Kanta-alueen uutisia

Häikäilemättömät huijarit vanhusten kimpussa – valepoliiseista tehty rajusti lisää uusia rikosilmoituksia

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 11 - 13:34

Valepoliisi-ilmiöstä on tullut todella vakava ongelma, sanoo Oulun poliisilaitoksen rikoskomisario Nina Similä. Oulussa poliisin tietoon on tullut heinäkuun ja elokuun puolivälin aikana yli 60 tapausta.

Lapin poliisilaitoksen alueella yrityksiä on parin viikon aikana ollut 20. Similän mukaan ilmiön vakavuus tuli esille myös viikko sitten valtakunnallisessa valepoliisiseminaarissa.

Kesällä tuli ilmi tapaus, jossa tililtä vietiin 150 000 euroa. Nina Similä

Rahalliset menetykset ovat Nina Similän mukaan vähintään yli 10 000 euroa.

– Kesällä tuli ilmi tapaus, jossa tililtä vietiin 150 000 euroa. Tässä on taustalla iso joukko tekijöitä, ja rikosnimikkeitä on useita. Juttu on etenemässä syyteharkintaan, Nina Similä sanoo.

Pankkitietoja urkitaan puhelimessa

Poliiseina esiintyvät ja pääasiassa iäkkäille soittelevat huijarit yrittävät urkkia puhelimitse pankkitunnuksia.

– Henkilöt esiintyvät erittäin luotettavasti ja puhuvat kirjakieltä. He puhuvat haluavansa auttaa iäkästä henkilöä jonkun uhkan takia ja sen vuoksi heidän rahansa on vietävä suojaan, Nina Similä kertoo.

Taustalla on myös bulvaanikuvio. Nina Similä

Nina Similä painottaa, että poliisi ei koskaan kysy puhelimitse tai sähköpostilla ihmisten pankkitunnuksia.

Similän mukaan pankkitietojen saamisen jälkeen tekijät tyhjentävät uhrin tilin nopeasti.

– Pankit ovat kyllä hereillä, mutta eivät aina ehdi reagoida tällaisissa tilanteissa.

Ammattimaisesti järjestettyä rikollisuutta

Teoista on epäiltyinä useita eri henkilöitä, ja tällä hetkellä Oulussa poliisin kiinniottamana on noin 30-vuotiaat mies ja nainen. Similän mukaan heillä ei ole vastaavaa rikostaustaa.

– Valepoliiseina esiintyy suomalaisia henkilöitä, mutta tekijäpiiri näyttää laajenevan. Taustalla on myös bulvaanikuvio, jossa rahat käyvät kyseisen henkilön tilillä. Tämä on ammattimaisesti järjestettyä toimintaa. Juttuja on hankala selvittää, Nina Similä kertoo.

Valepoliisihuijauksia tutkitaan rikosnimikkeillä virkavallan anastus ja petos tai petoksen yritys. Tällaisissa vakavissa rikoksissa yrityskin on rangaistava.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oulu aloittaa henkilöstönsä yt-neuvottelut

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 11 - 13:07

Oulun kaupunki aloittaa yt-neuvottelut. Syinä ovat muun muassa talouden tasapainottaminen ja sote- ja maakuntauudistus. Lisäksi vuoden 2013 alusta voimaan tulleen kuntaliitoksen irtisanomissuoja on päättymässä tämän vuoden lopussa.

Kaupunki julkaisi keskiviikkona Muutosohjelma 2020:n, jossa on esitetty useita vaihtoehtoja säästöjen hakemiseksi. Säästöpaineita kohdistuu ohjelman perusteella muun muassa sivistys- ja kulttuuripalveluihin sekä hyvinvointipalveluihin ja niissä työskenteleviin.

Esimerkiksi sivistys- ja kulttuuripalveluiden osalta on esitetty kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa säästöjä haetaan pelkästään henkilöstöä vähentämällä. Se tarkoittaisi noin 100 henkilötyövuoden vähentämistä nykytasosta. Osa vähennyksistä toteutuisi esimerkiksi eläköitymisen kautta. Suurin osa henkilöstövähennyksistä koskisi varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen työntekijöitä.

Toisessa vaihtoehdossa säästöjä lähdettäisiin haalimaan kasaan rakenteellisilla ratkaisuilla, kuten esimerkiksi yhdistelemällä tai vähentämällä tiloja ja lisäämällä sähköisten palveluiden käyttöä. Vaihtoehto sisältää myös palvelujen osittaista ulkoistamista.

Suunniteilla on muun muassa erillinen selvitys esimerkiksi Oulussa käytössä olevista koulutiloista. Ohjelmassa mainitaan erikseen, että lukioverkkoa yhdistämällä olisi saavutettavissa säästöjä. Lukioiden yhdistämisiä on vatvottu Oulussa jo vuosia.

Molemmissa vaihtoehdoissa ratkaisut toteutettaisiin aikavälillä 2018-2020.

Lomautukset, osa-aikaistamiset ja eläköitymiset esillä

Muutosohjelman perusteella hyvinvointipalveluitakin pyritään mylläämään usealla osa-alueella. Muutokset koskisivat esimerkiksi vanhusten, lasten ja nuorten palveluita. Tarkoituksena on vähentää vanhusten laitoshoitoa ja korvata sitä osin tehostetulla kotihoidolla ja palveluasumisella. Lasten ja nuorten palveluissa raskaimpia palveluita puolestaan pyrittäisiin vähentämään ja siirtämään painopistettä kevyempiin avopalveluihin.

Lisäksi hyvinvointipalvelujen henkilöstömäärää ja -rakennetta tullaan tarkastelemaan ja hyödyntämään muun muassa eläköitymistä ja mahdollisia irtisanoutumisia. Muutoksille on asetettu aikataulu vuodesta 2018 vuoteen 2019.

Henkilöstövaikutukset voivat kohdistua myös esimerkiksi kaupungin liikelaitokseen BusinessOuluun, jossa saatetaan vähentää määräaikaisten työntekijöiden käyttöä.

Yleisesti Oulun kaupungin henkilöstöjärjestelyjen osalta väläytetään irtisanomisten, määräaikaisten käytön vähentämisen ja eläköitymisten lisäksi myös muun muassa tehtävien osa-aikaistamista.

Oulun kaupungin muutosohjelmassa puhutaan myös esimerkiksi Teknisen Liikelaitoksen, Oulun Serviisin ja Oulun Tilakeskuksen yhdistämisestä. Sillä tavoiteltaisiin ensimmäisessä vaiheessa noin 5-7 miljoonan euron säästöjä.

Kaikkiaan tavoitteena on, että kaupungin vuosikate olisi 40 miljoonaa euroa nykyistä suurempi vuonna 2020.

Yt-neuvotteluita povattu jo pidempään

Yhteistoimintaneuvottelujen uhkapilvi on roikkunut Oulun kaupungin yllä jo ainakin vuoden verran.

Oulun nykyisen kaupunginjohtajan Päivi Laajalan edeltäjä Matti Pennanen ennakoi asiaa lähes päivälleen vuosi sitten, kun kaupungin talousarvio julkistettiin 10.10.2016.

Kaupunki kertoo maanantaina 16. lokakuuta lisää muun muassa yt-neuvottelujen henkilöstövaikutuksista.

Virallisen päätöksen yt-neuvottelujen aloittamisesta tekee kaupunginhallitus. Muutosohjelmaan liittyvät varsinaiset päätökset tehdään jatkossa erikseen eri päätöksentekoelimissä.

Lisäys 12.10. klo 19.49: Tekstiä täsmennetty muun muassa erilaisten säästösuunnitelmien osalta. Aiemmasta tekstistä saattoi saada kuvan, että säästöpaineet kohdistuisivat erityisen paljon juuri sivistys- ja kulttuuripalveluihin, mutta säästöehdotuksia on asetettu useisiin muihinkin palveluihin ja toimintoihin.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kaupunki tarjosi vaikeavammaiselle kahta vaippaa kuuden sijaan – Äiti: "Kuuluuko ihmisen olla likaisissa vaipoissa koko päivä?"

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 11 - 11:57

Lirinää. Manneken Pis, lorotteleva pikkupoika, seisoo Brysselin parhaalla paikalla. Suomi haluaa liittyä Euroopan unioniin mutta pitää sosiaalipolitiikan omissa käsissään. Tarinamme alkaa täältä, yhdistyneen Euroopan pääkaupungista. Vuosi on 1994.

Jenni Matihaldi oli tuolloin 6-vuotias kehitysvammainen päiväkotityttö Oulusta. Suomi oli 77 vuotta täyttävä EU:n ehdokasmaa, joka halusi karistaa harteiltaan maineen “Kekkoslovakiana”.

Laman puristuksessa oleva Esko Ahon hallitus valmistautui viemään maansa EU:hun ja sääti Suomen ensimmäisen hankintalain. Matihaldin perhe puolestaan odotti pian alkavaa esikoisen koulutietä samanlaisen jännityksen vallassa.

Suomi halusi mennä Eurooppaan täysillä ja uudesta hankintalaista tehtiin tiukka. Kilpailutus ulotettiin kaikille aloille, mitään ei suljettu pois. Tämä hetki sinetöi Jenni Matihaldin ja muiden vaikeavammaisten kohtalon paljon myöhemmin.

29-vuotias Jenni Matihaldi on vanhempiensa esikoinen. Antti J. Leinonen Kilpailuttaminen - pienyrittäjän etu

Jenni Matihaldi on vanhempiensa Pian ja Tapanin esikoinen. Vauvana hän oli kuin kuka tahansa pienokainen.

Vasta yksivuotisneuvolassa tytön hidasta kehitystä ryhdyttiin ihmettelemään. Tutkimusten jälkeen paljastui geenivirheen aiheuttama vaikea kehitysvamma. Nyt 29-vuotias Jenni on kaksivuotiaan tasolla, ei puhu eikä kommunikoi.

Pois lapsuudenkodistaan Jenni muutti heinäkuussa 2006. Ensimmäinen oma koti oli kansalaisjärjestön omistama Nuorten Ystävien Rantakoti Muhoksella. Samaan aikaan, kun Jenni asui Oulujoen varrella, uudistettiin Helsingin kabineteissa EU:hun pyrkiessä säädettyä hankintalakia. Lobbaus oli ankaraa. Suomi päätti sisällyttää lakiin kaikki sosiaalipalvelut. Tätä perusteltiin pienyrittäjyydellä.

– Silloinen Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen halusi tukea saarijärveläistä naisyrittäjää, muistelee kehitysvammaisten palvelusäätiön toimitusjohtaja Markku Virkamäki, joka tapasi ministerin ennen lakiesityksen antamista.

Kymmenen vuotta myöhemmin saarijärveläisiä naisyrittäjiä on yhä vähemmän. Hoivamarkkinoiden jättiläisiä ovat pääomasijoittajien omistamat Mehiläinen ja Esperi Care sekä Tukholman pörssiin listattu Attendo. Tässä uusjaossa myös Jenni Matihaldin päiväohjelma ja hoitajat ovat vaihtuneet useita kertoja ja hänenkin kotinsa on päätynyt yhdelle näistä jäteistä.

Palveluntuottaja vaihtuu ja vaihtuu ja vaihtuu 

Nykyiseen asuntoonsa 15-paikkaiseen hoitokoti Kangasrouskuun, Jenni Matihaldi muutti vuonna 2010. Asunto oli lähempänä lapsuudenkotia ja alku näytti muutenkin lupaavalta. Koko perhe sai jo rakennusvaiheessa osallistua tilojen suunnitteluun.

Mutta heti, kun palveluntuottaja oli kilpailutettu ja valittu, alkoivat Jenni Matihaldin ja muiden asukkaiden vanhemmat haistella palaneen käryä. Esimerkiksi ruoan saantia rajoitettiin. Jenni sai ateriaa kohti vain yhden lasin maitoa ja yhden palan leipää.

– Jälkikäteen ajateltuna se muutto oli virhe, sanoo Jennin äiti nyt.

Antti J. Leinonen

Valitusten jälkeen tilanne korjaantui ja hoitokotiin palkattiin keittäjä. Keittiöpuuhista tulikin Jennille tärkeä juttu. Edessä oli monta seesteistä vuotta. Kunnes joulukuussa 2015 Oulun kaupunki ilmoitti kilpailuttavansa palvelut uudelleen.

Kilpailutuksen voitti yritys, joka pystyi tarjoamaan samalla rahalla eniten suoritteita eli henkilökohtaisen avustamisen tunteja ja työtoiminnan päiviä.

– Luvattiin kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista, sanoo Jennin äiti.

Mutta todellisuudessa omasta keittiöstä luovuttiin ja pidetty keittäjä sai lähteä. Seuraavana syksynä, 2016, putosi uutispommi: yrittäjän koko liiketoiminta myytiin Esperi Carelle, Suomen kolmanneksi suurimmalle hoivajätille. Jennin vanhemmat tunsivat itsensä petetyiksi.

– Jälkikäteen on helppo arvata, että firmaa oltiin laittamassa myyntikuntoon, sanoo Pia Matihaldi nyt.

Isot ostavat, pienet myyvät

Jenni Matihaldin kodissa palveluntuottaja on seitsemässä vuodessa vaihtunut kolme kertaa. Kilpailutukset ja yritysostot ovat sanelleet tahdin.

Ilmiö näkyy hoivakotimarkkinoilla laajemminkin. Aiemmin vahvat järjestöt eivät ole pysyneet pelikenttää hallitsevien pääomasijoittajien perässä. Alalla eletään sote-uudistuksen ja valinnanvapauden aattona kuin villissä lännessä.

– Meneillään on uusjako. Isot toimijat valtaavat markkinoita yritysostoin ja pienillä taas on paniikki myydä omiaan pois mahdollisimman korkeaan hintaan, sanoo Keski-Pohjanmaan sote-muutosjohtaja Eija Kellokoski-Kari.

Kangasrouskussa asuu 15 vammaista nuorta aikuista. Antti J. Leinonen

Markku Virkamäki kehitysvammaisten palvelusäätiöstä on seurannut Kangasrouskun kilpailutuksia tarkkaan. Hänen mielestään Jennin oravanpyörä kuvastaa kaikkien kehitysvammaisten tilannetta. Poliitikkojen päätös avata hoivapalvelut kilpailuttamiselle loi Suomeen neitseelliset hoivamarkkinat, joille kansainväliset jätit rynnistivät.

– Kilpailuttaminen avasi markkinat. Siihen markkinamekanismiin kuuluu keskittyminen: isot syövät pienet. Bisnesslangilla sanottuna se oli sinisen meren strategia kansainvälisille pääomasijoittajille, jatkaa Virkamäki.

Järjestöt, joihin Virkamäen omakin työnantaja kuuluu, ovat aiemmin tuottaneet paljon kehitysvammaisten palveluja. Myös Jenni asui ensin järjestön ylläpitämässä palveluasunnossa. Mutta viime aikoina järjestöt ovat pärjänneet kilpailutuksissa huonosti. Miksi?

– Se on uskon ja osaamisen puutetta, myöskään tarjouskilpailujen tehokkuusvaatimuksia ei aina osata. Toisaalta moni järjestö on pitänyt pintansa. Yksi syy on se, ettei niiden tarvitse tuottaa osinkoa Suomen kansantalouden ulkopuolella oleville omistajilleen, Virkamäki summaa.

Suomi – Euroopan innokkain kilpailuttaja

– Aina kun palvelutuottaja vaihtuu, osa henkilökunnasta vaihtuu. Me ollaan samassa tilanteessa joka kolmas tai viides vuosi, sanoo Jennin äiti Pia Matihaldi. Hän viittaa siihen, että kilpailutuksia käydään yleensä kolmen tai viiden vuoden välein.

Oulun kaupungin mukaan Kangasrouskussa on toimittu asiakaslähtöisesti, koska Jennin ja muiden asukkaiden ei ole tarvinnut muuttaa kodeistaan mihinkään, kun palveluntuottaja on vaihtunut. 23-vuotiaan, harvinaista Sallan tautia sairastavan Aki Jumiskon äidin mielestä tilanne on absurdi.

– Miltä meistä terveistä tuntuisi, jos kotiin tulisi kolmen vuoden välein uusi aviopuoliso, joka sanoisi mitä syödään, minne sukat laitetaan ja mitä tehdään lomalla. Juuri tätä hankintalaki tekee vammaisille, Leena Jumisko sanoo.

Leena Jumiskon mielestä Suomessa on menty piiloon EU:n selän taakse: EU ei pakota kilpailemaan hinnalla. Myös Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen sanoo, että Jennin, Akin ja muiden kehitysvammaisten palvelut olisi voitu rajata kilpailutuksen ulkopuolelle, jos olisi haluttu.

Aki Jumisko rakastaa musiikkia ja moottorikelkkailua.Antti J. Leinonen

Hankintalakia näet uudistettiin viimeksi pari vuotta sitten. Silloin sotepalvelujen kilpailutuksen kynnysarvoja nostettiin 100 000 eurosta 400 000 euroon. Lain perussävy ei kuitenkaan muuttunut, eikä Akin ja Jennin tilanteeseen tullut olennaista uutta.

– Suomessa ollaan kilpailutususkossa. Luullaan, että kilpailutus tuottaa parempia palveluita. Mutta ei markkinoita voi väkisin synnyttää, ellei ole aitoa kysyntää. Eivät kehitysvammaisten asumispalveluja tarvitse muut kuin kehitysvammaiset, sanoo Pietikäinen.

Pietikäisen mielestä vammaisasioissa on lopulta kysymys perusoikeuksista. Näyttää siltä, että tässä asiassa Suomi on samassa kastissa Itä-Euroopan maiden kanssa. Tämän tietää myös Jennin äiti, joka on valittanut tyttärensä palvelujen kilpailuttamisesta Euroopan parlamentin vetoomusvaliokuntaan. Asian käsittely on kesken.

Kansantalouden kannalta hankintalain tarkoituksena on pitää kustannukset kurissa ja varmistaa hinta-laatusuhteeltaan edullisimpien hankintojen teko. Vammaisjärjestöt ja omaiset keräävät parhaillaan nimiä kansalaisaloitteeseen, jolla Suomen eduskunta voisi kieltää vammaisten palvelujen kilpailutuksen.

Jenni ei uskalla kävellä nurmikolla  

Sohvannurkka. Se on Jennin lempipaikka nykyisin. Äidin mielestä tytär on taantunut. Syynä on se, ettei henkilökunnan aika enää riitä asukkaiden kanssa puuhailuun, vaan se menee siivoamiseen ja ruoan lämmitykseen.

– Jennin pitäisi olla rakentamassa palapelejä, osallistua keittiötöihin, pyykinpesuuun tai olla pihalla kävelemässä. Hänen kävelynsä on huonontunut,eikä Jenni enää uskalla astella nurmikollakaan ilman tukea, sanoo Pia Matihaldi.

Viikonloppulomien aikana Jenni takertuu vanhempiinsa ja haluaa yöksi viereen. Muutkin asukkaat ovat olleet haluttomia palaamaan Kangasrouskuun viikonloppujen jälkeen. On ollut kiroilua ja kiukuttelua, tavallista enemmän huonoja päiviä.

Antti J. Leinonen

Olisimme halunneet haastatella myös Kangasrouskun palveluntuottajaa, mutta Esperi Caren toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohanni suostui kommentoimaan asiaa lyhyesti vain sähköpostitse:

"En näe syytä haastattelulle. Mahdolliset laatuongelmat koskevat aikaa ennen kodin siirtymistä Esperin omistukseen. Nykyisessä toiminnassamme laatuongelmia ei ole havaittu."

Vanhempien mielestä laatuongelmia on ollut myös Esperin aikana. He ovat tänä syksynä olleet huolissaan hoitajien iltavuorojen lyhentämisestä. Ehditäänkö hampaat pestä ja iltatoimet tehdä? Oulun kaupungin mukaan vanhempien huoli on kuultu.

– Heti kun tämä huolenilmaus tuli, me tarkastettiin henkilöstömitoitus. Tarkastuskäynnin perusteella meillä ei ole ollut mitään huomautettavaa, sanoo Oulun sosiaalijohtaja Arja Heikkinen.

Jenni Matihaldi on äitinsä mielestä taantunut. Antti J. Leinonen Vain kaksi vaippaa päivässä

Vaipan vaihto aamulla ja toisen kerran illalla. Mitä ajattelisit, jos sinun pitäisi tehdä kaikki tarpeesi vaippaan ja saisit niitä kaksi per vuorokausi?

Joku aika sitten Oulun kaupunki kilpailutti hygieniatarvikkeet ja päätti sen jälkeen, että kaupungin kustantamia vaippoja annetaan vammaisille ja vanhuksille kaksi kappaletta vuorokautta kohti. Aiemman kuuden vaipan sijaan Jennikin saisi pärjätä kahdella.

– Kuuluuko ihmisen olla märissä ja likaisissa vaipoissa koko päivä? Missä on se inhimillisyys, kysyi Pia Matihaldi kaupungilta.

Se tuotti tulosta, Jenni Matihaldi sai kuin saikin kuusi vaippaa vuorokautta kohti. Ohjesääntöä ei kuitenkaan muutettu, muut vaippaa tarvitsevat, kuten vanhukset ja muistisairaat ovat oikeutettuja vain kahteen vaippaan vuorokaudessa.

Juttua varten ovat lisätietoja antaneet myös Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtaja Riitta Särkelä, jonka väitöskirja “Järjestöt julkisen kumppanista markkinoiden puristukseen” julkaistiin viime vuonna sekä Hyvinvointialan liiton johtava asiantuntija Aino Närkki.

Vammaisten palvelujen kilpailutuksia käsitellään A-studiossa 11.10.2017 kello 21.05.

Lue myös:

Puolueet MOT:lle: Vammaispalveluiden kilpailutus lopetettava

Katso Yle Areenassa:

MOT: Kilpailutushuuman kolhimat

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Yllättävän raju tukiryöppy tuotti tulosta: nuorisotyönohjaaja saa pitää työnsä Toholammilla

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Lokakuu 11 - 10:35

Toholammin seurakunta ei lakkauta toista nuorisotyöntekijän virkaa ainakaan toistaiseksi. Näin siis molemmat kaksi nuorisotyöntekijää saavat jatkaa.

Säästösuunnitelmat aiheuttivat poikkeuksellisen palauteryöpyn, ja osa kuntalaista oli valmiita eroamaan kirkosta säästöjen vuoksi. Muun muassa nettiadressiin kerätyt yli 750 nimeä ja muutama sata nimeä kaupoissa olleista listoista saivat kirkkoneuvoston päättäjät pyörtämään esityksensä.

Kirkkovaltuuston piti käsitellä säästöesityksiä tiistaina, mutta neuvosto järjesti ylimääräisen kokouksen ja veti esityksensä pois yksimielisesti.

"Seurakuntalaisten tahtoa kuunneltava"

Kirkkovaltuutetuille ojennettiin tiistaina yli 1 000 nimen lista nuorisotyön puolesta. Valtuuston puheenjohtaja Heikki Liinamaa myöntää, että laajalla vastarinnalla oli vaikutusta.

Tuki ja kannatus tietenkin mykistävät, kiitos siitä. Nuorisotyönohjaaja Jani Heinineva

– Seurakuntalaisia on pakko kuunnella. Nyt on ajateltava asioita myös inhimilliseltä puolelta, eikä vain talousnäkökulmasta, joka väistämättä tulee ensimmäisenä mieleen, sanoo Liinamaa.

Liipaisimella oli seurakunnan nuorisotyönohjaaja Jani Heininevan virka. Neuvoston päätös huojensi:

– Tämä on ollut sirkusta, mutta nyt on hyvä fiilis. Tuki ja kannatus tietenkin mykistävät, kiitos siitä. Tuntui hyvältä huomata, ettei viiden vuoden työ ole mennyt todellakaan hukkaan. Suun nostaa hymyyn tällaisella perusvakavallakin ihmisillä. Myöhemmin nähdään, onko tällä vaikutusta, kommentoi Heinineva.

Seurakunnan verotulot ovat tippuneet reippaasti jo parin vuoden ajan. Nyt työryhmät hakevat noin 150 000 euron vuosisäästöjä muun muassa kiinteistöjen myynnistä. Työntekijöiden vähentäminen on valtuuston puheenjohtajan mukaan viimeinen keino.

Vuoden vaihteen jälkeen valtuusto lyö lukkoon, mistä Toholammin seurakunta jatkossa karsii.

Otsikkoa korjattu: Heininevan virka on nuorisotyönohjaajan, ei nuoriso-ohjaajan.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Niklas Jaakolan ADHD-diagnoosi oli perheelle helpotus – "Osa potilaista saa diagnoosin valitettavan myöhään"

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 11 - 08:30
Mistä on kyse?
  • 15-vuotiaalla Niklas Jaakolalla todettiin ADHD hänen ollessaan 6-vuotias.
  • Pojan saama varhainen diagnoosi oli helpotus koko Jaakolan perheelle.
  • Nuorisopsykiatrian erikoislääkärin mukaan ADHD:n varhainen toteaminen olisi kaikkien etu.
  • ADHD:n hoidossa tuella, kuten esimerkiksi terapioilla, on iso merkitys.

Oululainen 15-vuotias Niklas Jaakola kävelee syksyisenä aamuna kohti Kaakkurin koulua. Jaakola ei poikkea muista koululaisista kuin siinä, että hänellä todettiin 6-vuotiaana ADHD. Kyse on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä.

Koulunkäyntiä ADHD ei haittaa, mutta esimerkiksi kirjoittaminen on hieman vaikeaa ja siihen hän on saanut avuksi tietokoneen.

– Sulaudun joukkoon, hän kertoo.

ADHD ei hetkauta nuorta miestä puoleen tai toiseen. Hän ei osaa itse kuvitella, millaista elämä olisi ilman sitä. Jotakin erilaista hänessä kuitenkin koulukavereihin verrattuna on.

– Kun yritän keskittyä johonkin, keskittyminen herpaantuu pienimmästäkin asiasta, hän pohtii.

Diagnoosi helpotti elämää

Niklas Jaakolan saama varhainen diagnoosi oli helpotus koko perheelle. Lapsen arkea oli helpompi suunnitella, kun oireiden syy selvisi. Perhe otti esimerkiksi käyttöön kuvat, joiden avulla päivän toiminnot jäsennettiin hänelle.

– Näytin kuvilla pojalle mitä, missä ja milloin tehdään, Niklaksen äiti Johanna Jaakola kertoo.

Levottomuus ja keskittymiskyvyn puute näkyivät pojan jokapäiväisessä toiminnassa.

– Hän oli todella levoton esimerkiksi päiväkodissa, äiti Jaakola kertoo.

Keskittyminen herpaantuu pienimmistäkin asiasta. Niklas Jaakola

ADHD on neuropsykiatrinen häiriö, joka voi myös periytyä. Sen ydinoireita ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus.

Johannalla itsellään diagnosoitiin MBD eli aivotoiminnan häiriö vuonna 1977. Hän kertoo olleensa lapsena vieläkin vilkkaampi kuin Niklas, joten hän osasi epäillä käyttäytymishäiriötä ja odottaa jonkinlaista diagnoosia pojalleen.

Niklas Jaakola ei tiedä miltä tuntuu elää ilman ADHD:ta. Marko Siekkinen / Yle

Jaakolat osallistuivat myös LAKU-kuntoutukseen. Perheen äiti haluaa muistuttaa muita samassa tilanteessa olevia: pitää olla aktiivinen tuen hakemisessa.

– Itse täytyy selvittää, millaista tukea on mahdollista saada. Meidän piti kääntää monta kiveä, Johanna Jaakola sanoo.

Apua perhe sai myös Oulun kaupungin Lanu-toiminnasta.

Oireet voivat olla lieviä

Nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Juha T. Karvonen Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä on sitä mieltä, että ADHD:n varhainen toteaminen olisi kaikkien etu.

– Ikävä kyllä osa potilaista saa ADHD-diagnoosin valitettavan myöhään. Olisi hyvä, jos se todettaisiin jo viisivuotistarkastuksessa neuvoloissa, Karvonen kertoo.

Kuvilla näytin pojalle, mitä, missä ja milloin tehdään. Johanna Jaakola

Myös hoitoonpääsyä pitäisi Karvosen mukaan tehostaa. Esimerkiksi opettajilla pitäisi olla mahdollisimman helppo ottaa yhteys ammattilaisiin, jotta hoitopolulla päästäisiin nopeasti eteenpäin.

Yksi syy siihen, että ADHD-diagnoosi todetaan joillakin myöhään, voi olla se, että oireet ovat joillakin nuorilla lieviä.

– Mitä aikaisemmin oireisiin herättäisiin, sitä tehokkaampia hoidot olisivat, Juha T. Karvonen pohtii.

Tuella tärkeä rooli   

ADHD-liiton toiminnajohtaja Nina Hovén-Korpelan mukaan lääkkeiden käyttö on ADHD:n hoidossa Suomessa Pohjoismaiden vähäisintä. Hovén-Korpela kertoo, että lääkkeiden käyttö on kuitenkin lisääntynyt Suomessa.

– Olisiko kyse hoidon tehostumisesta, että lääkityksiä aloitetaan aikaisempaa enemmän. Lääkitys on kuitenkin ADHD:n hoidossa toissijainen, sillä sairautta pyritään helpottamaan muilla toimilla koulussa ja kotona, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Juha T. Karvonen selventää.

Sulaudun joukkoon. Niklas Jaakola

ADHD:n hoidossa tuella on iso merkitys. Tuki voi olla esimerkiksi erityisopetusta, terapiaa, vertaistukea tai kuntoutusohjausta.

Oululainen Niklas Jaakola katsoo omaan tulevaisuuteensa valoisasti. Yläkoulun jälkeen toiveena on päästä lukioon.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suurpetoja nähty ennätysmäärä Pohjanmaan maakunnissa – "Lasten koulumatkat hankaloituvat"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Lokakuu 11 - 08:13

Suurpetojen määrä on lisääntynyt Pohjanmaan riistakeskuksen alueella. Metsästäjät näkivät tammikuun ja elokuun alun aikana esimerkiksi karhun yli tuhat kertaa ja susia vielä sitäkin useammin.

Suurpetoja eli karhuja, susia, ilveksiä ja ahmoja nähtiin pohjalaismaakunnissa yhteensä yli 3 000 kertaa. Määrä on suurin sen jälkeen, kun metsästäjät ottivat sähköisen merkintäjärjestelmä Tassun käyttöönsä vuonna 2009.

– Määrä on kasvanut yllättävän paljon, varsinkin susien ja karhujen osalta, toteaa Suomen metsästäjäliiton Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Jukka Hautala.

Pohjanmaan riistakeskuksen alue ulottuu kaikkien pohjalaismaakuntien alueille. Hautala pitää suurpetojen määrää jo huolestuttavana.

– Lasten koulumatkat hankaloituvat, kun he odottavat tienvarsissa koulukyytiä. Kotieläinyrittäjille tulee enemmän vahinkoa, varsinkin lammastilallisille, mutta myös nautakarjatiloille.

Yhteistyöryhmälle tyrmäys maakuntaliitolta

Metsästäjäliiton Pohjanmaan piiri pyysi Etelä-Pohjanmaan maakuntaliittoa perustamaan suurpetoyhteistyöryhmän. Se olisi toiminut asiantuntijana suurpetoihin ja niiden hallintaan liittyvissä kysymyksissä. Vastaavanlainen työryhmä on perustettu esimerkiksi Satakunnassa.

Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto kuitenkin hylkäsi ehdotuksen. Se katsoi, ettei asia kuulu maakuntaliiton ydintoimintaan, eikä sillä ole tällä hetkellä resursseja työryhmän perustamiseen.

Metsästäjäliiton Pohjanmaan piirissä oltiin päätökseen pettyneitä. Hautalan mukaan ryhmälle olisi tarvetta etenkin suurpetoihin liittyvissä konfliktitilanteissa. Suurpetoyhteyistyöryhmä toisi esiin myös paikallisten ihmisten näkemyksiä.

– Ihmisiltä alkaa loppua kärsivällisyys. Vähän ihmetyttää tällainen haja-asutusalueiden syrjintä. Täällä pitää tulla toimeen petojen kanssa, mutta kehä kolmosen sisäpuolella ei tarvitse.

Konflikteja syntyy muun muassa kun suurpeto käy koti- tai lemmikkieläimen kimppuun. Silloin suurpetoyhteistyöryhmä voisi ottaa kantaa siihen, miten toimitaan, ja myönnetäänkö ylimääräisiä kaatolupia.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomeen rakennetaan tänä vuonna parisataa tuulivoimalaa – Video: Näin voimala nousee

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Lokakuu 11 - 06:25

Suomen tuulivoimayhdistys arvioi, että vuoden lopussa Suomessa seisoo ainakin 700, mutta ehkä jopa 800 tuulimyllyä.

Yhdistyksen toiminnanjohtaja Anni Mikkonen arvioi, että viime vuoden rakentamisennätys lyödään tänä vuonna. Viime vuonna tuulivoimalla tuotetun sähkön tuotanto kasvoi kolmanneksella edelliseen vuoteen verrattuna.

Tuulivoimalarakentaminen Suomessa

2015 Suomeen rakennettiin 124 uutta voimalaa (kapasiteetti 379MW). Kaikkiaan voimaloita oli 387 (kapasiteetti 1005 MW).

2016 tuulivoimaloita rakennettiin 182 (kapasiteetti 570MW). Kaikkiaan voimaloita oli 552 (kapasiteetti 1553 MW).

2017 tuulivoimaloita rakentuu arvioiden mukaan 150-250. Voimaloiita on 700-800 ja näiden kaikkien voimaloiden yhteiskapasiteetti on ehkä 2000-2200MW.

Suomeen suunnitellut tuulivoimalat löytyvät Etha Windin sivulta.

Tuulivoimayhdistys.fi

Mikkonen toteaa kuitenkin, että vaikka Suomi oli viime vuonna yksi suurimmista investoijista Euroopassa, samaan aikaan Saksassa rakennettiin kymmenkertainen kapasiteetti.

Kalle Niskala / Yle

Ruotsalainen tuulivoimayhtiö OX2 on syksyn aikana rakentanut Perämeren rannalle Kokkolaan neljää tuulimyllyä. Niiden pitäisi olla valmiina lokakuun lopussa. Liittäminen sähköverkkoon vie aikaa vielä pari viikkoa valmistumisesta.

Tuulivoimayhtiön projektijohtaja Pasi Tammivaara arvioi, että yhden voimalan pystytykseen menee kerrallaan viikko, jos tuuli sallii. Turvallisuuden vuoksi työt on keskeytettävä kovalla tuulella.

– Kun torneja pystytetään, tuuliraja on 10 metriä sekunnissa. Lapoja nostettaessa raja on 8,5 metriä. Odottelu on tälle alalle tyypillistä, koska voimaloita rakennetaan hyvätuulisille paikoille.

Kokkolan tuulivoimalat

OX2 rakentaa Kokkolan Harrinniemen-Hopeakivenlahden maastoon vuoden 2017 aikana 4 Nordex-yhtiön tuulivoimalaa.

Puiston teho on 14,4 MW ja arvioitu vuosituotto 55GWh.

Napakorkeus on 134 metriä ja lavat ulottuvat noin 200 metriin. Yhden lavan pituus on 63 metriä.

Säätä seurataankin herkeämättä ja monella mittarilla. Pienikin tauko kovassa tuulessa pistää työmaahan vipinää, sillä työt edistyvät paljon yhdessäkin tunnissa.

Sopivaa säätä odoteltaessa esimerkiksi torniosaan on kiinnitetty nostureiden koukut valmiiksi, jolloin itse nosto tapahtuu muutamassa minuutissa.

Voimalatyömalla työn intensitetti vaihtelee päivän mittaan paljon. Pitkiä odottelu- ja valmistelujaksoja seuraavat kiihkeän toiminnan hetket. Työtä voidaan tehdä kymmenen tuntia kerrallaan, jos vain tuuli sallii.

Kalle Niskala / Yle

Ennen voimalan pystytystä on täytynyt tehdä pohjatyöt tontilla ja rakentaa tiet alueelle.

Kokkolassa vaikeuskerrointa on nostanut työskentely pohjavesialueella. Se toi mukanaan maaperän suojauksen. Lisäksi tuulimyllyjen perustuksia ei voinut perinteiseen tapaan rakentaa kokonaan maan alle, vaan maata oli läjitettävä päinvastoin ylöspäin keoksi.

Nordex-yhtiön valmistamien voimaloiden napakorkeus on 134 metriä ja lavat ulottuvat noin 200 metriin. Yhden lavan pituus on 63 metriä.

Kalle Niskala / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Piskuinen Suomen kunta palkittiin Brysselissä – Iissä tehdään Euroopan parasta ilmastotyötä

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 10 - 21:26

Suomalainen hanke voitti Euroopan komission RegioStars 2017 -kilpailussa ilmastonmuutos-kategoriassa.

Piskuisen, alle 10 000 asukkaan, Iin kunnan InnoHiili – Innovatiiviset vähähiiliset palvelut -projekti mitteli kategoriassaan Pariisia, Torinoa, Toscanaa ja Tallinnaa vastaan. Palkintogaala pidettiin Brysselissä tiistaina illalla.

– Eurooppalaiset kilpakumppanimme kutsuivat kisaa ’hankemaailman Oscareiksi’. Haluamme käyttää voiton ansiosta saamamme näkyvyyden ilmastotyön edistämiseen ja suomalaisen osaamisen esille tuomiseen, sanoi Iin Micropoliksen toimitusjohtaja Leena Vuotovesi Pohjois-Pohjanmaan liiton tiedotteessa.

Vuosittaisessa RegioStars -kilpailussa annetaan tunnustusta, ja nostetaan esiin innovatiivisia aluekehittämisen hankkeita, joista voitaisiin saada inspiraatiota myös muualla EU:ssa.

– Ratkomme Iissä globaalia ongelmaa tavalla, joka voidaan monistaa mihin tahansa pieneen kuntaan. Edustamme kokomme puolesta valtaosaa Euroopan kunnista. Pärjäsimme kilpailussa luultavasti osittain myös siksi, pohtii hankkeessa mukana oleva PROTO- Pohjois-Suomen muotoilijat ry:n toiminnanjohtaja Johannes Helama tiedotteessa.

Kuntalaiset mukaan suunnitteluun

InnoHiili-projekti ei ole vain pieni projekti, vaan osa suurempaa kokonaisuutta.

– Iissä on vuodesta 2007 vähennetty hiilidioksidipäästöjä puoleen, ja kunnalla on tavoitteena vähentää päästöjä 80 prosenttia vuoteen 2020. Me autamme kuntaa saavuttamaan tavoitteen yhdessä kuntalaisten ja yritysten kanssa niin, että palvelut vastaavat tarpeisiin ja vähähiilidioksiiditavoitteisiin, kertoo projektipäällikkö Kristiina Nurmenniemi Ylelle.

Iin sanotaan sitoutuneen EU:n ilmastotavoitteeseen 30 vuotta etuajassa. Helama mainitsee esimerkiksi, kuinka kiinteistöistä on poistettu öljylämmitystä ja hankittu kuntaan sähköautoja.

Helama kertoo iiläisten innostuneen, kun ovat päässeet mukaan suunnittelemaan esimerkiksi Iin keskustaa yhdessä arkkitehtien kanssa.

– Saadaan hyvä malliesimerkki siitä, miten ihmisten kanssa saadaan suunniteltua yhdessä parempia ratkaisuja, Helama sanoo.

Hankkeessa on myös pureuduttu julkiseen liikenteeseen, jossa on myös kuunneltu kuntalaisia. Työmatkaliikenteeseen on tulossa uusi kokeilu.

– Ihmiset haetaan lähes kotiovelta ja viedään lähes työpaikan ovelle. Aikataulu rakennetaan ihmisen liikkumisen mukaan, eikä niin että ihmiset joutuvat mukautumaan julkisen liikenteen aikatauluihin.

Mikä RegioStars-kilpailu?

Joka vuosi jaettavilla RegioStars -palkinnoilla annetaan tunnustusta Euroopan merkittävimmille ja innovatiivisimmille, EU:n koheesiopolitiikan rahoitusta saaville alueellisille hankkeille.

Kilpailussa valittiin voittajat viiteen eri kategoriaan: 1. Älykäs erikoistuminen pk-yritysten innovoinnissa, 2. Energiaunioni: ilmastonmuutos, 3. Naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja aktiivinen osallistuminen, 4. Koulutus ja 5. CityStar: digitaalistuvat kaupungit.

Palkitun InnoHiili – Innovatiiviset vähähiiliset palvelut -hankkeen päätoteuttajana on Iin Micropolis Oy ja osatoteuttajana PROTO - Pohjois-Suomen muotoilijat ry. Hanketta rahoittavat Pohjois-Pohjanmaan liitto Euroopan aluekehitysrahastosta, Iin kunta, Iin Micropolis Oy ja PROTO - Pohjois-Suomen muotoilijat ry. Kokonaisbudjetti on 297 526 €, toteutusaika 1.12.2015 - 30.4.2018.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ilmavoimien sotaharjoituksen pauke ihmetyttää – Pohjanmaan hätäkeskukseen useita soittoja

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Lokakuu 10 - 15:40

Ilmavoimien Ruska-harjoituksen aiheuttama pauke ihmetyttää Keski-Pohjanmaalla. Pohjanmaan hätäkeskukseen on tullut useita soittoja, joissa valitetaan lentokoneiden aiheuttamia kovia ääniä. Tiistaina esimerkiksi Kokkolassa yliäänilennot ovat vavisuttaneet taloja niin, että ikkunat helisevät.

Everstiluutnantti Ville Hakala Ilmavoimien esikunnasta kertoo, että Ruska-harjoitus aiheuttaa tavallista enemmän lentomelua, koska kyseessä on ilmavoimien suurin harjoitus tänä vuonna. Yliäänilennot tapahtuvat kuitenkin yli 10 kilometrin korkeudessa, jotta paineaallot eivät riko esimerkiksi ikkunoita. Ville Hakalan mukaan yliäänipamaukset vähenevät loppuviikolla.

Osa Pohjanmaan hätäkeskukseen soittaneista on myös ihmetellyt sitä, että lentokoneista on pudotettu maahan jotakin. Hakalan mukaan koneista pudotetaan soihtuja, jotka näkyvät ilmassa kirkkaina valoilmiöinä. Soihtu palaa kokonaisuudessaan ilmassa, eli maahan asti ei putoa mitään.

Puolustusvoimilta kerrotaan myös, että harjoituksissa saatetaan käyttää etäohjattavia lennokkeja, jotka pudottavat maahan maaleja. Puolustusvoimien mukaan maaleja pudotetaan kuitenkin vain harjoitusalueelle, joten niistä ei ole asutukselle vaaraa.

Ruska-harjoitus jatkuu perjantaihin saakka. Siihen osallistuu Suomen puolustusvoimien henkilökuntaa, varusmiehiä ja reserviläisiä, yhteensä noin 5 100 henkilöä. Heitä koulutetaan poikkeusoloja varten.

Suomesta harjoituksiin osallistuu yli 30 Hornetia, toistakymmentä Hawkia, maavoimien helikoptereita sekä kuljetus- ja yhteyskoneita. Ruotsalaisilta on mukana lähes kymmenen Gripen-hävittäjää sekä taistelujohtokone Argus.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mies ajoi monttuun, kaupunki kieltäytyi maksamasta auton korjausta – kiistan kustannukset paisuivat yli 10 000 euroon

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 10 - 15:26
Mistä on kyse?
  • Oululainen Jani Kokko ajoi vuonna 2014 tiessä olleeseen monttuun, jonka seurauksena hänen autonsa hajosi.
  • Kokko haki kaupungilta vahingonkorvauksia, joita ei kuitenkaan saanut. Kokko haastoi Oulun kaupungin oikeuteen.
  • Oikeus päätti, että kaupunki on korvausvelvollinen.
  • Kunta on vastuussa teiden kunnossapidosta. Kaupunki ei kuitenkaan ole korvausvelvollinen esimerkiksi silloin, jos autoilija ei noudata tieliikennelakia.

Keväisenä aamuna vuonna 2014 oululainen Jani Kokko oli ajamassa kotiin yövuoron jälkeen. Matka lopahti nopeasti, kun Kokko ajoi asfalttitiessä olleeseen monttuun. Kuoppa oli miehen mukaan noin 1,5 metriä pitkä ja muutama kymmenen senttiä syvä.

Monttuun ajon seurauksena autosta hajosivat muun muassa jarrupalat ja jarrulevyt.

Monttu johon Kokko autollaan ajoi oli hänen mukaansa noin 1,5 metriä pitkä ja muutama kymmenen senttiä syvä. Poliisi

Kokko ilmoitti asiasta hätäkeskukseen, ja poliisi saapui katsomaan tilannetta paikan päälle.

– Poliisi sanoi, että lähetä kaupungille lasku, maksajasta ei ole epäselvyyttä. Se kuitenkin oli epäselvää seuraavat 3,5 vuotta, Kokko hymähtää nyt, mennyttä muistellen.

Kaupungille kallis lasku

Jani Kokko teki heti autonsa rikkoontumisen jälkeen vahingonkorvauspyynnön Oulun kaupungille. Hän vaati kaupunkia maksamaan noin 700 euron korjauskulut. Kaupunki kuitenkin kieltäytyi, ja siitä alkoi pitkä taisto.

– Menin käymään päätöksen tehneen henkilön juttusilla ja sanoin, että vien tämän asian oikeuteen.

Asiaa lähdettiin puimaan käräjäoikeuteen. Oulun käräjäoikeuden päätös oli lopulta se, että Oulun kaupunki on tapauksessa korvausvelvollinen. Kaupunki valitti päätöksestä vielä hovioikeuteen, joka ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Oulu haki valituslupaa korkeimmastakin oikeudesta, mutta sitä ei irronnut.

Jani Kokon oikeuskiista kaupungin kanssa kesti 3,5 vuotta.Timo Nykyri / Yle

Koko jupakasta koitui veronmaksajille maksettavaksi sievoinen summa. Oulun kaupunginlakimies Jukka Lampénilta saatujen tietojen mukaan Oulun kaupunki joutui oikeudenkäynnit hävittyään maksamaan yhteensä noin 11 000 euroa.

Summa sisälsi noin 730 euron vahingonkorvauksen ja useiden tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut sekä käräjä- että hovioikeuden osalta.

Tieto meni väärään osoitteeseen

Oulun kaupungin kunnossapitopäällikön Kai Mäenpään mukaan Jani Kokon tapaus on ainutlaatuinen ja erikoinen. Kaupungin mukaan he eivät olleet saaneet tietoa tiessä olevasta kuopasta, vaikka siitä oli ilmoitettu esimerkiksi hätäkeskukseen jo ennen Kokon haveria.

– Edellisillan ja yön aikana vauriosta oli ilmoitettu myös poliisille ja tieliikennekeskukseen. Poliisi kävi yöllä paikalla, kuvasi pampunkuopassa ja ilmoitti asiasta tieliikennekeskukseen.

Pelkästään tien huono kunto ei siis oikeuta korvaukseen Marja-Lea Hallikainen

Oulun kaupunginlakimiehen Jukka Lampénin mukaan ongelmat tiedonkulussa olivat yksi syy siihen, miksi kaupunki ei suostunut Kokon vahingonkorvauspyyntöön.

– Tieto oli mennyt väärälle taholle. Monttu oli myös ilmestynyt tiehen yllättäen. Kyseisellä tiellä ei oltu jouduttu lähivuosina tekemään korjauksia. Halusimme katsoa, onko kaupungilla todella niin ankara vastuu tämän tyyppisissä tapauksissa, Lampén kertoo.

Teiden kunnostukseen pyritty panostamaan

Kai Mäenpään mukaan Oulun katujen päällysteiden kunto on parantunut kahden viime vuoden aikana, mikä näkyy myös autovahinkojen määrässä.

Tänä vuonna autovahinkopäätöksiä on tähän mennessä tehty 20. Viime vuonna niitä tehtiin 45. Teiden kunnostukseen onkin ollut viime vuosina enemmän resursseja.

– Päällysterahat ovat lisääntyneet, ja öljyn maailmanmarkkinahinta tippunut, joten samalla rahalla saadaan aiempia vuosia enemmän päällystettä, Mäenpää kertoo.

Kai Mäenpään mukaan teiden kunto on parantunut Oulussa viime vuosina. Timo Nykyri / Yle

Kaupunki on vastuussa teiden kunnosta ja se on myös korvausvelvollinen, jos auto hajoaa esimerkiksi tien huonon kunnon vuoksi.

– Kaupunki ei kuitenkaan ole korvausvelvollinen esimerkiksi silloin, jos autoilija ei noudata tieliikennelakia, eli ei seuraa esimerkiksi kadussa olevia esteitä, Kai Mäenpää sanoo.

Kunnossapitopäällikön mukaan Oulun kaupunki maksaa vahingonkorvauksia vuosittain muutamia tuhansia euroja. Kunnossapitotöihin menee vuositasolla noin 14 miljoonaa euroa.

– Niihin lasketaan teiden kunnossapidon lisäksi kaikki venesatamat, lumen ja maiden vastaanotto sekä ulkovalaistus.

Huonosta kunnosta ei korvausta

Maanteiden osalta vahingonkorvausasiat hoidetaan ELY-keskuksen kautta. Lapin ELY-keskuksen vastaava ryhmäpäällikkö Marja-Lea Hallikainen kertoo, että viime vuosina vahingonkorvaushakemuksia on vastaanotettu noin 1700 vuodessa.

– Pääsääntöisesti jokainen vastaa omista vahingoistaan aina itse. Jos tienkäyttäjälle koituu vahinko tien puutteellisen kunnossapidon vuoksi, hänellä on mahdollista hakea vahingonkorvausta.

Monttuihin ja päällystevaurioihin ajo aiheuttavat suurimman osan vahingoista autoilijoille.Juha Kemppainen / Yle

ELY-keskuksen mukaan tienkäyttäjä voi saada vahingonkorvausta tienpitäjältä silloin, jos tien hoito on ollut virheellistä, huolimatonta tai tienhoitoon kuuluvia tehtäviä on laiminlyöty.

– Pelkästään tien huono kunto ei siis oikeuta korvaukseen.

Lapin ELY-keskus myöntää Hallikaisen mukaan vuosittain keskimäärin 100 000 euroa vahingonkorvauksia. Eniten vahingonkorvauspyyntöjä tulee hänen mukaansa Etelä-Suomesta.

– Vahinko tapahtuu yleensä päällystetyllä tiellä. Tyypillisesti se on kuoppaan tai päällystevaurioon ajo, jossa yleensä vahingoittuu rengas tai vanne. Vahingot ovat yleensä pieniä, muutaman sadan euron suuruisia.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Hanaveden hinnoissa moninkertaiset erot – katso top 20 -listasta maan kalleimmat ja halvimmat vedentoimittajat

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 10 - 15:12
Taksarakenne vaikeuttaa vertailua
  • Vesilaitosyhdistys on kartoittanut hintaselvityksessään vesi- ja jätevesimaksujen eroja vedentoimittajien välillä. Koska vesihuoltotaksojen rakenne vaihtelee laitoksittain paljon, vesilaitosyhdistys käyttää selvityksessään käsitettä vertailuhinta. Siinä on otettu huomioon käyttömaksun, perusmaksun, mittarivuokran ja liittymismaksun vaikutus asiakkaalta perittävän veden ja jäteveden hintaan.
  • Veden ja jäteveden yhdistetty vertailuhinta antaa käyttömaksua paremman kuvan vesikuution todellisesta hinnasta. Oheisissa taulukoissa on vedentoimittajat laitettu järjestykseen vertailuhintojen perusteella.

Kuntalainen joutuu maksamaan talousvedestään jopa yli tuhat euroa enemmän vuodessa kuin vedenkuluttaja edullisimman vertailuhinnan kunnassa. Tulos selviää Suomen Vesilaitosyhdistyksen hintakyselystä, johon vastasi lähes 170 vedentoimittajaa ympäri Suomea. Ne vastaavat pääosasta Suomen talousveden toimituksia.

– Maantietelliset erot vaikuttavat kustannuksiin: on kallioista maaperää ja pehmeää maaperää. Toisaalta myös asutuksen tiheys vaikuttaa hintaan. Harvaan asutuilla alueilla on huomattavasti kalliimpaa rakentaa vesihuoltoverkosto ja ylläpitää palveluja pienemmälle asukasjoukolle, sanoo apulaisjohtaja Mika Rontu Suomen Vesilaitosyhdistyksestä.

Rontun mukaan myös kunnallispolitiikka vaikuttaa monesti veden hintaan. Iso osa vesilaitoksista on kuntaomisteisia.

– Valitettavasti tahtoo olla niin, että kunnallisessa vesihuoltolaitoksessa kunnalliset päätöksentekijät haluavat pitää mahdollisimman halpaa hintaa ja se ei välttämättä ole hyvä palvelun laadulle, Rontu sanoo.

– Asiakkaana kiinnittäisin huomiota hinta-laatusuhteeseen. Kuinka hyvin varavesiyhteydet on järjestetty, kuinka häiriötilanteisiin on varauduttu, ja kuinka se palvelu ylipäätään asiakkaalle näkyy, Rontu huomauttaa.

Vastike hämärtää vesitietoa

Hintakyselyn mukaan Suomen edullisinta omakotitalon vertailuhintaa peritään Kempeleen Vesihuollon alueella. Nelihenkisen omakotiperheen vesi- ja viemärilaskut tekevät vertailuhinnalla laskettuna 622 euroa vuodessa. Kalleinta taas on Karttulan vesiosuuskunnan alueella. Siellä nelihenkinen perhe saa varautua keskimäärin 1 680 euron vesi- ja viemärilaskuun vuodessa. Eroa on yli tuhat euroa Kempeleeseen verrattuna, kuukaudessa se tekee lähes satasen.

Kerrostaloissakin ero kalleimman ja edullisimman vedentoimittajan välillä on helposti tonnin luokkaa vuodessa nelihenkiseltä perheeltä. Ero voi olla suurempikin, koska kerrostaloasukas käyttää vettä yleensä enemmän kuin omakotiasukas. Se taas johtuu siitä, että taloyhtiöissä vesimaksu sisältyy yleensä vastikkeeseen, eivätkä asukkaat monesti edes tiedä omaa vedenkulutustaan. Tosin uusiin ja peruskorjattuihin asunto-osakeyhtiöihin on alettu asentaa huoneistokohtaisia vesimittareita.

Kärkipää entisellään

Veden ja jäteveden yhdistetyllä vertailuhinnalla katsottuna omakotiasukkaan on edullisinta asua Kempeleen ja Raahen seuduilla. Ne ovat sijoittuneet aivan edullisimpaan kärkeen myös 2014, 2015 ja 2016 taksavertailuissa. Raahe oli edullisin vuosi sitten. Kolmanneksi nyt sijoittunut Sotkamo on noussut edullisimpien joukkoon parin viime vuoden aikana.

Lähde: Suomen VesilaitosyhdistysYle Uutisgrafiikka

Näistä vetensä hankkiva säästää vuodessa satoja euroja verrattuna maan keskimääräiseen vertailuhintaan.

Kyselyyn vastanneista suurista vedenjakelijoista edullisinta vettä myy omakotiasukkaille pääkaupunkiseudun yhteinen HSY. Myös Oulun Vesi mahtuu nippa nappa top 20:een.

Hintahaitarin toisesta päästä löytyy Jyväskylä. Se on kallein suurista kaupungeista, mutta sitä hintavampina on sen edellä toistakymmentä pienempää vedentoimittajaa. Vertailuhinnalla katsottuna hintavinta omakotiasukkaalla on Karttulassa, Kemiönsaarella ja Itä-Savon veden alueella Kerimäellä. Vuosi sitten kallein oli Kemiönsaari, nyt Karttula.

Lähde: Suomen VesilaitosyhdistysYle Uutisgrafiikka Karjalassa kallista

Vertailuhinnan perusteella kerrostaloasukkaalle edullisinta on asua Kempeleen, Närpiön ja Raahen seuduilla. Ne sijoittuivat keulille myös 2015 ja 2016 taksavertailuissa. Suurista kaupungeista top 20:een ylsivät pääkaupunkiseudun kuntayhtymä HSY, Oulu, Tampere ja Lahti.

Lähde: Suomen VesilaitosyhdistysYle Uutisgrafiikka

Kalleinta kerrostalovettä nautitaan ja kulutetaan Parikkalassa. Eteläkarjalainen kunta oli vertailun hinnakkain myös 2015 ja 2016. Myös Kemiönsaaren vesi on sijoittunut hinnakkaimpaan päähän parina aiempana vuotena.

Lähde: Suomen VesilaitosyhdistysYle Uutisgrafiikka Hinnat nousseet

Vesi- ja jätevesimaksuilla on ollut tapana nousta pikku hiljaa joka vuosi. Siksi onkin yllättävää huomata, että hinnat ovat itse asiassa nousseet melkoisesti, kun hintamuutosta tarkastelee kymmenen vuoden aikajänteellä.

Yle uutisgrafiikka

Vuodesta 2007 lähtien vertailuhinnat niin omakotitaloissa kuin kerrostaloisskain ovat nousseet reilusti yli 50 prosenttia. Se on selvästi nopeammin kuin kuluttajahinnat maassa keskimäärin. Elinkustannusindeksi on noussut vuodesta 2007 tähän päivään yhteensä 17 prosenttia.

– Veden hinta on Suomessa lähellä Ruotsin ja Norjan tasoa. Muita kansainvälisiä vertailuja ei oikein voi tehdä, koska tiedot ovat epäluotettavia, Rontu sanoo.

Tälle vuodelle vedentoimittajat nostivat kerrostalojen vesitaksoja keskimäärin pari prosenttia. Omakotitalojen taksat pidettiin ennallaan. Mutta näin vain keskimäärin. Laitoskohtaisia eroja on.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Sama kuin kiittäisin naapuria, ettei hän pahoinpidellyt minua" – autoilijan kiittäminen suojatiellä on turhaa, mutta kohteliasta

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Lokakuu 10 - 06:35

Miksi liikennesääntöjen noudattamisesta pitäisi kiittää?

Tämä kommentti kiteyttää Ylen kyselyssä perustelut siitä, miksi jalankulkijan ei tarvitse kiittää suojatien eteen pysähtyvää autoilijaa esimerkiksi kädenheilautuksella. Isosta joukosta eli 11 500 vastaajasta 65 prosenttia on sitä mieltä, ettei kiitos ole tarpeen.

Moni sanoo tosin myös, että kysymyksenasettelu on huono eikä kyse ole "pitämisestä".

Ei tarvitse, mutta kohteliasta se on.

Ei pidä, mutta se kyllä lämmittää autoilijana mieltä kun pikkutytöt ja -pojat (ja vähän isommatkin) vilkuttaa iloisesti tai nostaa kättä.

Turhaa ja jopa vaarallista heiluttelua

Valtaosa lähtee kuitenkin siitä, että sääntöjen ja lain noudattaminen ei vaadi erityistä kiitosta.

On kysymys jalankulkijan oikeudesta, ei siitä tarvitse kiittää, että autoilija noudattaa lakia.

Sama kun kiittäisin joka aamu naapuriani siitä, ettei hän tälläkään kertaa pahoinpidellyt minua, kun kohtasimme rappukäytävässä

Joku pitää elettä jopa liikenneturvan vaarantajana:

Käden heiluttelu vie huomion muun liikenteen seuraamiselta, hidastaa tien ylitystä ja on muutenkin turha.

Henrietta Lehtinen / Yle Kohteliasta ja ystävällistä käytöstä

Kymmenissä kommenteissa nostetaan esiin kohteliaisuus ja ystävällisyys. Jotkut muistuttavat siitä, että kiitosta annetaan myös muissa tilanteissa, joissa sen voisi kyseenalaistaa:

Kiitän ravintolassa ja parturissa palvelusta, josta jopa maksan. Kiitos tuo hyvän mielen kaikille.

Kaupassakin usein kiitetään vaihtorahoista, vaikka kukaan tuskin ajattelee, että kassa voisi itse päättää, antaako vaihtorahat vai ei.

Kädenheilautus ja hymy voivat vastaajien mielestä parantaa liikennekäyttäytymistä laajemminkin.

Sujuva liikenne perustuu hyvään kommunikointiin. Kiittäminen ei ole keneltäkään pois.

Positiivinen palaute lisää hyvää käytöstä liikenteessä. Nyrkin heristely taas lisää vastakkainasettelua.

Kiitos voi saada pysähtymään seuraavallakin kerralla

Kyselyyn vastanneet toivat esiin kiittämisen mahdollisia hyviä vaikutuksia.

Kiittäminen ei ole pakollista, mutta mikäli autoilijalle jää hyvä mieli, ehkä hän pysähtyy tulevaisuudessakin helpommin.

Jos se vaikka joidenkin autoilijoiden kohdalla edesauttaisi sitä, että olisivat varovaisempia jalankulkijoiden, erityisesti lasten, kanssa.

Liikenneturvan koulutusohjaaja Tomi Rossi uskoo, että ajatuksessa on perää:

– Jos joku kiittää, siitä tulee hyvä vire ja seuraavalla kerrallakin hiljentää. Kun joku moikkaa, moikkaa takaisin: luot hyvää liikennekulttuuria, sanoo Tomi Rossi.

Silja Santala-Mäkinen Asiantuntijat samaa mieltä nettivastaajien kanssa

Asiantuntijat ovat vastaajien kanssa samoilla linjoilla: sekä Liikenneturvan koulutusohjaaja Tomi Rossi että tutkinnonvastaanottaja Aki Kaariniemi Ajovarmasta pitävät kiittämistä sinänsä turhana, mutta kohteliaana eleenä. Rossi muistuttaa, ettei tieliikennelaki velvoita jalankulkijaa kiittämään suojatien yli pääsystä.

Rossi ei itse tilanteessa kiittele, mutta sanoo, ettei käden heilauttaminen ole huonosta, päinvastoin. Kiitoksella luodaan hyvää liikennekulttuuria ja myönteistä liikennekäyttäytymistä, jonka puolesta Liikenneturva alkaa kampanjoida vielä syksyn aikana.

Tutkinnonvastaanottaja Aki Kaariniemi Ajovarmasta Kokkolasta on myös henkilökohtaisesti samoilla linjoilla: jalankulkijan ei tarvitse kiittää autoilijaa siitä, että tämä noudattaa lakia. Lain mukaan autoilijan on väistettävä jalankulkijaa, joka on astunut tai astumassa suojatielle.

– Ei stoppimerkillä tai kolmion takana seisovaakaan kiitetä, vertaa Kaariniemi.

Lapsille korostetaan katsekontaktin tärkeyttä

Lapsille ja ikäihmisille Liikenneturva neuvoo, että autoilijaan kannattaa ottaa tienylitystilanteessa katsekontakti. Silloin molemmat tietävät, että tilanne on huomattu. Ja kun katsoo silmiin, on luonnollista myös tervehtiä puolin ja toisin.

Katsekontakti on tärkein kommunikointikeino näiden kahden tiellä liikkujan välillä ja ehkäisee varmuudella onnettomuuksia.

Henrietta Hassinen / Yle

Myös tien päällä kiitokseen suhtaudutaan monella tavoin. Osan se saa hyvälle tuulelle.

Minulle ainakin tulee hyvä mieli joka kerran kun jalankulkija moikkaa minua auton ratin taakse, joten minäkin haluan jalankulkijana moikata --- ja levittää hyvää mieltä huomaavaisille kuljettajille.

Toisia ele jopa nolostuttaa.

Itse pidän näitä käden heilautuksella annettuja kiitoksia jotenkin noloina - juuri sen takia, että minun pitääkin pysähtyä eikä siitä tarvitse erikseen kiitellä.

Liikenneturvan koulutusohjaaja Tomi Rossi pitää mahdollisena myös sitä, että joskus kiitokseen tottunut autoilija voi suivaantua, kun kiitosta ei tulekaan. Hän muistuttaakin, ettei autoilijalla ole tilanteessa oikeutta suuttua.

Vesa Vaarama / Yle

Suojatien ylityksen vaikeuskerrointa kasvattavat myös jalankulkijat, sillä joskus tien ylitys menee kursailuksi: pelätään, pysähdytään, ja pohditaan, jolloin autoilija saattaa ajatella, että turhaanpa tuli pysähdyttyä.

Tulkinnanvaraa löytyy tutkinnonvastaanottaja Aki Kaariniemen mukaan siinä vaiheessa, kun autoilija hiljentää hyvissä ajoin jo ennen kuin jalankulkija on edes ilmaissut suuntaavansa suojatielle. Toinen ääripää ovat kävelijät, jotka menevät tien yli muutaman metrin ennen suojatietä.

Jalankulkijan ei tarvitse juosta suojatien yli

Vaikka ei pidäkään kiitosta tarpeellisena, Kaariniemi peräänkuuluttaa myönteistä liikenneturvaa: muiden huomioon ottamista ja yhteispeliä. Välillä se vaatii myös selkeyttä:

– Suojatielle saisi tulla rohkeammin! Sitä on pähkäilty usein tutkintoa vastaanotettaessa: olisi paljon helpompaa, kun jalankulkija tekisi selkeästi ratkaisun ja astuisi tielle. Joskus siinä molemmat pysähtyvät ja kursailevat.

Sama tulee esiin kyselyssäkin:

Paras kiitos on, että menee oikeasti yli eikä jää ihmettelemään, kun huomaa auton hidastavan tai pysähtyvän

Aki Kaariniemi harmittelee myös sitä, että osa kävelijöistä kokee turhaan tarvetta pyrähtää suojatiellä juoksuun autoilijan aikaa säästääkseen.

– Kuskihan on kuin urheiluvalmentaja, kun 85-vuotias mummu lähtee juoksuun. Suojatielle astumassa olevaa pitää väistää – tämä on idea, ei se, että pitää kiireellä juosta. Turvallisuus edellä, Kaariniemi muistuttaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Nettikansa hullaantui Kalevala-peiton virkkaamisesta: liki 18 000 odottaa kieli pitkällä viikoittaisia ohjeita

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Lokakuu 9 - 19:20

Kokkolalaisen olohuoneen pöydällä on erivärisiä kasoja valmiita paloja. Sohvalla istuu neljä naista. Kolme virkkaa, yksi päättelee lankoja. Juttu lentää, ja huone täyttyy naurusta. Hetken hiljaisuus syntyy, kun korjataan silmälasien asentoa ja opastetaan kaveria.

– Minä en ole ennen tykännyt Kalevalasta, koulussakin se oli pakkopullaa, mutta tämä on tosi koukuttavaa, luonnonvalkoista peittoa virkkaava Jaana Uusisalo hehkuttaa.

Teija Hillilä kiinnostui Kalevala-peitosta loppukesällä. Hän kertoi projektista Leena-Kaisa Hautakoskelle, joka osti heti samana iltana langat. Sanna Ahola aloitti työn viikko sitten.

– Tämän jutun hohto on siinä, että kaikki palat ovat erilaisia. Vaikka työ on aika suuri, mielenkiinto säilyy, kun saa tehdä aina uutta, Leena-Kaisa Hautakoski tiivistää.

Kalle Niskala / Yle Tunteet pinnassa

Kalevala CAL peittoprojekti pohjautuu maailmalla suosittuun yhteisvirkkaamiseen. Vastaavia ovat tempauksia ovat aiemmin olleet Mandala madness ja Sophie's universe. Molemmissa tehdään virkattu torkkupeitto.

– CAL eli Crochet Along tarkoittaa käytännössä sitä, että minkä tahansa virkkausmallin ohje jaetaan pieniin pätkiin, jotka julkaistaan tietyin väliajoin. Näin kaikki etenevät samassa tahdissa. Lisäksi nettiin voi laittaa omia kuvia tai katsella toisten tekemisiä, mikä on kuin laittaisi bensaa liekkeihin. Siitä seuraa yhdessä tekemisen fiilis. Innostutaan syvemmin ja koukututaan, Sari Åström selventää.

Suunnittelija kertoi, kuinka hän luki Kalevalaa ja itki ja luki ja itki ja suunnitteli omaa palaansa Sari Åström

Kalevala valikoitui aiheeksi, koska se liittyy vahvasti suomalaisuuteen ja mytologiaan.

– Osalle virkkaajista Kalevala on se tekijä, miksi he haluavat osallistua tähän projektiin. Osalle teos on tullut tutuksi tämän virkkauksen kautta. Yksi suunnittelija kertoi, kuinka hän luki Kalevalaa ja itki ja luki ja itki ja suunnitteli omaa palaansa siinä samalla. Hän oli tosi vaikuttunut siitä, miten vahvasti Kalevalan runoissa on tunnetta ja voimaa mukana, Sari Åström paljastaa.

Perussilmukoita ja yhdistelmiä

Kalevala-peiton takana on 19 suomalaista suunnittelijaa. Se on toteutettu Suomi 100 -juhlan kunniaksi ja tehty vapaaehtoistyönä ja hyväntekeväisyystarkoituksessa. Ohjeet on käännetty seitsemälle kielelle.

– Jokainen suunnittelija on saanut valita aiheen joko Kalevalan henkilöstä tai tapahtumista. Sen pohjalta kukin on lähtenyt miettimään, miten sen saisi virkatuksi ruuduksi, Millan Elon kanssa projektin alulle pannut Sari Åström kertoo.

Katson heti yhdeksältä töissä kännykästä tai tietokoneelta, jos uusi pala olisi ilmestynyt Leena-Kaisa Hautakoski

Åströmin mukaan ohjeiden taso vaihtelee, mutta peiton voi tehdä, jos osaa virkkauksen alkeet ja on kiinnostunut selvittämään eri tyylillä kirjoitettuja ohjeita. Jokaisesta palasta on kirjallinen ohje, valtaosassa on välivaihekuvia ja kaavioita ja kaikista on tukena Youtube-videot.

– Käytännössä virkkaus koostuu samoista silmukoista: ketjusilmukat, kiinteät silmukat ja pylväät eri muodoissa. Lopputulos tulee silmukoita eri tavoin yhdistämällä, Åström selventää.

– Nopeasti pääsin alkuun vanhoilla koulutiedoilla. Vähän jouduin tosin purkamaan. Kysyin neuvoa kaverilta, mutta hänkin oli tehnyt väärin, Sanna Ahola kertoo.

Kalle Niskala / Yle

Ensimmäinen pala julkaistiin elokuun lopussa, sata päivää ennen itsenäisyyspäivää. Sen jälkeen ruutuja on tullut maanantaisin ja perjantaisin. Lisäksi on olemassa vaihtoehtoisia bonus-paloja, joita voi käyttää, jos jokin pala ei miellytä.

– Kyllä minä katson heti yhdeksältä töissä kännykästä tai tietokoneelta, jos uusi pala olisi ilmestynyt. Se on sellainen juttu, että sitä odottaa. Mukava nähdä, vaikka ei heti virkkaamaan pääsisikään, mutta tietää mitä on odotettavissa ja vähän kerkeää fiilistellä sitä, Leena-Kaisa Hautakoski tunnustaa.

Teija Hillilä säästää ohjeen katsomisen iltaan.

– Istahdan sohvan nurkkaan, printtaan ohjeet tai katson kännykästä ja rupean virkkaamaan.

Projekti yhdistää

Sari Åström arvioi, että Kalevala-peittoa tekee tällä hetkellä parikymmentätuhatta ihmistä. Pelkästään Kalevala-peiton suomalaisessa ja kansainvälisessä Facebook-ryhmässä on lähes 18 000 jäsentä. Lisäksi ovat ne, jotka kuuluvat neulojille ja virkkaajille tarkoitettuun Ravelry-ryhmään ja ne, jotka saavat ohjeet muuta kautta. Projekti on myös Instagramissa.

– Ennen kuin aloitan, käyn aina Facebookissa katsomassa, kun kiihkeimmät ovat jo ehtineet laittaa sinne kuvia. Luen samalla, mitä neuvoja annetaan ja mitä ongelmia on tullut vastaan. Siitten kun on aikaa, käyn Instagramissa katsomassa kuvia, Teija Hillilä kertoo.

Jotenkin aivan uusi innostus on tullut näihin Kalevala-runoihin ja Kalevalaan Jaana Uusisalo

Olennainen osa projektia on myös ohjeen mukana tuleva värssy.

– En ole mikään runoihminen, mutta olen yllätyksekseni lukenut jokaisen runon ja oikein miettinyt sitä fiilistä ja miljöötä. Esimerkiksi Sotkan Pesä -nimisessä lapussa kerrotaan, miten Kalevalan mukaan maailma on syntynyt ja sotka muni kuusi kultamunaa, rautamunan seitsemännen. Ensin virkataan ne munat, ei pyöreitä vaan munan muotoisia osioita, jotka yhdistetään keskelle ja se pesä tulee siihen ympärille. Jotenkin aivan uusi innostus on tullut näihin Kalevala-runoihin ja Kalevalaan, Jaana Uusisalo pohtii.

Kalle Niskala / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ilmasotaharjoituksessa yli 5 000 ihmistä ja 60 ilma-alusta – Ruotsin ilmavoimat mukana ensimmäistä kertaa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Lokakuu 9 - 10:52

Ruska 2017 -harjoituksessa operoi niin Suomen puolustusvoimien henkilökuntaa kuin varusmiehiä ja reserviläisiäkin, kaikkiaan noin 5 100 henkilöä. Heitä koulutetaan poikkeusoloja varten.

Suomesta harjoituksiin osallistuu yli 30 Hornetia, toistakymmentä Hawkia, maavoimien helikoptereita sekä kuljetus- ja yhteyskoneita. Ruotsalaisilta on mukana lähes kymmenen Gripen-hävittäjää sekä taistelujohtokone Argus.

Ruotsalaiset Ruskassa ensimmäisen kerran

Ruotsin ilmavoimat on Suomen ilmavoimien Ruskassa mukana osana harjoitusjoukkoja ensimmäistä kertaa. Viime vuonna he olivat harjoitusvastustajan roolissa.

Naapurimaiden ilmavoimien yhteistyö alkoi viime vuonna, kun suomalaiset osallistuivat ruotsalaisten ilmasotaharjoitukseen. Suomen Hornetit olivat mukana myös Ruotsin vastikään päättyneessä Aurora-harjoituksessa.

Ruska 2017 näkyy ja kuuluu Rissalan, Pirkkalan, Tikkakosken ja Rovaniemen tukikohdissa. Myös Oulunsalon, Hallin ja Kokkola-Pietarsaaren lentoasemille perustetaan tukikohdat harjoituksen aikana. Jo viime viikolla oli käytössä maantietukikohta Vieremällä.

Ruotsalaisten harjoitusjoukkojen käytössä on Kallaxin lentotukikohta Ruotsissa.

Ruska alkoi maanantaina 9. päivänä lokakuuta ja päättyy perjantaina 13. lokakuuta.

Juttua täsmennetty: ruotsalaiset ovat tänä vuonna ensimmäistä kertaa osana ilmapuolustusta harjoittelevia joukkoja.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Rosatom: Ydinvoimalan turvallisuusohjeen muutokset yllättivät – Fennovoima ja Stuk eivät selitystä niele

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 9 - 07:12

Fennovoima ja Rosatomin tytäryhtiö Rusatom Energy International allekirjoittivat toimitussopimuksen Pyhäjoelle rakennettavasta Hanhikivi 1 -ydinvoimalaitoksesta 21.12.2013.

Edellisessä kuussa Säteilyturvakeskus oli julkaissut uuden, asiaa koskevan ydinturvallisuusohjeen. Esimerkiksi laajarunkokoneen törmäystä koskeva ohje tuli teknisesti voimaan vain kolme viikkoa ennen sopimuksen allekirjoittamista, mutta sen valmistelu oli kuitenkin kestänyt jo vuosia.

Referenssilaitoksen ydinreaktorin ympärillä on teräsbetoninen suojarakennus kuten lännessäkin. Reaktorihalliin mennään ilmalukon kautta.Timo Sipola / Yle Uusi turvallisuusohje muutti suunnitelmia

Rusatom Energy Internationalin kaupallinen johtaja Anton Dedusenko kertoo uusien ohjeiden olleen merkittävästi vanhoja ohjeita tiukemmat. Tämän takia osapuolet tarvitsivat alussa lisää aikaa perehtyäkseen niihin ja tehdäkseen tarvittavat muutokset projektidokumentaatioon.

Erityisenä asiana Dedusenko nostaa esiin juuri lentokoneen törmäyksen kestävyyden vaatimusten muuttumisen.

– Uuden ohjeen vaatimukset olivat hyvin erilaiset verrattuna aiemmin käytettyihin, sanoo Dedusenko.

Ydinturvallisuustermistöä

Ydinturvallisuuden jatkuva parantaminen perustuu ydinenergialakiin.

Säteilyturvakeskuksen tehtävänä on asettaa lain edellyttämän turvallisuustason toteuttamista koskevat yksityiskohtaiset turvallisuusvaatimukset.

Säteilyturvakeskus julkaisee ja pitää yllä ydinturvallisuusohjeistoa.

Ydinturvallisuusohjeista käytetään lyhennettä YVL-ohjeet.

Kaupallisen johtajan mukaan miltei samanaikaisesti sopimuksen allekirjoittamisen kanssa julkaistut uudet ohjeet määrittelivät Suomeen rakennettavan ydinvoimalan normit osin uusiksi.

Tähän yhtiö ei ollut varautunut, vaan ajatuksena oli saada paljon enemmän hyötyä aikaisemmista, ulkomaille toteutetuista hankkeista.

Säteilyturvakeskuksella erilainen näkemys

Projektipäällikkö Janne Nevalainen Säteilyturvakeskuksen ydinvoimalaitosten valvonta-osastolta ei osta Rosatomin näkemystä tästä asiasta. Pitkään valmisteltu ohje tuli voimaan ennen Rosatomin ja Fennovoiman välisen sopimuksen allekirjoittamista.

– Joulukuun alussa 2013 voimaan tullut ydinturvallisuusohje käsittelee muun muassa suuren liikennelentokoneen törmäyksen huomiointia. Siinä todetaan, että laitos tulee suunnitella lentokonetörmäystä koskevien suunnitteluperusteuhkaa koskevien vaatimusten mukaiseksi, tiivistää Nevalainen.

Vaikka Venäjän uuden ympäristölainsäädännön vaatimia jäähdytystorneja ei tulekaan, reaktorin suojakuori on Pyhäjoen suunnitelmissa metrin paksumpi. Suomen normit ovat tiukemmat.Timo Sipola / Yle

Ohjeessa todetaan muun muassa, että ydinvoimalaitoksen rakenteellinen kestävyys on mitoitettava suuren liikennelentokoneen törmäämisen varalle niin, että törmäyksestä ei seuraa merkittävää päästöä ympäristöön ja että laitos voidaan pitää turvallisessa tilassa.

Ei ymmärrystä myöskään Fennovoimassa Mistä on kyse:

Rusatom Energy Internationalin kaupallinen johtaja Anton Dedusenko pitää muuttuneita suomalaisia ydinturvalllisuusnormeja turvallisuusselvitysten viivästymisen syynä.

Säteilyturvakeskus ja Fennovoima eivät pidä selitystä uskottavana.

Rusatom Energy International on Rosatomin tytäryhtiö, joka on perustettu vuonna 2011 edistämään Rosatomin ydinteknologian myyntiä kansainvälisesti.

Myös Fennovoiman näkemys asiasta eroaa jyrkästi Dedusenkon lausunnosta. Fennovoiman viestintäjohtaja Maira Kettunen sanoo, että kaikki joulukuussa 2013 tehtyä ydinvoimala-kauppaa koskevat ydinturvallisuusohjeet olivat lainvoimaisia sopimusta allekirjoitettaessa.

– Uudet ohjeet olivat tiedossa jo sopimusta valmisteltaessa, ja niitä käsiteltiin neuvotteluissa. Laitostoimittajamme piti niitä jo silloin vaativina, muistelee Kettunen.

Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen on toki julkaistu ja voimaan tullut lukuisia muitakin muutoksia ydinturvallisuusohjeisiin. Ne koskevat muun muassa ydinlaitoksen rakentamisaikaista turvallisuuskulttuuria, luvitusta, raportointia, koekäyttöä ja varavoimalähteitä.

Ydinturvallisuusohjeita uudistetaan jatkuvana prosessina. Uudistettavana olevia ohjeluonnoksia pääsee lukemaan ja kommentoimaan kirjautumalla Säteilyturvakeskuksen ohjeistosivustolle.

Turkki-kytkentä sekoittaa asioita

Pyhäjoen hankkeen suunnittelun ja dokumentoinnin aikatauluja oli Rosatomissa lähdetty rakentamaan Sosnovyi Borissa sijaitsevan referenssilaitoksen ja eri puolilla maailmaa meneillään olevien samantyyppisten hankkeiden pohjalta.

Kaupallisen johtajan Anton Dedusenkon mukaan esimerkiksi vastaavassa hankkeessa Turkissa turvallisuuskysymysten käsittelytapa Rosatomin, tilaajan ja sikäläisen säteilyviranomaisen kesken on aivan erilainen kuin Suomessa.

Turkissa dokumentaatio tuotetaan yhtenä pakettina, kun Suomessa se on pilkottu 38 osaan.

Leningrad 2:n rakentamisessa on Rosatomin mukaan otettu huomioon Novovoronežin samanlaisen yksikön rakentamisessa esiin tulleet viat ja puutteet. Samalla tavalla Leningrad 2:n kokemukset on tarkoitus ottaa huomioon Pyhäjoen voimalaa rakennettaessa.Timo Sipola / Yle

Suomessa ydinenergia-asetus ja ydinturvallisuusohjeisto määrittelevät lupa-aineiston laajuuden ja yksityiskohtaisuuden.

Fennovoima ja Rosatom eivät toimittaneet asetuksen mukaista lupa-aineistoa kerralla, vaan täydentävät lupa-aineistoa oman suunnitelmansa mukaisesti. Hallintolaki antaa tähän mahdollisuuden.

– Meidän turvallisuusarvioinnin kannalta olisi selkeämpää, jos aineistot toimitettaisiin kerralla, jolloin pystytään tarkastamaan muun muassa eri suunnittelualueiden ylittävät suunnitteluperusteet ja niitä tukevat analyysit, sanoo Säteilyturvakeskuksen Nevalainen.

Erilaisia toimintakulttuureja

Turkissa voimalan turvallisuutta koskeva kommunikaatio tilaajan ja säteilyturvaviranomaisen kanssa on jatkuvaa sähköisesti sekä kymmenessä työryhmässä tapahtuvaa yhteydenpitoa.

Suomessa vastaavat työ tapahtuu kuukausittain kokoontuvien työryhmien kautta. Jos ongelmia ilmenee, niistä ilmoitetaan etukäteen ja keskustellaan työryhmissä.

– Suomessa luvanhakija toimittaa kaikki rakentamislupahakemusaineistot sähköisesti lukuun ottamatta niitä, jotka koskevat Suomen valtionhallinnon salassapitovaatimuksia. Suurin osa aineistoista ja Säteilyturvakeskuksen päätöksistä kulkee jatkuvasti Fennovoimalta meille sähköisesti, muistuttaa Nevalainen.

Fennovoima asettaa sanansa taiten.

– Totta on, että Suomeen rakennettava laitos ei ole samanlainen kuin Turkkiin rakennettava laitos. Rosatomin teknologia on mielestämme erittäin hyvää, mutta tosiaan Suomeen rakennettava voimalaitos pitää kaikilta osin toteuttaa suomalaisten vaatimusten mukaan, tarkentaa Fennovoiman Kettunen.

Rakennustyöntekijöitä Sosnovyi Borin uudella laitoksella.Timo Sipola / Yle Erilaisia aikatauluja

Säteilyturvakeskus arvioi, että turvallisuusarvioinnin tekeminen kymmenien tuhansien sivujen laajuisesta aineistosta kestää noin puolitoista vuotta ensimmäisen paketin saapumisesta.

Koska turvallisuusselvitykset ovat myöhässä, Fennovoima on päivittänyt rakentamisaikataulua. Yhtiö suunnittelee nyt saavansa rakentamisluvan aikaisintaan vasta vuonna 2019.

Rosatom haluaisi vielä kuitenkin kiirehtiä dokumentaatiota.

Pystyäkseen toimittamaan vaaditut asiakirjat suunnitellussa aikataulussa Rosatom on mobilisoinut kaikki tarvittavat resurssit ja tuonut Helsinkiin sadan insinöörin organisaation, joka on valmis työskentelemään 24/7-pohjalta dokumentaation parissa.

– Meidän ajatuksena on saada kaikki 38 pakettia valmiiksi vuoden 2018 ensimmäisen neljänneksen aikana. Meidän näkemyksen mukaan rakentamislupa olisi edelleenkin mahdollista saada vuonna 2018. Se riippuu toki kaikkien kolmen osapuolen yhteistyöstä ja sen koordinoimisesta, Dedusenko muotoilee.

Hän kertoo myös, että Rosatomissa ymmärretään, että Stukin ydintuvallisuuteen liittyvää työtä ei voi sitoa kiinni lukkoon lyötyihin aikatauluihin.

Rusatom Energy Internationalin kaupallinen johtaja Anton Dedusenko (oik) oli vielä yhtiön uusien hankkeiden osaston päällikkö kun hän osallistui vuoden 2016 Finnish Energy Day -konferenssin paneelikeskusteluun yhdessä Suomen työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston osastopäällikkö Riku Huttusen kanssa.Juha Rikala Lisäaika nyt, nopeuttaa rakentamista tulevaisuudessa

Säteilyturvakeskuksen mukaan asioilla ei sinänsä ole tulenpalavaa kiirettä. Tällaisen laitoksen valmistelu on sen mielestä parempi tehdä rauhassa ja kunnolla kuin kiireellä.

– Meidän näkökulmastamme olisi tärkeintä tehdä suunnittelu ja luvitus riittävän pitkälle tässä rakentamislupavaiheessa. Parempi ottaa lisäaikaa tähän vaiheeseen, jotta säästyttäisiin suunnittelun iteroinnilta rakentamisvaiheessa, sanoo Säteilyturvakeskuksen ydinvoimalaitosten valvonnasta vastaava johtaja Kirsi Alm-Lytz Ylelle.

Tällä hän tarkoittaa sitä, että jos turvallisuusselvitykset ja dokumentaatio tehdään hyvin, niin asioita ei tarvitsisi tehdä moneen kertaan uudelleen rakentamisvaiheessa, kuten vuosia viivästyneen Olkiluoto 3:n tapauksessa on käynyt.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Käynnistimme säteilyannosmittarin ja kävimme tutustumassa pahamaineisen Tšernobylin ydinvoimalan sukulaislaitokseen

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 8 - 13:54
Leningrad 1, LAES 1, LNNP 1 eli Sosnovyi Borin vanha ydinvoimala
  • Leningrad 1 -ydinvoimala on teholtaan 4 000 megawattia.
  • Voimalassa on neljä 1 000 megawatin ydinreaktoria.
  • Se tuottaa noin puolet Pietarin alueen sähköstä.
  • Voimala sijaitsee Sosnovyi Borissa, satakunta kilometriä Pietarista länteen.
  • Neuvostoaikainen Pietarin ja Pietarin alueen nimi Leningrad on säilynyt voimalan nimessä.

Ääni on tuttu Hollywood-elokuvista. Dosimetri eli säteilyannosmittari piippailee hyvin harvakseltaan kun aloitamme kierroksen Leningradin vanhan ydinvoimalan vanhimmassa yksikössä.

Venäläiseen ydinvoimalaan ei marssita enää takki auki, kuten 1990-luvun alun sekavissa oloissa. Vierailijoiden henkilötiedot ja käytettävien laitteiden sarjanumerot pitää toimittaa viikkoja, joskus kuukausiakin etukäteen. Kyse on tietysti turvallisuudesta.

Turvatoimet ovat Sosnovyi Borissa tiukat.Timo Sipola / Yle

Tavarat ja tiedot tarkastetaan ennen voimalan pukuhuoneeseen pääsyä. Ja jos pukuhuoneeseen olisi onnistunutkin viemään jotain ylimääräistä, jää kaikki sinne.

Vastaan tulee tiukanoloinen vanhempi rouva, joka ilmoittaa, että vain alushousut saa jättää jalkaan tästä huoneesta poistuttaessa. Kameran jalustakin saa omat suojavaatteensa. Nainen ei ole ylipuhuttavissa.

Olen vierailulla vaiheittain suljettavan Leningrad ykkösen (LAES1) vanhimmassa reaktorissa, suljetussa ydinvoimalakaupunki Sosnovyi Borissa, satakunta kilometriä länteen Pietarista.

Kehitystyö alkoi Stalinin aikaan

Massiivinen Leningrad-voimala tuottaa noin puolet Pietarin miljoonakaupungin sähköstä. Sen vanhimman, nyt vierailun kohteena olevan, reaktorin teknologia on peräisin Stalinin ajoilta.

Vanhan voimalan etusivun kuvaaminen on kiellettyä. Vartija kuitenkin uskoi, kun kerroin, että meillä on lupa.Timo Sipola/ Yle

Tämän vanhan Leningrad-voimalan reaktoreiden käytöstä poisto alkaa pian asteittain.

Ensimmäinen tällainen grafiittihidasteinen ja kevytvesijäähdytteinen RBMK-ydinreaktori kehitettiin Neuvostoliitossa 1950-luvun alussa.

Sosnovyi Borin ydinvoimalan ensimmäistä yksikköä alettiin rakentaa syyskuussa 1967. Tämä Neuvostoliiton ensimmäinen RBMK-1000-tyyppinen ydinreaktori liitettiin sähköverkkoon joulukuussa 1973.

Tšernobylin nelosreaktori käynnistyi huhtikuussa 1979 ja tuhoutui seitsemän vuotta myöhemmin.

RBMK-reaktorityyppi

– Tšernobyllin ydinvoimalaitoksen reaktorit olivat RBMK-tyyppisiä.

– RBMK:ssa on useita vain sille tyypillisiä suunnittelupuutteita, jotka osaltaan mahdollistivat Tšernobylin ydinonnettomuuden.

– Toisin kuin kevytvesireaktorit, RBMK-reaktori ei ole kaikilla tehoalueilla luonnostaan vakaa, mikä Tšernobylissä mahdollisti onnettomuuden käynnistäneen nopean tehopiikin.

– Suomea lähin RBMK-voimala on Leningradin ydinvoimala LAES1 Sosnovyi Borissa Pietarista länsilounaaseen. Siinä on neljä RBMK-reaktoria.

– Sosnovyi Borin LAES 1:n Tšernobyl-tyyppiset reaktorit on tarkoitus poistaa käytöstä sitä mukaan kun LAES 2:n uudet VVER-1200-tyyppiset reaktorit valmistuvat. Tämänhetkisen aikataulun mukaan viimeinen RBMK-reaktori piistuu käytöstä Sosnovyi Borissa 2028.

Sosnovyi Borin tiettävästi vaarallisin tilanne

Marraskuun lopulla 1975 ydinreaktio riistäytyi operaattoreiden hallinnasta ja noin kolmekymmentä polttoainenippua suli, kun ykkösreaktoria oltiin huoltoseisokin jälkeen käynnistämässä uudelleen.

Tapahtuma on Tšernobylin onnettomuuden jälkeen toiseksi pahin RBMK-reaktorityypille tapahtunut häiriö.

Neuvostoliiton aikaan tapahtuma pyrittiin järjestelmällisesti salaamaan. Virallisia dokumentteja siitä ei ole vieläkään.

Tšernobyl -tyyppisten grafiittihidasteisten RBMK-reaktoreiden suosioon Neuvostoliiton aikana vaikutti paljon se, että niiden jykevä rakenne mahdollisti reaktoreihin suuret tehot.

Haittapuoli on reaktorityypistä johtuva kiikkeryys. Kun tällainen reaktori pääsee lähtemään käsistä, voi käydä niin kuin Tšernobylissä kävi.

Viereen nousee moderni laitos

Parin kilometrin päähän vanhasta voimalasta sitä korvaamaan nousee uusi Leningrad 2 (LAES 2). Sen painevesireaktori on uusinta venäläistä ydinteknologiaa: tietokoneohjattu ns 3+-sukupolven VVER-reaktori, jossa myös Fukushiman kokemukset on otettu huomioon.

Olennaisin ero Stalinin ajan teknologiaan on paitsi digitaalisuus, myös se, että tässä voimalassa on useita aktiivisia ja passiivisia turvajärjestelmiä.

Kaikissa venäläisissä ydinvoimaloissa, lukuun ottamatta Novovoronetsin ja Sosnovyi Borin uusimpia yksikköjä, reaktoreilla ei ole suojakuorta.Timo Sipola / Yle

Painevesireaktoreilla vastaaviin tehoihin päästiin vasta paljon myöhemmin. Ne ovat silti vakaampia käyttää.

Sosnovyi Borin vanhaa ja uutta voimalaa voisi verrata edelleenkin käytössä olevaan, mutta 1950-luvulla Neuvostoliitossa suunniteltuun autoon ja toisaalta nykyaikaiseen tietokoneavusteiseen autoon.

Molemmilla voi ajaa, mutta tietysti tekniikka on kehittynyt vuosikymmenten vieriessä. Uusissa autoissa on myös turvajärjestelmiä joista 1950-luvulla saattoi vain uneksia.

– Vanhaa RBMK-teknologiaa ei voi verrata näihin uusiin tietokonetekniikkaan perustuviin VVER-1200 laitoksiin. Ne ovat ihan eri maailmasta, sanoo LAES2:n vuoropäällikkö Matvei Ganchev.

Kun tällainen reaktori pääsee lähtemään käsistä, voi käydä niin kuin Tšernobylissä kävi.

Tämän vanhan reaktorin ja sen ympärillä olevan laitoksen historia on moninainen. Sitä on tällä vuosikymmenelläkin remontoitu ja saatu toimintakuntoon, vaikka asiantuntijat jo pelkäsivät, ettei grafiittihidasteisen reaktorin vaarallisella tavalla vääntyneille grafiittikanaville voisi enää tehdä mitään.

Piipitystä ytimessä

Piipitys taajenee olennaisesti kun tullaan ykkösreaktoriin, voimalan vanhimpaan reaktoriin.

Tiedän että säteilyä ei voi kertyä vaarallisen paljon, mutta dosimetrin tiivis tahti silti hieman hermostuttaa. Siirrän kameraa noin metrin ja piipitys hidastuu hieman. Vieressäni seisoo voimalan käyttöosaston varajohtaja Ivan Babich.

– Tämä on täysin luotettava ja kontrolloitavissa oleva laitos.

LAES2:n käyttöosaston varajohtaja Ivan Babich vakuuttelee laitoksen olevan turvallinen ja kontrolloitavissa. Timo Sipola / Yle Leningrad 1 -reaktorin ytimen sulaminen 30.11.1975LAES1:n ykkösreaktorin ohjaamon ydinpolttoainenippuja kuvaava suuri monitori on vaikuttavan näköinen.Timo Sipola / Yle
  • Tapahtuma sai alkunsa 30.11.1975, kun ykkösreaktoria oltiin käynnistämässä uudelleen huoltoseisokin jälkeen. Tehoa hitaasti nostettaessa ydinreaktio riistäytyi vähintään kahdesti operaattoreiden hallinnasta ja noin kolmekymmentä polttoainenippua suli.
  • Tapahtuma oli toiseksi pahin RBMK-reaktorityypille tapahtunut häiriö Tšernobylin vuoden 1986 onnettomuuden jälkeen.
  • Neuvostoliitto pyrki salaamaan tapahtuman järjestelmällisesti, eikä siitä ole vieläkään saatavilla virallisia dokumenttejä.
  • STUKin julkaisemissa säteilymittauksissa vuosilta 1975–1976 Suomessa ei ole havaittavissa tilastollisesti merkittäviä poikkeamia säteilylukemissa.
  • Reaktoria tuuletettiin suoraan ilmakehään kuukauden ajan ja tonneittain saastunutta puhdistus- ja lauhdevettä juoksutettiin Suomenlahteen.
  • Vakavamman Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden 26.4.1986 tapauksessa reaktori oli täynnä käytettyä polttoainetta.

Lähde: Wikipedia

Mies on ollut voimalassa töissä lähes neljännesvuosisadan ja puhuu tottuneesti voimalan nykykunnosta korjausten jälkeen.

Turvallisuuteen ja käytettävyyteen on tehty parannuksia sekä eurooppalaisella että venäläisellä rahalla Tšernobylin ja Fukushiman onnettomuuksien jälkeen.

Kahden vanhimman reaktorin viereen on esimerkiksi rakennettu Fukushiman kokemusten jälkeen molemmille 2 700 kuution jäähdytysvesitankit ja niiden yhteyteen dieselgeneraattorit sähkökatkon varalle.

Suojaton olo

Pyydän Babichilta paria työntekijää reaktorisaliin tv-jutun mannekiineiksi. Ihan polttoainesauvojen päälle kukaan ei mene, mutta muuten reaktorisalissa liikutaan vapautuneen oloisesti.

Tämä ei ole ensimmäinen kertani venäläisessä ydinvoimalassa. Joka kerta minua on hirvittänyt eniten reaktorin suojarakennuksen puute.

Suojarakennus rajoittaisi radioaktiivisia päästöjä räjähdyksissä ja vuodoissa sekä suojaisi laajarunkokoneella tehdyiltä terrori-iskuilta. Tästä vanhasta reaktorista puuttuu sydänsieppari, joka voisi onnettomuustilanteessa hallitusti ottaa vastaan sulavan ytimen.

Vanhoissa venäläisissä ydinvoimaloissa reaktorin on vain tavallinen teollisuushallin katto, mutta ei varsinaista suojarakennusta.Timo Sipola / Yle

Moderneimmissa laitoksissa reaktorihallia suojaa monen metrin paksuinen teräsbetoniseinä, jonka läpi kuljetaan ilmalukon kautta. Sellaiset rakennettiin Loviisaan 1977 ja 1980 valmistuneisiin venäläisiin painevesireaktoreihin.

Teknisesti se olisi ollut aina mahdollista, mutta koska Venäjällä ei ole aiemmin vaadittu ydinvoimaloihin suojakuorta, reaktorihalli on siellä ollut käytännössä teollisuushalli, jossa reaktorin päällä on vain katto.

Täällä en näe sen vuotavan, mutta muualla olen nähnyt vesipisaroiden usein tippasevan vuotavan katon läpi reaktorihallin lattialle asetettuihin sinkkiämpäreihin.

Epävakaus suurin puute

Suomalaisten säteilyturva-asiantuntijoiden kannalta olennaisin ero tämän voimalan ja modernin painevesivoimalan välillä on kuitenkin grafiittihidasteista reaktorityyppiä vaivaava epästabiilius. Siksi tällaisen voimalan ohjaaminen on erityisen haastava tehtävä.

Valvomohenkilökunnan pätevyys ja henkinen kestokyky myös tarkistetaan säännöllisin väliajoin. Hyvät hermot pitää olla.Timo Sipola / Yle

Alan diplomi-insinöörikoulutuksen lisäksi vaaditaan erikoiskoulutusta. Valvomohenkilökunnan pätevyys ja henkinen kestokyky myös tarkistetaan säännöllisin väliajoin.

– Täytyy olla hyvin vastuullinen ja tarkkaavainen henkilö. Täällä työskentelevät henkilöt käyvät läpi erikoiskoulutuksen, sanoo laitoksen käyttöpäällikkö Alexander Zakharzhevskiy.

Täällä työskentelevät henkilöt käyvät läpi erikoiskoulutuksen. Alexander Zakharzhevskiy

Tšernobylin onnettomuuden jälkeen vuonna 1986 täälläkin tehtiin säätösauvojen toimintaan muutoksia. Sekä suomalaisten että venäläisten ydinvoima-asiantuntijoiden mukaan vastaavan onnettomuuden ei pitäisi olla mahdollinen täällä.

Grafiittikanavien vääntyminen hirvitti tutkijoita

Venäjällä ja Suomessa on viime vuosina oltu huolissaan voimalan näiden reaktorien sydämissä havaituista vakavista vaurioista. Polttoainesauvoja suojaava säteilyn vaikutuksesta paisunut hiiligrafiitti on painanut polttoainekanavat väärään asentoon.

RBMK-laitosten reaktorisydämissä käytetään neutronien hidastimena grafiittia. Säteilyn vaikutuksesta grafiitti kutistuu, laajenee, taipuu ja säröilee, mikä aiheuttaa polttoainekanaviin taipumia. Tämä taas voi aiheuttaa polttoaineen tai säätösauvan jumiutumisen kanavaan tai pahimmillaan polttoainekanavan paineputken rikkoutumisen.

Vanhaan RBMK-tyyppiseen ydinvoimalaan on tehty paljon turvallisuusparannuksia. Reaktoreille on muun muassa rakennettu 2700 kuution jäähdytysvesisäiliöt ja niille varageneraattorit siltä varalta, että tulee sähkökatko.Timo Sipola / Yle

Ykkösreaktori ajettiin alas kesällä 2012 sen grafiittihidasteessa ilmenneiden halkeamien ja turpoamisen takia. Näitä vaurioita voimalassa korjattiin alkuvuodesta 2013 ja paikan päällä käyneet suomalaiset säteilyturva-asiantuntijat tutustuivat ongelmaan.

Venäläiset ympäristöjärjestöt ja tutkijatkin ovat vaatineet vanhojen reaktoreiden sulkemista välittömästi. Myös Suomen säteilyturvakeskus oli huolestunut tilanteesta.

Reaktori kytkettiin kuitenkin korjausten jälkeen takaisin sähköverkkoon joulukuussa 2013.

Molemmissa vanhoissa reaktoreissa taipumat oikaistiin erikoistyökaluin ja nyt Säteilyturvakeskuksessa ollaan sitä mieltä, että tilanne on saatu Sosnovyi Borissa hallintaan.

– Toiselta puolelta haljenneet grafiittikanavat on kuitenkin sahattu halki toiseltakin puolelta. Näin halkeamat on saatu puristettua takaisin kokoon ja kanavat sallittuihin arvoihin, kertoo Stukin tarkastaja Jukka Mettälä.

Käytöstä poisto saattaa viedä kymmeniä vuosia

Leningradin ydinvoimalan vanhimmalla yksiköllä Sosnovyi Borissa on käyttölupa ensi vuoden loppuun saakka.

Pietarin alueen sähköhuollon kannalta aivan keskeistä reaktoria ei voida sulkea ennen kuin Leningrad kakkosen ykkösreaktori otetaan käyttöön.

Jäljelle jäävien kolmen vanhan voimalan reaktorin sulkemisen aikataulu on sidoksissa Sosnovyi Borin uuden voimalan yksiköiden käyttöön ottoon.

Pelkästään ydinpolttoaineen purkaminen reaktorista kestää viisi vuotta. Ivan Babich

Tämän hetken suunnitelma on aloittaa alasajo toukokuussa 2018 kun Leningradin uuden voimalan, Hanhikiven referenssilaitoksen, on määrä alkaa tuottaa sähköä valtakunnan verkkoon. Voimalat ikään kuin ajetaan ristiin. Samalla kun uuden tehoa nostetaan, vanhaa ajetaan alas.

Mutta kokonaisuudessaan epävakaiden RBMK-reaktoreiden käytöstä poistaminen kestää vielä vuosikymmeniä.

– Ymmärtääkseni vanhan ydinvoimalan korvaamisohjelma tulee kestämään vuoteen 2028 saakka, mutta kaikki riippuu tietysti poliittisista kuvioista ja muista asioista joilla voi olla vaikutusta aikatauluun, sanoo uuden ydinvoimalaitoksen käyttöpäällikkö Matvey Ganchev.

Turbiinisalin lattiatasossa on vielä puhelinkopit.Timo Sipola / Yle

Vanhan voimalan reaktoreiden alasajoa alettiin valmistella jo vuosia sitten. Babichin mukaan käytöstä poistamisohjelmaa varten on olemassa tarvittavat varat. Käytöstä poistamisesta vastaa oma erityinen yksikkönsä.

– Pelkästään ydinpolttoaineen purkaminen reaktorista kestää viisi vuotta. En osaa antaa tarkempaa vastausta siihen kuinka monta vuotta tarvitaan muihin sulkemiseen liittyviin toimiin, sanoo Babich.

Mitään ongelmia hän ei reaktorin käytöstä poistamisessa näe.

Stukin Mettälä arvioi, että yhden yksikön kohdalla kestää 10 vuotta, ennen kuin rakennuksia päästään purkamaan.

Vanhan laitoksen työntekijöillä riittää töitä pitkään alasajon parissa, mutta Babichin mukaan osa henkilökunnasta on siirtynyt ja voi siirtyä jatkossakin töihin uuden voimalan puolelle.

Paljonko säteilyä kertyi?

Kierros on ohi. Vanhan laitosyksikön vierailijoiden pukuhuoneista ja vaatteiden vaihdosta vastaava vanhempi rouva on yhtä tiukkana kuin lähtiessä.

Voimalalla vierailevien turvatoimet ovat tiukat ja niiden noudattamista vahditaan tarkasti.Timo Sipola / Yle

Palatessa mennään pelkissä alushousuissa hänen tiukassa ohjauksessaan säteilymittauslaitteen läpi. Pois ei pääse ennen kuin mittauskarsinan laitteisto piippaa oikealla tavalla. Laitoksen vierailuvaatteet, kengät ja kameran jalustan suojatkin jäävät turvallisuuskäsittelyyn.

Kierroksen päättyessä dosimetrini näyttää 16 mikrosieverttiä. Se on enemmän kuin mitä suomalaisessa voimalassa samanlaisella kierroksella saisi, mutta ei mitenkään erityisen paljon.

Se on alle puoli prosenttia keskivertosuomalaisen vuodessa saamasta annoksesta (3,7 mSv) ja alle promille ydinvoimalaitoksen työntekijälle vuosittain sallitusta annoksesta (20 mSv).

Dosimetri kertoo, paljonko säteilyä on voimalakierroksella saanut. 16 mikrosieverttiä ei ole paha.Timo Sipola / Yle

Kun kaikki menee hyvin, vanhakin reaktori on turvallinen. Vaara piileekin siinä, jos tapahtuu onnettomuus.

Jos epävakaaksi tiedetty grafiittihidasteinen reaktori lähtee käyttäjiensä käsistä, tilanne voi olla arvaamaton. Reaktorilla ei ole suojarakennusta eikä sydänsiepparia.

Tässä voimalassa on jo aikaisemmin koettu toiseksi pahin RBMK-reaktorityypille tapahtunut häiriö Tšernobylin vuoden 1986 onnettomuuden jälkeen.

Tunnelmat ydinvoimalasta poistuessa ovat ristiriitaiset. Vaikka ykkösreaktori suljetaankin toivon mukaan ensi vuonna, kolme muuta jäävät vielä toimimaan. Menee joka tapauksessa yli kymmenen vuotta ennen kuin viimeinenkin vanhoista myllyistä lakkaa porskuttamasta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pää kesti, kukkaro ei – Markus Vilmi pisti koko omaisuutensa likoon, muttei päässyt maailman ympäri

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Lokakuu 8 - 08:45

Kesäkuun alussa 2017 someen ilmestyy kaksi sanaa: Himene myyty. Valtavasta työmäärästä, suuresta rahanmenosta ja lähdön innosta jäi koruton toteamus blogiin postattavaksi.

Se oli kokkolalaisen rekkakuskin elämänkokoinen unelma. Se syntyi kauan sitten pikkujollassa mökkivesillä Pohjanlahdella ja kasvoi rekan ratissa kilometri kilometriltä pakahduttavaksi lähdön tarpeeksi.

Totta haaveesta tuli, kun Markus Vilmi osti Ruotsista riittävän suuren purjeveneen, jolla uskalsi lähteä maapalloa kiertämään.

Markus Vilmin arkisto

Äänestä kuuluu lämpö, kun mies kuvailee Sy Himeneään:

– Arvin Laurinin suunnittelema, suippoperäinen Laurinkoster 28. Näitä on tehty vain 250. Runko on 8,35 metriä pitkä, leveys 2,5 ja syväys 1,4 metriä. Kestää keliä paremmin kuin moni isompi.

Vene irtosi kruunun huonon kurssin takia edullisesti, mutta korjaamiseen paloi rahaa.

– Vene tuli maksamaan 17 000 euroa, kunnostus 60 000, Markus muistelee.

Monellako eurolla maailman ympäri?

Irtiotto arjesta maksaa. Jo pelkkä lähtemään pääseminen söi euron toisensa perään. Reissun valmistelukin nieli parin vuoden palkat.

– Säästin laittamalla kämpän vuokralle ja muuttamalla äidin luokse lapsuudenkotiin asumaan. Oikeastaan kaikki rahat ja vapaa-aika menivät veneen varusteluun, Markus kertoo.

Maanantai 14. lokakuuta 2013. Uusi hella löytänyt paikkansa. Keittiö lakkausta vaille valmis. (Markus Vilmin blogi)

Markus Vilmin arkisto

Markus laskeskeli pystyvänsä kiertämään maapallon 30 000 eurolla. Reissun hän ajatteli rahoittaa myymällä asuntonsa. Suureen tuntemattomaan piti startata yhtä matkaa tamperelaisen ystäväpariskunnan kanssa. Kaverit pääsivät matkaan, Markus ei.

– Minulla siirtyi lähtö vuodella. En voinutkaan heti myydä kämppää, kun en saanut vuokralaista pihalle.

Markus Vilmin arkisto Toiset lähtevät, toiset haaveilevat

Kukapa ei olisi lukenut tarinoita heistä, jotka uskaltavat repäistä ja heittäytyä downshiftaamaan.

Mitä paremmilta oksilta ihminen vapauteensa pyrähtää, sen helpompi ratkaisua on ymmärtää. Hyvästä toimeentulosta lienee kertynyt sen verran säästöön, ettei vuoden, parin tauko murenna kivijalkaa.

Kun tavallinen duunari tavallisella palkalla ottaa vakitöistä hatkat ja myy asuntonsa, pelkkä ajatus vapaaehtoisesta tyhjän päälle heittäytymisestä hirvittää heikompaa.

Markusta ajatus huvittaa. Fiilis oli juuri päinvastainen.

– Oli upea olo. Vapauttava tunne, että nyt ei ole mitään stressiä. Ajatus, että en ehkä tule koskaan takaisin. Töissä yrittivät ehdottaa, että ota vuosi virkavapaata ja käy Karibialla, mutta en halunnut sellaista kiirettä niskaani.

Markus Vilmin arkisto

Matka alkoi. Nyt ollaan menossa etelää kohti keulapurjeet virsikirjalla tuuliperäsimen ohjaamana. Nopeus 4 solmua.

Sy Himene irtosi Kokkolan Ykspihlajan Potin laiturista 9.5.2014. Ensimmäinen etappi oli Kotka ja Suurten vesien seiloritapahtuma.

Markus arveli palaavansa maailmanympäryspurjehdukseltaan loppuvuonna 2016. Myöhemmin hän päivitti blogiinsa saavansa reissun tehdyksi joskus 2018–2020. Toisin kävi. Suuri seikkailu kesti 1,5 vuotta.

Sinä aikana Sy Himene ehti taittaa 17 000 merimailia. Alkureitti Euroopassa oli vasta esimakua: Kotka - Tallinna - Gotlanti - Tanskan Ronne - Ranska - Espanja.

Perjantai 25. heinäkuuta 2014: Nyt on Biskaja ylitetty. Nyt ollaan täällä La Corunassa Espanjassa. Aika leppoista oli purjehtiminen Biskajan yli. Matkaa kertyi 350 merimailia, aikaa meni 3 vuorokautta ja 8 tuntia. Koneella tuli ajettua aika paljon heikkojen tuulien takia. Nyt tulee viikon odottaminen kevyempiä tuulia, koska Atlantille on luvattu 25–30 solmun tuulia.

Markus Vilmin arkisto

– Se oli sellaista leppoisaa reissaamista. Ei ollut aikataulun pakkoa niskassa. Jos huvitti, jäin pidemmäksi aikaa maisemiin, jos ei, jatkoin matkaa. Välillä tein pieniä korjaushommia satamassa muille purjehtijoille, siinäkin sai pikkuisen tienattua matkakassaan, Markus muistelee.

Murheenkryyninä pikkuviat – ja isommatkin

Espanjasta Markus ja Sy Himene laskettelivat alas Portugalin rannikkoa: Cascaista Porto Santoon, Madeiralle, Lanzarottelle, Las Palmasiin, Puerto Ricoon, San Migueliin ja Santa Cruziin.

Maanantai 1. syyskuuta 2014. Porto Santo. Matka kesti Cascaista Porto Santon saarelle 4 vuorokautta 5 tuntia. Koneella tuli ajettua 50 tuntia. GPS meni rikki, onneksi oli vara-GPS mukana. Kone vuosi öljyä, mutta muuten ylitys meni hyvin, aika leppoisaa purjehdusta. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa Madeiralle.

Porto Santo, yksi Madeiran 11 kunnasta. Karu, kuiva, vähäsateinen saari.Markus Vilmin arkisto

– Kun lähdin reissuun, ajattelin, että varmasti on vastoinkäymisiä, mutta varmasti myös paljon ilon aiheita, Markus kertoo.

Mies suunnitteli ja ennakoi, mutta ei osannut varautua siihen, että Sy Himenessä riitti koko ajan korjattavaa. Maailmanympärysmatkan toteutuminen alkoi ensimmäisen kerran epäilyttää neljän kuukauden reissaamisen jälkeen, syyskuussa 2014.

– Paikkoja hajosi, vaikka melkein kaikki oli laitettu uusiksi. Kanarialla levisi uusi moottori. Siihen paloi muutamia tonneja. Tällaiseen matkantekoon tietysti kuului se, että aina sai olla jotakin laittamassa, mutta tuntui, että ylimääräistä rahanmenoa oli koko ajan.

Torstai 11. syyskuuta 2014. Lanzarottella ollaan. Ei ole reissu mennyt oikein putkeen nyt. Kone auki, vettä pääsi öljyn sekaan ja syövytti männät. Uusiksi menevät männät, sylinterien hoonaus. Tiivisteet ehkä saan kuntoon kolmen viikon sisällä, jos saan osat tänne Lanzarottelle nopeasti. Saa nähdä tuleeko mentyä pallon ympäri, kun on ollut niin paljon välinerikkoja, että reissubudjettiin on tullut iso lovi. Saa nähdä millä mielellä ollaan Karibialla, siitä riippuu, menenkö pallon ympäri vai vai en.

Markus laskeskeli, että pelkkien osien uusimiseen paloi reissulla 9 000 euroa. Se oli suuri summa reissumiehen matkakassassa.

Markus Vilmin arkisto

Moottori kunnossa. Nyt kone käy, ei savuta ja käy todella hyvin. Todella hyvällä päällä olen.

Markus Vilmin arkisto

Keskiviikko 29.10.2014 Santa Cruz. Ruuat ostettu ylitykselle: 130 l pullovettä, 240 tölkkiä kokista, 36 tölkkiä Fantaa, 30 energiajuomatölkkiä. 10 kiloa riisiä, 3 kiloa makaronia, 80 purkkia tonnikalaa, lihapullia jne. Banaaneja, omenoita ja viinirypäleitä. En tule ainakaan kuolemaan nälkään, enkä janoon.

Teneriffan myötä taakse jäi myös EU, kun Sy Himene kulki purjeet virsikirjalla kohti Afrikkaa Kap Verdelle. Matkaa kertyi 826 merimailia. Seitsemän vuorokauden purjehduksen aikana targakaaren sauma irtosi, kun muutama aalto kaatui veneen päälle.

Irronnut sauma korjaantui satamassa hitsaamalla. Pallonkiertäjästä alkoi Kap Verdellä varovasti tuntua, että ehkä paatin lastentaudit olivat viimeinkin takana ja matka jatkuisi paremmalla onnella.

– Kyllä Himene näppärä vene oli. Massat eri luokkaa kuin isoissa. Suuretkaan päälle kaatuvat aallot eivät välttämättä saa sellaista vahinkoa aikaan kuin voisivat saada isompaan paattiin. Sisätilaa olisi saanut olla enemmän. Tavaroille ei tahtonut olla riittävästi säilytyspaikkoja.

Mindelon satamakaupunki Kap Verdellä. Markus Vilmin arkisto

Kap Verdeltä Markus jatkoi kohti Karibiaa. Reitti oli kuin houkuttelevasta matkailumainoksesta: Barbados, Grenadan Carriacou - Beguia - Bonaire - Aruba - Panama. Marraskuu ehti vaihtua joulukuuksi, kun Sy Himene ilmestyi Karibian vesille.

Torstai 4. joulukuuta 2014. Matkaa Barbadokselle 140 merimailia. Yöllä meni ohi ranskalainen purjevene. 2 viikkoon ensimmäinen vene mitä on näkynyt.

Markus saapui Barbadokselle 6.12.2014. Kun muut tuijottivat koto-Suomessa sohvannurkassa Linnan juhlia, Markus nautti 32 asteen lämmöstä ja Atlantin vilvoittavista aalloista.

– Kyllä se Suomen räntäsateen voitti. Silloin oli helppo muistaa, miksi halusi palloa kiertämään.

Perjantai 12. joulukuuta 2014. Grenada, Carriacou, Tyrrell bay. Saavuin tänne aamulle klo 7. Matka meni muuten hyvin, mutta en nukkunut reiluun vuorokauteen laivaliikenteen takia. Aamulla tuli varattua telakka-aika. Tulee uusi myrkkymaali pohjaan.

Purjehtijoiden suosima ankkurointipaikka Tyrrelin lahdella Carriacoussa, Grenadalla.Markus Vilmin arkisto

Reissu tuntui jokaisen vaivan ja vastuksen arvoiselta, kun pääsi maihin näkemään ja kokemaan uusia paikkoja ja kulttuureita.

– Ihmiset. Ne olivat koko tämän reissun suola. Osan kanssa pidän yhteyttä vieläkin. Mukavaa porukkaa pitkin palloa, ainoastaan tahitilaiset yllättivät. Olivat melkein kuin suomalaisia. Tervehtivät kyllä, mutta eivät halunneet tutustua. Pysyttelivät omissa oloissaan, Markus kertoo.

Jouluaatto ja uusivuosi vaihtuivat Karibian maisemissa. Markus kolusi saaret ja ihastui Grenadaan.

– Upea paikka, upeat ihmiset. Jäin kuukaudeksi, kun ei ollut mitään aikataulua ja pakkoa lähteä.

Sy Himenen sai Carriacoulla uuden myrkkymaalin pohjaansa.Markus Vilmin arkisto

Torstai 15. tammikuuta 2015. Aika on mennyt nopeasti täällä Grenadalla. Matkan jatko tänä vuonna Panaman kanavan läpi ei ole vielä varmistunut. Voi olla, että jään tänne Karibialle vuodeksi. Olen korjaillut autopilottia ja laittanut tuuletusaukkoja jääkaapin kompressorille. On ollut mukava tavata suomalaisia, ei pääse suomen kieli unohtumaan. Keli on ollut todella sateista viikon ajan täällä Grenadalla. Moni on lähtenyt siitä syystä pohjoista kohti, mutta perjantaina kelin on luvattu paranevan.

Meren ääretön tylsyys

Tammikuun lopussa 2015 Markus lähti Beguian saarelta kohti Panamaa. Kanavan jälkeen reitti jatkui kuuluisten Galápagossaarten kautta Tyynen valtameren yli Ranskan Polyneesiaan.

Panaman kanavalla.Markus Vilmin arkisto

Lauantai 14. maaliskuuta 2015. Ranskan Polynesiaa kohti. Nyt alkaa olla kaikki kunnossa ylitykseen. Lähden länttä ja etelää kohti. 230 litraa pullovettä ja 120 litraa kanisterissa ja tankissa. Appelsiinit ja tomaatit, mitkä ostin vihannestorilta meivät jo pilalle, pärjään niitä ilmankin. Kaikki käyty läpi veneessa ja kaikki kunnossa. Ainoa mikä on rikki, on tuulimittari. Sitäkin ilman pärjää. Matka tulee olemaan heikkotulinen ensimmäiset tuhat merimailia, sitten pääsee pasaatituulille.

Markus huomasi, että yksinpurjehdus oli välillä myös äärettömän tylsää. Tekemistä piti pienissä tiloissa keksimällä keksiä. Iloinen yllätys oli, että netti pelitti välillä keskellä Tyyntä valtamerta. Hitaanpuoleisesti, mutta kuitenkin niin, että blogin päivitys onnistui.

– Matka Galápagossaarilta Ranskan Polynesiaan kesti 28 vuorokautta. Avomerellä. Yksin. Välillä oli niin äärettömän yksitoikkoista, että meinasin ihan kypsyä. Yritin kalastella, katsoin joskus läppäriltä leffan. En ole lukuihmisiä, mutta Tyynen valtameren ylityksen aikana tein ennätykseni, luin neljä englanninkielistä kirjaa. Ei ole tarvinnut sen jälkeen enää lukea, Markus nauraa.

Yksinpurjehtijan kaveri. Markus osti Singerinsä Ranskan Polynesiasta.Markus Vilmin arkisto

Lauantai 21. maaliskuuta 2015. Päivän uutinen: 2 metrin pituinen hai vei mun parhaimman uistimen. Samalla kelasta lähti 50 metriä siimaa. No vielä on kelassa jäljellä siimaa 300 metriä.

Yksinäiset viikot avomerellä vaativat psyykeeltä paljon. Pään pitää kestää. Kaikilla ei Vilmin mukaan kestä.

– Olen törmännyt tyyppeihin, jotka maihin päästyään sanoivat, etteivät ikinä astu enää veneeseen. Sen myös huomasi, että yksinpurjehtijat ovat maissa heti samaa jengiä, iltoja vietetään yhdessä, kun on sama mieli ja samat kokemukset, Markus kertoo.

Maanantai 6. huhtikuuta 2015. Tuuli SE 15-20 kn. Pilvetön taivas, lämmintä ulkona +31, sisällä +29. Kaikki hyvin. Tekemisen puute kyllästyttää.

Markus piti yhteyttä muihin venelijöihin SSP-radion, sateliittipuhelimen ja tekstiviestien välityksellä.

– Silti olet totaalisen yksin. Muutenkin vastusti. Melkein koko Tyyni valtameri oli vastatuuleen purjehdusta, kun kaiken päälle olin reissussa El Niño -vuonna. Kaikki purjehtijat kirosivat, että pitikin valita pahin El Niño -vuosi miesmuistiin. Joka puolella oli sinä vuonna sykloneja, Markus muistelee.

Markus Vilmin arikisto Matkakassan pohja paistaa uhkaavasti

Avomerellä oli viikkokausia aikaa fundeerata lähitulevaisuuden vaihtoehtoja. Matkakassa alkoi olla niin finaalissa, että oli pakko tehdä päätöksiä.

– Päädyin siihen, että pistän Sy Himenen telakalle 15 kuukaudeksi Ranskan Polynesiassa. Palaan kotiin ja tienaan rahaa reissun jatkamista varten.

Paitsi, että Suomessa ei ollut odottamassa työpaikkaa, eikä omaa asuntoa. Markus oli laittanut lähtiessään koko omaisuutensa likoon yhden kortin, Sy Himenen, varaan.

Eikä Ranskan Polynesiasta irronnut lentolippua Suomeen alle 2 000 euron. Oli pakko jatkaa matkaa Uuteen-Seelantiin, missä lipun sai vajaalla 700 eurolla. Markus päätti sinnitellä matkakassansa jämillä eteenpäin.

Selfie Ranskan Polynesiaan kuuluvalla Nuku Hivan saarella.Markus Vilmin arkisto

– Kolusin saaret ja mantereet aina kunnolla, ja välillä olin pitkäänkin maissa. Rahaa kului yllättävän paljon. Olin ajatellut, että satamissa olisi veneitä, jotka kaipaisivat vähän korjausapua, mutta ei niitä paljon ollut. Ranskan Polynesiassa tein ruotsalaiselle katamariinille vähän isomman koneremontin, se palkka upposi kokonaan rikkoutuneen autopilotin uusimiseen.

Markus ja Sy Himene poikkesivat esimerkiksi Nuku Hivalla - Tuamotulla - Tahitilla - Muorealla - Bora Boralla - Tongalla Vava'ulla - Ha'apaissa ja Tongatapulla.

Patikkareissu Nuku Hivan vesiputoukselle.Markus Vilmin arkisto

Nuku'alofa. Taas hajosi laturi koneesta, edellinen kesti 2 viikkoa. Meni säädin laturista, ostin uuden laturin täältä Nuku'alofasta. Nyt on kone taas kunnossa. Ei siinä vielä kaikki ollut, meni ssb-radio rikki. Joutuu pärjäileen Uuteen Seelantiin ilman. Onneksi vielä satelliittipuhelin toimii... Aika on mennyt hitaasti. Kävin yhtenä päivänä saarikierroksella paikallisen taksikuskin kanssa . Eipä tämä Nuku'alofa kovin kummonen paikka ole. Todennäköisesti en tule käymään toista kertaa, vaikka ihmiset ovat todella ystävällisiä.

Nuku'alofan maisemia Tongan Tongatapulla.Markus Vilmin arkisto

Sunnuntai 31. toukokuuta 2015. Tahitilla ollaan. Muutama päivä on mennyt venettä korjatessa, levätessä. En vielä tiedä jatkosuunnitelmista. Ainakin olen täällä viikon. Olen miettinyt minne jätän Himenen vuodeksi. Ehkä purjehdin takas Tuamotulle tai menen Uuteen Seelantiin.

Markus sai raavittua matkakassaan täydennystä, kun Tahitilta löytyi muutamia veneitä, jotka kaipasivat pieniä korjauksia. Vaikka rahaa ei ollut tuhlattavaksi, reissusta ehti ja pystyi vielä myös nauttimaan täysillä. Markus purjehti Vava'ulle ja osallistui Himenellään purjehduskisaan.

Myrsky vei mahdollisuuden työlupaan

Tiistai, 29. syyskuuta 2015. Whangarei New Zeland. Tulin tänne koneella. Taas meni polttoainelinja tukkoon. Tyhjennän tankin dieselistä, kun lähden takaisin Suomeen. Kun palaan takaisin, on tarkoitus vaihtaa tankki isompaan joka tapauksessa. Olen alkanut laittamaan venettä pikku hiljaa säilytyskuntoon. Vielä on paljon järjestettävää ja talvikuntoon laittamista. Himene nousee ylös todennäköisesti 15. tai 19. lokakuuta. Telakalla on tarkoitus olla 15 kuukautta. Tänään kävin kaupungissa kumiveneellä ruokaostoksilla. Tuli nähtyä myös toinen suomalainen vene.

Epäonni seurasi kerta toisensa jälkeen kokkolalaisen maailmanmatkaajan kintereillä. Kova vastatuuli, 25 metriä sekunnissa ja 6–8 metriset aallot pakottivat Sy Himenen odottelemaanTongalta lähdön jälkeen kuusi vuorokautta.

– Ei ollut puhettakaan, että olisi voinut lähteä sellaisessa vastatuulessa kohti Uutta-Seelantia.

Odottelun takia meni mahdollisuus nuorisotyölupaan. Jos mies olisi ehtinyt 2 päivää aikasemmin maahan, hän olisi ollut vielä 34-vuotias ja oikeutettu nuorisotyölupaan.

– Ajatus Uuteen-Seelantiin jäämisestä ja töiden etsimisestä tyssäsi siihen.

Uusi Seelanti, WhangareiMarkus Vilmin arkisto

Sy Himene jäi telakalle ja Markus osti viimeisillä rahoillaan lentolipun Suomeen. Kokkolan kämppä oli myyty, tavarat varastoitu kesämökille. Markus päätti kokeilla kepillä jäätä ja soitti Uudesta-Seelannista entiselle työnantajalleen. Kannatti. Pomo lupasi työpaikan heti takaisin.

Markus palasi kotiin ja asettui asumaan jälleen äidin luokse lapsuuskotiinsa. Oli itsestäänselvää, että Sy Himene laskettaisiin vesille reissua jatkamaan heti, kun rahaa olisi taas riittävästi tienattuna.

Lauantai 25. kesäkuuta 2016. Jatkosuunnitelmia. Olen pahoillani, jos ei ole kuulunut hetkeen mitään. Aika on mennyt töissä Suomessa. Tarkoitus on jatkaa matkaa ensi huhtikuussa 2017. Hyvää juhannusta kaikille täältä Suomesta!

Sy Himenen reissu ohi.Markus Vilmin arkisto

Sy Himenen telakkapaikasta sai pulittaa kurssista riippuen 200–250 euroa kuukaudessa.

– Sillä seudulla ei ole mikään halpaa. Kuitenkin kuulemma Tyynellä valtamerellä Uusi-Seelanti ja Australia ovat parhaita paikkoja laittaa vene kuntoon, Markus sanoo.

Viikot ja kuukaudet kuluivat kotikonnuilla. Pikku hiljaa kävi niin, että maailman ympäri purjehtiminen ei ollutkaan enää niin kiinnostava ajatus.

– Jotenkin tuli vain sellainen tunne, että ei sinne enää jaksa lähteä kykkimään.

Päätöstä pysyä Kokkolassa vahvisti myös nykyisen avovaimon tapaaminen. Helmikuussa 2017 Markus päivitti pitkästä aikaa blogiaan:

Reissu ei jatku, Sy Himene myyntiin.

Sekään ei mennyt ihan nappiin. Markus lensi Uuteen-Seelantiin, missä odotti ikävä yllätys.

– Oli sovittu, että telakka katsoisi veneen perään. Eivät katsoneet. Himenen sisusta oli homehtunut kokonaan. Vain mastot, purjeet ja elektroniikka säilyivät kunnossa. Menihän se kaupaksi, mutta eihän siitä mitään hyvää hintaa saanut, kun omistaja joutui verhoilemaan kaiken uusiksi, Markus harmittelee.

Harmittaako puolipallon miestä?

Markus Vilmi pisti omaisuutensa likoon, mutta ei silti päässyt maailman ympäri. Harmittaako miestä?

– Ei. Pääsinhän puoleen väliin. 17 000 merimailia, se on paljon enemmän kuin moni purjehtii koko elämänsä aikana!

Onko mielessä edes häivähtänyt katkeruuden poikanen? Tyssäsihän reissu oikeastaan huonoon tuuriin, kun jatkuvat pienet ja isommat vastoinkäymiset söivät matkakassan ja torppasivat suuren unelman.

– Mä olen niin tottunut. Mulla on tuota huonoa onnea riittänyt aina. Kerrankin kun tulin Ruotsista sateessa ja pääsin laituriin, muilla paistoi aurinko, mun kohdalla satoi edelleen, Markus nauraa.

Markus Vilmin arkisto

Mies sanoo, ettei kadu pätkääkään, että myi asuntonsa ja laittoi rahansa kiinni unelmaan.

– Sai nähdä maailmaa vähän eri tavalla. Moni ei voi käsittääkään, kuinka erilaista elämä on muualla. Parasta olivat ihmiset. Toiseksi parasta purjehtiminen, vaikka se olikin välillä puuduttavan tylsää. Ja vaikka rahat menivät, mitä väliä. Ei me niitä kuitenkaan hautaan saada. Se oli tämän kokemuksen hinta, Markus kuittaa.

Avovaimo, pieni tytärpuoli ja oma talo pitävät Markuksen jalat tiukasti kuivalla maalla Kokkolassa.

– On mulla laiturissa moottorivene. Kaksi merimailia oon käynyt ajelemassa. Ei ole hirveä innostus ollut vesille. Toisaalta eihän sitä ikinä tiedä. Ehkä joskus ostan uuden veneen ja purjehdin reissun loppuun, tai sitten en.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Gunborg, 100, keksi aikanaan hitin – nyt keltainen sadetakki on taas haluttu

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Lokakuu 6 - 19:15

Jokainen sodanjälkeinen sukupolvi tuntuu löytävän keltaisensa jossakin elämänsä vaiheessa. Tämän hetken kiinnostusta selitetään Ultra bra -yhtyeen paluulla, bändin vuonna 1997 tekemällä Sinä lähdit pois -videolla ja fanien halulla pukeutua videon mukaiseen kostyymiin.

Aleksi Koskinen

Rukkaa valmistuttavan L-Fashion Groupin brand manager Jeri Luhtanen näkee buumin taustalla myös laajemman ilmiön.

– Vanhat suomalaiset kulttimerkit ovat nyt nousussa. Karhun lenkkarit ja Rukan sadetakki kiinnostavat, Luhtanen kertoo.

Keltaisen retrotakin tarina alkaa lähes 70 vuoden takaa Kokkolasta.

Tarvittiin Helsingin olympialaiset ja Kokkolan navetta

Ensin piti kastua kunnolla, että Kokkolassa ymmärrettiin ruveta tekemään sadevaatteita.

Roger ”Rukka” Störlingin, Gunborg Lehmuksen sekä Gurli ja Henry Simellin pyörittämässä pienessä Ab Sportsbeklädnad Urheiluvaatetus Oy:ssä ommeltiin jo vuonna 1950 raappahousuja ja verryttelypukuja.

Idea sadevaatteista syntyi, kun Rukka Störling moottoripyöräili kaatosateessa viitisensataa kilometriä Kokkolasta Helsingin olympialaisiin.

Kipinäksi tarvittiin myös Gunborgin äidiltään ulkomaantuliaisina saama muovitettu takki, tanskalaisen insinöörin keksintö muovin saumauskoneesta ja Finnlaysonin muovittamat kankaat.

Gunborg Lehmuksen suunnittelema ja kaavoittama ensimmäinen sadetakki syntyi 1950-luvun alkupuolella vanhassa kokkolalaisessa navetassa. Pohjanlahden rannikkokaupungissa oli itsestäänselvää, että väri oli merellä hyvin näkyvä keltainen.

Satoja tuhansia takkeja

Klassikkosadetakkia on tehty valtavia määriä. Siihen voi törmätä suomalaisissa kodeissa ja kesämökeillä. Rukka-nimi ilmestyi takkiin vuonna 1966, kun Urheiluvaatetuksesta tuli Roger Störlingin lempinimen mukaisesti Rukka Products.

Rukkatakkien "äiti" Gunborg Lehmus ja mallit valmiina sadevaatteiden esittelyyn.Gunborg Lehmuksen arkisto

Kokkolaan myöhemmin rakennettu tehdas työllisti parhaimmillaan satoja ompelijoita, ja töitä painettiin monessa vuorossa. Sadetakkeja lähti Suomen lisäksi maailmalle: Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan ja Saksaan. Ne nähtiin myös mallien päällä messunäytöksissä esimerkiksi Milanossa ja Pariisissa.

Keltainen väri piti pintansa kauan, kunnes sininen ja punainen kiilasivat ohi. Vanhemmat halusivat pojille siniset ja tytöille punaiset sadeasut.

Lähes alkuperäisen näköinen

Keltainen sadetakki on pysynyt tuotekehittelystä huolimatta yllättävän samankaltaisena vuosikymmenestä toiseen. Gunborg Lehmus halusi takista riittävän rennon ja yksinkertaisen. Hänen mielestään takissa piti olla hyvä leikkaus, huppu ja taskut. Myös pituus oli lähes nykyistä luokkaa.

Gunborg oppi käsityötaidot ensin äidiltään ja koulutti myöhemmin itseään Uudessakaarlepyyssä, Helsingissä ja Tukholmassa.

Rukka-sadetakin prototyyppikappale 1950-luvun alusta – arkikäytössä omistajallaan Jan Lehmuksella edelleen.Kati Latva-Teikari / Yle

Gunborgin pojanpoika Jan Lehmus omistaa 1950-luvun prototyypin ja on ylpeä takistaan.

– Hihoissa on mustat kangasresorit ja helmassa ohut, musta koristeraita. Myöhemmin resorit jätettiin pois, koska nehän kastuivat heti sateessa, Jan kertoo.

Hänen mielestään vuosikymmeniä vanha takki on edelleen hyvä, vaikka se onkin vähän kankeaa, paksua ja hengittämätöntä materiaalia.

Keltainen sadetakki yllätti syksyllä 2017

1990-luvulla Luhtaan sulautuneen Rukan sadevaatteet ovat pysyneet koko ajan tuotannossa. L-Fashion Groupin brand manager Jeri Luhtasen mukaan Luhta-konsernissa myytiin kuumimpina vuosina kymmeniä tuhansia sadetakkeja ja –housuja.

Uudet, kosteussuojatut materiaalit ja lukuisten brändien kilpailu ovat kuitenkin syöneet perinteisten sadevaatteiden suosiota. Rukka-sadetakkeja on viime vuosina valmistettu kysynnän mukaan. Syksy 2017 yllätti ja tyhjensi varastot.

– Olisi mennyt satoja takkeja enemmän kuin osasimme odottaa. Uusia teetetään koko ajan, Jeri Luhtanen kertoo.

Keltaisesta sadetakista on nyt tullut nuorten keskuudessa samanlainen muoti-ilmiö kuin vaikkapa merkkilenkkareista, -tennareista tai jumppapussukoista.

100-vuotias Gunborg Lehmus suunnitteli aikoinaan Rukan keltaisen sadetakinMaisa Järvelä Gunborg ei ole pröystäillyt hitillään

Gunborg Lehmuksen pojanpoika haaveilee myös sadetakin teosta. Kodin ullakolla on vielä muutama rullallinen alkuperäistä muovikangasta.

– Ollaan mietitty velipoikien kanssa, että olisihan se mahtavaa, jos me kolme tekisimme tai teettäisimme takit itsellemme, kertoo Jan Lehmus.

Mitä miettii heinäkuussa 2017 pyöreät 100 vuotta täyttänyt Rukka-sadetakkien äiti menestyksestään? Yllättyi ja liikuttuikin aikoinaan, kun Tukholmassakin tuli monta omaa, keltaista sadetakkia vastaan.

Muuten Gunborg on pitänyt matalaa profiilia eikä ole hitillään pröystäillyt. Vetänyt vain keltaisen sadetakin päälleen ja mennyt pihalle harvavoimaan.

– Onhan se iso juttu jokaiselle. Keksit jotakin, joka menee maailmallekin jakoon. Olisihan se outoa, jos ei edes hiljaa mielessään olisi ylpeä saavutuksestaan, sanoo Jan Lehmus.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Talkooväki käytti 10 000 työtuntia ja kunnosti järven – rautapitoisuus löi ällikällä

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 6 - 16:09
Palkittua vapaaehtoistyötäPaulus Markkula / Yle

Jäälinjärven talkookunnostukset palkittiin yhdessä talkoilla kunnostetun Honkalanrannan luonnonsuojelualueen ja Iijokisoudun kanssa 100 suomalaista vesistötekoa - kampanjan palkinnolla lokakuun alussa.

Jäälinjärven talkoita pidetään hyvänä esimerkkinä siitä, että vesistöjä voidaan parantaa vapaaehtoisten työllä.

Kunnostustöitä on johtanut Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys yhteistyössä vesi- ja ympäristöviranomaisten kanssa.

Jo entuudestaan oli tiedossa, että Pohjois-Pohjanmaalla Perämereen laskevan Kalimenjoen alueen vedet ovat happamia ja rautapitoisia. Silti raudan suuri määrä löi vesistön kunnostajat ällikällä.

Rautapitoisuus tuli näyttävästi esiin, kun Kalimenjoen vesistöön kuuluvan Jäälinjärven kunnostajat rakensivat järveen laskeville vesille luonnonmukaiseen suodattamiseen soveltuvia kosteikkoja.

Suurin kosteikko on Jäälinjärven kaakkoispuolella Saarisenojassa Kalamäelllä. Ojan kautta järveen laskee suurin osa sen vedestä. Kosteikon yhteyteen on rakennettu myös saostusallas, jonka kautta puhdistettavaksi johdettava vesi virtaa.

– Laskimme karkeasti, että parinsadan metrin kanavassa on useita tonneja alkuainerautaa, kertoo diplomi-insinööri Birger Ylisaukko-oja. Hän on yksi Jäälinjärven kunnostamiseen osallistuvista paikallisen vesiensuojeluyhdistyksen aktiiveista.

Rautaan sitoutunut myös fosforia ja typpeä

Kanavaan ja lietealtaaseen päätynyt liete poistetaan pumppaamalla se ensin saostuskaivoon ja siitä suolle. Siellä vesi suodattuu ennen valumistaan järveen. Rautaan on sitoutunut myös suuret määrät fosforia ja typpeä, joten suodatuksella vähennetään samalla järven rehevöitymistä.

Kalamäen kosteikossa vanhaa suoraa Saarisenojan uomaa on muutettu niin, että vesi kiertelee nyt kosteikon ympärillä ja virtaa välillä myös suomaata pitkin, jotta se puhdistuisi matkallaan Jäälinjärveen.Paulus Markkula / Yle

Vain pari–kolme metriä syvä Jäälinjärvi on yksi Perämereen laskevan Kalimenjoen valuma-alueen 27 järvestä. Koko alueella vedet ovat vanhastaan olleet happamia humusvesiä, joissa rautaa on paljon. Vesistön laatuun vaikuttavat taajamien lisäksi myös muun muassa turvetuotanto ja metsien ojitukset sekä hule- ja jätevedet.

– Tämä kosteikko vähentää typen liukoisia fraktioita jopa 60–70 prosenttia ja fosforia parikymmentä prosenttia, mutta tuo kiintoainekysymys on täysi mysteeri, Ylisaukko-oja pohtii.

Suomen maaperässä on yleensäkin paljon rautaa, mikä on usein haasteellista myös juomavesien puhdistamisessa, mutta tarkkaa syytä veden suuriin rautapitoisuuksiin ei tunneta.

Jäälinjärvellä on nyt tarkoitus selvittää ilmiötä laajalla tutkimuksella, jossa ovat mukana Suomen ympäristökeskus, Oulun yliopisto, Luulajan yliopisto, Lapin yliopisto sekä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus.

Vesistön parannustyöt Jäälinjärvellä ovat maksaneet noin 400 000 euroa. Myös tukea hankkeille on löytynyt, mutta itse työ on tehty vapaaehtoisten voimin.Paulus Markkula / Yle Tuhansia talkootunteja

Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys on kuuden vuoden aikana kunnostanut Oulun Kiimingissä asutuksen keskellä olevaa Jäälinjärveä paitsi rakentamalla tulovesien suodatukseen tarkoitettuja kosteikkoja ja patorakennelmia, myös tehokalastamalla järvestä särkiä.

Järven valuma-alueella on opastettu ihmisiä muun muassa käyttämään lannoitteita harkitusti sekä jättämään ranta-alueella suojavyöhykkeitä, jotka estävät rehevöittävien vesien valumisen suoraan järveen.

Rahaa kunnostustöihin on kulunut arviolta 400 000 euroa. Yhteiskunta on tukenut hanketta noin 250 000 eurolla, mutta itse raaka työ maastossa on tehty vapaaehtoisten voimin ja talkoohengessä.

Veden suuri rautapitoisuus näkyy vielä suodatetun veden laskuojaan rakennetulla pohjapadollakin. Vuosi sitten kivet olivat vielä puhtaita, mutta heti ensimmäisen tulvan jälkeen ne värjäytyivät ruosteisiksi Birger Ylisaukko-oja kertoo.Paulus Markkula / Yle

Birger Ylisaukko-oja laskeskelee, että kuuden vuoden rupeaman aikana on talkootunteja kertynyt noin 10 000.

– Kyllä siinä on paljon hikeä valunut ja tullut kuraisia vaatteita ja käsiä. Ihan nyrkit savessa tätä hommaa on tehty.

Järven kunnostus on vaativa työ

Kunnostustoimien vaikutuksia yleisesti järvien elinoloihin omassa väitöstutkimuksessaan selvittänyt limnologi Pauliina Salmi Jyväskylän yliopistosta kiittelee Jäälinjärven kunnostajia erityisesti siitä, että he ovat keskittyneet järven tulovesien parantamiseen.

Hänen mukaansa järvien kunnostamisessa parhaat ja pitkävaikutteisimmat tulokset saadaan juuri vaikuttamalla järviin laskevien tulovesien laatuun.

– Kosteikot ja laskeutusaltaat samoin kuin suojavyöhykkeet ja muu ulkoisen kuormituksen suitsiminen ovat pitkän tähtäimen keinoja, Salmi toteaa.

Pauliina Salmen mukaan järvien kunnostustoimilla voidaan saada aikaan hyviä tuloksia nopeastikin, sillä yleensä Suomen järvissä vedet vaihtuvat suhteellisen nopeasti.

Levätilanne parantunut viime vuosina Jäälinjärvi on Oulussa entisen Kiimingin kunnan alueella. Jäälin alueen asutus on keskittynyt järven ympärille. Sillä onkin suuri merkitys alueen virkistyskäytössä.Paulus Markkula / Yle

Parin viime kesän aikana järvestä ei ole löytynyt sinilevää eikä uimareita kiusanneita limaleviä. Pauliina Salmi empii kuitenkin tekemästä parin vuoden kokemuksista liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Hänen huomauttaa, että tuloksia pitäisi verrata myös muihin vastaaviin vesiin, joissa samanlaisia kunnostustoimia ei ole tehty.

–Näin voidaan sulkea pois ilmasto-olosuhteita, jotka vaikuttavat sinilevien esiintymiseen, Salmi sanoo.

Myös Birger Saukko-oja myöntää, että parin vuoden kokemuksilla ei vielä voida varmuudella sanoa, ovatko tulokset juuri kunnostustoimien tulosta. Särkien tehokalastus on hänen mukaansa joka tapauksessa elvyttänyt järven petokalojen elämää.

– Nyt Jäälinjärven hauki- ja ahvenkanta ovat selvästi elpyneet, Ylisaukko-oja kertoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomessa lasketellaan jo – ensimmäiset laskijat pääsivät rinteeseen, vaikka maa on vielä ruskassa

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 6 - 14:50

Talven laskettelukausi alkoi perjantaina, kun Kuusamon Ruka avasi ensimmäisenä rinteensä Suomessa. Aikaisen avauksen on tehnyt mahdolliseksi Rukalla kesän ajan säilötty viime talven lumi. Lunta on levitetty Saaruan rinteeseen yli 50 000 kuutiota.

– Kyllä se naurattamaan laittaa, kun lunta on suksien alla, totesi avauslaskun jälkeen Rukakeskuksen paikallisjohtaja Matti Parviainen.

Rukalla kausi jatkuu ensi vuoden äitienpäivään saakka.

Myös Kittilän Levillä on säilötty lunta kesän ajan noin 40 000 kuutiota. Lumi on varastoitu lähinnä marraskuussa järjestettävää alppilajien maailmancupia varten. Levi avaa laskettelurinteensä alustavan suunnitelman mukaan lokakuun lopussa.

Useat rinnekeskukset odottavat pakkasia

Levi ja Ruka ovat Suomessa ainoat rinnekeskukset, jotka ovat varastoineet päättyneenä kesänä lunta laskettelua varten.

Ensio Karjalainen / Yle

Länsi-Lapin Ylläksellä rinteet avataan heti, kun pakkaset antavat myöten tykkilumen tekemiseen. Myös Rovaniemen Ounasvaaralla odotetaan pakkasia, jolloin lumen tykitys rinteisiin aloitetaan. Oloksella rinteet avataan marras–joulukuun vaihteessa.

Suomen eteläisimmällä tunturilla Pudasjärven Syötteellä laskettelukausi avataan joulukuun alussa.

Kainuussa Sotkamon Vuokatissa rinteet avataan alustavan suunnitelman mukaan marras–joulukuun vaihteessa.

– Aiemminkin voimme avata. Jos pakkaset tulevat hyvissä ajoin, rinteet voidaan avata tykkilumen avulla kenties jo lokakuulla, toteaa Vuokatinrinteiden toimitusjohtaja Lauri Suutarinen.

Itä-Lapissa Pyhätunturilla rinteisiin pääsee marraskuun puolivälissä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä