Kanta-alueen uutisia

Salama pimensi Pietarsaaren ja pysäytti sellutehtaan – jopa 40 000 taloutta oli ilman sähköjä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Elokuu 1 - 08:57

Alholman sähköaseman pääkatkaisijaan osunut salama pimensi maanantai-iltana yli tunniksi Pietarsaaren kaupungin ja osan Oravaisista, Uudestakaarlepyystä ja Ähtävästä.

Vaikutukset tuntuivat myös muun muassa Kaustisella, Vetelissä, Halsualla ja Ullavassa, missä 3300 taloutta oli ilman sähköä. Kaikkiaan maanantai-iltana sähköt olivat poikki 30 000 – 40 000 taloudelta.

– Herrforsin 110 kilovoltin linjasta tulee sähkö myös Kaustisen päämuuntoasemalle ja Vetelin asemalle. Kun siellä ei ole sähköä, myös meidän asiakkaamme ovat ilman sähköä. Alueet ovat myös reuna-alueita, joten emme pysty syöttämään muualta sähköä kuin murto-osan silloin, kun molemmat asemat ovat ilman sähköä, selvittää käyttövastaava Toni Saarnio Korpelan Voimasta.

Energiayhtiö Herrforsin mukaan sähköjen palauttamista vaikeutti tekninen vika, minkä vuoksi pääkatkaisijaa oli vaikea saada takaisin päälle. Herrforsin mukaan teknisten ongelmien syiden selvittely jatkuu.

– Ukonilma ei itsessään ollut niin kova, mutta yksittäisen salaman isku oli. Ukkonen oli sillä hetkellä aivan Alholman kentän yläpuolella, kertoo päivystäjä Tomas Lundqvist Herrforsilta.

UPM:n tuotanto pysähtyi

Salamanisku Alholman sähköaseman pääkatkaisijaan pysäytti myös UPM:n sellutehtaan tuotannon.

Tuotantopäällikkö Tero Virkkalan mukaan tehdas ajettiin alas ja kestää 1–2 päivää ennen kuin tuotanto pyörii jälleen normaalisti. Näyttää kuitenkin siltä, että sähkökatkos ei aiheuttanut suurempia vahinkoja sellutehtaalle.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oppi kaiken tietävältä isältä pellon laidalla – nuori yrittäjä uskoo, että pottu pitää pintansa tulevaisuudessakin

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 1 - 06:00
Mistä on kyse?
  • Yrittäjyys perunanviljelyn parissa on siirtynyt kalajokisessa Mäkelän perheessä isältä pojalle.
  • Luottamus alan näkymiin sekä uudet tavat tehdä yhteistyötä ovat valaneet yrittämisen intoa jatkajaan.
  • Maatilojen sukupolvenvaihdoksiin perehtyneen tutkijan mukaan tilojen siirrot kiinnostavat julkisuudessa, mutta verotuskäytännöt ovat kankeat.

Nuori perunayrittäjä Kimmo Mäkelä seuraa tarkkaan sääpalvelua ja pilvien liikkeitä ikkunasta. Hän nostaa varhaisperunaa aina, kun sää poutaantuu.

Sato on pari viikkoa aikataulusta myöhässä. Menossa on kolmas peräkkäinen kesä, jolloin sääolot Kalajoella ovat poikkeukselliset. Tämä kevät oli kolea, ja routa suli hitaasti. Silti Kimmo Mäkelä puhkuu uskoa ja luottamusta perunan tulevaisuuteen.

Hän on vaiheittain ottamassa vastuulleen isänsä perunatilan.

– Kyllähän se vaatii tietynlaista kutsumusta tälle alalle, että pystyy ja jaksaa toimia päivästä toiseen, Mäkelä sanoo.

Mäkelöiden sukupolvenvaihdos tapahtuu vaiheittain ja harkituin askelin. Perunasta käytännössä kaiken tietävä isä, Juha Mäkelä kertoo poikansa innostuneen toiminnan jatkamisesta hyvin luontevasti.

– Ei häntä oikeastaan ole tarvinnut varsinaisesti kasvattaa jatkajaksi. Kunhan vain vähän näyttää oppia, miten töitä tehdään pellolla ja pakkaamossa. Pikkupojasta jo näki, että hän on kiinnostunut tästä ammatista, Juha Mäkelä kertoo.

Yhteistyötä muiden tilojen kanssa

Mäkelöiden omista pelloista vain kolmasosa on kulloinkin perunalla, loput ovat viljelykierrossa, nurmella ja viljalla. Muun sadon kanssa tehdään yhteistyötä alueen muiden maataloustuottajien kanssa, Kimmo Mäkelä kertoo.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Minna Väre innostuu ratkaisusta. Hän tutkii parhaillaan maatilojen sukupolvenvaihdoksia Suomessa.

Kätevää on juuri tehdä yhteistyötä viljelykierron merkeissä. Minna Väre

– Kätevää on juuri tehdä yhteistyötä viljelykierron merkeissä. Jollakin karjatilalliselle voi olla myös tarvetta lannanluovutusyhteistyöhön, saada mahdollisuus lannan levittämiseen suuremmalla pinta-alalle, sellainen on viljelijöille arvokasta.

Väre muistuttaa, että viljelijät ovat tehneet naapuriyhteistyötä aina, mutta nykyisin verkostoituminen luo yhä uusia yhteistyömuotoja. Etäisyys ei nykyisin enää rajoita yhteistyökumppanin löytymistä niin kuin ennen, Väre huomauttaa.

Sukupolvenvaihdoksen kalleus jarruttaa investointeja

Minna Väre seuraa julkista keskustelua tyytyväisenä myös siksi, että sukupolvenvaihdokset näyttäisivät taas kiinnostavan aiempaa enemmän.

Suomen lainsäädäntö kaipaisi hänen mielestään kuitenkin remonttia. Sukupolvenvaihdos saattaa tulla nuorelle yrittäjälle niin kalliiksi, että tilan kehittämismahdollisuudet jäävät pieniksi.

Kyllä vauhti alalla vain kiihtyy, näköjään. Juha Mäkelä

Lisäksi tilan investoinnit ovat saattaneet jäädä vuosikausiksi vähemmälle huomiolle, kun tilan myynti ja jatkajan etsiminen on tullut ajankohtaiseksi.

– Tilan myynnin kannalta on tietysti samantekevää, myydäänkö se vieraalle vai omalle lapselle. Mutta sukupolvenvaihdoksessa haetaan aina edullisinta vaihtoehtoa. Ainahan voi lahjoittaa tai periä, mutta silloin Suomen verottaja saattaa iskeä rankalla kädellä, Väre painottaa.

Erikoistutkija kuitenkin varoittelee liian edullisista myyntiehdoista, jotka saattavat aiheuttaa lahjaveroja perilliselle.

Lukumäärä pienenee, tilakoot kasvavat

Kalajoki on Suomen tärkeimpiä ruoka- ja teollisuusperunan tuotantoalueita. Mäkelän Perunatalo Oy:n tiloissakin puhdistetaan ja pakataan noin 4,5 miljoonaa kiloa perunaa vuosittain. Omaa perunaa tästä on noin 1,5 miljoonaa kiloa.

Varhaisperuna viedään pellolta pesuun ja kylmäsäilytykseen, josta peruna pakataan tilaajien tarpeisiin.Timo Nykyri / Yle

Maatilojen lukumäärä vähenee Suomessa tasaisesti. Toimintaa jatkavat hakevat tulosta kasvattamalla tilakokoa, mikä vaatii lisäinvestointeja. Myös sukupolvenvaihdokset käyvät siten yhä kalliimmiksi.

Kimmo Mäkelän nykyisin luotsaama yritys on toiminut vuodesta 1992 lähtien, mutta perunanviljelystä Mäkelän perheellä on jo 30 vuoden kokemus. Mäkelän Perunatalo Oy on Kalajoen vuoden maaseutuyritys, ja se on palkittu vuoden 2000 ruokaperunan laatutuottajana.

Muutama vuosi sitten yritykseen valmistui uusi pakkaamo. Perunan alhaisen hintatason vuoksi tämäkin yritys on saanut tottua tiukkoihin katteisiin. Yhtiön liikevaihto oli rekisteritietojen mukaan vuonna 2016 noin 1,5 miljoonaa euroa.

Myös Mäkelät ovat tehostaneet tuotantoaan. Useamman yrittäjän omistuksessa olevassa pakkaamossa peruna pestään ja siirretään liukuhihnoilla lajiteltuina kylmävaraston siiloihin, joista peruna otetaan pakkauslinjalle tilausten mukaan.

– Kyllä vauhti alalla vain kiihtyy, näköjään, Juha Mäkelä huokaisee.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomalaismies ui, pyöräili ja juoksi putkeen lähes 700 kilometriä – loukkaantui vasta palkintojen jaossa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 31 - 19:15
Triple Ultra Triathlon 2017 Saksan Lensahnissa

Uinti: 11,4 km (228 x 50 m)
Pyöräily: 540 km (67 x 8 km)
Juoksu: 126,6 km (96 x 1,32 km)

34 osallistujaa 15 maasta.

  1. Rait Ratasep, Viro (34:19:34)
  2. Richard Jun, Saksa (35:25:38)
  3. Stuart Gillet, Iso-Britannia (38:40:33)
  4. Marko Forsell, Suomi (40:57:43)

– Ajatus ei toimi nyt ihan kirkkaimmillaan, Marko Forsell nauraa puhelimessa matkalla jossain päin Ruotsia.

Takana on neljäs sija Etelä-Saksassa kisatusta tripla-triathlonista. Kisa oli Forsellille ensimmäinen laatuaan, ja hän on tiettävästi ensimmäinen suomalainen tripla-triathlonin suorittanut.

Miehellä on rankan viikonlopun jäljiltä vain joitain pieniä hiertymiä ja rakko varpaassa. Pahin vahinko syntyi vasta palkintojenjakotilaisuudessa: raskas vanerinen standi kaatui Forsellin päälle ja teki pitkän haavan kädensyrjään.

– Se piti oikein paikata. Että liikkuu melkein 700 kilometriä – ja sitten meinaa jäädä kyltin alle! nauraa Forsell taas.

Pasi Forsell

Tripla-triahtlon sisältää nimensä mukaisesti kolminkertaisen triathlon-matkan kaikkia kolmea lajia. Kun kisaajat ylittävät maaliviivan, takana on uintia 11,4 kilometriä, pyöräilyä 540 ja juoksua 126,6. Matkaan kului Forsellilta 40:57:43.

– Siinä vaiheessa maali tuntuu parhaalta ystävältä. Että kyllä tässä on jo ihan tarpeeksi liikuttu.

Väsymys tuntui tasapuolisesti joka puolella kroppaa. Pahiten painoi siinä vaiheessa luonnollisesti viimeinen laji, juoksu.

Ennakkoon Forsell jännitti eniten uintia, koska kokee olevansa kilpailijoihin verrattuna suhteellisen huono uimari. Harjoittelu onnistui kuitenkin talvella hyvin. Seuraavaksi jännittikin pyöräily: melkein vuorokauden polkeminen tuntui järjettömän pitkältä ajalta.

Pyöräillessä piti keskittyä suoritukseen, jota olosuhteet vaikeuttivat: kolmeen otteeseen satoi niin, että tie lainehti.

– Ajaminen oli jopa vaarallista. Takarengas lähti muutamaan kertaan asfaltista. Piti olla tosi keskittynyt suoritukseen, Forsell muistelee.

22 tunnin pyöräilyn jälkeen 126,6 kilometrin juoksu tuntui jo helpottavalta:

– Tämän satasenhan pyyhkäisee milloin tahansa!

Juoksuosuus nosti suomalaisen sijalta 9 neloseksi. Silti Forsell pettyi juuri juoksuunsa. Hän oli toivonut juoksuajan painuvan lähemmäs 13 tuntia, mutta matkaan kului melkein 14 tuntia.

– Kyllä se viimeinen maraton oli tosi rankka. Ei meinannut ravinto mennä sisään eivätkä nesteetkään lopuksi maistua.

Juoksukokemuksen ansiosta loppukin sujui silti kunnialla. Kun sijoitus alkoi parantua, mies halusi pitää siitä kiinni. Varsinkin, kun kävi selväksi, että oma tavoite, 40 tunnin alittaminen, jää haaveeksi.

Forsell laskeskeli, että loppuajasta olisi voinut puristaa vielä kymmeniäkin minuutteja. Kun minuutteja kuitenkin jäi liikaa alle 40 tunnin pääsyä ajatellen, hän päätti varmistella jaksamisensa viimeisellä maratonilla.

Pasi Forsell

Marko Forsell ei tankannut kisaa varten sen erityisemmin. Itse kilpailussa hän joi uimaosuudella neljän tunnin aikana yhden palautusjuoman kolmessa erässä. Pyöräilyosuudella onnistui tuhdimpikin syöminen: silloin maistui currywursti ja alkoholiton olut.

Muuten kisa kulki energiapatukoilla, vedellä ja colalla. Loppuvaiheessa syöminen ja juominen hankaloitui, ja parin viimeisen tunnin aikana alas meni vain vettä ja vedellä laimennettua teetä.

Tripla-triathlonissa reitit ovat huollon sujumisen takia lyhyitä: uinti tapahtuu 50 metrin altaassa, mikä on huollon kannalta ihanteellista. Pyöräillessä kisaajat kiersivät 8 kilometrin lenkin 67 kertaa ja juoksussa 1,32 kilometrin lenkin 96 kertaa.

Tiettyä yksitoikkoisuutta ja toistoja täytyy siis sietää. Kisassa onkin kyse myös pään kestämisestä. Se ei ollut nyt Forsellille ongelma:

– Useammin 24 tunnin juoksuissa tulee heikompia hetkiä: sitä miettii usein 8 tunnin kohdalla, onko tässä mitään järkeä. Tässä oli alusta asti selvää, että loppuun asti väännetään, sanoo Forsell.

Forsellille itsensä haastaminen on tuttua: hän on aiemmin suorittanut tupla-triathlonin ja muutamia triathloneja. Ultrajuoksijana tunnettu Forsell on myös edustanut Suomea 24 tunnin juoksussa EM- ja MM-kisoissa.

Useammin 24 tunnin juoksuissa tulee heikompia hetkiä: sitä miettii usein 8 tunnin kohdalla, onko tässä mitään järkeä. Tässä oli alusta asti selvää, että loppuun asti väännetään. Marko Forsell

Hän muistuttaa, että ihmiskroppa on varsin ennakoitava. Jos on oikein huono olo, on muistettava, että 15 minuutin päästä voi olla jo parempi. Kehnoa oloa auttaa, kun laskee vauhdin ja sykkeen alas ja ottaa energiaa: sen jälkeen pian olo voi olla parempi.

– Päällä mennään tosi paljon näissä lajeissa. Pitää uskoa, että tämä paranee. Että näin se menee: tuntuu, ettei mitään enää jaksa. Silti 30 minuutin päästä voi olla toisin.

Forsell on oppinut, että muutokseen voi mennä kauemminkin: toukokuisessa Kokkolan ultrajuoksussa ensimmäinen puolisko eli 12 tuntia oli niin rankkaa, että mies sai energiaa potutuksestaan. Toinen puolisko olikin siis huippujuoksua: hieno ja ainutlaatuinen kokemus.

– Opin, että olotila voi muuttua 12 tunnin jälkeenkin!

Pasi Forsell

Palautuminen käy kisa kisalta nopeammin. Kävely ja portaissa kulkeminen ovat hyviä mittareita, ja molemmat sujuvat jo varsin hyvin. Forsell uskoo, että lihakset ovat kivuttomat 3–4 päivän kuluttua. Täydellinen palautuminen vie lihaksilta pari viikkoa ja hermostolta 3–4 viikkoa.

Viikon verran mies aikoo välttää liikuntaa, sitten kalenteriin sujautetaan kevyttä liikuntaa tunti päivässä. Sen jälkeenkin pitääkin jo palata treeniohjelmaan: syyskuun lopussa vuorossa on Spartathlon, 246 kilometrin ultrajuoksu Kreikassa. Sen on kautta aikojen selvittänyt vain 36 suomalaista. Forsell on yrittänyt neljä kertaa ja läpäissyt kahdesti.

– Se on itselle merkityksellinen kilpailu. Vaikka sinne lähtee hyvässä kunnossa, kisa on kova. Se on tämän vuoden päätavoite.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Venäläinen leiriperinne ei ottanut tuulta purjeisiin – Rosatom-kesäleirille 75 osallistujaa

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 31 - 17:43
Mistä on kyse?
  • Rosatomin kesäleirit ovat yhtiön työntekijöiden perheille suunnattuja.
  • Venäläisen leiriperinteen mukaisesti yritys tarjoaa perheiden lapsille ja nuorille ajanvietettä kesäloman ratoksi.
  • Nyt vastaava leiri on Suomessa Kalajoella, Pyhäjoella sijaitsevan Rosatomin ydinvoimatyömaan naapurikunnassa.
  • Leirille odotettiin sataa lasta ja nuorta, mutta osallistujamäärä jäi 75:een.

Suomalaisten kiinnostus kansainväliselle leirille jäi lopulta vähäiseksi. 14 hengen suomalaisryhmän pääosan muodostavat suomalais-venäläiset nuoret. Useimpien perheillä on myös kytkös leirin järjestävään ydinvoimayhtiö Rosatomiin.

– Venäjällä tällaisia leirejä järjestetään hyvin paljon ja siellä on luonnollista, että lapset pääsevät pitkän kolmen kuukauden mittaisen kesälomansa aikana kesäleireille, kertoo RAOS Voiman Oy:n maajohtaja Alina Haapalainen-Kamenev.

Suomalaisia oli kuitenkin vaikea houkutella leirille. Suurin osa leirille saapuneista oli entuudestaan tuttuja venäläisen kulttuurin ja kielen kanssa.

Suomalaisryhmän koko 75 hengen leirikoulussa on 14, mutta suomen lisäksi ryhmässä puhutaan vilkkaasti myös venäjää.

Syy on yksinkertainen: suurin osa ryhmän jäsenistä puhuu joko äidinkielenään tai toisena kielenä venäjää.

Monella osallistujalla on Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisuus, toinen vanhemmista on venäjänkielinen tai töissä Rosatomilla.

Julkisen kohun keskellä

Viime viikolla alkanut leiri aiheutti jo ennakkoon julkista kohua, kun epäiltiin, että venäläisyhtiö pyrkii levittämään leirin avulla omaa ydinvoimamyönteistä sanomaansa. Kritiikkiä on kuulunut muun muassa Fennovoiman ydinvoimahankkeen vastustajien suusta.

Rosatomin leirikoulun luova johtaja Roman Seliukovin ja Rosatomia Suomessa edustavan RAOS Voiman Oy:n maajohtaja Alina Haapalainen-Kamenevkin tästä ei kuitenkaan ole kyse.

Venäjällä tällaisia leirejä järjestetään hyvin paljon. Alina Haapalainen-Kamenev

Kumpikin korostaa, että leiri on nimenomaan yhdessäoloa ja tärkeintä siinä on oppia tuntemaan toisia ja oppia tulemaan toimeen toisista maista kotoisin olevien ihmisten kanssa.

Kalajoen leirillä ei opiskellakaan ydinvoimaa, fysiikkaa eikä taloutta.

– Sehän olisi lasten mielestä suorastaan tylsää, toteaa Alina Haapalainen-Kamenev.

Hänen mukaansa leirin järjestäminen Suomessa tuntui luonnolliselta, koska Rosatomilla on täällä toimintaa.

Leiri osa Rosatom Schoolia

Yksi leiriläisistä on 16-vuotias raahelainen Anna Maksimov. Hän sai leiristä tiedon isältään ja tuli paikalle tutustumaan kansainvälisyyteen.

Hän toivoo saavansa leirin aikana itselleen uusia ystäviä myös muista maista.

– Lisäksi odotan, että täällä oppii myös puhumaan vähän muitakin kieliä. Leirillä on osallistujia Suomen lisäksi Venäjältä, Unkarista, Bulgariasta, Tšekistä ja Slovakiasta.

Ydinvoima-asioista ei leirillä ole Maksimovin mukaan puhuttu. Se toki on kerrottu, että leiri on osa Rosatom Schoolia.

Kalajoen leirin jatkot vielä auki

Leirikoulun järjestelyistä vastaa Rosatom School, joka on käytännössä Venäjän valtion omistaman ydinvoimayhtiön Rosatomin projekti. Siihen osallistuu kouluja ja päiväkoteja kaikilta niiltä paikkakunnilta, joissa Rosatomilla on Venäjällä toimintaa.

Projektissa on mukana opettajia ja henkilökuntaa, jotka toimivat leireillä ohjaajina. Venäjän ulkopuolella järjestettävien leirien yhteydessä he tutustuvat myös kohdemaansa koulutusjärjestelmiin, kertoo Roman Seliukov.

Venäjällä leirikouluun pääsy voi olla vaikkapa tietokilpailupalkintona. Koska Suomessa tunkua leirille ei ollut, miettivät järjestäjät vielä sitä, jääkö tämän kesän leiri lajissaan ainoaksi vai järjestetäänkö leiri myös ensi kesänä, kertoo Seliukov.

Lue lisää:

Lasten Rosatom-leiri herättää kummastusta – Tutkija: "Istuu hyvin yhtiön toimintaan"

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Aurinko helli festariyleisöä – Katso kuvagalleria Qstockista

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 31 - 14:03
Loppuunmyydyssä Qstockissa juhli viikonloppuna 32 000 ihmistä. Edes toisen päivän pieni vesisade ei juhlia haitannut. Katso kuvat perjantailta ja lauantailta.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kalajoella autoon törmännyt nuori moottoripyöräilijä menehtyi

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 31 - 13:03

Kalajoella liikenneonnettomuudessa viime torstaina loukkaantunut moottoripyöräilijä on menehtynyt, kertoo Oulun poliisista tutkinnanjohtaja Ilkka Piispanen.

17-vuotias mies ajoi kevytmoottoripyörällä henkilöauton kylkeen, kun hän yritti todennäköisesti ohittaa U-käännöksen tehnyttä autoa. Onnettomuus tapahtui Hiekkasärkillä Jukupolulla.

Nuori mies loukkaantui onnettomuudessa vakavasti, ja hänet vietiin sairaalahoitoon. Autossa olleet henkilöt eivät loukkaantuneet törmäyksessä.

Poliisi epäilee sekä moottoripyöräilijää että autoilijaa liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Lisäksi autonkuljettajaa epäillään kuolemantuottamuksesta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kalajoella autoon törmännyt nuori moottoripyöräilijä menehtyi

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 31 - 13:03

Kalajoella liikenneonnettomuudessa viime torstaina loukkaantunut moottoripyöräilijä on menehtynyt, kertoo Oulun poliisista tutkinnanjohtaja Ilkka Piispanen.

17-vuotias mies ajoi kevytmoottoripyörällä henkilöauton kylkeen, kun hän yritti todennäköisesti ohittaa U-käännöksen tehnyttä autoa. Onnettomuus tapahtui Hiekkasärkillä Jukupolulla.

Nuori mies loukkaantui onnettomuudessa vakavasti, ja hänet vietiin sairaalahoitoon. Autossa olleet henkilöt eivät loukkaantuneet törmäyksessä.

Poliisi epäilee sekä moottoripyöräilijää että autoilijaa liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Lisäksi autonkuljettajaa epäillään kuolemantuottamuksesta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ranuan opistoseurat laajenee – lisää tilaa tarvitaan autoille ja matkailuvaunuille

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 31 - 12:53

Ranuan opistoseuroilla riitti vilinää viikonloppuna. Seuroilla oli parhaimmillaan lähestulkoon 25 000 kävijää. Järjestäjät joutuivatkin ottamaan käyttöön paikalliselta maanomistajalta vuokrattuja lisäalueita, jotta kaikki saatiin mahtumaan paikoitusalueille.

Tulevina vuosina opistoseuroilla on käytössään enemmän tilaa, sillä Ranuan opisto on päättänyt hankkia yli kolme hehtaaria metsämaata seuravieraiden paikoitusalueeksi. Opistoseurojen päätoimikunnan puheenjohtaja Tapio Pudas sanoo, että paikoitusalueella rajat alkavat tulla vastaan.

– Ei ole tarkoitus, että opistoseuroja kasvattamalla kasvatetaan. Kyllä tämä nykyinen väkimäärä on ihan, sanoisinko riittävä siihen kapasiteettiin nähden, millä näitä seuroja järjestetään. Mutta jatkossa on odotettavissa 20 - 25 tuhatta väkeä, ja se 25 tuhatta on jo niin iso, että siihen sitä lisämaata tarvitaan.

Ensi vuonna Ranuan opistoseurojen järjestelyvastuussa ovat Haukiputaan, Jokikylän, Kellon, Kiimingin, Murron, Tyrnävän, Muhoksen, Laitasaaren ja Utajärven rauhanyhdistykset. Vastuualueiden rauhanyhdistykset osallistuvat tällä viikolla vasta loppuneiden seurojen purkutyöhön.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Metsäkoneet kiinnostivat varkaita viikonloppuna – Pohjanmaan poliisi kaipaa havaintoja

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 31 - 11:11

Pietarsaaren ja Kruunupyyn alueella Pohjanmaalla sekä Alajärvi-Kyyjärvi -seudulla Etelä-Pohjanmaalla on viikonloppuna tehty useita metsätyökoneisiin kohdistuneita törkeitä varkauksia.

Pohjanmaan poliisin mukaan poliisille on tehty kaksi erillistä ilmoitusta perjantain-lauantain aikana ja tänään maanantaina aamulla vielä viisi rikosilmoitusta.

Koneista on varastettu tietokoneita ja koneiden ohjainlaitteita. Poliisi arvioi alustavasti, että vahingot nousevat yhteensä yli 100 000 euroon.

Poliisi pyytää nyt havaintoja viikonlopun ajalta metsäkoneiden luona nähdyistä tai niiden säilytyspaikkojen suunnilla liikkumassa nähdyistä ajoneuvoista tai henkilöistä. Havainnot voi soittaa Pohjanmaan poliisin tilannekeskuksen vihjepuhelimen numeroon 0295 440513.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Meren salaisuudet paljastuvat hitaasti – tutkija tarvitsee kärsivällisyyttä ja nykytekniikkaa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 31 - 07:15

Metsähallituksen kahdeksanmetrinen alumiinivene ajaa kohtuullisessa aallokossa avomerta kohti. Tähtäimessä on Santapankki-niminen alue Kokkolan edustalla, Perämeren rannalla.

Ilmakuvissa tämä kohta noin kahdeksan kilometrin päässä Kokkolan Trullevinniemestä on näyttänyt matalalta. Samaa ovat viestineet merikartat. Metsähallituksen Velmu-hankkeen kartoitustiimi on päättänyt, että Santapankkia on tutkittava tarkemmin. Tehtävänä on nimittäin löytää pinnanalainen hiekkasärkkä.

Kuinka vaikeaa hiekkasärkän löytäminen voi olla? Jokainen maallikko tietää, että Perämeren rannikolla on paljon hiekkarantoja, eikö siis hiekka jatkuisi meren allekin?

Suunnittelija Suvi Saarnio kumoaa maallikon käsitykset. Moni ilmakuvissa hiekkasärkältä vaikuttava kohouma on paljastunut tarkemmassa kartoituksessa kiviröykkiöksi.

Claes Björkholm laskee veteen "kalan" eli kaikuluotaimen.Kalle Niskala / Yle

– Me olimme Merenkurkun puolella Vaasan ja Mustasaaren edustalla useamman viikon ja siellä oikeastaan kaikki kohoumat, joita tarkistettiin, olivatkin kiviriuttoja, eivätkä hiekkasärkkiä. Ainoastaan Norrkärin alueelta löytyi hiekkasärkkää.

Hiekkasärkkälöydös? Varmistettu!

Kokkolan edustalla kuitenkin onnistaa. Tutkimustiimi on ajanut veneellä kohtaan, jossa 14-metrinen vesi madaltuu äkisti muutamaan metriin. Juuri siinä kohdassa veteen lasketun "kalan" eli viistokaiutusta tekevän kaikuluotaimen lähettämä signaali heijastuu takaisin pehmeästä pohjasta.

Meriluonnon kartoitus

Metsähallituksen meribiologit ja muut tutkijat liikkuvat 2017 kesällä monella merialueella.

Etelä-Suomessa tiimien kohteena ovat Saaristo- ja Selkämeri sekä läntinen ja itäinen Suomenlahti. Tutkijoita voi nähdä merellä Salpausselän hiekka- ja moreeniharjuja tutkimassa.

Matalia merenlahtia kartoitetaan sekä uhanalaisia vesikasveja etsitään Uudenkaupungin, Luvian ja Porin alueella sekä Merikarvialla Ouran saaristossa.

Saaristomerellä tutkijat ovat liikkuneet Stora Hästössä ja Dalskärillä.

Länstisellä Suomenlahdella kartoitetaan Hankoniemen seudulla, Porkkalassa sekä Tammisaaressa ja Jussarössä. Siellä kiinnostavat matalat lahdet ja hiekkasärkät.

Itäisellä Suomenlahdella ollaan pääosin Porvoon ja Loviisan seuduilla. Uhanalaisia eliölajeja etsitään myös Pyhtään, Kotkan ja Haminan edustalta.

Pohjoisempana tutkitaan Merenkurkussa sekä Perämerellä. Kartoitettavana ovat merenalaiset hiekkasärkät, matalat maankohouma-alueet vedessä sekä uhanalaiset lajit.

Kaikuluotaimen välittämä kuva rohkaisee Metsähallituksen tutkijatiimiä laskemaan pohjaan myös videokameran. Vedessä on pimeää, mutta kamerassa on ledvalot ja laserit. HD-kuva näyttää pohjamateriaalin tarkasti, jopa hiekan raekokoa myöten.

Hiekkasärkän olemassaolo Kokkolan edustalla näyttää nyt varmistetulta. Silti tutkimuksia on tehtävä vielä enemmän. Tarkoitus on selvittää, kuinka laaja särkkä on ja millaisia kasveja ja eläimiä siellä asustaa.

Mies sukeltamassa mereen veneestä, johon on tuunattu portti erityisesti sukeltamisen helpottamiseksiMetsähallitus

– Meret ovat semmoinen vähän kartoitettu alue edelleen eli vaikka VELMU-ykkönen on noin kymmenen vuoden ajan tehnyt tutkimusta. Perustietoa ollaan saatu, mutta vielä halutaan tarkentaa tietoa, että miten merta voidaan hyödyntää tulevaisuudessa, perustelee Metsähallituksen suunnittelija Suvi Saarnio.

Sukeltajat asialle ja kamera käteen

Kokkolan edustalla VELMU-tiimistä veteen lähtee kaksi sukeltajaa, Jon Ögård ja Claes Björkholm.

Miehet valmistautuvat sukellukseen huolellisesti. +11-asteiseen veteen menemiseen tarvitaan lämpökerrasto ja kuivapuku. Sukelluksen aikana tehtävät löydökset merkataan lyijykynällä muovitetulle paperille, joka on kiinnitetty muoviseen leikkuulautaan.

Merenpohjaa ja Metsähallituksen kartoittajien pohjaan laskemaa linjaköyttä.Metsähallitus

– Vettä pitävä "kirjoitusalusta" on oma keksintö. Tämäntyyppistä, uudenlaista tutkimusta varten olemme joutuneet keksimään omia menetelmiämme, hymähtää tiimiä vetävä Suvi Saarnio.

Tiimi on myös virittänyt mittanarun päähän valkoisen muoviämpärin kannen ja lyijypainon. Viritys lasketaan veneen laidalta veteen, jolloin tarkkailija pystyy sanomaan, missä syvyydessä kansi lakkaa näkymästä. Menetelmä kertoo siitä, kuinka syvälle auringonvalo vedessä pääsee, mikä taas kertoo vesikasvien viihtymisestä paljon.

Meren pohjaa voidaan tutkia lyhyillä pistesukelluksilla. Laajempi alue voidaan myös merkata köysillä, sukelluslinjoilla, ja seuloa tarkasti koko linjan sisään jäävä alue.

Kaikesta otetaan huolella näytteitä. Jokaista kasvia ei pystytä tunnistamaan kentällä, vaan laji selviää myöhemmin mikroskoopilla. Perämeren pohjasta löytyy yleensä esimerkiksi katkoja, simpukoita, kotiloita ja matoja.

Näytteidenottoa varten sukeltaja ottaa pinnan alle mukaansa läpinäkyvän, muovisen putkilon, jonka molemmat päät voi sulkea. Putkinoutimeen kaavitaan pohjasta esimerkiksi hiekkaa.

Putkinoudin käytössä. Metsähallitus

Kokkolan edustan hiekkasärkästä ei jostain syystä ensimmäisillä sukelluksilla löydy eliöstöä. Kartoittajat arvioivat, että paikka on sen verran avoin ja virtaus niin kova, että eliöstö huuhtoutuu pois. Muitakin syitä voi olla. Asiaa pitäisi tutkia enemmän.

Suuret tavoitteet, vähän aikaa

Perämerellä liikkuvan tiimin tämänkesäinen tehtävä on kartoittaa meriluontoa laajalla alueella aina Vaasasta Tornioon. Painopisteitä ovat hiekkasärkät, uhanalaiset lajit ja jokisuistot.

Työ on mielenkiintoista, mutta turhauttavaa. Tiimi tietää jo etukäteen, että noin laajaa aluetta ei voi tutkia niin tarkasti kuin haluaisi. Aikaa on kuitenkin vain muutama kuukausi. Siksi on todella tärkeää analysoida eri lähteitä ja päättää etukäteen, mihin tarkempi tutkimus kohdistuu.

– Tämäntyyppinen tutkimus on yllättävän hidasta. Viistokaiutus on hidas menetelmä, eikä sitä voi tehdä vähänkään kovemmalla tuulella. Yhden päivän aikana saa tutkittua vain pienen alueen, harmittelee Suvi Saarnio.

Suvi Saarnio valvoo veneessä, että sukeltajakaksikolla on kaikki hyvin.Heini Holopainen / Yle

Tänä kesänä Kokkolan edustalla hiekkasärkkätutkimuksia on hidastanut vielä huono sääkin. Melkein kokonainen viikko kului liki sisätiloissa, koska merellä tuuli 12 metriä sekunnissa ja sää oli sateinen.

Onneksi tehtävänä oli myös tutkia jokisuistoja ja uhanalaisia lajeja. Perhonjokisuistolle ja matalikoille pystyi nimittäin menemään myös huonolla ilmalla. Suvi Saarnio tiimeineen sai myös idean kokeilla matalassa vedessä liikkumista suppailulaudoilla. Se toimi mainiosti.

Muodikas liikuntamuoto, suppailu, on osoittautunut hyväksi tavaksi edetä matalassa vesistössä. Metsähallitus

– Oli mahtavaa mennä jokisuistossa meloen! Pohjaa pystyi tutkimaan vesikiikarilla ja sukeltamalla, vaikka näkyvyys oli noin 20 senttiä, summaa Saarnio.

Perämerellä ja Merenkurkussa sukkuloi kolme eri Metsähallituksen luontopalveluiden meriluontotiimiä. He ovat vain pieni osa Metsähallituksen kartoittajaverkostoa. Esimerkiksi Etelä-Suomessa tutkitaan vielä Saaristo- ja Selkämerellä sekä läntisellä ja itäisellä Suomenlahdella.

Merenpohjan kasvustoa Perämerellä.Metsähallitus

Kartoittajien työn jälki on nähtävissä Velmu-karttapalvelussa. Sieltä voi hakea vaikka oman mökkirannan ja nähdä, ovatko tutkijat kartoittaneet ja valokuvanneet juuri kyseisellä alueella.

VELMU-tiimin työstä julkaistaan loppukesällä myös kirja, Meren aarteet.

Opiskelijan ihana kesätyö

Perämerellä työskentelevän kuusihenkisen tiimin toinen kartoittajista, Liisi Matilainen, on ensimmäistä kesää Metsähallituksen tiimissä. Hän opiskelee biologiaa Helsingin yliopistolla ja tuli kesäksi Perämerelle VELMU-tiimiin töihin.

Työ alkoi tutustumalla kaikkiin teknisiin laitteisiin, joita kartoittamisessa tarvitsee. Kesän mittaan saattaa tulla opetteluun vielä sukeltaminenkin.

– Mikään päivä ei ole ollut samanlainen. Nyt on ollut harvinaisen kylmä kesä, mutta ei se haittaa. Tuulenpitävät vaatteet ovat olleet tarpeen, samoin pelastautumispuku. Kesäloma pidetään sitten syksyllä. Näinhän se on, että kun säät suosivat, työpäivät ovat pitkiä.

Suunnittelija Liisi Matilainen, luontokartoittaja Claes Björkholm, luontokartoittaja Jon Ögård ja suunnittelija Suvi Saarnio.Kalle Niskala / Yle

Mukava työtiimi auttaa paljon, eikä työhönlähtö ole kertaakaan vielä harmittanut.

– Junalla on tullut kotiseudulta Helsingistä matkustettua kesän mittaan, kun työ on ollut Perämeren rannalla. Silti kivaa on ollut. Tykkään tehdä maastotöitä, vaikka ollaankin säiden armoilla.

Juttua muutettu 1.8. klo 13.30. Muutettu lause muotoon: Tiimi on myös virittänyt mittanarun päähän valkoisen muoviämpärin kannen ja lyijypainon.

Kyseessä on jo 1800-luvulla keksitty Secchi-levy, jollaisia voi valmistaa itse. Tiimi ei siis ole keksinyt levyä, vaan valmistanut sellaisen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Työpaikkaravintoloissa näkyy vihdoin valoa: "Yksilöllisyys isoin ruokaan liittyvä megatrendi, johon vastattava"

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 31 - 06:15
Henkilöstöravintola-alan suurimmat
  • Työpaikkaruokailun markkinajohtaja on Fazer Food Services (Amica) noin 400 ravintolalla.
  • Sodexolla on noin 200, Antellilla ja ISS Cateringilla 100 paikkaa.
  • Compass Groupilla (Eurest) parikymmentä ravintolaa.
  • Lisäksi suurimmilla kaupungeilla ja sairaanhoitopiireillä on ruokapalveluita tuottavia yhtiöitä. Esimerkiksi Helsingissä Palmialla on 25 työpaikkaravintolaa.

Henkilöstöravintolabisneksessä näkyy valoa tunnelin päässä kymmenen vuoden laskukauden jälkeen.

Etujärjestö MaRan tilastojen mukaan alan liikevaihdon vuosimuutos oli tammi-maaliskuussa lähes kolme prosenttia. Myyntikin näytti ensimmäisellä vuosineljänneksellä runsaan prosentin plussaa.

Syykin on selvä: Suomen talouden elpyminen. Alan kehitys on vahvasti sidoksissa vientiteollisuuden suhdanteihin.

Toimialalla on mennyt huonosti syksystä 2008, jolloin finanssikriisi iski. Kun tuotantoa siirrettiin ulkomaille ja tehtaita suljettiin, samalla laitettiin lappu luukulle myös monessa isossa työpaikkaravintolassa.

Yle Uutisgrafiikka

Markkinajohtaja Fazeria haastaa useampi keskikokoinen ja pienempi yhtiö, joista oululaislähtöinen perheyritys Antell on oiva esimerkki.

Lähes 140-vuotias kahviloista ja leipomoista alun perin tunnettu Antell on kasvanut parinkymmenen henkilöstöravintolan alueellisesta toimijasta valtakunnalliseksi sadan paikan yritykseksi. Laajentumishalujakin on.

– Meidän ravintoloiden määrä on kasvanut muutamalla per vuosi. Tavoite on maltillinen kannattava perheyritysmäinen kasvu, varatoimitusjohtaja Annukka Lantto kertoo.

– Uusien ravintoloiden saamista paljon tärkeämpää on nykyisten pitäminen ja niiden asiakastyytyväisyydestä huolehtiminen, hän painottaa.

Antellin varatoimitusjohtaja Annukka Lantto.Timo Nykyri / Yle Nopea syöminen ja välipalaistuminen näkyy "kanttiineissa"

Henkilöstöravintolat pyristelevät tavallisten ravintoloiden ja pikaruokapaikkojen puristuksessa. Jälkimmäisten kasvuluvut ovat ihan eri luokkaa. Alkuvuonna liikevaihdon muutos oli noin 5–8 prosenttia.

Pikaruuassa on nykyään monipuolinen valikoima, enää ei tarvitse valita vain pizzan ja hampurilaisen välillä. "Nopea syöminen" on päivän sana.

Yksilöllisyys on isoin ravintoon ruokaa liittyvä megatrendi, johon meidän täytyy vastata. Antellin Annukka Lantto

Taustalla vaikuttaa myös syömisen ja työtapojen muutos. Henkilöstöravintolaan tullaan vatsan täyttämisen lisäksi tekemään rauhassa töitä ja pitämään pieniä palavereja. Syöminen on myös sosiaalinen tapahtuma, jossa ehtii turista hetken kiireisten kollegoiden kanssa.

– Lounaan ympärille on tullut aamiaista ja välipalaa, joka syödään paikan päällä tai otetaan mukaan. Nykyään syödään useammin, mutta vähemmän kerralla, Annukka Lantto kuvailee muutosta.

Bisnes pysyy kannattavana määrällä ja kovalla kulukurilla

Kilpailu uusista paikoista on erittäin kovaa kilpailutusten takia. Ruokailusopimusten kilpailutuksessa voittaa yleensä, mutta ei aina, halvin tarjous. Katteet ovat pieniä ja kuluja on seurattava tarkkaan, mutta ruoan laadusta ei saa tinkiä.

– Tulos tehdään volyymilla. Kustannusten pitää olla hallinnassa ja tuotteen pitää olla erinomainen, koska työnantajat kilpailuttavat paikat säännöllisin väliajoin ja tarjontaa on paljon, Maran toimitusjohtaja Timo Lappi kertoo.

Ravintoedun arvo on työntekijälle tänä vuonna vähintään 6,40 euroa. Aika pienellä summalla täytyy saada tarjolle maistuvaa ruokaa.

– Onneksi kaikissa tapauksissa hinta ei ole ratkaiseva tekijä, yritykset ovat kiinnostuneita laadustakin. On kuitenkin totta, että tämä on “pennibisnestä”, ja sen takia toiminnan pitää olla virtaviivaista ja kuluviisasta, Lantto vahvistaa.

Timo Nykyri / Yle

Hän luettelee keinoja, joilla Antell pitää kulut hallinnassa: Ruoka tehdään itse raaka-aineista, sopimustoimittajat kilpailutetaan ja henkilöstön pysyvyyteen satsataan. Työtekijöiden vaihtuvuus on ravintola-alalla suurta, ja uuden ihmisen rekrytointi ja koulutus vie aina rahaa.

Yksilöllistä ruokaa isoille joukoille

Antellin Cafe Pihassa lounastavilla asiakkailla on selkeä näkemys hyvästä henkilöstöravintolasta. Moni työntekijä käy samassa paikassa useasti viikossa, joten vaihtelua tulee olla.

– Pitää olla monipuolinen tarjonta, ruokaa monenlaiseen makuun ja kasvisruokavaihtoehtojakin. Ettei sitä possua sotkettaisi kaikkeen. Meidän yrityksessä käy vieraita ulkomailta, ja se ei kaikille maistu, Janne Fiskilä listaa.

– Ruoan saa nopeasti ja se on monipuolista ja terveellistä. Sitten välillä olisi vaikka perjantaiburgerit tarjolla, Tuulevi Leppänen toivoo.

Tulos tehdään volyymilla. Kustannusten pitää olla hallinnassa ja tuotteen erinomainen, koska paikat kilpailutetaan säännöllisesti. MaRan Timo Lappi

Ankeista työmaaruokaloista on tullut 2000-luvulla ravintokeitaita, joissa kahvilan ja ravintolan raja-aita on hämärtynyt.

Kysymys on tietyllä tapaa "elämysbisneksestä", jossa ruokailijan vatsa ja mieli on pidettävä joka kerta tyytyväisenä tai muuten voi käydä huonosti seuraavassa kilpailutuksessa.

– Yksilöllisyys on isoin ravintoon ruokaa liittyvä megatrendi, johon meidän täytyy vastata, Annukka Lantto toteaa.

Kaikille avoimet työpaikkaravintolat yleistyvät

Suomalaisten yritysten koko on vuosien saatossa pienentynyt ja tämä näkyy myös alalla.

Muilta suljetut henkilöstöravintolat ovat vielä yleisiä, mutta aika suosii kaikille avoimia paikkoja. Esimerkiksi bisnesparkeissa toimiville yrityksille tarjotaan ruokaa yhteisessä ravintolassa, joihin kuka tahansa voi kävellä kadulta sisään lounaalle tai kahville. Tämä sopii tietysti myös alan yrityksille, kun ne katteet ovat pienet.

– On usein asiakasyrityksen ja meidän etu, että ravintolaan saadaan asiakasvirtaa ja elämää myös ulkopuolelta, Antellin varatoimitusjohtaja Annukka Lantto sanoo.

Alalla on runsaasti kasvupotentiaalia. MaRan mukaan henkilöstöravintolat ovat noin 300 miljoonan euron bisnes vuosittain. Jos otetaan mukaan opiskelijaravintolat ja muut ateriapalvelut, puhutaan jo puolesta miljardista eurosta.

Timo LappiYle

THL:n mukaan kolmannes suomalaisista työikäisistä ruokailee päivittäin henkilöstöravintolassa. Mahdollisuus työnantajan järjestämään ruokailuun on noin 70 prosentilla työssäkäyvistä naisista ja 60 prosentilla miehistä. Vain noin puolet näistä työntekijöistä käyttää mahdolllisuutta hyväkseen.

– Terveellinen ruokailu olisi työnantajille hyvä tapa tukea työntekijöiden hyvinvointia ja vireyttä töissä. Kun valtiokin vielä tukee työpaikkaruokailua ravintoedun muodossa, MaRan toimitusjohtaja Timo Lappi vinkkaa.

Päivitetty faktalaatikko 1.8.17 klo 10:45 ISS Catering korjasi aiemmin ilmoittamansa 25 henkilöstöravintolan määrän sataan paikkaan.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Konna kipitti karkuun, mutta lapset auttoivat etsinnässä – "Kilpikonnat kiipeävät hyvin, vaikka ei heti uskoisi"

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 28 - 15:05

Oulun Kastellin kaupunginosassa koettiin suurta huolta, kun Erkinaron perheen yhteinen lemmikki, kreikankilpikonna Hanna yllättäen katosi. Perheenjäsen näki sattumalta Facebookin Oulun Puskaradiossa ilmoituksen lähialueella havaitusta kilpikonnasta. Katoamisilmoituksia jaettiin lähialueen postilaatikoihin. Siitä alkoivat äkkilähdön ottaneen Hannan etsinnät.

Tarina sai kuitenkin onnellisen lopun, kun ilmoituksen nähneet ja etsintöihin osallistuneet naapuruston lapset havahtuivat outoon ääntelyyn pusikossa. Siellähän se Hanna lymysi. 19-vuotias Itävallassa syntynyt killpikonna oli ehtinyt lähes 300 metrin päähän kotipihaltaan.

Mikäli sitä ei olisi etsitty, se olisi luultavasti kaukana jossain tiellä litistyneenä. Konsta Raesalmi

Pihapiirin lapset nousivat lopulta ylimääräisiä sydämenlyöntejä nostattaneen tapahtumasarjan sankareiksi.

– Elli kuuli puskasta ääntä, ja sitten katsoimme sinne. Nappasin sen vain käteen ja otin mukaan. Mikäli sitä ei olisi etsitty, se olisi luultavasti kaukana jossain tiellä litistyneenä, Konsta Raesalmi, 14 kertoo.

Ilman tuota sosiaalisen median viestiä Hannan lähtöä tuskin olisi hetkeen noteerattu.

Kuvassa vasemmalta lähtien tehoetsijät Mikael Soini, 13, Olavi Heikura, 11, Konsta Raesalmi, 14, Elli Heikura, 9 ja Sara Raesalmi, 11.Marko Siekkinen / Yle

Kilpikonnan ostanut Eino Erkinaro paljastaa, että Hanna on itseasiassa uros. Se hankittiin alun perin perheeseen, koska se on lemmikkinä hiljainen.

Lähdön syy hämärän peitossa

Hannan lähtöä ei pidätellyt edes noin puolimetrinen tiiliaita. Sen arvellaan kiivenneen aidan yli tai pääseen jostain raosta.

Jarmo Perälä, fiilosofian tohtori biologian alalta on väitellyt maakilpikonnista. Perälä kertoo, että maakilpikonnat karkaavat helposti, jos niillä ei ole kunnollista aitausta.

– Seinärakennelmiin kannattaa satsata, sillä ne kiipeävät hyvin, vaikka ei heti uskoisi. Ne ovat kokoonsa nähden voimakkaita. Niille täytyy myös taata varjoinen paikka. Näillä helteillä ne ylikuumenevat nopeasti ja joutuvat paniikkiin. Ne tekevät kaikkensa päästäkseen viileään.

Se on saattanut ihan huvikseen kiivetä aitauksen yli. Jarmo Perälä

Perälä uskoo, että Hanna olisi pärjännyt kesän hyvin. Kasvissyöjänä se löytää luonnosta helposti kaiken tarvittavan, ja kilpi suojaa sitä muilta eläimiltä. Talvehtiminen ei kuitenkaan olisi kreikankilpikonnalle kaikista optimaalisin tilanne.

– Maakilpikonnat ovat uteliaita, ja ne tutkivat paikkoja. Kiipeily on niille virike, ja se on saattanut ihan huvikseen kiivetä aitauksen yli.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Festarijärjestäjä näkee Alice Cooperin nyt myös Kuusisaaren lavalla

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 28 - 13:03

Pohjois-Suomen suurimman musiikkifestivaalin, Qstockin järjestäjillä on syytä hymyyn. 15-juhlavuottaan viettävän festarin liput myytiin loppuun ennätysajassa.

– Se oli meille järjestäjillekin yllätys, että ensimmäiset liput myytiin loppuun jo kuukautta ennen tapahtumaa. Tämä on ennätyksellinen vuosi, sillä tällaista ei ole koskaan tällä kapasiteetilla tapahtunut, kertoo Qstockin festivaalikoordinaattori Niina Ristolainen.

Oulun Qstockin järjestelyjä viimeisteltiin päivää ennen tapahtumaa.Yle / Wasim Khuzam

Täysin poikkeuksellista lippujen loppuminen ei Qstockin historiassa ole. Viime vuosina liput ovat kuitenkin loppuneet hieman myöhäisemmässä vaiheessa.

Kaikki lipputyypit on tälle vuodelle jo myyty, mutta hetkessä eläjille löytyy eräs porsaanreikä.

– Seitsemän paria on tänä vuonna menossa meillä festareilla naimisiin. Vielä olisi muutamalle parille tilaa, joten periaatteessa sitä kautta olisi vielä mahdollisuus päästä mukaan, Ristolainen naurahtaa.

Oulun Kuusisaari kerää perjantaina ja lauantaina yleisöä noin 32 000, lähes saman verran kuin vaikkapa Pirkanmaan Ylöjärvellä on asukkaita.

Pienestä liikkeelle

Ensimmäinen Qstock järjestettiin vuonna 2003.

– Se oli minun ja Pekka Aarikallion päähänpistosta kevättalvella, ja muutamassa kuukaudessa tapahtuma oli pystyssä, festivaalijohtaja Mikko Forstén kertoo.

Aiempi festivaali, Kuusrock oli loppunut 1990-luvulla. Kuusisaari oli nukkunut Forsténin mukaan ruususenunta yli 10 vuotta, ja ihmiset olivat odottaneet jotain tapahtumaa.

– Meillä ei ollut kummallakaan rahaa. Ensimmäisen festivaalin piti olla pieni ja vaatimaton. Odotimme noin paria tuhatta kävijää, jotta saamme laskut maksettua. Väkeä tulikin yli triplasti eli rapiat 7 000.

Ensimmäisen festivaalin piti olla pieni ja vaatimaton. Mikko Forstén

Kun ensimmäinen tapahtuma tuotti rahaa, niin miehet päättivät pistää pystyyn seuraavan festivaalin. Tuolloin oli jo hiukan pääomaa, joten tapahtumaa pystyi kehittämään ja kasvattamaan.

Seuraavien vuosien aikana festivaaleille tuli noin 20 000 kävijää. Viime vuonna tapahtumaan osallistui 32 000 juhlijaa.

Kävijämäärässä jo katto

Mikko Forstén arvelee, että yli 30 000:n yleisömäärä on riittävä tällä hetkellä festivaalialueen kokoon nähden, sillä esimerkiksi palvelut toimivat. Tosin tänä vuonna järjestäjät tarkkailevat Kuusisaaren remontoitua aluetta yleisömäärän suhteen.

Qstockia rakennettiin aurinkoisessa säässä.Yle / Wasim Khuzam

– Oulun talousalueen kokoon nähden kävijäluku on valtava. Jos alue myytäisiin tupaten tukkoon, niin silloin kenelläkään ei olisi hauskaa, Forstén sanoo.

Tulevien vuosien tavoitteena ei ole lisätä yleisömassaa, vaan kehittää tapahtumaa.

Muutakin kuin musiikkia  

Niina Ristolainen on ollut Qstockissa mukana kymmenen vuotta ja nähnyt festivaalin kehityksen. Hän aloitti ravintolapuolen vastaavana ja eteni akkreditointipisteen kautta tapahtuman koordinaattoriksi. Ristolainen on se henkilö, joka kerää tiedon ja hoitaa suuren organisaation viestinnän.

Alueemme on oma maailmansa. Niina Ristolainen

Qstockin tuotanto on koordinaattorin mukaan laajentunut ja ammattimaistunut vuosi vuodelta. Uusittu Kuusisaaren alue tarjoaa festivaalille aiempaa maireammat puitteet. Tämä vetääkin koordinaattorin suun leveään hymyyn tämän puhuessa tulevaisuudesta.

– Festivaalialue tarjoaa paljon muutakin kuin musiikkia. Meiltä löytyy paljon oheisohjelmaa, esittelypisteiltä löytyy osallistavaa toimintaa ja meidän sosiaalinen mediamme elää vahvasti mukana. Alueemme on oma maailmansa, ja täältä voi löytää eri maailmoja, Niina Ristolainen kertoo.

Perhosia aina vatsanpohjassa

Mikko Forstén on järjestänyt tapahtumaa jo 15 kertaa. Osittain asiat sujuvat jo rutiinilla.

– Ympärilläni on kuitenkin henkilökuntaa, jolle vuodet ovat tuoneet kokemusta. Moni asia loksahtaa sujuvasti kohdalleen.

Porttien sulkeuduttua ja alueen tyhjennyttyä lauantai-iltana on koko henkilökunnan yhteinen hetki VIP-tiloissa.

– Se on tärkeä hetki, jolloin kerromme tuntemuksemme ja kokemuksemme. Nukkumaan menemme kuitenkin ajoissa, sillä sunnuntaina alkaa purku-urakka, Mikko Forstén kertoo.

Festivaalijohtaja Mikko Forsténilla ja festivaalikoordinaattori Niina Ristolaisella on jo kokemusta järjestelyistä. Kirsi Karppinen / Yle

Vuosittaisen jännityksen aiheuttaa aina sama asia eli sää, mutta siihen ei voi vaikuttaa. Toinen pieni stressitekijä on sähköt.

– Joskus on ollut ongelmia. Meillä on kuitenkin vara-aggregaatit, joten juhlat saadaan kyllä käyntiin.

Yleisöpalaute on vuosien varrella ollut hänen mukaansa pääsääntöisesti positiivista. Valituksia tulee lähinnä wc-tilojen vähäisyydestä. Palautteet kuunnellaan ja niiden perusteella pyritään tekemään parannuksia.

– Tänä vuonna pyrimme panostamaan myös sisääntuloon ja turvatarkastusten nopeuttamiseen. Jonoja tosin syntyy aina jossain, kun väkeä on liikkeellä paljon.

Pohjoisuus on valtti

Qstock on kasvanut yhdeksi Suomen suurimmista rocktapahtumista. Mikko Forsténin mukaan maassa ei kuitenkaan ole eri tapahtumien kesken mitään varsinaista kilpailua. Festivaalijärjestäjät tekevät yhteistyötä, ja henki on hyvä.

– Kun esiintyjiä hankitaan, niin luonnollisesti moni haluaisi saman. Kaikki riippuu kuitenkin artistin aikatauluista.

Muihin festivaaleihin verrattuna Forstén nostaa kuitenkin esille pari Qstockin vahvuutta.

– Me olemme maantieteellisesti etäällä muista tapahtumista. Hieno ja luonnonläheinen festivaalialue on lähes keskellä kaupunkia ja sinne on helppo tulla ja lähteä.

Kärpät mukana ensimmäistä kertaa

Oulun Kärpät Oy ilmoitti vuoden alussa ostaneensa enemmistön Qstock Oy:stä. Kärppien mukaantulo ei Ristolaisen mukaan vaikuta ainakaan näkyvästi.

– Kärpät toi vakautta hallinnolliseen puoleen. Tämä voi myös poikia lisää paikallisia yhteistyökumppaneita. Olemme jo yhdessä visioineet tarkempaa kymmenen vuoden suunnitelmaa.

– Kuusisaaren uusittu alue voisi mahdollistaa jatkossa lavan, jossa olisi enemmän esiintyjiä, jotka eivät ole suuren yleisön tiedossa mutta ovat saaneet jo nimeä Euroopassa. Aloite tähän on kuitenkin lähtenyt meidän alkuperäisestä tuotannosta.

Tapahtumaa kehitetään palautteiden perusteella.Yle / Wasim Khuzam

Järjestäjille vuoden työn tulos on pian käsillä. Huipennus on ohi yllättävän nopeasti. Katseet onkin jo kiinnitetty tiukasti tulevaisuuteen.

– Liput ovat perinteisesti lähteneet liikkeelle joulumyynnillä, mutta tämän suosion innoittamana katsomme, jos aikaistaisimme myynnin aloittamista. Neuvottelut artistipuolella käyvät jo kuumina ja kiinnityksiä ensi vuodelle on ryhdytty jo tekemään.

Cooper Kuusisaaressa

Alice Cooper on yksi tämän vuoden pääesiintyjistä. Hän oli Oulussa Kuusrockissa vuonna 1990.

– Olin silloin 14-vuotias, joten en ole nähnyt silloin Alice Cooperia. Vanhemmat eivät päästäneet minua, Mikko Forstén kertoo ja lisää, ettei hän ole käynyt kertaakaan myöskään taannoisessa Kuusrockissa.

Alice Cooper esiintyy Oulun Qstockissa.Joni Haavisto / AOP

Forstén on tosin nähnyt Cooperin esiintymisen jo kaksi kertaa aiemmin, kun hän järjesti muusikon esiintymään Club Teatrialla.

– Cooperin live-esiintyminen Kuusisaaren lavalla on minulle kuitenkin nyt ainutlaatuinen kokemus.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lasten Rosatom-leiri herättää kummastusta – Tutkija: "Istuu hyvin yhtiön toimintaan"

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 27 - 20:10
Mistä on kyse?
  • Kalajoella alkoi keskiviikkona 26.7. Rosatomin järjestämä kesäleiri lapsille.
  • Yritysten tarjoamilla, työntekijöiden lapsille suunnatuilla leireillä on pitkät perinteet venäläisessä yrityskulttuurissa.
  • Kalajoen leiri on kuitenkin herättänyt epäilyksen ydinvoimamyönteisen propagandan levittämisestä.
  • Sekä leirin järjestäjät että Kalajoen kaupungin johto torjuvat kritiikin.

Kalajoella käynnissä oleva, laajasti kummastusta herättänyt ydinvoimayhtiö Rosatomin kesäleiri on Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuron mukaan osa yhtiön PR-toimintaa.

Hänen mukaansa Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeinen ydinvoiman suosion alamäki sekä Pyhäjoen Hanhikivelle rakennettava ydinvoimala ovat Rosatomin lapsille suunnatun kesäleiritoiminnan taustalla.

– Pyhäjoen voimala on Rosatomille merkittävä päänavaus Suomeen. Tässä mielessä en lainkaan kummastele, että he ovat kyseisen leirin päättäneet järjestää.

Kangaspuron mukaan suurilla yrityksillä on aina kauaskantoisempi motiivi PR-toiminnassaan.

Kalajoki on niin kaunis paikka, että oli luontevaa järjestää leiri sinne. Alina Haapalainen-Kamenev

– Pehmeän PR-toiminnan katsotaan pitkällä tähtäimellä hyödyttävän bisnestä. Kesäleiri itsessään istuu hyvin Rosatomin toimintaan, sillä Venäjällä on pitkät perinteet lasten leirien järjestämisessä.

Etenkin suuryritykset pyrkivät lapsille suunnattuun PR:ään myös Suomessa. Kangaspuro nostaa esimerkiksi Helsingin Meilahdessa sijaitsevan Ronald McDonald -talon.

Leirin ajankohdan sijoittumista samaan aikaan Venäjän presidentti Vladimir Putinin valtiovierailun kanssa Kangaspuro pitää yhtä todennäköisesti suunniteltuna kuin sattumanakin.

– Rosatom on kuitenkin valtiojohtoinen yritys, eli siinä mielessä voi hyvinkin olla, että tapahtumat on ajoitettu samaan aikaan. Mutta yhtä hyvin asia voi olla puhdas sattuma.

"Vaikea ilmapiiri on ollut"

Rosatomin tytäryhtiö RAOS Voima Oy:n maajohtaja Alina Haapalainen-Kamenevin mukaan Kalajoen kesäleiri on osa Rosatomin toimintatapaa, jossa lapsille tarjotaan ilmaiseksi paikalliseen kulttuuriin ja luontoon tutustuttavaa loma-aktiviteettia.

Rosatomin tytäryhtiö RAOS Voima Oy:n maajohtaja Alina Haapalainen-Kamenevin mukaan Kalajoen kesäleirin jatkoa suunnitellaan palautteen perusteella. – Jos kaikki menee hyvin ja ihmiset tottuvat ajatukseen leireistä, saatetaan toinen leiri järjestää.RAOS Voima Oy

Tämän kertaisen leirin vajaat 80 osallistuvaa lasta tulevat Venäjältä, Slovakiasta, Suomesta, Tšekistä ja Unkarista.

Leirin 15 ohjaajaa tulevat Venäjältä, ja kutakin kansallisuutta kohden on yksi aikuinen valvoja matkassa. Myös yksi suomalainen ohjaaja osallistuu leirille muutamaksi päiväksi, Haapalainen-Kamenev kertoo.

– Yhtiö on muutaman vuoden ajan järjestänyt leirejä maissa, joissa on yhtiön käynnissä tai rakenteilla olevia ydinvoimaloita. Muutenkin Venäjällä on pitkä perinne, jossa yritykset järjestävät työtekijöidensä lapsille leirejä.

Minusta se olisi menneen ajan meininkiä, että kaupunki määrittelisi, minkä aate- tai ajatusmaailman yrityksiä Kalajoelle saisi tulla. Jukka Puoskari

Haapalainen-Kamenevin mukaan Kalajoki valikoitu kuluvan kesän leiripaikaksi siksi, että sen naapurikunnassa Pyhäjoella on käynnissä Rosatomin ydinvoimaprojekti.

– Kalajoki on niin kaunis paikka, että oli luontevaa järjestää leiri sinne.

Leirien mahdollista jatkoa mietitään Haapalaisen-Kamenevin mukaan sitten, kun käynnissä oleva leiri on saatu päätökseen.

– Vähän vaikea ilmapiiri on ollut tämän ensimmäisen leirin aikana. Jos kaikki menee hyvin ja ihmiset tottuvat ajatukseen leireistä, saatetaan toinen leiri järjestää.

Markku Kangaspuro uskookin, että Rosatomilla seurataan leirin vaikutuksia Suomessa.

– Varmasti tarkalla silmällä katsotaan ja korvalla kuunnellaan, ovatko leirin vaikutukset myönteisiä vai kielteisiä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kaupunginjohtaja julkisuudesta: ylireagointia

Kalajoen kaupungin johto ei näe leirin järjestämisessä ongelmaa.

Kaupunginjohtaja Jukka Puoskari pitää venäläisen Rosatomin leiriä vain yhtenä tapahtumana muiden Kalajoen tapahtumien joukossa.

– Meillä on ollut vihreiden eduskuntaryhmä täällä vierailemassa, parhaillaan on Jukuleiri käynnissä ja Suomen suurin painonnostoleiri on käynnistymässä. Rosatomin leirin kaltainen ulkomainen leiri on tärkeä ja hyvä osa Kalajoen kasvavaa matkailua.

Puoskarin mukaan kaupungin roolina on tarjota leirille puitteet, ei puuttua sen sisältöön.

– Minusta se olisi menneen ajan meininkiä, että kaupunki määrittelisi, minkä aate- tai ajatusmaailman yrityksiä Kalajoelle saisi tulla, Puoskari toteaa ja jatkaa:

– Minua on huvittanut tämä ylireagointi, jota leirin suhteen on mediassa esiintynyt. Toki ymmärrän, että kesäisin on vähemmän juttuja.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kokoomuksen Outi Mäkelä: "Seitsemän maakuntaa riittää" - vastapuoli kuittaa kesähöpinöiksi

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 27 - 17:15

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä pitäisi tulevaisuudessa vastata 18 maakuntaa.

Hallituksen päätös säilyttää nykyiset maakunnat ei tule olemaan pysyvä, kirjoittaa Kokoomuksen kansanedustaja ja Uudenmaan maakuntahallituksen puheenjohtaja Outi Mäkelä torstaina blogissaan.

– On päivänselvää, että kaavailtu 18 maakunnan malli voi olla korkeintaan siirtymävaiheen ratkaisu, sanoo Mäkelä Yle uutisille.

Mäkelän mukaan kaikki maakunnat eivät tule selviämään kaikista velvotteista, joita soten järjestämisvastuu tuo tullessaan.

Mäkelä perustelee näkemystään asiantuntija-arvioilla.

– Alle 200 000 asukkaan maakunta ei pysty hoitamaan sote-vastuitaan sujuvasti. Nyt vain kahdeksan maakuntaa pääsee kestävän väestörajan yli.

Pohdinta maakuntien määrästä käynnistyy jo seuraavalla hallituskaudella. Kokoomuksen kansanedustaja ja Uudenmaan maakuntahallituksen puheenjohtaja Outi Mäkelä

Mäkelä uskoo, että pienet maakunnat huomaavat riittämättömyytensä kohta ensimmäisten maakuntavaalien jälkeen.

– Varmaan jo seuraavalla hallituskaudella käynnistyy keskustelu maakuntien yhdistämisestä, Mäkelä arvioi.

Useita maakuntia yhdistämällä päästäisiin nopeasti esimerkiksi 12 maakunnan malliin, joka oli maakuntauudistusta suunniteltaessa yksi varteenotettava vaihtoehto. Mäkelän mielestä pitäisi kuitenkin mennä vielä pidemmälle.

– Seitsemän maakuntaa voisi olla ihan järkevä ja realistinen määrä. Ennenkuin siinä ollaan tarvitaan useita välivaiheita. Mielestäni siihen määrään pitäisi kuitenkin rohkein askelin pyrkiä, Mäkelä sanoo.

Kuittaan Mäkelän ajatukset kesähöpinöiksi. maakuntajohtaja Jukka Ylikarjula, Keski-Pohjanmaa

Manner-Suomessa väestöpohjaltaan pienin maakunta on Keski-Pohjanmaa. Tilastokeskuksen mukaan maakunnassa oli vuodenvaihteessa noin 70 000 asukasta.

– Kuittaan Mäkelän ajatukset kesähöpinöiksi, sanoo Keski-Pohjanmaan maakuntajohtaja Jukka Ylikarjula.

Hänen mukaansa maakunnan menestys ei ole koosta kiinni.

Keski-Pohjanmaan maakuntajohtaja Jukka Ylikarjula.Petri Kuikka / Yle

– Meillä ei ole ongelmia näköpiirissä. Palvelurakenteet ovat jo nyt hyvässä iskussa. Teemme myös palveluyhteistyötä muiden maakuntien kanssa, sanoo Ylikarjula.

Ylikarjula toimii tämän vuoden maakuntajohtajien puheenjohtajana.

– Myös muissa maakunnissa on edetty pitkälle. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa, Pohjois-Karjalassa ja Keski-Pohjanmaalla toimitaan jo sote-maakuntien tavoin eli sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut on koottu yhden organisaation alle.

Ylikarjula katsoo, että 18 maakuntaa selviää uudistuksesta yhdistämällä voimiaan.

– En usko, että itsehallinnollisia rakenteita yhdistettäisiin pakkoliitoksilla. Kaikilla 18 maakunnalla on mahdollisuus selvitä tekemällä yhteistyötä toisten maakuntien kanssa.

Ei kuullosta hyvältä. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen

Myös pääministeripuole keskustan johdossa Mäkelän arviot maakuntien tulevasta määrästä tyrmätään.

– Ei se kuullosta hyvältä, sanoo keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen.

Kaikkosen mukaan maakuntien määrä pohjautuu olemassaolevaan sairaanhoitopiirijakoon ja olemassaolevaan maakuntajakoon. Se antaa myös luontevan pohjan uudistuksille.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen.Jarno Kuusinen / AOP

– Ikuisia ratkaisuja ei ole, mutta kyllä me lähdetään siitä, että tällä mennään aika pitkään, Kaikkonen sanoo.

Kiista sote-maakuntien määrästä vei keskustan ja kokoomuksen lähes hallituskriisiin toissavuoden syksyllä. Keskusta vaati ja sai 18 maakuntaa, kokoomukselle olisi riittänyt 12 tai jopa vähemmän. Kompromissina kokoomus sai valinnananvapauden.

Perustuslakivaliokunta hyväksyi lausunnossaan alkukesästä pääpiirteissään lakiesityksen 18 maakunnan sote-alueista. Sen sijaan valinnanvapauslaki joudutaan kirjoittamaan monelta osin uusiksi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomalaisten heinäkuuhun mahtuu monia muistoja: "Meinasin paahtua hengiltä!" – "Kaatosateita tuli päivästä toiseen"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Heinäkuu 27 - 10:43

Aina heinäkuu ei vastaa odotuksia, mutta luo samalla mieleenpainuvia muistoja. Heinäkuuhun mahtuu aurinkoa ja sadetta, töitä ja lomaa.

Kun suomalainen lähtee kesälomalle, hän suuntaa yhä usein mökille. Siellä mieli lepää ja luonto hellii lomalaista.

Moni muistaa lapsuuden kesät lämpiminä ja ilon täyttämänä aikana.

Säiden armoilla - hyvällä ja pahalla kelillä AOP

Heinäkuu on tilastojen valossa lämpimin ja sateisin kuukausi Suomessa. Suomen heinäkuussa helteistä ei ole takuita.

Vastanneet suosivat elokuuta lomakuukautena Ismo Pekkarinen / AOP

Mikä sitten olisi paras kesälomakuukausi? Kyselyymme vastanneista enemmistö pitää elokuuta parhaana lomakuukautena, joskin heinäkuu saa lähes yhtä suuren kannatuksen. Loppujen lopuksi kesälomakelit ovat kuitenkin tuurista kiinni.

Säät saattavat olla useimmille heinäkuussa suurin yllätystekijä, mutta myös arkinen elämänkulku voi laittaa kesälomasuunnitelmat uusiksi.

Loma yksillä - kesä kaikilla Ismo Pekkarinen / AOP

Kaikki suomalaiset eivät suinkaan lomaile kesällä. Yhteiskunta pyörii – joskin kesätehoilla, ja se vaatii tietysti tekijänsä. Tasan eivät käy siis onnenlahjat lomanvietossakaan.

Lomakaan ei aina takaa, että ihmisillä olisi aikaa toisilleen.

Mutta kun kesäloma onnistuu, on hieno tunne huomata se palatessaan työpaikalle.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Hannukselan perhe valitsi lapsilleen thaimaalaisen koulun – Muistilista onnistuneeseen muuttoon on pitkä, mutta ei mahdoton

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 27 - 06:30

”Sawatdii khaa”, sanoo nurmijärveläinen Oona Hannuksela ja tekee thaimaalaisen wai-tervehdyksen liittämällä kädet yhteen kasvojensa eteen.

Oonalla ja hänen veljellään Aapolla on takanaan kokonainen kouluvuosi Thaimaan Hua Hinissä kansainvälisessä koulussa. Luokkatoverit tulivat ympäri maailman, ja koulun opettajat antoivat opetuksen pääasiassa englanniksi, mutta myös thaiksi.

– Tuntui vähän jännältä aluksi, kun en osannut englantia. Mutta sitten kun opin sen, niin koulunkäynti tuntui helpolta, Oona Hannuksela muistelee.

Oona ja Aapo Hannukselan koulu Hua Hinissä valikoitui suositusten ja etukäteen Suomesta ja Thaimaasta hankittujen koulunkäyntiä ja opintojen hyväksymistä koskevien tietojen perusteella.Ilkka Loikkanen/Yle

Vuodesta tuli ikimuistoinen ja Hannukselan lapset kokivat opetuksen tason vaativammaksi kuin Suomessa. Perheen alkumetrit Thaimaan-vuoden vietossa olivat kuitenkin takkuisia. Viisumiasioita hoitamaan piti äiti Sanna Hannukselan mukaan jopa palkata lakimies.

– Koulusta sanottiin, että he hoitavat sekä lasten viisumit että minun viisumini. Asia ei kuitenkaan ollutkaan ihan niin. Kun viisumia piti ryhtyä hakemaan, minun pitikin hankkia se muuta kautta.

Koulun valinta vaikuttaa opintojen hyväksymiseen Suomessa

Hannukselat tekivät mittavat pohjatyöt ennen koulun valintaa. He olivat yhteydessä Thaimaan-kouluun opintojen sisällöistä ja Suomen-kouluun opintojen hyväksyttämisen selvittämiseksi. Kaikki vanhemmat eivät näitä pohjatöitä tee. Opetusneuvos Minna Harmanen Opetushallituksesta sanoo, että on erittäin tärkeää selvittää, millaisia vaihtoehtoja koulunkäyntiin tarjotaan ulkomailla.

– Pitää ottaa etukäteen selvää opetussuunnitelmista.

Maailmalla on tarjolla hyvin kirjava paletti erilaisia kouluvaihtoehtoja. Kansainvälisissä kouluissa opetuskieli on usein englanti. Koululainen voidaan luonnollisesti laittaa myös paikalliseen kouluun, jolloin opetuskielenä on joku maan omista kielistä ja luokkatovereina paikalliset lapset ja nuoret.

Suomalaisille koululaisille tarjotaan koulusta riippuen opetusta monilla kielillä: suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja paikallisen maan kielellä, kuten tässä thaiksi.Ilkka Loikkanen/Yle

Suomalaisia, Opetushallituksen siipien alla toimivia peruskouluja on ainoastaan kuusi: Espanjan Aurinkorannikolla Fuengirolassa, Brysselissä, Moskovassa, Pietarissa, Tallinnassa ja Tartossa. Tämän lisäksi maailmalla toimii joitain suomalaisia kouluja, joilla ei ole oikeutta päättötodistuksen kirjoittamiseen.

Ruotsiin on perustettu muutamia yksityisiä niin sanottuja vapaakouluja, joissa opetusta järjestetään suomeksi ja ruotsiksi. Ne kuuluvat Ruotsin opetussuunnitelman piiriin. Kunnalliset suomalaiset koulut ja luokat on käytännössä katsoen Ruotsissa ajettu alas.

Koulun valinnalla voi olla suurta merkitystä sille, miten sujuvasti opinnot hyväksytään Suomessa, jos perhe tai koululainen palaa Suomeen.

Opetusneuvos Minna Harmanen Opetushallituksesta sanoo, että maailmalta Suomeen palaavat oppilaat pyritään saamaan sille luokalle, jolle he ikänsä perusteella kuuluvat. Joskus osaamisen joutuu todistamaan kokeilla.Ilkka Loikkanen/Yle

Periaate on se, että kun oppilas palaa Suomeen, hän pääsisi sille luokalle, jolle hän ikänsä puolesta kuuluu.

– On käytävä koulun kanssa läpi, minkälaisia opintoja ulkomailla on tehty ja mitä niistä voidaan hyväksyä suomalaisen peruskoulun opinnoiksi. Jos joitain opintoja puuttuu, katsotaan, miten opintoja voisi täydentää, Minna Harmanen kertoo.

Lukioon valmistavaa täydennysopetusta, jos suomen kieli ruostuu

Oppilas saattaa joutua osoittamaan oppimisen tasonsa kokeilla. Pitkän ulkomailla oleskelun jälkeen koululaisilla tulee todennäköisimmin ongelmia ruostuneen suomen kielen kanssa.

– Kielitaito ei ole niin vahva, että sillä voisi lukiota opiskella.

Tarvittaessa nuoret voivat mennä Suomeen palattuaan lukioon valmistavaan opetukseen vuodeksi. Tällaista mahdollisuutta tarjotaan nykyään eri puolilla maata, koska maahanmuutto Suomeen muutenkin on lisääntynyt.

On hyvä oppia paikallista kieltä ja puhua paikallisten kanssa. Mari Lehtisare Kouvola

Mari Lehtisare Kouvolasta perheineen on lähdössä määräämättömäksi ajaksi Espanjan Torreviejaan Costa Blancalle. Perheen lapset aloittavat espanjalaisessa koulussa.

– Se antaa parhaan pohjan kielen taitamiseen. Lapset oppivat nopeasti espanjan kielen. On hyvä oppia paikallista kieltä ja puhua paikallisten kanssa.

Torreviejassa toimii myös ruotsalaisen opetussuunnitelman mukainen skandinaavinen koulu, jossa opetusta annetaan myös suomeksi. Mari Lehtisare haluaa kuitenkin, että lapset pääsevät tekemisiin espanjalaisten nuorten kanssa.

– Kyllä hintapolitiikkakin vaikutti. Lisäksi skandinaavisesta koulusta olisi pitänyt varata opiskelupaikka tosi aikaisin. Lähtöpäätöksemme tuli aika nopeasti, eikä meillä ole vielä edes asuntoa katsottuna.

140 Suomi-koulua täydentävät kielenoppimista, mutta ne ovat auki harvoin

Suomalaisten ja suomalaisesta kulttuurista kiinnostuneiden oppilaiden kielitaidon ja kulttuurintuntemuksen tukemiseksi maailmalla ylläpidetään niin sanottuja Suomi-kouluja. Niitä on kaikkiaan 140, pääasiassa Keski-Euroopassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Suomi-koulujen opetus on kuitenkin luonteeltaan täydentävää, ja ne toimivat oppilaiden vapaa-ajalla. Koulut ovat auki jossain kerran viikossa, jossain pari kertaa kuukaudessa.

Joissain paikoissa opetus on hyvin järjestelmällistä ja koulumaista. Toisissa paikoissa hyvin kerhomaista. Suomi-Seuran neuvoja Maarit Hyvärinen

Suomi-koulut saavat pientä valtionavustusta, jonka suuruus vaihtelee muutamasta sadasta eurosta 10 000 euroon saakka. Valtionavustukset kanavoidaan ulkosuomalaisten kattojärjestön Suomi-Seuran kautta. Suomi-Seuran neuvoja Maarit Hyvärinen kertoo, että Suomi-koulujen opetus vaihtelee hyvin paljon maasta toiseen.

– Joissain paikoissa opetus on hyvin järjestelmällistä ja koulumaista. Esimerkiksi Saksasta käydään paljon suorittamassa yleistä kielikoetta. Toisissa paikoissa opetus voi olla hyvin kerhomaista.

Suomi-koulun opettajana voi toimia myös oppilaiden vanhempia, koska Suomi-koulun opettajilla ei ole muodollisia pätevyysvaatimuksia. Suomi-koulun perustamiseen vaaditaan vähintään kuusi oppilasta kolmesta eri perheestä.

Lisäksi suomen kielen vahvistamiseen ja suomalaisten oppiaineiden opiskeluun ulkomailla on mahdollisuus verkon kautta. Kansanvalistusseura ylläpitää Etäkoulu Kulkuria, jonka oppilaina on tätä nykyä 400 oppilasta 70 maassa.

Kotikuntavaatimus närkästyttää Aurinkorannikolla

Maailmalla sijaitsevien, Opetushallituksen alaisten suomalaisten peruskoulujen saamaa valtionapua ohjaava kotikuntavaatimus herättää närkästystä etenkin Espanjan Aurinkorannikolla. Siellä sijaitsee Suomen perusopetuslain alainen, oppilaskohtaista Suomen valtionapua nauttiva Aurinkorannikon suomalainen koulu, joka ottaa opiskelijakseen vain niitä opiskelijoita, joista se saa valtionapua.

Aikaisemmin Fuengirolassa kaupunginvaltuutettuna toimineen Olé-lehden päätoimittajan Katia Westerdahlin mukaan kyseinen vaatimus, jonka mukaan opiskelupaikka voidaan vahvistaa vain niille oppilaille, joilla on väestörekisteriotteen mukainen kotikunta Suomessa, luo epätasa-arvoisen tilanteen alueen ulkosuomalaisten välille.

Minulle tuli päivittäin espanjalaisilta perheiltä kyselyitä, kuinka he saisivat lapsensa suomalaiseen kouluun. Katia Westerdahl Fuengirola Espanja

– Suomen passin pitäisi olla peruste koulupaikkaan, eikä kotikunnan. Jälkimmäisen tulisi merkitä vasta siinä vaiheessa, kun mietitään, pitääkö oppilaan perheen maksaa kunnan osuus vai ei.

Westerdahl soisi suomalaisten koulujen avaavan ovensa myös ulkomaalaisille opiskelijoille.

– Ollessani kaupunginvaltuutettu minulle tuli päivittäin espanjalaisilta perheiltä kyselyitä, kuinka he saisivat lapsensa suomalaiseen kouluun. Jos näin tehtäisiin, lisäisi se varmasti kansainvälistä kanssakäymistä Suomeen.

Laiton kotiopetus lisääntyy?

Tiukka vaatimus yhdessä pitkän, Westerdahlin mukaan jopa yli sadan oppilaan jonon kanssa luo hänen mielestään myös tilanteen, joka saa alueelle muuttavat suomalaiset perheet harkitsemaan kotiopetusta.

– Tällä hetkellä kotiopetus on Espanjan lainsäädännön vastaista. Lapsen opettaminen kotona ei ole ideaali tilanne, eikä siitä saa virallisia todistuksiakaan.

Espanjan Aurinkorannikolla toimii suomalainen peruskoulu, johon jonotetaan. Pääsyvaatimuksena koulun oppilaaksi on se, että perheen kotipaikka säilyy Suomessa.Jyrki Palo/Yle

Westerdahlin tietoon ei ole tullut tapauksia, joissa lapsia olisi opetettu kotonaan ohi virallisten käytäntöjen. Ongelman mahdollista kehittymistä kuitenkin seurataan.

– Kirjoittaessani aiheesta hiljattain artikkelia juttelin Fuengriolan sosiaaliviranomaisten kanssa. He totesivat, että mikäli ongelmaa havaitaan, niihin puututaan välittömästi.

Kouluvuoden hinta Pattayalla 6 400 euroa

Thaimaassa toimii ainoastaan yksi koulu, jossa opetetaan suomen kielellä. Pattayan Suomalaisessa koulussa opiskelee runsaat 15 ympärivuotista oppilasta ja sesonkiaikaan keskitalvella noin 35 oppilasta. Talvella koulu joutuu joinakin vuosina käännyttämään kouluun haluavia oppilaita.

Koulun erityispiirteenä on se, että oppilaista monet ovat suomalais-thaimaalaisista perheistä. Thaimaassa asuvat perheet haluavat, että lapset pystyvät kommunikoimaan suomalaisen vanhemman perheenjäsenten kanssa suomeksi.

Koulu ei saa tukea Suomen valtiolta, vaan opetus rahoitetaan täysin koulumaksuilla. Lukuvuosi Pattayalla maksaa 249 000 Thaimaan bahtia eli vajaat 6 400 euroa, jonka maksavat joko vanhemmat tai jommankumman vanhemman työnantaja. Koulu noudattaa Suomen opetussuunnitelmaa, mutta sillä ei ole oikeutta kirjoittaa peruskoulun päästötodistuksia.

Pitää tuntea väkeä aika "korkealtakin tasolta". Ei ole mikään yksinkertainen juttu, että perustetaanpa tuosta vaan koulu. Pattayan Suomalaisen koulun rehtori Tommi Mäkelä

Koulun rehtori Tommi Mäkelä kertoo, että opintojen hyväksymisen yhteydessä koulu tekee yhteistyötä oppilaiden kotikoulujen kanssa.

– Meillä on pätevät opettajat. On meille kunnia-asia, että oppilas oppii vähintään saman kuin mitä hän oppisi Suomessa. Jälkeenpäin olemme saaneet sellaista palautetta, että Thaimaan-oleskelun aikana oppilaat ovat edistyneet pidemmälle kuin olisivat Suomessa tehneet.

Tommi Mäkelän mukaan Thaimaan byrokratia on erittäin raskas ja koululupien saaminen on hyvin vaikeaa.

– Pitää tuntea väkeä aika korkealtakin tasolta. Ei ole mikään yksinkertainen juttu, että perustetaanpa tuosta vaan koulu.

Hannukselan perheen (Sanna, Jukka, Aapo ja Oona) suurimmat vastoinkäymiset liittyivät viisumeihin. Koulu oli luvannut hankkia kaikki viisumit, mutta hankkikin lopulta vain lasten viisumit. Viisumiasioissa jouduttiin turvautumaan jopa lakimiehen apuun.Ilkka Loikkanen/Yle

Monista mahdollisista eteen tulevista pulmista huolimatta ulkomainen koulunkäynti jää koululaisille evääksi hienona kokemuksena. Oona Hannukselan mielestä vaikeinta Suomeen paluussa oli tottua siihen, että koulupäivä on niin lyhyt. Ja mikä olikaan se paras muisto Thaimaan-vuodesta?

– Se on se, kun koulu loppui, niin hyppäsimme koulupuvut päällä uima-altaaseen, Hannuksela sanoo.

Juttua korjattu 27.7. kello 11.48: Katia Westerdahl on toiminut päätoimittaja myös ollessaan kaupunginvaltuutettu, toisin kuin jutusta saattoi aiemmin ymmärtää.

Juttua täsmennetty 28.7. kello 13.40: Juttuun on täsmennetty, että kotikuntavaatimus ohjaa yksinomaan oppilaskohtaista valtionapua, ei suoraan oppilasvalintaa. Ainakaan Aurinkorannikon koulu ei kuitenkaan ota oppilaita, joista se ei makseta valtionapua.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ei muuta kuin mustikkaan – sinistä marjaa löytyy jo metsistä

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 26 - 20:50

Jos tekee mieli mustikkaa, niin nyt sitä saa. Reippaammin sinistä marjaa löytyy Etelä-Suomen metsistä, erityisesti Hämeestä, Varsinais-Suomesta ja Uudeltamaalta.

Myös muualta Suomesta löytyy jo jonkin verran mustikkaa.

– Jyväskylän tienoilta ja siitä ylöspäin ehkä jopa tuonne Pohjanmaalle Oulun korkeuteen saakka. Hyvillä kasvupaikoilla löytyy varmaan yksittäisiä kypsiä marjoja, arvioi Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola.

– Siellä päin joudutaan varmaan viikon päivät odottamaan, ennen kuin pääsee toden teolla marjastamaan. Oulun yläpuolella joudutaan odottamaan parisen viikkoa.

Mustikkasadosta on tänä vuonna tulossa keskimääräinen, joskin alueelliset vaihtelut ovat suuria. Mustikan ja muiden marjojen kukinta oli muutaman viikon myöhäisemmässä verrattuna viime vuosiin.

Myös ulkomaalaiset marjanpoimijat ovat vähitellen saapumassa Suomeen. Lue juttu poimijoiden palkoista täältä.

Puolukkaa marjastajat joutunevat odottamaan reilusti syyskuun puolelle. Puolukkasadosta näyttäisi tulevan keskimääräistä runsaampi.

Luonnonvarakeskuksella on parinsadan metsän havaintoverkosto, joka kattaa maan eteläkärjestä Inarin korkeudelle saakka.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Somevyöry auttoi – Sirkka-Liisan isä ei ole enää pelkkä nimi

YLE: Perämeri - 2017, Heinäkuu 26 - 14:31

Sirkka-Liisa Kontio on perheensä kanssa etsinyt jo vuosikausia tietoja isänsä elämästä. Perheellä on valokuva ja nimi: Matti Hyppönen, joka on ollut renkipoikana Jaakkimassa.

Juhannusaattona Sirkka-Liisan tytär Sanna päätti avautua Facebookissa. Päivitystä jaettiin ahkerasti, ja myös moni media tarttui tarinaan. Viikon kuluttua Sannaan otti yhteyttä henkilö, jonka isä oli tunnistanut valokuvan miehen omaksi enokseen.

Matti ei ole enää pelkkä nimi ja kasvot kuvassa. Nyt tiedetään, että Matin ja Sirkka-Liisan äidin, Martan, rakkaustarina todella sai alkunsa Jaakkimassa. Talvisota kuitenkin sotki parikymppisten nuorten kaikessa hiljaisuudessa alkaneen seurustelun. Martan perhe lähti evakkoon Kemin maalaiskuntaan, Matti Ylivieskan kautta joko muualle evakkoon tai sotaväkeen.

Sukulaisuus varmistetaan DNA-testillä

Sirkka-Liisa sai alkunsa, kun Matti ja Martta kohtasivat sotavuosina jossakin päin Suomea uudestaan. Nuorten tiet kuitenkin erosivat jälleen. Myöhemmin Martan elämään tuli uusi mies, joka vauvan synnyttyä otti Sirkka-Liisan omiin nimiinsä.

Meille on jo sähköpostissa lähetetty Matin vanhempien ja isovanhempien kuvat. Sanna Kontio

Kontiot tietävät nyt myös, oliko Matilla sisaruksia, mihin hän asettui sotien jälkeen, mitä teki työkseen, milloin kuoli ja mihin haudattiin.

– Emme kuitenkaan halua kertoa Matin elämästä, koska haluamme varmistaa DNA-testillä, että olemme samaa sukua näiden uusien mahdollisten sukulaisten kanssa, Sanna kertoo.

DNA-näytteiden ottoon ja testaukseen menee vielä aikaa. Sannan varovainen arvio onkin, että vastauksia olisi luvassa aikaisintaan parin kuukauden kuluttua.

Matilla ei ollut muita lapsia

Äiti Sirkka-Liisa on liikuttunut ja onnellinen biologisen isänsä elämänvaiheiden tiedoista. Nuoremmalla polvella on tarkoitus tavata uudet sukulaiset ja käydä Matin haudalla.

Nyt Matin suvussa etsitään innokkaasti lisää tietoa. Tarkoitus on esimerkiksi tilata Matiin armeija-ajan kantakortti.

– Meille on jo sähköpostissa lähetetty Matin vanhempien ja isovanhempien kuvat. Hänen myöhemmistä vaiheistaan on olemassa valokuva-albumi, mutta vielä ei tiedetä, kenen hallussa se on.

Matilla ei ole muita lapsia. Eikä kukaan tiedä, saiko Matti koskaan tietää, että hänellä oli tytär. Uusille sukulaisille tieto tuli täysin yllätyksenä. Muitakin yllätyksiä on isän etsintävuosina tullut eteen.

– Arkistoista löytyy, että äiti olisi syntynyt Ylitoriniolla ja vanhemmiksi on merkitty Martta ja äidin kasvatusisä. Oikeasti äiti syntyi Lumivaarassa. Äiti on myös aina luullut, että on Sirkka-Liisa. Hän kuitenkin onkin Sirkka ja Liisa on toinen nimi.

Sannan äidin syntymäpaikka korjattu Lumijoesta Lumivaaraksi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä