Kanta-alueen uutisia

Oulun lentokentällä turvauduttiin harvinaiseen hätäratkaisuun, jotta vakavasti sairastuneelle lapselle saatiin apua

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 14 - 15:17

Oulussa turvauduttiin viikonloppuna erittäin harvinaiseen ratkaisuun, kun suljettuna ollut lentokenttä jouduttiin avaamaan yllättäen. Kyseessä oli tilanne, jossa Ouluun piti saada lennätettyä Tukholmasta laitteistoa vakavasti sairastuneen lapsen hoitoon keskellä yötä.

Hätätilanteen takia Oulun lentoasemalle hälytettiin töihin lennonjohtoa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

– Saimme lennonjohdon työntekijän kiinni sunnuntaina aamuyöstä, ja tarinalle tuli hyvä loppu. Kone pääsi laskeutumaan Ouluun ja lääkintävälineistö pääsi perille, Oulun lentoaseman päällikkö Liisa Sallinen kertoo.

Tällaista ei ole sattunut ainakaan viimeiseen vuosikymmeneen. Kirsi Luhta

Oulun lentoasemalla ei ole tavallisesti viikonloppuisin lentotoimintaa öiseen aikaan useampaan tuntiin. Näin ollen kentällä ei ole läsnä myöskään lennonjohdollista henkilökuntaa.

"Ei ole sattunut ainakaan viimeiseen vuosikymmeneen"

Vastaavia tilanteita ei ole Suomessa usein ollut.

Finavian tiedottaja Kirsi Luhdan mukaan lentokenttiä avataan Suomessa erittäin harvoin esimerkiksi ambulanssi- tai muiden hätälentojen vuoksi.

– Tällaista ei ole sattunut ainakaan viimeiseen vuosikymmeneen. Toki kenttiä voidaan tarvittaessa avata, sillä ilmatilahan on vapaassa käytössä, Luhta sanoo.

Ouluun lennätettiin Tukholmasta ECMO-laitteistoa ja sitä käyttävää henkilökuntaa. ECMO-hoitoa käytetään hengityksen tai verenkierron vaikeaan vajaatoimintaan.

Suomesssa lasten ECMO-hoito on keskitetty Helsinkiin. Mikäli Helsingissä ei ole mahdollisuutta hoitaa lasta, hoito tapahtuu Tuhkolmassa. Oulun yliopistollisesta sairaalasta kerrotaan, että tällaisissa tilanteissa lapsi lähtee hoitoon laitteiston mukana.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mättöhaasteet yleistyneet Suomessa – "Himoitaanhan ilmaisia ämpäreitäkin"

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 14 - 12:15
Mistä on kyse?
  • Mättöhaasteen läpäissyt saa rahansa takaisin ja kuvansa ravintolan seinälle.
  • Esimerkiksi Oulussa suurin pizza on halkaisijaltaan metrin ja isoin hampurilainen painaa noin 2,5 kiloa.
  • Mättöhaasteiden yleistymistä ovat osaltaan hillinneet ravintoloiden noutopöydät.
  • Tutkijan mielipide on, että mättöruokailu yksi yltäkylläisen maailman kummallisista ilmiöistä, joka ei ole ravitsemuksellisesti perusteltua.

Parikymppinen Severi Madetoja on läpäissyt aikaisemmin rankan viiden hampurilaisen haasteen. Siksi hänen valokuvansa komeilee oululaisen ravintolan kunniataulussa, kolmenkymmenen muun kuvan joukossa.

Nyt mies iskee kiinni uuteen koitokseen. 80-senttinen pizza viidellä täytteellä tulee syödä yksin puolessa tunnissa. Jos mättöhaasteen läpäisee, saa lahjakortin toiseen samanlaiseen.

– Viisi hampurilaista meni alas niin helposti, että halusin uuden haasteen, Madetoja perustelee.

Jättipizza vastaa kooltaan neljästä viiteen tavallista pizzaa. Esimerkiksi tavallisen perhepizzan halkaisija on puolet pienempi eli 40 senttiä.

Mättöhaasteissa annos on syötävä yksin määräajassa.Elisa Kinnunen / Yle

Alussa nuorukainen vielä kiittelee pizzan makua, mutta puolivälissä haastetta ruokailijan vauhti hidastuu selvästi. Lopulta pizza voittaa miehen ylivoimaisesti.

– Eihän tässä voi olla kuin todella pettynyt, Severi Madetoja huokaisee.

– Ikinä en ole syönyt näin täyttävää pizzaa. Nyt ei kyllä tee mieli pizzaa pitkään aikaan.

Reilu kolmasosa jättipizzasta jää koskemattomana ravintolan pöydälle, eikä sitä kääritä kotipakettiin.

Jätillä monta jakajaa

Ravintoloitsija Soran Koshnan kertoo, että erilaisia jättipizzoja kysytään paljon. Esimerkiksi viikonloppuisin niitä menee enemmän kuin tavallisia. Jättipizzoja tilaavat esimerkiksi polttari- ja kaveriporukat.

– Tätä nykyistä haastetta on yrittänyt jo sata ihmistä. Sen on läpäissyt vain puoli tusinaa, Koshnan kertoo.

Nyt ei kyllä tee mieli pizzaa pitkään aikaan. Severi Madetoja

Soran Koshnanin mukaan hänen suurin pizzansa on halkaisijaltaan metrin. Helsingin Sanomat julisti sen Suomen suurimmaksi pizzaksi pari vuotta sitten. Metrin pizzaa paistetaan edelleen, mutta asiakkaan pitää tilata se edellisenä päivänä.

Kisoja ollut aiemminkin

Ensimmäisiä ahmintahaasteita tarjosivat Suomeen tulleet pizzeriat jo 1970-luvun lopulla.

Oulussa syöntikilpailuilla ja -haasteella tuli kuuluisaksi Pizzeria Cantina. Yrittäjä Seppo Ruonala muistelee, että toisen pizzan sai puoleen hintaan ja kolmannen ilmaiseksi, jos kaiken söi kerralla kokonaan.

– Kolmas pizza venytettiin äärimmäisen isoksi henkisen yliotteen saamiseksi ruokailijasta, vaikkei täytettä ollutkaan tavallista enempää, Ruonala tunnustaa.

– Nykyisinhän syö-niin-paljon-kuin-jaksat -noutopöydät ovat ihan arkipäivää, hän sanoo.

Kuin voileipäkakku

Oulun seudun tiettävästi suurin jättiresepti ei aluksi ollut tarkoitettu myyntiin, tunnustaa vuosia Jäälissä yrittäjänä toiminut Niko Leinonen.

– Olin miettinyt jo pitkään jotain isoa annosta itselleni. Eräänä pääsiäisyönä ovien sulkeuduttua sitten katsottiin, mitä linjastosta vielä löytyy. Siitä tuli iso kuin voileipäkakku. Sosiaalisessa mediassa se herätti heti huomiota, Niko Leinonen selvittää.

Kolmas pizza venytettiin äärimmäisen isoksi henkisen yliotteen saamiseksi ruokailijasta. Seppo Ruonala

Asiakkaiden Jytkyksi ristimä annos on valtava. Niko Leinosen mukaan siihen kuuluu vehnäleivän ohella muun muassa kuusi täyslihapihviä, kolme kebabpihviä, kuusi pekonisiivua sekä yhdeksän kaiser- ja cheddarviipaletta. Annos painaa noin 2,5 kiloa.

Nikon isä, Jytky-haastetta myös myynyt Jari Leinonen selittää suurten annosten kysyntää sillä, että suomalaiset haluavat syödä mahansa täyteen, edullisesti. Nuorukaisten kaveriporukoissa kuvaan astuu myös kilpailuvietti.

Niko Leinonen katsoo, että syynä on myös suomalaisten mielihalu ilmaiseen ruokaan.

Haasteessa tulee syödä 80 senttiä leveä pizza puolessa tunnissa.Elisa Kinnunen / Yle

– Himoitaanhan ilmaisia ämpäreitäkin, Niko Leinonen nauraa.

Suurannos on edelleen tilausvalikoimassa, mutta haastesarjassa se ei ole jatkanut pariin vuoteen. Kukaan ei nimittäin onnistunut saamaan rahojaan takaisin. Annos olisi pitänyt syödä yksin kolmessa vartissa.

Yltäkylläisen maailman ilmiö   

Jättiannoksilla mässäilyä näyttäisi esiintyvän vaihtelevissa muodoissaan maapallon eri puolilla.

Etenkin alueilla, joilla ruokaa on saatavilla helposti ja paljon, kommentoi elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Anu Hopia Turun yliopistosta.

– Onhan näitä vähän joka paikassa. Yltäkylläisen maailman kummallinen ilmiö, Hopia lausuu mielipiteenään.

Hopia korostaa, ettei ilmiö suoranaisesti liity hänen tutkimusalaansa, mutta jokaisen arkijärkikin sanoo, ettei jättiannosten syöminen ole ravitsemuksellisesti perusteltua.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tutkimus: Liikunta parantaa koulumenestystä ja lisää kouluttautumista – liikkuvilla lapsilla puoli numeroa parempi keskiarvo

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 14 - 11:14

Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES on tutkinut liikunnan vaikutusta koulutukseen.

Tutkimuksen mukaan paljon liikkuvien lasten peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli puoli numeroa korkeampi kuin vähän liikkuvien. Lisäksi paljon liikkuvat kouluttautuivat kaikkiaan keskimäärin noin vuoden pidempään kuin vähän liikkuvat.

– Havaitsimme, että liikunta-aktiivisuuden lisääminen 12-vuotiaasta 15-vuotiaaksi näkyi myönteisesti sekä koulumenestyksessä että koulutusvuosien määrässä, kertoo tutkija Jaana Kari LIKES-tutkimuskeskuksesta.

Puoli numeroa ei välttämättä tunnu suurelta erolta, mutta keskiarvotasolla se saattaa ratkaista peruskoulun jälkeisen kouluttautumisen uran.

"Koulutus on investointi"

Tutkimuksessa suljettiin pois muita mahdollisia tuloksiin vaikuttavia tekijöitä, kuten esimerkiksi terveystiedot, perheen taloudellinen asema ja vanhempien koulutustaso. Ne eivät siis selitä tutkimuksen tuloksia.

– Tuloksista herää kysymys, voidaanko liikuntamahdollisuuksia tukemalla vaikuttaa nuorten tulevaisuuteen koulutusurien kautta. Liikuntaan panostaminen näyttäisi olevan investointi, joka näkyy terveydessä, koulumenestyksessä, koulutuksen pituudessa ja työuralla, Kari sanoo.

Kari pitääkin tuloksia merkittävinä myös taloustieteen kannalta.

– Koulutuksen tuomalla inhimillisellä pääomalla on merkitystä Suomen talouskasvuun saakka, eli koulutuksessa tosiaan on kyse investoinnista, hän sanoo.

Seuranta 80-luvulta saakka

Tutkimuksessa on hyödynnetty suomalaiseen pitkittäistutkimukseen kerättyjä aineistoja, joissa samoja ihmisiä on seurattu 1980-luvulta alkaen.

Aineisto on osa Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskuksen koordinoimaa lasten sepelvaltimotaudin riskitekijöitä kartoittavaa tutkimusta, jossa selvitetään myös liikunta-aktiivisuutta.

Pitkittäistutkimuksen ensimmäinen dataerä kerättiin vuonna 1980 3-, 9-, 12-, 15- ja 18-vuotiaista lapsista Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa ja Kuopiossa sekä niiden ympäristöissä. Sen jälkeen samalta joukolta on kerätty tiedot seitsemän kertaa, viimeksi vuonna 2011.

LIKES:in tutkimuksessa mukana olivat tuolloin 12- ja 15-vuotiaat, joita oli 2 445. Heidän koulutustaan ja työuraansa seurattiin aina 40-vuotiaaksi saakka.

Tiedot koulutusvuosista puolestaan ovat peräisin Tilastokeskukselta. Laskennassa on käytetty ohjeellisia tutkintojen suoritusaikoja, joten opintojen mahdollinen venyminen tavoiteajasta ei ole pidentänyt tutkimuksessa käytettyä koulutuksen kestoa.

Tutkimus on hyväksytty julkaistavaksi Medicine & Science in Sports & Exercise -lehdessä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Janita Koljonen, 32, ei pitänyt itseään esiintyjänä, mutta nyt hän tubettaa arkensa koko maailmalle – "Siinä saa ihmeesti rohkeutta"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Elokuu 13 - 08:15

Youtube-videon taustalla soi rauhallinen musiikki. Kolmekymppinen nainen katsoo kameraan ja kertoo pirteästi, että nyt tehdään mansikka–mustikka–kaura-smoothieta.

Janita K valmistaa välipalaa omille lapsilleen. Vaikka keittiö on erittäin siisti, mistään lifestyle-ohjelmasta ei ole kyse. Kokkailija juttelee rennosti, ihan kuin parhaalle ystävälleen puhuisi.

Monelle olisi riittänyt kuva lopputuloksesta Facebookiin. Janita Koljonen on kuitenkin vienyt somettamisen uudelle tasolle.

– Mulla on aina ollut mielenkiinto kuvaamista kohtaan. Olin monta vuotta selannut Youtubea ja katsellut sieltä videoita, kunnes päätin itse tehdä niitä. Muuta "mun ihan omaa juttua" tai harrastusta mulla ei ollutkaan.

Youtube-videoissa arvostetaan tubettajan luonnollisuutta ja omannäköisyyttä. Koljosen perheessä on silti hiukan raivattu sotkuja pois ennen kuvausta.Kalle Niskala / Yle

Janita latasi ensimmäisen videonsa tuubiin puoli vuotta sitten. Silloin jännitti – jännitti kovasti. Jopa niin paljon, että ensin videoista sai tietää "koko maailma" ja vasta sitten läheiset.

"Moikka! Tervetuloa kattoon mun uutta videota..."

Järjestelmäkamera seisoo jalustalla ja kuvaa laajaa näkymää keittiöön. Kännykkäkamera seisoo pienellä kolmijalalla ja sillä otetaan lähikuvaa. Kaikki sujuu jouhevasti. Ottoja kertyy useita, mutta se on arkipäivää.

– Niitä voi olla jopa kymmeniä, varsinkin jos pitää puhua pidempiä pätkiä. Jos yksikin sana menee pieleen, pitää ottaa uusiksi, kuvailee Janita K noin 80 Youtube-videon kokemuksella.

Tällä kertaa videon teko jännittää erityisesti, sillä paikalla on ammattikuvaaja ikuistamassa tubettajaa tekemässä videota ja toimittaja kirjoittamassa siitä. Siksi smoothie-videota varten onkin olemassa käsikirjoitus ruutupaperilla. Aina kirjoitettua runkoa ei edes tarvita.

Heini Holopainen / Yle

Janitan juttu ovat videot omasta ja perheen arjesta, eli daily vloggaaminen. Video syntyy siivoamisesta, kaupassa käynnistä, matkasta seikkailupuistoon, kampaajalla istumisesta.

Päätähti ei laittaudu ykkösiin kuvaamista varten. Yhdessä tuoreimmista vlogeista Janita K puhuu lähikuvassa flunssastaan. Olo tuntuu huonolta ja se saa näkyä videolla. Saattaa silti olla, että puserovalintaa tai hiuksia tulee mietittyä etukäteen hiukan tavallista enemmän.

Jos joku kommentoi, mulle tulee tosi hyvä fiilis: tämä ihminen otti aikaa kirjoittaaksen kommentin. Janita K

Youtuben tilastoista selviää, että Janita K:n kanavaa tilaavat hänen itsensä kaltaiset kolmekymppiset naiset.

Puolen vuoden vloggauksen jälkeen kanavalla on tilaajia vielä vähän, hiukan yli 120. Paras video on kerryttänyt noin 430 näyttöä.

"Sanokaas rehellinen mielipide, miltä maistui"

Smoothie-videolle pääsevät mukaan myös tyttäret, neljä- ja seitsenvuotiaat Nella ja Kiia. Aina he eivät äidin videoilla esiinny. Vloggaamisen piti nimittäin olla äidin "oma juttu". Mutta kun äiti kuvaa lapsiperheen arkea, tyttöjä on vaikea olla näyttämättä.

Tytöillä on tänään myös puherooli, sillä he saavat kommentoida äidin tekemää smoothieta. "Hyvää oli", sanovat Kiia ja Nella kuuliaisesti, kun äiti pyytää kameraan katsoen, että "sanokaas rehellinen mielipide, miltä maistui".

Kiia ja Nella tietävät hyvin, että kun äiti kuvaa ja puhuu videolle, ylimääräistä ääntä ei saisi syntyä. Videoiden taustalle ei kaivata esimerkiksi kinastelua. Aina sitä ei voi välttää, sillä olohuone ja keittiö ovat samassa tilassa. Katsojat ymmärtävät silti varmasti, että elämäähän tässä eletään ja pikkutyttöjen ääni on luonteva lisä äänimaisemassa.

Videot editoidaan läppärillä. Kiialla (vas.) ja Nellalla on pelipäivä, joten äiti voi hetken keskittyä. Yleensä videoiden editointi onnistuu vasta illalla.Kalle Niskala / Yle

Äidin uusi harrastus ei ole jäänyt tytöiltä huomaamatta: varsinkin seitsenvuotias Kiia on alkanut matkia tubettamista. Äiti kertoo mielissään, että Kiia kuvaa omia harrastuksiaan. Videoita syntyy helmiaskarteluista ja kärrynpyörien teosta.

– Niitä ei tietenkään ladata mihinkään Youtubeen. Niitä voidaan editoida sitten ja ladata tuonne omiin tiedostoihin. Musta on hauskaa, että Kiia ottaa mallia.

Netti on täynnä varoituksia siitä, että lasten kuvia ei saa ladata mihinkään varomattomasti ja ilman lupaa. Janita Koljonen tietää vaarat. Hän ei kuvaa lapsia, jos he jostain syystä kieltäytyvät.

– Eiväthän he ymmärrä vielä kunnolla, mitä Youtube tarkoittaa.

"Ekojen videoiden teko oli aikamoista soperrusta"

Youtuben supertähtien nousun myötä moni haaveilee tubettamisesta oikeana ammattina.

Esimerkiksi Youtube-suosikki PewDiePie todellakin tahkoaa rahaa pelivideoillaan. Hän tienaa miljoonia dollareita sillä, että pelaa ja videoi pelaamistaan.

Ruotsalaissyntyisen nuorisoidolin kanavalla on yli 50 miljoonaa tilaajaa. Rahaa hänelle virtaa mainostajilta.

Aluksi mulla oli pelko, että olenko liian vanha Youtubeen. Janita K

Janita tyrmää naurahtaen haaveet vastaavasta ammattilaisuudesta. Mahdotonta se olisikin, sillä esteenä on suomen kieli. Maailmanlaajuista levitystä on turha odottaa videolta, joka kuvaa suomalaista arkea suomeksi.

Hän kertoo tubettavansa omaksi ilokseen. Videointi on harrastus. Toimeentulo ansaitaan hoitoalan ammatissa. Ei hän mainostuloja tyrmääkään, jos niitä joskus ilmaantuu.

Tekniikka haltuun - opetusvideoista tietenkin

Videointi, editointi, tekstitys, efektien lisääminen, kuvausten suunnitteleminen. Niitä kaikkia taitoja on tubettaminen opettanut. Se on ollut voimaannuttavaa.

Niin ja entä puhuminen? Kukapa uskoisi, että aiemmin Janita Koljonen ei pitänyt itseään minään puhujana.

– Tämä oli kyllä haaste silloin aluksi. Ekojen videoiden teko oli aikamoista soperrusta. En ollut yhtään supliikkityyppi, mutta nyt musta on kasvanut hyvä puhuja, esiintyjätyyppi oikein. Siinä saa ihmeesti rohkeutta, että "hei mähän osaan ja ihan itse opettelin".

Youtube

Videoiden teon tekniikan hän on opetellut myös ihan itse, kuinkas muuten kuin opastusvideoita katsomalla. Äänen tasot saattavat vielä hyppiä, eikä kameran automaattitarkennus aina osu kuvauskohteeseen.

Youtube-videoiden on toki tarkoitus olla rosoisia, mutta tekijä tietää, että opeteltavaa on.

– Toivon, että videoni tästä vielä kehittyvät teknisesti ja laadullisesti. Mä varmaan vuoden päästä katson näitä nykyisiä videoita, että "voi ei!". Mutta sehän on elämää.

Alun arkuuden jälkeen Janita Koljosen vloggaaminen on saanut hurjasti vauhtia. Videoita syntyy useita viikossa.

Omasta elämästä kertominen on tuonut mukanaan yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta.

Ja jos mä kuljen siellä kamera kädessä näin, niin kukaan ei pidä mua outona. Janita K

Esimerkiksi video, jossa Janita K testaa ensimmäistä kertaa fatbike-pyörää, on saanut Youtuben sivulla monta kannustavaa kommenttia. Ihmiset kertovat omia kokemuksiaan ja kehuvat videota.

– Jos joku kommentoi, mulle tulee tosi hyvä fiilis: että tämä ihminen otti aikaa kirjoittaaksen kommentin. Eihän niitä paljon vielä tule, mutta mä vastaan aina niihin kaikkiin. Vuorovaikutus, se on jutun suola.

Vertaistukea ja inspiraatiota

Tubecon on vuosittain elokuussa järjestettävä, omien sanojensa mukaan "Pohjoismaiden suurin Youtube-yhteisön live-tapahtuma", jossa videoiden tekijät tapaavat toisiaan ja fanejaan. Monella tubettajalla on vankka fanijoukko, joka odottaa innolla idolinsa tapaamista.

Vasta äskettäin vloggaamisen aloittanut Janita Koljonen haki ja pääsi tapahtumaan. Hän on paikalla yhtenä suomalaisista aikuistubettajista, videoiden tekijöistä, joiden ikä alkaa vähintään kolmosella.

Harvinainen kunnia sai harrastajatubettajan hyppimään ilosta. Reaktio nähdään videollakin: "Lauantaina ja sunnuntaina Hartwall-areenalla pärähtää käyntiin Tubecon! Niin siistiä!"

Janitalle Tubeconin paras anti on päästä näkemään muita samanikäisiä vloggaajia. Youtuben maailma kun on ainakin Suomessa mielletty nuorten pelikentäksi, jossa yli 30-vuotias on auttamatta vanha.

Juuri ikä olikin aluksi suurin epäröinnin aihe.

– Aluksi mulla oli pelko, että olenko liian vanha Youtubeen. Siinä vaiheessa en tiennyt ketään aikuisempaa tubettajaa. Kun hetken kaivoi, niin löytyihän heitä. Ja nyt meillä on tuo meidän aikuistubettajien verkosto, jossa kannustetaan toista. Meillä aikuisilla on paljon sanottavaa. Toivottavasti moni muukin tarttuu kameraan ja alkaa tubettaa!

Youtubesta voi tarkistaa, että äidin valmistama välipala kelpasi Kiialle ja Nellalle. Tai ainakin kokemuksen koulimat tytöt tiesivät, mitä äiti haluaa heidän sanovan.Youtube

Tubeconissa vloggaaja saa halutessaan neuvoja kokeneilta konkareilta. Kokkolalaistubettaja uskoo, että hienointa tapahtumassa on kuitenkin se, että jokainen Hartwall-areenan käytävillä liikkuja tietää, mistä tubettamisessa on kyse.

– Siellä saan olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka jakavat intohimon samaa hommaa kohtaan. Ja jos kuljen siellä kamera kädessä näin, niin kukaan ei pidä mua outona, vaan mä voin vain kulkea ja höpötellä itsekseni, nauraa Janita K.

"Heitä hei peukku mun videolle, jos tykkäsit"

Kuvaussessio keittiössä on päättymässä. Tytöt esiintyivät maistajina mallikkaasti. Otosta ei tarvinnut yhtään uusia.

Olisikohan tarvittu uusintaottoja, jos tytöt olisivatkin sanoneet yäk? Ehkä ei, sillä tyypillinen katsoja, pienten lasten äiti, tietää hyvin, että lapsille on hankala opettaa uusia makuja.

Äiti maistaa lopuksi juomaa myös itse ja sanoo "nam". Sen jälkeen Janita K katsoo vielä hymyillen kameraan ja heittää katsojille heipat: "Heitä hei peukku mun videolle, jos tykkäsit, ja muista tilata mun kanava! Moikka, nähdään seuraavalla videolla!"

Vlogaamiseen käytettävässä kamerassa kannattaa olla näyttö, jonka saa käännettyä kuvattavaa päin, muuten selfie-tyyppinen videoiminen ei onnistu. Kalle Niskala / Yle

Nyt kahdella kameralla on reippaasti materiaalia smoothien teosta. Illalla Janita Koljonen istuu läppärin ääreen ja alkaa työstää smoothie-videota.

Mistäpä muusta perheenäiti ottaisi oman aikansa? Yksi ilta ei välttämättä riitä. Jos videoon tulee tekstitys ja efektejä, tunteja tarvitaan seuraavastakin päivästä.

– Onhan tämä työlästä, mutta kun tykkää, niin kyllä se kannattaa!

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mihin Suomi menee? – Suora lähetys Oulun Rotuaarilta 12.8. kello 12

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 12 - 09:00

Yle Oulu ja sanomalehti Kaleva järjestävät keskustelun Suomen menneestä ja tulevasta Oulun keskustassa. Yleisö voi osallistua keskusteluun paikan päällä, tai esittää kysymyksiä lentävälle reportterillemme Kempeleen kauppakeskus Zeppelinissä.

Tilaisuuden juontaa Hanna Seikola Yle Oulusta ja Petri Laukka Kalevasta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kunnianhimoista oopperaa tehdään muuallakin kuin Helsingissä ja Savonlinnassa

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 12 - 09:00

Kaikki Helsingin ja Savonlinnan ulkopuolella tehty suomalainen ooppera ei ole kansanoopperaa. Varteenotettavia oopperateoksia tehdään muuallakin, esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla pienessä Limingan kunnassa. Siellä ensi-iltansa sai uusi ooppera Abrahamin pidot, joka on oikea nuorten esiintyjien voimannäyttö.

Tarina alkaa 1800-luvun suurten näkävuosien aikakaudelta

Ooppera kertoo vuonna 1856 Limingassa syntyneestä poikkeuksellisen laulutaitoisesta orpopojasta Abraham Ojanperästä, joka oli ensimmäisiä Suomessa levyttäneitä laulajia ja konsertoi ulkomailla asti. Laulukoulutukseen mies pääsi oman yhteisönsä kustantamana sellaisena aikana, jolloin kansakouluun pääsykin oli onnenkauppaa.

Liminkalaisten sielunpaimen rovasti Bergillä ottaa oopperassa välillä tiukoille seurakuntansa kanssa.Timo Sipola / Yle

Teos on säveltäjä ja taitelijaprofessori Jukka Linkolan yhdestoista ooppera. Linkola on itse lopputulokseen varsin tyytyväinen. Samalla hän antaa suurta tunnustusta musiikilliselle ammattitaidolle, jota pohjoisesta löytyy.

Oopperan esiintyjät ovat pääosin Oulun seudulta ja mukana on muun muassa tanssinopettajaopiskelijoita Oulun ammattikorkeakoulusta.

Mukana myös uusi virsi

Kyseessä on iso ja vaativa teos. Se sisältää vaativia melodioita, kirkkomusiikkia ja uuden virrenkin, jota yleisö pääsee itse laulamaan.

– Abrahamin pidoissa on kyse isosta oopperasta, ei mistään kansanoopperasta. Se on melodinen ja näyttävä teos. Helsingin juhlaviikkoihin tai Ilmajoen musiikkijuhliin tätä voisi verrata, mutta siellä työtä on tehty jo kaksikymmentä vuotta, ja täällä kyse on ensimmäisestä kerrasta, sanoo Linkola.

Aikansa huomattavimman laulutaitelijan ja Suomen laulunopetuksen isän nimi on päässyt unohtumaan suurelta yleisöltä, mutta asialle vihkiytyneiden keskuudessa Oskar Merikannon, Robert Kajanuksen ja Eino Leinon ystävä ja työtoveri kyllä tiedetään.

Aikansa merkittävin laulutaiteilija

Abraham Ojanperä oli aikansa merkittävin laulutaitelija Suomessa. Suomen kuuluisimman säveltäjän Jean Sibeliuksen luottosolisti, yhden Suomen rakastetuimman säveltäjän, Oskar Merikannon pitkäaikainen työtoveri ja Suomen merkittävimpiin kirjailijoihin kuuluvan Eino Leinon ystävä, joka ponnisti kansalliseen tietoisuuteen suurten nälkävuosien varjosta.

Oopperaidean äiti, sen libretisti ja toinen ohjaaja liminkalainen kulttuurin, politiikan ja yrittämisen moniottelija Helena Tornberg korostaa asioiden historiallista taustaa. Ojanperän koulutukseen lähettäminen kyläläisten varoin tapahtui vain muutamia vuosia sen jälkeen, kun Limingan väestöstäkin huomattava osa oli kuollut nälkävuosien seurauksena.

Tornberg on luonut ristiriitaisesta aikansa suomalaisuuden sankarista lämminhenkisen tarinan ja tuonut Ojanperästä hänen persoonansa kauneuden hyvin esille.

– Abraham pystyi toimimaan laulajana ihan kaikissa musiikkipiireissä. Arvellaankin, että Sibeliuksesta tuli niin hyvä säveltäjä nimenomaan siksi, että sen jälkeen kun hän käytti Abrahamia laulajana, hän ei enää itse laulanut, sanoo Tornberg.

Pääosan esittäjä kuin esikuvansa

Abraham Ojanperän saappaissa oopperassa seisoo Tomi Punkeri, jossa itsessäänkin on Ojanperän kaltaisia renessanssi-ihmisen piirteitä.

Pian lääkäriksi valmistuva Tomi Punkeri tekee oopperassa Abraham Ojanperän roolin.Timo Sipola / Yle

Abraham Ojanperä työskenteli itse aikoinaan esimerkiksi kanttorina jopa neljännesvuosisadan ajan ja toimi kirkkoveisuun opettajana 20 vuotta. Punkeri on puolestaan suorittanut kanttorin tutkinnon, ja Oulun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta pitäisi saada paperit käteen vuoden päästä.

Ojanperän saappaisiin Punkeri astui suurella innolla. Hiki on tosin harjoituksissa valunut.

– Oopperanteko on varsin fyysistä hommaa! Olen ollut hiestä märkänä jokaisten harjoitusten jälkeen, Punkeri kuvailee.

Toista pääroolia, Ojanperän nuoruudenrakastettua ja uskollista ystävää Katri Tuoria esittää Johanna Kropsu, jonka mielestä Jukka Linkola osaa kirjoittaa solisteille upeita rooleja.

Moni laulajista, kuten esimerkiksi juuri Kropsu, on Pohjois-Pohjanmaalta niin ikään maailman maineeseen nousseen Soile Isokosken oppilaita.

Ojanperä ei saa enää vaipua unohduksiin

Kukaan Abrahamin pidot -oopperan esiintyjistä ei ollut kuullutkaan miehestä ennen tätä produktiota. Aikansa tunnetuimman laulajan muisto on ilmeisesti pyyhkiytynyt ihmisten muistista melko tehokkaasti.

Oopperan toinen ohjaaja ja koreografi Jouni Prittinen uskoo, että tämän jälkeen asia on toisin.

– Minä uskon, että tämän oopperan jälkeen häntä ei unohdeta enää milloinkaan. Yritin tehdä teoksesta helposti seurattavan ja raikkaan kokonaisuuden, ja uskon, että katsomossa viihtyvät myös oopperan ensikertalaiset, Prittinen sanoo.

Libreton kirjoittaneella Helena Tornbergilla on jo ensi kesän oopperan aihe valmiina: Limingassa punaiset ja valkoiset eivät käyneet taisteluun, vaan yksissä tuumin kätkivät aseensa. Timo Sipola / Yle

Reilun kymmenen tuhannen asukkaan Limingan kunta on luonut tapahtumaa varten hienon esiintymispaikan Vanhaan Liminkaan, aivan Ojanperän kotitalon Aappolan välittömään läheisyyteen. Näyttämörakenteisiin on upotettu rahaa noin 100 000 euroa.

Myös talkoohenki on ollut kunnassa kohdallaan. Esimerkiksi yksi harjoituksissa koko porukan muonituksesta huolehtivista emännistä lykkäsi kunnalta eläkkeelle jäämistään vuodella päästäkseen mukaan oopperaan.

Oopperan traileri

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Julia Pokela lukee lääkäriksi Latviassa: "Suullisten tenttien määrä yllätti ja jännitti"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Elokuu 11 - 19:15

Kevättalvella 2015 Julia Pokela pänttäsi ylioppilaskirjoitusten ohessa lääketieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin. Kun pisteet eivät riittäneet opiskelupaikkaan, Julia päätti pitää välivuoden maailmalla. Au pair -paikka vei kokkolalaistytön Uuteen-Seelantiin.

–Totta kai oli tarkoitus, että pyrin lääkikseen niin kauan, että pääsen sisälle. Maailmalla syttyi kuitenkin sellainen kipinä, että mitä jos lähtisin ulkomaille opiskelemaan. Uskalsinhan lähteä töihinkin, Julia kertoo.

Täällä arvostetaan suomalaisten koulutusta. Esimerkiksi luonnontieteissä ja fysiikassa meillä suomalaisilla tuntuu olevan parempi pohja. Julia Pokela Julia Pokela (vas.) sukulaisensa Felicia Lejdinin kanssa.Julia Pokela

Julia alkoi googlailla lääketieteen opiskelupaikkoja. Kriteereinä oli, että pitää voida opiskella englanniksi ja yliopistosta pitäisi löytyä edes muutama muu suomalainen.

– Löysin RiSLOn eli Riiassa lääketiedettä opiskelevien suomalaisten yhdistyksen. Sen kautta sain tietoa, innostuin paikasta ja skannasin todistukset sähköiseen hakemukseen Latvian yliopistoon. Sillä tiellä tässä ollaan.

Professoreita teititellään kohteliaasti

Latvian pääkaupungissa lääketiedettä voi lukea Riga Stradins -yli-opistossa ja Latvian yliopistoissa. Molempiin mennään todistusten arvosanojen perusteella. Stradins vaatii opiskelijaksi haluavalta myös suositukset.

– Latvian yliopisto halusi lukion päästötodistuksen ja ylioppilastodistuksen. Varsinkin matematiikan, kemian, biologian, fysiikan ja englannin arvosanoilla on suuri merkitys sisäänpääsyssä.

Julialla on kurssikavereinaan opiskelijoita Sveitsistä, Saksasta ja Italiasta. Maamiehiäkin löytyy viisi. Opiskelukieli on englanti, ja opettajia puhutellaan opettajiksi tai professoreiksi. Etunimen käyttö ja sinuttelu eivät voisi tulla kuuloonkaan.

Anatomian tentit ovat kaikki olleet suullisia. Vuoron perään on menty luokan eteen vastailemaan opettajan kysymyksiin tai selostamaan jotakin, mitä professori pyytää.

– Täällä arvostetaan suomalaisten koulutusta. Heti huomasi, että lähtötasossamme on eroja. Esimerkiksi luonnontieteissä ja fysiikassa meillä suomalaisilla tuntuu olevan parempi pohja.

Julia Pokelan arkisto

Ensimmäisenä lukuvuonna on opiskeltu lähinnä perusaineita: anatomiaa, kemiaa ja fysiikkaa. Luentoja on viitenä päivänä viikossa, ja pisimmät päivät venyvät iltakuuteen. Läsnäolopakko on vain tärkeimmillä kursseilla.

– Opiskelumateriaalina käytämme lähinnä e-kirjoja. Anatomian kirja on ollut ainoa paperiversio.

Ensimmäisenä lukuvuotena puolet tenteistä on ollut kirjallisia, puolet suullisia.

– Suulliset tentit tuntuivat oudoilta, kun ei sellaisiin ollut tottunut. Anatomian tentit ovat kaikki olleet suullisia. Vuoron perään on menty luokan eteen vastailemaan opettajan kysymyksiin tai selostamaan jotakin, mitä professori pyytää, Julia Pokela kertoo.

Lukukausimaksu 7000 euroa

Latvia sijaitsee Euroopan koillisosassa, Itämeren rannalla. Pääkaupunki Riika on Riianlahden etelärannikolla, maan isoimman joen, Daugavan, suulla. Runsaan 700 000 asukkaan kaupunki on myös vilkas opiskelijakaupunki.

Maksamme Riian keskustan kolmiostamme vuokraa yhteensä 550 euroa eli 225 euroa per asuja. Opiskelijakaveri pulittaa 27 neliön asunnostaan Espoossa 570.

– En ollut koskaan käynyt Latviassa, joten jännitti ja oli vähän ennakkoluulojakin, että kuinkahan täällä pärjää. Hyvin pärjää, Riika on ollut tosi positiivinen yllätys.

Vuokra-asunto, kolme huonetta ja keittiö, löytyi Riian keskustasta, ja norjalainen kämppäkaveri uusien opiskelijoiden Facebook-ryhmästä.

– Asuminen ja eläminen on täällä paljon edullisempaa kuin Suomessa. Maksamme Riian keskustan kolmiostamme vuokraa yhteensä 550 euroa eli 225 euroa per asuja. Opiskelijakaveri pulittaa 27 neliön asunnostaan Espoossa 570, Julia vertaa.

Vaikka asuminen ja eläminen ovat Riiassa edullisia, opiskeleminen maksaa. Latvian yliopiston vuosittainen lukukausimaksu on 7000 euroa, Riga Stradins -yliopiston 10 000. Julian mukaan ainakin ensimmäisen lukuvuoden kirjat ovat sisältyneet lukukausimaksuun.

– Onneksi sain kesätöitä Suomesta. Ja onneksi kotimaa tukee myös ulkomailla opiskelevaa suomalaista. Saamme opintotuen ja -lainan kuten muutkin, Julia kertoo.

Elokuussa voimaan tuleva muutos siirtää opiskelijat yleisen asumistuen piiriin. Muutos koskee kuitenkin vain Suomessa opiskelevia. Ulkomailla tutkintoa suorittavien asumislisä säilyy entisellään.

Ulkomailla vuokralla asuvan opiskelijan asumislisä on Kelan mukaan yleensä reilut 200 euroa kuukaudessa. Alhaisen vuokratason maissa, esimerkiksi Latviassa, lisä on 75,68 euroa. Jos vuokra on korkeampi, asumislisää saa enimillään 210 euroa kuukaudessa.

Tulevana lukukautena biokemiaa ja fysiologiaa

Tänä kesänä Julia tekee puutarhahommia Suomessa. Haaveissa ovat kesätyöt sairaalamaailmassa.

– Parin vuoden opintojen jälkeen jotkut ovat jo päässeet seuraamaan lääkäreiden työtä. Virallisia harjoitteluja voi tehdä vasta kolmannen vuoden jälkeen.

On tosi tärkeää, että opiskelupaikka irtosi heti arvosanojen perusteella.  Pahimmillaan edessä olisi voinut olla vuosien pääsykoerumba. Julia Pokela

Uusi lukuvuosi starttaa syyskuun alussa, ja luvassa on edelleen teoriaa. Julia ja opiskelutoverit puurtavat esimerkiksi biokemian ja fysiologian kimpussa. Kuuden opiskeluvuoden jälkeen Latviasta valmistuva Julia on yleislääkäri, joka on pätevä työskentelemään myös kotimaassa.

– En vielä tiedä, mikä lääkäri minusta tulee. Erikoistuminen tehdään sitten kuuden vuoden opintojen jälkeen, Julia kertoo.

Julia ei pidä englanniksi opiskelemista haastavana. Englannin kielinen tenttikirja on hänen mielestään helpompi tenttiä lukukielellä eli englanniksi.

– Opintoni ovat sujuneet hyvin. Pidän yliopistosta, Latviasta ja opiskelukavereistani. Lukukausimaksuja rahoitan lainalla, opintotuella ja kesätöillä. On tosi tärkeää, että opiskelupaikka irtosi heti arvosanojen perusteella. Pahimmillaan edessä olisi voinut olla vuosien pääsykoerumba.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Roskaaminen otti miestä niin paljon päähän, että hän polki Helsingistä Nuorgamiin – roskaisinta oli Oulussa, sen jälkeen siistiytyi

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 11 - 17:25

Suomen päästä päähän kaupunkipyörällä polkeneen Xavier Hildénin mielestä roskaisimpia paikkoja pääkaupunkiseudun jälkeen olivat valtateiden pysäköintipaikat ja Oulun Kuusisaari heinäkuun viimeisen viikonlopun Qstockin jäljiltä.

– Kuusisaari oli tosi törkeässä kunnossa. Otin sieltä kuvia ja autoin siivouksessa, mies kertoo.

Pohjoista kohti noustaessa pysäköintipaikat ja teiden pientareet alkoivat Hildénin mukaan olla jo siistimmässä kunnossa.

Nuorukainen paheksuu voimakkaasti roskaamista esimerkiksi pysäköintipaikoille. Pelkästään Ouluun mennessä hän oli poiminut roskia teiden varsilta toistasataa pussillista. Hän muistuttaa, että muovi ja metalli maatuvat todella hitaasti.

Haluan kertoa nuorille roskaamisen haitoista. Xavier Hildén

Hän myös kertoo ikävästä tapauksesta maatilalla, jolla hän yöpyi aitassa. Siellä lehmä oli kuollut roskaamisen takia.

– Tuoreheinäsilppuriin oli päätynyt tölkkejä ja metallipalat repivät lehmän ruuansulatuksen, kauhistelee Hilden.

Lainapyörä herätti huomiota

Hildén lähti noin kuukauden mittaiselle reissulleen heinäkuun puolivälissä. Miehen pyörämatkan tarkoituksena oli nimenomaan kiinnittää huomiota roskaamiseen.

Hildéniä ehdittiin matkan varrella epäillä pyörävarkaudestakin, sillä hän teki reissun vuokrattavalla kaupunkipyörällä, jonka omistaa Helsingin kaupungin liikenneliikelaitos HKL.

Pyörät on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen käyttöön, ja niitä on tarjolla Helsingissä katujen varsilla. Reissu kuitenkin toteutui HKL:n luvalla, ja liikelaitos myös vaimensi lainapyörän varashälyttimen Hildéniä varten.

Kaupunkipyörä on raskas polkea

Hildén ei polkenut pohjoiseen aivan joka päivä. Matkapäivinä kertyy silti 70–100 kilometriä. Esimerkiksi Hyvinkään ja Tampereen välillä päivämatka oli 140 kilometriä. Orivedellä nuorukainen piti taukoa kuumeen vuoksi.

Repussa oli vain kaikkein välttämättömin: makuupussi ja -alusta, vähän vaatteita ja sadetakki. Kolmevaihteinen kaupunkipyörä oli Hildénin mukaan aika raskas polkea.

Reppu selässä liikkuva kaupunkipyöräilijä ohitettiin helposti oikeilla retkipyörillä.

Oulussa Xavier Hilden pääsi rentoutumaan kunnolla paikallisen hotellin lahjoitettua hänelle yöpymisen.Arto Veräjänkorva / Yle Suomalainen auttaa aina

Makuupussiyöpymisten ja auttavaisten ihmisten ansiosta matka ei tullut järin kalliiksi.

– Yövyin yökahviloissa ja huoltoasemilla ja myös bussipysäkeillä. Muutamana yönä pääsin sisätiloihin.

Esimerkiksi Pyhäjärvellä hän vahingossa polki parikymmentä kilometriä ohi sovitusta yöpaikasta, mutta pääsi sateen alta eräälle camping-alueelle mökkiin yöksi.

– Ihmiset ovat olleet tosi mukavia ja ystävällisiä. Kyllä ovat ennakkoluulot karisseet, Hildén vakuuttaa.

Tällä viikolla kotiin palannut Hildén purkaa lähipäivinä matkakokemuksiaan kirjalliseen muotoon. Muistin tukena hänellä on valtava määrä valokuvia.

– Reissu todellakin kannatti tehdä. Nyt alkaa olla jo ikävä takaisin tien päälle.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mihin Suomi menee? Roman Schatz, Marianne Junila ja Juhani Seppänen ruotivat maamme mennyttä ja tulevaa Oulussa

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 11 - 12:36

Kaikille avoimeen keskusteluun Oulun kävelykatu Rotuaarilla saapuvat keskustelemaan Oulun yliopiston Suomen ja Skandinavian historian dosentti Marianne Junila, muun muassa Selvästi Juovuksissa -kirjasta (2006) tunnetuksi tullut kirjailija Juhani Seppänen sekä teoksissaan suomalaisuutta värikkäästi pohtinut kirjailija-toimittaja Roman Schatz.

Tilaisuuden juontavat Yle Oulun Hanna Seikola ja Kalevan Petri Laukka.

Historioitsija Marianne Junila avasi keskustelun Kalevassa, ja kertoi olevansa huolissaan historian ja yhteiskuntaopin opetuksesta kouluissa sekä niiden yleisestä tuntemuksesta. Samassa haastattelussa hän haastaa ajatuksen, jonka mukaan Oulu on tulevaisuuden suunnannäyttäjä pohjolassa.

Miten asia mielestäsi on? Tilaisuus alkaa Rotuaarilla kello 12, tule paikalle tai seuraa suorana Areenasta tai Kalevan nettisivuilta!

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Arpajaisvoitolla lammaspaimeneksi: "Pitää oikein miettiä, mikä päivä tänään on"

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 10 - 19:15

Ryytivaaran metsätorpan rauhallinen idylli avautuu kulkijalle neljän kilometrin patikkareissun jälkeen.

Ukonvaaralta kansallispuiston vierestä lähtevä polku kiertelee erämaan läpi, suoniittyjen ja yli jänkien rakennettuja pitkospuita pitkin kohti vaaran rinteitä. Siellä se vähitellen nousee muutaman vuosikymmenen kasvaneen ryteikköisen kaskimetsän halki varsinaiselle Pudasjärven Rytivaaralle.

Saapuminen vaaran laelle harmaiden pikkutalojen reunustamaan pihapiiriin on kuin aikamatka suomalaiseen historiaan. Täällä on turha pitää kiirettä. Kellon sijasta elämää rytmittää päivän kulku ja mahan murina.

Ukkolanvaarasta lähtevä neljän kilometrin patikkareitti kohti Rytivaaraa kulkee vanhan metsän halki.Risto Degerman / Yle Kelloa ei katsella

Jari-Matti Tapio ja Elisa Moilanen päätyivät lammaspaimeniksi sen jälkeen, kun Elisa oli lukenut aiheesta talvella. Pestit irtosivat Metsähallituksen järjestämän jokavuotisen arvonnan kautta.

– Hellu piti tietenkin tänne saada mukaan mörön syötiksi. Ehkä innostuin ensin enemmän noista lampaista, mutta kyllä tämä erämaakin on hieno kokemus. Luonnossa tulee oltua ainakin paljon, nainen naurahtaa.

Lammaslomasta on huvennut jo viisi päivää. Kelloa ei ole paljon luonnonhelmassa katseltu.

Elisa Moilasen ja Jari-Matti Tapion mielestä viikon lammasloma on leppoisaa puuhaa, vaikkei sitä ehkä ihan leipätyökseen jaksaisikaan tehdä.Risto Degerman / Yle

– Pitää oikein miettiä, mikä päivä tänään on. Vähän tässä on viikkopölllönä oltu, Moilanen sanoo.

Melkein omatoimisia hoidettavia

– Aamulla heräämme aikaisin kahvinkeittoon. Sitten käymme katsomassa aidat ja vaihdamme lampaille uudet vedet, Jari-Matti Tapio kuvailee päivän kulkua.

Jos ongelmia tai kysymyksiä tulee, yhteyden saa niin Metsähallituksen työntekijöihin kuin lampaiden omistajaankin.

Rytivaarassa laiduntavat lampaat, kuten useimmissa metsähallituksen perinnekohteissa. Tänä kesänä muutamassa paikassa oli myös lehmiä.Risto Degerman / Yle

Kovasti ei lammaskatraskaan hoitajiaan työllistä.

– Nehän osaavat hakea ruokansa tuolta niityltä ja veden. Ja lepäävät silloin, kun tarvitsee, Elisa Moilanen kertoo.

Autiotuvan arkea

Rytivaara on yksi Syötteen kansallispuiston retkeilykohteista. Useimmat kävijät kiertävät Rytivaaran lenkin päiväseltään. Muutama vuosi sitten paikalle tuotiin yöpyjiä varten Rytivaaran eteläpuolella ollut autiotupa.

Kesän ajaksi hirsitupa on varattu lammaspaimenten majapaikaksi. Tupa lämpiää tarvittaessa puilla, kuten pihaniityn toisella puolella oleva saunakin. Vesi nousee paikalla olevasta vinttikaivosta, mutta parin sadan metrin päässä on luonnonlähdekin.

Aikaisempina vuosina metsätorpan tilan eläimille koottiin syötävää myös läheisiltä suoniityiltä. Muistona paikalla näkyy vielä suolatoja.Risto Degerman / Yle

Sähköä tuottaa pieni, vanhan navetan kulmalle laidunkaudeksi asennettu aurinkopaneeli, josta virtaa saa vain kaikkein tarpeellisimpaan.

– Sähköpaimenaitoihin se nippa nappa riittää, Jari-Matti Tapio kertoo.

– Eikä siitä kovin isoa tärskyä saa, jos siihen vahingossa sormensa laittaa, Elisa Moilanen sanoo.

Kännykän lataaminen tai muunkaan elektroniikan käyttö ei onnistu. Niitä varten pitää turvautua muihin konsteihin. Puhelimen varavirtalähteet ovatkin kova sana metsän keskellä, eikä silloinkaan juuri netissä surffailla. Rytituvalla edistyksellisintä viihde-elektroniikkaa edustaa vanha kunnon patteriradio.

Lammas sanoo "bää" ja kaipaa ohikulkijoilta rapsutusta.Risto Degerman / Yle

Vielä eivät Rytivaaran paimenet ole päättäneet, osallistuvatko he Metsähallituksen paimenlomien arvontaan myös ensi vuonna. Vähän se kuitenkin houkuttelisi.

– Ei tähän kuitenkaan päivätöitä viitsisi vaihtaa, on tässä sen verran vähän tekemistä, rakennuspuolen hommia leipätyönään tekevä rovaniemeläinen Jari-Matti Tapio tuumaa.

Hoitoalalla työskentelevä Moilanen puolestaan olisi valmis ryhtymään lammaspaimeneksi – ainakin kesiksi.

Kulttuurimaisemaa kuntoon

Eläinten laiduntaminen vanhoilla asuinpaikoilla on osa Metsähallituksen kulttuurikohteiden hoitoa perinteisillä menetelmillä. Yksi niistä on vanha kruunun metsätorppa keskellä Syötteen kansallispuistoa Pudasjärvellä. Perinnemaiseman hoitamisesta vastaa puolenkymmenen lampaan katras.

Rytivaaran juurella soliseva puro laskee läheiselle suolammelle.Risto Degerman / Yle

Lampaat ovat nyhtäneet Rytivaaran pihaniittyä kesäkuun alusta, ja viimeinen työviikko päättyy elokuun puolessa välissä. Samanlaista perinnemaiseman hoitamista Metsähallituksella on yhteensä tusinassa kohteessa eri puolilla Suomea.

Ideana on, että laiduntavat eläimet pitävät luonnollisella tavalla niityt kunnossa ja turvaavat samalla myös elintilaa esimerkiksi niittykasveille ja niityillä eläville hyönteisille.

Metsätorpalla on tänä vuonna uurastanut niittyjen leikkaamisessa viisi lammasta.Risto Degerman / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Valokuvat paljastavat koskettavia tarinoita ikäihmisten elämästä – "Suomen historiaa pala palalta"

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 10 - 14:39

Kymmenet valokuvat ikäihmisistä koristavat näyttelytilan seiniä Oulussa. Kuvat kertovat erilaisista sattumuksista ja elämänkokemuksista. Siitä, minkälaisia vaiheita on kuulunut Suomen vanhimpien ihmisten elämään.

Jokaisesta näyttelyyn osallistuneesta on esillä tuore muotokuva, mutta myös kuva lapsuudesta sekä jostakin ikäihmiselle itselleen tärkeästä asiasta tai tapahtumasta. Niistä keriytyy tarina.

Esimerkiksi 101-vuotiaan Peitsa Mikolan kuvat saavat hymyn huulille.

Hän kertoo tekstissä kuvien yhteydessä, kuinka hänen lapsensa olivat takavuosikymmeninä nähneet helsinkiläisessä puistossa leikkiessään erityisen vanhan miehen. Lapset olivat kysyneet mieheltä, mitä noin vanha ukko puistossa tekee. Mies oli vastannut, että minä vain taatana täällä kävelen. Lapset juoksivat kotiinsa ja kertoivat isälleen puistossa olleesta vanhasta miehestä, joka ei osannut sanoa s-kirjainta.

Siitä ei kuitenkaan tainnut olla kysymys, vaan vanha mies oli ollut silloin noin 70-vuotias Frans Emil Sillanpää, Taata.

Rankat sotavuodet jättäneet jälkensä

Näyttelyn koonnut valokuvaaja Leena Louhivaara puhuu vahvasti tarinoiden sekä historian puolesta. Louhivaara sanoo, että niistä ihmisten pitäisi kuulla ja myös kertoa enemmän. Valokuvaajan mielestä omasta historiasta puhuminen parantaa myös itsetuntemusta.

Näyttely kiertää ympäri Suomea ja on elokuussa nähtävillä Oulussa.Elisa Kinnunen / Yle

– Se on Suomen historiaa pala palalta, eri ihmisten kautta. Jos niitä tarinoita ei kerrota, emme saa koskaan tietää toisistamme syvempää historiaa, emmekä löydä mahdollisia yhtymäkohtia toisiimme, Louhivaara sanoo.

Jos niitä tarinoita ei kerrota, emme saa koskaan tietää toisistamme syvempää historiaa. Leena Louhivaara

Tähän näyttelyyn kootuissa kuvissa esiintyvät helsinkiläisen palvelutalon asukkaat. Heidän tarinansa kertovat onnesta ja ilosta, mutta myös rankoista sotavuosista ja niiden jättämistä jäljistä.

Kuitenkin kuvissa näkyvät myös sukupolvierot. Joissakin tarinoissa sukupolvikokemus kertoo esimerkiksi Vanhan valtaamisesta.

Leena Louhivaara kertoo toisen esimerkin siitä, kuinka ihminen pysyy, vaikka ympärillä käy suurikin myllerrys.

– Eräs rouva oli töissä samassa pankissa 41 vuotta, mutta nimi vaihtui. Ensin se oli KOP, sitten Merita ja lopulta Nordea. 41 vuotta, hän alleviivaa.

Pydähdy, kuuntele ja kerro

Kun valokuvaaja Leena Louhivaara keräsi tarinoita näyttelyyn, hän ajatteli, että palvelukodin asukkaat olisivat tuoneet mukanaan kuvia arjestaan. Toisin kuitenkin kävi. Ikäihmisille tärkeintä olivatkin omat läheiset.

– Ajattelin, että näyttelyyn tulisi ikäihmisten valitsemina kuvia esimerkiksi eri paikkakunnista tai työnteosta, mutta suurin osa valitsi kuvat heille kaikkein läheisimmistä ihmisistä. Mietin, miksi työkuvia oli niin vähän, mutta silloin työtä ei välttämättä kuvattu niin paljon.

Valokuvaaja Leena Louhivaara.Elisa Kinnunen / Yle

Louhivaara toivoisi, että hänen kokoamansa näyttely kannustaisi jokaista ihmistä kuuntelemaan myös omien läheistensä tarinoita.

– Kun näkee oman vaarinsa, mumminsa, äitinsä tai isänsä, pitäisi pysähtyä kuuntelemaan, että mikä heidän tarinansa nyt olikaan, eikä vain ohittaa niitä. Myös omaa tarinaa kannattaisi kertoa muille.

Jos omaa tarinaansa ei kerro eteenpäin, kukaan ei voi sitä myöskään kuulla.

Leena Louhivaaran näyttely "Omakuva – sata vuotta suomalaisena 2017" on avoinna Oulu10:ssä elokuun 29. päivään saakka. Sen jälkeen se kiertää Kuopiossa, Turussa ja Tampereella.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Herätys: Budjettiehdotus julki, pulpetit historiaan, etelässä lämmintä

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 10 - 06:31
Miten valtio käyttää ensi vuonna rahaa? Valtiovarainministeriö julkistaa budjettiehdotuksensa

Valtiovarainministeriön sisäiset neuvottelut ensi vuoden talousarviosta päättyivät eilen. Tänään valtiovarainministeriö julkistaa ehdotuksen kokonaisuudessaan. Ehdotuksesta käyvät ilmi ensi vuoden talouspolitiikan pääpiirteet, mutta esimerkiksi verotuksen muutoksia koskevat suuret päätökset ovat jääneet hallituskokoonpanon mietittäväksi. Hallituksen budjettiriihi alkaa elokuun lopussa.

Politiikan kesäkokoukset alkavat

Politiikan syksyä viritellään elokuussa, kun puolueet järjestävät omia kesäkokouksiaan. Ensimmäisenä on liikkeellä suurimman oppositiopuolueen SDP:n johto. Eduskuntaryhmän työvaliokunta ja puoluejohto aloittavat kesäkokouksensa tänään Oulussa, ja kokous jatkuu huomenna Kemissä. Aamulla SDP:n johto saattelee ekaluokkalaisia koulutielle Oulussa.

Henrietta Hassinen / Yle Modernissa koulussa luokat ja pulpetit ovat jääneet historiaan

Koulut ovat muuttuneet rakennuksina lyhyessä ajassa paljon. Uusimmissa kouluissa perinteisiä luokkatiloja, pulpetteja ja liitutauluja ei enää näe. Sen sijaan kouluissa on paljon avointa tilaa, seinät ovat liikuteltavissa ja opetusta voidaan järjestää luokka-asteista välittämättä.

Oppimisympäristöissä käytetään esimerkiksi tällaisia kuutiotuoleja. Toni Pitkänen / Yle Kenestä tulee Helsingin uusi piispa ja mitä piispan tehtäviin oikeastaan kuuluu?

Helsingin piispanvaalin ensimmäiseen kierrokseen on aikaa alle viikko. Miten piispa oikeastaan valitaan ja miksi kaupunkilaisia pitäisi kiinnostaa se, kuka piispanpallilla istuu? Piispaksi pyrkivät Helsingin Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo, Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa sekä Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka.

Jaana Hallamaa, Kaisamari Hintikka ja Teemu Laajasalo tavoittelevat Helsingin piispan paikkaa.Aarne Ormio, Marko Rantanen / Kirkon kuvapankki Guardian: Orjuuden ja pakkotyön riski kasvanut Euroopassa

Orjuuden ja pakkotyön riski on kasvanut EU-maissa voimakkaasti viime vuoden aikana, kirjoittaa brittiläinen The Guardian -lehti. Riski kasvoi kolmella neljäsosalla EU-maissa viime vuonna.

Tutkijoiden mukaan orjuuden ja pakkotyön riskin kasvu johtuu vuoden 2015 pakolaiskriisistä.

Naisia mielenilmauksessa vaatimassa parempia työolosuhteita ja vähimmäispalkkaa. Oliver Weiken / EPA Etelässä lämmintä, pohjoisessa sataa

Maan keski- ja pohjoisosassa tulee tänään sadekuuroja. Ainakin maan keskiosassa sateiden yhteydessä esiintyy myös ukkosta. Etelässä on poutaa, aurinkoista ja kesäisen lämmintä.

Tarkemmat säätiedot löytyvät osoitteesta yle.fi/saa.

Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Puolueiden kesäkokoukset avaavat politiikan syksyn – SDP:n johto saattelee ekaluokkalaisia koulutielle Oulussa

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 10 - 05:30

Ensimmäisenä on liikkeellä suurimman oppositiopuolueen SDP:n johto. Eduskuntaryhmän työvaliokunta ja puoluejohto aloittavat kesäkokouksensa tänään Oulussa, ja kokous jatkuu huomenna Kemissä.

Puolueiden eri puolilla Suomea kiertävien kesäkokousten ohjelmassa on ajankohtaisten poliittisten asioiden käsittelyn lisäksi yleensä myös toritilaisuuksia ja muita tapaamisia äänestäjien kanssa.

SDP:n johto aloittaa Pohjois-Suomen kesäretkensä tänään saattelemalla ekaluokkalaisia koulutielle Oulussa. Aamupäivän ohjelmassa on myös erilaisia tapaamisia kansalaisten ja oululaisten päättäjien kanssa.

Kesäkokous alkaa puolilta päivin Oulun kaupungintalolla puoluejohtaja Antti Rinteen ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindtmanin puheilla.

Illansuussa demarijohtajat siirtyvät Kemiin, missä kesäkokous päättyy huomenna. Myös Kemissä SDP:n johdon ohjelmassa on erilaisia yritys- ja kansalaistapaamisia.

Hallituspuolueiden ministeriryhmät järjestävät omat kesäkokouksensa ensi viikon alussa. Keskusta ja Uusi vaihtoehto kokoontuvat Espoossa ja kokoomus matkustaa Kokkolaan ja Vaasaan.

Kaikki eduskuntaryhmät järjestävät omia kesäkokouksiaan myöhemmin elokuussa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mielikki, 19 vuotta, on lajinsa harvinaisuus – lehmärouvalla on jälkeläisiä jo viidennessä polvessa

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 9 - 14:00

Vuonna 1998 Martti Ahtisaari oli Suomen presidentti. Kansa intoili Mika Häkkisen ensimmäisestä maailmanmestaruudesta ja pop-tähti Robin päästi ensimmäisen parkaisunsa. Samana vuonna syntyi Mielikki-lehmä Alavieskassa Taka-Eilolan tilalla.

Lypsylehmä Mielikki on harvinainen tapaus. Kun normaalisti tuotantoeläimen elämä kestää viitisen vuotta, on Mielikki jo 19-vuotias. Maitoa on vuosien aikana kertynyt tankkeihin lähes 130 000 kiloa, ja se on poikinut toistakymmentä kertaa. Viimeksi Mielikki sai jälkikasvua keväällä 2016.

Orvokki on Mielikin jälkeläinen jo viidennessä polvessa. Ritva Taka-Eilola

ProAgrian tilastoista ilmenee, että vanhimmat lypsylehmät ovat Mielikin kanssa samaa vuosikertaa eli syntyneet vuonna 1998. Niitä on kaikkiaan kuusi. Näistä Mielikki on neljänneksi vanhin.

Vanha rouva tietää asemansa

Kolme polvea pyörittää tilan arkea. Emäntä Ritva Taka-Eilola huolehtii lehmistä yhdessä poikansa Pertun ja tämän vaimon Tuijan kanssa. Isot eläimet eivät hirvitä kolmevuotiasta Senni-tytärtäkään. Otteet ovat rivakat.

Elokuun ensimmäisenä päivänä tilalla syntyi taas uusi vasikka. Orvokki on Mielikin jälkeläinen jo viidennessä polvessa, Ritva Taka-Eilola kertoo.

Orvokki on Mielikin jälkeläinen jo viidennessä polvessa. Elokuun alussa syntynyttä vasikkaa ulkoiluttavat emäntä Ritva ja Senni Taka-Eilola.Wasim Khuzami / Yle

Tilalla on parikymmentä lypsävää lehmää, ja lisäksi kasvatetaan hiehoja teuraaksi. Mielikki on lehmien joukossa erityisasemassa. Vanha rouva myös tietää asemansa.

– Se on oma persoonansa, rauhallinen ja oman arvonsa tunteva. Mukava lehmä, Perttu Taka-Eilola kuvailee.

– Kyllä sille leipää annetaan useammasti kuin muille ja harjaillaan. Kun sitä puhutellaan, niin kyllä se nimensä tietää, Ritva Taka-Eilola kertoo.

Hyvää tuuriakin tarvitaan

Mielikin pitkän iän salaisuutta ja hyvän terveyden syytä on mahdotonta sanoa tarkasti.

– Kai se on hyvä hoito ja tuuriakin on varmasti ollut. Ei se vain pelkällä hoidolla voi mennä noin pitkälle, Perttu Taka-Eilola pohtii.

Mielikki on satatonnari eli se on elämässään tuottanut yli 100 000 kiloa maitoa. Se on hyvä suoritus. Siitä omistajille annetaan esimerkiksi kunniakirja ja patsas. Seuraava askel on 150 000 kilon kohdalla. Yli 200 000 kiloa lypsäneitä lehmiä on Suomessa tähän mennessä vain kaksi.

– Se on ollut aika vähällä maidolla. Sitä ei ole lypsätetty hirveästi. Sekin voi olla osasyy, että se on vielä meillä. On se hintansa tienannut kovastikin, Perttu Taka-Eilola sanoo.

Mielikki on lypsänyt lähes 130 000 litraa maitoa ja se on poikinut toistakymmentä kertaa.Wasim Khuzami / Yle Lemmikkinä loppuun asti

Teurasautoon Mielikkiä ei aiota laittaa, vaikka maidontuotanto loppuisikin.

– Jos se ei enää lypsä, niin pidetään se lemmikkinä. Ei sitä pois laiteta. Kyllä se meillä pidetään, niin kauan kuin pystyy, Perttu Taka-Eilola sanoo.

Ritva Taka-Eilolakin myöntää, että sitten kun aika jättää Mielikistä, on tunne varmasti haikea. Mutta toisaalta, tilan arki jatkuu siitä huolimatta.

– Kyllähän siinä ikävä tulee, kun sitä on niin kauan hoitanut, mutta kyllä se sitten unohtuu ajan myötä. Ja parteen tulee heti kuitenkin uusi lehmä.

Wasim Khuzami / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mikko oli koulukiusaaja, joka ajoi uhrinsa talvipakkaseen ilman kenkiä – nyt hän työskentelee nuorten kanssa ja pyytää uhreiltaan anteeksi

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 8 - 12:40
Mistä on kyse?
  • Kajaanilainen 32-vuotias Mikko Leskinen oli kiusaaja melkein koko peruskoulun ajan.
  • Nykyään Leskinen työskentelee erityisnuorisohjaajana vankila- ja päihdetaustaustaisten nuorten kanssa.
  • Koulukiusaaminen on vähentynyt peruskouluissa.

Pieni poika juoksee, minkä jaloistaan pääsee. Alakoululainen on karannut jälki-istunnosta, minne hän on joutunut kolmen muun pojan kanssa. Nämä kolme poikaa ajavat häntä takaa, yksi heistä on Mikko Leskinen.

– Se poika juoksi peloissaan useita kilometrejä talvipakkasessa ilman kenkiä, koska me jahtasimme häntä. Ihan järjetöntähän se oli.

Leskinen alkoi kiusaamaan kolmannella luokalla. Kiusaaminen jatkui vielä jonkin aikaa ammattikoulussa asti. Mikko Leskisen koti-albumi

Leskinen tunnustaa olleensa koulukiusaaja. Lähestulkoon koko peruskoulun ajan. Kiusaamisen syitä oli hänen mukaansa monia.

– Olin luokan pienimpiä ja luulen, että kiusaamisella yritin jotenkin kompensoida omaa huonoa itsetuntoani. Sanoin myös aina kärkkäästi mielipiteeni eri asioihin, mikä monesti ajoi minut ongelmiin muiden lasten kanssa, kertoo 32-vuotias Leskinen.

Kiusaamisen lisäksi Leskinen häiriköi oppitunteja. Hän kertoo, ettei hänellä ollut laisinkaan kunnioitusta koulua tai opettajia kohtaan. Syynä oli se, ettei hän luottanut aikuisiin.

– Ollessani ala-asteella nujakoin toisen pojan kanssa välitunnilla. Eräs opettaja hermostui, vei meidät vessaan ja nosti meidät pitkin kaakeliseinää.

Joka ehtii ensin ilkeilemään, ei välttämättä joudu itse ilkeilyn kohteeksi Vesa Nevalainen

Leskinen ei kertonut kenellekään tapahtuneesta.

– Me olimme pieniä ihmisiä, ja olin siihen päivään asti elänyt turvallisten aikuisten kanssa, niin kyllähän siinä tuli sellainen paniikki. Se oli rankka tilanne, ja muutti minua koululaisena.

– Sen jälkeen tuli kapina koulua vastaan. Koulunkäynti loppui, ja tilalle tuli kiusaaminen ja häiriköinti.

Mikä saa kiusaamaan?

Kiusaajia yhdistävä tekijä on, että he ovat usein sosiaalisesti taitavia ja sen vuoksi onnistuvat jatkamaan kiusaamista pitkäänkin, tätä mieltä on Helsingin kaupungin opetusviraston oppilashuollon päällikkö Vesa Nevalainen.

– Vallastahan siinä on kysymys. Saa toiset valtaansa keinolla millä hyvänsä. Se ehkä yhdistää muuten aika sekalaista joukkoa.

Toiset ovat sanoneet, että kiusaamisen vuoksi heitä on pelottanut tulla kouluun Mikko Leskinen

Myös huono ilmapiiri esimerkiksi luokassa saattaa Nevalaisen mukaan lisätä kiusaamista. Jos lapset eivät tule toistensa kanssa toimeen, lisää se kiusaamista. Siihen saattaa ryhtyä myös sellaisia oppilaita, jotka eivät sitä välttämättä muuten tekisi.

– Jotkut saattavat ajatella, että joka ehtii ensin ilkeilemään, ei välttämättä joudu itse sen kohteeksi.

Vesa Nevalaisen mukaan kiusaaja pyrkii saamaan valtaa kiusaamisellaan. Yle

Mikko Leskinen tekee tällä hetkellä erityisnuorisotyötä vankila- ja päihdetaustaisten nuorten kanssa. Hän kertoo, että monilla hänen tapaamillaan kiusaajilla on taustalla päihde- tai mielenterveysongelmia.

– Moni on myös kokenut kotona kiusaamista ja väkivaltaa. Kyllähän sellainen välittyy nuoreen ja altistaa huonolle käyttäytymiselle.

Kiusaamisella on myös uusia muotoja

Kun ennen kiusaamista tapahtui koulumatkoilla ja välitunneilla, ilmenee sitä nykyään Nevalaisen mukaan ennen kaikkea sosiaalisessa mediassa.

– Se on siinä mielessä hankalaa, koska kiusatusta voi niin nopeasti laittaa tietoa nettiin ja sitä on hyvin hankala saada sieltä pois. Ja moni ihminen saa nähtävilleen kiusaajan viestin. Siksi siihen on vaikea puuttua, Nevalainen sanoo.

Myös Leskiselle netissä tapahtuva kiusaaminen on tullut tutuksi työn kautta. Hänen mukaansa on yleistä, että tehdään esimerkiksi WhatsAppiin keskusteluryhmiä, joissa haukutaan kiusattua tai tykätään porukalla joidenkin kuvista ja jonkun toisen kuvista ei ollenkaan.

– Vanhempienkin olisi hyvä olla verkossa ja seurata omien lapsien tekemistä siellä. Kiusaamista on nykyään paljon hankalampi nähdä kouluissa, kun se ei välttämättä näy eikä kuulu siellä käytävillä.

Fyysinen väkivalta tai sen ei ole kuitenkaan kadonnut. Kouluterveyskyselyn mukaan sitä on kokenut vuoden aikana lähes neljäsosa 8.–9. luokkalaisista pojista ja noin kuudesosa samanikäisistä tytöistä. Se on jopa aavistuksen enemmän kuin vuosituhannen vaihteessa, kun sosiaalista mediaa ei vielä ollut.

Yksikin kiusaamistapaus on liikaa

Koulukiusaaminen on myös Vesa Nevalaisen mukaan vähentynyt. Hän kuitenkin painottaa, että yksikin tapaus on liikaa.

Myös kouluterveyskyselyt osoittavat, että kiusaaminen on vähentynyt etenkin peruskoulun 8. ja 9.-luokkalaisten keskuudessa tällä vuosikymmenellä (THL).

Kiusaamisen estämiseksi tehdään myös ennaltaehkäisevää työtä, ja siihen puututaan Nevalaisen mukaan nykyisin aiempaa paremmin.

– Erilaisilla ohjelmilla pyritään kehittämään lasten sosiaalisia- ja tunnetaitoja, jotta he oppisivat tunnistamaan, milloin toisesta tuntuu pahalta. Ja jotta he oppisivat myönteisesti ja hyvällä tavalla tulemaan toistensa kanssa toimeen eikä kiusaamalla.

Fyysinen kiusaaminen on vähentynyt. Kiusaamista tapahtuu nykyään enemmän sosiaalisessa mediassa.Tiina Jutila / Yle

Uudessa opetussuunnitelmassa painotetaan yhdessä työskentelyä. Oppilaat eivät Nevalaisen mukaan enää opiskele niin paljon yksin kuin aiemmin, vaan asioita tehdään enemmän ryhmissä.

– Sehän pakottaa oppimaan yhdessä työntekoa ja toimeen tulemista. Se on ihan hyvä lähtökohta kiusaamisen ehkäisemiseksi.

Toiset ovat sanoneet, että kiusaamisen vuoksi heitä on pelottanut tulla kouluun Mikko Leskinen

Myös Leskisen kiusaamiseen puututtiin hänen kouluaikoinaan. Monet kerrat hänet istutettiin keskustelemaan opettajien ja kiusattujen kanssa saman pöydän ääreen.

– Joidenkin kanssa meistä tuli kavereita. Kun puolueeton aikuinen ihminen oli selvittelemässä, niin asioita pystyttiin käsittelemään paljon paremmin. Olisi niitä keskusteluja varmaan pitänyt olla paljon enemmän, mutta siihen aikaan sitä ei ehkä ymmärretty niin paljon kuin nykyään.

Kiusatun kuunteleminen tärkeintä

Nevalaisen mukaan sellaiset tapaukset, joissa kiusattu joutuu vaihtamaan kiusaamisen vuoksi koulua, ovat aina hieman ongelmallisia.

– Joillekin kiusatulle koulun vaihtaminen saattaa olla hyvä ratkaisu, kun taas toiselle se voi olla todella huono juttu.

Kiusatulle avun tarjoamisessa tulee olla tarkkana, jottei kiusatulle tulisi sellaista oloa, että hän on tehnyt jotain väärin. Tiina Jutila / Yle

Kiusaamistapauksissa onkin Nevalaisen mukaan tärkeää kuunnella kiusattua ja sitä mitä hän tarvitsee. Avun tarjoamisessakin tulee kuitenkin olla tarkkana.

– On ollut tilanteita, joissa kiusatulle on tarjottu vaikka valmennusta, että näin pidät puolesi. Ja kiusattu kysyy, miksi sinä minulle tällaista tarjoat, en minä halua muuttua enkä minä ole tehnyt mitään pahaa.

Se ei ole sellainen tauti, että jos saataisiin kaikki pöpöt tapettua maailmasta, niin sitä ei enää missään ilmenisi Vesa Nevalainen

Mikko Leskinen kertoo, että hän on aikuisena kohdannut vanhoja koulukavereitaan ja pyytänyt anteeksi kiusaamistaan. Hänen mukaansa ihmisten reaktiot tapaamisissa ovat vaihdelleet suurestikin.

– Jotkut ovat kertoneet, etteivät he ole edes ajatelleet tapahtuneita kiusaamisena. Toiset ovat sanoneet, että kiusaamisen vuoksi heitä on pelottanut tulla kouluun tai kiusaamisesta on ylipäätään jäänyt tosi paha mieli.

Talvipakkaseen ajettu poika on jäänyt Leskiselle eniten mieleen. Poika vaihtoi koulua, eikä Leskinen ole päässyt vielä tähänkään päivään mennessä pyytämään tältä anteeksi.

Kiusaaminen ei lopu koskaan kokonaan

Kiusaamisen estämisen eteen tehdään paljon töitä, mutta Nevalaisen mielestä sitä tuskin koskaan saadaan kokonaan loppumaan.

– Se ei ole sellainen tauti, että jos saataisiin kaikki pöpöt tapettua maailmasta, niin sitä ei enää missään ilmenisi. Aina on ihmisiä, jotka kokeilevat voisiko kiusaamisella saada itselleen lisää valtaa ystävien tai koululaisten kesken.

– Me voimme pyrkiä kehittämään niin hyvät keinot, että kiusaaminen saataisiin minimoitua.

Minulle oli muodostunut sellainen asenne, että koulu on vain pakollinen paha ja opettajat ovat vihollisia Mikko Leskinen

Lasten vanhemmilla on myös iso vastuu. Heidän pitäisi Nevalainen mielestä olla tietoisia omien lastensa tekemisistä.

– Kiusaaminen pääsee leviämään, kun aikuiset eivät välitä mitä lapset tekevät. Vanhempien tulisi ylläpitää keskusteluyhteys lapsensa kanssa, jotta he uskaltavat kertoa, jos kiusaamista ilmenee.

Kiusaamisen ehkäisyssä johdonmukaisuus on tärkeintä. Tiina Jutila / Yle

Keinoja kiusaamisen lopettamiseksi on monia. Mitä tahansa tehdäänkin, on Nevalaisen mukaan johdonmukaisuus tärkeintä.

– Se ei välttämättä lopu sanomalla, että olkaa kiusaamatta. Pitää seurata paremmin, mihin tilanne keskustelun jälkeen kehittyy.

Anteeksipyyntö

Väkivalta ja huumeet olivat läsnä Mikko Leskisen elämässä yläasteelta pitkälle aikuisuuteen. Huumeista eroon pääsyn myötä alkoi henkinen kasvu. Silloin myös nuoruuden hölmöilyt saivat uutta perspektiiviä.

– Sain asioita käsiteltyä ja mietittyä, mikä on oikein, ja minkälainen ihminen ylipäätään haluan olla.

Älä katkeroidu, kiusaaja ei todellakaan ole sen arvoinen Mikko Leskinen

Olisiko Leskisen kiusaamista saatu pysäytettyä jo lapsena? Mies itse ajattelee, että ei. Hänen omassa asenteessaan kouluympäristöä kohtaan oli niin paljon ongelmia.

– Menin koko ajan väärään suuntaan ja hakeuduin niihin tilanteisiin. Olin niin keskenkasvuinen ja ylienerginen. Minulle oli muodostunut asenne, että koulu on vain pakollinen paha, ja opettajat ovat vihollisia. Minun olisi pitänyt saada kunnioitus koulua kohtaan.

Anteeksi pyytäminen on Leskisen mielestä vähintä, mitä hän voi kiusaamilleen ihmisille tehdä. Kaikille kiusatuille hänellä on kuitenkin yksi viesti.

– Kiusaaminen aiheuttaa monella tasolla todella pahan olon. Missään nimessä ei kannata jäädä yksin omien synkkien ajatustensa kanssa, vaan kertoa niistä jollekin. Älä katkeroidu, kiusaaja ei todellakaan ole sen arvoinen.

Lue myös: "Kiusaaminen voi tappaa." Näin neuvovat kiusatut itse: Kerro. Kuuntele. Puutu.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Poliisien viestejä putkahti oululaisopettajalle – Putinin vierailua käsittelevissä sähköposteissa puitiin myös kollegan paitaostoksia

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 7 - 12:48

Kun oululainen Minna Timonen avasi Hotmail-sähköpostinsa illalla 27. heinäkuuta, odotti postilaatikossa poikkeuksellinen viestiketju. Timonen kertoo, että hänen sähköpostiinsa oli lähetetty kahden poliisin keskustelu Putinin Suomen-vierailua koskevasta kirjeenvaihdosta. Asiasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

Kuvakaappaus Minna Timosen saamasta viestiketjusta. Minna Timonen

Poliisien keskinäisissä viesteissä keskustellaan muun muassa presidenttien aikatauluista ja turvajärjestelyistä, mutta kommentoidaan myös kriittiseen sävyyn poliisikollegan poissaoloa paitaostoksilla ja lounastauolla.

Aluksi Minna Timonen epäili viestin alkuperää.

En ole saanut minkäänlaista vastausta poliisilta. Minna Timonen

– Ensimmäinen tunne oli hämmennys, ja epäilin, että onko se roskaposti tai joku vastaava.

Seuraavana päivänä hän kirjoitti viestin poliisille, jolta viesti oli saapunut, ja kysyi tietoja saamastaan viestistä. Poliisista ei ole oltu Timoseen yhteydessä, eikä viestiketjua ole pyydetty esimerkiksi poistamaan.

– En ole saanut minkäänlaista vastausta poliisilta.

Sähköpostit oli tarkoitettu Minna Immonen -nimiselle poliisille.

Huoli tietoturvasta

Sattumanvaraisesti tullut viesti herätti Minna Timosen mielessä huolta kansalaisten tietoturvasta.

– Ihmettelin, että onko viesti päätynyt mahdollisesti muillekin tai voiko kyse olla hakkeroinnista tai vastaavasta. Vähän heräsi huoli suomalaisten tietoturva-asioista.

Helpottaa, kun on selvinnyt, että kyse on ollut inhimillisestä kirjoitusvirheestä. Minna Timonen

Syyn paljastuminen näppäilyvirheeksi osoitekentässä on ollut Timoselle huojentava tieto.

– Helpottaa, kun on selvinnyt, että kyse on ollut inhimillisestä kirjoitusvirheestä. Tämähän tarkoittaa sitä, että toimintatapoja voi kehittää ja ehkäistä tämmöisen tapahtumista vastaisuudessa.

Opettaja ottaa asian esille tunneillaan

Minna Timonen sanoo, että hän ei keksi mitään syytä, miten hänen sähköpostiosoitteensa on päätynyt viestin vastaanottajakenttään. Hän ei ole ollut koskaan tekemisissä viestin lähettäneiden poliisien kanssa.

– Minulla ei pitäisi olla mitään syytä, että sähköpostiosoitetta olisi ehdotettu sähköpostiohjelman osoitehakutoiminnosta, Timonen sanoo.

Opettajana toimiva Timonen arvelee, että sähköpostivuotoon palataan pian alkavan lukuvuoden oppitunneilla.

– Äidinkielen opettajana tämä on ollut yksi syy siihen, miksi tätä on halunnut lähteä viemään eteenpäin. Oppilaat ja nuoret näkevät, miten tällainen prosessi toimii, ja aina kannattaa viedä asioita eteenpäin, jos tulee huolia tai epäilyksiä jonkin asian suhteen.

Lue myös: Poliisi aikoo selvittää sähköpostimokan perusteellisesti – tapaus voi johtaa viestintäohjeiden muuttumiseen

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Poliisin sisäisiä viestejä Putinin Suomen-vierailun turvatoimista päätyi ulkopuoliselle – syynä näppäilyvirhe

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 7 - 09:58

Täysin ulkopuolinen oululaisnainen sai poliisin sisäistä tietoa Venäjän presidentti Vladimir Putinin Suomen-vierailun turvatoimista, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan naisen sähköpostiin oli tullut tekstiä poliisin viestiketjusta, jossa keskusteltiin muun muassa Putinin helikoptereiden saapumisen tarkasta kellonajasta. Tieto oli lehden mukaan salassa pidettävää. Viestiketjussa oli tietoja myös Suomen presidentin Sauli Niinistön liikkeistä.

Itä-Suomen poliisin viestintäasiantuntija Arto Tynkkynen vahvistaa tapahtuneen. Viestit oli tarkoitus lähettää poliisin viestintäjohtaja Minna Immoselle, mutta näppäilyvirheen vuoksi keskustelut menivät siviilihenkilölle.

– Outlook-sähköposti on sellainen, joka jättää muistiin kaikki sähköpostiosoitteet, joihin olet lähettänyt aiemmin viestejä. Nyt ei huomattu, että viesti lähti myös siviilihenkilölle, Tynkkynen sanoo.

– Viestit ovat joutuneet siviilihenkilön sähköpostiin kello 21.00 jälkeen, reilu yhdeksän tuntia tapahtumien jälkeen. Eli tässä ei ole ollut presidenttien turvallisuus missään vaiheessa uhattuna. Siinä vaiheessa presidentit istuivat Olavinlinnassa seuraamassa oopperaa.

Tynkkysen mukaan Itä-Suomen poliisipäällikkö Taisto Huokko on pyytänyt, että asiasta tehdään selvitys.

– Protokollan mukaan kun edetään, niin Hämeen poliisilaitos suorittaa tämän selvityksen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomalaista ajaa säänälkä – tosifani seuraa useaa säätaloa ja tunnistaa lempinimet Illu, Fortsu ja Yrppä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Elokuu 7 - 07:25

Varsinkin epävakaisina kesinä monella on pohjaton ”säänälkä”, tietää meteorologi Tomi Laurikainen Ilmatieteen laitokselta. Kysyntään myös vastataan: esimerkiksi Ilmatieteen laitokselta päivitettyä ennustetta pukkaa verkkoon keskimäärin tunnin, parin välein.

– Pitkän ajan ennuste päivitetään pari kertaa vuorokaudessa eli puolelta öin ja puolenpäivän aikoihin. Päivän mittaan tehdään pieniä päivityksiä lähihetkeen, Laurikainen kertoo.

Yksi on ennustanut kovia sateita, toinen vähemmän vettä. Jollakin ennuste on vaihdellut kovasti päivän mittaan. Olen yrittänyt  itse päätellä jonkinlaista keskiarvoa Mansikanviljelijä Juha Nikkilä

.

Intohimoisesti säätietoja seuraava ei tyydy yhteen säätaloon, vaan vertailee ennusteita. Todellisen fanin tunnistaa puheessa vilahtelevista lempinimistä: Illu, Fortsu, Yrppä – siis Ilmatieteen laitos, Foreca ja norjalainen Yr.no.

Juha Kemppainen / Yle

– Norjalaiset ja Ilmatieteen laitos ovat osuneet tänä kesänä meillä päin parhaiten oikeaan, miettii Juha Nikkinen Keski-Pohjanmaalta. Mansikanviljelijä on kulkenut koko kesän kännykkä kourassa ja verrannut Ilmatieteen laitoksen, Forecan, Farmit-sääpalvelun ja Yr.no:n ennusteita.

Nikkisen mielestä säätaloilla on ollut tänä kesänä selvästi vaikeuksia saada ennusteet kohdilleen.

– Näiden neljän välillä on ollut isoja heittoja. Yksi on ennustanut kovia sateita, toinen vähemmän vettä. Jollakin ennuste on vaihdellut kovasti päivän mittaan. Olen yrittänyt itse päätellä jonkinlaista keskiarvoa, Nikkilä kertoo.

Miksi ennusteissa on isoja heittoja?

Miksi toinen ennustaa samalle päivälle aurinkoa, toinen vesisadetta? Käytetäänkö eri ennustemalleja, tulkitaanko säähavainnot eri tavalla vai laskeeko joku yksinkertaisesti pieleen?

– Norjalaisista en ole ihan varma, mutta periaatteessa lähtötila ja ennustemallit ovat kaikilla säätaloilla samat: Euroopan keskuksen 10 vuorokauden raakadata. Jokainen ostaa datansa erikseen, ja sitä muokataan käsin, kertoo meteorologi Tomi Laurikainen.

Tuo raakadata on ECMWF:n eli Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen koko maailman ilmakehän tilasta keräämää tietoa.

Mallinnuksessa maapallo ilmakehineen on jaettu ruutuihin vaaka- ja pystytasoissa. Raakadataan kerätään tietoja lämpötilasta, tuulen suunnasta ja nopeudesta sekä ilmanpaineesta ja kosteudesta. Tietokone laatii erilaisten laskutapojen ja fysikaalisten kaavojen avulla ennusteen ilmatilan käyttäytymisestä jokaisessa ruudussa.

AOP

Maailmalla on useita tietokoneiden ennustemalleja, jotka käyttävät samoja tietoja ja laskutapoja ilmakehän mallintamiseen. Erot syntyvät hienosäädöissä ja eri säätalojen ja meteorologien tulkinnoissa.

Sääennuste voi mennä pieleen jo raakadatassa, sillä tarkkaan tietoon pitäisi saada faktaa jokaiselta ruudulta juuri sillä hetkellä alueella olevasta säätilasta. Se on mahdotonta, sillä reaaliaikaista tietoa antavia havaintopisteitä ei ole läheskään jokaiselle malliruudulle.

– Kun säätalot muokkaavat raakadataa käsin, syntyy tulkintaeroja. Jos vaikkapa pari ihmistä muokkaa samaa dataa, tulee automaattisesti eroja. Säätiedotus on siis myös meteorologinsa näköinen, Tomi Laurikainen selittää.

Sateen täsmäennustaminen vaikeaa

Kokkolalainen Katja Karhulahti katsoo joka ilta televisiosta seuraavan päivän säätiedot ja seuraa ennusteita päivällä töissä netistä.

– Katson kuinka nopeasti sää on vaihtumassa. Googletan esimerkiksi Kokkolan täsmäsää. Sateen ennustaminen ei ole osunut tänä kesänä nappiin, veden tulo on viivästynyt monta kertaa luvatusta, mutta parempi niin, Katja nauraa.

Kati Latva-Teikari/ Yle

Sateet ovat haastavia ennustettavia. Esimerkiksi paikallisen sadekuuron ennustaminen on meteorologi Tomi Laurikaisen mukaan lähes mahdotonta. Kun ennusteen saisi juuri kohdilleen, sitä ei enää tarvita. Märän kelin huomaa jo ikkunasta tai kastuessaan.

– Netistä löytyvä sadetutka on apuväline, josta saa reaaliaikaista tietoa siitä, mihin ja millä nopeudella sadealueet ovat liikkumassa. Voi itse päätellä ja laskeskella, millä aikavälillä sadealue osuu omalle kohdalle, Laurikainen neuvoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Luonnonsuojelijalta kritiikkiä Mikkelin asuntomessuille: "Luulisi löytyvän kunttaa lähempääkin"

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 6 - 17:40

Parin tunnin lenkki Mikkelin asuntomessualueella saa mietteliääksi.

– Vähän kaksijakoiset ajatukset tästä jää. Tässä on paljon hyvääkin, mutta sitten on myös sellaista, mitä olisin itse tehnyt toisella tavalla, miettii Luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piirin toiminnanjohtaja Timo Luostarinen.

Messualueella on käytetty paljon kunttaa eli varpukasvillisuuden peittämää metsänpohjamattoa. Kunttaa tuodaan eteläiseen Suomeen paljolti Kainuusta ja Pohjois-Pohjanmaalta.

Luostarinen ihmettelee miksi maanpohjaa pitää tuoda Etelä-Savoon satojen kilometrien päästä.

– Luulisi kunttaa löytyvän lähempääkin. Kuljetus on ekologiselta kannalta vähän huono juttu.

Kunttaa oli messualueella kesäkuussa vielä rullalla.Susanna Pekkarinen / Yle

Kunttaa väitetään löytyvän parhaiten nimenomaan Kainuusta ja Pohjois-Pohjanmaalta, koska lämpötilat ja sademäärät ovat maaperälle siellä sopivat. Sademäärien ja kasvuolosuhteiden sanotaan kasvattavan pohjoisemman Suomen kuntan hyvin tiiviiksi. Kunttaa todetaan muodostuvan parhaiten nimenomaan alueilla, joissa vuosittainen sademäärä ylittää haihdunnan, kuten Kuusamossa ja Kainuussa.

Luostarinen ei selityksiä usko.

– Minulla on ihan päinvastainen käsitys. Kun pohjoiseen päin mennään, maaperä käy vaan karummaksi noin keskimäärin. Tietysti paikallisesti sielläkin voi olla monenlaista maaperää.

Mustikkaa näkyi

Kaikkinensa Luostarinen pitää kuntasta asuntomessualueella. Hänen mielestään kuntta sopii nurmikkoa paremmin Mikkelin Kirkonvarkauden alueen maisemaan, jossa on luontaisesti metsää, kalliota ja vettä. Kuntta on helppohoitoisempi kuin nurmikko.

– Olihan siellä jopa mustikoitakin joissain varvuissa, joten ilmeisesti siirto on onnistunut ihan hyvin. Se jonkin verran rajoittaa, jos joku esimerkiksi haluaa paljon kukkia, niin kunttaa on ehkä raivattava.

Luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piirin toiminnanjohtaja Timo Luostarinen tarkasteli erityisesti puuston käyttöä messualueella.Teemu Saintula / Yle

Kunttaa nostetaan avohakkuualueilta. Luostarinen onkin tyytyväinen siihen, että maa siirretään jonnekin hyötykäyttöön.

Yle kysyi yleistä mielipidettä kuntasta myös Luonto-Liitosta.

– Lähtökohtaisesti se on varmasti hyvä juttu nurmikkoon verrattuna, koska se ylläpitää paremmin monimuotoisuutta. Niitty tai metsä olisi kuitenkin vielä parempi. Parasta olisi tietysti kokonaan jättää rakentamatta, toteaa Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius.

Liito-orava olisi tarvinnut toisen metsäkaistaleen

Luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piirin toiminnanjohtaja Timo Luostarista hämmentää myös puiden hakkaaminen.

– Alueen keskeltä on lähes kaikki puut kaadettu pois. Se on vähän kolkon näköinen paikka.

Timo Luostarinen kävi katsomossa, sopivatko messualueelta löytyvät puut liito-oravalle. Jos Manu-koira olisi nähnyt liito-oravan, olisi orava todennäköisesti lähtenyt liitelemään paikalta.Teemu Saintula / Yle

Luostarisen mukaan näköhaitan lisäksi ratkaisu haittaa liito-oravaa, jota alueella esiintyy.

– Liito-oravalle se aiheuttaa sen, että alueen keskelle ei ole oikeastaan yhteyttä mistään muualta kuin rannan kautta, ja sekin on pikkaisen katkonainen. Toinen metsäkaistale olisi hyvä siihen. Se yhdistäisi sen messualueen ulkopuoliseen alueeseen, joka näyttää oikein hyvältä liito-oravan kannalta.

Luostarinen huomauttaa, että alueelle on jätetty onneksi metsääkin sekä ihmiselle että liito-oravalle.

– Tässä on näitä metsiköitä, jotka on jätetty ihan koskemattomiksi mukavasti pystyyn ihan talojen lähellekin. Täällä on hyvin haapaa liito-oravalle.

Viitasammakon lisäksi ruokokerttunen

Toinen alueella huomionotettava eläin on viitasammakko. Luostarisen mukaan se on huomioitu hyvin.

– Viitasammakko elää tuossa rantaluhdalla. Muuta elinympäristöä sillä ei täällä olekaan. Näihin alueisiin ei ole koskettu millään tavalla. Paikoilla, joilla viitasammakko voisi hyvinkin esiintyä, on pakkokin jättää rauhaan.

Timo Luostarista viehätti messualueen ranta, joka on jätetty koskemattomaksi.Teemu Saintula / Yle

Luostarinen pohtii, että moni voi pitää käsittelemätöntä rantaa vähän rumana. Sen ansiosta alueelle saattaa kuitenkin tulla jatkossa runsaasti esimerkiksi lintuja.

– Veikkaisin tänne ruokokerttusta. Härkälintuja tuossa äsken uikin. Muutakin linnustoa on esimerkiksi keväällä varmasti paljon paremmin.

Puuta vielä lisää

Luostarinen ilahtuu, että messualueen rakentamisessa on käytetty myös puuta. Luostarinen käyttäisi puuta rakentamisessa vielä huomattavasti enemmän.

– Puutalo saattaa seistä vuosisatoja hiili sitoutuneena.

Puuta tarvittaisiin myös metsissä hiilinieluina. Luostarinen kuitenkin rakentaisi puusta monenlaista myös sisätiloihin, koska pitkäikäisiä puutarvikkeita hän pitää järkevinä. Muovin käyttöä pitäisi Luostarisen mielestä enimmäkseen välttää.

Timo Luostarisen mielestä puita olisi voinut jättää maastoon enemmän muun muassa liito-oravaa varten.Teemu Saintula / Yle

Luostarinen suosisi pihoilla kotimaisia kasveja. Hän kuitenkin muistuttaa, että moni koristekasvi on ilmeisen pakko tuoda ulkomailta.

Alueella on muun muassa nuotiopaikka sekä muutakin tilaa liikkumiseen. Lapsille on tilavia leikkialueita.

Luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piirin toiminnanjohtaja Timo Luostarisen mielestä alueella on hyvin mahdollisuuksia muun muassa koirien ulkoiluttamiselle. Australiankelpie Manu on samaa mieltä. Kaksikko päätti Mikkelin messualueen kierroksensa alueelta löytyvälle nuotiopaikalle.Teemu Saintula / Yle

Luostarisen kanssa tutustumisretken teki syksyllä kolme vuotta täyttävä australiankelpie Manu. Luostarinen huomaa koiran viihtyneen yhtä hyvin kuin ihmisten.

– Lenkkeilymahdollisuuksia on lähellä, ja siten on helppo lähteä. Tänne muuttaa varmasti sellaisia ihmisiä, joilla on eläimiä.

Sijainti on hyvä

Messualueen sijainti on Luostarisen mielestä hyvä. Alue sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Mikkelin keskustasta. Luostarisen mukaan tuon matkan voi monesti kävellä tai mennä polkupyörällä.

– Lisäksi luulisin, että täältäkin joku bussivuoro päivässä pyörähtää.

Luostarinen silti epäilee, että monella alueelle muuttavalla on auto.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Isot merimetsoparvet levittäytyvät Pohjanmaan rannikolla – kalastajat harmissaan ahvenen katoamisesta

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Elokuu 6 - 09:37

Suuret merimetsoparvet ovat levittäytyneet Pietarsaaren, Luodon ja Uudenkaarlepyyn saaristoon. Tänä kesänä merimetsoja on tavattu tavallista enemmän myös Kokkolan rannikolla.

Kalastusopas Jorma Koivuniemi sanoo, että yksittäisiä lintuja ja pikkuparvia on näkynyt jo vuosikausien ajan, mutta nyt määrä on moninkertaistunut:

– Nyt puhutaan sadoista tai tuhansista linnuista. Tämä kesä on ollut ihan poikkeuksellinen. Saaristossa niihin törmää ihan jatkuvasti.

Pesivää kantaa alueella ei tiettävästi ole, sanoo Keski-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Hannila. Uudestakaarlepyystä löytyy muutama kolonia eli siirtokunta ja seuraava pohjoiseen mentäessä Lohtajalta.

Isot parvet Pietarsaaren seudulla johtuvat Hannilan mukaan Vaasan saaristossa paljastuneesta luvattomasta merimetsojen häirinnästä. Se ajoi linnut kiertelemään pitkin rannikkoa.

Nyt puhutaan sadoista tai tuhansista linnuista. Tämä kesä on ollut ihan poikkeuksellinen. Jorma Koivuniemi

Koivuniemeä harmittaa erityisesti parvien vaikutus kalastoon. Hänen mukaansa nyt on toinen vuosi, jolloin esimerkiksi etelämpänä Mikkelinsaarten saaristossa ahven on lähes kadonnut. Koivuniemi ei ole 25 vuoden aikana ole nähnyt vastaavaa.

– Viime vuosi oli huono ja tämä oli ihan pohjanoteeraus.

Koivuniemi laskee, että kun tuoreen merimetsolaskennan tuloksen kertoo kahdella ja lisää siihen poikaset ja pesimättömät yksilöt, pääsee karkeasti arvioiden 100 000 merimetson lukuun. Puolen kilon nokkakohtainen päiväannos hirvittää Koivuniemeä:

– Jos se kala olisi särkeä ja lahnaa, kalakanta voisi kestääkin. Mutta saariston sisällä ahven ja kuha ovat merimetson ruokaa ja ulompana se syö siikaa, silakkaa ja taimenta. Kyllähän merkitys kalakannalle on valtava, sanoo Jorma Koivuniemi.

Merimetsoja Kotkan edustalla.Ismo Pekkarinen / AOP

Keski-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Hannila taas sanoo tutkimusten osoittavan, että merimetsot eivät pysty vaikuttamaan kalakantaan sinänsä. Isoina parvina ne voivat kuitenkin karkottaa kaloja:

– Kala karkottuu sieltä, missä isot parvet ruokailevat eikä kalaa löydykään samoilta alueilta kuin aiemmin.

Paikallisesti lintujen esiintymät siis vaikeuttavat kalastusta, ja sikäli Hannila ymmärtää kalastajien huolen. Kiertäville parville ei hänen mukaansa silti voi juuri tehdä mitään: häirintä ajaa parven vain toiseen paikkaan.

– Merimetson kanssa pitää vain oppia elämään, se on tullut Suomeen jäädäkseen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä