Kanta-alueen uutisia

Vähättelyä ja parisuhteen hämmästelyä – Liikuntavammainen naispari ei välitä muiden mielipiteistä

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 19 - 18:58

"Onpa kiva, että sinäkin olet löytänyt jonkun kaverin!" Tämä on kommentti, jonka liikuntarajoitteinen naispari on saanut kuulla monen monta kertaa.

Anni Mannelin sanoo, etteivät monet ymmärrä, että he ovat hänen kihlattunsa Maaret Turusen kanssa oikeasti parisuhteessa. Usein heitä ajatellaan Annin mukaan vain ystävinä.

– En jaksa enää monesti välittää siitä. Omaa äitiäni olen oikaissut, kun hän on jollekin esitellyt, että tässä on Annin kaveri. Olen sitten korjannut, että ei kun kihlattu.

Koirien kanssa ulkoileminen on yksi Maren ja Annin mieluisimmista ajanvietteistä.Emma HInkula / Yle

Myös eri virastoissa naisten parisuhdetta saatetaan kummastella. Anni kertoo, että usein, jos jossakin kysytään lähiomaista ja hän sanoo kihlattunsa nimen, saatetaan asiaa kysyä useamman kerran ennen kuin asia on selvä. Että hänellä on kumppani ja että hän on nainen.

Maaret, eli Mare kertoo, että etenkin hänelle on tärkeää, että ihmiset ymmärtävät heidän olevan yhdessä.

– Minä välillä ihan korostan sitä, että me olemme oikea pari, eikä mukamas vaan huvikseen tässä.

Kihlat naiset vaihtoivat 11.11.2011.

– Aika kliseistä, joo. Vaikka me emme yleensä perusteta kliseistä, niin tämä tuntui silti sopivalta, Mare naurahtaa.

Avustaja läsnä lähes koko ajan

Naimisiinmeno ei ole vielä kuitenkaan ajankohtainen. Asiat ovat tällaisenaankin heidän mielestään hyvin. Tasa-arvoinen avioliittolaki on kummankin mielestä hyvä asia, vaikkakin keskustelu sen ympärillä herättääkin hieman ärsytystä.

– Välillä tuntuu ihan naurettavalta pelleilyltä, ettei voida pitää tasa-arvoisena kaikkia liittoja. Minusta on hassua, että täytyy käydä keskusteluja, että voiko tämä nyt olla näin vai eikö tämä voi olla. Minusta sen pitäisi olla ihan päivänselvää nykypäivänä, Anni sanoo.

Anni Mannelin ihastui ensimmäisenä Maren silmiin. Mare Annin toimeliaisuuteen. Naiset tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 2006, vuonna 2010 he ryhtyivät parisuhteeseen.

– Vähän hidasta toimintaa meiltä, Anni naurahtaa.

Mutta Hiljaa hyvä tulee. Nyt naiset ovat olleet yhdessä seitsemän vuotta, kolme niistä oman kodin katon alla elellen. Anni ja Maaret harrastavat molemmat sähköpyörätuolisalibandya. Se olikin oleellinen tekijä rakkaustarinan alun suhteen.

– Vuonna 2008 Mare alkoi harrastamaan salibandya. Hänellä ei ollut omaa pyörätuolia, joten hän lainasi sitä minulta, Anni kertoo.

Anni tarvitsee avustajan apua kaikessa fyysisessä toiminnassa. Emma Hinkula / Yle

Mare alkoi viettämään yhä pidempiä aikoja Annin luona ennen harjoituksiin lähtöä. Pikkuhiljaa he huomasivat, että ystävyys muuttui rakkaudeksi.

Anni ja Mare ovat molemmat liikuntarajoitteisia. Anni liikkuu sähköpyörätuolilla sekä sisällä että ulkona. Mare pystyy kävelemään kotona, mutta ulkona liikkuessa hänellä on sähkömopo.

– Minä tarvitsen avustajaa päivittäisissä asioissa ja kaikessa fyysisessä. Puhun kyllä itse, Anni sanoo nauraen.

Tavallaan ylimääräinen ihminen on lähes koko ajan siinä läsnä. Se on luksusta, jos pystymme olemaan kahdestaan. Mare Turunen

– Minä tarvitsen apua lähinnä sellaisissa kodinhoidollisissa asioissa. Asioinnissa tarvitsemme molemmat apua, Mare jatkaa.

Avustajan apu on äärettömän tärkeää etenkin Annille. Välillä avustajan ainaisella läsnäololla on kuitenkin kielteisetkin puolensa.

– Ei voi aina sanoa sellaisia asioita, joita sanoisi jos olisimme kahden. Tavallaan ylimääräinen ihminen on lähes koko ajan siinä läsnä. Se on luksusta, jos pystymme olemaan kahdestaan, Mare sanoo.

Mare ja Anni ovat asuneet yhdessä kolme vuotta. Emma Hinkula / Yle

Anni painottaa, että kahdenkeskistäkin aikaakin heillä on, mutta se täytyy suunnitella ennalta tarkasti.

– Jos me lähdemme vaikka kaupungille, on se ihan tietoinen valinta, että otammeko me avustaja mukaan. Jos avustaja on mukana, niin pääsemme tietenkin tekemään asioita helpommin. Kuten esimerkiksi kauppoihin sisälle.

Vaikka Mare pystyykin auttamaan Annia monissakin asioissa hän ei halua kuitenkaan pyytää apua Marelta koko ajan. Hänen mielestään Maren pitää itse saada päättää, haluaako hän auttaa vai ei.

– Minusta se on parisuhteelle tärkeää, että voidaan olla pari, eikä niin että toisella olisi velvollisuus auttaa.

Aikuisuutta pitää korostaa

Anni opiskelee tällä hetkellä informaatiotutkimusta Oulun yliopistossa. Toiveissa olisi valmistua vuoden päästä. Mare käy Haukiputaalla työtoiminnassa, ammatiltaan hän on merkonomi.

– Olen ollut puoli vuotta työharjoittelussa Oulun poliisilaitoksella lupapalveluissa. Sinne menisin tosi mielelläni takaisin. Minun lapsuuden toiveammatti oli poliisi, mutta kun se ei ole mahdollista, niin se on ikään kuin lähimpänä sitä, Mare sanoo.

Cilla ja Hilda odottelevta kärsivällisesti Annin kanssa ulos pääsyä. Emma Hinkula / Yle

Mare on valmistunut vuonna 2006. Työnhaussa hän kokee liikuntarajoitteen vaikuttavan kielteisesti.

– Jos hakemuksessa ei suoraan tule ilmi, että olen liikuntarajoitteinen ilmenee se viimeistään CV:ssä, kun kerron harrastuksistani. En voi tietenkään olla varma, että johtuuko se juuri liikuntarajoitteestani, etten ole työpaikkaa saanut.

Mare on myös lyhytkasvuinen, joka sekin vaikuttaa hänen mukaansa ihmisten suhtautumiseen.

– Kaupassa tai kadulla minulle saatetaan puhua niin kuin vähä-älyiselle tai lapselle. Joskus on saatettu vaikka pankkiautomaatilla yrittää ohittaa, kun on ajateltu, että siinä joku lapsi odottelee isiä ja äitiä.

Kaupassa tai kadulla minulle saatetaan puhua niin kuin vähä-älyiselle tai lapselle. Mare Turunen

Myös Annilla on kokemusta samantapaisesta kohtelusta. Koska hän liikkuu melkein kaikkialla avustajansa kanssa, yrittävät esimerkiksi asiakaspalvelijat usein kommunikoida hänelle avustajan kautta.

– Kysytään, että mitä hän haluaisi ja mitä mieltä hän olisi, vaikka minä olen siinä vieressä. Enimmäksen jaksan siihen puuttua, mutta en aina.

Välillä tilanteet ovat Annin mukaan muuttuneet jopa koomisiksi.

Yhdeksi esimerkiksi Anni nostaa Kelalla asioinnin. Hän kertoo, että avustaja tulee sinne aina mukaan, koska hän tarvitsee apua allekirjoittamiseen. Monesti he kuitenkin sopivat etukäteen, että avustaja istuu selkä asiointitiskille päin, jotta tälle ei puhuttaisi.

– Se aiheuttaa todella paljon hämmennystä asiakaspalvelijoissa, kun he eivät tiedä, että voivatko he puhua minulle vai puhuisivatko he sille avustajan takaraivolle.

Tämänkaltaiset tilanteet ovat tuoneet sekä Marelle että Annille tarpeen korostaa omaa aikuisuuttaan ja sitä, että he kyllä osaavat tehdä ja päättää asioista itse.

– Tuntuu, että monesti ei oteta tosissaan jos en näytä, että osaan puhua ja ajatella itse. Sitä pitää tuoda tosi aktiivisesti koko ajan esille, ettei se toinen ala päättää minun puolesta, Anni pohtii.

Kumppanin tuki auttaa jaksamaan

Kun Anni valmistuu, on pariskunnalla haaveissa lähteä ulkomaille yhdessä. Määränpää ei ole vielä varma, mutta minnekään kovin eksoottiseen paikkaan he eivät kuitenkaan ole lähdössä Maren laajan ruoka-aineallergian vuoksi.

– En tiedä onko se hirveän kiva loma, jos aamu alkaa stressillä ja ilta päättyy nälkään, kun ei ole saanut ruokaa koko päivänä, Anni naurahtaa.

Naiset ovat matkustelleet yhdessä lähinnä salibandyharrastuksen puitteissa. Pelimatkoja on ollut esimerkiksi Saksassa ja Tanskassa.

Yksi pariskunnan haaveista on hyvin konkreettinen. Ja hyvin tärkeä.

– Sellainen auto olisi haaveena johon mahtuisi Annin sähköpyörätuoli ja minun sähkömopo kyytiin, Mare kertoo.

Varmaan monen mielestä meidän arki näyttää hitaalta ja hankalalta. Mutta se on meille normaalia. Mare Turunen

Tällä hetkellä Marella on oma auto, johon Anni ei mahdu pyörätuolin kanssa. Nyt liikkuminen tapahtuu usein niin, että Anni kulkee bussilla ja Mare tulee autolla perästä.

– Minun pitää aika paljon aikatauluttaa kaikkea. Omat menot, avustajien työvuorot, meidän perheen tarpeet, kaikki vaatii huomioimista. Auto toisi sellaista vapautta siihen aikataulujen kyttämiseen, Anni summaa.

Liikuntarajoitteisuus tuo ymmärrettävästi erilaisia haasteita elämään. Ne aiheuttavat välillä molemmissa naisissa turhautumista, mutta toisen tuki ja ymmärrys auttavat jaksamaan myös huonompina päivinä.

Anni kertoo, että etenkin sellaiset epäonnistumiset masentavat, jotka johtuvat fyysisestä rajoitteesta. Marella taas on paniikkihäiriötaustaa, jota liikuntarajoitteisuus on hänen mukaansa jollain tasolla pahentanut.

– Se on vaikuttanut aika paljon, kun on periaatteessa aina katseen alla. Ei ole sillä tavalla anonyymi, niin kuin valtaosa muista ihmisistä on, Mare sanoo.

– Ymmärrys on minun kohdallani tärkeä juttu. Sen tilanteen kanssa eläminen. Anni monesti tyynnyttelee minua eri asioissa, että kyllä se siitä, Mare jatkaa.

Maren ja Annin koti on kustomoitu heidän tarpeitaan varten.Emma Hinkula / Yle

Annin puheissa toistuu usein sanat meidän perhe. Perhe joka koostuu kahdesta naisesta ja kahdesta labradorinnoutajasta. Vaikka Annin ja Maren elämä voi vaikuttaa välillä ulkopuolisin silmin katsottuna hankalalta, ovat naiset siihen enemmän kuin tyytyväisiä.

– Varmaan monen mielestä meidän arki näyttää hitaalta ja hankalalta. Mutta se on meille normaalia, Mare sanoo.

Se helpottaa, kun on toiselta kuullut tosi usein, että kyllä se on tiennyt minkä paketin ottaa. Että hyväksyy minut tällaisena kun olen. Anni Mannelin

Liikuntarajoite on ollut molempien naisten elämässä koko heidän elämänsä ajan. Silti, etenkin suhteen alkuvaiheessa, se aiheutti hieman epävarmuutta.

– Seurustelun alkuvaiheessa kyselin tosi paljon Marelta, että mitä ajattelet tästä minun vammasta. Että eikö tämä vaikuta hirveästi tähän suhteeseen. Se helpottaa, kun on toiselta kuullut tosi usein, että kyllä se on tiennyt minkä paketin ottaa. Että hyväksyy minut tällaisena kun olen, Anni kertoo.

Mare hymyilee ja vastaa Annille.

– Eikä sitä vammaa katsota kun aletaan seurustelemaan. Ne on muut asiat jotka merkitsee.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Keski-Pohjanmaa haluaa kokeilla soten valinnanvapautta etunojassa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Kesäkuu 19 - 17:07

Keski-Pohjanmaa haluaa testata soten valinnanvapautta etunojassa. Sote-yhtymä Soiten hallitus päätti maanantaina, että Soite tekee sosiaali- ja terveysministeriölle hakemuksen valinnanvapauspilottiin osallistumisesta.

Pilotoinnissa osa Suomen maakunnista valitaan kokeilemaan valinnanvapautta ennen varsinaisen sote-lain käyttöönottoa.

Keski-Pohjanmaa on kiinnostunut pilotoimaan sekä sote-keskusta että henkilökohtaista budjettia. Sote-keskusten valinnanvapaudessa potilaat voisivat itse valita, mistä hakevat esimerkiksi terveyskeskuksista tutut lääkäripalvelunsa: maakunnan omalta palveluntuottajalta tai yksityiseltä. Henkilökohtaisessa budjetissa Soite antaisi asiakkaalle tietyn määrärahan, jonka puitteissa asiakas päättää itse, mistä palvelunsa ostaa.

Jos Soite valitaan mukaan pilottiin, alkaisi valinnanvapaus Keski-Pohjanmaalla ensi vuoden heinäkuussa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Korpelan Voima joutuu maksamaan Kokkolalle yli 20 miljoonan korvaukset

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Kesäkuu 19 - 16:48

Kokkolan kaupungin ja energiayhtymä Korpelan Voiman korvauskiista on ratkennut. Välimiesoikeus määräsi yhtymän maksamaan Kokkolalle 24,5 miljoonaa euroa.

Korkein hallinto-oikeus ratkaisi kolme vuotta sitten, että Kokkola ei pääse energiayhtymän jäseneksi, vaikka silloiset jäsenkunnat Kälviä, Lohtaja ja Ullava liittyivät Kokkolaan. Välimiesoikeuden tehtäväksi jäi ratkaista, millaisen korvauksen Korpelan Voima maksaa Kokkolalle.

Korpelan Voiman toimitusjohtajan Tuula Loikkasen mukaan välimiesoikeuden päätös oli odotettu, mutta korvaussumma tekee silti suuren loven yhtiön talouteen.

– Jäsenkunnat eivät ole maksajina, mutta asiakashintoihin tämä asettaa paineita. Tässä vaiheessa päätöksiä hinnankorotuksista ei ole, mutta toki kun tällaisista hinnoista puhutaan, hinnoittelua joudutaan tarkastelemaan siltä pohjalta.

Loikkanen ei ota kantaa siihen, missä vaiheessa Korpelan Voima tekee päätöksiä mahdollisista sähkön hinnankorotuksista.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Poika katosi Kokkolassa kesken koulupäivän kuukausi sitten – poliisi pyytää havaintoja

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Kesäkuu 19 - 11:58

Poliisi pyytää havaintoja Kokkolassa kadonneeksi ilmoitetusta Joakim Mattssonista.

Mattsson on poistunut kesken koulupäivän Kokkolasta toukokuun puolivälissä ja ollut sen jälkeen kateissa.

Poliisi pyytää ilmoittamaan Mattssoniin liittyvistä havainnoista Pohjanmaan poliisin tilannekeskuksen vihjenumeroon 029 544 0513.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oulu on keksinyt keinon, joka hillitsee hintojen nousua: Kaupunki määrää enimmäishinnat uusille asunnoille

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 19 - 10:48

Muuttoliike pitää hinnat korkeana, jos asuntotarjontaa ei ole tarpeeksi. Tämän tosiasian tuntevat rahapussissaan kaikki kasvavien kaupunkien asuntovelkaiset.

Pellervon taloustutkimus julkaisee tutkimuksia asumismenoista. Tamperetta ja Oulua verratessa näkyy vuokralaisten kustannuksissa pieniä eroja, mutta asunnonomistajilla kyse on suuremmista euromääristä. Asuntojen hinta ja korkomenot sen tekevät.

Yle Tampere

Omistuskaksiossa asuva tamperelainen maksaa vuodessa yli 2 200 euroa enemmän kuin oululainen kohtalontoveri. Kolmiossa asuvan pienen perheen elättäjiltä kuluu yli 3 000 euroa vuodessa oululaisiin verrattuna.

Tonttitarjontaa on oltava tarpeeksi

Asumiskustannuksiin vaikuttaa moni eri asia, mutta kasvavien kaupunkien strategioissa kohtuuhintaisen asuminen varmistaminen on kärkipään asioita.

Tampereen ja Oulun pääidea on samansuuntainen: kaupungit huolehtivat siitä, että rakennusmaata on riittävästi tarjolla – ja mielellään kaavoitetaan omaa maata.

Esimerkiksi Tampereella on onnistuttu lisäämään kaupungin omistaman kaavoitetun maan varantoa viime vuosina huomattavasti: Tampereella on nyt yli puolet asumisen kaavavarannosta omilla maillaan eli yhteensä 563 000 kerrosneliömetriä, kun yksityisillä mailla on varannosta 435 000 kerrosneliömetriä.

Vielä vuonna 2014 yksityisessä omistuksessa olevaa kaavoitettua maata oli lähes 60 prosenttia koko varannosta.

Oulu laittaa hintalapun asumiselle

Asemakaavasta rakentamiseen on vielä pitkä matka ja monta mutkaa. Tiet, putket ja johdot on rakennettava, ennen kuin päästään tontinluovutukseen.

Tässä kohtaa Oulun kaupunki kaivaa esiin paperin, jossa rakennusliike allekirjoituksellaan sitoutuu rakentamaan omistusasunnon kaupungin määrittelemään neliöhintaan, kun kyse on uudisalueille rakentamisesta.

– Juuri korotimme näitä hintoja. Kerrostalo asunnon enimmäishinta on 2 900 euroa neliö ja rivitaloasunnon 2 600 euroa neliö, vahvistaa Oulun asuntotoimenpäällikkö Jukka Kokkinen.

Oulun Hiukkavaarassa uusi rivitaloasunto saa maksaa enintään 2600 euroa neliöltä.Paulus Markkula/ Yle

Muualla Suomessa kunta ei laita hintalappua uusiin asuntoihin. Oulussa aluerakentaminen tapahtuu kaupungin omistamalle vuokramaalle. Myyntihinnan ylärajan määritteleminen estää tonttikustannuksen siirtymisen asuntojen hintoihin.

– Rakennusliike saa vuokratontin, se ei käytännössä maksa tonttikustannusta, ainoastaan maanvuokran rakentamisajalta.

– Olisi väärin, että rakennusliike saisi kaupungin omistamalta maalta itselleen katetta asunnon hinnassa. Myös asunnon ostajien kannalta olisi väärin, jos he joutuisivat maksamaan tonttikustannusta ensin asuntonsa hinnassa ja sen jälkeen toiseen kertaan vielä maanvuokrana.

– Minusta on perusteltua rajoittaa tällaista ei-oikeutettua ”katetta”, Jukka Kokkinen sanoo.

Tampere kuulolla

Tampereella päivitetään maapolitiikan linjauksia uuden valtuustokauden alettua. Tuore kaupunkiympäristöstä vastaava apulaispormestari Aleksi Jäntti (kok.) kokee, ettei suuria muutoksia tarvita. Enintään infrastruktuurin rakentamiskustannusten seurannassa on kehittämistä.

Aleksi Jäntti vierastaa maksimihinnoitteluajatusta.

– Helposti käy sitten niin, että katosta tulee myös minimi. Toivon, että se ei ainakaan tarkoita rakentamisen laadun heikkenemistä.

Voitaisiinko Tampereella ottaa Oulun konsti käyttöön?

– Itse kannatan kokeilukulttuuria, myös muiden virheistä kuin onnistumisista oppimista. On ihan tarkoituksenmukaista seurata Oulun tilannetta. Siellä on tehty rohkeita päätöksiä ja ne eivät välttämättä ole huonoja, Aleksi Jäntti pyörittelee.

Vastaus on siis varma ehkä ei.

Rakennusteollisuus tyrmää markkinoiden häiritsemisen

Rakennusliikkeiden edunvalvontaan keskittynyt Rakennusteollisuus RT ry tyrmää Oulun tontinluovutuspolitiikan.

– Emme pidä tällaista hyvänä, Rakennusteollisuuden elinkeinopoliittisten asioiden johtaja Anu Kärkkäinen sanoo suoraan.

– Se lisää sääntelyä ja häiritsee markkinatalouden toimivuutta. Nyt pitäisi pyrkiä siihen, että tuotanto lisääntyy. Jos halutaan vaikuttaa hintoihin, niin kyllä määrällä vaikutetaan enemmän.

– Hintojen säätely sopii ja kuuluu kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen ARA-tuotantoon, mutta ei omistusasumiseen.

Vastaus on siis täysin jyrkkä ei.

Pikavoitot poistuvat

Oulussa on myös markkinavetoista omistusasuntotuotantoa, ja etenkin keskustan uusien talojen neliöhinnat ovat kovassa nousussa.

Viime vuonna Oulun asuntotuotannosta kolmannes rakennettiin enimmäishinnoitelluille alueille.

– Siellä rakennusliikkeiden ei tarvitse pyöriä spekulatiivisilla maamarkkinoilla, etsiä maata ja miettiä kaavoitusta. Suuria pikavoittoja näiltä alueilta ei tule, Jukka Kokkinen sanoo.

– Enimmäishinnoittelu hillitsee myös markkinaehtoisen rakentamisen hintakehitystä. Olemme tähän järjestelyyn tyytyväisiä.

Entä asuntojen rakentamisen laatu?

– Rakennusliikkeet kilpailevat laadulla, kun hinnassa on vähän kilpailuvaraa. Tietenkään kaikkea ei tällä saavuteta, mutta sitten on markkinaohjautuvaa kalliimpaa tuotantoa.

Kaupunki määrittelee enimmäishinnan huolellisen seurannan avulla. Oman kilpailutettavan vuokra- asuntotuotannon kautta saadaan tietoa todellisesta urakkahinnoittelusta. Tähän arvioidaan päälle muita kohtuullisia kustannuksia ja otetaan huomioon muun muassa myyntiriski.

Yle Tampere

Asumisen hintakehitystä voi hyvin vertailla vanhojen osakeasuntojen hinnoilla. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2010 jälkeen esimerkiksi kerrostalokaksion hinnat ovat nousseet eniten Helsingissä. Toiseksi eniten hinnat ovat nousseet Tampereella. Oulussa hinnat ovat laskeneet.

Hintatiedot: Pellervon taloustutkimuksen tiedote 17.8.2016

Tilastokeskus, Asuntojen hinnat nousseet muuttovoittokunnissa -artikkeli 31.5.2017

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tärkeintä on rakkaus – se pitää yhdessä, vaikka muistisairaus vei eri osoitteisiin

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 18 - 10:40

Soini Asikainen ottaa vaimoaan Katria hellästi kädestä kiinni ja tervehtii. Soini on tullut katsomaan puolisoaan hoivakotiin, kuten hän tekee lähes joka päivä.

Katri vastaa miehensä saapumiseen hymyllä ja ottaa Soinin kädestä kiinni molemmilla käsillään. Katri ei sano mitään, sillä hän ei enää juuri puhu.

Soini ja Katri ehtivät asua yhdessä yli 60 vuotta, kunnes Katrin sairaus pakotti pariskunnan muuttamaan erilleen. Soini ei pystynyt enää huolehtimaan puolisostaan, jonka muistisairaus oli alkanut pahentua.

Sattumalta samaan asuntoon  

Katri ja Soini tapasivat vuonna 1952 Oulussa. 18-vuotias nuori mies oli lukenut naapurissa Käsky-lehdestä, että veturimiehille oli tarvetta ja hän suuntasi Rääkkylästä Ouluun konepajakouluun.

Vuotta vanhempi Katri oli muuttanut Ouluun vuotta aiemmin Yli-Iistä sähköliikkeen myyjäksi. Yhteen heidät toi asunto. Katri ja Soini asuivat vuokralla samassa omakotitalossa. He alkoivat käydä yhdessä kävelyllä ja tansseista, ja pian heitä tuli pari.

Yllätyksellinen hääpäivä

Häitä vietettiin pari vuotta tapaamisen jälkeen. Katrin ja Soinin oli tarkoitus mennä naimisiin pienesti sakastissa. Tuohon aikaan naimisiinmeno kirkonmenojen jälkeen oli ilmaista.

Nuori pari odotti pappia ja kirkonmenojen päättymistä. Kun vanhempi rovasti näki pariskunnan, hän kieltäytyi vihkimästä näitä sakastissa. Katri ja Soini olivat käyneet vuokraamassa hääpäiväänsä varten puvut vuokraamosta ja laittautuneet tilaisuutta varten viimeisen päälle.

Olimme niin ujoja, että olisimme halunneet vihkimisen sakastissa. Soini Asikainen

Rovasti passitti hääparin pääovelle, sillä ei halunnut vihkiä kauniisti pukeutunutta pariskuntaa perähuoneessa, vaan kirkon puolella. Jumalanpalveluksesta poistumassa ollut kirkkokansa kääntyi Katrin ja Soinin nähtyään takaisin.

Näin pariskunta sai suuret kirkkohäät Oulun tuomiokirkossa ison yleisön läsnä ollessa.

Katrin huoneessa on muistoja yhteisestä kodista Soinin kanssa ja läheisten valokuvia.Timo Nykyri / Yle

– Se oli tosiaan yllätys. Ihan koitettiin vaan kaikessa hiljaisuudessa pienellä sakilla hoitaa homma. Olimme niin ujoja, että olisimme halunneet vihkimisen sakastissa, Soini sanoo.

Samalla hän kaivaa taskustaan puhelimen ja näyttää mustavalkoista hääkuvaa vuodelta 1954.

– Sitä koitettiin säästää silloin siitäkin, Soini sanoo muistelleessaan hääpäiväänsä.

Katri ja Soini ehtivät olla pitkään kahdestaan. Heidän ainoa lapsensa syntyi, kun pariskunta oli jo kolmikymppinen. Tytär asuu yhä Oulussa, mutta lapsenlapset, kaksi poikaa, ovat muuttaneet Etelä-Suomeen.

Muistisairaus vie karkumatkoille

Katrin huone Hiirosenkodissa on pieni. Sinne mahtuu sängyn lisäksi tuoli ja yöpöytä. Seinällä ja pöydällä on valokuvia läheisistä, lastenlapista, omasta tyttärestä ja mustavalkokopio samasta hääkuvasta, jota Soini esitteli puhelimestaan. Tässä huoneessa Katri ja Soini viettävät nykyisin yhteistä aikaansa.

Mukavampi olisi asua yhdessä. On se ikävä homma. Soini Asikainen

Katrin muutosta palvelutaloon on aikaa pari vuotta ja Soini totuttelee ajatukseen vieläkin.

– Mukavampi olisi asua yhdessä. On se ikävä homma.

Katrin muistisairauden merkit alkoivat näkyä pikkuhiljaa, Soiniin muistin mukaan ainakin kolme – neljä vuotta sitten. Katri alkoi karata tuolloin omille reissuilleen.

– Hän lähti käymään jossakin, vaikka ei ollut mitään asiaakaan. Tuli sellaisia yllättäviä tapahtumia.

Poliisit paikansivat kadonnutta Katria

Monille muistisairaille tyypilliseen tapaan Katrin ajatukset liikkuivat menneessä, ja katoamisreissuillaan hän oli matkalla esimerkiksi lapsuuden kotiinsa. Soini ei ollut huolissaan Katrin liikkeistä, sillä tämä oli fyysisesti hyvässä kunnossa ja tunsi asuinalueensa hyvin. Ja aina Katri löytyi, jos ei muuten niin poliisien avustamana. Katri piti puhelinta mukanaan, joten hänet oli helppo paikantaa.

Katri ei juurikaan puhu, mutta yksittäiset sanatkin auttavat viestittämään asioita Soinille.Timo Nykyri / Yle

– Poliisille kun sanottiin puhelinnumero, ei mennyt kuin kymmenen minuuttia ja ne paikansivat ja sanoivat, että tule hakemaan.

Viimeisen katoamisen jälkeen Katri päätyi kaupunginsairaalaan, jossa tehtiin päätös hänen siirtämisestään Oulun kaupungin vanhainkoti Hiirosenkotiin. Katrilla oli etenevä muistisairaus, jota ei pystynyt enää pysäyttämään, eikä kotona asuminen ollut turvallista.

Vuosikymmenien yhteiselo päättyi

Katrin muutto pois kotoa oli shokki, sillä samalla vuosikymmenien yhteiselo saman katon alla päättyi. Soini jäi yksin asumaan asuntoon, jossa oli ehtinyt asua Katrin kanssa viimeiset viisitoista vuotta.

– Kyllähän ne päivät tuntuivat silloin pitkiltä, nyt tähän alkaa vähitellen tottua, Soini kertoo.

Myös Katri on sopeutunut Hiirosenkotiin pikkuhiljaa. Enää hän ei ole pyrkimässä Soinin mukaan tämän lähtiessä kotiin.

– Se asia on unohtunut vähitellen, Soini sanoo.

Pahinta on hiljaisuus

Suurin muutos Soinille yksinasumisessa on ollut hiljaisuus. Vieraita käy vain harvoin.

– Sitä ei arvaakaan, kuinka hiljaisuus voi olla raskaampaa kuin jotkin äänet, Soini sanoo.

Soini totuttelee asumaan yksin.Timo Nykyri / Yle

84-vuotias Soini ajaa omalla autollaan katsomaan Katria lähes joka päivä, ainakin kolmesta neljään kertaa viikossa. Matkaa Soinin ja Katrin kotien välillä on nyt pari kilometriä. Pariskunnan tiivis yhteydenpito on mahdollista niin kauan, kun Soini saa pitää ajokorttinsa.

Sitä ei arvaakaan, kuinka hiljaisuus voi olla raskaampaa kuin jotkin äänet. Soini Asikainen

Soini on Hiirosenkodin muistiosaston vakiovieras, joka osaa talon säännöt ja tietää ovikoodit. Ovet ovat lukittuina, jotta muistisairaat asukkaat eivät pääse lähtemään omille teilleen. Soini kehuu Hiirosenkotia ja sen henkilökuntaa. Hänet on otettu hyvin vastaan, mutta omaisia osastolla ei Soinin mukaan juuri näy.

– Minun lisäkseni täällä käy säännöllisesti yksi nainen, eipä juuri muita. Ehkä muiden läheiset asuvat kaukana, Soini pohtii.

Tärkeintä on läheisyys

Kun Soini on Katrin luona, tärkeintä on läheisyys. Soini hieroo pyörätuolissa istuvan puolisonsa jalkoja, jotta ne saisivat edes vähän liikettä. Katrin jalat ovat menneet Hiirosenkodissa asumisen aikana niin heikoiksi, etteivät ne enää kannattele häntä. Myös puhe on lähestulkoon loppunut hoitokodissa asumisen aikana. Soini näkee puolisonsa hiipuvan pikkuhiljaa pois.

Soinin ja Katrin tapaamisissa tärkeintä on läheisyys.Timo Nykyri / Yle

– Tämä on minun työtäni tällä hetkellä, toisesta huolta pitäminen loppuun saakka. Mutta sitä ei tiedä, kumpi meistä lähtee täältä aiemmin.

Soinin ja Katrin elämä kulki pitkän aikaa Soinin sairauden varjossa. Hänellä todettiin sepelvaltimotauti, mutta onnistuneen ohitusleikkauksen ansiosta Soini pystyi jatkamaan elämäänsä. Sitten sairastui Katri. Soinia harmittaa, ettei puolison sairautta huomattu ajoissa, jolloin sen olisi ehkä pystynyt pysäyttämään tai edes hidastamaan.

– Se on niin salakavala. Ei sitä koskaan tiedä kenelle se tulee, Soini sanoo ja katsoo samalla puolisoaan.

Tämä on minun työtäni tällä hetkellä, toisesta huolta pitäminen loppuun saakka. Soini Asikainen

Katrin liikuttelemiseen tarvitaan kaksi ihmistä, joten pariskunnan yhteiselämä on rajoittunut pitkälti Hiirosenkodin ympärille. Kesäksi Soinilla on kuitenkin Katrin varalle suunnitelma.

– Kun tulee oikein kaunis kesäpäivä, viemme Katrin käymään kotona.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ei enää pelkkä naimalupa – Rippikoulua muokataan aikaan sopivaksi: ”Rippikoulu kyllä venyy ja paukkuu”

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 18 - 10:05
Mistä on kyse?
  • Piispainkokous hyväksyi uuden rippikoulusuunnitelman toukokuussa.
  • Uusi suunnitelma tähtää siihen, että nuori on keskiössä ja osallistuu rippikoulun suunnitteluun.
  • Samalla on kyse toimintaympäristön muutoksiin vastaamisesta.
  • Opetustunneilla on muun muassa tarkoitus ottaa älylaitteet vahvemmin mukaan ja lisäksi vuorovaikutusta erilaisten kulttuurien kanssa halutaan paremmin esiin.
  • Seurakunnilla on siirtymäaikaa ensi vuoden lokakuuhun asti.

Ennen muinoin se tarkoitti naimaluvan saamista. 1970-luvulla alettiin rippikoulun yhteydessä puhua nuorista yksilöinä ja vähitellen otettiin käyttöön yksityiskohtaiset oppimistavoitteet.

Viimeisin uudistus vuonna 2001 painotti rippikoulussa juuri nuorten yksilöllisyyttä ja erilaisia tapoja toteuttaa rippikoulu.

Nyt, toukokuussa piispainkokokouksen hyväksymän tuoreimman rippikoulu-uudistuksen mukaan nuoret ja nuorten osallistuvuus on uusimman uudistuksen kantava teema. Kirkko haluaa, että nuoret osallistuvat rippikoulun suunnitteluun ja toteuttamiseen jo alkuvaiheessa ja että rippikoulu on kävijöidensä näköinen.

Tavoite on hyvin yksinkertainen. Mutta miten siihen käytännössä päästään? Siihen ei Rippikoulusuunnitelma 2017:ssa ole annettu mitään yksityiskohtaista ohjeistusta, vaan luotetaan seurakuntien työntekijöihin.

Jossakin vaiheessa itsekin työntekijänä peräänkuulutti listaa. Hanna Kärsämä

– Työntekijöillä on varmaan erilaisia tapoja siihen. Yksi konkreettinen tapa voi olla se, että nuorilta kerätään käytännössä ajatuksia rippikouluista, kertoo asiantuntija Jari Pulkkinen kirkon keskushallinnosta.

– Malleja kootaan nyt tulevien vuosien aikana, Pulkkinen jatkaa.

Seurakunnissa koetaan, että rippikoulu on joustava kokonaisuus, joka voi muotoutua ympäristön mukaan.

– Sen pitääkin muuttua yhteiskunnan mukaan ja uusien opetustapojen mukaan. Rippikoulu kyllä venyy ja paukkuu, kunhan opetus pysyy samana, Kuopion seurakuntien nuorisosihteeri Hanna Kärsämä huomauttaa.

Uudistus on niin alkuvaiheessa, että sitä vasta pilotoidaan kesän aikana 30 rippikoulussa ympäri Suomen. Siirtymäaikaa uudenmuotoiseen rippikouluun seurakunnilla on ensi vuoden lokakuuhun asti.

Selkeitä ohjeita kaivattiin

Yksi pilottirippikouluista järjestään kesä-heinäkuun vaihteessa Kuopion seurakuntayhtymän alueella. Piloitointityössä mukana oleva Hanna Kärsämä olisi mielellään ottanut alussa vastaan suuntaviivojen sijaan tarkempaa informaatiota.

Kuopion seurakuntien nuorisosihteeri Hanna Kärsämä koki alussa, että tarkat, listamaiset ohjeet uudistuksesta olisivat olleet tarpeen. Uudistuksen sisäistettyään hän ei enää kaipaa niitä.Toni Pitkänen / Yle

– Jossakin vaiheessa itsekin työntekijänä peräänkuulutti listaa. Että tuleeko jotain tiettyjä ohjeita, joita pitää ottaa huomioon, mutta tässä haetaan enemmän sellaista kokonaisvaltaisuutta, Hanna Kärsämä kertoo.

– Ehkä ihan alussa tunsin epävarmuutta, mutta kun suunnitelmaa on pyöritellyt, alkaa omaan mieleen sisäistyä, että mitä tässä on haettu. Eli on haettu enemmän nuorten näköistä opetusta ja sitä, että he oikeasti saavat olla mukana suunnittelemassa ja tekemässä, hän jatkaa.

Yle soitti muutamiin seurakuntiin ja kysyi, mitä mieltä niissä ollaan uudistuksesta. Uudistus kyllä tunnetaan seurakunnissa, mutta sen pohtimiseen ei ole vielä juurikaan käytetty aikaa. Soittokierroksella vahvistui käsitys siitä, että rippikoulua toteutetaan tällä hetkellä hyvin eri tavoin paikkakunnasta ja seurakunnasta riippuen.

Sen pitääkin muuttua yhteiskunnan mukaan ja uusien opetustapojen mukaan. Hanna Kärsämä

– Se on niin monenlainen sillisalaatti, miten tämän seurakunnan kirkoissa pidetään rippikoulua. Jokaisella on omat erityispiirteensä, mutta en näe tarpeelliseksi yksilöidä sitä, pohtii nuorisotyönohjaaja Markku Lahtinen Kokkolan suomalaisesta seurakunnasta.

Uusi suunnitelma voi lisätä rippikoulujen eroja ainakin sen suhteen, miten nuori otetaan keskiöön ja miten uusi teknologia, älylaitteet ja erilaiset sovellukset otetaan mukaan opetukseen. Seurakuntien mukaan rippikoulujen ei kuitenkaan tarvitse olla keskenään samanlaisia.

– Ehkä tämä suunnitelma myös haastaa työntekijöitä keskustelemaan keskenään, että löydettäisiin niitä yhteisiä ja erilaisia toimintamalleja. Siihenhän ei voida ikinä päästä, että rippikoulut olisivat tismalleen toistensa kaltaisia, koska sen vetäjät ja osallistujat tekevät rippikoulun, Kärsämä huomauttaa.

Aikaa vastaavaksi

Tuoreimmassa rippikoulu-uudistuksessa on kyse päivittämisestä. Kun toimintaympäristö on muuttunut teknologisen kehittymisen ja monikulttuuristumisen myötä, halutaan rippikoulu sitä vastaavaksi.

Uudistamisen taustalla on rippikoulun päivittäminen toimintaympäristöön. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että älylaitteet otetaan entistä enemmän mukaan oppitunneille. Toni Pitkänen / Yle

Seurakunnissa koetaan, että nyt hyväksytty suunnitelma on päivitys 16 vuoden takaiseen suunnitelmaan.

– Edellinen oli paljon enemmän uudistus. Tämä on ehkä enemmänkin päivittämistä, pohtii Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen.

Uudistuksen myötä älylaitteet halutaan suurempaan rooliin rippikoulujen opetuksessa. Osassa rippikouluja niitä jo käytetään automaattisesti osana opetusta, osassa ei juurikaan. Asia on hyvin työntekijäkohtainen. Esimeriksi Kuopion seurakuntayhtymän rippikouluissa älylaitteet ovat aktiivisessa käytössä.

– Kyllä meillä Kokkolassa niitä käytetään, mutta ei ehkä kaikista suurimmalla volyymilla. Siihen varmaan pitää antaa lisäopetusta, myöntää puolestaan Markku Malinen.

35 vuotta sitten oltiin kiinni tietyissä oppitunneissa. Puhuttiin synnistä, kuolemasta ja elämän epäreiluudesta Anna-Leena Häkkinen

Suunnitelman mukaan rippikouluissa pitää jatkossa myös tulla esiin paremmin vuorovaikutus erilaisten kulttuurien kanssa.

Haaste työntekijöille

Rippikoulu-uudistusta voisi luonnehtia eräänlaiseksi haasteeksi seurakuntien rippikoulutyöstä vastaaville. Osalta se vaatii uuden opettelua ja persoonan mukaan laittamista.

Uudistus haastaa seurakunnan työntekijät ottamaan nuoret paremmin keskiöön. Tähän ei ole annettu selkeää toimintamallia, vaan asia jää seurakuntien ratkaistavaksi. Toni Pitkänen / Yle

– Totta kai se vaatii työtä. Joskus voi ajatella, että paljon helpompaa olisi vain itse päättää ja mennä kuten aina ennen, huomauttaa Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen.

35 vuoden ajan rippikoulutyötä tehnyt Oulun seurakunnan pappi Anna-Leena Häkkinen puolestaan kokee, että rippikoulutyössäkin mennään koko ajan helpompaan suuntaan. Häkkinen on ottanut jokaisen uudistuksen ilolla vastaan.

– 35 vuotta sitten oltiin kiinni tietyissä oppitunneissa. Puhuttiin synnistä, kuolemasta ja elämän epäreiluudesta. Oppitunti oli oppitunti. Tässä ollaan kokonaisuutta hahmottamassa ja ollaan ehdottomasti menossa parempaan suuntaan, Häkkinen summaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ei enää pelkkä naimalupa – Rippikoulua muokataan aikaan sopivaksi: ”Rippikoulu kyllä venyy ja paukkuu”

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Kesäkuu 18 - 10:05
Mistä on kyse?
  • Piispainkokous hyväksyi uuden rippikoulusuunnitelman toukokuussa.
  • Uusi suunnitelma tähtää siihen, että nuori on keskiössä ja osallistuu rippikoulun suunnitteluun.
  • Samalla on kyse toimintaympäristön muutoksiin vastaamisesta.
  • Opetustunneilla on muun muassa tarkoitus ottaa älylaitteet vahvemmin mukaan ja lisäksi vuorovaikutusta erilaisten kulttuurien kanssa halutaan paremmin esiin.
  • Seurakunnilla on siirtymäaikaa ensi vuoden lokakuuhun asti.

Ennen muinoin se tarkoitti naimaluvan saamista. 1970-luvulla alettiin rippikoulun yhteydessä puhua nuorista yksilöinä ja vähitellen otettiin käyttöön yksityiskohtaiset oppimistavoitteet.

Viimeisin uudistus vuonna 2001 painotti rippikoulussa juuri nuorten yksilöllisyyttä ja erilaisia tapoja toteuttaa rippikoulu.

Nyt, toukokuussa piispainkokokouksen hyväksymän tuoreimman rippikoulu-uudistuksen mukaan nuoret ja nuorten osallistuvuus on uusimman uudistuksen kantava teema. Kirkko haluaa, että nuoret osallistuvat rippikoulun suunnitteluun ja toteuttamiseen jo alkuvaiheessa ja että rippikoulu on kävijöidensä näköinen.

Tavoite on hyvin yksinkertainen. Mutta miten siihen käytännössä päästään? Siihen ei Rippikoulusuunnitelma 2017:ssa ole annettu mitään yksityiskohtaista ohjeistusta, vaan luotetaan seurakuntien työntekijöihin.

Jossakin vaiheessa itsekin työntekijänä peräänkuulutti listaa. Hanna Kärsämä

– Työntekijöillä on varmaan erilaisia tapoja siihen. Yksi konkreettinen tapa voi olla se, että nuorilta kerätään käytännössä ajatuksia rippikouluista, kertoo asiantuntija Jari Pulkkinen kirkon keskushallinnosta.

– Malleja kootaan nyt tulevien vuosien aikana, Pulkkinen jatkaa.

Seurakunnissa koetaan, että rippikoulu on joustava kokonaisuus, joka voi muotoutua ympäristön mukaan.

– Sen pitääkin muuttua yhteiskunnan mukaan ja uusien opetustapojen mukaan. Rippikoulu kyllä venyy ja paukkuu, kunhan opetus pysyy samana, Kuopion seurakuntien nuorisosihteeri Hanna Kärsämä huomauttaa.

Uudistus on niin alkuvaiheessa, että sitä vasta pilotoidaan kesän aikana 30 rippikoulussa ympäri Suomen. Siirtymäaikaa uudenmuotoiseen rippikouluun seurakunnilla on ensi vuoden lokakuuhun asti.

Selkeitä ohjeita kaivattiin

Yksi pilottirippikouluista järjestään kesä-heinäkuun vaihteessa Kuopion seurakuntayhtymän alueella. Piloitointityössä mukana oleva Hanna Kärsämä olisi mielellään ottanut alussa vastaan suuntaviivojen sijaan tarkempaa informaatiota.

Kuopion seurakuntien nuorisosihteeri Hanna Kärsämä koki alussa, että tarkat, listamaiset ohjeet uudistuksesta olisivat olleet tarpeen. Uudistuksen sisäistettyään hän ei enää kaipaa niitä.Toni Pitkänen / Yle

– Jossakin vaiheessa itsekin työntekijänä peräänkuulutti listaa. Että tuleeko jotain tiettyjä ohjeita, joita pitää ottaa huomioon, mutta tässä haetaan enemmän sellaista kokonaisvaltaisuutta, Hanna Kärsämä kertoo.

– Ehkä ihan alussa tunsin epävarmuutta, mutta kun suunnitelmaa on pyöritellyt, alkaa omaan mieleen sisäistyä, että mitä tässä on haettu. Eli on haettu enemmän nuorten näköistä opetusta ja sitä, että he oikeasti saavat olla mukana suunnittelemassa ja tekemässä, hän jatkaa.

Yle soitti muutamiin seurakuntiin ja kysyi, mitä mieltä niissä ollaan uudistuksesta. Uudistus kyllä tunnetaan seurakunnissa, mutta sen pohtimiseen ei ole vielä juurikaan käytetty aikaa. Soittokierroksella vahvistui käsitys siitä, että rippikoulua toteutetaan tällä hetkellä hyvin eri tavoin paikkakunnasta ja seurakunnasta riippuen.

Sen pitääkin muuttua yhteiskunnan mukaan ja uusien opetustapojen mukaan. Hanna Kärsämä

– Se on niin monenlainen sillisalaatti, miten tämän seurakunnan kirkoissa pidetään rippikoulua. Jokaisella on omat erityispiirteensä, mutta en näe tarpeelliseksi yksilöidä sitä, pohtii nuorisotyönohjaaja Markku Lahtinen Kokkolan suomalaisesta seurakunnasta.

Uusi suunnitelma voi lisätä rippikoulujen eroja ainakin sen suhteen, miten nuori otetaan keskiöön ja miten uusi teknologia, älylaitteet ja erilaiset sovellukset otetaan mukaan opetukseen. Seurakuntien mukaan rippikoulujen ei kuitenkaan tarvitse olla keskenään samanlaisia.

– Ehkä tämä suunnitelma myös haastaa työntekijöitä keskustelemaan keskenään, että löydettäisiin niitä yhteisiä ja erilaisia toimintamalleja. Siihenhän ei voida ikinä päästä, että rippikoulut olisivat tismalleen toistensa kaltaisia, koska sen vetäjät ja osallistujat tekevät rippikoulun, Kärsämä huomauttaa.

Aikaa vastaavaksi

Tuoreimmassa rippikoulu-uudistuksessa on kyse päivittämisestä. Kun toimintaympäristö on muuttunut teknologisen kehittymisen ja monikulttuuristumisen myötä, halutaan rippikoulu sitä vastaavaksi.

Uudistamisen taustalla on rippikoulun päivittäminen toimintaympäristöön. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että älylaitteet otetaan entistä enemmän mukaan oppitunneille. Toni Pitkänen / Yle

Seurakunnissa koetaan, että nyt hyväksytty suunnitelma on päivitys 16 vuoden takaiseen suunnitelmaan.

– Edellinen oli paljon enemmän uudistus. Tämä on ehkä enemmänkin päivittämistä, pohtii Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen.

Uudistuksen myötä älylaitteet halutaan suurempaan rooliin rippikoulujen opetuksessa. Osassa rippikouluja niitä jo käytetään automaattisesti osana opetusta, osassa ei juurikaan. Asia on hyvin työntekijäkohtainen. Esimeriksi Kuopion seurakuntayhtymän rippikouluissa älylaitteet ovat aktiivisessa käytössä.

– Kyllä meillä Kokkolassa niitä käytetään, mutta ei ehkä kaikista suurimmalla volyymilla. Siihen varmaan pitää antaa lisäopetusta, myöntää puolestaan Markku Malinen.

35 vuotta sitten oltiin kiinni tietyissä oppitunneissa. Puhuttiin synnistä, kuolemasta ja elämän epäreiluudesta Anna-Leena Häkkinen

Suunnitelman mukaan rippikouluissa pitää jatkossa myös tulla esiin paremmin vuorovaikutus erilaisten kulttuurien kanssa.

Haaste työntekijöille

Rippikoulu-uudistusta voisi luonnehtia eräänlaiseksi haasteeksi seurakuntien rippikoulutyöstä vastaaville. Osalta se vaatii uuden opettelua ja persoonan mukaan laittamista.

Uudistus haastaa seurakunnan työntekijät ottamaan nuoret paremmin keskiöön. Tähän ei ole annettu selkeää toimintamallia, vaan asia jää seurakuntien ratkaistavaksi. Toni Pitkänen / Yle

– Totta kai se vaatii työtä. Joskus voi ajatella, että paljon helpompaa olisi vain itse päättää ja mennä kuten aina ennen, huomauttaa Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen.

35 vuoden ajan rippikoulutyötä tehnyt Oulun seurakunnan pappi Anna-Leena Häkkinen puolestaan kokee, että rippikoulutyössäkin mennään koko ajan helpompaan suuntaan. Häkkinen on ottanut jokaisen uudistuksen ilolla vastaan.

– 35 vuotta sitten oltiin kiinni tietyissä oppitunneissa. Puhuttiin synnistä, kuolemasta ja elämän epäreiluudesta. Oppitunti oli oppitunti. Tässä ollaan kokonaisuutta hahmottamassa ja ollaan ehdottomasti menossa parempaan suuntaan, Häkkinen summaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Sudanilaislähtöinen Zebeida Laun kotiutui, koska päätti niin: "Älä odota, että toiset tekevät – mene itse eteenpäin"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Kesäkuu 18 - 09:55

Tyhjän luokkahuoneen lattia alkaa vähä vähältä kiiltää Zebeida Laun käsittelyssä. Koulut ovat hiljentyneet kesälomaksi, ja luokkahuoneet ehostetaan syksyä varten. Sudanilaistaustainen Laun on ollut Kokkolan kaupungilla siivoojana nyt yli kymmenen vuotta.

Hän muistelee aikaa 16 vuoden takaa. Hän haki miehensä ja kolmen pienen lapsensa kanssa YK:lta turvapaikkaa. He asuivat Egyptissä pakolaisleirillä kaksi vuotta, ja siellä heille kerrottiin ensimmäistä kertaa Suomesta.

Viikonloppuisin täällä näkee vain muutamia ihmisiä ulkoiluttamassa koiriaan. Mutta nykyään tykkään itsekin tästä rauhasta. Zebeida Laun

– En ollut koskaan kuullutkaan Suomesta. Olimme toivoneet, että pääsisimme Amerikkaan, Australiaan tai Kanadaan, koska olin kuullut, että monet muut olivat saaneet sieltä turvallisen elämän. Aluksi sanoin, että eeeen minä halua mennä Suomeen. Mieheni sanoi, että mehän kaipaamme turvallista paikkaa, eikä Egypti ole sellainen. Sanoin: Okei, mennään ja katsotaan, mitä tapahtuu, Zebeida Laun hymyilee.

Heille oli kiintiöpaikka Keski-Pohjanmaalla Kokkolassa. Se oli perheelle hyppy tuntemattomaan. Egyptin ihmisvilinän ja hälinän vaihtuminen pienen kaupungin rauhalliseen elämään oli kieltämättä Launin perheelle hämmästys.

Haluan näyttää suomalaisille, että Kokkola on minun kotini. Jos joku sanoo, että on syntynyt täällä, voin sanoa, että niin olen minäkin. Zebeida Laun

– Kun saavuimme Kruunupyyn lentokentälle ja lähdimme ajamaan sieltä Kokkolaan, näin vain metsää. Mietin, että missä kaikki talot ovat ja missä on se kaupunki. Kokkola on pieni paikka, ja viikonloppuisin täällä näkee vain muutamia ihmisiä ulkoiluttamassa koiriaan. Mutta nykyään tykkään itsekin tästä rauhasta, Laun sanoo silmät loistaen.

"Ole kuin suomalainen"

Zebeida Launin perheeseen syntyi Kokkolassa vielä kaksi lasta. Perhe on juurtunut Kokkolaan, eikä Zebeida ole koskaan ajatellutkaan muuttavansa muualle.

– Haluan asua Kokkolassa, koska YK on tuonut minut suoraan tänne – se on silloin minun paikkani. Haluan näyttää suomalaisille, että Kokkola on minun kotini. Jos joku sanoo, että on syntynyt täällä, voin sanoa, että niin olen minäkin, Zebeida Laun nauraa.

Kun suomalaiset menevät aamulla töihin, pitää herätä heidän kanssaan ja mennä töihin. Zebeida Laun

Zebeida nauraa paljon, se kuvastaa hänen elämänasennettaan.

Viidessä vuodessa hän opiskeli suomen kielen ja ammatin, ja pääsi töihin siivoojaksi. Hänen mielestään kotoutuminen vaatii omaa aktiivisuutta, uskallusta ja hihojen käärimistä. Paras tapa on olla kuin oma naapurisi, Zebeida sanoo.

– Suomalaiselle pitää näyttää, että on ahkera ja että osaa saman kuin he. Kun suomalaiset menevät aamulla töihin, pitää herätä heidän kanssaan ja mennä töihin. Sen takia olen tyytyväinen, että olen ahkera. Vaikka minulla oli tänne tullessa pienet lapset, suoritin koulutuksen ja sain heti työpaikan.

Entistä usempi pakolainen jää sijoituspaikkakunnalle

Yhä useampi kiintiöpakolainen on jäänyt Zebeida Launin tavoin asumaan Kokkolan seudulle. Vielä parikymmentä vuotta sitten suuri osa pakolaisista muutti jopa kesken kotouttamisen Etelä-Suomeen, mutta nyt tilanne on toinen. Myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella olevat kaupungit houkuttelevat pakolaisia. Esimerkiksi Seinäjoelle on muodostunut pieni myanmarilaisten yhteisö, joka kerää muuttajia myös muualta Suomesta.

Juha Kemppainen / Yle

Kokkolan ulkomaalaistoimiston toiminnanohjaaja Pirkko Kivistö arvioi, että muutokseen ovat syynä entistä paremmat opiskelu- ja työllistymismahdollisuudet sekä suuremmat maahanmuuttajaryhmät.

Zebeida Laun on juurtunut Kokkolaan osittain työn ansiosta. Myös seurakunta on auttanut.

– Ulkomaalaistoimisto ei voi edes lain mukaan auttaa kaikessa, ja TE-toimisto auttaa työaikana, mutta seurakunnasta olen saanut apua mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. He tukivat minua varsinkin silloin, kun minulla ei ollut vielä työpaikkaa.

Suomalainen ei onneksi koskaan sano, että sinä sanoit väärin. He sanovat vain: "Hyvä, että yrität". Zebeida Laun

Laun tekee myös vapaaehtoistyötä. Kun paikkakunnalle tulee uusia pakolaisia, hän auttaa sen, minkä osaa – ja yksi tärkeä asia, minkä Laun voi antaa, ovat hänen omat kokemuksensa.

– Jos olet etäinen ja varovainen, on vaikea päästä mukaan suomalaiseen yhteisöön, koska suomalaiset ovat varovaisia. Yritän aina sanoa tänne tuleville, että menkää vain. Vaikka kieli on vaikeaa, yrittäkää puhua. Suomalainen ei onneksi koskaan sano, että sinä sanoit väärin. He sanovat vain: "Hyvä, että yrität". Se antaa sinulle voimaa. Älä odota, että toiset tekevät. Mene itse eteenpäin, Laun sanoo tiukkaan sävyyn.

Sitten hän tarttuu siivouskärryyn ja siirtyy liikuntasaliin. Vuorossa on ikkunoiden pesu.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Analyysi: Syrjäinen korpi on valttia luontomatkailussa – kunhan sinne ensin pääsee

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 17 - 20:00

Tekeekö mieli lähteä juhannuksen kynnyksellä avautuneeseen Hossan kansallispuistoon Suomussalmella? Suosittelen. Kainuun korvessa odottaa yli 11 000 hehtaaria henkeäsalpaavia maisemia: jääkauden muovaamia harjuja ja äkkisyviä, kirkasvetisiä kanjonijärviä.

Julma-Ölkyn kanjonijärvi Hossassa.Anne Moilanen / Yle

Hossa on helposti Suomen kauneimpia paikkoja, mikä on tiedetty myös Metsähallituksessa, joka perusti sinne retkeilyalueen jo vuonna 1979. Kansallispuisto Hossaan saatiin kovan poliittisen väännön tuloksena kuitenkin vasta 2017, Suomen itsenäisyyden juhlavuonna.

Hallituksen kärkihanke ja 2,5 miljoonaa euroa kahisevaa kuuluvat diiliin.

Suomi 100 -kansallispuiston perustaminen lukee Sipilän hallituksen ohjelmassa. Valinnan osumisen Hossaan varmisti luontoarvojen ohella Suomussalmen historia, josta löytyy useita linkkejä Suomen itsenäisyyden ratkaiseviin hetkiin, tunnetuimpana Raatteen tien taistelu 1940.

Raate tosin ei ole Hossassa päinkään, vaan etelämpänä suurta Suomussalmen kuntaa. Hallituksen kärkihanke ja 2,5 miljoonaa euroa kahisevaa kuuluvat diiliin, jossa Hossaa on huolittu juhlakuntoon viimeisen vuoden aikana.

Korpi on trendi

Hossaan lähtijän ensimmäinen ongelma on, miten sinne pääsee. Hossan nimi tulee saamen kielestä ja tarkoittaa kaukaista paikkaa. Itärajalla Suomussalmen pohjoisosassa sijaitseva Hossa on syrjässä kaikesta. Jopa kuntakeskus Ämmänsaaresta Hossaan kertyy matkaa 100 kilometriä. Kuusamoon on 80 kilometriä, Kajaaniin ja Ouluun yli 200.

Syrjäisestä sijainnista huolimatta, tai ehkä juuri siksi, Hossaan ei kulje joukkoliikennettä. Oma auto on välttämättömyys. Jos siis on autoton kaupunkilainen tai vaikka ulkomaalainen, ja mielii Hossaan, pitää muiden kulujen päälle laskea vuokra-auton hinta.

Julma-Ölkyn ylittävä riippusilta valmistui kansallispuiston avajaisiin.Anne Moilanen / Yle

Luontomatkailun strategiapapereissa ilmiölle on nimikin, “saavutettavuus”. Hossa ei ole tällä hetkellä kovin saavutettava. Lentoliikennettä esimerkiksi Kuusamoon ollaan sentään lisäämässä, mutta totta kai kuljetusketjun pitäisi toimia perille asti.

Hossasta löytyy kuitenkin useita vahvuuksia, jotka vastaavat luontomatkailussa tällä hetkellä jyllääviin trendeihin. Valtioneuvoston huhtikuussa julkaiseman, luontomatkailua koskevan raportin mukaan tällaisia trendejä ovat ainakin turvallisuus, terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen, luontoyhteyden etsiminen, puhtaus sekä arktisuus ja kylmyys.

Eksoottinen talvi

Ulkomaalaisia matkailijoita kiinnostaa Hossassa nimenomaan talvi. Alueella toimii kaksi ranskalaista seikkailumatkailuun keskittyvää yritystä, jotka tuovat paikalle ryhmiä suoraan Keski-Euroopasta.

– Mitä kylmempää, sen parempaa, toteaa toisen yrityksen Norwide Finland Oy:n toimitusjohtaja Olivier Nau.

Naun johtaman yrityksen asiakkaita kiinnostaa koskematon korpi, jossa muuta väkeä ei ole mailla eikä halmeilla. Kainuun autio takanurkka on seikkailuyrittäjä Naun mukaan “Disneyland”, ja myös parempi kohde kuin esimerkiksi Lappi, jossa turismia on enemmän.

"Mitä kylmempää, sen parempaa." – Olivier Nau

Valtioneuvoston raportin mukaan suomalaisen luontomatkailun kannattaisi tavoitella kansainvälisiä asiakkaita varsinkin Kiinasta, Japanista, Venäjälta ja Saksasta. Raportti on näiden maiden osalta jännää luettavaa. Esimerkiksi kiinalaisia ei korpi kiinnosta pätkääkään, vaan heidän mielestään koskematon, villi luonto on luotaantyöntävä ja jopa pelottava.

Ja kuten raporttikin kertoo, kiinalaisia ei näy Hossassa, eikä aasialaisia ylipäätään. Ei myöskään kesämökkeilystä ja kylpylöistä nauttivia venäläisiä – tai no, kun vastikään vierailin Hossassa, leirintäalue Camping Hossan Lumo Oy:n yrittäjä Maija Dalyn mukaan venäläisiä oli ollut viime vuonna kaksi.

Ympäristötietoiset, patikointia rakastavat saksalaiset ja ranskalaiset sen sijaan ovat Hossan karuista selkosista aivan hurmioituneita. Hossan kaltaisia laajoja, lähes koskemattomia metsäerämaita ei ole kuulemma Euroopassa monta.

Vaikea päästä, helppo nauttia

Hossa on Suomen 40. kansallispuisto ja tässä joukossa kymmenenneksi suurin. Maasto on enimmäkseen helppokulkuista, mistä johtuen Hossa sopii varsinkin patikointiuraansa aloitteleville ja lopetteleville.

Hossa on myös paikallisten asukkaiden keskuudessa tunnettu kohteena, jossa on helppo käydä lasten kanssa.

Tosin kun kainuulaiset lähtevät Hossaan, he ottavat mukaansa kaiken tarpeellisen eväistä telttoihin ja Tommi-puukkoon. Juomaveden saa maastosta. Retkeltä ei useinkaan osteta mitään, eikä Hossassa ole ollut paljoa ostettavaakaan.

Tällä hetkellä alueella toimii Metsähallituksen hallinnoiman Hossan luontokeskuksen lisäksi yksi kauppa ja kourallinen majoitusyrityksiä, sekä erilaisia matkailupalveluita tarjoavia erikoisempia yrityksiä: joogaa, läskipyöräilyä, koiravaljakkoajelua, sukellusta, ja niin edelleen.

Hossan Lomakeskuksen uudessa hotellissa on maisemaikkunat.Anne Moilanen / Yle

Arkiseen oleiluun liittyvä palvelutaso ei kuitenkaan edelleenkään päätä huimaa.

Esimerkiksi lounasta saa Hossasta ilman ennakkotilausta kahdesta paikasta, luontokeskukselta ja alueen ainoasta hotellista. Polttoainetta voi ostaa kesäisin tankista syrjäkylällä asianmukaiseen, noin puolitoistakertaiseen hintaan. Kalastuslupien hintakin on kansallispuistopäätöksen jälkeen noussut, valittavat kalastajat: viikon kalastuslupa Hossassa maksaa nyt yhdeksänkymppiä. Majoituksen hinta on sentään Hossassa maltillinen.

Kävijämäärää tuplaamassa

Kansallispuistoksi muuttuminen tietää Hossalle lisää julkisuutta ja uusia, entistä kansainvälisempiä kävijöitä.

Vuonna 2016 Hossassa kävi reilut 60 000 vierailijaa, valtaosa kesällä ja kotimaasta. Vuonna 2025 kävijämäärän odotetaan olevan jo ainakin 100 000, ehkä jopa 150 000, suunnittelee Suomussalmen kunnanjohtaja Asta Tolonen.

Hossan kansallispuiston suurin haaste liittyy tavallisten arjen palveluiden kehittämiseen.

Tämäkään kävijämäärä ei tosin uhkaisi Hossan asemaa vaikkapa Olivier Naun seikkailuyrityksen himoitsemana koskemattomana korpena.

– Vaikka Hossassa kävisi viisinkertainen määrä väkeä nykyiseen verrattuna, siellä olisi edelleen riittävän väljää, Nau arvioi.

Hossan kansallispuiston suurin haaste liittyy tavallisten arjen palveluiden kehittämiseen – että uuteen kansallispuistoon olisi helppoa ja houkuttelevaa tulla, vaikka ei olisikaan tee se itse -kalastushullu tai hillitön eräjorma.

Kirjailija Mikko-Pekka Heikkinen on saanut Hossasta innoitusta teoksiinsa.Anne Moilanen / Yle

“Asiakkaat tuovat palvelut” -ajattelulla, jota edelleen jonkin verran tapaa Hossassa, tämä ei kuitenkaan onnistu.

Toimivat palvelut tuovat asiakkaat.

Ja jos puhutaan todella menestyksekkäistä palveluista, niiden pitäisi sisältää asiat, joita asiakas tarvitsee, ja lisäksi asioita, joita hän ei edes ennakkoon tiennyt välttämättä tarvitsevansa.

Lisää aiheesta:

Hossan henki

Bongasitko Salen tai sulavan Kekkosen? Lähetä kuva Hossan kansallispuiston juhlahumusta

Riku Karjalaisen timelapse-video Hossasta (YouTube).

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vihreiden uudeksi puheenjohtajaksi nousee Touko Aalto

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 17 - 19:36

Vihreiden puheenjohtajavaali on ratkennut. Puolueen uudeksi puheenjohtajaksi nousee jyväskyläläinen kansanedustaja Touko Aalto.

Kakkoseksi äänestyksessä jäi helsinkiläinen kansanedustaja Emma Kari, jonka äänisaalis oli lopulta tuntuvasti Aaltoa pienempi.

Jäsenäänestyksen tulokset ilmoitettiin viivästysten jälkeen vihreiden puoluekokouksessa Tampereella.

Touko Aalto kiitti kilpakumppaneitaan ja puoluetovereitaan.

– Me olemme joukkue, jossa jokainen on merkityksellinen. Vain sillä tavalla me voimme olla tätä maata muuttava voima ja voittaa suomalaisia taaksemme. Voin onnistua vain, jos olemme yhtä, Touko Aalto sanoi.

Muut ehdokkaat olivat puolueen varapuheenjohtaja Maria Ohisalo, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen, kansanedustaja Olli-Poika Parviainen ja kuusamolainen kaupunginvaltuutettu Mika Flöjt.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Bongasitko Salen tai sulavan Kekkosen? Lähetä kuva Hossan kansallispuiston juhlahumusta

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 17 - 11:00

Valoisten harjukankaiden, aarniometsien ja kirkasvetisten järvien Hossa on nyt Suomen 40. kansallispuisto.

Hossan kansallispuiston avajaisiin Suomussalmelle on saapunut paikalle myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö puolisoineen. Avajaispäivänä juhlametsä on täynnä elämää. Oletko sinäkin paikan päällä? Jaa kuvasi Instagramissa tai Twitterissä tunnisteella #ylehossa, niin se päivittyy artikkeliin.

Yle lähettää klo 12.20 alkaen suoran televisiolähetyksen TV1:ssä ja Yle Areenassa. Radion puolella Hossa kuuluu ainakin keskipäivän uutisissa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Rakkaus syttyi rundilla – 25 vuotta myöhemmin Jari ja Tiina ajavat yhä yhdessä, samanlaisella vihreällä Escortilla

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Kesäkuu 16 - 14:30

Tiina näki Jarin ensimmäistä kertaa kassajonossa. Kaverin kanssa suhistiin, että onpa hyvännäköisiä miehiä – minkähänlainen auto niillä on.

Mutta varsinainen kiitos jatkosta kuuluu Kokkolan rundille eli korttelirallille, joka oli nuorison tärkeä kokoontumispaikka tuolloin 80-luvun loppupuolella ja vielä pitkälle 90-luvullekin. Iltaisin liikkeellä oli korttelin, parin alueella satoja nuoria, juhlapäivinä enemmänkin. Porukkaa tuli myös pitkin maakuntaa.

Rundilla Tiina Paasila ja Jari Annala kavereineen tunnistivat rundilla toisensa kassajonosta, ja alkoi kuvioon kuuluva: tööttäily, perässä ajaminen ja huomionhaku. Jossain vaiheessa Jari siirtyi Tiinan autoon, ja neljä kuukautta ajeltiin ihan kavereina, kunnes löytyi jotain muutakin: rakkaus. Yhdessä he alkoivat olla vuonna 1992. Yhdessä he ovat yhä.

– Moni on löytänyt toisensa rundilla, meilläkin on sellaisia tuttavapariskuntia. Ja ovat yhdessä pysyneetkin, sanovat Jari ja Tiina Annala.

Pariskunta vietti aikaa rundilla vuoteen 1996 asti, ja seuraavana vuonna syntyi ensimmäinen lapsi. Nyt takana on 20 vuotta naimisissa, ja kotona kaksi poikaa.

Perjantaina alettiin puhua, mitä pannaan rundille päälle. Perjantai- ja lauantai-illat oltiin rundilla ja maanantaina puhuttiin rundista. Jari ja Tiina Annala

Tiinan ensimmäinen muisto rundista on jo 11 ikävuoden kieppeiltä. Hyvän ystävän isosisko oli kertonut mahtavia tarinoita meiningistä, ja tyttöjen oli aivan pakko lähteä katsomaan, miltä siellä näytti.

– Aika pian kuului kommentti, että eiköhän teidän aika ole tuossa joskus parin vuoden päästä, muistelee Tiina.

Se olikin Annaloiden mukaan yksi rundin peruspiirteitä: toisista huolehdittiin. Liian nuorille kerrottiin, että kannattaa kasvaa kotona vielä hetki. Jos joku oli liian humalassa, häntä ei jätetty oman onnensa nojaan.

Rundi oli Annaloille ja monelle muulle sama kuin viikonloppu.

– Perjantaina alettiin puhua, mitä pannaan rundille päälle. Perjantai- ja lauantai-illat oltiin rundilla ja maanantaina puhuttiin rundista.

Tärkeintä olivat kaverit. Aina rundille lähtiessään tiesi, että siellä on joku. Toki silloinkin oli nuorisotaloja ja esimerkiksi urheilutalon disko oli suosittu.

– Niissä saatettiin olla ensin. Sitten lähdettiin rundille, tiivistää Jari.

Vaikka kännyköillä ei tuolloin nuoria tavoitettukaan, kortteliralli oli toimiva napanuora. Kun kotona sanoi menevänsä rundille, vanhemmat tiesivät, missä jälkikasvu on. Muutaman korttelin tarkkuudella.

– Ja kaikista säännöistä yritti aina pitää kiinni viimeiseen asti: olisi ollut niin karmea rangaistus, jos ei olisi päässyt rundille, sanoo Tiina.

Perheen viikonloppureissujen lähtökin tingittiin lauantaiaamuun, että edes toinen ilta pelastuisi.

Jari ja Tiina Annala suutelevat Naakkapuistossa, joka oli olennainen osa Kokkolan rundiaikoja.Sari Vähäsarja / Yle

Kortteliralli on kulkenut Kokkolassakin useampaa reittiä. 80-luvun lopun reitti kiersi niin sanottua Naakkapuistoa ja sisälsi tietysti paljon istumapaikkoja, myös ne kenkäkaupan ikkunalaudat, joilla istui kymmenittäin nuoria ja joita kutsuttiin suorasukaisesti lihatiskiksi. Puistossa oli pitkä rivi penkkejä aidan varrella.

– Juotiin olutta, vislailtiin ja huudeltiin ja otettiin tuttuja tyttöjä kyytiin, kuvaa Jari Annala menoa auton sisältä.

– Tunneksä noita? Mää en? Mennäänkö silti kyytiin? muistelee Tiina supinaa. Farmarijenkin taakse sulloutui niin paljon nuoria kuin mahtui.

Yleensä autoissa oli aina hyvä fiilis. Tiina muistaa vain hyvin harvoja kertomuksia siitä, että joku olisi ruvennut lääppimään niin, että oli paras hypätä kyydistä.

Tietysti rundilla tai kaupungilla rundin aikaan tapahtui muutakin: esimerkiksi eri asuinaluiden porukat ottivat usein mittaa toisistaan, ja muutenkin meno yltyi välillä rähinäksi:

– Kyllä makasiinin takana usein lätty lätisi, se oli pahin paikka.

Itse rundilla ei silti Annaloiden mukaan tarvinnut koskaan pelätä. Ilkivaltaakin he sanovat nähneensä vähän suhteessa väkimäärään. Poliisikin kiersi noihin aikoihin jalkapatissa rundilla olevien keskellä.

Annaloiden kesäauto on samanlainen vihreä Escort, jolla he nuorempina ajelivat rundia.Sari Vähäsarja / Yle

Oikeastaan rundi ei ole koskaan kadonnut Annaloiden elämästä. He ajelevat yhä, nyt jopa samanlaisella, kunnostetulla vihreällä Escortilla kuin aikanaan. Se on fiilistelyyn hankittu kesäauto.

– Karmeahan sillä on ajaa, mutta on se ihana, nauraa Jari.

Kotona fiilistelyyn kuuluu ysärimusiikki: Dr. Alban, Movetron, Mr. President. Ja tietysti kasarirokki.

Lauantaina Annalat eivät ajele kaksin, sillä he ovat järjestäneet Kokkolaan rundin nostalgiahengessä. Viime vuonna ajettiin ensi kertaa, ja kortteli oli tukossa heti. Nyt on varauduttu ottamaan käyttöön isompi alue.

Vaikka tapahtuman elvyttäminen on pariskunnasta hienoa, rundi ei heidän mielestään voi enää toimia Kokkolassa sellaisena kuin se aikanaan oli. Keskusta-ajamista on rajoitettu liikaa, ja nuoriso siirtynyt ajelemaan merenrantaan Meripuistoon.

– Sitten ihmetellään, kun keskusta on tyhjä, sanoo Tiina.

Omat lapsensa Jari ja Tiina päästäisivät rundille mielellään, jos sellainen olisi. Esikoinen pääsee nyt kokemaan tunnelmaa kesäkuun rundi-illassa, vanhempiensa kuskina.

Nostalgiarundi kesän alkuun ja loppuun olisikin Annaloiden mielestä hyvä ajatus. Sitä useammin kokoontuminen söisi jo hommalta merkitystä. Paitsi että Annaloilta rundin merkitys tuskin katoaa koskaan:

– Me ollaan ikuisia rundaajia.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pietarsaari askeleen lähempänä bioetanolitehdasta: yva ei aseta esteitä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Kesäkuu 16 - 13:42

Suunnitelmat St1:n bioetanolitehtaan saamiseksi Pietarsaareen etenevät. Alholman teollisuusalueelle on tehty ympäristövaikutusten arviointi, eikä se estä bioetanolitehtaaan sijoittamista alueelle.

Pietarsaaresta on lisäksi hyvät liikenneyhteydet, sopivia liikekumppaneita, riittävästi raaka-ainetta ja lähellä oleva satama, arvioi kaupunginjohtaja Kristina Stenman.

St1 päättää 140 miljoonan euron bioetanolitehtaan sijoituspaikasta joulukuussa. Yrityksen kehitysjohtaja Patrick Pitkänen pitää Pietarsaaren mahdollisuuksia hyvinä. Bioetanolitehtaasta kilpailevat Pietarsaaren lisäksi Kajaani ja norjalainen paikkakunta.

Tehdas olisi suurin Suomessa pelkästään bioetanolia tuottava laitos tähän mennessä. Tuotanto on tarkoitus aloittaa vuonna 2020.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomen uusi kansallispuisto kertoo esi-isien eloonjäämistaistelusta – viemme sinut matkalle mahtaviin maisemiin yläilmoista veden alle

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 16 - 10:46
Hossa on tuhansia vuosia vanha alue, jonka kalliomaalaukset ja tervahaudat kertovat suomalaisista ja suhteestamme metsään. Kivikauden karusta elosta on päästy nykyajan retkeilyyn.
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tänään ja huomenna helleraja saattaa rikkoutua Etelä-Suomessa, sunnuntaina epävakaisempaa

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 16 - 09:51

Perjantaina ja lauantaina suuressa osassa Suomea päästään nauttimaan kesäisestä säästä, kertoo Ylen meteorologi Toni Hellinen. Viikonloppuna mennään kuitenkin päivä päivältä hieman epävakaisempaan suuntaan.

Yle

Vaikka sää on suurelta osin aurinkoista, nopeasti kehittyvät ja ohimenevät sadekuurot ovat perjantaina ja lauantaina mahdollisia. Ukkoskuurojakin saattaa Länsi-Suomessa esiintyä.

Oulun pohjoispuolella päästään perjantaina parinkymmenen asteen lukemiin, mutta pohjoisimpaan Suomeen virtaa viileää ilmaa, ja lämpötilat jäävät 10-15 asteeseen perjantaina ja lauantaina.

Yle

Sunnuntaiyöksi ja -aamuksi luvassa on lännestä saapuva sadealue, joka ennusteiden mukaan kuitenkin väistyy Etelä-Suomen yltä iltapäiväksi. Pohjoisessa sateita tulee sunnuntaina iltapäivälläkin.

Hellerajan ylittymiselle parhaat todennäköisyydet ovat perjantaina iltapäivällä Etelä-Suomessa sellaisilla alueilla, joille ei osu sadekuuroja ja aurinko pääsee paistamaan pitkään.

Lauantaina mahdollisuudet osuvat enemmän eteläisempään ja itäisempään Suomeen. Sunnuntaiksi lämpötilat laskevat joitakin asteita aiempien päivien lukemista, eikä hellerajoja hätyytellä.

Hellinen kertoo, että tänään perjantaina on voimassa ensi kertaa tänä kesänä UV-varoitus. Sen Ilmatieteen laitos on antanut Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan maakuntiin. UV-indeksi voi Helsingissä kohota iltapäivällä yli viiteen, jos aurinko pääsee paistamaan pilvettömältä taivaalta.

Auringolta on syytä suojautua, kun indeksilukema on enemmän kuin kolme. Korkein tunnettu indeksin arvo on 20. Se on mitattu Andeilla Argentiinassa, kertoo Ilmatieteen laitos.

Ensi viikoksi sään ennustetaan viilenevän viikonlopun lukemista.

Ylen sääuutisia voi seurata myös säätoimituksen ylläpitämältä Facebook-sivulta ja Twitteristä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kotikuntoutusmalli säästää rahaa – läheiset ovat myös apuna ikäihmisille

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 16 - 07:36

Kuusamossa ei tunnisteta ruuhka-Suomen kotihoidon ongelmia. Ei liioin maakunnan pääkaupungissa Oulussakaan.

– Mikäs tässä. Kyllä täällä homma toimii, kolmatta vuotta Kuusamon kotihoidon hoivassa eläkepäiviään viettävä Hille Kallunki toteaa.

Kuusamon kotihoito on edistyksellistä. Anu Lämsä

Kallunki seuraa kipeytyneen jalkansa vuoksi sivusta vanhuksia, jotka istuttavat Kuusamon Porkkatörmällä kesäkukkia asuinalueen puistoon.

– Aivan ihanaa, että pystymme järjestämään tällaisia tapahtumia vanhuksille. Meille työntekijöille on järjestetty nykyisin työpäivään tietty aika, jolloin voimme puuhastella vanhusten kanssa vaikkapa ulkona, kotihoidon työntekijä Marika Päivärinta sanoo.

Kuusamossa tehdään töitä etunojassa

Apulaisoikeusasiamiehen mukaan ikäihmiset eivät saa pääkaupunkiseudulla kaipaamaansa tukea samassa määrin kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Vanhuksille järjestetään tietyin paikoin pääkaupunkiseudulla retkiä kotiympäristön ulkopuolelle osin niin, että työntekijät lähtevät retkille tueksi vapaa-ajallaan.

Kuusamossa ikäihmisille taataan kesän aikana erilaisia tapahtumia vähintään kerran viikossa.

– Kuusamon kotihoito on edistyksellistä. Olemme halunneet kehittää sitä hieman etunojassa, sanoo Kuusamon kotihoidon esimies Anu Lämsä.

Onko niin, että näillä seuduilla esimerkiksi hoivaa tarvitsevien vanhusten lähiverkosto toimii paremmin, kuin pääkaupunkiseudulla. Sirkku Kaltakari

Lämsä viittaa etunojalla muun muassa valmisteilla olevaan sote-uudistukseen.

– Olemme ottaneet käyttöön kotikuntoutusmallin, jolla varmistamme muun muassa sen, etteivät vanhukset joudu turhaan maksamaan kotihoidosta, Lämsä sanoo.

Tarkkailujakso voi säästää rahaa

Kotikuntoutusmallissa kotihoitoa mahdollisesti tarvitsevan kuntoa arvioidaan noin neljän viikon ajan.

– Sen aikana kartoitamme asiakkaan tilanteen. Useinhan esimerkiksi fyysisen toimintakyvyn vajaus voi olla tilapäinen. Ennakoivalla jaksolla varmistamme sen, ettei asiakas ajaudu turhaan kotihoidon piiriin. Vointi voi tarkkailuviikkojen aikana kohentua merkittävästikin, Lämsä sanoo.

– Asiakas tietenkin säästää tässä tapauksessa, Lämsä selventää.

Kuusamossa kotihoitoa saa 130 vanhusta.Ensio Karjalainen / Yle

Kotikuntousmalli ei ole kuusamolainen keksintö. Siitä on haettu kokemuksia viime vuosina muun muassa Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirissä.

Anu Lämsä muistuttaa, että on kaikkien etu, että asiakas asuu kotonaan hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään niin, ettei raskaisiin palveluihin tarvitse lähteä.

– Osalle asiakkaita riittää pelkästään siivouspalvelu ja hyvät sosiaaliset suhteet, Lämsä muistuttaa.

Läheisistä on myös apua

Oulun kotihoidon palvelupäällikkö Sirkku Kaltakari toteaa, ettei kaupungin kotipalvelussa eletä kesäisin ”festivaalimeiningillä.” Pääkaupunkiseudulla esiin nousseita ongelmia hän ei kuitenkaan näe ajankohtaisina Oulussa. Vanhukset löytävät kotihoidon piiriin ja heitä myös autetaan hoidon ulkopuolella.

– Onko niin, että näillä seuduilla esimerkiksi hoivaa tarvitsevien vanhusten lähiverkosto toimii paremmin, kuin pääkaupunkiseudulla, Kaltakari pohtii.

Kaltakarin mukaan Oulun kaupungin kotihoito toimii keskimäärin hyvin.

– Melko hyvin selviämme alkaneesta kesästäkin. Oli joulu tai juhannus, asiallisesta palvelusta emme voi tinkiä, Kaltakari toteaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Toholammin teurastamon tulipalo oli kova isku koko lammastuotannolle

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Kesäkuu 16 - 06:50

Polson lammasteurastamon tulipalo Keski-Pohjanmaalla Toholammin Sykäräisissä on kova isku lammastuotannolle. Rakennus tuhoutui tulipalossa torstaina. Henkilö- ja eläinvahingoilta kuitenkin vältyttiin.

Lampurit ottivat uutisen vastaan tyrmistyneinä.

– Kyllähän se shokkiuutinen oli, kun siitä kuuli. Lampurit ovat soitelleet keskenään ja ihmetelleet, mitä on oikein tapahtunut, sanoo Keski-Pohjanmaan lammaskerhon puheenjohtaja Taisto Jylhä.

Suuri menetys erityisesti pohjalaismaakunnille

Suomen lammasyhdistyksen puheenjohtajan Petri Leinosen mukaan Polson lammasteurastamolla on ollut todella tärkeä asema lampaanlihan tuotannossa myös lähialueen ulkopuolella.

– Varsinkin Keski-, Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalle tämä on tosi suuri isku, Leinonen toteaa ja lisää, että Polson lammasteurastamo on ollut aktiivisesti mukana myös alan yrittäjien yhteistyössä.

Koko maassa lammastuotanto on lähes täysin pienten teurastamoiden varassa. Keski-Pohjanmaan lammaskerhon puheenjohtajan Taisto Jylhän mukaan teurastustoiminnan keskeytyminen Sykäräisissä onkin alalle suuri menetys.

Se näkyy erityisesti syksyllä, kun tämän vuoden karitsat päätyisivät teurastukseen. Jylhä ei osaa vielä arvioida, mihin aiemmin Polsossa teurastetut lampaat jatkossa päätyvät teurastettavaksi.

Suomen lammasyhdistyksen puheenjohtaja Petri Leinonen arvioi, että monen lampaan matka teurastettavaksi voi kasvaa jopa 200 kilometriä.

Polson Lammas Oy on perustettu kymmenisen vuotta sitten. Viime vuosina yritys on teurastanut vuodessa noin 3500 lammasta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tässä roolipelissä mennään oikeasti naimisiin: Katja ja Rauno sanovat tahdon sadan vuoden takaisessa miljöössä: "Vuorosanojakin on opiskeltu"

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 15 - 19:00

Kempeleen museon pihalla on jännittynyt tunnelma. On vuosi 1915. Pian on alkamassa kohtaus, jossa kymmenen vuotta Amerikassa viettänyt nuori mies pyytää vauraan talon tytärtä vaimokseen. Ilmassa on jännitystä. Tyttären vanhemmat eivät ole köyhistä oloista tulevasta sulhasehdokkaasta mielissään.

Tiedämme kuitenkin, että tässä tarinassa rakkaus voittaa – muutaman päivän kuluttua museon pihalla vietetään häitä.

Käynnissä on eräänlainen näytelmä tai roolipeli, jonka keskiössä ovat morsian Katja Rantanen ja sulhanen Rauno Lauronen. Kempeleen museon pihalla tehdään eläväksi kotiseutuhistoriaa, mutta vanhanaikaisten häiden yhteydessä pariskunta menee naimisiin myös tosielämässä.

Pitkään yhdessä ollut pariskunta päätti lähteä mukaan lehti-ilmoituksen perusteella. Se oli Rauno, joka ensin asiasta innostui.

– Me on pitkään mietitty häitä ja nythän ne tulee tässä samalla. Kun tuli tilaisuus, niin se käytetään se hyväksi.

Vuorosanat tilanteen mukaan

Morsiamelle tehdään hääpuku vanhan perinteen mukaisesti, mutta yhden pyynnön Katja Rantanen esitti. Asu saisi olla valkoinen, vaikka entisaikaan naimisiin mentiin jopa mustassa puvussa.

– Siihen tulee pitkät pitsihihat. Se on valkoinen, pitkä ja aika yksinkertainen mekko, mutta nätti.

Katja ja Rauno ovat kutsuneet häihinsä toistasataa vierasta, mutta samalla tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille. Häihin tuleva väkimäärä vähän jännittää. Ja vuorosanat, vaikka niitä ei tarkasti ole kirjoitettukaan, mutta tarinassa pitäisi pysyä.

Se on mahtava homma, että tämmöiseen pääsi. Rauno Lauronen

– Jännityshän on ihan käsinkosketeltava. Lauantainahan se sitten ratkeaa miten käy. Todennäköisesti tulee aika paljon väkeä, Rauno ennakoi.

– Toivotaan, että se nyt menee hyvin. Ja muistetaan mitä pitää sanoa, Katja sanoo.

– On me vuorosanojakin jonkun verran opiskeltu, mutta ei mitenkään hirveästi, sulhanen sanoo.

Piialle palautetta pahoista puheista Pentti Pylvänäinen sovittaa tekemäänsä tuohisormusta Anna Pylvänäisen sormeen.Hanna Juopperi / Yle

Vanhan ajan viikkoa ja tapahtuman kruunaavia häitä on valmistellut talkoojoukko museonhoitaja Minna Lehtomaan johdolla. Hän itse häärää pihamaalla pääemännöitsijän roolissa. Kotiseutuhistoriaa elävöittämällä saa ihmisiä kiinnostumaan asiasta aiempaa paremmin.

– Kun historia tulee näin näkyväksi, niin onhan se paljon mielenkiintoisempaa kuin katsoa vanhoja esineitä.

Talkoolaiset heittäytyvät rooleihinsa antaumuksella. Jos jossain tilanteessa meinaa tipahtaa, palaute tulee välittömästi, Lehtomaa nauraa. Vanhan emännän keittämä sokeriton puolukka-porkkanakiisseli sai kasvot nyrjähtämään, mutta yleisö palautti piian pikaisesti rooliinsa.

– Se oli aika karvasta, ja minä rupesin puhumaan, että hyi, onpa väkevää. Yleisö reagoi saman tien, että piika ja tuolla lailla rupeaa emännälle huutamaan. Ja minä olin, että voi anteeksi. Kyllä tämä hyvää keittoa on, että minä en tiedä, onko auringonpistos vai mikä, mutta kyllä minulla päässä vähäsen heittää.

Myös hääpari on innoissaan historiallisista häistään.

– Se on mahtava homma, että tämmöiseen pääsi, Lauronen tuumaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suuret kaupungit pelkäävät kasvun ja työllisyyden valuvan soten myötä maakunnille

YLE: Perämeri - 2017, Kesäkuu 15 - 15:12
Mistä on kyse?
  • Sote- ja maakuntauudistukset ovat parhaillaan eduskunnan käsittelyssä, mutta myös edelleen valmistelussa.
  • Kuusi suurinta kaupunkia toivoo uutta harkintaa uudistukselle.
  • Ne katsovat, että olennaista on sote-uudistuksen onnistunut toteutus, eikä sitä tule vaarantaa muihin toimialoihin liittyvillä muutoksilla.

Varsinkin kasvu- ja työllisyyspalveluiden siirtyminen maakunnille hiertää kuudessa suuressa kaupungissa. Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu ja Turku vaativat torstaina yhteisessä kannanotossaan sote- ja maakuntauudistusta uuteen harkintaan.

Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala katsoo, että nyt olisi olennaisinta jättää uudistuksen ulkopuolelle kasvu-, elinkeino- ja työllisyyspalvelut. Samaa mieltä on Turun kaupunginjohtaja Aleksi Randell.

– Koko maakuntauudistusta pitäisi pilkkoa toimeenpanon osalta niin, että keskityttäisiin soteen, ja muut tehtävät, joita esitetään maakunnille, harkittaisiin erikseen, Randell vaatii.

– Työllisyys-, elinkeino ja innovaatiot ovat tulevaisuuden kuntien päätehtäviä elinvoiman edistämisessä. Niitä ei voi edistää, jos ei ole työkaluja. Näiden pirstaloiminen tilanteessa, jossa vastuu on epäselvä, kärsivät asiakkaat ja kasvukin, Randell arvioi.

Hän toivoo, että erityislainsäädännöstä neuvoteltaisiin uudelleen, jotta suuret kaupungit voisivat edelleen vastata työllisyys-, elinkeino- ja innovaatiopalveluista.

– Maakunnalliset kokonaisuudet ovat muualla perusteltuja, mutta isojen kaupunkien alueilla ei ole sellaista tarvetta.

Ristiriidat maakuntien kanssa vaarana

Randellin mielestä uudistuksen vaikutuksia isojen kaupunkien investointikykyyn ja kasvuun on arvioitu liian vähän. Hän näkee vaaraksi sen, että suurten kaupunkien ja maakuntien välille tulee ristiriitoja, kun nykyiset maakuntaliitot ovat kaupunkien yhteistyöorganisaatioita.

– Maakunnissa olisi valtion rahoitus ja vaaleilla valittavat päättäjät, joten isotkaan kaupungit eivät suoraan käytä vaikutusvaltaa niissä. On olemassa riski, että uusi organisaatio näkee vastuunsa laajemmaksi mitä lainsäädäntö tarkoittaa, jolloin tulee epäselviä tilanteita.

Sote-uudistusta Randell ja Laajala pitävät molemmat tarpeellisena. Suurissa kaupungeissa harmittaa se, etteivät ne voisi uudistuksen jälkeen tuottaa sote-palveluita.

– Kunnat ovat palveluiden tuottajina erittäin hyviä, mutta sitä vaihtoehtoa ei enää anneta, harmittelee Oulun Laajala.

Randell näkee valinnanvapauden myönteisenä, mutta korostaa myös että kaupunkien olisi voitava jatkaa palveluiden tuottamista.

Lue myös: Kuusi suurinta kaupunkia haluaa sote- ja maakuntauudistuksen uuteen harkintaan

Analyysi: Hallituskriisi loppui, soten perustuslakiongelmat jäivät – voi tuska ja ahdistus

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä