Kanta-alueen uutisia

Johtaako pelkkä moottoritie kunnan menestykseen? – Tämä on Limingan ja Muhoksen tarina

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 13 - 07:45
Muhoksen ja Limingan kuntien perustiedot. Lähde: Yle Kuntatutka.Juha Rissanen, Yle

Suomessa ei ole kahta toista näin identtistä naapurikuntaa. Vai mitä sanotte:

Kumpikin sijaitsee saman ison kaupungin kupeessa eli 30 kilometrin päässä Oulusta, Liminka etelään ja Muhos kaakkoon. Kummassakin on noin 10 000 asukasta. Eikä kumpikaan ole kuiva sisämaakunta: Limingassa on merenrantaa ja Muhoksella muhkea Oulujoki. Kummallakin kunnanraitilla on koulu, kirjasto ja kahden hallitsevan ketjun ruokakaupat.

Silti naapurit eroavat toisistaan melkein kuin yö ja päivä. Ylen Kuntatutkassa Liminka on koko maan parhaimmistoa ja saa elinvoima-, talous-, terveys- ja ilmapiirimittareilla lähes täydet pisteet, yhteensä 18 tähteä 20:stä. Muhoksen saalis jää puolta laihemmaksi.

Limingan ja Muhoksen ero Ylen Kuntatutkassa on suurin kahden naapurin välillä koko Suomessa.

Matkustimme ottamaan selvää, mistä suomalaisen kunnan menestys kumpuaa. Limingan tekstiosuuden on kirjoittanut Janne Toivonen ja Muhoksen osuuden Hannu Tikkala.

Liminkalainen Tiina Lukinmaa ja Noora, 14, Joona, 9 sekä Kiira, 3.Ville Honkonen Limingan suuri harppaus

"Ilmeisesti Kosovossa on jokin kunta, jonka väki on vielä nuorempaa."

Oulusta etelään roikkuu 25 kilometrin mittainen elämänlanka.

Se on nelikaistainen moottoritie ja perimmäinen syy sille, että Limingan väkiluku on kasvanut 2000-luvulla kaikista kunnista nopeimmin suhteessa asukaslukuun. Viime toukokuussa paukahti rikki jo 10 000 asukkaan raja, kun vuonna 2000 liminkalaisia oli vasta reilut 5 000.

Kysyy keneltä tahansa, ensimmäinen vastaus kunnan huiman väestöloikan syyhyn on sama: moottoritieyhteys Ouluun ja sijainti Jyväskylästä tulevan nelostien ja Vaasasta tulevan kasitien yhtymäkohdassa.

– Haluaisin sanoa, että syynä kasvuun on taidekoulu, mutta kyllä se on sijainti, sijainti ja sijainti, tiivistää Limingan tunnetuimman instituution eli perinteikkään taidekoulun rehtori Ari Karvonen.

Limingalla meni hyvin jo ennen kuin moottoritie avattiin vuonna 2003. Mutta sitten nousu muuttui rakettimaiseksi.

Tiina ja Jari Lukinmaa löysivät tuolloin Limingan summamutikassa. Oulun Kaijonharjun lähiön nuoripari halusi löytää tontin omalle talolle, mutta mistä, siitä heillä ei ollut ajatusta.

– Lähdettiin vain ajelemaan. Silloin oli vielä vanhat tiet. Huomattiin tässä kyltti vapaana olevista tonteista, ja suunnilleen jo matkalta soitettiin kuntaan että halutaan varata tästä tontti, Tiina Lukinmaa kertoo kotonaan Limingan Tupoksessa.

Suurin osa tulijoista on pakkautunut juuri Tupokseen, joka sijaitsee Limingan taajamista lähimpänä Oulua. Tiina Lukinmaan ympärillä hyörivät lapset Noora, 14, Joona, 9, ja Kiira, 3. Kolmen lapsen talous on täällä tavanomainen tai jopa pienemmästä päästä.

– Jossain välissä tuntui, että täällä on jopa liikaa perheitä. Mutta tosi helppohan täällä on asua, koulut ja päiväkodit ovat vieressä ja lapsille kavereita, Lukinmaa sanoo.

Yhtenäiskoulun täpötäysi pyöräparkki Limingassa.Ville Honkonen

Limingassa on Suomen nuorin väestö. Jopa "Euroopan nuorin väestö" -heittoa kuulee, mutta raitilla tiedetään että ilmeisesti Kosovossa on jokin kunta, jonka väki on vielä nuorempaa. Kunnan keski-ikä on uskomattomalta kuulostava 31 vuotta, Tupoksessa vieläkin matalampi eli 26.

Huippuvuonna 2003–2004 Limingan väkiluku harppasi kerralla 562:lla eli peräti 8,6 prosenttia. Se on hurja luku, muttei ihan Suomen ennätys, sillä 1950–60-luvuilla muutokset olivat vieläkin hurjempia. Esimerkiksi 5 200 asukkaan Kirkkonummelle tuli 1 800 ihmistä lisää vuonna 1959–1960, eli kunta kasvoi kolmanneksella.

Lukinmaat pääsivät muuttamaan vuonna 2004. Moottoritie oli juuri valmistunut, Nokia oli Oulun seudun veturi ja Tupokseen muutti kymmeniä uusia perheitä vuodessa. Kunta oli valmistautunut ryntäykseen hyvin ja kaavoittanut pelloille kymmeniä kohtuuhintaisia tontteja. Kauppa kävi kuin siimaa.

– Oltiin suht ekoja asukkaita tässä. Tässä oli vain synkkää metsää. Vanhemmatkin kauhistelivat, että miksi te päätitte muuttaa niin pitkälle Oulusta, Lukinmaa naurahtaa.

Nyt Tupoksen laajoilta omakotitalopelloilta pääsee Oulun keskustaan noin vartissa.

Entinen Leppiniemen asukas Lea Ojala-Hänninen.Ville Honkonen Takana loistava tulevaisuus

Muhoskin oli kerran kuin Liminka, kasvukunta joka lähes tuplasi väkilukunsa.

– Jotenkin sitä järjellä tajuaa, ettei mikään yhtiö enää voi kustantaa sellaista elämää. Mutta samalla olo on haikea, Lea Ojala-Hänninen sanoo.

Seisomme Pyhäkosken voimalaitoksen patosillalla ja maisemat ovat yhtä huimat kuin niiden merkitys Muhoksen kehittymiselle.

Sillalta on alajuoksulle pudotusta yli 30 metriä ja yläjuoksulla aukeaa idyllinen näkymä.

Vastarannalla näkyy kolme saunaa, joista voi pulahtaa jokeen uimaan. Saunojen takana puolestaan sijaitsee vaaleaksi rapattuja omakotitaloja, joissa asui vielä muutama vuosikymmen sitten voimalaitosten päällystöä.

Ojala-Hänninen viittaa yhtiöllä Oulujoki Osakeyhtiöön, joka valjasti Oulujoen kosket 1940- ja 1950-luvuilla. Samalla kyse oli Muhoksen historian suurimmista muutoksesta, kun kunnan alueella olevat Oulujoen kosket valjastettiin sähkön tuotantoon.

Rakennusvaiheessa paikkakunnan asukasmäärä kaksinkertaistui 9 500 asukkaaseen, kunnan kassa täyttyi verotuloilla ja valtuuston puoluepakka meni sekaisin. Kun kunta oli maailmansotien aikana porvarienemmistöinen, heiluri heilahti 1940-luvun lopussa vasemmalle.

Pyhäkosken jälkeen paikkakunnalle rakennettiin Pällin ja Montan voimalaitos, joka valmistui viimeisenä, vuonna 1957. Parhaimmillaan voimalatyömailla työskenteli 1 500–1 600 työntekijää.

Rakennusvaiheen jälkeen voimalaitokset olivat kunnan suurin työllistäjä aina 1980-luvulle asti. Kunnan kassaan kilahti kiinteistöverojen lisäksi hyväpalkkaisten työntekijöiden palkasta maksamat verot.

Oulujoen Pyhäkosken voimalaitos Muhoksen Leppiniemessä.Ville Honkonen

Ojala-Hännisen haikeutta eivät aiheuta kunnan verotulojen menetys, vaan hiljentynyt elämä Pyhäkosken voimalaitoksen vieressä sijaitsevalla Leppiniemen asuinalueella. Leppiniemeen valmistui voimalaitoksen rakennusvaiheessa asunnot 200 perheelle ja 1 200 perheettömälle.

– Silloinhan yhtiö piti huolta työntekijöistään. Semmostahan ei ennää ole, ei taida olla missään.

Muhoksen kunnan historiassa Leppiniemeä on nimitetty paikkakunnan vatikaaniksi, jonka omaksi saarekkeekseen suunnitteli arkkitehti Aarne Ervi. Leppiniemessä sijaitsi muun muassa oma päiväkoti, kansakoulu, ruokakauppa, kirjakauppa, ruokala, elokuvateatteri ja posti.

Omaleimaisuutta lisäsi se, että suurin osa perheistä oli muuttanut Leppiniemeen muualta Suomesta. Osa oli tullut työn perässä, osa lähtenyt sotaa pakoon Karjalasta.

Ojala-Hännisen perhe muutti Leppiniemeen Muhoksen Laitasaaren asuinalueelta vuonna 1954, kun perheen isä Pentti oli saanut töitä yhtiön varastolta. Kun Ojala-Hännisen kaksi pikkusiskoa kasvoivat päiväkoti-ikäisiksi, perheen äiti sai töitä Seuratalon ruokalasta. Myös Ojala-Hänninen teki kesätöitä kanttiinissa.

Esikuvansa Vatikaanin tavoin Leppiniemi oli hierarkkisesti järjestäytynyt ja se näkyy yhä rakennuksista. Kauimmaisina joen rannasta sijaitsevat kerrostalot, ja mitä lähemmäksi rantaviiva lähestyy, sitä komeammaksi talot muuttuvat.

Oulujoen rantaa Muhoksen Leppiniemessä.Ville Honkonen

Ojala-Hännisen perhe ei koskaan päässyt joen rannalle asumaan, vaikka urakehitys vei vanhemmat ensin kerrostalosta rivitaloon ja myöhemmin omakotitaloon.

Rakennusvaiheen jälkeen 1960-luvulla Muhoksen kunnanvaltuusto muuttui jälleen porvarienemmistöiseksi, kun iso osa rakennusmiehistä pakkasi laukkunsa ja matkasivat valjastamaan Kemijokea.

Tämä tarkoitti voimakasta suoneniskua Muhoksen väkimäärään. Viidesosa kuntalaisista vaihtoi paikkakuntaa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että keskinäinen nahistelu kunnanvaltuustossa olisi rauhoittunut. Kunta tuli kuuluisaksi repivästä politiikasta, jossa voimahahmot ottivat yhteen.

Leppiniemen yhteisö alkoi murtua vähitellen 1970-luvulta lähtien ja Oulujoki-yhtiön sulautuminen 1980-luvulla Imatran Voimaan oli lopun alkua.

Yhtiö alkoi keskittää toimintojaan vähitellen Etelä-Suomeen. Toistaiseksi viimeisenä keskittämistoimena kosket haltuunsa saanut Fortum siirsi vesivoimalaitosten valvonnan Muhokselta Espooseen vuonna 2015.

Nykyään Fortumin voimalaitokset tuottavat Muhoksen kassaan lähinnä kiinteistöveroja.

"Limingan Kennedyt", keskustavaikuttajat Maiju ja Tapio Junttila.Ville Honkonen Keskustapuolueen kultamailla

Liminka oli jo sisällissodassa poikkeuksellisen yhtenäinen kunta.

Tapio ja Maiju Junttilaa voisi leikkisästi kutsua "Limingan Kennedyiksi". Niin vahvoja tekijöitä Junttilan suku on tuottanut kunnan poliittiseen elämään vuosikymmenten ajan.

Tapio Junttila on 67-vuotias keskustalainen kunnallisneuvos, joka oli vuodet 1997–2012 kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja sitä ennen myös kunnanhallituksen puheenjohtaja. Nyt valtuuston puhetta johtaa tytär Sanna Savolainen.

Sosiaalinen median negatiivisuus saa kyytiä Junttiloiden aamukahvipöydässä.

– Riidellään kunnan hankkeista ja sanotaan että ei tuu mittään! Siinä menee energia täysin hukkaa, Maiju Junttila tuhahtaa viimeaikaisista some-keskusteluista.

Negatiivisuus korpeaa, sillä Junttiloiden mukaan Liminkaa on piiskannut menestykseen vahva me-henki. Se näkyi jo sata vuotta sitten, Tapio Junttila kertoo.

– Sisällissodassa Liminka oli ainoa kunta, jossa punaiset ja valkoiset sopivat, etteivät nosta aseita toisiaan vastaan. Uskon, että siitä näkyy jotain vielä tähän päivään asti.

Mutta nyt autoon! Tapio Junttila on luvannut näyttää kuntaa. Eikä ajopeli ole mikä tahansa, vaan Jaguarin porrasperäinen X-Type. Auto on ostettu vuonna 2007, mutta Jaguar-kipinän Junttila sai asuessaan Beatles-manian aikaan 16-vuotiaana muutaman viikon Lontoossa. Liminkaan hän toi Carnaby Streetiltä ostamansa John Lennon -lasit.

Kunnallisneuvos Tapio Junttilan kyydissä kuntakierroksella.Ville Honkonen

Junttilan kyydissä oppii Limingasta kaksi asiaa: kunta on täpötäynnä lapsia ja lähes kaikki näkyvä lähes tuoksuu vielä tuoreelta maalilta. Massiivinen koulukeskus ja siihen liittyvä liikuntahalli hallitsevat kirkonkylän keskustaa. Kirjasto on upouusi, samoin terveyskeskus.

Pastellinsävyiset pakettitalorivistöt jatkuvat silmänkantamattomiin, tai siltä se ainakin tuntuu suhteessa 10 000 asukkaan väkilukuun. Onko tämä nyt se pohjoisen Nurmijärvi, mattivanhasmainen puutarhaidylli? Ja miksi Liminka, miksei Muhos?

– Moottoritien lisäksi erona on se, ettei Muhos ole onnistunut kaavoittamaan tontteja jokivarteensa. Toisaalta olen sitä mieltä, että länsi vetää aina Suomessa voimakkaammin kuin itä. Oulustakin kasvu on painottunut etelään rannikkoa pitkin, Junttila sanoo ja kääntää auton jokivarteen vanhan Limingan kylänraitille. Kunta täyttää tänä vuonna 540 vuotta.

– Tämä on vielä samannäköinen raitti kuin silloin, kun tätä poikana pyöräilin.

Junttila on ylpeä Limingan menestyksestä, sillä vielä 1970–80-lukujen taitteessa Liminka tuomittiin näivettyväksi maalaiskunnaksi. Väestöennusteiden käyrä osoitti alaviistoon. Käänteen toi 1980-luvun lopulla uusi kunnanjohtaja Marjatta Keisu.

– Hän oli innovatiivinen kunnanjohtaja ja sai meidät luottamushenkilöt mukaan. Ensin laitettiin talous kuntoon. Itse kuritettiin täällä itseämme kaikkein eniten, Junttila sanoo.

Keisu johti virkamieskoneistoa ja Junttila oli valtapuolueen nokkamies. Seutu on keskustapuolueen synnyinsija ja valta-aluetta. Täällä pääministeri Juha Sipilää ei kritisoida. Limingassakin valtuuston 35 paikasta 20 on yhä keskustalla.

Limingan uusi kirjasto avattiin vuonna 2012.Ville Honkonen

Limingan me-henki on suomalaiskunnaksi poikkeuksellinen. Poliitikot luottivat nuoriin virkamiehiin, eikä jokaista risahdusta tarvinnut käyttää valtuuston kautta, kuten Junttila muotoilee.

Yhtenäisyys oli tarpeen, kun kasvukausi koitti. Kunnan tekemät maakaupat luistivat, tonttikaavat, koulut ja päiväkodit nuijittiin ripeästi läpi. Eripuraisen valtuuston sijaan puhuttiin yhdestä suuresta "Liminka-puolueesta", joka pelasi samaa peliä.

Tässä mielessä Liminka on eronnut Muhoksesta, jossa henkilöihin menevää riitelyä on harrastettu aina 2000-luvun alkuvuosiin asti. Nyt tilanne on paikkakunnalla rauhoittunut.

Limingan yhteishenki vahvistetaan myös muista puolueista.

– Tekeminen oli älyttömän yhtenäistä. Puoluerajoihin ei katsottu, ja henkilöiden omaan ammattitaitoon uskottiin, sanoo vuonna 2008 SDP:n valtuutetuksi valittu Tiina Partanen, joka on nyt lukion rehtori ja kunnan sivistystoimen väliaikainen osastopäällikkö.

Myös Partanen uskoo, että Marjatta Keisun panos oli tehokkuuden luomisessa keskeistä. Ja Junttila, joka kaartaa Jaguarin takaisin kotipihalleen, johti kokouksia tämän vieressä.

– Marjatta oli temperamenttinen ihminen. Jos kokouksissa jumiuduttiin hänen mielestään liiaksi johonkin asiaan, hän pukkasi minua korkokengällään jalkaan, että nyt pitäisi jo mennä eteenpäin.

Muhoslainen Maria Pellikka Siirin ja Saaran kanssa keittiössä.Ville Honkonen Oma rauha ajoi Muhokselle

Kaikki eivät viihdy omakotitalojen miehittämillä pelloilla.

Tämän osoitteen täytyy olla uusi. Se on helppo päätellä, sillä osoitetta ei löydy Googlen karttapalvelusta.

Kaarramme harmaan omakotitalon pihalle, jossa vastassa on moottorikelkka, mönkijä ja trukki. Takapihalta aukeaa metsä, jonka takana riittää peltoa talsittavaksi.

Trukki selittyy talon isännän Jukka Pellikan yritystoiminnalla. Pellikka tekee autotallissaan hitsaus- ja sorvaustöitä, kun vain päivätöiltään raskaskoneasentajana ehtii.

Jukka Pellikka käy töissä Kempeleessä ja vaimo Maria Pellikka työskentelee sairaanhoitajana Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Heillä on kaksi alle kouluikäistä lasta, Siiri ja Sara sekä kaksi newfoundlandinkoiraa.

Pellikat ostivat tontin Rovan alueelta 2012 ja alkoivat rakentaa omakotitaloa loppukesästä. Tontti oli halpa verrattuna Ouluun, mutta ainoastaan se ei ratkaissut valintaa Muhoksen eduksi.

– Katsoimme tonttia myös Limingasta, mutta ne sijaitsivat liian tiiviissä asutuskeskuksissa. Omakotitalorykelmiä siellä täällä, Maria Pellikka sanoo.

Pellikoiden rauha ei ole särkynyt Rovalla, jonne on kaavoitettu vain muutamia tontteja. Osa tonteista on vielä vailla kiinteistöä.

Linnuntietä mitattuna noin kahden kilometrin päähän Oulujoen pohjoispuolelle Päivärinteen asuinalueelle on noussut omakotitaloja Rovaa nopeammin.

Päivärinteelle on muuttanut paljon koulutettuja vanhempia perheineen, kun kunta on tietoisesti kaavoittanut ja kehittänyt aluetta uusille asukkaille.

Yhteistä Rovalle ja Päivärinteelle on se, että ne sijaitsevat lähellä Oulun kunnan rajaa. Päivärinteeltä rajalle matkaa on noin kilometri.

Pellikoiden asuttama Rovan alue puolestaan sijaitsee valtatie 22:n varressa. Maria Pellikka ajaa kodista töihin Oulun yliopistolliseen sairaalaan noin 20–25 minuutissa.

– Se on mukava työmatka, kun ajatukset ehtivät rauhoittua työpäivän jälkeen. Ei tarvitse kotiin tulla rauhoittumaan, Maria Pellikka sanoo.

Muhoksen väkiluku on alkanut kasvaa sitten 1970-luvun pohjalukemien ja paikkakunnan väestömäärä alkaa kolkutella 1950-luvun huippulukemia. Kasvua on selittänyt lapsiperheiden muutto paikkakunnalle.

Muhoksen kunnanjohtaja Jukka Syvävirta kunnantalon edustalla.Ville Honkonen

Limingan kasvulukuihin on kuitenkin matkaa. Kunnanjohtaja Jukka Syvävirran mukaan yksi syy tähän on ollut se, että Limingassa kunnan on ollut Muhosta helpompi kaavoittaa asuinalueita.

Muhoksella Oulujoen molemmilla puolilla sijaitsevat alueet ovat olleet asutettuina ja pellot viljelykäytössä. Yksi syy on kuitenkin ylitse muiden.

– Moottoritie. Kyllä se lisää Limingan vetovoimaisuutta. Uskon kuitenkin, että meillä tilanne paranee, kun saamme valtatien työt tehtyä, Syvävirta sanoo.

Oulusta Kajaaniin vievän valtatien kehittäminen on ollut Muhoksen pitkäaikainen haave. Lähes jokaisesta viime vuosien tilinpäätöksestä löytyy kohta, jossa mainitaan tien kehittäminen.

Haave näytti toteutuvan keväällä 2014, jolloin eduskunta hyväksyi liikennepoliittisen selonteon. Selonteossa tämän valtatien kehittämiseen varattiin 45 miljoonaa euroa.

Kevään jälkeen vasemmistoliitto erosi hallituksesta ja kainuulaisen liikenneministerin Merja Kyllösen tehtävät annettiin kokoomusministeri Henna Virkkuselle.

Kesällä Jyrki Kataisen hallitus vaihtui Alexander Stubbin hallitukseen, kun Stubb voitti ennakkoarvioista poiketen kokoomuksen puheenjohtajuuden.

Syksyllä 2014 valtion talousarviossa Muhoksen tierahoitusta leikattiin 30 miljoonalla eurolla.

– Tikkari otettiin kesken syönnin pois suusta, Syvävirta sanoo.

Nyt rahalla levennetään valtatietä Oulun Heikkilänkankaalle nelikaistaiseksi, ja tielle tulee uusia alikulkuja. Maria Pellikka on tyytyväinen muutokseen.

– Nyt matka ainakin sujuvoituu.

Taistelu tierahoista ei kuitenkaan ole vielä ohi. Haastattelua edeltävänä iltana kunnanjohtaja Syvävirta luovutti kokoomuksen vaalitilaisuudessa Muhoksen kulttuurikeskuksessa valtiovarainministeri Petteri Orpolle muistion valtatie 22:n kehittämisestä.

Muistio perusteli valtion rahaministerille sitä, miten Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Suomi hyötyisivät tieinvestoinnista.

Limingan Tupoksen yhtenäiskoulun rehtori Antero Niva.Ville Honkonen Kasvu = investointeja = rahanmenoa

Moottoritie ei ole tuonut Liminkaan vain lapsia, vaan myös rahanmenoa.

Limingassa on kaksi yhtenäiskoulua tai oikeammin sanottuna opetustehdasta.

Liminganlahden yhtenäiskoulu on nimittäin 1 200 oppilaallaan Suomen suurin yhtenäiskoulu eli 1–9-luokkalaisten opinahjo. Myös Tupoksen yhtenäiskoulun 900 oppilasta on isoimmasta päästä.

– 918 oppilasta, ensi vuonna 923, Tupoksen yhtenäiskoulun rehtori Antero Niva tarkentaa koulun vuonna 2011 valmistuneessa uudisosassa.

Limingan ei tarvitse pohtia, miten houkutella lapsiperheitä kuntaan. Kysymys on siitä, mihin kaikki lapset laitetaan. Bussilastillinen oppilaita odottaa aulassa sukset olalla lähtöä hiihtokilpailuihin. Kouluruokailu pyörii useassa vuorossa, jotta tilat riittävät. Pyörätelineissä on talvihankikelilläkin satoja pyöriä, ja korkeasarvinen Jopo on päivänselvä suosikki.

Miten koulut ovat pysyneet paineessa mukana?

– Jatkuvaa lisärakentamistahan tämä on ollut. Mutta se on hyvä, että tänne on ollut äärimmäisen helppo saada opettajia. Moni Oulussa opiskellut on jäänyt odottamaan täältä paikkaa, rehtori Niva sanoo.

Liminganlahden koulu keskustassa on vieläkin vaikuttavampi näky. Suomessa ei taida olla toista kuntakeskusta, jota yksi koulu ja sen oppilaat hallitsisivat yhtä vahvasti.

Valtava lapsimäärä on kunnalle kaikki kaikessa, mutta tarkoittaa samalla sitä, että veronmaksajia ei ole jonoksi asti. Vaikka liminkalaiset ovat keskimääräistä koulutetumpaa väkeä, kunnan kassaan kilahtaa keskimääräistä vähemmän tuloveroja.

Limingan kunnanjohtaja Pekka Rajala.Ville Honkonen

Limingankaan talous ei ole kaikkivoipa. Sen tietää ravintola Raitin Olohuoneessa lounastaan nauttiva kunnanjohtaja Pekka Rajala.

Vuoden alussa Liminka nosti veroprosenttinsa jo 21:een. Se on eri luokkaa kuin vaikkapa muilla menestyneimmillä kehyskunnilla eli Naantalilla (19) tai Muuramella (19,5). Kunta haluaa pitää taloutensa tasapainossa eikä ole myöskään myynyt tonttejaan eurolla, vaan perinyt niistä 10–30 euroa neliöltä.

Painetta talouteen ovat tuoneet isot investoinnit ja toissavuoden valtionosuusmuutos.

– Valtionosuusmuutos kuritti meitä 2,6 miljoonaa euroa eli kahden tuloveroprosentin verran, Rajala sanoo.

Kunnassa ei juuri ole iäkkäitä ja sairaita ihmisiä joiden hoitoa valtio tukisi - mikä toki on enemmän siunaus kuin vitsaus.

Vuosina 2009–2013 Liminka investoi yli 40 miljoonalla eurolla, mikä on kunnan kokoon nähden hurja tahti. Sen jälkeen kunta puhalsi pari vuotta ja kävi läpi pienen säästöohjelman, mutta nyt mennään taas. Rakenteilla on kaksi uutta koulua yhteensä tuhannelle oppilaalle, päiväkoti ja liikuntahalli, joihin uppoaa yhteensä 23 miljoonaa euroa.

Tupoksen yhtenäiskoulun oppilaita lähdössä hiihtokilpailuihin.Ville Honkonen

Se on tällä erää viimeinen suuri puserrus ja tarkoittaa velkaloikkaa. Velka asukasta kohden nousee erittäin maltillisesta alle 2 000 eurosta noin 3 300 euroon.

– Meillä on taseessa varauksia, joita voidaan nyt purkaa. Samoin ylijäämää on vajaat kymmenen miljoonaa euroa. Mutta veroprosenttia nostettiin juuri siksi, että laskun maksua ennakoidaan, Rajala sanoo.

Samalla lapsia pursuava kunta on juuri nuijinut päätökset purkaa kaikki jäljellä olevat kolme kyläkoulua, mikä on herättänyt kylissä närää.

Rajala voi silti nukkua yönsä poikkeuksellisen hyvin. Uudet kuntalaiset ovat koulutettuja ja kunnan työttömyys Pohjois-Pohjanmaan toiseksi matalin, tammikuun lopussa 9,6 prosenttia. Se on seitsemän prosenttiyksikköä vähemmän kuin Oulussa.

Kokeeko Rajala johtavansa keskustalaista unelma-Suomea?

– No, en näe tässä puoluepolitiikkaa. Mutta toivon, että Oulun kaupunkiseutu ja kehyskunnat yleensäkin nähtäisiin vaihtoehtona pääkaupunkiseudulle.

Miksi Liminka on onnistunut ja Muhos ei?

– Uskon, että päätöksenteon nopeudessa on merkittävä ero. Täällä virkamiehet ja poliitikot ovat luottaneet toisiinsa, on kyetty uudistamaan palvelurakennetta ja luomaan vetovoimaa. Enkä voi kiistää, etteikö moottoritien tulo ja sen mukana Tupoksen alueen kehittäminen olisi todella merkittävä asia.

– Jos miljööstä puhutaan, niin Muhoksella voi olla jopa paremmat menestystekijät, kuten upea jokivarsi. Mutta kova fakta on, että väestö keskittyy rannikolle.

Muhoksen yläkoulun rehtori Juha Piirala.Ville Honkonen Sisäilmaongelmat kasvattivat velkakakkua

Kunnan pahin pelko on, että iso koulu paljastuu homekouluksi.

Muhoksen yläkoululla lumituisku ei ole estänyt oppilaita tulemaan kouluun skoottereilla. Pihalla seisoo skoottereiden lisäksi mopoautoja.

Koulun rehtori Juha Piirala astelee vastaan koulun aulassa. Paikkakunnalta kotoisin oleva rehtori esittelee tyytyväisenä kunnan historian suurinta investointia, vaikka se tiesi hänen vanhan opinahjonsa jyräämistä alas.

– Vanhassa rakennuksessa oli sisäilmaongelmia ja meillä sekä työntekijät että oppilaat alkoivat oireilla, Piirala sanoo.

Nyt paikat ja opetusvälineet viimeisen päälle kunnossa. Erityisen ylpeyden aihe on liikuntasali, jossa voi jatkossa pelata muun muassa futsalia 500 katsojan edessä. Muhos ei myöskään ole unohtanut painiperinteitään, sillä kouluun on rakennettu myös painisali.

Koulusta löytyy kuitenkin yksi poikkeus. Koulun kirjaston hyllyt ammottavat tyhjyyttään, koska vanhat kirjat heitettiin homeitiöiden pelossa roskiin.

Muhoksen yhdeksäsluokkalaiset Vesa Kokko ja Jere Krook.Ville Honkonen

Yhdeksäsluokkalaiset Jere Krook ja Vesa Kokko ovat tyytyväisiä uuteen kouluun. Omien sanojensa mukaan Kokon olo on parantunut uudessa koulussa.

– Tunsin oloni aina koulupäivän jälkeen todella väsyneeksi ja sitä ihmeteltiin monesti kotona. Epäilen, että sillä oli jotakin tekemistä sisäilman kanssa. Väsymys meni pois, kun pääsimme uusiin tiloihin, Kokko sanoo.

Kunnanjohtaja Syvävirta perustelee päätöstä henkilökunnan ja oppilaiden terveydellä.

– Pakko on ollut investoida. Muhoksella syntyy vuosittain keskimäärin 140 lasta ja oppilaat pitää sijoittaa toimiviin ja turvallisiin tiloihin.

Samalla investoinnit ovat tarkoittaneet kunnan velkaantumista. Muhoksella oli vuonna 2015 velkaa 4 328 euroa asukasta kohden, kun Manner-Suomen kunnissa sitä oli keskimäärin kertynyt 2 841 euroa.

Vuodesta 2015 tuli ennätys kunnan historian investoinneissa. Yläkoulun lisäksi kunta on laittanut rahaa myös muihin kouluihin ja päiväkoteihin, joissa useissa on ollut myös ongelmia sisäilman kanssa.

Remonttien yhteydessä Muhos ei ole lähtenyt rajusti karsimaan koulujen määrää ja keskittämään oppilaita samoihin yksiköihin kuten Limingassa. Kunnanjohtaja perustelee asiaa oppilasmäärillä ja pitkillä välimatkoilla.

Yläkoulun yli 13 miljoonan euron investointi rahoitettiin pääosin lainarahalla. Nyt suuret investoinnit alkaa vähäksi aikaa olla tehty.

– Olemme 11 vuoden aikana investoineet yli 60 miljoonaa euroa. Nyt on pakko välillä hengähtää, kunnanjohtaja Syvävirta sanoo.

Pientä helpotusta velan takaisinmaksuun voisivat tuoda Pyhäselän alueelle suunnitellut tuulivoimalat, jotka toisivat kunnan kassaan kiinteistöveroina tuloja.

Tuulivoimakaava ja neuvottelut alan yritysten kanssa ovat kuitenkin joutuneet Muhoksella vastatuuleen voimakkaan kansalaismielipiteen takia. Osa kuntalaisista on nostanut esille tuulivoiman mahdolliset terveyshaitat ja kunta odottaa valtioneuvoston selvitystä tuulivoimaloiden terveysvaikutuksista.

Nyt Muhos suunnittelee maksavansa velat tiukalla taloudenpidolla. Viime vuosi antoi toivoa tavoitteen saavuttamisesta, sillä ylijäämää kertyi 1,7 miljoonaa euroa.

Ylijäämä antaa kunnanjohtajalle pontta ajatella, että kuntaliitoksen torjuminen Oulun kanssa oli Muhokselle oikea ratkaisu vuonna 2010.

– Liitos olisi tuskin helpottanut taloudenpitoa, sillä Oulu joutuu koko ajan tasapainottamaan talouttaan.

Oulu on velkaantunut viime vuodet muun muassa kasvaneen työttömyyden ja tietotekniikka-alan alakulon vuoksi. Nyt Oulun kaupunki suunnittelee kiinteistöveron nostamista ja yt-neuvotteluiden aloittamista.

Siklan toimitusjohtaja Janne Nieminen (vasemmalla) ja tehtaanjohtaja Juha Kurtti.Ville Honkonen Puoliksi naapurien varassa

Mitä Liminka tekee, jos siltä loppuu tonttimaa?

Liminka uskoo kasvavansa 15 000 asukkaan kunnaksi.

Uusien asukkaiden houkuttelulla eli tontteihin ja peruspalveluihin keskittymisellä on ollut varjopuolensa: elinkeinopolitiikka jäi lapsenkenkiin. Työpaikkaomavaraisuus on alle 60 prosenttia, eli lähes puolet työssäkäyvistä hakee leipänsä naapurikunnista.

Liike-elämä nojaa lähinnä kauppoihin. Yksi harvoista muista vahvoista työnantajista on taloelementtejä valmistava Sikla. Moottoritien varteen on juuri noussut yrityksen uusi kokoonpanohalli, jossa tehdään valmiita taloelementtejä lähinnä Etelä-Suomen markkinoille.

Hallissa työskentelee 30 henkeä, joista 20 on otettu työvoimatoimistosta puolivuotiselle tuetulle kurssille. Sen läpäisseitä odottaa työpaikka.

– Olen tykännyt. Liminka on rauhallinen paikka, ja vapaaotteluharjoituksiin Ouluun on lyhyt matka, kuntaan juuri muuttanut kurssilainen Joni Karppinen kertoo.

Ensi vuonna Siklan on määrä työllistää Limingassa jo lähes sata henkeä, muun muassa siksi että uusi pääkonttori valmistuu nykyisen Kempeleen sijaan Liminkaan. Toimitusjohtaja Janne Niemiseltä on oikeastaan turha edes kysyä, miksi Liminka eikä Kempele tai Muhos.

– Koska ollaan liminkalaisia! kotipitäjän mies sanoo.

– Lisäksi logistinen sijainti on hyvä, ja saadaan täältä sitoutuneempia ja motivoituneempia työntekijöitä kuin Etelä-Suomesta. Kuljetukset etelään maksavat, mutta silti tämä kannattaa.

Tehtaanjohtaja Juha Kurtti vahvistaa koko työssäkäyntialueen nahanluonnin.

– Aiemmin ajateltiin, että Liminka on maaseutua. Tätä muisteltiin juuri eilen kirkkoherran kanssa lentopallovuorolla. Mutta nyt tämä on ennemminkin kaupunkilähiö.

– Mutta elinkeinoelämä ei ole Limingassa ollut kovin vahvaa. Se on jäänyt kasvun jalkoihin, Nieminen jatkaa.

Uusi liminkalainen ja Siklan kurssilainen Joni Karppinen.Ville Honkonen

Kunta on huomannut saman ja yrittänyt aktivoitua. Kunnanjohtaja vihjaa, että haaviin olisi tarttumassa muitakin yrityksiä. Mutta niistä hän ei halua vielä puhua, paitsi keskustaan nousevasta Lakeus-talosta, johon tulee muun muassa kunnanvirasto ja yrityksiä. Talon rakentaa Sikla.

Myös Fennovoiman ydinvoimalan pystyttämistä Pyhäjoelle seurataan täällä tarkasti. Välimatkaa on vain 75 kilometriä, ja työllisyysvaikutuksia odotetaan Liminkaan asti.

Palveluja kehuvat kaikki. Hammaslääkäriin ja terveyskeskukseen pääsee nopeasti. Neuvolaa tosin kuvataan ruuhkaiseksi. Raskauksia on paljon kunnassa, jossa on merkittävä lestadiolaisvähemmistö.

Monessa asiassa Liminka turvautuu naapureihinsa. Uimassa, teatterissa ja erikoislääkärillä käydään naapurikunnissa. Tiina Lukinmaankin kehitysvammainen Noora-tytär käy Nuorten Ystävien koulua – kappas, Muhoksella.

Liminka on Muhoksen tavoin torjunut liitoksen Ouluun. Kuoriiko se siis kerman, mutta tukeutuu isoon naapuriin?

– Täältä on jo viety paljon. Lähes kaikki poliisia ja työvoimahallintoa myöten on keskitetty kaupunkiin. Ja olisiko Oulu pystynyt ottamaan edes vastaan ja turvaamaan palvelut sille 560 ihmiselle, joka meille huippuvuonna muutti? Väittäisin että ei, kunnanjohtaja Rajala sanoo.

Liminka on tulossa vedenjakajalle. Kasvu on hidastunut, ja ensimmäistä kertaa aikoihin tonttejakaan ei ole juuri tarjolla.

Valtuusto hyväksyi kesäkuussa keskustaa tiivistävän Kirkonrannan asemakaavan, johon on piirretty kymmeniä tontteja. Siitä on kuitenkin valitettu hallinto-oikeuteen, eikä kunnalla ole nyt muitakaan maita, joita se voisi kaavoittaa valituksen käsittelyä odoteltaessa.

Yksi pyrähdys on takana. Mistä tulee seuraava? Limingalla on päällä kaksi isoa hanketta: Liminganlahden lintuvesistön lobbaaminen Unescon maailmanperintökohteiden listalle ja Ruutikankaan ampumaurheilukeskuksen nostaminen maailman huipulle.

Kummassakin on muttansa: Liminganlahti on pienimuotoinen matkailuvaltti jo nyt, mutta suunnitelma saada alue Unescon maailmanperintökohteeksi vaatisi kivikovaa lobbaamista ja isoa annosta tuuria. Ruutikankaan keskus nousee jo Limingan ja Lumijoen rajalle, mutta toteutuuko keskus niin suurena kuin on suunniteltu?

Kuluneen valtuustokauden säästöohjelmat ovat tuoneet orastavaa rakoilua ja kritiikkiä, josta Junttilatkin älähtivät.

Säilyykö "Liminka-puoluetta" kantanut henki?

Valmennuspaja Tärpin vakiovieras, entinen maalari Reijo Laanila.Ville Honkonen Työttömyys sykkii Oulun pulssin mukaan

Millainen yritys tulisi Muhokselle, ja miksi?

Muhoksen Koivulehdon alueelta löytyy monenkirjavaa rakennusta: omakotitaloja, koulu ja pienteollisuuden kiinteistöjä. Tummanharmaalla aaltopelillä päällystetyssä kiinteistössä lukee keltaisilla kirjaimilla valmennuspaja Tärppi.

Paja toimii matalan kynnyksen paikkana työttömille, jossa he voivat muun muassa työstää asiakkaille puutöitä. Yksi pajassa usein nähty vieras on Reijo Laanila.

– Olen tietokoneiden kanssa hieman A ja Ö. Minulla ei ole tietokonetta, mutta täällä olen saanut ohjausta sen käyttöön, Laanila sanoo.

Uudesta vuosikymmenestä käynnistyi hurja ralli 1990-luvulla Muhoksella. Työttömyys nousi lähes täystyöllisyydestä 18 prosenttiyksiköllä 22 prosenttiin vuosina 1989–1993.

Taustalla oli voimalaitosten väen vähennysten lisäksi lama, joka kosketti koko Suomea.

Työttömyyden kasvu- ja laskukäyrät tuovat esiin Muhoksen riippuvuuden Oulusta. Kun Oulun kehitys Suomen teknologian keihäänkärkenä lähti liikkeelle 1990-luvulla, Muhoksen työttömyys lähti nopeaan laskuun. Työttömyys kävi vuonna 2000 lähellä kahdeksaa prosenttia.

Nokian kännykkäliiketoiminnan alasajon ja maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen työttömyys paikkakunnalla alkoi vähitellen jälleen nousta.

Työ- ja elinkeinoministeriön lukujen mukaan Muhoksella oli työttömiä 13 prosenttia työvoimasta tammikuussa 2017, mikä on hieman yli kolme prosenttiyksikköä enemmän kuin Limingassa.

Laanilan työttömyys alkoi silmänpohjan rappeumasta, minkä takia hän ei enää pystynyt työskentelemään maalarina. Rappeuman takia silmä ei enää tarkentanut entiseen malliinsa, eikä työn jatkaminen tarkkuutta vaativissa maalarin töissä enää onnistunut.

Noin 32 maalausvuoden jälkeen alkoi työttömyys 2010.

– En tunne, että olisin mitenkään huonompiosainen. Tekemistä riittää kuitenkin koko ajan, Laanila sanoo.

Nyt Laanila on etsinyt lähinnä jakelu- ja kuorma-autonkuljettajaksi sekä maansiirtotöihin. Laanilan työllistymistä teollisuuteen ja rakentamiseen hidastaa se, ettei teollistuminen paikkakunnalla koskaan lähtenyt täysillä käyntiin. Ei, vaikka paikkakuntalaiset toivoivat vesivoimaloiden tuovan Muhokselle muutakin teollisuutta.

Kunnanisien ja -äitien yrityksen puutteesta asia ei ole ollut kiinni. Vuosikymmenten saatossa paikkakunnalle on yritetty saada milloin typpitehdasta, milloin lääkehdasta.

Ja kun paikkakunnalle on saatu teollista toimintaa, toimijat ovat nopeasti lyöneet hanskat tiskiin. Muhoksen historian yksi merkittävimmistä teollisista investoinneista oli Nokian kumitehdas.

Nokia lopetti toimintansa paikkakunnalla vain muutamien toimintavuosien jälkeen 1980- ja 1990-luvun taitteessa. Nokia karsi toiminnastaan rönsyjä pois ja alkoi keskittyä matkapuhelimien valmistamiseen. Toimintaa tehtaassa jatkoi Hydnum Oy.

Sen sijaan työpaikkoja on syntynyt palveluihin, mikä selittää Liminkaa reilusti korkeampaa työpaikkaomavaraisuutta (73 %).

Muhoksella onkin syntynyt eniten työpaikkoja suhteessa kuntalaisten määrään sosiaali- ja terveyssektorille koko Suomessa.

Nuorten Ystävien valmennuspaja Tärpin edustalla vastaava työhönvalmentaja Anu Lappalainen ja vieras Reijo Laanila.Ville Honkonen

Kunnan jälkeen paikkakunnan suurin työllistäjä on sosiaali- ja terveysalan järjestö Nuorten Ystävät, jolla on hieman alle 300 työntekijää Muhoksella.

– En voi selittää tätä muuten kuin historian kautta. Oululaiset ovat perustaneet yhdistyksen ja he ovat olleet sitä mieltä, että maaseutu löytyy Muhokselta, Nuorten Ystävien toimitusjohtaja Reijo Moilanen sanoo.

Kyse on oululaisesta yhdistyksestä, joka keskittyi perustamisensa aikaan vuonna 1907 katulasten suojeluun. Kahdeksan vuotta perustamisensa jälkeen, vuonna 1915, yhdistys osti Pohjolan maatilan Muhokselta.

Maatilalla kodittomat pojat ja orvot kävivät kansakoulun. Samalla he opettelivat sekä maanviljelyä että käsityöammatteja. Sittemmin yhdistyksen toiminta on laajentunut valtakunnalliseksi ja sosiaalipalveluiden kilpailutusten takia palvelutoiminta yhtiöitettiin osakeyhtiöön 2006.

– Toiminnan ajatuksena oli aluksi sijoittaa lapset puhtaaseen ilmaan ja kauaksi kaupungin pahuudesta, Moilanen kertoo.

Yhdistys laajensi toimintaansa Muhoksella jo vuonna 1925, kun se perusti Pohjolakodin läheisyyteen Toivola-kodin. Nykyisiin mittoihin toiminta on kasvanut vähitellen 1930-luvulta lähtien.

Muhoksen sosiaali- ja terveysalan työpaikat jakautuvat kahteen osaan. Nuorten Ystävät ja sosiaali- ja terveysalan yritys Mikeva huolehtivat sosiaalipalveluista ja muut yritykset lähinnä vanhustenhuollosta.

Vanhusten hoidon laajentumista selittää väestön ikääntyminen ja kysynnän kasvu palveluille.

Limingan rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Jari Tuunanen.Ville Honkonen Jumalaista elinvoimaa

Sekä Liminkaa että Muhosta yhdistää yksi mysteeritekijä: lestadiolaisuus.

Yhteen asiaan koko Pohjois-Pohjanmaalla on hiukan hankala päästä käsiksi: lestadiolaisuuden merkitykseen. Alue on poikkeuksellinen: Oulun seudulta Etelä-Pohjanmaalle ulottuvalla "raamattuvyöhykkeellä" kuulutaan selvästi ahkerammin kirkkoon ja herätysliikkeisiin kuin muualla Suomessa.

Lestadiolaisuuden peruspilarit ovat suoraan kunnanisien toiveunista: ahkeruus, raittius, perhekeskeisyys. Moni kunta ottaisi kiljuen vastaan yritteliäitä ihmisiä, jotka pitävät pyöriä pyörimässä, elävät terveesti ja maksavat veronsa. Samalla kyse on tiukasta uskonnollisesta suuntauksesta. Lestadiolaiset eivät tee kaikkia samoja asioita kuin muut kuntalaiset, mikä lämmittää heitä väkisinkin hiukan sisäänpäin.

Jokin merkitys asialla täytyy olla. Limingassa lestadiolaisiin kuuluu 550 aikuista, joilla on noin 900 lasta, eli noin 15 prosenttia liminkalaisista on lestadiolaisia.

– Emme me halua leimautua omaksi nurkkakunnaksemme, vaan olla mukana kunnan toiminnassa, sanoo Limingan rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Jari Tuunanen ja siteeraa vielä Jeremian kirjaa Raamatusta:

Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt.

Lääkärinä päivätyötään tekevä Tuunanen seisoo rauhanyhdistyksen uudessa kokoussalissa. Se valmistui kolme vuotta sitten puoliksi talkoilla avoimelle paikalle Tupoksentien varteen. Talon toisessa puolikkaassa toimii väliaikaistiloissa yksityinen päiväkoti odottamassa omien tilojensa valmistumista – osoituksena siitä, etteivät lestadiolaiset elä umpiossa.

Tuunanen näkee lestadiolaisuuden elinvoimana. Hänen perheessään on 8 lasta, mutta yli 15-lapsisiakin perheitä on useampia.

– Suuri syntyvyys on tälle seutukunnalle siunaus. Me tarvitsemme kouluja ja palveluja, emme sulje niitä. Ihmiset ovat täällä tolkkuja, ja alkoholinkäyttöä on vähän. Se näkyy jo katukuvassa. Ravintoloita ei paljon ole.

Muhoksella aikuisia jäseniä on noin 500, mutta lapsimäärässä jäädään kauaksi Limingasta. Muhoksen rauhanyhdistyksen arvion mukaan kunnassa on noin 300 lestadiolaislasta.

Hienoinen väkiluvun kasvu Muhoksella selittyy perheiden muuttona kuntaan, eikä niinkään suurilla lestadiolaisperheillä. Limingassa nuoria lestadiolaisperheitä on enemmän, tosin lestadiolaisia oli ennen väkiryntäystä isompi osuus kuntalaisista kuin nyt.

Lestadiolainen ja maallistunut väki elävät lomittain, ja toimeen pitää tulla. Limingan valtuustossa lestadiolaisia on 35 valtuutetusta noin neljännes. Rauhanyhdistyksen pomo Tuunanen ja kunnanjohtaja Rajala pitävät kahdenkeskisen palaverin kerran–kaksi vuodessa. Palaverien tarkoitus on pitää kunta ja lestadiolaisyhteisö selvillä toistensa näkemyksistä.

Kouluissakin lestadiolaisuus otetaan pienissä asioissa huomioon: kevät- tai joulujuhlissa rytmiset voimisteluesitykset ovat ennemminkin voimisteluesityksiä, joissa kehon rytmiikkaa ei korosteta.

Kovin julkinen asia lestadiolaisuus ei silti ole, vaikka kyseessä on merkittävä vähemmistö. Perheet ovat varovaisia esimerkiksi mediaa kohtaan.

– Valtakunnan julkisuudessa on tullut kuraakin, negatiivista julkisuutta. Meidät on nostettu erityiseksi ryhmäksi, koska pitäydymme tarkasti Raamatun sanassa. Mutta tavallisia ihmisiä me olemme, ja samoja ongelmia meillä on kuin muillakin.

Ongelmat ovat tiedossa. Osa lestadiolaisäideistä uupuu lapsimäärän alla, eikä lestadiolaisuus suojaa perheitä arvioeroilta tai liikkeestä eroamisilta. Nykyajan paine tuntuu liikkeessä.

Omakotitaloalue Limingassa.Ville Honkonen Onni täällä vaihtelee

Sattuma jakaa käden, mutta kunta pelaa kortit.

Muhoksen ja Limingan keskinäinen menestys on historian saatossa vaihdellut.

Ensin oli Liminka, vanha emäpitäjä ja vauras seurakunta, jonka vaikutuspiiri ulottui Kajaaniin saakka ja tatuoi liminkalaisiin ajatuksen pärjäämisestä. Sitten valjastettiin Oulujoki sähköntuotantoon ja Muhos harppasi isojen työmaiden ja muuttoliikkeen ansiosta tukevasti Suomen kartalle. Nyt eletään Oulun seudun paisumisen aikaa, jossa Limingan sijainti on ollut valttia muuttovoiton keräämisessä.

Entä seuraavaksi? Kaikki on kiinni päättäjien valppaudesta, onnistuneesta ajoituksesta ja kehityksen mukana pysymisestä.

Pitääkö Limingan kaltainen rauhallinen nukkumakunta pintansa perheiden suosikkina? Vai kiihtyykö kaupunkielämän vetovoima? Hiipuuko oman auton ja moottoritien kuningasasema ilmastonmuutoksen edetessä?

Aivan oven takana odottaa myös kaikkien aikojen mullistus ja mahdollisuus: sosiaali- ja terveyspalvelujen uusjako. Jos koko sote-sektori siirtyy maakuntatason hoidettavaksi, kuntien hoitamasta kakusta häviää kerralla puolet ja usein enemmänkin.

Jäljelle jää paljon: kaavoitus, perusopetus, asukkaiden houkuttelu, matkailu, elinvoiman kehittäminen. Jos muutos onnistuu, Liminka, Muhos ja muut kunnat voivat keskittyä siihen, mikä nykyajalle on ominaista: brändin kirkastamiseen, strategian toteuttamiseen ja hyvien elinedellytysten luomiseen. Kuntalaiset tarvitsevat yhä kuntia.

Perusasetelma on toistaiseksi selvä: asutus keskittyy, ja useampi kunta häviää kuin voittaa. Jotta kunta pysyy pinnalla, sen pitää pystyä houkuttelemaan veronmaksajia.

Ja paljon on kiinni sattumasta.

Kunta ei voi vaikuttaa kortteihin, jotka se saa käteensä. Mutta niillä korteilla se pelaa hyvin tai huonosti. Yhteen pussiin tai riidellen, pitkäjänteisesti tai nopeita voittoja hakien.

Moottoritie on sattuma, mutta sen hyödyntäminen ei.

Testaa: Ylen vaalikone , Ylen kuntatutka

Tarkennus: Toisin kuin tekstissä alun perin luki kumitehdas ei ole täysin lopettanut toimintaansa Muhoksella. Nokian kumitehtaan toimintaa paikkakunnalla jatkaa Hydnum Oy.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

”Ei tällä ole järjen kanssa mitään tekemistä”, sanoo veteraanimäkihyppääjä lajistaan

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Maaliskuu 12 - 11:14

Mäkihyppy ei ole tasaisella Pohjanmaalla asuvalle harrastajalle helppo laji. Ikkunasta näkyy lähinnä "aakeeta laakeeta". Siksi korkeuden perään pitää erikseen lähteä.

Harjoituspäivän aamuna Erkki Ahtiainen starttaa autonsa kohti Saarijärven Kusiaismäkeä. Siellä mies hyppää parissa tunnissa 4–5 hyppyä. Joskus auton nokka kääntyy sen jälkeen kotiin Kokkolaan, joskus hyppääminen janottaa niin paljon, että matka viekin Saarijärveltä Jyväskylään iltatreeneihin. Kotiin pääsee sitten 240 kilometrin taipaleen jälkeen.

– Ei tällä ole järjen kanssa mitään tekemistä, luonnehtii pyöreät 40 vuotta lajin parissa viihtynyt leirintäalueyrittäjä ja viittaa lausahduksella ylipitkiin harjoitusmatkoihin.

Onneksi työ sallii harrastuksen. Yrittäjän aikataulut ovat toisinaan joustavia.

– Talvella leirintäalueella on hiljaisempaa ja silloin on paremmin aikaa treenata.

Mäkihypyn 28. MM-kisat

28. veteraanien MM-mäkihyppykisat järjestettiin Itävallan Villachissa 8.–11.2.2017.

Suomen 18-henkinen joukkue otti kisoista 10 kultamitalia, seitsemän hopeista ja kuusi pronssista mitalia.

Erkki Ahtiainen sijoittui yksilölajeissa neljännelle (50–55-vuotiaiden yhdistetty) ja seitsemännelle (K60-mäki) sijalle.

Hän oli mukana yhdistetyn kultamitalijoukkueessa, joka peittosi toiseksi tulleen Venäjän ja kolmanneksi sijoittuneen Norjan.

Kultajoukkueeseen kuuluivat Ahtiaisen lisäksi Arsi Sjögren Kouvolan Hiihtoseurasta, Seppo Kinnunen Kainuun Hiihtoseura ja Timo Maukonen Suolahden Urhosta.

Lähimmät hyppypaikat ovat Kokkolan Veikkoja edustavalle Ahtiaiselle Lapuan Simpsiö ja Saarijärvi. Kaustisen Köyhäjoelta kotoisin olevan Erkki Ahtiaisen "kotimäki" on aikoja sitten räjäytetty.

Syvä rakkaus lajia kohtaan saa 53-vuotiaan miehen jatkamaan lapsena alkanutta harrastustaan. Ehkä kannatti jatkaa, sillä nyt palkintokaapissa on esimerkiksi kultamitali 2017 veteraanimäkihypyn MM-kisoista Itävallan Villachista.

– Saat markan, jos hyppäät tästä ensi talvena, sanoi kolme vuotta vanhempi naapurin poika, kun Kaustisella rakennettiin pientä K20 mäkeä ison mäen viereen vuonna 1973. Hyppääminen toteutui, mutta markka on edelleen lunastamatta.

Kiikuin laudalla ainakin puoli tuntia keräämässä rohkeutta, ennen kuin uskalsin hypätä. Erkki Ahtiainen

– Ensimmäinen ison mäen hyppy toteutui 1975. Aikalailla pelotti 11-vuotiasta. Kiikuin laudalla ainakin puoli tuntia keräämässä rohkeutta ennen kuin uskalsin hypätä, Erkki Ahtiainen muistelee.

Ensimmäisessä hypyssä suksien siteet avautuivat alastulossa, ja nuoren miehen oli pakko kaatua.

– Hyppäsin suurin piirtein niin pitkästi kuin rautakanki lentää, ehkä 20 metriä noin 3–4 metriä korkealta keulalta. Kotona löin rukkaset pöytään tiedoksi siitä, että kielloista huolimatta päätin hypätä. Ja siitä se sitten lähti.

Suomen veteraanimäkihypyn MM-kultaa Villachin joukkuemäessä helmikuussa 2017 hypänneet Erkki Ahtiainen (toinen oik.) sekä Arsi Sjögren, Seppo Kinnunen ja Timo Maukonen. Erkki Ahtiaisen kotialbumi

Mäkihyppyharrastus alkoi hiipua Kaustisella 1970-luvun lopulla. 1980-luvulla hyppääjiä oli enää pari kolme.

– Käsipelillä pidimme mäkeä hyppykunnossa.

Minun kohdallani intensiivinen treenaaminen alkoi vain viisi vuotta liian myöhään. Erkki Ahtiainen

Ahtiaisen mäkihyppyharrastus sai uuden käänteen Taivalkoskelle muuton jälkeen. Harjoitusmäärät kasvoivat huomattavasti ja Taivalvaaran hyppyrimäki tuli tutuksi. Kaudessa saattoi tulla hyppyjä 1100 ja harjoitustunteja viikossa 20. Hyppy alkoi kehittyä, mutta harmillisesti ikä tuli vastaan.

– Minun kohdallani intensiivinen treenaaminen alkoi vain viisi vuotta liian myöhään, 25-vuotiaana.

Veteraanimäkihyppääjä ja leirintäalue Kokkola-Campingin yrittäjä Erkki Ahtiainen.Mari Hautamäki / YLE

Samaan aikaan miehen entisessä kotipitäjässä Kaustisella mäkihyppyä pyöritettiin vielä jonkin aikaa. Viimeiset kisat Kaustisen hyppyrimäestä hypättiin 1997.

– Ne olivat kansalliset kisat, ja yleisömäärältään maakunnan toiseksi suurimmat heti maakuntaviestin jälkeen. Kisoissa oli katsojia arviolta 150, Erkki Ahtiainen muistelee.

Parin viikon hyppytauoista syntyy jo aikamoiset vieroitusoireet. Erkki Ahtiainen

Mies itse oli vielä jatkanut harrastusta, harvakseltaan. Ensimmäisiin veteraani-ikäisten mäkihypyn MM-kisoihin hän osallistui 1997 Sundsvallissa.

Meni vielä muutama vuosi, ennen kuin harrastus nappasi tiukasti kiinni. Vuoden 2001 Rovaniemen MM-kisojen jälkeen yhtäkään MM-tason kahinaa ei ole jäänyt väliin.

Hypätessä muu unohtuu

Mäkihyppy on Erkki Ahtiaiselle henkireikä. Hypätessä unohtuu kaikki muu.

– Puomilla istuessa keskittyy vain hyppyyn ja miettii jo alastulon jälkeistä kurvipaikkaa. Mitä pidemmälle ja paremmin hyppäät, sen turvallisempaa laji on.

Hyvänolon tunnetta syntyy siitäkin, että jopa veteraani voi kehittyä lajissaan. Joskus hypyt paranevat, mutta joskus taas harjoittelu tuntuu pään seinään lyömiseltä. Tämän vuoden helmikuussa Villachin MM-kisoissa Erkki Ahtiainen hyppäsi K60-mäen harjoituskierroksella pisimmän hyppynsä, 55 metriä. Kisahypyt kantoivat 51,5 ja 50,5 metriä.

Palkintojen jako Norjan Knykenissä vuonna 2016. Silloinkin joukkuemäen veteraanihyppääjien MM-kultaa ottivat samat miehet kuin 2017: Erkki Ahtiainen, Arsi Sjögren, Seppo Kinnunen ja Timo Maukonen.Erkki Ahtiaisen kotialbumi

– Hyppäämisestä tulee myös "kiksejä". Parin viikon hyppytauoista syntyy jo aikamoiset vieroitusoireet.

Veteraanimäkihypyllä on henkisesti iso merkitys Erkki Ahtiaiselle.

– Tärkeää on myös sosiaalinen kanssakäyminen muiden harrastajien kanssa ja kisamatkat, jotka ovat 24/7-yrittäjälle totaalista irtautumista töistä. Kisareissuilla sitä elää kuin omassa mäkihyppykuplassa.

Eikö hyppääminen pelota 53-vuotiasta?

– Kyllähän se itsesuojeluvaisto iän myötä kasvaa, ja varsinkin haastavissa olosuhteissa voi vähän pelottaa. Välillä yhdistetyn hiihto "pelottaa" enemmän kuin hyppy. Lähtöviivalla tapaankin sanoa, että antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Mutta vaikka kuinka olisi raskas latu ja keli, niin aina sekin urakka tuntuu jälkeenpäin tosi hyvältä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vuoden pakolaiset tulevat Espoosta ja Oulusta

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 11 - 20:04

Suomen Pakolaisapu on valinnut vuoden pakolaisnaiseksi espoolaisen Bahar Mozaffarin ja vuoden pakolaismieheksi oululaisen Ramin Akhin.

Vuosittain tehtävät nimitykset julkistettiin lauantaina Women of the World (WOW) -festivaalilla Tampereella.

Sekä Akhi että Mozaffari haluavat omalla esimerkillään kannustaa nuoria maahanmuuttajia saaman otteen itsenäisestä elämästä.

Esimerkkinä oleminen palkittiin

Suomen Pakolaisavun hallitus perusteli valintaa Mozaffarin ja Akhin yhteiskunnallisella aktiivisuudella. Molemmat vuoden pakolaiset 2017 ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, että myös aikuisina Suomeen tulleet maahanmuuttajat voivat edetä nopeasti työelämään ja samalla tukea muita uussuomalaisia näiden kotoutumisessa.

– Haluan olla kannustamassa maahanmuuttajanaisia itsenäiseen elämään, löytämään oman paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa ja pääsemään mukaan työelämään, Bahar Mozaffari, 39, sanoo.

Mozaffari tuli Suomeen kiintiöpakolaisena vuonna 2006. Ekonomiksi opiskellut Mozaffari joutui pakolaiseksi poliittisista syistä, sillä hän toimi naisjärjestössä entisessä kotimaassaan Iranissa. Nykyisin hän työskentelee Uudenmaan ELY-keskuksen maahanmuuttotyön erikoissuunnittelijana. Tämän lisäksi Mozaffari on tehnyt vapaaehtoistyötä muun muassa WILPF-naisjärjestössä ja lasten kerhonohjaajana.

Kouluttautuminen kannattaa

Vuoden pakolaismies Ramin Akhi, 30, tahtoo oman tarinansa kautta olla kannustamassa etenkin pakolaistaustaisia nuoria korkeakouluopintojen pariin, sillä monen maahanmuuttajan koulutus jää toiseen asteeseen, vaikka potentiaalia olisi enempäänkin.

Akhi on hammaslääkäri ja hammaslääketieteen jatko-opiskelija. Hän on ollut aktiivisesti mukana opiskelijapolitiikassa ja Pohjois-Suomen Etnisten suhteiden neuvottelukunnassa. Akhi tuli Suomeen vuonna 2005 kiintiöpakolaisena Kuubasta, minne hänen perheensä oli paennut Akhin synnyinmaasta Afganistanista.

– Pakolaisuus ei ole este, sillä Suomessa koulutusmahdollisuuksia on kaikille. Viranomaisten ja opettajien täytyy olla kannustamassa nuoria tavoittelemaan omia haaveitaan, Akhi sanoo.

Tunnustuspalkinto sarjakuvataiteilijalle

Women of the World -festivaalin yhteydessä Suomen UN Womenin jakaman tunnustuspalkinnon sai sarjakuvataiteilija ja kasvatustieteiden opiskelija Warda Ahmed. Hänet palkittiin näkyvästä työstään syrjintää vastaan ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Älä kasvata hujoppeja ja koeta malttaa – puutarhaharrastajan 6 vinkkiä viherpeukalointiin

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 10 - 20:23

Loppiaisena se alkaa. Oululaisen puutarhaharrastaja Tarja Käckmanin valmistautuminen kesään.

– Istutan silloin chilit ja paprikat sekä kukista keijunmekot ja orvokit, että ne ehtisivät kukkia mahdollisimman aikaisin.

Maaliskuun puolivälissä lajikkeita on kasvamassa kuutisenkymmentä. Keittiön pöytä on täynnä taimia ja kasveja löytyy ympäri taloa. Kuitenkin vielä kymmenet siemenpussit odottavat kevään etenemistä ja multaan pääsyä.

Kokeneella kasvattajalla on kertoa vinkkejä myös vähän vähemmän asiaan vihkiytyneille harrastajille.

Chili on jo pitkällä.Hanna Juopperi / Yle Katse kasvualustaan

Siemeniä ei kannata laittaa kasvamaan mihin tahansa multaan. Normaali kukkamulta on siemenille esimerkiksi liian vahvasti lannoitettua.

– Kannattaa valita kylvö- tai taimimulta, mutta niissäkin on suuria eroja. Ne esimerkiksi pidättävät kosteutta eri tavoin. Osassa mukana on myös kasvua tukevia mikrobeja.

Älä kasvata hujoppeja

Pinnalle nousseet taimet kaipaavat valoa, Käckman muistuttaa.

– Pimeässä tulee honteloita, hujoppeja taimia, jos ne joutuvat kurkottelemaan kohti valoa. Tässä vaiheessa kevättä valo ikkunalla alkaa kuitenkin riittää ja ainahan sitä voi tehostaa kasvilampuilla.

Älä hukuta

– Yleisin syy siihen, miksi taimet kuolevat, on liiallinen kastelu. Pienet, hennot juuret eivät kestä sitä.

Tarja Käckman käyttää apuna altakastelumattoja, jotka auttavat pitämään taimet tasaisen kosteina. Ja kasteluvetenä hän käyttää huoneenlämpöistä vettä.

– Taimia ei kannata kastella kylmällä vedellä. Ne säikkyvät helposti.

Tarja Käckman myös parantaa maan ilmavuutta lisäämällä kylvömullan joukkoon perliittiä.

Nimikoi

Taimet menevät helposti sekaisin. Nimikointi helpottaa taimettajan arkea. Esimerkiksi maitopurkista askartelee nopeasti nimisäleitä.

Malta

Ensimmäiset siemenluettelot ilmestyvät joulun aikaan. Siementen kylvämisessä kannattaa kuitenkin yrittää pitää maltti mukana.

Perinteisen pelargonian voi myös kasvattaa ihan itse siemenestä.Hanna Juopperi / Yle

Liian varhain isoksi venähtäneiden kasvien kanssa voi joutua ahtaalle, Tarja Käckman nauraa.

– En tahdo malttaa millään. Päätän, että maltan, mutta alan aina lipsua. Tänäkin vuonna osa tomaateista on jo itänyt. Minun tomaattini olisivat valmiita ulos jo toukokuussa, mutta näillä korkeuksilla se on ihan liian aikaista.

– Viime keväänä kannoin viiden viikon ajan kasvihuoneeseen aamuisin muutaman sata taimea ja iltaisin hain ne takaisin. Kävisin kuitenkin joka päivä sauvakävelylenkillä, joten se on ihan sama, jos kiikuttelen taimia kasvihuoneeseen ja takaisin, Käckman pohtii.

Lue ohjeet

Osa siemenistä itää lämpimässä, osa viileässä, osa haluaa valoa, toiset hämärää. Jotkut siemenet voivat vaatia myös kylmäkäsittelyn tai liottamista ennen kylvöä. Käckman muistuttaa, että siemenpusseista kannattaa ainakin nämä ohjeet, jotta siemenet lähtisivät kasvuun mahdollisimman hyvin.

Siemenkasvatus vaatii siis aikaa ja viitseliäisyyttä, mutta mikä siinä puutarhaharrastajaa viehättää?

– Se on se kasvun ihme. Ja on tämä melkoista terapiaa, Tarja Käckman hymyilee.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tästäkö toivoa kuoleville kyläkouluille? – etäopetusta 500 kilometrin päähän

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Maaliskuu 10 - 18:15
Mistä on kyse?
  • Kannuksen Eskolan kylä ja Lapinjärven Porlammin kylä aloittavat syksyllä 2017 alakoulutasoisen kouluyhteistyön, jossa eskolalaiset lapset kirjataan Porlammin kyläkoulun oppilaiksi, jolloin he saavat etäopetusta Lapinjärven kunnan opetussuunnitelman mukaisesti
  • Eskolan Kyläpalvelu Oy huolehtii koulun kiinteistö- ja ateriapalveluista. Opetuksen käytännön järjestelyiden vastaava Eskolan päässä on vanhempainyhdistys HanhiKukko ry
  • Uudentyyppistä mallia toteutetaan valtakunnallisen Kokeileva Suomi -kärkihankkeen alla
  • Opetuksen järjestämisessä testataan pilottina Kokeilun Paikka -digialustaa

Tarkat yhteistyön muodot ovat vielä hiomatta, mutta se on varmaa, että ensi syksynä pienen Eskolan kylän viisi koululaista alkaa opiskella Lapinjärven kunnan opetussuunnitelman mukaan. Välimatkaa kunnilla on vajaat 500 kilometriä.

– Opetusta voi olla esimerkiksi skypen avulla, verkon yli. Etäopetus voi tarkoittaa myös leirikouluvierailuja, selventää Miia Tiilikainen Eskolan Palveleva Yhteisö -hankkeesta.

Keski-Pohjanmaalla sijaitsevan Eskolan kylän sekä Itä-Uudellamaalla sijaitsevan Lapinjärven Porlammin kyläkoulun, Hilda Käkikosken koulun, välille on hiottu yhteistyötä 2016 syksystä asti.

Lapinjärvellä Porlammin kylässä on runsaat 500 asukasta. Kannuksen Eskolan kylässä asukkaita on hiukan vähemmän.

Eskolasta loppui kunnan ylläpitämä koulu vuoden 2013 lakkautuspäätöksen jälkeen. Siitä lähtien kyläläiset ovat itse järjestäneet lapsille opetuksen kotikouluperiaatteella.

Porlammin kylällä pelkona on myös koulun sulkeminen, koska oppilaita on enää päälle 40.

Apua koulunkäynnin rahoittamiseen

Etäopetuksesta toivotaan apua ja tukea eskolalaislasten koulunkäyntiin. Porlammin koulu taas saa yhteistyön myötä tarpeelliset viisi lasta lisää oppilasluetteloonsa. Itä-Uudellamaalla ollaan myös kiinnostuneita omatoimisen Eskolan kylän ideoista siitä, miten kylä pysyy elinvoimaisena.

Eskolalaisten vanhempainyhdistys HanhiKukko ry:n puheenjohtaja Satu Kumpulainen kertoo, että tällä hetkellä alakouluopetus annetaan Eskolassa omin voimin.

Sitä kautta saadaan valtionosuuksia, tietotekniikkaa ja opetusmateriaalia. vanhempainyhdistys HanhiKukko ry:n puheenjohtaja Satu Kumpulainen

Kylällä päätettiin aikanaan, että kunnallisen koulun sulkemispäätös ei lannista, eikä lapsia lähetetä 12 kilometrin päähän kuntakeskukseen kouluun.

– Lapset ovat omalla kylällä kotiopetuksessa palkkaamamme opettajan ohjauksessa. Vanhemmat hankkivat talkootyönä rahaa opettajan palkkaa varten ja opettavat lapsia itse myös yhden päivän viikossa. Kun Lapinjärven kunnan opetustoimi ottaa lapset etäopetukseen, sitä kautta saadaan valtionosuuksia, tietotekniikkaa ja opetusmateriaalia, jopa sähköistä, kiittelee Satu Kumpulainen.

Kosti Kumpulainen ja Matias Isohanni. Taustalla Konsta Kumpulainen koululuokassa Eskolassa.Kalle Niskala / Yle

Eskolalaislapset ovat opiskelleet Kannuksen kaupungin opetussuunnitelman mukaisesti. Silti he eivät ole saaneet mistään sähköistä opetusmateriaalia. Siihen tarvittaisiin oppilaitostunnuksia, joita kotikoululla ei ole.

– Jatkossa täällä Eskolassa on edelleen fyysisesti oma opettaja paikalla. Opettaja saa Lapinjärveltä vertaistukea ja oppimateriaalia. Ideaalihan on, että koko kylän ja kunnan yhteistyöhön saadaan kumpaankin kuntaa jotain uutta, visioi Kumpulainen.

Apua ja mallia muillekin

Ennenkokeilemattomat koulukuviot järjestellään valtioneuvoston kanslian Kokeileva Suomi -kärkihankkeen alla ja Kokeilun Paikka -digialustan avulla.

Ideaalihan on, että koko kylän ja kunnan yhteistyöhön saadaan kumpaankin kuntaa jotain uutta. vanhempainyhdistys HanhiKukko ry:n puheenjohtaja Satu Kumpulainen

– Tästä kokeilusta sorvataan mallia, jota voidaan soveltaa sitten muuallakin, kertoo Miia Tiilikainen Eskolan Kyläyhdistyksestä.

Idea sai alkunsa Lapinjärven kunnan aloitteesta. Lapinjärvellä oli kuultu pienestä ja sisukkaasta keskipohjalaiskylästä, joka järjestää omin voimin kouluopetusta, kesäteatteritoimintaa ja esimerkiksi ylläpitää kirjastoa, kun julkiset palvelut ovat vähitellen vetäytyneet pois.

– Rahallisesti yhteistyö tuo helpotusta vanhemmille. Me olemme myös innoissamme vaihtamassa kokemuksia porlampilaisten kanssa. Heillä on siellä paljon samoja elementtejä kuin meillä Eskolassa, toteaa Kumpulainen Kannuksen Eskolan kylästä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Toinenkin tuomittiin murhasta Muhoksen perhekotisurmassa

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 10 - 18:05

Rovaniemen hovioikeuden mukaan toinenkin Muhoksen perhekotisurmasta tuomittu syyllistyi murhaan.

Käräjäoikeuden mukaan tekohetkellä 17-vuotiaat nuorukaiset surmasivat koulukodin ohjaajana työskennelleen miehen heinäkuussa 2015.

Käräjillä toinen heistä tuomittiin nuorena henkilönä tehdyistä murhasta ja törkeästä ryöstöstä 12 vuoden vankeuteen. Toinen tuomittiin tuolloin 8 vuoden ja 4 kuukauden vankeuteen muun muassa nuorena henkilönä tehdyistä taposta ja törkeästä ryöstöstä. Nyt hovioikeudessa hänetkin tuomittiin murhasta, ja tuomio nousi 12 vuoteen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Valtiovarainministeriö laski: nämä ovat maakuntauudistuksen voittajat ja häviäjät

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Maaliskuu 10 - 15:08

Valtiovarainministeriö on lähettänyt maakuntien rahoitusta käsittelevän lakiesityksen lausuntokierrokselle (VM). Esityksen liitteenä on myös esitys maakuntien vastuulle siirtyvien tehtävien rahoituksesta.

Hallituksen esitys maakuntalaiksi sisältää suuren joukon maakuntien tehtäviä, mutta suurimman kokonaisuuden muodostavat sosiaali- ja terveydenhuolto, pelastustoimi ja ympäristöterveydenhuolto.

Maakuntien tehtävien kustannukset ovat tämän vuoden tasolla yhteensä noin 17,35 miljardia euroa. Summa kuluu lähes kokonaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Esityksen mukaan maakuntien tehtävien rahoitus vähenee vuoteen 2024 ulottuvan siirtymäkauden aikana kaikkiaan 28 miljoonalla eurolla. Maakuntakohtaiset muutokset ovat joidenkin maakuntien kohdalla paljon kokonaisuutta suurempia.

Eniten rahoitusosuus kasvaa Päijät-Hämeessa, 6,6 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että Päijät-Häme saa maakunnallisten tehtävien hoitoon rahaa noin 44,5 miljoonaa euroa nykyistä enemmän. Euromääräisesti lähes yhtä paljon uudistuksessa voittaa Keski-Suomi, 42 miljoonaa euroa.

Suurin pudotus on Varsinais-Suomessa, 3,5 prosenttia, euroina noin 57,8 miljoonaa.

Rahoitus ja sen muutokset siirtymäkauden jälkeen:

  • Uusimaa: -0,7%, -33 miljoonaa euroa, saa 4,8 miljardia euroa
  • Varsinais-Suomi: -3,5%, -57,8 miljoonaa euroa, saa 1,67 miljardia euroa
  • Satakunta: -1,3%, -10,7 miljoonaa euroa, saa 792 miljoonaa euroa
  • Kanta-Häme: +0,8%, +4,6 miljoonaa euroa, saa 589 miljoonaa euroa.
  • Päijät-Häme: +6,6%, +44,5 miljoonaa euroa, saa 723 miljoonaa euroa
  • Pirkanmaa: +0,4%, +6,7 miljoonaa euroa, saa 1,65 miljardia euroa
  • Kymenlaakso: -2,6%, -16,6 miljoonaa euroa, saa 632 miljoonaa euroa
  • Etelä-Karjala: +0,1%, +0,6 miljoonaa euroa, saa 475 miljoonaa euroa
  • Etelä-Savo: +0,6%, +3 miljoonaa euroa, saa 564 miljoonaa euroa
  • Pohjois-Savo: -2,7%, -27,1 miljoonaa euroa, saa 960 miljoonaa euroa
  • Pohjois-Karjala: +4,7%, +29,4 miljoonaa euroa, saa 653 miljoonaa euroa
  • Keski-Suomi: +4,6%, +42 miljoonaa euroa, saa 957 miljoonaa euroa
  • Etelä-Pohjanmaa: -0,6%, -4,6 miljoonaa euroa, saa 740 miljoonaa euroa
  • Pohjanmaa: +0,7%, +4,1 miljoonaa euroa, saa 604 miljoonaa euroa
  • Keski-Pohjanmaa: +0,4%, +1 miljoonaa euroa, saa 246 miljoonaa euroa
  • Pohjois-Pohjanmaa: +0,7%, +10,3 miljoonaa euroa, saa 1,4 miljardia euroa
  • Kainuu: -1,3%, -4,1 miljoonaa euroa, saa 321 miljoonaa euroa
  • Lappi: -2,7%, -20,3 miljoonaa euroa, saa 723 miljoonaa euroa

Valtiovarainministeriön mukaan laskelmat kuvaavat tuoreinta mahdollista arviota maakuntien tulevasta rahoituksesta, mutta lopullisia ne eivät ole. Laskelmat muun muassa perustuvat vain yhden vuoden tietoihin, ja lopulliset laskelmat tehdään kahden vuoden keskiarvojen perusteella.

Ministeriön mukaan tämä tasaa maakuntakohtaisia vuosimuutoksia.

Maakunnittaiset tulokset ovat herkkiä muutoksille päivitysten yhteydessä ja, ministeriö kertookin päivittävänsä laskelmat lennen vuoden 2019 lopullisia rahoituslaskelmia.

Valtion maakuntarahoituksen perusteina ovat asukasmäärä 10 prosentin vaikutuksella, ja asukkaiden palvelutarpeet ja olosuhdetekijät 89 prosentin painotuksella. Jäljelle jäävä prosentti tulee hyvinvoinnin ja terveyden HYTE-rahoituksesta.

Lakiehdotuksen mukaan maakunnat päättävät rahoituksen käytöstä itsenäisesti.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Jäätie houkuttelee suljettunakin – "Toivottavasti ymmärretään, että silloin kuljetaan täysin omalla vastuulla"

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 9 - 19:06
Mistä on kyse?
  • Suomessa on lukuisia jääteitä, joista kuitenkin vain kolme on viranomaisten valvonnan piirissä
  • Viralliset jäätiet suljetaan herkästi, mikäli olosuhteet muuttuvat vaarallisksi
  • Jos kuitenkin ajaa suljetulla jäätiellä ja vajoaa jäihin, ei vakuutus todennäköisesti korvaa aiheutuneita kuluja

Suomessa on vain kolme virallista jäätietä, joiden kunnossapidosta vastaavat viranomaiset.

Maan pisin virallinen jäätie on Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Hailuodon jäätie, joka yhdistää talvisaikaan Perämeren suurimman saaren mantereeseen.

Pohjoisin virallisista jääteistä, Räisälän jäätie, kulkee Kemijärvellä ja eteläisin Lieksassa Kolilta Vuonislahdelle.

Näiden lisäksi epävirallisia kuntien, yksityisten, kylien ja tieosuuskuntien ylläpitämiä jääteitä on perinteisesti ollut lukuisia eri puolilla Suomea, eniten Järvi-Suomessa ja Saaristomerellä.

Jäätien kuntoa seurataan tarkasti

Lapin ELY-keskuksen kunnossapitopäällikkö Markku Tervo kertoo, että jäätien ylläpito vaatii jatkuvaa seurantaa.

Jäätiellä liikkumisen ohjeet

Jäätien nopeusrajoitus on alhainen, usein 50 km/h

Ajoneuvojen välisen etäisyyden on oltava vähintään 50 metriä

Usein ohittaminen sekä jäätielle pysähtyminen on kokonaan kielletty

Jääteillä on myös rajoituksia ajoneuvojen painolle: esimerkiksi Hailuodon jäätiellä suurin sallittu ajoneuvon kokonaismassa on 3,5 tonnia

Lähde: Ely-keskukset

– Virallisilla jääteillä tehdään säännöllisesti jään paksuusmittauksia ja siellä seurataan railojen muodostumista. Jos ongelmia tulee, riskejä ei oteta ja tie suljetaan.

Tervon mukaan olosuhteet jäällä voivat muuttua nopeastikin.

– Jää sinänsä ei ohene hetkessä, mutta sään lämmetessä jään päälle voi nousta nopeasti vettä. Näin kävi esimerkiksi helmikuun puolivälissä Hailuodon jäätiellä, joka suljettiin silloin muutaman päivän ajaksi.

Suljetulla tiellä ajetaan omalla vastuulla

Yksittäisiä autoilijoita jäätie voi houkutella suljettunakin, kertoo Hailuodon jäätien ylläpidosta huolehtivan Touhu-Palveluiden Juha Toppi.

– Pääsääntöisesti jäätiellä ei kuljeta silloin, kun se on kiinni, mutta joitakin autoilijoita siellä saattaa silloinkin olla.

Jäätien ollessa suljettuna tietä ei aurata eikä sen kuntoa seurata.

– Ilmeisesti ja toivottavasti autoilijat ymmärtävät sen, että silloin siellä kuljetaan täysin omalla vastuulla. Tiellä voi esimerkiksi olla vettä niin paljon, että pienimmät autot kastuvat, Toppi muistuttaa.

Korvausvaatimuksia tulee vain harvoin

Viranomaisten mukaan esimerkiksi Oulun seudulla sattuu joka vuosi tapauksia, joissa auto on vajonnut jäihin. Kyse on kuitenkin yksittäisistä tapahtumista, joissa jään kestävyyttä on usein lähdetty kokeilemaan kielloista ja huonoista keliolosuhteista huolimatta.

Vakuutuksesta korvausta jäihin uppoamisesta ei todennäköisesti saa, jos autolla on ajettu jäätien ollessa suljettuna tai tie ei täytä vakuutuksessa mainittuja ehtoja.

Ilmeisesti ja toivottavasti autoilijat ymmärtävät sen, että tien ollessa suljettuna siellä kuljetaan täysin omalla vastuulla. Juha Toppi

– Autovakuutus ei korvaa jäihin uppoamista, jos se tapahtuu muualla kuin tieviranomaisen turvallisuusmääräykset täyttävällä ja yleiseen käyttöön avatulla jäätiellä, kertoo korvauspäällikkö Sami Reinikka OP Vakuutuksesta.

Reinikan mukaan korvausvaatimuksia jäihin vajonneista autoista tulee kuitenkin erittäin harvoin.

– Ihmiset ovat hyvin perillä näistä asioista, ja osaavat myös olla varovaisia, Reinikka sanoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Titan ja Jannen koti on kuin suoraan Onnen päivistä – "50-luvussa kiehtoo muotokieli ja kestävyys"

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 9 - 14:42

Onnellisen parin remontoidussa kodissa Pohjois-Pohjanmaalla tulvahtaa vastaan aito 50-luvun tunnelma. Heti keittiössä katseen vangitsee valtava, pyöreäpiirteinen Amcor-jääkaappi, joka kunnostettuna hyrisee keittiön nurkassa.

Seiniltä erottuu nostalgisia mainoskylttejä. Niillä on aikoinaan myyty colaa, öljytuotteita ja populaarikulttuuria. Seiniä somistavat muun muassa Marilyn Monroen ja Elvis Presleyn kuvat.

Keittiön kaapistoja entisöidään parhaillaan suurella vaivalla 50-lukuisiksi. Järeät lattialankut on äskettäin hankittu Piippolan vanhalta kansakoululta. Kodin kalusteet, kuten valaisimet, vuodesohvat, nojatuolit ja sohvapöytä, ovat alkuperäistä vintagea.

Titta Toppinen ja Janne Vuorinen ovat halunneet poimia 50-luvulta tyylin lisäksi kestäviä arvoja ja esineitä.

Wasim Khuzam / Yle

– Minua 50-luvussa kiehtoo tietysti muotokieli. Ja kestävyys. Tuotteet kestävät hyvällä pidolla vielä meidänkin elämän, eikä tarvitse vaihtaa uusiin, Titta perustelee.

Janne lisää, että esineet ja asiat tehtii tuolloin kunnolla.

– Olen aina tykännyt vanhoista ja oudoista asioista, hän lisää.

Verhous vanhalle autolle

Vanhojen autojen harrastus saattoi onnekkaasti yhteen Muhoksen lakeuksilla nykyään asuvan pariskunnan.

– Iskin silmäni emäntään, kun hän oli myös tämmönen yhtä pöhelö autoharrastaja. Ajattelin, että hän tuskin rajoittaa minun autoharrastustani, Janne Vuorinen nauraa.

Artesaani Titta Toppinen pystyy verhoilemaan vaikkapa vanhoja autoja. Oman käyttöautonsa, vanhan Opelin, Titta on maalannut omakätisesti. Hän kiusoittelee puolisoaan, joka ei ole järin innostunut sen kunnostuksesta.

Elektroniikka-asentaja Janne Vuorisella ei vielä löytänyt haaveilemaansa amerikanrautaa. Muita vanhoja autoja ulkorakennukset ja pientilan pihamaa kylläkin ovat täynnä. Kuten Titta sanoo, osassa on jopa katsastajan ’leima voimassa’.

Aitoja esineitä 50-luvulta  

Titta pukeutuu ja meikkaa mielellään 50-luvun tyyliin. Vaatteet hän ompelee vanhoilla kaavoilla itse yläkerran työhuoneessa.

– Kangaspuilla voin tehdä tulevaisuudessa mattoja ja tekstiilejä.

Titta Toppinen ompelee vaatteet vanhoilla kaavoilla.Wasim Khuzam / Yle

Olohuone on pullollaan soittimia, kuten kontrabasso ja Telecaster-sähkökitara. Jannen elämää sävyttävät musiikki ja bändikeikat.

– Musiikista voisin nostaa korkeimmalle Eddie Cochranin, Janne Vuorinen tunnustaa.

Nuoret eivät tarkoituksellisesti tavoittele kotiinsa kaikkea 50-luvulta. Ideana on poimia vain se osa, joka heille sopii 2000-luvulla. Esimerkiksi 4G-nettiyhteys pitää nuoren parin ajassa kiinni.

Perinteistä, hyvää elämää

Nuoret eivät keräile antiikkimessuilla myytäviä kalliilta taideteollisuuden suurnimiä, kuten Alvar Aaltoa, Kaj Frankia, Timo Sarpanevaa, Tapio Wirkkalaa tai Saara Hopeaa.

– 50-luvulta ei kannata ottaa liikaa asioita. Esimerkiksi naisten asema on ollut aika paljon enemmän hirveää siihen aikaan, Janne pohtii.

Titalla on ainakin yksi haave vielä täyttymättä. Se odottaa kevättä ja sisäremontin valmistumista.

– Jos saisimme tehtyä paremman kasvimaan. Sieltä tulisi enemmän ruokaa, niin kuin ennen maatiloilla on ollut, Titta toivoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Katso 23 kaupungin vuokrataso ja vuosimuutos

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 9 - 10:47

Oheiseen taulukkoon on koottu neliövuokria Tilastokeskuksen aineistosta. Taulukossa ovat Helsingin ja muun pääkaupunkiseudun lisäksi niin sanotut kehyskunnat sekä maakuntien keskuskaupungit.

Helsinki on jaettu taulukossa neljään osa-alueeseen. Helsinki 1 kattaa keskustan ja sen eteläpuoliset kaupunginosat sekä Töölön ja Ruoholahden. Helsinki 2:een kuuluvat muun muassa Lauttasaari, Meilahti, Munkkinemi, Kallio, Käpylä, Kulosaari ja Jollas.

Helsinki 3:een kuuluvat muun muassa Konala, Malminkartano, Kannelmäki, Koskela, Veräjämäki, Malmi, Viikki ja Herttoniemi. Helsinki 4:ään kuuluvat muun muassa Pihlajanmäki, Jakomäki, Roihuvuori, Myllypuro, Kontula, Mellunkylä.

Tarkemmat postinumeroalueet löytyvät taulukon lopusta. Tilastokeskuksen sivuilta voi käydä itse tekemässä tarkempia vertailuja.

Lue myös: Sijoittamisen ammattilaiset varoittavat: Asuntorahastoissa piilee riskejä

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vuokrat nousivat: Espoossa 3,9 prosenttia, Oulussa vain 1,8

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 9 - 10:10

Asuinhuoneistojen vuokrat nousivat viime vuonna keskimäärin 2,2 prosenttia verrattuna vuoteen 2015, kertoo Tilastokeskus. Koko maan vapaarahoitteisten asuntojen osalta lukema on keskimäärin 2,6 prosenttia. Vuokrien nousu hidastui, sillä viime vuonna tähän aikaan uutisoitiin, että vuokria kohotettiin Suomessa vapaarahoitteisissa asunnoissa keskimäärin 3,6 prosenttia.

Nousu oli viime vuonna suurinta Espoossa, 3,9 prosenttia. Helsingissä vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokrat nousivat 3,3 prosenttia ja Vantaalla 3,2 prosenttia.

Lahdessa ja Kuopiossa vuokria korotettiin 2,4 prosenttia, Tampereella nousuprosentti oli 2,3 ja Turussa 2,2.

Alle kahden prosentin jäätiin Jyväskylässä, 1,9 prosenttia ja Oulussa, 1,8 prosenttia.

Vapaarahoitteisen asunnon keskineliövuokra oli viime vuonna 13,65 euroa neliömetriltä, kun tarkastellaan koko maata. Pääkaupunkiseudulla summa oli runsaat 18 euroa.

Ara-asunnoissa 1,5 prosentin nosto

Ara-asuntojen vuokria nostettiin koko maan lukemia katsottaessa 1,5 prosenttia. Ara-asuntojen keskineliövuokra oli 11,38 euroa. Pääkaupunkiseudun osalta summa oli 12,53 euroa, muualla maassa 10,78 euroa.

Tilastokeskuksen vuokrien vuositilasto perustuu työvoimatutkimuksessa kerättävään haastatteluaineistoon ja Kansaneläkelaitoksen asumistukirekisterin tietoihin. Tilastokeskuksen vuokratilastossa on mukana 277 000 vuokra-asuntoa.

Parinkymmenen kaupungin vuokratasoon ja vuosimuutokseen voi perehtyä tarkemmin Ylen jutussa.

Lue myös: Sijoittamisen ammattilaiset varoittavat: Asuntorahastoissa piilee riskejä

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kaivosyhtiö Keliberin tulevaisuus näyttää entistä valoisammalta – "Kansainväliset yritykset kiinnostuneita sijoittamaan"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Maaliskuu 9 - 08:11

Euroopassa virinneet akkutehdashankkeet kirkastavat myös kaivosyhtiö Keliberin näkymiä. Kaustiselle Euroopan suurinta litium-kaivosta suunnittelevan Keliberin toimitusjohtaja Pertti Lamberg uskoo, että uutiset mahdollisista tehtaista vauhdittavat myös kaivoksen valmistumista.

Keliber puoltaakin Teslan akkutehtaan perustamista Vaasaan. Myös ruotsalainen energiayhtiö Northvolt suunnittelee suurta litium-akkutehdasta Pohjoismaihin, ja hankkeesta on oltu yhteydessä Kokkolaan sekä Keliberiin.

– Meille olisi suotuinen tilanne, että asiakkaita olisi useampia. Se jakaa riskiä ja mahdollistaa myös paremman hinnan saannin, sanoo Pertti Lamberg.

Koska Euroopassa etenee useampia litiumiin liittyviä tehdashankkeita, saattaa raaka-aineesta tulla pulaa. Se on Keliberille hyvä uutinen, sillä huoli litiumin riittävyydestä sitouttaa tehtaita kaivokseen.

Olemme käyneet keskusteluja useamman kansainvälisen, todella suuren toimijan kanssa siitä, että he toimisivat myös investoijina hankkeessamme. Keliberin toimitusjohtaja Pertti Lamberg

– Silloin tehtaat haluavat tehdä pitkäaikaisia toimitussopimuksia. Meidänkin on tällaisia sopimuksia tehtävä ennen rahoituspäätöksiä, koska rahoittajat ja pankit sellaisia vaativat. Olemme käyneet keskusteluja useamman kansainvälisen, todella suuren toimijan kanssa siitä, että he toimisivat myös investoijina hankkeessamme, Lamberg toteaa.

Tuotantoon vuonna 2019

Keliberin litiumkaivos odottaa rakennuslupa- ja rahoituspäätöksiä ensi vuoden aikana. Tavoitteena on, että rakentaminen alkaisi vuoden 2018 loppuun mennessä ja varsinainen tuotanto vuoden 2019 loppuun mennessä.

Keliber kartoittaa tällä hetkellä myös mahdollista työvoimaa alueelta. Suoraan yhtiön palvelukseen tarvitaan 120-130 henkilöä. Esimerkiksi kokkolalaisten koulutusorganisaatioiden kanssa on käyty keskusteluja siitä, millaista täydennyskoulutusta kaivostoiminnan tarpeisiin voitaisiin järjestää.

– Yleisesti ottaen näyttää hyvältä, työvoimaa on hyvin saatavilla, toimitusjohtaja Pertti Lamberg uskoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kevyttä mutta taidokasta, siitä on nuorisoa kiinnostava liikunta tehty – "Tarjoamme nuorille liikaa iäkkäille mieluisia lajeja"

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 9 - 08:00
Mistä on kyse?
  • Nuorten liikkuminen polarisoituu – runsaasti liikkuvien ja kokonaan liikuntaa harrastamattomien osuus kasvaa
  • Tutkimuksen mukaan vain joka kolmas nuori liikkui viime vuonna suositusten mukaisesti
  • Nuorten liikkumattomuus voi osaksi johtua siitä, että nuorille tuputetaan liikaa heitä kiinnostamattomia lajeja

Nuoret toki liikkuvat, mutta eri tavalla kuin ennen. Niin sanotut kikka ja kepponen -lajit ovat yleistyneet, toteaa Kuusamon kaupungin liikuntapalvelujen tulosyksikön johtaja Jukka Makkonen.

– Nuoret harrastavat nykyisin kevyempiä, mutta enemmän taitoa vaativia laajeja. He pitävät hauskoista lajeista, Makkonen sanoo.

Makkosen mielestä liikunnan parissa työskentelevät tahtovat unohtaa, että maailma muuttuu.

– Tarjoamme nuorille ehkä liikaa meidän iäkkäämpien mielestä mukavia lajeja.

Makkosen mukaan osa nuorista on erittäin hyvässä kunnossa. Toiset puolestaan ovat myös todella taitavia liikkumaan.

– Nuoret harrastavat usein yhtä lajia paljon, jonka vuoksi taito kehittyy juuri siinä. On paljon myös nuoria, jotka liikkuvat erityisen vähän. Tällöin kunto on huono.

Lukiossa opiskeleva Jukan tytär Lotta Makkonen näkee ikäluokkansa liikkumisen jakautuneen vahvasti. Nuoret joko liikkuvat tai eivät.

– Mielestäni enemmistö nuorista ei harrasta juuri lainkaan. Nuorten kunto ei ole kovin hyvällä tolalla, Lotta sanoo.

Kuusamolainen Lotta Makkonen on yksi aktiivisesti liikuntaa harrastavista nuorista.Ensio Karjalainen / Yle Rasittava liikunta erittäin vähäistä

Vain noin kolmasosa suomalaisista nuorista liikkui viime vuonna liikuntasuositusten mukaisesti, todetaan parhaillaan käynnissä olevassatutkimuksessa. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa -tutkimuksen (LIITU) mukaan vähintään tunnin päivittäinen liikunta oli yleistynyt lasten ja nuorten keskuudessa viimeisten kahden vuoden aikana.

Kansallisen lasten ja nuorten liikuntasuosituksen mukaan kaikkien 7–18-vuotiaiden pitäisi liikkua vähintään 1–2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Kohentuneista tuloksista huolimatta suurin osa lapsista ja nuorista liikkuu edelleen liian vähän, tutkimuksessa todetaan.

Kansallisen päivittäisen rasittavan liikunnan suosituksen saavutti tutkimuksessa vain kuusi prosenttia lapsista ja nuorista. Nuoremmat lapset saavuttivat kansallisen suosituksen yleisemmin kuin vanhemmat lapset ja pojat yleisemmin kuin tytöt. Valtaosa lapsista aikoi lisätä vapaa-ajan liikuntaansa vuoden sisällä.

Liikuntapaikoista nuorten mieleisiä Lotta ja isänsä Jukka Makkonen viettävät aikaansa kuntosalilla usein yhdessä.Ensio Karjalainen / Yle

Jukka Makkonen näkee, että esimerkiksi liikuntapaikkarakentamisessa huomioidaan vahvasti perinteiset lajit.

– Jos kuuntelisimme nuoria enemmän, voisi syntyä sellaisia liikuntapaikkoja, jotka kiinnostavat heitä nykyistä enemmän.

– Se mitä teemme, kehittää. Ja sitähän ihminen tekee mikä on mukavaa. Mukavaan liikuntaan ohjaaminen voisi lisätä nuorten liikkumista, Makkonen sanoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Teollisuushalli tuhoutui Kempeleessä – jälkisammutus kestää vielä tunteja

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 9 - 06:30

Kempeleessä on tuhoutunut keskiviiikon ja torstain välisenä yönä iso 400 neliömetrin teollisuushalli ja kaikki sen sisällä olleet koneet mittavassa tulipalossa.

Pelastuslaitokselta kerrotaan, että halli oli koneyrityksen omistama ja siellä oli muun muassa kuorma-autoja, hiekottimia ja pyöräkuormaaja. Palo uhkasi levitä myös viereiseen teollisuushalliin, mutta se saatiin estettyä.

Paloa sammutetaan edelleen Kempeleen Ollilantiellä, mutta tilanne on rauhoittumassa. Jälkisammutustöissä menee kuitenkin vielä arviolta tunteja.

Palosta ei aiheutunut henkilövahinkoja. Tulipalo aiheutti merkittävät rahalliset vahingot.

Syttymissyytä ryhdytään tutkimaan torstaina. Palosta muodostui runsaasti savua.

Täyden palon vaiheessa olevaa hallia oli sammuttamassa 15 pelastuslaitoksen yksikköä. Hälytys palosta tuli noin 03.30 torstaina.

Täydennetty tietoja tulipalon aiheuttamista vahingoista 9.3.2017 klo 07:21.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Bloggaajia, tubettajia ja sometähtiä – naisyrittäjyys on nykyään muutakin kuin kauppaa ja hoivaa

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 8 - 19:05

Perinteisesti naiset ovat perustaneet hyvinvointialan, sosiaali- ja terveysalan sekä kaupan ja palvelualan yrityksiä.

Naisyrittäjyys kasvussa

Naiset perustavat yrityksiä yhä enemmän.

Uusyrityskeskusten kautta perustetuista yrityksistä 44 prosenttia oli viime vuonna naisten perustamia.

Viime vuonna yrityksiä perustettiin uusyrityskeskusten kautta yhteensä 7 500.

Naisten yrittäjyys tulee väistämättä lisääntymään, sillä palkkatyön määrä vähenee ja tilalle tulevat omaa osaamistaan myyvät yrittäjät.

Suomen yrittäjänaisten toimitusjohtajan Marjut Silanderin mukaan nyt naiset perustavat paljon myös kauneuteen, liikuntaan ja viestintään keskittyviä yrityksiä. Näiden taustalla ovat monesti bloggaajat, tubettajat ja some-tähdet. Monet heistä ovat nuoria naisia.

– Nuoret naiset ottavat haltuunsa myös verkkokauppaa ja laajentavat toimintaansa sitä kautta, Silander kertoo

Nuorten innostus yrittäjyyttä kohtaan näkyy myös tilastoissa. Uusyrityskeskuksen toimitusjohtaja Jari Jokilampi kertoo, että 17 prosenttia kaikista perustetuista yrityksistä on 18–25-vuotiaiden perustamia.

Yrittäjyydelle ei välttämättä ole vaihtoehtoa

Silanderin mukaan naiset päätyvät yrittäjiksi monesta eri syystä. Joillekin se antaa joustoa perhe-elämän ja työn yhteensovittamiseen, joillekin se on ainoa vaihtoehto työllistyä.

Silander uskoo, että myös palkkatyön ja yrittäjyyden yhdistäminen tulee yleistymään. Tällä hetkellä se ei ole helppoa, sillä järjestelmät laahaavat perässä. Esimerkiksi työttömyystilanteessa voi koitua vaikeuksia, jos on työskennellyt myös yrittäjänä. Tilanteeseen toivotaan muutosta.

Monesti naisyrittäjät tuovat omaa naisellista näkökulmaa kehitettäviin tuotteisiin ja palveluihin. Alvi Niemelä

– Nyt selvitellään mahdollisuutta kuulua samaan aikaan kahteen työttömyyskassaan, Silander kertoo.

Perinteisesti naiset ovat alkaneet yrittäjiksi vanhempina kuin miehet. Yrittäjinä naiset ovat miehiä koulutetumpia ja varovaisempia. Naiset haluavat saada kunnon ammattitaidon ennen oman yrityksen perustamista.

– Naiset käyttävät yrittäjyyteen tarjolla olevia palveluita ja ottavat asioista selvää, Jari Jokilampi kertoo.

Alue vaikuttaa perustettaviin yrityksiin

Alueen elinkeinorakenteella on iso vaikutus perustettaviin yrityksiin. Esimerkiksi Itä-Suomessa perustetaan paljon metsä-sektoriin pohjautuvia yrityksiä. Espoossa, Tampereella ja Oulussa puolestaan toimii paljon ICT-alaan, yritypalveluihin ja konsultointiin liittyviä yrityksiä. Valtaosa näistä on miesten omistamia.

Yrittäjänaisten Silanderin mukaan naiset lähes loistavat poissaolollaan teknologia-alalta ja startup-yrityksistä. Vain neljä prosenttia näistä on naisten perustamia.

ICT-kaupunki Oulussa tilanne toinen. Oulun uusyrityskeskuksen toimitusjohtajan Alvi Niemelän mukaan alueen vahva ICT-osaaminen näkyy myös naisten perustamissa yrityksissä.

– Meillä on paljon korkeasti koulutettuja naisia yrittäjinä myös ICT-sektorilla. Monesti naisyrittäjät tuovat omaa naisellista näkökulmaa kehitettäviin tuotteisiin ja palveluihin, Niemelä kertoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Malerin tehdaspalosta satojen tuhansien eurojen vahingot Ylivieskassa

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 8 - 17:04

Tiistaisessa tulipalossa tuhoutui Malerin varastohallin kattoa reilun tuhannen neliön verran sekä myös valmiita listoja.

Suurpalo oli lähellä, sillä parin kilometrin päässä Ylivieskan keskustasta sijaitseva varastohalli on yli 20 000 neliön kokoinen. Pelastuslaitos sai palon kuitenkin rajattua nopeasti, myös katolla ollut lumi hidasti tulen leviämistä.

– Säikähdyksellä selvittiin. Onneksi halli on jaettu osastoihin, mikä esti tulen leviämisen joka suuntaan, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Jani Oikari.

Yrityksen tuotantoon palo ei juuri vaikuttanut, eikä kukaan loukkaantunut palossa. Tiistaina tuotanto katkesi arviolta viideksi tunniksi. Heti iltapäivällä, kun palo saatiin sammumaan, pyörähti myös tuotanto käyntiin.

Säikähdyksellä selvittiin. Onneksi halli on jaettu osastoihin, mikä esti tulen leviämisen joka suuntaan. toimitusjohtaja Jani Oikari

Palon syttymissyytä vielä tutkitaan, mutta yksi todennäköisin vaihtoehto on sähkövika. Alkunsa palo sai kattorakenteista.

Maler on yksi Pohjoismaiden suurimpia sisustuslistojen ja -paneelien valmistajia. Sen liikevaihto oli viime vuonna 17 miljoonaa euroa. Työntekijöitä yrityksellä on vajaat 70.

Yrityksellä on tuotantotehdas Ylivieskassa ja kompotenttitehdas Suolahdessa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Malerin tehdaspalosta satojen tuhansien eurojen vahingot Ylivieskassa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Maaliskuu 8 - 17:04

Tiistaisessa tulipalossa tuhoutui Malerin varastohallin kattoa reilun tuhannen neliön verran sekä myös valmiita listoja.

Suurpalo oli lähellä, sillä parin kilometrin päässä Ylivieskan keskustasta sijaitseva varastohalli on yli 20 000 neliön kokoinen. Pelastuslaitos sai palon kuitenkin rajattua nopeasti, myös katolla ollut lumi hidasti tulen leviämistä.

– Säikähdyksellä selvittiin. Onneksi halli on jaettu osastoihin, mikä esti tulen leviämisen joka suuntaan, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Jani Oikari.

Yrityksen tuotantoon palo ei juuri vaikuttanut, eikä kukaan loukkaantunut palossa. Tiistaina tuotanto katkesi arviolta viideksi tunniksi. Heti iltapäivällä, kun palo saatiin sammumaan, pyörähti myös tuotanto käyntiin.

Säikähdyksellä selvittiin. Onneksi halli on jaettu osastoihin, mikä esti tulen leviämisen joka suuntaan. toimitusjohtaja Jani Oikari

Palon syttymissyytä vielä tutkitaan, mutta yksi todennäköisin vaihtoehto on sähkövika. Alkunsa palo sai kattorakenteista.

Maler on yksi Pohjoismaiden suurimpia sisustuslistojen ja -paneelien valmistajia. Sen liikevaihto oli viime vuonna 17 miljoonaa euroa. Työntekijöitä yrityksellä on vajaat 70.

Yrityksellä on tuotantotehdas Ylivieskassa ja kompotenttitehdas Suolahdessa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Makeisveron poisto laski hintoja ja vauhditti myyntiä – irtokarkit jopa sisäänheittotuotteena

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Maaliskuu 8 - 08:11

Vielä viime vuonna makeisten valmisteveroa pulitettiin Suomessa 95 senttiä kiloa kohden. Tänä vuonna vero poistui.

K- ja S-ryhmien, Halpa-Halli - sekä Minimani-ketjujen mukaan veron poisto ohjattiin heti hintoihin.

Makeisten myynti onkin ollut kasvussa. Esimerkiksi osto- ja myyntijohtaja Aki Erkkilä Keskosta raportoi, että makeisten myynti on alkuvuodesta lähtien ollut yli kymmenen prosentin kasvussa.

Makeisvero Suomessa

Makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmistevero poistui 1.1.2017.

Ennen vuotta 2017 Suomessa oli voimassa vuonna 2011 voimaan tullut makeisverolaki. Veron suuruus makeisten kohdalla oli 95 senttiä/kg.

Vuosina 1926–1999 voimassa oli makeisista ja suklaasta kannettu valmistevero. Sen suuruus oli juuri ennen veron poistoa noin 59 senttiä/kg.

Finlex

SOK:n valikoimapäällikkö Juhani Haaran mukaan tammi-helmikuussa makeisten myyntimäärä on kasvanut noin kolme prosenttia viime vuoden vastaavan ajan lukuihin verrattuna.

Siinä missä K- ja S-ryhmissä viitataan makeismyynnin olleen kasvu-uralla jo viime vuonna ja jopa aiemmin, Minimani-ketjussa ohjataan kiitokset veronpoiston piikkiin.

Kokkolan Minimanin johtaja Markus Anttila:

– Kyllähän veron poistaminen on näkynyt positiivisesti ostokäyttäytymisessä. Makeiskilojen myynti on kasvanut jopa 20–30 prosenttia alkuvuodesta, laskee Anttila.

Irtomakeistarjoukset houkuttelevat

Parhaiten veron poisto on näkynyt kuluttajalle kilohinnoin myytävissä makeisissa eli irtokarkeissa, koska juuri painoperusteinen vero poistui. Keskon osto- ja myyntijohtaja Aki Erkkilä:

– Kuluttajat huomioivat uudet hinnat hyvin ja varsinkin kampanjamyynti uusilla hintapisteillä on kasvussa. Irtomakeisten myynti nousee merkittävästi kampanjan aikana ja niillä tehdyt kampanjat kiinnostavat kuluttajia selvästi.

Kyllä irtokarkit ovat nousseet sisäänheittotuotteeksi ihan kahvin rinnalle top viitoseen. Kokkolan Minimanin johtaja Markus Anttila

Halpa-Halli -ketjun ostopäällikkö Markus Flinck vahvistaa, että suurin muutos menekissä on tapahtunut nimenomaan irtomakeisten kaupassa.

– Uusi hinta tuntuu konkreettisemmin, kun irtomakeisten hinta ajatellaan kilohintana.

Minimani-ketjussa on satsattu erityisesti irtomakeisten esille panoon. Esimerkiksi Kokkolassa "irtiksiä" myydään monen metrin levyisestä lokerohyllystä.

Irtokarkit ovat enemmän esillä, mutta myös tärkeä tarjoustuote.

– Sitä on vaikea tulkita, mutta jos irtokarkki on tarjouksessa, asiakasmäärä kasvaa 10–20 prosenttia sinä viikonloppuna. Kyllä irtokarkit ovat nousseet sisäänheittotuotteeksi ihan kahvin rinnalle top viitoseen, vahvistaa Anttila.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Jatkossa sinunkin terveyspalvelusi hoidetaan maakunnallisesti – parhaimmillaan et edes huomaa muutosta

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 8 - 07:35
Mistä on kyse?
  • Maakuntavaltuustot valitaan suoralla kansanvaalilla, presidentinvaalien ensimmäisen äänestyskierroksen yhteydessä 28. tammikuuta 2018.
  • Valtuustot päättävät suurista asioista, kuten terveys- ja sosiaalipalvelujen määrästä ja sijainnista, pelastustoimesta ja maakunnan kehittämisestä

Kunnalta siirtyy leijonanosa nykyisistä tehtävistä maakuntahallinnolle. Kunnan ykköstehtäväksi jää elinvoimaisuudesta ja vetovoimaisuudesta huolehtiminen sekä sivistys-, liikunta- ja koulutuspalvelujen järjestäminen.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi uudet maakuntavaltuustot päättävät muun muassa aluekehityksestä, elinkeinojen ja innovaatioympäristöjen kehittämisestä ja rahoittamisesta, työllisyyden hoidosta sekä maakuntakaavoituksen kautta alueiden käytöstä.

Maakuntavaltuustojen laajenevaa tehtäväkenttäa kuvaa osaltaan uudistuksessa lakkaavien organisaatioiden luettelo: muutoksessa lakkaavat maakuntaliitot, ely-keskukset ja TE-toimistot.

Noin puolet kuntien ja kuntainliittojen henkilökunnasta saa uuden työnantajan, kun maakunta järjestää nykyiset kunnalliset sote-palvelut. Esimerkiksi Oulun kaupungilla sote-työntekijöitä on 3600.

Tavoitteena huomaamaton rakennemuutos

Juuri aloittanut Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala on suuren uudistuksen edessä luottavainen, mutta tunnustaa, että edessä on hyvin työntäyteisiä vuosia. Hän korostaa vahvaa vuorovaikutusta päättäjien ja asukkaiden kesken.

– Oululla on tekemisen ja uudistumisen meininki. Kokemusta on esimerkiksi suuresta kuntaliitoksesta. Sote-valmisteluissa Oulu on jo muita maakuntia pidemmällä, Päivi Laajala erittelee.

Tavoitteena on, että kuntalainen palvelua hakiessaan ei juurikaan huomaa uudistustyötä. Päivi Laajala

– Tavoitteena on, että kuntalainen palvelua hakiessaan ei juurikaan huomaa uudistustyötä. Ihmisen täytyy saada palvelut samalla tavalla, kun uudistus käynnistyy, Laajala toteaa.

Sote- ja maakuntalakipaketin lähetekeskustelu käytiin tiistaina iltapäivällä eduskunnassa. Lakipaketin laajuus on yli tuhat sivua. Valinnanvapauslain valmistelu on loppusuoralla. Uudistuksella pyritään leikkaamaan ennustettua kustannusten kasvua miljardeilla euroilla.

Valinnat presidentinvaalien yhteydessä

Maakuntavaltuustot valitaan suoralla kansanvaalilla, presidentinvaalien ensimmäisen äänestyskierroksen yhteydessä 28. tammikuuta 2018. Myöhemmin maakuntavaalit aiotaan järjestää aina kuntavaalien yhteydessä.

Varmasti tämä ensimmäinen valtuusto tulee olemaan hyvin merkittävä. Jussi Rämet

Ennen tätä niin kutsuttua vuosisadan kuntauudistusta eduskunnan on vielä vahvistettava tarvittavat, laajat lakipaketit. Satoja sivuja käsittävät lakiluonnokset sisältävät tärkeimpinä sosiaali- ja terveyshuollon järjestämislain, maakuntalain, maakuntien rahoituslain ja voimaanpanolain.

Vuoden 2019 alussa käynnistyvät maakuntavaltuustot päättävät huomattavan suurista asioista, kuten terveys- ja sosiaalipalvelujen määrästä ja sijainnista, pelastustoimesta ja maakunnan kehittämisestä.

Ensimmäisellä suuria päätöksiä     

Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuustossa on tällä hetkellä 74 jäsentä. Uusi valtuusto on lakiluonnosten mukaan 79-paikkainen. Pohjois-Pohjanmaan vs. maakuntapäällikkö Jussi Rämetin mukaan eritoten ensimmäiset maakuntavaltuustot tulevat tekemään merkittäviä ja kauaskantoisia päätöksiä.

– Varmasti tämä ensimmäinen valtuusto tulee olemaan hyvin merkittävä. Siinä otetaan kantaa maakunnalliseen palvelujen järjestämiseen ja tuotantoon sekä erilaisiin palveluverkkoihin liittyviin asioihin, Jussi Rämet arvioi.

Maakuntavaltuustossa on nykyisin 74 valtuutettua.YLE / Ari-Pekka Sirviö

Reilun kuukauden kuluttua kuntavaaleissa valitut valtuutetut osallistuvat vielä maakunnalliseen ja kuntainliittojen päätöksentekoon ylimenokaudella, kunnes uudet maakuntavaltuustot on valittu.

– Kuntayhtymät kootaan vielä perinteisellä menettelyllä lyhyiksi toimikausiksi. Sitten ne lakkautetaan.

Väliaikaishallinto heinäkuussa

Maakuntauudistukseen liittyvässä voimaanpanolain luonnoksessa määritellään myös ylimenokauden hallinto. Väliaikaishallinto koostuu poliittisesta seurantaryhmästä, jonka toimintaan luottamusmiesten lisäksi osallistuu tärkeimpiä sidosryhmiä, valmistelutoimielimestä ja palkattavista valmisteluhenkilöstöstä.

– Kaikki valmistelu tähtää siihen, että väliaikaishallinto pääsisi aloittamaan nyt heinäkuun alussa ja uusi maakunta aikataulun mukaisesti vuoden 2019 alussa, Jussi Rämet toteaa.

Kaupunginjohtaja Päivi Laajala muistuttaa väliaikaishallinnon kireästä aikataulusta. Aikataulua voi kiristää entisestään perustuslakivaliokunta, jonka tulisi käsitellä rinnakkain nyt eduskunnalle annettua sote-lakipakettia ja vielä valmistelussa olevaa valinnanvapauslakia.

– Sovitus on tiukka. Väliaikaishallintojen tulisi aloittaa heinäkuussa. Voimaantulolain ehdoton takaraja on lokakuu, sillä vaalit ovat jo tammikuussa, Päivi Laajala painottaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Jopa 750 euron maksu kuntavaaliehdokkaalle – puolueiden ehdokasmaksuissa suuret erot

YLE: Perämeri - 2017, Maaliskuu 7 - 14:28
Mistä on kyse?
  • Puolueiden paikallisyhdistykset voivat rahoittaa kuntavaalien kampanjointia ehdokasmaksuilla. Maksun kerääminen riippuu paikallisyhdistyksen rahatilanteesta.
  • Ehdokasmaksuja keräävät ainakin Vihreät, Keskusta ja Kokoomus. Myös SDP:ssä ja Perussuomalaisissa maksuja voidaan kerätä, mutta niitä ei tilastoida.
  • Esimerkiksi Oulussa Vihreiden ehdokasmaksu on 100–750 euroa, kun taas Kainuussa ehdokasmaksua ei kerätä.
  • Keskustassa maksu vaihtelee muutamasta kympistä 150 euroon ja Kokoomuksessa muutamasta kympistä muutamaan sataan euroon.
  • Puolueista RKP, Kristillisdemokraatit ja Vasemmistoliitto eivät kerää ehdokasmaksuja.

Suomen kuntiin valitaan uudet kuntapäättäjät kuntavaaleissa. Puolueyhdistykset rahoittavat vaalikampanjointia muun muassa ehdokkailta perittävillä maksuilla.

Ehdokasmaksua kerätään likipitäen kaikissa suurissa puolueissa, mutta maksun kerääminen riippuu puolueyhdistysten rahatilanteesta. Esimerkiksi monissa Vihreiden paikallisyhdistyksissä kerätään ehdokasmaksuja yhteisen kuntavaalikampanjan tekemiseen.

– Vihreät yhdistykset ovat useimmissa kunnissa erittäin vähävaraisia. Vihreillä ei ole rikkaita rahoittajia, rakennusliikkeitä, säätiöitä tai yhteisöjä kummisetinään, kertoo puoluesihteeri Lasse Miettinen.

Kaupungit vievät aina enemmän rahaa vaalikampanjassa. Lyyli Pokela

Esimerkiksi Oulussa Vihreiden ehdokasmaksu on porrastettu niin, että alin maksu on sata euroa, seuraava 450 euroa ja ylin maksu 750 euroa. Ehdokas valitsee näistä kolmesta haluamansa summan ja mainontaa toteutetaan sen mukaisesti. Sen sijaan Kainuussa Vihreät luopuivat ehdokasmaksuista kuntavaaleissa, vaikka maksua kerättiin eduskuntavaaleissa.

– Täällä ei ole kovin suurta tunkua listoille, joten katsoimme, että se on turha. Ymmärrän kyllä, miksi ehdokasmaksu on käytössä isoissa kaupungeissa. Siellä pikemminkin kysymys on siitä, pääseekö listoille kuin siitä, että saadaan listoille ihmisiä. Uskon, että ennen kaikkea maksulla halutaan vakuuttua, että ehdokas on tosissaan, sanoo Kainuun Vihreiden puheenjohtaja Karl Kunnas.

Kunnaksen mukaan Kainuussa Vihreiden paikallisyhdistysten suurin tulonlähde on niin sanottu puoluevero. Ehdokassopimuksen mukaan luottamustehtävistä maksettavista kokouspalkkioista tai muista korvauksista paikallisyhdistys kuorii 20 prosenttia päältä.

– Sillä tavalla keräämme vaalien välillä varoja seuraavaan vaalikampanjaan, jotta ei tarvitse ottaa ainakaan heti velkaa, Kunnas toteaa.

Haastajalle ehdokasmaksu tarpeen

Myös osa Keskustan ja Kokoomuksen kunnallisjärjestöistä ja -yhdistyksistä kerää ehdokasmaksua kuntavaaleista aiheutuvien yhteisten kulujen kattamiseen. Keskustassa maksu vaihtelee muutamasta kympistä 150 euroon, Kokoomuksessa muutamasta kympistä muutamaan sataan euroon.

– Erityisesti suurissa kaupungeissa, joissa Keskustalla ei ole vielä montaa valtuutettua eikä siitä syystä kerry luottamushenkilömaksuja, ehdokasmaksu on erittäin tarpeellinen lähdettäessä haastamaan valtapuolueita Kokoomusta ja SDP:tä, perustelee Keskustan puoluesihteeri Jouni Ovaska.

– Kaupungit vievät aina enemmän rahaa vaalikampanjassa. Kajaanissa ja Kuhmossa maksu on 50 euroa, muutamassa Kainuun kunnista maksu on pienempi ja neljässä maksua ei ole lainkaan. Päätökset maksun keräämisestä on tehty taloudellisista syistä, jatkaa Keskustan Kainuun piirin toiminnanjohtaja Lyyli Pokela.

Kuntavaalit järjestetään huhtikuussa 2017.Jani Ilola / Yle

Kainuun Kokoomus tukee kuntavaaliehdokkaiden vaalikampanjaa myös taloudellisesti eikä ehdokasmaksujen keräämiselle ole tarvetta, kertoo järjestösihteeri Miariikka Tervonen.

– Toteutamme kampanjan Kainuun tasolla, maksamme yhteisiä lehti-ilmoituksia ja järjestämme vaalitapahtumia. Jokainen ehdokas käyttää myös omaa aikaansa ja tekee mahdollisesti omaa kampanjaansa, joka kustantaa heille jotakin.

SDP:ssä osa kunnallisjärjestöistä kerää maksua ehdokkailta yhteismainonnan hoitamista varten, mutta sitä ei ole katsottu valtakunnallisesti tarpeelliseksi. Esimerkiksi Kainuun Demarit ei maksua kerää, sanoo puheenjohtaja Jussi Tolonen Hyrynsalmelta.

– En edes muista, että puolueessa olisi kerätty koskaan niin sanottua kynnysrahaa ehdokkaaksi pääsemiseksi. Isoilla paikkakunnilla se on verrattain yleistä puolueesta riippumatta, mutta täällä käytämme yhteismainontaan esimerkiksi jäsenmaksuja.

Ehdokasmaksu saattaisi vaikeuttaa ehdokkaiden saantia ja etenkin heikommassa taloudellisessa asemassa olevien lähtemistä ehdokkaaksi. Mikko Rekimies

Perussuomalaisten paikallisjärjestöissä ehdokasmaksua ei pääsääntöisesti kerätä. Puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo sanoo, ettei maksun kerääminen ole puolueelle perinteinen tapa toimia, joten puoluetoimistolla ei ole keskitettyä tietoa siitä, mitkä yhdistykset ovat ehdokasmaksua keränneet.

– Olen kuullut, että Helsingin yhdistyksellä olisi näissä vaaleissa ehdokasmaksu. Perussuomalaisilla on kattava palveluvalikoima ehdokkaille, joten omaa rahaa vaalityöhön tarvitaan usein vähän. Kuntavaalit ovat sellaiset, joissa ehdokkaan taloudellisella tilanteella ei saa olla vaikutusta osallistua ehdokkaana vaaleihin.

Ehdokasmaksulle suora ei

RKP, Vasemmistoliitto ja Kristillisdemokraatit rahoittavat kuntavaalikampanjansa ehdokasmaksujen sijaan muilla keinoin.

– Meillä ei ole sellaista perinnettä, vaan paikallisosastot keräävät varoja yhteisilmoitteluun edellisen valtuustokauden aikana, yleensä luottamushenkilömaksujen kautta, kertoo RKP:n puoluesihteeri Fredrik Guseff.

Kuntavaaleissa valitaan kuntiin uudet päättäjät.Yle

Vasemmistoliiton puoluesihteeri Joonas Leppänen puolestaan katsoo, että ehdokasmaksu on demokratian vastainen, koska se käytännössä rajaa vähävaraisten osallistumismahdollisuutta.

– Jo tällä hetkellä yhteiskunnassa ongelman luo se, että vaalimenestys edellyttää usein verrattain korkeaa vaalibudjettia. Koko demokraattisen päätöksentekojärjestelmän ydin on ja täytyy olla, että kaikki voivat olla potentiaalisesti päättäjiä.

On aivan eri asia, kampanjoiko ehdokas esimerkiksi Helsingissä vai Lemillä. Janne Pesonen

Kristillisdemokraattien puoluehallituksen suositus on, että ehdokasmaksuja ei olisi. Puolueen järjestöpäällikkö Mikko Rekimies sanoo, että puolueen ehdokkailta ei kerätä missään kunnassa ehdokasmaksuja kuntavaaleissa.

– Ehdokasmaksu saattaisi vaikeuttaa ehdokkaiden saantia ja etenkin heikommassa taloudellisessa asemassa olevien lähtemistä ehdokkaaksi. Myös heitä tarvitaan kuntapäättäjiksi ja myös heillä pitää olla mahdollisuus päästä kunnanvaltuutetuksi.

Maksulla ei vaikutusta listojen täyttymiseen

Puolueet vahvistavat ehdokaslistansa torstaina. Ehdokasmaksua keräävistä puolueista vakuutetaan, ettei maksulla ole ollut ehdokkaiden saamiseen liiemmin vaikutusta. Esimerkiksi Oulun Vihreiden ehdokaslista on täysi. Kainuussa maksun vaikutukseen suhtaudutaan varovaisemmin.

– Uskon, että ehdokkaiden löytyminen olisi hankaloitunut, mutta ei niinkään varallisuuden takia, koska ehdokasmaksuista on mahdollisuus hakea vapautusta. Vihreissä on paljon ihmisiä, jotka sanovat, että raha ei saa ratkaista eli ehdokasmaksu olisi periaatteessa heidän ajatustapaansa vastaan, pohtii Kainuun Vihreiden puheenjohtaja Karl Kunnas.

Uskon, että ennen kaikkea sillä halutaan vakuuttua siitä, että ehdokas on tosissaan. Karl Kunnas

Kokoomuksen puoluesihteeri Janne Pesonen sanoo, että vaalikampanja maksaa joka tapauksessa jotakin, mikäli ehdokas haluaa esimerkiksi ostaa maksettua mainontaa ja tehdä itseään näkyväksi.

– Kustannustaso riippuu tietysti paikkakunnassa. On aivan eri asia, kampanjoiko ehdokas esimerkiksi Helsingissä vai Lemillä. En usko, että ehdokasmaksu vaikuttaa suuresti päätökseen lähteä ehdolle. Rahalle saa kuitenkin vastinetta.

Keskustan monissa kunnallisjärjestöissä nuorten, opiskelijoiden ja eläkeläisten maksu on puolet asetetusta. Joissakin kunnallisjärjestöissä ehdokasmaksusta on vapautus perustelluista syistä.

– Ongelmia ei ole ollut. Meillä on lähtenyt ehdokkaaksi 15 nuorta, ainoastaan Suomussalmelle emme saaneet yhtään alle 30-vuotiasta ehdokasta. Jokaisessa kunnassa on kuitenkin hyvä pöhinä, joten olen tyytyväinen, sanoo Keskustan Kainuun piirin toiminnanjohtaja Lyyli Pokela.

Kuntavaalien ennakkoäänestys alkaa 29. päivä maaliskuuta ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 9. huhtikuuta.

Tänään tiistaina nähdään Ylen ensimmäinen eduskuntapuolueiden puheenjohtajatentti. Puolitoistatuntinen suora lähetys Pasilan studiolta Helsingistä alkaa Yle TV1:ssä kello 21.00. Juontajina ovat Jan Andersson ja Seija Rautio.

Tarkennettu 7.3.2017 klo 15.28: Oulun Vihreillä on käytössään kolme eri suuruista maksua: 100, 450 ja 750 euroa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä