Kanta-alueen uutisia

Kannabiksen kotikasvatus rehottaa – huumevälitys on siirtynyt kaduilta nettiin

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 7 - 10:58

Oulun seudulla pääsääntöisesti kannabistuotteita, muuntohuumeita, amfetamiinia ja erilaisia huumaavia lääkeaineita, kuten Subutexia, sanoo rikoskomisario Jan Sormunen Oulun poliisilaitokselta. Poliisi on löytänyt myös doping-valmisteita, mutta niitä ei luokitella huumeiksi.

Oulun poliisi kirjasi vuonna 2016 runsaat 1 200 huumausainerikosta. Määrä laski edellisvuoteen verrattuna yhdeksän prosenttia.

Jan Sormunen kertoo, että etenkin kannabiksen kotikasvatus on lisääntynyt viime vuosina melkoisesti.

– Viikoittain tulee useita vihjeitä tai muiden tutkittavien asioiden yhteydessä ilmenee kasvattamoja. Osa niistä on isompia ja hyvin ammattimaisia, toiset pieniä ja vaatimattomia.

Viikoittain tulee useita vihjeitä. Jan Sormunen

Välillä vuokratuista omakotitaloista tai vanhoista liikekiinteistöistä on paljastunut jopa satojen kasvien viljelmiä.

– Jos vuokra-asunnossa on sauna, niin yleensä se puretaan ja sinne rakennetaan kasvatustila, Jan Sormunen kertoo.

Verkon ja postin välityksellä

Kannabiksen kotikasvatuksen lisäksi netin kautta vertaisverkossa tapahtuva tilaaminen on lisääntynyt. Jan Sormusen mukaan perinteinen huumeiden katukauppa on siten hieman hiipunut.

– Henkilöt, jotka tuovat huumaavia aineita maahan, toimittavat niitä eteenpäin postin välityksellä. Kauppa sovitaan ensin vertaisverkossa, jolloin annetaan osoitetiedot ja tilauksen maksamiseen käytetään nettirahaa, bitcoinia.

Oulun poliisilaitos paljasti viime vuonna 39 törkeää huumausainerikosta.Ensio Karjalainen / Yle

Rikoskomisario Jan Sormunen sanoo, että tyypillistä huumekäyttäjää on vaikea määritellä, sillä huumeita käyttävät kaikenikäiset, yläasteen oppilaista nuoriin aikuisiin ja vanhempiin ihmisiin.

– Lisäksi on tavattu alakouluikäisiä, 12-vuotiaita, jotka ovat kokeilleet muuntohuumeita tai lääkeaineita.

Törkeiden tutkinta vie aikaa

Oulun poliisilaitos sai vuonna 2016 paljastettua 39 törkeää huumausainerikosta, mikä on kaksi enemmän kuin edellisvuonna. Poliisin eri tutkintaryhmät tekevät näiden rikosten parissa tiivistä yhteistyötä.

Huumausaineiden käyttörikoksia poliisin tietoon tuli viime vuonna 804, kun määrä vuonna 2015 oli 922.

– Pääsääntöisesti poliisin resursseja on kohdistettu vakavampien rikosten tutkintaan. Käyttörikoksia saadaan kirjattua vaikka joka päivä. Niiden kohdalla on aika paljon käytetty hoitoon ohjausta tai annettu henkilölle huomautus.

Lisäksi on tavattu alakouluikäisiä, 12-vuotiaita, jotka ovat kokeilleet muuntohuumeita tai lääkeaineita. Jan Sormunen

Jan Sormusen mukaan Oulun alueella tai Pohjois-Suomessa ei ole tällä hetkellä mitään yksittäistä huumeongelmaa. Huumausainerikollisuus aiheuttaa hänen mukaansa haittaa käyttäjälle, mutta myös hänen sukulaisilleen, omaisilleen ja ympäristölleen.

– Jos ihminen on syrjäytymisriskissä ja ajautuu nuorena päihteiden käyttöön, niin silloin siinä on vakava uhka. Päihdekierteen katkaisu voi olla vaikeaa. Tärkeintä olisi, että hänet saataisiin hyvissä ajoin pidettyä pois aineiden käytöstä ja elämänhallinta sekä -laatu säilyisivät, Jan Sormunen toteaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vanhojen siilojen kohtalot vaihtelevat - osa on purettu, osa muutettu asuinkäyttöön

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 6 - 20:30

Vaasassa pohditaan vanhojen siilojen kohtaloa. Siilojen purkamista tai mahdollista uusiokäyttöä on pohdittu niin kauan kuin ne ovat olleet tyhjillään eli vuodesta 1992 lähtien.

Vaasassa siilot suojeltiin asemakaavalla 1990-luvulla ja niitä ei täten voi purkaa muuttamatta kaavaa. Kaupunginhallituksen suunnittelujaosto pohtii siilojen kohtaloa 21.3.2017. Keskustelu Rantakadun ja Museokadun risteyksen alueen kaavasta käykin nyt vilkkaana: pitäisikö kaava uusia ja siilot purkaa?

Vaasa ei ole ainut kaupunki, jossa on pitkään mietitty, mitä siiloille pitäisi tehdä. Monilla paikkakunnilla siilojen kohtaloksi on koitunut räjäyttäminen, osa siiloista on päädytty suojelemaan. Tässä muutamia esimerkkejä.

Usein puretaan ja rakennetaan uutta tilalle

Monilla paikkakunnilla viljasiilot on päädytty purkamaan huonokuntoisina. Esimerkiksi Turussa Raunistulan siilot purettiin kesällä 2010. Heikkokuntoiset siilot houkuttelivat nuorisoa ja alueella tapahtui useita loukkaantumisia ja yksi kuolemantapaus. Vaikka siilot olivat huonokuntoisia ja vaarallisia, piti Museokeskus rakennuksia silti teollisuushistoriallisesti arvokkaina. Alueelle on nyt rakennettu kerrostaloja.

Vaikka siilot olisivat pystyssä, voi niitä ympäröivä alue olla muuttunut. Savonlinnassa 60 vuotta vanhat siilot päädyttiin purkamaan vuoden 2015 alussa, koska siilon ympäristö oli kadonnut jo 1970-luvulla. Tällöin museovirastokaan ei pitänyt kohdetta enää suojeltavana.

Järvenpäässä siilot purettiin vuonna 2012. Siilot suojeltiin asemakaavassa vuonna 2009, mutta alueelle haettiin suojelunpurkua vuonna 2010. Alueelle on sittemmin rakennettu kerrostaloja.

Oulussa haaveiltiin kunnostamisesta

Oulussa haaveiltiin pitkään siilojen muuttamisesta loft-asunnoiksi. Syyskuussa 2012 siilojen kylkeen tehdyt koekairaukset kuitenkin paljastivat, että teräsrakenteet oli ladottu betonin sisälle luultua harvemmin. Betonista löytyi halkeamia ja ruostetta eli siilot olivat osin sortumisvaarassa. Alueelle päädyttiin rakentamaan täysin uusi asuinkerrostalo, jonka parvekkeet mukailevat siilojen muotoa.

Oulun siiloja räjäytettiin useampaan kertaan lokakuussa 2012, jonka jälkeen alkoivat rakennustyöt. Siilotalot valmistuivat vuonna 2014. Aivan auvoisasti ei kuitenkaan elo kerrostalossa ole alkanut. Helmikuussa 2016 Siilotalojen rakentaja hakeutui konkurssiin siilojen tilalle nousseiden talojen rakentamisesta koituneiden mittavien tappioiden vuoksi. Elokuussa 2016 Oulun siilotalojen rakennuttajasta ja rakentajasta aloitettiin rikostutkinta, jossa yhtiön vastuuhenkilöitä epäillään törkeästä kirjanpitorikoksesta. Siilotalohankkeesta koitui rahoittajille miljoonatappiot.

Siilorakennus on yksi Mikkelin maamerkeistä.YLE / Etelä-Savo Mikkelissä pitkä prosessi takana – ja myös edessä

Siilojen historiallista arvoa monilla paikkakunnilla puolustaa Museovirasto. Muun muassa Mikkelissä viljasiilojen kohtalosta taisteltiin pitkään oikeudessa. Huhtikuussa 2013 korkein hallinto-oikeus päätti, että 1960-luvun alussa rakennetun viljasiilon suojelumerkinnästä pidetään kiinni. Päätöksen myötä siiloja ei saa purkaa, vaan niille on etsittävä uutta käyttöä. Korttelin kaavan valmistelu aloitettiin uudelleen niin, että siilon suojelumerkintä oli mukana kaavassa.

Mikkelissä mieli kuitenkin muuttui. Kesäkuussa 2016 kaupungin, Ely-keskuksen ja Museoviraston kesken järjestettiin viranomaiskokous, jossa annettiin lupa huonokuntoisten siilojen purkamiseen. Länsi-Savo -lehden mukaan ehtona kuitenkin on, että ne rakennettaisiin mahdollisimman samankaltaisina uudelleen. Alue on voimakkaan uudistamisen kohteena. Suunnitteilla olevan viljasiilon muotoa mukailevan kerrostalon läheisyyteen on suunnitteilla vanhusten palvelutalo ja taidemuseo. Siilot pysyvät pystyssä ainakin toistaiseksi, sillä alueen kehittämisestä on luvassa uusi lausuntokierros. Luvassa on vielä pitkä prosessi.

Ylivieskan käytössä olevat viljasiilotMarjatta Harju / YLE Taistelua oikeudessa

Onnistuneitakin uudistusprojekteja löytyy. Esimerkiksi Porissa 1938 rakennetut viljavarastot kokivat muodonmuutoksen vuonna 2004, jolloin rakennus kunnostettiin vuokrataloksi, jossa on yksiöitä, kaksioita ja kolmioita. Alue on suojeltu kaavassa.

Toiminnassa olevia viljasiiloja on vielä muun muassa Seinäjoella, Naantalissa, Helsingissä, Hämeenlinnassa, Nokialla ja Kouvolassa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Taiteilijan tuska ei pääty kun maali on kuiva – ”Teoksen ripustamisella voi tuhota työnsä”

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 6 - 20:29
Mistä on kyse?
  • Taideteoksen ripustaminen näyttelytilaan vaatii taitoa
  • Esimerkiksi valolla ja seinän materiaalilla, johon teos ripustetaan, on väliä
  • Oululainen taidemaalari Hannu Lukin penää rohkeutta etenkin julkisiin tiloihin suunnitellun taiteen sijoittamisessa

Hannu Lukinilla on meneillään Oulussa taidenäyttelyt kahdessa eri paikassa. Toinen näyttely on Oulun kaupungin teatterin yläaulassa lämpiön seinillä ja toinen Galleria Kajasteessa.

– Minun maalaukset ovat sen verran suuria ja voimakkaita, että ne eivät mahtuneet kerralla kumpaankaan paikkaan. Kyseessä on värikkäimmät teokset, mitä minulla on.

Oulun kaupunginteatterissa on esillä Espanjassa ja Intiassa tehtyjä töitä, sekä Suomessa tehty sarja naisista. Kajasteessa on nähtävillä muun muassa iso viidakkoaiheinen työ, johon Lukinin vaimo mediataiteilija Meeri Lukin on tehnyt äänimaiseman.

Kyseisessä työssä on taiteilijan mukaan suuri kontrasti Suomen talveen. Loput Galleria Kajasteessa olevat työt taiteilija on maalannut syksyllä, syksyn voimakkain värein.

– Kun työt olivat esillä Ranskassa, niin he eivät tahtoneet uskoa, että ne on maalattu Suomessa. Nyt näyttelyn ajankohta on tarkoituksella suunniteltu kaamoksen jälkeen.

Kontrasti on Lukinille tärkeää

Aluksi Hannu Lukin epäili, että kuinka hän saa omat värikylläiset työnsä toimimaan teatterin harmailla seinillä.

– Olen nyt kuitenkin tyytyväinen. Etenkin työt joissa on paljon keltaista näyttävät hyvältä raskaalla betonisella seinällä. Kontrasti on hyvä. Ne ovat nyt oikeassa paikassa esillä kun ne ovat Oulun kaamoksessa.

Syitä voimakkaiden värien käyttöön Lukin hakee Suomen talvesta. Hänen mukaansa värien kanssa jaksaa paremmin pitkän pimeän yli.

– Toinen syy voi olla se, että Rafael Wardi on ollut minun opettajanani ja olen sitä kautta ihaillut voimakkaita värejä. Lisäksi lapsuuden paras kaverini oli Ghanasta kotoisin. Maalasimme ja piirsimme paljon yhdessä. Imin varmasti paljon vaikutteita hänen voimakkaasta värimaailmasta.

Marko Siekkinen / Yle Ripustamisen vaikeus ja haikeus

Lukin on ripustanut tällä hetkellä 94 omaa näyttelyä. Taidemaalari kokee oman näyttelynsä ripustamisen hankalana prosessina. Hän kertoo, että ripustaessa hänelle tulee paljon tunteita epäonnistumisesta.

Lukin on ripustanut paljon myös toisten töitä muun muassa Helsingissä Ateneumissa ja Taidehallilla. Hän kertoo olevansa ripustuksen hetkellä sokea omille töilleen.

– Se on hyvin dramaattista touhua. Niihin suhtautuu niin tunneperäisesti. Todella mukavaa ripustaa muiden töitä, mutta omien töiden ripustaminen on vaikeaa. Käytän yleensä mukana kavereita, jotka sanovat jotain järkevää. Nyt mukana oli Kajaanin taidemuseon museomestari.

On käsittämätöntä, kuinka paljon ripustaminen vaikuttaa teoksiin. Hannu Lukin

Lukin pohtii, että hyvällä ripustuksella työt saa näyttämään loistavilta ja huonolla ripustuksella pystyy tuhoamaan omat työnsä. Hannu Lukin pitää ripustamista aina yhtä yllättävän puuhana, koskaan ei voi etukäteen tietää, miten työt missäkin toimivat.

– On käsittämätöntä, kuinka paljon ripustaminen vaikuttaa teoksiin. Nyt olen onneksi tällä hetkellä tyytyväinen tämä näyttelykokonaisuuden ripustukseen. Yksi työ tosin puuttuu vielä. Eli voi olla, että korttitalo kaatuu vielä.

Kokeilun kautta onnistumiseen

Hannu Lukin on pyrkinyt opettamaan ripustamista myös omille oppilailleen. Hän sanoo, että veistosten ripustaminen on vielä hankalampaa kuin maalausten, koska katsomispaikkoja veistokselle on huomattavasti enemmän. Hän myöntää, että valolla on paljon merkitystä. Lukin ei myöskään ottaisi liian montaa neuvojaa, koska kaikilla voi olla eri mielipide.

Hän sanoo myös huomanneensa, että ensimmäiset ideat ovat yleensä parhaita.

Ei ole järkeä laittaa puusta tehtyä veistosta hirsiseinälle, se häviää sinne. Hannu Lukin

– Sama kuin seurusteluasioissa, että ensivaikutelma on tärkeä. Tärkein perusasia on, että pitää vain kokeilla ja kokeilla. Siinä tulee vastaan yllättäviä asioita. Se, että sopiiko kaksi työtä rinnakkain vai ei, niin se selviää vain testaamalla, koska moni asia vaikuttaa tunnelmaan ja kokonaisuuteen. En osaa muuta sääntöä sanoa, se on maailman vaikein laji.

Lisäpotkua rakennukselle

Sijoittelu ja ripustus ovat Lukinin mielestä tärkeitä myös julkisissa taideteoksissa. Oulun kaupungin ympäristöön sijoitettujen taideteoksien sijoitteluja Hannu Lukin ei aina pidä onnistuneena. Lukin peräänkuuluttaa rohkeutta ja voimaa myös julkisessa taiteessa ja sen sijoittelussa.

– Kärjistettynä usein on tilanteita, joissa punaista tiiliseinää vasten on teos, joka esittää punaista tiiliseinää. Itse pidän kontrastista myös tässä. Teoksen on hyvä olla kontrasti arkkitehtuurille. Ei ole järkeä laittaa puusta tehtyä veistosta hirsiseinälle, se häviää sinne.

Haluan olla töissäni aggressiivinen ja lämmin. Pitää olla kontrastia. Hannu Lukin

Lukin korostaa, että arkkitehtuuri ja rakennukset saavat lisäpotkua hyvästä taiteesta. joka on sijoitettu ja ripustettu oikein. Varovaisuus, ujous ja arkuus eivät Lukinin mielestä ole taiteessa oikea ratkaisu.

”Taiteessa haluan pullistella ja olla voimakas”

Lukin sanoo pitävänsä isottelusta taiteessaan. Lukinin mukaan joitain hänen omia teoksiaan ei voi survoa yksityiskoteihin, koska ne ovat joko liian suuria tai sisällöltään ja väreiltään liian paljon tilaa ja ilmaa vaativia.

– Haluan pullistella ja olla voimakas, olla lämpimillä väreillä täynnä. Minulla pitää olla paljon runsasta, hyökkäävää ja voimakasta tilannetta. Haluan olla töissäni aggressiivinen ja lämmin. Pitää olla kontrastia.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Rovaniemelle suunnitteilla 100 miljoonan Joulumaa – mukana yritysjohtajia Oulun ja Lahden seudulta sekä Mato Valtonen

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 6 - 14:36

Rovaniemen pohjoispuolelle, Napapiirin läheisyyteen suunnitellaan uutta elämyspuistoa hotelleineen. Hankkeen nimi on suomalaisille ja lappilaisille tuttu: Joulumaa.

Kyseessä on valtava matkailuhanke, johon parhaillaan haetaan kotimaisilta yrityksiltä noin sadan miljoonan euron rahoitusta.

Hankkeen taustalla on useita suomalaisia yrityksiä, joiden nimistä toistaiseksi tiedetään ainoastaan hankkeen ohjausryhmän jäsenet, kempeleläinen Lehto Oy:n liiketoimintajohtaja Asko Myllymäki ja lahtelainen Tukkuliike Siitari Oy/Ninja:n Ari Siitari. Ohjausryhmässä ovat mukana myös Mato Valtonen ja Rovaniemen Kehitys Oy:n Heikki Kontiosalo.

Rovaniemen Kehityksen varatoimitusjohtaja Heikki Kontiosalo kertoo aloituksen tulleen suomalaisilta yrityksiltä, joilta ei ole jäänyt huomaamatta Lapin matkailun hurja nousuvire.

– Tämän hetkinen matkailijavirta ja sen kasvu on ollut yhtenä suurena tekijänä, että tämä hanke on lähtenyt eteenpäin. Nähdään että Suomi ja Lappi on turvallinen käyntikohde ja meillä on tarjota jotain sellaista mitä Disneylandit ja muut huvipuistot eivät pysty tarjoamaan, Kontiosalo kertoo.

Kontiosalon mukaan pyrkimyksenä on rakentaa elämyspuisto, jossa sisältönä olisi aitoja Lapin elementtejä.

– Tähän mennessä kiinnostus hanketta kohtaa on ollut huikea. Isot yritykset ovat lähdössä mukaan. Yritykset kertovat itse tästä omalla aikataulullaan, Kontiosalo sanoo.

Lappilaiset matkailuritykset hämillään Tällä kirjeellä Joulumaa-hankkeen ohjausryhmä lähestyy yrityksiä.kuvakaappaus

Lappilaiset saivat tietää Joulumaa-hankkeen olemassaolosta vasta viime viikolla luottamuksellisella kirjeellä, jossa valikoiduille yrityksille tarjotaan mahdollisuutta osallistua jättihankkeeseen. Kirje on aiheuttanut Lapin matkailuyrityksissä paljon kysymyksiä ja hämmennystä.

– Joulumaan kokoluokka on sen verran iso, että maa-aluetta on katsottu Rovaniemen pohjoispuolelle, josta voisi löytyä riittävä iso alue.

Eikö siellä Napapiirillä ole jo yksi joulumaa?

– Napapiiri on Napapiiri ja se tulee säilymään ja sitä tullaan kehittämään edelleen. Joulumaa ei ole vaihtoehto Napapiirille vaan lisä. Matkailijoiden vaatimustaso tulee nousemaan ja Joulumaan toimijat haluavat tuoda uusia elämyksiä ja vaihtoehtoja tälle meidän nykyiselle Napapiirille.

Heikki Kontiosalo kertoo, että Joulumaan sisällöstä päättävät lopulta siellä toimivat yritykset mutta selvittelyssä on jo ollut alueellinen verovapaus, jos se lainsäädännöllisesti on mahdollista, ja e-kansalaisuus.

Joulumaahan olisi tulossa hotelleja, ohjelmapalveluja, kulttuuritarjontaa, puhdasta luontoa ja koettavaa ympäri vuoden.

– Näistä yrityksistä, jotka sijoittavat tähän ja pyörittävät liiketoimintaa, tulee se lopullinen sisältö. Mutta pääasia tässä hankkeessa on tavoite pitää tämä suomalaisissa käsissä ja suomalaisena hankkeena.

Konkreettista Joulumaa-hankkeessa on tässä vaiheessa kaksi laajaa maa-aluetta, jotka on varattu Napapiirin alueelta.

Varsinaiseen rakentamiseen menee vielä vuosia, sillä nyt haetaan aiheesta kiinnostuneita yrityksiä mukaan. Joulumaa on Suomi-100 hanke.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Se oli semmoista jatkuvaa pahaa oloa" – isä käänsi kokemansa vaikeudet voimavaraksi koulukiusausta vastaan

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 6 - 12:16

Oululainen Janne Löfgren haluaa tuoda omat kokemuksensa kiusatuksi tulemisesta lasten tietoon, jotta nämä ymmärtäisivät miltä kiusaaminen tuntuu ja miten se vaikuttaa.

Kiinnostus kiusaamisen vastaiseen työhön kumpuaa omista kokemuksista. Janne Löfgren joutui itse kiusatuksi alakoulussa ekaluokalta kolmosluokalle asti.

– Se oli semmoista jatkuvaa pahaa oloa. Pelotti lähteä kouluun ja sieltä pois, kun uhkailtiin. Välitunnillakaan ei ollut mukava olla, kun tiesi, että siellä on kuitenkin kohta pojat kimpussa.

Pelotti lähteä kouluun ja sieltä pois. Janne Löfgren

Kiusaaminen loppui, kun pahin kiusaaja muutti toiseen kouluun.

– Tajusin kuitenkin, että sama kaveri olisi vastassa, kun menen yläasteelle ja päätin valmistautua siihen ennakolta.

Tukea oli vaikea saada

Janne Löfgren selviytyi nousemalla kiusaamista vastaan. Samalla hän huomasi, ettei oikeastaan saanut oikein mistään suoraa tukea.

– Jälkikäteen olen miettinyt, olisinko voinut turvautua enemmän vanhempiin tai kouluun, mutta jotenkin koin silloin, että he eivät tavoittaneet minun hätääni siinä tilanteessa.

Nyt aikuisena Janne Löfgren on pohtinut keinoja päästä puhumaan asioista tavalla, jotka tavoittaisivat lapset parhaiten. Hänen visionaan onkin yrittää vaikuttaa lapsiin esimerkkien voimalla yhdessä vaikkapa poliisin ja pelastuslaitoksen kanssa.

Minusta pitäisi keskittyä enemmän lapsiin ja puhua suoraan heille, miltä se kiusaaminen oikein tuntuu ja miten se vaikuttaa. Janne Löfgren

Löfgrenin mielestä myös esimerkiksi eri urheilueseurojen kiusaamisen vastaiset kampanjat kuullostavat tervetulleilta. Myös niissä lapset näkevät, että kiusaaminen ei ole oikein. Esimerkiksi Oulussa jalkapalloseura AC Oulu aloitti yhteistyökumppaneidensa kanssa kiusaamisen vastaisen kampanjan, jossa seuran pelaajat kiertävät alakouluilla puhumassa asiasta.

– Monille lapsillehan he edustavat jonkinlaista sankaria, mikä voi helpottaa asioiden perille saamista.

Lasten näkökulma tavoitettava

Janne Löfgren on itse nykyisin palomies ja kahden lapsen isä. Kiirettä siis pitää, kun sen lisäksi vielä kesken ovat ensihoitajan opinnot. Hän on kuitenkin toiminut Oulun alueella Ei kiusata ry:n yhteishenkilönä. Vaikka kiusaamisesta monen aikuisen mielestä puhutaankin paljon, lasten näkökulmaa ei useinkaan tavoiteta.

– Tuntuu, että kiusaamisesta puhuvat vain aikuiset. Siinä on vielä semmoinen kissatappelu menossa siitä, miten siihen puututaan, Janne Löfgren pohtii

– Minusta pitäisi keskittyä enemmän lapsiin ja puhua suoraan heille eli miltä kiusaaminen oikein tuntuu ja miten se vaikuttaa. Kun he sitten sisäistävät sen niin, se voi kantaa pitemmällä ajalla hedelmää.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lumettomassa maassa talviturkki on metsäjänikselle haitta

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Maaliskuu 6 - 12:13

Metsäjäniksiä on näkynyt varsinkin Etelä-Suomessa aiempaa vähemmän viime vuosina. Lumijälkilaskennat kertovat, että kanta vaihtelee paljon eri puolilla Suomea.

Esimerkiksi Pohjanmaan riistakeskuksen alueella viimeisten viiden vuoden aikana metsäjäniksien jälkiä on havaittu liki puolet vähemmän kuin aiemmin, kertoo riistapäällikkö Mikael Luoma.

