla asuu pysyvästi jo kymmeniä tuhansia suomalaisia perheineen.
  • Näin ollen tarve suomalaisille kouluille on suurta.
  • Oululaiset Kati ja Sami Lassila rientävätkin harjoittamaan opettajan ammattiaan Fuengirolaan.
  • He perustavat alueelle oman koulun.

Lassilan perhe on heittäytymässä elämänsä seikkailuun.

Katin, Samin ja heidän 6-vuotiaan tyttärensä omakotitalo on laitettu myyntiin ja tavarat ovat kasautumassa muuttolaatikoihin. Suomi ja työpaikat jäävät taakse, kun perhe suuntaa kohti Fuengirolaan. Sinne he perustavat oman koulun.

– Tämä on iso muutos, ja käytännön asioita pitää tehdä paljon. Onhan se kuitenkin aika mahtavaa. Siellä on niin valoisaakin läpi vuoden. Ja lapsen kanssa ehtii harrastamaan, Kati Lassila sanoo tyytyväisenä.

Fuengirola on Lassiloille jo tuttu paikka; he ovat esimerkiksi ehtineet työskennellä siellä täyteen buukatussa Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa.

Sami Lassila kertoo, että perhe vietti Fuengirolassa viime talvena aikaa ja huomasi silloin, että Fuengirolassa tarvittaisiin lisää koulupaikkoja.

– Suomalaista väestöä ja yrityksiä tulee koko ajan lisää. Alueella asuu pysyvästi jo parikymmentätuhatta suomalaista.

Enkelisijoittajalta taloudellista tukea

Omaan kouluunsa yrittäjäpariskunta on saanut taloudellista selkärankaa oululaiselta enkelisijoittajalta Veikko Lesoselta.

– Koulun toiminta käynnistyy lainarahoituksen turvin. Tilanne muuttuu, kun saamme talon myytyä, Sami Lassila selventää.

Uuden yksityiskoulun toimitilojen remontti Fuengirolassa on parhaillaan loppusuoralla. Kotikoulu sijaitsee kävelymatkan päässä Aurinkorannikon koulusta ja sata metriä lähimmästä rannasta.

Lassiloiden mukaan heidän koulunsa on suunnattu lyhyempiä opetusjaksoja varten kuin Aurinkorannikon koulu.

Pariskunna Fuengirolan Kotikoulu-Academia Finlandesa edellyttää, että sen oppilaalla säilyy opintopaikka omassa lähikoulussaan Suomessa.

Lassilat eivät saa toimintaansa Suomesta valtionapua, toisin kuin suuri Aurinkorannikon suomenkielinen koulu.

Opetusta neljä tuntia päivässä

Fuengirolassa jo kolmatta lukuvuotta aloitteleva yrittäjä-opettaja Karita Leinonen Pirkanmaalta kertoo myös tarjoavansa opetusta 1–10 -luokkalaisilleen rennoissa ja kodinomaisissa puitteissa. Koulupäivät kestävät nelisen tuntia, aamukymmenestä iltapäiväkahteen.

Tällaista yrittäjyyttä voi suositella elämänkokemuksena. Vaikka ei purjevenettä tienaisikaan. Karita Leinonen

– Lounaseväät syödään puoliltapäivin aina rannalla. Samalla uidaan tai liikutaan hieman, Leinonen kuvailee.

Asiakaspiirissä on esimerkiksi työkomennuksella, vuorotteluvapaalla tai lomalla olevia suomalaisperheitä.

Vinkkejä Espanjaan aikoville

Osa seuravista tiedoista on saatu kokemusasiantuntijoilta:

Suomen ulkoministeriön mukaan Espanja on tällä hetkellä turvallinen maa, mutta taskuvarkaita, liikennettä ja mielenosoituksia on syytä varoa.

Espanjan viranomaisten viisiportainen valmiustasojärjestelmä on parin viime vuoden ajan ollut tasolla neljä.

Espanjaan matkustaa vuosittain noin 610 000 suomalaista, joista puolet Kanariansaarille. Aurinkorannikolla asuu lähes 30 000 suomalaista.

Palkan ja eläkkeiden verotusjärjestelyt Suomen ja Espanjan välillä ovat muutosvaiheessa. Jokaisen kannattaa selvittää ne viranomaisten kanssa tarkoin ennen pitempiaikaista oleskeluaan Espanjassa.

Aurinkorannikolla asuntojen kysyntä ja tarjonta ovat kasvussa etenkin turistikohteissa. Vuokrat ovat edelleen pääsääntöisesti alhaisempia kuin suuremmissa suomalaisissa kaupungeissa.

Elinkustannukset ovat pääsääntöisesti Suomea selvästi matalammat. Poikkeuksena muun muassa sähkön ja nettioperaattorien hinnat.

Eurooppalaisen sairasvakuutuskortin (kela) hankkimista matkalle suositellaan. Akuutit sairaanhoitopalvelut suomalainen saa kortin avulla paikallisten asukkaiden ehdoilla. Silti vakuutusturvaa kannattaa hankkia lisää muiden sairastapausten ja mahdollisen kuolemantapauksen varalta.

– Oppilaita kannustaa se, että perjantait ovat vapaita, jos ei saa laiskanläksyjä. Perheet ovat toivoneet perjantait vapaiksi voidakseen viettää lasten kanssa pidempiä viikonloppuja.

Ensimmäinen vuosi miinukselle, nyt näyttää paremmalta

Karita Leinonen sai idean Aurinkorannikon opetus- ja valmennusyritykseensä Facebookista. Siellä Fuengirolan suomalaisyhteisö toivoi lisää opettajia paikkakunnalle, kun suomenkielisessä koulussa on täyttä.

Leinonen itse suoritti aikanaan opetusharjoittelunsa juuri Fuengirolassa parikymmentä vuotta toimineessa Aurinkorannikon suomenkielisessä koulussa, joten päätös yrityselämään hyppäämisestä oli helppo tehdä.

– Ensimmäinen vuosi meni miinukselle, toinen plus miinus nollaan. Nyt kolmannen vuoden syksyksi alkaa olla jo täyttä. En tiedä mahtuuko juuri Fuengirolaan vielä lisää suomenkielistä opetusta, mutta kyllä tällaista yrittäjyyttä voi muutoin elämänkokemuksena suositella. Vaikka ei sitä purjevenettä tienaisikaan.

Nuoria muuttaa Fuengirolan alueelle yhä enemmän

Suomalaisia muutti Espanjaan Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna reilut 700. Tilastojen valossa muuttajien määrä Suomesta Espanjaan on ollut hienoisessa kasvussa koko 2010-luvun. Viisi vuotta sitten Espanjaan lähti suomalaisia Tilastokeskuksen mukaan 563.

– Erityisesti nuoria on muuttanut Fuengirolan alueelle viime vuosina huomattavan paljon. He tulevat tänne töihin muun muassa telemarkkinointialalle, sanoo Fuengirolan suomalaisen kaupungilehden Fuengirola.fi päätoimittaja Antti Pekkarinen.

Pekkarinen arvelee, että ulkoministeriön virallinen arvio suomalaisten määrästä Fuengirolan rannikkoalueella ei pidä enää paikkaansa.

– Ministeriö on arvioinut jo vuosia, että tällä rannikkoalueella asuu noin 25 000 suomalaista. Mielestäni luku 30 000 on lähempänä totuutta.

Lisäys juttuun 14.7. klo 14.25: Teksti väliotsikon "Nuoria muuttaa Fuengirolan alueelle yhä enemmän" jälkeen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kätilöopiskelijan harjoittelu avasi silmiä: äidiksi tulo on Keniassa monin tavoin erilaista kuin Suomessa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 13 - 18:55

Kaustislainen Ronja Nikkilä oli kätilöopiskeluihin liittyvässä harjoittelussa länsikenialaisessa Kakamegan kaupungissa. Hän tutustui muun muassa äitiysneuvolaan, synnytyksiin, tehohoitoon ja lasten osastoon.

– Olin tosi yllättynyt siitä, miten hyvin äidit kävivät ennen synnytystä neuvolassa. Äideillä oli samantyyppiset neuvolakortit kuin Suomessa. Käyntejä oli kuitenkin paljon vähemmän, ja niissä katsottiin vain perusjuttuja. Ultraäänitutkimuksen sai, jos halusi, mutta se maksoi erikseen, kertoi Nikkilä.

Tiedettiin, muttei tiedetty

Synnytykseen valmistaminen oli hänen mukaansa erilaista kuin Suomessa: äidiltä kysyttiin, tietääkö hän mitä tehdään, äiti vastasi ja se riitti hoitajalle. Tällä tavalla valmentaminen ei kuitenkaan ollut aukotonta.

– Välillä synnytysosastolle tuli äitejä, jotka olivat aivan paniikissa. "Minulla on ollut koko yön maha aivan hirveän kipeä! Mitä minulle tapahtuu, kuolenko minä nyt tähän?" Välillä äidit tiesivät, että vatsassa kasvaa vauva, mutta ei sen enempää. Silloin heille kerrottiin, mistä kivussa on kyse.

Hiv-testit tehtiin kaikille, jotka epäilivät olevansa raskaina. Hiv-positiivisia synnyttäjiä oli aika paljon, arvioi Nikkilä, mutta tarkkoja lukumääriä hän ei tiennyt.

Intiimi synnytyshetki oli toiveajattelua

Synnytyksessä ei käytetty mitään lääkkeellisiä kivunlievityksiä, mutta hengitysharjoituksia tehtiin. Jotkut hoitajat hieroivat synnyttäjän selkää.

– Jos minä hoidin synnytystä, niin yritin aina hieroa, kertoi Nikkilä.

Sairaalassa ei ollut synnytyssaleja, vaan kaksi isoa huonetta, joissa oli sängyt vieri vieressä. Ronja Nikkilä Vauvoja lämpölampun alla kenialaisessa sairaalassa vastasyntyneiden teho-osastolla.Ronja Nikkilä

– Sairaalassa ei ollut synnytyssaleja, vaan kaksi isoa huonetta, joissa oli sängyt vieri vieressä. Siinä äidit sitten synnyttivät. Väliin sai verhot, mutta osa hoitajista ei halunnut käyttää niitä, koska ne olivat työskentelyssä tiellä, kertaa Ronja Nikkilä.

Isä sai olla paikalla synnytyksessä, mutta oli hyvin harvoin mukana, koska synnyttäjän yksityisyys oli niin heikko.

– He olisivat voineet nähdä vieressä toisen äidin synnyttävän.

Vauva vietiin heti synnytyksen jälkeen pois äidin luota lämpölampun alle.

– Jälkeisten syntymisen jälkeen äidit vietiin heti suihkuun... tai siis he pesivät itsensä pesuvadilta. Sitten mentiin vauvan luo, kirjoitettiin raportti, annettiin ohjeita ja vietiin vuodeosastolle. Se oli vähän sellaista liukuhihnatyöskentelyä, summaa Nikkilä.

Vuorokauden päästä äidit pääsivät vauvan kanssa kotiin.

Hygieniataso jäi mieleen

Hygieniataso oli erilainen kuin Suomessa.

Välillä tuntui, kun olisi ollut jossain teurastamossa töissä, koska sitä verta oli joka paikassa. Ronja Nikkilä

– Välillä tuntui, kun olisi ollut jossain teurastamossa töissä, koska verta oli joka paikassa. Se oli tosi erilaista.

Kenialaisen kokemuksen jälkeen Nikkilästä tuntui oudolta suomalaisessa sairaalassa koskettaa pöytää ilman hanskoja.

Välinepula näkyi

Kun vauva tuotiin synnytyshuoneesta teho-osastolle, se laitettiin lämpöpöydälle, annettiin happea ja laitettiin kanyyli ja nenä–mahaletku ruokaa varten. Paljon muuta ei Ronja Nikkilän mukaan ollut tehtävissä. Tehohoidossa oli välineistä pulaa, ja siksi vauvoja menehtyi useammin kuin Suomessa.

– Oli kuusi keskoskaappia, mutta vain yksi toimi.

– Jos vauva kuoli, vanhemmat saattoivat mennä itkemään jonnekin piiloon. Välillä tuntui, että äidit eivät heti uskaltaneet iloita vauvasta, koska pelkäsivät, että se voi kuolla minä hetkenä hyvänsä. Se oli niin yleistä siellä.

Tällaisen lämpölampun alle vauvat vietiin vastasyntyneiden teho-osastolla.Ronja Nikkilä

Lastenneuvolassa pääasiassa rokotettiin.

– Olin yllättynyt, että siellä oli melkein samat rokotteet kuin Suomessa. Kaikille vauvoille annetaan rokotukset kaksivuotiaiksi asti. Se toimi hyvin.

Jos lapsen ruokinnassa oli ongelmia, sai ravitsemusterapeutilta apua. Imetyssuositus oli puoli vuotta täysimetystä ja osittaista kahteen vuoteen saakka. Näin pyrittiin turvaamaan ravinnon saanti.

Malaria riivasi ja inhimillisyysvaje vaivasi

Sairaiden lasten osastolla oli enimmäkseen malariapotilaita. Äidit saivat jo raskausaikana sääskiverkkoja ilmaiseksi, mutta saattoivat käyttää niitä eri tavoin kuin oli tarkoitus.

Noitatohtoruus on kuitenkin maassa niin suosittua, että joskus äidit tulivat sairaalaan liian myöhään. Ronja Nikkilä

– Suonen kautta annettiin malariaa sairastaville lääkettä, seurattiin vointia ja kuumetta. Hoito oli hyvää, kiitteli Ronja Nikkilä näkemäänsä. Jos äiti tuli malariaan sairastuneen lapsen kanssa sairaalaan siinä vaiheessa, kun kuume nousi, lapset yleensä selvisivät. Noitatohtoruus on kuitenkin maassa niin suosittua, että joskus äidit tulivat sairaalaan liian myöhään.

Suurin asia, johon Ronja Nikkilä kokemuksensa perusteella toivoisi parannusta sikäläisessä hoidossa, olisi inhimillisyyden lisääminen.

– Välillä tuntui, että siellä tehtiin työt tosi hyvin ja työntekijät olivat hyvin ammattitaitoisia, mutta työt vain hoidettiin eikä ajateltu, että oikeasti hoidetaan ihmistä, jolla saattaa olla joitain tuntemuksia hoidosta ja sairaudesta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä