Kanta-alueen uutisia

Viljelijä ei jaksa – katokesä synkistää elämää entisestään

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Lokakuu 17 - 12:30

Moni viljelijä pinnistelee noidankehässä, missä uupumus ja talousvaikeudet ovat johtaneet parisuhdevaikeuksiin, päihdeongelmiin ja ristiriitoihin tilan eri sukupolvien välillä.

– Kolme peräkkäistä huonoa kesää. Tämä viimeinen on nyt piste iin päälle. Jos tilalla on ollut jo ongelmia, tämän kesän satotilanne lisää niitä huomattavasti, kertoo MTK:n Myötätuulta tuottajille -hyvinvointihankkeen hankepäällikkö Suvi Lempiälä.

Kansanedustaja Kaj Turunen (sin.) vaatii viljelijöiden uupumisen ja taloudellisen ahdingon syiden selvittämistä. Hän on tehnyt kirjallisen kysymyksen eduskunnalle maanviljelijöiden itsemurhien lisääntymisestä.

Navetta oli viikon pimeänä. Kukaan naapureista ei mennyt katsomaan, kummasteli vain miksi. Oikeastaanhan kyse on vain siitä, kuinka paljon välitämme toisista ihmisistä. Hankepäällikkö Suvi Lempiälä, Myötätuulta tuottajille

Tammikuussa 2017 alkanut Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Välitä viljelijästä -projekti saa päivittäin yhteydenottoja uupuneilta viljelijöiltä eri puolelta Suomea.

– Itsemurhatietoja ei ole meille kantautunut, mutta huonossa jamassa olevia tiloja ja tilanpitäjiä on yhä enemmän. Meidän kauttamme apua on tänä vuonna annettu 1200 viljelijälle, sanoo projektinvetäjä Pirjo Ristola.

Toiset pärjäävät, toiset uupuvat

Melan Välitä viljelijästä -projekti antaa henkistä tukea, keskusteluapua, talousneuvontaa ja palvelusetelin, jolla voi hankkia ammattiapua esimerkiksi psykoterapeutilta.

– Palveluseteleitä on annettu tähän mennessä vähän yli 500. Näistä moni on mennyt uupuneille maitotilallisille, joilla Venäjän viennin tyrehtyminen kaatoi talouden, Ristola kertoo.

Voi olla, ettei viljelyä voi enää jatkaa ja tila joudutaan realisoimaan. Se on kipeä asia, mutta tärkeintä on pelastaa ihminen. Projektinvetäjä Pirjo Ristola, Välitä viljelijästä

Aktiivisimmin yhteydenottoja on tullut Itä-Suomesta, vähiten Etelä-Suomesta.

– Tiedämme, että etelässäkin on vaikeuksissa kamppailevia tiloja. Täällä kuitenkin ehkä on enemmän vallalla ongelmista vaikenemisen kulttuuri, Ristola sanoo.

Väsymistä ja taloudellista ahdinkoa on kaiken kokoisilla tiloilla. Suuret velat ja henkiset paineet rasittavat Ristolan mukaan monia tilallisia.

–Tässä on sellaista kahtiajakoa. Toiset viljelijät pärjäävät kohtuullisen hyvin, toisille ongelmat kasaantuvat.

Miten löytää uupunein, joka ei jaksa enää?

Myötätuulta tuottajille -hankepäällikkö Suvi Lempiälä peräänkuuluttaa lähimmäisestä välittämistä. Tiloilla käy ammattinsa puolesta paljon ihmisiä: maito- ja rehukuskeja, eläinlääkäreitä, lomittajia ja neuvojia. Lempiälän mukaan pitäisi olla rohkeutta puuttua, jos näkee, etteivät asiat ole hyvin.

– Navetta oli viikon pimeänä. Kukaan naapureista ei mennyt katsomaan, kummasteli vain miksi. Oikeastaanhan kyse on vain siitä, kuinka paljon välitämme toisista ihmisistä, Lempiälä pohtii.

Kansanedustaja Kaj Turusen (sin.) mielestä huoli viljelijöiden jaksamisesta on äärettömän vakava. Turunen pelkää, ettei suurimmassa hädässä olevat edes jaksa hakea itselleen apua. Heidät pitäisi nyt löytää avun piiriin.

Myös Melan Välitä viljelijästä -hankkeen projektinvetäjä Pirjo Ristola uskoo, että heille tulevat yhteydenotot ovat vain jäävuoren huippu. Ristola neuvoo uupunutta:

– Jos et jaksa itse, anna lupa jollekin läheiselle soittaa meille. Maakunnissa olevat yhteyshenkilömme lähtevät kulkemaan rinnalla ja auttavat etsimään ulospääsyä ahdingosta. Aina on olemassa ratkaisu. Voi olla, ettei viljelyä voi enää jatkaa ja tila joudutaan realisoimaan. Se on kipeä asia, mutta tärkeintä on pelastaa ihminen.

Välitä viljelijästä -projekti jatkunee vuoden 2018 loppuun saakka budjetissa varatun lisärahoituksen turvin.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oululaisnaisen tuomio viiden lapsensa taposta jää voimaan

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 17 - 09:21

Korkein oikeus on tiistaina 17.10. hylännyt Oulun vauvasurmia koskevaan asiaan liittyneet valituslupahakemukset. Hakemuksen olivat tehneet niin syyttäjä kuin oikeusjutussa vastaajana ollut Kaisa Emilia Vornanen-Karaduman.

Hakemukset koskivat Rovaniemen hovioikeuden tuomiota, jolla Vornanen-Karaduman tuomittiin viidestä synnyttämänsä vauvan taposta 13 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeuden kesäkuussa 2016 antama tuomio jäi siis pysyväksi.

Käräjäoikeus oli aikaisemmin tuominnut Vornanen-Karadumanin viidestä murhasta ja viidestä hautarauhanrikkomisesta elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Tuomio lieveni hovissa

Hovioikeus katsoi naisen syyllistyneen viiteen tappoon, mutta hylkäsi syytteet viidestä hautarauhan rikkomisesta.

Hovioikeus katsoi tuomiossaan käräjäoikeuden tavoin, että kukin teko oli tehty erityisen julmalla tavalla, koska ne olivat kohdistuneet naisen omiin lapsiin. Käräjäoikeuden tuomiosta poiketen hovioikeus katsoi, että tekoja ei oltu tehty vakaasti harkiten eikä erityisen raa'alla tavalla. Hovioikeuden mukaan mikään teko ei yksittäin arvioiden ollut murhan tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Vornanen-Karaduman synnytti vuosien 2005–2013 välisenä aikana viisi vauvaa, jotka hän oikeuden mukaan tappoi. Hän kätki ruumiit ja kuljetti niitä mukanaan muuttaessaan asunnosta toiseen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Veera Kuha ui vastavirtaan: Avasi kaupan 200 hengen kylälle, vaikka joka neljäs kyläkauppa pohtii lopettamista

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 17 - 05:45
Mistä on kyse?
  • Neljännes kyläkauppiaista pohtii lopettamista lähivuosina, ilmenee tuoreesta selvityksestä.
  • Selvityksen mukaan sääntelyä pitäisi purkaa, jotta kaupat voisivat monipuolistaa palvelujaan helpommin.
  • Oijärvellä kaupan avannut Veera Kuha uskoo tulevaan, mutta tietää, että monipuoliset palvelut ovat menestyksen kannalta äärimmäisen tärkeitä.
  • Maa- ja metsätalousministeriöstä on tulossa jatkotoimiesityksiä syksyn aikana.

Pienen Oijärven kylän raitti hiljentyy entisestään syksyn myötä. Pohjois-Pohjanmaan pohjoiskolkassa sijaitsevan kylän asukasmäärä putoaa puoleen, noin kahteensataan, kun kesäasukkaat laittavat mökkinsä talviteloille.

Kylällä on ollut rauhallista kyllä muutenkin. Koulu suljettiin kymmenisen vuotta sitten, ja kyläkaupassa on ollut lappu luukulla useamman vuoden ajan. Kyläläisten on pitänyt tottua pitkiin kauppareissuihin, kertoo kyläläinen Jouko Pääkkölä. Lähimpään kauppaan on ollut matkaa 35 kilometriä, mutta palvelujen vuoksi on pitänyt usein ajaa enemmänkin.

– Se on satakymmenen kilometriä mutkin. Olemme käyneet kaupassa Iissä, kun siellä on kaikki muutkin palvelut. Eikä kerta viikossa välttämättä ole aina riittänyt.

Siinä oppii pitämään tarkkaa ostoslistaa, ettei takaisin kotiin palatessaan huomaa, että hiiva on jäänyt ostamatta.

Puoti palasi kylälle

Nyt vanhan kyläkaupan pihassa on taas elämää. Rakennuksesta kajastaa valo ja ikkunaan on teipattu teksti "Veeran Puoti". Pari miestä astuu ulos autostaan ja silmäilee ympärilleen, onko kauppa taas auki.

Kaupan avaaminen ei tapahtunut kädenkäänteessä, sillä muutaman vuoden tyhjillään ollut rakennus piti remontoida lähes lattiasta kattoon.Hanna Juopperi / Yle

– Minä olen vähän tämmöinen vastarannan kiiski, naurahtaa Veera Kuha, joka päätti perustaa Oijärven kylälle taas kaupan ja baarin.

– En tiedä, onko se rohkeutta vai hulluutta, mutta minulla oli halu tehdä työtä tällä omalla paikkakunnalla. Oli yksi vaihtoehto ottaa tämä kauppa huostaansa ja remontoida siitä palvelupiste ihmisille.

Hetkessä ei kauppiaan ura auennut, sillä muutaman vuoden tyhjillään ollut kaupparakennus vaati aluksi ison remontin.

Minä olen vähän tämmöinen vastarannan kiiski. Veera Kuha

Yhden naisen yrityksessä ei työtunteja parane liikaa laskea. Vaikka kauppa aukeaa asiakkaille aamupäivällä yhdentoista aikaan, sitä ennen Kuha on lähtenyt aamukuudelta tukkuun, neuvotellut Veikkauksen kanssa ja ehtinyt paistaa pullat myyntitiskille. Perjantaina ovet ovat avoinna iltayhteentoista.

Työpäivälle kertyy mittaa 17 tuntia. Toiveissa onkin, että jatkossa kauppa kannattaisi niin, että myös Veera Kuhan mies voisi siirtyä linja-auton ratista kaupan palkkalistoille.

Kyläkauppojen tulevaisuus huolettaa ministeriössä

Kuha todellakin ui vastavirtaan kyläkauppaa perustaessaan, sillä tuoreen maa- ja metsätalousministeriön selvityksen mukaan kyläkauppojen määrä Suomessa pienenee hurjaa vauhtia.

Vuosina 2002–2015 kyläkauppojen määrä väheni 60 prosenttia. Nyt kauppoja on noin 220, mutta monessa niistä mietitään paraikaa toiminnan jatkamisen mielekkyyttä. Peräti neljännes kyläkaupoista harkitsee toiminnan lopettamista lähivuosina. Päivittäistavarakauppa ry:n johtaja Ilkka Nieminenkin hämmentyi luvuista.

– Kyllä se aika kamalalta kuulostaa, ja ehkä jossain määrin yllättävältäkin. Tuntuisi siltä, että tämä aleneva trendi ei olisikaan juuri taittumassa. Todellakin niitä uusia konsteja nyt tarvitaan.

Oijärven kylän raitti hiljentyy entisestään syksyn myötä, kun kesäasukkaat laittavat mökkinsä talviteloille.Hanna Juopperi / Yle

Ei hyvältä näytä, toteaa myös ministeriön neuvotteleva virkamies Christell Åström. Jotain pitäisi tehdä.

– Jos me jatkamme tällä tavalla, niin tiedämme kyllä lopputuloksen. Jos me haluamme katkaista kehityksen, meidän täytyy ottaa toimenpiteitä käyttöön ja kokeilla niitä.

Uusia palveluja pienemmällä paperisodalla

Ministeriön tilaamassa kyläkauppaselvityksessä korostetaan kauppojen merkitystä maaseudun palveluntarjoajina. Palveluja pitäisi vain saada kylille aiempaa pienemmällä paperisodalla. Christell Åström tietää, että kyläkauppojen palveluvalikoimaa pitäisi pystyä monipuolistamaan entisestään.

– Positiivinen asia on, että kyläkaupat toimivat jo nyt niin sanottuina monipalvelukeskuksina.

Säännöstelyä pitäisi kuitenkin selvityksen mukaan edelleen vähentää, jotta kauppoihin saataisiin entistä helpommin erilaisia asiamiespalveluja ja esimerkiksi lääkekaappeja yhteistyössä apteekkien kanssa. Päivittäistavarakauppayhdistyksen Ilkka Nieminen esittää myös kokeiluun palveluseteleitä, joita käyttämällä esimerkiksi vanhukset voisivat tilata kyläkaupalta ruokakassit toimitettuna kotiin.

Hanna Juopperi / Yle

Niemisen mukaan myös Alkon asiamiespalveluja voisi laajentaa Suomessa juuri kyläkauppojen kautta. Esimerkiksi Ruotsin Systembolagetilla noutopisteitä on lähes kymmenkertainen määrä Suomeen verrattuna, hän kertoo.

Ruotsissa onkin panostettu maaseudun ja myös kyläkauppojen toimintaedellytysten parantamiseen, Åström tietää. Selvityksen pohjalta ministeriössä valmistellaankin nyt toimenpide-ehdotuksia ja myös Ruotsin kokemuksia seurataan tarkalla silmällä.

– Se on tämän syksyn asia ja aika piakkoinkin on tulossa jatkotoimenpiteitä.

Kaikki taidot käyttöön

Myös Veera Kuha tietää palvelujen merkityksen kyläkaupan tulevaisuudelle. Mitä enemmän tarjontaa, sitä tärkeämpi rooli kaupalla on kyläläisten arjessa.

Kaupalle on tullut toiveita myös polttoainemyynnin aloittamisesta. Se vain vaatii mittareiden uusimisen, eikä sellaisia löydy hetkessä, Veera Kuha kertoo.Hanna Juopperi / Yle

– Kyllähän lisäpalvelut tuovat aina asiakkaita lisää. Veikkauspiste, peliautomaatit tai sitten Alkon palvelujakin voisi ehkä olla. Postipalveluja ja Matkahuollon pakettipalveluja on kaivattu. Apteekkikaappiakin on kyselty jo yhdeltä apteekilta, mutta se ei lähtenyt mukaan.

Myös pihamaan huonokuntoiset bensamittarit pitäisi vaihtaa uusiin, mutta mittareita vain tuntuu olevan huonosti saatavilla. Kuha suunnittelee, että kaupan yhteydessä olevan tyhjän huoneenkin voisi vielä valjastaa hyötykäyttöön, pienellä kylällä pitää yrittää hyödyntää kaikkia taitoja.