Ilmastonmuutos pistää ahtaalle

Metsäjänis on parhaimmilllaan korkeiden hankien ja nietosten talvena, jolloin sen valkoinen turkki antaa hyvän suojavärin.

Kun lunta on heikosti tai ei lainkaan, muuttuu tilanne metsäjäniksen ja sen luontaisen vihollisen – ketun kanssa epätasaiseksi kilvoitteluksi.

Mitä enemmän lunta on, sitä paremmin metsäjänis voi. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pekka Helle

– Mitä enemmän lunta on, sitä paremmin metsäjänis voi. Tihenevät vähälumiset talvet, jolloin vähäkin lumi on kovaa, tai kun lunta ei ole ollenkaan, ovat metsäjäniksen kannalta huonoja, erikoistutkija Pekka Helle Luonnonvarakeskuksesta huomioi.

Jänis vai rusakko

Rusakon turkki on talvella vaalean harmaanruskea, jäniksen valkoinen.

Rusakon korvat yltävät eteen ojennettuina kuonon kärjen yli, jäniksen ei.

Rusakon häntä on päältä musta, jäniksen ei.

Rusakon silmäterä on vaaleanruskea, jäniksellä tumman punaruskea.

Rusakon yläetuhampaissa olevat urat sijaitsevat keskellä hammasta, jäniksellä lähellä hampaiden sisäreunaa.

Rusakko ja jänis voivat risteytyä. Ensimmäisen polven risteymässä uroksena on aina rusakko. Risteymät ovat lisääntymiskykyisiä molempien lajien kanssa.

LuontoPortti

Paikka paikon metsäjäniksen jälkiä on havaittu tänä talvena normaalia vähemmän.

– Esimerkiksi rannikolla aina Etelä-Pohjanmaalta Perämeren pohjukkaan asti ulottuvalla alueella ja siitä vähän sisämaahan päin jälkihavaintoja on ollut niukasti, Pekka Helle vahvistaa.

Maaliskuun lopulla asiaan saadaan tarkempia tietoja, kun parhaillaan meneillään olevat vuosittaiset riistakolmio- ja lumijälkilaskennat valmistuvat.

Pari hyvää vuotta korjaa tilannetta

Genetiikan tutkija Jaakko Pohjoismäki Itä-Suomen yliopistosta näkee vähälumisessa ja leudossa talvissa myös etuja jänikselle.

– Ravinnonsaanti paranee ja lisääntymisaika pitenee. Mutta ongelma on lumipeitteen keston lyheneminen.

On ilmiselvää, että metsäjäniksen valkoisesta talviturkista on tullut lumettomilla alueilla haitta. genetiikan tutkija Jaakko Pohjoismäki

– Luken lumijälkilaskentatilastoissa trendi on havaittavissa. On ilmiselvää, että metsäjäniksen valkoisesta talviturkista on tullut lumettomilla alueilla haitta, mutta siitä, kuinka paljon lumen puute vaikuttaa metsäjäniksen kuolleisuuteen tietyn ajan sisällä, ei ole systemaattista tietoa.

Tutkija muistuttaa, että koska jäniseläimet lisääntyvät tehokkaasti, pari hyvää vuotta korjaa heikentyneen kannan nopeasti.

– Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on ollut melko normaali talvi, joten jänisten paikallinen kato johtunee muista ilmiöistä.

Rusakko on sopeutunut lauhoihin talviin

Tutkijoiden mukaan on jo näkyvissä merkkejä siitä, että metsäjänis siirtyy pohjoisemmaksi, lumivarmemmille alueille. Esimerkiksi Etelä-Ruotsista metsäjänis on jo kadonnut kokonaan.

– Jos ilmastonmuutos jatkuu tähän suuntaan, niin jänis tulee vetäytymään. Lounais-Suomessa on alue, missä jo selvästi näkee metsäjäniskantojen vähentyneen 30 vuodessa jopa alle puoleen, Helle sanoo.

Myös vuosi 2015 oli melko lailla paha jänisruttovuosi. erikoistutkija Marja Isomursu

Lauhoihin säihin sopeutunut rusakko on myös täyttämässä alueita, joissa metsäjänis asuu.

Aamuauringon varjot ja jäniksen jäljet.Eelis Pulkkinen Jänisruttoa aina samoilla seuduilla

Jäniksiä verottavat myös eläintaudit.

Viime vuonna Evira tilastoi Suomessa yli 30 jänisruttoon kuollutta metsäjänistä. Yleensä tautitapauksia kirjataan noin 10–30 vuodessa.

Metsäjäniksen saalismäärät

Metsäjäniksen metsästys ajokoiralla on yksi suosituimpia metsästysmuotoja Suomessa.

Vuotuiset saalismäärät ovat kantojen runsaudesta riippuen 160 000 – 210 000 jänistä. Huippusaalis oli 955 000 jänistä vuosina 1982-1983.

Suomen Riistakeskus

– Myös vuosi 2015 oli melko lailla paha jänisruttovuosi. Sitä edeltävät pari vuotta olivat myös poikkeuksellisia, sillä jänisruttoa ei tavattu Suomessa lainkaan, Eviran erikoistutkija Marja Isomursu sanoo.

Jänisruttoa esiintyy yleensä aina samoilla alueilla eli Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan länsiosissa sekä Oulun seudulla.

– Mutta myös Keski-Suomessa ja varsinkin viime kesänä Kaakkois-Suomesta löytyi paljon tautitapauksia, kun taas Kainuu ja Pohjois-Karjala ovat alueita, joissa ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole tullut esiin yhtään jänisruttotapausta, Isomursu lisää.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lumettomassa maassa talviturkki on metsäjänikselle haitta

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 6 - 12:13

Metsäjäniksiä on näkynyt varsinkin Etelä-Suomessa aiempaa vähemmän viime vuosina. Lumijälkilaskennat kertovat, että kanta vaihtelee paljon eri puolilla Suomea.

Esimerkiksi Pohjanmaan riistakeskuksen alueella viimeisten viiden vuoden aikana metsäjäniksien jälkiä on havaittu liki puolet vähemmän kuin aiemmin, kertoo riistapäällikkö Mikael Luoma.

Ilmastonmuutos pistää ahtaalle

Metsäjänis on parhaimmilllaan korkeiden hankien ja nietosten talvena, jolloin sen valkoinen turkki antaa hyvän suojavärin.

Kun lunta on heikosti tai ei lainkaan, muuttuu tilanne metsäjäniksen ja sen luontaisen vihollisen – ketun kanssa epätasaiseksi kilvoitteluksi.

Mitä enemmän lunta on, sitä paremmin metsäjänis voi. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pekka Helle

– Mitä enemmän lunta on, sitä paremmin metsäjänis voi. Tihenevät vähälumiset talvet, jolloin vähäkin lumi on kovaa, tai kun lunta ei ole ollenkaan, ovat metsäjäniksen kannalta huonoja, erikoistutkija Pekka Helle Luonnonvarakeskuksesta huomioi.

Jänis vai rusakko

Rusakon turkki on talvella vaalean harmaanruskea, jäniksen valkoinen.

Rusakon korvat yltävät eteen ojennettuina kuonon kärjen yli, jäniksen ei.

Rusakon häntä on päältä musta, jäniksen ei.

Rusakon silmäterä on vaaleanruskea, jäniksellä tumman punaruskea.

Rusakon yläetuhampaissa olevat urat sijaitsevat keskellä hammasta, jäniksellä lähellä hampaiden sisäreunaa.

Rusakko ja jänis voivat risteytyä. Ensimmäisen polven risteymässä uroksena on aina rusakko. Risteymät ovat lisääntymiskykyisiä molempien lajien kanssa.

LuontoPortti

Paikka paikon metsäjäniksen jälkiä on havaittu tänä talvena normaalia vähemmän.

– Esimerkiksi rannikolla aina Etelä-Pohjanmaalta Perämeren pohjukkaan asti ulottuvalla alueella ja siitä vähän sisämaahan päin jälkihavaintoja on ollut niukasti, Pekka Helle vahvistaa.

Maaliskuun lopulla asiaan saadaan tarkempia tietoja, kun parhaillaan meneillään olevat vuosittaiset riistakolmio- ja lumijälkilaskennat valmistuvat.

Pari hyvää vuotta korjaa tilannetta

Genetiikan tutkija Jaakko Pohjoismäki Itä-Suomen yliopistosta näkee vähälumisessa ja leudossa talvissa myös etuja jänikselle.

– Ravinnonsaanti paranee ja lisääntymisaika pitenee. Mutta ongelma on lumipeitteen keston lyheneminen.

On ilmiselvää, että metsäjäniksen valkoisesta talviturkista on tullut lumettomilla alueilla haitta. genetiikan tutkija Jaakko Pohjoismäki

– Luken lumijälkilaskentatilastoissa trendi on havaittavissa. On ilmiselvää, että metsäjäniksen valkoisesta talviturkista on tullut lumettomilla alueilla haitta, mutta siitä, kuinka paljon lumen puute vaikuttaa metsäjäniksen kuolleisuuteen tietyn ajan sisällä, ei ole systemaattista tietoa.

Tutkija muistuttaa, että koska jäniseläimet lisääntyvät tehokkaasti, pari hyvää vuotta korjaa heikentyneen kannan nopeasti.

– Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on ollut melko normaali talvi, joten jänisten paikallinen kato johtunee muista ilmiöistä.

Rusakko on sopeutunut lauhoihin talviin

Tutkijoiden mukaan on jo näkyvissä merkkejä siitä, että metsäjänis siirtyy pohjoisemmaksi, lumivarmemmille alueille. Esimerkiksi Etelä-Ruotsista metsäjänis on jo kadonnut kokonaan.

– Jos ilmastonmuutos jatkuu tähän suuntaan, niin jänis tulee vetäytymään. Lounais-Suomessa on alue, missä jo selvästi näkee metsäjäniskantojen vähentyneen 30 vuodessa jopa alle puoleen, Helle sanoo.

Myös vuosi 2015 oli melko lailla paha jänisruttovuosi. erikoistutkija Marja Isomursu

Lauhoihin säihin sopeutunut rusakko on myös täyttämässä alueita, joissa metsäjänis asuu.

Aamuauringon varjot ja jäniksen jäljet.Eelis Pulkkinen Jänisruttoa aina samoilla seuduilla

Jäniksiä verottavat myös eläintaudit.

Viime vuonna Evira tilastoi Suomessa yli 30 jänisruttoon kuollutta metsäjänistä. Yleensä tautitapauksia kirjataan noin 10–30 vuodessa.

Metsäjäniksen saalismäärät

Metsäjäniksen metsästys ajokoiralla on yksi suosituimpia metsästysmuotoja Suomessa.

Vuotuiset saalismäärät ovat kantojen runsaudesta riippuen 160 000 – 210 000 jänistä. Huippusaalis oli 955 000 jänistä vuosina 1982-1983.

Suomen Riistakeskus

– Myös vuosi 2015 oli melko lailla paha jänisruttovuosi. Sitä edeltävät pari vuotta olivat myös poikkeuksellisia, sillä jänisruttoa ei tavattu Suomessa lainkaan, Eviran erikoistutkija Marja Isomursu sanoo.

Jänisruttoa esiintyy yleensä aina samoilla alueilla eli Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan länsiosissa sekä Oulun seudulla.

– Mutta myös Keski-Suomessa ja varsinkin viime kesänä Kaakkois-Suomesta löytyi paljon tautitapauksia, kun taas Kainuu ja Pohjois-Karjala ovat alueita, joissa ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole tullut esiin yhtään jänisruttotapausta, Isomursu lisää.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pankkibisneksestä päiväkirurgiaan – digiaika muuttaa myös vanhojen firmojen toimialoja

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 6 - 07:36

Useimmille yrityksille digitalisointi merkitsee perinteisten työnkulkujen uudistamista, vanhojen työtehtävien korvaamista uusilla ja osatoimintojen ulkoistamista alalla kuin alalla. Osalle muuttuminen on suorastaan elinehto, jos bisnestä ylipäänsä halutaan jatkaa.

Nokia näki aikanaan kumisaappaiden ja kaapelikelojen yli uuden tulevaisuuden siintävän mediatekniikassa. Nyt tähtäimessä on muun muassa terveystekniikka sekä 5G ja esineiden internet.

Posteljoonien työn muuttuminen kirjeidenjakelusta, ateriapalveluiden jakamiseen, nurmikonleikkaamiseen ja vanhusten ulkoiluttamiseen selittyy paljolti perinteisten postikuljetusten vähenemisellä.

Jos toiminta halutaan pitää käynnissä, vanhaan ei voi enää nojata.

Pankkibisneksestä kirurgiaan

Osuuspankkiryhmän laajentuminen terveysbisnekseen on osa ryhmän strategiaa, jonka mukaan se pyrkii muuttumaan rahoitusalan toimijasta monialaiseksi palveluyritykseksi.

Osuuspankkien lähteminen sairaalabisnekseen saattaa ensisilmäyksellä näyttää erikoiselta, mutta taustalla on paitsi hoiva-alan kasvunäkymät myös finanssitalon oman vakuutusbisneksen tarpeet.

Suuri osa Pohjola sairaalan asiakkaista kertyy OP-ryhmän vakuutuksenottajista, joille tarjotaan oman talon sairaalassa tarvittava leikkaushoito ja kuntoutus. palveluja tarjotaan kuitenkin myös muiden vakuutusyhtiöiden asiakkaille ja yksityispotilaille.

– Olemme päiväkirurginen sairaala, jossa painopiste on ortopediassa ja käsikirurgia. Lisäksi sairaalassa on korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin vastaanotto, kertoo toukokuussa Oulussa avattavan OP-ryhmän kolmannen Pohjola sairaalan yksikön päällikkö Soila Pajula-Mattila.

Toiminnan käynnistyttyä aloittaa toimintansa myös lääkärikeskus, jossa on muun muassa työterveyshuoltoa sekä tapaturmapäivystys.

Tavoitteena tehokkuus, nopeus ja asiakastyytyväisyys

Perinteiset toimialat ylittävällä toimintamallilla finanssitalo pystyy kontrolloimaan ja ohjaamaan kuntoutuksen tehokkuutta. Omalla toiminnalla vakuutuksia myyvä yhtiö pystyy lyhentämään hoitoketjua tapaturman sattumisesta kuntoutuksen alkuun.

Siinä sivussa tietysti myös vakuutuksesta maksettavat korvaukset vähenevät ja ohjautuvat myös oman talon palveluihin.

Osuuspankkien tavoitteena on alkuvaiheessa rakentaa Suomeen viisi sairaalaa, joista Oulu on järjestyksessään kolmas. Kuinka paljon OP satsaa sairaala- ja terveysbisnekseen jää nähtäväksi, mutta kasvua hoiva- ja hoitoalalla on näköpiirissä.

Uuden sairaalan toimintaidea perustuu nopeaan ja tehokkaaseen toimintaan. Pitkäaikaista ja vaativaa hoitoa siellä ei anneta. Siitä kantavat vastuun muut ja käytännössä pitkälti julkinen terveydenhuolto.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

7 000 kilometrin mittainen unelma – Ville matkaa pyörätuolillaan läpi Euroopan: "Pitää olla ruudinkestävä"

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 5 - 20:24

Maailmaan mahtuu kahdenlaisia työpaikkailmoituksia. On niitä, jotka eivät herätä tunteita suuntaan tai toiseen, ja niiitä, jotka huokuvat jo ensivirkkeestä lähtien seikkailua ja mahdollisuutta rikastua maallisen mammonan sijaan elämää suuremmilla kokemuksilla.

Helmikuun 19. päivä mol.fi:n sivulle ilmestyi jälkimmäisen kaltainen ilmoitus; "Haen seikkailunhaluista, rohkeaa, retro-tyypistä avustajaa työmatkalleni, joka kulkee läpi Euroopan". Kiinnostus kutkuttavaa työtarjousta kohtaan leimahti oitis.

– Ensimmäisen tunnin aikana tuli jo parikymmentä ilmoitusta. Jatkuvalla syötöllä on siitä asti tullut, ilmoituksen jättänyt Ville Jaaranto, 36, hymyilee.

"Ruudinkestävä" avustaja haussa

Jaarannon työtarjous ei ole jäänyt medialtakaan huomaamatta. Muun muassa aikakausijulkaisu Me Naiset tarttui Jaarannon ilmoitukseen.

Ei ole vaikea ymmärtää, miksi kiinnostus on ollut taattua: sen lisäksi, että työmatka halkoo Euroopan välillä Oulu-Lissabon, synnynnäistä niveljäykistymäsairaus AMC:tä sairastava Jaaranto tekee sen sähköpyörätuolillaan.

Odotan erityisesti Alppien näkemistä. Ville Jaaranto

Yli 7 000 kilometrin matka on terveellekin ankara suoritus, mutta edellä mainitusta sairaudesta johtuen sekä Jaarannolta että matkalle lähteviltä avustajilta vaaditaan paljon.

– Avustajan pitää olla ruudinkestävä. Pitää olla kokenut eikä saa hermostua helposti. Päivässä ajetaan viisi tuntia joten tuleva avustaja, mieti tarkkaan onko sinusta tähän, Jaaranto vakavoituu.

Oikeus unelmiin Matkan reitti ei ole vielä kiveen hakattu, mutta suunta kohti Keski- ja Etelä-Eurooppaa alkanee Baltian maiden ja Puolan kautta, Ville Jaaranto kertoo.Marko Pinola / Yle

Kun matka on tuhansia kilometrejä pitkä, riskeillä kyllästetty ja usean avustajan työpanoksen vaativa, herää kysymys: mitä järkeä sen suorittamisessa on?

Jaarannon vastaus pysäyttää.

– Jokaisella on oikeus elämään ja unelmiin, sanottiinpa vaikka vammaispalvelussa mitä tahansa, hän täräyttää ja jatkaa,

– Odotan erityisesti Alppien näkemistä. Se tulee olemaan unelmien täyttymys.

Saatamme pistää lehteen ilmoituksen, jonka myötä haemme äitejä saatelemaan. Ville Jaaranto

Muutaman vuoden ajan kypsynyt unelma siirtyi toteutuksen asteelle, kun reissuun saatiin matkaan elokuvalan ammattilaisia. Oululainen ohjaaja Aleksi Puranen taltioi tulevan matkan vaiheet Wheels of Freedom -dokumenttielokuvaan.

– Sitten kun vielä tuottaja Pasi Hakkio lähti mukaan, suunnitelma alkoi todella pyörimään. Täytyy myöntää että muutama nukkumaton yö tuli pyörittyä sen jälkeen, Jaaranto virnistää.

Äidit saattamaan matkaan

Matkan startti on toukokuun 14. päivänä, äitienpäivänä. Jaaranto suunnitteleekin kyseisen merkittävää päivää kunnioittavaa tempausta. Ketkä olisivatkaan parempia matkaansaattajia kuin äidit?

– Saatamme pistää lehteen ilmoituksen, jonka myötä haemme äitejä saattelemaan.

Hellyttävä idea, mutta vielä pitää löytää varsinaiset avustajat matkalle. Hakuprosessi vaatii vielä paneutumista.

– En tahdo ehtiä plärätä hakemuksia kun koko ajan tulee lisää! Punkkareitakin löytyy hakijoista, Jaaranto riemastuu.

Jaarannolla on myös toinen suunnitelma mielessään. Hän luovuttaa MALIKE-keskuksen kautta saadut monitoimirattaat sitä tarvitseville perillä Lissabonissa.

– Avustuskohde on vielä hakusessa, hän selventää.

Jaarannolla on monta rautaa tulessa. Into on käsin kosketeltavaa ja miksipä ei olisi – onhan matkamies päivä päivältä lähempänä unelmaansa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Useita kolareita nelostiellä Oulun seudulla

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 4 - 15:34

Linja-auto ja henkilöauto kolaroivat iltapäivällä kello 13 jälkeen moottoritiellä Oulun eteläpuolella Kaukovainion littymän kohdalla.

Linja-autossa oli 30 matkustajaa ja kuljettaja, kukaan heistä ei loukkaantunut ja bussi pääsi jatkamaan matkaansa. Henkilöauton kuljettaja loukkaantui lievästi ja toimitettiin sairaalaan tarkastettavaksi.

Poliisin mukaan linja-autoa kuljettanut 70-vuotias mies oli lähtenyt vasemmanpuoleisen kaistan kautta ohittamaan edellään ajanutta henkilöautoa, ja oli ohitustilanteessa törmännyt ohitettavaan autoon.

– Oulussa vallitsee normaali talvikeli. Onni onnettomuudessa, ettei käynyt pahemmin, koska nopeudet ovat kuitenkin sadan kilometrin luokkaa kyseisellä tienpätkällä, kertoo päivystävä palomestari Hannu Timonen.

Onnettomuus haittasi liikennettä puolisen tuntia Lintulan ja Kiviniemen liittymien välissä, etelän suuntaan, yhden ajokaistan ollessa suljettuna.

– Tänään on vilkas päivä hiihtolomaliikenteen takia ja äkkiä päätiet ruuhkautuvat, jos tapahtuu jotakin odottamatonta, Timonen sanoo.

Poliisi tutkii onnettomuuden syytä.

Iissä ketjukolari

Samalla tiellä Iissä Helsinginkosken ja Puohinkosken ylittävien siltojen läheisyydessä tapahtui toinen onnettomuus klo 14 jälkeen, jossa oli mukana viisi henkilöautoa. Ajoneuvoissa oli yhteensä 16 henkilöä, joista kaksi kuljetettiin sairaalaan tarkistettavaksi.

Poliisin mukaan neljä etelän suuntaan matkalla ollutta henkilöautoa olivat törmänneet peräänajotilanteessa toisiinsa, jolloin yksi autoista oli ajautunut vastaantulevan liikenteen kaistalle ja törmännyt vastaantulevaan henkilöautoon.

Tie oli suljettu vajaan tunnin ja poliisi ohjasi liikennettä.

Juttua päivitetty 4.3. klo 16.50 Poliisin uusimpien tietojen perusteella.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Paluumuuttajat pitävät 994 asukkaan Hailuodon kunnan elinvoimaisena: "Eläkeläiset ovat hyviä veronmaksajia"

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 4 - 13:47

Hailuodon katukuva on talvisena arkipäivänä hiljainen. Liikkeellä on pääosin eläkeläisiä, jotka muodostavat Perämeren suurimman saaren asukkaista merkittävän osan. Vajaan tuhannen asukkaan kunnan väestöstä yli 65-vuotiaita on joka kolmas.

Luotolaiset, kuten Hailuodossa asuvia kutsutaan, tuntuvat olevan varsin tyytyväisiä asuinpaikkaansa.

– Palvelut pelaavat hyvin. On kaupat ja pankit ja lääkäri, että siinä suhteessa meillä on asiat hyvin, kertoo ruokakaupan edustalta tavoitettu Sisko Ranta.

Suomen pienimmät

Manner-Suomessa on viisi kuntaa, joissa on alle tuhat asukasta.

Luhanka (756), Keski-Suomessa

Lestijärvi (811), Keski-Pohjanmaalla

Kustavi (907), Varsinais-Suomessa

Pelkosenniemi (947), Lapissa

Hailuoto (994), Pohjois-Pohjanmaalla

Lähde: Tilastokeskus

Muuttovoitto pitää asukasluvun ennallaan

Vuonna 2 000 Suomessa oli vielä 452 kuntaa. Tämän jälkeen kuntien määrä on vähentynyt yhä kiihtyvällä tahdilla. Nyt Suomen kuntamäärä on 311.

Kuntia on hävinnyt ennen kaikkea kuntaliitosten myötä. Lakkautetut kunnat ovat olleet yleensä pieniä.

Perämeren suurin saari vetää puoleensa eläkepäiviään viettämään tulevia paluumuuttajia. Alle tuhannen asukkaan Hailuoto vetää puoleensa paluumuuttajia ja sellaisia ihmisiä, joilla on saareen jokin kytkös. Muuttajien ansiosta Hailuodon väkiluku on pysynyt ennallaan, sillä muuten se laskisi. Kuten monessa muussakin pienessä kunnassa myös Hailuodossa ihmisiä kuolee enemmän kuin syntyy.

Perhe veti takaisin Hailuotoon

Tessa Tuhkanen on tyypillinen Hailuotoon tullut paluumuuttaja. Nyt eläkkeellä oleva nainen asui aikanaan Hailuodossa 17 vuotta, muutti mantereelle ja on nyt asunut saaressa syksystä lähtien.

Hailuotoon hänet sai muuttamaan lapsenlapsi ja hänen perheensä, sekä hieno luonto. Tuhkanen sanoo, että hänen kaltaisiaan on paljon.

– Täällä on aika vähän työpaikkoja tarjolla, joten eläkeläiset ovat niitä, jotka palaavat takaisin.

Mantereelle kerran viikossa tai kerran vuodessa

Eläkkeellä olevan Rannan saavat mantereen puolelle kulttuuriharrastukset ja sairaalakäynnit. Ouluun asti asiaa tulee noin kerran viikossa. Silta helpottaisi kulkemista.

– Joudumme olemaan naimisissa lautan aikataulujen kanssa. Kun jäätie on auki, silloin kulkeminen on paljon vapaampaa.

Moni käy mantereella huomattavasti harvemmin kuin Ranta.

Jäistä kylätietä pitkin kauppaan pyöräilevä Olavi Kropsu on asunut Hailuodossa lähes koko ikänsä, eli liki 90 vuotta. Mantereen puolelle hän matkustaa pari kertaa vuodessa lääkäriin. Muuten saaresta löytyy kaikki tarvittava.

– Kun täällä on pienestä pitäen tottunut olemaan, niin tännehän sitä haluaa aina takaisin.

Verotuloista iso osa tulee eläkeläisiltä

Hailuodon syksyllä itsekin eläkkeelle jäävä kunnanjohtaja Tero Karinen ei ole huolissaan kuntalaisten korkeasta iästä, päinvastoin.

– Eläkeläiset ovat hyviä veronmaksajia. Varsinkin kaupungista muuttavien työeläkkeet ovat ihan kohtuullisia ja suomalainen verotusjärjestelmä toimii hyvin.

Perämeren suurin saari Hailuoto vetää puoleensa eläkepäiviään viettämään tulevia paluumuuttajia.Wasim Khuzam / Yle

Toki Hailuodossa käytetään suhteellisen paljon terveyspalveluja, mutta kunnassa on oma lääkäri. Se on näin pienessä kunnassa harvinaista.

Hailuodon kunnalla tuntuu menevän muutenkin hyvin. Karinen kertoo, että kunta on ollut perinteisesti taloudellisesti vahva ja rahat on osattu käyttää oikein. Hailuodon vuosibudjetti on vajaat kahdeksan miljoonaa euroa.

– Kunta ei ole oikeastaan koskaan täyttänyt mitään kriisikuntakriteerejä.

Muutakin kuin eläkeläisiä

Hailuodon päässä Marjaniemessä sijaitseva pieni kahvila on näin talvisaikaan poikkeuksellisesti avoinna, sillä saarella on ryhmä kansainvälisiä tutkijoita. Kahvilanpitäjä ja matkailuyrittäjä Sanna Ahomäki todiste siitä, että Hailuodossa viihtyvät muutkin kuin eläkeläiset. Ahomäki on asunut Hailuodossa vuodesta 2014 asti. Saareen päätyminen ei ollut hänelle pelkkää sattumaa.

– Miehellä ovat juuret täällä Hailuodossa, ja hänellä tuli idea, että pitää saada tänne Hailuotoon yritys ja niinpä me muutettiin Hailuotoon.

Ahomäki on viihtynyt saarella niin hyvin, että käy mantereella vain silloin kun on pakko.

– Synnyttämässä piti käydä Oulussa, mutta ei ole juuri tarvetta käydä kaupungissa. Tavaratkin voi tilata tänne kätevästi netin kautta.

Liian hiljaista poikamiehelle

Kokkina työskentelevä Pekka Tervonen keittelee makkarakeittoa Ahomäen kahvilassa. Ruoka on ulkomaalaisia tutkijoita varten. Tervonen on kotoisin Oulusta ja hän Hailuodossa vain käymässä parin kuukauden työkeikalla. Kahvilan ikkunasta näkyvä arktinen merimaisema on Tervosen mukaan parasta Hailuotoa, ja hän voisi hyvinkin kuvitella muuttavansa saareen eläkepäiviä viettämään.

Mutta nyt paikka on hänelle liiankin hiljainen.

– Poikamiehelle täällä ei ole kauheasti mitään tekemistä, Tervonen naurahtaa.

Silta jakaa mielipiteitä

Toisin kun moni syntyperäinen luotolainen Tervonen ei kannata sillan rakentamista. Se toisi lisää turisteja, mutta veisi samalla rauhan.

Kunnanjohtaja Tero Karinen on sillan puolella. Hän uskoo, että se lisäisi elinvoimaa.

– Asukasluku todennäköisesti kasvaisi jonkin verran, jos kulkeminen helpottuisi.

Karinen tietää mistä puhuu. Kunnanjohtaja itse asuu Oulussa ja käyttää päivittäin työmatkaansa kolme tuntia. Samassa ajassa kävisi töissä Kemissä, Pyhäjoella tai vaikkapa Taivalkoskella, Karinen luettelee.

Ei siis ihme, että Hailuodon jäätiellä riittää menijöitä, silloinkin kun jäätie on huonon sään vuoksi suljettuna.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Aiemmin minulla oli kaikki" – Kun naapureista tuli vihamiehiä, löysi Wasim turvan pohjoisesta

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 4 - 09:43

Harmaa taivas tiputtelee nenäliinan kokoisia, märkiä räntähiutaleita. Maaliskuu ei näytä enteilevän kevättä.

Syyrialainen Wasim Khuzam, 39, astelee Oulun keskustan puistossa lumisella jalkakäytävällä.

– Ei tämä ole minulle outoa. Syyriassa satoi vuonna 2006 huhtikuussa runsaasti. Se oli melkoisen kauheaa, koska ei ollut lumen aika. Jos sitä tulee, niin usein joulun aikaan, Wasim kertoo.

Aiemmin minulla oli kaikki, mutta olen menettänyt kaiken. Wasim Khuzam

Valkoinen lumipeite verhoaa Syyriassa vuorten huippuja. Suomeen verrattuna talvinen ilmasto on kuitenkin hyvin erilainen, sillä kylmimmillään mittari näyttää selvästi alle kymmentä pakkasastetta.

Naapureista vihamiehiksi Wasim Khuzamin kodin tuhoutunut keittiö kesällä 2015.Wasim Khuzam / Yle

Wasim asui äitinsä kanssa Homsin kaupungissa, joka sijaitsee Damaskoksen ja Aleppon välissä. Homs on Libanonin rajan tuntumassa ja se on kuin Vaasa, Damaskos on Helsingin kaltainen ja Aleppo Oulun.

Ennen sotaa kaupungissa asuttiin hänen mukaansa toisia kunnioittaen ja naapureina.

– Isoäitini ei laittanut muslimien ramadanin aikaan päivisin ruokaa, jotta tuoksu ei olisi kantautunut heille. Toisinaan söimme heidän kanssaan, kun aurinko oli laskenut.

Jokaisessa uskonnossa on hyviä ja pahoja ihmisiä, hän sanoo, muttei halua palata tuhoutuneen kotikaupunkinsa traagisiin tapahtumiin tarkemmin. Syyriassa oli Wasim Khuzamin mukaan 2,5 miljoonaa kristittyä, joista osa on lähtenyt pois maasta, mutta myös muslimeja on paennut.

Toistaiseksi tahdon elää Suomessa, ehkä ikuisesti. Rauhassa. Wasim Khuzam

Wasim kertoo, että hänen isänsä kuoli vuonna 2009 ennen ongelmien alkamista. Hänen äitinsä ja siskonsa muuttivat Amerikkaan seuraavana vuonna ja saivat green cardin vuonna 2013.

– Meidät potkittiin pois, hän kertoo ja tumma varjo häilähtää hänen silmissään.

– Paljon ruumiita. Näin, kun ystäväni kuoli. Hän soitti minulle hetkeä aiemmin, mutta en enää voinut auttaa häntä.

Tarina alkaa

Suomeen Wasim saapui vuoden 2015 loppupuolella eli 15 kuukautta sitten.

– Tarinani alkaa nyt, hän toteaa ja ryhtyy kertomaan matkastaan, joka kesti viikon Syyriasta Suomeen.

Ongelmat Syyriassa alkoivat hänen mukaansa noin neljä vuotta sitten. Ihmisiä lähti Turkkiin, mutta hän ei halunnut, koska siellä olisi ollut vaikeaa ja vaarallista olla. Hän päätti lähteä pohjoiseen, Norjaan, jonne helpoin tie oli Venäjän kautta. Wasim Khuzam sai viisumin.

Turvapaikanhakijat saivat käyttöönsä polkupyörät matkallaan Suomeen joulukuussa 2015.Wasim Khuzam / Yle

Hänen matkansa suuntautui ensiksi autolla Libanonin Beirutiin, josta hän lensi Moskovaan ja sieltä Murmanskiin.

– Yritin ystävieni kanssa Kantalahteen, mutta raja oli silloin siellä kiinni. Odotimme hotellissa viisi päivää ja suuntasimme Nikeliin Norjan rajan tuntumaan. Sieltä kävelimme kohti Raja-Jooseppia. Puolimatkassa pääsimme bussiin, johon otettiin vain kymmenen henkilöä päivässä. Saimme pyörät, mutta niillä ei voinut ajaa kovassa pakkasessa.

Turvapaikanhakijat matkalla kohti Suomea joulukuussa 2015.Wasim Khuzam / Yle

Reppuselkäiset matkalaiset taluttivat kulkupelinsä rajan yli, Norjan sijasta Suomeen. Matka pysähtyi hetkeksi Tornion järjestelykeskukseen, jossa hän oli viisi päivää. Hän sai kutsun poliisin puheille.

– Pelkäsin. Poliisin lisäksi paikalla oli maahanmuuttoviraston edustaja, joka haastatteli minua. Sain sitten turvapaikkapäätöksen ja neljän vuoden oleskeluluvan, Wasim kertoo. Suomen hän tiesi olevan Nokian kotimaa.

– Suomi valitsi minut, minä en Suomea, hän toteaa, muttei ole lainkaan tyytymätön.

Hyinen ensikosketus

Wasim riisuu rännän kasteleman toppatakkinsa oululaisen kahvilan naulakkoon. Pipoa tai hansikkaita miehellä ei ole.

– Kun tulin Suomeen, pakkasta oli 38 astetta, hän kertoo ja lisää, ettei todellakaan pidä kylmästä talvisäästä.

Mies hieroo kylmettyneitä käsiään. Lämmikkeeksi kävisi chilisuklaalatte, mutta hän kieltäytyy kohteliaasti.

– En tykkää chilistä, hän sanoo yllättäen ja lisää, ettei mausteinen ruoka maistu.

Wasim Khuzam haluaa tehdä valokuvaajan töitä Suomessa.Paulus Markkula / Yle

Syyriassa aterioilla on pääasiassa riisiä ja sen kanssa lihaa tai kanaa, mutta tarjottavat eivät aina ole tulisia.

– Suomalaisesta ruoasta pidän joskus, toisinaan en, hän kertoo. Hänen suosikkejaan ovat poro ja hirvi.

Wasim valmistaa ruokansa, sillä hän haluaa tietää, mitä laittaa suuhunsa.

”Jotkut eivät pidä meistä”

Wasim kertoo, ettei hän ole kohdannut Suomessa eikä Oulussa rasismia. Hänen mukaansa ihmiset ovat yleensä ystävällisiä.

– Jotkut eivät pidä meistä. En syytä siitä suomalaisia, sillä muutamat maahanmuuttajat aiheuttavat ongelmia, hän sanoo harmistuneena.

Paljon ruumiita. Näin, kun ystäväni kuoli. Wasim Khuzam

Hänen tumma ulkonäkönsä herätti kerran hiukan hämmennystä ruokakaupassa.

– Yksi kaveri tuli huomauttamaan minulle, ettei valitsemani tuote sovi muslimille, sillä se sisältää sikaa. Minä ja perheeni olemme ortodokseja, joten voin syödä kaikenlaista lihaa.

Sota vei kaiken

Wasim sanoo reilun vuoden Suomessa oleskelunsa jälkeen, ettei hän kaipaa kotimaataan, jossa on pelottava olla. Ystäviään hän sen sijaan ikävöi. Onnekseen hän pystyi auttamaan parhaan kaverinsa rajan yli.

Wasim Khuzamin asuinalue Homsin kaupungissa kesällä 2015.Wasim Khuzam / Yle

Hän oli hetken aikaa myös Dubaissa. Syyriassa hän työskenteli isänsä perustamassa valokuvausalan yrityksessä. Hänellä oli myös oma asunto.

– Aiemmin minulla oli kaikki, mutta olen menettänyt kaiken.

Wasim on parhaillaan työharjoittelussa laajentamassa osaamistaan myös liikkuvan kuvan puolelle. Hän haluaa tehdä vastaisuudessakin valokuvausalan töitä.

Wasim Khuzamin valokuvausstudio tuhottiin sodassa.Wadim Khuzam / Yle

Hän opiskelee suomen kieltä PSK-aikuisopistossa. Kirjakielen hän ymmärtää.

– Oulun murre. Se on kummallista, hän sanoo hymyillen.

Wasim miettii pitkään vastausta kysymykseen tulevaisuudesta ja unelmista.

– Toistaiseksi tahdon elää Suomessa, ehkä ikuisesti. Rauhassa.

Sopeutuminen ja kotoutuminen uuden kotimaan pohjoiseen kaupunkiin on alkanut mallikkaasti.

– Huomiseen, hän huikkaa lähtiessään selvällä suomella, ehkä hitusen oululaisittain korostaen.

Korjaus 6.3.2017 klo 08:47: Hän opiskelee suomen kieltä PSK-aikuisopistossa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Viestihiihdon draama herkistää takavuosien mestarihiihtäjän

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 4 - 09:22

Hiljainen hetki ennen viestihiihdon lähtölaukausta. Siinä syke nousee.

– Se on erityisen jännittävä tilanne. Sitten, kun laukaus kajahtaa, helpottaa, sanoo Lahdessa vuoden 1989 hiihdon maailmanmestaruuskisoissa kultaa viestissä hiihtänyt Pirkko Määttä.

Luotettavana viestin aloittajana tunnettu kuusamolainen pystytti kisastudion työpaikalleen käynnissä olevien Lahden MM-kisojen ajaksi. Porkkatörmän toimintakeskuksen kisastudioon siirtyvät hissukseen talossa elämänsä ehtoota viettävät vanhukset.

Joskus saatan hiihdellä viisikin tuntia yhtäjaksoisesti. Pirkko Määttä

Syke nousee vanhuksillakin kisan edetessä. Keskimääräistä tiheämmin hakkaa myös Määtän sydän.

– Aktiiviajat tulevat mieleen tällaisten kisojen aikana. Ei voi mitään. Täysillä tässä eletään mukana, Määttä toteaa seuratessaan naisten 4x5 kilometrin viestiä.

Kuusamon kaupungin hyvinvointikoordinaattorina työskentelevä Määttä muistaa suunnata edelleen ahkerasti ladulle.

– Tänä talvena tavoitteena on hiihtää 1 500 kilometriä. Nyt on jo tuhat täynnä eli hanke on hallinnassa, Määttä naurahtaa.

Viikonloppuisin Määtän hiihtokalenteriin kertyy keskimäärin 30 – 40 hiihtokilometriä.

– Joskus saatan hiihdellä viisikin tuntia yhtäjaksoisesti, Määttä toteaa.

Lahdesta kolme MM-mitalia

Kuusamon Erä-Veikkoja edustanut Pirkko Määttä voitti kansainvälisellä tasolla viisi mitalia. Sarajevon olympialaisissa Määttä oli mukana viestin pronssijoukkueessa, samoin Calgaryn olympialaisissa.

Lahden MM-kisoissa 1989 Pirkko Määttä voitti kultaa viestissä yhdessä Marja-Liisa Kirvesniemen, Jaana Savolaisen ja Marjo Matikaisen kanssa. Kymmenen kilometrin henkilökohtaisella matkalla Määttä sijoittui hopealle ja 15 kilometrillä pronssille.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Puhallettava viulu? Ei mahdoton ajatus outojen soitinten nikkarille – "Tekemistä ohjaa se minkälaisia taitoja on"

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 3 - 12:32

Pajassa tuoksuu sahattu puu. Ilmassa on pölyä ja aavistus vanhan elektroniikan tuoksua. On kuin olisin tullut veistoluokkaan, jossa on vanha putkiradio päällä. Pajalla on kuitenkin hiljaista. Ei mölyä radio eikä pauhaa Spotify.

Tatu Salmela
  • Rakensi ensimmäisen soittimensa 13-vuotiaana
  • koulutukseltaan soitinrakentaja ja musiikkiteknologi
  • korjaa myös vanhoja kosketinsoittimia
  • soittaa mm. huuliharppua ja ukulelea

Soitinrakentaja Tatu Salmela on kumartunut keskeneräisen soittimen ylle. Se näyttää rikkinäiseltä pianolta, hajonneelta haitarilta tai melodicalta, joita joskus kouluissa puhallettiin.

– Tämä on bandonina, puhallettava kosketinsoitin. Siinä on parikielet, kuten bandoneonissa.

Salmelan soitin on menossa Vain Elämää -sarjasta tutulle muusikko Leri Leskiselle. Soitinta ei ole rakennettu eksoottisesta sukupuuttoon kuolevasta jalopuusta, vaan joka pihan puusta, pihlajasta.

Ihan nopeasti ei bandonina synny.

– Vuoden verran olen tämän kanssa taistellut, Salmela huokaa ja sovittelee Bb-kosketinta paikoilleen.

Mitä seuraavaksi, puhallettava viulu? Salmela sovittaa bandoninan pihlajasta tehtyjä koskettimia paikoilleenWasim Khuzam / Yle

Soitinrakentaja meinaa nauraa itsensä jakkaralta lattialle, kun esitän hänelle ideani mahdottomasta soittimesta, puhallettavasta viulusta. Hetken hekoteltuaan rakentajan idea lähtee liikkeelle ja kohta ollaan jo piirustuksia tekemässä.

– Tuossahan se leuan alla olisi heti hollilla, miettii Salmela viulun suukappaletta. Hän syttyy oitis ajatusleikkiiin.

– Minkälaiset kielet…pitäis pystyä puhaltamaan…ruokokieli, kuminauha…hmm.

Lupaan mennä viikon päästä katsomaan prototyyppiä.

Ainutlaatuinen näppäinhuuliharppu

Salmela kaivaa varovasti rasiasta kankaaseen käärityn soittimen. Se on huuliharppu jossa on pienet näppäimet haitarin tapaan.

– Ei ole toista samanlaista. Kyselyitä tästä soittimesta on tullut mahdottomasti.

Salmela on jakanut avoimesti tietoa soittimestaan, silti samanlaista ei ole vielä kukaan muu rakentanut.

– Tulisi liian kalliiksi rakentaa näitä yksitellen. Vuoden tämän rakentamiseen menee.

Salmela puhaltaa harpustaan äänen. Soundi on savuinen ja tuhiseva, jonkinlainen sekoitus huuliharppua ja haitaria.

Versioita muista soittimista

Suomalaisia käsin tehtyjä sähkökitaroita ja vahvistimia on myyty tunnetuille muusikoille. Esimerkiksi Kari Niemisen rakentamia Versoul-kitaroita nähdään nykyään muun muassa Ronnie Woodin tai Billy Gibbonsin kaulassa. Salmela haluaa kuitenkin tehdä jotain erikoisempaa.

– Tekemistä ohjaa se minkälaisia taitoja on, miettii Salmela omia motiivejaan.

– Kaikki soittimeni ovat periaatteessa sovelluksia jostain muista soittimista. Omassa verstaassa kynnys tekemiseen on matala, niinpä saan ideasta testiversion mahdottoman nopeasti.

Bb-kosketin menee paikalleen.Wasin Khuzam / Yle Artisti vai bisnesmies?

Ikaalisten käsi- ja taideteollisen koulun harmonikanrakentajan koulutus lopetettiin vuoden 2016 lopulla.

Salmelaa se harmittaa, koulutuksesta on hyvät muistot.

– Kun kolme vuotta saa pohdiskella tuollaisia asioita, se tekee hyvää, filosofoi Salmela hieman haikeasti.

Oulun Tuirassa soitinapajassa istuskeleva Salmela lienee tyypillinen soitinrakentaja. Hän istuu yksikseen höyläpenkin äärellä, rakentaa ja kokeilee ja rakentaa uudelleen, työtunteja säästämättä. Bandoniinaankin on tehty jo toiset koskettimet, ensimmäiset eivät kelvanneet Salmelalle.

Markkinoinnille ei juuri jää aikaa, eikä aina halujakaan.

– Taiteilijapuoli sotii tätä kaupallista puolta vastaan. Eihän tässä oikeastaan rahoihin päästä ollenkaan. Hädin tuskin pystyn tällä kannattelemaan harrastustoimintaa, naurahtaa Salmela.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Virpi Karhu löysi tumppaamiselle hyviä syitä: ”On häpeällistä seistä röökillä pihalla kun lasten kaverit tulevat kylään"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Maaliskuu 3 - 12:12

Yli 30 vuotta elämästään sauhutellut Karhu aloitti tupakkalakon helmikuun alussa Irti tupakasta -ryhmässä. Edellisen kerran hän oli tupakkalakossa vuonna 2014 – silloin lopetuspäätös piti kaksi kuukautta. Nyt hän uskoo selättävänsä riippuvuutensa.

– 12 askeleen ohjelman avulla, jolla olen päässyt muistakin riippuvuuksista eroon, pystyn selättämään tupakan. Opetellaan elämään toisin. Kun riippuvuus on napannut kiinni, sen on piilottanut myös itseltään, Virpi Karhu perustelee.

Nella Nuora / Yle Tupakka piiloon pyöränsarveen

Ensimmäisen kerran, kun Virpi Karhu päätti aloittaa tupakoinnin, hän oli 12-vuotias.

– Se oli oikeastaan jonkinlainen riitti, joka liittyi yläkouluun siirtymiseen.

Painelin Oulussa radan varteen tupakalle. Fiilis oli mahtava. Mä poltan tupakkaa. Ja siitä se sitten lähti. Virpi Karhu

Virpi Karhu osti kaveriltaan tupakan 12 pennillä, piilotti sen pyöränsarveen ja nappasi tulitikkuaskin kotoa, heti kun vanhempien silmä vältti.

– Painelin Oulussa radan varteen tupakalle. Fiilis oli mahtava. Mä poltan tupakkaa. Ja siitä se sitten lähti.

Suomalaisten tupakointi

THL:n mukaan viimeisten kymmenen vuoden aikana aikuisväestön samoin kuin eläkeikäisten miesten tupakointi on vähentynyt. Eläkeikäisten naisten tupakointi on hieman lisääntynyt.

20–64-vuotiaista miehistä noin 26 prosenttia tupakoi vuonna 2005. Vuonna 2015 heistä tupakoi enää 18 prosenttia.

20–64-vuotiaista naisista noin 17 prosenttia tupakoi vuonna 2005. Kymmenen vuotta myöhemmin naisista tupakoi 15 prosenttia.

THL

Siitä lähtien Virpi Karhu on poltellut enemmän ja vähemmän. Uuden vuoden lupauksena tehdyt lopettamispäätökset ovat kestäneet hänellä 10 minuuttia. Kolmen raskauden aikana tupakkalakot ovat pitäneet.

– Oikeastaan lähes koko 50-vuotisen elämäni aikana on vain yksi 10 vuoden pätkä, jolloin poltin vain silloin tällöin. Tuolloin hyllyssä ollut tupakka-aski ei edes häirinnyt kauheasti. Se oli enemmän seurapolttamista.

Liftasin Ylivieskaan ja kävin ostamassa askin. Siitä se taas lähti. Virpi Karhu Liftillä tupakan ostoon

Toinen tupakanpolton aloittamispäätös syntyi keväällä 1986 Ylivieskan Raudaskylässä. Kevätaurinko oli lämmittänyt pihaan nurmipälven, jota katsellessa Virpi Karhulle tuli ensimmäisenä mieleen tupakka.

– Liftasin Ylivieskaan ja kävin ostamassa askin. Siitä se taas lähti. Ei siihen ole sen kummempaa koskaan tarvittu, Virpi Karhu kertaa 30 kilometrin edestakaista röökinostoreissuaan.

Samalla tavalla tupakointi alkoi muutama vuosi sitten uudestaan – hetken mielijohteesta. Työmatkalla Virpi Karhu pummasi työkaveriltaan sikarin.

– Siitä se sitten taas lähti. Eikä taukoja tuota kahden kuukauden pätkää lukuun ottamatta ole ollut.

YLE / Anssi Leppänen Riippuvuus lymyää sopukoissa

Nyt Karhu on tehnyt päätöksensä ja uskoo lopettamispäätöksensä pitävän. Hän sanoo lokeroineensa tupakoinnin aikaisemmin johonkin aivosopukkaan, jossa se on pysynyt mukavasti piilossa.

– Kahden kuukauden lakon aikana nuorin lapsistani sanoi, että ”äiti, sua on paljon mukavampi halata kun et haise sikarilta". Senkin olen ikävästi painanut villaisella jonnekin aivosopukaan. Taas äiti haisee sikarilta.

On häpeällistä seistä röökillä pihalla kun lasten kaverit tulevat kylään. Virpi Karhu

Tupakoinnin haittapuoliksi Virpi Karhu listaa myös jatkuvan flunssaisen olon ja äänen käheyden. Myös sosiaalinen paine ja moraaliset syyt painavat vaakakupissa lopettamispäätöksen puolesta.

– On häpeällistä seistä röökillä pihalla kun lasten kaverit tulevat kylään. Raha on myös iso asia, sanoo Virpi Karhu, ja laskee polttamiensa sikareiden maksavan pari sataa euroa kuukaudessa.

– Se on aika iso summa yksinhuoltajaperheessä, ja myös iso moraalinen asia; laittaako rahaa tupakkaan vai käyttääkö sen koko perheen iloksi?

Ismo Pekkarinen / AOP Kyllä minä tupakan selätän

Nyt kun Virpi Karhu ei enää polta, hän on huomannut, että aamut ovat hankalia.

– Herään viiden aikaan ja menen kuudeksi salille. Aamurutiineihini on kuulunut kahvi ja sitten ulos tupakalle, mikä tuntuu nyt ihan hullulta. Järki on pitänyt ottaa käteen ja hokea itselleni, että kyllä minä tämän selätän ja pääsen tästä yli. Pystyn siihen!

Tiedän, että retkahdus on vain yhden tupakan takana. Virpi Karhu

Avominnen vastaavana päihde- ja läheisohjaajana toimiva Virpi Karhu tsemppaa itseään myös onnistumisen tunteilla.

– Kun näen jonkun ulkona pakkasessa ja viimassa tupakoimassa, voin olla tyytyväinen itseeni, että minun ei tarvitse. Tupakka on toki mielessä, onhan se ollut seuralaisena 40 vuotta, mutta ei ole tullut sellaista tunnetta, että pitäisi polttaa.

Virpi Karhu myöntää, että tupakan himon iskiessä on ollut pakko laskea sekunteja ja minuutteja. Fyysisiä vieroitusoireita hän ei ole tuntenut.

– Mutta ilman ryhmän tukea olisi ollut vielä vaikeampaa.

Vinkiksi riippuvuudesta eroon kamppaileville Virpi Karhu antaa rutiinien rikkomisen ja vaikeaan hetkeen keskittymisen.

– Kahvit minimiin. Vältä tilanteita, joissa tekee eniten mieli tupakkaa. Hyödynnä toisten tuki. Kannattaa tehdä töitä jo ennen lopettamista ja motivoida itsensä pysymään päätöksessä. Tiedän, että retkahdus on vain yhden tupakan takana.

"Vieroitusta ei tueta riittävästi"

Suomalaisista 20–64-vuotiaista noin 17 prosenttia tupakoi päivittäin vuonna 2015. Tilastot kertovat, että suomalaisten tupakointi on vähentynyt reippaasti viime vuosina.

Virpi Karhu sai apua tupakoinnin lopettamiseen yksityiseltä riippuvuusklinikalta. Vieroitukseen saa apua myös esimerkiksi syöpäyhdistysten kursseilta, työterveydestä ja terveyskeskuksista.

Asiantuntija Otto Ruokolainen terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on sitä mieltä, että Suomessa lopettamisen tukeminen ei ole parhaalla mahdollisella tasolla eli julkista rahoitusta ei ole riittävästi.

– Rajoitusten lisäksi tarvittaisiin pehmeämpiä keinoja eli lopettavien tukemista. Suomessa rahoitetaan aika vähän tätä työtä verrattuna muihin Pohjoismaihin. Aiemmin tupakkaverosta osa oli korvamerkitty tupakoinnin ehkäisyyn, mutta se poistui 2009. Ray tosin tukee erilaisia järjestöjä, jotka tekevät tupakoinnin ehkäisytyötä.

Ruokolaisen mukaan kunnat päättävät itse, kuinka paljon rahoitetaan esimerkiksi tupakasta vieroituskursseja. Rahoitus siis vaihtelee paljon eri puolilla Suomea.

– Suomessa ei ole moneen vuoteen ollut suurta kansallista kampanjaa aiheesta. Ne kyllä herättävät keskusteluja ja vaikuttavat mielipiteisiin, mutta ovat kalliita toteuttaa,” toteaa THL:n asiantuntija.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Virpi Karhu löysi tumppaamiselle hyviä syitä: ”On häpeällistä seistä röökillä pihalla kun lasten kaverit tulevat kylään"

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 3 - 12:12

Yli 30 vuotta elämästään sauhutellut Karhu aloitti tupakkalakon helmikuun alussa Irti tupakasta -ryhmässä. Edellisen kerran hän oli tupakkalakossa vuonna 2014 – silloin lopetuspäätös piti kaksi kuukautta. Nyt hän uskoo selättävänsä riippuvuutensa.

– 12 askeleen ohjelman avulla, jolla olen päässyt muistakin riippuvuuksista eroon, pystyn selättämään tupakan. Opetellaan elämään toisin. Kun riippuvuus on napannut kiinni, sen on piilottanut myös itseltään, Virpi Karhu perustelee.

Nella Nuora / Yle Tupakka piiloon pyöränsarveen

Ensimmäisen kerran, kun Virpi Karhu päätti aloittaa tupakoinnin, hän oli 12-vuotias.

– Se oli oikeastaan jonkinlainen riitti, joka liittyi yläkouluun siirtymiseen.

Painelin Oulussa radan varteen tupakalle. Fiilis oli mahtava. Mä poltan tupakkaa. Ja siitä se sitten lähti. Virpi Karhu

Virpi Karhu osti kaveriltaan tupakan 12 pennillä, piilotti sen pyöränsarveen ja nappasi tulitikkuaskin kotoa, heti kun vanhempien silmä vältti.

– Painelin Oulussa radan varteen tupakalle. Fiilis oli mahtava. Mä poltan tupakkaa. Ja siitä se sitten lähti.

Suomalaisten tupakointi

THL:n mukaan viimeisten kymmenen vuoden aikana aikuisväestön samoin kuin eläkeikäisten miesten tupakointi on vähentynyt. Eläkeikäisten naisten tupakointi on hieman lisääntynyt.

20–64-vuotiaista miehistä noin 26 prosenttia tupakoi vuonna 2005. Vuonna 2015 heistä tupakoi enää 18 prosenttia.

20–64-vuotiaista naisista noin 17 prosenttia tupakoi vuonna 2005. Kymmenen vuotta myöhemmin naisista tupakoi 15 prosenttia.

THL

Siitä lähtien Virpi Karhu on poltellut enemmän ja vähemmän. Uuden vuoden lupauksena tehdyt lopettamispäätökset ovat kestäneet hänellä 10 minuuttia. Kolmen raskauden aikana tupakkalakot ovat pitäneet.

– Oikeastaan lähes koko 50-vuotisen elämäni aikana on vain yksi 10 vuoden pätkä, jolloin poltin vain silloin tällöin. Tuolloin hyllyssä ollut tupakka-aski ei edes häirinnyt kauheasti. Se oli enemmän seurapolttamista.

Liftasin Ylivieskaan ja kävin ostamassa askin. Siitä se taas lähti. Virpi Karhu Liftillä tupakan ostoon

Toinen tupakanpolton aloittamispäätös syntyi keväällä 1986 Ylivieskan Raudaskylässä. Kevätaurinko oli lämmittänyt pihaan nurmipälven, jota katsellessa Virpi Karhulle tuli ensimmäisenä mieleen tupakka.

– Liftasin Ylivieskaan ja kävin ostamassa askin. Siitä se taas lähti. Ei siihen ole sen kummempaa koskaan tarvittu, Virpi Karhu kertaa 30 kilometrin edestakaista röökinostoreissuaan.

Samalla tavalla tupakointi alkoi muutama vuosi sitten uudestaan – hetken mielijohteesta. Työmatkalla Virpi Karhu pummasi työkaveriltaan sikarin.

– Siitä se sitten taas lähti. Eikä taukoja tuota kahden kuukauden pätkää lukuun ottamatta ole ollut.

YLE / Anssi Leppänen Riippuvuus lymyää sopukoissa

Nyt Karhu on tehnyt päätöksensä ja uskoo lopettamispäätöksensä pitävän. Hän sanoo lokeroineensa tupakoinnin aikaisemmin johonkin aivosopukkaan, jossa se on pysynyt mukavasti piilossa.

– Kahden kuukauden lakon aikana nuorin lapsistani sanoi, että ”äiti, sua on paljon mukavampi halata kun et haise sikarilta". Senkin olen ikävästi painanut villaisella jonnekin aivosopukaan. Taas äiti haisee sikarilta.

On häpeällistä seistä röökillä pihalla kun lasten kaverit tulevat kylään. Virpi Karhu

Tupakoinnin haittapuoliksi Virpi Karhu listaa myös jatkuvan flunssaisen olon ja äänen käheyden. Myös sosiaalinen paine ja moraaliset syyt painavat vaakakupissa lopettamispäätöksen puolesta.

– On häpeällistä seistä röökillä pihalla kun lasten kaverit tulevat kylään. Raha on myös iso asia, sanoo Virpi Karhu, ja laskee polttamiensa sikareiden maksavan pari sataa euroa kuukaudessa.

– Se on aika iso summa yksinhuoltajaperheessä, ja myös iso moraalinen asia; laittaako rahaa tupakkaan vai käyttääkö sen koko perheen iloksi?

Ismo Pekkarinen / AOP Kyllä minä tupakan selätän

Nyt kun Virpi Karhu ei enää polta, hän on huomannut, että aamut ovat hankalia.

– Herään viiden aikaan ja menen kuudeksi salille. Aamurutiineihini on kuulunut kahvi ja sitten ulos tupakalle, mikä tuntuu nyt ihan hullulta. Järki on pitänyt ottaa käteen ja hokea itselleni, että kyllä minä tämän selätän ja pääsen tästä yli. Pystyn siihen!

Tiedän, että retkahdus on vain yhden tupakan takana. Virpi Karhu

Avominnen vastaavana päihde- ja läheisohjaajana toimiva Virpi Karhu tsemppaa itseään myös onnistumisen tunteilla.

– Kun näen jonkun ulkona pakkasessa ja viimassa tupakoimassa, voin olla tyytyväinen itseeni, että minun ei tarvitse. Tupakka on toki mielessä, onhan se ollut seuralaisena 40 vuotta, mutta ei ole tullut sellaista tunnetta, että pitäisi polttaa.

Virpi Karhu myöntää, että tupakan himon iskiessä on ollut pakko laskea sekunteja ja minuutteja. Fyysisiä vieroitusoireita hän ei ole tuntenut.

– Mutta ilman ryhmän tukea olisi ollut vielä vaikeampaa.

Vinkiksi riippuvuudesta eroon kamppaileville Virpi Karhu antaa rutiinien rikkomisen ja vaikeaan hetkeen keskittymisen.

– Kahvit minimiin. Vältä tilanteita, joissa tekee eniten mieli tupakkaa. Hyödynnä toisten tuki. Kannattaa tehdä töitä jo ennen lopettamista ja motivoida itsensä pysymään päätöksessä. Tiedän, että retkahdus on vain yhden tupakan takana.

"Vieroitusta ei tueta riittävästi"

Suomalaisista 20–64-vuotiaista noin 17 prosenttia tupakoi päivittäin vuonna 2015. Tilastot kertovat, että suomalaisten tupakointi on vähentynyt reippaasti viime vuosina.

Virpi Karhu sai apua tupakoinnin lopettamiseen yksityiseltä riippuvuusklinikalta. Vieroitukseen saa apua myös esimerkiksi syöpäyhdistysten kursseilta, työterveydestä ja terveyskeskuksista.

Asiantuntija Otto Ruokolainen terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on sitä mieltä, että Suomessa lopettamisen tukeminen ei ole parhaalla mahdollisella tasolla eli julkista rahoitusta ei ole riittävästi.

– Rajoitusten lisäksi tarvittaisiin pehmeämpiä keinoja eli lopettavien tukemista. Suomessa rahoitetaan aika vähän tätä työtä verrattuna muihin Pohjoismaihin. Aiemmin tupakkaverosta osa oli korvamerkitty tupakoinnin ehkäisyyn, mutta se poistui 2009. Ray tosin tukee erilaisia järjestöjä, jotka tekevät tupakoinnin ehkäisytyötä.

Ruokolaisen mukaan kunnat päättävät itse, kuinka paljon rahoitetaan esimerkiksi tupakasta vieroituskursseja. Rahoitus siis vaihtelee paljon eri puolilla Suomea.

– Suomessa ei ole moneen vuoteen ollut suurta kansallista kampanjaa aiheesta. Ne kyllä herättävät keskusteluja ja vaikuttavat mielipiteisiin, mutta ovat kalliita toteuttaa,” toteaa THL:n asiantuntija.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lauri haluaa miljonääriksi – ”Kyse ei ole vain rahasta, vaan onnistumisesta”

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 3 - 09:25

Lauri Salovaara on monitoimimies ja tullut tunnetuksi lukuisista erilaisista tapahtumista. Tuorein on hänen haaveensa miljoonasta eurosta.

– Telkkarivisailu olisi ehkä helppo tapa saada rahaa, Lauri Salovaara sanoo naureskellen ja lisää, että tärkeintä on hankkeen onnistuminen.

– Matka on ihan yhtä tärkeä kuin perille pääsy.

Salovaara julkaisi viikko sitten torstaina 23. helmikuuta projektinsa, jossa hän tavoittelee miljoonaa euroa 500 päivässä. Tähtäin on hänen 40-vuotissyntymäpäivänsä heinäkuussa 2018.

– Haluan kuitenkin satsata uusiin ja isompiin innovatiivisiin hankkeisiin, esimerkiksi viestintäalan yrityksiin, Lauri Salovaara sanoo ja kertoo, että projektin jälkeen hänellä on neljä omaa ideaa valmiina julkaistavaksi.

Uudenlainen hoivakoti

Miljoonasta riittäisi varoja myös ikäihmisille, sillä Lauri Salovaara haluaa ravistella hankkeensa myötä suomalaista vanhustenhoitoa. Hän kertoo nähneensä lähiomaisensa kautta sekä hyviä että huonoja hetkiä.

– Tällä hetkellä se on osittain todella huonolla tolalla, Lauri Salovaara kertoo ja painottaa, ettei hänen mielestään vanhusten kohdalla saisi olla yhtään ainoa heikkoa kohtaa.

Matka on ihan yhtä tärkeä kuin perille pääsy. Lauri Salovaara

Salovaaran mielestään puutteena on erityisesti se, ettei ihmistä ja hänen yksilöllisyyttään huomioida.

– Muistisairaiden tarpeet eivät esimerkiksi ole samat kuin muilla.

Osan mahdollisesta miljoonasta Salovaara satsaisi uudenlaiseen ikäihmisen hoivakotiin, johon hän ottaisi mallia USA:sta, jossa sisätiloihin on rakennettu tekonurmikko, asukkaat kulkevat pihalta kuin omaan taloon eli huoneeseensa.

– Taustalla on pihapiiriajattelu. Rakentaisin viereen myös päiväkodin. Pihalle tulisi kotieläimiä ja lisäksi ikäihmiset saisivat halutessaan vaikka konjakkihörpyn, jos ovat sellaiseen tottuneet.

Yrittäjän vapaus apuna

Salovaara on saanut tähän mennessä yli 200 yhteistyöehdotusta. Joukossa on osakkuustarjouksien lisäksi avuntarjouksia, joita on tullut Suomen lisäksi muun muassa Virosta ja Yhdysvalloista.

Ikäihmiset saisivat halutessaan vaikka konjakkihörpyn, jos ovat sellaiseen tottuneet. Lauri Salovaara

Lauri Salovaaralla on projektinsa taustalla neljä neuvonantajaa, joista yksi on oululainen teollisuusneuvos Jorma Terentjeff. Ensi viikon keskiviikkona 8. maaliskuuta Salovaara käy Terentjeffin kanssa yhteydenotot läpi ja aloittaa sen jälkeen yhteistyöneuvottelut valittujen kanssa.

Lauri Salovaaralla on jo vuosia ollut monta rautaa tulessa yhtä aikaa, mutta hän sanoo olevansa parhaimmillaan pienen kiireen kirittäessä kantapäillä.

– Minulla on yrittäjän vapaus. Voin lähteä vaikkapa aamupäivällä hiihtolenkille ja tehdä töitä sitten iltamyöhään saakka. Tänään heräsin kello viisi ja olen ehtinyt aamuyhdeksään mennessä tehdä rutkasti töitä ja hoitaa monta asiaa.

Lauri Salovaara kertoo miljoonan euron tavoitteestaan Ylen Aamu-tv:ssä lauantaina 4. maaliskuuta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ei sellaista alaa, etteikö sitä voisi taittaa peliksi – pelillistämistä käytetään jo arjen työkaluna

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 2 - 19:27
Mistä on kyse?
  • Pelillistämisellä tarkoitetaan pelien dynamiikan ja mekaniikan soveltamista eri ympäristöihin, kuten erilaisissa verkkopalveluissa, koulutuksessa tai työelämässä.
  • Pelillisyyttä käytetään tuomaan elämyksellisyyttä ja miellyttävyyttä uusiin ympäristöihin ja sen tarkoituksena on edistää palvelunkäyttäjien osallistumista ja sitoutumista käytettyyn palveluun peleistä tuttujen ominaisuuksien avulla.
  • Pelillisyyden lähikäsitteeksi voidaan ajatella myös leikillisyys-termiä.

Pelillistämisellä erilaisista palveluista ja järjestelmistä saadaan enemmän pelien kaltaisia. Peleistä otetaan käyttöön niiden hyvät ominaisuudet ja samalla rakennetaan sosiaalisia yhteisöjä.

Juho Hamari aloitti työnsä pelillistämisen professorina Porin yliopistokeskuksessa joulukuussa 2016. Kyseessä on maailman ensimmäinen alan professuuri.

– Pelillistämisen voi nähdä myös laajempana ilmiönä, jossa pelit tulevat ihmisten elämään yhä enemmän. Myös monet pelilliset ilmiöt puskevat yhteiskuntaan ja mediaan, esimerkiksi elektroninen urheilu.

Pelillisyys sopii moneen

Pelillistämistä voidaan käyttää muun muassa opetukseen, työnhaun tehostamiseen, markkinointiin ja ympäristö- ja terveyskasvatukseen.

– Pelillistämistä käytetään arjen työkaluna. Esimerkiksi älypuhelimiin tehdyt urheilun kannustustyökalut antavat tietoa omasta suorituksesta ja palkitsevat tekijän pelillisillä elementeillä, Hamari kertoo.

Melkein kaikkeen löytyy jokin pelillistämisjuttu. Juho hamari

Peleissä annetaan myönteistä palautetta, kun tehtävässä onnistuu. Näitä elementtejä siirretään myös arkielämään. Kun tekee mitä käyttäjän halutaan tekevän, saa siitä välittömästi hyvää palautetta. Se tekee työskentelystä mielekkäämpää.

– Oppiminen on ollut pelillistämisen kohde jo hyvin pitkään, sitä ei aina edes huomaa. Facebookissa ihmiset pelillistävät arjen eri osa-alueita, kotitöiden pelillistämiseenkin on peli, melkein kaikkeen löytyy jokin pelillistämisjuttu, Juho Hamari sanoo.

Pelit motivoivat ja innostavat

Arkielämässä monet tehtävät voivat olla yksitoikkoisia. Esimerkiksi kuntoutuksessa joudutaan tekemään paljon tiettyjä toistoja, ja se voi olla turhauttavaa. Mutta jos ympärille rakennetaan peli, tuolilta ylös alas nousu voikin muuttua hauskaksi resiinalla ajoksi.

– Kuntoutus on silloin huomattavasti hauskempaa ja motivoivampaa. Samalla kun saa pisteitä, näkee oman kehityksen. Saadusta tiedoista henkilökunta voi seurata, miten kuntoutus etenee, kertoo Oulu Game Labin Anna Salomaa.

Kuntoutus on silloin huomattavasti hauskempaa ja motivoivampaa. Anna Salomaa

Yksinkertaisimmillaan pelillistäminen voi näkyä palveluissa, joissa tietoja joutuu käsittelemään usealla eri sivulla. Nykyään visuaalinen palkki näyttää etenemisen vauhdin, peleistä tuttu kikka tekee ajan käytön helpommin hahmotettavaksi.

Elämä on peliä

Keski-ikäiset ja nykynuoret ovat kasvaneet pelien parissa. Pelit ovat jättäneet ihmisiin erilaisen tavan ajatella ja jäsentää omaa arkielämää, tavoitteita ja tehtäviä. Monet näkevät elämän ja työuran pelillisenä haasteena,

Pelillisyys on tullut jäädäkseen, sanoo professori Juho Hamari.Nella Nuora / Yle

jota pelataan. Elämä on tavallaan peliä.

– Kaikki rakenteellistavat elämänsä jollain pelillisellä tavalla. Kaikki peleissä olevat elementit löytyvät myös elämän muilta alueilta. Pelillisyys on ehkä sellainen laajempi ankkuri ilmiölle, joka on herättänyt meidät. Itse asiassa on aika järkevää miettiä, miten asiat rakennetaan niin, että ne ovat kiinnostavia, Juho Hamari pohtii.

Pelien parissa kasvaneet sukupolvet haluavat olla sisältöjen kanssa vuorovaikutuksessa, eivät pelkästään vastaanottavana osapuolena.

Opetusjärjestelmästä vientituotteeksi

Pelillisyys huomioidaan yhä enemmän kaikessa ihmisen käyttäytymiseen liittyvässä suunnittelussa.

– Pelillisyys on tullut jäädäkseen. Se häviää tulevaisuudessa ehkä sanana ja muuttuu osaksi yleistä suunnittelua, Hamari sanoo.

Se häviää tulevaisuudessa ehkä sanana ja muuttuu osaksi yleistä suunnittelua. Juho Hamari

Pelillistämisen alalla Suomi on mielenkiintoinen maa, peli- ja teknologiateollisuus ovat hyvin korkealla tasolla. Nyt Suomi on saanut myös maailman ensimmäinen alan professuurin.

– Meillä on hyvät puitteet viedä pelillistämiseen liittyviä tuotteita maailmalle. Suomi on johtava maa esimerkiksi koulutuksessa, ja se on hyvin pelillinen ympäristö. Opetussuunnitelmaa viedään koko ajan siihen suuntaan, että se lähtee oppijan lähtökohdista, kiinnostuksen kohteista ja motivaatiosta, Juho Hamari visioi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Paroc sulkee Oulun tehtaansa, 64 ihmistä irtisanotaan – "Olisi pystytty jatkamaan tuotantoa vuosia eteenpäin"

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 2 - 16:00

Paroc Group vahvistaa lopettavansa Oulun kivivillatehtaan toiminnan. Kaikkiaan tehtaalta irtisanotaan koko tehtaan tuontannollinen henkilöstö eli yhteensä 64 henkilöä. Muiden toimintojen osalta viisi tehtävää siirtyy muille Parocin toimipaikoille.

– Oulussa sijaitseva tehdas on vanha ja toiminnan jatkaminen vaatisi mittavia investointeja lähitulevaisuudessa, perustelee päätöstä Paroc Groupin toimitusjohtaja Kari Lehtinen.

Työntekijät eivät ole johdon kanssa yhtä mieltä Oulun tehtaan vanhanaikaisuudesta.

– Kyllähän se on herättänyt kysymyksiä, että yhtiö on viime vuosina investoinut kovasti ja sitä kautta luonut uskoa tulevaan. Kyllä näillä laitteilla olisi pystytty jatkamaan tuotantoa useita vuosia eteenpäin. Pienillä korjauksilla ja investoinneilla olisi päästy ihan hyvinkin hyvään tulokseen, kommentoi tehtaan sulkemista Oulun tehtaan pääluottamusmies Mika Soronen.

Tuotanto siirtyy Paraisille

Yhtiö aloitti tammikuun alkupuolella yt-neuvottelut Oulun tehtaan alasajamiseksi. Yhteistoimintaneuvottelut koskivat koko tehtaan noin 70 henkilöä, pois lukien operatiivinen myyntihenkilöstö.

– Onhan tämä ollut tiedossa, mutta onhan se raskasta kun se lopullinen päätös tulee. Markkinat on muuttuneet ja kilpailu kiristynyt ja tuonti lisääntyy koko ajan. Se on valitettavaa että tällaiseen päädytään, sanoo pääluottamusmies Mika Soronen.

Lopullisesti Oulun tehtaan ovet pistetään kiinni tämän vuoden heinäkuussa. Oulussa olevat tukitoiminnot Paroc siirtää muille yhtiön tehtaille ja toimipaikoille.

– Tuemme henkilöstöä uusien töiden saamisessa niin Parocissa kuin yhtiön ulkopuolella muun muassa työnhakuvalmennusten sekä yhdessä viranomaisten kanssa toteutettavien toimenpiteiden avulla, sanoo toimitusjohtaja Kari Lehtinen.

Oulussa valmistettavien rakennuseristeiden tuotanto siirtyy pääasiassa Parocin Paraisten tehtaalle. Tukitoimintojen tehtävät siirtyvät Parocin muille toimipaikoille.

Tehtaan sulkemisen jälkeen Paroc hoitaa Pohjois-Suomen toimituksia suorien tehdastoimitusten lisäksi aluetta palvelevan jakelupisteen kautta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Seppälä sulkee 14 myymälää Suomesta – katso lista täältä

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 1 - 17:55

Vaateliikeketju Seppälä ilmoitti keskiviikkona hakeutuvansa yrityssaneeraukseen ja sulkevansa 14 myymälää Suomessa. Myymälöitä suljetaan sitä mukaa kun niiden vuokrasopimukset päättyvät.

Suljettavien liikkeiden listalla ovat Ylivieskan, Helsingin Columbuksen, Loimaan, Joensuun, Nummelan, Vantaan Koivukylän, Hyvinkään, Forssan, Kajaanin, Nokian, Kauhajoen, Seinäjoen, Espoon Sellon sekä Tornion myymälät.

Osa liikkeistä on jo suljettu. Esimerkiksi Forssan myymälä meni kiinni helmikuussa.

Uusia tiloja haussa

Toisaalta Seppälä käy toimitusjohtaja Eveliina Melentjeffin mukaan muutamassa kaupungissa neuvotteluja uusista tiloista. Ylivieskassa on jo tehty vuokrasopimus uusista tiloista.

– Myymälä saadaan uudelleen auki nyt maaliskuussa, Melentjeff kertoo.

Seppälälle jää Suomeen 78 myymälää sekä Viron toiminnot. Osa suljettavien liikkeiden henkilöstöstä on siirtynyt töihin ketjun muihin myymälöihin.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä