Kanta-alueen uutisia

Uuno Möttönen on elänyt kauemmin kuin itsenäinen Suomi – yli satavuotiaita suomalaisia on vielä 861

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Joulukuu 5 - 07:55

– Elämäni kohokohta on se, että selvisin sodasta pienin vaurioin.

Näin arvioi talvi- ja jatkosodassa Suomea puolustanut Uuno Möttönen sohvallaan Perhossa Keski-Pohjanmaalla. Ulkona on lähes samanlainen ilma kuin talvisodan syttyessä. Omakotitalon ikkunasta näkee, kuinka lumihiutaleet leijailevat vielä lämpimään maahan.

101-vuotias Uuno on kokenut sota-aikojen lisäksi itsenäistyvän Suomen ensipyristelyt, sotia edeltäneet hyvät vuodet, 50-luvun jälleenrakennuksen ja vielä vuosikymmeniä sen jälkeen – eli hieman enemmän kuin Suomi itse.

Yli 100-vuotiaat suomalaiset

Suomessa asuu 861 henkilöä, jotka ovat täyttäneet 100 vuotta.

Heistä naisia on 726, miehiä 135.

Suomen vanhin henkilö on 111 vuotta täyttänyt mies.

Vuonna 1917 syntyneitä on Suomessa 390, joista naisia 332 ja miehiä 58.

Yhtään 6.12.1917 syntynyttä suomalaista ei enää ole elossa.

(Lähde: Väestörekisterikeskus, marraskuun lopun tilanne)

Suomessa asui marraskuun lopulla vielä 861 Uunon kaltaista yli 100-vuotiasta. Valtaosa heistä on naisia. Nykypäivän satavuotiaista tuskin kukaan lapsena olisi uskonut elävänsä niin pitkään. Sellainen ajatus olisi ollut suorastaan utopiaa: 1900-luvun alussa oli saavutus tai onnellinen sattuma elää edes yli 65-vuotiaaksi. Lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan suurta. Perheet osasivat varautua siihen, että kaikista lapsista ei koskaan kasva aikuisia.

– Nykyään ihminen voi suunnitella elämää pitkälle aika varmalta pohjalta. Sata vuotta sitten todennäköistä oli, että joka toinen ikäluokasta kuolee ennen kuin täyttää 50. Naisilla oli myös suuri riski kuolla synnytykseen, Suomen historian professori Pertti Haapala kertoo.

Tsaarin Venäjästä itsenäiseksi

Uuno Möttönen syntyi vuonna 1916 Suomeen, joka oli vielä osa tsaarin Venäjää. Kun kotimaa itsenäistyi, Uuno oli vasta yksivuotias. Suomessa elettiin pääosin köyhästi ja pienesti.

Möttösten kotona puutetta ei kuitenkaan ollut, sillä Otto-isä piti kyläkauppaa Perhon Möttösessä. 14 lapsen perheeseen elantoa toivat myös maanviljelys ja karjanhoito.

Samanlaista elämää eli moni muukin suomalainen, eikä itsenäisyyttä osattu odottaakaan, arvioi historian professori Pertti Haapala.

– Ei kukaan odottanut, että Venäjän keisari syöstäisiin vallasta. Vielä 1917 oli yleinen käsitys, että Suomi pysyy osana Venäjää – tapahtui Venäjällä mitä tahansa.

Uuno Möttösellä on kotituvan seinällä kuva vanhemmistaan, Otosta ja Serafiinasta.Juha Kemppainen / Yle

Sisällissodan jälkeen ja ennen toista maailmansotaa 1920- ja 30-luvuilla nykyiset satavuotiaat elivät todennäköisesti nuoruutensa parasta aikaa. Ilmassa oli toiveikkuutta: aineelliset olot kohenivat, saatiin neuvolajärjestelmä ja kaikki lapset kävivät koulua.

Myös nuori Uuno Möttönen pakkasi eväänsä laukkuun ja kävi oppivelvollisuuden velvoittamana kansakoulua. Vähävaraisille ruokaa tarjottiin opintiellä, mutta Möttösten kotona asiat olivat hyvin – ja niinpä ateriat piti hankkia itse.

Suomi oli kuitenkin melko tasa-arvoinen: lähes kaikilla oli yhtä niukasti kaikkea ja rikkaita oli vain vähän. Sen taustalla olivat kristinusko ja vuosisadan alun suomalaisuusliike, joka halusi koota kaikki ihmiset yhteen. Professori Pertti Haapalan mukaan ilmassa oli paljon isänmaallisuutta: omaa tasavaltaa korostettiin joka paikassa. 30-luvun kulttuuri oli myös sotilaallista.

– Esimerkiksi sotilasmarssit olivat normaalia viihdettä. Sotia oli ollut koko ajan, eikä ensimmäisestä maailmansodasta ollut kuin parikymmentä vuotta. Se ei ollut vielä hävinnyt mielestä, ja ehkä silloin oltiin henkisesti valmiimpia sotimiseen kuin myöhemmin, Haapala kertoo.

Nuori Uuno Möttönen rakuunan puvussa. Kuva on otettu armeijassa Lappeenrannassa vuonna 1938.Juha Kemppainen / Yle

Toisen maailmansodan tuomaa myllerrystä Suomeen ei kuitenkaan osattu odottaa. Silloiset parikymppiset paiskivat töitä kotirintamalla, kuolivat taisteluissa ja katsoivat vierestä, kun sota karsi omaa ikäluokkaa. Kuoleman väistämättömyys kosketti kaikkia.

Uuno Möttönen puolusti Suomea sekä talvi- että jatkosodassa. Kutsu sotaan tuli pian sen jälkeen, kun hän oli saanut taistelukaasutiedustelijan ja taistelulähetin koulutuksen.

– Olihan se suuri yllätys meikäläisille, kun sanottiin, että sota on syttynyt. Mehän olimme nuoria miehiä siihen aikaan ja vaihtoehtoja ei ollut. Olimme isänmaallisesta perheestä kotoisin, ja oli itsestäänselvää, että isänmaata lähdetään puolustamaan, Uuno muistelee.

Hän muistaa vielä hyvin hetken, kun tieto sodan syttymisestä tuli. Uuno oli armeijassa.

Olihan se suuri yllätys meikäläisille, kun sanottiin, että sota on syttynyt. Mehän olimme nuoria miehiä siihen aikaan ja vaihtoehtoja ei ollut. Uuno Möttönen

– Komppaniasta tuli lähetti, joka ilmoitti, että vihollisuudet ovat alkaneet. Olimme Suvannon rannalla Mannerheimin-linjalla, joka oli pääpuolustuslinja. Joukkueenjohtajan piti laittaa kiväärit ilmatorjunta-asemaan. Samainen kivääri pudotti mahdollisesti ensimmäisen venäläisen tiedustelukoneen. Kaksi tuli Laatokan päältä ja pikakivääri onnistui pudottamaan toisen alas.

Uuno Möttönen oli sodan alusta loppuun etulinjassa: talvisodassa jalkaväkirykmentti 24:ssä, jatkosodassa jalkaväkirykmentti 29:ssä. Etulinjassa työhön kuului välillä vaarallisten tiedustelujen tekemistä venäläisten puolelle. Läheltä piti -tilanteita riitti. Uuno sanoo, että rintamalla matkassa oli hyvä suojelusenkeli.

– Ainoastaan vasemmasta silmästä menetin näön, kun kuusenoksa kävi silmään.

Sota on unohtumaton kokemus

Lähes 100 000 suomalaista menetti henkensä puolustaessaan isänmaata.

– Sodan pituudesta ja kovuudesta kehkeytyi tragedia ja trauma. Se on ollut ikäluokkien elämässä iso, unohtumaton kokemus, historian professori Pertti Haapala kuvailee.

Sota onkin varjostanut tavalla tai toisella kaikkien nykyisten satavuotiaiden elämää.

Suomalaiset olivat sodan päättymiseen tyytyväisiä. Häviö ei ollut raaka, sillä poikkeuksellisesti Suomea ei miehitetty. Sotatrauma jätti kuitenkin jälkensä tuleviin vuosiin.

– Sotaikäluokan mielenterveys- ja perheongelmat olivat 50-luvulla pahoja. Elämän aloittaminen sodan jälkeen ei ollut helppoa, Haapala sanoo.

Sodan jälkeen tehtiin töitä ja lapsia

Uuno Möttönen tottui jo lapsena työntekoon, kuten käytännössä kaikki nykypäivän satavuotiaat. Ahkeruudesta ja sinnikkyydestä oli hyötyä, kun Suomi piti rakentaa sotien jälkeen uusiksi.

Useat maalla asuvat ottivat vastaan valtion lahjoittamia rintamamiestiloja. Käytännössä kyse oli palasta maata, joka piti itse raivata ja rakentaa. Perhesuunnittelu ei ollut kovin yleistä, ja siksi lapsiluku kasvoi usein suureksi.

Valtiokin kannusti hankkimaan paljon lapsia: sillä paikattiin sota-aikoina syntynyttä lapsivajetta. Sodan kokeneiden ihmisten hartioille kasautui paljon kannateltavaa.

– Moni paloi loppuun: teki raskasta työtä raskaissa olosuhteissa. Paremmin kävi kaupunkilaisille tai heille, jotka muuttivat maalta kaupunkiin ja pääsivät kevyempiin töihin, historian professori Pertti Haapala kuvailee.

Uuno Möttönen rakensi talon perheelleen vuonna 1950. Tässä kuvassa talo on uusi ja pihatien penkereille istutetut koivuntaimet vielä pieniä.Juha Kemppainen / Yle

Uuno Möttöselle kävi hyvin, vaikka hän olikin maaseudun pienestä pitäjästä. Uuno ei ryhtynyt rintamamiestilalliseksi, vaan sai osan isänsä tilasta ja jatkoi tämän perintöä viljelemällä maata sekä hoitamalla karjaa. Elantoa hankittiin myös muun muassa metsätöistä.

Seurustelu Sallin kanssa oli alkanut jo ennen sotaa, ja kenttäposti kulkikin parin välillä kiivaasti, jopa viikoittain. Kun sota oli ohi, oli itsestäänselvää mennä avioon.

– Se kuului elämänmenoon, Uuno toteaa.

Perhe sai rakennettua oman talon vuonna 1950 Möttöseen, vain kivenheiton päähän Uuno Möttösen synnyinkodista. Rakentaminen ei ollut yksinkertaista, koska kaikki oli ajalle tyypillisesti kortilla.

Esimerkiksi rakennustarvikkeista oli suurta puutetta. Uunon perhe joutui ostamaan esimerkiksi nauloja ja betoniamustasta pörssistä, ja hinta oli sen mukainen.

Kun oma koti valmistui, alkoi "tavanomainen, rauhallinen elämä", kuten Uuno itse kuvailee.

– Mentiin pitkin harppauksin siihen suuntaan, että elämä tuli muuttumaan.

Uuteen taloon valoa toivat aluksi lamppuöljy ja kynttilät. Oman kodin pihatien penkereille Möttösen perhe istutti koivuntaimet, jotka nyt muodostavat komean koivukujan. Myöhemmin saatiin sähkö ja taloon rakennettiin elintasosiipi eli lisätilaa, jossa on esimerkiksi sisävessa.

Lapsia perheeseen syntyi neljä, heistä yksi menehtyi jo pienenä.

"Sodankäyneiden elämä helpottui vasta eläkeiässä"

70-luvulla yhteiskunnan vaurastuminen toi nykypäivän satavuotiaiden elämään suuria helpotuksia. Terveydenhoito parani, kun esimerkiksi maaseudulle saatiin terveyskeskukset. Syntyi käsite "kolmas elämä". Sillä tarkoitetaan eläkeikää, jolloin ihminen pystyy vielä elämään täyttä elämää ja voi kokea uusiakin asioita.

Monet nykypäivän satavuotiaat ovat eläneet pitkään juuri terveydenhuollon kohentumisen vuoksi. Heistä monen elintaso nousi eläkkeellä paremmaksi kuin työvuosina.

– Sodankäyneen sukupolven elämä helpottui oikeastaan vasta eläkeiässä, historian professori Pertti Haapala summaa.

Uuno Möttönen.Juha Kemppainen / Yle

Uuno Möttönen on pitkästä elämästään tyytyväinen. Hänen mielestään Suomi on kehittynyt sadassa vuodessa hyvään suuntaan. Uuno on tyytyväinen siitä, että on saanut olla mukana rakentamassa Suomea ja nauttimassa rauhanaikaisesta elämästä.

– Suomessa on kaikki hyvin, sosiaaliset etuudet ovat hyvät ja mistään ei ole puutetta. Vapaassa Suomessa on hyvä asua.

Uuno asuu edelleen omillaan itse rakentamassaan talossa. Hän oli vaimonsa omaishoitaja kymmenen vuotta, kunnes Salli kuoli. Nyt yksineloa on takana jo yli kymmenen vuotta.

Uunon kotona käy hoitaja kaksi kertaa päivässä. Päivät kuluvat pääasiassa lukien. Kirjahyllyissä siitä kertovat monet luetut kirjat ja postilaatikkoon tulee päivittäin useampi lehti, muun muassa Helsingin Sanomat. Myös televisiota Möttönen seuraa tarkkaan.

Suomessa on kaikki hyvin, sosiaaliset etuudet ovat hyvät ja mistään ei ole puutetta. Vapaassa Suomessa on hyvä asua. Uuno Möttönen

Miltä tuntuu se, että saa viettää 100-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää, kun on itse Suomen itsenäisyyttä etulinjassa puolustanut?

– Kyllä tämä on hieno tapahtuma, ja totta kai rintamamiehenä itse lähden mukaan oman pitäjän juhlallisuuksiin, Uuno Möttönen toteaa.

Satavuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää hän viettää osallistumalla jumalanpalvelukseen ja seppeleenlaskuun kaatuneiden patsaalle.

Viime vuonna Uuno pääsi juhlimaan Suomen itsenäisyyttä presidentinlinnaan ja kätteli presidenttiä ensimmäisten joukossa, kolmantena. Muistona siitä on pöydällä kuva kättelyhetkestä, ja vieläkin silmiin syttyy ilo, kun hän muistelee vuodentakaista.

Sotaveteraani Uuno Möttönen pääsi viime vuonna viettämään itsenäisyyspäivää presidentinlinnassa. Juha Kemppainen / Yle

– Tämä oli sellainen kokemus, että en osannut tällaista ollenkaan odottaa. Suurenmoinen tapahtuma, että meitä rintamamiehiä muistetaan näin paljon, että kutsuttiin sinne.

Mitä Suomea vanhempi Uuno Möttönen haluaisi kotimaastaan säästää tuleville polville? Vastausta ei tarvitse kauaa odotella.

– Ennen kaikkea itsenäisyyden, että Suomi saa olla itsenäinen valtio eivätkä vieraat tule määräämään meidän asioita. Tämä on kaikkein tärkein!

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mehiläinen vetäytyy etäpistesuunnitelmasta – keksi sen sijaan uuden

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 4 - 19:20
Mistä on kyse?
  • Mehiläinen aikoo luopua suunnitelmasta perustaa Ouluun Siikalatvan terveysaseman etäpiste.
  • Sekä sosiaali- ja terveysministeriö että valtiovarainministeriö pitivät etäpistesuunnitelmaa lainvastaisena.
  • Sen sijaan Mehiläinen alkaa joka tapauksessa tarjota Oulussa terveyspalveluita kenelle tahansa, joka on valinnut hankkivansa terveyspalvelut Siikalatvan kunnalta, jonka kanssa Mehiläisellä on ulkoistamissopimus.
  • Oulu ei hyväksynyt etäpistesuunnitelmaa mutta ei myöskään uutta suunnitelmaa, koska se joutuisi maksamaan kuntalaistensa asioinnin.
  • Sairaanhoitopiirin johtajan mukaan uuden suunnitelman laillisuus pitää käydä läpi.
  • Mehiläisen mukaan uusi suunnitelma poikkeaa aiemmasta eikä palvelujen kattavuus ole sama kuin alkuperäisessä suunnitelmassa.

Mehiläinen aikoo luopua suunnitelmasta perustaa Ouluun Siikalatvan terveysaseman etäpiste. Yhtiö aikoo kuitenkin jatkaa suunnitelmia tarjota Mehiläisen palveluita Oulussa julkisina terveyspalveluina, Ylelle kerrotaan.

Alkuperäinen suunnitelma oli perustaa Ouluun Siikalatvan terveysaseman etäpiste. Ministeriöt kuitenkin torppasivat suunnitelman lainvastaisena, ja Oulun kaupunki totesi, että se ei aio maksaa kuntalaistensa asiointia Mehiläisessä.

Mehiläinen ei kuitenkaan anna periksi. Nyt Mehiläinen aikoo alkaa tarjota Oulussa Mehiläisen palveluita julkisena terveydenhoitona niille, jotka ovat valinneet käyttävänsä Siikalatvan terveyspalveluita.

– Asiakkaiden toivomus on ollut, että Oulun Mehiläisessä voisi asioida jatkossa myös päiväsaikaan. Emme näe tälle estettä, kertoo Mehiläisen toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpää sähköpostissa.

Siikalatvan terveyspalvelujen käyttäjäksi rekisteröitynyt voi siis hyödyntää Mehiläisen palveluita Oulussa myös päiväaikaan julkisina terveyspalveluina.

– No miksipä ei voisi? Sehän on yksityisen yrityksen asia päättää palveluidensa aukioloajoista, tietysti asiakkaidemme kanssa tehtyjen sopimusten rajoissa, Järvenpää kommentoi sähköpostitse.

Käytännössä tämä tarkoittaa siis edelleen sitä, että oululaiset voivat rekisteröityä Siikalatvan terveyspalvelujen käyttäjiksi ja asioida Mehiläisessä Oulussa.

– Kyllä, jos valitsee sellaisen terveysaseman, joka on ulkoistettu Mehiläiselle. Terveysasemasta tosin riippuu, missä toimipisteissä palveluita voi käyttää, koska sopimukset kuntien kanssa eroavat toisistaan. Esimerkiksi Rantsilan terveysaseman osalta siis ainakin osa palveluista tuotetaan Oulun Mehiläisessä myös jatkossa, Järvenpää kommentoi.

Aiemmin Oulun keskustan Mehiläisessä on ollut muun muassa ilta- ja viikonloppupäivystys.

Edelleenkään Oulu ei suostu maksamaan laskuja Siikalatvan terveysasemalle listautuneista, jos asiointi on Oulun kaupungin alueella. Kirsti Ylitalo-Katajisto

Uusi suunnitelma poikeaa Järvenpään mukaan huomattavasti etäpisteen perustamisesta.

– Terveyskeskukseen kuuluvat muun muassa sairaanhoitajien vastaanotto, hammashoito ja vuodeosastopalvelut. Oulun Mehiläisessä on jo nyt tarjottu ilta- ja viikonloppuvastaanottoa yleislääkäreille. Mahdollisuutta käydä myös päiväaikaan lääkärillä on toivottu. Palveluiden kattavuus on siis erittäin rajattu.

Järvenpää ei antanut Ylelle puhelinhaastattelua.

Juridisesti, sekä palveluiden sisällön ja kattavuuden osalta, se ei ole kuitenkaan ollenkaan sama asia kuin julkinen terveysasema toisen kunnan alueella. Janne-Olli Järvenpää

Mehiläinen vastaa Siikalatvan kunnan terveyspalveluista. Palveluita voivat kuitenkin käyttää myös muut kuin siikalatvalaiset, jos he rekisteröityvät Siikalatvan terveyspalvelujen asiakkaiksi. Käytännössä siis esimerkiksi oululainen voi hankkia palvelunsa Siikalatvan kunnalta ja saada ne käytännössä Oulusta. Maksajana palveluille on kuitenkin asukkaan kotikunta.

Oululle suunnitelma B tuli yllätyksenä

Oulun kaupungin edustajat ehtivät jo kertoa olevansa tyytyväisiä Mehiläisen päätökseen, kun etäpistesuunnitelma peruttiin. Tieto siitä, että Mehiläinen aikoo kuitenkin tarjota julkisia terveyspalveluita joka tapauksessa Oulussa myös päivisin, tuli yllätyksenä, kertoo hyvinvointijohtaja Kirsti Ylitalo-Katajisto.

– Tämä on mielenkiintoinen tieto.

Hän sanoo, että Oulu pysyy kannassaan. Se ei siis aio maksaa Mehiläisen palveluista julkisena terveydenhoitona ja aikoo riitauttaa menettelyn.

– Edelleenkään Oulu ei suostu maksamaan laskuja Siikalatvan terveysasemalle listautuneista, jos asiointi on Oulun kaupungin alueella.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Hannu Leskinen sanoo, että Mehiläisen uudenkin suunnitelman laillisuus on syytä käydä läpi.

– Tässä tilanteessa on syytä arvioida rauhassa, mikä on lakipohja asiassa ja vetää johtopäätökset sen jälkeen, Leskinen kommentoi.

Mehiläisessä uutta menettelyä pidetään ehdottomasti lainmukaisena.

– Ei meillä ole laissa esteitä yksityisille yrityksille tarjota palveluita useissa toimipisteissä tai päättää omista aukioloajoista. Juridisesti, sekä palveluiden sisällön ja kattavuuden osalta, se ei ole kuitenkaan ollenkaan sama asia kuin julkinen terveysasema toisen kunnan alueella, toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpää kirjoittaa sähköpostissaan.

– Lääkäriin kuitenkin pääsee, kun tarve on päiväsaikaan, ja päivystys toimii iltaisin ja viikonloppuisin. Terveyskeskukseen kuuluu kuitenkin paljon muitakin palveluita, ja näitä ei välttämättä saa muualta kuin Siikalatvan kunnan alueella olevista toimipisteistä.

Järvenpään mukaan lopullista päätöstä päivävastaanotosta ei ole tehty, ja Mehiläinen aikoo kuulla ministeriötä ja Oulun kaupunkia pian.

Sata oululaista halusi etäpisteelle

Etäpisteen oli määrä avautua jo 7. joulukuuta.

Siikalatvan kunnanjohtaja Pauli Piilman mukaan päätös etäsuunnitelmien perumisesta tehtiin sopuisasti yhdessä Mehiläisen kanssa.

Sekä sosiaali- ja terveysministeriö että valtiovarainministeriö pitivät suunnitelmaa lainvastaisena. Ministeriöiden mukaan niillä ei kuitenkaan olisi ollut mahdollisuutta estää etäpisteen avautumista, vaan Oulu olisi voinut myöhemmin riitauttaa Mehiläisen palveluista saamansa laskun ja asia olisi käsitelty hallintotuomioistuimessa.

Mehiläisen mukaan päätös etäpistesuunnitelmasta vetäytymisestä syntyi ministeriöiden ja Oulun kaupungin reaktioiden takia.

Keskustelimme asiasta yhdessä Mehiläisen kanssa hyvässä hengessä. Pauli Piilma

Mehiläisen toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpää toteaa, että yli sata oululaista oli ehtinyt valita hankkivansa terveyspalvelunsa Siikalatvan kunnalta.

– Uskoisin, että he voivat halutessaan valita nyt Siikalatvan Oulun terveysaseman sijaan haluamansa terveyskeskuksen Oulusta, Siikalatvan terveyskeskus-sairaalan osalta Rantsilan tai Pulkkilan terveysaseman, tai muun haluamansa terveysaseman, Järvenpää sanoo sähköpostitse.

Järvenpää lisäksi toteaa tiedotteessa, että vapaus valita terveyspalvelut ei nyt näytä toteutuvat laissa säädetyllä tavalla.

– Ihmisillä pitäisi olla oikeus päästä hyvään hoitoon nopeasti ja halutessaan vaihtaa terveyskeskusta, jos palvelu ei toimi.

Mehiläinen on aiemmin todennut yllättyneensä ministeriön tulkinnasta, koska sen hankkimien selvitysten perusteella järjestelmän olisi pitänyt olla lainmukainen.

"Paisunut julkisuus ei ole kenenkään etu"

Siikalatvan kunnanjohtaja Pauli Piilma kertoo, että etäpisteen avaaminen perutaan kokonaan.

– Keskustelimme asiasta yhdessä Mehiläisen kanssa hyvässä hengessä ja totesimme, että asia on paisunut huomattavan suureksi ja paisunut julkisuus ei ole kenenkään etu. Meidän tarkoituksemme on vain oman kunnan asukkaiden palvelujen turvaaminen eikä sote-uudistuksen vaikeaksi tekeminen, Piilma kommentoi.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Hannu Leskinen arvioi aiemmin Ylelle, että moni muukin lääkärikeskus voisi pyrkiä saamaan yksityisiä terveysasemia kaupunkeihin kaikkialla maassa.

Siikalatvan kunta on ulkoistanut terveyspalvelunsa Mehiläiselle. Vastaavia ulkoistamissopimuksia on myös Mehiläisen kilpailijoilla.

Korjattu 4.12. kello 20.20: Jutussa luki alun perin, että ulkoistamissuunnitelmia on myös Mehiläisen kilpailijoilla. Jutussa tarkoitettiin kuitenkin ulkoistamissopimuksia.

Lue lisää:

Ministeriöt: Siikalatvan ja Mehiläisen yhteinen terveyskeskus on lainvastainen

Mehiläisessä yllätyttiin ministeriöiden Siikalatva-tulkinnasta: Vastaavaa tapahtuu jo muualla

Oulu vie Siikalatvan ja Mehiläisen yhteisen terveyskeskuksen oikeuteen – ennakkotapaukseen halutaan oikeuden ratkaisu

Pikkukunnan ja Mehiläisen "keksintö" mahdollistaa yksityisten lääkäripalvelujen käytön verovaroin koko maassa

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Analyysi: Ydinvoimayhtiöllä ei ole aikomustakaan tuottaa voittoa, siispä yhteisöverojakaan on turha odotella

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 4 - 08:27

Ydinvoimayhtiö Fennovoiman pääkonttorin muutto Helsingistä Pyhäjoelle kuulostaa isolta uutiselta, mutta taloudellisesti tarkasteltuna yhtiön kotipaikan vaihdoksella Helsingistä Pyhäjoelle ei ole merkitystä.

Fennovoima ei tule virallisesti ja verotuksellisesti koskaan tuottamaan voittoa, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että ydinvoimayhtiö ei myöskään maksa yhteisöveroa kotikuntaansa.

Mistä tässä oikein on kyse?

Mankala-malli pirstaloi verotuksen

Pyhäjoen ja Olkiluodon ydinvoimahankkeet perustuvat niin sanotulle Mankala-mallille. Siinä yhtiö tuottaa energiaa osakkailleen omakustannushintaan, eli Mankala-yhtiö ei tuota koskaan voittoa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että yhtiö ei maksa osinkoa osakkailleen.

Näin siis virallisesti. Epävirallisesti yhtiön osakkaat voivat hyötyä edullisesta energiasta, jos ne saavat sitä alle markkinahintaan ja myyvät eteenpäin kalliimmalla.

Verottajan on vaikea puuttua tähän suoraan, koska voitto pirstaloituu useille eri osakkaille, eikä heidän omistamaansa yhtiöön, joka tekee virallisesti nollatulosta tai tappiota. Osakasyhtiöt puolestaan maksavat mahdollisen yhteisöveron kotikuntaansa eikä laitospaikkakunnalle.

60-luvun peruja

Mankala-periaate on energia-alan erikoisuus, joka vakiintui 1960-luvulla isojen energiahankkeiden toteuttamiseksi. Ydinvoimayhtiöiden lisäksi periaatetta käytetään myös tuuli- ja vesivoimatuotannossa.

Korkein hallinto-oikeus on vahvistanut mallin kahdella päätöksellään vuosina 1963 ja 1968. Oikeudessa käsiteltiin juurikin verotuksen hajaantumista voimalaitoskunnista osakaskuntiin.

Hintakikkailumahdollisuuden takia Mankala-yhtiöitä on kritisoitu peitellystä osingonjaosta osakkailleen. Näin tekivät myös vihreiden europarlamentaarikot Satu Hassi ja Heidi Hautala vuonna 2010, jolloin he jättivät Mankala-mallista kirjallisen kysymyksen EU-komissiolle. Se ei kuitenkaan johtanut toimenpiteisiin.

Näiden päätösten myötä mallin luulisi houkuttelevan muidenkin alojen yrityksiä, mutta näin ei ole käynyt. Yhtiön ja osakkeenomistajien välillä liikkuvan hyödykkeen mahdolliseen alihinnoitteluun liittyy verotuksellisia riskejä.

Fennovoiman yhteisöverolupaus Pyhäjoelle

Ydinvoimayhtiöt Fennovoima ja TVO eivät liikoja korosta Mankala-malliin verovaikutuksia.

Miljardiyhtiöt eivät siis maksa yhteisöveroa kuntiin, joissa ne toimivat. Fennovoiman kohdalla voisi jopa kysyä, että olisiko yhtiön pitänyt avata yhteisöveromallia tarkemmin vuoden 2009 periaate- ja vuoden 2014 täydennyshakemuksessaan.

Lainaus vuoden 2014 täydennyshakemuksesta: Pyhäjoen kunnan verotulot kasvavat kiinteistö-, kunnallis- ja yhteisöverojen vuoksi.

Kummassakaan hakemuksessa ei suoraan mainita, että yhtiö itse ei tule maksamaan yhteisöveroa. Se toki on pääteltävissä siitä, että yhtiö ei tee voittoa.

Käytännössä yhtiön yhteisöverolupaus viittaa välillisiin kulutus- ja verovaikutuksiin, joita muut yritykset mahdollisesti tuottavat Pyhäjoelle. Näin voi päätellä hakemuksissa olevasta kaaviosta, joka kuvaa hankkeen talous- ja työllisyysvaikutuksia.

Fennovoiman mukaan Mankala-periaate, ja sen tuomat verohyödyt on selostettu kattavasti eri hakemuksissa. Laajin selvitys yhteisöveroista annetaan vuoden 2008 ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa.

Kiinteistö- ja kunnallisverot kilahtavat kunnan kassaan

Yhteisöverojen puute tuskin harmittaa Pyhäjoen kuntaa, jolle on luvassa miljoonien veropotti joka vuosi, jos Fennovoima saa rakentamisluvan Hanhikiven ydinvoimalalleen.

Ydinvoimalasta saatavien vuotuisten kiinteistöverojen määräksi on arvioitu Pyhäjoella 3-5 miljoonaa euroa. Lisäksi seudulle muuttavat sadat fennovoimalaiset tuovat kaivattuja veroeuroja seudun kuntiin.

Muuttamalla Pyhäjoelle Fennovoima osoittaa sitoutumistaan Pohjois-Suomen pieneen kuntaan, mutta yhtiön kotipaikan muutoksella on lähinnä vain imagomerkitys.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Savon radan sähkövauriot korjattu

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 3 - 19:13

Savon radan sähköratavaurio on saatu korjattua Mikkelissä ja häiriö rautatieliikenteessä on ohi, kertoo Liikennevirasto.

Viraston mukaan ensimmäiset junat pääsevät matkaan ennen iltaseitsemää. Kouvolan ja Kajaanin välillä kulkeva S 69 -juna lähtee Mikkelistä kello 18.53 ja Oulusta Helsinkiin kulkeva IC 70 -juna 18.54.

Sähköratavaurio havaittiin lauantaiaamuna, ja se haittasi junaliikennettä toista vuorokautta. Henkilöjunia korvattiin tuolloin linja-autoilla Mäntyharjun ja Pieksämäen välillä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Merja Liuska tutustui tuhatvuotiseen perinteeseen ja valoi rekihevoselle vaskisen aisakellon

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 3 - 14:22
Mistä on kyse?
  • Suomessa toimii puolisenkymmentä kellovalimoa.
  • Valamalla voidaan valmistaa kellojen lisäksi myös monia muita metallitöitä koneiden osista kynttelikköihin ja hautaristeihin
  • Valamisessa käytettävä muotti valmistetaan yleensä hienosta erikoishiekasta, johon muotoillaan valettava esine mallin avulla.

Merja Liuska istui isänpäivälounaalla tuhansien kellojen ympäröimänä Pyhäsalmen Vaskikellossa. Silloin hän sanoi ääneen haaveensa: olisipa hienoa päästä itse valamaan vaskinen kello rekihevosen aisaan.

Aika oli ajatukselle otollinen. Vaskikelloa vaimonsa Kaisa Rönkön kanssa pitävän Lassi Rönkön kalenterissa oli seuraavalle viikolla merkitty kellojen valamispäivä.

– Onhan se hienoa, kun on sitten omatekoinen kello. Niitä ei ole monella, Merja Liuska kertoo.

Merja Liuska opiskelemassa, miten kellontekemisessa tarvittava hiekkamuotti tehdään.Risto Degerman / Yle

Oli aika käydä tuumasta toimeen. Kellon valanta alkaa muotin teolla. Ensimmäiseksi Lassi Rönkkö perehdyttääkin valimoksi muutetussa vanhassa makasiinissa uutta kellontekijää vuosituhantisen valutekniikan salaisuuksiin.

Rönkkö asettaa Liuskan kellon muottia varten tarvittavat tarvikkeet ja tilpehöörit paikallaan työpöydälle. Oppitunti alkaa muotin kokoamisella.

Tuttua puuhaa miehelle, joka on valanut kelloja ja muitakin metalliesineitä jo neljännesvuosisadan ajan sivutöinään kahvilan pidon ohessa.

Vähän niin kuin tavallista vaativampi hiekkakakku. Valumuotti tehdään erikoishiekasta metallisen kehyksen sisään.Risto Degerman / Yle

Rönkkö on nostanut työpöydälle metallisen lieriön, jonka sisään varsinainen valumalli rakennetaan hiekasta. Lieriön keskelle tulee kellomalli, josta valettava kello saa muotonsa.

Mallia käytetään vain valumuotin tekoon ja se poistetaan myöhemmin. Malli peitetään kostealla hiekalla, joka tampataan tiiviiksi paketiksi kehykseen.

Valamisessa käytettävä senkka eli valuastia pitää kuumentää niin tuliseksi, että metalli muuttuu juoksevaksi.Risto Degerman / Yle

Rönkön ja Liuskan takana makasiinin perällä puhisee kaasuliekki, joka kuumentaa valamiseen käytettävää senkkaa eli valuastiaa. Vaikka senkan keraaminen sisus hehkuu jo punaisena, ei sen lämpötila ole vielä kivunnut pronssin sulattamiseen vaadittuihin lukemiin.

Pari kertaa uusiksi

Kun muotin toinen puolikas on valmis, tehdään vielä toinen muotti. Se määrittelee kellon sisäpinnan muodot. Lopuksi puolikkaat yhdistetään ja niiden väliin jää valettavan kellon muotoa jäljittelevä tyhjä tila.

Loppusilauksessa painetaan vielä ohuella puikolla reunoille pieniä reikiä, joista ilma pääsee pois sulavan metallin alta. Keskellä tulee vielä suppilon muotoinen reikä, josta sula pronssiseos valutetaan hiekkamuotin sisään.

Kun muotin molemmat puolet ovat valmiina, ne yhdistetään varovasti ja tarkasti lopulliseksi muotiksi.Risto Degerman / Yle

Vaikka muotin valmistus on periaatteessa, vähän niin kuin hiekkakakun tekoa, käytännössä se on yksi valamisen kriittisistä vaiheista. Tarkkaa puuhaa, joka vaatii oikeanlaista tekniikkaa. Liuskallakin muotin teko meni pari kertaa uusiksi.

– En osannut taputella sitä hiekkaa tarpeeksi tiukkaan. Sinne tuli joku pikku kolo, ja se hajosi sitten koko muotti.

Välineiden ja oikeanlaisen ja oikealla tavalla kostutetun valuhiekan lisäksi kellonvalaminen vaatiikin myös sopivaa näppituntumaa, Lassi Rönkkö muistuttaa.

Vähän pitää välillä aina fundeeratakin.Risto Degerman / Yle

– Mutta kyllä tämä jännää hommaa on, Merja Liuska sanoo tyytyväisenä, kun kolmas kerta toden sanoi ja muotti pysyi kasassa.

Vanhaa käsityöperinnettä

Suomessa toimii puolenkymmentä kellovalimoa. Pyhäjärven Vaskikello on niistä yksi. Se sijaitsee Pyhäsalmella suunnilleen Oulun ja Jyväskylän puolessa välissä, Haapajärven ja Iisalmen välisen tien risteyksessä.

Lassi Rönkkö perusti valimon sen jälkeen, kun hän oli ottanut vaimonsa kanssa hoidettavakseen kahvila-ravintola Vaskikellon vanhemmiltaan. Ensimmäisiä kokeiluja valamisesta hän teki jo poikasena, kun tarvittiin sukelluspainoja. Sen jälkeen hän on opiskellut alaa omatoimisesti.

Pronssista valettuja kelloja on perinteisesti käytetty kertomaan esimerkiksi ruoka-ajoista, töitten alkamisesta ja päättymisesta tai vaikkapa kouluissa välituntien merkkinä.Risto Degerman / Yle

Ajatus omasta kellovalimosta syntyi, kun mieleen tuli, että voisihan sitä kelloistaan tunnetussa kahvilaravintolassa myydä myös oikeasti paikan päällä tehtyjä kellojakin.

Rönkön vanhemmat olivat jo siihen mennessä ehtineet koota pääosan Vaskikellossa nykyisin esillä olevasta tuhansien kellojen kokoelmasta. Kokoelma onkin Suomessa ainutlaatuinen. Siihen kuuluu tavallisten kellojen lisäksi myös erikoisuuksia, kuten vanha Meissenin posliinista valmistettu soiva kellopeli, toisen maailmansodan aikainen Lontoon palovahtien käsikello, vanhoja laivakelloja ja muun muassa kahdeksantonninen Suomen suurin kello.

Tienvarressa komeilee kullattu alumiinikello. Se on teetetty Vaskikelloa varten Unkarissa.

Taloudellisesti kellojen valaminen ei juuri leiville lyö, sillä halpojen ulkomailla tehtyjen kellojen kanssa käsityönä tehdyt suomalaiskellot eivät hinnallaan pysty kilpailemaan.

Kysymys onkin Lassi Rönkön mukaan enemmänkin käsityöperinteen ylläpitämisestä ja vanhojen työtapojen vaalimisesta kuin bisneksestä.

– Välillä käsityöperinne näytti jo hiipuvan, mutta onneksi nykyään käsityön arvostus on noussut. Uskon kyllä, että Suomessa tehdään vielä tulevaisuudessakin aitoja kelloja, Lassi Rönkkö sanoo.

Tuhansien kellojen syntysija

Vanhassa hirsimakasiinissa on valettu tuhansia kelloja.

– Mutta pieniähän ne pääasiassa ovat olleet. Suurin osa on tuommoisia neljä senttiä halkaisijaltaan, Lassi Rönkkö sanoo vaatimattomasti eikä 25 vuoden kokemuksen jälkeenkään suostu kutsumaan itseään mestariksi.

Valettu kello siistitään hiomalla pinta puhtaaksi. Viimeistelyyn kuuluu myös koristeraitojen sorvaaminen.Risto Degerman / Yle

Pienten kilikellojen lisäksi omasta valimosta on lähtenyt maailmalle myös jokunen sata isompaa, halkaisijaltaan parikymmensenttistä kelloa. Niitä valetaan pääasiassa tilauksesta esimerkiksi laiva- tai pihakelloiksi.

Kahvallisia käsikelloja ja pieniä halkaisijaltaan muutaman sentin kokoisia "karhun karkotuskelloja" myydään pääasiassa omassa myymälässä, josta niitä ostetaan lähinnä matkamuistoiksi ja lahjoiksi. Tällaisten kellojen sanotaan olleen tärkeitä Alaskassa, jossa metsässä liikkujat ovat pikkukellojen kilinällä varoitelleet karhuja tulemasta lähelle.

Kelloja talvisodan ja Euroviisujen muistoksi

Yksi upeimmista Rönkön tilaustöistä on Talvisodan muistoksi Raatteentielle vuonna 2003 valmistunut suomussalmelaisen Erkki Pullisen suunnittelema kelloteos. Siinä olevat 105 kelloa soivat tuulessa talvisodan jokaisen päivän muistoksi.

Yksi Vaskikellon erikoisuuksista on käsikello, jota Joulupukki käytti Suomen Euroviisuissa ilmoitellessaan esiintymisvuoroista.Risto Degerman / Yle

Toinen Rönkölle itselleen mieleen painunut työ on kahvallinen käsikello, jota joulupukki käytti Suomen isännöimissä Euroviisuissa.

– Tein sen tilauksesta, mutta laitoin sitten perään viestin, että haluankin sen takaisin, kun kisat ovat ohi.

– Kumma kyllä ottivat pyynnön tosissaan ja kello palasi tänne takaisin, Rönkkö naurahtaa.

Nykyisin kelloa säilytetään puisessa laatikossa ja visusti tallessa osana Vaskikellon kokoelmaa.

Sula pronssi on yli tuhat asteista

Tarinoinnin aikana valusenkan hehku on hissukseen saanut uusia sävyjä. Se kertoo lämpötilan nousseen lähelle sulatuslämpöä. Pian päästään varsinaiseen valamiseen.

Kuparin ja tinan seoksena syntyvä pronssi vaatii sulaakseen vähintään 1200 asteen lämpötilan.Paulus Markkula / Yle

Merja Liuska pukee suojatamineet päälleen samalla, kun Rönkkö alkaa varovasti pudotella valuastiaan vasken teossa tarvittavia metalleja, kuparia ja tinaa. Perinteen mukaan sekaan voisi heittää vielä hitusen hopeaakin, sillä vanhan sanonnan mukaan "jos pikkuisen hopeaa tuonette, kas se vasta heläjävän äänen antaisi". Mutta soi se kello ilman hopeaakin.

Lassi Rönkkö on jo parin päivän ajan tehnyt valmiiksi muotteja puolensadan kellon tarpeisiin sekä erilliset muotit kellonkieliä varten. Muotit odottelevat sulaa metallimassaa sisuksiinsa valupaikan lattialla.

Varsinainen valaminen on valuprosessissa vain muutaman minuutin työ. Hyvä lopputulos vaatii sulavasti juoksevaa metallia.Risto Degerman / Yle

– Vähän tässä rupeaa jo jännittämään, Merja Liuska sanoo, kun Rönkkö neuvoo, miten kaatovarsien päässä olevan senkan 1200-asteinen sula metallimassa kaadetaan muoteissa oleviin reikiin. Varoa pitää ja hissukseen toimia.

Eniten aikaa kuluu valmisteluissa ja jäähdyttelyssä

Itse valaminen ei kestä pitkään. Juokseva metalli valutetaan muotteihin parissa minuutissa. Sen jälkeen kestää kuitenkin muutamia tunteja, kun massa jäähtyy ja päästään näkemään, millaisen aisakellon Merja Liuskan rekihevonen saa.

Kun aika on kypsä, alkaa muottien purku. Isojen kellojen muotit ovat vielä sen verran kuumia, että niiden purkaminen saa jäädä myöhemmäksi. Pikkukellojen muoteissa massaa on kuitenkin sen verran vähemmän, että niitä päästään purkamaan jo parin tunnin odottelun jälkeen.

Vuosien varrella kellopajassa on syntynyt myös muunlaisia valettuja esineitä, autojen osista pienoispatsaisiin, nimikilpiin ja hautaristeihin.Risto Degerman / Yle

– Vähän kuumia nämä vieläkin ovat, mutta katsotaanpa, Rönkkö sanoo. Hän nostaa ensimmäiseksi Merja Liuskan aisakellon muotin pöydälle. Kehysten sisältä paljastuu kuuma hiekkakakku. Lassi Rönkkö naputtelee sen varovasti pois. Katseet seuraavat työtä tarkkana, mutta kun kakun keskeltä paljastuu rosoinen, mutta täysin ehjä aisakello, ilmeet kirkastuvat.

– Voi vitsi! Vähänkö on hieno, Liuska ihastelee itse tehtyä kelloaan.

– Vau!

– Tämä pitää vielä harjata ja hioa, mutta kyllä sieltä ihan oikea kello tuli, Rönkkö kehuu.

Kun kello on viimeistelty, saanut kylkeensä pari sorvattua raitaa ja sisälleen kielen, kokeillaan sointia.

Dinngggggg, soi uunilämmin kello, ja valajat hymyilevät tyytyväisinä.

Merja Liuska ja Lassi Rönkkö ja uunituore aisakello.Risto Degerman / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tappouhkaus ja kutsuja uskonnollisiin hoitokokouksiin – Kari Tykkyläinen on 36 miljoonan YouTube-klikkauksen mies, jonka humoristinen videotaide on herättänyt myös raivoa

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 3 - 11:08
Mistä on kyse?
  • Kuvanveistäjä ja videotaiteilija Kari Tykkyläisen taiteilijanura on kestänyt vuosikymmeniä.
  • Suosioon hän on noussut etenkin YouTube-videoillaan, joilla esiintyvät usein vähäpukeiset naiset.
  • Pudasjärveläisen Tykkyläisen vuositulot taiteilijana ovat jääneet koko uran ajan melko pieniksi.
  • Tänä vuonna miehelle myönnettiin valtion ylimääräinen taitelijaeläke.

Kun Kari Tykkyläinen oli 16-vuotias, häntä ahdisti.

Ahdisti niin paljon, että hän piti omat tekemisensä piilossa muilta. Etenkin lukiokavereilta. Ajattelisivat kuitenkin, että kuka se tuo Tykkyläinen luulee olevansa.

Mutta kun hän oli yksin, hän antoi mennä.

Hän maalasi. Maalasi. Ja maalasi. Pieniä surrealistisia teoksia, jotka piirtyivät paperinpalasille öljyväreillä. Ehkä niissä näkyisi hitunen nuoren miehen ihailemaa Salvador Dalia. Tai oululaista taidemaalari Martti Mäkeä, joka on tehnyt taidetta muun muassa geometrisistä muodoista.

Kun silloinen kuvaamataidon opettaja sai lopulta teokset käsiinsä, hän alkoi piiskata oppilastaan kohti taidealan koulutusta. Hetken emmittyään Tykkyläinen haki Kankaanpään kuuluisaan taidekouluun, pääsi sisään ja jäi sille tielle.

Nyt, 64-vuotiaana kuvanveistäjänä ja YouTube-taiteilijana, Tykkyläinen ei tunne enää ahdistusta, häpeää tai katumusta. Mies seisoo takki levällään talonsa kuistilla Pohjois-Pohjanmaan Pudasjärvellä eikä välitä, vaikka jäätävä tuuli huiskii ympärillä julmasti.

Hän on perillä. Kotona.

– Täällä minä olen kuningas. Ja mulla on ikioma kuningatar.

Tykkyläiset asuvat Pudasjärven Yli-Siurualla vuonna 1908 rakennetussa talossa.Paulus Markkula / Yle "Taide alkaa siitä, mistä alkavat kysymykset"

Hirsitalon pirtissä Marja-Leena Tykkyläinen pinoaa pullaa lautaselle. Jaloissa kiehnäävät kissat, joita on tässä talossa seitsemän.

– Joskus oli neljätoistakin. Kerran yritettiin viedä yhtä leikkuulle, mutta se murtautui matkalla häkistä ja pakeni. Meidän kotona eläimet ovat yhtä outoja kuin ihmisetkin, hän juttelee tuttavallisesti ja asettelee suodatinpussia kahvinkeittimeen.

Kari nojailee keittiön pöytään ja silmäilee vaimoaan viipyillen.

Hän muistaa vieläkin sen hetken, kun näki Marja-Leenan ensi kertaa Parkanon juna-asemalla aamuviideltä vuonna 1976. Sydän löi liekkiä, ja vaikka nuori nainen yritti hätistellä innokasta kosijaa tiehensä, Karia ei pidätellyt mikään.

– Mikä punainen tukka, mitkä pisamat. Me jäätiin yöjunasta yhdessä pois, juotiin kaikki Marja-Leenan säästöt ja muutettiin yhteen. Ensimmäinen poika syntyi vuoden päästä, Tykkyläinen tunnelmoi.

Täällä minä olen kuningas. Ja mulla on ikioma kuningatar. Kari Tykkyläinen

Tänä päivänä takana on 41 vuotta kestänyt yhteiselo, neljä lasta ja liuta lapsenlapsia. Ja Karin mielestä vaimoa on yhä ihana katsella.

Pitkää liittoa lienee pitänyt kasassa sekin, että Marja-Leena on aina ymmärtänyt miehensä työn omalaatuista luonnetta. Hän on tehnyt itsekin uraa taidemaalarina ja tekstiilitaiteilijana.

Tässä perheessä sanomista ei ole tullut edes siitä, että Kari Tykkyläisen erityisenä intohimona on tehdä videotaidetta seksikkäisiin vaatteisiin pukeutuneiden naisten kanssa. Videoilla on esiintynyt yli 50 naista, esimerkiksi pudasjärveläisiä kotirouvia.

Mies käy selventämään, että kyse ei ole pornosta tai naisten esineellistämisestä, vaan eroottisuuden ylistämisestä ja aistikkaasta leikistä. Näistä lähtökohdista syntyi esimerkiksi video, jossa Tykkyläinen tanssii naisten uimapuku päällä kahden rouvan kanssa suolla.

– Taide alkaa sitä, mistä alkavat kysymykset, mies sanoo.

Kaikki alkoi turhautumisesta ja vanhasta sanomalehdestä

Kun videopalvelu YouTube avattiin reilut 12 vuotta sitten, kuvanveistäjäksi kouluttautunut Kari Tykkyläinen opetti pikkulapsille maalaamista kansalaisopistolla. Videotaiteilijaksi hän lipsahti vähän sattumalta.

Eräänä talvi-iltana vuonna 2007 Tykkyläinen palasi kotiin kaupunginvaltuuston kokouksesta ja oli taas pahalla päällä. Mies istui Pudasjärven valtuustossa kolmatta kautta perussuomalaisten riveissä, ja kunnallispolitiikan koukerot tuppasivat usein rasittamaan.

Taiteilija lysähti keittiön pöydän ääreen, otti sanomalehden ja alkoi läiskyttää sillä itseään vimmatusti päähän.

– Miehet antavat aina periksi. Minä en anna koskaan periksi, hän manasi.

Vaimo otti kameran käteen ja kuvasi. Karin tuttava näki videon myöhemmin ja hekotti: "Pistä tuo sinne Juutuuppiin."

Niin syntyi "Lannistumaton", 12 sekunnin video suomalaisen miehen sisusta. Netissä klippi lähti elämään nopeasti omaa elämäänsä.

Tykkyläinen puhuu liki 1 400 000 katsojakertaa YouTubessa keränneestä esikoisvideostaan hellään ja hiukan egoistiseen sävyyn.

– Se tuonut monille ihmisille lohtua. Pikkupojat ja aikuiset miehet ovat lähettäneet mulle videoita, joissa hekin hakkaavat itseään lehdellä päähän. Sanovat, että mekään emme anna ikinä periksi.

Se imartelee. Ja sekin, ettei mies jäänyt yhden videon ihmeeksi.

Kymmenessä vuodessa itsensä Tykylevitsiksi ristinyt taiteilija on ladannut nettiin yli 3200 videoklippiä, joilla hän kekkuloi naisten kanssa, soittaa rumpuja, laulaa, kokkaa vaimolleen makkaraperunoita ja niin edelleen. Nähtiinpä mies muutama vuosi sitten Volkswagenin kansainvälisessä automainoksessakin. (HS)

Yhteensä Kari Tykkyläisen videoilla on jo reilut 36 miljoonaa katsojakertaa ja taiteilijan tuotannolla videopalvelussa liki 18 000 tilaajaa. Suomalaiselle marginaalitaiteilijalle luvut ovat varsin komeita ja fanikunta vankka.

Lihavaksi palkkapussiksi suosio ei kuitenkaan ole pitkän uran aikana muuttunut. Nyt edessä ovat jo eläkepäivät.

Ylimääräinen taiteilijaeläke tuli hyvään saumaan

Suomessa on tällä hetkellä noin tuhat taiteilijaa, joille maksetaan ylimääräistä taiteilijaeläkettä tunnustuksena ansiokkaasta työurasta. Eläkkeet myöntää nykyään Taiteen edistämiskeskus Taike, ja raha niihin tulee valtion kassasta.

Taiteilijaeläkkeen hakijamäärät ovat lisääntyneet sitä mukaa kun suuret ikäluokat ovat eläköityneet, ja tänä vuonna eläkettä haki jo yli 500 taiteilijaa.

Valtion ylimääräinen taiteilijaeläke
  • Ylimääräinen taiteilijaeläke voidaan myöntää taiteilijalle, joka asuu tai on asunut pysyvästi Suomessa.
  • Eläke myönnetään tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta luovana tai esittävänä taiteilijana.
  • Ylimääräisiä taiteilijaeläkkeitä myönnetään vuodessa enintään 51 taiteilijalle.
  • Täysi eläke on 1336,60 euroa ja osaeläke 668,30 euroa kuukaudessa.
  • Valtion taiteilijaeläkkeitä on maksettu 1800-luvulta lähtien.
  • J.L. Runeberg oli yksi ensimmäisistä eläkkeen saajista.

Yksi heistä oli Kari Tykkyläinen.

– Hain eläkettä kahtena vuonna, ja tänä vuonna se sitten myönnettiin mulle. Olinhan mää pudota penkiltä, kun päätös tuli. Oon hirveän hyvilläni, sillä onhan tämä ollut rahallisesti melkoista raapimista.

Tykkyläinen laskee, etteivät hänen vuositulonsa ole koskaan ylittäneet 10 000 euroa. Veistoksia hän on myynyt uransa aikana kolme, ja videotaiteesta on tullut enimmillään muutama satanen kuukaudessa. YouTubelta Tykkyläinen saa videoistaan sentin per klikkaus, jos on antanut luvan näyttää mainoksia niiden yhteydessä.

– Yhdessä vaiheessa tämä Juutuuppi tosin poisti mainokset kaikista videoistani, joissa näytettiin naisten sääriä. Mää en tästä niin hätkähtänyt, vaan laitoin vain kiusallani sääriä esille entistä enemmän.

Olinhan mää pudota penkiltä, kun päätös tuli. Kari Tykkyläinen

Sitten Kari Tykkyläinen vakavoituu hetkeksi. Hän hieraisee partaista naamaansa ja jos oikein tarkkaan katsoo, näyttää vähän liikuttuvan.

– Marja-Leena on joutunut elättämään mua pitkään. Nyt minä sain tämän eläkkeen, ja voin vaihteeksi elättää häntä.

Tällä hetkellä uusia taiteilijaeläkkeitä myönnetään vuosittain enintään 51 taiteilijalle. Taiteen edistämiskeskus on jo pitkään ollut sitä mieltä, että taiteilijaeläkkeiden määrä pitäisi suuren tarpeen takia kaksinkertaistaa.

Taiken taiteen tukemisen päällikkö Esa Rantanen painottaa, että taiteilijaeläkettä ei anneta kenellekään rahatilanteen takia, mutta monelle taiteilijalle eläke on silti rahallisesti tärkeä. Taikesta kerrotaan, että tuoretta tutkimustietoa taiteilijoiden taloustilanteesta ei ole, mutta yleisesti arvioiden se ei ole erityisen hyvä.

Iso merkitys taiteilijaeläkkeellä on etenkin vapaille taiteenharjoittajille, jotka eivät ole tehneet työtään varsinaisissa työsuhteissa, eivätkä ole siten saaneet eläkettäkään suuremmin kerrytettyä. Kari Tykkyläinen kuuluu juuri tähän joukkoon.

Tappouhkaus sai hikikarpalot otsalle

Tykylevits hörppää kahviaan ja vilkaisee ulos kotinsa ikkunasta. Siitä avautuu näkymä pihamaalle, jonka jokaisen kuopan hän on oppinut tuntemaan vuosien saatossa tuntemaan. Marja-Leena vielä paremmin, sillä pariskunta asuu hänen lapsuudenkodissaan. On asunut jo 38 vuotta.

Kari ja Marja-Leena ovat paitsi aviopuolisoita, myös toistensa parhaat ystävät.Kari Tykkyläisen kotialbumi

Kari Tykkyläisellä on Pudasjärveen kahtiajakoinen suhde. Toisaalta paikka on "hemmetin ahdistava", toisaalta "kuin puhdas pöytä."

– Taiteilijana täällä voi innovoida kaikenlaista, koska Pudasjärvellä mikään ei ole valmista. On vain soita, ja ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin suotkin, yhtä tylsiä. Mutta niitä voi innostaa, kun antaa vähän virikkeitä, hän veistelee.

Vakavasti puhuen Tykkyläistä ja hänen taidettaan ei ole aina jaksettu pikkukaupungissa ymmärtää.

On vain soita, ja ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin suotkin, yhtä tylsiä. Kari Tykkyläinen

Eroottiset videot ovat herättäneet paheksuntaa, ja moni on myös ollut huolissaan siitä, millaisen kuvan taiteilija antaa suomalaisista ulkomaalaisille. Tykylevitsin videotuotantoa katsotaan muun muassa Iso-Britanniassa, Saksassa, Ranskassa sekä Yhdysvalloissa, jonne hän myi vastikään neljän videonsa lisenssit. Ne pyörivät nyt amerikkalaisten televisioissa.

– Siellä ne nauravat, että on se mahoton tuo suomalainen läski ukko. Toivottavasti mahdollisimman moni ulkomaalainen katsoo näitä videoita. Ehkä lopulta suomalaiset lakkaavat kyselemästä, miksi meistä annetaan tämmöinen kuva, hän sanoo, kurtistaa silmälasiensa takaa kulmiaan ja kuulostaa hetken närkästyneeltä.

Kari Tykkyläisen mukaan hänelle on tullut taiteensa takia myös kutsuja uskonnollisiin hoitokokouksiin.

– Mulle luvattiin, että saisin niissä syntini anteeksi. En minä mitään anteeksiantoa tarvitse. Minähän ammennan taidetta niistä synneistä.

Toisaalta arvostelun kanssa oppii elämään, ja kannustavaa palautetta on aina tullut enemmän kuin kritiikkiä. Tykkyläinen ei jaksa enää loukkaantua suuremmin siitäkään, kun jotkut äimistelevät, miten ihmeessä hän on saanut yli tonnin eläkkeen, kun moni "oikeaa työtä tehnyt" jää ilman.

Tykkyläinen rakastaa naisia, kukkamekkoja ja nailonsukkia.Paulus Markkula / Yle

Oli kuitenkin yksi yhteydenotto, joka sai miehen kurkun kuristamaan. Se koski videoita, joita taiteilija oli tehnyt maahanmuuttajien kanssa.

– Mulle soitettiin ilmeisesti Etelä-Suomesta ja sanottiin, että sut tapetaan, jos laitat nettiin vielä yhdenkin filmin maahanmuuttajista. Silloin säikähin oikein kunnolla. Mutta enhän minä mitään lopettanut. Ja ihan hyvin tässä menee.

Politiikka lähtee, taide jää

Aurinko on noussut Yli-Siurualla kello 8.31, ja kun päivä taittuu hädin tuskin iltapäivään, valo alkaa taas karata pois.

Kari Tykkyläinen käyskentelee ulkona hiljakseen ja katselee taideteoksiaan, joita piha pursuaa. On jättimäisiä puuveistoksia, metallisia eläimiä, mallinukkejen jalkoja ja kaiken keskellä muovinen, Tykkyläisen omaa naamaa muistuttava irtopää.

– Kerran täällä kävi julkisivulautakunta katsomassa, että tää piha pitäs siivota tyhjäksi näistä rumiluksista. Minä oon sanonut, että kun kuolen, tämän kaiken voi polttaa ja upottaa johonkin järveen, mies heittää, muttei taida tarkoittaa sitä.

Minä en halua kuolla politiikkaan, vaan kotona, terveenä taiteilijana. Kari Tykkyläinen

Oikeasti hän katsoo töitään nykyään jopa vähän uusin silmin. Taloudellisen selkänojan lisäksi taiteilijaeläke toi tunteen, että hänen uransa on tunnustettu, sitä arvostetaan.

Viime aikoina Tykkyläinen on miettinyt paljon myös politiikkaa. Hän on ollut mukana Pudasjärven kunnallispolitiikassa yli 20 vuotta, ensin perussuomalaisissa ja tällä kaudella vihreissä. On alkanut tuntua, että nyt riittää.

– Lopetan sen touhun tähän kauteen. Minä en halua kuolla politiikkaan, vaan kotona, terveenä taiteilijana.

Ja kun Tykkyläinen malttaa hetkeksi laskea kamerat alas, on aikaa olla vaimon kanssa. Ajella Harley Davidsonilla, kierrellä yhdessä kirpputoreja, kuunnella radiosta Bluesministeriä sohvalla lötkötellen.

Ja oikein hyvänä päivänä syödä Hailuodon savuahventa.

Taiteilija Kari Tykkyläinen oli Radio Suomen Sunnuntaivieraana 3.12.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Saari keskellä Oulua kylpee Suomen juhlavuoden väreissä: katso, kuinka valot värjäävät saaren lumotuksi metsäksi

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 2 - 21:05
Mistä on kyse?
  • Suomen itsenäisyyden juhlavuotta juhlistava valotaideteos valaisee Oulun Kuusisaaren puistoalueen.
  • Saaressa nähdään rauhallinen yhdistelmä valoa, musiikkia ja tanssia.
  • Teos on ainutlaatuinen muiden teemaa juhlistavien teosten joukossa, sillä katsojat pääsevät kävelemään teoksen keskellä.

Pianomusiikkia, tanssia ja valotaidetta.

Nämä taiteenlajit nivoutuvat yhteen 2.–3. joulukuuta Oulussa, kun Suomen satavuotista itsenäisyyttä juhlistava Luminous 100 -valotaidekokonaisuuden osa avataan kaupungin keskustan tuntumassa sijaitsevalle Kuusisaaren puistoalueella.

Taideteos koostuu pianotaiteilija Janne Mertasen ja tanssija Saija Jäntin vuorottelevista esityksistä ja saaren rannat sekä keskelle avautuvan nurmiaukean kirkastavasta valotaiteesta.

Rauhallista liikettä klassikon tahtiin

Soitettavaksi kappaleeksi valikoitui suomalaisen säveltaiteen klassikko, Jean Sibeliuksen "Kuusi". Pianotaiteilija Janne Mertasen mukaan kappale on ikonisessa asemassa säveltäjäsuuruuden pianotuotannossa.

– Se on usealle suomalaiselle tuttu, läheinen kappale, jota moni pianonsoittoon perehtynyt on soittanut.

Kappale on myös tanssija-koreografi Saija Jäntille mieleinen. Sen säveliä kuunnellessa tanssistakin tulee luonnostaan rauhallista.

Muiden kaupunkien tulisi ottaa Oulusta mallia, kuinka tapahtumapuisto toteutetaan. Kari Kola

– Maalailevia liikkeitä, jotka ottavat huomioon valon ja äänimaiseman, Jäntti kuvailee.

Sekä Jäntti että Mertanen ovat otettuja tilaisuudesta esiintyä juhlavuotta kunnioittavassa tapahtumassa. Erityiskiitoksen he lähettävät valotaidekokonaisuuden suunnittelevalle valotaiteilija Kari Kolalle.

– Ihana luottamuksen osoitus Karilta, Jäntti lisää.

Poikkeuksellisen hyvin toteutettu puisto

Kola on vuorostaan kiitollinen itse tilasta, Kuusisaaren vastikään kunnostetusta puistoalueesta.

Hänen mukaansa se on ainutlaatuinen viiteen muuhun Luminous 100 -valotaideteosalueeseen verrattuna siinä mielessä, että se tarjoaa katsojille parhaat mahdollisuudet konkreettisesti kävellä teoksen keskellä.

Kokenut valotaiteilija kertoo myös, että puiston infrastruktuuri on poikkeuksellisen hyvin toteutettu.

– Tavallisesti vastaavan kokoisessa puistossa on sähköpisteitä neljä, Kuusisaaressa niitä on useita kymmeniä. Muiden kaupunkien tulisi ottaa Oulusta mallia, kuinka tapahtumapuisto toteutetaan.

Joko näit nämä aiemmat Suomen juhlavuoden valotaideteokset?

Olavinlinna hehkuu videolla ainutlaatuisesti valaistuna – Seuraavaksi valot värjäävät 168 metriä korkean Näsinneulan

Valo värjää Tampereen maamerkit hehkuviksi: Katso miten Näsinneula muuttui "ufoksi"

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomesta löytyi lohikaloihin tarttuvaa virusta

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 2 - 19:06

Suomesta on löydetty ensi kertaa kirjolohista tarttuvaa IHN-virusta, kertoo Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Virusta löytyi Pohjois-Pohjanmaalla Iissä sijaitsevasta merialueen kalanviljelylaitoksesta.

IHN-virus aiheuttaa vertamuodostavan kudoksen kuoliotautia.

IHN-tauti on helposti leviäviin eläintauteihin luokiteltu tauti, jonka aiheuttaa rhabdovirus. Se voi tarttua lohikalojen lisäksi muihinkin kalalajeihin, esimerkiksi haukiin ja ankeriaisiin. Ihmisiin tai esimerkiksi koiriin tai kissoihin IHN-tauti ei tartu.

Evira on perustanut taudin löytöpaikan ympärille rajoitusvyöhykkeen.

Taudin esiintymisellä Suomessa voi olla vaikutuksia elävien kalojen ja niistä saatavien tuotteiden vientiin. IHN-tautia esiintyy Pohjois-Amerikassa, Aasiassa, useissa Euroopan maissa ja Venäjällä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Siikalatva pohtii ministeriöiden ärähdystä maanantaina – iltapäivystys jatkuu edelleen Oulussa

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 2 - 17:48

Siikalatvan kunta suhtautuu vakavasti sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön ärähdykseen siitä, että Siikalatva oli päättänyt perustaa Ouluun terveysaseman yksityisen Mehiläisen Oulun-pisteen yhteyteen. Ministeriöiden mukaan nykylainsäädäntö ei salli terveysaseman perustamista toisen kunnan alueelle.

– Kunnanhallitus ottaa asiaan kantaa maanantai-iltana. Päätämme silloin, jatkammeko entisellään vai luovutaanko hankkeesta, sanoo Siikalatvan kunnanjohtaja Pauli Piilma.

Piilma muistuttaa, että siikalatvalaisten käytössä on jo tämän vuoden alusta ollut Mehiläisen toimipiste Oulussa, mutta vain lääkärin iltapäivystyksenä.

– Iltapäivystys jatkuu siellä edelleen, ja haimme siihen laajennusta myös päiväkäyttööön, jolloin se olisi saanut julkisen terveysaseman statuksen. Piilma kertoo.

Ilmeisesti kuitenkin juuri laajennus päiväkäyttöön oli liikaa ministeriöille.

10 vuoden sopimus

Mehiläisen Oulun toimipiste on osa Siikalatvan ja terveysyritys Mehiläisen välistä sopimusta sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisulkoistuksesta. Sen lisäksi Mehiläisen vastuulla on Siikalatvassa muun muassa kaksi terveyskeskusta ja muita sote-palveluita. Kymmenvuotinen sopimus tuli voimaan tämän vuoden alusta, ja sen arvo on noin 20 miljoonaa euroa vuodessa.

– Kokemukset ovat voittopuolisesti positiivisia. Säästöä kertyy tältä vuodelta 1,7 miljonaa euroa, Piilma kertoo.

Siikalatvan kunta perustettiin 2009 alussa lakkautettujen Kestilän, Piippolan, Pulkkilan ja Rantsilan kuntien tilalle. Kunnassa asuu noin 5 500 asukasta, ja sieltä on matkaa Ouluun vajaat sata kilometriä. Pitkästä etäisyydestä huolimatta siikalatvalaiset asioivat paljon Oulussa.

Lue lisää:

Ministeriöt: Siikalatvan ja Mehiläisen yhteinen terveyskeskus on lainvastainen

Mehiläisessä yllätyttiin ministeriöiden Siikalatva-tulkinnasta: Vastaavaa tapahtuu jo muualla

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mehiläisessä yllätyttiin ministeriöiden Siikalatva-tulkinnasta: Vastaavaa tapahtuu jo muualla

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 2 - 16:25

Lääkärikeskus Mehiläisessä hämmästellään ministeriöiden tulkintaa, jonka mukaan Siikalatvan suunnitteleman terveyskeskuksen perustaminen Ouluun olisi laitonta. Toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpää sanoo, että kannanottoa tutkitaan rauhassa.

– Olemme mahdollisimman pian yhteydessä sekä ministeriöön että Oulun kaupunkiin. Tulkinta tuli meille yllätyksenä.

Järvenpään mukaan Siikalatva oli tiedustellut asiasta Kuntaliiton lakimieheltä, joka ei ollut nähnyt estettä toiminnalle toisen kunnan alueella. Lakimies oli myös todennut, että tätä tapahtuu jo nyt "melko paljon".

Järvenpää ottaa esimerkiksi Helsingin Sydänsairaalan. Sen pääomistaja on Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin kuuluva Tampereen yliopistollinen sairaala: kyse ei siis ole yksityisestä sairaalasta, ja hoitoon pääsee lähetteellä julkisen palvelun hinnoilla.

– Sosiaali- ja terveysministeriö ei ole aikaisemmin nähnyt estettä sille, että kunta tuottaa erikoissairaanhoidon palveluita terveydenhuoltolain valinnanvapauden puitteissa toisen kunnan alueella, toteaa Mehiläisen Järvenpää.

Järvenpään mukaan ainut ero Helsingin Sydänsairaalan ja Siikalatvan Oulu-suunnitelmien välillä on se, että jälkimmäisessä on kyse perusterveydenhuollosta.

– Toimijoiden kannalta on tärkeää, että on selkeä ymmärrys siitä, miten nykyisen lain puitteissa toimitaan. Pelisääntöjen on oltava samat kaikille.

Lue lisää: Sote-neuvottelut Mehiläisen kanssa alkoivat –Tornion kaupunginjohtaja: Yhteisyritys säilyttää terveyskeskukset

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Aiotteko pitää isyyslomaa?" – Kansa tenttasi presidenttiä suorassa lähetyksessä

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 2 - 14:12

Presidentti Sauli Niinistö on vastannut kansalaisia askarruttaviin kysymyksiin suorassa lähetyksessä Tasavallan presidentin kyselytunnilla Yle Radiossa 1:ssä.

Kansalaiset olivat kiinnostuneita myös presidentin henkilökohtaisesta elämästä. Niinistöltä kysyttiin, aikooko hän pitää isyyslomaa, kun hän ja rouva Jenni Haukio saavat perheenlisäystä.

– Nyt tilanne on sellainen, että minulla ei ole harmainta aavistusta, mitä ensi vuonna alkuvuodesta asti teen. Saattaa tulla pysyvä isyysloma tai eläke. Jos minut valitaan uudelleen, kategorinen irtautuminen moneksi viikoksi tai kuukaudeksi voi olla vaikeaa. Siitä tulee ehkä vähän semmoinen pätkäisyysloma, hän pohti.

Kysyjä halusi tietää, voiko Niinistö pitää lomaa edes muutaman päivän.

– Julistamatta nyt mitään päivää minkäänlaiseksi ainahan sitä voi töitään ja tapaamisiaan ryhmittää niin, että saa jäämään välejä. Silloin eletään tietysti normaalia perhe-elämää, johon automaattisesti kuuluu lapsenhoito, Niinistö vastasi.

Niinistöltä udeltiin, miten lapsi tulee vaikuttamaan hänen maailmankuvaansa.

– Nyt mennään aika syvälle. Minullahan on kaksi poikaa, jotka nyt ovat jo hyvin varttuneita. Tämä on varmasti tietyllä tavalla toisenlainen kokemus, koska tässä iässä isänä ehkä malttaa mielensä vähän paremmin ja saattaa olla hidasliikkeisempi. Siinä on aina se etu, että ehtii miettiä matkalla.

"Puheet puolustusliitosta vähintään ennenaikaisia"

Ensimmäinen kysymys koski puolustuspolitiikkaa, josta on väännetty myös presidentinvaalien tenteissä. Niinistön mukaan mikään turvallisuusuhka nykymaailmassa ei ole täysin ennakoitavissa.

– Mutta sanoisin, että jos puhutaan sodan uhasta, sellaista ei Suomessa ole näkyvissä.

Turvallisuusuhat saattavat olla aivan erilaisia kuin on perinteisesti ajateltu.

– Otan nyt tässä esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja sen muuttoliikepaineen, jonka sen pahimmillaan arvioidaan aiheuttavan. Siinä on aikamoinen haaste.

Kuulija halusi tietää, miten suomalaiset voivat hyötyä pohjoismaisesta yhteistyötä. Niinistön mukaan sotaharjoitukset ovat taitojen kehittämistä ja suomalaiset saavat oppia toimimisesta esimerkiksi uusissa olosuhteissa.

– Ruotsin kanssa kyllä käydään keskusteluja. Nyt kannattaa kuitenkin muistaa, että puheet esimerkiksi puolustusliitosta ovat olleet vähintään ennenaikaisia ja Ruotsihan on torjunutkin sellaiset puheet.

Niinistön mielestä kuitenkin esimerkiksi tiedonjakelun ja tilannekuvan suhteen yhteistyöstä voi olla hyötyä.

Niinistö muistutti myös EU-ulottuvuudesta.

– Siellähän nyt pitkästä aikaa on vahvasti esillä yhteinen turvallisuuspolitiikka. Ainakin minä olen ollut kovin tyytyväinen, että päästäisiin eteenpäin. Sekään ei tarkoita puolustusliittoa, mutta kuitenkin tiivistyvää turvallisuusyhteistyötä.

Niinistöltä tivattiin myös, toteutuvatko Suomessa perustuslaki ja ihmisoikeudet, kun oleskeluluvista päätetään.

– Meillä tietysti perustuslainmukaisuuden tarkastelu tapahtuu siinä vaiheessa, kun lakeja säädetään. Minulla on aikamoinen luottamus myös Suomen oikeuslaitokseen. Tietysti meidän täytyy muistaa se, että joskus joku aina erehtyy tai annetussa ratkaisussa ei ole ollut käytettävissä kaikkia tietoja olosuhteista.

Mitä on tehty syrjäytymisen estämiseksi?

Niinistöltä kysyttiin myös nuorten syrjäytymisestä, sillä hän asetti virkakautensa alussa työryhmän pohtimaan ongelmaa.

Kysyjä halusi tietää, mitä edistystä ryhmä on saanut aikaan.

– Jos kohta onkin niin, että julkisen sektorin toiminta tässä suhteessa on aivan ensiarvoisen tärkeää ja kaiken selkäranka, niin siitä huolimatta halusin keskusteluttaa sitä, voiko jokainen meistä tehdä jotakin.

Niinistön mielestä voi.

– Minulle tulee usein mieleen nuoruudesta puolituntemattomankin ihmisen, erityisesti aikuisen mutta myös ikäisteni, kommentteja toiminnastani. Joko myönteisiä tai opastavia tai kielteisiäkin. Muistan ne siksi, että ne ovat vaikuttaneet. Tätä minä oikeastaan ajoin tässä takaa: me kaikki voimme hämmästyttävällä tavalla vaikuttaa nuoriin, Niinistö perusteli virkakaudellaan vaalimaansa teemaa.

Presidentti myös varoitti jättämästä nuoria yksin.

– Se vaatii tietysti kanssaihmisiltä hiukan taitoakin, jos alkaa näyttää siltä, että joku ei tunne, että hän on täysin hyväksytty. Sellaista oppia me varmaan kaikki kaipaisimme, varmasti tiettyä havaintoherkkyyttäkin.

Aiheet kansallisesta identiteetistä turvallisuuteen

Lähetyksessä keskusteltiin muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, kansallisesta identiteetistä kansainvälisessä maailmassa sekä oppimisesta.

Lähetys tehtiin Oulusta, jossa Niinistö on päättämässä maakuntamatkojen sarjaa.

Toimitus valitsi kuuntelijoiden lähettämistä kysymyksistä ne, jotka pääsivät lähetykseen. Kysyjä sai itse esittää kysymyksensä puhelimessa.

Presidentille oli etukäteen kerrottu ohjelmaan tulevien kysymysten aihealueet, mutta muuten lähetys muotoutui keskustelun mukaan.

Kansalaisia kiinnosti lopussa myös, mikä merkitys musiikilla on Niinistön elämässä.

– Kuulun siihen ryhmään, joilla ei ole sävelkorvaa ollenkaan, mutta kuuntelen mielelläni, Niinistö sanoi.

– Esimerkiksi Helsinki-Pori välille, johon saattaa mennä kolmisen tuntia, Jenni varaa aina musiikkia mukaan. Jutellaan ja kuunnellaan musiikkia. Ne ovat mukavia hetkiä, Niinistö intoutui tunnelmoimaan.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ministeriöt: Siikalatvan ja Mehiläisen yhteinen terveyskeskus on lainvastainen

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 2 - 13:49

Lääkärikeskus Mehiläisen ja Siikalatvan kunnan aikomus perustaa julkinen terveyskeskus Ouluun ei käy ministeriöiden mukaan päinsä. Sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön tiedotteessa sanotaan, että nykylainsäädäntö ei salli terveysaseman perustamista toisen kunnan alueelle.

Siikalatvan kunta on päättänyt perustaa Ouluun terveysaseman yksityisen Oulun Mehiläisen yhteyteen. Suunnitelmista erityisen tekee se, että kyseessä on ensimmäinen kerta, kun yksityinen lääkäriasema ja kunta ovat perustamassa terveysasemaa toisen kunnan maantieteelliselle alueelle.

Ministeriöt katsovat, että tapauksessa on useita seikkoja, jotka eivät ole voimassa olevan lainsäädännön mukaisia.

– Kunta ei voi perustaa julkisen terveydenhuollon järjestämistä varten terveysasemaa tai sen sivupistettä oman alueensa ulkopuolelle, ellei kyse ole yhteistoimintasopimukseen perustuvasta tehtävän hoitamisesta kuntien yhteistoimintana (Siikalatvan kunta ja Oulun kaupunki) tai toiminnasta, johon on asukkaiden tarpeen perusteella erityinen peruste, todetaan ministeriöiden tiedotteessa.

Vielä eilen perjantaina valtiovarainministeriön ylijohtaja Jani Pitkäniemi sanoi Yle uutisten haastattelussa, että selvitystyö Siikalatvan ja Mehiläisen aikeista on kesken.

Ministeriöiden mukaan Siikalatvan kunta ja Mehiläinen perustelevat sopimustaan sillä, että järjestelyllä helpotetaan Oulussa töissä käyvien Siikalatvan asukkaiden tilannetta. Lisäksi oululaiset voisivat käyttää terveysasemaa. Siikalatvan kunta laskuttaisi palveluista Oulua.

– Siikalatvan kunnan päätöksestä ei käy ilmi, kuinka monella Siikalatvan asukkaalla olisi tarve käyttää Oulussa sijaitsevia palveluja. Näin ollen on kyseenalaista, voidaanko toimintaa perustella millään asukkaiden etuun liittyvällä syyllä.

Myös kuntalaki estää järjestelyn

Järjestelyn katsotaan olevan ristiriidassa myös kuntalain kanssa.

Toiseen kuntaan ei voi perustaa terveyskeskusta kunnan yleisen toimialan perusteella. Kunnilla on laaja itsehallinto päättää tehtävistään, mutta yleistä toimialaa rajoittavat tietyt vakiintuneet periaatteet. Kunta ei voi päättää ottaa tehtävää hoidettavakseen silloin, kun tehtävä on annettu jonkin toisen kunnan tehtäväksi.

Oulussa terveydenhuollon vastuu on ensisijassa Oulun kaupungilla. Siikalatvan kunnan toiminta on siihen nähden päällekkäistä. Kunnalla täytyisi lisäksi olla asukkaiden palvelutarpeen perusteella erityisiä ja painavia syitä, että se voisi lähteä laajentamaan palvelutarjontaa toisessa kunnassa.

Vaikka ministeriöt katsovat Siikalatvan ja Mehiläisen suunnitelman nykylainsäädännön vastaiseksi, valtiolla ei ole käytännössä mahdollisuutta hakea päätökseen muutosta.

– Oulun kaupunki voi riitauttaa aikanaan Siikalatvan laskun yllä mainituilla perusteilla ja asia käsitellään hallintoriita-asiana hallintotuomioistuimissa.

Oulun kaupunki ilmoitti eilen ennen ministeröiden ulostuloa, että Oulu ei hyväksy Siikalatvan ja Mehiläisen aikomuksia. Oulu aikoo riitauttaa asian, eikä se myöskään aio maksaa kustannuksia, jotka syntyvät oululaisten käyttämistä Mehiläisen palveluista.

Ministeriöt sanovat ryhtyvänsä arvioimaan terveydenhuoltolain muuttamista siten, että toiminta toisen kunnan alueella kiellettäisiin nimenomaisesti.

Juttua muokattu 4.12.2017 klo 13.30: Kuntalain kirjoitusasu korjattu. Alunperin jutussa luki kuntalaislaki.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Illuusia-lehmä palaa laitumelta navettaan usein vasta ensilumen aikaan – "En paljon sympatiaa anna tilallisille, jotka eivät noudata nykylakia"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Joulukuu 2 - 08:15

Lohtajalaisessa parsinavetassa seisoo rintarinnan kolmisenkymmentä lehmää. Ne katsovat uteliaasti navetassa käyviä vieraita, ja muutama ammuu laiskasti. Pian ne jatkavat syömistä tai märehtimistä, mitä nyt kukakin. Näillä lehmillä on takanaan neljän kuukauden laidunaika ulkona. Nyt on alkanut sisäkausi ja uuden kevään odotus.

– Nämä meidän lehmät ovat kaikki olleet vasikasta asti ulkona. Vanhat lehmät tietävät omat paikkansa navetassa ja osaavat laitumelta mennä omiin parsiinsa, mutta uusia pitää aluksi opastaa, kertoo maitotilallinen Pekka Venetjoki.

Joskus on viety lehmät jaloittelemaan talvellakin. maitotilallinen Pekka Venetjoki, Lohtaja

Eläinsuojelulain mukaan parsinavetassa asuvien lehmien pitää saada ulkoilla kesällä 60 päivänä. Venetjoen tilalla laki ei ole vaatinut erikoisjärjestelyjä, koska vaatimus täyttyy helposti.

– Niin kauan kuin vain muistan, meillä on viety lehmät laitumelle. Yritämme pitää niitä ulkona nelisen kuukautta kesässä. Ensimmäiset viedään ulos kelien salliessa jo huhtikuussa, ja viimeiset haetaan pois ennen lumentuloa. Joskus on viety lehmät jaloittelemaan talvellakin. Se on mahdollista, jos tulee kunnon talvi: lunta ja pakkasta.

Tilallinen: Lehmien ulkoiluttaminen on halusta kiinni

Kaikissa parsinavetoissa ei ole yhtä hyvä tilanne kuin Venetjoen tilalla. Tänä kesänä Keski-Pohjanmaalla tehdyt valvonnat osoittavat, että kymmenillä tiloilla lehmät eivät pääse ulkoilemaan riittävästi. Lakia noudatettiin kiistatta vain 20 tilalla yli sadasta. Muilla tiloilla todettiin tai epäiltiin puutteita ulkoilussa.

En paljon sympatiaa anna tilallisille, jotka ei tätä nykylakia noudata. Pekka Venetjoki

Myös Itä-Suomessa aluehallintovirasto tehovalvoi maitotiloja kuluneena kesänä, koska sille tuli niin runsaasti yhteydenottoja epäilyistä, ettei lakia kaikilla tiloilla noudateta.

Pekka Venetjokea moinen lain laistaminen sapettaa:

– Siirtymäaikaa on ollut monta vuotta. Kyllä tähän mennessä olisi pitänyt jo saada asiat kuntoon, jos lehmiä aikoo pitää. En paljon sympatiaa anna tilallisille, jotka eivät tätä nykylakia noudata.

Venetjoen mielestä lehmien ulkoilun järjestäminen on halusta kiinni – vaikkakaan hän ei kiellä, etteikö laitumien tekemisessä olisi urakoitavaa.

– Se on parin päivän rutistus, kun laitumelle tehdään aitaukset, vedetään vesilinjat ja suunnitellaan laidunlohkot. Ensimmäiset viikko tai kaksi ovat työläämpiä ennen kuin lehmät oppivat kulkemaan ja tulemaan takaisin omiin parsiinsa, mutta sitten alkaa helpottaa.

Juha Kemppainen / Yle Lehmät osaavat odottaa kevättä

Pekka Venetjoki silittää Illuusian turpaa. Illuusia on jo konkari ulkoilussa ja osaa palata itse omaan parteensa. Lehmät ovat omistajansa mukaan viisaita eläimiä: kevättä ja laidunkauttakin ne osaavat odottaa.

– Keväällä kun rupeaa ilmat lämpenemään ja aurinko paistamaan, niin joka kerta, kun ulko-ovi aukaistaan, lehmät katsovat sinne päin: "Eikö me jo päästä täältä pois?", Venetjoki hymyilee.

On lehmien oikeus päästä ulos! Pekka Venetjoki

Laidunkauden ensimmäisinä päivinä lehmillä on vauhti päällä, mutta pikkuhiljaa eläimet rauhoittuvat, kun huomaavat, että ulos ja sisälle pääsee joka päivä. Venetjoen tilalla ulkoiluttamisen suhteen ollaan ehdottomia, se tuo iloa myös tilalliselle.

– Laiduntamisesta tulee itsekin hyvällä mielelle. Me nähdään aivan tuosta keittiön ikkunasta, kun lehmät ulkoilevat. On lehmien oikeus päästä ulos!

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Boliden valmistelee isoa laajennusta vaarallisen jätteen kaatopaikkaan Kokkolassa – kaupunki suuntaisi sen mieluummin pohjavesialueelle kuin merelle

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Joulukuu 1 - 15:33

Bolidenin Kokkolan sinkkitehdas on polkaissut hyvissä ajoin käyntiin lupaprosessin vaarallisen jätteen kaatopaikan laajentamiseksi. Nykyinen jätealue riittänee suurteollisuuden tarpeisiin vuoden 2035 tienoille saakka.

Varhainen varautuminen kertookin siitä, kuinka vaikeaa on sovittaa kymmenien hehtaarien laajennus meren, Natura 2000 -alueen ja pohjavesialueen rajaamalle alueelle.

Kokkolan rakennus- ja ympäristölautakunta löytää hankkeen ympäristönvaikutusten arviointiselostuksesta useita puutteita. Se esittää kuitenkin Bolidenille yhden uuden mallin kaatopaikan laajentamiseen, koska lautakunta ei halunnut tyytyä pelkkään eri vaihtoehtojen kritiikkiin.

– Pyrimme esittämään sellaisen toteuttamisvaihtoehdon, joka olisi tietyin reunaehdoin mahdollinen ja minimoisi suurimman osan aiheutettavista ympäristöhaitoista suurteollisuusalueella, merialueella ja luonnonsuojelualueella sekä huomioisi pohjavesien suojaustarpeet, kirjoitetaan lausunnossa.

Lautakunnan lausunnon mukaan paras vaihtoehto oli korottaa nykyistä aluetta ja laajentaa sitä kaakkoon, osin pohjavesialueen päälle.

– Kyseessä on 2. luokan pohjavesialue, se pystyttäisiin suojaamaan riittävästi, uskoo Kokkolan kaupungin ympäristöpäällikkö Michael Hagström.

Bolidenin esittämistä vaihtoehdoista yksi on nykyisen kaatopaikan korottaminen 60 metriin. Korkeimmat kohdat ovat nyt 27 metrissä. Vertailun vuoksi Kokkolan korkeimmat huiput Patamäki, Roskaruka ja Köykärin huippu ovat noin 40 metrissä.

Lautakunta tyrmää lausunnossaan kaatopaikan laajentamisen merialueelle. Myöskään alueen laajentamista Harrbåda–Rummelön Natura-alueen suuntaan se ei pidä suotavana.

Yleisötilaisuus epäonnistui ja selostuksessa puutteita

Kokkolan ympäristöpalvelut kritisoi hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista järjestettyä yleisötilaisuutta. Esimerkiksi hankkeen ohjausryhmään nimetyt Ykspihlajan ja Sannanrannan asukasyhdistykset, kalastajat ja media jäivät kutsumatta tilaisuuteen, ja osallistujamäärä jäikin vähäiseksi.

– Vaikka YVA-prosessi kokonaisuudessaan täyttänee lain vaatimat edellytykset, sisältyy sekä yleisötilaisuuden järjestämiseen että selostuksen sisältöön vakavia puutteita, jotka vaikeuttavat kokonaiskuvan muodostumista ja varsinkin eri vaihtoehtojen vertailua, kirjoitetaan lausunnossa.

Lautakunta löysi suuria puutteita myös kaavamääräyksissä ja niiden esittämisessä varsinkin koskien Natura-aluetta. YVA-selostuksessa ei myöskään huomioitu suurteollisuusalueella voimassaolevia muita ympäristölupia ja toimintojen yhteisvaikutuksia, jotka rajoittavat laajennushanketta.

YVA-selostus perustuu Kruunupyyn lentoaseman säätietoihin, jotka eivät vastaa olosuhteita meren rannalla, huomioi lautakunta. Tuuliolosuhteiden erillisselvitys olisi ollut tarpeen arvioitaessa esimerkiksi hiukkasten leviämistä Harrbådan tai asuntomessualueen suuntaan.

Lautakunta pahoittelee myös sitä, että Harrbådan pohjavesialueen statusta ja siihen liittyviä oikeudellisia edellytyksiä ei selvitetty, vaikka kaupunki painotti tämän tärkeyttä etukäteen. Näin olisi voitu arvioida paremmin, onko laajentuminen pohjavesialueelle ylipäätänsä mahdollista.

Kokkolan kaupunginhallitus antaa vielä oman lausuntonsa asiasta. Kansalaiset voivat jättää oman mieliipteensä hankkeesta Etelä-Pohjanmaan ely-keskukseen 8.1. 2018 mennessä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oulu vie Siikalatvan ja Mehiläisen yhteisen terveyskeskuksen oikeuteen – ennakkotapaukseen halutaan oikeuden ratkaisu

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 1 - 15:04

Oulun kaupunki ei hyväksy Siikalatvan ja lääkärikeskus Mehiläisen aikomusta perustaa Ouluun Siikalatvan kunnan terveysaseman etäpiste. Oulu aikoo riitauttaa asian, eikä se myöskään aio maksaa kustannuksia, jotka syntyvät oululaisten käyttämistä Mehiläisen palveluista.

Hyvinvointijohtaja Kirsti Ylitalo-Katajisto sanoo, että kyseessä on ennakkotapaus, jolle halutaan oikeuden päätös. Hänen mukaansa lakia on tarvittaessa muutettava.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun yksityinen lääkäriasema ja kunta ovat perustamassa terveysasemaa toisen kunnan maantieteelliselle alueelle.

Ylitalo-Katajiston mukaan sekä sosiaali- ja terveysministeriön että valtiovarainministeriön näkemys on, ettei Mehiläisen ja Siikalatvan etäpiste Oulussa pohjaudu voimassa oleviin lakeihin.

Valtiovarainministeriön ylijohtaja Jani Pitkäniemi sanoo ministeriön selvittävän parhaillaan, voivatko Siikalatvan kunta ja Mehiläinen perustaa terveysaseman Ouluun. Hänen mukaansa asiaa voi lähestyä sekä terveydenhuolto- että kuntalain kautta.

– Tulkintamme mukaan tämä ei ole soveliasta. Toisen kunnan alueella toimiminen on perinteisesti pohjautunut yhteisymmärrykseen, Pitkäniemi sanoo.

Pitkäniemi kuitenkin toteaa, ettei terveysaseman perustamista Ouluun voida näillä näkymin estää.

Mehiläinen on ilmoittanut Ouluun perustettavan etäpisteen tavoittelevan asiakkaiksi myös oululaisia.

Siikalatva ja Mehiläinen eivät ole olleet suunnitelmistaan yhteydessä Oulun kaupunkiin.

Oulun kaupunki ottaa asian tiimoilta yhteyttä niihin asukkaisiin, jotka ovat jo ilmoittaneet terveysaseman vaihdosta.

Klo 15.46 lisätty valtiovarainministeriön ylijohtajan kommentit.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lapin lentokentillä otetaan käyttöön lähtöselvitysautomaatteja

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 1 - 13:58

Lentokenttäyhtiö Finavia sanoo parantavansa Kittilän ja Rovaniemen lentoasemien toimintaa talven aikana ottamalla käyttöön lähtöselvitysautomaatteja ja nopeuttamalla lippujen tarkastusta turvatarkastuslinjastossa.

Lisäksi Rovaniemellä lähtöaulaan on tulossa matkatavaran jättämiseen tarkoitettuja "bag drop"-automaatteja.

– Parhaillaan pohdimme sellaisiakin ratkaisuja, joilla parannamme pysyvämmin Lapin lentoasemien kykyä vastata lentoliikenteen kasvuun. Kerromme kehityssuunnitelmista tarkemmin talven aikana, sanoo johtaja Joni Sundelin Finavian tiedotteessa.

Lapin lentoasemiksi Finavia laskee Rovaniemen, Kittilän, Ivalon, Kuusamon, Kemi-Tornion ja Enontekiön.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pyhäinhäväistys vai hauskaa huumoria? Nuoret "vandalisoivat" klassikkoteoksia ja tulivat samalla oppineeksi taidehistoriaa

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 1 - 09:50
Mistä on kyse?
  • Kuvataiteen opettaja päätti opettaa taidehistoriaa uudella tavalla.
  • Myllytullin yläkoululaiset tekivät taidemeemejä.
  • Idea oli peräisin Taidevandalismi-ryhmästä.
  • Ryhmän perustaja kertoo saaneensa pelkästään hyvää palautetta.
  • Ateneumin museonjohtaja suhtautuu taidevandalismiin kannustavasti.

Oululaisen Myllytullin yläkoulun opettaja Johanna Ollila selasi Suomen kuvataideopettajien Facebook-ryhmää.

Siellä silmiin pisti kollegan kertomus oppilaiden kanssa toteutetusta projektista, jossa he monistivat kuvia taidekirjoista ja tekivät niistä paperisia versioita meemeistä. Meemit ovat netti-ilmiöitä, jotka saavuttavat suuren suosioin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Alkuperäinen idea oli peräisin Ines Lukkasen perustamasta, taidetta ja meemejä humoristisesti yhdistelevästä, Facebookin Taidevandalismi-ryhmästä. Lukkasen mukaan taidevandalismin pariin on ajautunut paljon taideopiskelijoita, -opettajia ja museohenkilöstöä.

– Minulle linkitellään jatkuvasti juttuja, jotka ovat saaneet innoituksensa ryhmästämme. Palaute on ollut pelkästään hyvää, Lukkanen kertoo.

Museojohtaja mielissään, kun taide tuodaan nykyhetkeen

Myllytullin 8–9-luokkien kuvataiteen oppilaat pääsivät taidevandalismin innoittamina toteuttamaan omaa teini-ikäisen ajatusmaailmaansa digitaalisesti Suomi 100 -hengessä.

– Annoin oppilaille kultakauden ajanjakson (1880–1910) ja he lähtivät fiilispohjaisesti etsimään Ateneumin kuvista teosta, josta saisi tehtyä meemin, Johanna Ollila kertoo.

Opettaja ja oppilaat olivat henkisesti samalla puolella. Johanna Ollila

Museonjohtaja Susanna Pettersson Ateneumista kertoo, että hyvä taideteos kestää eri tulkintoja. Ateneumin suhtautuminen taidevandalismiin onkin hänen mukaansa kannustavaa. Taide ei hänen mukaansa kärsi, vaikka se tuodaan nykyhetkeen.

– Siinä ei ole mitään pelättävää. Elämme visuaalista aikaa ja nuoret näkevät virroissaan satoja kuvia päivittäin. Olen onnellinen siitä, jos kuvat saavat nuoret pysähtymään ja ajattelemaan, Pettersson myhäilee.

Johanna Ollilla sanoo yllättyneensä siitä, kuinka hyvin meemitehtävä lopulta toimi. Oppilaat käsittelivät meemeissään sarkastisesti muun muassa koulun sääntöjä.

– Saimme hyviä nauruja meemitehtävän kanssa. Opettaja ja oppilaat olivat henkisesti samalla puolella, Ollila kertoo.

Helene Schjerfbeck: Toipilas (1888). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kansallisgalleria / Yehia Eweis. Helene Schjerfbeck: Haavoittunut soturi hangella (1880). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kansallisgalleria / Yehia Eweis. Hugo Simberg: Hartaus (1895). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo.Kansallisgalleria. Magnus Enckell: Konsertti (1898). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo.Kansallisgalleria / Jukka Romu. Robert Wilhelm Ekman: Ilmatar (1860). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen. Albert Edelfelt: Kristus ja Mataleena (1890). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen. Albert Edelfelt: Kuningatar Blanka (1877). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, Hjalmar Linderin lahjoituskokoelma. Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen. Albert Edelfelt: Leikkiviä poikia rannalla (1884). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Ahlström. Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen.

Korjaus: 1.12.2017 klo 9.13, kuvataiteen opettaja, kuvataide. Aiemmin jutussa termit kuvaamataidon opettaja ja kuvaamataito.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Susi kuoli jäätyään auton alle Siikajoella

YLE: Perämeri - 2017, Joulukuu 1 - 08:55

Susi kuoli liikenneonnettomuudessa Valtatie 8:lla Siikajoen Revonlahdella perjantaiaamuna noin kello 5.40. Onnettomuuspaikka oli Revonlahden eteläpuolella riista-aidan päässä.

Oulun poliisin tiedotteen mukaan susi oli tullut yllättäen auton eteen pimeässä. Susi kuoli saman tien törmäyksen seurauksena. Henkilöauton keulaan tuli vaurioita.

Poliisi kertoo, että alustavasti tarkasteltuna kyseessä lienee nuori eläin. Susi lähetetään Eviraan tutkittavaksi, koska kyseessä on rauhoitettu eläin.

Samassa kohdassa kuoli susi noin kuukausi aikaisemminkin jäätyään auton töytäisemäksi.

Klo 18:41 vaihdettu pääkuvaksi arkistokuva sudesta. Aikaisemmin pääkuvana oli virheellisesti kuva kojootista.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

880 miljoonaa euroa ja 335 raidekilometriä – 11 vuoden ratatyö Seinäjoen ja Oulun välillä on valmis

YLE: Perämeri - 2017, Marraskuu 30 - 15:49

Seinäjoki–Oulu-radan perusparannus- ja kehittämistyö on päättymässä.

11 vuoden aikana on perusparannettu 335 kilometriä raidetta, rakennettu 105 kilometriä uutta kaksoisraideosuutta ja poistettu 105 tasoristeystä, listataan ratahankkeen juhlajulkaisussa.

Tänään torstaina rataurakan päättymistä juhlistettiin juhlajunalla Seinäjoelta Ouluun.

Yle on seurannut ratahanketta koko sen 11 vuotisen historian ajan.

Tsaarinaikaisia ratarakenteita

Liikenneviraston mukaan rautatien rakentaminen Pohjanmaalle oli ensimmäistä kertaa esillä 1863-64. Päätös radan rakentamisesta tehtiin 1882 ja Seinäjoen ja Kokkolan väli valmistui 1885. Kokkola–Oulu–Toppila-välin rataosuus valmistui seuraavana vuonna 1886.

– Puolileikillään voisi todeta, että rakenne siis sisälsi joiltain osin kirjaimellisesti tsaarinaikaisia rakenteita, toteaa Seinäjoki–Oulu-ratahanketta alusta asti luotsannut projektijohtaja Tommi Rosenvall hankkeen juhlajulkaisussa.

Ratahankkeeseen sisältynyt perusparannustyö tuli siis tarpeeseen, sillä radan rakenteista oltiin oltu huolissaan jo pidempään. Tommi Rosenvallin mukaan perusparannus oli tehtävä, jotta junaliikenne etelän ja pohjoiden välillä saatiin ylipäätään turvattua.

Rataprojektin aikana käytiinkin läpi kaikki vanhat raiderakenteet korjaten se, mitä piti.

– Suurin ongelma oli ehkä sepelitukikerros, joka oli loppuunkulunut melkein koko Seinäjoki–Oulu-väliltä, Rosenvall sanoo.

Rosenvallin mukaan huonokuntoiset rakenteet aiheuttivat routimista, joka näkyi asiakkaille viivästyksinä junaliikenteessä. Yksi Pohjanmaan radan pahimmin routivista väleistä oli juuri rataosuus Kokkolasta Ouluun.

– Routaongelmat ovat nyt ohi, Rosenvall toteaa.

Radan perusparannuksen päätoimenpiteitä olivat sepelitukikerroksen uusimisen lisäksi myös radan routaeristäminen, kuivatuksen parantaminen ja toimenpiteet sähkö- ja turvalaitejärjestelmille.

Juhlajuna saapuu Härmän asemalle. Tarmo Niemi / Yle Raha ei riittänyt kokonaan kaksiraiteiseksi

Seinäjoki-Oulu-ratahankkeella on pitkä historia. Sen suunnittelutyötä tehtiin Tommi Rosenvallin mukaan vaiheittain jopa toistakymmentä vuotta. 2006 valmistui hankkeen yleissuunnitelma, jota 2007 lähdettiin jalostamaan rakennussuunnitteluksi. Varsinainen rakennustyö alkoi 2007.

Alussa haaveiltiin koko Seinäjoki–Oulu-välin muuttamisesta kaksiraiteiseksi. Muun muassa VTT:n selvityksessä radan kehittäminen täydeksi kaksoisraiteeksi katsottiin nykyisen radan parantamista kannattavammaksi. Rahat eivät kuitenkaan riittäneet.

– Kustannusarvio pomppasi niin korkeaksi, että viesti oli se, että pienemmällä summalla pitää tulla toimeen ja asioita pitää priorisoida. Kokonaisuudesta on nyt poimittu ne osuudet, jotka eniten palvelevat liikennettä kaksiraiteisina, Rosenvall sanoo.

Kaksiraiteisiksi rakentuivat rataosuudet Seinäjoen seudulla ja Kokkola–Ylivieska-väli.

Kokkola–Ylivieska -kaksoisraidehanke yhdistettiin mukaan Seinäjoki–Oulu-ratahankkeeseen 2012. Tommi Rosenvallin mukaan kahden erillisen hankkeen yhdistäminen oli hyvä ratkaisu: yhteisen hankeorganisaation myötä toteutusta pystyttiin tehostamaan, riskejä ja rakentamisen aiheuttamia haittoja minimoimaan.

Melkein miljardi euroa

11-vuotisen hankkeen bujetti on jättimäinen 880 miljoonaa euroa.

Hankkeen ensimmäisinä vuosina rahoituksesta neuvoteltiin – ja väännettiin – vuosittain. Yle on uutisoinut lukuisista budjettiväännöistä, joissa ratatöille haettiin ja myönnettiin muutaman kymmenen miljoonan rahoitus kerrallaan. Välillä pelättiin jopa ratatöiden keskeytyvän ja välillä apuun rahoittajana tuli VR.

– Alkuvuodet olivat rahoituksellisesti vaikeita. Rahaa myönnettiin pienissä osakokonaisuuksissa ja se ei mahdollistanut töiden optimaalista suunnittelua. Onneksi hyvissä ajoin saatiin varmistettua loppurahoitus ja sen myötä tulevien vuosien töiden optimoinnin suunnittelu parani, Tommi Rosenvall kertoo.

Rahaa myönnettiin pienissä osakokonaisuuksissa ja se ei mahdollistanut töiden optimaalista suunnittelua. Tommi Rosenvall

Rosenvallin mukaan hankkeen pituus ja pidemmäksi ajaksi myönnetty rahoitus mahdollistivat sen, että syntyi myös kustannussäästöjä.

– Isoja kokonaisuuksia on pyritty optimoimaan ja hyvällä työryhmällä on saatu aikaan hyvä kokonaisuus. Pystyimme tekemään oikeita töitä oikeaan aikaan, eikä ainoastaan niitä töitä, joihin rahoitus riitti, Rosenvall sanoo. Syntyneet kystannussäästöt mahdollistivat hänen mukaansa muun muassa sen, että tasoristeykset saatiin poistettua ja junien kulkunopeudet nostettua koko Seinäjoki–Oulu-osuudella, myös Ylivieska–Oulu-välillä, mikä ei alkuperäiseen budjettiin kuulunut.

Häjyt ottivat juhlajunan vastaan Härmän asemalla.Tarmo Niemi / Yle Turvallisuus tärkeimpänä

Ratahankkeen edetessä on korostettu sen vaikutuksia liikenteen turvallisuuteen.

Tasoristeykset ovat tunnetusti onnettomuusriskejä liikenteessä. Esimerkiksi vuonna 2009 Yle uutisoi Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla tapahtuneen juhannukseen mennessä viisi tasoristeysonnettomuutta. Koko maassa onnettomuuksien määrä oli tuolloin 17.

– Tasoristeys on aina vaaran paikka. Niiden poistaminen jo yksin on parantanut seudun asukkaiden ja junankäyttäjien turvallisuutta merkittävästi, Tommi Rosenvall toteaa.

11 vuoden aikana Seinäjoen ja Oulun väliltä poistettiin 105 tasoristeystä. Ne korvattiin yli- ja alikulkusilloilla sekä erilaisilla tiejärjestelyillä. Myös suoja-aitoja on rakennettu ja turvalaite- sekä sähköratajärjestelmämuutoksia on tehty koko osuudella. Kokkola–Ylivieska-välille on rakennettu kokonaan uusi turvalaitejärjestelmä.

Tasoristeysten poistaminen liittyy rataosuuden maksiminopeuden nostamiseen 140 kilometristä 200 kilometriin tunnissa.

– Jos ajetaan yli 140 kilometriä tunnissa, ei saa olla tasoristeyksiä, Rosenvall muistuttaa.

Rosenvall ei halua arvioida, miten paljon maksiminopeuden nostaminen vaikuttaa käytännössä asiakkaiden matka-aikaan, koska lopullinen matkanopeus riippuu operaattorista. Se on kuitenkin tosiasia, että parhaimmillaan henkilöjunat pääsevät nyt kulkemaan Helsingistä Ouluun suurinta sallittua nopeutta koko matkan.

8,5 miljoonaa työtuntia ja osaajapula

Liikennevirasto on laskenut, että 11 vuoden aikana Seinäjoen ja Oulun välillä on tehty 8,5 miljoonaa työtuntia. Koko hanke 2007-2017 vastaa 5300 henkilötyövuotta. Rataurakat työllistivät myös yrityksiä.

Ratarakentamisen kiivaimmat vuodet olivat 2013, 2014 ja 2015, joiden aikaan koettiin myös osaajapulaa.

– Kiivaimpina vuosina tietyissä ammattiryhmissä oli pulaa. Spesiaalihenkilöitä rautatierakentamiseen esimerkiksi turvalaitetöissä tai kiskohitsaamiseen ei määräänsä enempää löydy. Kyllä siellä äärirajoilla mentiin, Tommi Rosenvall sanoo. Hän muistuttaa kuitenkin, että myös muualla Suomessa oli ratatöitä käynnissä ja tarvetta osaajille.

Parhaimmillaan töissä on ollut jopa 2000 henkilöä yhtä aikaa.

Kiivaimpina vuosina tietyissä ammattiryhmissä oli pulaa. Spesiaalihenkilöitä rautatierakentamiseen esimerkiksi turvalaitetöissä tai kiskohitsaamiseen ei määräänsä enempää löydy. Tommi Rosenvall

Vaikka projektijohtajan mukaan kulloinkin tehtävistä töistä on pyritty tiedottamaan muun muassa alueen asukkaille, on palautetta silti välillä tullut. Radan perusparannustyöt ovat vuosien mittaan aiheuttaneet muutoksia junaliikenteeseen, aikatauluja on muokattu, junia korvattu bussilla ja välillä on ollut jopa liikennekatkoksia, jolloin koko radan liikenne on pysäytetty.

– On ollut eri mittaisia työrakoja, jolloin henkilöjunat on korvattu bussilla ja tavaraliikenne ollut seis, Rosenvall sanoo. Katkoksien pituus on vaihdellut kuudesta tunnista pariin vuorokauteen.

Keskustelua herättivät aikanaan myös esimerkiksi Kokkola–Ylivieska-kaksoisraiteen alle jäävät maa-alueet ja niiden lunastaminen.

Hankkeen myötä Seinäjoen ja Oulun välille on avattu kaksi uutta henkilöliikenteen asemaa. Härmän asema avattiin 11 vuoden ja Kempeleen asema 26 vuoden tauon jälkeen. Myös muiden radanvarren asemien esteettömyyttä on pyritty parantamaan.

Haastavat kohteet

335 kilometrin matkalle mahtuu monenlaista maisemaa ja monia kohteita. Maasto-olosuhteet ovat olleet haastavia ja esimerkiksi Kokkola-Ylivieska -osuudella oli 80 kappaletta siltoja.

Hankkeen juhlajulkaisussa nostetaan rakennuskohteista esiin Pyhäjoen ylittävä ratasilta Oulaisissa Ylivieska-Oulu -rataosuudella. Toinen vaativa kohde oli Kalajoen ratasilta Ylivieskassa. Kalajoen ylittäneet kaksi ratasiltaa purettiin ja korvattiin yhdellä sillalla.

Kokkolan ja Ylivieskan välillä kaksoisraideosuudella on kaksi isoa siltaosuutta: Vetelinjoen ratasilta ja Kannuksen silta. Seinäjoen ja Lapuan välisellä kaksoisraideosuudella haastavuus syntyi mm. tasoristeysten poistamisesta ja haastavien pohjaolosuhteiden vaatimista rakennustöistä.

– Varsinkin Seinäjoen pää oli hyvin pehmeällä alueella. Sinne on paalulaattaa rakennettu pitkiä pätkiä, Tommi Rosenvall sanoo.

Projektijohtaja Tommi Rosenvall ja kansanedustaja Harry Wallin (sd.) Ylen toimittaja Päivi Rautasen haastattelussa.Tarmo Niemi / Yle Juhlajuna Seinäjoelta Ouluun

Rataprojektin päättymistä juhlistettiin tänään torstaina Seinäjoelta Ouluun matkaavalla juhlajunalla. Kutsuvieraita kuljettava juna pysähtyi muun muassa Härmän ja Kempeleen asemilla.

Projektinjohtaja Tommi Rosenvallille hankkeen valmistuminen tarkoittaa uusia haasteita. 11 vuodeksi venynyt pesti on kuitenkin ikimuistoinen. Sen päätteeksi lähtevät kiitokset työtovereille ja yhteistyökumppaneille.

– On ollut mielenkiintoista, eikä kahta samanlaista päivää.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

880 miljoonaa euroa ja 335 raidekilometriä – 11 vuoden ratatyö Seinäjoen ja Oulun välillä on valmis

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Marraskuu 30 - 15:49

Seinäjoki–Oulu-radan perusparannus- ja kehittämistyö on päättymässä.

11 vuoden aikana on perusparannettu 335 kilometriä raidetta, rakennettu 105 kilometriä uutta kaksoisraideosuutta ja poistettu 105 tasoristeystä, listataan ratahankkeen juhlajulkaisussa.

Tänään torstaina rataurakan päättymistä juhlistettiin juhlajunalla Seinäjoelta Ouluun.

Yle on seurannut ratahanketta koko sen 11 vuotisen historian ajan.

Tsaarinaikaisia ratarakenteita

Liikenneviraston mukaan rautatien rakentaminen Pohjanmaalle oli ensimmäistä kertaa esillä 1863-64. Päätös radan rakentamisesta tehtiin 1882 ja Seinäjoen ja Kokkolan väli valmistui 1885. Kokkola–Oulu–Toppila-välin rataosuus valmistui seuraavana vuonna 1886.

– Puolileikillään voisi todeta, että rakenne siis sisälsi joiltain osin kirjaimellisesti tsaarinaikaisia rakenteita, toteaa Seinäjoki–Oulu-ratahanketta alusta asti luotsannut projektijohtaja Tommi Rosenvall hankkeen juhlajulkaisussa.

Ratahankkeeseen sisältynyt perusparannustyö tuli siis tarpeeseen, sillä radan rakenteista oltiin oltu huolissaan jo pidempään. Tommi Rosenvallin mukaan perusparannus oli tehtävä, jotta junaliikenne etelän ja pohjoiden välillä saatiin ylipäätään turvattua.

Rataprojektin aikana käytiinkin läpi kaikki vanhat raiderakenteet korjaten se, mitä piti.

– Suurin ongelma oli ehkä sepelitukikerros, joka oli loppuunkulunut melkein koko Seinäjoki–Oulu-väliltä, Rosenvall sanoo.

Rosenvallin mukaan huonokuntoiset rakenteet aiheuttivat routimista, joka näkyi asiakkaille viivästyksinä junaliikenteessä. Yksi Pohjanmaan radan pahimmin routivista väleistä oli juuri rataosuus Kokkolasta Ouluun.

– Routaongelmat ovat nyt ohi, Rosenvall toteaa.

Radan perusparannuksen päätoimenpiteitä olivat sepelitukikerroksen uusimisen lisäksi myös radan routaeristäminen, kuivatuksen parantaminen ja toimenpiteet sähkö- ja turvalaitejärjestelmille.

Juhlajuna saapuu Härmän asemalle. Tarmo Niemi / Yle Raha ei riittänyt kokonaan kaksiraiteiseksi

Seinäjoki-Oulu-ratahankkeella on pitkä historia. Sen suunnittelutyötä tehtiin Tommi Rosenvallin mukaan vaiheittain jopa toistakymmentä vuotta. 2006 valmistui hankkeen yleissuunnitelma, jota 2007 lähdettiin jalostamaan rakennussuunnitteluksi. Varsinainen rakennustyö alkoi 2007.

Alussa haaveiltiin koko Seinäjoki–Oulu-välin muuttamisesta kaksiraiteiseksi. Muun muassa VTT:n selvityksessä radan kehittäminen täydeksi kaksoisraiteeksi katsottiin nykyisen radan parantamista kannattavammaksi. Rahat eivät kuitenkaan riittäneet.

– Kustannusarvio pomppasi niin korkeaksi, että viesti oli se, että pienemmällä summalla pitää tulla toimeen ja asioita pitää priorisoida. Kokonaisuudesta on nyt poimittu ne osuudet, jotka eniten palvelevat liikennettä kaksiraiteisina, Rosenvall sanoo.

Kaksiraiteisiksi rakentuivat rataosuudet Seinäjoen seudulla ja Kokkola–Ylivieska-väli.

Kokkola–Ylivieska -kaksoisraidehanke yhdistettiin mukaan Seinäjoki–Oulu-ratahankkeeseen 2012. Tommi Rosenvallin mukaan kahden erillisen hankkeen yhdistäminen oli hyvä ratkaisu: yhteisen hankeorganisaation myötä toteutusta pystyttiin tehostamaan, riskejä ja rakentamisen aiheuttamia haittoja minimoimaan.

Melkein miljardi euroa

11-vuotisen hankkeen bujetti on jättimäinen 880 miljoonaa euroa.

Hankkeen ensimmäisinä vuosina rahoituksesta neuvoteltiin – ja väännettiin – vuosittain. Yle on uutisoinut lukuisista budjettiväännöistä, joissa ratatöille haettiin ja myönnettiin muutaman kymmenen miljoonan rahoitus kerrallaan. Välillä pelättiin jopa ratatöiden keskeytyvän ja välillä apuun rahoittajana tuli VR.

– Alkuvuodet olivat rahoituksellisesti vaikeita. Rahaa myönnettiin pienissä osakokonaisuuksissa ja se ei mahdollistanut töiden optimaalista suunnittelua. Onneksi hyvissä ajoin saatiin varmistettua loppurahoitus ja sen myötä tulevien vuosien töiden optimoinnin suunnittelu parani, Tommi Rosenvall kertoo.

Rahaa myönnettiin pienissä osakokonaisuuksissa ja se ei mahdollistanut töiden optimaalista suunnittelua. Tommi Rosenvall

Rosenvallin mukaan hankkeen pituus ja pidemmäksi ajaksi myönnetty rahoitus mahdollistivat sen, että syntyi myös kustannussäästöjä.

– Isoja kokonaisuuksia on pyritty optimoimaan ja hyvällä työryhmällä on saatu aikaan hyvä kokonaisuus. Pystyimme tekemään oikeita töitä oikeaan aikaan, eikä ainoastaan niitä töitä, joihin rahoitus riitti, Rosenvall sanoo. Syntyneet kystannussäästöt mahdollistivat hänen mukaansa muun muassa sen, että tasoristeykset saatiin poistettua ja junien kulkunopeudet nostettua koko Seinäjoki–Oulu-osuudella, myös Ylivieska–Oulu-välillä, mikä ei alkuperäiseen budjettiin kuulunut.

Häjyt ottivat juhlajunan vastaan Härmän asemalla.Tarmo Niemi / Yle Turvallisuus tärkeimpänä

Ratahankkeen edetessä on korostettu sen vaikutuksia liikenteen turvallisuuteen.

Tasoristeykset ovat tunnetusti onnettomuusriskejä liikenteessä. Esimerkiksi vuonna 2009 Yle uutisoi Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla tapahtuneen juhannukseen mennessä viisi tasoristeysonnettomuutta. Koko maassa onnettomuuksien määrä oli tuolloin 17.

– Tasoristeys on aina vaaran paikka. Niiden poistaminen jo yksin on parantanut seudun asukkaiden ja junankäyttäjien turvallisuutta merkittävästi, Tommi Rosenvall toteaa.

11 vuoden aikana Seinäjoen ja Oulun väliltä poistettiin 105 tasoristeystä. Ne korvattiin yli- ja alikulkusilloilla sekä erilaisilla tiejärjestelyillä. Myös suoja-aitoja on rakennettu ja turvalaite- sekä sähköratajärjestelmämuutoksia on tehty koko osuudella. Kokkola–Ylivieska-välille on rakennettu kokonaan uusi turvalaitejärjestelmä.

Tasoristeysten poistaminen liittyy rataosuuden maksiminopeuden nostamiseen 140 kilometristä 200 kilometriin tunnissa.

– Jos ajetaan yli 140 kilometriä tunnissa, ei saa olla tasoristeyksiä, Rosenvall muistuttaa.

Rosenvall ei halua arvioida, miten paljon maksiminopeuden nostaminen vaikuttaa käytännössä asiakkaiden matka-aikaan, koska lopullinen matkanopeus riippuu operaattorista. Se on kuitenkin tosiasia, että parhaimmillaan henkilöjunat pääsevät nyt kulkemaan Helsingistä Ouluun suurinta sallittua nopeutta koko matkan.

8,5 miljoonaa työtuntia ja osaajapula

Liikennevirasto on laskenut, että 11 vuoden aikana Seinäjoen ja Oulun välillä on tehty 8,5 miljoonaa työtuntia. Koko hanke 2007-2017 vastaa 5300 henkilötyövuotta. Rataurakat työllistivät myös yrityksiä.

Ratarakentamisen kiivaimmat vuodet olivat 2013, 2014 ja 2015, joiden aikaan koettiin myös osaajapulaa.

– Kiivaimpina vuosina tietyissä ammattiryhmissä oli pulaa. Spesiaalihenkilöitä rautatierakentamiseen esimerkiksi turvalaitetöissä tai kiskohitsaamiseen ei määräänsä enempää löydy. Kyllä siellä äärirajoilla mentiin, Tommi Rosenvall sanoo. Hän muistuttaa kuitenkin, että myös muualla Suomessa oli ratatöitä käynnissä ja tarvetta osaajille.

Parhaimmillaan töissä on ollut jopa 2000 henkilöä yhtä aikaa.

Kiivaimpina vuosina tietyissä ammattiryhmissä oli pulaa. Spesiaalihenkilöitä rautatierakentamiseen esimerkiksi turvalaitetöissä tai kiskohitsaamiseen ei määräänsä enempää löydy. Tommi Rosenvall

Vaikka projektijohtajan mukaan kulloinkin tehtävistä töistä on pyritty tiedottamaan muun muassa alueen asukkaille, on palautetta silti välillä tullut. Radan perusparannustyöt ovat vuosien mittaan aiheuttaneet muutoksia junaliikenteeseen, aikatauluja on muokattu, junia korvattu bussilla ja välillä on ollut jopa liikennekatkoksia, jolloin koko radan liikenne on pysäytetty.

– On ollut eri mittaisia työrakoja, jolloin henkilöjunat on korvattu bussilla ja tavaraliikenne ollut seis, Rosenvall sanoo. Katkoksien pituus on vaihdellut kuudesta tunnista pariin vuorokauteen.

Keskustelua herättivät aikanaan myös esimerkiksi Kokkola–Ylivieska-kaksoisraiteen alle jäävät maa-alueet ja niiden lunastaminen.

Hankkeen myötä Seinäjoen ja Oulun välille on avattu kaksi uutta henkilöliikenteen asemaa. Härmän asema avattiin 11 vuoden ja Kempeleen asema 26 vuoden tauon jälkeen. Myös muiden radanvarren asemien esteettömyyttä on pyritty parantamaan.

Haastavat kohteet

335 kilometrin matkalle mahtuu monenlaista maisemaa ja monia kohteita. Maasto-olosuhteet ovat olleet haastavia ja esimerkiksi Kokkola-Ylivieska -osuudella oli 80 kappaletta siltoja.

Hankkeen juhlajulkaisussa nostetaan rakennuskohteista esiin Pyhäjoen ylittävä ratasilta Oulaisissa Ylivieska-Oulu -rataosuudella. Toinen vaativa kohde oli Kalajoen ratasilta Ylivieskassa. Kalajoen ylittäneet kaksi ratasiltaa purettiin ja korvattiin yhdellä sillalla.

Kokkolan ja Ylivieskan välillä kaksoisraideosuudella on kaksi isoa siltaosuutta: Vetelinjoen ratasilta ja Kannuksen silta. Seinäjoen ja Lapuan välisellä kaksoisraideosuudella haastavuus syntyi mm. tasoristeysten poistamisesta ja haastavien pohjaolosuhteiden vaatimista rakennustöistä.

– Varsinkin Seinäjoen pää oli hyvin pehmeällä alueella. Sinne on paalulaattaa rakennettu pitkiä pätkiä, Tommi Rosenvall sanoo.

Projektijohtaja Tommi Rosenvall ja kansanedustaja Harry Wallin (sd.) Ylen toimittaja Päivi Rautasen haastattelussa.Tarmo Niemi / Yle Juhlajuna Seinäjoelta Ouluun

Rataprojektin päättymistä juhlistettiin tänään torstaina Seinäjoelta Ouluun matkaavalla juhlajunalla. Kutsuvieraita kuljettava juna pysähtyi muun muassa Härmän ja Kempeleen asemilla.

Projektinjohtaja Tommi Rosenvallille hankkeen valmistuminen tarkoittaa uusia haasteita. 11 vuodeksi venynyt pesti on kuitenkin ikimuistoinen. Sen päätteeksi lähtevät kiitokset työtovereille ja yhteistyökumppaneille.

– On ollut mielenkiintoista, eikä kahta samanlaista päivää.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä