Kanta-alueen uutisia

Kolmen rekan ja kahden henkilöauton kolari Pulkkilassa – Nelostie oli poikki usean tunnin ajan

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 24 - 17:48

Pohjois-Pohjanmaalla Pulkkilassa tapahtui iltapäivällä usean ajoneuvon onnettomuus, joka katkaisi liikenteen Nelostiellä.

Oulun poliisin mukaan onnettomuudessa oli mukana kolme rekkaa sekä kaksi henkilöautoa. Yhdestä henkilöautosta jouduttiin poistamaan katto, jotta onnettomuudessa osallinen saatiin avustettua ulos autosta.

Poliisi kertoo, että yhteensä 11 henkilöä on ollut osallisena onnettomuudessa. Pelastuslaitos vuorostaan tiedottaa, että henkilöistä viisi toimitettiin ensihoidon toimesta sairaalaan tarkistettavaksi.

Rekan peräänajo aiheutti ketjureaktion

Tapahtumat saivat alkunsa, kun etelän suuntaan ajanut rekka pysähtyi odottamaan vastaantulevaa liikennettä ennen kääntymistä Tehtaantielle.

Rekan taakse pysähtyi myös henkilöauton naiskuljettaja sekä toista rekkaa ajanut kuljettaja. Kolmatta rekkaa ajanut kuljettaja ei kuitenkaan onnistunut pysäyttämään ajoneuvoaan, vaan hän törmäsi letkaan.

Törmäyksestä aiheutui ketjureaktio, jonka voimasta jonon ensimmäisen rekan perävaunu ajatui vastaantulevien kaistalle sillä seurauksella, että pohjoisen suunnasta ajanut mieskuljettaja törmäsi siihen henkilöautollaan. Poliisin tiedotteen mukaan mieskuljettaja loukkaantui onnettomuudessa pahiten.

Samassa autossa ollut matkustaja ja rekkojen väliin joutunut naiskuljettaja loukkaantuivat myös, samoin kuin törmänneen rekan kuljettaja.

80 km/h nopeusrajoituksen tieosuus oli onnettomuushetkellä luminen ja jäinen. Poliisin mukaan alkoholilla ei ollut osuutta tapahtuneeseen.

Muokattu klo 19:50. Korjattu otsikkoon mukana olleiden ajoneuvojen määrä. Alaotsikkoa sekä leipätekstiä tarkennettu.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mies kehitti itselleen työn, jota kukaan ei osannut – tekee lähes kaikki Suomen rinnekartat

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 24 - 14:02
Mistä on kyse?
  • Hannu Sievilän yritys HS-visual Art on valmistanut kaikkien Suomen isoimpien rinnekeskusten kartat, eli 90 prosenttia maamme laskettelukeskusten kartoista.
  • Lisäksi Sievilä on valmistanut karttoja Keski-Eurooppaan ja Venäjälle.
  • Kaikissa kartoissa on paikannusmahdollisuus. Uusimpana ovat tulleet 3D-tekniikka ja helppokäyttöiset mobiilisovellukset, jotka mahdollistavat kartan tutkimisen ilman, että hanskoja on riisuttava käsistä.
  • Seuraava askel on laajennettu todellisuus eli augmented reality.

Yrittäjä Hannu Sievilä on ratkaisukeskeinen mies. Kun sähköalalla ja mainonnan parissa työskennellyt Sievilä joutui lomautetuksi työpaikastaan, hän perusti yrityksen. Hieman sen jälkeen kiihkeässä kasvussa olleen laskettelukeskuksen päällikkö soitti. Kyseinen puhelu antoi Sievilän uralle kokonaan uuden suunnan.

– Vuosi oli 1986, kun Iso-Syötteen matkailualueen päällikkö soitti kysyäkseen, että tiedänkö ketään, joka tekee rinnekarttoja. En tiennyt. Minä sitten soitin yhdelle tutulle mainosmiehelle ja kysyin, että mitenköhän noita mahdetaan tehdä. Hän puhui joistakin kynäruiskuista. Minähän tilasin ruiskun ja ilmoitin johtajalle, että minä teen sen. Siitä se lähti, yrittäjä Hannu Sievilä muistelee.

Keski-Eroopassahan on kova kilpailu tällä alalla. Hannu Sievilä

Ennen seuraavan laskettelukauden alkua pyyntöjä alkoi tulla useista muistakin laskettelukeskuksista.

Nyt hän istuu kolme vuosikymmentä myöhemmin työhuoneessaan, jonka seinillä ja tietokoneen ruuduilla on kuvia erilaisista kartoista. Kaikki ne ovat tunnistettavasti Sievilän ja hänen yrityksensä HS-visual Artin käsialaa.

Lyhyellä vilkaisulla voi huomata törmänneensä yrittäjän töihin monesti aikaisemminkin. Ovathan melkein kaikki Suomen rinnekartat saaneet muotonsa Sievilän työpöydällä, aluksi kynäruiskun ja myöhemmin tietokoneen avulla.

– Suurimpien laskettelukeskusten rinnekartat ovat 90-prosenttisesti minun tekemiäni. Pienemmät keskukset ovat poikkeus. Usein niissä ei edes tarvita karttaa, ne ovat niin pieniä.

Paperikartoista mobiilisovelluksiksi

Jälki on tunnistettavaa. Sievilä ei päästä itseään helpolla, vaan rinnekartan pitää henkiä kunkin laskettelukeskuksen omaleimaista tunnelmaa: kirkkaana auringossa kimaltavia hankia, tykkylumisia puita ja maaston monimuotoisuutta. Se vaatii inspiraation heräämistä. Paras keino on matkustaa kyseiseen rinnekeskukseen ja laittaa laskettelusukset jalkaan.

– En halua tehdä kopiota toisesta. Usein se, että käy laskettelemassa siellä, tutkii paikkaa ja fiilistelee, synnyttää aivan erilaisen näkökulman, jonka haluaa tuoda esille kuvassa. Se on hieno tunne, kun siinä onnistuu.

Pyhän rinnekartta on yksi Hannu Sievilän suosikeista.HS-visual Art

Sievilän on pidettävä itsensäkin koko ajan kartalla uusimmista tekniikoista. Ensimmäisestä Iso-Syötteen kartasta on tultu eteenpäin pitkä matka. Tuolloin kuvan runko hahmoteltiin korkeuskäyristä ja kynäruiskua käytettiin värittämiseen.

– Siihen aikaan kartta syntyi aika vapaamuotoisesti käsivaralla, kun vain piirteli kartan. Tietenkin myöhemmin oivalsin, että aineistoa täytyy tutkia vähän tarkemmin.

Sitten tutkija oivalsi, että ne ovat saman tekijän, niin totta kai ne muistuttavat toisiaan. Hannu Sievilä

Nykyajan rinnekartat eivät ole enää isoja julisteita rinteiden ala-asemalla tai esitteissä. Kartat palvelevat rinteessä viilettäviä laskijoita internetissä ja mobiilisovelluksissa. Puhelimen ruudulta voi nähdä oman sijaintinsa ja katsoa tähtäimen avulla tietoja hissien toiminnasta ja rinneravintoloiden aukioloista.

– Jos hissi joudutaan tilapäisesti sulkemaan, niin sekin näkyy kartalla. Ravintoloiden tiedot ja lämpötila- sekä tuulitiedot ovat erittäin tärkeitä laskettelijalle.

Työtavat ovat tulleet hurjia harppauksia eteenpäin. Se, mikä tehtiin ennen kynäruiskulla, tehdään nyt kuvankäsittelyssä.Niko Mannonen / Yle

Nykyisin rinnekartoissa on ylläpitojärjestelmä, johon pystytään merkitsemään esimerkiksi kuudeksi viikoksi eteenpäin, mitkä rinteet ovat auki. Tieto tulee tulee näkyviin tietyllä kellonlyömällä web-karttaan.

– Siitä, että on työskennellyt sähköasentajana, on ollut hyötyä. On oppinut lukemaan piirustuksia ja tekemään myös teknisiä, tarkkoja töitä. Taiteellinen puoli tukee sitä. Tässä työssä tarvitsee ne molemmat.

Oman aikansa Leonardo da Vinci

Sievilä on puoliksi hullu taiteilija ja puoliksi koodari. Näin hän kuvailee itseään.

– Kyllä se on siinä ja siinä puoliksi, fifty-fifty, Sievilä jatkaa nauraen.

Joskus hän heittää huumorilla olevansa samankaltainen joka paikan höylä kuin taitelija ja keksijä Leonardo da Vinci. Monipuolisen kiinnostuksen huomaa myös Sievilän työhuoneen seinän peittävästä hyllyköstä, jossa ovat sulassa sovussa koodauksen oppikirjat sekä maalaustarvikkeet.

– Toisaalta siinä vähän lepää, kun saa tehdä vuoroin toisenlaista työtä, hän lisää.

Rinnekarttojen tekeminen on harvinainen työnkuva Suomessa. Sievilä saa työskennellä pääasiassa yksin. Työnsarkaa riittää, mutta se on yrittäjän mielestä vain hyvä asia.

Hannu Sievilä tekee töitä kotoaan käsin. Paltamo on oiva paikka rinnekarttojen tekijän kodille, sillä etelään ja pohjoiseen on suunnilleen sama matka.Niko Mannonen / Yle

– Keski-Euroopassahan on kova kilpailu tällä alalla. Suomi on niin pieni maa, että täällä on aika nopeasti tullut paalutettua kaikki hiihtokeskukset. Tosin 3D-mallinnusta ja karttoja tekevät monet.

Rinnekarttojen valmistamisesta hankalaa tekeekin se, että tekijällä täytyy olla taiteellista silmää sekä kiinnostusta kehittymään itse ja kehittämään tarvittavia ohjelmistoja ideoiden toteuttamiseen.

– Täytyy olla näkemys, että miltä kartan täytyy näyttää. Toisaalta täytyy sanoa, että jos ei älykkyyttä niin hirveästi ole, niin ainakin uutteruudella sitä voi kompensoida. Kyllä minä uskoisin, että siellä on aika iso merkitys, että jaksaa painaa.

Sanoin, että se on sellainen ohjelmisto kuin RT. Se tulee sanoista raaka työ. Hannu Sievilä

Voisi luulla, että Sievilä on loistanut kuvataiteessa jo pienestä pitäen. Tämä ei kuitenkaan hänen mukaansa ole koko totuus.

– Kouluaikana mopot kiinnostivat enemmän kuin piirtäminen. Lapset ovat kaivaneet vanhoja piirustuksia esille, ja eivät ne heidänkään mielestään kovin kaksisia ole, Sievilä kertoo hymyillen.

– Opettajilla on iso merkitys kannustajina. Joskus aikuisiällä lähetin minua tukeneelle ala-asteen opettajalle kiitoskirjeen, Sievilä muistelee.

Ohjelmistona RT, eli raaka työ

Suomen rinnekarttoja ja niiden tunnelmaa on tutkittu. Sievilä luki tutkijan keräämää aineistoa suurella mielenkiinnolla. Tutkija oli tullut siihen lopputulokseen, että suurimmassa osassa kartoista on jotain samaa.

– Sitten tutkija oivalsi, että ne ovat saman tekijän, niin totta kai ne muistuttavat toisiaan, Sievilä kertoo hymyillen.

Tutkijan päätelmät siitä, että kartoista löytyy samoja elementtejä kuin sota-ajan jälkeisestä ihanteellisuuden ajan idyllisistä teoksista, saavat Sievilältä hyväksynnän.

– Hän kuvaili rinnekartta ”taidetta” siten, että se olisi idealismia nykypäivänä. Siinä yritetään saada mahdollisimman ihanteellisena maisema näkyviin. Kyllä minä sen tunnistin, Sievilä sanoo.

Kynäruisku on edelleen Sievilälle rakas työväline. Hän tekee innostuessaan myös maalauksia.Niko Mannonen / Yle

Sievilän käyttämät tekniikat ovat kiinnostaneet myös opiskelijoita.

– Eräät opiskelijat kysyivät minulta kerran innoissaan, että millä ohjelmalla näitä tehdään. Sanoin, että se on sellainen ohjelmisto kuin RT. Se tulee sanoista raaka työ. Kaikki olivat kirjoittamassa jo muistiin, kun pettyneenä huomasivat, että ”ahaa, selvä”, Sievilä muistelee.

– Se on kovaa työtä, funtsimista. Siinä on tärkeää tunnelma, mutta toisaalta taas tarkkuus, hän lisää.

Karttoja Venäjälle ja Keski-Eurooppaan

Paltamossa valmistuu rinnekarttoja myös ulkomaisiin matkailukeskuksiin. Sievilä on tehnyt karttoja muun muassa Venäjälle sekä Keski-Eurooppaan.

– Venäjällä esimerkiksi Kuolan niemimaalla Kirovskissa oleva Bigwood-hiihtokeskus, joka on Hiipinätunturissa Apatit-vuoristossa. Siellä on aivan länsimaisen tason hiihtokeskus. Sillä alueella on puolenkymmentä muuta hiihtokeskusta, johon on tehty karttoja.

Venäjän Krestovayan laskettelukeskus sijaitsee kaivoskylän vieressä.HS-visual Art

Aina kohteeseen matkustaminen ei ole mahdollista. Silloin Sievilän on pitänyt tyytyä virtuaalityöskentelyyn.

– Esimerkiksi Keski-Euroopassa muutamissa kohteissa kävi näin, että vanhat kartat olivat hyvin ylimalkaisia. Niistä ei oikeastaan saatu minkäänlaista apua. Lopulta sovimme niin, että hiihdonopettajat käyvät laskemassa rinteitä läpi gps-laitteen kanssa ja merkitsivät reitit muistiin. Sain tiedot sitä kautta.

Työtavat ovat kehittyneet ja viestit kulkevat sähköisesti maarajojen yli. Sievilän mukaan se on onni. Ennen asiakirjat ja materiaalinäytteet täytyi lähettää postitse.

Kesälle on tulossa taas uusia juttuja. Esimerkiksi Rokualle tehdään 3D-sovellus valmiiksi lähiaikoina. Hannu Sievilä

– Nykyään pystyy näkemään kuvia verkon kautta ja muutenkin kartta-aineistoa saa aika hyvin käyttöönsä. Maanmittauslaitoksella on ilmainen karttojen käyttömahdollisuus. Usein käytetään laserkeilausaineistoa tai korkeusmallia, joka on saatavilla alueesta. Siitä luodaan tietokoneella malli.

Sitten alkaa varsinainen työstäminen kuvankäsittelyssä ja erilaisilla ohjelmilla valmiiksi.

– Viimeisimmät tuotteet ovat 3D-malleja, eli tunturia voi pyöritellä kännykän näytöllä ympäri. Olemme rakentaneet tutun koodarin kanssa sovelluksia, ettei laskettelijan tarvitse koskea kosketusnäyttöön, koska se on pakkasessa hankalaa, Sievilä demonstroi älypuhelin kädessään.

Vanhojen päivittämistä ja uuden luomista

Hannu Sievilän työhuoneen ovessa lukee leikkimielisesti: Astu sisään, päivä on jo muutenkin pilalla.

Rinnekarttojen tekijän viikot ovat vaihtelevia. Tänäänkin hänellä on tavanomainen työpäivä, eli kalenteriin on merkattu kaikkea mahdollista.

Kiehimänjoen rannalla sijaitsevan talon ikkunoista näkyvät puolimetriä korkeat ja aurinkoisessa säässä kylpevät hanget. Lapset ovat koulussa, ja työhuoneessaan ahertavalle perheenisälle pitävät seuraa kissat.

Jatkossa todennäköisesti tulee lisätty todellisuus, eli se, että laskettelulaseissa tulee olemaan pieni näyttö, joka näyttää kartan koko ajan. Hannu Sievilä

Välillä työpäivät venyvät pitkiksi. Vaikka Sievilä tekee töitä kotoa käsin, ei laiskotteluun ole aikaa. Varsinkin hiihtolomia edeltävät viikot ovat olleet kiireisiä. Viimeisten isojen projektien viimeinen takaraja täyttyi viime viikonloppuna, eli juuri kun etelän lomalaiset pakkasivat autonsa kohti pohjoisen rinnekeskuksia.

– Noin vajaa 70 prosenttia työajasta kuluu vanhojen karttojen päivittämiseen. Kun uusia rinteitä tulee, niihin tehdään uusia päivityksiä. Siihen kuuluu myös se, että teknisiä ratkaisuja päivitetään ajan tasalle. Joka vuosi tulee yksi tai kaksi aivan uutta karttaa.

Lisätty todellisuus tulossa, pian kartta näkyy laskettelulaseissa

Biljardipöydän päällä on useita valtavia karttarullia ja pleksin sisään pujotettuja töitä. Suurin osa niistä esittää juurikin vaaramaisemia, mutta joukkoon mahtuu myös poikkeuksia. Ensimmäisenä katse kiinnittyy Katinkullan kylpylää esittävään yksityiskohtaiseen pohjapiirustukseen.

Työn tilanneet Katinkullan perustajat lähettivät Sievilälle materiaalinäytteitä ja havainnevärejä useista pintamateriaaleista. Kuva kasattiin pala palalta arkkitehdin tietojen ja postipaketeissa lähetettyjen aineistojen pohjalta pikkutarkaksi kuvaksi kynäruiskutekniikalla.

Katinkullan kartta on tehty kynäruiskulla.HS-visual Art

Moni kainuulainen tunnistaa Sievilän töistä ainakin useista kodeista ja virastoista tutun Kainuu-panoraaman.

– Vuosien varrella on tullut tehtyä monenlaista.

– Kesälle on tulossa taas uusia juttuja. Esimerkiksi Rokualle tehdään 3D-sovellus valmiiksi lähiaikoina, Sievilä paljastaa.

Viimeisimmät tuotteet ovat 3D-malleja, eli tunturia voi pyöritellä kännykän näytöllä ympäri. Hannu Sievilä

Kehitys puree myös rinnekarttoihin. Tämän päivän uutuussovellukset ovat muutaman vuoden sisällä jo vanhaa tekniikkaa. Yrittäjän kuvailut tulevaisuudesta olisivat vielä kymmenisen vuotta sitten saaneet aikaan epäuskoisia olankohautuksia.

– Jatkossa todennäköisesti tulee lisätty todellisuus, eli se, että laskettelulaseissa tulee olemaan pieni näyttö, joka näyttää kartan koko ajan, Sievilä visioi.

Taiteilijan salaisuutta ei kerrota edes äidille

Lapset luovat uskoa myös siihen, että taito säilyy suvussa ja yritykselle löytyy mahdollinen jatkaja. Sievilän tytär ja poika ovat osoittaneet jo nuorena kiinnostusta taidetta ja tekniikkaa yhdistävään tekemiseen.

– Kyllä molemmat ovat kiinnostuneita asiasta. Viime viikolla olimme kolme päivää Levillä laskettelemassa, ja sanoinkin lapsille, että painakaa tarkasti mieleen nämä paikat, että te voitte vielä tarvita sitä tietoa. Ida on hyvin taiteellinen, samoin Ville. Hän on myös teknisesti lahjakas. He neuvovat minua monesti nykyään, Sievilä sanoo lempeyttä äänessään.

Sievilä käyttää työssään nykyisin piirtopöytää.Niko Mannonen / Yle

Yrittäjä odottaa jo kesää ja yhteistä aikaa perheen kanssa.

– Kesäaikana on onneksi hiljaisempaa, joten pystyy rentoutumaan, nauttimaan elämästä ja veneilemisestä.

Hyvällä taiteilijalla on aina vähintään yksi salaisuus. Myös Sievilän hihasta löytyy yksi ässä.

– Se liittyy tähän aikaisempaan tekniikkaan eli kynäruiskutekniikkaan. Kun metsää tehdään valtavia määriä, niin eihän siinä ranne taivu enää, kun pensselillä pitäisi töpliä joka ikinen puu. Kehitin tekniikan, jota en ole kertonut edes äidilleni. Se on salaisuus, jonka lapset saavat ehkä joskus kuulla.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kotiseuturakkaus on lähes ikuista – pohjoispohjalaiset samastuvat omaan kylään tai kuntaan

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 24 - 13:12

Vaikka maakuntaidentiteetti jääkin tuoreen tutkimuksen mukaan vaisuksi, niin kansalaiset ovat silti ylpeitä kotimaakunnastaan. Kotiseuturakkaus ilmenee erityisen selvästi omasta asuinkunnasta puhuttaessa.

Oulun kauppakeskuksessa oululainen Jaana Kemilä pitää kaupungista ihmisten ja innovatiivisuuden vuoksi. Kaisa Hiltunen kehuu Kempelettä hyvistä kuntapalveluista ja kunnan itsenäisyydestä.

– Kempele on hyvä. Ja hyvä, kun on pysynyt pois Oulusta, Kaisa Hiltunen nauraa.

– Pohjois-Pohjanmaasta tulevat mieleen tietysti perinteiset ruuat, pohjoinen ilmasto ja hyvät, iloiset ihmiset!, Jaana Kemilä sanoo.

Kempele on hyvä. Kaisa Hiltunen

Ostosreissulle lähtenyt oululainen Esa Harju uskoo Pohjois-Pohjanmaan elinvoimaiseen tulevaisuuteen.

– Hieno maakunta, siinähän se! Luotan siihen, että kaikki elinkeinot kehittyvät ja vain paranevat, Esa Harju kehaisee.

Sotesta ei ruusuista kuvaa

Kunnallisalan kehittämissäätiön tilaamassa Maakuntapuntari 2017 -tutkimuksessa pohjoispohjalaiset ovat epäluuloisia tärkeiden kuntapalvelujen maakunnallistamista kohtaan.

Enemmistö vastanneista uskoo sosiaali- ja terveyspalvelujen heikkenevän omassa kunnassa, kun niiden järjestämisvastuu siirtyy sote-uudistuksessa maakunnalle.

Perinteiset ruuat, pohjoinen ilmasto ja hyvät, iloiset ihmiset. Jaana Kemilä

Toimitusjohtaja Antti Mykkänen Kunnallisalan kehittämissäätiöstä kertoo, että tutkimuksen mukaan ihmisillä ei ole kovin ruusuista kuvaa siitä, että uudistuksen myötä palvelut, niiden saatavuus tai laatu paranisivat.

– Enemmän on epäilystä siihen suuntaan, että kehitys ei ole menossa parempaan. Kuntatalouden, asumisen hinnan ja sosiaali- ja terveyspalvelujen arvellaan heikkenevän tulevien vuosien aikana. Mutta sama arvio on myös muualla Suomessa, Mykkänen toteaa.

Pohjoisen päättäjiin luotetaan

Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan pitää tietoa, että Pohjois-Pohjanmaalla luotetaan päättäjiin enemmän kuin väestö keskimäärin.

– Toisaalta luottamuus päättäjiin on kaiken kaikkiaan varsin alhaisella tasolla koko maassa, Antti Mykkänen huomauttaa.

Asukkaiden mielestä Pohjois-Pohjanmaan valtteja ovat vapaa-ajanviettomahdollisuudet, pk-yritykset ja tarjolla olevat työpaikat.

Hieno maakunta, siinähän se. Esa Harju

Tutkimuksen teki TNS Gallup Oy vuodenvaihteessa. Maakuntapuntari on laatuaan ensimmäinen maakuntaidentiteettiä kartoittava Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimus. Pohjois-Pohjanmaalta siihen osallistui 300 aikuista, jotka edustavat maakunnan 18 - 75 vuotta täyttänyttä väestöä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Äiti päätyi dramaattiseen ratkaisuun koulun sisäilmaongelmien takia: Otti sairastelevat lapset kotiopetukseen

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 24 - 11:40

Kokkolalaisessa Peltoniemen perheessä päädyttiin viime marraskuussa vaikeaan, mutta äiti Maria Peltoniemen mukaan ainoaan mahdolliseen ratkaisuun. Perheen 7.- ja 8.-luokkalaiset nuoret, Aadam ja Saaron, otettiin pois koulusta kotiopetukseen.

Saaron alkoi oireilla jo yli vuosi sitten pian sen jälkeen, kun hän aloitti yläkoulun Kokkolan Länsipuiston koulussa. Vielä silloin epämääräisiin oireisiin ei reagoitu sen enempää, mutta ongelmat pahenivat nopeasti viime syksynä.

Ei niitten oireitten keskellä edes pystynyt opiskelemaan. Aadam Peltoniemi

Saaronilla oli koko ajan jatkuvaa kuumetta, astman oireita, nivelkipuja ja joissakin koululuokissa häneltä lähti ääni. Samaan aikaan 7. luokan aloittanut Aadam sai myös koulussa oireita: Aadamin kurkkua poltti ja hän saattoi nukkua koulun jälkeen tuntikausia.

– En mä pystynyt olemaan koulussa, kun ei niitten oireitten keskellä edes pystynyt opiskelemaan, Aadam huokaa.

– Jos mä olin ollut pois koulusta kuumeen takia, ja sitten menin takaisin kouluun, niin olin heti taas sairas. Se sairastelu vaan jatkui aina, ja se on tosi raskasta, Saaron kertoo.

Sanoin, että huomenna ette mene enää kouluun. Se piti tehdään noin vaan kerrasta poikki. Maria Peltoniemi

Vanhemmille alkoi pikku hiljaa valjeta, että oireet voivat johtua koulun sisäilmasta. Myös useat Saaronin ja Aadamin luokkakaverit sairastelivat ja muutamia Länsipuiston opettajia on jouduttu siirtämään muihin kouluihin.

Maria Peltoniemi teki nopean ratkaisun marraskuussa.

– Aadam, joka on ollut aina aika terve poika, nukkui koulun jälkeen helposti kolme tuntia eikä häntä meinannut saada ylös ollenkaan. Sitten Saaronin kaula tuli harmaaksi. Silloin sanoin, että huomenna ette mene enää kouluun. Se piti tehdä noin vaan kerrasta poikki, Maria sanoo.

"Ei ole mitenkään kivaa olla kotikoulussa"

Äidin ajatuksena oli ainoastaan, että lapset pitää saada turvaan koulusta, jossa he oireilivat. Kotiopetuksesta hän ei tiennyt ennakkoon mitään, vaan kaikki on opittu matkan varrella.

– Tämähän ei ollut mikään sellainen päätös, että kiva juttu, vaan ensisijaisesti halusimme, että lapset ovat turvassa. Ajattelin, että kyllä kai sitä voi kotonakin lukea ja opiskella – katsotaan sitten, miten selvitään, Maria Peltoniemi kertaa ajatuksiaan.

Juha Kemppainen / Yle

Nyt perhe on sopinut koulun kanssa, että he pysyvät kotiopetuksesta huolimatta Wilma-järjestelmässä, jonka kautta he voivat olla yhteydessä opettajiin, saada tehtäviä ja muita tärkeitä tietoja. Myös koulukirjat saadaan koulusta.

Aadamille ja Saaronille kotiopetukseen joutuminen oli aluksi jopa pieni järkytys.

– Mä olin, että "what's up, ei hyvänen aika, että ei todellakaan", mutta kyllä se oli sitten pakko, Aadam sanoo.

– Onhan tämä kotona opiskelu aika raskasta ja melkein kaikki, mitä ajattelee, on vain koulu, koulu ja koulu. Ei tämä ole mitenkään kivaa olla kotikoulussa, Saaron kertoo.

Yksi iso muutos tapahtui nuorten sosiaalisessa elämässä, koska kotona ollessa koulukavereita ei näe.

– Onhan se aika haikeeta, Aadam vakavoituu. – Mutta pakko pärjätä. Onhan se kiva päästä sitten joskus kouluun taas.

OAJ:n mukaan laiton tilanne

Opettajien ammattijärjestö OAJ:n mukaan kunta rikkoo lakia, jos se ei voi tarjota lapsille turvallisia koulutiloja. Kotona koulua käyvien määrä on kasvanut valtakunnallisesti koko 2010-luvun, mutta sitä tilastot eivät kerro, moniko näistä johtuu koulujen sisäilmaongelmista.

OAJ:n Kokkolan paikallisyhdistyksen pääluottamusmies Timo Rajaniemi arvioi, että Kokkolassa ainakin reilu kymmenen lasta on joutunut tänä lukuvuonna joko vaihtamaan koulua tai jäämään kotiopetukseen sisäilmaongelmien takia. Osa on kuitenkin palannut takaisin kouluun, koska koki kotiopetuksen liian vaikeaksi.

Onhan se tosi surullista, että on joutunut ottamaan lapset pois koulusta. Maria Peltoniemi

Peltoniemen perheessä harkittiin siirron hakemista johonkin toiseen kouluun, mutta lopulta siihen ei vielä ryhdytty. Äidin pelkona on, että nuoret joutuisivat pahimmassa tapauksessa vain toiseen epäterveeseen kouluun.

– Toivon, että kaupunki järjestää niin, että lapset voisivat olla terveissä tiloissa opiskelemassa. Onhan se tosi surullista, että on joutunut ottamaan lapset pois koulusta. Ja kun kyse ei ole vain meidän lapsista. Eivät kaikki vanhemmat voi ottaa lapsiansa kotiopetukseen, Maria Peltoniemi huolehtii.

Nuorilla on sama toive.

– Totta kai haluaisin nopeasti jotkut tilat, jonne voisi mennä kouluun. Olen ehkä ajatellut mennä lukioonkin, niin toivoisin, että voisin käydä sitä koulussa, jossa ei ole sisäilmaongelmia, Saaron haaveilee.

Kaupunki vakuuttaa, että kaikille löytyy tilat

Kokkolan kaupungilta kerrotaan, että jokaiselle sisäilmasta kärsivälle Länsipuiston oppilaalle järjestetään terveet koulunkäyntitilat, jos sitä kaupungilta pyydetään.

Sivistysjohtaja Peter Johnsonin mukaan kaupungissa on viisi yläkoulua, joista löytyy kaikille turvalliset opiskelutilat.

Kaupunki tekee hiihtolomaviikolla lisätutkimuksia Länsipuiston koulun sisäilmaongelmien syistä, ja koulun alakerrassa aloitetellaan remonttia.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Nyt on oikeasti kylmä!" - grillauksen maailmanmestaruus ratkotaan jäätävässä viimassa

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 24 - 09:57
Mistä on kyse?
  • 24.3. perjantaina Rukalla järjestettävässä Pakkasgrillauksen MM-kisassa grilliruoat valmistetaan tapahtuman nimen mukaisesti pakkasessa
  • Kisan tapahtumapaikkana toimii Ravintola RukaTontun edustalla sijaitseva Talvijärvi, jonka jäähän sahataan pyörivä karuselli
  • Kisaan osallistuu nimekkäitä kokkeja, muun muassa Sami Garam

Kuin tilauksesta sää on muuttumassa viikonlopuksi Rukalla kylmäksi ja tuuliseksi, naureskelee Pakkasgrillauksen maailmanmestaruuskisojen yksi puuhamiehistä Janne Pekkala.

Neljättä kertaa Rukalla järjestettävässä Pakkasgrillauksen MM-tapahtumassa kokit kisailevat Talvijärven jäällä paremmuudestaan perjantaina iltapäivällä. Sääennusteen mukaan Rukalla tuulee ja pakkanen pysyttelee -10 asteen alapuolella kisan aikana.

Kisaan osallistuva Sami Garam ei säikähdä kylmiä grillausolosuhteita.

– Grillaus onnistuu kylmässäkin säässä, mutta todellakin on huomioitava, että nyt on oikeasti kylmä. Ruoka jäähtyy nopeasti ja ruokaa ei voi esivalmistella millään tavalla. Haastavaa tulee olemaan.

– Idea koko hommassa on se, että kokkailemme arktisissa olosuhteissa. Viime vuosina kisassa on ollut turhankin leuto sää. Nyt ei ole, Janne Pekkala naurahtaa.

Muikkuja ja poronpaistia luvassa

Kokit lähtevät loihtimaan annoksiaan tietämättä ennalta raaka-aineita.

– Sen verran voin paljastaa, että ainakin muikkuja ja poronpaistia on tarjolla, Pekkala kertoo.

Kisat järjestetään perjantaina iltapäivällä Ruka Tontun edustalla Talvijärven jäällä. Jäähän sahataan pyörivä karuselli, jonka päällä kisatapahtuma järjestetään.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Sisukas kylä ei suostu näivettymään – "Änkyröinähän meitä pidetään, mutta sillä tavalla on saatu tuloksia aikaan"

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 24 - 07:28
Raution kylä

Raution kylä on 700 hengen kylä Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan rajalla.

Vielä 1970-luvulle asti Rautio oli oma kunta, mutta nykyisin se on osa Kalajokea ja yksi sen kyläkeskuksista.

Kalajokeen nykyisin kuuluvan Raution kylän sydän sykkii kahden maantien risteyksessä. Toinen kulkee Kannuksesta Alavieskaan ja toinen Kalajoelta Sieviin.

Siinä risteyksen tuntumassa ovat keltaiseksi maalattu kirkko, osuuskaupan lähimyymälä ja postipiste sekä apteekki. Entisessä pankin talossa toimii nykyisin seurakunnan vapaaehtoisten ylläpitämä Juttutupa ja kivenheiton päässä siitä kylätoiminnan ehdoton keskus, nuorisoseurantalo.

Vaikka palvelujen kaikkoaminen kuntataajamiin ja yhä kauemmaksi kyliltä onkin arkea monissa osissa Suomea, rautiolaiset ovat sinnitelleet kehitystä vastaan – ja hyvillä tuloksilla.

Nuoret mukana yhteishengessä – Nuorisopalokunnassakin oli niin paljon nuoria, että ohjaajatkin olivat ihmeissään, Sari Hihnala kertoo.Wasim Khuzam / Yle

– Jos joku asia koetaan tärkeäksi niin, se puuhataan sitten vaikka itse, jos sitä ei muulla tavoin saada, kylätoimikunnan puheenjohtaja Sari Hihnala pohtii.

– Periksi ei anneta eikä jäädä vain odottelemaan.

– Nyt on positiivista, että toiminnassa on mukana myös nuorta väkeä ja nuorta polvea. Minusta tämä yhteishenki ja tulevaisuudenusko on vahva, sanoo Raution raitilla seitsemän vuosikymmentä asunut Alpo Murtoniemi.

Oma punttisali ja paloasema

Nuorisoseurantaloa kansoittavat arki-iltaisin yhdistykset. Samassa salissa, jossa päivällä kirmailevat päiväkodin lapset, kokoontuu viikonloppuna salin täyteinen bingoväki.

Nuorisoseuran takahuoneesta löytyy myös kuntosali, jossa ryskyvät muun muassa painonnostajien painotangot. Salilla harjoittelee nykyisin useampikin mestaruustason painonnostaja, heidän joukossaan myös Rion olympialaisissa Suomea edustanut Raution Kisailijoiden Milko Tokola.

Rautio tunnetaan vahvasta painonnostoperinteestään.Wasim Khuzam / Yle

Raution kylän elinvoimaisuuden taustalla on vahva vapaaehtoishenki. Sitä, mitä ei muuten saada, tehdään itse. Hyvä esimerkki tästä on uusi paloasema. Kun Kalajoen kaupunki ei asialle vuosien aikana lämmennyt, paikallinen yritys Oy Kati Ab rakensi sille tilat.

Nyt ne on vuokrattu Jokilaaksojen pelastuslaitokselle. Asemalla toimii myös suuri joukko palokuntanuoria.

– Nuorisopalokunnassakin oli niin paljon nuoria, että ohjaajatkin olivat ihmeissään, Sari Hihnala kertoo.

Vastaankin pitää tulla

Moni asia Rautiossa on saatu aikaan nimenomaan kyläläisten oman aktiivisuuden voimin. Ilman niitä moni palvelu olisi jäänyt saamatta.

– No tällä hetkellä kolmannen sektorin toiminnalta odotetaan paljon ja toivotaan, mutta kyllä sitä tukeakin tarvitaan. Muutakin kuin vain lämmintä kättä ja myötätuntoa, kylän aktiiveihin lukeutuva Alpo Murtoniemi pohtii.

Kun meillä kesällä on tämä Rautio -viikko niin puhujat ja esiintyjät ovat kyllä yleensä tohtoritasoa Alpo Murtoniemi

Murtoniemi on toiminut usean vuoden ajan myös Kalajoen kunnallispolitiikassa, vaikka ensi vaaleihin ei enää asetukaan ehdolle.

– Änkyröinähän meitä rautiolaisia pidetään, mutta sillä tavalla on kuitenkin saatu tuloksia aikaan, Murtoniemi naurahtaa.

Tohtorien Rautio

Keskipohjanmaa lehti kokosi muutama viikko sitten yhteen listan niistä rautiolaisista, jotka ovat väitelleet tohtoriksi. Pienestä kylästä kun on kasvattanut poikkeuksellisen monta tohtorinhatun saajaa.

Alpo Murtoniemen laskelmien mukaan tohtoreita on tullut lähemmäs parikymmentä.

– No kyllähän se näin on, että kun meillä kesällä on tämä Rautio-viikko niin puhujat ja esiintyjät ovat kyllä yleensä tohtoritasoa.

Alpo Murtoniemi kiittää nuoria rautiolaisia aktiivisuudesta.Wasim Khuzam / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Huippubändi onnistui salaamaan comebackin yllättävän pitkään – Trio Niskalaukaus lähtee toiseen erään

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 23 - 23:07
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus
  • 1996 perustettu suomeksi laulava heavy metal -yhtye
  • Tekstit vaihtelevat ekokatastrofeista henkilökohtaisiin suruihin
  • Yhtye lopetti toimintansa vuonna 2004
  • 12 vuotta sitten lopettanut ryhmä palaa kesän 2017 festareille
  • Loppusyksyllä yhtye julkisee uuden levyn

Yhtyeen keulahahmo Timo Rautiainen naureskelee viime aikojen useille comeback-uutisille ja heittää, että kohta kannattaa perustaa Comeback-festivaali. Niskalaukauksen paluu sinetöitiin jo loppusyksyllä 2015 ja siitä alkaen se on ollut festivaalijärjestäjien tiedossa, mutta pysynyt hyvin salassa.

– Tämänhän ei koskaan pitänyt tapahtua. Kun muistelee bändin loppuaikoja, niin oltiin täysin kypsytty touhuun. Niinpä ehdoton ”ei” kuvasi silloin täysin tuntoja. Ajettiin itsemme ahtaaseen nurkkaan. Lopulta tuntui kuin olisi tehnyt mittavan uran joulupukkina ennen kuin tajusi, että joulu oli menossa jo ohi ja että olisihan niitä muitakin rooleja.

Itsetuntoni kestää myöntää, että olin väärässä. Timo Rautiainen

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus perustettiin vuonna 1996 ja bändi keikkaili ja teki musiikkia kahdeksan vuotta. Joulukuussa 2004 yhtye soitti viimeisen keikkansa Jyväskylässä ja jättäytyi keikkatauolle. Pari vuotta myöhemmin yhtye ilmoitti lopettavansa kokonaan.

– Olen jo sen ikäinen ihminen, että itsetuntoni kestää myöntää, että olin väärässä ”ei koskaan enää” –päätöksessä. Elämä on sen verran lyhyt, että ei kannata jäädä huonoihin päätöksiin. Tällä hetkellä tuntuu erittäin hyvältä meistä kaikista viidestä, tunnustaa Rautiainen.

Raha ei ole paluun  motiivi

Useasti jo kuopattujen artistien ja bändien paluuseen liitetään usein rahankeruu –motiivi. Rautiainen kiistää Niskalaukauksen heränneen eloon rahan takia.

– Tänä kesänä on liikkeellä myös niitä, jotka soittavat vain muutaman kesäkeikan. Me teemme uutta musiikkia ja pitkäsoittolevy ilmestyy loppuvuodesta ja keikkailu jatkuu ikään kuin toista erää niin pitkään kuin tällä vaarihevillä pystytään.

Uuden musiikin tekeminen oli Timolle edellytys yhtyeen paluulle ja hänestä olikin hienoa huomata, että Niskalauksen muu nelikko oli samaa mieltä uudesta startista.

Vielä puuttuu kahdeksan biisiä levyltä. Timo Rautiainen

Rahakysymykseen Rautiainen kehottaa palamaan loppuvuodesta, kun on nähty paljonko työtunteja on tehty ja paljonko rahaa oikeasti on tullut per ”topi”. Paluun eteen on jo tähän mennessä ehditty tekemään satoja työtunteja.

– Tässä vaiheessa meillä on valmiina kaksi biisiä, joista toinen on julkaistu juuri. Vielä puuttuu kahdeksan biisiä levyltä. Meillä on tapana tehdä ensin demoversio levystä, sillä kalliiseen studioon ei kannata mennä treenaamaan.

Uudellleen startannut Trio Niskalaukaus poseraa Tanssisali Lutakossa, missä bändi heitti viimeisen keikkansa 12 vuotta sitten.Jaakko Manninen

Pitkän tauon aikana raskaan sarjan muusikot ovat ikääntyneet ja kypsyneet, mutta Rautiainen korostaa, että 12 vuoden takainen lopettamispäätös ei johtunut toisiin kyllästymisestä vaan tekemiseen kyllästymisestä. Tauolla Rautiainen tekikin kaikkea muuta.

– Sain esittää monenlaista musiikkia, opiskella kansanmusiikia Kaustisella, tehdä tv-töitä ja jopa kesäteatteria. Kaiken tuon jälkeen menneisyys alkoi näyttäytyä toisessa valossa ja hyvätkin hetket alkoivat muistua mieleen.

Soittokavereita tuli ikävä

Tauonkin aikana Niskalaukaus-veljien välit ovat säilyneet hyvinä ja musiikkia on tehty enemmän tai vähemmän yhdessä. Timo on esittänyt Niskalaukauksen joitakin biisejä koko tauon ajan kaikenlaisilla keikoilla. Niistä lähti itämään ajatus, että pitäisikö näitä esittää vielä alkuperäisinä sovituksina originaalin ryhmän eli vanhojen ystävien kanssa.

Rautiainen tunnustaa, että tärkeä syy paluulle oli soittokavereiden kaipaaminen. Ja kun keikkaelämän raskaat muistot pikkuhiljaa hälvenivät, hauskat muistot nousivat mieleen.

Huttuselta tulee demoja kuin Kalle Päätalolta kirjoja. Timo Rautiainen

– Viime kesänä heitettiin salakeikka Liiton miehet nimellä Lutakossa Petosalmen Jarkon synttäreillä. Tupa oli ääriään myöten täysi ja lavalla oli melkoinen epäsuhta, kun soitimme synkkää heviä ja hymyilimme suu messingillä, kun oli niin helkkarin hauskaa soittaa tietäen, että se ei lopu siihen.

Niskalaukauksen paluu-uutinen lipsahti julkisuuteen kuukausi sitten Radio Rockin suorassa lähetyksessä. Juontaja Jone Nikula kertoi Tuska-festivaalin ensi kesän ohjelmistosta, mainitsi HIMin ja Ville Valon tulevan 20-vuotiskeikalle ja jatkoi Trio Niskalaukauksen comebackista. Infon perään Jone vielä soitti Niskalaukauksen kappaleen. Sen soidessa Rautiainen soitti nopsaan Nikulalle, joka pahoitteli tahatonta lipsaustaan. Uutinen ei onneksi lähtenyt leviämään.

Olen luvannut tehdä levylle loppuvirren. Timo Rautiainen

Yhtä aikaa paluu-uutisen kanssa Niskalaukaus julkaisi ensimmäisen uuden singlensä Pitkän kaavan mukaan. Kappaleesta julkaistiin samalla myös video bändin Facebook-sivulla ja YouTubessa. Kesällä on tulossa toinen single loppusyksystä ilmestyvältä albumilta.

– Kitaristi Jari Huttuselta tulee demoja kuin Kalle Päätalolta kirjoja. Tavaraa tulee tietysti myös basisti-Nipalta (Nils Ursin) ja Petosalmen Jarkolta ja jonkun verran itseltänikin. Olen luvannut tehdä levylle loppuvirren ja hullu tavoitteeni on vastata koko levyn teksteistä.

Bändin viides jäsen Seppo Pohjolainen ei osallistu kappaleiden tekoon, mutta toimii Timon mukaan henkisenä johtajana ja katseen vangitsijana.

Timo Rautiainen lupaa uuden Niskalaukaus-levyn loppuvuodesta.Arvo Vuorela / Yle Suosion syynä bändin outo yhdistelmä

Trio Niskalaukauksen viittä albumia on myyty yhteensä yli 130 000. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat Lumessakahlaajat, Hyvä ihminen, Surupuku, Lintu ja Nyt on Mies! Vuonna 2002 yhtye palkittiin neljällä Emma-palkinnolla.

Timo Rautiainen ei selitä bändin taannoista suosiota säveltäjänkyvyillään, vaan yhtyeen oudolla kombinaatiolla, joka toi mediahuomion: raskasta musiikkia esitettiin suomen kielellä, jolla ei siihen mennessä ollut uskottavuuspisteitä.

– Tekstit olivat suomen kieltä, tietyllä tavalla vakavasti otettavia, vakavista aiheista ja niitä esitti perheellinen erityisopettaja, jonka pitäisi olla kunnollinen ihminen. Ja vielä varmasti mieleen jäävä äärimmäisen mauton nimi ryhmällä, analysoi Rautiainen.

Olen korkojen kanssa saanut sen mitä näillä lahjoilla kuuluu saada. Timo Rautiainen

Tulevana kesänä Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus esiintyy kahdeksalla Suomen suurimmalla rock-festivaalilla. Kesäkuussa urakka alkaa Seinäjoen Provinssissa. Heinäkuussa ovat vuorossa Tuska Helsingissä, Joensuun Ilosaarirock, Laukaan John Smith, Tampereen Tammerfest ja Kuopion RockCock.

Bändin tulevaisuutta Timo Rautiainen ei aio murehtia. Hän vakuuttaa olevansa hirmu tyytyväinen - kävi Niskalaukauksen paluussa miten tahansa.

– Ihan varmasti olen korkojen kanssa saanut sen mitä näillä lahjoilla kuuluu saada tässä musiikkiskenessä Suomessa. Villeinkään lapsuuden tai nuoruuden unelma ei voinut olla koskaan niin hurja, mitä sitten käytännössä pääsi tekemään. Kaikki jatkossa on pelkästään saamapuolella.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Laulukisoja on yhä enemmän, mutta taetta menestyksestä sitäkin vähemmän – "Voitto ei ole enää tie tähtiin"

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 23 - 18:59

Jukka Töylillä ei ole harhakuvia suomalaisen iskelmätaivaan olemuksesta. Hän ei haluaisi puhua taitelijaksi pyrkivien suoranaisesta hyväksikäytöstä.

– Ehkä se on voimakas sana, mutta onhan se tosiasia. Joskus tuntuu, etteivät järjestäjät välttämättä mieti, mitä laulajalle tapahtuu kisan jälkeen ja kuinka paljon artisti saa kilpailusta hyötyä itselleen.

– Totta kai, kun tälle ladulle lähtee, niin alusta saakka pitää itse osata päättää keneen luottaa ja kenen kanssa tekee töitä. Viihdemaailma on välillä aika raaka, Töyli pohtii.

Viihdemaailma on välillä aika raaka. Jukka Töyli

Hän oli Tangomarkkinoiden vuoden 1990 nuorin esiintyjä.

– Sen jälkeen olen tehnyt toimittajan työtä radiossa ja televisiossakin, varsinkin viihteen parissa. Aihe on varsin tuttu niin kilpailijana kuin toimittajanakin. Viime vuonna vastasin Ylen Tangomarkkinat lähetyksissä kaikista inserttituotannosta, kuvasin, haastattelin ja leikkasin ne kaikki, Töyli luettelee.

Tähtiä täytyy tavoitella

– Laulukilpailun voitto ei ole enää tie tähtiin, Jukka Töyli sanoo.

Iskelmäparatiisi pitää miehen parhaillaan tien päällä. Laulukilpailu on yksi Suomen suurimmista.

Paratiisin portit eivät aukea, vaikka Iskelmäparatiisi-kisan voittaisikin, Jukka Tölli huomauttaa ja lisää, ettei ovi mene raolleen mistään muustakaan kisasta.

– Kilpailut ovat muuttuneet vuosien varrella aika paljon. Muutama kymmenen vuotta sitten niitä oli vähän ja silloin pääsi hyvin eteenpäin. Nyt kisoja alkaa olla aika paljon. Kannattaa todellakin katsoa, mihin lähtee mukaan. Pelkkä kisa ei tuo supertähteyttä.

Muutama kymmenen vuotta sitten niitä oli vähän ja silloin pääsi hyvin eteenpäin. Jukka Töyli

Jukka Töyli korostaa, että laulajalta vaaditaan omaa työtä, koska tarjontaa on aika paljon.

Iskelmäparatiisilla on 20 alkukarsintaa eri puolilla Suomea. Sen konsepti on erilainen verrattuna muihin suomalaisiin kilpailuihin, kuten Tangomarkkinoihin ja Voice of Finlandiin.

– Minä kutsuisin tätä kasvattajakisaksi. Meillä tulee olemaan henkilöitä, jotka auttavat pukeutumisessa, esiintymisessä, musiikillisesti ja musiikin valinnassa, Jukka Töyli kertoo.

Karaokesta keikoille?

Pohjois-Pohjanmaa on tottunut suoltamaan menestyviä laulajia, esimerkiksi vuoden 2016 vuoden Emma-gaalassa oululaisen Suvi Teräsniskan Sinä olet kaunis -levy sai Vuoden iskelmäalbumi -palkinnon. Töylin mukaan lahjakkuuksia tulee kuitenkin joka puolelta maata.

Oululainen Sanna Maria Kullberg haluaa artistiksi.Marko Siekkinen / Yle

– Ei voi sanoa, että joku yksi alue vain olisi vahva. Isoista kaupungeista heitä varsinkin löytyy.

Minä rakastan musiikkia ja laulamista. Artistin työ kiinnostaisi totta kai. Sanna Maria Kullberg

Sanna Maria Kullberg on osallistunut usein karaokekisoihin ja päässyt alkukarsinnoista jatkoon.

– Sitten on ollut esteitä joko lasten tai työasioiden takia, etten ole päässyt semifinaaliin tai finaaliin.

IskelmäParatiisi -karaokekisan Oulun karsinnasta hän hakee jatkopaikkaa. Kaukovainiolainen Wanha Mestari ei estradina ole hänelle kovin tuttu.

– Minä rakastan musiikkia ja laulamista. Artistin työ kiinnostaisi totta kai. Ja toivottavasti ainakin yleisö viihtyy, Sanna Maria Kullberg sanoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Peilijää pahin ongelma – autoilijoiden someryhmässä on tänä talvena varoiteltu liukkaudesta

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 23 - 13:09

Kelitiedotteet ja varoitukset Suomi - ryhmässä Facebookissa on tänä talvena ollut yksi kantava teema: peilijäiset tienpinnat, joita ei ole suolattu tai hiekoitettu ajoissa.

Ilmoituksia on sadellut useita päivässä. Autoilijoiden mukaan parannettavaa on ollut eri pätkillä esimerkiksi valtateillä 1-6, 8, 12-16, 18 ja 19 sekä pienemmillä teillä.

Ryhmän perustajajäsen Tiia Rajala kertoo, että runsaan parin tuhannen jäsenen ryhmästä ilmoituksia on tullut eri puolilta maata, mutta ei paljoa aivan pohjoisimmasta tai toisaalta eteläisimmästä osasta.

– Ehkä heillä on tiet kunnossa, naurahtaa Rajala, joka itse ajaa ammatikseen täysperävaunuyhdistelmää Pohjanmaalla, yleensä valtatie kolmella.

Painostusta teiden urakoitsijoille

Ammattikuskit perustivat joulukuussa someryhmän siksi, että heidän mielestään tienpito ei ole oikealla tolalla.

Kelitiedotteet ja varoitukset Suomi

Suljettu Facebook-ryhmä perustettiin joulukuussa 2016. Ryhmään hyväksytään kaikenlaisilla kulkupeleillä liikkuvat ihmiset eri puolilta Suomea.

Ryhmän tarkoitus on jakaa jäsenille tietoa hankalista tieosuuksista. Huonoista keliolosuhteista ilmoitetaan myös Tienkäyttäjän linjalle, jolloin epäkohta tulee myös kyseisestä osuudesta vastaavan urakoitsijan tietoon.

Talven mittaan ryhmän jäsenet ovat jakaneet varoituksia esimerkiksi valtateiden 1-6, 8, 12-16, 18 ja 19 olosuhteista. Myös pienemmiltä teiltä on tehty päivityksiä.

Suurin syy tämän talven merkintöihin on ollut liukkaus. Suosituin termi on ollut "peilijää".

Valtatie kahdeksalla Pohjanmaalla oli juuri sattunut kahden rekan kuolonkolari, jossa ilmeisesti yhtenä syynä oli liukkaus. Monet autoilijat kokivat, etteivät urakoitsijat reagoineet säiden muuttumiseen ajoissa. Autoilijoiden mielestä aurauksen ja liukkaudentorjunnan tasoa pitäisi valvoa nykyistä paremmin.

Facebook-ryhmän tarkoitus on kertoa kavereille, jos jollakin tieosuudella on syytä ajaa todella varovaisesti tai peräti miettiä kiertotien käyttöä liian liukkaan tai muuten vain huonon tien korvikkeeksi.

Ryhmän säännöissä todetaan, että somepäivityksen lisäksi ilmoitus on hyvä tehdä myös Liikenneviraston ylläpitämälle Tienkäyttäjän linjalle (numeroon 0200 2100), jolloin vinkki välittyy tieosuuden vastaavalle urakoitsijalle. Tämän toivotaan luovan tietynlaista painetta.

Valitettavasti yleensä se vaatii aina ensin jonkun hengen, ennen kuin asiat lähtevät luistamaan. Tiia Rajala

– Ajatushan tähän ryhmään lähti kuolonkolarin jälkeen. Me yritämme tällä tavalla osaltaan myös vähän painostaa, että siihen kiinnitettäisiin enemmän huomiota ja lähdettäisiin valvomaan tienpitoa. Minä ymmärrän, että ELY-keskuksella on liian vähän valvojia. Me pyrimmekin siihen, että meiltä tulisi apua tämän ryhmän kautta, kertoo Tiia Rajala.

Lisää silmäpareja valvomaan

Facebook-ryhmään toivotaan mukaan kaikenlaisia autoilijoita eri puolilta Suomea.

– Ihan sama, millä härvelillä liikenteessä ollaan, niin joka ryhmästä toivotaan mukaan jäseniä. Sen takia käyttäjiä toivottaisiin lisää, että huonosta tieosuudesta tulisi tietoa päivän mittaan, ovatko olosuhteet huonot edelleen tunnin päästä, kahden tunnin päästä tai jopa vuorokauden päästä, perustelee Rajala.

Ammattiautoilijalla ei ole patenttiratkaisua tiestön hoito-ongelmiin. Ei ainakaan sellaista, joka noin vain onnistuisi.

– Rahaahan siihen tarvittaisiin. Homma ontuu siinä, että tarvitaan enemmän valvontaa. Nyt ei ole tarpeeksi ihmisiä valvomaan sitä, toteutuvatko urakat. Jostain syystä täällä täytyy aina tapahtua jotain, ennen kuin asioihin reagoidaan. Valitettavasti yleensä se vaatii aina ensin jonkun hengen, ennen kuin asiat lähtevät luistamaan, harmittelee someryhmän perustaja Tiia Rajala.

"Suomi on pitkä maa"

Autoilijoiden Facebook-päivitysten kautta suomalainen talvikeli on tänä talvena näyttäytynyt pääosin jäisenä ja liukkaana. Tienkäyttäjän linjalle soitetuista kaikista puheluista on kuitenkin välittynyt vaihtelevampi säänkuva.

Päivystäjän täytyy usein kertoa, että puhelu ei tosiaan tule sinne aura-auton koppiin, eivätkä voimasanat auta. liikennekeskuspäällikkö Tuomas Komulainen

Liikennekeskuspäällikkö Tuomas Komulainen kertoo, että Liikennekeskuksen päivystäjille Tienkäyttäjän linjan kautta soitetut puhelut ovat koskeneet ongelmia aurauksessa, liukkauden torjunnassa ja polanteiden tasaamisessa. Sama toistuu joka talvi, eikä tänä vuonna mikään noista ongelmakohdista ole erityisen korostunut.

– Ehkä someryhmässä on paljon raskaan liikenteen kuskeja, jotka ajavat paljon pääteitä pitkin. Niillä ongelmat ovat toiset kuin pienemmillä teillä. Suomi on myös pitkä maa. Kun Oulun korkeudella on lunta, muualla voi olla vähälumista. Sään äkillinen vaihtelu lisää aina puheluita.

Puheluita yhä enemmän

Tienkäyttäjän linjalle soitettujen puheluiden määrä on kasvanut viidessä–kuudessa vuodessa. Nyt vuosittain linjalle tulee noin 70 000 puhelua, kun vielä 2010 soittoja oli 50 000.

Tienkäyttäjän linja

Liikennevirasto ylläpitää Tienkäyttäjän linjaa. Soittamalla numeroon 0200 2100 autoilija pääsee puheisiin liikennepäivystäjän kanssa, joka työskentelee yhdessä neljästä liikennekeskuksesta (Helsinki, Tampere, Turku ja Oulu).

Linjalle voi kertoa esimerkiksi maanteiden päällystevaurioista, tiellä olevasta vedestä, tielle kaatuneesta puusta, pölyävästä soratiestä ja liukkaasta tiestä.

Puhelut nauhoitetaan ja ilmoitukset kirjataan ylös. Tielläliikkujan havaitsema ongelma välitetään urakoitsijalle.

Viime vuosina linjalle on soitettu noin 70 000 puhelua. Puheluiden määrä on kasvanut 5-6 vuodessa noin 20 000 puhelulla. Vielä 2010 soittoja oli alle 50 000. 2015 oli huippuvuosi, soittoja tuli 78 000.

Liikennekeskuspäällikkö Tuomas Komulaisen mukaan kasvu saattaa johtua siitä, että numero alkaa olla tienkäyttäjien tiedossa. Puheluissa voi myös heijastua teiden korjausvelka eli se, että teiden kunnossa on enemmän ongelmia kuin ennen.

Pääosa soitoista on asiallisia. Joskus kuitenkin autoilija on tien kunnosta niin tuohduksissaan, että ei ymmärrä soittavansa vain ihmiselle, joka välittää tiedon eteenpäin.

– Jostain syystä soittajat eivät aina käsitä, että puhelimeen vastaava päivystäjä ei itse lähde ajamaan hiekka-autoa, vaan ainoastaan kirjaa ongelman. Päivystäjän täytyy usein kertoa, että puhelu ei tosiaan tule sinne aura-auton koppiin, eivätkä voimasanat auta, hymähtää Komulainen.

23.2.2017 kello 14:19 artikkelin Kelikeskus-sana korvattu Liikennekeskus-sanalla.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Demokraatti: Jutta Urpilainen ei lähde presidenttiehdokkaaksi – perustelee päätöstään perhesyillä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 23 - 07:58

Kansanedustaja Jutta Urpilainen kertoo ratkaisustaan Demokraatti-lehden kolumnissa ja perustelee päätöstään perhesyillä.

Hän sanoo jatkavansa työtään kansanedustajana, mutta vapaa-aikansa hän haluaa pyhittää perheelleen eli miehelle ja lapselle. Urpilainen kertoo kolumnissaan, että päätös oli vaikea.

– Velvollisuudentuntoni lasikattojen murtaja sanoo, että myös naisilla kaikkien töiden ja elämänurien tulee olla yhdistettävissä perhe-elämään, kertoo Urpilainen.

Myös maailmanpoliittinen tilanne huolestuttaa, Urpilainen myöntää kolumnissaan, mutta lopulta vaakakupissa painoi enemmän perhe. Urpilainen adoptoi viime keväänä lapsen puolisonsa kanssa.

– Aika tekee valinnasta poikkeuksellisen tärkeän, mutta sama aika on tarjolla minulle ja perheelleni vain kerran.

Entinen SDP:n puheenjohtaja on saanut paljon kannatusta kisaan lähtöön: Hän oli muun muassa demareiden puoluevaltuutettujen selvä suosikki presidenttikisaan, Uutissuomalaisen kyselyn perusteella.

Kokkolalainen Jutta Urpilainen on entinen SDP:n puheenjohtaja ja Jyrki Kataisen hallituksen valtiovarainministeri. Kansanedustajana hän on istunut neljä kautta.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Loukkaantunut hevonen ohjastettiin maaliin, lopetettiin kilpailun jälkeen – Oulun raveissa epäillään eläinsuojelurikosta

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 22 - 14:23

Oulun poliisi on käynnistänyt esitutkinnan tapauksessa, jossa 9.1.2017 Oulun raveissa kilpaillut torniolaislähtöinen Katajan Kunnari -niminen suomenhevonen on lähdössä loukkaantumisesta huolimatta ohjastettu maaliin saakka. Hevonen jouduttiin lopettamaan kilpailun jälkeen. Asiasta kertoo Hevosurheilu-lehti.

Poliisi tutkii tapausta eläinsuojelurikoksena.

Poliisin tiedotteen mukaan viisivuotiaan suomenhevosen omistaja kertoo kyseessä olleen niin sanotun volttilähdön, jossa hevonen on lähtenyt liikkeelle 20 metrin takamatkalta.

Poliisin mukaan on epäiltävissä, että lähtöön liittyvien tapahtumien yhteydessä hevonen on loukannut vasemman etujalkansa. Hevonen ontui 2100 metrin kilpailumatkan aikana. Hevosen loukkaantumisesta huolimatta hevonen ajettiin kilpailullisesti maaliin saakka.

Hevosen epäillään joutuneen eläinsuojelulain tarkoittamalla tavalla kilpailussa alttiiksi kivulle, tuskalle ja kohtuuttomalle rasitukselle.

Muokattu klo 15:41. Tarkennettu otsikkoon ja leipätekstiin, että hevonen jouduttiin lopettamaan.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Lahti 2001 löi pirstaleiksi monen sukupolven sankaritarinan: ”Uusia sankareita tehdään koko ajan”

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 22 - 10:46

Miljoonien suomalaisten muistiin on piirtynyt kuva Hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo. M. Petäjä takeltelemassa kansainvälisen median edessä 28.2.2001. Kuusi suomalaista hiihtäjää oli kärähtänyt dopingista. Petäjä lausui suomalaiseen urheiluhistoriaan jäävät sanat:

Hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo M. Petäjä esitti anteeksipyyntönsä tiedotustilaisuudessa 28. helmikuuta 2001.Yle

– Me pyydämme anteeksi suomalaiselle urheilulle ja hiihtokansalle aiheuttamaamme katastrofaalisen suurta häpeää.

MM-hiihdot olivat päättyneet suomalaisten kannalta täydelliseen katastrofiin. Kisat oli rakennettu voimakkaalla rummutuksella tarinalle, jossa suomalaisten oli Mika Myllylän, Harri Kirvesniemen ja Jari Isometsän johdolla määrä kauhoa kaikkien aikojen mitalisaalis.

Suomalaisten usko huippu-urheiluun, jolla nuoren valtion identiteettiä ja itsetuntoa oli rakennettu, romahti kerralla.

– Sankareista tuli konnia kertaheitolla. Se kaikki tapahtui niin lyhyessä ajassa, Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen muistelee.

Suomalaiset olivat saavuttaneet kisoissa useita. Ensimmäinen kärähtäjä Jari Isometsä yritti vielä pelastaa muut ottamalla syyt Hemohes-kärystä omille niskoilleen. Lopulta selvisi, että kyseistä, vuoden verran kilellettyjen aineiden lisalla ollutta, ainetta oli käytetty laajemmin Suomen joukkueessa.

– Sitä tarinaa oli hypetetty ja rakennettu kotikisojen menestystä ajatellen. Kisat televisioitiin isosti ja kisojen aikana monien mieliin painui kuva, jossa Myllylä laskee mäkeä ja kova pakkashuuru lentää hänen takanaan, Itkonen muistuttaa.

Urheilusankaruutta tutkinut ja aiheesta useita kirjoja kirjoittanut Itkonen pitää Lahden kisoja eräänlaisena vedenjakana, käännekohtana, joka viimeistään murensi kansalaisten uskon huippu-urheilun puhtauteen.

– Aivan samalla tavalla kuin saippuakupla puhkeaa, myös sankaruus puhkesi hyvin nopeasti ja jouduttiin seuraamaan aivan toisenlaista näytelmää. Draaman kaari katkesi poikkeuksellisen nopeasti.

– Ehkä meidän suhteemme urheilusankareihin oli ollut hieman epäterve. Ja urheilupiirit ovat peitelleet monia asioita.

Vaimo kertoi, että lukion oppilaat seurasivat niin tiiviisti uutisointia, että heitä oli vaikea saada oppitunneille Hannu Itkonen

Sankareiden muuttumista konniksi seurasivat kaikki nekin, joita urheilu ei välttämättä kiinnostanut, iästä, asuinpaikasta tai kiinnostuksen kohteista riippumatta.

– Vaimo kertoi, että lukion oppilaat seurasivat niin tiiviisti uutisointia, että heitä oli vaikea saada oppitunneille, Itkonen muistelee.

Hemohes-nimiseen verenohennusnesteeseen päättyi myös monen sankarihiihtäjän ura. Hiihtourheilu, huippuhiihtäjät ja valmentaja Kari-Pekka Kyrö saivat kuraa niskaansa.

Sankaruuden ja konnuuden raja on kuin veteen piirretty viiva Hannu Itkonen

– Jokainen sukupolvi rakentaa omat sankarinsa, mutta tässä tapauksessa heistä tuli konnia. Pitää muistaa että sankaruuden ja konnuuden raja on kuin veteen piirretty viiva, Itkonen muistuttaa.

– Lahti vei monen sukupolven uskon urheilun puhtauteen.

Hiihtäjä Mika Myllylä saapuu maaliviivalle miesten viestihiihdon maailmanmestaruuskilpailussa Lahdessa 2001.Anja Niedringhaus / AOP

Suomea juostiin maailmankartalle jo itsenäisyyden alkuhämärissä, jopa hieman ennen itsenäistymistä. Tarunhohtoiset juoksijat, mäkihyppääjät, keihäänheittäjät ja autourheilijat ovat nousseet omina aikoinaan myyttisiin mittoihin.

Lahden rajua pettymystä puitiin mediassa, oikeussaleissa ja baariparlamenteissa vuosikausia. Uusia sankaritarinoita kuitenkin syntyy.

Urheilu antaa valtavana viihdebisneksenä aihetta erinomaisen hyviin kertomuksiin Hannu Itkonen

– Urheilu antaa valtavana viihdebisneksenä aihetta erinomaisen hyviin kertomuksiin ja draaman käänteisiin sekä sankareiden ja konnien tarkasteluun, Itkonen muistuttaa.

Hiihtäjä Virpi Kuitunen voitettuaan naisten 5 kilometrin matkassa kultaa Lahdessa 2001.Anja Niedringhaus / AOP

Onko urheilufanittaminen muuttanut muotoaan sitten Lahden MM-kisojen?

– Urheilu edustaa nykyisin jälkimodernin yhteiskunnan yhteisöllisyyttä. Kun perinteiset yhteisöt ovat ohentuneet, urheilu tarjoaa verrattoman kentän osoittaa yhteisöllisyyttä. Lähdetään seuraamaan kori-, lentopallo- tai jääkiekkojoukkuetta vaikka ulkomaille. Ja kotimaassa harjoitetaan niinsanottua kuppilakarnevalismia.

Oliko Lahti 2001 urheilun kaikkien aikojen suurin pettymys?

– Se oli merkittävä, mutta en uskalla sanoa, oliko se kaikkien aikojen suurin urheilun kannalta. Se tapahtui kotikisoissa, perinteisessä yksilöurheilulajissa. Tultiin menestyksestä ja sankaruudesta konnien maailmaan.

Vilpistelyllä on urheilussa pitkät jäljet

Vaikka suomalaiset joutuivat Lahden käryjen aikaa kansainvälisestikin tikun nokkaa, se oli vain osa urheiluun liittyviä vaiettuja asioita. Urheilussa on aina pyritty parempiin suorituksiin jopa keinoja kaihtamatta.

– Jo Antiikissa ruumista voideltiin, että vastustaja ei saa kunnon painiotetta. Miekkailussa urheilija kytki itse virtapiirejä saadakseen paremmin osumia. Hiljattain tuli tietoon, että latuja ajettiin yöllä 1989, jonka suomalaiset tiesivät ja osasivat hyödyntää suksien voitelussa, Hannu Itkonen luettelee.

Hannu Itkonen muistuttaa, että entistä enemmän tiedetään, miten suorituskykyä voidaan parantaa. Se on omiaan synnyttämään alakulttuureita.

– Se mitä idässä on tehty valtiojohtoisesti, lännessä tehdään yritysmäisesti ja bisnesmäisessä hengessä. Ei kyse yksittäisten urheilijoiden kamppailusta vaan eri järjestelmien välisestä kilpailusta.

Urheilun seuraamisessa ja fanittamisessa on siirrytty hurmosmaisesta kansallistunteesta tilaan, jota tutkija Itkonen kuvaa "karnevalistiseksi".

– Kilpailua käydään urheilua tuottavien järjestelmien välillä. Monet urheilulajit ovat monikansallisia. Kansalaisuuksia voi saada hyvin nopeasti. Urheiluvalmennuksen tietämys on globaalia. Kansallisuuden merkitys on ohentunut. Fanittaminen on jotain muuta kuin kansallisuuteen liittyvä nationalistinen viritys. Nykyisin kyse on karnavalistisesta toiminnasta, Itkonen pohtii.

Entä miten itse aiot seurata Lahden kisoja?

– Seuraan varmaan jonkun verran, mutta tutkijan viileydellä. Ei suuria inotohimoja herätä.

Miten itse suhtaudut urheilusankaruuteen?

– Sankarituotanto on edelleen voimissaan. Uusia sankareita tehdään koko ajan. Jos suomalainen menestyy, hän saa paistatella mediassa ja sen jälkeen on paljon mukavampi lähteä sponsorineuvotteluihin.

Hannu Itkonen.Kalle Pallonen / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Mikrosienestä haetaan apua sairaalabakteerien taltuttamiseen – voi pelastaa kymmeniä tuhansia ihmishenkiä

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 22 - 08:51

Tehokas peptidi on peräisin niin sanotusta mikrosienestä. Kasvin sisällä elävästä mikroskooppisesta sienestä on pystytty eristämään yhdiste, joka tuhoaa muun muassa kolibakteereja.

Tavoitteena on vähentää infektiokuolemia sairaaloissa Tejesvi Mysore

Uusi tehokas aine on tärkeää, koska antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit aiheuttavat esimerkiksi sitkeitä virtsatietulehduksia.

– Pelkästään Yhdysvalloissa kuolee vuosittain arviolta 25 000 ihmistä E.coli -bakteerin aiheuttamiin infektioihin, kertoo Oulussa jo vuosia tutkijana työskennellyt intialainen Tejesvi Mysore.

Hoitovälineet pinnoitetaan peptidillä  

Virtsatietulehdus alkaa usein muun hoidon yhteydessä. Infektio saa yleensä alkunsa katetrin pinnalle päässeestä sairaalabakteerista.

Juuri tähän heikkoon kohtaan oululaislöytö on tuomassa parannusta. Tavoitteena on tuottaa uudenlainen bakteereja tappava peptidipinnoite hoitoinstrumentteihin, jolloin infektioriski vähenee.

– Tavoitteena on vähentää infektiokuolemia sairaaloissa. Jo 20 prosentin kehitys pelastaisi esimerkiksi Yhdysvalloissa tuhansia ihmishenkiä, arvioi Oulun yliopiston dosentti Tejesvi Mysore.

Mikrosienten tutkimuksen suosio on räjähtänyt Anna Maria Pirttilä

Mikrosienestä saatava peptidi-lääkekin on edelleen mahdollinen, mutta sen kehittely on hitaampaa kuin uuden instrumenttipinnoitteen.

Mikrosienet tunnetaan vielä huonosti  

Oululaistutkijat hakevat rahoitusta yritykselleen ja peptidi-yhdisteen jatkokehittelyyn. Mikrosienet ovat vielä varsin tuntemattomia, mutta niiden tutkimus on kehittynyt voimakkaasti. Niistä on jo löydetty aiemmin tuntemattomia ja tehokkaita lääkeyhdisteitä.

Yle

– Mikrosienten tutkimuksen suosio on räjähtänyt tällä vuosituhannella. Ne ovat yleisiä kasvin solukoissa, ja tutkijat haluavat selvittää niiden merkityksen ja mahdollisuudet esimerkiksi lääkinnälliseen käyttöön, kertoo yliopistotutkija Anna Maria Pirttilä.

Pirttilä on mukana kehittämässä oululaistutkijoiden kanssa uuden ajan lääkkeitä mikrosienistä ja bakteereista. Tulehdusten lisäksi apua odotetaan muun muassa silmänpohjan rappeumatautiin ja Alzheimerin tautiin.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Jäikö kirsikkasato saamatta? – Talven jojoileva lämpötila voi vahingoittaa hedelmäpuuta

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 21 - 09:45

Jos kirsikka- tai luumupuu ei tee keväällä kukkia tavalliseen tapaan, se on voinut saada siipeensä talven vaihtelevista lämpötiloista. Varsinkin tänä talvena pakkaspäiviä on seurannut lämpöjakso, joka on kohta taas vaihtunut kylmyyteen.

Puutarhuri-yrittäjä Leif Blomqvist Pedersörestä Pohjanmaalta kertoo, että puun solut voivat vaurioitua heittelystä. Heittelehtiminen ei ole suotuisaa missään vaiheessa, mutta haitallisinta se on alkukeväästä.

– Jos lämpötila nousee maalis-huhtikuussa korkeaksi, mutta vaihtuu pian pakkaseksi, luumu- ja kirsikkapuut kärsivät. Ensin puu heräävät lämmön vaikutuksesta eloon ja paleltuvat sitten pakkasessa.

Koko puu ei tästä lämpökäsittelystä kuole, mutta kuluvan vuoden sato on mennyttä.

Omenapuun runko on herkkä valolle

Omenapuu on kirsikkaa ja luumua kestävämpi puutarhan kasvatti. Se pystyy porskuttamaan mitä erilaisimmissa lämpötiloissa. Herkkyytensä silläkin on ja se on alkukevään valo.

Ensin puu heräävät lämmön vaikutuksesta eloon ja paleltuvat sitten pakkasessa. Leif Blomqvist

– Päivällä omenapuun runko lämpiää auringon vaikutuksesta jopa kuumaksi, mutta yöllä se taas jäähtyy rajusti. Se voi repäistä kuoren rikki. Omenapuu voi kitua rikkinäisen kuoren kanssa monta vuotta, mutta kuolee lopulta, varoittaa Leif Blomqvist.

Omenapuun voi suojata tältä lämpövaihtelulta värjäämällä puun etelänpuoleisen rungon valkoiseksi. Maaliksi käy veteen sekoitettu valkoinen maali tai liidusta tai kalkista ja vedestä sekoitettu velli.

Aikainen valo haittaa monia kasveja

Muutkaan puutarhakasvit eivät arvosta liian aikaista valohoitoa.

Siitä kärsivät myös nuoret alppiruusut. Ne haluavat suojaa auringolta ja kevättuulilta, jotka kuivattavat kasvia pahasti.

Omenapuu voi kitua rikkinäisen kuoren kanssa monta vuotta, mutta kuolee lopulta. Leif Blomqvist

Myös ruusut kannattaa suojata alkukevään valolta, sillä ruusujen juuret eivät kuitenkaan saa jäisestä maasta vettä. Ruusujen päälle voi laittaa säkkikankaisia suojia ja juurille talvehtimisturvetta, ehkä myös havuja.

Tarkista lannoitusajankohta

Omenapuiden rungot kannattaa talvella suojata rusakoiden tai jäniksien ruokailulta. Suojaksi käy esimerkiksi kanaverkko. Verkko pitää virittää sen verran korkeaksi, etteivät eläimet pääse puuhun käsiksi lumihangen päältä.

Jos omenapuu ei keväällä lähde kasvamaan, puu on voinut saada typpilannoitetta liian myöhään syksyllä. Typestä virkistynyt puu ei ole ehtinyt tuleentua ennen talven tuloa, mikä voi olla kohtalokasta. Puulla on silloin lehdet oksillaan vielä, kun pakkaset tulevat.

Leif Blomqvist toteaakin että syksyllä ei anneta omenapuulle enää typpeä, vaan syysravinnetta ja sekin heinäkuun puolella.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Hirsitaloja uskaltaa rakentaa tulevaisuudessakin, vaikka energiamääräykset tiukkenevat

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 21 - 07:37

Ekologisuus ja terveen talon maine houkuttelivat Kantolan nuoren perheen valitsemaan oman kodin rakentamisessa talomateriaaliksi hirren.

– Hirsitaloa kehutaan sisäilmaltaan hyväksi, minkä vuoksi sellaisessa on hyvä asua. Siinä perimmäinen syy, miksi valitsimme hirsitalon, Petteri Kantola sanoo.

Kuusamon arktisiin olosuhteisiin hirsitalon pystyttänyt Petteri Kantola myöntää pohtineensa ennen rakentamista muun muassa talon lämmityskustannuksia.

– Tiesimme, että hirsitalossa emme pääse koskaan samalle kustannustasolle kuin perinteisemmässä rakentamisessa. Ikkunavaihtoehdot sekä ylä- ja alapohjaeristykset teimme niin hyvin kuin mahdollista, jotta pääsisimme energiatehokkaisiin lukuihin hirsitalollakin. Olemme ammattilaisten rakentajien kanssa päässeet hyvälle tasolle, Kantola sanoo.

– Mitään rakentamismääräyksiin liittyviä ongelmia ei hirsirakentamisessa noussut esiin, Kantola jatkaa.

Tuleva direktiivi hirvittää

Kuusamon kaupungin johtava rakennustarkastaja Hannu Hiltula sanoo, että asiansa osaavat hirsitalorakentajat tietävät tänä päivänä, miten energiavaatimukset saadaan vaaditulle tasolle. Rakentamista hirsi materiaalina ei vaikeuta, vaikka sen energiatehokkuus ei ole paras mahdollinen.

Hiltula muistuttaa, että vuonna 2020 kaiken talonrakentamisen pitäisi olla energiankulutukseltaan lähes nollatasolla.

– Minua hieman hirvittää vaatimus nollatasosta erityisesti, kun puhutaan rakentamisesta pohjoisen Suomen olosuhteissa. Lämpötilat heittelevät meidän korkeuksilla jopa 70–80 astetta. Tällaiset olosuhteet tuovat haasteita rakentamisen tekniikkaan, Hiltula sanoo.

Ympäristöministeriön mukaan lähes nollaenergiarakennuksilla tarkoitetaan rakennuksia, joiden energiatehokkuus on erittäin korkea, ja joiden tarvitsema vähäinen energia katetaan hyvin laajalti uusiutuvalla energialla.

Määräykset tulevat olemaan vain hieman nykyisiä määräyksiä tiukemmat. Maarit Haakana

Ympäristöneuvos Maarit Haakana ympäristöministeriöstä rauhoittelee omakotirakentajia. Tuleva määräys lähes nollaenergiarakentamisesta ei tarkoita Haakanan mukaan lähellekään nollaenergiarakentamista.

– Määräykset tulevat olemaan vain hieman nykyisiä määräyksiä tiukemmat, Haakana toteaa.

Asetusluonnos uusia rakennuksista koskevasta lähes nollaenergiarakentamisesta on Haakanan mukaan juuri lähtenyt Euroopan Unionin komission ja muiden jäsenmaiden tarkasteluun.

– Jos sieltä ei tule kommentteja kolmen kuukauden sisällä ja asetus muutoin voidaan antaa hyväksyttäväksi, määräykset lähes nollaenergiarakentamisesta koskevat ensi vuoden alusta lähtien rakennuslupia hakevia rakentajia.

– Ei edes hirsirakentaminen vaikeudu uusien määräysten myötä Suomessa, Haakana jatkaa.

Vuosi takana, budjetti aisoissa

Kantolat rakensivat hirsitalon Kuusamojärven tuntumaan vuosi sitten. Kokemukset hirsitaloasumisesta ovat olleet toistaiseksi myönteiset.

– Vuoden kokemuksella voin sanoa, että ainakin budjetissa olemme pysyneet kustannusten kanssa, Petteri Kantola toteaa.

– Hirsitalo oli hieman perusrakentamista kalliimpi rakentaa, mutta kun panostaa omaan työhön, sillä voi kompensoida hintaa.

Petteri Kantolan talonrakennustyömaalla vastaavana työnjohtajana toiminut Jaakko Laihola suosittelee hirsitalon rakentamista. Talon lämmittämisen häneltä löytyy selkeä ohje.

– Itse en lämmittäisi hirsitaloa sähköllä, vaan kauko- tai maalämmöllä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Ärhäkät oireet pitävät koivuallergikon sisällä – liuoshoidosta toivotaan apua Nikolle

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 20 - 08:12

Kokkolalainen Niko Kupari on kärsinyt rajuista allergiaoireista kolmevuotiaasta asti. Mikään allergialääke ei ole auttanut koivulle allergisoitunutta poikaa täysin. Niko on joutunut pysyttelemään sisällä keväisin vähintään viikon verran.

Koivun siitepöly on aiheuttanut Nikolle hyvin vaikeita silmäoireita. Nikon äiti Annika Kupari kertoo, että päiväkodissa tilanne oli hankala, koska siellä ei poikaa voitu jättää sisälle muiden ulkoillessa. Koulussa sen sijaan Nikon tilanne on ymmärretty ja hän on saanut pysytellä välituntisin sisällä allergisoivimpaan aikaan.

Nikolle toivoa paremmasta

Tänä keväänä Niko saattaa päästä siitepölyaikaan jo ulos, sillä hän saa parhaillaan uudenlaista lääkehoitoa.

Kuparin perheelle olisi ollut tarjolla tehokas pistoksin annettu siedätyshoito, mutta pistosmäärien runsaus arvelutti äitiä. Siedätyspistosta olisi pitänyt käydä sairaalassa saamassa neljän kuukauden ajan joka viikko.

Kielenalushoidossa käytettävä suihke.Kalle Niskala / Yle

Suomessa on parin vuoden ajan saanut siedätyshoitoa ilman pistoksia, liuoksen muodossa. Kielen alle suihkautettavaa lääkettä on käytetty Euroopassa jo kymmenen vuoden ajan, mutta vielä viime aikoihin asti sitä on tarjottu Suomessa lähinnä yliopistopaikkakunnilla.

Emme me sillä linjalla mene, että pitäisi ihan ilman lääkkeitä pärjätä. Annika Kupari

Kokkolassa asuva Kuparin perhe aloitti liuoshoidot oman paikkakunnan keskussairaalassa tammikuussa, sillä uusi hoitomuoto tuli sairaalan hoitovalikoimaan tämän vuoden alusta. Liuoshoito on vähitellen leviämässä myös muille pienemmille paikkakunnille Suomessa.

Hoito annetaan kotona

Erikoislääkäri Ewa Kosmala keskussairaalasta Kokkolasta kertoo, että kielenalushoitoa annetaan viiden kuukauden ajan vuodessa, tammikuusta toukokuuhun.

Hoito kestää kolme vuotta ja tulee maksamaan vajaat 2000 euroa. Rajoitetusti korvattavasta lääkkeestä joutuu potilas maksamaan itse suurimman osan.

erikoislääkäri Ewa Kosmala.Kalle Niskala / Yle

Kuparin perhe kiittelee, että uudenlainen siedätyshoito vähentää sairaalakäyntejä. Vain ensimmäinen hoitokerta annetaan sairaalassa, loput kotona.

Lääkkeen pitäisi tehota jo ensimmäisen hoitojakson jälkeen, vaikkakin teho kasvaa kertojen myötä.

Hoidosta on yleensä vain vähän sivuvaikutuksia. erikoislääkäri Ewa Kosmala

– Emme me sillä linjalla mene, että pitäisi ihan ilman lääkkeitä pärjätä. Toivon, että Niko voisi olla keväällä ulkona ilman rajuja silmäoireita, ihan niin kuin muutkin lapset, miettii Nikon äiti Annika Kupari.

Tehokas apu

Erikoislääkäri Ewa Kosmala arvioi, että liuoksena annettava siedätyshoito auttaa noin 90 prosenttia potilaista. Sitä voidaan antaa yli viisivuotiaalle lapselle, jolla on todettu IgE-välitteinen koivuallergia sekä oireita.

– Hoidosta on yleensä vain vähän sivuvaikutuksia. Alussa voi olla suun alueella kutinaa ja turvotusta, mutta ne menevät ohi muutaman kerran jälkeen, rohkaisee Kosmala.

Jos pahoihin oireisiin kyllästynyt allergikko haluaa vaivoistaan eroon liuoshoidolla, erikoislääkäri kehottaa ottamaan asian puheeksi omassa terveyskeskuksessa jo keväällä. Silloin ehtii erikoissairaanhoidon potilaaksi ennen seuraavaa tammikuuta, jolloin hoidot kannattaa aloittaa.

20.2.2017 kello 11:20 korjattu juttuun keskussairaalan nimi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Taivaanvahdiksi syntynyt valokuvaaja on oppinut pitämään myös pilvistä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 18 - 11:16

Kun Joni Virtanen 1980-luvulla pyöräili kameran jalusta jopparilla pitkin öisiä metsiä, hänen peräänsä uhattiin soittaa poliisit. Nuoren miehen epäiltiin kuljettavan varastettua tavaraa ja mittailevan salaa maita.

Myös hänen tekemäänsä elektronista musiikkia kummasteltiin Keski-Pohjanmaalla 30 vuotta sitten.

– Nyt olen innoissani, että molemmista harrastuksistani on tullut yleisesti hyväksyttyjä ja suosittuja, kokkolalainen valokuvataiteilija Joni Virtanen virnistää.

Olen syntynyt ihmettelemään. valokuvataiteilija Joni Virtanen

Hän sanoo syntyneensä taivaanvahdiksi.

Lapsena Joni makasi lumihangessa ja seurasi revontulten liikkeitä tai lumihiutaleiden järjestäytynyttä kaaosta. Koulussa hän valitsi aina ikkunapaikan, jotta saattoi tarkkailla päivän aikana tapahtuvia muutoksia taivaalla.

– Olen syntynyt ihmettelemään. Lähtökohtaisesti taivas on kiinnostanut minua aina.

Kokkolalainen valokuvataiteilija Joni Virtanen syttyi luontokuvaukselle vuonna 1986.Mari Hautamäki / YLE Huomasin pian tähtitieteen harrastusta aloittaessani, että täytyy oppia tarkkailemaan ja tulkitsemaan pilviä. Joni Virtanen

Vakavaksi harrastukseksi taivaan ja avaruuden ilmiöiden tarkkailu sekä niiden valokuvaaminen kehkeytyi Virtaselle vuonna 1986, kun hän lähti kauas kaupungin valoista katsomaan Halleyn komeettaa.

– Kiikaroidessani yötaivasta huomasin, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Siitä kokemuksesta avautui harrastus, jota en ikinä jätä.

Helmiäispilvet hehkuvat pastellisävyjä

Halojen, auringonpimennysten, Kuun, ohikiitävien komeettojen sekä ukkosten kuvaamisen lisäksi Virtanen on kuvannut paljon pilviä: helmiäispilviä, valaisevia yöpilviä ja cumulus- eli kumpupilviä.

– Huomasin pian tähtitieteen harrastusta aloittaessani, että täytyy oppia tarkkailemaan ja tulkitsemaan pilviä.

Helmiäispilvet koostuvat rikkihaposta, typpihaposta ja jääkiteistä. Kauniiden pilvien arvellaan aiheuttavan otsonikatoa.Joni Virtanen

Virtasen mukaan parhaiten jopa yli sadan kilometrin korkeudessa syntyviä, valaisevia yöpilviä bongaa loppukesästä.

Tässä harrastuksessa kehittyy väkisin hyväksi sääennustajaksi. Joni Virtanen

– Niiden syntytapaa ei tarkalleen tiedetä, mutta niiden epäillään liittyvän tulivuorenpurkauksiin, meteoripölyyn tai ilmastonmuutokseen, Virtanen sanoo.

Virtasen mukaan on vielä osittain mysteeri, mikä juuri pohjoisella pallonpuoliskolla aiheuttaa yläilmakehiin valaisevia yöpilviä.

Kauniin värisiä helmiäispilviä syntyy yleensä loppuvuodesta, kun Norjan vuorten yli vyöryy lämmintä ilmaa. Törmätessään vuoristoon, läntiseen ilmavirtaukseen, syntyy vuoristoaaltoja, jotka nostavat alemman ilmakehän kosteuden kylmään stratosfääriin. Siellä ilma härmistyy jääkiteiksi, jotka muodostavat rikki- ja typpihapon kanssa helmiäispilviä.

Luontokokemus kaikille aisteille

Joni Virtanen pakenee usein kaupungin valoja, keskelle hiljaista luontoa, milloin ihailemaan revontulimyrskyä, milloin kuuta tai pyrstötähteä.

– On todella ihmeellistä, kuinka syvän hiljaisessa luonnossa taivas voi olla niin aktiivinen. Joka kerta tuntuu kuin olisin voittanut pääpalkinnon ja luonto esittää upeimman näytelmänsä vain onnekkaille.

Jotkut tilanteet luonnossa ovat olleet niin vaikuttavia, että kuvaaminen on unohtunut. Yksi harvinainen ilmiö jäi tallentamatta: vihreä välähdys, jota Virtanen oli metsästänyt pitkään.

– Yritin etsiä uutta kuvakulmaa ja säädin kameraa. Ehdin kääntää katseeni ja samassa tilanne oli jo ohi.

Vihreän välähdyksen voi nähdä juuri ennen auringonlaskua tai -nousua. Harvinainen optinen ilmiö johtuu valon siroamisesta ilmakehässä.

Vaikka Joni Virtanen on kuvannut kuun pintaa satoja kertoja, on jokainen kerta hänelle yhä elämys.Joni Virtanen Samaan aikaan helmipöllöt olivat aloittaneet soidinpulputtelun ja hirvet ääntelivät viereisessä kuusikossa. Joni Virtanen

Joni Virtasen mieleenpainuvin kuvauskokemus on vuodelta 1997 kun hän kuvasi kaverinsa kanssa Hale Bopp -komeettaa.

– Mentiin Ruotsalon Pirskeriin meren jäälle kuvaamaan. Komeetta oli todella selkeästi näkyvissä. Samaan aikaan helmipöllöt olivat aloittaneet soidinpulputtelun ja hirvet ääntelivät viereisessä kuusikossa. Siinä oli niin monta hienoa tekijää, jotka sai vielä jakaa hyvän ystävän kanssa.

Vaikka Virtanen on ottanut tuhansia kuvia taivaasta, kokee hän joka kerta saman innostuksen.

– Jokainen auringonlasku, kuun pinta tai helmiäispilvi on ainutkertainen. Niiden saaminen kuviin on sattumanvaraista. Se vie voimat, jos luontoa yrittää liikaa hallita. Luonto tyhjentää ihmisen roolistaan. Minusta tulee vain havainnoitsija, joka kuvaa maailmaa. Sen hyväksyminen on ollut vapauttavaa, Joni Virtanen sanoo.

Auringon säteet siivilöityvät pilvien raosta meren ylle.Joni Virtanen Harrastus opettaa sääennustajaksi

Päivisin koti-isänä ja iltaisin Lasten ja nuorten kuvataidekoulussa sekä Kokkolan seudun opistossa opettava Joni Virtanen hyödyntää kuvauskeikkoja suunnitellessa muun muassa netin reaaliaikaisia sade- ja ukkostutkia. Esimerkiksi Ursan ylläpitämästä Taivaanvahti-palvelusta saa tietoa muualla Suomessa havaituista ilmiöistä.

– Tässä harrastuksessa kehittyy väkisin hyväksi sääennustajaksi.

Vaikuttavan ilmiön edessä hän kertoo olevansa onnellinen.

– Tuntuu, että saan nähdä ja kokea jotain ainutkertaista: ukkosrintaman voiman, revontulten huimat muodot ja värit, Linnunradan miljoonat tähdet tai pilvettömän taivaan avaruuden. Niissä kaikissa on omat tunnetilansa ja muistot. Ihminen taivaan ja maan välissä on näiden armoilla ja armosta, Joni Virtanen kuvaa.

Joni Virtasen SkyScapes-valokuvanäyttely ja Ilmakehä-työpaja Kokkolan luonnontieteellisessä museossa Kiepissä 9.2.–10.9.2017.

Lähteinä Ursan Taivaanvahti, Kieppi eli Kokkolan Luonnontieteellinen museo ja Wikipedia.

Tätä aamuista auringonpimennystä kuvaessaan Joni Virtasella oli sikainfluenssa.Joni Virtanen
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Pukuloistoa, iloa ja tarkkaan aseteltuja askelia – tältä näyttivät vanhojen tanssit eri puolilla Suomea

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 17 - 17:55

Kun abiturientit lähtivät torstaina penkkarien kautta lukulomille, tuli lukion kakkosluokkalaisisista koulun vanhimpia. Tänään he ovat juhlistaneet asemaansa pyörähtelemällä vanhojen tansseissa eri puolilla Suomea.

Yle keräsi sosiaalisessa mediassa vanhojentanssikuvia ympäri Suomen tunnisteella #ylevanhat. Kuvia tunnisteen alle tuli päivän mittaan runsaasti sekä Twitterissä että Instagramissa.

Kokosimme artikkeliin päivän kuvasadon parhaimmistoa ja mielenkiintoisia yksityiskohtia vanhojenpäivän vietosta.

Hollihaan koulussa Kokkolassa oli sali täynnä tanssijoita. Kalle Niskala / Yle Torniossa vanhat esiintyivät muulle koululle.Antti Heikinmatti / Yle Tammerkosken lukion vanhat tanssivat Sampolassa Tampereella.Petri Aaltonen / Yle Tammerkosken lukion vanhat tanssivat Sampolassa Tampereella.Petri Aaltonen / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Nivalassa on enemmän lehmiä kuin asukkaita ja se pitää kaupungin elossa – "Rakkaudesta lajiin tätä työtä tehdään"

YLE: Perämeri - 2017, Helmikuu 17 - 14:53
Mistä on kyse?
  • Nivalaan on syntynyt yksi maan suurimmista maitotilojen keskittymistä
  • Kaupungissa on maitotiloja noin 120 ja yhteensä yli 14 000 nautaa
  • Yksi syy hyvään tilanteeseen on arvokkaassa peltomaassa, kaupungin maaseutujohtaja uskoo

Kymmenet lempeät silmäparit seuraavat uteliaina navettaan astelevia vieraita. Lehmät ovat aivan hiljaa, vaikka paikalla on vieraita ihmisiä ja kuvauskalustoa.

– Ne ovat tottuneita kameraan, sillä kuvaan täällä paljon itsekin, Maria Mönkkönen kertoo.

Marja ja Pekka Mönkkönen pitävät Tuulenkujan Ayshire -tilaa Nivalassa jo kolmannessa polvessa. Navetassa on noin 40 lypsävää ja saman verran muita nautoja. Marjan perheeltä ostettu tila ei ole uusi, eikä suuri, mutta elannon siitä saa.

Sattui löytymään semmoinen mieskin, joka oli alasta kiinnostunut. Maria Mönkkönen

– Tässä oli sen verran hyvät edellytykset, että tilaa ei voinut jättää ilman jatkajaa. Ja sitten sattui löytymään semmoinen mieskin, joka oli alasta kiinnostunut. Päätimme, että eiköhän tässä ole meidän tulevaisuutemme, tilan emäntä Marja kertoo.

Mönkköset ovat hyvä esimerkki siitä, miksi Nivalaan syntynyt yksi Suomen suurimmista maitotilojen keskittymistä on säilynyt vuosien saatossa. Tiloille on löytynyt hyvin jatkajia.

Enemmän nautoja kuin ihmisiä

Nivalassa on maitotiloja noin 120 ja yhteensä yli 14 000 nautaa. Se on enemmän kuin reilun kymmenen tuhannen asukkaan kaupungissa on ihmisiä. Kaupunki on Suomen neljänneksi suurin maidontuottaja Kuopion, Kokkolan ja Kiuruveden jälkeen.

Vaikka olosuhteet maataloudelle ovat kaupungissa hyvät, aiheuttaa taloustilanne paineita.

– Halpuuttamiset ja Venäjän kaupan tyrehtyminen aiheuttivat tuottajahinnan laskun. Pitää vielä tarkempaan laskeskella, että miten taloudellisesti pärjätään, Pekka Mönkkönen kertoo.

Tilakoot kasvavat Nivalassa on maitotiloja noin 120 ja yhteensä yli 14 000 nautaa.Wasim Khuzam / Yle

Maitotilojen määrä on Nivalassa hieman laskenut, mutta lehmien ja tuotetun maidon määrä ovat nousseet. Tämä kertoo suunnasta, johon tiloilla ollaan menossa. Pienimmät karsiutuvat pois ja isommat kasvavat.

Myös Mönkkösillä eläinmäärää aiotaan kasvattaa maltillisesti eli mitä enemmän lehmiä, sitä enemmän maitoa.

– Tässä on semmoiset ajatukset, että ihmiset syövät tulevaisuudessakin, ja kyllä luulen pikkuhiljaa tuotteen hinnan lähtevän ylöspäin.

Tilaa ei voinut jättää ilman jatkajaa. Maria Mönkkönen

Nivalan maaseutujohtaja Hannu Tölli on samoilla linjoilla. Hän uskoo maidon tuottajahinnan lähtevän nousuun yleisen taloustilanteen parantuessa.

Vaikka maitotilojen kannattavuus on kärsinyt viime vuosina muun muassa kauppojen halpuuttamisten, Venäjän pakotteiden, Kiinan talouden alamäen ja EU:n tuotantorajoitusten purkamisen takia, Nivalassa tiloja ei ole mennyt konkurssiin.

Tölli muistelee, että hänen kolmekymmentävuotisen uransa aikana konkursseja on tullut maitotiloille yksi tai kaksi ja nekin ovat johtuneet muusta liiketoiminnasta.

Peltomaa pitää pystyssä

Mutta mitä Nivalassa on tehty oikein, kun maitotilat pärjäävät? Töllin mukaan salaisuus piilee maassa ja sen hinnassa. Nivalassa pellot ovat arvokkaita ja ne käyvät hyvin kaupaksi.

– Jos tila on ajautunut vaikeuksiin, velat on saatu kuitattua myymällä peltomaat ja tila on voitu lopettaa hallitusti, Tölli kertoo.

Nivalan kaupunki on vahvasti riippuvainen alueen maitotiloista. Kaupungin työssäkäyvästä väestöstä noin 15 prosenttia työskentelee alkutuotannossa eli käytännössä maitotiloilla. Kerrannaisvaikutuksineen määrä on huomattavasti suurempi.

Rakkaus toi minut tilalle. Pekka Mönkkönen

Kaupungissa maatalouden investointeihin suhtaudutaankin myönteisesti, Tölli kertoo.

– Emme ainakaan haluta sitä kehitystä estää. Olemme myötämielisiä kaikkeen touhuun, mitä ihmisillä on mielessä ja mitä he ajattelevat tehdä esimerkiksi rakennus- ja ympäristölupineen.

Lietettä hyötykäyttöön?   

Maitotilojen keskittymä on tuomassa kaupunkiin myös Valion biolaitoksen, joka hyödyntäisi tiloilta tulevaa lietettä. Mönkköset olisivat yksi mahdollisesti mukana olevista tiloista.

Lehmäviiri Nivalassa.Wasim Khuzam / Yle

– Se laitos auttaisi meitäkin. Siinä saataisiin ravinteet eriteltyä ja tehokkaampaan käyttöön ja pelloille ajettava lieteralli vähenisi huomattavasti.

Biolaitos helpottaisi myös tilojen kasvua, sillä ympäristöluvat rajoittavat lietteen käyttöä pelloilla.

Rakkaudesta lajiin

Mönkköset eivät vielä tiedä, ovatko he tilansa viimeinen isäntäpari. Perheen lapset ovat vielä nuoria, eikä heitä haluta painostaa jatkamaan. Päinvastoin heidän toivotaan käyvän koulut, kuten Marja ja Pekkakin ovat tehneet. Eläinten kanssa työskenteleminen täytyy lähteä omasta halusta, Pekka Mönkkönen sanoo.

– Rakkaus toi minut tilalle ja rakkaudesta lajiin ja elämiin tätä työtä tehdään.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Näin juhlitaan vanhojen tansseja ympäri Suomea – lähetä kuvasi #ylevanhat

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Helmikuu 17 - 08:32

Valta vaihtuu Suomen lukioissa, kun abiturientit vetäytyvät keskittymään ylioppilaskokeisiin, vanhojen tansseja juhlivat kakkoset ottavat komennon.

Julkaise parhaat valokuvasi vanhojen päivän tunnelmista Twitterissä ja Instagramissa tunnisteella #ylevanhat tai lähetä se meille suoraan. Kuvat näkyvät tässä artikkelissa.

Katso viime vuoden 2016 vanhojen päivän tunnelmia täältä.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä