Kanta-alueen uutisia

Keliber haluaa aloittaa litiumin louhimisen Keski-Pohjanmaalla vuonna 2020 – "Useampi pankki on näyttänyt vihreää valoa"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2018, Tammikuu 16 - 17:41

Keski-Pohjanmaalle Euroopan suurinta litiumkaivosta suunnitteleva kaivosyhtiö Keliber suunnittelee, että litiumia louhittaisiin Kaustiselta jo kahden vuoden kuluttua. Keliber aikoo rakentaa rikastamon Kaustiselle, mistä alkaisi ensimmäisenä myös litiumin louhiminen. Kokkolan suurteollisuusalueelle yhtiö on päättänyt rakentaa litiumkemiantehtaansa. "Rahoitusneuvottelut etenevät hyvin" Edessä on vielä muutamia mutkia. Rahoitusneuvottelut ja lupaprosessi ovat kesken, eikä kannattavuuslaskelmaa ole vielä saatu valmiiksi. Keliberin toimitusjohtaja Pertti Lamberg kuitenkin vakuuttaa, että rahoitusneuvottelut etenevät hyvin. – Meillä on sekä kotimaisia että ulkomaisia tahoja, joiden kanssa neuvottelemme. Useampi pankki, tärkeimpänä Euroopan investointipankki, on näyttänyt periaatteessa vihreää valoa, mutta neuvottelut lähtevät rullaamaan kunnolla, kun saamme kannattavuustarkastelun valmiiksi. Keliberin koelouhoksen tutkimustunneli Syväjärvellä.Kalle Niskala / Yle Kannattavuuslaskelman pitäisi valmistua keväällä. Keliber tarvitsee koko toiminnan käynnistämiseen yli 200 miljoonaa euroa. Toiminnan tarvitsemat luvat yhtiö aikoo laittaa hakuun tämän vuoden alkupuolella. Keliberin toimitusjohtaja Pertti Lamberg arvioi, että yhtiö pääsee rakentamaan rikastamoa, tehdasta ja kaivoksia ensi vuonna. Koko toiminta työllistäisi suoraan noin 140 henkilöä. Suurin osa heistä työskentelisi Kaustisen rikastamolla ja kaivoksella. Keliber kertoi tiistaina, että se päätyi rakentamaan litiumkemiantehtaansa Kaustisen sijaan Kokkolaan. Kaustiselle tehdasta on puuhattu vuosikausia. Kunnantalolla päätös kuitenkin ymmärretään, sanoo Kaustisen kunnanjohtaja Arto Alpia. – Kokkolassa on nimenomaan kemiantehtaan tarpeisiin liittyviä palveluita valmiina. Kaustiselle ne olisi pitänyt rakentaa tyhjästä. Keliberistä merkittävä työllistäjä Kaustisen kunnanjohtaja Arto Alpia näkee, että tehtaan sijoittumisessa Kokkolaan voi olla Kaustiselle jopa etua. – Ainakin se, että kemiantehtaan tarvitsemia rankkojakin aineita ei tarvitse käsitellä Kaustisella eikä kuljettaa tänne. Kaustisella Keliberin rikastamosta ja kaivostoiminnasta odotetaan merkittävää, uutta työllistäjää. Jos yhtiö tuo kuntaan hieman alle 100 työntekijää, vaikuttaa se väistämättä myös palvelualan työpaikkoihin. – Tietenkin tämä on kunnalle ja koko alueelle todella iso asia.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kemikaalivuoto Nuottasaaren tehdasalueella Oulussa

YLE: Perämeri - 2018, Tammikuu 16 - 14:37

Oulun Nuottasaaren tehdasalueella on tapahtunut natriumkloraattiliuosvuoto Akzo Nobelin tehtaalla. Natriumkloraattisäiliöstä pääsi vuotamaan kennosaliin natriumkloraattia, josta aine valui tehtaan viemärijärjestelmään. Pelastulaitoksen mukaan tehtaan sisätiloissa ollut vuoto on saatu lakkaamaan, eikä se ole aiheuttanut henkilövahinkoja eikä siitä ole haittaa ympäristölle. Pelastuslaitos, tehdaspalokunta ja tuotantolaitoksen väki aloitti vuotavan aineen laimennuksen säiliöihin, sillä aine voidaan käyttää uudelleen. Juttua päivitetty 16.1.2018 klo 14.39

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Näin syntyi kaksi uutta häpeäleimaa – päivähoito-oikeuden rajaaminen jakoi perheet eri kasteihin

YLE: Perämeri - 2018, Tammikuu 16 - 13:49
Mistä on kyse?
  • Laki antaa kunnille mahdollisuuden rajata lapsen varhaiskasvatusoikeutta 20 tuntiin viikossa, jos huoltajat eivät työskentele kokoaikaisesti, opiskele päätoimisesti tai toimi yrittäjänä.
  • Suomen kymmenestä suurimmasta kaupungeista tiukka rajaus on voimassa Oulussa, Kuopiossa ja Porissa. Vantaalla ja Lahdessa on päätetty poistaa rajoitus elokuusta lähtien.
  • Erityisesti pienet kunnat ovat rajanneet päivähoito-oikeutta, sillä kaksi kolmesta Suomen kunnista on käyttänyt hyväkseen mahdollisuutta.
Nelivuotiaan Ria Kaiston ja hänen työttömän äitinsä Raisan kotikaupunki Oulu on päättänyt käyttää hyväksi hallituksen antamaa mahdollisuutta rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Subjektiivisen perhepäivähoito-oikeuden rajaamisessa on kysymys siitä, että nykyinen laki antaa kunnille mahdollisuuden rajata lapsen varhaiskasvatusoikeus kokopäiväisestä 20 tuntiin viikossa, mikäli lapsen huoltajat eivät työskentele kokoaikaisesti, opiskele päätoimisesti tai toimi yrittäjänä. Ria on yksi noin 750 oululaislapsesta, joita linjaus koskee. Oulun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan rajauksen kohteeksi joutuneissa perheissä asiaan suhtaudutaan hyvin kriittisesti. Kaiston perheelle asia on melko uusi. – Onhan se erikoista, jos lapsi ei saa tarvitsemaansa varhaiskasvatusta sen takia, että hänen vanhempansa eivät ole työelämässä, Rian äiti Raisa Kaisto toteaa. Ensimmäinen häpeäleima: laiska työtön Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisen vaikutuksista ei ole helppoa puhua. Tätä juttua varten Oulussa käytiin läpi päivähoitolapsiperheiden kenttää tiuhalla kammalla. Vanhempia, joiden lasten oikeutta päivähoitopaikkaan oli rajoitettu, kyllä löytyi, mutta julkisuuden valokeilaan oli vaikea saada ketään. Laiskan työttömän stigman saamista pelätään, vaikka päivähoito-oikeuden rajaaminen oikeasti haittaisi perheen elämää. Rialla on kotoa vajaan kilometrin kävely päiväkotiin, jossa hän hoidossa 20 tuntia viikossa.Timo Nykyri / Yle Raisa Kaisto kuitenkin otti vastuun kohtalotovereidensa puolesta ja suostui haastateltavaksi. Kaisto kokee suurimmaksi ongelmaksi oman perheensä kohdalla valinnanvapauden menetyksen. – Perheen aikataulu on saneltu, eli emme pysty valitsemaan hoitoaikaa, Kaisto sanoo. Rian päiväkodin johtaja Susanna Haapsamo ei säästele sanojaan arvostellessaan oululaispoliitikkojen säästötoimenpidettä lapsen kannalta huonoksi. – Ei kahdenkymmenen tunnin aikana pysty antamaan sitä samaa tukea, ohjausta ja niitä uusia oppimisen elämyksiä kuin kokoaikaisessa varhaiskasvatuksessa. Kaavamaiset vaihtoehdot Oulussa rajauksen kohteeksi joutuneella perheellä on valittavana kaksi päivähoitovaihtoehtoa: lapsi on hoidossa joko alku- tai loppuviikon. Keskiviikkoisin tarjolla on vain puolipäivähoito, koska se on vaihtopäivä. – Tähän kaipaisin enemmän joustoa. Vaikeuksia tulee, jos on esimerkiksi työnhakuun liittyviä menoja juuri silloin, kun lapsi ei ole hoidossa. – Kaksikymmentä tuntia viikossa sinänsä riittäisi meille juuri nyt, mutta milloin Ria on hoidossa, se meidän pitäisi saada valita itse, Kaisto jatkaa. Raisa Kaisto luovuttaa aamusella tyttärensä Rian päiväkodin henkilökunnan huomaan. Tuttuun paikkaan on hyvä tulla.Timo Sipola / Yle Oulun sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä toteaa, että kaupungin kannalta alku- tai loppuviikon vaihtoehtomallissa kyse on tehokkuudesta ja mahdollisimman tarkasta resurssien käytöstä. Penttilä kertoo myös, että valinnanvapauden menetys on myös ainoa vanhempien kritiikki, joka on yltänyt Oulun sivistys- ja kulttuuritoimen keskushallintoon saakka. Äärimmäisissä tilanteissa siitä voidaan hänen mukaansa joustaa. – Lähipäiväkodeista voi ehkä olla mahdollista joustaa, jos tulee ihan välttämätön paikka, Penttilä sanoo. Tutkimuksen mukaan vanhemmat ovat tyytymättömiä Oulun yliopistossa tehdystä tutkimuksesta (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta, 12/2017) tiedetään, että muissakin rajauksen kohteeksi joutuneissa perheissä asiaan suhtaudutaan hyvin kriittisesti. Tutkimuksen mukaan vanhemmat kokevat muun muassa, että heidän lastensa tasavertaisuus ja hyvinvointi ovat heikentyneet, ja että rajaamisella on ollut myös negatiivisia vaikutuksia lasten kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle. Myös toimenpiteen kohteeksi joutuneiden perheiden aikuisille on koitunut harmia. Kielteisiä aikuisvaikutuksia ovat tutkimuksen mukaan heikentyneet mahdollisuudet työnhakuun, opiskeluun tai työssä käymiseen, perheiden tasavertaisuuden heikentymisen suhteessa muihin perheisiin ja yhteistyön heikentyminen päiväkodin tai perhepäiväkodin kanssa. Suurissa kaupungeissa rajoitus ei ole innostanut Tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta Suomen kunnista on käyttänyt hyväkseen hallituksen antamaa mahdollisuutta rajata subjektiivista päivähoito-oikeutta lapsilta joiden vanhempi ei ole työssä. Erityisesti pienet kunnat ovat tehneet näin. Mitä enemmän väkeä kunnassa asuu, sitä vähemmän on ollut halukkuutta käyttää rajausmahdollisuutta. Sampolan päiväkodin Joukahaiset ovat aamupuurolla. Ria Kaisto on päiväkodissa maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkona puolet päivästä.Timo Sipola / Yle Suomen kymmenestä suurimmasta kaupungeista tällainen rajauspäätös on voimassa koko tälle vuodelle vain Oulussa, Kuopiossa ja Porissa. Vantaalla ja Lahdessa on päätetty poistaa subjektiivisen päivähoidon rajoitus elokuusta lähtien, kun uusi toimintavuosi alkaa. Jyväskylässä on mahdollista saada 30 tuntia päivähoitoa viikossa ilman sosiaalisiakin perusteita, jos perhe pystyy muuten perustelemaan tarpeen ja neuvotteluja rajoituksen poistamisesta käydään. Myös rajauksen piirissä olevassa Kuopiossa hallinnon sisällä on keskusteltu lapsen oikeuksien kannalta laajemman varhaiskasvatuksen tarpeesta. Kyllä siellä hiekkalaatikoilla keskustellaan. Susanna Haapsamo Jos subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta luovuttaisiin Oulussa, kaikki 750 lasta eivät Penttilän mukaan siirtyisi kokopäiväiseen hoitoon, vaikka rajoitus poistettaisiin. Hän arvioi että noin 400 lapsen kohdalla näin voisi käydäkin. Se tarkoittaisi käyttötalousmenoissa noin 1,6 miljoonan euron kasvua. Paitsi vuotuisia kustannuksia tämä vaatisi Penttilän mukaan myös investointeja. – Ainakin yksi 150 lapsen päiväkoti jouduttaisin rakentamaan. Yksi päiväkoti maksaa 4-5 miljoonaa euroa, sanoo Penttilä. Sitä Penttilä ei osaa sanoa, miksi Oulussa on päädytty niin erilaiseen ratkaisuun kuin useimmissa muissa suurimmissa kaupungeissa. Toinen häpeäleima: ongelmaperheen lapsi Rajauksen kohteeksi joutuneen lapsen kohdalla voidaan kuitenkin anoa laajennettua päivähoito-oikeutta ja tällaisen on Oulussa 367 lasta saanutkin. Siinäkin piilee ongelma. Ria Kaisto on neljä ja puoli -vuotias. Hän viihtyy päiväkodissa.Timo Nykyri / Yle Perusteena voivat olla esimerkiksi lapsen tuen tarve, lastensuojelu ja perheolosuhteet. Pyyntö laajemmasta oikeudesta tulee lastensuojelusta, neuvolasta, varhaiskasvatuksen erityisopettajalta tai muulta asiantuntijalta. Päätöksen tekee kunnan varhaiskasvatusjohtaja. Tästä seuraa se, että lapsi jolla ei ole subjektiivista päivähoito-oikeutta, mutta kuitenkin on päiväkodissa koko päivän, leimautuu helposti ongelmaperheen lapseksi. Tätä mieltä on myös Rian päiväkodin johtaja Haapasamo. – Kyllä siellä hiekkalaatikoilla keskustellaan, että vaikka äiti tai isi on kotona syystä tai toisesta, niin kuinka te saattekin enemmän kuin sen kaksikymmentä tuntia. Että kyllä ääritapauksissa tämä voi olla leimaavaa ja asettaa perheet eriarvoiseen asemaan, Susanna Haapsamo sanoo.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kokkolan ammuskelu jäämässä mysteeriksi? – "Tapaus on erikoinen Suomen mittakaavassakin"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2018, Tammikuu 16 - 11:40

Keski-Pohjanmaalla Kokkolassa uudenvuodenaattona tapahtunut ampuminen saattaa jäädä mysteeriksi, sillä poliisi ei ole vieläkään edennyt tapauksen tutkinnassa. Poliisi on kuullut pariakymmentä ihmistä sekä uhria, mutta ratkaisevaa vihjettä tekijästä tai motiivista ei ole saatu. Ketään ei ole myöskään kiinniotettuna rikoksesta epäiltynä. Tapaus sattui Kokkolassa Piispantiellä uudenvuodenaaton iltana puoli yhdentoista jälkeen, kun joku ampui omakotitalon ikkunan läpi ja haavoitti nuorta miestä päähän. Uhri on jo päässyt sairaalasta ja on tällä hetkellä kuntoutuksessa. Tutkinnanjohtaja Anders Åfors arvioi tapauksen erikoiseksi, sillä mitään tietoa riidasta tai erimielisyyksistä ei ole tullut esiin. Syy vakavaan tekoon on täysin hämärän peitossa, myöskään tekninen tutkinta ei ole tuonut läpimurtoa. – Jutun ratkaiseminen on todella haastavaa, ellei mahdotonta. Tapaus on kyllä erikoinen Suomen mittakaavassakin. Yleensä tällaisiin vakaviin rikoksiin liittyy alkoholia ja kärhämää. Nyt voidaan vain arvailla, onko kyseessä pelottelu tai päähänpisto, arvioi tutkinnanjohtaja Åfors. Tutkimuksissa mikään ei viittaa kuitenkaan siihen, että teko olisi häiriintyneen henkilön hetken mielijohde. Vihjeitä ampumistapauksesta on tullut niukasti. Lähinaapureilta poliisi on saanut joitain havaintoja illan aikana alueella liikkuneista ajoneuvoista, mutta tonteilla liikkuneista, tuntemattomista ihmisistä ei ole tullut vihjeitä. Poliisi pyytää edelleen vihjeitä tapauksesta numeroon 0295 440 513.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Keliber rakentaa litiumtehtaansa Kokkolaan – valmiin teollisuusalueen hyödyt veivät voiton Kaustiselta

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2018, Tammikuu 16 - 09:59

Kaivosyhtiö Keliber aikoo sijoittaa litiumkemiantehtaansa Kokkolan suurteollisuusalueelle. Yhtiön louhokset ja rikastamo rakennetaan Kaustiselle noin 50 kilometrin päähän. Alun perin myös litiumkemiantehtaan piti tulla Kaustisen rikastamon yhteyteen, mutta Kokkolan suurteollisuusalue nousi vaihtoehdoksi syksyllä. – Päätimme laajan ja huolellisen tarkastelun perusteella sijoittaa litiumkemiantehtaan Kokkolaan KIP:n alueelle. Päätökseen vaikuttivat erityisesti KIP:n valmis infrastruktuuri, useiden tarveaineiden ja palveluiden saatavuus sekä ympäristönäkökulmasta alueella jo olemassa olevat vedenpuhdistus- ja jätteenkäsittelyratkaisut. Lisäksi kemiantehtaan sijainti Kokkolassa tarjoaa meille tulevaisuudessa enemmän joustavuutta erilaisissa markkinatilanteissa. Näemme myös, että tällä päätöksellä on myönteinen vaikutus litiumtuotantomme rahoitusneuvotteluihin ja rahoitusratkaisun toteutumiseen, toteaa toimitusjohtaja Pertti Lamberg yhtiön tiedotteessa. KIP:n suurteollisuusalueella on valmis teollinen infrastruktuuri. Samoin monet Keliberin tarvitsemat tarveaineet ja palvelut ovat alueella saatavissa. Alueella on myös valmiit vedenpuhdistus- ja jätteenkäsittelyratkaisut. Tehdas sijoittuu suurteollisuusalueelle Kemirantien ja junaradan väliselle alueelle Kokkolan Voiman ja polttoainevarastojen väliin. YVA-ohjelman mukaan tehdas työllistää 50 työntekijää. Tehtaan rakentamisen arvioidaan maksavan noin 115 miljoonaa euroa, mikä on puolet Keliberin kokonaisinvestoinneista. Keliber suunnittelee aloittavansa kaivostoiminnan ensi vuonna, yhtiön rahoitusneuvottelut ovat vielä kesken. Ympäristövaikutukset arvioidaan pieniksi tai keskisuuriksi YVA-ohjelman mukaan alustavasti litiumtehtaan vaikutukset ilmanlaatuun ja ilmastoon arvioidaan pieniksi–keskisuuriksi. Merkittäviä vaikutuksia ilmanlaatuun tai ilmastoon ei hankkeesta arvioida aiheutuvan. Kasvillisuus- ja luontotyyppivaikutusten osalta YVA:ssa tarkastellaan erityisesti tehdasaluetta ja sen ympäristöä sekä pöly- ja muiden ilmapäästöjen vaikutuksia erityisesti Santahaan metsäalueen suuntaan. Ajoneuvoliikenteelle tehtaan vaikutukset olisivat alustavan arvion mukaan keskisuuret. Malmi aiotaan käsitellä hallissa, joten pölypäästöt arvioidaan niin vähäisiksi, ettei niiden mallintamista nähdä tarpeellisena. Prosessissa muodostuva jätevesi käsitellään joko jätevedenpuhdistamolla tai haihduttamalla. Keliber järjestää YVA-ohjelman yleisötilaisuuteen tiistaina 16.1. 2018 kello 17.30–20 Ykspihlajan toimitalolla. Arviointiohjelmaan voit tutustua tarkemmin täältä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vaatekaapistasi voi löytyä yllättävä ympäristön saastuttaja – tekniset kerrastot ja fleece pahimpia mikromuovin lähteitä

YLE: Perämeri - 2018, Tammikuu 16 - 08:23
Mistä on kyse?
  • Mikromuovien eli alle viiden millimetrin kokoisten muovihiukkasten vaikutuksia luontoon ja ihmisiin on alettu tutkimaan viime vuosina.
  • Mikromuovia irtoaa muun muassa tekstiileistä, autonrenkaista ja erilaisista pinnoitteista. Myös joissain kosmetiikkatuotteissa on lisättyä mikromuovia.
  • Mikromuoveja päätyy ihmisen elimistöön ruoan, hengitysilman ja tekstiilien kautta.
Mereen joutunut muoviroska aiheuttaa vuosittain suuren määrän merilintujen- ja nisäkkäiden kuolemia sekä vahinkoja kalastukselle, merenkululle ja turismille. Hieman tuntemattomampi muovin aiheuttama ongelma on mikromuovit eli alle viiden millimetrin kokoiset muovihiutaleet. Mikromuoveja irtoaa esimerkiksi isommista muovikappaleista sekä autonrenkaista ja tekstiileistä. Tutkimustietoa mikromuovin vaikutuksista luontoon ja ihmisiin on vielä melko vähän, mutta Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin sanoo mikromuovien olevan potentiaalinen riski, johon tulee suhtautua täydellä vakavuudella. – On olemassa jopa kymmeniä miljoonia tonneja materiaalia, jonka olemassaolo on vasta ymmärretty. Tekokuituiset vaatteet ovat Harlinin mukaan yksi suurimmista mikromuovin lähteistä. Tekniset urheiluvaatteet ja fleece ovat tässä suhteessa huonoimmat materiaalit. Mikromuovia irtoaa eniten fleece, Gore-Tex ja softsell materiaaleista.Emma Hinkula / Yle Vaatteista irtoaa mikromuovia käytössä ja pesun yhteydessä, josta se ajautuu viemäriverkoston kautta vesistöihin. Mikromuovia irtoaa kaikista materiaaleista, mutta esimerkiksi luonnonkuidut hajoavat luonnossa. – Jos materiaali on biohajoamaton eli öljypohjainen tekokuitu, voi se säilyä hyvinkin pitkään luonnossa ja kerätä itseensä kaikennäköisiä kemikaaleja. Harlinin mukaan isoin uhkakuva onkin se, että ihmiseen tai eläimeen joutuvat mikromuovit ovat keränneet itseensä myrkyllisiä aineita, jotka vapautuvat kantajansa elimistöön. Mikromuoveja päätyy ihmisen elimistöön Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) tutkimusprofessori Hannu Kiviranta kertoo, että tämän hetkisen käsityksen mukaan mikromuoveista ei ole suurta haittaa ihmisen terveydelle. – Mikromuoveja on kuitenkin tutkittu vasta hyvin vähän. Toivottavasti niistä saadaan lähivuosien aikana lisää selvityksiä. Pelkällä olankohautuksella mikromuoveja ei kuitenkaan voi Kivirannan mukaan ohittaa, koska muovi on materiaali, joka säilyy luonnossa hyvin kauan. – Jos jokin asia säilyy luonnossa pitkään, tulee siitä ennen pitkää ongelma jollakin tasolla. Mikromuoviongelmaa voitaisiin helpottaa huomattavasti, jos ne korvattaisiin luonnonkuiduilla. Ali Harlin Nyt ongelma näyttäytyy eritoten merissä ja muissa vesistöissä, joissa mikromuovit joutuvat esimerkiksi pieneliöihin, kaloihin ja vesilintuihin. – Kokemukset ovat osoittaneet, että ekologiset ongelmat liikkuvat pikkuhiljaa ravintoketjussa ylöspäin ja jossain vaiheessa niistä voi tulla ongelma myös ihmisen terveydelle. Mikromuoveja päätyy ihmisen elimistöön ruoan, hengitysilman ja tekstiilien kautta. Mikromuoveja irtoaa vaatteista VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlinin mukaan kolmannes mikromuovien aiheuttamasta problematiikasta häviäisi, jos luonnossa hajoamattomien tekokuitujen käyttö lopetettaisiin. – Kolme tärkeintä asiaa, mistä mikromuovia syntyy ovat tekstiilit, erilaiset pinnoitteet ja autonrenkaat. Harlin kertoo, että kaikista tekstiileistä 65 prosenttia on tehty biohajoamattomista tekokuiduista, kuten polyesteristä ja nylonista. – Mikromuoviongelmaa voitaisiin helpottaa huomattavasti, jos ne korvattaisiin luonnonkuiduilla. Tai selluloosasta ja polymaitohaposta tehdyillä tekokuiduilla, jotka ovat kaikki biohajoavia. – Biohajoavien tekokuitujen määrä tekstiileissä on tällä hetkellä todella pieni, noin 4-5 prosenttia koko tekokuituisten tekstiilien markkinoista. Jos mikromuovia olisi todella paljon, vaikuttaisi se eliöiden ravinnonottoon. Outi Setälä Se johtuu Harlinin mielestä siitä, että polyesterin tuotanto on halpaa ja se on materiaalina hyvä. Polyesteri kuivuu nopeasti, ei veny käytössä ja sitä on helppo huoltaa. – Se on jossain määrin kuluttajavalintakysymys, mutta etenkin brändien pitäisi nähdä biohajoavissa materiaaleissa markkinapotentiaali. Tekokuiduista valmistettujen tuotteiden käyttö on lisääntynyt jatkuvasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Suomen tekstiili ja muoti ry:n vastuullisuusasiantuntija Satumaija Mäen mukaan suuri kysyntä johtuu siitä, että tekokuitumateriaalien ominaisuuksia pystytään muokkaamaan ihmisten toiveiden mukaan. – Eli voidaan valmistaa esimerkiksi vettä hylkiviä ulkoiluasuja, teknisiä ulkoiluvaatteita ja sellaisia työvaatteita, joita käytetään vaativissa olosuhteissa. Pinnoitetut polyesterikankaat, kuten softshell ja Gore-Tex ovat materiaaleja, joista Mäen mukaan irtoaa eniten mikromuoveja. – Yhtä lailla mikrokuituja irtoaa pesussa myös tekokuituisista fleecetuotteista, teknisistä urheiluvaatteista ja tekokuituneuleista. Mikromuovin irtoamista tekstiileistä voi ehkäistä harventamalla tekokuituisten vaatteiden pesuväliä.Libor Vrska / AOP Myös kuluttajat ovat Oulun XXL:n tekstiilivastaava Annika Kotaniemen mukaan alkaneet kyselemään muovista ulkoilu- ja urheiluvaatteiden materiaaleissa. – Kun kysyn asiakkaalta vaikka, että minkälaista ulkoiluvaatetta hän on etsimässä, on vastaus usein, ettei ainakaan mitään muovista. Puhutaan siitä, ettei haluta muovia iholle. Kotaniemi kertookin, että biohajoavien ja luonnonkuituisten materiaalien lisääntyminen urheilu- ja ulkoiluvaatteissa on lisääntynyt. Valaista löydetty haitallisia aineita Mikromuovien määrää meressä on tutkinut Suomessa Suomen Ympäristökeskus (SYKE). SYKE:n erikoistutkija Outi Setälä kertoo, että tutkimuksien mukaan esimerkiksi Itämeren pintavedessä ei vaikuta olevan kovinkaan suuria määriä mikromuovia. – Mutta sitä emme tiedä, miten paljon sitä on Itämeren pohjassa tai kellumassa vesipatsaan sisällä. Puhumattakaan muusta ympäristöstä maalla. Kuluttajat ovat tajunneet, että he saattavat käyttää muoveja esimerkiksi puhdistautumiseen. Outi Setälä Tutkimustietoa mikromuovista on Setälän mukaan niin vähän, ettei hän osaa edes sanoa, mikä on sellainen määrä mikromuovia, josta voisi olla ympäristölle haittaa. – Jos mikromuovia olisi todella paljon, vaikuttaisi se eliöiden ravinnonottoon. Muovi kuljettaa mukanaan haitallisia aineita ja jos ravinnon joukossa on paljon muovihiukkasia, saattaa niitä kertyä eliöihin. Valtamerissä on Setälän mukaan tutkittu muun muassa valaita, jotka käyttävät ravinnokseen suuria määriä planktonia ja suodattavat kymmeniä tuhansia litroja vettä yhdellä suun avauksella. – Valaisiin kertyy sitten isojakin muovihiukkasiakin ja niistä on pystytty mittaamaan haitallisia aineita, jotka voi liittyä siihen muovin määrään, mille ne altistuvat. Muovia myös kosmetiikassa Mikromuoviongelmaan on herätty Setälän mukaan merten tutkimusten yhteydessä. Nyt niitä tutkitaan useissa maissa isolla volyymillä. Kuluttajien tietoisuuteen mikromuovi on tullut esimerkiksi kosmetiikkatuotteiden sisältämien muovien kautta (Anna). – Kuluttajat ovat tajunneet, että he saattavat käyttää muoveja esimerkiksi puhdistautumiseen. Se tuntuu aika absurdilta. Se on kuitenkin vaikuttanut siihen, että ihmiset ovat alkaneet miettimään, mitä kaikkea haittaa muovista voi olla. Mikromuoveja on esimerkiksi joissain kuorintavoiteissa ja hammastahnoissa.AOP Kuluttajien tulisi Setälän mielestä kiinnittää huomiota omiin kulutustottumuksiinsa ja jätteiden käsittelyyn, jotta mikromuoveja ei pääsisi vesistöihin ja luontoon. – Aina ei kannata mennä sieltä, missä aita on matalin ja elämä on helpointa. Me olemme niin tottuneet Suomessa siihen, että meistä pidetään huolta ja jos oma roska jonnekin putoaa, niin joku sen sieltä noukkii. Myös VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin peräänkuuluttaa kuluttajan toiminnan merkitystä mikromuoviongelman ehkäisyssä. Tekstiileistä puhuessa kannattaa kuluttajan Harlinin mielestä valita luonnonkuitua aina, kun se vain on mahdollista. Vaatteiden asianmukainen huolto ja pitkä pesuväli ehkäisevät muovien irtoamista vaatteista. Harlinin mielestä vaatteiden ostovaiheessa on tärkeää kiinnittää huomiota vaatteiden laatuun. – Kolme pääsääntöä mikromuovien ehkäisyyn ovat: valitse biohajoavia materiaaleja, huolla tekstiilisi oikein ja kun hylkäät jotain muovimateriaalia, niin laita se oikeaan roskikseen, Harlin summaa. Lue myös: Muovin valtakausi loppuu – sellu tunkee tilalle Asiantuntija vuoden turhakkeeksi valitusta fleecekankaasta: Kaikilla tekstiileillä on omat ympäristöä kuormittavat ominaisuutensa Suomalaisesta metsästä biohajoavia tuotteita: Sellusta voi valmistaa vaikka kenkiä tai polkupyörän Asiantuntija: Käynnissä valtava liikehdintä kohti mikromuovien kieltoa
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Seitsemän ihmistä loukkaantui risteyskolarissa Oulussa, yhden vammat vakavia

YLE: Perämeri - 2018, Tammikuu 15 - 20:30

Oulussa yhteensä seitsemän ihmistä on loukkaantunut kolmen henkilöauton risteyskolarissa. Yksi uhreista sai vakavia vammoja, ilmoittaa pelastuslaitos. Autoissa olleista viisi on lapsia. Vakavasti loukkaantunut on aikuinen, kertoi päivystävä palomestari STT:lle. Turma sattui Ylikiimingintien ja Koitelinkoskentien risteyksessä noin kello 17.15. Tapahtumapaikalla poliisille selvisi, että Koitelinkoskentieltä oli ajanut henkilöauto Ylikiimingintielle väistämisvelvollisuus risteyksessä -liikennemerkin eli kärkikolmion takaa ja törmännyt Ylikiimingintietä ajaneeseen henkilöautoon. Tapahtumapaikalle oli tullut samaan aikaan Ylikiimingintietä pitkin myös kolmas henkilöauto. Koitelinkoskentieltä tullut auto kolaroi myös sen kanssa. Poliisi tutkii onnettomuutta liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Päihteillä ei ollut osuutta tapahtumiin. Ylikiimingintie saatiin avattua uudelleen liikenteelle onnettomuuspaikalla noin kello 18.30. Korjattu otsikko: Onnettomuudessa loukkaantui seitsemän ihmistä. Aiemmassa otsikossa oli yhdeksän ihmistä. Lisätty poliisin antamia tietoja tapahtuneesta 16.1.2018 klo 08.04.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Yllättävä päivähoitoruuhka tulee Kokkolalle kalliiksi – töihin palaava autoton äiti haluaisi hoitopaikan läheltä, muttei välttämättä saa sitä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2018, Tammikuu 15 - 20:10

Sanja Antti-Roiko on palailemassa työelämään muutaman perhevapaavuoden jälkeen. Kampaamoalan yrittäjä aloitti vuoden alusta osa-aikaisesti työssään. Huhtikuussa töiden pitäisi sujua jo kokopäiväisesti, joten silloin tarvittaisiin lapsille hoitopaikka. Neljävuotiaalle Luukakselle ja kohta kolmevuotiaalle Venlalle on haettu jo marraskuussa päivähoitopaikkaa Kokkolan kaupungilta. Olo onkin luottavainen sen suhteen, että hyvissä ajoin tehty hakemus tuottaa tulosta. Uutiset Kokkolassa räjähtäneestä päivähoidon tarpeen yllättävästä kasvusta pistävät äidin kuitenkin mietteliääksi. – No kyllä se vähän mietityttää, että kuinka kauas meidät laitetaan. Minulla ei ole autoa näin alkuun käytössä, niin miten me sitten kuskataan lapset ja millä tavalla? Jos toiselle puolelle kaupunkia pitää lähteä viemään, niin kyllä se vähän niitä aamuja hankaloittaa. Pahimmillaan miljoonakulut kaupungille Kokkolan kaupungin päivähoitoon haki syksyn aikana liki 200 uutta lasta. Määrä yllätti kaupungin täysin, sillä edellisvuonna kasvu oli vain kymmenen ja aiemminkin enimmillään noin 50 paikkaa. Kaupunki onkin etsinyt kuumeisesti lisää tiloja, joihin hoitopaikkoja voisi perustaa. Lapsiryhmiä on kasvatettu ja henkilökuntaa rekrytoitu lisää. No kyllä se vähän mietityttää, että kuinka kauas meidät laitetaan. Sanja Antti-Roiko Työllisyysnäkymien paraneminen näyttää kaupungille näin nurjan puolensa, sillä päivähoitopaikkojen äkillinen perustaminen tulee Kokkolalle kalliiksi. Talousjohtaja Jari Saarisen arvio kustannuksista vaihtelee 750 000 ja kahden miljoonan euron välillä. Venla ja Luukas pelaavat äidin kanssa uutta Ryhmä Hau -teemaista Kimbleä. Luukas jaksaa jo keskittyä, mutta pikkusisko tuntuu keksivän aina uusia sääntöjä pelin edetessä.Kalle Niskala / Yle Lopullinen kustannus tarkentuu kevään mittaan. Rivin alle jäävä summa pienenee tai kasvaa sen mukaan, joudutaanko lapsille rakentamaan kokonaan uusia tiloja vai löytyvätkö hoitopaikat jo olemassa olevista rakennuksista. Samoin lisäväen palkkaaminen maksaa. Jos sijoitus ei miellytä, siirtohakemus vireille Varhaiskasvatustoimenjohtaja Kai Kytölaakso kertoo, että nykyisessä päivähoitotilanteessa perheille ei voida taata hoitopaikkaa lapselle juuri sieltä, mistä sitä on toivottu. – Me yritämme toteuttaa perheiden toiveita, emmekä tietenkään tahallaan tee kiusaa, mutta joihinkin hoitopaikkoihin on isot jonot. Onneksi Kokkola on sen verran pieni kaupunki, etteivät välimatkat ole yhtä pitkiä kuin Turussa tai Helsingissä. Toisaalta isoissa kaupungeissa pääsee helposti paikasta toiseen vaikkapa busseilla tai metroilla, kun taas Kokkolassa linja-autoreittejä on vähän. Sanja Antti-Roikon vaihtoehdot päiväkotimatkalle ovat lastenvaunut tai pyöräkärryt. Siksi hoitopaikkahakemukseen on ruksattu ne läheisimmät: Hakalahden tai Tervanpolttajan päiväkodit. Me yritämme toteuttaa perheiden toiveita, emmekä tietenkään tahallaan tee kiusaa, mutta joihinkin hoitopaikkoihin on isot jonot. varhaiskasvatustoimenjohtaja Kai Kytölaakso Varhaiskasvatustoimenjohtaja neuvoo, että perheen kannattaa ottaa tarjottu hoitopaikka vastaan, oli se missä päin kaupunkia tahansa. Jos sijainti ei miellytä, voi laittaa siirtohakemuksen vetämään. Arvioiden mukaan alkukevään hoitoruuhka helpottaa kesäksi, kun viisivuotiaat ilmoittautuvat esiopetukseen. Hanna-tädin hyvässä hoivassa Sanja Antti-Roikon osa-aikaista töihin menoa on helpottanut oma sisko, Hanna Tynkkynen, joka on hoitanut Venlaa ja Luukasta oman yksivuotiaan Bella-tyttönsä ohella. Siskokset asuvat samassa rakennuksessa ja Hanna-täti on lapsille kuin toinen äiti. – Hanna on ammattilainen! Jos johonkin voi luottaa, niin Hannaan. Se on melkein näille meidän lapsille kuin kolmas vanhempi. Kyllähän sitä töihin mennessä aluksi muutama kyynel tuli lirautettua. Kun tietää, ettei lasten hoidosta tarvitse huolehtia ollenkaan, se on helppoa itselle. Vuoden ikäinen Bella saa seuraa Sanja Antti-Roikon kahdesta lapsesta, kun Bellan äiti Hanna Tynkkynen (kuvassa) hoitaa Luukasta ja Venlaa.Kalle Niskala / Yle Hanna-sisko hoitaa oman yksivuotiaansa ohella Venlaa ja Luukasta parikymmentä tuntia viikossa Kelalta saadun yksityisen hoidon tuen turvin. Päivät kolmen alle kouluikäisen kanssa ovat vilkkaita, joten Hannan jaksamisen rajaksi on laskettu kolme kuukautta. Sen jälkeen hoitopaikan toivotaan löytyvän kaupungilta. Tiedän, ettei lasten hoidosta tarvitse huolehtia ollenkaan, niin se on helppoa itselle. Sanja Antti-Roiko Sanja Antti-Roiko ei voi muuta kuin toivoa, että päivähoitopaikka löytyy mahdollisimman läheltä. Entä jos ei löydy ja työhönmenoa pitäisi sen takia lykätä? – Molemmat lapset ovat huhtikuussa jo yli kolmevuotiaita. Enhän minä silloin enää kotonaolosta mitään (rahallisesti) hyödy. En halua kyllä jättää töitä sikseen, mutta en ole vielä ajatellut niin pitkälle. Ei kai siinä muu auta kuin luottaa tulevaisuuteen. Kahvikupillinen omassa rauhassa! Kun äiti lähtee takaisin työhön monien lasten kanssa kotona vietettyjen vuosien jälkeen, muutos on iso. Sen huomaa äiti, ja sen huomaavat lapset. Siksi Sanja Antti-Roiko aloitti vuoden alusta työssään osa-aikaisesti. – Olen ollut periaatteessa reippaat neljä vuotta kotona, vaikka välillä kävin pienen hypyn työelämässä, kun Luukas oli alta vuoden. Lapset ovat jo tottuneet, että äiti käy omissa harrastuksissa. Nyt töihin menon jälkeen pienin kiipeää joskus yöllä sänkyyn, mutta muuten on mennyt hyvin. Kyllähän lapset tietysti kyselevät, että kuka hoitaa ja milloin äiti menee töihin. Työhön palaaminen on tuonut elämään myös asioita, joita kotona ollessa ei edes muistanut. – Saa istua rauhassa alas ja juoda vaikka kupin kahvia. Onhan se aika erikoista vaihtelua, mutta hyvältä se tuntuu! Oli jo aikakin mennä töihin! . Sanja, Venla ja Luukas tutustuvat Kimbleen. Hanna-äidin sylissä rimpuileva vuoden ikäinen Bella kyllästyi peliin, kun nappuloita ei saanutkaan syödä.Kalle Niskala / Yle Päivähoidon ruuhkia hoidetaan Suomessa monella tavoin. Esimerkiksi Lahdessa pyritään välttämään päiväkoti-investointeja ohjaamalla perheitä palvelusetelien avulla yksityisen hoidon piiriin. Etelä-Suomen Sanomien mukaan kaupungin tavoitteena on, että kolmasosa päiväkoti-ikäisistä lapsista hoidettaisiin jatkossa yksityisellä puolella, mistä tulisi miljoonasäästöt.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kokkola ja valtio vääntävät yhä tiukasti satamaväylän ruoppauksen hinnasta

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2018, Tammikuu 15 - 12:40

Kokkolan satamaväylän ruoppaamisesta käydään edelleen tiukkoja neuvotteluja valtion ja kaupungin kesken. Liikenneviraston projektipäällikön Seppo Paukkerin mukaan valtion talousarvioon on kirjattu, että Kokkolan kaupungin osuus valtion väylän ruoppaamisesta on enintään 10 miljoonaa euroa noin 45 miljoonan euron kokonaiskustannuksista. Valtio on varannut tälle vuodelle väylän syventämiseen 15 miljoonaa euroa. Lisäksi Kokkolan on kustannettava itse muun muassa satama-altaan ruoppaus ja läjitysaltaiden rakentaminen, mihin kuluu 13–17 miljoonaa euroa. Enimmillään kaupungilta ja sen kokonaan omistamalta Kokkolan Satamalta voi siis kulua töihin jopa 27 miljoonaa euroa. Vielä toissa vuonna kaupunki oli kieltäytynyt maksamasta mitään valtion väyläosuuden ruoppamisesta. Tiukat neuvottelut on joka tapauksessa meneillään, muutenhan asia olisi jo sovittu Kokkolan satamajohtaja Torbjörn Witting Sopimuksen kustannusten jaosta toivotaan syntyvän talvella, jotta työt saadaan käyntiin ensi kesänä. – En halua tässä vaiheessa kommentoida neuvottelujen sisältöä. Tiukat neuvottelut on joka tapauksessa meneillään, muutenhan asia olisi jo sovittu, muotoilee Kokkolan satamajohtaja Torbjörn Witting. – Uskon sopimuksen syntyvän alkuvuoden aikana. Molemmilla osapuolilla on kuitenkin voimakas yhteinen näkemys väylän syventämisen tarpeellisuudesta, kertoo puolestaan Liikenneviraston projektipäällikkö Seppo Paukkeri. Kokkolan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Bjarne Kallis (kok.) arvioi syksyllä, että kaupungin osuus jäisi korkeintaan muutamaan miljoonaan. Väylä ruopataan metrillä niin, että sen kulkusyvyydeksi tulee 14 metriä, Liikennevirasto on jo aloittanut töiden suunnittelun. – Olisi hyvä, että saisimme valittua urakoitsijan pian, koska ensi vuonna Ruotsissa alkaa isoja ruoppauskohteita. Sen jälkeen kalustoa on vähemmän saatavilla, kertoo Paukkeri.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Päiväkotien ryhmäkoot eivät pysy sovituissa raameissa – tutkija on huolissaan lasten turvallisuudesta

YLE: Perämeri - 2018, Tammikuu 15 - 10:53
Mistä on kyse?
  • Päiväkotien ryhmäkoko kasvoi uuden varhaiskasvatuslain myötä.
  • Tutkija on huolissaan lasten suuresta määrästä ryhmissä.
  • Ministeri Sanni Grahn-Laasonen jakaa huolen päiväkotiryhmien koosta.
  • Varhaiskasvatuslain muutosta tulisi tutkijan mukaan jatkaa.
Päiväkotien kasvaneet ryhmäkoot huolestuttavat lasten vanhempia ja työntekijöitä. Oulun yliopiston koordinoimassa tutkimuksessa on selvitetty vuosina 2015 ja 2016 varhaiskasvatuslakiin tehtyjä muutoksia. Lakimuutoksen tavoitteena oli saattaa varhaiskasvatukseen merkittäviä sisällöllisiä uudistuksia ja toisaalta saavuttaa kustannussäästöjä. Oulun yliopiston yliopistonlehtori ja dosentti Anna-Maija Puroilan mukaan joulukuussa 2017 julkaistun kyselyn tulokset olivat osin odotettuja. Monitahoarviointiin vastasi 212 kunnan varhaiskasvatusjohtajaa, 115 yksityisten päiväkotien johtajaa, liki 2000 varhaiskasvatuksen työntekijää ja yli 4000 lasten vanhempaa. – Kokonaiskuva ei ole yksiselitteinen. On pedagogisia parannuksia, mutta toisaalta subjektiivisen päivähoidon säästötoimien takia myös koetaan, että tuli heikennyksiä. Varsinkin lasten vanhemmat ja työntekijät ovat huolissaan lakimuutoksesta, kertoo Puroila. Työntekijällä oli 15 lasta yksin valvottavanaan. Silloin mielestäni puhutaan jo turvallisuusriskistä. Anna-Maija Puroila Arviointi tehtiin heti varhaiskasvatuslain tultua voimaan. Tuoreen lakimuutoksen takia esimerkiksi varhaiskasvatuslain taloudellisia vaikutuksia ehdittiin vain arvioida. Oulun yliopiston yliopistonlehtori ja dosentti Anna-Maija Puroila jakaa huolen päiväkotiryhmien kasvusta. – Toki kunnissa ennakoitiin ja tehtiin laskelmia talousarvioiden puitteissa, mutta monet korostivat, että kyseessä on arvio kustannussäästöistä, kertoo Puroila. Päiväkotiryhmät liian suuria Suurimmaksi huoleksi kyselytutkimuksessa nousi päiväkotien lapsiryhmien kokojen kasvu. Vuonna 2015 säädettiin päiväkoteihin enimmäisryhmäkoko, ja seuraavana vuonna lasten suhdeluvun nosto 1:7:stä 1:8:aan merkitsi käytännössä mahdollisuutta kasvattaa ryhmäkokoja. Jo aiemmin oli ollut mahdollista poiketa suhdeluvusta lyhytaikaisesti ja tilapäisesti. – Ryhmäkoon kasvu näyttäytyi tämä kyselyn mukaan erittäin huolestuttavalta, kertoo Anna-Maija Puroila. Laadun keskeisin tekijä on osaava henkilöstö. Sanni Grahn-Laasonen Kyselyssä päiväkotien työntekijät kertoivat, että suhdeluku ylittyi päivittäin työntekijöiden työvuorojen takia. Käytännössä suhdeluku toteutui päiväkodissa vain silloin, kun kaikki työntekijät olivat töissä. – Suhdeluvun ylittämistä tapahtuu aamuisin ja iltapäivisin. Pahin esimerkki tutkimuksessa oli se, jossa työntekijällä oli 15 lasta yksin valvottavanaan. Silloin mielestäni puhutaan jo turvallisuusriskistä, kertoo Puroila. Ministeri jakaa huolen henkilöstön määrästä Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) on huolissaan kasvaneiden ryhmäkokojen vaikutuksista. Ministeri kertoo näkemyksistään sähköpostivastauksessaan. – Pidän tärkeänä, että kunnissa ymmärrys varhaiskasvatuksen merkityksestä kasvaa. Monissa viesteissä, joita ministeriöön saamme, suurena ongelmana pidetään sitä, että ryhmien muodostamisessa ja henkilöstömitoituksessa sääntelyä noudatetaan heikosti. Tämä johtaa sekaviin tilanteisiin ja henkilöstön väsymiseen. Näin ei saa olla, kirjoittaa ministeri Grahn-Laasonen. Ministeri painottaa henkilöstön merkitystä varhaiskasvatuksessa. – Tutkimusten mukaan laadun keskeisin tekijä on osaava henkilöstö. Hallitus on panostanut kehyskaudella 28 miljoonaa euroa henkilöstörakenteen kehittämiseen. Tuolla rahalla saadaan muun muassa tuhat uutta yliopistokoulutettua lastentarhanopettajaa. Puute kasvatustieteellisen koulutuksen saaneista opettajista on moniammatillisen yhteistyön toteutumisen este, kertoo Grahn-Laasonen. Lakiuudistusta tulee jatkaa Oulun yliopiston yliopistonlehtori ja dosentti Anna-Maija Puroila toivoo, että varhaiskasvatuslakia kehitetään edelleen. Muutoksiin hän perää pitkäjänteisyyttä. – Suosittelemme, että lainsäädännön uudistamista tulee jatkaa. Nyt ollaan mielestäni uudistuksessa vasta alkutaipaleella. Varhaiskasvatuksen lakiuudistusta on kaivattu jo vuosikymmeniä. – Varhaiskasvatuspolitiikkaa tulisi heittää pitkäjänteisesti kehittämisohjelman avulla. Tämä kaipaa resursseja, rahaa ja henkilöitä tekemään kehitystyötä. Yksi muutos tulisi tehdä heti. Päiväkotiryhmien koko tulisi Puroilan mukaan pienentyä. – Siihen kaipaan ripeää muutosta. Päiväkotiryhmien liian suuri lasten määrä näyttäytyi tutkimuksessa erittäin huolestuttavana, päättää Puroila. Lisätty 15.1 klo 10.12 tutkimuksen julkaisun ajankohta 18.12.2017.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Auramiehen arki: lumikasoissa piilottelevia lapsia, vaarallisesti sujahtelevia pyöräilijöitä ja raivoavia autoilijoita

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2018, Tammikuu 15 - 06:55

– Eivätkö vanhemmat enää varoittele lapsiaan aurauspenkoista ja risteysalueiden lumikasoista? ihmettelee lohtajalainen Tapani Orjala. Lumikasat ovat aina houkutelleet, mutta Orjalan mielestä viime aikoina lapsia on pyörinyt niissä leikkimässä yhä enemmän. Vatsanpohjassa on aina pieni ahdistava tunne, ja sydän on syrjällään, kun aura lähestyy lumikasaa. – Koskaan ei voi tietää, onko siellä kaivettuna tunneleita, ja löytyykö niistä leikkijöitä. Jos näen, että lumikasassa on selkeä suuaukko, yritän katsoa, meneekö sinne tuoreen näköisiä jalanjälkiä. Usein joudun menemään katsomaan tarkemmin, ennen kuin uskallan työntää uudet lumet, Orjala kertoo. Auran edessä on useampi kuutio lunta. Suojakelillä se on todella raskasta. Sellainen lumikuorma murskaa ja tukehduttaa. Arkistokuva: lumiaura työssään Helsingin Pasilassa.Derrick Frilund / Yle Välillä aurauskasojen takaa saattaa nähdä pipojen vilahduksen, kun lapset menevät piiloon lähestyvältä traktorilta. Sen jälkeen hyttiä kohti alkaa lentää lumipalloja. – Usein nousen kyydistä ja käyn sanomassa, että ymmärrättekö kuinka vaarallisessa paikassa olette. Eivät ole vastaan haistatelleet, Orjala sanoo. Lumiraivo ja minä saan mennä -asenne Tapani Orjala Kokkolan Lohtajalta on huomannut selkeän muutoksen myös aikuisten käytöksessä. Kohteliaisuus on kadonnut, varomisesta ja työkoneen kunnioittamisesta puhumattakaan. – Että mitäpä turvallisuudesta, kun minulla on oikeus mennä tästä, Orjala sanoo. Miehen mukaan ihmisillä ei ole enää yhtään aikaa odottaa. Autoilijoilta nousee joka päivä keskisormi tai nyrkki esiin, kun traktori pyörii lumitöissä risteysalueella. Pyöräilijät ja kävelijät koukkivat mistä vain ja sujahtavat vaarallisen läheltä suuria traktorin pyöriä tai auraa. – Pahinta on, kun pyöräilijät ja kävelijät eivät yhtään odota, vaikka näkevät, että traktori alkaa peruuttaa auratakseen vaikkapa suojatiealuetta uudelleen. Takaa ohi suihkivia pyöräilijöitä on todella hankala nähdä ja pahimmillaan kolistaan melkein takapyöriin, Orjala kuvaa. Minut on juostu kiinni, ja kun olen avannut hytin oven, on raivottu päin naamaa Tapani Orjala Läheltä piti -tilanteita on hänen mukaansa jokaisella päiväsaikaan tapahtuvalla aurauskeikalla. Sellaisiksi ne onneksi tuntuvat jäävänkin myös tilastojen valossa. Arkistokuva.Yle Tilastokeskuksen keräämien tietojen mukaan poliisin tietoon asti tulleita, aurauskalustolle sattuneita onnettomuuksia on tapahtunut erittäin vähän: esimerkiksi viiden viime vuoden aikana vain kaksi. Niissä osallisena olivat myös pyöräilijä ja kävelijä. – Tilastokeskus saa tiedot onnettomuuksista poliiseilta. Läheltä piti -tilanteet eivät tule poliisin korviin, sanoo Matti Kokkonen Tilastokeskuksesta. ”Antakaa ihmisen tehdä työnsä” Tapani Orjala uskoo, että jokainen auraaja törmää ihmisten lumiraivoon. Auran pyöriminen edessä ärsyttää. Oman pihatien eteen syntynyt aurauspalte ärsyttää. Jos lunta lentää oman tontin reunaan istutetun pensasaidan päälle, se ärsyttää välillä jopa melkoiseen raivoon. – Minut on juostu kiinni, ja kun olen avannut hytin oven, on raivottu päin naamaa. Autoilijat eivät viitsi näyttää vilkulla mihin ovat menossa ja hermostuvat, kun auraaja ei väistä risteyksessä. Takaa suihkivia pyöräilijöitä on todella hankala nähdä, ja pahimmillaan kolistaan melkein takapyöriin Tapani Orjala Tapani Orjalalla on terveisiä ja toiveita kanssaliikkujille: – Kyllä auraajallekin tulee virheitä tulee ja niistä pitää vain yrittää ottaa opiksi, mutta antakaa ihmisen tehdä työnsä ja varoittakaa lapsia vaarallisista lumileikkipaikoista.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kuusi huippujuttua sunnuntai-iltaan – uppoudu näihin

YLE: Perämeri - 2018, Tammikuu 14 - 19:00

Vuoden 1918 sota jakaa yhä kansaa, vaikka enemmistö seisoo juoksuhautojen välissä – Ylen kysely kertoo, mitä Suomi ajattelee sisällissodasta Yle Uutiset tutki, mitä suomalaiset ajattelevat vuoden 1918 sodasta. Valtaosa ei halua unohtaa, mitä sata vuotta sitten tapahtui. Tiina Jutila / Yle Pieni Mocca-koira nakersi sälekaihdinta ja päätyi lääkärin pöydälle – Yle seurasi eläinsairaalan yötä 12 tuntia Helsingin Viikissä sijaitsevan yliopistollisen eläinsairaalan päivystykseen saattaa päätyä vaikka taskulampun ahmaissut sähköankerias. Sairaalan potilasmäärä on ollut kovassa kasvussa. Kuvareportaasimme seuraa sairaalan menoa yhden yön ajan. Stina Tuominen / Yle Tällainen olisi ollut Hillary Clintonin vuosi presidenttinä: kiusallinen #metoo, Monica Lewinskyn paluu ja omahyväinen Bernie Sanders Jos Hillary Clintonista olisi tullut presidentti Donald Trumpin sijaan, Yhdysvalloissa puhuttaisivat nyt ylitäydet vankilat ja Bill Clintonin seksiskandaali. Silti uutisvuosi olisi ollut melko tylsä, kirjoittaa tietokirjailija Tommi Uschanov. Yöllä tapahtuneen räjähdyksen tuhot selvisivät päivän valjettua.Uuno Laukan kuva-arkisto / Pohjois-Pohjanmaan museo Kohtalokkaasta tehdasräjähdyksestä 55 vuotta – koko Oulun kaupunki vavahteli ja uhreja on vieläkin kateissa Yksi Suomen historian tuhoisimmista tehdasräjähdyksistä tapahtui 9. tammikuuta vuonna 1963. Kymmenen Oulun Typpi Oy:n työntekijää kuoli ja loukkaantuneita oli toistakymmentä. Kaikkia menehtyneitä ei koskaan löydetty. Elisa Kinnunen / Yle Näyttelijä Esko Vatula seurasi sydäntään ja perusti nyrkkipajan autovanhuksille – "Tämä vasta ajattelua vaatiikin" Kajaanilainen näyttelijä Esko Vatula sanoo toteuttavansa sitä, mikä on sytöksi pantu ihmiselle. Elää pitäisi tosissaan, mutta ei liian vakavasti. Autotkin ovat vain romuja. Sara Wesslin / Yle "Hei ystävät ja perhe! Joudun pyytämään, ettette muista tulevaa valmistumistani lahjoilla postitse" – Posti muuttaa maksulliseksi kuitattavien lähetysten kotiinkuljetuksen haja-asutusalueilla Postin tasavertaistaessa pakettipalveluitaan helmikuun alussa, tulee sevettijärveläisten pakettien toimitukseen jopa 15 euron lisäkustannukset. Pelkästään Sevettijärven asukkaille lähimpään postiin tulee noin 300 kilometrin mittainen edestakainen ajomatka.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Roger Rabb, 75, ei voi lopettaa työtään, koska häntä kalvaa pelko suomalaisen hyvinvointivaltion kohtalosta

YLE: Perämeri - 2018, Tammikuu 14 - 14:17
Mistä on kyse?
  • Wärtsilän palveluksessa Vaasassa lähes koko työuransa viettänyt tekniikan tohtori Roger Rabb (75) tunnetaan Suomessa ja maailmalla metallin väsymisen ja lujuuslaskennan huippuasiantuntijana.
  • Roger Rabbin työllä on ollut iso merkitys teollisuusjätti Wärtsilän menestyksessä. Hänen työnsä on osaltaan tuonut Wärtsilälle mainetta korkean teknologian yrityksenä
  • Pitkän linjan mies valmistui opistoinsinööriksi 1968, diplomi-insinööriksi 1990 ja valmistui tekniikan tohtoriksi 58-vuotiaana 2000.
  • Rabbia huolettaa teknillisen mekaniikan nykyinen alennustila Suomessa.
  • Hän on kirjoittanut yliopistojen käyttöön 620-sivuisen alan oppikirjan Väsyminen ja todennäköisyysteoria.
  • Rabb on Oulun yliopiston dosentti ja pyöräilee joka päivä työpisteelleen Wärtsilässä.
  • Suomalaisissa vientiyrityksissä ja akateemisissa piireissä ollaan huolestuneita siitä, että teknillisen mekaniikan osaamista ollaan ajamassa alas. Yrityksillä on jo nyt vaikeuksia löytää alan kotimaisia huippuosaajia.
  • Puolet Suomen tavaraviennistä perustuu teknilliseen mekaniikkaan. Sen merkitys suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukselle on aivan keskeinen.
Eletään sodan jälkeistä aikaa Koivulahdessa, Pohjanmaalla. Roger Rabb leikkii perheensä Klinga-koiran kanssa. Koira on tärkeä eläinrakkaalle pojalle. Hän on viisivuotias. Nyt, 70 vuotta myöhemmin, tekniikan tohtori istuu kotonaan Vaasan Gerbyssä omissa ajatuksissaan ja pohtii monimutkaisia matemaattisia ongelmia silittäen välillä norjalaista metsäkissaa, joka tuntee nimen Simba. – Hän otti sen kiinni puolijäätyneenä ja vei saunaan. Siellä kissa itki Rogerin kanssa ja sitten heistä tuli erottamattomat ystävät, kertoo Rabbin vaimo Seija Kankaanranta. Lentokone, auton moottori ja rautalanka Metallin väsyminen, väsymisrajat, lujuus ja lujuuslaskennat. Asioita, joista Roger Rabb puhuu kuin talvirenkaiden vaihtamisesta tai kahvin keittämisestä – arkisesti ja tottuneesti. Tästä mies tunnetaan. – Jokainen meistä toivoo lentokoneen tuolissa siiven värinää kymmenessä tuhannessa metrissä katsellessaan, että lujuuslaskijat ovat osanneet oikein mitoittaa sekä moottorit että kantavat rakenteet koneessa. Roger Rabb pyöräilee edelleen joka päivä työpisteelleen Wärtsilässä.Antti Haavisto / Yle Muita käytännön esimerkkejä arjen lujuuslaskennasta ovat esimerkiksi auton jakopään ketjun tai hihnan kestävyyden mitoittaminen. Jos ketju väsähtää ennen aikojaan, seuraukset käyvät kalliiksi. Tiivistetyssä muodossa Rabbin Wärtsilässä tekemästä tutkimustyöstä voi lukea Rakenteiden mekaniikka-lehdestä. Rabb puhuu lujuuslaskennasta ja teknillisestä mekaniikasta tavalla, joka pitää tietämättömänkin hereillä. Väsymättä ja lujaa. Ei tätä miestä syyttä pidetä yhtenä suomalaisen kone- ja laitevalmistuksen uranuurtajista. Todennäköisesti myös pelastajista. Fyysisestä kunnosta talkoot eivät jää kiinni: miehen kunto on armeijaikäisen tasolla ja hänen tarmokkuutensa on kadehdittavaa. Rabb pyöräilee, lenkkeilee, ui, liikkuu paljon luonnossa ja lukee paljon sekä fiktiota että tiedekirjallisuutta. Mies on mukana vaimonsa harrastamassa seurakunnan diakoniatyössä. – Roger on aina sorretun ja köyhän puolestapuhuja, sanoo vaimo. Työlleen omistautuva tiedemies Roger Rabbin työllä on ollut iso merkitys teollisuusjätti Wärtsilän menestyksessä. Tämän vahvistaa Wärtsilän analyysijohtaja Hannu Tienhaara. – Ilman Rogerin aloittamaa kehitystyötä Wärtsilän tietotaito moottoreiden mitoituksessa ei olisi sillä tasolla missä se nyt on. Maailmalla johtavat väsymisasiantuntijat tuntevat Rogerin ja hänen työnsä, ja tämä on myös osaltaan tuonut Wärtsilälle mainetta korkean teknologian yrityksenä. Roger Rabb löysi paleltuneen metsäkissan ja pelasti sen kuolemasta. Kissa sai nimen Simba ja se viihtyy nyt tiiviisti matemaattisia ongelmia pohtivan Roger Rabbin sylissä.Antti Haavisto / Yle Tienhaara aloitti Rabbin seuraajana Wärtsilän lujuuslaskentaryhmän päällikkönä 1999 kun Rabbista tuli kokopäivätoiminen tutkija Wärtsilässä. Hän piirtää kuvan teoreettisesti lahjakkaasta lujuuslaskennan edelläkävijästä, joka uppoutuu mielellään matemaattisiin ongelmiin. – Mietimme kerran ennen joulua, onko turboahtimen pyörimisestä aiheutuvalla hyrrämomentilla merkitystä sen dynamiikkaan, ja pitäisikö se ottaa laskelmissa huomioon. Roger tuli joulun jälkeen töihin ja esitti muutaman A3-kokoisen sivun, joissa hän oli joulun pyhien aikana pyöritellyt laskentakaavoja ja esitti päätelmän: hyrrämomenttia ei tarvitse ottaa huomioon. Kommunisti-isän poikaa kiusattiin koulussa Rabbin tie matematiikkaan uppoutuneeksi tutkijaksi ei ole ollut helppo. Koulu ei ainakaan sujunut ihan mutkitta. Lukiossa hänen isänsä kommunistitausta herätti pahaa verta sodanjälkeisessä Vaasan ruotsalaisessa poikalyseossa, missä muut oppilaat olivat lähinnä virkamiesten lapsia. Monet metallin väsymiseen liittyvät asiat selitettiin minusta huonosti alan kirjallisuudessa. Roger Rabb Rabbia kiusattiin rankasti, eikä hän jaksanut opiskella ja selviytyi vain juuri ja juuri ylioppilaaksi. – En uskaltanut hakea yliopistoon, vaan tyydyin Vaasan ruotsalaiseen teknilliseen opistoon. Nykyään hän ajattelee, että elämässä täytyy tällaiset asiat vain antaa anteeksi. Rabb on tunnetaan jääräpäisyydestään: hän on pitänyt päänsä silloinkin kun esimiehet eivät ole tukeneet. Miehen syntymäkylässä Vassorissa tehdyn sukututkimuksen mukaan sukunimi tulee muinaisruotsin sanasta rabbig. Se tarkoittaa kivistä maata. Suuri oivallus Rabb valmistui opistoinsinööriksi 1968. Parin Rauma-Repolassa vietetyn vuoden jälkeen hän aloitti lujuuslaskijana Wärtsilässä. Jo tässä vaiheessa metallin väsymiseen liittyvät ristiriitaiset asiat ja tulkinnat alkoivat askarruttaa häntä. – Monet metallin väsymiseen liittyvät asiat selitettiin minusta huonosti alan kirjallisuudessa. Esimiehensä kannustuksesta hän opiskeli työn ohessa Tampereen teknillisessä yliopistossa diplomi-insinööriksi ja valmistui sieltä 1990. Nokia yritti kosiskella Rabbia tutkimusjohtajaksi Saloon niihin aikoihin kun hän alkoi valmistella väitökirjaansa.Hän kävi haastattelussakin, mutta arvioi kuitenkin liian raskaaksi tehdä väitöskirjaa ja hoitaa uutta työpaikkaa. Tämä oli tietysti hyvä juttu Wärtsilän kannalta, joka muutti suhtautumisensa korkeakoulutukseen Rabbin valmistumisen jälkeen.Timo Sipola / Yle – Silloin löysin viittauksia siihen, että todennäköisyysteoria ja tilastollinen ajattelu voisivat selittää metallin väsymiseen liittyviä ristiriitaisia asioita. Rabb alkoi testata metallin väsymistä 1990-luvun puolivälissä ja havaitsi, että materiaalien lujuusominaisuuksissa oli tilastollista vaihtelua. Rabb oivalsi, että moottorin komponentit eivät väsy tasaisesti, vaan niiden kuormitus vaihtelee. Kun hän alkoi soveltaa tilastomatematiikkaa väsymismitoituksiin, alettiin saada vastauksia moniin avoinna olleisiin kysymyksiin. Hän ymmärsi että metallin väsymisraja on satunnaismuuttuja, ja että varmuuskerroin voidaan määritellä tilastollisin menetelmin. Ennen tätä oivallusta väsymismitoitus oli ollut ristiriitaista ja sekavaa. Esimerkiksi varmuuskertoimia voitiin määritellä neljällä eri tavalla ilman minkäänlaista logiikkaa. Tällä saralla, Rabbin ansiosta, Wärtsilä on ollut hyvin edistyksellinen verrattuna muihin yrityksiin. Wärtsilä pärjää hyvin maailmanlaajuisilla markkinoilla esimerkiksi laivan moottoreissa juuri siksi, että sen teknillisen mekaniikan osaaminen on maailman huippua. Käännekohta Suurin käännekohta Rabbin elämässä tapahtui 1997, kun hänen professorinsa Juhani Koski Tampereen teknillisestä yliopistosta vieraili Wärtsilässä ryhmänsä kanssa. Koski oli pyytänyt Rabbia pitämään vierailun yhteydessä esitelmän metallin väsymiseen liittyvistä tutkimuksistaan. Esitelmän jälkeen hän sanoi, että nuo ovat niin edistyksellisiä tutkimuksia, että niistä voi tehdä väitöskirjan. – Se oli melkoinen ahaa-elämys. Käsitin myös että minulla oli asiasta paras tieto itselläni silloin. Kolmen vuoden päästä väittelin tohtoriksi, Rabb muistelee. Valtiovalta edellyttää, että sinulla on näyttää tuloksia: tutkimusta, tohtoreita ja niin edelleen. Silloin saat rahaa. Roger Rabb Tuolloin Wärtsilässä elettiin vielä aikaa, jolloin iso osa johtoportaasta ei arvostanut korkeampia opintoja. Korkeillakin johtajilla saattoi olla vain opistoinsinöörin tutkinto. Vuosi Rabbin valmistumisen jälkeen yhtiön linja muuttui ja sen jälkeen työntekijöitä on Wärtsilässä suorastaan kannustettu tohtoriopintoihin. – Wärtsilä on unelmatyöpaikka nuorelle diplomi-insinöörille. Työvälineet ja kehittymismahdollisuudet ovat ensiluokkaiset. Tutkimukset yksiin kansiin Väitöskirjan jälkeen, eläkkeelle jäämisen yhteydessä, Rabb kirjoitti vielä alan perusteoksen Todennäköisyysteoriaan pohjautuva väsymisanalyysi. Vastaavaa tieteellistä julkaisua ei edelleenkään ole olemassa. Roger Rabbin kirjoittaman alan perusteoksen ja hänen Oulun yliopiston dosentuurinsa lisäksi Wärtsilä on sitoutunut Oulun yliopiston käytännöllisen mekaniikan professuurin rahoittamiseen. Paikalle on tulossa Wärtsilän huippuosaaja. Kannustimena on tietysti saada sitä kautta uusia teknillisen mekaniikan osaajia yhtiöön. Timo Nykyri/ Yle Oulun yliopiston pyynnöstä Rabb vielä laajensi kirjaansa, jotta siihen saatiin mukaan Rabbin uusin tutkimustieto, jonka ansiosta väsymisrajan määrittely on vielä entisestään tarkentunut. Suomen Yliopistopainon loppuvuodesta 2017 julkaisemassa päivitetyssä versiossa on 160 sivua lisää. Sen nimeksi tuli Väsyminen ja todennäköisyysteoria. Kirjassa Rabb esittelee modernin tavan käyttää hyväksi laboratoriomittauksista saatuja tuloksia vaativissa teollisissa mitoitus- ja laskentatehtävissä. Kirjan voi katsoa olevan alan edelläkävijän Wärtsilän kädenojennus yliopistoille ja koko alalle. Jos hyvin käy, olen ainakin 80-vuotiaaksi mukana leikissä. Roger Rabb Yleensä yritykset eivät anna kallista tutkimustietoa vapaasti muiden käyttöön, mutta Wärtsilän ympäristöteknologiajohtaja Juha Kytölän mukaan Wärtsilän logiikkana on pitää yllä etumatka kilpailijoihin. Siksi ei haittaa vaikka kilpailijatkin oppivat. Kokonaisuutena ala hyötyy. Rabb pitää Wärtsilän avarakatseisuutta hyvänä asiana, mutta sanoo toisaalta, että tällaisen varaan ei voi pidemmän päälle laskea. – Toisinpäinhän sen pitäisi olla. Kehitystyön pääpainon pitäisi olla yliopistoissa, sanoo Rabb. Hän huolettaa teknillisen mekaniikan nykyinen alennustila Suomessa. Alan koulutusta on Oulun yliopistossa, Aalto-yliopistossa Espoossa, Tampereen teknillisessä yliopistossa ja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Suomen Yliopistopainon loppuvuodesta 2017 julkaiseman Rabbin laajennetun kirjan nimeksi tuli Väsyminen ja todennäköisyysteoria. Kirjassa on 620 sivua, mikä on 160 sivua enemmän kuin Wärtsilän julkaisemassa alkuperäisessä Todennäköisyysteoriaan pohjautuva väsymisanalyysi.Antti Haavisto / Yle Näistä Oulun yliopistossa teknillistä mekaniikkaa on kohdeltu Suomessa kaikkein kurjimmin. Tällä vuosikymmenellä teknillisen mekaniikan professuurien määrä on tipahtanut olemattomiin. Alan ahdingon on hänen mukaansa synnyttänyt yliopistojen rahoitusmalli, joka palkitsee tutkintojen määrästä ja tutkimustuloksista. – Valtiovalta edellyttää, että sinulla on näyttää tuloksia: tutkimusta, tohtoreita ja niin edelleen. Silloin saat rahaa. Mutta teknillinen mekaniikka vaatii suuria investointeja ja erikoismiehiä. Pitää saada rahaa ensin, ennen kuin voi luoda tuloksia, sanoo Rabb. Tehtävä Oulussa Rabb silittelee Simba-kissaansa. Simba on muunnos kaulapannassa olleesta Simo-nimestä. Metsäkissan entisen omistajan omaiset olivat yrittäneet tappaa kissan ampumalla, mutta tämä oli onnistunut pakenemaan. Eläinrakkaus yhdistää Roger Rabbin ja hänen puolisonsa Seija Kankaanrannan.Antti Haavisto / Yle Rabbin vaimo kertoo, että kuolemalta pelastettuja kissoja on ollut välillä enemmänkin. Useimmat niistä ovat olleet eri tavoin invalidisoituneita. Roger Rabbille eivät kuitenkaan näytä vielä koittavan kokopäivätoimiset kissanrapsutuspäivät. Mies on valmis jatkamaan Oulun yliopiston dosenttina ja opiskelijoiden ohjaajana niin kauan kuin terveys kestää tai niin kauan kuin katsotaan, että hänestä on hyötyä. Jos hänen tekemänsä tutkimussuunnitelma hyväksytään ja saadaan sille rahoitus, sekin kestää 3 vuotta. – Anoimme Suomen Akatemiasta vuosi sitten rahoitusta, mutta silloin sitä ei saatu. Nyt yritetään saada siihen rahaa innovaatiorahoituskeskus Business Finlandista eli entisestä Tekesistä. Jos onnistumme saamaan rahoituksen, minä johdan tämän tutkimushankkeen osapäiväisesti. Jos hyvin käy, olen ainakin 80-vuotiaaksi mukana leikissä, sanoo Rabb.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mikä lintu laulaa Sylvian joululaulussa, kuinka Topeliuksen isoisä liittyy Koivuun ja tähteen? Testaa, kuinka hyvin tunnet satusedän tekstit!

YLE: Perämeri - 2018, Tammikuu 14 - 11:30

Zachris Topelius syntyi 14.1. vuonna 1818. Hänen tunnetuimpiin teksteihinsä kuuluvat muun muassa Maamme-kirja ja Välskärin kertomukset. Testaa, kuinka hyvin tunnet hänen teostensa taustat! Testi on koostettu yhdessä Svenska litteratursällskapet i Finland päätoimittaja Pia Forssellin, Itä-Suomen yliopiston kirjallisuustieteiden professori Risto Turusen sekä Pohjoisen oopperakomppanian taiteellisen johtajan Jenni Kinnusen kanssa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kuusi huippujuttua lauantai-iltaan: syvenny näihin

YLE: Perämeri - 2018, Tammikuu 13 - 19:00

Missä Niinistö tietää olevansa huono? Kuka on vaikuttanut eniten Huhtasaaren ajatteluun? Presidenttiehdokkaat avaavat elämäänsä Ylen presidenttikortit kertovat ehdokkaiden arvoista ja myös sellaisista yksityiskohdista, jotka eivät tavallisesti nouse presidenttitenteissä esiin. Pohjois-Korean Ryom Tae-Ok (vas.) ja Kim Ju-Sik (oik.) Helsingin MM-kisoissa 2017.AOP Pohjois-Korean olympiaurheilijoilla on kovat paineet: voittajista tehdään elokuvia, häviäjät häpäistään Pohjoiskorealaiset taitoluistelijat saattavat olla ainoat urheilijat, jotka edustavat maata Pyongchangin talviolympialaisissa. Huhujen mukaan epäonnistuneita pohjoiskorealaisia urheilijoita olisi aiemmin suljettu vankileireille, mutta ainakaan viime vuosilta tästä ei ole vahvistettua tietoa. Kannabiskaupassa työskentelevä Richard Miller palvelee kannabistuotteista kysyviä asiakkaita.Miikka Skaffari Neljä kannabissuklaata, kiitos! Marihuanan myynti viihdekäyttöön tuli lailliseksi Kaliforniassa – Eläkeläinen Bill Gibson jonotti "syötävää" futismatsin kotikatsomoon Vuoden alusta voimaan astunut lakimuutos toi kannabistuotteet Kaliforniassa yli 21-vuotiaiden ulottuville. Osavaltio odottaa mojovia verotuloja. Meri Pitkälä kertoo, että hänen elämänlaatunsa parani huomattavasti, kun hän lopetti nuhasuihkeen käytön.Meri Pitkälä Meri Pitkälä, 30, on entinen nenäsuihkeriippuvainen – "Apteekki kieltäytyi lopulta myymästä minulle" Tukkoisen nenän avaamiseen tarkoitettujen suihkeiden väärinkäyttäjät ovat yleinen näky apteekeissa. Flunssaan apua hakenut Meri Pitkälä onnistui katkaisemaan nenäsuihkeriippuvuutensa 1,5 vuoden käytön jälkeen, kun eräällä apteekkikäynnillä farmaseutti puuttui asiaan. Pyövelin virka-asuun ei kuulunut musta huppu, vaikka pyöveli sellaisessa asussa usein esitetäänkin. Kuva mestauksen dramatisoinnista Lohtajalla.Juha Kemppainen / Yle Pyöveli mestasi, poltti ja piiskasi, mutta saattoi silti jäädä historiaan kilttinä ja lapsirakkaana Kuolemanrangaistuksia entisaikaan toimeenpanneiden pyövelien paikka oli kirkon perällä, sillä virkaa ei arvostettu. Miehet tekivät kuitenkin pitkiäkin työuria oikeudenpalvelijoina, joiksi moni pyöveli itsensä mielsi. Joukossa oli pukareita, mutta myös rauhan miehiä, joiden polvella oli lapsen hyvä istua. Viivi Sihvonen / Yle Oikeushammaslääkärin pöydällä voi maata hirttäytynyt, hukkunut tai Turun puukotusten uhri – "Arvostan kuollutta yhtä lailla kuin elävää" Oikeushammaslääkäri tekee tutkimuksia sekä kuolleille että eläville. Hän avustaa poliisia esimerkiksi vainajan henkilöllisyyden varmistamisessa. Turun joukkopuukotuksen ja Oulun vauvasurmien tutkintaan osallistunut ammattilainen sekä alalle erikoistuva henkilö kertovat suhteestaan kuolemaan.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Veden alla kuvaava mies osaa ennakoida, milloin oudot jääpallot syntyvät – niinpä hän vietti kaksi tuntia sukelluksissa jouluaattona

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2018, Tammikuu 13 - 12:00

Perämeren rannikolla Kokkolan pohjoispuolella viime sunnuntaina kelluneet suuret jääpallot ovat monelle outo ilmiö. Kyse lienee pitkälti siitä, että pallojen syntymistä satutaan todistamaan harvoin. Vedenalaisvalokuvaaja Teemu Lakka Vääksystä on kuitenkin seurannut pallojen muodostumista jo useana talvena lähivesistöissään Vesijärvessä ja Päijänteessä. Lakan havainnot vahvistavat sen, että pallojen synty vaatii juuri oikeat olosuhteet: veden on oltava aavistuksen verran pakkasen puolella ja ilman reippaasti pakkasella. 5–8 metrin tuuli on olennainen tekijä, sillä ilman tuulta pallon "siemen" ei muutu pyöreäksi, vaan jäätyy. Kun tuuli tyyntyy yöksi, seuraavana päivänä pallosta on jäljellä enää sohjomatto. Senkin Lakka on itse seurantakäynnillä havainnut. Jääpalloja veden alta kuvattuna Päijänteessä 2.1.Teemu Lakka Jääpalloja muodostunee siis säännöllisesti, mutta olosuhteet ovat kohdallaan harvoin. Vedenalaiskuvaajan näkökulmasta sopivia päiviä on vain yksi tai kaksi talvea kohti. Täksi talveksi Lakka opetteli ennakoimaan sopivat ajankohdat seuraamalla veden lämpötilaa, pakkaslukemaa ja tuuliennustetta. – Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun pääsin ennusteen pohjalta kiinni oikeaan hetkeen, sanoo Lakka. Niinpä mies vietti kaksi tuntia vedessä jouluaattona. Toisen järven h-hetki osui viime viikonloppuun. Rannikolla ennustaminen on Lakan mukaan vaikeampaa kuin sisävesissä, joissa veden lämpötila on tasaisempi. Pallon sisällä kasvillisuutta tai hiekkaa Jääpallot syntyvät Teemu Lakan kokemuksen mukaan kahdella tavalla: siemenenä voi olla vesikasvin osanen, joka alkaa kertyä palloksi ja nousee pintaan. Pallo voi syntyä myös kivien tai pikemminkin hiekan ympärille. Jääpallo kasvaa vauhdikkaasti: 3–4 sentin aihio ehtii parissa tunnissa parikymmensenttiseksi. Jääpallon alku Vesijärven pohjassa 27.12.Teemu Lakka Vielä pohjassa pallo pysyy hahtuvaisena ja melko pehmeänä, kuten Lakan videosta näkyy. Vasta pintaan noustuaan se alkaa kerryttää ympärilleen kovempaa jäätä. Ohtakarin pallojen synty riippuu Lakan arvion mukaan pohjanlaadusta. Hän uskoo kuitenkin, että pallojen sisällä on todennäköisimmin kasvin osia. Lakan kotijärvistä Vesijärvellä on hiekkapohja, joten pallot muodostuvat kasvillisuuden ympärille. Päijänteellä taas kivipohja luo olosuhteet kiven ympärille kasvavalle jääpallolle. Ohtakarin pallojen hän veikkaa syntyneen kasvien ympärille. Talvisin mies sukeltaa yksin Teemu Lakka on kala- ja ympäristötalouden asiantuntija, koulutukseltaan iktyonomi. Kiinnostusta vedenalaiseen luontoon on vahvistanut työ veden lämpötilojen ja ominaisuuksien seuraamisen parissa. Lakka sukeltaa kameroineen siis myös talvisin. Kun jääkansi ei ole vielä muodostunut, sukellukset voivat kestää parikin tuntia. Jääkannen tultua aika jää alle tuntiin. Sukelluspäiviä on talvella silti vain saman verran kuin talvioloissa vedenalaiskuvaajia Suomessa: kourallinen. Sukelluspuvun alla miehellä on lämpöliivi ja paksu lämpöhaalari. – Ei siellä muuten tarkene. Vähänhän sitä on kuin Michelin-mies, luonnehtii Lakka. Päijänne 2.1.Teemu Lakka Talvireissut hän tekee yksin. – Ei kukaan muu ole niin hullu, että viitsisi lähteä. Yksinäisyys ei pelota, sillä kokemus on tuonut taitoa ja tiedon siitä, missä menee hölmöilyn raja. Palkinto tekee hommasta kannattavaa, vaikka vesi vie voimat Ennen veteen pääsyä tarvitaan pohjatyöt. Sukelluspäivänä pelkästään jääkappaleiden välistä vääntäminen painavien kamojen ja omien painojen kanssa saa välillä kyseenalaistamaan koko harrastuksen. – Että onko tämä sen ryynäämisen arvoista? Mutta kyllä se on. Parin tunnin sukellus hyisessä vedessä vie voimat. Palkinto odottaa vasta kotikoneella. – Kyllä siinä on fyysisesti ja henkisesti loppu, kun pääsee ylös. Mutta kun pääsee kotiin lämpimään katsomaan, mitä kameraan tarttui, niin tulee voittajafiilis. Varsinkin, jos on löytänyt jotain uutta. Ohtakarilla nähty palloaihioita jo joulukuussa Elisa Lindgren bongasi jääpalloja Ohtakarin rannassa joulukuun puolivälissä. Ne olivat tuolloin nyrkin kokoisia ja Lindgren pohti aluksi, voisiko kyse olla samoista palloista. Vedenalaiskuvaaja Teemu Lakka ei teoriaan usko. Pallot tuskin ovat samoja, mutta ilmiö toki on. – En jaksa uskoa, että samat pallot kelluvat kolme viikkoa. Ehkä ilmiö on alkanut aiemmin, mutta katkennut jostain syystä, esimerkiksi tuulen suunnan muututtua. Sitten se on alkanut myöhemmin uudelleen ja olot ovat sillä kertaa mahdollistaneet pallojen kasvamisen suuriksi. Lindgren on opiskellut geofysiikkaa, joten hänellä on fysikaalinen lähestymistapa vesistöihin: veteen, lumeen ja jäätiköihin. Jääpalloihin hän törmäsi ensi kertaa. Palloissa ei ollut näkyvissä juurikaan jäätymistä, vaan lähinnä ensijääkiteitä. Lindgren arvelee pallojen kasvaneen lähellä rantaa ja pyörineen sopivasti hiljalleen liikkuvassa vedessä. Lindgren kulkee erityisesti merenrannalla, missä kohtaa usein iloisia yllätyksiä. Melko yleisiä ovat niin sanotut pannukakkulautat, joita löytää liikkuessaan rantojen suuntaisesti meren alkaessa jäätyä. – Merenrannat vetävät puoleensa erityisesti silloin, kun jää on muodostumassa, sanoo Lindgren. Jääpalloilmiö on tuttu myös esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, paljon Suomea laajemmassa mittakaavassa. Yhdysvalloissa sijaitsevalla Michiganjärvellä palloja on nähty jopa satamäärin. Myös tälle talvelle havaintoja on tehty, kertoi paikallislehti Muskegon News uudenvuodenaattona. Artikkelissa todetaan järven jääpallojen syntyvän kahdella tapaa: kun jäälautoista hajoaa kimpaleita tai kun jääsohjo tai vastasatanut lumi tiivistyvät vedessä. Lue lisää: Omituiset ilmiöt saavat jatkoa Perämeren rannoilla: nyt kummastuttivat kelluvat jääpallot

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mainettaan parempi ammattimies: pyöveli mestasi, poltti ja piiskasi, mutta saattoi silti jäädä historiaan kilttinä ja lapsirakkaana

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2018, Tammikuu 13 - 08:55

– Kirvesmiehet olivat ihmisiä, pyövelit eivät, kärjistää harrastajahistorioitsija Mikko Moilanen asenteen, jolla Suomessa aikanaan suhtauduttiin mestausten toimeenpanijoihin. Pyöveli-sana on vääntynyt suomen kieleen vanhasta ruotsin sanasta böfvel (nykyisin bödel). Samaa juurta on sana peeveli, jolla alkujaan viitattiin paholaiseen. Haukkumasana pyövelikin aikanaan oli. Kuolemanrangaistusten historiaa 200 vuoden ajalta tutkinut Mikko Moilanen on selvitystyössään havainnut, että pyövelin ammatin harjoittajista löytyy tietoa enemmän ja useammasta lähteestä kuin tavallisesta rahvaasta. Moilasen tutkimukselle tärkeimpiä ovat olleet asiakirjakokoelmat: oikeuslaitoksen tuomiokirjat, lääninhallinnon virkamiesten kirjeenvaihto ja läänintilien tositekirjat. Sen lisäksi Kansanrunousarkistoon talletettu perimätieto tuntee paljon tarinoita näistä oman aikansa halveksituista työmiehistä. Moilasen tutkimusjakso kattaa vuodet 1625–1825. Tämän jälkeen rauhanaikainen kuolemanrangaistus poistui Suomessa käytöstä. Tuona aikana pyövelit veivät hengen arviolta 2000–2500 ihmiseltä. Naisista valtaosa mestattiin lapsensurmasta.Juha Kemppainen / Yle Mestausten syyt vaihtelivat eri aikoina, mutta useimmiten kuolemanrangaistus tuomittiin henkirikoksesta. Naisilla yleinen syy mestattavaksi joutumiseen olivat lapsensurmat. Suomessa on kuitenkin mestattu ihmisiä myös varkauksista, noituudesta, erilaisista seksuaalirikoksista kuten eläimiinsekaantumisesta ja jopa jumalanpilkasta, rahanväärentämisestä ja auktoriteetin uhmaamisesta. Lääninpyövelin virkaa hoitaneita Moilanen löysi tuolta ajalta 84. Ura venähti usein yli kymmenvuotiseksi, mutta saattoi virassa kulua useampikin vuosikymmen. Ammatti siistiytyi 1700-luvulla Pyövelien ammattikunta oli varsin erilainen 1600- ja 1700-luvuilla. Aluksi alalla turvauduttiin rikollisiinkin, jotka jopa armahdettiin kuolemanrangaistukselta sillä ehdolla, että mies ryhtyi mestaajaksi. Vuosisadan lopulla syntyi eräänlainen pyöveliyhteisö, jota alettiin kammota ja kosketustakin karttaa. – Pyövelin katsottiin tappavan pikkurahasta. Toisaalta kuoleman pelättiin tarttuvan, ja siitäkin kammoksunta kertoo, sanoo Mikko Moilanen. 1600-luvun pyöveleitä on tutkittu enemmänkin. Sen sijaan 1700-luvun pyöveliys oli ennen Moilasen työtä neitseellisempää tutkimusaluetta. Kuningas alkoi 1700-lukua kohti tultaessa nähdä, että pyöveleitä halveksittiin ja heidän kimppuunsa pääsemiselle lähes etsittiin tilaisuuksia. Kuningas paimensi kansaansa muistuttamalla, että pyövelikin on ihminen ja valtion palveluksessa. Sen jälkeen, jo 10–20 vuoden sisällä ammattikunnassa alkoi näkyä uutta ryhtiä: virassa olijoilla ei enää ollut rikosrekisteriä ja mestaajat esimerkiksi kävivät kirkossa samalla lailla kuin muukin rahvas. Myös heikkoudet olivat samanlaisia kuin tuon ajan rahvaalla yleensä, niistä kärkisijoilla oli viina. Moilanen muistuttaa, ettei työhön silti missään vaiheessa ollut tunkua, vaan virka usein perittiin. Silti historiasta löytyy esimerkiksi kylä, joka tuotti kolme miestä pyövelin virkaan. Se voi Moilasen mukaan kertoa siitä, että työllä oli joidenkin silmissä myös jonkinlaista vetovoimaa. Pyöveli saatettiin merkitä virkaansa hyvin konkreettisesti. Pohjanmaalla Heikki Hakalainen tapasi virkaan astuessaan turkulaisen kollegansa, joka suoritti Hakalaiselle pyövelivihkimyksen: leikkasi pois tämän toisen korvan. Tämä viittaa Moilasen arvion mukaan siihen, että Hakalainen oli aiemmin syyllistynyt johonkin rikokseen, ja sai tuosta teostaan armahduksen pyöveliksi ryhtyessään. Korvastaan hän joutui silti luopumaan, ehkä siksikin, että olisi yksikorvaisena helpompi löytää, jos sattuisi katoamaan työstään. Pyöveli saatettiin myös merkitä polttamalla hänen otsaansa tai hartioihinsa merkki kuumalla raudalla. Pyövelien joukossa oli siis vuosisatojen aikana rötöstelijöitä, joiden siviilielämän yksityiskohtia on voinut seurata oikeuden papereista. Muutama pyöveli päätyi jopa kollegansa mestaamaksi. Samasta joukosta löytyy kuitenkin myös “maan hiljaisia”. He eivät jättäneet jälkiä käräjäoikeuksien kirjoihin olemalla osallisina rettelöinneissä. Ammattimiehiä ja oikeuden palvelijoita Vaikka pyövelin virka oli halveksittu, ihmisenä moni pyöveli on jättänyt toisenlaisiakin muistoja. Esimerkiksi vaasalaissyntyistä, mutta Ruotsissa työuransa tehnyttä Jacob Gylliä kuvaillaan isoksi ja vahvaksi, mutta luonteeltaan kiltiksi, hyväntahtoiseksi ja lapsirakkaaksi. Mies lie silti ollut sitoutunut ammattiinsa, killuihan toisessa hänen korvakoruistaankin pieni kultakirves. Gyllin käyttämän, yhä säilyneen mestauskirveen vartta taas koristavat nimikirjaimet JG – sydämen muotoisen kuvion sisällä. Silloisen Vaasan läänin viimeinen pyöveli Juho Nyberg toimi virassaan peräti 47 vuotta. Hän oli pienten lasten suosikki, joka ei puhunut pahoja tai edes juoruillut, vaan harrasti päivittäin hengellistä kirjallisuutta. Pyövelin kirves oli hänelle oikeudenkäytön väline, jolla kitkettiin vääryyttä. Ruotsin vallan aikainen mestauskirves.Mia Gertsch / Yle Kuva Nybergistä on piirtynyt ainutlaatuisen läheiseksi kurkistukseksi pyövelin sielunmaisemaan, koska pyöveli sattui asumaan pitkään erään Kustaa Killisen tiluksilla. Killisestä muotoutui aikanaan laaja-alainen yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka toimi kirjailijana, opettajana ja valtiopäiväedustajana. Killinen myös painoi mieleensä tutun pyövelin tarinoita, kirjoitti ne aikanaan paperille ja julkaisi paikallislehdessä. 46 vuotta virassa jaksanut Heikki Hakalainen esiintyi käräjäpöytäkirjoissa myös siviilinä. Häntä tutkija Moilanen luonnehtii äkkipikaiseksi, itsepäiseksi ja kovakorvaiseksikin, mutta kuitenkin aiempaa mainettaan paremmaksi. Vaikka Hakalainen turvautui tarvittaessa herkästi voimankäyttöön, työnsä hän hoiti kunnialla. – Hakalainen näyttäytyy asiakirjoissa ammattimiehensä, joka ei hommissaan tupeksinut eikä möhlinyt, tiivistää Moilanen. Pyövelin työ oli muutakin kuin tappamista Pyövelin työtaakka vaihteli eri aikoina. Siinä missä Pohjanmaalla toiminut Heikki Hakalainen 1660-luvulla mestasi ja poltti 12 naista kahden vuoden aikana ja sen lisäksi piiskasi 10 muuta, Vaasan läänin viimeisen pyövelin Juho Nybergin kirjoista löytyy vain kuusi mestausta viimeisiltä seitsemältä vuodelta – vaikka Nyberg itse vanhoilla päivillään muistelikin luvun olevan selvästi suurempi. Vuoden 1825 jälkeen Suomessa ei rauhanajan lakien mukaan ole teloitettu yhtään ihmistä. Pyövelin palkka juoksi kuitenkin vielä tuon keisarin käskyn jälkeenkin. Työhön kuului muutakin kuin pelkkää tuomitun hengiltä saattamista. Pyövelin tehtäväksi jäi muun muassa itsemurhaajien ja vankilassa kuolleiden rikoksen tekijöiden hautaaminen, teilinpuusta pudonneiden ruumiinosien hautaaminen ja eläimeensekaantumistapauksissa toisena osapuolena olleiden eläinten tappaminen ja polttaminen. Pyövelillä oli usein matkalla apunaan renki eli rakkari. Tätä tarvittiin mestauslavan tai rovion rakentamiseen, avustamaan itse mestauksessa ja myös jälkitöissä. Rakkarin palkan maksoi pyöveli itse. Juha Kemppainen / Yle Joskus pyöveli joutui hoitamaan myös piiskurin hommat. Joka käräjäkunnassa oli oma piiskuri, joka pani toimeen raippa- ja vitsatuomiot, joita langetettiin myös pikkurikoksista. Tällaisia olivat esimerkiksi näpistykset, tappelut ja humalassa heiluminen yleisellä paikalla. Niilo Rönblad hakeutui aikanaan Pohjanmaalla rengin töistä piiskuriksi, hoiti tuota tointa viisi vuotta ja haki sitten lääninpyövelin avautuneeseen virkaan. Siinä hän toimikin peräti 37 vuotta. Heikki Hakalaiselta taas piiskurin tehtävät sujuivat arkaillen: ensimmäisessä komennuksessaan vuonna 1660 mies vitsoi tuomittua naista niin kokemattomasti, että oikeus huomautti häntä. Tämä lupasi jatkossa hoitaa piiskaamiset kunnolla. Helläkätisyys ei kuitenkaan vaikuttanut pyövelin tehtäviin, joita Hakalainen hoiti alueella peräti 46 vuotta, tiettävästi pidempään kuin kukaan muu Suomessa. Hän on myös ensimmäinen pyöveli, jonka virkauran voi kartoittaa melko tarkasti: Hakalaisen tekemiset työaikana ja vapaalla on kirjattu hyvin oikeuden pöytäkirjoihin ja lääninhallinnon tositteisiin. Tuhansia kilometrejä tien päällä Pyövelin tehtävä oli varsinainen reissutyö. Heikki Hakalaisen uralta löytyy tietoja yli 90 työmatkasta, mestasihan mies yli sata ihmistä. Hakalainen teki tarvittaessa keikkoja myös oman – tuolloin hyvin ison – lääninsä ulkopuolellekin. Toisaalta hänen ollessaan syystä tai toisesta estynyt omien töidensä hoidosta Pohjanmaalla keikkaili useampikin pyöveli muista lääneistä. Hakalainen sinnitteli virassaan ikämiehenä, vaikka hänen toimintakykynsä arvellaan loppuvuosina heikentyneen. Tutkija Mikko Moilanen katsoo sata vuotta myöhemmin pyövelinä työskennelleen Niilo Rönbladin työmäärän vetäneen vertoja Hakalaisen urakalle. Saarijärveltä lähtöisin oleva Pohjanmaan Rönblad teki viimeiset työmatkansa yli 70-vuotiaana, ja koko uransa aikana hänelle ehtikin kertyä työmatkoja lähes 100 000 kilometrin verran. Pelkästään vuonna 1761 Rönblad vietti tien päällä yhteensä lähes kolme kuukautta ja kilometrejä taittui tuona vuonna 4 000. Kuoleman pelättiin tarttuvan Harrastajahistorioitsija Mikko Moilanen Pyövelillä oli oikeus yhteen kyytihevoseen matkaa kohti. Matkarahaa annettiin kuusi hopeaäyriä peninkulmalta, päivärahaa maksettiin kahdeksan hopeaäyriä vuorokaudelta. Mikko Moilanen muistuttaa, että sääty-yhteiskunta näkyy tässäkin: Oulun pormestari taittoi käräjämatkat kolmen hevosen vetämissä vaunuissa samaan aikaan kun alueen pyöveli katseli työmatkallaan yhtä hevosen takamusta. Asiakirjamerkinnät kertovat, että Pohjanmaalta lainattiin ammattimiestä jo vuonna 1607 Ruotsin puolelle, sillä Västerbottenin läänissä ei tuolloin ollut omaa pyöveliä. Kuolemaantuomittu onnistui kuitenkin karkaamaan ennen kuin pyöveli ehti paikalle ja tämän piti palata kotiin. Rikoksentekijä saatiin kiinni, ja pohjalaismies lähti uudestaan matkaan, joka tällä kertaa täytti tilauksen tavoitteet. Kuka tämä virka-apua antanut pyöveli oli, siitä ei ole varmaa tietoa. Palkkiot ylittivät vilkkaana aikana vuosipalkan Pyöveli saattoi tienata varsin mukavasti, sen mukaan paljonko kuolemantuomioon johtaneita rikoksia alueella päätyi oikeuteen saakka. Pyövelin vuosipalkka oli 36 hopeataalaria, mikä vastasi vanginvartijan tulotasoa. Palkkiot saattoivat kuitenkin olla moninkertaiset vuosipalkkaan verrattuna. Vuodet eivät olleet veljeksiä: säilyneet tilitositteet kertovat, että 1700-luvulla Pohjanmaan pyövelinä ollut Niilo Rönblad ei saanut huonona vuonna palkkioilla tienattua läheskään perusvuosipalkkaansa, hyvänä vuonna palkkiot taas nousivat selvästi peruspalkan yläpuolelle. Pyöveli tuli paikalle vasta, kun kuolemaantuomittu oli valmiina ja silmät sidottuina. Kuva mestauksen dramatisoinnista Lohtajalla.Sari Vähäsarja / Yle Heikki Hakalainen taas kuittasi 1600-luvun loppupuolella pelkästään yhden huhtikuun aikana palkkioina 103 hopeataalaria eli kolmen vuoden peruspalkan. Toisaalta toisena vuonna hänen omaisuutensa inventoitiin velkojen perimiseksi, joten tulotaso heitteli melko lailla. Matkustaminen toi pyövelille myös tuloja. Kyydin lisäksi ylläpito työmatkan aikana oli ilmaista ja kulukorvauksiakin tuli: esimerkiksi Rönblad sai peninkulmaa kohti kahdeksan hopeaäyriä. Lisäksi päivärahaa kertyi tuohon aikaan toiset kahdeksan äyriä päivää kohti. Sen katsottiin riittävän pitämään pyöveli ruuassa matkan aikana. Pyövelille ei maksettu satunnaisia summia, vaan erilaisten toimitusten taksat oli tarkasti säädetty. Esimerkiksi Turun hovioikeuden vuonna 1706 laatiman listan mukaan kaulan katkaisu ja roviolla polttaminen oli 10 hopeataalarin arvoinen urakka. Pelkästä kaulan katkaisusta pyöveli sai 5 taalaria. Jos taas tuomittu oli syyllistynyt murhaan, häneltä piti ensin katkaista käsi ja vasta sitten kaula. Ruumiinosien teilinpuuhun ripustamisesta maksettiin taalari kustakin, mestattujen luiden peittelystä kaksi taalaria ja hirttämisestä viisi hopeataalaria. "Myös pyövelin lapsi on kristitty ihminen" Pyöveli ei ollut haluttu naapuri eikä hänen kanssaan kaveerattu kuten muiden kanssa. Usein pyövelin tuvassa kävivät lähinnä laitapuolen kulkijat ja vähempiosaiset, sillä moni pyöveli sai mainetta myös parantajana tai muuten ylimääräisten voimien haltijana. Tämä kumpusi ajatuksesta, että kuoleman kanssa tekemisissä oleminen tartuttaisi pyöveliin yliluonnollisia kykyjä. Kaikki pyövelit tai heidän perheenjäsenensä eivät hevin hyväksyneet hyljittyä asemaansa. Historiankirjoihin on piirtynyt monia tapauksia, joissa näkemyseroja puitiin oikeudessa asti. Pitkäaikaisen pyövelin Heikki Hakalaisen vaimo joutui kärsimään miehensä ammatista synnyttäessään lasta maaliskuussa 1662. Naapurilta lähdettiin pyytämään lainaksi purtiloa, jossa vastasyntynyt voitaisiin pestä. Naapuri kieltäytyi lainaamisesta, jolloin pyöveli suuttui niin, että vei asian raastupaan. Naapuri tuomittiin kolmen markan sakkoon säälimättömyyden ja armottomuuden osoittamisesta avuntarpeen edessä. Oikeus muistutti, että myös pyövelin lapsi on kristitty ihminen. Turkulaislähtöinen Yrjö Reinikka oli pyöveli jo kolmannessa polvessa, mutta se ei taannut sen paremmin hänen nuhteettomuuttaan kuin tottumista ammatin varjopuoliin. Reinikan vaimo poikkesi kerran erään suutarin mökkiin ja kuuli, kuinka suutarin poika kieltäytyi juomasta olutta samasta astiasta, josta pyöveli oli aiemmin hörpännyt. Vaimon tarinan kuultuaan pyöveli lähti suutarin mökkiin ja sai aikaan sen verran rettelöintiä, että raastupa kutsui. Juha Kemppainen / Yle Pyövelit eivät yleisestikään olleet 1600-luvulla suosittua kaljaseuraa, ja väki piti tarkan huolen siitä, ettei päätynyt juomaan samasta tuopista mestaajan kanssa, olihan ammatti sen verran halveksittu. 1600-1700-lukujen taitteessa kuningas pyrki parantamaan pyövelin asemaa asetuksilla. Tämän häiritsemisestä virantoimituksessa tehtiin rangaistavaa eikä kruunun suojeluksessa olevaa virkamiestä saanut muutenkaan ylenkatsoa. Kuninkaallinen asetus muistutti, että pyöveli käytti esivallan antamaa miekkaa. Pitkäuraisen Heikki Hakalaisen jälkeen toimeen astunut Elias Johaninpoika oli ilmeisesti tietoinen asemansa parantamisyrityksistä, samoin hänen vaimonsa. Brita-vaimo järjesti kesällä 1707 pienen näytöksen istuessaan kirkossa edemmäs kuin määräykset sallivat. Pyövelin perheen piti nimittäin istua kirkon peräpenkissä, mutta Brita halusi istua paremmalla paikalla lähempänä alttaria. Huomautukset eivät häneen tehonneet ja oikeudessa hän antoi kaupunginpalvelijoille täyslaidallisen kirosanoja. Oikeus näpäytti vaimoa kuitenkin paikkansa unohtamisesta 40 markan sakolla. Tarina päättyi lopulta onnellisesti, kun pyövelille osoitettiin kirkossa mieluisampi istumapaikka. Musta huppu ei kuulunut pyövelin asuun Vanhoina aikoina pyövelin piti erottua muusta kansasta jo asullaan, jotta häntä voitiin tarvittaessa väistää. Veren väri, punainen, yhdistää virka-asua eri puolilla maailmaa, vaikka kokonaisuudesta löytyykin vaihtelua. Myös Suomessa pyövelin vaatetuksessa punainen on ollut tärkeä väri. Mikko Moilanen muistuttaa, että pyövelin symbolina pidetty musta huppu ei kuulunut pyövelin vaatetukseen. Kasvojen peittäminen oli itse asiassa kiellettyä, sillä sen pelättiin edistävän rikollisuutta, ja toisaalta huppupäinen mies yhdistettiin alhaiseen asemaan ja kavalaan luonteeseen. 1700–1800-luvuilla pukeutumisesta ei juuri löydy tietoja. Moilanen arvelee, että pyöveli käytti tavallisia vaatteita ja jonkinlaista esiliinaa. Toinen vaihtoehto on, että virka-asu oli kruunun omaisuutta ja tuotiin mestaustilaisuuksiin erikseen. Pyöveliä dramatisoinnissa esittävä Markku Lento odottaa vuoroaan metsässä.Sari Vähäsarja / Yle Vaikka pyövelin siviilielämä oli joskus värikästäkin, työssään hän oli varsin vähäeleinen hahmo. Itse mestaustapahtumassa hän pysyi näkymättömissä viimeiseen asti, jotta ei saisi läsnäolollaan tuomittua paniikkiin. Vasta kun mestattavan silmät oli peitetty siteellä, oli pyövelin aika astua esiin ja tehdä työnsä. Kaulan piti katketa yhdellä iskulla ja hirtettäessä köyden kiristyä riittävän nopeasti: tuomitulle ei saanut aiheuttaa tarpeetonta kipua. Pyövelien työtä alettiin seurata 1700-luvulla aiempaa tarkemmin: heidän odotettiin olevan nuhteettomia ja hoitavan työnsä ammattimaisesti, hyvin kirvestaidoin ja selvin päin. Mustia hetkiäkin työurilta löytyy Aina kaikki ei sujunut moitteetta: esimerkiksi vuonna 1696 Turun pyöveli Yrjö Keikeli ei ilmeisesti humalan takia malttanut odottaa vuoroaan ollessaan mestaamassa erästä lapsenmurhaajaa Ahvenanmaalla. Tuomittu joutui katselemaan, kuinka pyöveli saapasteli hänen edessään kirveineen ja vieläpä viritteli tulta polttorovion alle, vaikka papit vielä valmistelivat tuomittua kuolemaan. Pyöveli sai käytöksestään myöhemmin moitteita ja mojovat sakot. Historia kertoo myös tapauksista, joissa pyöveli hutki muutaman huti-iskun ennen kuin sai asian hoidettua. Nämä kerrat ovat kuitenkin harvinaisia. Moilasen tutkimuksen mukaan mestaukset sujuivat kauttaaltaan pääosin niin siististi ja asiallisesti kuin toisen hengiltäottaminen voi sujua. Pyöveli oli kaikesta huolimatta olennainen osa tuon ajan oikeuden toteuttamista. Monesta kuvauksesta käy ilmi, että viranhaltijat näkivät itsensä juuri oikeudenpalvelijoina. Mikko Moilanen löytää pyövelien joukosta oman suosikkinsa: Niilo Rönblad oli järjestyksen mies, joka piti kotielämänsä kunnossa. Mies jätti jälkeensä 10 lasta kahden vaimon kanssa, tarkat tilitykset ja asiantuntevan ammattimiehen maineen. – Hänestä ei juuri pahaa sanaa ole sanottu, sanoo Moilanen. Se on pyövelistä paljon sanottu. Lue lisää: Pyövelin kirves vei hengen yli 2 000 suomalaiselta – katso, miltä mestauspaikoilla näyttää nyt

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Romutuspalkkio on merkittävä tekijä" – uusien autojen kaupan odotetaan piristyvän

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2018, Tammikuu 12 - 18:05

Autoala arvioi, että tänä vuonna Suomessa viedään rekisteriin noin 126 000 uutta henkilöautoa. Jos niin käy, nousua edellisvuoteen tulee kuutisen prosenttia. Nousutoiveet perustuvat moneen seikkaan. Maan talouskasvu on jatkunut jo useamman vuoden, mutta se ei ole vielä näkynyt autokaupassa. Ilmassa olisi siis eräänlainen patoutunut kysyntä, jonka odotetaan nyt purkautuvan. Talouden hyvä vire on saanut myös kuluttajat toiveikkaisiin aatoksiin, minkä uskotaan johtavan ostopäätöksiin. Viime vuoden kauppa tyssäsi tammikuussa alkuunsa, kun liikenneministeri mainitsi kaavailevansa autoveron poistoa. Suunnitelmat tyrmättiin nopeasti, mutta ne jähmettivät kaupankäyntiä ainakin kuukauden, arvioi Automaan toimitusjohtaja Niklas Wingren Kokkolasta. Romutuspalkkio houkuttelee autokaupoille Suuria toiveita kohdistuu valtion ja autoalan maksamaan romutuspalkkioon, jonka uskotaan rohkaisevan ihmisiä autokaupoille. Se maksetaan uuden auton ostajalle, joka vie yli kymmenen vuotta vanhan autonsa romutettavaksi. Palkkion saadakseen ostajan on tehtävä kaupat vähäpäästöisestä uudesta autosta elokuuhun mennessä. Tukea saa kauppaan, jossa uuden auton hiilidioksidipäästöt ovat alle 110 grammaa kilometriä kohden. – Valtio koettaa ohjata auton ostoa vähäpäästöisempään suuntaan ja tuki näihin autoihin on 1500–2500 euroa. Voidaan ajatella niin, että sen voisi käyttää käsirahana auton ostoon. Pienissä autoissa se on hyvinkin se kymmenen prosentin osuus auton hinnasta eli merkittävä tekijä, arvioi toimitusjohtaja Niklas Wingren Automaasta Kokkolasta. Valtio tukee myös sähköauton ostajia Vuoden alusta tukea saa myös sähköauton ostoon. Autoalalla uskotaan, että sähköautoja ostetaan tänä vuonna aiempaa enemmän. Autokauppaa pohjalaiskunnissa tekevä Niklas Wingren ei oikein usko, että sähköautot tekisivät alueella vielä kauppansa kovin runsain mitoin. Välimatkat ovat pitkiä, jolloin akun varaus varsinkin talvella herättää huolta. – Täyssähköauto täällä meillä Pohjanmaalla ei ehkä ole vielä niin kovin toimiva konsepti, mutta uskon, että tulevaisuudessa sillä on paikkansa, pohtii Wingren. Juttua korjattu 13.1.2018 klo 15.25: Poistettu lause "Tukea saa kauppaan, jossa uusi auto maksaa alle 50 000 euroa ja sen hiilidioksidipäästöt ovat alle 110 grammaa kilometriä kohden", ja korvattu se lauseella "Tukea saa kauppaan, jossa uuden auton hiilidioksidipäästöt ovat alle 110 grammaa kilometriä kohden." Jutussa aiemmin mainittu 50 000 euron hintarajoitus koskee ainoastaan sähkökäyttöisen henkilöauton hankintatukea, ei jutussa käsiteltävää romutuspalkkiota.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Hankikylvöjä ja 24 luukun kevätkalenteri – puutarhaharrastajan kesän suunnittelu on jo täydessä vauhdissa

YLE: Perämeri - 2018, Tammikuu 12 - 16:16
Mistä on kyse?
  • Innokkaimmat puutarhaharrastajat aloittavat seuraavaan kesään valmistautumisen jo talvella.
  • Yksi heistä on oululainen Hanna Vuolteenaho, joka aloittaa siementen hamstraamisen ja kylmäkäsittelyt heti edellisen kasvukauden päätteeksi.
  • Monet siemenluettelot ilmestyvät heti loppiaisen jälkeen.
  • Perinteiset hyötykasvit pitävät vuodesta toiseen pintansa ja erilaiset lehtivihannekset ovat kasvattaneet suosiotaan.
Pienet vihreät sirkkalehdet puskevat kohti valoa. Minigrip-pussissa itäneet keijunmekon siemenet ovat osoittautuneet itävyystestissä hyviksi. Kyllä, luit oikein: itävyystestissä. Oululainen Hanna Vuolteenaho nimittäin testaa tänä vuonna lukuisten lajien itävyyttä erilaisin testein ennen kuin istuttaa ne puutarhaansa. – Nyt olen kokeillut esimerkiksi keijunmekon siementen idättämiseen useita eri tyylejä. Kaikki näyttivät onnistuneen, Vuolteenaho kertoo. Hanna Vuolteenaho harrastaa erityisesti koristekasvien kasvattamista. Hän kokeilee joka vuosi jotain uutta.Timo Nykyri / Yle Kuulostaa aika työläältä. Vuolteenaho kuitenkin häärii innostuneena erilaisten koristekasvien siementen kanssa. – Minusta on todella kivaa seurata pikku taimien kasvua, niiden ostaminen kaupasta olisi liian helppoa. En ehkä oppisi tämän punakellukan sielunelämää, jos en näkisi sitä tästä vaiheesta, Vuolteenaho naurahtaa ja heilauttaa idätystestipussia. Kylmäkäsittely hoituu lumihangessa Puutarhaharrastajan vuodenkierron loputtoman pitkältä tuntuva pimeä ja synkkä vuodenaika alkaa hiljalleen kääntyä valoisan puolelle. Vaikka kesään on vielä rutkasti aikaa, aloittaa intohimoinen harrastaja valmistelut heti joulun jälkeen. Itse asiassa Vuolteenahon puutarhavuosi ei hänen mukaansa ole koskaan tauolla. – Tammikuussa on hyvä suunnitella ja valmistella ensi vuoden kylvöjä. Hanna Vuolteenaho kylmäkäsittelee lapinvuokon siemeniä laittamalla siemenet kosteutta hyvin sitovan vermikuliitin sekaan minigrip-pussiin.Timo Nykyri / Yle Osa harrastajista aloittaa taimikasvatuksen jo heti tammikuussa, Vuolteenaho vasta helmikuun puolessa välissä. Puolestaan hankikylvöt hän aloittaa heti vuoden alussa. – Teen esimerkiksi todella paljon niin sanottuja hankikylvöjä. Kylvän siemenet purkkiin ja vien ulos jo nyt tammikuussa. Meillä on paljon lunta käytössä tällä alueella, joten siemenet saavat luonnollisen kylmäkäsittelyn. Se on tavallaan yksi vuoden kohokohdista. Katja Uski Viime keväänä Vuolteenaho teki ensimmäistä kertaa kevätkalenterin kasveilleen. Vihreän kennon kolot täytetään mullalla ja jokaiseen laitetaan eri lajien siemeniä. Siemenet itävät, alkavat kasvaa eri aikoihin ja joka päivälle tulee uutta seurattavaa. – Kannattaa kylvää pieniä määriä yhtä lajia, mutta iso määrä erilaisia lajeja, Vuolteenaho naurahtaa ja muistelee, kuinka viime vuonna erilaisia lajeja kertyi jopa 200. Helpotusta puutarhakaihoon Yksi puutarhaharrastajan uuden vuoden käynnistäjistä ovat erilaiset siemenluettelot. Niistä haetaan helpotusta talven keskellä iskevään puutarhakaihoon. Luetteloja selatessa suunnitellaan tulevan kauden istutuksia ja pohditaan esimerkiksi uusia lajeja, joita pihaan tai parvekkeelle voisi istuttaa. Hanna Vuolteenaho aloittaa ensi kesän puutarhan suunnittelun jo hyvissä ajoin tammikuussa.Timo Nykyri / Yle Esimerkiksi Hyötykasviyhdistyksen luettelo postitetaan jäsenille heti loppiaisen jälkeen ja yhdistyksen toiminnanjohtaja Katja Uski tietää, että lähetystä varrotaan innolla. – Se on tavallaan yksi vuoden kohokohdista, jota odotetaan, että milloin se tipahtaa postilaatikosta. Välittömästi luettelon ilmestymisen jälkeen alkaa siemenmyynti täydellä teholla, Uski kertoo. Usein luettelot ovatkin hiirenkorville selattuja ja täynnä sekalaisia merkintöjä esimerkiksi aiemmin kokeilluista, kiinnostavista tai ehdottomasti vältettävistä kasveista. Hanna Vuolteenaho on laittanut osan siemenistä maahan jo syksyllä kylmäkäsittelyyn. Maan routaannuttua talvikylvöt jatkyvat hankikylvöinä, jolloin purkit tuodaan koreissa ulos ja peitetään lumella.Hanna Vuolteenahon kotialbumi Myös Hanna Vuolteenaho selaa mielellään erilaisia siemenluetteloita etsiäkseen uusia lajeja. Hän kuitenkin hakee inspiraatiota enemmän luonnosta, harrastajien suosituksista ja erilaisilta verkkosivuilta. Hyötykasvit pitävät pintansa Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo nojaa perinteisiin, tuttuihin ja kestäviin kasveihin, mutta joka vuosi siihen lisätään myös uutuuksia. Kokeneet harrastajat tahtovat usein kokeilla lajeja, jotka ovat vaikeampia kasvatettavia. Luetteloon onkin kirjoitettu myös ohjeita kasvien viljelystä ja käytöstä. Hyötykasviyhdistykselta tilatuimmat lajit
  1. Valkosipuli KODAVER
  2. Tilli TETRA
  3. Basilika GENOVALAINEN
    1. Pinaatti MATADOR
  4. Porkkana EARLY NANTES
  5. Kesäkurpitsa COCOZELLE DE TRIPOLIS
Tänä vuonna Uskin mukaan uutuuksia on yli kaksikymmentä. – Kun vuoden vihannes on pavut, niin niistä tulee neljä uutuutta. Sitten on muutamia kurpitsoja, kukkakasveja, hyötykiinanruusu eli teehibiskus ja koristekasvipuolen sisäkasveista banaani. Hanna Vuolteenahon tomaatteja lauttakylvössä. Suurin osa siemenistä iti jo viidessä päivässä vedessä kelluvan paperilla päällystetyn styroxlautan päällä.Hanna Vuolteenahon kotialbumi Lehtikaalin suursuosion jälkeen erilaiset lehtivihannekset ovat myös kasvattaneet suosiotaan, Uski kertoo. – Aasialaisista kasveista esimerkiksi paksoi on sellainen, jota voidaan viljellä jo varhain ja myöhäiseen syksyyn saakka. Tällaiset kauden pidennyskasvit ovat olleet kysyttyjä. Monet siemenet säilyvät vuosikausia. Katja Uski Vaikka uutuuksille löytyy aina omat innokkaat kokeilijansa, ovat perinteiset tomaatit, salaatit, tillit ja persiljat vuodesta toiseen suosituimpia tilattavia siemeniä. – Meidän päätarkoituksemme ovat tietysti luotettavat, vanhat kannat ja perinnekasvit. Niitä on mukana todella paljon, että säilytetään hyväksi todettuja ja luotettavia kasveja. Parasta ennen vuosia sitten Mihin asioihin aloittelevan puutarhaharrastajan tulisi kiinnittää huomiota? Hanna Vuolteenaho pitää nyrkkisääntönä tutustumista siemenpussien ohjeisiin huolella. – Kun ohjeissa sanotaan, että siemenet kylvetään johonkin aikaan ja tiettyyn lämpötilaan, niin kannattaa aloittaa sillä, mitä pussissa sanotaan. Jos on harrastajalta saatuja siemeniä, niin silloin kannattaa kysellä vinkkejä häneltä. Hanna Vuolteenahon kotialbumi Monessa kodissa kaapin perältä löytyy vanhoja siemenpusseja, joiden päivämäärät ovat menneet ohi vuosia sitten. Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtaja Katja Uski rohkaisee kuitenkin kokeilemaan niidenkin itävyyttä. – Yleensä siemenet kannattaa säilyttää kuivassa ja viileässä paikassa ja monet siemenet säilyvät vuosikausia. Sitten on lajeja, joiden siementen itävyys häipyy tosi nopeasti, kuten esimerkiksi palsternakka. Sitä ei kannata vanhoilla siemenillä edes yrittää. Tammikuussa on hyvä suunnitella ja valmistella ensi vuoden kylvöjä. Hanna Vuolteenaho Hanna Vuolteenaho täyttää pienen minigrip-pussin vermikuliitilla ja ripottelee sekaan kymmenen siementä kylmäkäsiteltäväksi. Usein hän tiputtaa siemenet pinseteillä, mutta tällä kertaa mennään ronskisti sormilla. – Tykkään kokeilla kaikkea uutta ja kummallista, viherpeukalo naurahtaa. Lue lisää: "Tuolle paskalle tarttis tehdä jotakin" – nyt siinä kasvavat tomaatit ja kurkut Puutarha on nykyään esteetikon paratiisi, pula-aikana nälkä saneli lajit: "Koristekasvi oli kirosana"
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Talotehtaat selvisivät pahimmasta – osan pelastivat sisäilmaongelmat, osa sinnitteli hiipuvilla omakotimarkkinoilla

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2018, Tammikuu 12 - 12:58

Työnäänet kantautuvat Teijo-Talojen hallista Halsualla, Keski-Pohjanmaalla. Tällä hetkellä tilauksia on sen verran, että hankintajohtaja Arto Koskela voi huokaista tyytyväisyydestä. Tälle vuodelle on odotettavissa 20 prosentin kasvua tilauksissa. Omakotitalojen rakentaminen on pitkästä aikaa nousussa, mutta matka on vielä pitkä. Kun vuonna 2010 Suomessa tehtiin yli 12 000 omakotitaloa, viime vuonna luku oli 7300. Aallonpohja ohitettiin vuonna 2016. Mikään itsestäänselvyys ei olekaan, että Halsuan talotehdas on vielä olemassa. Omakotitalotuotannon rinnalle oli pakko keksiä muita tulonlähteitä, kun taantuma iski vuonna 2008 ja sen jälkeen omakotirakentaminen romahti Suomessa. Sisäilmaongelmat tuovat töitä Teijo-Taloille: parhaillaan hallissa rakennetaan väistötiloja alueen pelastuslaitokselle, kertoo hankintajohtaja Arto Koskela.Ari Vihanta / Yle Teijo-Talot löysi markkinaraon julkisesta rakentamisesta, ja tällä hetkellä yrityksen tuotannosta jo 90 prosenttia on päiväkoteja, kouluja, keskuskeittiöitä ja väistötiloja. – Vaikka omakotitalopuolella on pieniä piristymisen merkkejä, se laahaa edelleen alhaalla. Siksi on pitänyt erikoistua johonkin muuhun, jos on aikonut selviytyä. Tällä hetkellä kysyntä tulee julkiselta puolelta, sanoo Teijo-Talojen hankintajohtaja Arto Koskela. Myös Sievitalo joutui etsimään keinoja, joilla vastata omakotirakentamisen lamaannukseen. – Vuonna 2008 teollisuus romahti Suomessa käytännössä kokonaan. Se oli lyhyt, mutta myrkyllinen taantuma. Siinä vaiheessa lähdettiin kokeilemaan palveluun perustuvaa vuokra-asumista. Se oli täydellinen menestys, muistelee Sievitalon toimitusjohtaja Jaakko Tokola. Sievitalon toimitusjohtaja Jaakko Tokola laskee, että yhtiö rakentaa vuodessa noin 140 omakotitaloa. Loppuosa, reilu 200 asuntoa, on osakeyhtiörakentamista.Kalle Niskala / Yle Moni muu talotehdas kuitenkin jatkoi omakotitalojen rakentajana – ja selviytyi sittenkin. Kälviäläisen Kreivitalojen toimitusjohtaja Pasi Pekkarinen ihmettelee, ettei alalla nähty konkursseja. 2000-luvun alku syksyyn 2008 asti olivat talotehtaille huippuvuosia. Sitten alkoi eloonjäämistaistelu. – Loppujen lopuksi siitä kuitenkin selvittiin. Home työllistää toista, helppouden tavoittelu toista Sievitalo on erikoistunut osakeyhtiömuotoiseen rakentamiseen. Siinä Sievitalo perustaa rakentamilleen asunnoille täyden palvelun asuntoyhtiön ja hankkii pihanhoidon, vartioinnin, turvallisuuspalvelut ja vaikkapa yhteisen kuntosalin. Tällainen kohde on valmistumassa Kokkolassa. Siinä on 33 pienehköä asuntoa ja palvelut valmiina. Toimitusjohtaja Jaakko Tokolan mukaan yhä useampi haluaa ostaa valmista ja vaivatonta. Julkisella puolella on paljon tarpeita: kuntien omistamat tilat ovat huonoja ja niissä on huomattavan paljon sisäilmaongelmia. Teijo-Talojen hankintajohtaja Arto Koskela – Meillä on menossa suuri rakennemuutos markkinoilla, kun yksinasujien määrä kasvaa. Suomessa on yli miljoona yksinasujaa, ja samaan aikaan suuret ikäluokat eläköityvät. Myös nuoret haluavat helppoa ja vaivatonta asumista. Ari vihanta / Yle Teijo-Talot valmistaa julkisia rakennuksia valmiina paloina sisätiloissa kivijalkaa myöten. 7 metriä leveät ja 13 metriä pitkät moduulit kuljetetaan paikalle ja palat yhdistetään siellä toisiinsa. Rakennusten tekniikka mahdollistaa esimerkiksi moduulikoulun siirtämisen toiseen paikkaan viikossa. Teijo-Talot uskoo pärjäävänsä julkisella rakentamisella, ja tällä hetkellä yhtiön kaikki kasvu tulee sieltä. Omakotitaloja valmistuu Halsualla enää kolmisenkymmentä vuodessa, eikä se millään riittäisi hengenpitimiksi. – Julkisella puolella on paljon tarpeita: kuntien omistamat tilat ovat huonoja ja niissä on huomattavan paljon sisäilmaongelmia. Näköpiirissä ei ole, että julkisen puolen rakentaminen tulisi ainakaan vähenemään – päinvastoin, sanoo Teijo-Talojen hankintajohtaja Arto Koskela. Omakotitalotuotannon kasvuodotukset maltillisempia Talotehtaiden erikoistuminen on kannattanut, koska tälle vuodelle sekä Sievitalo että Teijo-Talot odottavat 20–30 prosentin kasvua. Sen sijaan omakotirakentamisen on arvioitu vilkastuvan Suomessa vain 10 prosentin vauhtia. Niinpä perinteisten talotehtaiden kasvuodotukset ovat maltillisempia. Esimerkiksi Kreivitalot ja perholainen Jetta-Talo ennakoivat tälle vuodelle enimmillään 15 prosentin kasvulukuja. Kannustalolla hidas kasvu alkoi vasta viime vuoden lopulla, eikä toimitusjohtaja Mika Uusimäki halua vielä ennakoida tämän vuoden kasvuvauhtia.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä