Kanta-alueen uutisia

Metsäkanalintujen metsästykseen on tulossa rajoituksia – kannat monin paikoin lähes aallonpohjassa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Elokuu 18 - 16:05

Metsäkanalintujen metsästykseen on tulossa rajoituksia syksyn metsästyskaudella. Maa- ja metsätalousministeriö on laitattanut tänään lausuntokierrokselle Suomen riistakeskuksen tekemän esityksen metsästysajoista.

Esitys perustuu heinä-elokuussa ympäri maata tehtyihin riistakolmiolaskentoihin. Mukana on 966 laskettua riiistakolmiota.

Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on neljä kilometriä. Laskijat kulkevat kolmion sivua kolmen henkilön rintamana ja linnut lasketaan 60 metrin kaistalta.

Laskentojen mukaan metsäkanalintujen pesinnät onnistuivat vaihtelevasti tänä vuonna. Isossa osassa Suomea lintukannat ovat yhä lähellä aallonpohjaa.

Paikoin lintukannat ovat heikentyneet, mutta osalla alueista pesinnät ovat onnistuneet tänä vuonna keskimääräistä paremmin. Maa- ja metsätalousministeriö esittää, että metsästystä on edelleen rajoitettava osassa Suomea. Joillakin alueilla rajoituksia voidaan kuitenkin keventää viime vuodesta.

Teeren metsästysaikoihiin kiristyksiä Lapissa

Esityksessä ehdotetaan, että metso on rauhoitettu Varsinais-Suomessa ja osassa Uudenmaan kunnista. Metson metsästysajaksi esitetään kuukauden jaksoa alkaen 10. syyskuuta muun muassa Kanta-Hämeessä, Keski-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Päijät-Hämeessä.

Kuukauden metsästysjakso metsolle on myös osassa Keski-Suomea, Kainuuta, Pohjois-Karjalaa, Pohjois-Pohjanmaata ja Uuttamaata. Teeren rauhoitukseen esitetään tiukennuksia Lappiin. Teeri halutaan rauhoittaa Keski- ja Pohjois-Lapissa.

Osassa maata teeren metsästysajaksi esitetään kuukauden jaksoa alkaen 10. syyskuuta muun muassa Etelä-Pohjanmaalla, Kainuussa, Kanta-Hämeessä, Keski-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla, Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa, Päijät-Hämeessä, Satakunnassa sekä osassa Lappia ja Pohjois-Pohjanmaata. Muualla maassa teeren metsätysajaksi on kaavailtu 10.9.–31.10.

Pyy on täysin rauhoitettu osassa Lappia. Pyyn metsästyksessä esitetään kuukauden metsästysaikaa 10. syyskuuta alkaen Kainuuseen, Pohjois-Karjalaan, Pohjois-Pohjanmaalle ja Pohjois-Savoon sekä osaan Lappia. Muualla maassa pyytä saa metsästää lokakuun loppuun.

Riekon metsästykseen ei ole tulossa muutosta. Riekkojahti on salllitua vain Lapissa Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa. Muualla maassa riekko on rauhoitettu.

Muun muassa riistanhoitoyhdistykset antavat nyt lausuntoja asetusluonnoksesta. Maa- ja metsätalousministeriön tavoitteena on antaa lopullinen asetus metsästysrajoituksiin syyskuun alussa. Asetus tulee viimeistään 6. syyskuuta.

Metsäkanalintujen tarkat metsästysajat ovat luettavissa asetuksen vahvistamisen jälkeen riista.fi-sivustolla.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Metsäkanalintujen metsästykseen on tulossa rajoituksia – kannat monin paikoin lähes aallonpohjassa

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 18 - 16:05

Metsäkanalintujen metsästykseen on tulossa rajoituksia syksyn metsästyskaudella. Maa- ja metsätalousministeriö on laitattanut tänään lausuntokierrokselle Suomen riistakeskuksen tekemän esityksen metsästysajoista.

Esitys perustuu heinä-elokuussa ympäri maata tehtyihin riistakolmiolaskentoihin. Mukana on 966 laskettua riiistakolmiota.

Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on neljä kilometriä. Laskijat kulkevat kolmion sivua kolmen henkilön rintamana ja linnut lasketaan 60 metrin kaistalta.

Laskentojen mukaan metsäkanalintujen pesinnät onnistuivat vaihtelevasti tänä vuonna. Isossa osassa Suomea lintukannat ovat yhä lähellä aallonpohjaa.

Paikoin lintukannat ovat heikentyneet, mutta osalla alueista pesinnät ovat onnistuneet tänä vuonna keskimääräistä paremmin. Maa- ja metsätalousministeriö esittää, että metsästystä on edelleen rajoitettava osassa Suomea. Joillakin alueilla rajoituksia voidaan kuitenkin keventää viime vuodesta.

Teeren metsästysaikoihiin kiristyksiä Lapissa

Esityksessä ehdotetaan, että metso on rauhoitettu Varsinais-Suomessa ja osassa Uudenmaan kunnista. Metson metsästysajaksi esitetään kuukauden jaksoa alkaen 10. syyskuuta muun muassa Kanta-Hämeessä, Keski-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Päijät-Hämeessä.

Kuukauden metsästysjakso metsolle on myös osassa Keski-Suomea, Kainuuta, Pohjois-Karjalaa, Pohjois-Pohjanmaata ja Uuttamaata. Teeren rauhoitukseen esitetään tiukennuksia Lappiin. Teeri halutaan rauhoittaa Keski- ja Pohjois-Lapissa.

Osassa maata teeren metsästysajaksi esitetään kuukauden jaksoa alkaen 10. syyskuuta muun muassa Etelä-Pohjanmaalla, Kainuussa, Kanta-Hämeessä, Keski-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla, Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa, Päijät-Hämeessä, Satakunnassa sekä osassa Lappia ja Pohjois-Pohjanmaata. Muualla maassa teeren metsätysajaksi on kaavailtu 10.9.–31.10.

Pyy on täysin rauhoitettu osassa Lappia. Pyyn metsästyksessä esitetään kuukauden metsästysaikaa 10. syyskuuta alkaen Kainuuseen, Pohjois-Karjalaan, Pohjois-Pohjanmaalle ja Pohjois-Savoon sekä osaan Lappia. Muualla maassa pyytä saa metsästää lokakuun loppuun.

Riekon metsästykseen ei ole tulossa muutosta. Riekkojahti on salllitua vain Lapissa Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa. Muualla maassa riekko on rauhoitettu.

Muun muassa riistanhoitoyhdistykset antavat nyt lausuntoja asetusluonnoksesta. Maa- ja metsätalousministeriön tavoitteena on antaa lopullinen asetus metsästysrajoituksiin syyskuun alussa. Asetus tulee viimeistään 6. syyskuuta.

Metsäkanalintujen tarkat metsästysajat ovat luettavissa asetuksen vahvistamisen jälkeen riista.fi-sivustolla.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oulussa tehtiin erittäin harvinainen löytö – maasta kaivettiin astia, joka saattaa olla kivikauden lapsen valmistama

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 18 - 15:54
Kivikauden keskusRisto Degerman / Yle

Kierikin muinaiskylä Iijoen varressa nykyisen Yli-iin alueella on ollut vilkas kylä, jonka asukkaat saivat elantonsa pääasiassa mereltä, jonka aallot huuhtoivat Kierikin rantoja 6000 - 5000 vuotta sitten.

Pääelinkeino on ollut kalastus ja hylkeiden pyynti, josta on vieläkin jäänteenä maassa vanhojen asuinpaikkojen lähistöllä olevat pienet luunkappaleet.

Nykyisin muinasikylä toimii museona ja kivikauden tutkimuskeskuksena, jossa järjestetään kesäisin säännöllisesti myös yleisökaivauksia.

Yli-Iin kivikautisesta Kierikinkylästä Oulusta on löydetty 5500 vuotta vanha saviastia. Löytö on hyvin poikkeuksellinen. Yleensä rikkoutuneen saviastian kappaleista ei pystytä yhdistämään kokonaista.

Kierikkikeskuksen arkeologi Sami Viljanmaa onnistui kuitenkin kokoamaan alueelta kesän aikana löydetyistä yhteensä 50 erillisestä ruukunkappaleesta lähes kokonaisen savikupin.

– Tästä saadaan hyvin paljon tietoa siitä, minkätyyppisiä astioita kivikaudella on käytetty. Astian koristelu on ehkä hieman haparoivaa. Voisin kuvitella, että sen valmistamisessa on saattanut olla asialla kivikauden lapsi, Viljanmaa pohtii.

Arkeologi Sami Viljanmaa on tyytyväinen kesän kaivausten tuloksiin. Yhden kokonaisen savikupin osien löytyminen on poikkeuksellista.Risto Degerman / Yle Tutkittavaa riittää vielä kymmeniksi vuosiksi

Oulun Yli-Iissä Iijoen rannalla sijaitseva Kierikin alue kätkee maaperäänsä jopa kymmeniätuhansia arkeologisia jäänteitä vanhan kivikautisen kylän elämästä.

Suuri osa jäänteistä on paikalla syötyjen eläinten luiden kappaleita. Kivikaudella merenrannalla joen suistossa sijainnut kylä sai elantonsa pääasiassa pohjoisella merialueelle elävistä hylkeistä.

Tästä saadaan hyvin paljon tietoa siitä, minkätyyppisiä astioita kivikaudella on käytetty. Sami Viljanmaa

Kaivauksissa löytyy runsaasti myös erilaisten työvälineiden kuten kivikirveiden ja metsästysaseiden kappaleita sekä pieniä saviastioiden siruja.

– Kaivettavaa on runsaasti, sillä pelkästään Kierikinkankaan asuinalueelta tunnetaan noin 40 kivikautisen asumuksen jäännöstä. Vuodessa tutkimme noin yhden neljänneksen asumuksesta. Jos etenemme tällä tahdilla, työt jatkuvat arviolta vuoteen 2200 saakka, Sami Viljanmaa laskeskelee.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tunnistettavat verinäytteet kaatopaikalla aiheuttivat laajan selvityksen: eivät ole peräisin Keski-Pohjanmaan keskussairaalasta

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Elokuu 18 - 15:07

Kokkolassa Ekoroskin Storkohmon jäteasemalla lojuneet verinäytteet saivat Keski-Pohjanmaan keskussairaalan selvittämään, ovatko putket peräisin sairaalan laboratoriosta. Sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten alueella laboratoriotoimintaa hoitaa Nordlab.

Nordlab Kokkolan aluelaboratorion johtaja Jukka Saarimies sanoo, että havainto kaatopaikalla otettiin heti vakavasti. Näyteputkista otetuista kuvista käy ilmi, että verinäytteet eivät ole Soiten alueelta. Asian paljasti muun muassa se, että putket olivat erilaisia kuin Nordlabin käyttämät.

– Lisäksi näytetarrassa oli hyvin monta erilaista elementtiä kuin meillä: merkintöjä putken tyypistä ja viivakoodi sekä näytenumero ovat erilaisia. Myös päivämäärän merkintä oli erilainen. Kaatopaikan putkessa oli piste päivämäärän ja kuukauden välissä, meillä pistettä ei ole käytössä, Saarimies kertoo.

Saarimies toteaa, että joka tapauksessa näyteputkien lojuminen kaatopaikalla on potilaiden kannalta vakava asia.

– Prosessi on jossain vaiheessa mennyt pieleen, kun tarkoitus on kuitenkin ollut haudata putket. Siksi mekin teimme monella taholla selvitystyötä oman prosessimme osalta, että toimiiko se.

Ekorosk sai haudata riskijätettä, muun muassa verinäytteitä, poikkeusluvalla Storkohmon jäteasemalle kesäkuun loppuun saakka. Uutta lupaa on haettu, mutta lupia myönnetään aiempaa niukemmin, sillä orgaaninen jäte halutaan mahdollisimman hyvin kiertoon.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kaatopaikalla lojui näyteputkia nimineen ja henkilötunnuksineen Kokkolassa – sairaala pitää vakavana virheenä

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Elokuu 17 - 14:20

Toistakymmentä verinäytettä on jäänyt nähtäville riskijätteen hautauspaikan liepeille Kokkolan Storkohmon jäteasemalla. Verinäyteputkista pystyi lukemaan muun muassa potilaan nimen, henkilöturvatunnuksen ja näytteenottopäivän.

Keski-Pohjanmaan keskussairaalan sairaalainsinööri Jukka Mäkelä pitää henkilötietojen näkymistä vakavana virheenä. Mäkelän mukaan vastaavaa ei ole aiemmin tullut sairaalan tietoon.

– Virhe on alan kannalta tuomittava. Ei näitä pitäisi tulla. Alan luonteeseen kuuluu jyrkkä ihmisten tietojen salassapito. Silloin kun siinä tulee ongelmia, suhtaudumme siihen vakavasti, Mäkelä toteaa.

Myös sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Mikko Paunio sanoo, ettei henkilötietojen näkyminen ole hyväksyttävää. Paunion mukaan riskijäte pitäisi haudata niin syvälle, ettei potilaiden henkilötietoja voi nähdä.

Nykyiset näytteet viedään Riihimäelle

Storkohmon jäteaseman toimintaa pyörittää Ekorosk. Yhtiöllä on ollut poikkeuslupa riskijätteen hautaamiseen kesäkuun loppuun. Todennäköisesti kaatopaikalla nähdyt verinäytteet ovat siis peräisin ajalta ennen kesä-heinäkuun vaihdetta. Heinäkuun alusta lähtien alueen riskijäte on mennyt poltettavaksi Riihimäelle.

– Tämänhetkinen prosessi on kunnossa, sairaalainsinööri Jukka Mäkelä vakuuttaa.

Keskussairaala aikoo kuitenkin selvittää, missä vaiheessa ja miksi virhe on sattunut. Sairaalan selvitykset osoittivat myöhemmin, etteivät näyteputkilot ole peräisin keskussairaalasta.

Verinäytteet kulkevat pussitettuina

Verinäytteiden matka jätteenkäsittelyyn on monivaiheinen. Laboratoriossa jätteet lajitellaan esimerkiksi riskijätteeseen ja energiajätteeseen.

Sairaalainsinööri Jukka Mäkelän mukaan riskijäte laitetaan tavalliseen roskakoriin, jossa on muovipussi. Siivoojat kuljettavat riskijätteen pussissa suurempaan pönttöön, joka on lukittujen ovien takana jätteen lajittelukeskuksessa. Sieltä jätekuljetusautot kuljettavat riskijätteet nykyisin polttoon Riihimäelle. Vielä kesäkuussa riskijäte kuljetettiin Storkohmoon haudattavaksi. Silloin esimerkiksi verinäytteet haudattiin pusseineen maahan.

Mäkelä epäilee, että verinäytteet ovat voineet päätyä pussien ulkopuolelle käytännön syystä. Jäteasemalla näkyvillä olleet toistakymmentä verinäytettä ovat vain pieni osa laboratoriotoiminnassa syntyvästä riskijätteestä.

– Mittakaavaan nähden voisin päätellä, että hautauksessa on tullut virhe, kaikki pussit eivät ole menneet monttuun. Jätteidenkäsittelyssä muovipusseja käsitellään raskailla työkoneilla. Eihän pussien kestävyyttä mikään voi taata, Mäkelä sanoo.

Ekorosk ei pidä ongelmana: alue vartioitu ja suojattu

Käyttöpäällikkö Tommy Nordström Ekoroskilta sanoo, että jätteenkuljettaja tuo jätteen pakattuna monttuun saakka. Silloin kipattaessa tai muuten siirrettäessä pussit voivat toki hänen mukaansa hajota.

Ainoa Ekoroskin käsissä oleva parannuskeino olisi Nordströmin mukaan montun peittäminen nykyistä tiuhempaan. Hän ei kuitenkaan pidä näkyvillä olleita henkilötietoja tietoturvariskinä, vaan muistuttaa, että kyseessä on syrjäinen paikka ja valvottu alue.

– Tästä kulkee ohi yksi yleinen tie, ympärillä on metsää ja suota. Alue on vartioitu ja osittain aidattu, portti on suljettu aukioloaikojen ulkopuolella, täällä on kameravalvonta ja paikalla käy vartiointiliike, Nordström luettelee.

– Tässä on nyt tehty kärpäsestä härkänen.

Kaatopaikan penkojia Nordström ei ole nähnyt Storkohmossa. Tätä selittää hänen mukaansa se, että kaikki arvokas otetaan talteen jo ennen jäteasemaa.

– Siellä on vuorivillaa, jotain muovia ja muuta jätteen jäämistöä. Siellä ei ole kokonaisia tavaroita, ei mitään mikä kiinnostaisi ketään.

Nordström vertaa näyteputkien tilannetta siihen, että valkoisissa jätepusseissa on kuitteja, valokuvia ja muuta tavaraa, jotka voivat tulla näkyviin lajitteluhallissa pussien hajotessa.

– Sekin tapahtuu suljetulla alueella, jonne ei ole asiaa kellään, sanoo Nordström.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Suomen metsistä kaadetaan 255 karhua – metsästys alkaa sunnuntaina

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 17 - 14:08

Luonnonvarakeskuksen karhukanta-arvion mukaan Suomen karhukanta on runsastunut edellisvuoteen verrattuna. Kasvua on tapahtunut erityisesti maan itäosissa. Aikuisia karhuja on nyt Suomessa noin 1700.

Suomen riistakeskus on myöntänyt yhteensä 170 poikkeuslupaa karhun kannanhoidolliseen metsästykseen eri alueilla. Poikkeuslupien lisäksi poronhoitoalueella voidaan kaataa alueellisen kiintiön nojalla 85 karhua, joista 25 läntisellä ja 60 itäisellä poronhoitoalueella.

Lupamäärä kasvoi erityisesti Pohjois-Karjalassa, jonne myönnettiin 87 kannanhoidollista poikkeuslupaa. Myös Etelä- ja Pohjois-Savon alueilla lupamäärät ovat edellisvuosia suuremmat.

Karhuja vähennetään hirvi-, peura- ja mehiläisalueilla

Kaatolupia on myönnetty eniten alueille, joissa karhukanta on tihein ja kannan vähentämiselle on tarve. Itäisessä Suomessa on luvissa huomioitu myös karhujen vaikutus hirvikantaan. Kainuussa, Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla poikkeuslupia on suunnattu metsäpeura-alueelle. Kannanhoidollisia lupia on tänä vuonna myönnetty myös alueille, joissa karhujen aiheuttamat mehiläispesävahingot ovat olleet kasvussa.

Poronhoitoalueen ulkopuolella karhunkaadoista on ilmoitettava joko Oma riista -palvelun avulla tai sähköpostitse poikkeusluvan myöntäneelle Suomen riistakeskuksen aluetoimistolle. Saalisilmoitus on tehtävä ensimmäisenä arkipäivänä siitä, kun karhu on tullut pyydystetyksi.

Poronhoitoalueella metsästäjien tulee seurata karhukiintiön täyttymistä ja tehtävä saalisilmoitus välittömästi jokaisen kaadon jälkeen. Kiintiön täyttymistä voi seurata Suomen riistakeskuksen internetsivuilla www.riista.fi. Alueellisten kiintiöiden mahdollisesta täyttymisestä tiedotetaan erikseen.

Käytännössä Oma riista -palvelun avulla on ilmoitettu jo suurin osa karhusaaliista.

Karhuja metsästetään seurueissa

Karhua metsästetään Suomessa pääsääntöisesti pysäyttävien koirien avulla seuruemetsästyksenä. Otson metsästyksen tavoitteena on ylläpitää karhukannassa ihmispelkoa ja ihmistoimintoja väistävää käyttäytymistä. Metsästystä tulisikin kohdentaa huolellisella valikoinnilla yksilöihin, jotka aiheuttavat esimerkiksi mehiläis- tai rehupaalivahinkoja tai liikkuvat asutuksen tuntumassa.

Suomen riistakeskus suosittaa, että tarvittaessa mesikämmenjahdin aloitusta viivästytetään ja osaa poikkeusluvista säästetään, jotta on mahdollista kohdistaa pyyntiä vahinkoja ja ongelmia aiheuttaviin yksilöihin.

Karhunkaatoluvat alueittain
  • Itäinen pronhoitoalue 60
  • Läntinen poronhoitoalue 27
  • Pohjois-Karjala 87
  • Kainuu 16
  • Kaakkois-Suomi 10
  • Etelä-Savo 25
  • Keski-Suomi 11
  • Pohjois-Savo 7
  • Oulu 1
  • Pohjanmaa 10
  • Pohjois-Häme 3
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kaksi koululaista jäi auton alle samana päivänä Oulussa – molemmat onnettomuudet tapahtuivat suojatiellä

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 17 - 13:02

Oulussa sattui keskiviikkona kaksi eri onnettomuutta, joissa molemmissa lapsi jäi auton alle suojatiellä.

Toinen tapauksista sattui Metsokankaalla iltapäivällä. 8-vuotias polkupyörällä liikenteessä ollut koululaispoika oli ylittämässä suojatietä, kun auto törmäsi häneen.

– Poika lensi auton yli noin 11 metriä, mutta kypärä pelasti hänet pahoilta vammoilta, Oulun poliisilaitoksen rikoskomisario Nina Similä kertoo.

Similän mukaan auton kuljettaja ei ollut havainnut poikaa ennen kuin törmäys sattui. Poika sai vammoja kasvojen alueelle ja hänet toimitettiin sairaalaan. Poliisi tutkii onnettomuutta. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Kaleva torstaina.

Toinen onnettomuus tapahtui keskiviikkona Oulun keskustassa. Noin 10-vuotias lapsi oli ylittämässä katua suojatietä pitkin, kun kääntymässä ollut henkilöauto törmäsi häneen. Auton kuljettaja jatkoi törmäyksestä huolimatta matkaansa, mutta poliisi tavoitti hänet myöhemmin. Kuljettajaksi osoittautui mies, jolla ei ollut voimassaolevaa ajo-oikeutta.

Poliisin tietojen mukaan lapsen saamat vammat eivät olleet vakavia.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Juliuksen 40 kilometrin harjoitusmatkat ovat nyt historiaa – pikkukunta sai parissa vuodessa nousuun oman pesäpalloharrastuksen

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Elokuu 17 - 10:15

Vielä viime kesänä Julius Elgland joutui kulkemaan tuoreen harrastuksensa pesäpallon takia harjoituksissa runsaan 40 kilometrin päässä. Tänä vuonna paikka löytyi jo oman kunnan joukkueesta, kun pieni keskipohjalainen Perhon kunta on saanut lajin harrastuksen nousuun pöhinällä:

– Me aloittelimme täällä Perhossa kolmisen vuotta sitten, jolloin lapsia oli kuusi harrastamassa. Nyt heitä riittää kahteen pienpesisjoukkueeseen. Hyvältä näyttää, sanoo Juliuksen äiti Niina Elgland.

10-vuotias Julius pelaa nyt Perhon Kirin E-junioreissa. Äiti on mielissään, että pojalle löytyi harrastus.

– Se on tosi hyvä juttu. Tosi innolla kannetaan musta-keltaista pukua päällä joka paikassa, naurahtaa pesismamma.

Elglandin kotikylällä ja monella muulla kylällä ei kuitenkaan asu riittävästi samanikäisiä lapsia, jotta harrastaa voisi kodin lähellä. Sen vuoksi seuran järjestämät harjoitukset kuntakeskuksessa ovat pelin elinehto.

– Onneksi tänä vuonna Torpan Timo on pitänyt pesiskoulua. Ja Joonas ja Julia Riihimäki ovat joukkueen pelijohdossa mukana ja hengailevat lasten kanssa.

Timo Torppa syöttää Tilda Kellokoskelle. Antti-Kalevi Takala odottaa vuoroaan Perhon uudenkarhealla tekonurmella.Kalle Niskala / Yle

"Hengailulle" on jo toisena vuonna hyvät olosuhteet, sillä kunta on investoinut uuteen hiekkatekonurmeen kirkonkylällä. Muitakin liikuntapaikkoja on pantu kunnassa kuntoon.

Niina Elgland myöntää, että lapsen harrastus vaatii myös vanhemmilta aikaa.

– Koska kodin lähellä ei asu pesiskaveria, Julius toivoo toisinaan, että lähdetään syöttelemään. Sitten lasta tuodaan pesisharkkoihin, ja mennään mukaan pelimatkoille. Perhosta on pitkä matka: Oulainen vajaa 200 kilometriä, Kärsämäki 150, Haapajärvi 130 kilometriä. Se vaatii aika lailla, mutta niinhän ne kaikki lasten harrastukset vaativat. Itse olen tosi mielissäni että lapsi pelaa, joten en voi valittaa.

– Nyt näyttää siltä, ettei Juliuksen innolle näy loppua. Hän on tosi innoissaan tämän homman kanssa, myhäilee pesismamma.

Nousu on rakennettu junioritasolla

Perhon uudella hiekkatekonurmella kipittää parin pienen pesäpallojoukkueellisen verran lapsia ja nuoria. Onnistuneet lyönnit kopsahtelevat mailaan ja kotijuoksun saajille hurrataan.

Kiitosta parissa vuodessa virinneestä innostuksesta ei voi suunnata kunnan maineikkaalle pääsarjajoukkueelle, koska sellaista ei ole.

Eveliina Rauma lyöjän paikalla.Kalle Niskala / Yle

Into on synnytetty juniori- ja jopa taaperotasolta.

Mukana on ollut joukko omistautuneita perheitä, joiden jälkikasvu on halunnut opetella Suomen kansallispeliksi tituleeratun pelin saloja. Pesäpalloharrastus on lähtenyt viriämään erityisesti maakunnallisen lajiyhdistyksen sekä paikallisen urheiluseuran, Perhon Kirin, avulla. Kunta on auttanut järjestämällä olosuhteet eli hiekkatekonurmen kunnan sydämeen.

Pallo ensin haltuun

Pesäpallo on vasta-alkajalle hankala laji. Ei voi vain mennä yksinään pihalle ja alkaa pelata. Kopitella voi, ja itselleen syöttäminen onnistuu, mutta varsinaiseen peliin tarvitaan enemmän väkeä.

Ensin on myös opittava lyömään, juoksemaan ja ottamaan kiinni sekä havaitsemaan, milloin mitäkin kannattaa tehdä. Sitä varten esimerkiksi Perhossa on järjestetty pesäpallokouluja. Pienet taaperot ovat saaneet tutustua lajiin leikkimielisesti isojen pallojen ja kookkaiden mailojen kanssa.

Aatu Lassila juoksemassa kotiin.Kalle Niskala / Yle

Lajiin on kehitelty myös lapsille ja vasta-alkajille sopiva pelaamisen muoto, pienpesis. Siinä esimerkiksi joukkue ja kenttä ovat tavallista pienempiä. Paula Kivinen Keski-Pohjanmaan Pesiksestä kiittelee, että pienpesistä pelatessa lapset eivät joudu odottelemaan ja seisoskelemaan, vaan pääsevät heti toimintaan kiinni.

Perholainen Joonatan Karhukorpi innostui pesäpallosta katsomalla sitä.

– Mä katoin kerran pesäpalloa, niin se näytti aika kivalta alkaa harrastaa. Siinä saa lyödä ja alkaa juoksemaan tonne kentälle.

Jessica Jänkä taas tutustui lajiin, koska oma isä pelaa sitä.

– Kiinni ottaminen on kivointa, kun saa nostaa kättä. Kaikki pesäpallossa on tosi kivaa. Kaikkea kyllä pitää harjoitella tosi paljon.

Eveliina Rauma pyrkimässä kentälle.Kalle Niskala / Yle
Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Leo Vimpari aikoo pakastaa miljoona kiloa hillaa – "On kansallinen häpeä, ettei marjoja kerätä soilta pois"

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 17 - 05:56

Hilloja on soilla vaikka millä mitalla, mutta huomattava osa marjanostajista ympäri maan on ilmoittanut lopettaneensa hillan ostamisen tälle kesälle. Varastot ovat täyttyneet ennätysajassa hyvän hillasadon vuoksi. Ranualla hillaa ostetaan vielä kuluvan viikon ajan.

Oululainen marja-alan veteraani Leo Vimpari on sitä mieltä, että tämä ei vetele. Hän on päättänyt ostaa kaiken hillan, mitä marjastajat hänelle tarjoavat. Tavoitteeksi mies on asettanut miljoona kiloa.

– On kansallinen häpeä, ettei marjoja kerätä soilta pois, vaan jätetään mätänemään sinne. Soille on menossa läjäpäin hillastajia, jotka olisivat valmiita keräämään satoa myyntiin saakka, Vimpari sanoo ja jatkaa:

– Olen entinen marjatilallinen. Minulla on varastotilaa nytkin 70 000 kilolle hilloja.

Keltainen hilla on nyt marjastajan kultaa.Juhani Valli

Vimpari on vakuuttunut siitä, että hillat säilyvät pakkasessa hyvänä vaikka kuinka pitkään.

– Löysimme taannoin vaimoni kanssa pakasteesta kymmenen vuotta vanhan hillarasian. Testasimme sen uusien hillojen kanssa. Makueroa ei löytynyt. Hilla säilyy pakastettuna vuosikausia. Myyn marjat sitten, kun niistä saa hyvän hinnan.

Leo Vimparin marjankeräysautot starttaavat ympäri Kainuuta, Pohjois-Pohjanmaata ja Lappia tulevana viikonloppuna.

Oululaismies kuvailee miljoonan kilon hillahaastettaan kovaksi, mutta uskoo hankkeen toteutuvan.

– Rahaakin olen varannut hillan ostamiseen kaksi isoa säkillistä. Jos ne loppuvat, haen lisää.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Hanna menetti miehensä ja putosi surun suohon vuosiksi – nyt hän auttaa muita äkillisesti omaisensa menettäneitä

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 16 - 19:17

"Olin polvillani hangessa keskellä yötä. Huusin taivaalle itkunsekaista huutoa niin paljon kuin minusta vain lähti. Se oli täynnä tuskaa."

Näin Hanna Ikonen muistelee tunteneensa miehensä kuoleman jälkeen kirjassaan Pieni pala taivasta.

Sanat, joita itkun seasta erotin, olivat: "Miksi isi jätit minut? Tule takaisin!" Hanna Ikonen: Pieni pala taivasta

Hanna päätyi kirjoittamaan kokemuksistaan esiinnyttyään ensin Ylen SuomiLOVE -ohjelmassa. Jouluaattona esitetystä jaksosta kumpusi paljon yhteydenottoja, joissa Hannaa kiiteltiin vertaistukena toimimisesta. Kirja syntyi niiden rohkaisemana.

Kirjoittaminen oli Hannan tapa yrittää käsitellä puolisonsa Kimmon kuolemaa.

– Purin surua kirjoittamalla, hän kertoo.

Oikeasti hän olisi kertomansa mukaan tarvinnut ammattiapua surunsa käsittelyyn.

Syksyllä Hannan puolison kuolemasta tulee kuluneeksi seitsemän vuotta. Nyt hän tietää olevansa asian kanssa sinut ja haluaa auttaa muita vastaavaan tilanteeseen joutuneita.

Ventovierailta luottamusta

Kirjan julkaisun jälkeen Hanna Ikosen sähköpostiin on alkanut tulla yhteydenottoja naisilta, joita hänen tarinansa on koskettanut. Moni heistä toivoo vertaistukea vaikeassa elämäntilanteessaan.

Yhteydenottojen taustalla on kuoleman lisäksi esimerkiksi avioeroja, väkivaltaa ja alkoholiongelmia.

Äiti meni menojaan ja eli omaa elämäänsä, piti hauskaa. Hanna Ikonen: Pieni pala taivasta

Hanna on ollut yhteydenottojen määrästä hieman hämillään, mutta myös kiitollinen. Ne osoittavat valtavaa luottamusta, jota ventovieraat ihmiset häntä kohtaan tuntevat.

– Nämä sähköpostit ovat sellaisia, että en tule koskaan näyttämään näitä kenellekään, Hanna sanoo ja pitelee samalla tietokonettaan.

Viestit ovat myös paljastaneet, kuinka yksin monet ihmiset ovat hädän ja surun keskellä, Hanna sanoo. Niin hän oli itsekin.

Pakomatkalla omasta elämästä

Hanna oli päätynyt itkemään pahaa oloaan Olhavan hautausmaan parkkipaikalle keskellä yötä talvella. Tuo kerta oli yksi niistä, jolloin hän oli jälleen paennut ahdistavaksi käynyttä kotiaan ja poikaansa Henryä, jolle ei halunnut näyttää ylitsepääsemätöntä surua.

Hanna Ikonen ja hänen Henry-poikansa etääntyivät toisistaan surun keskellä.Marko Siekkinen / Yle

Hanna jäi leskeksi 35-vuotiaana. Hänen miehenä kuoli yllättäen sydänkohtaukseen 37-vuotiaana. Heidän 15-vuotias poikansa Henry oli kotona sairauskohtauksen sattuessa.

Isän ja puolison menetys oli äidille ja pojalle niin kova koettelemus, että siitä toipuminen kesti pitkään, Hannan mukaan kolmisen vuotta. Henry menetti samalla parhaan kaverinsa ja rakkaan harrastuksen jokkisautojen parissa.

Kyllä asiat täytyy kohdata ja käsitellä, että voi jatkaa matkaansa eteenpäin. Hanna Ikonen: Pieni pala taivasta

Hanna ja Henry eivät pystyneet puhumaan tapahtuneesta, eivätkä käsittelemään suruaan. He etääntyivät toisistaan vuosiksi. Henryn koettelemuksesta puhuminen tuntuu Hannasta edelleen vaikealta, vaikka äidin ja pojan välit ovat nykyään kunnossa.

Tyhjästä kodista bilettämään

Hanna työskenteli tuolloin sosiaali- ja terveysalalla auttamistyössä ja osasi hakea apua Henrylle, muttei itselleen. Hän näytteli vahvaa ja vakuutteli selviävänsä, vaikka paha olo velloi hänen sisällään.

– Pystyin esittämään, että kaikki on hyvin, ja sitten kohtasin surun ja pahan olon yksin.

Hanna kertoo kuulleensa tuolloin ihastelua siitä, kuinka hyvin hän oli selvinnyt menetyksestään. Tueksi tarkoitetut sanat tuntuivat kuitenkin pahalta.

– Kuulin kommentteja, ettei se kauan surrut, mutta kyllä minä surin, Hanna sanoo kyynelten virratessa poskille.

Menin eteenpäin ylienergisenä ja aivan eri ihmisenä kuin oikeasti olin. Hanna Ikonen: Pieni pala taivasta

Hanna kertoo päässeensä pahasta olostaan eroon vasta sen jälkeen, kun uskalsi kunnolla kohdata itsensä, kotinsa ja tapahtuneen. Sitä ennen väliin mahtui kausi, jolloin hän pakeni tyhjää kotia baareihin ja uusien ystävien luo. Ne eivät kuitenkaan tuoneet helpotusta oloon. Päinvastoin, kotona muutoin viihtyvä Hanna kertoo.

Surutyön ammattilaisille on kysyntää

Surun alkaessa helpottaa Hanna vaihtoi työtä ja opiskeli ensiapukouluttajaksi. Uusi ammatti kertoo osaltaan Hannan tarpeesta auttaa muita. Nyt hän opiskelee jälleen lisää ja suunnittelee omien sururyhmien perustamista.

– Varsinkin täällä pohjoisessa niitä on vähän tarjolla, mutta kysyntää näyttäisi olevan, Hanna perustelee ja lisää, että toimisi itse sekä vertaistukena että ryhmien vetäjänä.

Henry-poika jatkoi harrastustaan isänsä kuoleman jälkeen.Marko Siekkinen / Yle

Hanna näkee, että erilaisille surutyön ammattilaisille olisi tarvetta muutenkin. Oman puolisonsa kuoleman jälkeen hoidettavana oli paljon asioita, joihin olisi kaivannut ulkopuolista apua. Läheisen kuoleman jälkeen moni asia voi tulla yllätyksenä ja vaikeuttaa arjesta selviämistä.

Jos olisin ollut viisas ja voinut toimia oikein, olisin hakenut itselleni ammattiapua. Voi olla, että näiltä tunteilta ja sydämen viilloilta olisi vältytty. Hanna Ikonen: Pieni pala taivasta

Hanna muistelee järkyttyneensä mennessään ensimmäistä kertaa puolisonsa kuoleman jälkeen nostoautomaatille. Automaattiin oli ilmestynyt teksti, että hänen tulisi ottaa yhteyttä pankkiin. Puolisoilla oli ollut yhteinen tili, joka oli laitettu kiinni.

– Tosi moneen paikkaan piti jaksaa ottaa yhteyttä, ja ne kaikki koskivat sitä menetystä. Se oli hirveän raskasta.

Kuoleman ja rahan yhdistäminen vaikeaa  

Myös rahasta puhuminen läheisen kuoleman jälkeen voi tuntua vaikealta, Hanna sanoo. Hautajaismenot ovat yllättävän suuria, eikä hautaustoimistojen kilpailuttaminen ole ensimmäisenä mielessä, vaikka se kannattaisikin.

– Itse uskalsin pyytää halvinta mahdollista arkkua, mutta ymmärrän että moni ei, vaikka rahasta olisikin tiukkaa.

Pelkäsin ja pakenin kuitenkin itseäni ja itseni kohtaamista. Hanna Ikonen: Pieni pala taivasta

Hanna laskee Kimmon hautajaiskuluihin menneen noin 6 000 euroa, vaikka kyläläiset järjestivät muistotilaisuuden talkoovoimin. Monille tuhansiin euroihoin nousevat maksut ovat liikaa.

– Näissäkin käytännön asioissa voisin olla apuna, Hanna pohtii.

Hanna haluaa auttaa muita äkillisen surun kohdanneita. Marko Siekkinen / Yle

Kun Hannalta kysyy, mitä hän itse saa ventovieraiden auttamisesta, vastaus on selvä.

– Itselleni valtavan hyvän mielen.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Riskialueen päiväkodit saivat ohjeet tuhkarokon varalta: lapsen vointia kysyttävä päivittäin, käsiä ja leluja pestävä hyvin

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Elokuu 16 - 18:25

Pietarsaaressa päiväkodit ovat saaneet ohjeet tuhkarokkoepidemian varalta. Riski epidemiaan on suuri, koska alueella on paljon rokottamattomia lapsia. Asiantuntijat ovat varoittaneet, että yksikin tautitapaus voi laukaista alueella epidemian.

Käytännössä tautia vastaan voidaan taistella pääasiassa hyvällä hygienialla. Päiväkotien ohjeistus neuvoo huolehtimaan esimerkiksi käsien ja lelujen tarkasta pesusta. Lisäksi hoitajien pitää tiedustella päivittäin lapsen vointia vanhemmilta. Jos lapsella on infektio-oireita, hänen täytyy jäädä kotiin.

Tuhkarokon oireet

Tuhkarokko alkaa hengitystieinfektion oireilla, eli alkuun voi olla yskää, nuhaa, kuumetta, silmätulehduksia ja silmien valonarkuutta.

Muutaman päivän jälkeen poskien limakalvoilla voidaan nähdä vaaleita täpliä.

Varsinainen ihottuma ilmaantuu 3–5 vuorokauden kuluttua ensioireista. Ensin ihottumaa tulee korvien taakse, mistä se leviää kasvoille ja vartalolle.

Jos lapsi sairastuu päivähoidossa ja hänellä epäillään tuhkarokkoa, lapsi eristetään muista siihen saakka, että vanhemmat hakevat hänet kotiin.

Tuhkarokkoa epäiltäessä otetaan aina yhteys terveydenhuoltoon. Ensin yhteys suositellaan ottamaan puhelimitse, jotta ehkäistään tartunnan leviäminen vastaanotolla.

Hoitajien rokotukset kuntoon

Perussairauksia potevien lasten kuten diabeetikkojen hoitajilta vaaditaan MPR-rokotteen ottamista, kertoo Pietarsaaren päivähoidon johtaja Tom Enbacka. Jos hoitaja kieltäytyy rokotteesta, hänet siirretään työskentelemään osastolle, jossa lapsilla ei ole perussairauksia.

Jos päiväkotilapsilla todetaan yksittäisiä tuhkarokkotapauksia, sosiaali- ja terveysvirasto antaa perheelle ja päivähoidolle lisäneuvoja. Tuhkarokolle altistuneet jäljitetään ja taudin leviäminen pyritään ehkäisemään.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oululaiselta autiotilalta tehty luurankolöytö on hyvin poikkeuksellinen – kuolleiden hevosten kohtalo yhä epäselvä

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 16 - 14:33

Hevosten luurankojen löytyminen hylätyltä autiotilalta on herättänyt ihmetystä ja järkytystä Oulussa.

Erikoislaatuinen tapaus tuli julki, kun löydöksestä julkaistiin YouTube-video. Sen oli taltioinut kuvaaja, joka harrastaa hyläyttyjen rakennusten filmaamista.

Autiotilan sijainnin tiennyt Reea Kokko meni käymään paikalla ja kauhistui näkemästään.

– Karmivalta tuntui. Luut itsessään nyt ovat vain luita, mutta kun miettii hevosten kohtaloa ja mitä niille on tapahtunut… Kuinka kauan ne ovat kärsineet?, hän pohtii.

Karmivalta tuntui. Reea Kokko

Kokko kertoo käyneensä autiotilalla edellisen kerran runsaat kymmenen vuotta sitten, jolloin tallissa ei vielä ollut raatoja. Hän muistelee, että hieman myöhemmin autiotilalle johtavan pihatien varteen oli ilmestynyt kaadettuun puuhun kiinnitetty lappu, jossa varoitettiin alueelle viritetyistä karhuraudoista.

Kyläläisillä on käsitys, että autiotilan omistaja on ollut hevosihmisiä. Pihalla näyttää seisovan hylättynä myös hevoskuljetuksiin sopivaa kalustoa.

Asiasta on tehty sittemmin poliisille tutkintapyyntö, ja rikospaikkatutkinta on alkamassa tällä viikolla.

Tutkinnassa on määrä selvittää hevosten lukumäärä sekä ne olosuhteet, joissa eläimet ovat kuolleet. Silminnäkijöiden mielestä raatojen joukossa on aikuisia hevosia ja ainakin yksi varsa. Tässä vaiheessa poliisi on vaitonainen autiotilan tarkasta sijainnista, eikä kommentoi tapausta tarkemmin.

Poikkeuksellinen tapaus  

Useiden hevosten menehtyminen talliinsa on Suomessa hyvin harvinainen tapaus, arvioi asiantuntijaeläinlääkäri Reija Junkkari Suomen Hippos ry:stä. Suomen Hippos ry on suomalaisen raviurheilun ja hevoskasvatuksen valtakunnallinen keskusjärjestö.

– Tiedossani ei ole aikaisempaa tapausta tässä laajuudessa, Reija Junkkari sanoo.

Junkkarin mukaan Suomessa tulee silloin tällöin esiin hevosen nälkiintymistapauksia. Tällaisten yksittäistapausten taustalta löytyy tyypillisesti hevosen omistajan pidempiaikaisia ongelmia, hän muistelee.

Tiedossani ei ole aikaisempaa tapausta tässä laajuudessa. Reija Junkkari

Tapaus on harvinaislaatuinen myös poliisin näkökulmasta.

Oulun tapauksen tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Markus Kiiskinen Oulun poliisilaitokselta muistaa viime vuosilta vain yhden hevosiin liittyvän eläinsuojelurikoksen.

– Viime vuonna löydettiin yksi hevonen huonossa kunnossa. Toissa vuonna löytyi kymmeniä nautoja hylättynä, joista osa jouduttiin lopettamaan heikon kunnon takia, Kiiskinen kertaa.

Tutkinnan myötä selviää myös, onko tapauksen osalta jo syyteoikeus vanhentunut.

– Jos kyseessä ei ole törkeä eläinsuojelurikos, syyteoikeus vanhenee muutamassa vuodessa.

Hevosten luurankojen löytymisestä uutisoi ensimmäisenä Oulu-lehti.

Lisäys 17.8. klo 13.22: Täsmennetty juttuun, että tapaus tuli julki asiasta julkaistun YouTube-videon jälkeen. Aiemmasta tekstistä saattoi saada käsityksen, että naapurit olisivat löytäneet luut.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Erittäin haitallinen metsätuholainen yrittää levitä Kiinasta Suomeen – tuoreimmat havainnot Lappeenrannasta ja Uudeltamaalta

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 16 - 12:08
Mistä on kyse?
  • Aasianrunkojääriä on tullut Suomeen Aasiasta tulleiden kivimateriaalien joukossa
  • Eläin tuhoaa lehtipuita.
  • Tänä vuonna Suomesta on löydetty yksi elävä aasianrunkojäärän toukka ja yksi kuollut aikuinen aasianrunkojäärä.

Suomessa on tänä kesänä tehty kaksi havaintoa erittäin haitallisesta aasianrunkojäärästä. Heinäkuun loppupuolella aasianrunkojäärän elävä toukka löytyi Uudeltamaalta kiinalaisten kivien maahantuojan varastolta. Huhtikuussa Lappeenrannassa kivien pakkausmateriaalin seassa oli aasianrunkojäärän kuollut aikuinen.

Paha tuholainen lehtipuille

Aasianrunkojäärä on lehtipuiden paha tuholainen, joka on Aasian maista levinnyt jo useisiin Euroopan maihin. Se kulkeutuu Aasiasta tuotavien kivimateriaalien aluspuiden mukana.

– Aasianrunkojäärän toukka iskee lehtipuihin katujen varsilla ja rakennustyömailla. Se voi vaurioittaa koko kadun ja tietyn alueen lehtipuustoa, kertoo ylitarkastaja Juho Kokkonen Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.

Juho Kokkosen mukaan aasianrunkojäärä näyttää menestyvän Suomessakin, ja ilmaston lämpiminen voi ensitestään parantaa sen elinmahdollisuuksia.

Vantaalla vuonna 2015 tehty esiintymä on toistaiseksi maailman pohjoisin esiintymä.

Lappeenrannassa huhtikuussa 2017 löydetty kuollut aasianrunkojäärä. Mikko Vainikka / Evira Aasiasta tuontikiven mukana

Heinäkuun lopulla Uudellamaalta löydetty elävä toukka oli kiinalaisen kivitavaran aluspuun sisällä. Toukkaa ruvettiin etsimään, kun epäilyttävää purua oli kivitavaran suojana olleen puun pinnalla. Toukan löytämisessä apuna oli myös aasianrunkojäärän tunnistamiseen koulutettu hajukoira.

Lappeenrannassa aikuinen aasianrunkojäärä tavattiin huhtikuussa Lappeenrannan kaupungin kivivarastolta. Yksilö oli löydettäessä kuollut.

Lappeenrannassa aasianrunkojäärän havaitsi Eviran tarkastaja, joka oli tekemässä varastossa valvontaa. Hän havaitsi, että puupakkausmateriaaleissa oli ulostuloreikiä. Sieltä löytyi aikuinen kuollut aasianrunkojäärä.

– Puumateriaalin joukossa toukka oli todennäköisesti kehittynyt aikuiseksi ja kuollut joko käsittelyn tai kylmyyden takia, sanoo ylitarkastaja Juho Kokkonen Evirasta.

Metsästetään ansoilla

Evira on aloittanut aasianrunkojäärien metsästämisen erityisillä feromoniansoilla. Niitä on Helsingissä, Kotkassa, Lappeenrannassa, Oulussa, Raumalla, Turussa ja Vaasassa.

– Ne ovat suppilomaisia ansoja, joissa käytetään feromonia houkuttelemaan aasianrunkojääriä ansoihin, kertoo ylitarkastaja Juho Kokkonen.

Ansoja on laitettu paikkoihin, joihin aasianrunkojäärä todennäköisimmin tulisi. Tällaisia ovat esimerkiksi satamat, varastointialueet ja rakennustyömaat, joissa käsitellään Aasiasta tulevaa kivitavaraa.

– Lappeenranta valikoitui yhdeksi ansapaikaksi, koska siellä tehtiin aasianrunkojäärähavainto huhtikuussa, sanoo Kokkonen.

Aasianrunkojäärän tekemiä reikiä koivussaUlla Oksanen Toukat tekevät tuhoa

Aasianrunkojäärien toukkien havaitseminen pakkausmateriaaleista on melko vaikeaa. Ne elävät, kasvavat ja syövät aluspuiden sisällä.

– Ne havaitaan yleensä vasta sitten, kun puupakkauksesta tulee tikkupurua ulos. On aika pieni mahdollisuus, että toukkaa silmin havaitsisi, sanoo ylitarkastaja Juho Kokkonen Evirasta.

Puun varsinainen tuholainen on aasianrunkojäärän toukka.

– Ne järsivät puun sisässä puuainesta. Kun on paljon toukkia, niin ne vaurioittavat puun nestevirtauksia ja lopulta voivat aiheuttaa koko puun kuoleman.

Aikuinen aasianrunkojäärä ei eläviä lehtipuita juurikaan tuhoa.

– Naaras järsii puun runkoon munintasuppilon. Siihen naaras asettaa munan, joka puun pinnalla kehittyy toukaksi. Toukka sitten porautuu puun sisään ja on siellä turvassa ulkoisilta tekijöiltä, kuten pedoilta ja kylmyydeltä aikuisikään saakka, kertoo Juho Kokkonen.

Puun sisässä toukka aikanaan koteloituu ja porautuu ulos puusta.

– Ulostuloreikä on noin 10 millimetriä leveä, täysin pyöreä reikä. Samassa puussa voi olla useita reikiä.

Aasianrunkojäärän (Anoplophora glabripennis) toukka,Salla Hannunen / Evira Havainnoista tiedot Eviralle

Aikuinen aasianrunkojäärä on pituudeltaan 2,5–3,5 cm. Sen ruumis on musta, mutta siinä on valkoisia pilkkuja. Jäärällä on erityisen pitkät tuntosarvet.

Mikäli olettaa löytäneensä aasianrunkojäärän tai sen aiheuttamia tuhoja lehtipuissa, siitä tulee ylitarkastaja Juho Kokkosen mukaan ilmoittaa Eviralle.

– Kannattaa ottaa kuva ja lähettää se sähköpostilla osoitteeseen kasvinterveys@evira.fi. Eviraan voi myös soittaa numeroon 029 530 0400.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Tapa käsitellä kuolemaa on muuttunut – "Surua ei välttämättä kohdata, vaan tunteet halutaan turruttaa esimerkiksi lääkkeillä"

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 16 - 08:37

Kun läheinen ihminen kuolee, elämään astuu suru. Niin on ollut ennen, ja niin on nyt. Sen sijaan tapa käsitellä kuolemaa on vuosien saatossa muuttanut muotoaan.

Aiemmin ihmisen kuolema kosketti koko kylää, ja vainajan saattaminen hautaan oli suorastaan yhteisöllinen tapahtuma. Kuolemaa ei pidetty millään lailla poikkeuksellisena, ja surevaankin osattiin suhtautua luontevasti. Lapsia ei suojeltu surulta.

– Oli esimerkiksi ihan normaalia, että lapset kulkivat mummojensa mukana hautajaisista toisiin, psykologi Soili Poijula kertoo.

Maalla kuolema on koskettanut lähes kaikkia, joten vertaistukea on silloin ollut luonnostaan, kertoo Soili Poijula.Marko Siekkinen / Yle

Nykynuorten elämästä kuolema on Poijulan mukaan hyvin kaukana. Monelle aihepiirit ovat tuttuja lähinnä elokuvista ja median kautta.

– Nykyään surua ei välttämättä osata kohdata, vaan tunteet halutaan turruttaa esimerkiksi lääkkeillä, Poijula miettii.

Psykologin mukaan suru on hyvä asia: se kertoo siitä, että pystyt rakastamaan.

Netti ei tarjoa välttämättä olkapäätä

Nykypäivänä moni etsii tukea suruunsa netistä.

Soili Poijula suosittelee netin osalta suljettuja keskusteluryhmiä, joissa samankaltaisen tilanteen kohdanneet voivat jakaa kokemuksiaan. Avoimilla keskustelupalstoilla kommentointi voi olla epäasiallista, ja moni on jälkikäteen katunut avautumistaan.

– Netti voi olla epäempaattinen ja arvaamaton.

Poijula pitää tärkeänä, että ryhmissä on aidosti vertaisia ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman. Muuten niistä ei ole hänen mukaansa hyötyä.

Toisaalta kaltaisia voi olla vaikea löytää.

– Esimerkiksi nuorena leskeksi jääminen on Suomessa hyvin harvinaista.

Nykyihmisellä vähän turvaverkkoja

Myös erilaiset sururyhmät ovat suosittuja. Soili Poijula kuvailee ryhmiä kaupunkilaiseksi ilmiöksi.

– Maalla ihmisen elämänkaari on ollut näkyvissä, ja kuolema on koskettanut lähes kaikkia, joten vertaistukea on tullut luonnostaan.

Tarjolla on esimerkiksi seurakuntien ja järjestöjen sururyhmiä, joissa omaa kokemusta puretaan perinteisesti keskustelemalla. Sururyhmiä on tarjolla jopa lemmikkinsä menettäneille.

– Sururyhmistä on muotoutunut olennainen osa seurakuntien perustyötä, ryhmiä vetävä Oulun Karjasillan seurakunnan diakonissa Nina Niemelä kertoo.

Netti voi olla epäempaattinen ja arvaamaton. Soili Poijula

Niemelän mukaan ryhmien suosio kertoo osaltaan siitä, että ihmisillä on lopulta aika niukat turvaverkostot. Monilla on myös tarvetta työstää suruaan puhumalla siitä uudelleen ja uudelleen, eivätkä kaikkien läheiset sitä jaksa, diakonissa sanoo. Valtaosa ryhmien osallistujista on 60 ikävuoden molemmin puolin olevia naisia.

Seurakuntien järjestämiin sururyhmiin kuuluu osana myös hengellisyys, joka voi olla joillekin este tilaisuuksiin osallistumiselle. Nina Niemelän mukaan tämä tiedostetaan myös seurakunnissa. Hengellisen osuuden määrä riippuu vetäjästä.

– Ryhmissä tuodaan esille toivon näkökulmaa, joka lähtee kristinuskosta.

Toiminnallinen ryhmä on uutta

Oulussa Oulujoen seurakunnassa kokeillaan syksyllä uutta toiminnallista sururyhmää, jossa osallistutaan yhdessä konserttiin, liikutaan seurakunnan ulkopuolella ja työstetään surua myös kätten töillä.

Sururyhmän vetäjä, Oulujoen seurakunnan kappalainen Satu Kreivi-Palosaari sanoo, että surua koetaan monella tavalla, ja siksi sen käsittelemiseenkin on useita tapoja.

– Käsillä tekeminen voi auttaa työstämään surua, ja myös konserttiin voi olla turvallisempaa lähteä yhdessä, Kreivi-Palosaari sanoo.

Oulussa useat seurakunnan järjestämät ryhmät ovat täynnä.

Mikä suru on normaalia?

Psykologi Soili Poijula on työskennellyt surevien ihmisten parissa pitkään. Hän kertoo, että tutkimusten mukaan arviolta puolet ihmisistä selviytyy läheisen kuolemasta hyvin.

Aikuisen ihmisen kohdalla surun katsotaan olevan normaalia, kun elämää pystyy katsomaan eteenpäin vuoden kuluttua kuolemasta. Lasten kohdalla aika on puoli vuotta.

Suru on hyvä asia, sillä se kertoo rakastamisesta, sanoo Soili Poijula.Marko Siekkinen / Yle

Täydelliseen työ- ja toimintakyvyn palautumiseen on tutkittu kuluvan kaksi vuotta.

– Surutyö on hidasta, Poijula sanoo.

Osalle ihmisistä suru on niin vaikea kokemus, että he sairastuvat siitä. Soili Poijulan mukaan silloin puhutaan pitkittyneen surun häiriöstä.

Tutkimusten mukaan 10 prosenttia läheisensä menettäneistä ihmisistä sairastuu. Riskiryhmässä ovat etenkin läheisensä traagisen kuoleman kohdanneet henkilöt, kuten lapsensa menettäneet äidit.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

"Ilmoittaudu kylätappeluun", mainosti savolaiskunta Hesarissa 1980-luvulla – sitten alkoikin tulla puheluita innokkailta tappelijoilta

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 15 - 20:11
Mistä on kyse?
  • Kuntien markkinointi on muuttunut kehumisesta suunnitelmalliseksi toiminnaksi, verkostoitumiseksi ja maineen rakentamiseksi.
  • Kunnan koko tai maantieteellinen sijainti ei vaikuta näkyvyyden saamiseen.
  • Kunnan brändityö vaatii sen, että kunnassa on ensin sisäisesti kaikki kunnossa, minkä jälkeen parannuksista voidaan kertoa ulospäin.

30 vuotta sitten kuntamarkkinointi oli yhtä kuin sanomalehtien mainokset ja haitariesitteet. Ihan jokaisessa paikassa ei näin ollut. Kolmen palstan lehti-ilmoituksen sijaan Savossa sijaitseva Tuusniemi luotti hatusta vedettyihin tapahtumiin ja huumoriin, jota esiteltiin kesän ajan rivi-ilmoituksissa yhden virkkeen verran.

Yhdessä ilmoituksessa kerrottiin kylältä löytyvän vapaita poikamiehiä, toisessa muistutettiin teepussinheiton MM-kisoista ja kolmannessa pyydettiin ilmoittautumaan kylätappeluun.

Ilmoituksen alla oli puhelinnumero kuntaan tai paikalliselle matkailuyrittäjälle. Ilmoitukset poikivat soittoja ja etenkin kylätappelut herättivät kiinnostusta.

Teepussinheiton MM-kisat sittenkin 17.päivä Tuusniemellä. Tuusniemen kunnan lehti-ilmoitus vuodelta 1987.

– Yrittäjä tuli minun luokse hätääntyneenä, että keksikää nyt jotain, kun soittoja ja tappelijoita alkaa tulla. Asiaa ei oltu ajateltu näin pitkälle. Kyläläisissä oli nuorta porukkaa, jota sitten hätisteltiin nujakoimaan, naureskelee ilmoituksia rustaamassa ollut Valto Holopainen.

Kukaan ei tapellut oikeasti ja tapahtuma pääsi televisioon, joten muutaman kuukauden aikana saatiin kylälle jonkinlaista näkyvyyttä. Elinkeinotyöryhmän muutaman jäsenen päähänpisto ei saanut kaikkien kuntapäättäjien hyväksyntää ja ehkä siksi ei jäänyt elämään markkinointitapana. Toisaalta ei ”kampanjan” tuloksiakaan kerätty.

Terhi Marjakangas / Yle

– Eihän sitä oikein voi mitata, mutta sellaista kuulin torilla, että nuoret naiset olisivat kyselleet, että missä ne poikamiehet täällä ovat. Meillähän siihen aikaan oli tosi paljon poikamiehiä täällä, Holopainen hymähtää.

Kuntaliiton markkinointijohtaja Maritta Mäkelää 30 vuoden takainen tempaus huvittaa. Tempaus voisi olla tänä päivänä tuloksekkaampi kuin vuonna 1987.

– Voisi toimia tänä päivänä hyvinkin. Kyllä kuntamarkkinoinnissa tarvitaan luovaa hulluutta. Siitähän voisi kokeilla uudestaan somekampanjana.

15 minuuttia somessa tai livenä

Somen myötä kuntamarkkinointikin on saanut uusia muotoja, jotka jakavat herkästi mielipiteet. Esimerkiksi Kouvolan kaupunki toteutti somessa vastaiskun negatiiviselle julkisuudelle ja antoi kouvolalaisille mahdollisuuden puhua hyvää kotikaupungistaan.

Kaupunki lanseerasi kaksi vuotta sitten ”munbetonihelvetti” -kampanjan, koska kaupungista puhuttiin yleisesti betonihelvettinä. Lanseerauspäivänä #munbetonihelvetti oli Suomen neljänneksi eniten käytetty hashtag.

– Kouvolan betonihelvetti-kampanja herätti keskustelua. Se ylsi kunniamainintaan kuntamarkkinoinnin SM-kilpailuissa, mutta joidenkin mielestä se ei ollut oikea tapa toimia, muistelee Mäkelä.

Kouvola lanseerasi muutama vuosi sitten betonihelvetti-kampanjan, jolla teki vastaiskun kaupunkia kohtaan kohdistuneeseen negatiiviseen julkisuuteen. Kuvituskuva. Tiina Jutila / Yle

Somen lisäksi aika on suosiollinen erilaisille tempauksille. Mitä hullumpi idea on, sitä enemmän kansa sitä rakastaa.

Pienessä Tervon kunnassa Pohjois-Savossa on myös huomattu tempausten taika. Kun Petteri Ristikangas valittiin kunnanjohtajaksi seitsemän vuotta sitten, aloitti hän kerran kesässä tehtävät kyläkierrokset eri kulkuvälineillä. Retkelle on lähdetty niin traktorilla, mopolla, veneellä kuin sähköautolla. Viimeisin tempaus oli kesällä, kun kunta vei kunnantalon lähikaupunkinsa Kuopion torille.

Ristikangas arvelee, että enemmän näkyvyyttä tulee näillä kampanjoilla, mutta siltikin perinteinen markkinointi haukkaa Tervossa isomman osuuden.

– Tällaisen pienen kunnan kohdalla en puhuisi brändin tekemisestä, vaan ennemminkin tietoiseksi tekemisestä, alle 2 000 asukkaan kunnan johtaja huomauttaa.

Sijainti ja koko on merkityksetöntä

Ranua on pieni, alle 5 000 asukkaan kunta Lapin eteläosissa. Vaikka kunta on pieni, tietää lähes jokainen, minkä mekka paikkakunta on. Suot pursuvat hillaa ja marja on osattu tuotteistaa.

– Ranua on rakentanut hillan ympärille näyttävän kampanjan, joka on noteerattu Lonely Planetissakin. Somero tekee nostalgiaviikkoa ja on saanut koko Someron liikkeelle. Rovaniemellä on tehty pitkäjänteistä työtä ja nyt on saatu lukea siitä, miten matkailu on mennyt eteenpäin ja lentoja on lisätty, luettelee Kuntaliiton markkinointijohtaja Maritta Mäkelä.

Me täällä Tuusniemellä odotamme innokkaasti kesän turisteja. Tunnemme heidät kaikki henkilökohtaisesti. Tuusniemen kunnan lehti-ilmoitus vuodelta 1987.

Nämä kaikki ovat Mäkelän mielestä hyviä esimerkkejä siitä, että tuloksekkaan ja näkyvän kuntamarkkinoin tekeminen ei ole kiinni kunnan koosta tai maantieteellisestä sijainnista. Mäkelä seuraa kuntamarkkinointia ja sen kehittymistä aitiopaikalta, sillä hän istuu raadissa, joka valitsee vuosittain kuntamarkkinoinnin Suomen parhaat. Kuntamarkkinoinnin SM-kisat on järjestetty 12 kertaa.

15 minuuttia saa helposti, brändi tehdään ajan kanssa

Tunnettu totuus on, että hetkellisen huomion saa helposti, mutta kun rakennetaan kokonaisvaltaisesti kunnan brändiä, tarvitaan suunnitelmallisuutta. Maritta Mäkelän mukaan tämän päivän kuntamarkkinoinnin avainsanoja ovatkin suunnitelmallisuus ja verkostoituminen.

Kuntabrändistä väitöskirjansa viime vuonna tehnyt Timo Halonen on samoilla linjoilla. Kertakampanjoidenkin takana on oltava syvempi viesti kokonaisvaltaisuuden takia.

Tuusniemellä ei tunneta rotuongelmia, jopa helsinkiläiset ovat tervetulleita. Tuusniemen kunnan lehti-ilmoitus vuodelta 1987.

– Tässä on se juju, että kertatempullakin saadaan itsemme esiin, mutta onko se pelkkää kansan huvia vai onko sillä kaupungin kehittymisen kannalta jokin tärkeämpikin merkitys? Mikkelin kaupunginjohtajajana työskentelevä Halonen aloittaa.

– Eli parhaita kampanjoita ovat sellaiset, joissa on nimenomaan julkisuuteen vahvasti nouseva kärki, mutta jonka takaa avautuu paljon syvällisempi sanoma ja viesti ja joilla on todella vaikutusta siihen mitä valintoja ihminen tekee, Halonen jatkaa.

Herrojen haaveet eivät riitä markkinoitavaksi

Halosen mukaan vuosien saatossa kuntamarkkinoinnissa tapahtunut suurin muutos on se, että kehuminen ja kuvan kiillottaminen on vaihtunut laaja-alaiseen maineenhallintaan ja maineen rakentamiseen. Kaiken kivijalkana on se, että ennen kuin kuntaa aletaan markkinoida ulospäin, asiat ovat kunnossa kunnan sisällä. Todellisuus ei voi olla ristiriidassa markkinointiviestinnän kanssa.

– Kun markkinointiviestinnän kohde saapuu paikkakunnalle ja tapaa paikkakunnan ihmisen vaikkapa taksiin istuen ja kysyy häneltä, että pitääkö tämä kaupungin viesti paikkaansa. Jos taksikuskin viesti on, että se on herrojen haaveita, hän kertoo sillä hetkellä uskottavimman tarinan, Halonen huomauttaa.

Me tuusniemeläiset pelaamme jalkapalloa aina vain yhden puoliajan ajan. Emme tiedä kuinka kenttä käännetään. Tuusniemen kunnan lehti-ilmoitus vuodelta 1987.

Markkinointia ei voi perustaa millekään mikä ei ole totta. Jos Oulu on teknologiakaupunki ja Kuopio tanssikaupunki, ei Raahe voi yhtäkkiä alkaa markkinoida itseään tanssikaupunkina tai Kalajoki teknologiakaupunkina, jos niillä ei luonnostaan ole siihen resursseja.

– Valheita ei kerrota eikä kuplia voi rakentaa, koska kuplat puhkeavat ja siinä mielessä on tärkeää, että pystytään antamaa oikeita viestejä. Markkinoinnin pitää aina liittyä kaupungin strategiaan ja siihen, että mitä se kaikkea se kehittämisessään tavoittelee, Halonen painottaa.

– Joku on sanonut, että markkinoinnin tehtävä ei ole luoda niitä mielikuvia, vaan kertoa missä kaupungissa ollaan ja eletään. Jos halutaan parantaa kuvaa, meidän pitäisi ensin pyrkiä tekemään parannus ja markkinoinnin tehtävä on vain kertoa eteenpäin niistä parannuksista, jotka on tehty, hän jatkaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vapaaehtoistyötä kolme tuntia? Pop up -talkoolaiset ovat järjestöille uhka ja mahdollisuus

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 15 - 19:32
Mistä on kyse?
  • Yhä useampi suosii projektimuotoista vapaaehtoistyötä. Ihmisten sitouttaminen on haastavaa, mutta toisaalta kynnys osallistua vapaaehtoistyöhön on madaltunut.
  • Vapaaehtoistyöntekijöiden määrä on pysytellyt samana noin 20 vuotta. Vapaaehtoistyön tuntimäärät ovat nousussa.
  • Moni vapaaehtoinen auttaa useassa järjestössä ja saattaa tehdä vapaaehtoistyötä kertaluonteisesti.
  • Kajaanilainen Noora Lumpo tekee vapaaehtoistyötä Allergia-, iho- ja astmaliiton somelähettiläänä sekä seurakunnassa.

Vapaaehtoisjärjestöjen on yhä haastavampaa löytää pitkäksi aikaa sitoutuvia vapaaehtoisia. Esimerkiksi kesäfestarit ovat suosittu auttamisen muoto.

– Se on haastavaa, koska joudutaan etsimään ihmisiä yhä uudestaan ja uudestaan. Jos ihminen tulee mukaan, yritetään sitouttaa hänet myös seuraavaan projektiin tai etsimään uudet ihmiset, toteaa Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori Anne Pessi.

Kehitys käy ilmi pari vuotta sitten julkaistussa Kansalaisareenan, Helsinki Mission ja Kirkkohallituksen Taloustutkimuksella teettämästä tutkimuksesta, jossa vertaillaan vapaaehtoistyötä vuosina 2010 ja 2015.

Pitkään vapaaehtoistyön kenttää seuranneen ja tutkineen Pessin mukaan vapaaehtoisten rekrytoinnissa olisi monella järjestöllä uudistumisen paikka. Osalla järjestöistä somekanavien käyttö saattaa olla lapsenkengissä ja nettisivutkin alkeelliset.

– Viestinnän ja rekrytoinnin tulisi kulkea käsi kädessä. Esimerkiksi provokatiivinen kampanja voikin tuoda yllättävän paljon vapaaehtoisia, Pessi sanoo.

Saatamme hakea vapaaehtoista vaikkapa kolmeksi tunniksi: kerromme mitä pitää tehdä ja mitä sillä saa aikaan. Anne Kangaskolkka

Tutkijan mukaan vapaaehtoistyön tilanne näyttää silti hyvältä. Kiinnostus vapaaehtoistyötä kohtaan on pysynyt likipitäen samana parikymmentä vuotta. Yksittäisten henkilöiden tekemät tuntimäärät ovat nousussa, ja tällä hetkellä moni hyppää mukaan moniin projekteihin.

Pessin mukaan projektimaisuuden kulttuuri voikin olla käännettävissä eduksi.

– Kynnys madaltuu heille, jotka eivät voisi sitoutua pidempään. Se on haaste, mutta myös mahdollisuus. Nyt on mahdollista saada myös kiireisiä ihmisiä mukaan.

Pienikin porukka saa paljon aikaan

Esimerkiksi tyttöjen oikeuksia ajava hyväntekeväisyysjärjestö Plan etsii jatkuvasti uusia vapaaehtoisia. Projektimaisen auttamisen suosio näkyy selvästi myös Planissa, joka järjestää paljon tyttöjen oikeuksia ajavia kampanjoita sekä tempauksia. Suosituimpia vapaaehtoistöitä ovatkin tapahtumat, joissa tapaa konkreettisesti ihmisiä ja muita vapaaehtoisia.

Toisaalta vapaaehtoistyö Planilla voi olla myös kummiraporttien tai kirjeiden kääntämistä kotoa käsin tai auttamista toimistolla.

Nämä asiat koskettavat itseäni, joten se kaikki soljuu sivussa. Noora Lumpo

Järjestöllä on aktiivinsa, mutta esimerkiksi tapahtumiin tarvitaan lisäkäsiä. Nykyään vapaaehtoiset haluavat kuulla toimenkuvansa mahdollisimman tarkasti. "Tule meille vapaaehtoiseksi" -tyyppiset yleisluonteiset ilmoitukset eivät enää toimi.

– Pyrimme tekemään paketteja vapaaehtoisuudesta, että tule tekemään tämä. Saatamme hakea vapaaehtoista vaikkapa kolmeksi tunniksi. Kerromme mitä pitää tehdä ja mitä sillä saa aikaan, kertoo Planin vapaaehtoistyön koordinaattori Anne Kangaskolkka.

– Monelle se on kertaluontoista. Ihmiset haluavat kovasti auttaa, mutta sen jälkeen he keskittyvät johonkin muuhun, Kangaskolkka jatkaa.

Kangaskolkan mukaan toinen selkeä trendi on se, että ihmiset ovat nykyäänmonessa järjestössä mukana ja tekevät erilaisia vapaaehtoistöitä. Se kävi ilmi myös vapaaehtoistyötä kartoittavassa tutkimuksessa.

– Sekin rajoittaa, että antaa aikaa moneen.

Nykyään moni vapaaehtoinen haluaa auttaa kertaluonteisesti ja hyppää sitten mukaan uuteen projektiin. Kuvituskuva. Kalle Niskala / Yle

Planin toiminta painottuu Etelä-Suomeen ja pohjoisimmat aktiivit löytyvät Oulusta. Levittäytyminen ympäri Suomen onkin järjestölle haaste.

Pitkään sitoutuvia vapaaehtoisia, esimerkiksi aluevastaavia, on vaikeampi löytää.

– Haasteena on löytää ihmiset, jotka pystyvät sitoutumaan yli vuoden vapaaehtoistehtävään.

Toisaalta Kangaskolkka painottaa, että pienikin porukka voi tehdä paljon. Näin on esimerkiksi Oulussa, jossa vapaaehtoisia on noin sata, mutta ydinporukan aktiiveja noin 3–10. Uusien vapaaehtoisten rekrytoinnissa tehokkaimpia keinoja ovat Kangaskolkan mukaan kasvokkain kohtaaminen.

– Esimerkiksi tapahtumissa vapaaehtoiset kertovat ihmisille omasta toimimisestaan, ja usein tapahtumista tuleekin uusia vapaaehtoisia. Myös omat viestintäkanavat ja aluevastaavien työ ovat tärkeitä.

Somelähettilään työtunteja on mahdoton laskea

Kulttuurin parissa joustavasti vapaaehtoistyötä tekevä nainen, kajaanilainen Noora Lumpo, on tilastojen valossa tyypillinen tämän hetken vapaaehtoinen.

Itsekin allergioista ja yliherkkyydestä kärsivä Lumpo tekee työtä Allergia-, iho- ja astmaliiton somelähettiläänä itselleen tärkeän aiheen parissa.

Liiton somelähettiläänä Lumpo muun muassa jakaa liiton päivityksiä Facebookissa, peukuttaa ja keskustelee. Hän antaa vertaistukea muille allergisille ja toimii myös liiton paikallisyhdistyksessä. Lisäksi hän pitää omaa blogia, jossa hän jakaa arkeaan allergisena ja astmaatikkona.

Lumpo kokee, että on vaikea vetää rajaa vapaaehtoistyön ja harrastuksen välille.

– Nämä asiat koskettavat itseäni, joten se kaikki soljuu sivussa. Koen, että on kivaa jakaa juttuja muille. Jos kommentoin Facebook-ryhmässä tai teen omaa blogia, sitä ei miellä vapaaehtoistyönä, vaan ennemminkin omana harrastuksena, Lumpo pohtii.

Vaikka allergiat vaivaavat, Noora Lumpo viihtyy ulkona ja luonnossa. Somelähettiläänä hän haluaa kannustaa myös muita. Julia Sieppi / Yle

Somelähettiläällä ei ole tuntimääriä tai tiettyjä päiviä, jolloin vapaaehtoistyötä tulisi tehdä. Se sopii Lumpolle hyvin, sillä loppusuoralla olevat opinnot pitävät naisen kiireisenä. Jokainen viikko onkin erilainen.

– Tuntimäärää on todella hankala arvioida. Viikossa vierähtää muutamia tunteja, mutta jos olen reissussa, meneekin vartti. Se on tosi kiva juttu, että voin tehdä oman ajankäytön mukaan.

Lumpo on tyypillinen vapaaehtoinen myös siksi, että hän on mukana monessa. Somelähettiläällä on aikaa auttamiseen myös ortodoksisessa seurakunnassa, jossa Lumpo on mukana valtuustossa sekä järjestämässä leirejä ja retkiä lapsille.

Lumpo pitää myös omaa blogia, jossa käsitellään allergiaan ja yliherkkyyteen liittyviä aiheita. Julia Sieppi /Yle

Hänet vapaaehtoistyöhön saa sitoutumaan auttamisenhalu ja mielenkiinto itselle läheisiin aiheisiin. Hän arvelee, että monen järjestön haaste löytää pitkäaikaisia vapaaehtoisia voi liittyä siihen, ettei ole hoksattu esimerkiksi kaikkia sosiaalisen median suomia keinoja.

– Tänä päivänä arki on niin hektistä, että sitoutuminen pidempiin juttuihin ja vähän haastavampaa. Mutta kun ihmisiä lähestytään vähän uudella tavalla, voi olla pienestä kiinni, että saadaankin hyviä tuloksia.

Lumpo aikoo jatkaa auttaa somelähettiläänä ja seurakunnassa jatkossakin. Samalla vapaaehtoinen saa vertaistukea itsekin. Ikimuistoisimmat hetket liittyvätkin tapaamisiin muiden vapaaehtoisten kanssa.

– Se on todella tärkeää. On ihanaa jutella toisten kanssa siitä, onko mansikka aiheuttanut reaktioita tai toimiiko jokin lääke. Sellaiset, joita herkkyydet tai allergia eivät kosketa, eivät voi niistä tietää, Lumpo toteaa.

Pop up -kulttuuri näkyy vapaaehtoistyössä

Nykyään erilaisia vapaaehtoistyöprojekteja on tarjolla huima määrä. Se onkin yksi syy tutkimuksessa esiin tulleeseen tuntimäärän nousuun. Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori Anne Pessi pitää kehitystä kiinnostavana, sillä aiemmissa tutkimuksissa tuntimäärä on ollut laskussa.

– Nykypäivänä meillä on kaikenlaista pop up -kulttuuria ja erilaisia projekteja. Sellaisiin on helpompi lähteä mukaan kuin pitkäkestoiseen työhön.

Kulttuurialan vapaaehtoistyö on suosittua.Berislav Jurišić / Yle

Pessin mukaan tällä hetkellä vapaaehtoistyössä korostuu myös se, että siihen lasketaan mukaan myös organisoimaton vapaaehtoistyö, josta aiemmin puhuttiin vain omaehtoisena auttamisena. Käsitys vapaaehtoistyöstä on niin laajentunut.

Samalla myös harrastukset ja vapaaehtoistoiminta limittyvät aiempaa enemmän. Pessin mukaan moni kokee esimerkiksi kulttuurialan vapaaehtoistyön todella merkityksellisenä.

– Kulttuurivapaaehtoistoiminta on alue, jossa aikaa käytetään enemmän. Se liittyy selkeästi ihmisen omiin intresseihin ja harrastuksiin, Pessi sanoo.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oikeutta eläimille julkaisi salavideoita turkistarhoilta: jättisuuria ja ylijalostettuja sinikettuja

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Elokuu 15 - 16:33

Oikeutta eläimille on julkaissut uusia videoita, joissa näytetään ylisuuriksi kasvatettuja sinikettuja häkeissään. Salavideot on yhdistyksen mukaan kuvattu Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla keväällä 2017. Tarhat sijaitsevat Lapualla, Kristiinankaupungissa, Vöyrillä, Kokkolassa ja Kruunupyyssä.

Oikeutta eläimille -järjestön Kristo Muurimaan mukaan erityisesti urosnaalien jalostus on mennyt sairaalloiseen suuntaan.

– Näissä kuvauksissa on keskitytty siihen, minkä kokoisiksi eläimet on jalostettu. Kaikilla tiloilla, missä on kuvattu, kettu-urokset ovat niin suuria, että niiden liikkuminen on vaikeaa. Jalat ovat vääntyneet ja moni kärsi myös silmätulehduksista, Muurimaa kertoo.

Yhdistys haluaa tarkastuksia

Muurimaan mukaan videoiden tilat on valittu satunnaisesti Pohjanmaalta.

– Nämä ongelmat, mitä kuvissa esiintyy, on sellaisia, joita on lähes jokaisella tilalla. Huutokaupassa myytävien nahkojen koko on kasvanut valtavasti viime vuosien aikana, Muurimaa kertoo.

Oikeutta eläimille muistuttaa, että eläinsuojelulaki kieltää eläimille kärsimystä aiheuttavan jalostuksen. Yhdistys vaatii, että tarhoille tehdään laajat tarkastukset ja rikkomukset laitetaan kuriin.

– Ehdottomasti toimitaan viranomaisten kanssa yhteistyössä ja luovutetaan tiedot näistä. Me olemme jo Eviran kanssa olleet näistä asioista puheissa. Me vaadimme, että tämä asia laitettaisiin kuriin ja tarkastuksia tehtäisiin laajemmalla skaalalla, Muurimaa sanoo.

Oikeutta eläimille järjestön kuvaama naali. Oikeutta eläimille Turkiskasvattajat toivoo tilojen tietoja

Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton toiminnanjohtaja Marja Tiura on nähnyt tänään päivällä julkaistut videot.

– Turkisala ei hyväksy suuria ja sairaita eläimiä. Se on ihan selvä asia. Meille eläinten hyvinvointi on kaiken a ja o. Siihen on panostettu vuosien varrella ja sitä työtä me jatkamme systemaattisesti elinkeinossa, Tiura kertoo.

– Meillä on elinkeinossa kehitetty jalostusta varten Websampo -jalostusohjelmaa. Meillä on myös oma sertifiointi-järjestelmä. Tämän vuoden alusta meillä on tullut myös aivan uutena koko Euroopan kattava turkiseläinten hyvinvointi ja nimenomaan eläinten hyvinvointiin keskittynyt WelFur-protokolla. Siellä kiinnitetään huomiota esimerkiksi kettujen jalkaterveyteen ja liikkuvuuteen, Tiura luettelee.

Tiuran mukaan ylisuuret eläimet eivät ole yleinen ongelma. Liitto pyytää yhdistystä osoittamaan tilat, joilla on ongelmia.

– Meillähän on 900 turkistilaa. Minulla ei ole tiedossa, miltä tiloilta tämä materiaali on. Tietysti tässä tulee mieleen se, että jos Oikeutta eläimille oikeasti haluaa peräänkuuluttaa eläinterveyttä ja eläinten hyvinvointia, niin olisi kyllä hyvä, että he myös antaisivat minulle tiedoksi, että miltä tiloilta tämä kuvamateriaali on. Heti puutumme tähän asiaan ja lähetämme heti eläinlääkärit paikalle, Tiura lupaa.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Kokkola lopetti huvilatonttien myynnin ja antoi iäkkäille vuokra-alennusta – KHO: Ei moitittavaa

YLE: Keski-Pohjanmaa - 2017, Elokuu 15 - 14:15

Korkein hallinto-oikeus on asettunut Kokkolan kaupungin kannalle päätöksessään, joka koski vuosikausia Kokkolassa puhuttanutta kiistaa huvilatonttien myynnistä ja vuokraamisesta.

Soppa sai alkunsa vuodenvaihteessa 2010–11, kun Kokkolan kaupungin virkamiehet yllättäen ilmoittivat muun muassa Hickarön ja Krekilän alueen mökkivuokralaisille tonttien olevan myyntikiellossa. Monet mökkiläiset olivat juuri silloin lunastamassa tonttejaan.

Tonteille pyrittiin määrittelemään eri työryhmissä kauppahintaa, mutta hintahaitari jäi liian isoksi. Niinpä valtuusto päätti 2012 lopullisesti lopettaa tonttien myynnin ja vahvisti uuden vuokrahinnaston. Vanhoihin vuokrasopimuksiin verrattuna korotukset oli tuntuvia.

Valtuuston päätöksestä tehtiin kaksi valitusta Vaasan hallinto-oikeuteen. Toisessa huvilatontin vuokralainen vaati valtuuston päätöksen hylkäämistä kokonaisuudessaan tai ainakin siltä osin kuin se esti keskenjääneet tonttikaupat.

Yksittäisen kaupunkilaisen valituksessa taas pidettiin vuokrahintoja liian matalina. Valittajan mielestä veronmaksajat kompensoivat toisten mökkeilyä eli kuntalaisia kohdeltiin epätasoarvoisesti. Lisäksi valittaja ei hyväksynyt ennen vuotta 1942 syntyneille vuokralaisille annettua 15 prosentin alennusta.

Vaasan hallinto-oikeus olikin sitä mieltä, että kaupunki vuokraa tontit liian halvalla ja piti menettelyä epätasa-arvoisena. Myynnin keskeyttämisen se hyväksyi, vaikka asian esitellyt hallinto-oikeussihteeri olisi kumonnut myyntikiellon.

Perusteena kuntien itsemääräämisoikeus

Asiaa käsitellyt Korkein hallinto-oikeus asettui kiistassa yksimielisesti kaupungin kannalle. Sen mielestä kaupunki sai keskeyttää tonttien myynnin, ja lisäksi kaupunki teki riittävät selvitykset käyvästä vuokratasosta.

Korkein hallinto-oikeus perusteli päätöstä erityisesti kuntien vahvalla itsemääräämisoikeudella. KHO:n mukaan iäkkäille annettuja alennuksia voi pitää sosiaalisesti perusteltuina: ne edistävät vanhojen vuokralaisten mahdollisuuksia säilyttää lomanviettopaikkansa.

Kokkolan kaupungin hallintojohtaja Ben Weizmann valittelee viiteen vuoteen venynyttä prosessia.

– Yksittäisen vuokralaisen kannalta tämä on aika kohtuutonta. Nyt meidän pitää aika nopeasti päättää, milloin teemme uusia vuokrasopimuksia ja millaiset irtisanomisajat vanhoissa sopimuksissa on.

Vanhat sopimukset päättyvät tämän vuoden lopussa. Uusiin sopimuksiin tulee paljon muutoksia, ne ovat muun muassa siirto- ja kiinnityskelpoisia.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Oulun kuuluisan Toripolliisi-patsaan kansalaiskeräyksestä 30 vuotta – patsaiden rahoitus on edelleen kansan karttuisissa käsissä

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 15 - 08:27

Oulun nähtävyytenä lähes ikonisen aseman saavuttaneen Toripolliisi-patsaan rahoitusta puuhattiin aikoinaan kasaan monella eri rintamalla.

Kaarlo Mikkosen veistämä patsas rahoitettiin kaksivuotisella kansalaiskeräyksellä, haastekampanjalla, yleisötilaisuuksilla ja oheistuotemyynnillä. Pronssisia pienoispatsaita myydään Oulussa edelleen.

Tällä hetkellä patsasahankkeita on vireillä Oulussa ainakin kaksi. Rahaa yritetään koota muun muassa Ilmakitarapatsaan toteuttamiseen. Elokuussa käytävät Ilmakitaran MM-kisat ovat maailmalla Oulun ylivoimaisesti tunnetuin yleisötapahtuma.

Patsaiden rahoittaminen on kuitenkin varsin haastavaa.

Esimerkiksi Ilmakitarapatsas-hankkeen puuhamies Soile Suvanto kertoo, että aluksi yritykset olivat kiinnostuneita tukemaan patsashanketta, mutta ajat osoittautuivat taloudellisesti liian tiukoiksi. Pari vuotta sitten varainkeruuta kokeiltiin myös netissä.

Oulun Toripolliisi-patsas on turistien suuressa suosiossa. Elisa Kinnunen / Yle

– Me lähdimme keräämään rahaa vähän liian modernilla tavalla, netistä. Se osoittatui haasteelliseksi. Nyt olemme miettineet, pitäisikö käyttää perinteisempiä tapoja, kuten Toripolliisin kanssa tehtiin, Suvanto kertoo.

Tervakaupunki Oululle puuhataan myös Tervansoutajapatsasta. Sen lahjoittavat kainuulaiset. Oulun Seudun Kainuulaiset ry aikoo vauhdittaa varainkeruuta loppuvuodesta.

Etujärjestö: Patsashankkeet syytä kilpailuttaa

Suomen Kuvanveistäjäliiton toiminnanjohtaja Tiina Veräjänkorva arvioi, että erilaiset joukkoistukset ja kansalaiskeräykset ovat yleinen tapa rahoittaa patsashankkeita.

Julkiseen rakentamiseen liittyvä prosenttitaide käsitetään yleisesti laajemmin kuin perinteisinä patsaina, Veräjänkorva huomauttaa.

– Usein paikallisen näköis- tai muistopatsaan hankkiminen perustuu jonkun järjestön tai asiasta innostuneiden aloitteeseen. Tällöin hakkeen puuhaajien on syytä varata aikaa varainkeruuseen, Tiina Veräjänkorva toteaa.

Kuvanveistäjäliitossa painotetaan, että korkean taiteellisen tason turvaamiseksi uudet patsashankkeet olisi hyvä kilpailuttaa. Liiton mukaan myös taidemuseoita olisi syytä konsultoida.

Kutsumenettelyssä taiteilijalla tulisi olla vahvat ansiot jo valmiiksi.

Imagohyöty hintaan nähden moninkertainen

Oulun Toripolliisi-patsas on turistien suuressa suosiossa. Useimmat kuvauttavat itsensä sen vierellä, ja parhaimpina päivinä Toripolliisin kainaloon jopa jonotetaan.

Toripolliisi-patsaan rahankeruuta aikanaan organisoinut, silloinen kulttuurtoimenjohtaja Ritva Tienari naurahtaa, että patsas on maksanut takaisin hankintahintansa imagohyötynä moninkertaisesti.

Tiistaina 15.8. 30-vuotisjuhliaan viettävän patsaan takana oli 80-luvun keskeisiä kulttuurivaikuttajia, muiden muassa silloinen taidemuseon näyttelysihteeri Kaija-Rita Koivisto sekä Kalevan kulttuuriosaston päällikkö Kaisu Mikkola.

– Idea patsaaseen lähti Kaija-Ritalta. Hän vieraili tuttavansa Kaarlo Mikkosen luona ja näki siellä lihavan polliisipatsaan, joka esitti Mikkosen appiukkoa. Silloin syntyi ajatus, jota hän kehitteli Kaisu Mikkolan kanssa.

Patsas on myös kunnianosoitus jo kadonneelle toripoliisitoiminnalle. Oululaiset hokevat edelleen toripoliisin kuuluisaa sanontaa: "Herra on hyvä ja hajjaantuu".

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia

Vegaanin ei tarvitse olla enää guru keittiössä – valmisruokavalikoima kasvaa kohisten

YLE: Perämeri - 2017, Elokuu 14 - 18:30

Kasvisruoka nostaa suosiotaan ja valikoima monipuolistuu nopeasti. Tämä näkyy myös vegaanisten herkkujen tarjonnan lisääntymisenä. Esimerkiksi tänä kesänä kauppojen pakastealtaisiin on ilmestynyt paljon lisää vegaanisia jäätelöitä.

Oululainen Marjo Ahola kertoo, että tuotevalikoimassa on tapahtunut muutaman vuoden aikana suuri muutos.

– Neljä vuotta sitten oli paljon hankalampaa, varsinkin herkkupuolella. Nykyään on hirveän helppo löytää kaikkea, kun vain tietää mistä etsiä.

Vegaaninen jäätelötarjonta on parantunut selvästi viime aikoina.Wasim Khuzam / Yle

Parikymmentä vuotta vegaanina ollut Vegaaniliiton ruokavastaava Petja Viittanen sanoo, että takavuosina ravintoloissa ei tarvinnut paljoa miettiä, mitä tilata.

– Aikanaan ei ollut paljon muuta kuin salaattia. Ja herkuttelin ranskalaisilla, ne kun ovat vegaanisia.

Vegaaninen roiskeläppä

Aiemmin vegaaniset ruoat piti usein valmistaa itse alusta pitäen, reseptikirja kädessä.

Kiireistä arkea on helpottanut, kun kaikkea ei tarvitse valmistaa itse. Marjo Ahola

– Kiireistä arkea on helpottanut, kun kaikkea ei tarvitse valmistaa itse. Ajatus siitä, että ruoan eteen pitäisi nähdä vaivaa tai olla suhteellisen hyvä kokki, että voi ylipäänsä syödä hyvää ruokaa, ei pidä enää paikkaansa, Marjo Ahola sanoo.

Vegaani ei jää osattomaksi edes suomalaisen perinne-eineksen eli mikropitsan suhteen, sillä niitäkin on saatavilla myös vegaanisina versioina.

Vegaaninen mikropitsa on ihan lihaisan esikuvansa oloinen.Wasim Khuzam / Yle Bongausketjut saavat väen liikkeelle

Tietoja kauppojen hyllyille ilmaantuneista uusista tuotteista jaetaan ahkerasti somessa.

– Uusi tuote nostaa kauhean kovan kiinnostuksen. Syntyy bongausketjuja, joissa kerrotaan, mistä tuotetta saa, oululainen Minna Shemeikka sanoo.

– Kun sana kiirii, porukka lähtee siltä seisomalta hakemaan tuotetta, Marjo Ahola sanoo.

Juuston kaipuu oli aika kovakin, ennen kuin vegaaniset juustot tulivat kauppoihin. Minna Shemeikka

Somekanavien kautta kulkevat myös kommentit toiseen suuntaan. Tiedot kehnosta valikoimasta tai alentuvasta suhtautumisesta kasvisruokailijoihin kulkevat eteenpäin omissa ryhmissään, Petja Viittanen kertoo.

Kasvava valikoima ja parantunut laatu nostavat myös vaatimustasoa.

Juustoja ja pehmistä

Jos vegaanisia herkkuja listataan, mitä vielä puuttuu?

– Juuston kaipuu oli aika kovakin, ennen kuin vegaaniset juustot tulivat kauppoihin. Vaihtoehdot ovat kuitenkin aika vähäiset, eikä niistä viini-juusto-viinirypäle -iltaa pysty vielä rakentamaan, Minna Shemeikka pohtii ja keksii toisenkin puutteen.

– Suomesta ei vielä löydy vegaanista pehmistä. Kun käytin vielä maitoa, rakastin mansikka-vaniljapehmiksiä.

Tilanne on kuitenkin nyt varsin hyvä, kaikki naiset kiittelevät.

Vegaani voi herkutella pitsalla tai hampurilaisilla niin halutessaan. Monipuolistuneet raaka-aineet mahdollistavat lähes kaikkien ruokien valmistamisen myös vegaaniversioina, Vegaaniliiton ruokavastaava Petja Viittanen sanoo.

– Itse en ainakaan oikein keksi, mitä en voisi syödä vegaanisena.

Wasim Khuzam / Yle

Korjaus 14.8.2017 klo 19.57: Korjattu Minna Shemeikan nimi oikeaksi.

Kategoriat: Kanta-alueen uutisia
Julkaise syötteitä