Kyllä me yksi Veera täällä elätetään. Eila Tuomaala

– Pystyn itse ompelemaan ja korjaamaan vaatteita. Mies voi tehdä korjaustöitä. Kampaaja ja hieroja voisivat myös silloin tällöin tulla tekemään hommia täällä.

Kauppa on kuitenkin monessa kylässä ainoa paikka tavata toisia ihmisiä ja hoitaa kauppareissut ilman omaa autoa. Kun Oijärvellä kauppa on nyt saatu auki, riittää kyläläisillä uskoa siihen, että toiminta on niin kannattavaa, että se säilyy myös tulevaisuudessa.

– Kyllä me yksi Veera täällä elätetään, ostoksia kassalla kassiinsa pakkaava Eila Tuomaala huikkaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Iso uros etsii seuraa" – Zali sai leikkikaverin, kun emäntä keksi etsiä sitä Facebookista

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Lokakuu 16 - 19:40

Moikka kaikki tytöt! Minä olen saksanpaimenkoira Zalimar eli Zali. Mulla ei ole leikkikaveria ja tarvisin niitä! Pojista en kyllä tykkää, eli te vanhemmat, isokokoiset tytöt, jotka pyöritte Kokkolan alueella ja tykkäätte railakkaista treffeistä, niin mää voisin ilomielin lähtee vaikka tansseihin. Metsätreffitkin olisi JEES! Laittakaahan viestiä mun mammalle, niin sovitaan tärskyt. (Ilmoitus Facebookissa)

Virpi Virkkala päätti ratkaista koiransa yksinäisyyden laittamalla Facebookin kaupunkiryhmään seuranhakuilmoituksen. Se kannatti. Kranichzug Zalimarilla eli Zalilla on ollut neljän päivän aikana kolmet leikkitreffit, ja seuraavatkin on sovittu.

Ihan kenen kanssa tahansa leikkiminen ei siis onnistu: Zali ei tykkää nuorista koirista eikä pojista varsinkaan. Sopivaa seuraa ovat vanhemmat nartut, jotka osaavat näyttää energiselle saksanpaimenkoiralle kaapin paikan. Yksi lupaava tapaus löytyi jo: tyttö ärähti Zalin uhitteluyritykselle, ja yhteinen sävel löytyi heti.

– Tarvitaan aikuinen narttu vähän jöötä pitämään hölölle, nauraa Virpi Virkkala.

Virpi Virkkala

Virkkalalla on laaja harrastustausta koirien kanssa; koiria hänellä on ollut 90-luvulta asti. Zalin kanssa kilpailut jäivät ajatukseksi, sillä toinen kives oli jäänyt vatsaonteloon ja molemmat jouduttiin poistamaan. Myös toinen korva on jäänyt lurpaksi. Niinpä Zalilla on metsäreissujen ja pienen tottisharrastuksen jälkeenkin paljon ylimääräistä energiaa.

Mamma sanoo että olen välillä todella vilkas ja virtaa on, mutta on niin paljon tutkittavaa! Mamma, mihin me mennään? Ollaanko jo perillä? Miksei olla? Milloin ollaan? Mitä me siellä tehdään? Milloin mennään kotiin? Koska on joulu? Onko makkaraa? Miksei ole makkaraa? Onko muuta tarjolla? Jaa, miksi ei ole? Täytyy venytellä välillä.. Tuleeko joku kohta meille? Mennäänkö mökille? Saanko uida? Näetkö olen piilossa? Saanko tyttökaverin joskus mökille mukaan kattoon ihania auringonlaskuja? (Ilmoitus Facebookissa)

Virpi viettää Zalin kanssa kaiken vapaa-aikansa. Koira on leimautunut emäntäänsä ja odottaa kauppareissun ajankin oven takana tai ikkunassa. Se tykkää niin juoksemisesta kuin piilossa olosta ja älyllisistä haasteista. Kyllästyessään se saattaa jahdata häntäänsä raivostuttavuuteen asti.

Newfoundlandinkoira Lexiä joskus vähän kyllästyttääkin.Annika Saunamäki

Virpi ja Zali eivät ole ainoita, jotka saivat seuranhakuilmoituksesta ahaa-elämyksen. Annika Saunamäellä on neljä newfoundlandinkoiraa eli nöffiä. Vaikka niillä on seuraa toisistaan, ne ovat eri-ikäisiä ja muutenkin erilaisia. Nuorin, yksivuotias Lexi, tarvitsee selvästi uusia kavereita.

– Sillä riittää koko päiväksi energiaa! Omassa laumassa ei niinkään riehuta, vaan Lexi tarttee leikkikaverin, sanoo Saunamäki.

Hän ei ole aiemmin ajatellut, että koiria voisi sosiaalistuttaa kotinurkillakin; yleensä toisia koiria tavataan esimerkiksi näyttelyissä. Pian Lexi on kuitenkin menossa tapaamaan leonberginkoiraa kotikaupungissa. Zalin kanssakin koetetaan uudestaan, kunhan Lexi on hieman varttunut; ensi tapaamisella pojan innokkuus pääsi vielä yllättämään.

– Olen aiemmin ajatellut, ettei meidän koiria tarvitse sosiaalistaa, mutta nyt huomasin, että oma koira yllättyy toisen reaktiosta. Teki hyvää tajuta, että toisten koirien tapaaminen tekee koiralle hyvää: se oppii leikkimään erilaisten kanssa.

Sari Vähäsarja / Yle

Virkkala ja Saunamäki ovat kokeneet, että ison koiran on vaikeampi löytää leikkiseuraa kuin pienten. Virpi Virkkala sanoo, että koiraa pelätään ja se koetaan uhaksi pelkän koon perusteella. Jos iso koira haukkuu, moni luulee, ettei omistaja hallitse sitä.

Annika Saunamäki on samaa mieltä: jos kaksi isoa koiraa ei tule toimeen keskenään, kohtaaminen on kuuluvampi ja näkyvämpi kuin pikkukoirilla.

– Voi näyttää siltä, ettei omistaja saa hallittua koiraansa. Pikkukoira on helpompi nostaa vaikka syliin.

Saunamäen mukaan isoja koiria näkeekin liikkeellä aika vähän, sillä moni lenkkeilee koiran kanssa yksin. Koko pelottaa aikuista useammin kuin lasta, kokee Annika:

– Lapset voivat kysyä, saako silittää, mutta aikuiset jännittävät.

Myös leikkitreffeillä Virpi Virkkala ajattelee käytännön riskejä. Ihan pentujen kanssa hän ei Zalia päästä telmimään.

– Koiran pitää olla kasvanut ja luuston vahva, että voi tavata tämän ikäistä ja kokoista koiraa. Turvallisuussyistä halusin löytää sille ison kaverin.

Emäntäkin saa juttuseuraa

Zalin emännän toiveissa olisi löytää koiralle yksi hyvä kaveri, jonka kanssa voi tavata useammin ja tulla tutuksi.

Koirien leikkitreffit sosiaalistavat toki myös ihmisiä. Saunamäki myöntää, että oudon kanssa treffeille lähteminen vaatii sekin jotain. Mutta myös antaa:

– Mikäs kivempaa kuin lähteä kävelylle ja itse puhua suu vaahdossa, Annika Saunamäki nauraa.

Virpi Virkkala yllättyi ilmoituksensa saamasta vastaanotosta ja pitääkin sosiaalista mediaa hyvänä apuna.

– Ei muuta kuin treffeille vaan! Niin koirat kuin ihmiset, Virkkala nauraa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Uhka vai mahdollisuus? Yrityksissäkin mietitään, miten käy, jos Suomen työmarkkinat avataan venäläisille

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 16 - 19:25
Mistä on kyse?
  • 105 kansanedustajaa on allekirjoittanut lakialoitteen, jonka tavoitteena on helpottaa EU:n ulkopuolisen työvoiman liikkuvuutta Suomessa.
  • Vastustajien mukaan työvoiman saatavuusharkinnan poistaminen heikentää suomalaisten työntekijöiden asemaa.
  • Rakennusliitto on huolissaan alan palkkakehityksestä ja Pyhäjoen ydinvoimalatyömaan työpaikoista.
  • Soittokierroksen perusteella yrityksissä työvoiman vapaampaa liikkumista kannatetaan.
  • Vain harva kansanedustajan lakialoite hyväksytään eduskunnassa.

– Se tulee ehdottomasti sotkemaan työmarkkinoita. Jos tarjolla on halpaa työvoimaa, niin ikävä kyllä sitä myös käytetään. Ongelmia on ollut myös lomakorvausten ja ylitöiden maksamisissa muualta tulleille työntekijöille, arvioi Rakennusliiton Pohjois-Suomen aluepäällikkö Juha Kauppinen.

Syyskuussa jätettyä lakialoitetta voimakkaasti vastustava Rakennusliitto on huolissaan suomalaisten työntekijöiden asemasta ja palkkauksesta ulkomaisen halpatyövoiman paineessa.

SDP:n kansanedustaja Tytti Tuppurainen on yksi viidestä lakialoitteen liikkeelle laittajasta. Tuppuraisen mukaan saatavuusharkintaa ei pidä käyttää työmaiden edunvalvontaan, vaan mahdolliset ongelmat on ratkaistava muilla tavoin.

– Työmaiden ja työehtosopimusten valvontaa on tiukennettava, jotta turvataan työntekijöiden tasa-arvo. Se on suomalaisenkin duunarin etu, Tuppurainen arvioi.

Saatavuusharkinta kohdistuu etenkin rakennus- ja palvelualan työpaikkoihin.

Avaako Fennovoima oven venäläisyrityksille?

Rakennusliitto on ollut huolissaan etenkin Pyhäjoen ydinvoimalaurakan työpaikoista, jos työvoiman saatavuusharkinta poistetaan. Työntekijäjärjestön pelkona on, että työt lipeävät suomalaisrakentajien käsistä ulkomaille.

Soittokierros Oulun ja Raahen seudun rakennusyrityksiin toi esille myös toisenlaisen huolen. Pelkona on, että laitostoimittaja Rosatomin ja pääurakoitsija Titan 2 -yhtiön kainalossa Suomeen rantautuu pienempiä venäläisyrityksiä, jotka saattavat tavoitella Suomesta muitakin rakennusurakoita.

Jo nyt osa yrityksistä on joutunut kilpailemaan Hanhikiven urakoista esimerkiksi liettualaisten ja virolaisten yritysten kanssa.

Hanhikiven ydinvoimala-alueen pääporttirakennus valmistui elokuussa. Urakasta vastasi oulaistelainen Sorvoja Oy.Yle

Puhelinkeskusteluissa esille nousivat myös ydinvoimalan laitosrakentamisen vaatimukset ja isot työntekijämäärät, joihin Suomessa ei ehkä pystytä vastaamaan. Esimerkiksi satojen hitsareiden ja -maalareiden saaminen Suomesta on vaikeaa, varsinkin jos tekijöiltä vaaditaan erityistaitoja ja ydinvoimalaosaamista.

Lakialoitteen laatija Tytti Tuppurainen ei halua maalata uhkakuvia.

– Tässä pitää olla tarkkana, ja ammattiliitoilla pitäisi olla riittävät oikeudelliset mahdollisuudet puuttua työelämän epäkohtiin.

Tällä Tuppurainen tarkoittaa työntekijäjärjestöjen kanneoikeutta, joka helpottaisi ammattiliittojen toimintaa työsuhteisiin ja tasa-arvoon liittyvissä asioissa.

Lakialoite saa kannatusta yrityksissä

Oulun ja Raahen seudun rakennus- ja teollisuusyrityksissä löytyy myös ymmärrystä EU:n ulkopuolisen työvoiman käytölle.

Raahelaisella kunnossapito- ja konepajayritys Telatekilla on pitkä kokemus työskentelystä venäläisten kanssa niin Suomessa kuin itärajankin takana.

– Pidän työvoiman liikkuvuutta ennemmin mahdollisuutena kuin uhkana, toteaa toimitusjohtaja Juha Iiponen.

Työvoiman saatavuusharkinta
  • TE-toimisto arvioi EU:n ulkopuolisen työvoiman tarpeellisuuden.
  • Ennen palkkausta viranomaiset selvittävät, löytyykö Suomesta, EU:sta tai Eta-alueelta sopivaa työvoimaa tehtävään.
  • Usein työpaikka laitetaan avoimeen hakuun noin 10 päivän ajaksi.
  • Viime vuonna TE-toimistot tekivät yli 8000 saatavuusharkintapäätöstä, joista yli tuhannessa työlupa evättiin.
  • Saatavuusharkinta ei koske kaikkia työtehtäviä ja ammattialoja.

Hän on samoilla linjoilla lakialoitteen laatijoiden kanssa siitä, että EU-rajan mukainen saatavuusharkinta on teennäinen rajoitus, koska työntekijöitä tulee Suomeen jo EU:n alueelta.

Pienemmissä rakennusyrityksissä lakialoitteeseen suhtaudutaan vielä varsin neutraalisti ja osin myönteisesti, koska osaavalle työvoimalle on tarvetta rakennusalalla.

Oululaisen hoiva- ja siivousalan yrityksen Hoivean toimitusjohtajalla Jouni Pitkäsellä on selkeä näkemys tilanteeseen.

– En näe tilanteessa ongelmia, sillä työvoiman liikkuvuuden rajoitukset ovat turhia. Tarjonta ja kilpailu ruokkivat kysynnän kasvua, johon vastaaminen on meidän tehtävä, Pitkänen toteaa.

Lakialoitteella on vielä pitkä matka maaliin

Syyskuussa eduskunnalle jätetyn lakialoitteen takana on 105 kansanedustajaa. He kannattavat työvoiman vapaampaa liikkumista, mikä helpottaisi suomalaisyrittäjien ja ulkomailta Suomeen töihin tulleiden elämää.

Aloitteen ensimmäiset allekirjoittajat olivat Anna Kontula (vas.), Tytti Tuppurainen (sd.), Juhana Vartiainen (kok.), Emma Kari (vihr.) ja Veronica Rehn-Kivi (r.). Heidän mukaansa EU:n sisäisen ja ulkoisen työvoiman välille vedetty raja pitäisi purkaa.

Kuumana käyneessä keskustelussa on monelta unohtunut, että kansanedustajien tuoreella lakialoitteella vielä on pitkä matka maaliin.

Yleensä lait hyväksytään hallituksen esityksistä, ja vain harva kansanedustajan lakialoite hyväksytään sellaisenaan.

Tällä vuosituhannelle yli kahdesta tuhannesta lakialoitteesta on hyväksytty ilman muutoksia vain parikymmentä esitystä. SDP:n kansanedustaja Tytti Tuppurainen tiedostaa tilanteen.

– Nyt on tärkeää herättää keskustelua. Uusi laki voisi tulla aikaisintaan voimaan ehkä seuraavalla hallituskaudella, Tuppurainen arvioi.

Seuraavaa hallitusohjelmaa viritellään Suomessa vuonna 2019, jolloin myös Fennovoima toivoo saavansa rakentamisluvan Pyhäjoen ydinvoimalalleen.

Lue lisää:

Anna Kontulan ja Rakennusliiton raju sanasota huolestuttaa sivustakatsojia – Li Andersson: "Olen seurannut keskustelua surullisin mielin"

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vanhemmat kyllästyivät koulun sisäilmaongelmiin Kokkolassa – koululakolla vaaditaan lapsille väistötiloja

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Lokakuu 16 - 13:51

Kokkolassa osa Länsipuiston koululaisten vanhemmista järjestää koululakon ensi viikolla. Vanhemmat haluavat lakon avulla osoittaa huolensa Länsipuiston sisäilmaongelmista.

Joukko rakennuksessa opiskelevia lapsia on jo pitkään kärsinyt erilaisista oireista. Niiden vuoksi osa lapsista on joutunut kotiopetukseen. Lakkoilijat vaativat väistötilojen järjestämistä välittömästi.

– Me vaadimme lapsillemme turvallisen työympäristön, toisin sanoen puhtaan sisäilman, yksi vanhemmista Kirsi Manninen sanoo.

– Oppilailla on astman tapaisia oireita, nenäverenvuotoa, päänsärkyjä, kipuja lihaksissa, lukemattomia erilaisia oireita, Manninen listaa.

Tällä hetkellä koululakkoon on osallistumaasa parinkymmenen vanhemman lapset, mutta lisää odotetaan vielä mukaan. Lakko alkaa ensi viikon keskiviikkona kello 12 ja kestää perjantaihin asti. Lapset palaavat kouluun seuraavana maanantaina.

Kokkolan kaupunki on tehnyt Länsipuiston koulussa sisäilmakorjauksia muun muassa viime kesänä.

Työterveyshuollon ja ympäristölääketieteen professori Tuula Putus totesi keväällä, että Länsipuiston sisäilmaongelma on yksi koko maan pahimmista.

Länsipuiston koulussa on vajaat 800 yläkoulun ja Kokkolan suomalaisen lukion oppilasta.

Juttua muokattu 17.10. klo 11.24: Tuula Putuksen lausunnon ajankohtaa tarkennettu.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ville Niemelän kaivinkoneleikeistä kasvoi miljoonayritys – "Isotkin yritykset miettivät jo, että olemmeko kilpailijoita vai kumppaneita"

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 16 - 11:11
Mistä on kyse?
  • 29-vuotias Ville Niemelä työllistää noin 30 ihmistä maanrakennusalan yrityksessään.
  • Yhtiöllä on käynnissä sen suurin urakka Oulun satamassa.
  • Oulun ja Raahen seudulla kymmenet yrittäjät ovat saaneet töitä tieurakoista ja Pyhäjoen ydinvoimalatyömaalta.
  • Valtakunnallisesti maa- ja vesirakentamisen kasvun ennakoidaan tasaantuvan ensi vuonna.

Toimitusjohtaja Ville Niemelästä huokuu tyytyväisyys hänen esitellessään uransa suurinta yksittäistä työmaata. Oulun sataman laajennukseen on sidottu useita koneita ja kymmenisen työmiestä.

– Tänne pääsy ja täällä onnistuminen on tärkeä referenssi tulevia urakoita ajatellen, Niemelä toteaa.

Kasvava satama tarvitsee tilaa ja uusia raideyhteyksiä, joiden maatöistä Niemelän yritys vastaa.

Työvoiman saanti ohjaa kasvua       

Maarakennus Ville Niemelä työllistää jo noin 30 ihmistä, ja kiireisen vuoden liikevaihto on nousemassa kuuteen miljoonaan euroon. Kasvua viime vuoteen on tulossa noin kaksi miljoonaa euroa.

Viidessä vuodessa toiminta on laajentunut tasaisen vauhdikkaasti. Niemelä aloitti työt yhdellä kaivinkoneella, mutta koneita ja työntekijöitä on tullut joka vuosi lisää.

– Teemme myös aliurakoita isommille yrityksille, mutta nyt olen huomannut, että nekin jo miettivät, olemmeko kumppaneita vai kilpailijoita.

Olen joutunut laskemaan, montako tuntia olen ehtinyt nukkumaan. Ville Niemelä

Kaivinkoneita on nyt 13 ja kokonaiskalustomäärä on parinkymmenen paikkeilla. Niemelän mukaan kasvu on tullut vähän kuin itsestään, mutta töitä on pitänyt tehdä.

– Moni laskee työtunteja, mutta varsinkin tänä vuonna olen joutunut laskemaan, montako tuntia olen ehtinyt nukkumaan, Niemelä naurahtaa.

Oulun satamassa on käynnissä iso maanrakennusurakka, jolla varaudutaan tulevaan kasvuun ja uuteen syväväylään.Paulus Markkula / Yle

Kiivas tahti ei nuorta miestä ahdista, mutta Niemelä tiedostaa, että jatkossa kasvu ei ole yksistään hänestä tai hänen tiimistään kiinni.

– Ammattitaitoisen työvoiman saanti ohjaa meidän kasvuamme tästä eteenpäin, Ville Niemelä arvioi.

Maanrakennusalan kiireinen vuosi

Maa- ja vesirakentamisen kasvun odotetaan olevan tänä vuonna valtakunnallisesti parin prosentin luokkaa.

Kasvu näkyy myös Oulun ja Raahen seudulla, jossa maanrakennusyrittäjillä on takanaan kiireiset ajat. Fennovoiman ydinvoimalatyömaalla on tarvittu kymmeniä kaivuu- ja kuljetusyrittäjiä, ja samaan aikaan kolmella isolla valtatiellä on tehty kymmenien miljoonien tietöitä.

Etenkin kasvukeskuksissa on ollut hyvä vire päällä. Paavo Syrjö

Myös asuntorakentaminen maatöineen on ollut tuntuvassa kasvussa vaikeiden vuosien jälkeen. Maarakentajilla on ollut kiire muuallakin kuin Oulussa, kertoo yrittäjien keskusjärjestö Infran toiminnanjohtaja Paavo Syrjö.

– Etenkin kasvukeskuksissa on ollut hyvä vire päällä tänä vuonna isojen yksittäisten hankkeiden ja asuntorakentamisen ansiosta.

Soittokierros Oulun seudun maanrakennusyrittäjille vahvistaa näkemystä. Osasta yrityksistä kerrotaan, että takana on yksi kiireisimmistä vuosista jopa pariin kymmeneen vuoteen.

Nelostien peruskorjaus tuo tärkeää työtä parin vuoden ajan pohjoisen maanrakennusyrityksille.Paulus Markkula / Yle

Ensi vuodelle kasvun ennakoidaan taittuvan tai ainakin hidastuvan, mutta Oulun seudulla isot hankkeet tarjoavat vetoapua yrityksille.

– Isot urakat ovat alalle hyväksi, vaikka niihin ei itse pääsisikään mukaan, niin töitä saattaa aueta sitten muista kohteista, Ville Niemelä laskeskelee.

Koneleikeistä toimitusjohtajaksi   

Palataan vielä Oulun satamaan, jossa toimitusjohtaja Ville Niemelä seuraa tyytyväisenä töiden etenemistä.

– Töitä on täällä ainakin ensi vuoden alkuun, mutta lisähommiakin saattaa olla tiedossa.

Olin isän kanssa kaivinkonehommissa pienestä pitäen. Ville Niemelä

Ville Niemelä on kasvanut yrittäjäksi. Kaivinkoneleikit tulivat tutuiksi jo lapsena, mutta hieman eri mittakaavassa kuin muilla tenavilla.

– Olin isän kanssa kaivinkonehommissa pienestä pitäen ja yläasteikäisenä tein jo oikeita kaivuuhommia, Niemelä naurahtaa.

Maanrakennuskoneen kuljettaja -tutkinnon hän suoritti Taivalkoskella, minkä jälkeen hommat jatkuivat perheyrityksessä. Siitä tie vei yrittäjäksi.

Ville Niemelä palkkasi jo aiemmin tuntemansa Ville Rehun Lemminkäiseltä johtamaan yrityksensä työkohteita.Paulus Markkula / Yle

– Isä alkoi olla enemmän kiinnostunut metsähommista, ja olin jo parin vuoden ajan vastannut meidän kaivuu-urakoistamme, mistä oli luontevaa siirtyä yrittäjäksi, Niemelä kertoilee vaivattomasti kuin ostoslistaa lukien.

Niemelän yrittäjän ura alkoi 24-vuotiaana, mutta aivan tyhjästä hänen tarvinnut lähteä liikkeelle.

– Asiakaskuntaa oli jo olemassa valmiina, ja ensimmäisen koneen hankkiminenkin isältä helpotti myös alkua, Ville Niemelä muistelee viiden vuoden takaisia tapahtumia.

Nyt töitä tehdään useissa eri kohteissa parilla kymmenellä koneella ja vielä useammalla työntekijällä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Uusi kyytikeskus on 95-vuotiaan mielestä fiasko: "Oon jo tarjonna ihtiä muitten kyytiin, kun luulin, että se on taksi"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Lokakuu 15 - 08:45

Kokkolalainen 95-vuotias Kerttu Rantala on lähdössä kauppaan. Kello on kahdeksan aamulla, kun hän soittaa itselleen taksikyydin kaksi tuntia etukäteen niin kuin uudesta Soiten kyytikeskuksesta on opastettu.

Näin pitkä ennakointi on Kertun mielestä vaikeaa, koska menoistaan ei aina tiedä. Myös kelloon tuijottelu harmittaa.

– Onhan se hankalaa, kun koko ajan pitää katsoa kelloa, että joko minä lähen alas vai enkö vielä, istunko vielä kämpässä vai mitä teen, Kerttu Rantala sanoo.

On se vaikuttanna minun kulkemiseen, kun jotenkin tympäsee Kerttu Rantala

Häntä kismittää hiukan myös se, että menomatkaa tilatessa pitäisi mielellään tietää jo paluuaikakin. Ainakin sitä kysytään joka kerran. Niin tälläkin kertaa, kun Kerttu soittaa itselleen taksia:

– Kyllä minä tulen takaisin, mutta enhän minä vielä tiiä, jos käyn apteekissakin samalla. Minä soitan sitten, kun oon valmis, Kerttu ehdottaa puhelimessa kyytikeskuksen virkailijalle.

Se sopii, mutta virkailija muistuttaa, että paluukyyti on sitten tilattava vähintään puolta tuntia ennen lähtöä.

Tunnin myöhässä oleva taksi uuvuttaa vanhuksen

Keski-Pohjanmaan sote-kuntayhtymä Soite kilpailutti vanhusten ja vammaisten kyytijärjestelyt keväällä. Se halusi järjestellä lakisääteiset taksikyydit uudenlaisen keskuksen kautta, ja kilpailutuksen voitti Speys Oy.

Syyskuussa aloittanut kyytikeskus on ollut kuitenkin toistuvasti ongelmissa. Välillä tilattu kyyti on jäänyt saapumatta tai myöhästynyt pahimmillaan tunteja.

Tällä kertaa Kerttu Rantalan taksi tulee ajoissa kello 10, mutta aina näin ei ole. Kerran hän joutui odottamaan taksia lähes tunnin.

– Pahintahan on se odottaminen ja väsyminen. Istua nyt tuossa eteisessä ja vahata, milloin se tulee ja arvuutella, onko se tuo taksi. Minä oon jo tarjonna ihtiä muitten ihmisten kyytiin, kun luulin, että se on taksi, Kerttu tuumaa ja ryyppää pullostaan sokerista juomaa, jotta verensokeri pysyy tasaisena.

Mitä ne selekkaa niistä papereista ja päivämääristä. Minä tarvihten vain auton ja sanon kuskille, että nyt mennään ja se vie Kerttu Rantala

Kyytien epävarmuuden takia Kerttu ja moni muu hänen ikätoverinsa ovat vähentäneet liikkumistaan murto-osaan entisestä. Esimerkiksi Kerttu on käyttänyt viime kuukauden aikana vain kolme, neljä taksimatkaa aikaisemman kahdenkymmenen sijaan.

– On se vaikuttanna minun kulkemiseen, kun jotenkin tympäsee. Siellä perillä väsyy siihen oottamiseen, kun ei koskaan tiiä, minkälaiseen jonoon joutuu. Toivoisi, että se kyyti tulisi heti kun väsähtää, mutta kun se ei tule, Kerttu sanoo.

Näitä tarinoita on useita. Osa vanhuksista myös tilaa itse taksin ja maksaa sen täysimääräisesti omasta pussistaan. Kerttu ei ole kustantanut matkojaan itse, kun ei voi.

– Ei mulla ole varaa siihen, että rupeaisin omilllaan kulukemaan. Vähennän sitten liikkumista.

Paluukyydin tilaamisessa ongelmia

Kerttu on saanut nyt tehtyä ruokaostokset. Tällä kertaa hän ei jaksa muuta, ei käydä apteekissakaan. On aika tilata kyyti takaisin. Kyytikeskuksen numero on Kertun matkapuhelimen pikavalikossa.

– Ei kuulu mitään, Kerttu sanoo.

Minä kuuntelen. Puhelimesta kuuluu hiljaa musiikkia. Laitan puhelimen kuuntelua suuremmalle.

– Se on odotusmusiikkia, sanon. Olet ilmeisesti jonossa.

Jonotuksen ja usean minuutin asioiden selvittelyjen jälkeen puhelu katkeaa tai ainakin toisessa päässä on niin pitkään hiljaista, että Kerttu sulkee puhelimen.

Vanha tyyli takaisin, että auto tulee silloin, kun se tilataan, eikä selekata papereita eikä kysytä päivämäärää eikä kengännumeroa Kerttu Rantala

– Ei tästä nyt tule mitään, Kerttu tuskastuu.

Otan kyytikeskukseen uuden puhelun. Jälleen jonotusta. Kerttu alkaa hermostua. Puhelimesta vastaa nyt eri henkilö kuin ensimmäisellä kerralla. Taas selvitellään tietoja: mistä olet ottanut kyydin, missä olet, minne menet ja milloin.

Kerttu vaatii, että taksin pitää tulla pian, ja lopulta virkailija lupaa, että kyyti tulee 20 minuutin kuluttua. Kerttu ei ole ollenkaan tyytyväinen kyytikeskukseen:

– Ei tässä jaksa istua ja ootella. Sitten (puhelimessa) kysellään kaikenlaista ja aletaan tiedustella, onko se kyyti huomiselle. Minä sanoin, että ei kun nyt justiin. Ei ne jouda hakemaan minua ajallaan. Mitä ne selekkaa niistä papereista ja päivämääristä. Minä tarvihten vain auton ja sanon kuskille, että nyt mennään ja se vie. Ei siinä tarvita kummempaa paperiselostusta. Minä maksan kyytin ja sillä siisti, mutta ei tämä pelaa, Kerttu puuskahtaa.

Kerttu haluaa vanhan systeemin takaisin

Ennen kyytikeskusta ei Kertun mukaan tällaista ollut.

– Ei yhtään kertaa. Korkeintaan 10 minuuttia minä oon oottanut taksia. Pojat on kyllä pitännä minun kulustani huolen, että kiitos vaan pojat, Kerttu sulaa hymyyn. Hän kuitenkin vakavoituu nopeasti:

– Nyt palvelu on huonontunut ja pahasti. Fiasko on koko homma!

Hänellä on selvä viesti päättäjille: kyytikeskuksesta pitää luopua.

– Pitää luopua ja vanha tyyli takaisin, että auto tulee silloin, kun se tilataan, eikä selekata papereita eikä kysytä päivämäärää eikä kengännumeroa, hän lopettaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oululainen mies kuoli Kempeleessä tapahtuneessa ulosajossa

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 14 - 09:41

Pohjois-Pohjanmaalla Kempeleessä yksi ihminen kuoli perjantain ja lauantain välisenä yönä sattuneessa ulosajossa. Poliisin mukaan kuollut on oululainen 28-vuotias mies.

Onnettomuus tapahtui Pohjantiellä Väärälänperän kohdalla noin kello kahdelta yöllä, poliisi kertoi. Mies oli ollut kovaa vauhtia matkalla Oulun suunnasta kohti Kempelettä, kun auto oli suistunut kulkusuunnassaan oikealle puolelle tietä ojaan tietyöalueella.

Poliisin mukaan poliisipartio oli saanut näköyhteyden autoon ennen ulosajoa, mutta autoa ei tavoitettu ennen onnettomuutta. Poliisi löysi kuljettajan kuolleena auton ulkopuolelta.

Autossa ei poliisin mukaan ollut muita kyydissä.

Poliisi tutkii tapahtunutta törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja kuolemansyyn tutkintana.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vanhusten kyytipalvelu pantiin uusiksi säästöjen toivossa – alkuvaiheessa pieleen meni lähes kaikki

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Lokakuu 14 - 07:30

Yritys saada hyvää halvalla on osoittautunut hankalaksi yhtälöksi Keski-Pohjanmaalla. Se on koettu viime viikkoina kantapään kautta, kun vanhukset ja vammaiset on koetettu saada kulkemaan asioilleen sujuvasti, mutta aiempaa edullisemmin.

Maakunnan kunnat siirsivät sote-palvelujensa järjestämisen vuoden alusta Soiten (Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymän) järjestettäväksi. Yksi Soiten isoista tavoitteista oli leikata kuljetuspalveluiden kustannuksia: vanhuksille ja vammaisille piti saada lakisääteiset kyydit neljänneksen halvemmalla kuin ennen.

Soite päätti perustaa kyytikeskuksen, joka toimii kuljetusten "taksikeskuksena". Keskus välittää tilaukset vapaana oleville takseille ja yhdistää kuljetuksia niin, että samassa autossa voi matkustaa useampi henkilö. Soite kilpailutti sekä palvelukeskuksen toiminnan järjestämisen että itse taksit.

Soittaminen tällaiseen keskukseen ei onnistu "Pertsalta" millään Äiti Arja Puumala

Muutos aiempaan oli valtava sekä vanhuksille ja vammaisille että taksikuskeille. Enää kyytiä tarvitseva ei soittanutkaan suoraan tutulle taksikuskille, vaan Kyytikeskukseen, jonka välittämässä autossa saattoi olla takapenkillä jo toinenkin matkustaja valmiina kun ennen matka taitettiin yksin.

Kaikki tuntui menevän pieleen aina kilpailutuksen järjestämisestä näihin päiviin saakka.

Kaoottinen alku

Soiten tarjouskilpailun voitti Speys Oy, ja sen pyörittämä Kyytikeskus aloitti toimintansa syyskuun alussa. Ensimmäiset päivät olivat kaoottisia. Puhelinlinjat ruuhkautuivat, kyytien saamisessa oli viiveitä tai auto jäi kokonaan saapumatta.

Omaisten mukaan uusi järjestelmä oli myös liian monimutkainen ja vaikea esimerkiksi kehitysvammaiselle. Tuttu kuski ymmärsi asiakasta, uusi keskus ei.

– Soittaminen tällaiseen keskukseen ei onnistu "Pertsalta" millään. Hän ei muista sanoa nimeään, hän aloittaa puolivälistä asiaa. Hänen puheestaan ei saa tolkkua, ellei häntä tunnista äänestä. Lisäksi keskuksessa voi olla jonoa tai jopa robotti. Poikani oli aivan ymmällään ja sanoi heti: äiti, minä en osaa, kertoi Arja Puumala.

Jo ensimmäiseksi viikonlopuksi Kyytikeskukseen jouduttiin lisäämään henkilöstöä vastaamaan puhelimeen. Myös taksien käytössä ollut tilausjärjestelmä tökki. Kyytikeskus välitti tilaukset autoihin kuljettajien käytössä olevaan älypuhelinaplikaatioon.

Speys joutui kehittämään kovalla kiireellä puhelinsovellustaan, lokakuun alussa kuskeilla oli käytössään jo kolmas ohjelmistoversio. Soiten mukaan tämä oli jo sellainen, joka ei ollut enää esteenä palvelun toimivuudelle.

Silti valituksia sateli edelleen Kyytikeskuksen toiminnasta kuukausi toiminnan aloittamisen jälkeen. Soiten toimitusjohtaja Ilkka Luoma joutui harvinaislaatuisessa mielipidekirjoituksessaan Keskipohjanmaa-lehdessä pyytämään anteeksi kangerrellutta alkua.

Myös Speysissa ihmeteltiin, miksi palvelu ei toimi toivotulla tavalla. Yhtiö lähti selvittämään asiaa tilastoista ja huomasi että Kokkolan takseista 30 prosenttia hylkää tai jättää huomioimatta tilauksen. Syytä tähän selvitetään edelleen.

Speysin toimitusjohtaja Jouko Sipilä.Raila Paavola / Yle

Yhtenä syynä voi olla se, että autoissa on nyt käytössä kaksi tilausjärjestelmää, taksien oman tilauskeskuksen laite ja Soiten Kyytikeskusen kännykkäsovellus. Nämä järjestelmät eivät vielä keskustele keskenään. Taksien oma järjestelmä muuttaa auton tilan automaattisesti varatuksi, kun kyyti on päällä. Sen sijaan Speysin järjestelmässä kuskin on muistettava tehdä sen itse.

Oman mausteensa soppaan tuo se, että Kokkolan taksit olisivat myös itse halunneet ryhtyä pyörittämään Kyytikeskusta, mutta hävisivät tarjouskilpailun Speysille. Taksiyrittäjät kiistävät epäilyt sabotoinnista, heidän mukaansa Speys välittää tilaukset liian aikaisin autoihin. Tämän vuoksi kuskit eivät aina halua sitoutua niihin, koska odotusaikana voi mennä normaalikyytejä sivu suun.

Toivoisi, että se kyyti tulisi heti kun väsähtää, mutta kun se ei tule Kerttu Rantala

Ongelmat tuppaavat usein kasaantumaan, niin Kyytikeskuksessakin. Kuin pisteenä i:n päälle asiakkaille normihintaisena mainostetuista kyytitilauksista olikin peritty palvelumaksu. Kyse oli teleoperaattorin virheestä.

95-vuotias Kerttu Rantala soittaa itselleen paluukyytiä kotiinsa kyytikeskuksesta.Juha Kemppainen / Yle

Kyytien epävarmuuden takia moni asiakas on vähentänyt liikkumistaan murto-osaan entisestä. Esimerkiksi 95-vuotias Kerttu Rantala on käyttänyt viime kuukauden aikana vain kolme, neljä taksimatkaa aikaisemman kahdenkymmenen sijaan.

– On se vaikuttanna minun kulkemiseen, kun jotenkin tympäsee. Siellä perillä väsyy siihen oottamiseen, kun ei koskaan tiiä, minkälaiseen jonoon joutuu. Toivoisi, että se kyyti tulisi heti kun väsähtää, mutta kun se ei tule, Kerttu kertoi Ylelle.

Hallinto kompuroi kilpaa kyyditysten kanssa

Hallinnollisesti Kyytikeskus tuntui syntyvän onnettomien tähtien alla. Viitteitä tästä oli jo ilmassa, kun Soiten hallitus ratkaisi tarjouskilpailussa Speysin Kyytikeskuksen yrittäjäksi. Kaksi demariedustajaa jätti päätöksen eriävän mielipiteen. Heidän mukaansa tarjouskilpailun pisteytyksen kriteerit olisi pitänyt tuoda hallituksen hyväksyttäväksi. Hallituksen demarijäsenet pelkäsivät, että klilpailutuksessa ei huomioida riittävästi vanhusten ja vammaisten erityistarpeita kyyditysten suhteen.

Kyytikeskuksen ongelmien käsittely nousi uudelle tasolle, kun Iltalehti käsitteli laajassa artikkelissaan muun muassa kilpailutukseen liittyvistä epäilyttävistä piirteistä.

Sähköpostitse käyty tarjouskilpailu jätti epäilyksen varan siitä, olisiko tieto tarjousten euromääristä voinut vuotaa Soiten ulkopuolelle. Soite lupasikin ottaa opikseen ja käyttää jatkossa ainoastaan kirjekuorissa vastaanotettavia tarjouksia.

Kun hallituksen kokouksessa pyydettiin nähtäville tarjousten avaamispöytäkirjaa, sen löytyminenkin kesti erään kokouksessa olleen mukaan 38 minuuttia.

Kun Kyytikeskuksen toiminta tökki, huomio kohdistui pieniinkin yksityiskohtiin.

Tämä kaikki johti siihen, että Soiten hallituksen varapuheenjohtaja Pekka Nurmi (kok.) ja valtuuston puheenjohtaja Sari Innanen (kesk.) tekivät yllätystarkastuksen Soiten hankintatoimistoon. Siellä nähdyt asiakirjat saivat Nurmen vaatimaan Speys-sopimuksen välitöntä purkua. Nurmi koki saaneensa hallituksen jäsenenä väärää tietoa kyytikeskuspäätöksen pohjaksi.

Kyse oli ennen kaikkea Speysin esittämästä osaamisesta ja aiemmista asiakkuuksista eli niin sanotuista referensseistä. Vuoden ikäinen firma kertoi tehneensä töitä muun muassa puolustusvoimille ja useille suurille pörssiyrityksille. Toimitusjohtaja Jouko Sipilä myönsi, että mukaan oli otettu Speysille teknisen järjestelmän toimittaneen Attracs Oy:n referenssejä. Tämä sen vuoksi, että Soite oli pyytänyt tarjousta kokonaisratkaisusta eli siihen kuuluivat kyytikeskuspalvelu ja tekninen järjestelmä.

Ongelmallisia tuplarooleja ja horjuvaa luottamusta

Speys-keskustelussa esille nostettiin myös Kokkolan kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Bjarne Kalliksen (kok.) rooli Speysin hallituksen jäsenenä. Kokkolalla on yksinkertainen enimmistö Soiten päätöselimissä.

Ylen haastattelema julkishallinnon eettisyyttä tutkinut professori näki Kalliksen tuplaroolin ongelmallisena. Bjarne Kallis teki johtopäätöksen ja erosi Speysin hallituksesta, koska ei halunnut riskeerata kaupungin tai Speysin mainetta tämän enempää.

Heini Holopainen / Yle

Kun keskustelun Kyytikeskuksen ympärillä kuumentui, myös Soiten hallituksen puheenjohtaja Veikko Laitila kertoi kadottaneensa luottamuksensa Speysin toimintaan.

Tässä yhteydessä hän ei kuitenkaan ollut vielä valmis kutsumaan Soiten hallitusta koolle ylimääräiseen kokoukseen, vaan olisi odottanut liki kuukauden päähän aikataulun mukaiseen kokoukseen.

Kolme päivää myöhemmin Soite ilmoitti ylimääräisestä kokouksesta. Sen ei ollut määrä tehdä Kyytikeskusta koskevia päätöksiä, vaan antaa hallituksen jäsenille tilannekatsaus. Myös uudet hallituksen jäsenet haluttiin perehdyttää asiaan paremmin. Ylimääräisessä kokouksessa keskusteltiinkin pitkään, mutta varsinainen päätös kyytikeskussopimuksen jatkosta ja mahdollisista korvauksista syntyy seuraavassa hallituksen kokouksessa lokakuun loppupuolella.

Kyytikeskuksen ei pitänyt lisätä Soiten henkilöstömäärää. Nyt Soiteen on kuitenkin palkattu kuljetuskoordinaattori, jolla on kädet täynnä järjestelmän kuntoon saamisessa Speysin ja taksikuskien kesken. Kuvaavaa on, että hänelle sähköpostia lähetettäessä tulee takaisin automaatinen vastausviesti:

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Henkilötunnus on muuttunut 1960-luvulta vain hieman – vuosituhannen vaihteessa tavuviiva vaihtui A:ksi

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 13 - 19:20
Mistä on kyse?
  • Henkilötunnuksen muuttamista pohditaan parhaillaan valtiovarainministeriön asettamassa työryhmässä.
  • Viimeksi henkilötunnus muuttui vuosituhannen vaihteessa, jolloin tunnuksen keskellä oleva tavuviiva muuttui A-kirjaimeksi 2000-luvulla syntyneiden henkilöiden kohdalla.
  • A-merkin kehittäjä pitää hyvänä henkilötunnuksen ongelmien kartoittamista, mutta varoittaa muuttamasta sen rakennetta isoin muutoksin.
  • Suomalainen henkilötunnus koostuu alkuosan kuusinumeroisesta syntymäajasta. Useimmilla on tunnuksensa keskellä tavuviiva.

1960-luvulla kehitetty henkilötunnus pitää yhä pintansa, vaikka sen uudistamista onkin juuri ryhdytty pohtimaan valtiovarainministeriön asettamassa työryhmässä.

Henkilötunnus sai rutkasti jatkoaikaa, kun tunnuksen keskellä sijaitseva tavuviiva muutettiin A-kirjaimeksi vuoden 2000 jälkeen syntyneillä. Näin tunnuksen alkuosan kuusinumeroinen syntymäaika ei sekoitu viime vuosisadalla syntyneisiin henkilöihin.

A-kirjaimen kehittänyt ylijohtaja Hannu Luntiala Väestörekisterikeskuksesta kertoo, että A-kirjain osoittautui monista vaihtoehdoista parhaaksi, kun asiaa pohdittiin kymmenien eri lausunnonantajien palautteen pohjalta.

– Pohdittiin esimerkiksi kauttaviivaa ja kaksoispistettä. Tunnuksen on toimittava kaikissa mahdollisissa järjestelmissä, kuten esimerkiksi kansainvälisissä passijärjestelmissä, Hannu Luntiala muistuttaa.

Henkilötunnukset eivät lopu kesken

Viime vuonna eläkkeelle jäänyt ylijohtaja on edelleen täysin vakuuttunut, että Suomesta henkilötunnukset eivät lopu kesken.

Pullonkaulaksi Luntialan mukaan ovat osoittautuneet vuoden 1947 syksyllä syntyneet naiset, joita varten vapaita henkilötunnuksia on jäljellä enää vain joitakin kymmeniä.

Hetun historiaa
  • Henkilötunnus kehitettiin 60-luvulla työeläkenumeron pohjalta.
  • Esikuvana on Ruotsissa 1947 kehitetty kolmenumeroinen syntymänumero, joka lisättiin syntymäajan viereen.
  • Henkilötunnusta on kutsuttu myös sosiaaliturvatunnukseksi ja väestörekisteritunnukseksi.

– Kyseisiä tunnuksia tarvitsevat kuitenkin vain harvat, esimerkiksi tuohon aikaan syntyneet, jotka muuttavat Suomeen ja saavat sitten suomalaisen henkilötunnuksen, Luntiala toteaa.

Luntiala kannattaa selvitysten laatimista nykyisen järjestelmän mahdollisista ongelmista, mutta varoittelee muuttamasta henkilötunnuksen rakennetta.

– Rakenteelliset muutokset koskisivat tiettävästi satojatuhansia erilaisia rekistereitä, ja muutostyöt tulisivat kalliiksi.

Henkilötunnuksen osat

Suomalainen henkilötunnus koostuu alkuosan kuusinumeroisesta syntymäajasta. Keskellä tunnusta on useimmilla tavuviiva, mikä viittaa syntymiseen 1900-luvulla. Sen sijaan 1800-luvulla syntyneillä käytetään välimerkkinä plus-merkkiä ja A-merkki kuvaa vuonna 2000 tai sen jälkeen syntyneitä.

Viimeinen merkki on tietyllä kaavalla avautuva niin kutsuttu tarkistusmerkki, jonka edellä sijaitsee kolmenumeroinen yksilönumero. Yksilönumero on miehillä pariton ja naisilla parillinen. Yksilönumero kuvaa ihmisten rekisteröintijärjestystä samana päivänä syntyneiden erottelemiseksi.

Henkilötunnuksen vaihtaminen on harvinaista, mutta mahdollista. Siihen vaaditaan hyvin painavia syitä. Näitä ovat esimerkiksi identiteettivarkaustapaukset ja sukupuolenkorjaukset.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Testissä kaksi ikivanhaa tuotetta: 34-vuotiaasta hillosta homeetkin olivat kuolleet, 9-vuotiaan marjan C-vitamiinit olivat tallessa

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 13 - 18:40
Mistä on kyse?
  • Veimme 34 vuotta vanhan puolukkahillon ja 9 vuotta vanhan mustaherukkasoseen näytteet tutkittaviksi oululaiseen Scanlabiin.
  • Mustaherukkapakasteessa oli noin kolme neljäsosaa tuoreen mustaherukan C-vitamiinipitoisuudesta eli 95 milligrammaa sataa grammaa kohti.
  • Puolukkahillossa oli puolestaan vuosien jälkeenkin säilynyt mitattavia määriä alkoholia.
  • Hiivoja tai homeita ei näin vanhassa hillossa enää ollut, mutta esimerkiksi niiden aineenvaihduntatuotteita voi yhä olla.

Yllättävän raikas mustaherukan maku, hieman makea. Tältä maistuu yhdeksän vuotta vanha sokeroitu mustaherukkasose.

Käynyt mehu, hiiva ja hevosen lantaa muistuttava aromi. Siltä taas haisee 34 vuotta vanha puolukkahillo. Päällepäin purkki näyttää aikansa eläneeltä, mutta hyväkuntoiselta. Hillo itsessään on ilmiselvästi tummempaa kuin tavallinen puolukkahillo.

Myös tutkimustulokset vahvistavat sen, että hillossa on reippaasti ikääntymisen merkkejä. Pakastetussa soseessa sen sijaan oli yhä yllättävänkin reippaasti C-vitamiinia.

Yle vei yhdeksän vuotta vanhan mustaherukkasoseen sekä yli kolmekymmentä vuotta vanhan puolukkahillon tutkittaviksi oululaiseen Scanlabiin. Sekä sose että hillo on itse tehty ja kotioloissa säilötty.

Hillosta mitattiin hiivat ja homeet, happamuutta ilmaiseva pH-pitoisuus, etanolipitoisuus ja veden aktiivisuus.

Mustaherukkapakasteesta mitattiin C-vitamiinipitoisuus. Vitamiinipitoisuutta ei kuitenkaan voitu mitata Oulussa, vaan sen teki alihankintana pääkaupunkiseudulla Metropolilab-niminen laboratorio.

C-vitamiinia edelleen kaksi kertaa enemmän kuin appelsiinissa

Mustaherukkasoseessa oli edelleen, yhdeksän vuoden jälkeen, 95,1 milligrammaa C-vitamiinia sadassa grammassa.

Pitoisuus on noin kolme neljäsosaa niin paljon kuin tuoreessa mustaherukassa, käy ilmi, kun sitä vertaa koostumustietopankki Finelin tietoon. Se on myös kaksi kertaa niin paljon kuin vaikka appelsiinissa.

Appelsiinissa C-vitamiinia on noin 50 milligrammaa sadassa grammassa.Jyrki Lyytikka / Yle

Scanlabin toimitusjohtaja Leena Erkkilä sanoo, että hän yllättyi näin korkeasta C-vitamiinipitoisuudesta.

– Pakastettuna sose oli täynnä jäähilettä ja itse tuotetta ei näkynyt alta. Sulaneena se näytti ihan hyvältä, Erkkilä kertoo.

Myös Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksen tutkija Vieno Piironen pitää C-vitamiinipitoisuutta korkeana.

– Tulos on kyllä erikoinen, Piironen kommentoi.

THL:n ravitsemusyksikön erikoistutkija Heli Kuusipalo hieman yllättyy siitä, kuinka vanha tutkittava näyte on ollut. Näin vanhan tuotteen vitamiinien säilyvyyttä ei yleensä enää tutkita.

Hän ei kuitenkaan ylläty kuullessaan, kuinka paljon C-vitamiinia on tallessa.

– Sen takia, että mustaherukassa on paljon C-vitamiinia. Voi olla, että ne ovat sattuneet olemaan kypsiä marjoja, joissa itsessään on paljon sokeria. Kun siihen on vielä lisätty sokeria, se estää C-vitamiinin poistumista.

Mittaustulos olisi voinut olla korkeampikin

Suositusten mukaan vitamiini säilyy parhaiten, kun marjat sulattaa nopeasti mikrossa. Mustaherukkasose kerkesi kuitenkin hieman sulaa, kun se matkusti yön yli Oulusta Helsinkiin.

Jos tuote olisi saatu sulatettua nopeasti ja tutkittua heti sen jälkeen, vitamiinipitoisuus olisi ollut luultavasti vielä korkeampi, arvioi Kuusipalo. Kun tuote sulaa hitaasti, siitä haihtuu vettä, johon on sitoutunut C-vitamiinia.

Pakaste on luultavasti sulanut ja pakastunut uudestaan yhdeksässä vuodessa esimerkiksi, kun pakastinta on sulatettu. Sen voi päätellä sen ulkonäöstä, sillä pakasterasiassa oli paljon jäähilettä. Myös tämä on voinut vaikuttaa säilyvyyteen.

Mustaherukasta voi varmuudella sanoa, että C-vitamiinia oli jäljellä paljon. Sitä, kuinka paljon vitamiinipitoisuus on laskenut, on mahdotonta tarkkaan sanoa, koska marjoja ei tutkittu ennen pakastamista.

Alkuperäiseen vitamiinipitoisuuteen nimittäin on vaikuttanut se, millaisista kasvuoloista marjat on poimittu ja kuinka nopeasti ne on saatu pakkaseen. Vaikka Finelin arvon mukaan tuoreiden marjojen C-vitamiinipitoisuus on yli 120 milligrammaa sadassa grammassa, näiden marjojen kohdalla se on voinut todellisuudessa olla tätä paljonkin enemmän tai vähemmän.

Etanolinen puolukkahillo

34 vuotta vanha puolukkahillo sen sijaan voi kehnommin.

Laboratorion arvion mukaan tuotteen ulkonäössä oli voimakkaita virheitä ja hillo oli tummaa. Hajussakin oli voimakkaita virheitä: haju oli käyneen tuotteen haju.

Puolukkahillossa oli hieman alkoholia. Timo Nykyri / Yle

– Sieltä löytyi hyvin pieni määrä etanolia eli alkoholia, Leena Erkkilä sanoo.

Alkoholia oli 0,02 grammaa sadassa grammassa, eli ei järin paljoa.

Alkoholia syntyy hiivojen aiheuttamassa alkoholikäymisessä. Sitä voi tosin syntyä myös pieniä määriä joidenkin maitohappobakteerien aikaan saamissa maitohappokäymisreaktioissa. Sellaiset myös happamoittavat, eli laskevat tuotteen pH-arvoa.

Hillo olikin hyvin hapanta, sen pH-pitoisuus oli 2,7.

– Marjahillossa yleensä on aika alhainen pH, mutta tuo on kyllä hyvin alhainen. Noin alhaisessa pH:ssa useimmat mikrobit eivät pysty elämään.

Hiivoja tai homeita ei enää ollut todettavissa. Luultavasti siksi, että nekin olivat jo kuolleet hillon happamuuteen.

Alkoholi kuitenkin on merkki siitä, että jossain vaiheessa purkkiin on päässyt mikrobeita. Mikrobeja on voinut olla marjoissa itsessään tai niitä on voinut tulla hillon tekovaiheessa. Jos purkkia on raotettu, myös silloin mikrobeita on voinut päästä hillon sekaan.

Pakastettuna sose oli täynnä jäähilettä. Leena Erkkilä

Luultavasti mikrobit ovat alkaneet tehdä heti työtään, kun hillo on saatu purkkiin. Erkkilän mukaan on hyvin vaikeaa saada kotioloissa tuhottua kaikkia mikrobeja, kun hilloa tehdään. Keittäminen ei nimittäin riitä tuhoamaan mikrobien itiöitä.

Hillon tuloksessa oli Erkkilän mukaan yllättävintä se, että hillossa oli vuosien jälkeenkin säilynyt mitattavia määriä alkoholia. Muuten hän ei pidä tuloksia yllättävinä. Tämänkaltaisia testejä ei tosin yleensä tehdä.

– Tähän pisteeseen asti menneitä näytteitä ei yleensä tule tutkittaviksi, tämä oli aika erikoinen tehtävä.

Voiko vuosia vanhoja marjoja syödä?

Laboratoriossa ei voitu testata 34 vuotta vanhan tuotteen makua työturvallisuuden vuoksi.

– Ei sitä varmaan edes pystyisi syömään. Oletettavasti maku on aivan hirveä, kuvaa Leena Erkkilä.

Vaikka vanhassa puolukkahillossa ei enää havaittu hiivoja tai homeita, se ei tarkoita, että kyseessä olisi syömäkelpoinen tai turvallinen tuote. Erkkilä sanoo, että vaikka hillossa ei enää ole hiivoja ja homeita, siinä luultavasti on mikrobien tuottamia toksiineita eli myrkkyjä tai muita aineenvaihduntatuotteita.

Entä jos pakastetussa mustaherukkasoseessa on lähes kaikki C-vitamiinit tallella, voisiko sitä syödä?

Eviran ylitarkastaja Elina Leinosen mukaan ruokaa pakastaessa sen mikrobien toiminta pysähtyy. Silloin pilaantumismuutoksia aiheuttavat mikrobit eivät pääse kasvamaan, kuten eivät myöskään tautia aiheuttavat mikrobit.

– Turvallisuuden näkökulmasta ei ole ongelmallista syödä pitkään pakastimessa olleita ruokia, mutta ennen pitkää niiden laatu voi kärsiä. Tuotteessa voi tapahtua kemiallisia ja fysikaalisia muutoksia, kuten kuivumista ja rasvojen härskiintymistä, Leinonen kertoo.

Eviran ylitarkastaja suosittelee pakastamaan hyvälaatuisia marjoja.YLE / Tarja Nyyssönen

Siihen, kuinka pitkään elintarvike säilyy pakastimessa hyvälaatuisena, vaikuttavat muun muassa elintarvikkeen ominaisuudet – esimerkiksi rasvapitoisuus.

– Marjat eivät ole herkimmästä päästä pakastinsäilytystä ajatellen, eli ne säilyvät pidempään kuin monet muut elintarvikkeet, Leinonen kommentoi.

Leinonen kehottaa pakastamaan hyvälaatuisia marjoja.

– Marjat kannattaa pakata tiiviisti ja jäädyttää ne mahdollisimman nopeasti.

Lue lisää:

Kuinka säilöt marjat oikein? Lue marjanpakastajan ABC

Juttua on täsmennetty 13.10. kello 19.38: Juttuun on täsmennetty, että sekä sose että hillo on itse tehty ja kotioloissa säilötty.

Juttua on korjattu 14.10. kello 13.57: Alkuperäsessä jutussa viitattiin jutun alussa virheellisesti hillon C-vitamiinipitoisuuteen, vaikka jutussa käsitellään mustaherukkasoseen C-vitamiinipitoisuutta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Siellä käyvät myös arvovieraat" – Kaupungintaloa aiotaan taas korjata, vaikka koulut ovat odottaneet vuosia

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 13 - 13:06
Mistä on kyse?
  • Oulun kaupungintalo tarvitsee remonttia sisäilmaongelmien vuoksi.
  • Kaupungintalo remontoitiin viimeksi vuonna 2010.
  • Vanhemmat pelkäävät, että kaupungintalon remontti kiilaa sisäilmaongelmista kärsivien koulujen edelle.
  • Oulussa neljä koulua rakennetaan uusiksi ja yksi remontoidaan sisäilmaongelmien vuoksi.
  • 14 koulua on sisäilmaongelmien vuoksi seurannassa.

Oulun kaupungintaloon kaavailtu korjaus on aiheuttanut närää sisäilmaongelmista kärsivien koululaisten vanhemmissa. Kaupungintaloon on tulossa lattiaremontti havaittujen sisäilmaongelmien vuoksi. Kaupungintalo on remontoitu viimeksi vuonna 2010.

Kolmen koululaisen isä Mikko Mylly yritti yhdessä parin muun vanhemman kanssa järjestää Oulun koulujen sisäilmatilanteesta keskustelupaneelin. Tilaisuus jouduttiin kuitenkin perumaan, sillä päättäjät yksi toisensa jälkeen peruivat osallistumisensa.

Leinonpuiston koulun luokan katossa oleva ilmastointiputki ei ole toiminut enää aikoihin.Timo Nykyri / Yle

Vanhemmat pelkäävätkin, että kaupungintalon remontti kiilaa sisäilmaongelmista kärsivien koulujen ja päiväkotien edelle, Mylly sanoo. Hänen omat lapsensa käyvät Lintulammen alakoulua. Lapsista kaksi on alkanut oireilla eri tavoilla heidän aloitettuaan koulun.

– Yksi lapsista kuumeilee ja hänellä on korvakipuja, yksi valittaa päänsärkyä, Mylly sanoo.

Neljä koulua vasaran alle    

Oulussa on kaikkiaan noin sata koulurakennusta, jotka on inventoitu läpi. Niistä sisäilmaongelmaisia on viisi. Kiireellisimpiä ovat Jäälin koulu, Leinonpuiston erityiskoulu Tuirassa, Salonpään koulu ja Jokirannan koulu Kiimingissä. Näihin kaikkiin on tulossa uudisrakennus.

Lisäksi yhtä koulua korjataan. Näiden lisäksi seurannassa on 14 kohdetta, joihin on joko tehty tai tehdään korjauksia.

Leinonpuiston koulun osalta sisäilmaongelmia on tiettävästi tutkittu jo vuodesta 1999 lähtien. Erilaisia selvityksiä koulun osalta on tehty ainakin neljä. Oulun kaupungin rakennuttajapäällikön Mika Huhtalan mukaan ongelma on päässyt pitkittymään muun muassa Oulun monikuntaliitoksen vuoksi.

Leinonpuiston koulun sisäilmaongelmaa on tutkittu jo lähes kaksikymmentä vuotta.Timo Nykyri / Yle

Huhtalan mukaan Leinonpuiston tilanne on erityisen haastava, sillä kyseessä on koulu, joka on erityislasten käytössä. Uusien tilojen suunnitteluun kuluu aikaa, sillä siitä ei selvitä standardiratkaisuilla.

Matot ongelmana kaupungintalolla

Myös Oulun kaupungintalon henkilökunta on alkanut oireilla sisäilmaongelmien vuoksi. Talossa tehtyjen tutkimusten mukaan syy ongelmaan on löytynyt lattiamatoista, joissa on käynnissä kemiallinen reaktio. Sen vuoksi seitsemän vuotta sitten remontoidun talon matot on vaihdettava. Tutkimusten mukaan sisäilman pitoisuudet eivät ole ylittäneet raja-arvoja, mutta lattiamateriaaleista haitallisia pitoisuuksia on löytynyt.

– Parhaillaan selvitetään, kuinka laaja ongelma on kyseessä. Myös remontin hinta ja väistötilat ovat vielä selvittelyn alla, Huhtala sanoo.

Oulun kaupungintalo on arvokiinteistö, jonka kunnossapito on myös imagokysymys.Timo Nykyri / Yle

Myöskään remontin aikataulusta ei ole vielä päätetty. Huhtalan mukaan kaupungintalon tilanne on siinä mielessä helpompi kuin monien muiden sisäilmakohteiden, että ongelman aiheuttaja on tiedossa. Koulujen osalta tilanne on monesti paljon hankalampi, Huhtala sanoo.

Erityislapset jäävät jakoihin

Paula Leppäselle Leinonpuiston koulun sisäilmaongelmat ovat tulleet tutuksi. Hänen autistinen ja kehitysvammainen poikansa kävi koulua neljä vuotta. Tuona aikana poika sai pahan ihottuman kasvoihinsa koulun sisäilmaongelmien vuoksi. Leppäsen mukaan kaikki muut vaihtoehdot suljettiin tutkimuksissa pois.

Leppäsen mukaan he ovat onnekkaita, sillä poika pääsi tänä syksynä toiseen kouluun. Huoli muiden oppilaiden puolesta kuitenkin jäi. Leppäsen mukaan Leinonpuisto on jäänyt muiden korjaushankkeiden jalkoihin.

Oulun Leinonpuiston koulun sisäilmaongelmaa yritetään helpottaa luokissa olevilla tuulettimilla.Timo Nykyri / Yle

– Erityslapset eivät itse valita, ja vanhemmat ovat väsyneitä, eivätkä jaksa olla mukana. Meidän edellemme menevät ne, jotka jaksavat tuoda asiaa voimakkaammin esille.

Sisäilmaongelmista kärsivien koulujen korjaaminen on pitkälti rahakysymys, Oulun kaupungin rakennuttajapäällikkö Huhtala sanoo. Oulun koulurakennukset ovat vanhoja, ja kunnostustarve on suuri. Huhtalan mukaan vuosittainen rahantarve olisi 30 miljoonaa euroa, mutta siitä on saatu vain puolet.

– Tämän vuoksi korjausvelka kasvaa, Huhtala sanoo.

Kiilaako kaupungintalo koulujen edelle?

Huhtalan mukaan kuntapäättäjät joutuvat käymään korjauksista arvokeskustelua. Kaupungintaloa on pidetty yhtenä tärkeimmistä ja arvokkaimmista rakennuksista, joka toimii kaupungin käyntikorttina.

– Siellä käyvät myös arvovieraat, joten olisi huonoa mainosta, jos rakennus olisi huonossa kunnossa, Huhtala sanoo.

Huhtalan mukaan lähtökohtaisesti kaupungintalon korjaus ei kuitenkaan mene minkään koulurakennuksen korjauksen edelle.

Oulun kaupungin rakennuttajapäällikkö Mika Huhtala sanoo, että rahaa korjauksiin ei ole riittävästi.Timo Nykyri / Yle

Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hänninen ei usko, että koulujen ja kaupungintalon korjauksen suhteen joudutaan vastakkainasettelutilanteeseen. Hänen mukaansa kaupungintalon korjaus ei saa kiilata kouluhankkeiden edelle. Hänninen pohtii, että kaupungintalon korjaamisen voitaisiin ottaa lisää velkaa.

– Kaupungintalon tilanne ei parane korjaamista lykkäämällä, mutta järjestys on, että ensin koulut ja sitten kaupungintalo.

Koulut jo syksyllä syyniin

Hänninen sanoo, että koulujen tilanne otetaan valtuustossa tarkasteluun tänä syksynä. Hänninen näkee, että sekä kaupungintalossa, että sisäilmaongelmista kärsivissä kouluissa tilanne on sama eli julkisen rakentamisen heikkous ja virheet.

– Nuorisotyöttömyyden lisäksi tämä on meidän kaupungin suurin ongelma.

Mikko Myllyn mukaan Oulussa on kyllä halua kehittää kaikkea uutta, kuten kallioparkkia ja aseman seutua, mutta perusasioita ei pidetä kunnossa.

– Mielestäni tärkeintä olisi lasten terveys ja henkilökunnan jaksaminen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kansanedustaja: Juutalaisvastaista materiaalia jaettu postilaatikoihin

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Lokakuu 13 - 10:04

Kansanedustaja (kd.) Peter Östmanin mukaan postilaatikkoihin on jaettu alkusyksyllä juutalaisvastaista materiaalia Pohjanmaan kunnissa, ainakin Luodossa, Pietarsaaressa ja Uudessakaarlepyyssä.

Lisäksi lokakuun alussa Helsingin paikallisbusseissa on nähty Östmanin mukaan juutalaisvastaisia viestejä sisältäviä ilmoituksia.

Östman kertoo, että samoja ilmoituksia on liimailtu myös Helsingin rautatieaseman oviin, Pelastusarmeijan rakennukseen ja eduskunnan edustalla oleviin patsaisiin.

Helsingin paikallisbussien istuimiin on liimattu juutalaisvastaista materiaalia.Yle

Östman jätti aiheesta kirjallisen kysymyksen hallitukselle torstaina. Hän haluaa, että hallitus puuttuu lisääntyvään juutalais- ja muukalaisvastaiseen toimintaan.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kaupunki lopettaa nuorten ilmaiset bussimatkat: "Kuljettajia ja kanssamatkustajia on haitattu melulla ja tarpeettomilla stop-napin paineluilla"

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 13 - 10:01

Oulu on näillä näkymin luopumassa syyslomaviikon alle 17-vuotiaiden ilmaisista bussikyydeistä. Tärkeimpänä perusteluna pidetään nuorten häiriköintiä ilmaismatkoilla.

Joukkoliikennejaoksen valmisteleva virkamies Edwin 't Lam kertoo, että kuljettajien mukaan aiempien ilmaisviikkojen aikana on ollut merkittäviä järjestyshäiriöitä.

On ollut merkittäviä häiriötä. Edwin 't Lam

– Kuljettajia ja kanssamatkustajia on haitattu melulla ja tarpeettomilla stop-napin paineluilla. On vastoin sääntöjä tultu sisään keskiovista, jolloin kuljettaja ei ole voinut todeta matkustajan oikeutta ilmaiseen matkaan. Jopa on tuotu polkupyörä sisään ja poistuttu parin pysäkin jälkeen kyydistä, luettelee Edwin 't Lam.

Alekampanja nähdään pidempänä ja tasapuolisempana

Oulun kaupunginvaltuusto oli jo talousarviokokouksessaan päättänyt, että Oulun joukkoliikenne osallistuu Suomi 100 -juhlavuoteen tarjoamalla maksuttomat linja-automatkat alle 17-vuotiaille koulujen talvi- ja syyslomaviikoilla.

Seudullinen joukkoliikennejaos on kuitenkin nyt valinnut niiden tilalle alennuskampanjan, jolla bussien arvolipuista saa 30 prosentin alennuksen kello 10–14.

Toisaalta joukkoliikennejaos haluaa uudella alekampanjalla siirtää matkustajavirtoja ruuhkabusseista väljempiin päivävuoroihin.

Joukkoliikennepäällikkö 't Lam lisää, että alennuskampanja on myös ilmaiskyytejä tasapuolisempi ratkaisu, koska esimerkiksi Yli-Iissä ja Oulunsalossa ilmaismatkoja ei saa, sillä bussivuoroja on vähennetty lomaviikoilla.

Muuttuuko päätös sittenkin

Periaatteessa on edelleen mahdollista, että päätös muuttuu. Oulun seudun joukkoliikennejaoksella on itsenäinen päätösvalta alueensa bussiliikenneasioissa.

Jaos edustaa myös Oulun naapurikuntia. Siten Oulun valtuuston aiemmilla päätöksillä ei ole suoraan vaikutusta jaoksen ratkaisuihin. Nyt ratkaisuna on alennuskampanja, joka päättyy 3.11.2017.

Joukkoliikennejaoksen puheenjohtajan Raimo Hämeenniemen (kesk.) mukaan jaoksella on vielä yksi kokous ennen syyslomaviikkoa, mutta jo jaetussa esityslistassa ei ole muutosehdotusta edellisen kokouksen päätökseen.

Joukkoliikennejaoksen päätös oli yksimielinen. Raimo Hämeenniemi

– Ymmärrän, että Oulun valtuuston kantaan vedotaan. Jaoksen päätös oli kuitenkin yksimielinen, Hämeenniemi toteaa.

Esittelijä, joukkoliikennepäällikkö Edwin 't Lamin mukaan uutta esitystä ei ole valmisteilla jaoksen käsittelyyn.

Alekampanjaa ehdottanut pettyi

Kuukauden alekampanjasta valtuustoaloitteen tehnyt Satu Haapanen (vihr.) on pahoillaan siitä, että hänen aloitteensa on joukkoliikennejaoksessa kytketty syysloman ilmaismatkojen peruuntumiseen. Haapanen olisi toivonut ale-kampanjaa hiljaisille kesäkuukausille.

Näin aloitteen ei ollut tarkoitus mennä. Satu Haapanen

– Harmittaa. Näin aloitteen ei ollut tarkoitus mennä. Koululaisten maksuttomista bussimatkoista on saatu hyviä kokemuksia. Niiden ansiosta on päästy osallistumaan kaupungin ilmaisiin liikuntamahdollisuuksiin lomaviikolla, Haapanen sanoo.

Satu Haapanen aikoo yhä pelastaa ilmaismatkat vaikuttamalla asiaan oman puolueensa edustajien kautta. Varapuheenjohtaja Aino-Kaisa Manninen (vihr.) toiminee puheenjohtajana seuraavassa joukkoliikennejaoksen kokouksessa.

Myös demareiden valtuutettu Tuija Pohjola ja varavaltuutettu Kati Jurkko ovat julkisesti vaatineet ilmaismatkojen turvaamista syyslomaileville koululaisille. He muistuttavat, että ilmaismatkat tulevat todelliseen tarpeeseen, sillä esimerkiksi talvilomaviikolla ilmaismatkoja ajettiin lähes 50 000 kertaa.

Aivan uskomatonta. Tuija Pohjola

– Aivan uskomatonta. Yksittäisiä häiriöitä on varmaan ollut, mutta enemmän häiriöitä on yövuoroilla. Miksi ei myönteisiä perusteluja kerrota joukkoliikennejaokselle. Suuresta tarpeesta kertoo esimerkiksi se, että hiihtolomalla Iin busseissa kolme neljästä matkasta oli ilmaiskyytejä, Tuija Pohjola painottaa.

Korjattu: Kati Jurkko on varavaltuutettu 13.10.2017 klo 11:26.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Jalokalat vai voimayhtiön rahat? Lasse Peltonen sovittelee uudella menetelmällä Pohjois-Suomen ikuisuuskiistoja

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 13 - 07:30

Pari vuotta sitten Iijoella Pohjois-Pohjanmaalla oltiin umpikujassa.

Isoin kiista koski vaelluskaloja.

Ennen joessa eli luontaisesti lohta, taimenta ja siikaa. Nykyään kalakannat ovat olemassa vain istutusten turvin. Viisi pääosin 1960-luvulla rakennettua vesivoimalaitosta estää kalojen kulun.

Tunnelma oli kireä. Vesivoimayhtiö, ympäristöväki, kalastajat, paikalliset asukkaat ja matkailuala toistelivat samoja kantojaan Iijoen tulevaisuudesta.

Kiisteltiin siitä, pitäisikö kalat pystyä palauttamaan jokeen ja kenen se pitäisi tehdä.

Yle Uutisgrafiikka

Vaelluskalat ovat tärkeitä asukkaille, kalastajille ja matkailijoille. Ne luovat vesistöalueen imagoa. Kaloilla on tietenkin myös itseisarvo, ja moni muu laji, esimerkiksi raakku eli jokihelmisimpukka on lohesta ja taimenesta riippuvainen.

Tilannetta hämmensi Pohjolan Voiman haave rakentaa uusi voimalaitos Iijoelle ja Kollajan tekoallas sen kylkeen. Siis vielä yksi uusi tulppa kalojen tielle. Uudet suunnitelmat kiristivät tilannetta entisestään.

Pohjois-Pohjanmaan liitto selvitti keinoja päästä tilanteessa eteenpäin. Nyt liitto hallinnoi Iijoen otva -hanketta, jossa on mukana monia tahoja ja muun muassa EU-rahaa.

Tässä vaiheessa Iijoelle päätyi ympäristösovittelusta kiinnostunut Lasse Peltonen.

Peltonen toi ympäristösovittelun Suomeen

Peltonen kiinnostui ympäristökiistoista jo 1990-luvulla, kun hän alkoi opiskella ympäristöpolitiikkaa Tampereen yliopistossa. Tai sellaista oppiainetta Tampereella ei vielä ollut, mutta ympäristöön ja alueiden käyttöön liittyvät kiistat kiinnostivat Peltosta.

Hän tutki näitä kiistoja pitkään, kunnes kunnianhimo ajoi uuteen suuntaan.

Lasse PeltonenPetteri Sopanen / Yle

– Tuntui turhauttavalta saapua tutkijana paikalle ja vain todeta, että olipas huonosti suunniteltu prosessi. Aloin miettiä, mitä voisi tehdä ennakolta konfliktien ennalta ehkäisemiseksi, Peltonen kertoo.

Vuonna 2012 Peltonen matkusti Yhdysvaltoihin ja vieraili Consensus building institutessa. Viimeistään tämä vierailu muutti Peltosen uran suunnan.

– Pääsimme seuraamaan läheltä, miten siellä käsiteltiin ristiriitaisia tapauksia. Halusimme tuoda ympäristösovittelun menetelmiä myös Suomeen. Vuonna 2013 perustimme yrityksen, jonka kanssa olemme tehneet käytännön sovittelu- ja fasilitointityötä monissa kiistoissa.

Nyt Peltonen on ympäristökonfliktien ratkaisun professori Itä-Suomen yliopistossa.

Sovittelu, jota Iijoen otva-hankkeessa nyt kokeillaan, on Suomessa tuttua lähinnä yksityishenkilöiden riitojen käsittelystä.

Lasse Peltonen sanoo, että samat lainalaisuudet pätevät kaikkien muidenkin riitatilanteiden käsittelyyn.

Ympäristökiistat ovat erityisiä, koska usein ne koskettavat hyvin laajaa joukkoa ihmisiä – ja jopa tulevia sukupolvia ja muita lajeja. Avioriitojen vaikutukset ovat rajatumpia. Ympäristökiistoihin liittyy usein myös tiedollisia kiistoja ja isoja taloudellisia panoksia.

Mirko Laakkonen (vas.), Pertti Pietinen ja Mauri Huhtala Iijoen Raasakan voimalalla.Antti J. Leinonen

Ympäristökiistoissa on myös usein mukana hyvin monia osapuolia: Iijoella esimerkiksi maanomistajina metsä- ja turveyhtiöitä, elinkeinoaan puolustavia kalastajia, matkailuun eri tavoin liittyviä tahoja ja muun muassa kaikki jokivarren viisi kuntaa.

Neuvottelukunta kokosi mukaan mahdollisimman laajasti Iijoen valuma-alueella toimivia tahoja. Porukka tapasi viime vuonna ensimmäisen kerran Oulun Kierikkikeskuksessa. He alkoivat miettiä sellaisia ratkaisuja Iijoen kehittämiseen, jotka kaikki voisivat hyväksyä.

Tai eivät kaikki. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri oli epäluuloinen ja jäi pois.

Tapaamisessa puhuttiin vaelluskalojen palauttamisesta, mutta myös esimerkiksi alueen matkailun edistämisestä.

Kekkosen aikana rakennettiin vesivoimaa

Suomessa on paljon vesivoiman takia padottuja jokia. Vesivoimaloita on 250, ja niistä vanhimmat jo 1800-luvun lopulta.

Sotien jälkeen tarvittiin paljon energiaa jälleenrakennukseen ja Kekkosen aikana vesivoimaa rakennettiin lisää teollisuutta varten. Ajatuksena oli, että isänmaa tarvitsee energiaa, eikä voimaloiden mahdollisia ympäristöhaittoja juuri ajateltu.

Sotien jälkeen, kun voimayhtiöt kiersivät ostamassa maita, suuri osa maanomistajista oli sodan köyhdyttämiä.

Voimayhtiöt saivat usein voimalan tarvitsemat alueet pilkkahinnalla. Nämä ajat sitten tehdyt kaupat hiertävät monilla paikoilla Suomessa edelleen.

Raasakan voimala Iijoella.Antti J. Leinonen

Nyttemmin on alettu ymmärtää, että vesivoimalaitokset tukkivat vaelluskalojen nousun kutupaikoilleen ja käytännössä estävät kalojen lisääntymisen.

Vaelluskalojen palauttaminen on tärkeä puheenaihe monilla alueilla. Kansallinen kalatiestrategia, lohi- ja meritaimenstrategia sekä uusi kalastuslaki velvoittavat vahvistamaan kalojen luontaista elinkiertoa.

Myös Iijoella neuvotteluihin osallistujille on selvää, että vaelluskalat pitää palauttaa. Keinoista ollaan oltu erimielisiä.

Närää aiheuttaa myös se, että vesivoimalaitokset säätelevät veden tuloa omien tarpeidensa mukaan, ja ranta-asujiin ja esimerkiksi kalastajiin vaikuttaa, onko vesi yhtäkkiä hyvin korkealla tai matalalla.

Alueilla katkeruus vesivoimayhtiöitä kohtaan on kasvanut pikku hiljaa. Asukkaat ja kalastajat ovat kokeneet, että yhtiöt ovat vain keränneet rahat ja jättäneet ongelmat heille.

Iijoesta ei haluta uutta Kemijokea

Kun vesivoimayhtiöille jaettiin lupia vuosikymmeniä sitten, niissä ei aina vaadittu yhtiöitä ottamaan huomioon kaloille aiheuttamaansa haittaa. Myöhemmin lupiin on jo osattu lisätä kalatalousmääräyksiä.

Näiden määräysten päivittäminen on nyt alkanut. Tutkimus on osoittanut, että voimayhtiöiltä aiemmin vaaditut lain osoittamat toimet, kuten kalanistutukset, eivät riitä elinvoimaisten kalakantojen turvaamiseksi.

Vuonna 2016 Lapin ELY-keskus teki Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle aloitteen, jossa vaadittiin Kemijoki-osakeyhtiöltä uusia toimia vaelluskalojen hyväksi. Samanlaista vaatimusta odotetaan seuraavaksi Iijoen viittä voimalaitosta pyörittävälle PVO-Vesivoima Oy:lle.

Antti J. Leinonen

Jos yhtiön luvassa on alun perin ollut kalatalousvelvoitteita, niitä on helpoin yrittää päivittää. Varsinkin vanhimmissa luvissa mitään velvoitteita ei ole ollut ja velvoitteiden lisääminen tyhjästä on erityisen hankalaa.

Hankalaa se on joka tapauksessa.

Voimayhtiöille kalateiden ja kalojen alasvaelluksen järjestäminen ovat kalliita projekteja. Niiden pitäisi myös laskea osa vedestä voimalaitoksen ohi ja siis jäädä ilman tuon virtaaman tuottamaa energiaa.

Viime vuonna Lapin ELY-keskus ehdotti naapurijoki Kemijoen suurimmalle vesivoimayhtiölle Kemijoki Oy:lle, että Kemijokeen rakennetaan kalatiet Keski-Kemijokea myöten.

Yhtiö ei ole tähän suostunut ja asiasta riidellään.

Seuraavaksi kalatalousvelvoitteita odottaa Iijoki. Vastaavaa riitaa Iijoelle ei haluta.

Kollaja kiristi välejä entisestään

Oman lisänsä Iijoen projektiin toi Kollajan tekoallashanke.

Lasse Peltosen mukaan luonnonsuojelijat jäivät otva-hankkeesta pois, koska he epäilivät, että hankkeen siivellä yritettiin ajaa salaa eteenpäin Kollajaa.

Pohjolan voima on suunnitellut sähkövoimalaitosta ja Kollajan tekoallasta Iijokeen 1980-luvulta asti.

Monille sovitteluprosessiin osallistuville sekä ympäristöjärjestöille ajatus lisävesivoiman rakentamisesta oli aivan mahdoton.

Kollaja-allas haudattiin vuosi sitten, kun hallitus päätti, ettei voimalaitoksen rakentamiselle ole edellytyksiä eikä koskiensuojelulakia ole syytä avata. Rakentaminen olisi vaatinut vuonna 1987 voimaan tulleen lain avaamisen.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin varapuheenjohtaja Mauri Huhtala tuhahtaa ajatukselle, että he olisivat olleet epäluuloisia vain Kollajan takia.

– Kollaja tässä kummitteli jonkin aikaa, mutta ei se ollut syy hylätä prosessi. Katsoimme, että koko hanke oli käynnistetty voimayhtiön aloitteesta, kun yhtiölle tuli kiire saada lisää maksajia kalateiden rakentamiseen.

Suomen Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen Mauri Huhtala.Antti J. Leinonen

SLL:n mielestä Pohjolan Voiman pitäisi hoitaa vaelluskalojen palauttamisen kustannukset itse. Sen mielestä voimalaitosten pitäisi myös päästää kalateihin tarpeeksi vettä, että ne toimisivat oikeasti. Heistä PVO haluaa pitää liikaa vettä voimalaitoksissaan.

Ratkaisu älykalatiestä?

Iijoella tavoitteena on lopulta luoda vaelluskaloille reitti, jota pitkin ne pääsevät kaikkien viiden voimalaitoksen ohi joen yläjuoksulle kutemaan. Kalanpoikasten eli smolttien pitäisi päästä myös yläjuoksulta takaisin mereen.

Toimitusjohtaja Pertti Pietinen PVO-Vesivoima Oy:stä sanoo, että kalatie maksaisi neljä miljoonaa euroa voimalaitosta kohden, ja alasvaelluksen järjestämisessä on vielä monta kysymysmerkkiä.

– Tässä ei ole kyse pelkästään rahasta. Tarvitaan myös paljon tutkimustietoa siitä, miten homma pitäisi hoitaa niin, että kalat lähtisivät nousemaan kalateitämme ja toisaalta vettä tarvitsisi juoksuttaa mahdollisimman vähän.

PVO-Vesivoiman toiveena on, että ensimmäisen kalatien rakentaminen alkaisi vuonna 2018 ja seuraavan myöhemmin. Kunhan ensin nähdään, miten ensimmäinen toimii.

PVO-Vesivoima hakee ratkaisua älykalateistä, joissa vettä tarvitaan normaalia vähemmän.

Älykalatien voisi myös sulkea silloin, kuin kaloja ei ole ja juoksuttaa vettä vain tarvittaessa.

Toimitusjohtaja Pertti Pietinen PVO-Vesivoima Oy:stä.Antti J. Leinonen

Lasse Peltonen ymmärtää voimayhtiön huolen kustannuksista ja teknisistä epävarmuuksista, samoin ympäristöjärjestön näkemyksen voimayhtiön historiallisista vastuista. Vaelluskalojen palauttaminen vaatii niin paljon aikaa, osaamista ja rahaa, että yhteistoimintaa tarvitaan.

Ensimmäiseen kalatiehen on nyt saatu rahaa valtion kalatiestrategian kärkihankerahoituksena.

Peltonen on huolissaan, että ELY-keskuksen kalatalousvelvotteiden päivitysprosessi ajautuu riitelyyn. Jos voimayhtiö pitää aluehallintoviraston ratkaisua kohtuuttomana, edessä on luultavasti raskas oikeusprosessi. Se voisi pysäyttää vaelluskalojen hyväksi tehtävän työn pitkäksi aikaa.

– Velvoitemuutosprosessi on konfliktialtis, koska siinä viranomainen laatii yksipuolisen ehdotuksen siitä, mitä voimayhtiön tulisi tehdä. Vaikka velvoitteen perusteet ovat yhtiölle ymmärrettäviä, sen taloudelliset vaikutukset ovat huomattavia ja prosessi tuntuu heistä sanelulta, Peltonen sanoo.

Neuvottelukunta on päässyt hänestä hyvään keskusteluyhteyteen ja konkreettisia muutoksia on jo saatu aikaan.

Rakennuslupahakemus ensimmäisestä kalatiestä Raasakan voimalaitokselle on nyt jätetty, ja toiveissa on, että työt voivat alkaa ensi vuonna.

Neljä muuta kalatietä pitäisi hoitaa sen jälkeen. Peltosen mukaan ideaalitapauksessa koko reitti on valmis vuonna 2030.

Juttuun on haastateltu myös Ismo Karhua ja Mirko Laakkosta Pohjois-Pohjanmaan liitosta sekä Antti Belinskij’ä, joka on SYKEn ja Itä-Suomen yliopiston professori.

Korjaus 15.10. kelo 12.05: Tarkennettu Peltosen lausuntoja artikkelin neljänneksi ja viidenneksi viimeisissä kappaleissa. Lisätty tieto, että Mirko Laakkonen on Iijoen otva-hankkeen projektipäällikkö.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Professori: Vapaavuoren ja Lylyn esimerkki voi tuoda lisää pormestareita Suomeen

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 13 - 07:15

Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori Arto Haveri pitää aiheettomana suurten kaupunkien arvostelua maakuntauudistusta kohtaan. Haverin mielestä kaupungeilta on hukassa maakunta- ja sote-uudistuksen kokonaiskuva.

– Kun uudistus kestää kauan, tulee erilaista vastustusta ja jopa unohdetaan, mitä varten asioita oltiin tekemässä, Haveri sanoo.

Suomen 21 suurimman kaupungin johtajat tapasivat viikko sitten torstaina Helsingissä. Kaupunkien yhteisessä julkilausumassa ei ollut kovin paljon konkretiaa, mutta moni tulkitsi kaupunkien ulostulon kritiikkinä hallituksen valmistelemaa maakuntauudistusta kohtaan.

Aiemmin Helsingin ja Tampereen pormestarit olivat vaatineet jopa koko uudistuksesta luopumista. Ainakin kaupunkien pitäisi saada maakunnan sijaan itse järjestää niin sanotut kasvupalvelut eli työvoima- ja yrityspalvelut.

Uudistus lisää kaupunkilaisten valtaa

Haveri huomauttaa, että kaupungeissa asuvat ihmiset hyötyvät paljon maakuntauudistuksesta. Kun esimerkiksi kasvupalvelut siirtyvät valtiolta maakunnalle, kaupunkilaisten valta päättää niistä kasvaa selvästi.

Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla Oulun kaupungin asukasluku on jokseenkin sama kuin muiden kuntien yhteensä, ja Pirkanmaalla on tilanne on lähes sama. Uudellamaalla Helsingin, Vantaan ja Espoon suuri edustus maakuntavaltuustossa on nähty jopa ongelmana valmistelussa.

Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori Arto Haveri.Antti Palomaa / Yle

Haverin mukaan kaupunkilaiset hyötyvät voimakkaasti myös sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksesta, jota hallitus valmistelee rinta rinnan maakuntauudistuksen kanssa.

– Tällä hetkellä kuntalaisten on vaikea päästä julkisen puolen palveluihin nimenomaan isoissa kaupungeissa, Haveri sanoo.

Pormestareiden aktiivisuus rohkaisee muita

Sekä Helsingin pormestari Jan Vapaavuori että Tampereen pormestari Lauri Lyly ovat tehneet pitkän ja näkyvän uran yhteiskunnallisissa tehtävissä. Nyt he ovat ottaneet näkyvän roolin myös kaupunkiensa keulakuvina.

Vapaavuoren ja Lylyn aktiivinen tapa toimia voi lisätä kiinnostusta pormestarimalliin myös muissa kaupungeissa.

– Kun pormestarit toimivat aktiivisesti ja suunnannäyttäjinä, niin kyllä se varmasti rohkaisee muitakin etenemään samalla polulla, Haveri sanoo.

Kaupungit ja tulevat maakuntavaltuustot kilpailevat vallasta

Suurten kaupunkien parhaillaan esittämä kritiikki ei välttämättä vaimene maakuntauudistuksen jälkeen. Kyseessä voi olla vain esinäytös sille, että kaupungit hamuavat itselleen tulevien maakuntavaltuustojen valtaa.

Professori arvioi, että maakunnan ja kaupunkien väliseltä kilvoittelulta ei varmaankaan kokonaan vältytä. Hän ei kuitenkaan usko, että suuret kaupungit jyräävät tulevat maakuntavaltuustot. Parhaimmillaan maakuntien ja suurten kaupunkien keskinäinen riippuvuussuhde ohjaa osapuolet yhteistyöhön.

Maakuntauudistus auttaa ylittämään raja-aitoja

Haveri näkee, että Suomessa on koko 2000-luvun ollut kaksi haastetta kunnallishallinnossa. Ensimmäinen niistä on se, että pitää pystyä ylittämään kuntarajat. Pääkaupunkiseudulla on haettu metropolihallintoratkaisua, muualla kaupunkiseutujen yhteistyötä.

– Tähän maakuntamalli antaa mahdollisuuden. Kehittämistyötä voi tehdä koko maakunnan puitteissa, Haveri sanoo.

Toinen haaste on ollut ylittää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin eli järjestöjen väliset raja-aidat. Haveri katsoo, että maakuntamalli antaa myös siihen paremmat edellytykset kuin kuntien sooloilu.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ikäihmisiä kannustetaan vaihtamaan automaattivaihteiseen autoon – "Jää aikaa muulle seuraamiselle, kun ei tarvitse keskittyä vaihteisiin"

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Lokakuu 13 - 06:40

– Ei se niin vaikea ollut kuin ensin tuntui. Ajattelin, että kun olen niin kauan ajanut autoa, niin pitäähän sitä osata! muistelee kokkolalainen, 80-vuotias Sinikka Viiperi vuodentakaista autokauppaa. Hän tarttui ensi kertaa automaattivaihteisen auton rattiin tehdessään kauppoja miehensä Riston, 83, kanssa.

Vähän jännitti aluksi, mutta tutustumiseen riitti ajo autoliikkeen takapihalla ja pikku mutka tien päällä.

– Myyjä kierrätti pikkuisen aikaa, ja se oli siinä. Sanoi, ettei hänen kannata vieressä istua, vaan hän menee myymään lisää autoja, nauraa Sinikka.

Samana päivänä Sinikka jo ajoi Kokkolasta Kaustiselle.

Ajattelin, että kun olen niin kauan ajanut autoa, niin pitäähän sitä osata! Sinikka Viiperi

Automaattivaihteistot yleistyvät uusissa autoissa nopeasti. Koko maassa viime vuosina käyttöönotetuista henkilöautoista käsivalintaisia oli enää 51 prosenttia. Automaattien osuus oli 40 ja portaattomien 9 prosenttia. Portaattoman vaihteiston autoissa vaihteet vaihtuvat automaattisesti ja portaattomasti niin, että moottorin kierrosluku pysyy mahdollisimman tasaisena.

Tiukimmin vaihdekepistä on pidetty kiinni uusissa autoissa tällä vuosituhannella Kainuussa, Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Automaattien osuus uusien kaupassa taas on suurin Uudellamaalla ja Keski-Pohjanmaalla.

Riston näkövamman takia Sinikka ajaa pariskunnan automatkat.Kalle Niskala / Yle

Sinikka Viiperi sanoo haaveilleensa automaatista salaa. Hän ajatteli kuitenkin pärjäävänsä vanhalla autolla, kunnes pojat vakuuttivat hänet uuden tarpeesta. Risto on tyytyväinen helpotukseen, jonka tekniikka kuskille tuo:

– Käsiä tarvitaan lähinnä ratissa, jalkoja ei juuri missään.

Automaattivaihteiset autot ovatkin yleistyneet viime vuosina nopeasti myös iäkkäillä. Yhä useampi eläkeiän ylittänyt hankkii uuden automaattivaihteisen auton, koska auton hallinnasta ja ajamisesta halutaan helpompaa.

Trafin tilastojen mukaan uuden auton ostajista yli kymmenen prosenttia on yli 70-vuotiaita, ja vielä useampi hankkii uuden auton eläkeiässä. Esimerkiksi Kantar TNS:n Autoilijabarometriin ja Uuden Auton Ostajat -tutkimuksen mukaan tyypillinen uuden auton ostaja on yli 60-vuotias mies.

Kalle Niskala / Yle

Autokaupoista kerrotaan, että ikääntyvillä on automaattiin siirtymiseen aluksi jonkinasteinen kynnys. Liikenneturva taas on törmännyt isoon määrään ennakkoluuloja: automaattivaihteisten autojen uskotaan olevan kalliimpia ja myös kuluttavan enemmän. Moni myös luulee, ettei niillä voi vetää peräkärryä tai että autoa ei voi hinata käyntiin. Ikäihmiset kantavat huolta myös siitä, että kuljettajan riski nukahtaa rattiin kasvaa, kun hänen ei tarvitse vaihtaa vaihteita.

Liikenneturva yrittää aktiivisesti houkutella ikäihmisiä vaihtamaan vaihdekepin automaattiin: se toisi lisää aikaa liikenteen havainnointiin eikä auto toisaalta esimerkiksi sammu keskellä liikennettä.

Nyt on juhlaa, kun ei tarvitse kuin kaasuttaa ja jarruttaa Sinikka Viiperi

Sinikka Viiperi allekirjoittaa automaattivaihteisen auton helppouden. Vanhan käsivaihteisen kanssa sai olla tarkkana: se muun muassa sammui herkästi risteyksessä.

– Nyt on juhlaa, kun ei tarvitse kuin kaasuttaa ja jarruttaa, sanoo Viiperi.

Hän pitää nykyistä autoa myös selvästi turvallisempana.

– Jää aikaa muulle seuraamiselle, kun ei tarvitse keskittyä vaihteisiin. Kun vanhenee, hoksottimet hidastuvat muutenkin. On hyvä, että on aikaa enempi!

– Istuu kyytiin ja antaa auton mennä. Vähän ratista kääntää, tiivistää Viiperi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oulun tuomiokirkon takapihalle nousi minikirkko – perustuu 1500-luvun esikuvaan

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 12 - 19:45
Mistä on kyse?
  • Oulun tuomiokirkon pihalle valmistuu Oulun ensimmäisen puukirkon pienoiskopio.
  • Pikkukirkko on valmistettu 1500 -luvun piirrustusten mukaan.
  • Kirkon rakentaminen maksaa noin 10 000 euroa. Työt tehtiin talkoona.
  • Pikkukirkko on tarkoitus avata 1. adventtina

Oulun tuomiokirkon pihalle rakentuu pieni versio 1500-luvun alkuperäisestä puukirkosta.

Pikkukirkko on rakennettu Intiön hautausmaan varikolla, josta kirkon puinen kehikko ja tervattu katto siirrettiin tuomiokirkon pihalle torstaina 12.10.

Viransijainen seurakuntapastori Salla Autereelle Oulun tuomiokirkkoseurakunnasta pikkukirkon rakentaminen on ollut sydämenasia.

– Ihan mahtavalta näyttää! Ensin pohdittiin nukkekotia, joka olisi nykyisen kirkon muotoinen. Onneksi päädyttiin tähän, kertoo seurakuntapastori Autere.

Juhlavuoden kunniaksi lapsille

Pari vuotta sitten seurakunnassa herättiin pohtimaan, miten Suomi 100 -juhlavuosi voitaisiin huomioida varsinkin lapsille.Tuomiokirkkoseurakunnassa pohdittiin myös, miten huomioida reformaation 500-vuotisjuhlavuosi.

Pikkukirkko on noin viidesosan kokoinen 1500-luvulla oleesta puukirkosta.Marko Siekkinen / Yle

Tuomiokirkon remontoinnissa mukana ollut arkkitehti Weikko Kotila keksi ratkaisun – mitä jos tehtäisiin Oulun ensimmäisestä puukirkosta pienen mittakaavan kopio.

– Tähän innostuimme ja kohta alkaa olla valmista, viransijainen seurakuntapastori Salla Autere iloitsee.

Arkkitehti Weikko Kotila käytti pikkukirkon suunnittelussa kirkon alkuperäisiä piirustuksia, jotka löytyivät 1600-luvun Oulun kartasta. Mitat on saatu vanhoista asiakirjoista.

Alkuperäiset piirustukset löytyivät 1600-luvun Oulun kartasta. Weikko Kotila

– Rekonstruktio on tehty näiden tietojen mukaan. Pikkukirkko on noin viidesosa alkuperäisestä koosta, kertoo arkkitehti Kotila.

Kirkon kruunaa vielä myöhemmin liki kymmenmetrinen kirkon torni. Kirkon sisälle tulee alttari ja saarnapönttö. Kirkko on tehty ajatellen lapsia.

– Aikuiset joutuvat ehkä kumartelemaan ja varomaan päätään, mutta lapsille se tarkoitettu. Siellä voi leikkiä vaikka kirkonmenoja, jatkaa Autere.

Joulukuussa avataan

Pikkukirkko on tarkoitus avata joulun alla ensimmäisenä adventtina. Ovet ovat avoinna jumalanpalvelusten aikana sekä silloin, kun tuomiokirkon krypta on avoinna.

Oulun ensimmäisen luterilaisen kirkon pienempi versio on ainakin viisi vuotta tuomiokirkon pihalla.

– Tarkoitus on, että se olisi siinä toki pitempään. Näin on Oulun kaupungiltakin alustavasti lupailtu, Autere kertoo.

Oulun tuomiokirkkoseurakunta on saanut lahjoituksia ja kerännyt rahaa myyjäisillä pikkukirkkoa varten parin vuoden ajan. Kirkon rakentaminen maksoi noin 10 000 euroa. Työ tehtiin talkoona.

Korjaus: Ingressin tuomiokirkko-sana tilalle puukirkko pe 13.10.2017 klo 7.10.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Aimo Karppinen on kerännyt toista tuhatta ämpärillistä marjoja vanhuksille – "Mieluummin annan hyväntekeväisyyteen kuin myyn"

YLE: Perämeri - 2017, Lokakuu 12 - 11:15

Raahelaisen Aimo Karppisen, 69, auton peräkontti täyttyy marjoista tälle syksylle viimeistä kertaa. Puhdistetut puolukat matkaavat tutun matkan läheiselle vanhusten palvelutalolle.

Karppinen on poiminut vanhuksille tänä syksynä 109 ämpärillistä puolukoita ja 30 ämpärillistä mustikoita. Satavuotiaan Suomen kunniaksi tavoitteena oli kerätä 100 ämpärillistä puolukoita, mutta määrä ylittyi reilusti, sillä marjavuosi oli hyvä.

Karppinen ei ole asialla ensimmäistä kertaa. Hän aloitti marjojen poimimisen vanhusten käyttöön, kun miehen oma isä päätyi vanhainkotiin 2000-luvun alussa. Hän toivoo marjojen tuovan iloa vanhusten arkeen.

Aimon marjoilla pärjätään hoivakodissa pitkään

Salonkartanon hoivayksikössä Karppinen marjaämpäreineen otetaan ilolla vastaan. Ravitsemustyöntekijä Raili Leskelä kauhoo tuoreista puolukoista tehtyä rahkaa pienempiin kuppeihin. Ne ovat menossa vanhuksille iltapalalle.

– Sydämellä otan vastaan Aimon marjat. Aimohan on tuonut puolukoita ja mustikoita tänne tosi paljon, ja viime talvenakin mentiin pitkälle Aimon marjoilla.

Ilman Karppisen keräämiä marjoja myös marjaruokia olisi tarjolla vähemmän. Marjat tilattaisiin tukusta, eikä niiden alkuperästä olisi varmuutta, Leskelä sanoo.

Aimo Karppinen on kerännyt hyväntekeväisyyteen marjoja jo 14 vuotta. Paulus Markkula / Yle

Tänä vuonna Karppisen keräämien marjojen uskotaan riittävän keväälle asti, vaikka niitä on tarjolla tiheään. Myös vanhukset osaavat vaatia marjoja, kun tietävät että niitä on saatavilla, Leskelä sanoo.

Marjastus korvaa lenkkeilyn ja kuntosalin

Marjojen keräämistä vanhuksille käynnisteltiin vuosituhannen alkupuolella, jolloin mukana olivat myös kyläyhdistykset.

Pitkään Karppinen keräsi marjoja yksin yrittäen saada mukaan myös muita. Nyt työ alkaa tuottaa tulosta ja marjoja on alettu kerätä vanhuksille ympäri Raahea. Karppisen toiveena on, että vapaaehtoistyö saisi jatkoa siinä vaiheessa, kun hän ei enää itse metsään kykene.

Eläkkeellä olevalle Karppiselle marjastus on harrastus, joka pitää miehen kunnossa. Marjastusaikaan ei tarvitse lähteä erikseen lenkille, sillä täysien sankojen kantaminen metsästä on raskasta.

Huonon hinnan vuoksi puolukoita ei kannata myydä

Karppisen harrastus on herättänyt myös kummastusta. Moni on ihmetellyt, miksei mies myy marjojaan, jolloin niistä saisi rahaa.

Karppisen mukaan häntä motivoi enemmän hyväntekeväisyys. Hän ei halua edes kilometrikorvauksia.

– Puolukoista maksetaan niin vähän, ettei niitä kannata myydä, Karppinen sanoo.

Karppinen on kerännyt marjoja vanhuksille jo neljäntoista vuoden ajan. Kerättyjä ämpärillisiä hän ei ole tarkkaan laskenut, mutta arvelee kokonaismäärän olevan jo pitkälti toista tuhatta ämpärillistä.

Aimo Karppisen marjasanko täyttyy puolukoista jopa vartissa, jos paikka on hyvä.Paulus Markkula / Yle

– Alkuvuosina määrä oli vähän pienempi, mutta nykyisin olen sataa ämpärillistä kerännyt vuosittain.

Marjastuspaikat pysyvät salaisuutena

Karppisen harrastus on herättänyt kiinnostusta myös sen vuoksi, että miehellä on selvästi tiedossa hyvät marjapaikat, ja niitä myös häneltä kysellään.

– En minä ole paljon niitä huudellut. Pidän ne omana tietonani. Yhdessä paikassa aukiolla oli niin kovasti marjaa, että neljäkymmentä ämpärillistä siitä otin. Että on niitä marjoja.

Karppinen kerää marjoja pakasteet täyteen myös itselleen. Puolukka maistuu hänelle parhaiten survoksena.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä